Palkansaajien tutkimuslaitos, profile picture
Uploaded byPalkansaajien tutkimuslaitos
172 views

Talous ja Yhteiskunta 3/2006

Julkinen sektori

Embed presentation

Download to read offline
&3/2006 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a
&3/2006 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a 32006 Heikki Taimio Pääkirjoitus ...................................................................................... 1 Talousennuste 2006–2007 Suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin ....................... 2 Markku Lehmus, Eero Lehto ja Matti Virén Ennustaminen makromallilla: kokemuksia Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustetyöstä .................................................... 8 Tuomas Matikka Julkinen sektori ja hyvinvointivaltio – julkistalouden kansain- välistä vertailua .............................................................................. 14 Seppo Laakso ja Heikki A. Loikkanen Kuntien peruspalvelujen kustannustehokkuus laajan kunta- aineiston ja sitä täydentävän case-tutkimuksen valossa ................ 20 Pekka Kosonen Eurooppalaiset hyvinvointimallit ................................................... 27 Tuomo Alasoini Työnteon mielekkyys kaipaa ennakoivaa muutosturvaa................. 31 Pertti Honkanen ja Jouko Kajanoja Vähimmäisturvan kehityksestä ja kehittämisestä .......................... 36 Helinä Hirvikorpi Köyhyysloukun keksijä – VATTin ylijohtaja Reino Hjerppen henkilöprofiili ................................................................................ 42 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä .................................................... 47 34. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Reija Lilja Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Marja-Liisa Rajakangas Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 22,00 € Irtonumero 7,00 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Aimo Hyvärinen ISSN 1236–7206
LISÄLUKEMISTA VM:n (www.vm.fi) sivuilta saa yleiskuvan Suomen julkisesta sek- torista, ja Tilastokeskus julkaisee (www.tilastokeskus.fi/til/jul.html) siitä melko yksityiskohtaisia tilasto- tietoja. Valtion talousarvioesitykset ovat VM:n sivuilla, mutta eduskun- nan hyväksymät budjetit löytyvät osoitteesta www.eduskunta.fi. Mi- nisteriön lisäksi valtiontalouden ke- hityksen seurannassa erityisen ajan- tasainen on tietopankki Netra (www. netra.fi), joskaan sen kuukausittai- set tilastot eivät noudata kansanta- louden tilinpitoa. Kuntien talouden neljännesvuositilaston ja sen ennak- kotietojen (Tilastokeskus) lisäksi ajankohtaiseen seurantaan sopivat Kuntaliiton (www.kunnat.net) ja si- säministeriön (www.intermin.fi) Kuntatalous-sivut. Valtion taloudellisen tutkimuskes- kuksen (www.vatt.fi) julkaisu ”Ta- louden rakenteet” sisältää vertailu- tietoja Suomena ja useiden muiden maiden julkisesta sektorista. Myös Tilastokeskuksen ”Maailma nume- roina”-tietokannassa (www.tilasto- keskus.fi/tup/maanum/index.html) on muutamia julkisen talouden ti- lastolukuja monista maista. Laajim- mat kansainväliset vertailutiedot jul- kisista menoista ja verotuksesta jul- kaisee OECD (www.oecd.org – Browse By Topic – Economics – Public Finance). EU:n osalta kan- nattaa katsoa myös Eurostatin ko- koamia tilastoja (http://epp. eurostat.ec.europa.eu – Special to- pics – Government Finance. Sivul- ta http://ec.europa.eu/index_fi .htm löytyy tietoa EU:n vaikutuk- sesta julkiseen sektoriin mm. vero- tuksen säätelyn ja talous- ja rahalii- ton kautta. Valtioneuvoston kanslian julkai- susarjassa (numero 5/2005; www. vnk.fi/julkaisut/fi.jsp ) ilmestynyt ”Julkinen hyvinvointivastuu sosiaa- li- ja terveydenhuollossa” sisältää tuoreen arvioinnin Suomesta poh- joismaisena hyvinvointivaltiona sekä viitteitä siitä käytyyn keskusteluun. Maamme väestön ikääntymisen pelä- tään johtavan talouskasvun hyytymiseen sekä eläke- ja hoivamenojen tuntuvaan paisumiseen. Hyvinvointivaltion ylläpi- to uhkaa vaikeutua olennaisesti ja muita maita nopeammalla aikataululla. Tällä on jo vuosia perusteltu julkisen talou- den tiukkaa säästölinjaa. Näistä uhkista ei kuitenkaan vielä näy mitään merkkejä. Jos niin ei käykään, niin joskus voidaan jälkiviisaasti moittia, että tehtiin isoja virheitä. Siksi olisi aina- kin akateemisesti viisasta tarjota vaihto- ehtoja yhden ja ainoan totuuden toitot- tamiselle. TINA-linja (”There Is No Al- ternative”) tukahduttaa keskustelun. Esimerkiksi: Mihinkähän mahtaa joh- taa kaikkien muiden maiden meitä paljon huonompi varautuminen väes- tön ikääntymiseen? Ehkä ne joutuvat ennen pitkää kaivamaan takataskuis- taan jonkun välineen kestämättömästi paisuvan julkisen velan hoitamiseksi. Historiasta tunnetaan paljon tapauk- sia, joissa tähän tarkoitukseen on käy- tetty korkeaa inflaatiota. Inflaatioskenaario on vielä niin kau- kana, ettei se näy odotuksina rahoi- Sini- silmäisiä hölmöjäkö? tusmarkkinoilla. Mutta jos se toteutuu, niin suomalaiset osoittautuvat sinisil- mäisiksi hölmöiksi vaikka yrittivät olla muita fiksumpia. Ekonomistit rakastavat kaikenlaisia ekvivalensseja, yhtäpitävyyksiä, jotka maallikoista usein tuntuvat akateemi- sen kaukaa haetuilta. Tällainen – ja ehkei sittenkään niin kaukaa haettu – yhtälö asettaa tulevaisuuden eläke- ja hoivamenoihin varautumisen vastak- kain nykyisten säästöjen kanssa. Pal- jonko me siitä jo nyt maksamme, ja ketkä oikeastaan toimivat maksumie- hinä? Politiikan avoimuutta ja rehellisyyttä voisi lisätä se, jos nämä maksumiehet osoitettaisiin selkeästi. Onkohan hei- dät tietoisesti ja oikeudenmukaisesti valittu? En tarkoita, että kärsijöinä on pelkästään nyt vähimmäisturvan varas- sa eläviä köyhiä, joiden sosiaalietuuk- sien on annettu rapautua ja joille tar- joillaan vain murusia. Valtiontalouden tiukat kehykset sitovat niin monia muitakin määrärahoja. Ollaanko tässä lietsomassa peräti ka- pinaa? No ei, sehän oli vain teoriaa… Heikki Taimio
2 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Palkansaajien tutkimuslaitos Markku Lehmus Eero Lehto Ilpo Suoniemi Heikki Taimio Talousennuste 2006–2007 Suomen kokonaistuotannon nopea kasvu jatkuu myös tänä vuonna. Suo- tuisaa kehitystä on ylläpitänyt maail- mantalouden reipas kasvu ja Suomen teknologiateollisuuden yritysten hyvä menestys kansainvälisessä kilpailussa. Merkittävää on kasvun vauhdittuminen Suomen keskeisimmillä vientimarkki- noilla Euroopassa. Ulkomaankaupan li- säksi Suomen talouskasvun päätekijöitä on edelleen suhteellisen nopeasti kas- vava yksityinen kulutus, jota taas on tukenut parantunut työllisyystilanne. Myös investoinnit ovat kasvaneet reip- paasti. Viime vuoden metsäteollisuu- den seisokki on nostanut noin yhdellä prosenttiyksiköllä tämän vuoden brut- tokansantuotteen kasvulukua, joka ko- hoaa 5,1 prosenttiin. Suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin1 Ensi vuonna Suomen talouskasvu hi- dastuu 3,5 prosenttiin. Kasvu on edel- leen suhteellisen ripeää, koska Euroo- pan talouskasvun hienoinen nopeutu- minen tukee Suomen vientiä ja koti- maisen kysynnänkin – kulutuksen ja investointien – kasvuvauhti pysyy edel- leen kohtalaisen korkeana. Suomen talouskasvua koskevat riskit liittyvät kansainväliseen talouteen. USA:n ta- louskasvun odotettu hidastuminen ei estä Euroopan kasvun nopeutumista. Jos USA:n kasvu kuitenkin taittuu jyr- kästi kohti taantumaa, voi kansainvä- linen talous ajautua kriisiin. 1 Tämän talousennusteen tekstin laajem- pi versio on luettavissa ja tulostettavissa Palkansaajientutkimuslaitoksenkotisivuil- laosoitteessawww.labour.fi
3TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Suomen nopeaa talouskasvua vetää nyt vilkas tavaravienti. Talouskasvu nopeutuu Euroopassa mutta hidastuu USA:ssa Palkansaajien tutkimuslaitos ennakoi, että euroalueen kokonaistuotanto kas- vaa tänä vuonna 2,4 prosenttia, kun se viime vuonna jäi 1,3 prosenttiin. Kasvun painopiste on edelleen ulko- maankaupassa ja investoinneissa. Yk- sityinen kulutuksenkin kasvu nopeu- tuu jonkin verran. Euroalueen tulevai- suuden näkymät ovat myös kohentu- neet, ei vain teollisuuden, vaan myös rakennusalan, palveluiden ja vähittäis- kaupan piirissä. Tähän liittyen kulut- tajaluottamus on vankistunut ja kapa- siteetin käyttöaste noussut. Talouskas- vun lievä kiihtyminen jatkuu pitkälle ensi vuoteen, jolloin sen ennustetaan yltävän 2,6 prosenttiin. Euroalueen kuluttajahinnat nousivat touko-heinäkuussa 2,5 prosenttia edellisvuodesta. Kuluttajahintainflaati- on kiihtyminen 2 prosentin yläpuolel- le on aiheutunut öljyn kallistumisesta. Euroopan keskuspankki on nostanut ohjauskorkoaan 0,25 prosenttiyksiköl- lä jo kolme kertaa tuon verran tämän vuoden aikana. Tänä vuonna Euroalu- een kuluttajahinnat ovat keskimäärin 2,3 prosenttia ja ensi vuonna noin 2 prosenttia edellisvuoden tason yläpuo- lella. Hidastuva inflaatio ja USA:n kes- kuspankin äskettäinen päätös olla nos- tamatta korkoaan vähentävät EKP:n hanakkuutta koronnostoihin. EKP kui- tenkin nostaa korkoaan vielä tämän vuoden aikana yhden tai kaksi kertaa 0,25 prosenttiyksikköä kerrallaan. USA:n kokonaistuotannon kasvu- vauhti jää tänä vuonna 3,3 prosenttiin. USA:n kasvua hidastaa ennen kaikkea asuinrakentamisen mutta myös yksityi- sen kulutuksen hiipuminen. Kehityk- seen on vaikuttanut osaltaan rahapoli- tiikan kiristyminen reaktiona nopeutu- neeseen inflaatioon. USA:n keskus- pankki tasapainoileekin nopeaan inflaa- tioon ja talouskasvun pysähtymisen ris- kiin liittyvien huolien välillä vielä pit- kään. Näillä näkymin talouskasvun hi- dastuminen on vallitseva tendenssi, mikä myös taittaa inflaation, eikä ra- hapolitiikkaa siten enää merkittävästi kiristetä. USA:n kasvun hidastuminen ja Euroopan samanaikainen elpyminen pyrkii heikentämään dollaria suhtees- sa euroon. Tämä on se keskeinen väli- tysmekanismi, jolla USA:n talouskas- vun hidastuminen vaikuttaa Euroop- paan. Kiinan kasvu- vauhti pysyy nopeana Aasian talouskasvu py- syy edelleen nopeana. Kiinan kokonaistuo- tanto kasvaa tänä vuonna runsaat kym- menen prosenttia edel- lisvuodesta, eikä kas- vuvauhti hidastu mer- kittävästi ensi vuonna- kaan. Kiinan kasvun tasapainoisuutta ku- vastaa se, että kulutta- jahintainflaatio on on- nistettu pitämään hi- taana, alle 2 prosentis- sa, vaikka nimellinen palkkataso nousee jo noin 15 prosentin vuo- sivauhtia. Varsinkin Euroopan kilpailuky- vyn kannalta on suo- tuisaa, että palkkata- son nopea nousu toi- mii vastavoimana Kii- Taulukko 1. Kansainvälinen talous. Lähde: BEA, BOFIT, Eurostat, Palkansaajien tutkimuslaitos. 2005 2006e 2007e Yhdysvallat ......................... 3,2 3,3 2,8 Euro-12.............................. 1,3 2,4 2,6 Saksa .............................. 1,0 2,1 2,0 Ranska ............................ 1,2 2,2 2,6 Italia ................................ 0,0 1,8 2,4 EU-25 ................................ 1,6 2,6 2,7 Ruotsi .............................. 2,7 3,7 3,2 Iso-Britannia ................... 1,9 2,3 2,5 Japani.................................. 2,6 3,0 2,8 Venäjä................................. 6,4 6,0 6,0 Kiina ................................... 9,9 10,5 9,5 nan (dollariin sidotun) valuutan heik- kenemiselle euroon nähden. Itä-Aasian nopea talouskasvu on luo- nut suotuisan ympäristön Japanin ta- louden elpymiselle. Japanin kauppa Kiinaan pysyy edelleen reilusti ylijää- mäisenä. Menestyvä ulkomaankauppa
4 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 ja kohentunut työllisyystilanne varmis- tavat myös kotimaisen kysynnän kas- vun jatkumisen. Japanin kokonaistuo- tanto kasvaa tänä ja ensi vuonna noin 3 prosenttia edellisvuodesta. Korkeal- la pysyvä öljyn hinta takaa sen, että Venäjän talouskasvu pysyy edelleen kuudessa prosentissa. Vienti ja teknologiateollisuus vetävät Suomen taloutta Suomen ulkomaankauppa kasvoi vauhdikkaasti jo viime vuonna. Tänä vuonna tavaroiden ja palveluiden vienti kasvaa 12 prosenttia ja niiden tuonti vajaat 9 prosenttia. Suomen viennin kasvua on nopeuttanut vientimarkki- noiden vahvistuminen EU-alueella sekä Venäjän nopeana jatkuva talous- kasvu. Myös laivatoimitusten merkit- tävä lisäys vuodentakaisesta sekä vii- me vuoden metsäteollisuuden seisok- ki nostavat viennin kasvulukua. Ensi vuonna vienti kasvu on edelleen no- peaa, joskin se hidastuu 6,2 prosent- tiin. Tuonti kasvaa kuitenkin selvästi vientiä hitaammin. Kohonnut öljyn hinta nostaa Suomen tavaroiden ja palveluiden tuonnin hin- toja tänä vuonna lähes 6 prosenttia vii- me vuodesta. Vientihinnat nousevat samaan aikaan noin 3 prosenttia, jo- ten ulkomaankaupan vaihtosuhde heik- kenee. Viennin määrän nopean kas- vun vaikutuksesta kauppataseen ylijää- mä kasvaa jo tänä vuonna merkittä- västi viime vuodesta, vaikka vaihtosuh- de heikkenee. Ensi vuonna kauppata- seen vahvistuminen jatkuu, kun ulko- maankauppahintojen kehitys ei enää tätä tendenssiä vaimenna. Teknologiateollisuuden tuotannon kasvuvauhti kiihtyi jo viime kesänä. Var- mistus tästä käänteestä saatiin kuiten- kin vasta tänä kesänä valmistuneessa kansantalouden tilinpidossa. Tänäkin vuonna teknologiateollisuuden tuotan- non määrän kasvu on nopeaa, lähes 10 prosenttia. Mutta Suomen koko talou- den kasvu on leveällä pohjalla. Myös sähkön tuotanto, kauppa, liikenne ja ra- kentaminen kasvavat yli viiden prosen- tin vauhtia tänä vuonna. Ensi vuonna tuotanto hidastuu muilla keskeisillä toi- mialoilla paitsi henkilökohtaisissa ja lii- ke-elämän palveluissa. Ostovoimaa tuetaan veron- alennuksin, pääomatulojen osuus kasvaa Kesäkuussa voimaan tulleiden sopimus- korotusten, palkkaperinnön ja liukumi- en seurauksena palkansaajien ansiota- so nousee tänä vuonna kaikkiaan 3,1 prosenttia. Ripeä talouskasvu voimis- taa työvoiman kysyntää, ja tänä vuon- na palkkasumma kasvaa 5 prosenttia. Tulopoliittinen kokonaisratkaisu on voi- massa ensi vuoden syyskuun loppuun eikä ensi vuodelle ole sovittu palkan- korotuksia. Tämän vuoden korotusten palkkaperintö on kuitenkin selvästi yli prosentin, ja yritysten hyvä tuloskehi- tys mahdollistaa tulospalkkioiden ja muiden liukumien normaalia nopeam- man kasvun. Ensi vuonna palkkasum- man odotetaan kasvavan 4 prosenttia. Viime vuonna kotitalouksien omai- suustulot supistuivat, koska osinkojen maksuun vaikutti varautuminen pää- oma- ja yhteisöverouudistukseen. Tänä vuonna osinkotulot palaavat ai- emmalle tasolle. Metsätalouden tulot kääntyvät kasvuun hintojen nousun seurauksena. Lisäksi veronkevennyk- sillä tuetaan palkansaajien ostovoiman kehitystä sekä tänä että ensi vuonna. Ennustamme, että kotitalouksien käy- tettävissä olevat reaalitulot kasvavat tänä vuonna 3,2 prosenttia. Ensi vuon- na tulojen kasvu hidastuu vajaalla yh- dellä prosenttiyksiköllä. Kulutuksen kasvu hidastuu ja inflaatiovauhti nopeutuu Tänä vuonna yksityisen kulutuksen määrä kasvaa 3,3 prosenttia, mutta ensi vuonna kasvu hidastuu 2,5 pro- senttiin. Tähän vaikuttavat tulokehi- tyksen ohella asuntolainojen korkojen kääntyminen nousuun ja velanhoito- menojen kasvu. Autokauppa on jo ta- saantumassa, ja myös muiden kesto- kulutustavaroiden hankinnat kasvavat aiempaa hitaammin. Heinäkuussa raakaöljyn hinta nousi uudelle ennätystasolle, joka on enem- män kuin keväällä ennustettiin. Häiri- öt öljyntuotannossa, kulutuksen kas- vu Kiinassa, poliittiset konfliktit ja vä- kivalta keskeisillä tuotantoalueilla pi- tävät yllä öljyn korkeaa hintaa. Asun- tojen hinnat jatkoivat nousuaan nope- ammin kuin keväällä arvioitiin. Ennus- tamme tämän ja ensi vuoden inflaati- oksi 1,4 prosenttia. Öljynhinnan aihe- uttamien inflaatiopaineiden hellittäes- sä etualalle tulee nousevan korkotason Taulukko 2. Kysynnän ja tarjonnan tase. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. 2005 2005 2006e 2007e Mrd. € Määrän prosenttimuutos Bruttokansantuote markkinahintaan ... 157,4 2,9 5,1 3,5 Tuonti .................................................. 56,9 12,3 8,8 4,5 Kokonaistarjonta .................................. 214,3 5,3 6,1 3,8 Vienti ................................................... 65,8 7,3 12,0 6,2 Kulutus................................................ 116,3 3,2 2,8 2,3 Yksityinen kulutus ............................... 81,5 3,8 3,3 2,5 Julkinen kulutus................................... 34,8 1,6 1,5 1,8 Investoinnit .......................................... 29,5 3,3 6,5 4,0 Yksityiset investoinnit .......................... 25,4 5,9 7,0 4,3 Julkiset investoinnit .............................. 4,1 -10,4 -3,4 -1,8 Varastojen muutos (ml. tilastollinen ero) 2,6 0,0 0,0 0,0 Kokonaiskysyntä .................................. 214,3 5,3 6,1 3,8
5TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 vaikutus. Suomen inflaatio jää edelleen muuta euroaluetta hitaammaksi. Kone- ja rakennusinvestoin- nit jälleen nousussa Investoinnit kasvavat kuluvana vuonna selvästi. Eniten alkuvuonna on kasva- nut rakentaminen. Vaikka rakennuslu- vat ja aloitetut rakennukset antavatkin viitteitä siitä, että kasvu on pikku hiljaa tasaantumassa, voidaan asuinrakenta- misen olettaa lisääntyvän tänä vuonna 7,5 prosenttia ja muun talorakentami- sen 8 prosenttia. Teollisuuden vireyty- misen myötä myös investoinnit konei- siin ja laitteisiin kasvavat tänä vuonna tuntuvasti, kaikkiaan 8 prosenttia. Kaik- kiaan yksityisten investointien ennuste- taan kasvavan tänä vuonna 7 prosent- tia. Ensi vuonna investointien kasvu ta- saantuu 4,3 prosenttiin, mutta niin asuin- ja talora- kentaminen kuin kone- ja laiteinvestoinnitkin kasvavat vielä noin 5 prosentin vauh- tia. Työllisyys kohenee Suomen työllisyysnäkymät näyttävät valoisilta. Teolli- suuden ja rakentamisen kasvaessa vauhdilla miesten työmarkkinatilanne kohen- tuu hieman naisten tilannet- ta enemmän. Positiiviselta näyttää myös pitkäaikais- työttömien määrän kehitys: se on vähentynyt kuluvan vuoden ensimmäisellä nel- jänneksellä 5,3 prosenttia ja toisella neljänneksellä jopa 8,8 prosenttia vuodentakai- seen nähden. Työllisten määrän kasvu on hidastunut jonkin verran viime kuukausina vuoden 2005 lopun huiman kasvun jälkeen. On kuitenkin il- meistä, että voimakkaana jatkuva talouskasvu aikaan- saa uuden työllisyyttä parantavan sy- säyksen kuluvan vuoden toisella puo- liskolla. Tänä vuonna työllisiä ennus- tetaankin olevan keskimäärin 38 000 henkilöä enemmän kuin viime vuon- na. Ensi vuonna talouskasvu hidastuu hieman ja työllisten määrän vuosikas- vu hidastuu 24 000 henkilöön. Myös työvoiman kasvu on viime kuu- kausina hieman hidastunut. Hyvät työllistymisnäkymät kuitenkin aktivoi- vat ihmisiä työmarkkinoille, minkä seu- rauksena tänä vuonna työvoima kas- vaa 23 000 henkilöllä ja ensi vuonna 15 000 henkilöllä. Osaltaan työvoiman kasvu selittyy puhtaasti väestöllisillä te- kijöillä. Työllisyys- ja työvoimaennusteiden perusteella työttömyysaste laskee tänä vuonna keskimäärin 7,7 prosenttiin ja ensi vuonna 7,3 prosenttiin. Työllisten määrän tuntuva kasvu nostaa työlli- syysasteen tänä vuonna keskimäärin 69,0 prosenttiin ja ensi vuonna 69,4 prosenttiin. Istuva hallitus näyttäisi jää- vän 100 000 uuden työpaikan tavoit- teestaan noin 10 000 työpaikan pää- hän. Valtion ylijäämä kasvaa tänä vuonna Kuluvana vuonna valtiontalouden yli- jäämä kohoaa selvästi, noin 800 mil- joonalla eurolla. Tätä selittää ennen Nopea talouskasvu tuo valtiolle ja kunnille runsaasti lisää verotuloja. Ennustepäällikkö Eero Lehto kehottaa kuiten- kin varovaisuuteen veropolitiikassa, koska kannattaa va- rautua suhdanteiden heikkenemiseen ja väestön ikäänty- misen aiheuttamiin menopaineisiin. Kuvio 1. Kokonaistuotanto ja työllisyys 1991:01–2006:06
6 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 kaikkea jo tiedossa oleva valtion saa- mien osinkojen lähes 500 miljoonan euron kasvu. Arvonlisäveron tuoton ennustetaan kasvavan hyvää, noin 7 prosentin vauhtia. Ansiotuloveron ke- vennykset ovat tänä vuonna melko suuria ja varallisuusvero on lopetettu, mutta palkkasumman ja yritysten tu- losten hyvän kasvun ansiosta valtion tulo- ja varallisuusverokertymä nousee hiukan. Valtion kulutusmenot kasva- vat maltillisesti ja investoinnit supistu- vat hieman. Kuntien valtionosuudet li- sääntyvät 9 prosenttia. Kuntien rahoitusalijäämä supistuu kuluvana vuonna noin 350 miljoonal- la eurolla. Niiden verotulot kasvavat lähes 8 prosenttia, kun palkkasumma kasvaa tuntuvasti, kunnallisverotusta kiristetään hiukan ja yhteisöverotuk- senkin tuotto nousee selvästi. Samalla kuntien kulutusmenojen voimakas kasvu jatkuu. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen ylijää- mä kasvaa tänä vuonna puolitoista mil- jardia euroa. Tähän vaikuttaa ennen varahastoille siirrettävien varojen vah- va kasvu jatkuu. Kuntien rahoitusalijäämä supistuu jälleen noin 350 miljoonalla eurolla, kun niiden verotulot kasvavat edelleen voimakkaasti. Tässä on ennakoitu kun- nallisverotuksen kiristyvän edelleen hieman. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen maksutulojen ennakoidaan kasvavan tämänvuotista selvästi hitaammin. Niiden rahoitusyli- jäämä pysyykin ensi vuonna miltei en- nallaan. Julkisyhteisöjen EMU-ylijää- mä kääntyy lievään laskuun. Kun vielä vuonna 2003 Suomen jul- kisyhteisöjen yhteenlaskettu velka (ns. EMU-velka) suhteessa bruttokansan- tuotteeseen kohosi kahdella prosent- tiyksiköllä, niin vuosina 2005-2007 se alenee peräti noin neljän prosenttiyk- sikön vuosivauhdilla ja on ensi vuoden lopussa enää 32 prosenttia, varsin kau- kana vakaus- ja kasvusopimuksen 60 prosentin ylärajasta. Hyvä talouskehitys antaa mahdollisuuden varautua kasvun hidastumiseen Suomen kokonaisverotusta on keven- netty tuntuvasti viime vuosina. Vuon- na 2000 kokonaisveroaste oli 48 pro- senttia, ja ensi vuonna se tulee olemaan noin 43 prosenttia. Verotuksen keven- tämisen myötä koko julkistalouden ra- hoitusylijäämä on myös supistunut merkittävästi. Finanssipolitiikka on tä- ten ollut ekspansiivista ja talouskasvua tukevaa. Tästä huolimatta kansainvä- linen talous ja sen heijastuminen ulko- maankauppaamme on ollut merkittä- vin taloussuhdanteeseemme vaikutta- va voima. Verotulojen odotettua suu- rempi kertymä viime ja ilmeisesti myös tänä vuonna selittyy ennustettua no- peammasta talouskasvusta. Odotta- mattoman hyvän tulokertymän kan- nattaa antaa vahvistaa julkistalouden rahoitusasemaa kuten tehtiin 1990-lu- vun loppupuolella. Tällöin voidaan sal- lia, että julkistalouden menoautoma- tiikka supistaa julkistalouden ylijäämää, kun suhdanteet heikkenevät, kuten ta- kaikkea se, että näiden laitosten mak- sutulojen pohjana oleva palkkasumma kasvaa tuntuvasti ja että sosiaaliedut ja -avustukset kasvavat hitaasti. Koko jul- kisyhteisöjen rahoitusylijäämä suhtees- sa bruttokansantuotteeseen kohoaa 1,4 prosenttiyksiköllä. Välillisen verotuksen tuoton kasvu hidastuu ensi vuonna Vuonna 2007 valtiontalouden rahoitus- ylijäämän ennustetaan supistuvan liki 500 miljoonalla eurolla. Veronkeven- nykset ovat edellisvuotta pienempiä, mutta palkkasumman kasvun hidastu- minen jättää ansiotuloveron tuoton edelleen lievästi negatiiviselle uralle, ja yksityisen kulutuksen kasvun vaime- nemisen seurauksena myös välillisten verojen kertymän kasvu hidastuu sel- västi. Valtion saamien osinkojen tä- mänvuotisen korkean tason odotetaan jäävän suurelta osin tilapäiseksi ilmi- öksi. Valtionosuuksien ja sosiaalitur- Taulukko 3. Ennusteen keskeisiä lukuja. Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. 2005 2006e 2007e Työttömyysaste (%) ........................ 8,4 7,7 7,3 Työttömät (1 000) .......................... 220 204 195 Työlliset (1 000) ............................. 2 401 2 439 2 463 Työllisyysaste (%) ........................... 68,0 69,0 69,4 Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%). 0,9 1,4 1,4 Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ...... 3,9 3,1 2,8 Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (%) ................................ 1,0 3,2 2,3 Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) ....... 7,2 8,5 10,4 Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) ..... 7,7 9,6 11,7 Valtiontalouden rahoitusylijäämä mrd. € ......................................... 0,6 1,4 0,9 % bkt:sta..................................... 0,4 0,9 0,5 Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä mrd. € ......................................... 3,9 6,5 6,3 % bkt:sta..................................... 2,5 3,9 3,6 Velkaantumisaste (Emu-velka) % bkt:sta ..................................... 40,5 36,1 32,0 Veroaste, % ..................................... 43,9 43,7 43,1 Lyhyet korot (3 kk:n euribor).......... 2,2 3,1 3,8 Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) 3,4 4,0 4,6
7TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 pahtui vuosina 2001–2003. Väestön eläköitymisen vuoksi on syytä varau- tua myös pitemmällä aikavälillä julkis- talouden menopaineiden voimistumi- seen. Valtion lähivuosien menokehitystä pyritään rajaamaan hallituksen päättä- millä kehyksillä valtion tulevien vuosi- en reaalimenoille, joihin ei kuulu kui- tenkaan suhdanteista riippuvaisia so- siaalimenoja. Menokehysten ei voi sil- ti odottaa täysin määräävän reaalime- nojen tulevaa kehitystä. Esimerkiksi viime maaliskuussakin aiempaa meno- kehystä tarkistettiin ensi vuoden me- nojen osalta. Vuosien 2007–2011 me- nokehykset ovat joka tapauksessa var- sin tiukat. Valtion menokehyksen pe- rusmenot (pl. korkomenot) kasvavat vuosina 2007–2011 reaalisesti keski- määrin 0,5 prosenttia, kun vuosina 2004–2007 vastaavat menot kasvavat reaalisesti keskimäärin 1,5 prosenttia. Tämä tiukkuus heijastuu koko julki- seen sektoriin, jonka kulutusmenojen odotetaan kasvavan vuosina 2007– 2011 keskimäärin 0,8 prosenttia vuo- dessa. Vuosina 2000–2005 nämä me- not kasvoivat keskimäärin noin pro- senttiyksikön nopeammin. Lähinnä kuntien kulutusmenojen re- aalikasvu jaksolla 2007–2011 muodos- tunee menokehyslaskelmaoletuksia nopeammaksi, jos kunnat pyrkivät edes likipitäen pitämään kiinni velvoit- teistaan. Aivan lähivuosina, kun talous- kasvu on nopeata, kunnat saattavat selviytyä menopaineistaan ilman, että niiden rahoitusasema heikkenee ja il- man että valtio joutuu niitä tukemaan enemmän kuin menokehykset sallivat. Mutta jos talouskasvu hidastuu parin prosentin tuntumaan vuosina 2008– 2011, mikä on mahdollista, kuntata- lous voi jo heiketä merkittävästi. Täs- tä koituu välittömästi vaatimuksia val- tiolle, jonka kuitenkin pitäisi viime kä- dessä taata kuntatalouden tasapaino. Edellä esitetyn perusteella on selvää, että valtion pitäisi varautua huonom- piin aikoihin, minkä vuoksi esimerkiksi veronalennusrintamalla ei kannata ede- tä lyhytnäköisesti. Veropolitiikassa huomio pitäisi suunnata verorakentee- seen. Pääomatulojen veroprosentti on matala ansiotuloverotuksen tasoon nähden. Tämä epäsuhta vääristää tu- lonjakoa ja aikaansaa verokeinottelua. Pääomatulojen verotusta voitaisiin maltillisesti kiristää ja ansiotuloverotus- ta voitaisiin vastaavasti lieventää niin, ettei kokonaisverokertymä juuri muut- tuisi. Jos kokonaistaloudellinen tilan- ne pysyy hyvänä, niin kokonaisvero- tusta voitaisiin jonkin verran keven- tää.
8 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Suomessa julkaistaan vuosittain kym- menkunta kokonaistaloudellista ennus- tetta, joista pääosa on kotimaisten tut- kimuslaitosten ja pankkien tekemiä. Ennusteiden luonnetta esitellään kui- tenkin hyvin harvoin. Julkisuudessa ennusteita kohdellaan hyvin samanar- voisina riippumatta siitä, miten ne on tehty – ennen kaikkea miten paljon niiden tekemiseen on panostettu. Jos ennustaminen olisi pelkkää ar- vaamista, olisi tietenkin samanteke- vää, onko ennusteiden laadinnassa mukana 1 vai 20 ekonomistia. Sama koskee sekä ennustetyöhön käytettyä aikaa että taloustieteellistä ja teknistä kalustoa. Koska kuitenkin ollaan ver- raten yksimielisiä siitä, että kokonais- taloudellisissa luvuissa on yhä huo- mattavan suuri ennustettavissa oleva komponentti, ei “yhdentekevyys”-ar- gumentti ole kovin järkevä. Ennus- teiden laatua voidaan parantaa perus- teellisella lähtökohtatilanteen analyy- sillä, ennusteiden vertailulla ja syy-seu- raussuhteiden analyysillä. Kaikki tämä vaatii resursseja ja ennen kaikkea tie- totaitoa. Markku Lehmus Nuorempi tutkija Palkansaajientutkimuslaitos markku.lehmus@labour.fi Eero Lehto Tutkimuskoordinaattori, ennustepäällikkö Palkansaajientutkimuslaitos eero.lehto@labour.fi Matti Virén Professori Turun yliopisto matvir@utu.fi Ennustaminen makromallilla: kokemuksia Palkansaajien tutki- muslaitoksen ennustetyöstä Palkansaajien tutkimuslaitos on ottanut talous- ennusteidensa tueksi makromallin, jolla voidaan myös arvioida erilaisten talouspoliittisten toi- menpiteiden vaikutuksia.
9TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Syy-seuraussuhteita voi tietenkin kukin hahmottaa mielessään, mutta käytännössä mielekkäintä on muodos- taa malli, joka pitää sisällään keskeiset riippuvuudet. Tällaisia malleja on käy- tetty jo seitsemän vuosikymmentä aina Jan Tinbergenin (1939) Kansainliitossa tekemistä töistä alkaen. Suomessa mal- likeskeinen ennustaminen ja talouspo- litiikan analyysi on huonosti juurtunut yleiseen käyttöön. Vain Suomen Pan- kissa mallit ovat olleet pysyvässä käy- tössä ja niitä on jatkuvasti kehitetty. Muissa tutkimuslaitoksissa ja valtiova- rainministeriössä mallien käyttö on ol- lut satunnaista ja sillä on ollut toissijai- nen asema koko analyysitoiminnassa. Suomen Pankin ennustetta lukuun ot- tamatta kaikki julkisuudessa olevat ennusteet on tehty ilman formaalista mallikehikkoa tukeutuen useimmiten vain kansantalouden tilinpidon mukai- seen laskentajärjestelmään. Ennusteiden käyttäjien kannalta olisi tietenkin tärkeää tietää, miten “hyvin” ennusteet ja vaikutuslaskelmat on teh- ty. Hyvyys ei tietenkään näy suoraan ennustenumeroista: useinhan ne ovat vielä hyvin lähellä toisiaan. Ilmiö ko- rostuu vielä siksi, että kaikki huomio kohdistuu bruttokansantuotteen kas- vulukuihin. Itse asiassa se, että “kaik- ki ennustavat samaa”, johtuu paljolti juuri ennustejärjestelmien kehittymät- tömyydestä. Jos ei ole varaa panostaa ennustetyöskentelyyn, on varminta jul- kaista ennusteena lukuja, jotka ovat asiallisesti ottaen samoja kuin muilla- kin ennustajilla. Ennustetyö ei tietenkään tule “hyväk- si” vain mallia käyttämällä. Silti mallin ja laskentajärjestelmän olemassaolo on jonkinlainen indikaattori siitä, miten paljon asiaan panostetaan ja miten so- fistikoitunutta ennuste- ja seurantatyö ylipäätään on. Palkansaajien tutkimuslaitoksessa (PT) on nyt pyritty uudistamaan en- nustetyöskentelyä. Laskentajärjestel- mää on uudistettu ja laajennettu siten, että se käsittää verraten yksityiskoh- taisen esityksen kansantalouden tilin- pidon mukaisista aikasarjoista. Esimer- kiksi julkinen sektori on mukana ver- raten yksityiskohtaisesti. PT on myös panostanut makromallin kehittämi- seen. Tätä työtä on tehty runsaan vuo- den ajan, ja pilottiversio mallista on käy- tettävissä.1 Seuraavassa esitellään lyhyesti mal- lin rakennetta ja toimintaa sekä sen kytkentää PT:n laskentajärjestelmään ja ennustetyöhön. Mallista on tarkoi- tus tehdä oma raporttinsa, jossa esite- tään yksityiskohtaisempi kuvaus sen rakenteesta ja yhtälöistä.2 Ennustetoiminta Palkansaaji- en tutkimuslaitoksessa Palkansaajien tutkimuslaitos sai alkunsa työväen osuusliikkeen tarpeesta arvi- oida kansantalouden kehitystä. Toimi- essaan Kansan markkinatutkimuslai- toksen nimisenä vuosina 1951–1970 laitos jo arvioi kokonaistaloudellista ke- hitystä muttei vielä tehnyt varsinaisia kokonaistaloudellisia ennusteita. Kun ammattiyhdistysliike tuli mukaan lai- toksen rahoittajaksi 1971, nimi muut- tui Työväen taloudelliseksi tutkimus- laitokseksi. 1970-luvun alussa myös käynnistyi varsinainen ennustetyö. Lai- tos teki vuosittain yhden kokonaista- loudellisen ennusteen. Ennustusmene- telmänä oli pääosin valistunut arvaus edellisen vuoden tilinpidon tietojen ja joiden harvojen lähiajan kehitystä ku- vaavien tietojen pohjalta. Vuodesta 1993 lähtien laitoksen taus- tajärjestökenttä laajeni kattamaan kaik- ki ammatilliset keskusjärjestöt, myös STTK:n ja Akavan. Laitoksen nimi muuttui Palkansaajien tutkimuslaitok- seksi, ja ennustetyötä alettiin systema- tisoida. 1990-luvun puolivälissä otet- tiin käyttöön ennusteen laskentakehik- ko, joka kokoaa yhteen kansantalou- den tilinpidon, myös tulojen muodos- tuksen ja niiden käytön. Uudistuksen jälkeen ennusteet on tehty kansanta- louden tilinpidon kaikille keskeisille erille ja tämän lisäksi kansainväliselle taloudelle, hinnanmuodostukselle ja 1 Mallin rakentamisesta on vastannut Markku Lehmus. Muista makromalleista ks. Lehmus (2006), jonka laajahkoon katsaukseen alla oleva taulukko 1 perus- tuu. Jonkinlainen esikuva PT:n mallin ra- kennustyössä on ollut Virén ym. (2003), joskohta”markkinoilla”onuseitasaman- laisiamalleja. 2 Raportti julkaistaan PT:n verkkosivuil- la (www.labour.fi) Työpapereita-sarjassa vuodenvaihteen tienoilla. Professori Matti Virén (vasemmalla) ja nuorempi tutkija Markku Lehmus (oikealla) ovat kehittäneet Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustekäyttöön tarkoitettua makromallia.
10 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 työmarkkinoille. Ennusteen laskenta- kehikko takaa sen, että ennuste on si- säisesti johdonmukainen. Laskentake- hikko ei kuitenkaan ole sama kuin ta- loudellinen malli, sillä siihen ei sisälly taloudenpitäjien käyttäytymistä kuvaa- via yhtälöitä. Niinpä ennustejärjestel- mä ei tuota juuri mitään informaatiota talouden sisäisestä dynamiikasta eikä siitä, miten kansainvälisen talouden vaikutukset välittyvät kotimaan talou- teen. Viime vuosina tilastoviranomaiset ovat ryhtyneet tuottamaan yhä moni- puolisempaa ja tuoreempaa tietoa ta- loudellisesta kehityksestä. Osin tämän vuoksi PT lisäsi vuoden sisäisten en- nusteiden lukumäärän kahteen vuodes- ta 2001 lähtien. Ennusteet tehdään ke- vättalvella ja syksyllä. Virallisen ennus- teen toteutumista arvioidaan lisäksi lai- toksen verkkosivuilla kesä- ja joulu- kuussa. PT:n laatimien bruttokansantuotteen kasvuennusteiden poikkeama toteutu- masta on esitetty kuviossa 1. Ennuste on yleensä tarkentunut, kun en- nustehorisontti on lyhentynyt. Ennustevirhe on odotetusti ol- lut suurin silloin, kun talouskas- vussa on tapahtunut tuntuva käänne. Bkt:n kasvuennusteen varianssi on lisäksi ollut selvästi pienempi kuin toteutuman va- rianssi osoituksena ennustajalle tyypillisesti pyrkimyksestä vält- tää riskejä ja asettaa ennuste lä- helle keskipitkän aikavälin kes- kiarvoa. Palkansaajien tutkimuslaitok- sen ennusteiden osuvuus verrat- tuna muihin ennustajiin on ol- lut hyvä. Tämä käy ilmi muun muassa Jaakko Pehkosen (2002) tekemästä vuosien 1997–2001 talousennusteiden vertailusta. Palkansaajien tutki- muslaitoksen ennusteet BKT:n kasvulle olivat vuosina 1997– 2003 keskimäärin myös selväs- ti Suomen Pankin vastaavia en- nusteita tarkempia silloin, kun ennuste oli tehty saman vuoden kevättalvella. Edellisvuoden ke- vättalvella tehtyjen ennusteiden osumistarkkuus oli taas suurin piirtein sama kuin Suomen Pankilla3 , jonka ennuste nojaa malliin. Onkin il- meistä, että malliennuste on parhaim- millaan ennustettaessa yhdestä kol- meen vuotta eteenpäin. Kun ennuste- taan kuluvan vuoden lukuja saman vuoden alkupuolella, kaikki se infor- maatio, jota on kertynyt vuoden aika- na, voidaan ottaa huomioon myös ar- vionvaraisessa ennustamisessa. Se taas yleensä tuottaa kohtalaisen tarkan en- nusteen, jopa tarkemman kuin malli- ennuste. PT:n päätös rakentaa oma makro- malli ja käyttää sitä hyväksi ennuste- työssä perustuu haluun lisätä ennuste- työn analyyttisyyttä ja tarjota ennuste- työlle selkeä lähtökohta. Suurin ongel- ma ennustamisessa on yleensä talou- den käännekohtien arviointi. Ilman mallia käännekohtia ei yleensä rohjeta ennustaa vaan jatketaan eteenpäin to- teutunutta kasvu-uraa tai seurataan muiden laitosten ennusteita. Mallin käyttö lisää myös ennusteen sisäistä johdonmukaisuutta ja antaa mahdol- lisuuden jäljittää ne ajatuskulut, jotka ovat ennusteen tuottaneet. On ilmeistä, että malliennustaminen puoltaa ennustehorisontin lisäämistä PT:n makromalli pitää tällä hetkellä sisällään noin 70 yhtälöä. Makromalli ei kuitenkaan koskaan ole täysin valmis, sillä se vaatii jatkuvaa tarkentamista ja uudista- mista, huomauttaa professori Matti Virén. 3 Suomen Pankin ennustetarkkuudesta on kirjoittanut Männistö (2004). Kuvio 1. Palkansaajien tutkimuslaitoksen bkt:n kasvuennusteen virhe 1985– 2005.
11TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 yhdellä vuodella. Malliin nojautuminen on taas silloin hankalinta, kun jokin jo tietoon tullut ulkopuolinen shokki on ravistellut kansantaloutta. Niinpä esi- merkiksi metsäteollisuuden viimevuo- tisen työnseisauksen vaikutukset voi- daan näennäisen helposti ottaa huo- mioon arvionvaraisessa ennusteessa. Sen sijaan malliennusteeseen tämän vaikutuksen rakentaminen on hanka- lampaa, tosin riippuen siitä, mitä tie- tokoneohjelmistoa/-ja malliratkaisus- sa käytetään. Mallin rakenne ja ominaisuu- det Rakennettu makromalli on kooltaan verraten pieni, jos mittapuuna pidetään aikanaan rakennettuja 500–1 000 yh- tälön monen sektorin kokonaismalle- ja (ks. taulukko 1). PT:n mallin sek- torijako on melko yksinkertainen: ta- lous on jaettu yksityiseen ja julkiseen sektoriin. Mallin yhtälöiden avulla voi- daan ratkaista kaikkiaan 71 eri muut- tujan arvot, ja lisäksi 72 muun muut- tujan arvot annetaan mallin ulkopuo- lelta. Taloudenpitäjien käyttäytymistä (esim. kulutusta ja investointeja) ku- vaavia yhtälöitä on vain 14 kappaletta, mutta julkinen sektori on periaattees- sa kokonaan mukana mallissa, ja sen tärkeimmillä tulo- ja menoerillä on myös omat yhtälönsä. Malliin kuuluva aikasarja-aineisto on neljännesvuosit- taista kattaen vuodet 1990–2005. Malli on lähtökohdiltaan empiirinen ja suun- niteltu ennustuskäyttöön, joten aika- sarjat nojaavat kansantalouden tilinpi- toon. Aineisto onkin kerätty lähinnä Ti- lastokeskuksen tiedoista.10 4 Viitteistä ks. Lehmus (2006). 5 AustrianInstituteofEconomicResearch/ Institute for Advanced Studies. 6 Sekä Technical University of Wroclaw &WroclawRegionalDevelopmentAgency. 7 KehitettyHollanninkeskuspankinavus- tuksella. 8 National Institute of Economic and Social Research (Englanti). 9 Central Planning Bureau (Hollanti). Taulukko 1. Esimerkkejä rakennetuista makromalleista4 . Malli nimi Omistaja Frekvenssi Koko Tyyppi A-LMM WIFO/IHS5 vuosi 109 yhtälöä perinteinen ADAM Tanskan keskuspankki vuosi 1400 yhtälöä perinteinen AINO Suomen Pankki neljännesvuosi keskikokoinen yleisen tasapainon malli AJKA HKKK vuosi 65 yhtälöä perinteinen AQM Itävallan keskuspankki neljännesvuosi 145 yhtälöä perinteinen AWM Euroopan keskuspankki neljännesvuosi 84 yhtälöä perinteinen BEQM Englannin keskuspankki neljännesvuosi 130 yhtälöä yleisen tasapainon malli BOF5 Suomen Pankki neljännesvuosi 360 yhtälöä perinteinen EDGE Suomen Pankki neljännesvuosi 42 yhtälöä yleisen tasapainon malli ETLA ETLA vuosi 70 yhtälöä perinteinen FRB/GLOBAL USA:n keskuspankki neljännesvuosi 1440 yhtälöä kansainvälinen malli FRB/US USA:n keskuspankki neljännesvuosi n. 300 yhtälöä perinteinen HEIMDAL Arbejderbevaegelsens Erhvervsråd vuosi 1413 yhtälöä kansainvälinen malli HERMIN The Economic and Social Research Instititute6 vuosi 261 yhtälöä perinteinen KESSU Valtiovarainministeriö vuosi 380 yhtälöä perinteinen KESSU IV Valtiovarainministeriö vuosi n. 950 yhtälöä perinteinen LIMA IHS vuosi 78 yhtälöä perinteinen MAKMODEL Makedonian keskuspankki7 vuosi 38 yhtälöä perinteinen Brazilian Macro-economic model. Brasilian keskuspankki vuosi 38 yhtälöä perinteinen MEMMOD Saksan keskuspankki neljännesvuosi 480 yhtälöä kansainvälinen malli MM Englannin keskuspankki neljännesvuosi 111 yhtälöä perinteinen MODAG Norjan tilastokeskus vuosi n. 4000 yhtälöä perinteinen MODUX STATEC vuosi 300 yhtälöä perinteinen MONA Tanskan keskuspankki neljännesvuosi 336 yhtälöä perinteinen MORKMON II Hollannin keskuspankki neljännesvuosi 360 yhtälöä perinteinen MULTIMOD MarkIII IMF vuosi laaja yleisen tasapainon malli MZE INSEE & Direction de la Prévision neljännesvuosi pieni perinteinen NIGEM NIESR8 neljännesvuosi laaja kansainvälinen malli NTZM Uuden-Seelannin valtiovarainministeriö neljännesvuosi 101 yhtälöä yleisen tasapainon malli Oxford World Macro-economic model Oxford Economic Forecasting neljännesvuosi laaja kansainvälinen malli QPM Kanadan keskuspankki neljännesvuosi 329 yhtälöä yleisen tasapainon malli QPSFM Puolan valtiovarainministeriö neljännesvuosi 119 yhtälöä perinteinen Quarterly macro-econometric model of the Spanish economy Espanjan keskuspankki neljännesvuosi 59 yhtälöä perinteinen SAFE CPB9 neljännesvuosi 1920 yhtälöä perinteinen TRYM Australian valtiovarainministeriö neljännesvuosi 130 yhtälöä perinteinen WIFO-Macromod WIFO vuosi 134 yhtälöä perinteinen 10 Neljännesvuosittaiset aikasarjat mal- lissa ovat kausipuhdistettuja. Pyrkimykse- nä on ollut käyttää mahdollisimman pal- jon Tilastokeskuksen valmiiksi puhdista- mia sarjoja. Jotkin sarjat on kuitenkin puhdistettu erikseen Tramo/Seats -kausi-
12 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 väestöä ja korkoja on nostettu pysy- västi yhdellä prosentilla (prosenttiyk- siköllä). Malli on ominaisuuksistaan keynesiläinen siinä mielessä, että esi- merkiksi ekspansiivinen finanssipoli- tiikka (julkisten menojen lisäys tai ve- rotuksen keventäminen) vaikuttaa po- sitiivisesti bruttokansantuotteeseen (lyhyen aikavälin kerroin on hieman yli yhden). Pitkällä aikavälillä vaiku- tus kuitenkin nollaantuu – itse asias- sa pysyvän sokin tapauksessa se muuttuu negatiiviseksi. Mallit eivät ole koskaan valmiita, vaan ne vaativat jatkuvaa uudistamista ja tar- kentamista. Niin on myös PT:n mallin tapauksessa ja sitä suuremmalla syyl- lä, kun malli on vielä pilottivaihees- saan. Malliin kuuluvien aikasarjojen lisäksi sen aineiston kokoa kasvattaa ulkomaan- sektori, joka on ra- kennettu varsinaisen mallin ulkopuolella ja nojaa erilliseen Ex- cel-pohjaiseen ke- hikkoon. Kehikko pitää sisällään sarjat 29 maan bruttokan- santuotteelle, tuonti- hinnoille ja valuutta- kursseille. Tämän seurauksena vienti määrittyy mallissa suhteellisen hienoja- koisesti. Myös julki- sen sektorin taseet on rakennettu osit- tain mallin ulkopuo- lella. PT:n malli on teo- reettisilta lähtökoh- diltaan uuskeynesi- läinen, joten hinnat ovat jäykkiä ja ky- syntätekijöillä on kes- keinen rooli volyymien määräytymi- sessä. Hintojen jäykkyys näkyy käy- tännössä niin, että shokin seuraukse- na mallin muuttujat sopeutuvat uu- teen tasapainoonsa hitaasti. Puhtaas- ti keynesiläinen ei malli kuitenkaan ole, sillä malli ratkaisee kokonaistuo- tannon myös tarjontaerien – eikä suinkaan pelkästään kysyntäerien – perusteella. Kokonaistarjonnalla tar- koitetaan tuotantofunktion määrittä- mää tuotannon volyymia. Tuotanto- funktion ja pitkäaikaistyöttömien mää- rän avulla ratkaistaan myös tuotan- tokuilu, joka ilmaisee eroa potentiaa- lisen ja toteutuneen tuotannon välil- lä. Tuotantokuilu selittää osaltaan hin- toja ja palkkoja, mikä takaa sen, ettei puhdistusmenetelmällä. Osa sarjoista on saatavillaainoastaanvuosiaineistonajane on jouduttu disaggregoimaan referenssi- sarjojen avulla. Se on tehty Ecotrim -oh- jelmalla, jota mm. Eurostat käyttää. Eu- rostatvastaamyösohjelmankehittämises- tä. mallin tuottama kokonaiskysyntä ja - tarjonta eroa pitkällä tähtäimellä toi- sistaan. Julkisen sektorin taseet ja kotitalo- uksien tulot on rakennettu PT:n en- nustejärjestelmän pohjalta, mikä tu- kee mallin käyttöä ennustamisessa. Samalla on pyritty varmistamaan myös se, että ennusteluvut eivät ole ristiriidassa kansantalouden tilinpidon kanssa. Verokertymät, julkisyhteisö- jen alijäämä ja velka on liitetty julki- sen sektorin kokonaisuuteen, jolloin voidaan tutkia vaikkapa veroasteiden tai finanssipolitiikan muutosten vaiku- tuksia julkisen sektorin vakauteen. Mallilla voidaan myös tarkastella po- litiikkasääntöjen vaikutusta kansanta- louden toimintaan. Jonkinlaisen aavistuksen mallin käy- töstä ja ominaisuuksista saa tarkaste- lemalla kuvioita 2 ja 3. Kuviossa 2 on esitetty simulointi mallin perusversi- olla. Sen lisäksi kuviossa 3 on tehty vaihtoehtoislaskelmia, joissa työikäistä Kuvio 2. Toteutunut bruttokansantuote ja malliennuste. Ylimmät kaksi kuvaa edustavat simulointeja (en- nusteita) BKT:n volyymille ja BKT–deflaattoril- le (baseline = perusratkaisu). Alin kuva edustaa simulointia ennusteuralle. Simuloiduista aikau- rista on laskettu keskiarvo ja sille luottamusvälit, jotka ovat kaksi kertaa standardipoikkeaminen (sd) suuruiset. Toistoja on tehty 1 000 kappalet- ta.
13TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Kuvio 3. Esimerkkejä politiikkasimuloinneista: työvoiman tarjonta ja korko. Simuloinneissa työikäistä väestöä on kasvatettu 1 % (ylimmät kuvat) ja lyhyitä korkoja nostettu 1 prosenttiyksikköä (alemmat kuvat). Käyrät kuvaavat prosenttista poikkeamaa perus-ratkaisusta KIRJALLISUUS Lehmus, M. (2006), Suomen talouden ennustemallin rakentaminen, Pro gra- du -tutkielma, Turun yliopisto (talous- tiede). Männistö, H.-L. (2004), Suomen Pan- kin ennusteiden ennustevirheistä, Euro& Talous, 12:3, 81–90. Pehkonen, J. (2002), Valistuneita ar- vauksia: talousennusteiden osuvuus 1997–2001, Kansantaloudellinen aika- kauskirja, 98, 115–136. Tinbergen, J. (1939), Business Cycles in the United States of America 1919– 1932, Statistical Testing of Business Cycle Theories: II, Geneva: League of Nations, Economic Intelligence Service. Virén, M. & Pachucki, D. & Dudek, S. (2003), Quarterly Public Finance Sector Model of the Polish Ministry of Finance, julkaisematon käsikirjoitus.
14 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Julkinen sektori on tulevina vuosina monien vaikeiden haasteiden edessä. Lähitulevaisuudessa eläköityvät suuret ikäluokat ja työvoiman vähentyminen merkitsevät todennäköisesti lisäänty- viä julkisia menoja ja vähentyviä vero- tuloja. Suurten ikäluokkien osuus on Suomessa muita EU-maita keskimää- rin suurempi, joten julkisen talouden menot ja tulot sekä niiden tuleva ke- Tuomas Matikka Tutkijaharjoittelija Palkansaajientutkimuslaitos tuomas.matikka@labour.fi Julkinen sektori ja hyvinvointi- valtio – julkistalouden kansainvälistä vertailua1 Julkisen talouden ja hyvinvointivaltion nykytila ja tulevaisuus ovat suurennuslasin alla työikäisen väestön ikääntyessä etenkin Euroopassa. Miltä Suomen julkinen sektori ja sen keskeisimmät meno- ja tuloerät näyttävät kansainvälisessä vertailussa? hitys ovat Suomen osalta erityisen huomion kohteena. Myös globalisaa- tio ja verokilpailu herättävät omat ky- symyksensä hyvinvointivaltion tulevai- suudesta. Synkimmissä ennusteissa eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden 1 Artikkeli perustuu kirjoittajan laati- maanlaajempaanselvitykseen,jokailmes- tyy lähiaikoina Palkansaajien tutkimusla- toksen Raportteja-sarjassa.
15TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 tulo- ja menorakenteet ovat todellisella koetuksella eläke-, sosiaali- ja tervey- denhuoltomenojen kasvaessa verotuk- sella saatavia julkisia tuloja reilusti no- peammin. Suomessa on eurooppalaisit- tain keskisuuret julkiset me- not Julkisen sektorin ja hyvinvointivaltion laajuutta voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Yksiselitteistä tun- nuslukua julkisen sektorin koolle on vaikea määrittää. Julkisen sektorin yleistä suuruutta ja sen kehitystä eri maissa voidaan kuitenkin karkeahkosti vertailla esimerkiksi julkisten kokonais- menojen bruttokansantuoteosuuksien avulla. Suomen julkisen sektorin kokonais- menojen osuus bruttokansantuottees- ta oli 1990-luvun puolivälissä laman seurauksena verrattain korkea (kuvio 1). Menojen leikkausten ja talouskas- vun myötä julkisen sektorin meno- osuus laski vuosituhannen vaihteeseen mennessä kymmenisen prosenttiyksik- köä noin 50 %:n tasolle, jolla se on sittemmin pysytellyt. Myös Ruotsin ja Tanskan julkisten menojen kehitys on ollut vastaavanlaista, joskin erityisesti Ruotsin julkinen meno-osuus on py- sytellyt useita prosenttiyksikköjä Suo- mea korkeampana. Kuvion maista myös Ranskalla on tällä hetkellä Suo- mea suurempi julkisten menojen bkt- osuus. Perinteisesti pienen julkisen sek- torin mailla USA:lla ja Japanilla julki- set kokonaismenot ovat alle 40 % bruttokansantuotteesta. 2000-luvulla Suomen julkiset koko- naismenot ovat olleet vain hieman (2 prosenttiyksikköä) euroalueen keski- arvoa suuremmat, joten Suomella voi- daan todeta olevan eurooppalaisittain keskisuuret julkiset menot. Ero OECD-maiden keskimääräiseen julki- seen meno-osuuteen on kuitenkin lä- hes 10 prosenttiyksikköä, joten laajem- massa vertailussa Suomi erottuu kes- kimäärin suuremmalla julkisella sek- torillaan. Hyvinvointivaltionlaajuuttavertaillaan usein myös julkisen palvelutuotannon ja siten julkisen sektorin työllisten suh- teellisen määrän avulla. Suomessa oli julkisen sektorin palveluksessa 113 henkeä tuhatta asukasta kohden vuon- na 20032 . Ruotsissa ja Tanskassa osuus on vielä Suomea keskimäärin yli kol- misenkymmentä työllistä suurempi. Ero esimerkiksi keskieurooppalaisiin Tampereen yliopistossa kansantaloustiedettä opiskeleva Tuomas Matikka toimi tutkijaharjoit- telijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa kesällä 2006. Lähteet: Euroopan komissio, OECD. Kuvio 1. Julkisen sektorin kokonaismenot suhteessa bruttokansantuotteeseen eräissä maissa v. 1995–2005. 2 Luvut perustuvat kansainvälisen työ- järjestön ILO:n tilastoihin. Niissä ei ole mukanajulkisensektorinliikelaitoksissatai sen omistamissa liiketoimintaa harjoitta- vissayhtiöissätyöskenteleviähenkilöitä.
16 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 maihin on selvä; Saksassa ja Alanko- maissa julkisen sektorin työllisiä oli 52 ja 64 tuhatta asukasta kohden. Yhdys- valloissa julkinen sektori työllisti 74 ja Japanissa vain 41 työllistä tuhatta kan- salaista kohden. Tällä tunnusluvulla tarkasteltuna Suomen julkinen sekto- ri on selvästi keskimääräistä laajempi mutta kuitenkin myös lähes yhtä sel- västi pohjoismaisen laajan hyvinvoin- tivaltion mallimaita Ruotsia (138) ja Tanskaa (158) pienempi. Julkisten menojen rakenne Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto Eurostat tilastoi vuosittain julkisten menojen tehtäväkohtaista jakoa Eu- roopassa. Viimeisin kaikkia EU-15- maita koskeva vertailutilasto on vuo- delta 2003. Merkittävin osa EU-15-maiden jul- kisista menoista kuluu sosiaaliturvaan (taulukko 1). Sosiaalimenojen osuus on noin 19 % bkt:stä eli noin 40 % julkisista kokonaismenoista. Nii- den merkittävimmät yksittäiset erät ovat vanhuudesta johtuvat menot (lähinnä eläk- keet), työttömyystur- vamenot sekä perhei- siin ja toimeentuloon liittyvät tulonsiirrot. Koulutus ja terveyden- huolto ovat korkome- not sisältävien yleisten hallintomenojen ohella myös keskeisiä julkis- ten menojen kohteita EU-15-maissa. Suomen menoraken- ne on melko yhtenevä EU-15-maiden kanssa. Sosiaaliturvamenot ovat kui- tenkin Suomessa suuremmassa roo- lissa. Julkiset terveydenhuolto- ja kou- lutusmenot ovat EU-15-keskiarvon tasolla suhteessa julkisiin kokonais- menoihin. Yleisen hallinnon sekä puo- lustuksen ja turvallisuuden osuudet ovat Suomessa EU-15-maita pienem- pi ja vastaavasti elinkeinoelämän tu- kipalkkiot hieman suurempi meno- erä. Sosiaalimenojen vertailu Julkisen sektorin merkittävimmän me- nokohteen, sosiaaliturvamenojen tar- kempi kansainvälinen vertailu ei ole yksiselitteistä. Maiden välisiä vertailu- ja vaikeuttavat sosiaaliturvan verotus ja yksityiset sosiaalimenot. Muun mu- assa Pohjoismaissa saaduista tulonsiir- roista ja muista sosiaalietuuksista mak- setaan joko välitöntä tai välillistä ve- roa. Suppeamman jul- kisen sektorin maissa (mm. USA:ssa ja Japa- nissa) kyseisiä etuuksia ei juurikaan veroteta. Lisäksi pienemmän jul- kisen sektorin maille on tyypillistä toteuttaa so- siaaliturvaratkaisuja eri- laisten verohelpotuksi- en avulla, jotka eivät näy tavanomaisissa so- siaalimenotilastoissa. Sosiaalimenojen käsit- täessäkeskimäärin40% julkisista menoista EU:ssa on sosiaalietuuk- sien verotuksella vaiku- tusta myös julkisten ko- konaismenojentilastoituunarvoon.Poh- joismaiden sosiaaliturvasta maksettavat verot kasvattavat niiden julkisten koko- naismenojen osuuksia verrattuna niihin maihin, jotka eivät verota sosiaalietuuk- sia. Sosiaaliturvan verotus vaikuttaa sa- mansuuntaisesti myös kokonaisveroas- teisiin. Nämä julkistalouden tunnuslu- kujen tilastointiin liittyvät harhat aset- tavat yleisesti esitetyt kokonaismeno- ja veroastevertailut hieman kyseenalaisik- si. Myös yksityiset sosiaaliturvamaksut vääristävät todellisten sosiaalimenojen kansainvälistä vertailua. Erityisesti suppeamman julkisen sektorin mais- sa yksityiset järjestelyt ovat sosiaali- poliittisesti merkittävässä roolissa. So- siaaliturva- ja erityisesti eläkejärjestel- mien maittainen kirjavuus vaikeuttaa lisäksi täysin vertailukelpoista tarkas- telua. OECD on 1990–luvulla aloittamas- saan nettososiaalimenoprojektissa pyr- kinyt poistamaan sosiaalimenojen ver- tailun teknisluontoisia tilastollisia har- hoja. Vertailun parantamiseksi sosiaa- limenolaskelmissa on vähennetty jul- kisista bruttososiaalimenoista niistä maksettavat välittömät ja välilliset ve- rot sekä lisätty mahdolliset sosiaalisiin tarkoituksiin suunnatut verohelpotuk- set (lukuun ottamatta eläkejärjestelmiin liittyviä veronalennuksia). Tämän jäl- keen lukuihin on lisätty vielä mahdol- liset pakolliset yksityisen sektorin hal- linnoimat sosiaalimenot maksetuilla veroilla vähennettynä, jolloin lopputu- lemana saadaan julkisen sektorin mää- rittämät nettososiaalimenot. Myös va- paaehtoisten yksityisten sosiaalimeno- jen osalta OECD on laskenut välittö- millä ja välillisillä veroilla vähennetyn netto-osuuden3 . Kuvion 2a julkisten bruttososiaalime- nojen vertailussa Pohjoismaat sekä Ranska, Saksa ja Itävalta erottuvat muista maista korkeammilla bkt-osuuk- sillaan. Yksityisten bruttososiaalimeno- Lähde: Eurostat. Taulukko 1. Julkiset menot tehtävittäin Suomessa ja EU-15-maissa, prosent- tia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sosiaali- Yleinen Terveyden- Koulutus Elinkeino-Puolustus Muut Yhteensä menot hallinto huolto elämäja yleinen järj. EU-15 19,2 6,7 6,4 5,3 3,9 3,4 2 47,7 Suomi 21,6 6,6 6,5 5,9 4,6 2,9 1,9 50,1 3 Nettososiaalimenojen määrittelystä ja laskelmien yksityiskohdista sekä tehdyistä oletuksista tarkemmin ks. Adema ja Lada- ique (2005). Joissakin maissa myönnetään run- saasti sosiaalisia verohelpotuksia, kun taas Pohjois- maissa julkiset bruttomenot näyt- tävät suuremmilta, koska monista sosiaalietuuksista- kin maksetaan veroa.
17TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 jen mukaan ottaminen kuitenkin tasoit- taa tarkastelua. USA:n, Iso-Britannian, Japanin ja Alankomaiden korkeat yksi- tyiset sosiaaliturvamenot nostavat niitä lähemmäs Pohjois- ja Keski-Euroopan tasoa. Erityisen olennaisessa roolissa yk- sityiset sosiaalimenot ovat Yhdysvallois- sa.Yksityisetsosiaalimenoteivätolemer- kittävässä roolissa pohjoismaissa Ruot- sinkohtalaistaosuuttalukuunottamatta. Sosiaalietujen verotuksen ja verohel- potusten huomioiminen muuttaa ku- vion 2a bruttotilannetta. Julkisia net- tososiaalimenoja tarkasteltaessa Rans- ka ja Saksa nousevat valituista maista suurimpien sosiaalimenojen maiksi ohi Ruotsin ja Tanskan (kuvio 2b). Suo- mella on nettotarkastelussa Pohjois- maiden pienimmät julkiset sosiaalime- not. Yksityisten menojen mukaan las- keminen muuttaa jälleen tilannetta. USA, Iso-Britannia, Alankomaat ja Japani nousevat julkisten ja yksityisten nettososiaalimenojen tarkastelussa jopa Suomen tason yläpuolelle yli 20 %:n osuuteen bruttokansantuotteesta. Suo- men nettososiaalimenot ovat keski- määrin samalla tasolla kuin laskelmis- sa mukana olleiden 23 OECD-maan, joten nettokäsitteellä tarkasteltuna Suomen sosiaalimenot ovat muihin teollisuusmaihin verrattuna vain kes- kitasoiset. Tuorein OECD:n nettososiaalimeno- jen vertailu käsittelee vuotta 2001, jo- ten se ei välttämättä vastaa nykyhet- ken tilannetta, tulevaisuudesta puhu- mattakaan. Mikäli OECD jatkaa net- tososiaalimenoprojektiaan, ovat sen tulevat vertailulaskelmat varmasti mie- lenkiintoisia juuri julkiseen sektoriin tulevaisuudessa kohdistuvien menopai- neiden näkökulmasta. Verotus ja työntekijän vero- rasitus EU-maissa verot ja sosiaaliturvamak- sut käsittävät keskimäärin 90 % julki- sen sektorin rahoituksesta. Verotuk- sen merkittävästä roolista johtuen jul- kisen sektorin laajuutta voidaan ver- tailla myös verotuksen kireyttä tarkas- telemalla. Vuonna 2004 Suomen ko- konaisveroaste oli 44,3 % bruttokan- santuotteesta. Ruotsissa veroaste oli 50,5 % ja Tanskassa 48,8 %. Saksan (38,7 %) ja Ranskan (43,4 %) vero- asteet ovat hivenen Suomea pienem- mät. Suppean julkisen sektorin mai- den Japanin ja USA:n veroasteet oli- vat vain hieman yli 25 % bkt:stä. Suo- men verotus on keskimäärin 5 pro- senttiyksikköä kireämpää kuin EU-15- maiden painotettu veroastekeskiarvo 39,3 %. Suomen julkisen sektorin kokonais- menot ovat kuitenkin vain noin 2 % Euroopan teollisuusmaiden keskiarvon yläpuolella. Menojen alempi taso ve- roihin nähden kertoo Suomen muuta Eurooppaa tiukemmasta julkisesta budjettikurista sekä paremmasta va- rautumisesta tuleviin menopaineisiin. Mistä edellä tarkasteltu julkisen sek- torin kokonaisverotus rakentuu? Vuonna 2004 EU-15-maissa toiseksi Lähde: Adema & Ladaique (2005). OECD-23: Projektissa mukana olevien 23 OECD-maan keskiarvo. Kuvio 2b. Julkiset ja yksityiset nettososiaalimenot suhteessa bkt:hen eräissä maissa v. 2001. Kuvio 2a. Julkiset ja yksityiset bruttososiaalimenot suhteessa bkt:hen eräissä maissa v. 2001.
18 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 suurin veroluontoinen tuloerä oli sosi- aaliturvamaksut, painotettuna keskiar- vona noin 32 % kerätyistä kokonais- veroista. Luonnollisten henkilöiden tuloverot tulevat seuraavana yli 23 %:n osuudellaan. Yhdessä sosiaaliturva- maksut ja yksityishenkilöiden tulove- rot muodostavat 56 % EU-15-maiden verotuloista. Kulutusverojen ja muiden välillisten verojen osuus oli keskimää- rin suurin, 35 % kokonaisveroista. Yh- teisöverojen osuus oli 6 %. Suomessa verotuksen rakenne on lähes samankaltainen EU:n keskimää- räisen verorakenteen kanssa, kuiten- kin sillä erotuksella että henkilökoh- taisen tuloverotuksen osuus kokonais- veroista on suurempi kuin sosiaalitur- vamaksujen. Lisäksi yhteisöveron osuus on noin 2 prosenttiyksikköä EU- 15-keskiarvoa suurempi ja vastaavasti välillisten verojen noin 2,5 prosenttiyk- sikköä pienempi. Luonnollisten henkilöiden tulovero- jen ja sosiaaliturvamaksujen yhdistel- mällä on merkittävin rooli julkisen sek- torin rahoituksen näkökulmasta. Työn verotuksen ohella myös kulutusvero- tuksen osuus julkisen sektorin tuloista on Euroopassa yleisesti hyvin merkittävä. Yh- teisötulojen verotukses- ta keskustellaan julki- sesti paljon, mutta nii- den osuus kokonaisve- rotuksesta ei kuiten- kaan ole yhtä merkittä- vä ansiotuloveroihin verrattuna. Vain muu- tamien EU-maiden (mm. Irlanti ja Espan- ja) yhteisöverotulot ovat yli 10 % kokonaisvero- tuloista. Toki yhteisö- ja pääomatulojen vero- pohjan liikkuvuus vero- kilpailun seurauksena aiheuttaa epävarmuutta, mitä ei ole ha- vaittavissa esimerkiksi alhaisen vero- jouston omaavan työn verotuksen osalta4 . Verojen bkt-osuudella saadaan suun- taa-antava kuva julkisen vallan koko- naisverotuksen kireydestä, mutta eri tulolajien erillisverotuksen arviointi on vaikeampaa. Verojärjestelmien eroista johtuen yhtä ja oikeaa ve- rorasituksen tunnuslukua on käytännössä hyvin vai- kea määrittää. Ansiotulo- jen verotusta tarkastelta- essa nimellisten veroastei- den avulla saadaan vain karkea kuva verotuksen ankaruudesta, sillä nimel- linen veroaste ei anna in- formaatiota verosta teh- tävistä vähennyksistä tai verohelpotuksista. Lisäksi erot ansiotulojen prog- ressiivisissa veroasteikois- sa vaikeuttavat verorasi- tuksen vertailuja. Legaa- leja veroasteita voidaan kuitenkin suuntaa-anta- vasti hyödyntää verratta- essa esimerkiksi eniten ansaitsevien verotusta. Korkeasti koulutettu ja hyväpalkkainen työvoima siirtyy huonommin pal- kattuahelpomminalhaisen verotuk- sen hou- kuttelema- na muual- le, jolloin huippuosaa- jien verotus on pää- oma- ja yritystulovero- jen ohella kansainväli- selle verokilpailulle alt- tiimpaa. Suomen ylin ansiotu- loveroluokka on kan- sainvälisesti vertaillen korkea (taulukko 2). Taulukkoon valituista maista vain kahdella (RuotsillajaAlankomail- la) on Suomen lisäksi yli 50 %:n korkein nimellinen ansiotulo- veroaste. Suomen ero EU-maiden kes- kiarvoon on kymmenen prosenttia. Vi- rolla, Latvialla ja Kreikalla on taulukon maista alhaisimmat ylimpien veroluok- kien tasot. Parhaiten ansaitsevien todellisen tu- loverorasituksen selvittäminen vaatisi enemmän informaatiota tuekseen. Esi- merkiksi Pohjoismaissa käytössä ole- van eriytetyn tuloverojärjestelmän alempi verokanta pääomatuloille jää taulukossa 2 huomiotta, samoin kuin mahdolliset verovähennykset ja -edut. Veroeduista mainittakoon muuan mu- assa Suomessa, Ruotsissa ja Alanko- maissa olemassa olevat alennetut ve- roasteet ulkomaisten työntekijöiden eli ns. ekspatriaattien verotuksen osalta. Ansiotulon keskimääräisen verorasi- tuksen mittaamiseen on olemassa use- ampia eri vaihtoehtoja. OECD vertai- lee keskipalkkaisen teollisuustyönteki- 4 Seppo Kari kirjoitti pääoma- ja yhteisö- tulojen verotuksesta ja niiden kansainväli- sestävertailustasekäverokilpailustaTalous & Yhteiskunta -lehden viime numerossa (2/2006). Suomessa verot ovat 5 prosenttiyk- sikköä ja julkiset kokonaismenot 2 prosenttiyksikköä korkeammat suh- teessa bruttokan- santuotteeseen kuin keskimäärin EU:n vanhoissa jäsen- maissa. TuomasMatikkakorostaa,ettäSuomensosiaalimenotovat vain teollisuusmaiden keskitasoa, kun otetaan huomioon sosiaalistentulonsiirtojenverotus,sosiaalisetverohelpotuk- setsekäyksityisetsosiaalimenot.
19TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 jän verotusta vuosittain. Keskimääräi- sen teollisuustyöntekijän (Average Pro- duction Worker, APW) palkkatasoksi katsotaan OECD:n vertailussa jokai- sen maan teollisuussektorin keskimää- räinen bruttopalkka ilman luontoisetu- ja, joten keskiansiot eroavat euromää- räisesti eri maissa. OECD:n APW-mallin laskelmat pe- rustuvat vallitseviin veroperusteisiin, jolloin myös verosta tehtävät vähen- nykset tulevat huomioiduiksi eivätkä suhdanteet vaikuta herkästi tunnuslu- kuihin. OECD huomioi verojen lisäk- si myös saadut tulonsiirrot, jolloin voi- daan karkeasti vertailla keskituloisen palkansaajan verorasitusta jonkinastei- sella nettokäsitteellä. Saatuihin tulon- siirtoihin lasketaan mukaan vain raha- na saatavat etuudet, jolloin sosiaalie- tuina saatavat muut etuudet jäävät huomioimatta. Jos myös sosiaaliset palvelu- ja hyödyke-edut otettaisiin tarkasteluun mukaan, niin tulokset todennäköisesti muuttuisivat enemmän julkisia palveluja tuottavien Pohjoismai- den osalta kevyemmän nettoverorasi- tuksen suuntaan. Taulukossa 3 esitetään yksi keskitu- loisen palkansaajan verorasitusvertai- luista. Suomen julkisen sektorin net- toverorasite ei keskituloisen lapsetto- man työntekijän bruttoansioiden näkö- kulmasta ole yhtä ankara kuin edellä tarkastellusta Suomen kokonaisvero- asteesta voisi karkeasti päätellä. Keski- tuloisen teollisuustyöntekijän nettove- rorasitus on Suomessa esimerkiksi USA:han verrattuna 8 prosenttiyksik- köä kireämpää. OECD:n vertailussa Suomen ero EU-15-maiden keskiar- voon on alle 2 ja OECD:n keskiarvoon hieman yli 5 prosenttiyksikköä. Keski- tuloisen ansiotuloverotus saaduilla tu- lonsiirroilla oikaistuna on Ruotsissa jopa hieman Suomea matalampi. Vas- taavasti Saksan verorasitus muodostuu tällä mittarilla verrattain ankaraksi. Tilanne muuttuisi, jos tarkasteltaisiin esimerkiksi keskituloisen lapsiperheen tilannetta. Tällöin korkean verorasi- Lähteet: Eurostat, OECD. EU-25 ja EU-12 keskiarvot aritmeettisia. *vuosi 2004 Taulukko 2. Korkein nimellinen tu- loveroaste eri maissa vuonna 2006. Suomi ........................... 51 Ruotsi ........................... 56,6 Norja* ........................... 47,5 Tanska .......................... 49 Viro .............................. 23 Latvia............................ 25 Liettua .......................... 33 Puola ............................ 40 Espanja ......................... 45 Saksa ............................ 42 Ranska.......................... 48,1 USA* ............................ 41,6 UK................................ 40 Japani* .......................... 50 Alankomaat................... 52 Tshekki ......................... 32 Unkari .......................... 38 Irlanti............................ 42 Kreikka ......................... 23 Portugali ....................... 40 Itävalta.......................... 50 EU-25 .......................... 41 EU-12 .......................... 45,2 tuksen maat Saksa ja Tanska eivät enää eroaisi muista taulukon maista yhtä sel- keästi. OECD esittää julkaisussaan las- kelmia lapsiperheiden sekä myös kes- kituloista hieman pienempi- ja suu- rempituloisten verorasituksesta ja ve- rokiilasta. Taulukosta 3 on lisäksi havaittavissa Suomen keskituloisen työntekijän net- toverotuksen kansainvälisesti tarkastel- tuna melko merkittäväkin keventymi- nen kuluvalla vuosikymmenellä. Myös muut Pohjoismaat ovat alentaneet kes- kimääräistä palkkatyön nettoverorasi- tustaan. Tulevaisuudessa ansiotuloverot ja so- siaaliturvamaksut ovat jälleen korotus- paineiden alla. Mikäli kiihtyvä kansain- välinen verokilpailu alentaa veroastei- ta ja sitä myötä verotuloja yhteisö- ja pääomatuloverotuksen osalta, niin riit- tävän rahoituksen keräämiseksi on jul- kisen vallan kiristettävä muita veroja. Työn verotuksen kiristäminen tuskin on toivottavin ratkaisu, mutta julkis- ten menojen kasvaessa se voi olla en- nemmin tai myöhemmin väistämä- töntä. Lähde: OECD (2006). EU-15- ja OECD-keskiarvot ovat painottamattomia. Taulukko 3. Keskituloisen palkansaajan verorasitus eri maissa (ei avioliitossa eikä lapsia). Työntekijän palkkaverot ja sosiaaliturvamaksut vähennettynä saaduilla tulonsiir- roilla, % bruttopalkasta. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Suomi................ 34,2 32,9 32,4 31,9 31,2 31,3 Ruotsi ................ 33,7 32,4 30,6 31,2 31,5 31 Norja ................. 30,7 31,4 30,8 30,2 30,1 29 Tanska ............... 44,1 43,3 42,3 42,2 40,9 41 Puola ................. 31,6 31,3 31,3 31,5 31,8 32 Espanja .............. 19,8 20,1 20,4 19,7 20 20,3 Saksa ................. 44,5 43,4 44 41,3 43,5 41,7 Ranska ............... 28,8 29,1 29,1 28,9 28,8 29 USA................... 24,1 24 23,9 23,6 23,6 23,6 UK ..................... 25,4 25,2 25,3 26,3 26,3 26,5 Japani................. 17 17 20 18,2 18,3 18,5 Alankomaat........ 33,2 30,5 30,6 31 32,2 32,2 Tshekki .............. 22,6 22,5 22,9 23,3 23,8 24,1 Unkari ............... 35,7 38,4 36,5 33 34,4 32,9 Irlanti................. 20,3 16,9 16,4 16 18,2 17,7 Kreikka .............. 21,1 20,8 20,2 20,2 21 21,6 Portugali ............ 22,4 21,3 21,6 21,7 21,8 21,1 Itävalta ............... 31 31,4 31,6 32 32,3 32,1 OECD ............... 26,6 26,3 26,1 25,9 26,2 26,2 EU-15 ............... 30,6 29,7 29,3 29,1 29,5 29,4
20 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 KIRJALLISUUS Adema, W. & Ladaique, M. (2005), Net Social Expenditure, 2005 Edition. More Comprehensive Measures of Social Support, OECD Social, Employment and Migration Working Papers No. 29. European Commission (2006), Structures of the Taxation Systems in the European Union: 1995–2004. Hietala, H. & Lyytikäinen, T. (2003), Työn, pääoman ja kulutuksen verorasi- tuksen mittaaminen, VATT-keskustelu- aloitteita 298. Hjerppe, R.& Kari, S.& Kiander, J. & Poutvaara, P. (toim.) (2003), Verokilpai- lu ja Suomen verojärjestelmä, Helsinki: WSOY. OECD (2005), Economic Outlook. OECD (2006), Taxing Wages 2004/ 2005. Puoskari, P. & Taimio, H. (2002), Suo- men julkisen sektorin tila ja tulevaisuu- den näkymät, Palkansaajien tutkimuslai- tos, Tutkimuksia 86. Tilastot: EU:n komissio (2005), European Economy. Public Finances in EMU 2005, Statistical Annex. Eurostat (2006), Statistical Office of the European Communities. Government Finance Statistics. International Labour Organisation (2006), Laborsta Database, ILO Public Sector Employment. OECD (2005), Revenue Statistics 1965–2004. OECD (2006) Tax Database. Seppo Laakso Toimitusjohtaja, tutkija Kaupunkitutkimus TA Oy seppo.laakso@kaupunkitutkimusta.fi Heikki A. Loikkanen Professori Helsingin yliopisto heikki.loikkanen@helsinki.fi Kuntien perus- palvelujen kustan- nustehokkuus laajan kunta-aineiston ja sitä täydentävän case- tutkimuksen valossa Kirjoituksessa tarkastellaan kuntien peruspalvelu- tarjonnan kustannustehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä kahden tutkimuksen valossa. Näin tuodaan esille kuntareformihankkeiden haasteita ja mahdollisuuksia. Kustannustehokkuus on yksi tavoit- teista, joita hallituksen palvelu- ja kun- tarakennehanke (PARAS-hanke) pyr- kii edistämään. Tässä artikkelissa kus- tannustehokkuuteen vaikuttavien teki- jöiden roolia tarkastellaan kahden tut- kimuksen tulosten valossa. Ensimmäi- sessä niistä (Loikkanen ja Susiluoto 2005a) kuntia arvioidaan päätöksen- tekoyksikköinä, jotka tarjoavat useita
21TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 palveluita kuntalaisille joko itse tuot- taen tai niitä muilta ostaen. Kustan- nustehokkuuden arviointi perustuu kuntakohtaisten suorite- ja panostie- tojen käyttöön. Esille saatuja tehok- kuuseroja selitetään sitten kuntien ra- kenneominaisuuksilla. Toinen tutkimus (Laakso ja Kilpeläi- nen 2006) sisältää yksityiskohtaisem- paa tietoa kuntien palvelutarjonnasta, joka tapahtuu tyypillisesti useiden yk- siköiden (päiväkotien, koulujen, ter- veyskeskusten jne.) verkoston kautta. Yksiköiden lukumäärät, koot ja sijain- nit sekä väestön sijainti vaikuttavat toi- minnan tehokkuuteen. Toisaalta kun- nan omalla organisaatiolla, johtamisella ja palvelujen järjestämistavalla on myös merkitystä kunnan palvelutoiminnan tehokkuudelle. Näistä tekijöistä esite- tään alustavia tuloksia neljää kuntaa koskevan case-tutkimuksen perusteel- la. On korostettava, että kustannuste- hokkuus on eri asia kuin kuntien me- not asukasta kohti. Edellinen kuvaa sitä, kuinka paljon suoritteita määrätyllä ra- hasumma saadaan, kun taas jälkimmäi- nen riippuu sekä kustannustehokkuu- desta että toiminnan laajuudesta. Asu- peruspalvelutarjonnan kustannuste- hokkuutta kaikkiaan 353 kunnassa vuosina 1994–2002.2 Alle 2000 asuk- kaan kunnat, Ahvenanmaan kunnat ja tutkimusperiodilla kuntaliitoksia teh- neet kunnat eivät kuuluneet tutkimus- aineistoon. Tutkimuksen ensimmäisessä vaihees- sa kunnille laskettiin palvelutarjonnan3 suhteelliset kustannustehokkuusluvut ns. DEA-menetelmää käyttäen. Aiem- mista sektorikohtaisista tutkimuksista4 poiketen tässä tutkimuksessa kuntia käsitellään monituoteyrityksen tapaan useiden peruspalvelujen tarjoajana. DEA antaa tehokkaimmille kunnille vertailuluvun 100 prosenttia. Muut kunnat saavat alhaisempia vertailulu- kuja riippuen siitä, mikä on niiden suh- teellinen asema tehokkaimpiin nähden. Kunkin kunnan saama prosenttiluku mittaa sen tarjoamien palvelujen mää- rää suhteessa niiden kustannuksiin. Mukana oli kymmenen keskeistä so- siaali-, terveys- ja sivistystoimen pal- velua, jotka liittyivät lasten päivähoi- toon, perusterveydenhuoltoon, van- husten ja vammaisten laitospalveluihin, peruskoulu- ja lukio-opetukseen sekä kirjastotoimeen. Panoksina olivat näi- den palveluiden yhteenlasketut netto- kustannukset kunkin kunnan käyttö- taloudessa. Peruspalvelutarjonnan kus- tannustehokkuus vaihtelee huomattavasti kuntien välillä Vuosittain suoritettujen tehokkuusana- lyysien perusteella keskimääräisen kun- nan tehokkuus oli 87 prosenttia, mut- ta kahdeksan heikointa jäi kustannus- tehokkuudeltaan alle 70 prosentin. Voidaan sanoa, että heikoimmat kun- nat tuottivat tietyllä rahamäärällä vain kaskohtaisten menojen perusteella ei voi tehdä päätelmiä kuntien palvelutarjon- nan kustannustehokkuudesta ja mah- dollisten mittakaavaetujen esiintymises- tä. Korkeat menot voivat toteutua kor- keiden kustannusten ja pienten määri- en tai alhaisten kustannusten ja suur- ten määrien tuloksena.1 Tutkimustuloksia 353 kun- nan peruspalvelutarjonnan kustannustehokkuudesta Syksyllä 2005 julkaistu Loikkasen ja Susiluodon (2005a) tutkimus arvioi 1 Tanskan kuntareformin yhteydessä teh- dyissä tutkimuksissa kuntien palvelutar- jonnassa esiintyviä suurtuotannon etuja ja -haittoja tutkittiin asukaskohtaisten me- nojen avulla. Alhaisimmat menot olivat 10 000–40 000 asukkaan haarukassa eli “liian pienissä”, ja toisaalta yli 40 000 asukkaan kunnissa tulkittiin esiintyvän skaalahaittoja (ks. Groes 2005). Tanska- laistutkimusten ongelmana on se, ettei tu- losten perusteella voi sanoa, onko kyse toi- minnan laajuuden eroista vai tehokkuus- eroista. 2 Tutkimuksesta on julkaistu myös eng- lanninkielinen artikkeli (Loikkanen ja Susiluoto 2005b). 3 Kunnan palvelutarjonta-termillä viita- taan siihen, että kunta voi joko tuottaa palvelut itse tai ostaa niitä muilta kunnil- ta ja kuntayhtymiltä tai yksityiseltä sekto- rilta. 4 Ks. Luoman ja Moision (2005) katsa- usta. Seppo Laakso (vasemmalla) ja Heikki Loikkanen (oikealla) ovat pitkän linjan taloustutki- joita.
22 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 noin kaksi kolmasosaa siitä palvelujen määrästä, minkä tehokkaimmat saivat aikaan. Kustannustehokkuuden kärkikuntia olivat Rusko, Raisio, Toijala ja Kihniö. Yleisemminkin kärkeen sijoittuneet kunnat ovat pieniä, sijaitsevat pääasi- assa maan eteläosassa ja ovat usein suurten kaupunkialueiden kehyskun- tia. Asukkaiden tulotaso kustannuste- hokkaimmissa kunnissa on yleensä hyvä ja taajama-aste korkeahko. Te- hokkuusjakauman loppupäässä olivat Kittilä, Muonio ja Enontekiö. Yleisem- minkin heikoimpia kuntia yhdistää pohjoinen sijainti ja korkea työttömyys- aste, ja myös ne ovat väkiluvultaan pie- nemmästä päästä. Toisaalta mikään paristakymmenestä suurimmasta kaupungista ei sijoitu kustannustehokkuuden mukaisessa jär- jestyksessä kärkeen, muttei myöskään aivan häntäpäähän. Mitään selväpiirteis- tä yhteyttä ei voi havaita, kun kuntien kustannustehokkuutta ja kunnan väki- lukua koskevia muuttujia tarkastelee yhdessä, lukuun ottamatta sitä, että pienimpien kuntien joukossa kustan- nustehokkuutta koskevien lukujen ha- jonta on suurempi kuin keskisuurten ja suurten kuntien joukossa (kuvio 1). Kunnan koko voi kuitenkin vaikuttaa tehokkuuteen yhtenä tekijänä muiden taustatekijöiden joukossa, kuten tässä artikkelissa edempänä nähdään. Suurimmista kaupungeista Tampe- re, Oulu, Lahti, Kuopio ja Pori me- nestyivät hyvin. Näiden kaikkien kus- tannustehokkuus oli vähintään 90 pro- senttia. Sen sijaan Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku ja Jyväskylä jäivät kes- kitason alapuolelle. Mitä kustannustehokkuus- erojen taustalta löytyy? Tutkimuksen toisessa vaiheessa kunti- en palvelutarjonnan kustannustehok- kuuden eroja selitettiin regressiomal- lien avulla, jolloin näiden erojen taus- talta löytyi kymmenkunta teoreettisesti mielekästä ja tilastollisesti merkitsevää tekijää. Kustannustehokkuus jäi yleensä sitä alhaisemmaksi mitä korkeampi tulo- taso kunnassa oli. Tulotason tulkittiin ilmentävän kunnan kustannustasoa. Toisaalta korkea koulutustaso nosti tehokkuutta. Osoittautui myös, että suurimmilla kaupungeilla on taakka- naan suuresta koosta johtuva tehotto- muushaitta, vaikka useat niistä menes- tyivät vertailussa varsin hyvin. Tulok- set eivät kuitenkaan paljastaneet, mis- tä konkreettisista seikoista kokoon liit- tyvä haitta seuraa. Toisaalta väestömää- rällä mitatulla kuntakoolla ei ole käy- tännön merkitystä vertailtaessa pieniä ja keskikokoisia kuntia keskenään, koska väestömäärä selittää eroista var- sin vähän. Selväpiirteistä kunnan vä- estömäärän optimikokoa peruspalve- lutarjonnan näkökulmasta ei tutkimuk- sessa saatu esille. Kunnan syrjäinen sijainti on huomat- tava haitta. Asutuksen keskittyminen taajamiin puolestaan kohottaa tehok- kuutta. Korkea työttömyysaste ja mo- nipuolinen palvelutarjonta ovat omiaan heikentämään tehokkuutta, kun taas korkea parhaassa työiässä (35-49-vuo- tiaat) olevien osuus kohottaa sitä. Myös yksityisiltä tuottajilta hankittujen osto- palvelujen suuri osuus kunnan palve- lutarjonnassa paransi tehokkuutta. Li- säksi runsaat valtionavut heikensivät kustannustehokkuutta 1990-luvun puolivälin tienoille muttei sen jälkeen, kun uusi könttäsummatyyppinen jär- jestelmä oli vakiintunut. Todettakoon, että politiikkaan liitty- vät muuttujat kuten valtuustojen voi- masuhteiden mittarit, niiden muutok- set tai äänestysaktiivisuus eivät selittä- neet tehokkuuseroja. Myöskään kes- kuskunnan osuus seutukunnan väes- töstä tai kunnan väestömäärän (pidem- män aikavälin) muutos eivät selittäneet kuntien tehokkuuseroja. Tulosten tulkinta ja varaukset Loikkasen ja Susiluodon tutkimus kat- toi vain peruspalvelut. Erikoissairaan- hoito, infrastruktuuri ja liikennepalve- lut eivät sisältyneet peruspalveluihin. Näillä aloilla mittakaavaetuja on enem- män kuin peruspalveluissa, joten koko kuntien toimintaa koskevia johtopää- töksiä ei tuloksista voi vetää. Kuntien peruspalveluitakin tarkasteltiin standar- doidulla tavalla eikä mahdollisia laatu- eroja voitu suoraan ottaa huomioon. Todettakoon kuitenkin, että peruspal- velutarjonnan tehokkuus ei toteudu palvelutarjonnan laadun kustannuksel- la. Suomen kuntaliiton 30 kunnan asukkaiden arvioihin perustuvien pe- Kuvio 1. Kuntien kustannustehokkuus ja väkiluku (logaritminen) 1994–2002. Lähde: Loikkanen ja Susiluoto (2005a).
23TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 ruspalvelujen tyytyväisyysindeksien ja samojen kuntien tehokkuuslukujen välillä on positiivinen (noin +0,4) kor- relaatio. Huolimatta erilaisista varauksista saa- dut tehokkuuserot ovat pääosin loo- gisia. Ne selittyvät suurelta osin aivan järkeenkäyvillä muuttujilla, niiden vai- kutussuunnat olivat yleensä ennakko- odotusten mukaisia, ja tulokset sopi- vat myös hyvin yhteen aiempien sek- torikohtaisten tehokkuustutkimusten kanssa. Case-tutkimus neljän kunnan peruspalvelutarjonnasta Edellä esitelty Loikkasen ja Susiluodon tutkimus valottaa kuntien kustannus- tehokkuuden eroja ja niitä selittäviä tekijöitä, mutta kuntatason tutkimus- aineisto ei kata läheskään kaikkia te- kijöitä, joista kustannustehokkuus voi riippua. Seuraavassa esiteltävän case- tutkimuksen alustavat tulokset valot- tavat muun muassa palveluverkosto- jen ja väestön aluerakenteen roolia palvelutarjonnan tehokkuuteen vaikut- tavina tekijöinä. Siinä käytetään sekä kunta-aineistoja täydentävää tilastoai- neistoa että kyselyitä ja haastatteluita tutkimuksen kohteena olevissa kunnis- sa, jotka ovat Kirkkonummi, Mäntsä- lä, Nurmijärvi ja Vihti. Case-tutkimuksen taustaksi tarkastel- laan näiden kuntien peruspalvelutar- jonnan kustannustehokkuutta Loikka- sen ja Susiluodon tulosten mukaan. Kuvion 2 perusteella pääkaupunkiseu- dulta Helsinki, Espoo ja Vantaa sekä kehysalueelta Kirkkonummi, Mäntsä- lä, Tuusula, Vihti ja Sipoo jäivät koko maan (353 kuntaa) keskitason alapuo- lelle. Sen sijaan Kerava, Nurmijärvi, Järvenpää, Hyvinkää ja Pornainen oli- vat tehokkaimmassa neljänneksessä. Case-kunnista Nurmijärvi erottuu muista selvästi kustannustehokkuuden kärkipään kuntana, kun taas Vihti sekä erityisesti Mäntsälä ja Kirkkonummi ovat koko maan ja myös Helsingin seudun mediaanin alapuolella. Yksittäisen kunnan kannalta yllä esi- tetyn kaltaiset tulokset eivät ole riittä- vän konkreettisia, jotta voitaisiin tehos- taa toimintaa ja parantaa palvelutar- jontaa. Maantieteelliselle sijainnille yk- sikään kunta ei voi mitään, mutta on myös tekijöitä, joita kunnan omin pää- töksin ja toimenpitein voidaan muut- taa. Tällaisia ovat palveluverkosto, palveluiden järjestämistapa sekä pitem- män ajan kuluessa myös yhdyskunta- rakenne. Tästä näkökulmasta avain- asemassa on se, mitä kukin kunta voi oppia niistä kunnista, jotka ovat sa- mantapaisia, mutta jotka tuottavat tai hankkivat palvelunsa kustannustehok- kaammin. Case-kunnat ja tutkimuksen lähestymistavat Case-tutkimusta varten pyrittiin löytä- mään joukko kuntia, jotka ovat sijain- niltaan, rakenteeltaan, kooltaan ja ke- hitysvaiheeltaan samantyyppisiä. Kun- nat valikoituivat Helsingin seudun ke- hyskuntien joukosta tutkijoiden ja kun- tajohtajien keskustelujen perusteella. Case-kuntajoukon muodostumisessa tärkeä tekijä oli kuntien välinen aikai- sempi yhteistyö. Tutkimuksessa tarkas- tellaan samoja palveluita kuin Loikka- sen ja Susiluodon tutkimuksessa. Case-kuntien väkiluku vaihtelee Mäntsälän 18 000:sta Nurmijärven 37 000:een. Kaikki kunnat ovat kas- vaneet erittäin nopeasti viimeisten 20 vuoden aikana. Kaikista kunnista enemmistö työssäkäyvistä pendelöi kunnan ulkopuolelle, useimmat pää- kaupunkiseudulle. Kuntien taajamaval- taisuudessa on suuria eroja: Mäntsälä ja Vihti ovat selvästi pinta-alaltaan laa- jempia ja maaseutumaisempia kuin taajamavaltaiset Kirkkonummi ja Nur- mijärvi. Kirkkonummella ruotsinkielis- ten osuus väestöstä on selvästi suurem- pi kuin muissa kunnissa. Kaikissa kun- nissa lapsiperheisiin kuuluvien osuus väestöstä on erittäin suuri. Vastaavasti eläkeikäisten osuus on melko pieni mutta tulee kasvamaan nopeasti. Case-tutkimusta varten hankittiin yksityiskohtaiset tilastotiedot tutkimuk- sessa käsiteltävien palveluiden suorit- teista ja kustannuksista vuosilta 2000– 2005. Tämän lisäksi kustakin kunnasta saatiin tiedot kunkin palvelun palvelu- Kuvio 2. Peruspalvelutarjonnan kustannustehokkuus Helsingin seudun 14 kun- nassa sekä koko maan ja Helsingin seudun kuntien mediaani 1994–2002, prosenttia. Lähde: Loikkanen ja Susiluoto (2005a).
24 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 verkostosta, palvelujen kustannusra- kenteesta, maksutuloista, palveluiden organisoinnista sekä ostopalveluiden käytöstä ja kustannuksista. Jokaisen palvelusektorin vastuuhenkilöiden kanssa käytiin henkilökohtaisissa kes- kusteluissa läpi kunnan palvelun kes- keiset piirteet, mahdolliset ongelmat, kuntien välisen vertailukelpoisuuden kysymyksiä sekä arvioita kuntien vä- listen erojen taustatekijöistä. Palvelukustannusten erot ja niiden taustatekijät Suuri haaste kaikissa kuntien toimin- taa ja taloutta koskevissa tutkimuksis- sa on tietojen vertailukelpoisuus kun- tien välillä. On perusteltua arvioida, ovatko kuntien peruspalveluiden suo- ritteet ja niiden kustannukset vertailu- kelpoisia. Suoritteiden vertailukelpoisuus: Loikkasen ja Susiluodon tutkimukseen alun perin mukaan otetut palvelut on valittu sillä perusteella, että niissä pal- velusuoritteen sisältöä voidaan pitää kohtuullisen samanlaisena eri kunnis- sa. Jonkin verran eroja kuitenkin on: esimerkiksi perusterveydenhuollon avo- hoitokäynnit voivat painottua eri kun- nissa erilaisiin hoitotapahtumiin mm. väestörakenteesta (mm. ikärakenne ja sairastuvuus) johtuen. Vanhusten lai- toshoitoon otetaan joissain kunnissa vain suhteellisen hyväkuntoisia vanhuk- sia (huonokuntoiset ovat terveyskes- kuksen vuodeosastolla), kun taas toi- sissa kunnissa vaihtelu on suurempaa, mikä heijastuu yksikkökustannuksiin. Erot palvelusuoritteiden sisällössä selittävät jossain määrin kuntien väli- siä yksikkökustannusten eroja, mutta tämä on haastatteluissa kohtuullisen hyvin pystytty selvittämään. Lisäksi pal- veluissa voi olla laatueroja: esimerkik- si palveluhenkilökuntaa voi olla vaih- televa määrä asiakasta kohti tai palve- luhenkilökunnasta on suurempi tai pie- nempi osuus epäpäteviä tilapäistyön- tekijöitä. Tällaiset tekijät vaikuttavat sekä palvelun laatuun että yksikkökus- tannuksiin. Täydellistä laatukontrollia tässäkään case-tutkimuksessa ei ole pystytty tekemään. Kustannusten vertailukelpoisuus: Palveluiden yksikkökustannusten kan- nalta avaintekijä on se, ovatko palve- lujen tuottamisen kustannukset lasket- tu eri kunnissa samalla tavalla. Suu- rimmat kustannuserät eli palkka- ja muut henkilöstökustannukset kirjataan kunnissa samalla tavalla, mutta eroja on mm. kunnan sisäisten toimitila- ja kiinteistökustannusten hinnoittelussa ja kohdentamisessa, poistojen kohdenta- misessa sekä palveluiden ostojen kus- tannusten kohdentamisessa. Sisäisten palveluiden hinnoittelun sekä kustan- nusten kohdentamisen erot kuntien ti- linpidossa ovat yksi tärkeimmistä te- kijöistä, jotka rajoittavat kuntien väli- siä vertailuja. Niiden selvittäminen on ollut yksi suurimmista ongelmista täs- säkin case-tutkimuksessa, vaikka tut- kittavia kuntia on vain neljä. Sen jälkeenkin, kun palvelusuorittei- den ja -kustannusten vertailukelpoisuus on saatu kohtuullisella tasolla varmis- tettua, palvelujen yksikkökustannuk- siin jää yllättävän suuria eroja kuntien välillä. Tutkimus on vielä meneillään, joten varsinaisia tuloksia ei vielä voida esittää. Seuraavassa havainnollistetaan eroja parin esimerkin avulla sekä poh- ditaan yleisesti eroihin vaikuttavia te- kijöitä. Kuvion 3 mukaan perusterveyden- hoidon yksikkökustannusten (euroa / avohoidon käynti) ero halvimman (Nurmijärvi) ja kalleimman (Mäntsä- lä) case-kunnan välillä oli noin 29 % (suhteessa halvimman kustannusta- soon) vuonna 2004. Lasten päiväko- tihoidossa (kuvio 4) ero halvimman (Nurmijärvi) ja kalleimman (Kirkko- nummi) välillä on 39 %. Mistä näin suuret erot johtuvat? Seu- raavassa esitetään tekijäryhmiä, jotka osaltaan ovat osoittautuneet merkittä- viksi tekijöiksi palvelukustannusten erojen taustalla, mutta tutkimuksen ollessa kesken niitä ei kohdenneta yk- sittäisiin palveluihin tai kuntiin. Kunnan sijainti ja yhdyskuntara- kenne: Kunnan sijainti metropolialu- eella vaikuttaa itsessään tiettyjen pal- veluiden kysyntään ja palveluiden jär- jestämiseen. Suurkaupunkialueella työssäkäynti asuinkunnan ulkopuolel- la on yleistä. Metropolialueella on tar- jolla suuri valikoima yksityisiä palve- luita, ja myös kunnallisissa palveluissa on hyvät mahdollisuudet toteuttaa kun- tien välistä yhteistyötä, koska etäisyy- Suomen kunta- ja palvelurakennetta ollaan uudistamassa, mutta uudistuksen todellinen sisältö on vielä selkiintymättä.
25TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 det ovat kohtuullisen lyhyet. Helsin- gin seudun kunnissa käytetään asukasta kohti keskimäärin selvästi vähemmän kunnallisia perusterveydenhuollon ja hammashuollon palveluita kuin muun maan kunnissa, mikä ensi sijassa joh- tuu yksityisten terveyspalveluiden (ml. työterveyshuolto) suuresta tarjonnas- ta ja laajasta käytöstä. Kunnan yhdyskuntarakenne on avaintekijä palveluverkoston taustalla. Asutuksen keskittyminen suuriin taa- jamiin mahdollistaa keskitetymmän palveluverkoston kuin maaseutuvaltai- nen tai hajanainen yhdyskuntaraken- ne. Keskitetty palveluverkosto mahdol- listaa mittakaava- ja verkostoetujen (mm. palvelujen ja työntekijöiden ris- tikäyttö) hyödyntämisen ja siitä seu- raavat kustannussäästöt useimmissa palveluissa. Yhdyskuntarakenteeltaan hajanaisessa kunnassa palveluverkos- ton äärivaihtoehtoina ovat: (1) laajan, pienistä palvelupisteistä (kuten kylä- koulut) koostuvan palveluverkoston ylläpitäminen, ja (2) palveluiden kes- kittäminen suurimpiin taajamiin ja kul- jetuspalveluiden (mm. koulukuljetuk- set) tai liikkuvien palveluiden (mm. kirjastoauto) järjestäminen haja-asu- tusalueille. Kaikki tutkimuksen case- kunnat tasapainoilevat näiden vaihto- ehtojen välillä. Väestörakenne: Kunnan väestöra- kenne vaikuttaa useiden palveluiden kysyntään ja heijastuu edelleen palve- luiden yksikkökustannuksiin. Lasten ja vanhusten lukumäärä ja alueellinen si- joittuminen määrittävät suoraan mm. päivähoito-, koulu- ja vanhuspalvelui- den tarpeen. Ikärakenne voi vaikuttaa myös palveluiden yksikkökustannuk- siin, esimerkiksi ikääntyneen väestön määrä vaikuttaa siihen, minkälaisia vaivoja terveydenhuollon avohoidon käynneissä hoidetaan. Väestön tulo- ja koulutustaso ovat yhteydessä sen ter- veydentilaan sekä yksityisten ja julkis- ten palveluiden käytön väliseen suh- teeseen. Tulotaso vaikuttaa myös mm. päivähoidon ja vanhusten laitoshoidon maksutuloihin, sillä niiden taksat ovat sidoksissa tuloihin. Tämä heijastuu edelleen palveluiden nettomääräisiin yksikkökustannuksiin (kustannukset – maksutulot). Väestön kielijakaumalla on suuri merkitys palveluverkoston ja palvelukustannusten kannalta, koska kuntien on ylläpidettävä myös ruotsin- kielistä palveluverkostoa. Palveluverkosto: Palveluverkoston rakenne vaikuttaa kunnan palvelujen järjestämiseen, palveluiden saavutetta- vuuteen ja laatuun sekä palveluiden tuottamisen kustannuksiin. Kuten edel- lä on todettu, kunnan sijainti, yhdys- kuntarakenne ja väestörakenne ovat keskeisiä palveluverkostoa määrääviä tekijöitä. Tästä huolimatta kunnilla on huomattavasti valintamahdollisuuksia verkoston toteuttamisessa, ja saman- tapaisen yhdyskuntarakenteen omaa- vissa kunnassa voi olla hyvinkin erilai- nen palveluverkosto. Kunnat voivat hyödyntää myös eri palveluiden välisiä synergiaetuja palveluverkoston järjes- tämisessä. Esimerkiksi sijoittamalla eri palveluita samaan kiinteistöön tai sa- Kuvio 3. Perusterveydenhuollon suoritteen nettokustannukset (€) vertailukun- nittain, Helsingin seutu ja koko maa vuonna 2004. Lähde: Tilastokeskus. Kuvio 4. Lasten päiväkotihoidon suoritteen nettokustannukset (€) vertailukun- nittain, Helsingin seutu ja koko maa vuonna 2004. Lähde: Tilastokeskus.
26 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 moihin tiloihin voidaan onnistuneella järjestelyllä saada säästöjä kiinteistökus- tannuksissa, ruokahuollossa ja muissa tukipalveluissa. Case-tutkimuksen alus- tavien tulosten perusteella voidaan sa- noa, että kunnan palveluverkoston ra- kenne on yksi keskeisimmistä tekijöis- tä, joka vaikuttaa palvelujen tuottami- sen yksikkökustannuksiin. Palvelujen järjestäminen: Palvelu- verkoston rakenteen lisäksi palveluiden järjestämiseen liittyy paljon valintoja ja ratkaisuja, jotka vaikuttavat niiden saa- tavuuteen, laatuun ja kustannuksiin. Tähän liittyy suuria, osin periaatteelli- sia ja jopa ideologisia valintoja, kuten kunnan oman tuotannon, kuntien vä- lisen yhteistyön (mm. kuntayhtymät) sekä ostopalveluiden (yksityisiltä tuot- tajilta tai muista kunnista) välinen työn- jako. Samoin vaihtoehtoisten palvelu- muotojen, kuten lasten päiväkotihoi- don ja perhepäivähoidon, välinen työn- jako on merkittävä kysymys. Myös palveluiden laatuun ja hinnoitteluun liittyy tärkeitä kunnan valintoja, vaik- ka monien kunnallisten peruspalvelu- jen sisältö ja asiakkaalta perittävät maksut ovat laeilla säädeltyjä. Se, hoi- detaanko palvelut lain edellyttämällä minimihenkilöstöllä esimerkiksi päivä- kodeissa vai panostetaanko henkilös- töön enemmän, vaikuttaa sekä laatuun että kustannuksiin. Niissä palvelussa, joissa lainsäädännön asettamat vaati- mukset ovat muita palveluita väljem- mät, kuten vanhustenhuollossa ja kir- jastoissa, kunta voi varsin vapaasti määritellä, mitä palveluita ja kuinka paljon ja minkä laatuisina se tarjoaa asukkaille. Edellä esitettyjen suurten lin- jausten ohella palvelujen laatu ja kus- tannukset määräytyvät lukemattomis- ta pienistä yksityiskohdista palveluver- koston organisoinnissa, toimipaikko- jen toiminnassa ja yksittäisten työnte- kijöiden arkisessa työssä. Lopuksi Sekä Loikkasen ja Susiluodon että Laakson ja Kilpeläisen tutkimusten tulosten perusteella väestömäärältään samanlaiset kunnat voivat poiketa yh- dyskuntarakenteeltaan ja palveluver- kostoltaan, mikä aiheuttaa eroja kus- tannustehokkuudessa. Tämän lisäksi yhdyskuntarakenteeltaan ja palveluver- kostoltaan samanlaisissa kunnissa voi olla suuria eroja palveluiden laadussa ja kustannuksissa, koska palvelujen järjestämistavoissa on eroja. Kustan- nustehokkuuteen vaikuttavien tekijöi- den moninaisuus on suuri haaste ja samalla mahdollisuus ajankohtaisessa pyrkimyksessä uudistaa kunta- ja palvelurakenteita. KIRJALLISUUS Groes, N. (2005), Decentralisering eller statsstyrning? – den danska kommunreformens innehåll och utmaningar, Ekonomisk debatt, 5/2005, 77–95. Laakso, S. & Kilpeläinen, P. (2006), Case-tutkimus Helsingin seudun kunti- en palvelutarjonnan kustannustehok- kuudesta. Tekeillä, valmistuu syksyllä 2006. Loikkanen, H.A. & Susiluoto, I. (2005a), Paljonko verorahoilla saa? Kun- tien peruspalvelutarjonnan kustannus- tehokkuuden erot ja niitä selittävät teki- jät vuosina 1994–2002, Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisu nro.50. Loikkanen, H.A. & Susiluoto, I. (2005b), Cost Efficiency of Finnish Municipalities in Basic Service Provision 1994-2002, Urban Public Economics Review, 4/2005, 39–64. Luoma, K. & Moisio, A. (2005), Kun- takoko, kuntien menot ja palvelujen tuo- tannon palvelujen tuotannon tehokkuus- erot, VATT-muistioita 69.
27TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Tässä artikkelissa käsite hyvinvointi- valtio on laaja-alainen. Sillä voi käsit- tää työnteon, toimeentulon ja yhteis- kunnalliset palvelut toisiinsa kytkevää järjestelmää, joka koskee kaikkia tie- tyssä maassa tai tietyllä alueella asuvia ihmisiä. Sen kehittämisen taustana ovat erilaiset sosiaaliset riskit ja ongelmat, Pekka Kosonen Yliopistonlehtori,dosentti Helsingin yliopisto pekka.kosonen@helsinki.fi Eurooppalaiset hyvinvointi- mallit Euroopassa on erilaisia hyvinvointivaltiomalleja. Kuinka pysyviä ne ovat ja onko näkyvissä yhteistä eurooppalaista sosiaalista mallia? joita teollistuminen ja markkinatalou- den laajeneminen tuovat tullessaan. Markkinatalous on tärkeä taloudelli- sen kasvun perustana, mutta se tuot- taa myös sivu- ja seurausvaikutuksia, joita on ollut tarpeen korjata. Näitä vaikutuksia ovat työttömyys, toimeen- tulo-ongelmat, työperäiset sairaudet, Pekka Kosonen on tutkimuksissaan siirtynyt suomalaisesta kapitalismista pohjoismaisten mallien kautta eurooppalaisiin vertailuihin ja viime aikoina myös globalisaation haastei- denanalysoimiseen.
28 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 ihmisten velkaantuminen sekä perin- teisen lähiyhteisön ja perhemallin ha- joaminen. Ongelmiin jälkikäteen rea- goiminen ei riitä, vaan keskeistä on ollut sosiaalisen turvallisuuden parantami- nen siten, että jo ennakolta ehkäistään monien ongelmien syntyä tai ainakin kärjistymistä. Tästä näkökulmasta työl- listäminen, työolojen ja työsuhteiden kehittäminen sekä toi- miva yhteiskunnallinen palvelujärjestelmä kuu- luvat olennaisesti hyvin- vointivaltioon. Hyvinvointivaltion kä- sitettä voi täsmentää tasa-arvon asteen ja sosiaalisten oikeuksien kautta. Tasa-arvoa hyö- tyjen ja taakkojen jaos- sa eli tulojen, palvelu- jen ja verojen jaossa voi pitää tärkeänä hyvinvointivaltion tunnusmerkkinä. Tämä ei merkitse täydellistä tasajakoa vaan tasa-arvon jonkinasteista lisäämis- tä uudelleenjaon kautta ja takaamalla kaikille mahdollisimman samanlaiset lähtökohdat. Tasa-arvoisuuden periaa- te koskee niin eri tulonsaajaryhmiä kuin eri sukupuoliakin. Sosiaalisten oikeuksien aste viittaa siihen, kuinka laajasti ihmiset ovat oi- keutettuja sosiaalisiin tulonsiirtoihin ja palveluihin sekä siihen, kuinka kor- vaavia tulonsiirrot ja laadukkaita pal- velut ovat. Etujen laaja kattavuus, uni- versalismi, on tärkeää väliinputoami- sen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Tärkeätä on myös se, että etuudet eivät jää hyvin nimellisiksi ja vaatimat- tomiksi vaan turvaavat riittävän toi- meentulon. Työnteko on toimeentu- lon ensisijainen perusta ja tätä kautta työvoimapolitiikka kytkeytyy läheisesti sosiaalipolitiikkaan, mutta riskien kohdatessa julkisen vallan vastuulle jää ihmisten perusturvasta huolehti- misen. Kansalaisten oikeudet ovat demokra- tioissa vähitellen laajentuneet siviilioi- keuksista (mm. elinkeinovapaus ja oi- keus yksityisomistukseen) poliittisiin oikeuksiin (kuten mielipiteenilmaisu- ja organisoitumisvapaus) ja sosiaalisiin oikeuksiin. Voidaan puhua sosiaalisen kansalaisuuden vahvistumisesta. Sen keskeinen piirre on, että yksilöillä tai ryhmillä on mahdollisuudet osallistua täysivaltaisesti yhteiskunnan toimintaan ja päätöksentekoon – tosiasiallisesti eikä vain muodollisesti. Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytymi- nen voidaan myös nähdä sosiaalisen kansalaisuuden poisvie- misenä. Kun köyhyy- dellä ei ymmärretä vain aineellista puutetta vaan kaikkea sellaista tarpeiden tyydyttämät- tömyyttä, joka estää ih- mistä kehittymästä itse- näiseksi ja täysivaltai- seksi toimijaksi yhteis- kunnassa, se merkitsee samalla sosiaalisen kan- salaisuuden vajaata toteutumista. Siksi köyhyyden ja syrjäytymisen eh- käiseminen on kehittyneen hyvinvoin- tivaltion tärkeä tunnusmerkki. Histo- riallisesti sosiaalinen kansalaisuus on ollut vahvasti sidoksissa kansallisvalti- on muotoutumiseen ja yleiseen demo- kratian laajentumiseen, ja siten se on ollut alueellisesti rajattua ja tässä mie- lessä myös poissulkevaa. (Ferrera 2005) Hyvinvointivaltion sosiaalinen perusta Suomalaisessakin keskustelussa hyvin- vointivaltiota on paljolti arvioitu talou- den ja rahoituksen näkökulmasta. Onkin selvää, että sosiaalista turvalli- suutta voidaan edistää vain taloudel- listen resurssien ja rahoitusmahdolli- suuksien rajoissa. Kuitenkin hyvinvoin- tivaltion oikeutuksen perustelu on enemmän inhimillinen ja sosiaalinen kuin taloudellinen – kyse on jokaiselle kuuluvasta ihmisarvosta ja mahdolli- suudesta osallistua yhteiskunnan toi- mintaan. Mutta taloudellisen ja sosi- aalisen lähtökohdan välillä ei välttämät- tä ole ylittämätöntä vastakohtaa. Ih- misten koulutuksen, sosiaalisen turval- lisuuden ja tasa-arvoisten edellytysten tukeminen on pitkän päälle myös ta- loudellisen kehityksen kannalta tärkeä perusta ja voimavara. Näiden lähtökoh- tien yhteensovittamisessa on keskeistä kiinnittää huomiota sosiaaliturvan ja palvelujen järjestämisen tapaan. Hyvinvointivaltiolla on myös poliit- tinen perustansa. Se on yhteiskunnal- listen voimien ja poliittisten puoluei- den toiminnan tuloksena syntynyt ja kehittynyt järjestelmä. Tästä kyllä seu- raa myös eroja eri maiden välille: sosi- aalipolitiikka on saanut jossain määrin erilaisen painotuksen ja sisällön myös eri EU-maissa. Erot johtuvat vain osaksi taloudellisista seikoista. Toisaalta hy- vinvointivaltiolla on varsin vahva po- liittinen perusta kaikissa maissa. Kes- keisillä tulonsiirto- ja palvelujärjestel- millä on kansalaisten kannatus taka- naan, vaikka yksityiskohdissa mielipi- teet vaihtelevatkin. Eläkeläisten tulot näyttävät olevan tärkeämpiä kuin työt- tömien ja syrjäytyneiden (siis työtä vie- roksuvien) korvaukset. Erilaiset eurooppalaiset hyvinvointimallit Hyvinvointivertailuissa pyritään varsin usein asettamaan vastakkain oman maan hyvät olot ja muiden maiden huonommat olot. “Me” olemme kil- pailukykyisimpiä, ja pohjoismainen malli on malli kaikille (Kettunen 2006). Vaikka jokaisella maalla on ollut omat ratkaisunsa ja omat instituutionsa, ver- tailevalla otteella on puolensa. Oheisessa kaaviossa on tarkoituksel- lisen yksinkertaistavasti esitetty länsi- eurooppalaisten hyvinvointimallien piirteitä. Mallien sisälläkin maat toki eroavat toisistaan; esimerkiksi Man- ner-Eurooppaan luettu Hollanti on eräiltä osin lähellä pohjoismaista hy- vinvointimallia (universalismin koros- tuminen, työllisyysaste). Hyvinvoinnin tuottamisessa on eroteltu julkinen val- ta, markkinat, perhe ja yhteisöt, joista yhteisöillä viitataan osin lähiyhteisöön mutta paljolti myös sosiaali- ja terve- ysjärjestöihin, joilla usein on laajaa pal- velutoimintaa. “Mallimaat” ovat kirjal- Köyhyyden ja syr- jäytymisen eh- käiseminen on kehittyneen hyvin- vointivaltion tärkeä tunnusmerkki.
29TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 lisuudessa usein esitettyjä esimerkkejä kunkin hyvinvointimallin tyypillisestä edustajasta. Eurooppalaisissa hyvinvointimalleis- sa on tullut jo tavaksi erottaa manner- eurooppalainen, anglosaksinen ja poh- joismainen malli toisistaan. Erityisesti Esping-Andersenin (1990, 1999) an- siosta tai vuoksi tutkimus on keskitty- nyt näiden kolmen regiimin vertailuun ja myös kiistämiseen. Lisäksi sosiaali- turvan taso on Etelä-Euroopan mais- sa alempi kuin muussa Manner-Eu- roopasta, jos kohta ero on viime vuo- sikymmeninä kaventunut, ja eteläisen Euroopan maita voikin tarkastella omana ryhmänään, vaikka Esping- Andersen haluaakin nähdä ne osana mannereurooppalaista mallia. Erona Manner-Eurooppaan on perusturvan ohuus ja suurempi perhekeskeisyys, jota tosin nykyinen syntyvyyden vähe- neminen heikentää. Manner-Euroopassa sosiaaliturva on vahvasti kytketty perheenpään työ- markkina-asemaan, ja rahoitus tapah- tuu pitkälti työnantajilta ja palkansaa- jilta kerätyin maksuin. Työmarkkinoi- den ulkopuolelle jäävien turva onkin sitten heikompaa, joskin viimeisten vuosien aikana tilanne on ollut muut- tumassa. Isossa-Britanniassa pääosin verova- roin rahoitettavaa sosiaaliturvaa luon- nehtii laaja tarveharkinta; valtio takaa perusturvan vain kaikkein puut- teenalaisimmille. Tämä korostui 1980- luvulla pääministeri Thatcherin aika- na, eikä Blairin ’kolmas tiekään’ ole näiltä osin tuonut muutosta. Lisäksi kansalaisia kannustetaan markkina- pohjaisiin ratkaisuihin; julkisen terve- ydenhoidon laajuus on tästä poikke- uksena. Pohjoismaisille hyvinvointivaltioille on sen sijaan ollut leimallista laaja univer- saalisuus. Kaikki kansalaiset ovat oi- keutettuja vähintään verovaroin rahoi- tettuun perusturvaan, mitä täydentä- vät sosiaalivakuutusmaksuin rahoitetut ansiosidonnaiset etuudet. Mallien eroa- vuus näkyy tulonjaon asteessa. Vertai- lukelpoisten aineistojen valossa Poh- joismaat ovat 1980- ja 1990-luvuilla sekä vuosituhannen vaihteessa olleet pie- nimpien tuloerojen mai- ta. Manner-Euroopas- sa tuloerot ovat keski- tasoa, ja suurimmat erot OECD-maailmas- sa löytyvät Meksikosta, Turkista, Yhdysvallois- ta, Isosta-Britanniasta ja eteläisestä Euroopasta (OECD 2005). Toisin kuin kansainvä- lisen keskustelun valossa voisi ajatella, pohjoismainen hyvinvointimalli on pe- rinteisesti nivoutunut työlinjaan. Sosi- aalivakuutuksessa etuudet ovat työhön sidottuja, ja myös suuri osa hyvinvoin- tipalveluista, kuten päivähoito ja kou- lutus, ovat tukeneet työelämään osal- listumista. Tulojen tasaus on tapahtu- nut pitkälti yksilön eri elinvaiheiden välillä. Järjestelmä on edistänyt korkeaa työhön osallistumista, mutta samalla sen rahoitus on edellyttänyt korkeaa työllisyyttä. Ripeän talouskasvun ja ma- talan työttömyyden oloissa sekä kah- den tulonsaajan kokoaikatyöhön pe- rustuvassa huoltajuusmallissa univer- saali, lakisääteinen sosiaaliturvajärjes- telmä edisti sitä elinkeinorakenteen muutosta, jota nopea taloudellinen kas- vu edellytti. Tehokkuuden ja oikeuden- mukaisuuden vaatimukset tukivat pit- kälti toisiaan. Nytkään kovin vahvaa näyttöä näiden olettamusten kumou- tumisesta ei ole esitetty. Mannereurooppalaisissa hyvinvointi- valtioissa ongelmana on itse asiassa ollut ansiotyön vähyys. Ne ovat tuke- neet naisten kotiin jäämistä (tai vaikeut- taneet heidän työhön osallistumistaan), ja ikääntyvästä työvoimasta on pyritty eroon ennenaikaiselle eläkkeelle siir- tämällä. Tällainen “welfare without work”-malli on vaikeuksissa taloudel- lisen perustan horjuessa esimerkiksi joukkotyöttömyyden oloissa, kuten suurissa mannereurooppalaisissa mais- sa on viime aikoina nähty. Lisäksi itäisen Keski-Euroopan mais- sa oli jo sosialismin kaudella suhteelli- sen kehittyneitä sosiaalipoliittisia järjes- telmiä (Kosonen 1995). Kaiken perus- tana oli ainakin viralli- sen määrityksen mukai- nen täystyöllisyys, vaik- ka se osaltaan olikin omiaan ylläpitämään taloudellista tehotto- muutta. Myös muita sosiaalisia oikeuksia kuten eläketurvaa, lap- siperheiden tukia ja pal- veluja laajennettiin, monelta osin työpaik- kakeskeisesti. Valtiolla oli ratkaiseva rooli sosiaalivakuutuksis- sa, eikä sosiaalivakuutusmaksuilla ol- lut merkitystä. Puolue-eliitillä oli etu- oikeutensa, mutta laajasti tarkastellen sosiaalipolitiikka toimi suhteellisen tasa- Kaavio 1. Hyvinvointimallien piirteitä ideaalityyppisesti. Anglosaksinen Mannereur. Eteläeur. Pohjoismainen malli malli malli malli Hyvinvoinnin markkinat julkinen valta perhe julkinen valta tuottaminen perhe perhe yhteisöt näennäis- yhteisöt markkinat (lisääntyvästi) Sosiaaliturvan universaali tar- työmarkkina- työmarkkina- universaali kattavuus veharkintainen asemaan asemaan kattava sidottu sidottu Tuloerot suuret keskitasoa suuret pienet (kasvamassa) “Mallimaa” Iso-Britannia Saksa Italia Ruotsi Usein on eroteltu toisistaan anglo- saksinen, manner- eurooppalainen ja pohjoismainen hyvinvointivaltio- malli.
30 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 arvoistavasti. Siirtymä sosialismista markkinatalouteen muutti kertaheitolla monia asioita, vaikkakin eri maissa eri tavoin ja eri tahdissa. Hyvinvointijär- jestelmät kohtaavat nykyoloissa kovia haasteita kahdesta suunnasta: uusi po- liittinen ajattelu pyrkii irti sosialismin perinnöstä, ja kapitalismiin siirtymisen vaatimat sosiaaliset kustannukset aset- tavat sosiaaliturvajärjestelmät ja niiden rahoituksen koetukselle. Ongelmana on löytää sosiaalisille oikeuksille uusi pohja uusissa oloissa, joissa tuloerot ja sosiaaliset kuilut kasvavat. Sosiaalinen Eurooppa? Sosiaalisesta näkökulmasta on koettu pulmalliseksi EU:n taloudellisen ja po- liittisen painotuksen ylikorostuminen – unionilla on ollut vain vähän tekemistä ihmis- ten perustavien ongel- mien ja oikeuksien kanssa. Sosiaaliset oi- keudet on paljolti nähty kilpailun esteinä, mikä on ahdas näkökulma myös taloudelliselta kannalta. Sosiaalisten etuuksien alentamises- ta lyhyellä aikavälillä joillekin yrityksille tai maille koituvat mah- dolliset hyödyt voivat johtaa innovaatioiden ja laadun kehittämisen laiminlyömiseen ja si- ten taloudellisen kehi- tyksen heikkenemi- seen pidemmällä aika- välillä. Unionin toimivalta sosiaalipolitiikassa on ollut suhteellisen vähäi- nen: se on rajoittunut kysymyksiin, jotka liit- tyvät työvoiman liikku- vuuteen, työelämän suhteisiin, työturvalli- suuteen, sukupuolten tasa-arvoon työelä- mässä ja aluepolitiikkaan. Myös mai- den väliseen sosiaalipolitiikan koordi- nointiin liittyvä valtuus on koskenut vain jäsenmaasta toiseen siirtyvää työn- tekijää ja hänen perheenjäseniään, jos- kin koordinaation piiriin on vähitellen tullut myös työmarkkinoiden ulkopuo- lella olevia, kuten opiskelijoita. Sosi- aalipolitiikan kehittäminen on ollut hi- dasta myös siksi, että direktiivien hy- väksyntä on vaatinut useissa asioissa neuvoston yksimielisen päätöksen. Hi- tauteen vaikuttaa myös se, että eri int- ressi- ja maaryhmät edistävät hyvin erilaisissa asioissa positiivista ja nega- tiivista integraatiota, jolloin tarvittavaa kannatusta ei synny (Scharpf 1996). Eräissä sosiaalipoliittisissa asioissa EU on toki kyennyt etenemään. Aluepoli- tiikassa rakennerahastot ovat mahdol- listaneet jonkinasteista tasausta, vaik- ka rahastojen merkitystä ei tule liioi- tella – alueelliset erot ovat edelleen suu- ret. Direktiiveistä keskeiset koskevat työterveyttä ja -turvallisuutta sekä su- kupuolten tasa-arvoa työelämässä. Silti on monia keskeisiä alueita, joilla EU ei ole lainkaan edennyt tai on tyytynyt varsin yleisluontoisiin esityksiin ja suo- situksiin.1 EU:n joissakin asiakirjoissa ja ohjel- missa sosiaalisen Euroopan tärkeys on tuotu esiin. Eräänä ensimmäisistä ava- uksista voi pitää työntekijöiden sosiaa- listen perusoikeuksien peruskirjaa (So- cial Charter) vuodelta 1989, vaikka se rajoittuikin työntekijöiden oikeuksiin ja oli luonteeltaan periaatejulistus. Vuon- na 1992 hyväksytyt kaksi suositusta sosiaaliturvajärjestelmien tavoitteiden lähentämisestä toivat sosiaalipoliittisen konvergenssin ainakin yhteisön piiris- sä tehtävän arvioinnin asiaksi. Komis- sion julkaisemat sosiaalipolitiikan vih- reä kirja (1993) ja valkoinen kirja (1994) olivat yrityksiä kehitellä haas- teisiin vastauksia, joskaan erityisen konkreettisiksi ne eivät yltäneet. Amsterdamin sopimuksen tultua voi- maan keväällä 1999 tilanne muuttui eräiltä osin. Uutta toimivaltaa toivat sen eräät artiklat, joiden pohjalta di- rektiivejä voidaan tehdä työelämästä syrjäytyneiden integroimiseksi työelä- mään. Lisäksi tähdennetään miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä. Silti painopiste on työelämän kysymyksil- lä. Nizzan sopimus ei paljolti muutta- nut tilannetta, ja sopimus uudesta pe- rustuslaista on tunnetusti jäissä. Näis- tä syistä viimeisten kymmenen vuo- den aikana on alettu painottaa “soft law” -tyyppistä eurooppalaista sosiaa- lipolitiikkaa, joka ei perustu asetuk- siin tai direktiiveihin vaan koordinaa- tioon ja parhaiden käytäntöjen esiin- tuomiseen. EU:n sosiaalipolitiikan käsite ero- aa huomattavasti siitä, mihin suoma- laisessa ja muussa pohjoismaisessa kie- lenkäytössä on totuttu (Kosonen 1998). Suuret kysymykset sosiaaliva- Pekka Kososen mielestä on tärkeää tunnistaa hyvinvointi- mallien erot. Jokaisella mallilla on hyvät ja huonot puolensa, jotenniidenasettaminenparemmuusjärjestykseenonkyseen- alaista.Liiallinenomahyväisyyseiedistävertailevaa,kriittistä tutkimusta. 1 Etenemisestä ks. Cousins (1999).
31TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 kuutuksista ja -palveluista eivät juuri- kaan kuulu sen alaan, ja pääosin tämä onkin luontevaa. (Palveludirektiivistä on käyty kiistaa varsinkin sosiaali- ja terveyspalveluiden “vapauttamisen” osalta.) Mutta rajauksena on myös toimien painottuminen hyvin voitto- puolisesti työmarkkinoilla toimivien ihmisten turvallisuuteen ja tasa-arvoon. Suurin osa Euroopan väestöstä on kuitenkin lapsia, nuoria, vanhuksia, vammaisia, opiskelijoita, perheenäite- jä (ja -isiä) tai työttömiä. Avoimen koordinaation pohjalta on tosin siirrytty uudenlaiseen työllisyys- ja sosiaalipoli- tiikan yhteistyöhön, ja eläkekysymys on otettu koordinaatiomenettelyn piiriin. Perinteisiä hyvinvointimalleja tämä ei kovin pian mullista. Kerran muotou- tuneet instituutiot ovat osoittautuneet varsin kestäviksi, vaikka ne eroavat- kin huomattavasti toisistaan. KIRJALLISUUS Cousins, C. (1999), Society, Work and Welfare in Europe, London: Macmillan. Esping-Andersen, G. (1990), The Three Worlds of Welfare Capitalism, Cambridge: Polity Press. Esping-Andersen, G. (1999), Social Foundations of Postindustrial Economies, Oxford: Oxford University Press. Ferrari, M. (2005), The Boundaries of Welfare. European Integration and the New Spatial Politics of Social Protection, Oxford: Oxford University Press. Kettunen, P. (2006), The Power of International Comparison – A Perspective on the Making and Challenging of the Nordic Welfare State, teoksessa Christi- ansen, N.F. ym. (toim.), The Nordic Model of Welfare – a Historical Reappraisal, Copenhagen: Museum Tusculamun Press. Kosonen, P. (1995), Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot. Yhdentymistä ja ha- jaantumista, Tampere: Gaudeamus. Kosonen, P. (1998), Pohjoismaiset mal- lit murroksessa, Tampere: Vastapaino. OECD (2005), Income Distribution and Poverty in OECD Countries in the Second Half of the 1990s, Paris: OECD. Scharpf, F.W. (1996), Negative and Positive Integration in the Political Economy of European Welfare States, teoksessa Marks, G. ym., Governance in the European Union, London: SAGE. Tuomo Alasoini Työmarkkinaneuvos Työministeriö tuomo.alasoini@mol.fi Työnteon mielekkyys kaipaa ennakoivaa muutosturvaa Työolobarometrin mukaan suomalaiset palkan- saajat kokevat työnteon mielekkyyden vähentyneen, koska globaalin talouden uusien toimintamallien uskotaan leviävän työelämässä. Työolobarometri on haastattelututki- mus, jonka tulokset voidaan yleistää Suomen kaikkiin palkansaajiin, joiden säännöllinen viikkotyöaika on vähin- tään 10 tuntia. Barometri on toteutet- tu vuosittain vuodesta 1992 lähtien. Siinä on kysymyksiä, joissa palkansaa- jat ottavat kantaa työoloihinsa ja työ- suhteisiinsa sekä niiden muutoksiin. Barometrin erityispiirre on, että se mahdollistaa vuotuisten muutosten
32 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 seurannan, ja monet kysymyksistä on muotoiltu niin, että ne reagoivat her- kästi toimintaympäristön muutoksiin. Barometrissa kysytään palkansaajien näkemystä siitä, onko työnteon mielek- kyys muuttumassa parempaan vai huo- nompaan suuntaan vai onko se ennal- laan. Tämän voi katsoa kuvaavan ba- rometrin kysymyksistä kokonaisvaltai- simmin heidän suhdettaan työtekoon. Palkansaajien näkemyksillä työnteon mielekkyydestä voi otaksua olevan en- nustearvoa myös heidän jaksamiselleen ja jatkamiselleen työelämässä. Tämä on entistä tärkeämpi kysymys työikäisen väestön määrän kääntyessä pitkäksi ai- kaa laskuun. Tarkasteltavana seuraavas- sa on saldoluku eli parempaan ja huo- nompaan suuntaan vastanneiden ero- tus prosenttiyksikköinä. Saldoluvun kehitys on ollut aalto- maista.1 Vuosina 1992–93 se oli ne- gatiivinen, 1994–2000 positiivinen ja sen jälkeen taas negatiivinen (kuvio 1). Positiivisin luku oli vuonna 1997 (+12) ja negatiivisin vuonna 2004 (-22). Saldoluku on ollut yksityisellä sekto- rilla joka vuonna kuntasektoria positii- visempi.Ylemmillätoimihenkilöilläluku on ollut pääsääntöisesti positiivisin ja työntekijöillä negatiivisin. Miehillä luku on ollut jatkuvasti naisia positiivisempi. Nuorimmilla saldoluku on ollut iäk- käämpiä selvästi positiivisempi. 35 vuot- ta näyttäisi olevan selvä rajapyykki. Työnteon mielekkyyden muutoksilla ei ole ollut yhteyttä yleisimpien työelä- män laadun indikaattorien kehitykseen. Muutoksilla ei ole myöskään ollut yh- teyttä barometrin muiden vastaavien saldolukujen kehitykseen, joissa arvi- oinnin kohteena ovat sukupuolten vä- linen tasa-arvo työelämässä, mahdol- lisuus vaikuttaa omaan asemaan työs- sä, esimiesten johtamistapa, itsensä ke- hittämisen mahdollisuudet työssä, tie- tojen saanti työpaikan tavoitteista ja tu- levaisuuden suunnitelmista sekä ym- päristökysymysten huomioon ottami- nen työpaikalla. Kaikki muut saldolu- vut ovat lisäksi olleet selvästi positiivi- sia myös vuosina 2001–05. Työnteon mielekkyyden muutoksen saldoluvun ja talouskehityksen yhteyt- tä selvitettiin korrelaatioanalyysilla. Tarkasteltavina olivat barometrin ai- kasarjat koskien palkansaajien odo- tuksia yleisestä työllisyystilanteesta ja oman työpaikan taloustilanteesta, omakohtaisesta irtisanomis- ja lomau- tusuhasta ja mahdollisuuksista saada ammattitaitoa vastaavaa työtä työttö- mäksi jouduttaessa. Tarkasteluun otettiin myös työttömyysaste ja sen vuotuinen muutos sekä barometrissa oleva henkilöstöä lisänneiden ja vä- hentäneiden työpaikkojen erotuksen saldoluku. Yleistä työllisyystilannetta ja oman työpaikan taloustilannetta koskevat odotukset korreloivat vahvimmin työn- 1 Artikkelissa käytettävä työolobaromet- riaineisto on saatu työministeriön erikois- suunnittelija Pekka Ylöstalolta, joka on myös vastannut barometrin toteutuksesta vuosina 1992–2005. Yksityiskohtaiset ar- tikkelissa esitettävät luvut ja analyysit löy- tyvät teoksesta Alasoini (2006). Tuomo Alasoini on toiminut Työelämän kehittämisohjelman (Tykes) projektipäällikkönä vuo- desta 1996. Kuvio 1. Työnteon mielekkyyden muutoksen saldoluku 1992–2005.
33TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 teon mielekkyyden muutoksiin. Mie- lenkiintoinen ilmiö on, että työnteon mielekkyyden muutoksen ja oman työ- paikan talouskehityksen saldolukujen välillä oli vuosina 1992–2001 tilastol- lisesti merkitsevä korrelaatio, mutta tästä eteenpäin korrelaatio on olennai- sesti heikentynyt eikä ole koko ajan- jaksolla enää edes melkein merkitse- vä. Korrelaatio vaihtelee palkansaaja- ryhmittäin. Yhteistä kaikille ryhmille on kuitenkin sen selvä pieneneminen vuo- desta 2001. Psykologinen sopimus tulkin- nallisena käsitteenä Työnteon mielekkyyden muutoksen saldoluvun laskua ja irtautumista oman työpaikan talouden muutosodotuksis- ta tulkitaan seuraavassa psykologisen sopimuksen käsitteen avulla. Käsite syntyi 1960-luvulla, mutta tutkimuk- sessa se alkoi yleistyä vasta 1990-lu- vulla (Guest 1998; Smithson ja Lewis 2005). Sillä tarkoite- taan palkansaajien omaksumien ja heidän aiempiin kokemuksiin- sa perustuvien usko- musten muodostamaa kokonaisuutta siitä, mil- laisia palkkioita he ovat oikeutettuja saamaan työnantajalta työ- suhteen kautta vastineeksi työpanok- sestaan. Nämä uskomukset ovat taval- lisesti suurelta osin julkilausumattomia. Psykologiset sopimukset ovat myös yk- silöllisiä ja subjektiivisia. Psykologisiin sopimuksiin voi sisältyä sekä transaktionaalisia että relationaa- lisia elementtejä. Edelliset tarkoittavat työsuhteen kautta saatavia suoraan tai epäsuoraan taloudellisilla arvoilla mi- tattavia palkkioita kuten palkkaa, luon- taisetuja, etenemismahdollisuuksia tai työsuhteen pysyvyyttä. Relationaaliset elementit liittyvät työnantajien ja pal- kansaajien suhteeseen – esimerkiksi luottamus, lojaalisuus, turvallisuus ja arvostus. Transaktionaaliset elementit ovat yleensä sisällöltään ja kestoltaan tarkemmin määriteltyjä kuin relatio- naaliset elementit. Eräs syy kasvaneeseen kiinnostukseen psykologisia sopimuksia kohtaan liit- tyy kilpailuolojen muutokseen. On esi- tetty, että kiristyneessä kilpailutilan- teessa monet yritykset rikkovat enti- senlaisia paternalistisia psykologisia so- pimuksia, joiden ytimenä on ollut hen- kilöstön lojaalisuuden ja täyden työpa- noksen sekä näiden vastineeksi saata- van (suhteellisen) turvatun työsuhteen ja ennustettavien ansioiden välinen vaihtosuhde. Keskustelua ovat virittä- neet yritysten uudelleenjärjestelyt, or- ganisaatioiden keventämiset, toiminto- jen ulkoistamiset ja epätyypillisten työ- suhteiden kuten osa- ja määräaikai- suuksien yleistyminen. Rikkoutumisen seurauksena palkansaajien työtyytyväi- syys ja luottamus työnantajiin voi hei- kentyä, työpanos laskea ja kynnys vaih- taa työpaikkaa alentua. On myös esi- tetty, että globalisoituvassa taloudessa transaktionaalisten elementtien merki- tys suhteessa relationaa- lisiin kasvaa (Sennett 2006; Smithson ja Le- wis 2005). Palkansaajilla on nä- kemys työpanoksensa arvosta työnantajalle. Tätä vastaa uskomus niiden – transaktionaa- listen ja relationaalisten – palkkioiden arvosta, joita he ovat oi- keutettuja saamaan vastineeksi. Pal- kansaajilla on myös käsitys siitä, min- kä arvoisia palkkioita he tosiasiassa saavat tai uskovat jatkossa pystyvänsä saamaan. Jotta palkansaajat olisivat tyy- tyväisiä tähän vaihtoon, on saatavien ja odotettujen palkkioiden oltava vä- hintään yhtä suuria kuin oikeutetuiksi katsotut palkkiot. Palkansaajat koke- vat psykologisen sopimuksensa häiriin- tyvän, mikäli suhde kääntyy toisin päin. Näin voi tapahtua esimerkiksi, kun odotukset oman työpaikan taloudesta synkentyvät. Edellä esitetyn pohjalta tämä vaikuttaa näkemyksiin työnteon mielekkyydestä. Näin ajatellen ei työnteon mielekkyy- den muutoksen saldoluvun vaihtelu työ- markkinoiden ja oman työpaikan ta- louden muutosodotusten mukaan ole yllättävää. Vahvistuva talous lisää liik- kumavaraa palkanmaksussa ja var- muutta työsuhteiden turvallisuudesta ja voi parantaa ilmapiiriä työpaikalla. Työllisyyden paraneminen myös lisää palkansaajien valinnanmahdollisuuksia ja vähentää riippuvuutta nykyisestä työnantajasta. Oman työpaikan talous- tilanteen ja työmarkkinatilanteen hei- kentyminen taas vaikuttaa toisin päin. Kyse on mekanismista, jossa palkan- saajat luottavat siihen, että oman työ- paikan menestyminen ja työsuhteen kautta saatavat erilaiset palkkiot kie- toutuvat läheisesti toisiinsa. Psykologinen sopimus mur- roksessa? Miksi työnteon mielekkyyden muutok- sen yhteys talouden muutoksiin on nyt heikentynyt ja näkemykset työnteon mielekkyydestä synkentyneet? Palkan- saajien näkemykset työoloistaan ylei- sesti eivät ole viime vuosina synkenty- neet (Kauppinen ym. 2004; Lehto ja Sutela 2004; Ylöstalo 2006). Työolo- tutkimuksessa ainoa selvästi yleistynyt epävarmuustekijä oli ennakoimattomi- en muutosten uhka (1997: 33 %, 2003: 40 %). Samanaikaisesti niiden osuus, jotka katsovat saavansa tietoa työtä koskevista muutoksista jo suun- nitteluvaiheessa, pieneni (1997: 41 %, 2003: 34 %). Muutokset olivat suu- rimpia yksityisellä sektorilla. Yhdysvalloissa keskustelu paternalis- tisten psykologisten sopimusten särky- misestä käynnistyi 1990-luvun yritysjär- jestelyihin, organisaatioiden keventämi- siin ja niitä seuranneisiin työvoimavä- hennyksiin liittyen. Myös Suomen 1990-luvun alun laman myötä työvoi- ma väheni rajusti. Kuitenkin erityisesti viime vuosina on palkansaajien asema ollut turvatumpi kuin Yhdysvalloissa, jossa suurella osalla palkansaajia reaali- palkat ovat laskeneet, eikä alentunut- kaan työttömyys ole vähentänyt työsuh- dettaan uhattuna pitävien osuutta (Green 2006). Myös eurooppalaisessa Nykyään palkan- saajat kokevat saavansa yhä huo- nompia palkkioita työpanoksestaan.
34 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 vertailussa Suomi näyttäytyy vakaana yhteiskuntana. Sosiaalisen pääoman ta- sossa Suomi eroaa muiden Pohjoismai- den kanssa selvästi edukseen (Böhnke 2005; van Oorschot ym. 2006). EVAn tutkimuksen mukaan suoma- laiset suhtautuvat hyvin kriittisesti vii- meaikaisiin irtisanomisiin. Taloudelli- sesti välttämättöminä niitä piti vain runsas 10 % ei-johtavassa asemassa olevista palkansaajista ja alle puolet joh- tavassa asemassa olevistakin (Torvi ja Kiljunen 2005). Myös käsitykset siitä, millaisia yritysjohtajia tarvitaan, ovat muuttuneet vuodesta 1992 vuoteen 2004. Vastaajat pitävät nyt vähemmän tärkeänä kansainvälistä suuntautunei- suutta, rohkeutta uudistuksiin ja val- miutta syvällekäyviin muutoksiin, mut- ta kaipaavat enemmän ihmisläheisyyttä, sosi- aalisuutta ja moraalisesti korkeita tavoitteita ja toimintatapoja. Tulkintani mukaan palkansaajien synkenty- neet käsitykset työnte- on mielekkyydestä ei- vät liity niinkään välit- tömiin oman työn arjen muutoksiin kuin huo- leen uhkaavaksi koettu- jen toimintamallien le- viämisestä työelämässä. Uusia toimin- tamalleja pidetään seurauksena talou- den globalisoitumisesta ja verkostoitu- misesta ja muutosten katsotaan koh- distuvan työpaikoille nyt yllättävämpi- nä, rajumpina ja entistä enemmän nii- den taloudellisesta tilanteesta riippu- mattomasti. Viimeaikaisten irtisano- misten koetaan uhkaavan psykologis- ten sopimusten relationaalisia element- tejä, jotka ovat olleet suomalaisten pal- kansaajien keskuudessa viime vuosina kansainvälisesti verraten tärkeitä. Näyt- tävästi uutisoidut yt-neuvottelut ja yk- siköiden lakkauttamiset ovat omalta osaltaan olleet vahvistamassa synkkää kuvaa työelämän yleisestä kehitykses- tä. Suomen nopeaa talouskasvua 1990- luvun alun laman jälkeen voi pitää tu- loksena kansallisesta (kilpailukyky)- projektista, johon palkansaajat ovat si- toutuneet vahvasti. Palkansaajien psy- kologiseen sopimukseen ja sen sisäl- tämiin tulkintoihin oman työpanoksen ja sen perusteella saatavien palkkioi- den välisen vaihtosuhteen oikeuden- mukaisuudesta on vaikuttanut tämä laajempi konteksti. Se mahdollisti niin monenlaiset työn organisointia, työeh- toja ja työmarkkinoita koskevat jous- tot kuin tulopolitiikan sääntelemät maltilliset, työn tuottavuuden kasvua matalammat palkankorotuksetkin. Koistinen ja Sengenberger (2002) pitävät joustoja työajoissa, työsopimuk- sissa sekä ammatillisessa ja alueellises- sa liikkuvuudessa yhtenä Suomen toi- pumista edesauttaneena avaintekijänä. Ne toteutettiin ympäristössä, joka ta- kasi palkansaajille vas- tineeksi suhteellisen vankan perusturvalli- suuden. EVAn tutki- muksen (Torvi ja Kilju- nen 2005) mukaan 1990-luvun alussa irti- sanomisiin ei liittynyt sa- manlaisia moraalisesti tuomitsevia elementte- jä kuin viime aikoina. Ne mahtuivat osaksi kansallista projektia ei- vätkä uhanneet samal- la tavoin palkansaajien psykologisten sopimusten relationaalisia elementte- jä. Globaalissa taloudessa pääoma liik- kuu yhä enemmän yli kansallisten ra- jojen (Pitkänen ja Sauramo 2005). Pal- kansaajien voi olla vaikeampaa sitou- tua tällaiseen projektiin entisin ehdoin. Jos konteksti, jossa palkansaajat teke- vät tulkintoja työpanoksensa ja sen pe- rusteella saatavien palkkioiden välisen vaihtosuhteen oikeudenmukaisuudes- ta, muuttuu, voi sillä olla monenlaisia vaikutuksia psykologisille sopimuksil- le. Yksi vaikutus voi olla sopimusten muuttuminen transaktionaalisemmik- si. Tällöin esimerkiksi heikentynyttä tunnetta luottamuksesta ja turvallisuu- desta pyritään kompensoimaan korke- ammilla ansioilla tai muilla nopeasti hankittavilla näkyvillä eduilla. Kohti uudenlaista psykologis- ta sopimusta Suomalaisten palkansaajien psykologi- nen sopimus on perustunut ajatuksel- le oman työpaikan taloudellisen me- nestymisen ja oman työsuhteen kaut- ta saatavien palkkioiden välisestä kiin- teästä yhteydestä. On kuitenkin merk- kejä sopimuksen säröilystä. Työnteki- jöiden ja työnantajien etua yhteneväi- sinä pitävien osuus oli vuonna 2004 selvästi alempi kuin kertaakaan edelli- sen 10 vuoden aikana (Torvi ja Kilju- nen 2005). Säröily näkyy työnteon mie- lekkyyden muutoksen saldoluvun las- kuna. Samalla näkemykset työnteon mielekkyyden ja oman työpaikan ta- louden muutoksesta ovat irtautumas- sa toisistaan. Saldoluvun lasku ei liity siihen, että palkansaajat olisivat koke- neet negatiivisia muutoksia työnsä ar- kikäytännöissä. Se näyttäisi liittyvän globaalin talouden uusiin toimintamal- leihin, jotka uhkaavat entisenlaisen psykologisen sopimuksen keskeisiä ele- menttejä ja joiden ennakoidaan leviä- vän työelämässä. Miten käsitykset työnteon mielekkyy- destä voisivat muuttua positiivisem- miksi? Kysymys on työikäisen väestön supistuessa tärkeä, koska näillä käsi- tyksillä voi otaksua olevan merkitystä päätöksille työelämässä jatkamisesta. Työnteon mielekkyyden alenemisen voi myös otaksua heikentävän työmo- tivaatiota ja tätä kautta työhyvinvoin- tia ja tuottavuutta. Varmoja pitkäaikaisia työsuhteita on globalisoituvassa taloudessa entistä vaikeampaa taata. Entisenlaisen pater- nalistisen psykologisen sopimuksen vahvistaminen voi olla epärealistista ympäristössä, jossa yritysten tulisi ha- kea kilpailuetua joustavuudesta, asia- kasräätälöinnistä ja innovaatioista. Työnteon mielekkyyden horjumiseen voi tuskin vastata myöskään sillä, että transaktionaalinen orientaatio läpäisisi palkansaajakunnan. Pitkäaikaisena trendinä palkansaajilla on ollut työn sisällön merkityksen korostuminen suh- teessa palkkaan. Tämä trendi toden- näköisesti jatkuu, sillä työn sisällön ko- Suomalaisten pal- kansaajien mielestä nykyään irtisano- misille on hyvin vähän perusteita verrattuna 1990- luvun lama-ai- kaan.
35TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 rostuva merkitys näyttäisi liittyvän kou- lutustason kohoamiseen (Lehto ja Su- tela 2004), ja myös EVAn tutkimuk- sen mukaan suomalaiset kaipaavat joh- tamiselta lisää relationaalisuutta (Tor- vi ja Kiljunen 2005). Myös esimerkit Yhdysvalloista viittaavat siihen, että ih- misillä on halu sitoutua työyhteisöihin emotionaalisesti vahvemmin kuin aja- tus ”vapaasta agentista” olettaa (Green 2006; Heckscher 1995). Ratkaisuna voisi olla uudenlainen ta- sapainotettu psykologinen sopimus. Se olisi väljä kuten relationaalinen sopi- mus mutta sisältäisi transaktionaaliselle sopimukselle ominaisia spesifejä ja ajan myötä muuttuvia työsuoritusta koske- via vaatimuksia. Siinä työnantaja pyr- kii johtamista ja työn organisointia ke- hittämällä luomaan palkansaajille pa- rempia mahdollisuuksia haasteelliseen työhön ja osaamisen jatkuvaan kehit- tymiseen ja tätä kaut- ta huolehtimaan hei- dän työllistettävyydes- tään. Palkansaajat ei- vät sitoudu niinkään työnantajaan kuin it- sensä kehittämiseen. Työnantajan kannalta hyötynä on lisääntyvä työvoiman käytön joustavuus ja toimin- nan yhteiskunnallinen legitimiteetti. Tällaisen ajatteluta- van leviäminen mer- kitsisi tosiasiallista as- kelta kohti oppivia organisaatioita ja op- pivaa yhteiskuntaa. Vaikka tilanne onkin 1970-luvulta kohen- tunut, edelleenkään selvä enemmistö pal- kansaajista ei koe työssään hyviä kehit- tymismahdollisuuksia (Lehto ja Sutela 2004). Ajattelutavan leviäminen parantaisi palkansaajien edelly- tyksiä selviytyä työelä- män muutoksissa. Uudenlainen psykologinen sopimus sisältää ajatuksen ennakoivasta muu- tosturvasta. Pelkistyneesti ilmaistuna kyse on työnantajan lupauksesta tukea palkansaajan työmarkkinakelpoisuu- den ylläpitoa läpi koko työsuhteen. Uudenlaisen psykologisen sopimuk- sen leviämiselle olisi Suomessa parem- pia edellytyksiä kuin esimerkiksi Yh- dysvalloissa. Suomi on luottamusyh- teiskunta, jossa johdon ja henkilöstö- ryhmien sosiaalinen etäisyys on vähäi- sempi eikä taylorismi ole juurtunut yhtä syvälle. Maamme palkansaajien psyko- logisissa sopimuksissa on (yhä) jäljellä relationaalisia elementtejä, jotka edis- täisivät sitoutumista uudenlaiseen ajat- teluun. Uudenlaisen psykologisen so- pimuksen edistämiselle olisi Suomes- sa myös yhteiskuntapoliittinen perus- te. Työn mielenkiintoisuus ja haasta- vuus, vaikutusmahdollisuudet työssä, kannustava esimiestyö ja toimiva työ- yhteisö ovat tärkeimpiä työssä jatka- miseen motivoivia tekijöitä (Tuominen ja Pelkonen 2004). Juuri näihin tulisi vaikuttaa, jotta Suomi selviäisi peh- meämmin rajusta ikärakenteen muu- toksesta. Uudenlainen psykologinen sopimus vahvistaisi myös tes-järjestelmää luo- malla uutta sisältöä paikalliselle sopi- mistoiminnalle, joka on laajentunut vii- me vuosina pääosin työnantajien aloit- teesta, kun taas ay-liikkeen suhtautu- minen laajenemiseen on ollut ristirii- taisempaa (Uhmavaara ym. 2000). Hyvän johtamisen ja työn organisoin- nin periaatteet yhdessä ammattitaito- jen jatkuvaa kehittymistä edistävien työkäytäntöjen kanssa voisivat olla juuri sellaisia kysymyksiä, jota kautta myös palkansaajapuoli voisi löytää uusia vi- rikkeitä paikalliseen sopimistoimintaan ja suomalaisen luottamusyhteiskunnan vahvistamiseen ruohonjuuritasolta kä- sin . KIRJALLISUUS Alasoini, T. (2006), Työnteon mielek- kyyden muutos Suomessa vuosina 1992–2005, Työministeriö, Tykes-ra- portteja 45. Böhnke, P. (2005), First European Quality of Life Survey, Luxembourg: Office for Official Publications of the European Commission. Green, F. (2006), Demanding work. Princeton, N.J.: Princeton University Press. Guest, D.E. (1998), Is the psycho- logical contract worth taking seriously? Journal of Organizational Behavior, 19, 649–664. Heckscher, C. (1996), White-collar blues, New York: BasicBooks. Kauppinen, T. ym. (toim.) (2004), Työ ja terveys Suomessa 2003, Helsinki: Työ- terveyslaitos. Koistinen, P. & Sengenberger W. (Eds.) (2002), Labour flexibility, Tampere: Tampere University Press. Lehto, A.-M. & Sutela, H. (2004), Uhkia ja mahdollisuuksia, Helsinki: Ti- lastokeskus. van Oorschot, W. & Arts, W. & Gelissen, J. (2006), Social capital in Europe, Acta Sociologica, 49, 149–167. Tuomo Alasoini pitää jatkuvaa työssä oppimista ainoana to- dellisena muutosturvana.
36 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Pitkänen, R. & Sauramo, P. (2005), Pääoman lähtö – suomalaisten yritysten kansainvälistyminen ja tulopolitiikka, Pal- kansaajien tutkimuslaitos, Tutkimuksia 98. Sennett, R. (2006), The culture of the new capitalism, New Haven: Yale University Press. Smithson, J. & Lewis, S. (2005), The psychological contract. A Sloan Work and Family Encyclopedia Entry. www. bc.edu/bc (otettu verkosta 12.7.2005). Torvi, K. & Kiljunen, P. (2005), On- nellisuuden vaikea yhtälö, Helsinki: Ta- loustieto. Tuominen, E. & Pelkonen, J. (2004), Joustava eläkeikä -tutkimus, Eläketurva- keskus: Monisteita 45. Uhmavaara, H. & Kairinen, M. & Nie- melä, J. (toim.) (2000), Paikallinen sopi- minen työelämässä, Turun yliopiston oi- keustieteellinen tiedekunta, Yksityisoi- keuden julkaisusarja A:99. Ylöstalo, P. (2006), Työolobarometri lokakuu 2005, Työministeriö, Työpoliit- tinen tutkimus 311. Pertti Honkanen Erikoistutkija Kela pertti.honkanen@kela.fi Jouko Kajanoja Yhteiskuntatutkimuksen päällikkö Kela jouko.kajanoja@kela.fi Vähimmäis- turvan kehityksestä ja kehittämisestä Rapautumaan päästetylle kansalaisten vähimmäisturvalle kaivataan uutta kehittämis- ohjelmaa. Suomalainen sosiaaliturva voidaan ja- kaa ansiosidonnaiseen turvaan ja pe- rusturvaan. Ansiosidonnainen työttö- myys-, sairaus- ja eläketurva on sidot- tu edeltävään ansiotasoon ja säilyttää sen osittain. Perusturvassa, jota voidaan kutsua myös vähimmäisturvaksi, py- ritään vähimmäistoimeentulon turvaa- miseen, ja siihen ovat oikeutettuja myös ne, joilla ei ole lainkaan työhis- toriaa tai työtuloja, joista sosiaaliturva voitaisiin johtaa.
37TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Lakisääteinen vähimmäisturvajärjes- telmä on kehittynyt vähitellen 1950- luvulta lähtien. Nykyinen vuoden 2000 perustuslaki sekä erilaiset kansainväli- set sopimukset ihmis- ja sosiaalisista oikeuksista antavat vähimmäisturvalle aikaisempaa vankemman, perusoi- keuksiin ankkuroidun pohjan. Perus- tuslain kirjaimen ja hengen mukaisesti voidaan edellyttää “ihmisarvoisen elä- män edellytykset” antavaa ja “sosiaali- sesti hyväksyttävää elintasoa” edistä- vää perusturvaa, joka on enemmän kuin fyysisen olemassaolon turvaava minimitulo.1 Monet köyhyystutkijat määrittelevätkin köyhyyden siten, että köyhän aineelliset resurssit eivät tar- joa edellytyksiä osallistua ympäröivän yhteiskunnan elämänmuotoon. Ennen nykyaikaista sosiaaliturvaa kunnallinen köyhäinapu oli miltei ai- noa sosiaaliturvan muoto. Kansaneläkelaki antoi vuonna 1957 oikeuden vähimmäiseläkkeisiin. Työttömyyskorvaukset säädettiin 1950- ja 1960- lukujen vaihteessa, ja myöhemmin 1980-luvul- la peruspäiväraha määri- teltiin työttömien perus- turvaksi. Sairausvakuu- tuksen päivärahat vähim- mäistasoineen astuivat voimaan vuonna 1964. Nykyisin vähimmäistuloa turvaavia järjestelmiä ovat käytännössä myös lasten kotihoidon tuki ja sen hoi- tolisä sekä opintoraha. On muistettava myös asumis- tukijärjestelmät: yleinen asumistuki, eläkkeensaa- jien asumistuki ja opinto- tuen asumislisä, jotka monissa tapauksissa täy- dentävät pieniä päiväraha- ja eläketuloja erilaisten hoito- ja vammaistukien sekä tietenkin lapsilisien ohella. Perusturvan kannalta tärkeää on ns. universaali sosiaalipo- litiikka, kuten lapsilisä, ilmainen pe- ruskoulu ja jatkokoulutus, subventoi- tu päivähoito ja terveydenhoito ja monet muut yhteiskuntapolitiikan muodot, joissa kansa- laisia tuetaan tulohar- kinnasta riippumatta. Kirjoituksessamme kä- sittelemme tulosidon- naisia vähimmäisturvan muotoja. Palaamme kuitenkin lopuksi laa- jasti ymmärretyn sosi- aaliturvan suureen mer- kitykseen perusturvan kannalta. Usein ns. ensisijaisten eli syyperus- teisten etuuksien saaja on oikeutettu myös toimeentulotukeen, josta tuli osittain normitettu järjestelmä 1980- luvulla. Vuonna 1989 otettiin käyttöön toimeentulotuen ns. laaja perusosa, joka vuonna 1994 tuli pakolliseksi kai- kissa kunnissa. Toimeentulotuen myöntämisessä kuntien viranomaisilla on edelleen melko paljon harkintaval- taa, jota normitettu perusosa ja välttä- mättömyys asumiskulujen peittämiseen kuitenkin rajoittavat. Vähimmäisturvan kehitys Vähimmäisturva parani 1990-luvun alkuun asti, mutta lamavuosina järjes- telmään tehtiin myös leikkauksia. In- deksijäädytykset ja -leikkaukset hidas- tivat osaltaan vähimmäisturvan reaali- arvon kehitystä. Sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahan merkitystä ka- vennettiin. Työttömyysturvan ehtoja kiristettiin. Toimeentulotuen normeja tiukennettiin eräiltä osin. Laman jäl- keen näitä leikkauksia on osittain pe- ruutettu tai paikattu erilaisissa “köy- hyyspaketeissa”, ja esimerkiksi paljon arvostelua herättänyt asumiskustan- nusten omavastuu poistetaan toimeen- tulotuesta syyskuussa 2006. Vähimmäisturvan tasossa tapahtuu myös “hiljaisia” muutoksia, joihin po- liittisessa keskustelussa ei useinkaan kiinnitetä huomiota. Yksi näistä pro- sesseista liittyy verotukseen. Kunnal- lisverotuksen perusvähennystä ei ole tarkistettu vuoden 1991 jälkeen. Se on usein ainoa vähennys, johon pie- nen työttömyyspäivärahan tai muun pienen sosiaalietuuden varassa oleva on oi- keutettu. Käytännössä esimerkiksi pitkäai- kaistyöttömien verotus on kiristynyt samaan aikaan kun palkkatulo- jen verotusta on ylei- sesti kevennetty. Kun- nallisen veroprosentin nousu puree pienillä tulotasoilla eivätkä sosiaalietuuksien varassa elävät pääse hyötymään an- siotulovähennyksen laajentamisesta eivätkä valtion tuloveroasteikon alen- nuksista. Toinen hiljainen prosessi liittyy in- deksisuojaan. Eräitä etuuksia kuten Pertti Honkanen (vasemmalla) ja Jouko Kajanoja (oikealla) katsovat, että vähimmäisturva on aikaisempaa vankemmin ankkuroitu perus- ja ihmisoikeuksiin. 1 Vrt. Arajärvi (2002). Suurin osa veroke- vennyksistä ei koske sosiaali- etuuksia, joiden indeksisuojakin on puutteellinen.
38 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 sairaus- ja vanhempainpäivärahan vä- himmäismäärää, lasten kotihoidon tukea ja opintotukea ei ole lainkaan sidottu indeksiin. Joiltakin osin sosi- aalietuuksien tulorajojen indeksisuo- ja on puutteellinen. Ehkä tärkeintä on kuitenkin huomata, että silloinkin kun etuudet on sidottu kuluttajahintain- deksiin, ne jäävät jälkeen yleisestä tu- lokehityksestä. Pitkällä aikavälillä tämä suhteellisen tason alennus voi olla huomattava, ellei etuuksiin tehdä aika ajoin riittävän suuria tasokoro- tuksia. Esimerkiksi kansaneläkkeisiin tehdyt tasokorotukset eivät ole liki- mainkaan pitäneet kansaneläkkeitä ansiotulojen kehityksen vauhdissa. Kansaneläkkeitä pitäisi nostaa yli nel- jänneksellä eli noin 135 eurolla kuu- kaudessa, jotta kurottaisiin kiinni nii- hin vuosien 1993–2006 aikana muo- dostunut jälkeenjääneisyys suhteessa ansiotulojen kehitykseen. Kuvio 1 havainnollistaa vähimmäis- turvan tilaa ja kehitystä vuodesta 1990.2 Siinä kuvataan kokonaan vä- himmäisturvan varassa elävien tuloja ja niiden kehitystä suhteessa ns. köy- hyysrajaan. Vaikka laman jälkeen työttömyys on vähentynyt merkittävästi, perusturvan varassa olevien työttömien määrä ei ole supistunut samassa suhteessa. Työttö- myysturvassa ansiosidonnaista turvaa saavien suhteellinen osuus on pienen- tynyt verrattuna lamavuosiin ja aikaan ennen lamaa. Nykyisen vähimmäisturvajärjestelmän ongelmista on kirjoitettu monissa yh- teyksissä ainakin kymmenen viime vuoden aikana. Yksi perusongelma on järjestelmän monimutkaisuus, mikä vaatii kansalaisilta monella luukulla juoksemista, hankaloittaa kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan toteu- tumista sekä johtaa toisinaan myös väliinputoamiseen. Tietämättömyys, monimutkaisuus ja hankaluus ja myös etenkin toimeen- tulotuen hakemiseen liittyvä sosiaali- nen leimautuminen johtavat vähim- mäisturvan alikäyttöön. Moni vähim- mäisetuuksiin oikeutettu ei hae niitä. Kansalaisille säädetty toimeentulotur- va ei toteudu. Aihepiiriä on tutkittu vähän. 1990-luvun puolivälissä kerät- tyihin tietoihin perustuva laskelma viittaa siihen, että vajaa puolet toi- meentulotukeen oikeutetuista hakee sitä.3 Ongelmat kasautuvat erityisesti työt- tömien perusturvan niukkuudessa. Peruspäiväraha tai toimeentulotuki vaatii hyvin usein rinnalleen asumistu- en ja toimeentulotuen. Stakesin ja Kelan selvityksen mukaan marras- kuussa 2004 työmarkkinatuen tai pe- ruspäivärahan saajista 46,4 prosenttia sai myös asumistukea, 30,2 prosent- tia toimeentulotukea ja 24,3 prosent- tia kumpaakin. Nurinkuriselta tuntuu se, että pienis- täkin päivärahoista peritään kunnallis- veroa, joka sitten joudutaan korvaa- maan kunnalta anottavalla toimeentu- lotuella. Asian korjaaminen työttö- myysturvan täydellä verottomuudella tuskin on viisasta, koska se aiheuttaa helposti tilanteen, jossa lyhytaikaisesta työttömyydestä tulee työntekoa kan- nattavampaa. Ei kuitenkaan ole uskot- tavaa, että verotettavan tulon alarajan nostaminen jossakin muodossa olisi mahdotonta. Kuvio 1.Laskennallinen vähimmäistulo suhteessa köyhyysrajaan. Laskennallinen vähimmäistulo: toimeentulotuen, asumistuen ja lapsilisien antama vähimmäistulo, kun asunto vastaa asumistuen normeja. Laskettu kunkin vuoden tammikuulle. Nelihenkinen perhe: puolisot ja yksi 3–9-vuotias ja yksi 10–15-vuotias lapsi. “Kallis vaihtoehto”: kaksi vuotta vanha asunto, kansaneläkkeen 1. kuntaryhmä, asumistuen ensimmäinen kuntaryhmä (Helsinki). “Halpa vaihtoehto”:20 vuotta vanha asunto, kansaneläkkeen 2. kuntaryhmä, asumistuen 4. kuntaryhmä (maaseutu tai pikkukaupunki pääkaupunkiseudun ulkopuolella). Tulonsiirrot muunnettu kuluttajahintaindeksillä vuoden 2006 tammikuun tasoon. Köyhyysrajaan suhteutettaessa laskennallinen vähimmäistulo on jaettu kulutusyksikköjen lukumäärällä käyttämällä muunnettua OECD-kulutusyksikkömääritelmää. Yksinäinen henkilö on yksi kulutusyksikkö. Nelihenkinen perhe on 2,1 kulutusyksikköä, kun toisen lapsen oletetaan lisäksi olevan 10–13-vuotias. Jos toinen lapsi olisi vanhempi, kulutusyksikköjä olisi 2,3. Köyhyysraja Tilastokeskuksen tulonjakotilastojen mukaan = 60 % kotitalouksien käytettä- vissä olevista tuloista kulutusyksikköä kohden, kun käytetään OECD:n muunnettua kulutus- yksikkömääritelmää. Myös köyhyysraja deflatoitu tammikuun 2006 hintatasoon. 2 Laskelmasta tarkemmin ks. Honkanen (2006). 3 Ilkka Virjon (1999) laskelma toimeen- tulotuen alikäytöstä perustui vuonna 1995 postikyselynä kerättyyn aineistoon (N=1859).
39TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Kannustavuus Perusturvan kannustavuus on moni- tahoinen kysymys, josta esitetään mo- nenlaisia arvioita ja ristiriitaisiakin johtopäätöksiä. Toisinaan vaaditaan perusturvan tason heikentämistä, jot- ta työtulot olisivat houkuttelevampia suhteessa sosiaaliturvaan. Kun tulon- jakotilastot kertovat tuloerojen kas- vusta ja köyhyyden lisääntymisestä, tä- hän on kuitenkin vaikea löytää vank- koja perusteita. Sitä paitsi perustur- van tason alentaminen helpottaa myös pienimpien palkkojen alentamista, jol- loin ajateltu ongelma voi uusintua alemmalla tasolla. Voidaan päätyä alas- päin menevään kierteeseen: sekä pal- kat että sosiaaliturva heikkenevät niil- lä, jotka muutenkin ovat huonossa asemassa. Sosiaaliturvan yleinen heikentäminen kannustavuuden lisäämiseksi saattaa johtaa tavoitteen vastaiseen tulokseen. Yhä useampi kansalainen joutuisi toi- meentulon minimin tuntumaan, jolloin perustarpeiden tyydyttyminen on ky- seenalaista eikä kannustavuuden ko- rostaminen ole enää inhimillistä. Kan- sainväliset vertailut viittaavat siihen, että vähimmäisturva on paremmalla tasolla niissä maissa, joissa myös an- siosidonnainen ja muu sosiaaliturva on korkealla tasolla. Laajan sosiaaliturvan ja anteliaan vähimmäisturvan maissa kannustavuusongelmat ovat vähäisem- piä kuin suppean sosiaaliturvan ja kit- saan vähimmäisturvan maissa.4 Kannustavuuteen vetoamalla voidaan toisaalta vaatia tuloharkinnan lieven- tämistä ja järjestelmän yksinkertaista- mista. Työttömien perusturvan varas- sa olevilla efektiivinen marginaalivero- aste eli verotuksen ja tulonsiirtojen tar- veharkinnan yhteisvaikutus voi koho- ta varsin ankaraksi. Jos työtön on toi- meentulotuen varassa, hänen tai hä- nen puolisonsa lisätulot eivät välttämät- tä lisää lainkaan käytet- tävissä olevia tuloja. Jos työtön saa asumistu- kea, hänen tai hänen puolisonsa lisätuloista 30-40 prosenttia pie- nentää asumistukea. Jos työmarkkinatuki on tarveharkintainen, puo- lison tulojen lisäyksestä 50 prosenttia voidaan vähentää työttömän päi- värahasta. Myös sovi- telluissa päivärahoissa on 50 prosentin leikkuri. Kun lisäksi otetaan huomioon 20–30 prosentin marginaaliveroasteet pienilläkin tuloil- la, efektiviinen marginaaliveroaste voi kohota 100 prosentin tuntumaan ja sen ylitsekin, vaikka perhe ei olisikaan toi- meentulotuen piirissä. Tällaiset tilan- teet eivät ole välttämättä yleisiä, mutta ne ovat edelleen mahdollisia nykyises- sä järjestelmässä. Kannustavuuteen vaikuttaa myös ns. byrokratialoukku: pienehkötkin lisätu- lot voivat vaatia toimeentulotuen, asu- mistuen, työmarkkinatuen ja verotuk- sen tarkistamista ja johtaa usean kuu- kauden viipeellä tukien takaisinperin- tään tai jälkiveroihin. Pienituloisilla, joi- den talous on tiukalla, tukien tarkista- misen ja takaisinperinnän perusteita ja lainsäädännön viidakkoa voi olla vai- kea hallita ja ymmärtää, ja seuraukse- na voivat olla entistä vaikeammat ta- lousongelmat. Edellä esitetyistä esimerkeistä voitai- siin johtaa useitakin erilaisia positiivi- sia vaatimuksia kannustavuuden lisää- miseksi. Jos ensisijaisen perusturvan kuten työmarkkinatuen taso olisi kor- keampi, riippuvuus toimeentulotuesta ja asumistuesta vähentyisi. Asumistu- essa voitaisiin myös loiventaa asteik- koa, jolla lisätulot vähentävät asumis- tukea. Tarveharkintaisen työmarkkina- tuen riippuvuus puolison tuloista voi- taisiin poistaa tai sitä voitaisiin edelleen lieventää. Lisäksi pienituloisten vero- tusta voitaisiin keventää siten, että kuvattu kan- nustusongelma lieven- tyisi. Toimeentulotur- van mutkikkuus Järjestelmän mutkik- kuudesta voisi kirjoittaa pitkään. Eri järjestelmi- en etuustasoja ei ole sovitettu yhteen. Tarve- harkinnan tulokäsitteet ja asteikot vaih- televat. Lapsen ikärajasta on erilaisia määritelmiä. Indeksisidonnaisuudet ovat vaihtelevia tai puuttuvia. Saman- suuruista etuutta voi saada monella eri nimellä. Pelkästään työttömien perus- turvassa on useita erilaisia statuksia tai kategorioita: peruspäiväraha tai työ- markkinatuki, koulutustuki, koulutus- päiväraha, tarveharkintainen tai tarve- harkinnasta vapaa päiväraha, soviteltu päiväraha, osittainen päiväraha ja työ- markkinatuki maahanmuuttajien ko- toutumistukena. 4 Vertailuja ovat tehneet muun muassa Korpi ja Palme (1998) sekä Nelson (2003). “Vähimmäisturva on paremmalla tasolla niissä mais- sa, joissa myös ansiosidonnainen ja muu sosiaaliturva on korkealla tasol- la.” Vähimmäisturvajärjestelmän laajuutta kuvaavat seuraavat luvut: – työttömien perusturvaetuuksien saajia oli vuonna 2005 kuukausittain keskimäärin 165 000; – sairaus- tai vanhempainpäivärahan vähimmäismäärän saajia oli vuoden 2004 aikana yhteensä 27 000; – lasten kotihoidon tukea saaneita perheitä oli vuoden 2005 lopussa 68 000, joista pienituloisille tarkoitettua hoitolisää sai 48 000; – yleisen asumistuen piirissä oli vuoden 2005 aikana keskimäärin 158 000 ruokakuntaa ja 317 000 henkilöä; – täyden kansaneläkkeen saajia oli vuoden 2005 joulukuussa 97 000; – opintorahan saajia oli lukuvuoden 2005/2006 aikana keskimäärin 238 000; – vuoden 2005 aikana toimeentulotukea saaneita kotitalouksia oli 238 000 ja henkilöitä 380 000.
40 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Kaikkein mutkikkain järjestelmä on yleinen asumistuki, jossa kunkin vuo- den lainsäädännön kuvaamiseen tar- vitaan useita tuhansia parametreja laa- jojen perusomavastuutaulukoiden vuoksi. Yleisessä asumistuessa herät- tää myös huomiota, että suoraan la- kiin sidottujen normien määrä on pie- ni ja ettei siinä ole minkäänlaista in- deksisidonnaisuutta (toisin kuin eläk- keensaajien asumistuessa). Seuraukse- na on ollut asumistuen arvaamaton ja poukkoileva kehitys. Pitkän aikavälin kehitysohjel- ma tarpeen Suomessa on viime vuosina kiinnitet- ty paljon huomiota ansiosidonnaisen eläketurvan pitkän aikavälin kehityk- seen. Uudistuksia on perusteltu laajoil- la ja seikkaperäisillä laskelmilla. Yhteis- kunnassa vallitsee jonkin asteinen kon- sensus ansioeläkkeiden pitkän aikavä- lin kehityksestä. Perusturvan pitkän aikavälisen kehityksestä tai uudistamis- tarpeesta ei ole ollut yhtä laajaa kes- kustelua. SOMERA-toimikunnan mietinnössä vuodelta 2002 todetaan vähim- mäisetuuksista, että “ajan oloon tuki- en on myötäiltävä yleistä elintason muutosta”. Toimikunta ei perustele kirjaamaansa tavoitetta, ja toimikun- nan tuhdissa taustaraportissa on vain yksi laskelma, jossa arvioidaan vähim- mäisturvan kehitysvaihtoehtoja. Täs- sä kirjoituksessa esittelemämme kehi- tys osoittaa, että toimikunnan tavoite ei ole toteutunut.5 SOMERA-toimikunnan työ oli enemmän laskelmien ja kehitysarvioi- den kuin ehdotusten tekemistä sosi- aaliturvan suuntaamiseksi. Viimeisim- mät suhteellisen laaja-alaiset esitykset suunnata uudelleen Suomen perustoi- meentulon järjestelmää ovat vuosilta 1986 ja 1994.6 Olisi siis varmaan aika yrittää uudelleen perusturvan kehittä- misohjelmaa. Tässä kirjoituksessa teh- tyjen tarkastelujen perusteella ohjel- maan voisi sisältyä seuraavanlaisia nä- kökohtia vähimmäisturvan kehittämi- sestä: – perusturvan tasoa mukautetaan SOMERA-toimikunnan kannanoton mukaisesti yleiseen tulokehitykseen riittävän usein tehtävillä tasokorotuk- silla tai mieluummin sitomalla perus- turvan taso indeksiin, jossa otetaan huomioon ansiotulojen kehitys; – eri etuuksien tasoa yhtenäistetään sitomalla ne suoraan tai etuudesta riip- puen jollakin kertoimella täyden kan- saneläkkeen määrään; tämä yksinker- taistaisi myös indeksiturvaa: kun kan- saneläkettä tarkistetaan, muitakin etuuksia tarkistettaisiin eikä etuuksien kehityksen välille syntyisi sellaista epä- suhtaa kuin nyt on mahdollista; – pienten päiväraha- ja sosiaalitulo- jen verotusta kevennetään saattamalla ne kunnallisverotuksen eläketulovä- hennyksen tai vastaavanlaisen verovä- hennyksen piiriin; vaihtoehtoisesti ke- hitetään kunnallisverotuksen perusvä- hennystä ja vähintäänkin tarkistetaan sitä rahan arvon muutosten huomioon ottamiseksi; – luovutaan vähitellen siitä, että työ- markkinatuki voi riippua puolison tu- loista, ja siirrytään yksilölliseen etuu- teen kuten valtaosassa muutakin sosi- aaliturvaa; – myös muilta osin, lähinnä asumis- tuessa ja sovitelluissa työttömyyspäivä- rahoissa, tuloharkintaa loivennetaan; – yleistä asumistukijärjestelmää yk- sinkertaistetaan pitämällä aluksi esi- merkkinä eläkkeensaajien asumistukea ja etsimällä pidemmällä aikavälillä ra- dikaalimpia yksinkertaistamisen mah- dollisuuksia; – byrokratialoukkuja puretaan jat- kamalla tänä vuonna aloitettua linjaa, jossa asumistukea voidaan tietyin eh- Pertti Honkasen ja Jouko Kajanojan mielestä vähimmäisturvajärjestelmä kaipaa selkeyttä- mistä ja yksinkertaistamista. 5 Ks. Sosiaalimenojen kehitystä ja sosi- aaliturvanrahoituksenturvaamistapitkäl- lä aikavälillä selvittäneen toimikunnan mietintö ja SOMERA-toimikunta (2002). 6 Professori Kyösti Urposen puheenjoh- dolla toiminut työryhmä laati toimeksian- tonsa mukaisesti selvityksen “perustoi- meentuloturvassa vallitsevista puutteista sekä mahdollisuuksista luoda kansalaiset nykyistä paremmin kattava perustoimeen- tuloturvan kokonaisuus”. Ks. Perustoi- meentulotyöryhmänmuistio.Kansliapääl- likkö Markku Lehdon puheenjohdolla toi- minut työryhmä selvitti toimeksiantonsa mukaisesti “viimesijaisen toimeentulotur- van uudistamista”. Se käsitteli siis Urpo- sen työryhmää kapeampaa sosiaaliturvan aluettamuttaoliehdotuksissaankonkreet- tisempi. Ks. Vähimmäisturvatyöryhmän loppumuistio. Kummankaan työryhmän ehdotukset eivät suunnanneet tulevaa pe- rusturvan kehittämistä.
41TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 doin jatkaa jonkin aikaa ennallaan työttömän työllistyttyä ja etsimällä muita tehokkaita keinoja, jotta työt- tömän lyhytaikainenkaan työllistymi- nen ei aiheuta hänelle taloudellisia on- gelmia. Tällaisilla uudistuksilla kohennettai- siin ja yksinkertaistettaisiin vähimmäis- turvaa, vähennettäisiin paperisotaa, tehtäisiin järjestelmä kannustavam- maksi ja supistettaisiin pienituloisten riippuvuutta holhoavasta ja kontrolloi- vasta toimeentulotuesta. Kaikki esittä- mämme näkökohdat lisäisivät julkisen vallan välittömiä menoja, mutta myös hyödyt olisivat tuntuvia. Ehdotuksiam- me voidaan puoltaa taloudellisin argu- mentein, mutta eniten on kysymys ar- vovalinnasta: millaisen yhteiskunnan haluamme. Ehdotuksemme selkeyttäisivät ja yk- sinkertaistaisivat vähimmäisturvaa. Paljon muutakin voidaan tehdä selkey- den ja yksinkertaisuuden hyväksi. Esi- merkiksi Norjassa toimeentuloturva on suhteellisen hyvin koordinoitua ja se on johtanut Suomea selkeämpään jär- jestelmään. Toisaalta elämä ja työelä- mä ovat monimuotoistumassa. On muotia puhua “uusista sosiaalisista ongelmista”. Suureen yksinkertaista- miseen tuskin päästään, vaan päinvas- toin paine monimutkaistumiseen saat- taa kasvaa. Niukka vastikkeeton ja automaatti- nen perustulo tai kansalaispalkka, joka olisi esimerkiksi nykyisen peruspäivä- rahan tasoinen, tuskin yksinkertaistai- si tuntuvasti sosiaaliturvaa, sillä se vaa- tisi rinnalleen asumistuen, toimeentu- lotuen ja useimmat muut nykyiset so- siaaliturvajärjestelmät. Sikäli kuin se on toteutettavissa, voidaan uskoa, että se nykyistä paremmin kannustaisi otta- maan vastaan pienipalkkaisia pätkätöitä – mutta onko se kovin tavoiteltava ihanne? Jos taas suuntauduttaisiin ny- kyistä vähimmäisturvaa selvästi anteli- aampaan yleiseen perustuloon, edessä olisi niin suuri yhteiskunnallinen mul- listus, että sen edellytyksiä ja mahdol- lisia seurauksia on vaikea enää ryhtyä arvioimaan tämän artikkelin puitteis- sa. Siten pidämme tässä tärkeimpänä tehtävänä nykyisen vähimmäisturvajär- jestelmän kehittämistä. Köyhyys- vai hyvinvointipoli- tiikkaa? Lopuksi pohdimme vähimmäistur- van asemaa yhteiskuntapolitiikassa. Saattaa näet olla jopa niin, että vähim- mäisturvaan liiaksi keskittyvä yhteis- kuntapolitiikka johtaa vähimmäistur- van kannalta huonoon tulokseen. Kun maailman rikkaiden maiden köyhyys- asteita vertaillaan sen mukaan, miten tarkoin niissä sosiaalimäärärahat suun- nataan köyhimmille, ilmenee paradok- saalinen tosiasia. Niissä maissa, joissa sosiaalimäärärahat suunnataan tiukim- min vain köyhimmille, köyhien osuus on suurin. Näitä maita ovat Yhdysval- lat, Australia ja Iso-Britannia. Niissä maissa, joissa sosiaalimäärärahoja jae- taan anteliaimmin myös keski- ja hy- vätuloisille, köyhien osuus on pienin. Näitä maita ovat selvimmin Pohjois- maat ja Hollanti. Näyttää siis siltä, että keskittyminen vähimmäisturvaan eli ns. köyhyyspo- litiikka tuottaa köyhyyttä. Köyhyys on vähäisintä siellä, missä kansalaisten toimeentulosta pidetään laaja-alaisesti huolta. Pohjoismaissa ja Hollannissa julkinen valta rahoittaa kaikkien kan- salaisten hyvää koulutusta, ylläpitää kattavaa terveydenhuoltoa ja pitää huolta korkeasta työllisyysasteesta ja toimeentulon turvaamisesta kaikenlais- ten riskien kohdatessa. Samalla valtio huolehtii kokonaisvaltaisesti toiminta- kyvystä ja luo edellytyksiä itsenäiselle selviytymiselle. Sosiaaliturva ei ole ar- mopaloja vaan kansalaisen autonomi- aa luova subjektiivinen oikeus. Sen si- jaan köyhyyspolitiikan maissa keskity- tään tapahtuneiden epäonnistumisten lievittämiseen, surkeimmassa asemas- sa olevien avustamiseen, vuotavan ve- neen paikkailuun. Kattavan sosiaaliturvan maissa – siis siellä, missä sosiaalimäärärahoja ohjau- tuu myös keski- ja hyvätuloisille – vä- himmäisturvakin on paremmalla tasolla kuin köyhyyspolitiikan maissa. Niissä maissa myös vaikeimmassa asemassa olevista pidetään parasta huolta. Se on helpompaa ja halvempaa, koska vai- keimmassa asemassa olevia on vähem- män kuin köyhyyspolitiikan maissa. Köyhyyttä on ennaltaehkäisty. KIRJALLISUUS Arajärvi, P. (2002), Toimeentuloturvan oikeellisuus. Toimeentuloturvaa koske- van lainsäädännön suhde perustuslakiin, erityisesti perusoikeuksiin, ihmisoikeuk- siin ja yhteisöoikeuksiin, Sosiaali- ja ter- veysturvan tutkimuksia 68, Helsinki: KELA. Honkanen, Pertti (2006), Työttömien perusturvan perusturvan ongelmia. So- siaali- ja terveysturvan selosteita 54. Helsinki: Kelan tutkimusosasto Korpi, W. & Palme Joakim (1998), The Paradox of Restriribution and Strategies of Equality: Welfare Institutions, Inequality, and Poverty in Western Countries, American Sociological Review, 63, 661–687. Nelson, K. (2003), Fighting Poverty: Comparative Studies on Social Insurance, Means-tested Benefits and Income Redistribution, Stockholm: Akademitryck. Perustoimeentulotyöryhmän muistio, Sosiaali- ja terveysministeriö, Työryhmä- muistio 1986:2. Sosiaalimenojen kehitystä ja sosiaali- turvan rahoituksen turvaamista pitkällä aikavälillä selvittäneen toimikunnan mie- tintö, Komiteanmietintö 2002:4, Helsin- ki: Sosiaali- ja terveysministeriö. SOMERA-toimikunta (2002), Sosiaa- limenojen kehitys pitkällä aikavälillä. SOMERA-toimikunnan taustaraportti, Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, Julkaisuja 2002:21. Virjo, I. (1999), Toimeentulotuen ali- käytön laajuus ja syyt. Sosiologian pro gradu –tutkielma, Tampereen yliopisto, Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Vähimmäisturvatyöryhmän loppu- muistio, Työryhmämuistioita 1994:25, Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö 1995.
42 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Mikä VATT? Valtion taloudellinen Tutkimuskeskus VATT perustettiin vuonna 1990, kun Taloudellinen suunnittelukeskus (Tasku) ja valtiovarainministeriön suunnittelusihteeristö yhdistettiin. Reino Hjerppestä tuli sen ensimmäinen ylijohtaja. Seuraaja aloittaa tulevana syksynä.VATT on julkisen talouden tutkimuslaitos. Toimeksiantoja tulee valtionhallinnosta eri ministeri- öistä. Budjetti on noin neljä miljoonaa euroa. Se on yksi prosentti valtion tutkimuslaitos- ten menoista ja yksi kymmenestuhannesosa valtion budjetin loppusummasta.
43TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Helinä Hirvikorpi Taloustoimittaja ja tietokirjailija Köyhyysloukun keksijä Tutkimus ja tiede auttavat ymmärtämään, miten maailma toimii. Mikä on totta, mikä ei. Siinä Reino Hjerppeä motivoinut voima työhön. Valtiontaloudellisen tutkimuskeskuksen,VATT:n ylijohtaja Reino Hjerppe voi katsoanyttaakseenuraansa, sillä hän jää eläkkeelle marraskuussa. S aako tutkimus aina selville, mikä on totta? Ei toki. Tiede muut- tuu myös uusien löytöjen mu- kaan. Joskus vanhat totuudet paljas- tuvat vääriksi. ”Uskon, että myös yh- teiskunnallisessa tutkimuksessa men- nään muiden tieteenalojen tapaan eteenpäin”, ylijohtaja Reino Hjerppe sanoo. Istumme kahvikupposen ääressä eduskuntatalon uudisrakennuksen ta- kana, Arkadiankadun alkupäässä, mis- sä talon seinässä lukee Economicum. Samassa talossa sijaitsevat yliopiston ja kauppakorkeakoulujen kansantalous- tieteen laitokset. Talon iskulauseeksi sopisi Eero Tuomaisen kirjan nimi Brut- tokansantuote – rakastettuni. Hjerppe mainitsee, että ennen kaik- kea empiirisen tutkimuksen etenemi- nen auttaa soveltavaa tutkimusta. Ta- loustieteissä on edetty makrotasolta kohti mikromaailman lainalaisuuksia. ”Kotitalouksien ja kuluttajien tasolta saadaan parempien aineistojen ja me- netelmien myötä uutta tietoa. Kokeel- linen tutkimus tuo uutta näkemystä ih- misen taloudelliseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi käsityksemme siitä, miten verotus ja tuet vaikuttavat tulonjakoon,
44 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 säästämiseen ja työllisyyteen, vähitel- len tarkentuvat. Palvelujen tutkimus ja laatumittaukset ovat tulevaisuuden haasteita”, Hjerppe arvioi. Miten Hjerppe tuli valinneeksi kan- santaloustieteen? Yhtenä pontimena oli kansantaloustieteen vanhan klassikko- teoksen selailu nuorena poikana Lap- peenrannan kaupunginkirjastossa. Hän ei ymmärtänyt suomeksi kään- netystä kirjasta juuri mitään. Niinpä hän päätti ottaa selvää ja opintosuunta oli valmiina. Silmät avautuivat myös Yhdysvallois- sa 1960-luvun lopulla, jolloin hän opis- keli vuoden Rochesterissa ja suoritti Masters-tutkinnon. Yhdysvalloissa kan- santalous oli tutkimusalana pidemmällä kuin Suomessa. Kansainvälisyyttähakemassa Työuransa Reino Hjerppe on tehnyt valtiovarainministeriön hallinnonalalla. Tilastollinen päätoimisto, nykyinen Ti- lastokeskus, oli hänen ensimmäinen työpaikkansa. Sen johtajat Eino H. Lau- rila ja Olavi Niitamo osasivat kannus- taa lisäopintoihin. Helsingin yliopistos- sa hän hoiti kolme vuotta vt. profes- suuria, ja vuodesta 1980 hän oli VM:ssä suunnittelusihteeristön päällikkö. Väliin mahtui vuoden tutkijavierailu Stanfor- din yliopistossa Yhdysvalloissa. Kansainvälistä kokemusta Hjerppe haki Brysselistä ennen kuin Suomi oli EU:ssa. Hän oli siellä 1980-luvun lo- pulla kolme vuotta valtiovarainminis- teriön lähettämänä talousasioiden eri- tyisasiantuntijana ulkoministeriön pal- veluksessa. Tuolloin hän sai kurkistaa myös kansainvälisten neuvottelujen il- mapiiriin ja ongelmiin: Suomi kävi neu- votteluja Efta-maiden kanssa ETA-so- pimuksesta, mikä edelsi varsinaista EU- prosessia. VATT:n aikana Hjerppe oli kaksi vuotta YK-yliopistossa Widerissä. Ke- hitysmaiden taloudesta hän oli kiinnos- tunut jo 1960-luvulta lähtien. ”Maail- mantalous avautui siellä todella uudel- la tavalla. Siitä on hyötyä nyt globali- saation aikana.” Hjerppe korostaakin kansainvälisten kontaktien merkitystä tutkimustyössä sekä ideoiden leviämisen että tutkimuk- sen laadun vertailun kannalta. ”Poh- jimmiltaan erot ihmisten välillä eri puo- lilla maailmaa ovat varsin pienet – we are all human beings – vaikka insti- tuutiot ja maiden kehitystasot poikke- avat suuresti toisistaan.” Koheesiotärkeää ”VATT eroaa muista tutkimuslaitok- sista siinä, että keskitymme julkiseen talouteen ja integraatiotutkimukseen. Emme tee kuitenkaan suhdanne-en- nusteita, joita on Suomessa tekemäs- sä yhdeksän eri laitosta pankit mukaan lukien. Sen sijaan laadimme talouden pidemmän aikavälin skenaariolaskel- mia”, Hjerppe sanoo. Hänen mielestään ei ole riippumat- tomuusongelmaa, vaikka hallitus ja eri- tyisesti talousneuvosto teettääkin tut- kimuksia päätöksien tueksi. ”Sovitut tehtävät VATT voi ratkoa varsin itse- näisesti vaikka yhteistyössä muiden tut- kimuslaitosten kanssa.” VATT sopii vuosittain tutkimusohjelmista valtiova- rainministeriön kanssa. Tulostavoittei- den ja budjetin teon yhteydessä sovi- taan aihepiirit ja projektit. Budjetti on noin neljä miljoonaa euroa. Valtion taloudellisen tutkimuskes- kuksen rooliin Hjerppe laskee nimen- omaan soveltavan tutkimuksen, jolla on merkitystä käytännön päätöksen- teon näkökulmasta. Pyrkimyksenä on myös edistää keskustelua talouspolitii- kasta. Hjerppe on vetänyt taloudellista tut- kimuslaitosta 16 vuotta. Työuran ai- kana Suomi on muuttunut radikaalis- ti. Sodanjälkeinen talouskasvu on ol- lut huikea. Vielä 1970-luvun alussa Suomen kansantuote oli Ruotsia kol- manneksen jäljessä, nyt Ruotsi on otet- tu kiinni. ”Elämisen laatu on parantu- nut, mutta ovatko ihmiset tyytyväisem- piä? Tyytyväisyys ei välttämättä kasva samaa tahtia, ihminen sopeutuu uu- teen asemaansa ja pitää itsestään sel- vänä, mitä on saavutettu”, Hjerppe sa- noo. Hän pitää tärkeänä koheesion säi- lyttämistä, että ihmisillä olisi tasaveroi- set mahdollisuudet ja lähtökohdat. Hän perää solidaarisuutta aikana, jolloin eri- arvoisuus on lisääntynyt. Tehdessään kehitysmaatutkimusta Wider-instituutissa Hjerppe havaitsi konkreettisesti, miten suuri merkitys yhteiskunnan koheesiolla on. Suomi on pärjännyt hyvin kansainvälisissä kil- pailukykymittauksissa, mutta vasta nyt kilpailukyky on alettu ymmärtää laa- jemmin, niin että siihen kuuluu myös sosiaalinen ulottuvuus. Reino Hjerppe on silminnähden tyy- tyväinen uraansa VATT:ssa, missä on voinut katsoa yhteiskuntaa tutkimus- linssien läpi. Pieni asia sodan aikana syntyneelle ei ole myöskään rauhan säi- lyminen Euroopassa. Hienoja työtovereita ja esimiehiä on ollut matkan varrella useita. Heistä hän nimeää esimerkiksi valtiosihteeri Tee- mu Hiltusen. Arvostettujen ekonomis- tien O-ryhmä, johon kuuluivat Mau- no Koivisto, Jaakko Lassila, Olavi Nii- tamo, Jouko Paunio, Erkki Laatto, Jussi Linnamo, Pentti Viita, Lauri Kor- pelainen ja Jaakko Railo, otti Hjerp- pen ”nuoreksi ottopojaksi”. Tuloloukkututkittavaksi Omista tutkimuksistaan hän muistaa monia. 1970-luvulla hän oli kiinnostu- nut finanssipolitiikan makrotaloudelli- sesta roolista. Oli lama, ja hän alkoi tutkia finanssipolitiikan vaikutusta la- maan ja miten se toimii laman aikana. Hän kirjoitti, että finanssipolitiikka voisi auttaa ulospääsyä lamasta 1970-luvul- la. Tästä keskusteltiin paljon ja valtio- valta järjesti ns. Korpilampi-seminaarin vuonna 1977, josta konsensusyhteis- kunnan synnyn on katsottu alkaneen.
45TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Toinen ahaa-elämys Hjerppen mukaan oli köyhyysloukkujen havaitseminen eli miten verotus ja tulonsiirrot toimivat yhdessä. Hän kirjoitti tästä Kansanta- loudelliseen aikakauskirjaan jo vuon- na 1977. ”Tutkin tulonjakotilastoja Suomessa ja havaitsin, että kun ihmi- set siirtyvät tuloasteikossa ylöspäin, käy- tettävissä olevat tulot eivät välttämättä nouse, vaan verotusprogressio lisään- tyy ja samalla tulonsiirrot vähenevät. Huomasin, että tässähän voi olla kan- nustinongelma”, Hjerppe kertoo. Sittemmin 1990-luvulla hallitus pe- rusti kannustinloukkutyöryhmän, joka etsi keinoja pienentää kannustinvaiku- tuksia. ”Tämä on edelleen tutkimuk- sellisesti haastava asia. Siihen voisi pa- lata uudelleen, vieläkin tiedetään liian vähän”, Hjerppe sanoo. 1980-luvun alussa valtiosihteeri Tee- mu Hiltunen pani Hjerppen tutkimaan työryhmän kanssa maatalouden tuki- järjestelmää. Havaintona oli, että jär- jestelmä oli äärimmäisen monimutkai- nen ja sen hallitsi vain muutama ihmi- nen Suomessa, lähinnä maa- ja met- sätalousministeriössä. Verotuksen rakenne oli tutkimusoh- jelmassa, ja 1980-luvulla havaintona oli, että verotusta käytettiin – enem- män kuin verojen keräämiseen valtiolle – kaikenlaiseen ohjauspolitiikkaan an- tamalla verohelpotuksia. Vuonna 1988 tutkimusryhmä teki raportin, jota hal- litus hyödynsi suuressa verouudistuk- sessa. Verotukia karsittiin ja veropoh- jaa laajennettiin. Verotulot alkoivat kas- vaa, erityisesti yritysverotuksen tuotto on siitä lähtien suurentunut. Sosiaalistapääomaa Reino Hjerppeä kiinnostaa edelleen kehitysmaatutkimus, miksi toiset maat jäävät jälkeen ja toiset kehittyvät. Kyse on muun muassa sosiaalisesta pää- omasta. Se on luottamusta kanssaih- misiin ja yhteiskunnan instituutioiden toimivuuteen. ”Työmarkkinajärjestel- mä Suomessa on eräänlaista sosiaalis- ta pääomaa, joka toimii institutionaa- lisena rakenteena”, hän luonnehtii. ”Sen pitäisi kuitenkin kyetä sopeutu- maan joustavasti muuttuviin olosuhtei- siin.” Kilpailukykyä arvioitaessa ennen oli tärkeää hintakilpailukyky. Nyt kan- sainvälisessä kilpailuasetelmassa on kyse eräänlaisesta kokonaisvaltaisesta järjestelmäkilpailusta. ”Nyt pitää kilpail- la verotuksella, koulutuksella, infra- struktuurilla, palvelulla, yhteiskunnan instituutioilla ja turvallisuudella. Kilpai- lukyvyn käsitettä on syytä laajentaa”, Hjerppe sanoo. Uusimpia avauksia on työmarkkina- tutkimus. Siinä VATT käyttää tilasto- keskuksen ja työministeriön suuria ai- neistoja ja pyrkii arvioimaan työvoima- politiikan tehokkuutta ja vaikuttavuut- ta. Infrastruktuuritutkimuksissa tutki- ReinoHjerppenmielestäSuomivoimenestyäglo- baalissakilpailussatehokkuudellaanjakyvyllään sopeutuauusiintilanteisiin. ”Elämisen laatu on parantunut, mutta ovatko ihmiset tyytyväisempiä? Tyytyväisyys ei välttämättä kasva samaa tahtia, ihminen sopeutuu uuteen asemaansa ja pitää itsestään selvänä, mitä on saavutettu”
46 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 muskeskus arvioi esimerkiksi liikenne- väylien kansantaloudellisia vaikutuksia. Kehitetyistä tutkimustyökaluista Hjerppe mainitsee tuja-mallin, tulon- jakomallin, jolla voidaan laskea vero- tuksen ja tulonsiirtojen budjettivaiku- tuksia. ”Valtiovarainministeriö käyttää sitä miltei päivittäin, kun eduskunta pyytää selvityksiä.” ”Viime vuosina on kehitetty globaa- litalouden laskentamalleja ja meillä on myös oma Suomen kansantaloutta ku- vaava malli. Meillä on hyvä arsenaali, laskentavälineistö, jolla voidaan ratkoa maailmantalouden kysymyksiä, kan- santalouden kysymyksiä ja aluetalou- den kysymyksiä”, Reino Hjerppe ke- huu. Viime vuonna VATT julkisti tutkimuk- sen EU-jäsenyyden vaikutuksesta kym- menvuotisen jäsenyyden aikana. Siinä peilattiin 1990-luvun alun odotuksia; missä meni oikein, missä väärin. Mo- net uhkakuvat eivät toteutuneet, ja jä- senyydessä Suomi on menestynyt tä- män selvityksen mukaan hyvin. Laatu ja tuottavuus VATT:ssa aloitettu julkisten alojen tuot- tavuus- ja tehokkuustutkimus jatkuu. Tutkimusohjelmassa ovat terveyskes- kukset ja koulut. ”Tuottavuustutki- muksiin liittyy se ongelma, että jos mitataan terveyskeskuksen hoitotoi- menpiteitä, miten ne tilastojen mukaan tapahtuvat, emme tiedä, miten ihmi- set asiat kokevat. Tulevaisuudessa oli- si kiinnostavaa yhdistää tähän asiakas- tyytyväisyysmittauksia.” Palvelun laa- tu ja vaikuttavuus ei näy tilastoissa, vain tilastollinen tehokkuus. Tuottavuustut- kimusta Hjerppe pitää VATT:n haas- teena edelleen. ”Keväällä Brysselin talousfoorumissa Pohjoismaat nostettiin jalustalle. Tämä on hämmästyttävää, kun kymmenen vuotta sitten mollattiin Ruotsin mallia. Nyt Tanska on esimerkkinä ja Suomi menestynyt erilaisissa kilpailukykyindi- kaattoreissa hyvin”, Hjerppe huomaut- taa. Hänen mielestään terveydenhoito on Suomessa tehokasta, sillä rahaa ei kulu paljon suhteessa kansantalouteen ja ihmiset ovat kuitenkin aika tyyty- väisiä palveluihin. Ympäristöä voi verottaa Missä muualla Hjerppe on ollut mu- kana? Esimerkiksi valtion liikelaitos- uudistusta suunnittelevan työryhmän puheenjohtajana 1980-luvulla. Ryhmä tuli siihen tulokseen, että valtion liike- laitosten johtojärjestelmä oli vanhan- aikainen ja raskas. Johtaminen pitäisi uudistaa. Liikkeelle lähti prosessi, mikä johti yhtiöittämiseen ja julkisen yhtiön malliin. Ympäristötalouskomitea, sellainenkin elin toimi 1980-luvulla. Siellä Reino Hjerppe sanoo nostaneensa keskuste- luun ympäristöveron. Ajatus, että ym- päristön parantamista varten kerättäi- siin veroa, oli tuolloin uusi Suomessa. Nykyisin ympäristöveroja pidetään ta- vanomaisina ja ympäristökäyttäytymis- tä ohjataan jo luontevasti veroilla. Tulevaisuuden haasteista Hjerppe mainitsee kuntauudistuksen, valtion ja kuntien taloussuhteiden järjestämisen, mikä ei ole yhdentekevää tehokkuu- den näkökulmasta. Ajankohtaisia tut- kimuskohteita ovat myös markkinoi- den toimivuus ja toimintavapaudet. Hänen mielestään markkinoiden toi- mintaedellytyksiä on syytä aina jolla- kin tavalla säädellä, mutta pitäisi ana- lysoida ensin, toimivatko ne niin kuin niiden kuvitellaan toimivan. Verotuksen ja sosiaalipoliittisten uu- distusten yhteisvaikutuksia kannattaisi edelleen analysoida, kun keskustellaan perustulosta ja uusista veromalleista. ”Laaja kysymys on tietysti, miten Suo- mi pärjää globaalissa kilpailussa. Pitää löytää oma rooli, missä ollaan vahvo- ja. Innovaatioita pitää syntyä, niiden myötä myös pieni voi menestyä. Vah- vuus voi olla vaikka tehokkuudessa. Suomi on taloushistoriallaan osoitta- nut kykenevänsä sopeutumaan uusiin tilanteisiin”, Reino Hjerppe sanoo. Maailmaparanee Reino Hjerppe oli nuorena maailman- parantaja ja ”sitä vikaa” on ollut myös työuran aikana. Tutkijan työn pohjalle se kuuluu hänen mielestään luontevas- ti. Sitä paitsi hän on ollut erittäin in- nostunut työstään, mitä ominaisuutta hän toivoo myös seuraajalleen. Savitaipaleella syntynyt Hjerppe kävi Saimaan yhteislyseon ja siirtyi opiske- lemaan Helsingin yliopistoon tilasto- tiedettä ja kansantaloustiedettä. Kun eläkepäivät koittavat, Vantaan Reko- lan omakotitalo odottaa remontointia. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi kevääl- lä, joten sieltäkin suunnalta on odo- tettavissa toimintaa. Vaimo, Riitta Hjerppe jatkaa Helsingin yliopiston ta- loushistorian professorina. Tennistä, golfia, hiihtoa, kävelysau- vatkin on ostettu. Syksyn pimeinä voi kuunnella klassista musiikkia tai käy- dä oopperassa. Mutta varsin mielui- saa on istua dx-kuuntelun pariin ha- vainnoimaan maailmaa sattumanva- raisten yhteyksien avulla. Joku voi ra- portoida vaikka Intiasta. Kiinnostus maailmaan ei ole mihin- kään kadonnut. “Työmarkkinajärjestelmä Suomessa on eräänlaista sosiaalista pääomaa. Tätä pääomaa pitää osata tulevaisuudessakin käyttää kansantalouden kehityksen dynaamisena voimavarana eikä kehityksen jarruna.”
47TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan 1995:01–2006:08 Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus. Työttömyysaste Suomessa 1995:01–2006:07 Lähde: Tilastokeskus. Korot 1997:01–2006:08 Lähde: Suomen Pankki. Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita 1995:01–2006:08 Lähde: Conference Board, Euroopan komissio. Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja 2000:01–2006:08 Lähde: Tilastokeskus. Lähde: Eurostat, Tilastokeskus. Inflaatio Suomessa ja euroalueella 1997:01–2006:07
48 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006 Nimi Uusi toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Osoitteenmuutos lähetetään osoitteeseen: Palkansaajien tutkimuslaitos tai faxilla numeroon: Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332 Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite Osoitteenmuutos Tilauskortti lähetetään osoitteeseen: Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon: Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332 Tilaus 2006 Tilaan Talous & Yhteiskunta -lehden vuosikerran hintaan 22,00 € Tilaukseni on vuositilaus kestotilaus Toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite Nimi
P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e n j u l k a i s u t Ta l o u s & Y h t e i s k u n t a - l e h t i Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajien tutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit- teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai- sen kehityksen taustoja sekä herättää keskustelua kansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk- sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTT Katsaus. Lehden toimitus p. 09-2535 7349. Tilaukset p. 09-2535 7338. Tu t k i m u k s i a Tutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus- ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis- ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joiden välityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €. Tilaukset: p. 09-2535 7338. Ty ö p a p e r e i t a Työpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevien tutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain- väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita. Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan verkossa laitoksen kotisivuilla. WWW.LABOUR.FI Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla on ajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta, tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista. Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta -lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuvia kolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivat kotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laaja taloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina ja kuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati- osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisesta taloudesta. R a p o r t t e j a Raportteja-sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalle yleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä. Tilaukset: p. 09-2535 7338.
Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330) fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332) www.labour.fi Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaa kansantaloudellista tutkimusta, seuraa taloudellista kehitystä ja laatii sitä koskevia ennusteita. Laitos on perustettu vuonna 1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai- toksen nimellä ja on toiminut nykyisellä nimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk- sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinen talous, makrotalous ja talouspolitiikka. Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitää kannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikki Suomen ammatilliset keskusjärjestöt, SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osa näiden jäsenliitoista. Vuosikerta22,00 € Irtonumero 7,00 € ISSN 1236-7206

More Related Content

PDF
Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Tuotanto putosi ennätysvauhtia – finanssipolitiikan tuki kansantaloudelle jop...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
2010-luvulta kestävään kasvuun
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Mitäs me sanoimme jo kaksi vuotta sitten? Talous kasvaa Suomessa tänä vuonna ...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Tuotanto putosi ennätysvauhtia – finanssipolitiikan tuki kansantaloudelle jop...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
2010-luvulta kestävään kasvuun
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

What's hot

PDF
Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Pääjohtaja Olli Rehn: Kestävä talouskasvu –maailma ja Suomi, hallitusohjelman...
bySuomen Pankki
 
PDF
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkona
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 25.11.2010
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme?
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
PDF
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous kasvaa jos politiikkavirheet vältetään
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talouden näkymät maailmalla ja Suomessa
bySuomen Pankki
 
PDF
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Pääjohtaja Olli Rehn: Taloustilanne, rahapolitiikka ja rahoitusvakaus
bySuomen Pankki
 
PDF
Esimerkkiperheet 2017–2018
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Työ- ja elinkeinoministeriö: tilannekuva 17.4.2020
byTyö- ja elinkeinoministeriö
 
Suomen BKT taas kasvu-uralla – kilpailukykysopimuksesta toivotaan lisävauhdin...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Pääjohtaja Olli Rehn: Kestävä talouskasvu –maailma ja Suomi, hallitusohjelman...
bySuomen Pankki
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 29.11.2011
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouskasvu hidastuu – mutta pysyy edelleen nopeahkona
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät 25.11.2010
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouskriisi ja valtion velka – Miten selviämme?
bySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Suomen talous toipuu – julkinen talous selvästi ylijäämäiseksi jo ensi vuonna
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Teollisuuden, rakentamisen ja liike-elämän palveluiden näkymät syksyllä 2015
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous kasvaa jos politiikkavirheet vältetään
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouden näkymät maailmalla ja Suomessa
bySuomen Pankki
 
Suomen talouden yllä uusia pilviä – sisäpolitiikka lähellä umpikujaa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Pääjohtaja Olli Rehn: Taloustilanne, rahapolitiikka ja rahoitusvakaus
bySuomen Pankki
 
Esimerkkiperheet 2017–2018
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Työ- ja elinkeinoministeriö: tilannekuva 17.4.2020
byTyö- ja elinkeinoministeriö
 

Viewers also liked

PPTX
Postmodernismen
bySofie Reite Stadsnes
 
PDF
How to Login to Falcon Online
byDaytona State College Library
 
PDF
Ty22008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 1/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
PH strategic Plan 2014-2015
byJohn Ngbede
 
DOC
MY PATHS2 EXPER
byJohn Ngbede
 
PDF
Who chooses to become a public sector employee?
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PPS
Whymendieyoung
byCynthia D
 
PDF
Recommendation Professor Thiria
byHubert de Lassus, Ph.D. in CS Machine Learning
 
PPT
Aprendizaje autónomo
byenswcyo
 
Postmodernismen
bySofie Reite Stadsnes
 
How to Login to Falcon Online
byDaytona State College Library
 
Ty22008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PH strategic Plan 2014-2015
byJohn Ngbede
 
MY PATHS2 EXPER
byJohn Ngbede
 
Who chooses to become a public sector employee?
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Whymendieyoung
byCynthia D
 
Recommendation Professor Thiria
byHubert de Lassus, Ph.D. in CS Machine Learning
 
Aprendizaje autónomo
byenswcyo
 

Similar to Talous ja Yhteiskunta 3/2006

PDF
Ty32003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Taloustilanne hyvä – globalisaatio heikentänyt teollisuuden kasvupotentiaalia
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 3/2008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty32008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Vain lyhyt sota mahdollistaa talouden nousun
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous ja Yhteiskunta 2/2002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ty22002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talouskasvu vahvistuu loppuvuodesta
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32005
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22003
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2006
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32004
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Taloustilanne hyvä – globalisaatio heikentänyt teollisuuden kasvupotentiaalia
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32008
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22007
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Vain lyhyt sota mahdollistaa talouden nousun
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22002
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talouskasvu vahvistuu loppuvuodesta
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos

PDF
Opintotuen tulorajat
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 4/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 4/2018
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 3/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 1/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Talous & Yhteiskunta 2/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Occupational Mobility of Routine Workers
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
PDF
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Opintotuen tulorajat
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2018
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 3/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 1/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 2/2019
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Occupational Mobility of Routine Workers
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
byPalkansaajien tutkimuslaitos
 

Talous ja Yhteiskunta 3/2006

  • 1.
    &3/2006 Ta l ou s Y h t e i s k u n t a
  • 2.
    &3/2006 Ta l ou s Y h t e i s k u n t a 32006 Heikki Taimio Pääkirjoitus ...................................................................................... 1 Talousennuste 2006–2007 Suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin ....................... 2 Markku Lehmus, Eero Lehto ja Matti Virén Ennustaminen makromallilla: kokemuksia Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustetyöstä .................................................... 8 Tuomas Matikka Julkinen sektori ja hyvinvointivaltio – julkistalouden kansain- välistä vertailua .............................................................................. 14 Seppo Laakso ja Heikki A. Loikkanen Kuntien peruspalvelujen kustannustehokkuus laajan kunta- aineiston ja sitä täydentävän case-tutkimuksen valossa ................ 20 Pekka Kosonen Eurooppalaiset hyvinvointimallit ................................................... 27 Tuomo Alasoini Työnteon mielekkyys kaipaa ennakoivaa muutosturvaa................. 31 Pertti Honkanen ja Jouko Kajanoja Vähimmäisturvan kehityksestä ja kehittämisestä .......................... 36 Helinä Hirvikorpi Köyhyysloukun keksijä – VATTin ylijohtaja Reino Hjerppen henkilöprofiili ................................................................................ 42 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä .................................................... 47 34. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Reija Lilja Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Marja-Liisa Rajakangas Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 22,00 € Irtonumero 7,00 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Aimo Hyvärinen ISSN 1236–7206
  • 3.
    LISÄLUKEMISTA VM:n (www.vm.fi) sivuiltasaa yleiskuvan Suomen julkisesta sek- torista, ja Tilastokeskus julkaisee (www.tilastokeskus.fi/til/jul.html) siitä melko yksityiskohtaisia tilasto- tietoja. Valtion talousarvioesitykset ovat VM:n sivuilla, mutta eduskun- nan hyväksymät budjetit löytyvät osoitteesta www.eduskunta.fi. Mi- nisteriön lisäksi valtiontalouden ke- hityksen seurannassa erityisen ajan- tasainen on tietopankki Netra (www. netra.fi), joskaan sen kuukausittai- set tilastot eivät noudata kansanta- louden tilinpitoa. Kuntien talouden neljännesvuositilaston ja sen ennak- kotietojen (Tilastokeskus) lisäksi ajankohtaiseen seurantaan sopivat Kuntaliiton (www.kunnat.net) ja si- säministeriön (www.intermin.fi) Kuntatalous-sivut. Valtion taloudellisen tutkimuskes- kuksen (www.vatt.fi) julkaisu ”Ta- louden rakenteet” sisältää vertailu- tietoja Suomena ja useiden muiden maiden julkisesta sektorista. Myös Tilastokeskuksen ”Maailma nume- roina”-tietokannassa (www.tilasto- keskus.fi/tup/maanum/index.html) on muutamia julkisen talouden ti- lastolukuja monista maista. Laajim- mat kansainväliset vertailutiedot jul- kisista menoista ja verotuksesta jul- kaisee OECD (www.oecd.org – Browse By Topic – Economics – Public Finance). EU:n osalta kan- nattaa katsoa myös Eurostatin ko- koamia tilastoja (http://epp. eurostat.ec.europa.eu – Special to- pics – Government Finance. Sivul- ta http://ec.europa.eu/index_fi .htm löytyy tietoa EU:n vaikutuk- sesta julkiseen sektoriin mm. vero- tuksen säätelyn ja talous- ja rahalii- ton kautta. Valtioneuvoston kanslian julkai- susarjassa (numero 5/2005; www. vnk.fi/julkaisut/fi.jsp ) ilmestynyt ”Julkinen hyvinvointivastuu sosiaa- li- ja terveydenhuollossa” sisältää tuoreen arvioinnin Suomesta poh- joismaisena hyvinvointivaltiona sekä viitteitä siitä käytyyn keskusteluun. Maamme väestön ikääntymisen pelä- tään johtavan talouskasvun hyytymiseen sekä eläke- ja hoivamenojen tuntuvaan paisumiseen. Hyvinvointivaltion ylläpi- to uhkaa vaikeutua olennaisesti ja muita maita nopeammalla aikataululla. Tällä on jo vuosia perusteltu julkisen talou- den tiukkaa säästölinjaa. Näistä uhkista ei kuitenkaan vielä näy mitään merkkejä. Jos niin ei käykään, niin joskus voidaan jälkiviisaasti moittia, että tehtiin isoja virheitä. Siksi olisi aina- kin akateemisesti viisasta tarjota vaihto- ehtoja yhden ja ainoan totuuden toitot- tamiselle. TINA-linja (”There Is No Al- ternative”) tukahduttaa keskustelun. Esimerkiksi: Mihinkähän mahtaa joh- taa kaikkien muiden maiden meitä paljon huonompi varautuminen väes- tön ikääntymiseen? Ehkä ne joutuvat ennen pitkää kaivamaan takataskuis- taan jonkun välineen kestämättömästi paisuvan julkisen velan hoitamiseksi. Historiasta tunnetaan paljon tapauk- sia, joissa tähän tarkoitukseen on käy- tetty korkeaa inflaatiota. Inflaatioskenaario on vielä niin kau- kana, ettei se näy odotuksina rahoi- Sini- silmäisiä hölmöjäkö? tusmarkkinoilla. Mutta jos se toteutuu, niin suomalaiset osoittautuvat sinisil- mäisiksi hölmöiksi vaikka yrittivät olla muita fiksumpia. Ekonomistit rakastavat kaikenlaisia ekvivalensseja, yhtäpitävyyksiä, jotka maallikoista usein tuntuvat akateemi- sen kaukaa haetuilta. Tällainen – ja ehkei sittenkään niin kaukaa haettu – yhtälö asettaa tulevaisuuden eläke- ja hoivamenoihin varautumisen vastak- kain nykyisten säästöjen kanssa. Pal- jonko me siitä jo nyt maksamme, ja ketkä oikeastaan toimivat maksumie- hinä? Politiikan avoimuutta ja rehellisyyttä voisi lisätä se, jos nämä maksumiehet osoitettaisiin selkeästi. Onkohan hei- dät tietoisesti ja oikeudenmukaisesti valittu? En tarkoita, että kärsijöinä on pelkästään nyt vähimmäisturvan varas- sa eläviä köyhiä, joiden sosiaalietuuk- sien on annettu rapautua ja joille tar- joillaan vain murusia. Valtiontalouden tiukat kehykset sitovat niin monia muitakin määrärahoja. Ollaanko tässä lietsomassa peräti ka- pinaa? No ei, sehän oli vain teoriaa… Heikki Taimio
  • 4.
    2 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 Palkansaajien tutkimuslaitos Markku Lehmus Eero Lehto Ilpo Suoniemi Heikki Taimio Talousennuste 2006–2007 Suomen kokonaistuotannon nopea kasvu jatkuu myös tänä vuonna. Suo- tuisaa kehitystä on ylläpitänyt maail- mantalouden reipas kasvu ja Suomen teknologiateollisuuden yritysten hyvä menestys kansainvälisessä kilpailussa. Merkittävää on kasvun vauhdittuminen Suomen keskeisimmillä vientimarkki- noilla Euroopassa. Ulkomaankaupan li- säksi Suomen talouskasvun päätekijöitä on edelleen suhteellisen nopeasti kas- vava yksityinen kulutus, jota taas on tukenut parantunut työllisyystilanne. Myös investoinnit ovat kasvaneet reip- paasti. Viime vuoden metsäteollisuu- den seisokki on nostanut noin yhdellä prosenttiyksiköllä tämän vuoden brut- tokansantuotteen kasvulukua, joka ko- hoaa 5,1 prosenttiin. Suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin1 Ensi vuonna Suomen talouskasvu hi- dastuu 3,5 prosenttiin. Kasvu on edel- leen suhteellisen ripeää, koska Euroo- pan talouskasvun hienoinen nopeutu- minen tukee Suomen vientiä ja koti- maisen kysynnänkin – kulutuksen ja investointien – kasvuvauhti pysyy edel- leen kohtalaisen korkeana. Suomen talouskasvua koskevat riskit liittyvät kansainväliseen talouteen. USA:n ta- louskasvun odotettu hidastuminen ei estä Euroopan kasvun nopeutumista. Jos USA:n kasvu kuitenkin taittuu jyr- kästi kohti taantumaa, voi kansainvä- linen talous ajautua kriisiin. 1 Tämän talousennusteen tekstin laajem- pi versio on luettavissa ja tulostettavissa Palkansaajientutkimuslaitoksenkotisivuil- laosoitteessawww.labour.fi
  • 5.
    3TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 Suomen nopeaa talouskasvua vetää nyt vilkas tavaravienti. Talouskasvu nopeutuu Euroopassa mutta hidastuu USA:ssa Palkansaajien tutkimuslaitos ennakoi, että euroalueen kokonaistuotanto kas- vaa tänä vuonna 2,4 prosenttia, kun se viime vuonna jäi 1,3 prosenttiin. Kasvun painopiste on edelleen ulko- maankaupassa ja investoinneissa. Yk- sityinen kulutuksenkin kasvu nopeu- tuu jonkin verran. Euroalueen tulevai- suuden näkymät ovat myös kohentu- neet, ei vain teollisuuden, vaan myös rakennusalan, palveluiden ja vähittäis- kaupan piirissä. Tähän liittyen kulut- tajaluottamus on vankistunut ja kapa- siteetin käyttöaste noussut. Talouskas- vun lievä kiihtyminen jatkuu pitkälle ensi vuoteen, jolloin sen ennustetaan yltävän 2,6 prosenttiin. Euroalueen kuluttajahinnat nousivat touko-heinäkuussa 2,5 prosenttia edellisvuodesta. Kuluttajahintainflaati- on kiihtyminen 2 prosentin yläpuolel- le on aiheutunut öljyn kallistumisesta. Euroopan keskuspankki on nostanut ohjauskorkoaan 0,25 prosenttiyksiköl- lä jo kolme kertaa tuon verran tämän vuoden aikana. Tänä vuonna Euroalu- een kuluttajahinnat ovat keskimäärin 2,3 prosenttia ja ensi vuonna noin 2 prosenttia edellisvuoden tason yläpuo- lella. Hidastuva inflaatio ja USA:n kes- kuspankin äskettäinen päätös olla nos- tamatta korkoaan vähentävät EKP:n hanakkuutta koronnostoihin. EKP kui- tenkin nostaa korkoaan vielä tämän vuoden aikana yhden tai kaksi kertaa 0,25 prosenttiyksikköä kerrallaan. USA:n kokonaistuotannon kasvu- vauhti jää tänä vuonna 3,3 prosenttiin. USA:n kasvua hidastaa ennen kaikkea asuinrakentamisen mutta myös yksityi- sen kulutuksen hiipuminen. Kehityk- seen on vaikuttanut osaltaan rahapoli- tiikan kiristyminen reaktiona nopeutu- neeseen inflaatioon. USA:n keskus- pankki tasapainoileekin nopeaan inflaa- tioon ja talouskasvun pysähtymisen ris- kiin liittyvien huolien välillä vielä pit- kään. Näillä näkymin talouskasvun hi- dastuminen on vallitseva tendenssi, mikä myös taittaa inflaation, eikä ra- hapolitiikkaa siten enää merkittävästi kiristetä. USA:n kasvun hidastuminen ja Euroopan samanaikainen elpyminen pyrkii heikentämään dollaria suhtees- sa euroon. Tämä on se keskeinen väli- tysmekanismi, jolla USA:n talouskas- vun hidastuminen vaikuttaa Euroop- paan. Kiinan kasvu- vauhti pysyy nopeana Aasian talouskasvu py- syy edelleen nopeana. Kiinan kokonaistuo- tanto kasvaa tänä vuonna runsaat kym- menen prosenttia edel- lisvuodesta, eikä kas- vuvauhti hidastu mer- kittävästi ensi vuonna- kaan. Kiinan kasvun tasapainoisuutta ku- vastaa se, että kulutta- jahintainflaatio on on- nistettu pitämään hi- taana, alle 2 prosentis- sa, vaikka nimellinen palkkataso nousee jo noin 15 prosentin vuo- sivauhtia. Varsinkin Euroopan kilpailuky- vyn kannalta on suo- tuisaa, että palkkata- son nopea nousu toi- mii vastavoimana Kii- Taulukko 1. Kansainvälinen talous. Lähde: BEA, BOFIT, Eurostat, Palkansaajien tutkimuslaitos. 2005 2006e 2007e Yhdysvallat ......................... 3,2 3,3 2,8 Euro-12.............................. 1,3 2,4 2,6 Saksa .............................. 1,0 2,1 2,0 Ranska ............................ 1,2 2,2 2,6 Italia ................................ 0,0 1,8 2,4 EU-25 ................................ 1,6 2,6 2,7 Ruotsi .............................. 2,7 3,7 3,2 Iso-Britannia ................... 1,9 2,3 2,5 Japani.................................. 2,6 3,0 2,8 Venäjä................................. 6,4 6,0 6,0 Kiina ................................... 9,9 10,5 9,5 nan (dollariin sidotun) valuutan heik- kenemiselle euroon nähden. Itä-Aasian nopea talouskasvu on luo- nut suotuisan ympäristön Japanin ta- louden elpymiselle. Japanin kauppa Kiinaan pysyy edelleen reilusti ylijää- mäisenä. Menestyvä ulkomaankauppa
  • 6.
    4 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 ja kohentunut työllisyystilanne varmis- tavat myös kotimaisen kysynnän kas- vun jatkumisen. Japanin kokonaistuo- tanto kasvaa tänä ja ensi vuonna noin 3 prosenttia edellisvuodesta. Korkeal- la pysyvä öljyn hinta takaa sen, että Venäjän talouskasvu pysyy edelleen kuudessa prosentissa. Vienti ja teknologiateollisuus vetävät Suomen taloutta Suomen ulkomaankauppa kasvoi vauhdikkaasti jo viime vuonna. Tänä vuonna tavaroiden ja palveluiden vienti kasvaa 12 prosenttia ja niiden tuonti vajaat 9 prosenttia. Suomen viennin kasvua on nopeuttanut vientimarkki- noiden vahvistuminen EU-alueella sekä Venäjän nopeana jatkuva talous- kasvu. Myös laivatoimitusten merkit- tävä lisäys vuodentakaisesta sekä vii- me vuoden metsäteollisuuden seisok- ki nostavat viennin kasvulukua. Ensi vuonna vienti kasvu on edelleen no- peaa, joskin se hidastuu 6,2 prosent- tiin. Tuonti kasvaa kuitenkin selvästi vientiä hitaammin. Kohonnut öljyn hinta nostaa Suomen tavaroiden ja palveluiden tuonnin hin- toja tänä vuonna lähes 6 prosenttia vii- me vuodesta. Vientihinnat nousevat samaan aikaan noin 3 prosenttia, jo- ten ulkomaankaupan vaihtosuhde heik- kenee. Viennin määrän nopean kas- vun vaikutuksesta kauppataseen ylijää- mä kasvaa jo tänä vuonna merkittä- västi viime vuodesta, vaikka vaihtosuh- de heikkenee. Ensi vuonna kauppata- seen vahvistuminen jatkuu, kun ulko- maankauppahintojen kehitys ei enää tätä tendenssiä vaimenna. Teknologiateollisuuden tuotannon kasvuvauhti kiihtyi jo viime kesänä. Var- mistus tästä käänteestä saatiin kuiten- kin vasta tänä kesänä valmistuneessa kansantalouden tilinpidossa. Tänäkin vuonna teknologiateollisuuden tuotan- non määrän kasvu on nopeaa, lähes 10 prosenttia. Mutta Suomen koko talou- den kasvu on leveällä pohjalla. Myös sähkön tuotanto, kauppa, liikenne ja ra- kentaminen kasvavat yli viiden prosen- tin vauhtia tänä vuonna. Ensi vuonna tuotanto hidastuu muilla keskeisillä toi- mialoilla paitsi henkilökohtaisissa ja lii- ke-elämän palveluissa. Ostovoimaa tuetaan veron- alennuksin, pääomatulojen osuus kasvaa Kesäkuussa voimaan tulleiden sopimus- korotusten, palkkaperinnön ja liukumi- en seurauksena palkansaajien ansiota- so nousee tänä vuonna kaikkiaan 3,1 prosenttia. Ripeä talouskasvu voimis- taa työvoiman kysyntää, ja tänä vuon- na palkkasumma kasvaa 5 prosenttia. Tulopoliittinen kokonaisratkaisu on voi- massa ensi vuoden syyskuun loppuun eikä ensi vuodelle ole sovittu palkan- korotuksia. Tämän vuoden korotusten palkkaperintö on kuitenkin selvästi yli prosentin, ja yritysten hyvä tuloskehi- tys mahdollistaa tulospalkkioiden ja muiden liukumien normaalia nopeam- man kasvun. Ensi vuonna palkkasum- man odotetaan kasvavan 4 prosenttia. Viime vuonna kotitalouksien omai- suustulot supistuivat, koska osinkojen maksuun vaikutti varautuminen pää- oma- ja yhteisöverouudistukseen. Tänä vuonna osinkotulot palaavat ai- emmalle tasolle. Metsätalouden tulot kääntyvät kasvuun hintojen nousun seurauksena. Lisäksi veronkevennyk- sillä tuetaan palkansaajien ostovoiman kehitystä sekä tänä että ensi vuonna. Ennustamme, että kotitalouksien käy- tettävissä olevat reaalitulot kasvavat tänä vuonna 3,2 prosenttia. Ensi vuon- na tulojen kasvu hidastuu vajaalla yh- dellä prosenttiyksiköllä. Kulutuksen kasvu hidastuu ja inflaatiovauhti nopeutuu Tänä vuonna yksityisen kulutuksen määrä kasvaa 3,3 prosenttia, mutta ensi vuonna kasvu hidastuu 2,5 pro- senttiin. Tähän vaikuttavat tulokehi- tyksen ohella asuntolainojen korkojen kääntyminen nousuun ja velanhoito- menojen kasvu. Autokauppa on jo ta- saantumassa, ja myös muiden kesto- kulutustavaroiden hankinnat kasvavat aiempaa hitaammin. Heinäkuussa raakaöljyn hinta nousi uudelle ennätystasolle, joka on enem- män kuin keväällä ennustettiin. Häiri- öt öljyntuotannossa, kulutuksen kas- vu Kiinassa, poliittiset konfliktit ja vä- kivalta keskeisillä tuotantoalueilla pi- tävät yllä öljyn korkeaa hintaa. Asun- tojen hinnat jatkoivat nousuaan nope- ammin kuin keväällä arvioitiin. Ennus- tamme tämän ja ensi vuoden inflaati- oksi 1,4 prosenttia. Öljynhinnan aihe- uttamien inflaatiopaineiden hellittäes- sä etualalle tulee nousevan korkotason Taulukko 2. Kysynnän ja tarjonnan tase. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. 2005 2005 2006e 2007e Mrd. € Määrän prosenttimuutos Bruttokansantuote markkinahintaan ... 157,4 2,9 5,1 3,5 Tuonti .................................................. 56,9 12,3 8,8 4,5 Kokonaistarjonta .................................. 214,3 5,3 6,1 3,8 Vienti ................................................... 65,8 7,3 12,0 6,2 Kulutus................................................ 116,3 3,2 2,8 2,3 Yksityinen kulutus ............................... 81,5 3,8 3,3 2,5 Julkinen kulutus................................... 34,8 1,6 1,5 1,8 Investoinnit .......................................... 29,5 3,3 6,5 4,0 Yksityiset investoinnit .......................... 25,4 5,9 7,0 4,3 Julkiset investoinnit .............................. 4,1 -10,4 -3,4 -1,8 Varastojen muutos (ml. tilastollinen ero) 2,6 0,0 0,0 0,0 Kokonaiskysyntä .................................. 214,3 5,3 6,1 3,8
  • 7.
    5TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 vaikutus. Suomen inflaatio jää edelleen muuta euroaluetta hitaammaksi. Kone- ja rakennusinvestoin- nit jälleen nousussa Investoinnit kasvavat kuluvana vuonna selvästi. Eniten alkuvuonna on kasva- nut rakentaminen. Vaikka rakennuslu- vat ja aloitetut rakennukset antavatkin viitteitä siitä, että kasvu on pikku hiljaa tasaantumassa, voidaan asuinrakenta- misen olettaa lisääntyvän tänä vuonna 7,5 prosenttia ja muun talorakentami- sen 8 prosenttia. Teollisuuden vireyty- misen myötä myös investoinnit konei- siin ja laitteisiin kasvavat tänä vuonna tuntuvasti, kaikkiaan 8 prosenttia. Kaik- kiaan yksityisten investointien ennuste- taan kasvavan tänä vuonna 7 prosent- tia. Ensi vuonna investointien kasvu ta- saantuu 4,3 prosenttiin, mutta niin asuin- ja talora- kentaminen kuin kone- ja laiteinvestoinnitkin kasvavat vielä noin 5 prosentin vauh- tia. Työllisyys kohenee Suomen työllisyysnäkymät näyttävät valoisilta. Teolli- suuden ja rakentamisen kasvaessa vauhdilla miesten työmarkkinatilanne kohen- tuu hieman naisten tilannet- ta enemmän. Positiiviselta näyttää myös pitkäaikais- työttömien määrän kehitys: se on vähentynyt kuluvan vuoden ensimmäisellä nel- jänneksellä 5,3 prosenttia ja toisella neljänneksellä jopa 8,8 prosenttia vuodentakai- seen nähden. Työllisten määrän kasvu on hidastunut jonkin verran viime kuukausina vuoden 2005 lopun huiman kasvun jälkeen. On kuitenkin il- meistä, että voimakkaana jatkuva talouskasvu aikaan- saa uuden työllisyyttä parantavan sy- säyksen kuluvan vuoden toisella puo- liskolla. Tänä vuonna työllisiä ennus- tetaankin olevan keskimäärin 38 000 henkilöä enemmän kuin viime vuon- na. Ensi vuonna talouskasvu hidastuu hieman ja työllisten määrän vuosikas- vu hidastuu 24 000 henkilöön. Myös työvoiman kasvu on viime kuu- kausina hieman hidastunut. Hyvät työllistymisnäkymät kuitenkin aktivoi- vat ihmisiä työmarkkinoille, minkä seu- rauksena tänä vuonna työvoima kas- vaa 23 000 henkilöllä ja ensi vuonna 15 000 henkilöllä. Osaltaan työvoiman kasvu selittyy puhtaasti väestöllisillä te- kijöillä. Työllisyys- ja työvoimaennusteiden perusteella työttömyysaste laskee tänä vuonna keskimäärin 7,7 prosenttiin ja ensi vuonna 7,3 prosenttiin. Työllisten määrän tuntuva kasvu nostaa työlli- syysasteen tänä vuonna keskimäärin 69,0 prosenttiin ja ensi vuonna 69,4 prosenttiin. Istuva hallitus näyttäisi jää- vän 100 000 uuden työpaikan tavoit- teestaan noin 10 000 työpaikan pää- hän. Valtion ylijäämä kasvaa tänä vuonna Kuluvana vuonna valtiontalouden yli- jäämä kohoaa selvästi, noin 800 mil- joonalla eurolla. Tätä selittää ennen Nopea talouskasvu tuo valtiolle ja kunnille runsaasti lisää verotuloja. Ennustepäällikkö Eero Lehto kehottaa kuiten- kin varovaisuuteen veropolitiikassa, koska kannattaa va- rautua suhdanteiden heikkenemiseen ja väestön ikäänty- misen aiheuttamiin menopaineisiin. Kuvio 1. Kokonaistuotanto ja työllisyys 1991:01–2006:06
  • 8.
    6 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 kaikkea jo tiedossa oleva valtion saa- mien osinkojen lähes 500 miljoonan euron kasvu. Arvonlisäveron tuoton ennustetaan kasvavan hyvää, noin 7 prosentin vauhtia. Ansiotuloveron ke- vennykset ovat tänä vuonna melko suuria ja varallisuusvero on lopetettu, mutta palkkasumman ja yritysten tu- losten hyvän kasvun ansiosta valtion tulo- ja varallisuusverokertymä nousee hiukan. Valtion kulutusmenot kasva- vat maltillisesti ja investoinnit supistu- vat hieman. Kuntien valtionosuudet li- sääntyvät 9 prosenttia. Kuntien rahoitusalijäämä supistuu kuluvana vuonna noin 350 miljoonal- la eurolla. Niiden verotulot kasvavat lähes 8 prosenttia, kun palkkasumma kasvaa tuntuvasti, kunnallisverotusta kiristetään hiukan ja yhteisöverotuk- senkin tuotto nousee selvästi. Samalla kuntien kulutusmenojen voimakas kasvu jatkuu. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen ylijää- mä kasvaa tänä vuonna puolitoista mil- jardia euroa. Tähän vaikuttaa ennen varahastoille siirrettävien varojen vah- va kasvu jatkuu. Kuntien rahoitusalijäämä supistuu jälleen noin 350 miljoonalla eurolla, kun niiden verotulot kasvavat edelleen voimakkaasti. Tässä on ennakoitu kun- nallisverotuksen kiristyvän edelleen hieman. Työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen maksutulojen ennakoidaan kasvavan tämänvuotista selvästi hitaammin. Niiden rahoitusyli- jäämä pysyykin ensi vuonna miltei en- nallaan. Julkisyhteisöjen EMU-ylijää- mä kääntyy lievään laskuun. Kun vielä vuonna 2003 Suomen jul- kisyhteisöjen yhteenlaskettu velka (ns. EMU-velka) suhteessa bruttokansan- tuotteeseen kohosi kahdella prosent- tiyksiköllä, niin vuosina 2005-2007 se alenee peräti noin neljän prosenttiyk- sikön vuosivauhdilla ja on ensi vuoden lopussa enää 32 prosenttia, varsin kau- kana vakaus- ja kasvusopimuksen 60 prosentin ylärajasta. Hyvä talouskehitys antaa mahdollisuuden varautua kasvun hidastumiseen Suomen kokonaisverotusta on keven- netty tuntuvasti viime vuosina. Vuon- na 2000 kokonaisveroaste oli 48 pro- senttia, ja ensi vuonna se tulee olemaan noin 43 prosenttia. Verotuksen keven- tämisen myötä koko julkistalouden ra- hoitusylijäämä on myös supistunut merkittävästi. Finanssipolitiikka on tä- ten ollut ekspansiivista ja talouskasvua tukevaa. Tästä huolimatta kansainvä- linen talous ja sen heijastuminen ulko- maankauppaamme on ollut merkittä- vin taloussuhdanteeseemme vaikutta- va voima. Verotulojen odotettua suu- rempi kertymä viime ja ilmeisesti myös tänä vuonna selittyy ennustettua no- peammasta talouskasvusta. Odotta- mattoman hyvän tulokertymän kan- nattaa antaa vahvistaa julkistalouden rahoitusasemaa kuten tehtiin 1990-lu- vun loppupuolella. Tällöin voidaan sal- lia, että julkistalouden menoautoma- tiikka supistaa julkistalouden ylijäämää, kun suhdanteet heikkenevät, kuten ta- kaikkea se, että näiden laitosten mak- sutulojen pohjana oleva palkkasumma kasvaa tuntuvasti ja että sosiaaliedut ja -avustukset kasvavat hitaasti. Koko jul- kisyhteisöjen rahoitusylijäämä suhtees- sa bruttokansantuotteeseen kohoaa 1,4 prosenttiyksiköllä. Välillisen verotuksen tuoton kasvu hidastuu ensi vuonna Vuonna 2007 valtiontalouden rahoitus- ylijäämän ennustetaan supistuvan liki 500 miljoonalla eurolla. Veronkeven- nykset ovat edellisvuotta pienempiä, mutta palkkasumman kasvun hidastu- minen jättää ansiotuloveron tuoton edelleen lievästi negatiiviselle uralle, ja yksityisen kulutuksen kasvun vaime- nemisen seurauksena myös välillisten verojen kertymän kasvu hidastuu sel- västi. Valtion saamien osinkojen tä- mänvuotisen korkean tason odotetaan jäävän suurelta osin tilapäiseksi ilmi- öksi. Valtionosuuksien ja sosiaalitur- Taulukko 3. Ennusteen keskeisiä lukuja. Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. 2005 2006e 2007e Työttömyysaste (%) ........................ 8,4 7,7 7,3 Työttömät (1 000) .......................... 220 204 195 Työlliset (1 000) ............................. 2 401 2 439 2 463 Työllisyysaste (%) ........................... 68,0 69,0 69,4 Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%). 0,9 1,4 1,4 Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ...... 3,9 3,1 2,8 Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (%) ................................ 1,0 3,2 2,3 Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) ....... 7,2 8,5 10,4 Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) ..... 7,7 9,6 11,7 Valtiontalouden rahoitusylijäämä mrd. € ......................................... 0,6 1,4 0,9 % bkt:sta..................................... 0,4 0,9 0,5 Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä mrd. € ......................................... 3,9 6,5 6,3 % bkt:sta..................................... 2,5 3,9 3,6 Velkaantumisaste (Emu-velka) % bkt:sta ..................................... 40,5 36,1 32,0 Veroaste, % ..................................... 43,9 43,7 43,1 Lyhyet korot (3 kk:n euribor).......... 2,2 3,1 3,8 Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) 3,4 4,0 4,6
  • 9.
    7TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 pahtui vuosina 2001–2003. Väestön eläköitymisen vuoksi on syytä varau- tua myös pitemmällä aikavälillä julkis- talouden menopaineiden voimistumi- seen. Valtion lähivuosien menokehitystä pyritään rajaamaan hallituksen päättä- millä kehyksillä valtion tulevien vuosi- en reaalimenoille, joihin ei kuulu kui- tenkaan suhdanteista riippuvaisia so- siaalimenoja. Menokehysten ei voi sil- ti odottaa täysin määräävän reaalime- nojen tulevaa kehitystä. Esimerkiksi viime maaliskuussakin aiempaa meno- kehystä tarkistettiin ensi vuoden me- nojen osalta. Vuosien 2007–2011 me- nokehykset ovat joka tapauksessa var- sin tiukat. Valtion menokehyksen pe- rusmenot (pl. korkomenot) kasvavat vuosina 2007–2011 reaalisesti keski- määrin 0,5 prosenttia, kun vuosina 2004–2007 vastaavat menot kasvavat reaalisesti keskimäärin 1,5 prosenttia. Tämä tiukkuus heijastuu koko julki- seen sektoriin, jonka kulutusmenojen odotetaan kasvavan vuosina 2007– 2011 keskimäärin 0,8 prosenttia vuo- dessa. Vuosina 2000–2005 nämä me- not kasvoivat keskimäärin noin pro- senttiyksikön nopeammin. Lähinnä kuntien kulutusmenojen re- aalikasvu jaksolla 2007–2011 muodos- tunee menokehyslaskelmaoletuksia nopeammaksi, jos kunnat pyrkivät edes likipitäen pitämään kiinni velvoit- teistaan. Aivan lähivuosina, kun talous- kasvu on nopeata, kunnat saattavat selviytyä menopaineistaan ilman, että niiden rahoitusasema heikkenee ja il- man että valtio joutuu niitä tukemaan enemmän kuin menokehykset sallivat. Mutta jos talouskasvu hidastuu parin prosentin tuntumaan vuosina 2008– 2011, mikä on mahdollista, kuntata- lous voi jo heiketä merkittävästi. Täs- tä koituu välittömästi vaatimuksia val- tiolle, jonka kuitenkin pitäisi viime kä- dessä taata kuntatalouden tasapaino. Edellä esitetyn perusteella on selvää, että valtion pitäisi varautua huonom- piin aikoihin, minkä vuoksi esimerkiksi veronalennusrintamalla ei kannata ede- tä lyhytnäköisesti. Veropolitiikassa huomio pitäisi suunnata verorakentee- seen. Pääomatulojen veroprosentti on matala ansiotuloverotuksen tasoon nähden. Tämä epäsuhta vääristää tu- lonjakoa ja aikaansaa verokeinottelua. Pääomatulojen verotusta voitaisiin maltillisesti kiristää ja ansiotuloverotus- ta voitaisiin vastaavasti lieventää niin, ettei kokonaisverokertymä juuri muut- tuisi. Jos kokonaistaloudellinen tilan- ne pysyy hyvänä, niin kokonaisvero- tusta voitaisiin jonkin verran keven- tää.
  • 10.
    8 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 Suomessa julkaistaan vuosittain kym- menkunta kokonaistaloudellista ennus- tetta, joista pääosa on kotimaisten tut- kimuslaitosten ja pankkien tekemiä. Ennusteiden luonnetta esitellään kui- tenkin hyvin harvoin. Julkisuudessa ennusteita kohdellaan hyvin samanar- voisina riippumatta siitä, miten ne on tehty – ennen kaikkea miten paljon niiden tekemiseen on panostettu. Jos ennustaminen olisi pelkkää ar- vaamista, olisi tietenkin samanteke- vää, onko ennusteiden laadinnassa mukana 1 vai 20 ekonomistia. Sama koskee sekä ennustetyöhön käytettyä aikaa että taloustieteellistä ja teknistä kalustoa. Koska kuitenkin ollaan ver- raten yksimielisiä siitä, että kokonais- taloudellisissa luvuissa on yhä huo- mattavan suuri ennustettavissa oleva komponentti, ei “yhdentekevyys”-ar- gumentti ole kovin järkevä. Ennus- teiden laatua voidaan parantaa perus- teellisella lähtökohtatilanteen analyy- sillä, ennusteiden vertailulla ja syy-seu- raussuhteiden analyysillä. Kaikki tämä vaatii resursseja ja ennen kaikkea tie- totaitoa. Markku Lehmus Nuorempi tutkija Palkansaajientutkimuslaitos markku.lehmus@labour.fi Eero Lehto Tutkimuskoordinaattori, ennustepäällikkö Palkansaajientutkimuslaitos eero.lehto@labour.fi Matti Virén Professori Turun yliopisto matvir@utu.fi Ennustaminen makromallilla: kokemuksia Palkansaajien tutki- muslaitoksen ennustetyöstä Palkansaajien tutkimuslaitos on ottanut talous- ennusteidensa tueksi makromallin, jolla voidaan myös arvioida erilaisten talouspoliittisten toi- menpiteiden vaikutuksia.
  • 11.
    9TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 Syy-seuraussuhteita voi tietenkin kukin hahmottaa mielessään, mutta käytännössä mielekkäintä on muodos- taa malli, joka pitää sisällään keskeiset riippuvuudet. Tällaisia malleja on käy- tetty jo seitsemän vuosikymmentä aina Jan Tinbergenin (1939) Kansainliitossa tekemistä töistä alkaen. Suomessa mal- likeskeinen ennustaminen ja talouspo- litiikan analyysi on huonosti juurtunut yleiseen käyttöön. Vain Suomen Pan- kissa mallit ovat olleet pysyvässä käy- tössä ja niitä on jatkuvasti kehitetty. Muissa tutkimuslaitoksissa ja valtiova- rainministeriössä mallien käyttö on ol- lut satunnaista ja sillä on ollut toissijai- nen asema koko analyysitoiminnassa. Suomen Pankin ennustetta lukuun ot- tamatta kaikki julkisuudessa olevat ennusteet on tehty ilman formaalista mallikehikkoa tukeutuen useimmiten vain kansantalouden tilinpidon mukai- seen laskentajärjestelmään. Ennusteiden käyttäjien kannalta olisi tietenkin tärkeää tietää, miten “hyvin” ennusteet ja vaikutuslaskelmat on teh- ty. Hyvyys ei tietenkään näy suoraan ennustenumeroista: useinhan ne ovat vielä hyvin lähellä toisiaan. Ilmiö ko- rostuu vielä siksi, että kaikki huomio kohdistuu bruttokansantuotteen kas- vulukuihin. Itse asiassa se, että “kaik- ki ennustavat samaa”, johtuu paljolti juuri ennustejärjestelmien kehittymät- tömyydestä. Jos ei ole varaa panostaa ennustetyöskentelyyn, on varminta jul- kaista ennusteena lukuja, jotka ovat asiallisesti ottaen samoja kuin muilla- kin ennustajilla. Ennustetyö ei tietenkään tule “hyväk- si” vain mallia käyttämällä. Silti mallin ja laskentajärjestelmän olemassaolo on jonkinlainen indikaattori siitä, miten paljon asiaan panostetaan ja miten so- fistikoitunutta ennuste- ja seurantatyö ylipäätään on. Palkansaajien tutkimuslaitoksessa (PT) on nyt pyritty uudistamaan en- nustetyöskentelyä. Laskentajärjestel- mää on uudistettu ja laajennettu siten, että se käsittää verraten yksityiskoh- taisen esityksen kansantalouden tilin- pidon mukaisista aikasarjoista. Esimer- kiksi julkinen sektori on mukana ver- raten yksityiskohtaisesti. PT on myös panostanut makromallin kehittämi- seen. Tätä työtä on tehty runsaan vuo- den ajan, ja pilottiversio mallista on käy- tettävissä.1 Seuraavassa esitellään lyhyesti mal- lin rakennetta ja toimintaa sekä sen kytkentää PT:n laskentajärjestelmään ja ennustetyöhön. Mallista on tarkoi- tus tehdä oma raporttinsa, jossa esite- tään yksityiskohtaisempi kuvaus sen rakenteesta ja yhtälöistä.2 Ennustetoiminta Palkansaaji- en tutkimuslaitoksessa Palkansaajien tutkimuslaitos sai alkunsa työväen osuusliikkeen tarpeesta arvi- oida kansantalouden kehitystä. Toimi- essaan Kansan markkinatutkimuslai- toksen nimisenä vuosina 1951–1970 laitos jo arvioi kokonaistaloudellista ke- hitystä muttei vielä tehnyt varsinaisia kokonaistaloudellisia ennusteita. Kun ammattiyhdistysliike tuli mukaan lai- toksen rahoittajaksi 1971, nimi muut- tui Työväen taloudelliseksi tutkimus- laitokseksi. 1970-luvun alussa myös käynnistyi varsinainen ennustetyö. Lai- tos teki vuosittain yhden kokonaista- loudellisen ennusteen. Ennustusmene- telmänä oli pääosin valistunut arvaus edellisen vuoden tilinpidon tietojen ja joiden harvojen lähiajan kehitystä ku- vaavien tietojen pohjalta. Vuodesta 1993 lähtien laitoksen taus- tajärjestökenttä laajeni kattamaan kaik- ki ammatilliset keskusjärjestöt, myös STTK:n ja Akavan. Laitoksen nimi muuttui Palkansaajien tutkimuslaitok- seksi, ja ennustetyötä alettiin systema- tisoida. 1990-luvun puolivälissä otet- tiin käyttöön ennusteen laskentakehik- ko, joka kokoaa yhteen kansantalou- den tilinpidon, myös tulojen muodos- tuksen ja niiden käytön. Uudistuksen jälkeen ennusteet on tehty kansanta- louden tilinpidon kaikille keskeisille erille ja tämän lisäksi kansainväliselle taloudelle, hinnanmuodostukselle ja 1 Mallin rakentamisesta on vastannut Markku Lehmus. Muista makromalleista ks. Lehmus (2006), jonka laajahkoon katsaukseen alla oleva taulukko 1 perus- tuu. Jonkinlainen esikuva PT:n mallin ra- kennustyössä on ollut Virén ym. (2003), joskohta”markkinoilla”onuseitasaman- laisiamalleja. 2 Raportti julkaistaan PT:n verkkosivuil- la (www.labour.fi) Työpapereita-sarjassa vuodenvaihteen tienoilla. Professori Matti Virén (vasemmalla) ja nuorempi tutkija Markku Lehmus (oikealla) ovat kehittäneet Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustekäyttöön tarkoitettua makromallia.
  • 12.
    10 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 työmarkkinoille. Ennusteen laskenta- kehikko takaa sen, että ennuste on si- säisesti johdonmukainen. Laskentake- hikko ei kuitenkaan ole sama kuin ta- loudellinen malli, sillä siihen ei sisälly taloudenpitäjien käyttäytymistä kuvaa- via yhtälöitä. Niinpä ennustejärjestel- mä ei tuota juuri mitään informaatiota talouden sisäisestä dynamiikasta eikä siitä, miten kansainvälisen talouden vaikutukset välittyvät kotimaan talou- teen. Viime vuosina tilastoviranomaiset ovat ryhtyneet tuottamaan yhä moni- puolisempaa ja tuoreempaa tietoa ta- loudellisesta kehityksestä. Osin tämän vuoksi PT lisäsi vuoden sisäisten en- nusteiden lukumäärän kahteen vuodes- ta 2001 lähtien. Ennusteet tehdään ke- vättalvella ja syksyllä. Virallisen ennus- teen toteutumista arvioidaan lisäksi lai- toksen verkkosivuilla kesä- ja joulu- kuussa. PT:n laatimien bruttokansantuotteen kasvuennusteiden poikkeama toteutu- masta on esitetty kuviossa 1. Ennuste on yleensä tarkentunut, kun en- nustehorisontti on lyhentynyt. Ennustevirhe on odotetusti ol- lut suurin silloin, kun talouskas- vussa on tapahtunut tuntuva käänne. Bkt:n kasvuennusteen varianssi on lisäksi ollut selvästi pienempi kuin toteutuman va- rianssi osoituksena ennustajalle tyypillisesti pyrkimyksestä vält- tää riskejä ja asettaa ennuste lä- helle keskipitkän aikavälin kes- kiarvoa. Palkansaajien tutkimuslaitok- sen ennusteiden osuvuus verrat- tuna muihin ennustajiin on ol- lut hyvä. Tämä käy ilmi muun muassa Jaakko Pehkosen (2002) tekemästä vuosien 1997–2001 talousennusteiden vertailusta. Palkansaajien tutki- muslaitoksen ennusteet BKT:n kasvulle olivat vuosina 1997– 2003 keskimäärin myös selväs- ti Suomen Pankin vastaavia en- nusteita tarkempia silloin, kun ennuste oli tehty saman vuoden kevättalvella. Edellisvuoden ke- vättalvella tehtyjen ennusteiden osumistarkkuus oli taas suurin piirtein sama kuin Suomen Pankilla3 , jonka ennuste nojaa malliin. Onkin il- meistä, että malliennuste on parhaim- millaan ennustettaessa yhdestä kol- meen vuotta eteenpäin. Kun ennuste- taan kuluvan vuoden lukuja saman vuoden alkupuolella, kaikki se infor- maatio, jota on kertynyt vuoden aika- na, voidaan ottaa huomioon myös ar- vionvaraisessa ennustamisessa. Se taas yleensä tuottaa kohtalaisen tarkan en- nusteen, jopa tarkemman kuin malli- ennuste. PT:n päätös rakentaa oma makro- malli ja käyttää sitä hyväksi ennuste- työssä perustuu haluun lisätä ennuste- työn analyyttisyyttä ja tarjota ennuste- työlle selkeä lähtökohta. Suurin ongel- ma ennustamisessa on yleensä talou- den käännekohtien arviointi. Ilman mallia käännekohtia ei yleensä rohjeta ennustaa vaan jatketaan eteenpäin to- teutunutta kasvu-uraa tai seurataan muiden laitosten ennusteita. Mallin käyttö lisää myös ennusteen sisäistä johdonmukaisuutta ja antaa mahdol- lisuuden jäljittää ne ajatuskulut, jotka ovat ennusteen tuottaneet. On ilmeistä, että malliennustaminen puoltaa ennustehorisontin lisäämistä PT:n makromalli pitää tällä hetkellä sisällään noin 70 yhtälöä. Makromalli ei kuitenkaan koskaan ole täysin valmis, sillä se vaatii jatkuvaa tarkentamista ja uudista- mista, huomauttaa professori Matti Virén. 3 Suomen Pankin ennustetarkkuudesta on kirjoittanut Männistö (2004). Kuvio 1. Palkansaajien tutkimuslaitoksen bkt:n kasvuennusteen virhe 1985– 2005.
  • 13.
    11TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 yhdellä vuodella. Malliin nojautuminen on taas silloin hankalinta, kun jokin jo tietoon tullut ulkopuolinen shokki on ravistellut kansantaloutta. Niinpä esi- merkiksi metsäteollisuuden viimevuo- tisen työnseisauksen vaikutukset voi- daan näennäisen helposti ottaa huo- mioon arvionvaraisessa ennusteessa. Sen sijaan malliennusteeseen tämän vaikutuksen rakentaminen on hanka- lampaa, tosin riippuen siitä, mitä tie- tokoneohjelmistoa/-ja malliratkaisus- sa käytetään. Mallin rakenne ja ominaisuu- det Rakennettu makromalli on kooltaan verraten pieni, jos mittapuuna pidetään aikanaan rakennettuja 500–1 000 yh- tälön monen sektorin kokonaismalle- ja (ks. taulukko 1). PT:n mallin sek- torijako on melko yksinkertainen: ta- lous on jaettu yksityiseen ja julkiseen sektoriin. Mallin yhtälöiden avulla voi- daan ratkaista kaikkiaan 71 eri muut- tujan arvot, ja lisäksi 72 muun muut- tujan arvot annetaan mallin ulkopuo- lelta. Taloudenpitäjien käyttäytymistä (esim. kulutusta ja investointeja) ku- vaavia yhtälöitä on vain 14 kappaletta, mutta julkinen sektori on periaattees- sa kokonaan mukana mallissa, ja sen tärkeimmillä tulo- ja menoerillä on myös omat yhtälönsä. Malliin kuuluva aikasarja-aineisto on neljännesvuosit- taista kattaen vuodet 1990–2005. Malli on lähtökohdiltaan empiirinen ja suun- niteltu ennustuskäyttöön, joten aika- sarjat nojaavat kansantalouden tilinpi- toon. Aineisto onkin kerätty lähinnä Ti- lastokeskuksen tiedoista.10 4 Viitteistä ks. Lehmus (2006). 5 AustrianInstituteofEconomicResearch/ Institute for Advanced Studies. 6 Sekä Technical University of Wroclaw &WroclawRegionalDevelopmentAgency. 7 KehitettyHollanninkeskuspankinavus- tuksella. 8 National Institute of Economic and Social Research (Englanti). 9 Central Planning Bureau (Hollanti). Taulukko 1. Esimerkkejä rakennetuista makromalleista4 . Malli nimi Omistaja Frekvenssi Koko Tyyppi A-LMM WIFO/IHS5 vuosi 109 yhtälöä perinteinen ADAM Tanskan keskuspankki vuosi 1400 yhtälöä perinteinen AINO Suomen Pankki neljännesvuosi keskikokoinen yleisen tasapainon malli AJKA HKKK vuosi 65 yhtälöä perinteinen AQM Itävallan keskuspankki neljännesvuosi 145 yhtälöä perinteinen AWM Euroopan keskuspankki neljännesvuosi 84 yhtälöä perinteinen BEQM Englannin keskuspankki neljännesvuosi 130 yhtälöä yleisen tasapainon malli BOF5 Suomen Pankki neljännesvuosi 360 yhtälöä perinteinen EDGE Suomen Pankki neljännesvuosi 42 yhtälöä yleisen tasapainon malli ETLA ETLA vuosi 70 yhtälöä perinteinen FRB/GLOBAL USA:n keskuspankki neljännesvuosi 1440 yhtälöä kansainvälinen malli FRB/US USA:n keskuspankki neljännesvuosi n. 300 yhtälöä perinteinen HEIMDAL Arbejderbevaegelsens Erhvervsråd vuosi 1413 yhtälöä kansainvälinen malli HERMIN The Economic and Social Research Instititute6 vuosi 261 yhtälöä perinteinen KESSU Valtiovarainministeriö vuosi 380 yhtälöä perinteinen KESSU IV Valtiovarainministeriö vuosi n. 950 yhtälöä perinteinen LIMA IHS vuosi 78 yhtälöä perinteinen MAKMODEL Makedonian keskuspankki7 vuosi 38 yhtälöä perinteinen Brazilian Macro-economic model. Brasilian keskuspankki vuosi 38 yhtälöä perinteinen MEMMOD Saksan keskuspankki neljännesvuosi 480 yhtälöä kansainvälinen malli MM Englannin keskuspankki neljännesvuosi 111 yhtälöä perinteinen MODAG Norjan tilastokeskus vuosi n. 4000 yhtälöä perinteinen MODUX STATEC vuosi 300 yhtälöä perinteinen MONA Tanskan keskuspankki neljännesvuosi 336 yhtälöä perinteinen MORKMON II Hollannin keskuspankki neljännesvuosi 360 yhtälöä perinteinen MULTIMOD MarkIII IMF vuosi laaja yleisen tasapainon malli MZE INSEE & Direction de la Prévision neljännesvuosi pieni perinteinen NIGEM NIESR8 neljännesvuosi laaja kansainvälinen malli NTZM Uuden-Seelannin valtiovarainministeriö neljännesvuosi 101 yhtälöä yleisen tasapainon malli Oxford World Macro-economic model Oxford Economic Forecasting neljännesvuosi laaja kansainvälinen malli QPM Kanadan keskuspankki neljännesvuosi 329 yhtälöä yleisen tasapainon malli QPSFM Puolan valtiovarainministeriö neljännesvuosi 119 yhtälöä perinteinen Quarterly macro-econometric model of the Spanish economy Espanjan keskuspankki neljännesvuosi 59 yhtälöä perinteinen SAFE CPB9 neljännesvuosi 1920 yhtälöä perinteinen TRYM Australian valtiovarainministeriö neljännesvuosi 130 yhtälöä perinteinen WIFO-Macromod WIFO vuosi 134 yhtälöä perinteinen 10 Neljännesvuosittaiset aikasarjat mal- lissa ovat kausipuhdistettuja. Pyrkimykse- nä on ollut käyttää mahdollisimman pal- jon Tilastokeskuksen valmiiksi puhdista- mia sarjoja. Jotkin sarjat on kuitenkin puhdistettu erikseen Tramo/Seats -kausi-
  • 14.
    12 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 väestöä ja korkoja on nostettu pysy- västi yhdellä prosentilla (prosenttiyk- siköllä). Malli on ominaisuuksistaan keynesiläinen siinä mielessä, että esi- merkiksi ekspansiivinen finanssipoli- tiikka (julkisten menojen lisäys tai ve- rotuksen keventäminen) vaikuttaa po- sitiivisesti bruttokansantuotteeseen (lyhyen aikavälin kerroin on hieman yli yhden). Pitkällä aikavälillä vaiku- tus kuitenkin nollaantuu – itse asias- sa pysyvän sokin tapauksessa se muuttuu negatiiviseksi. Mallit eivät ole koskaan valmiita, vaan ne vaativat jatkuvaa uudistamista ja tar- kentamista. Niin on myös PT:n mallin tapauksessa ja sitä suuremmalla syyl- lä, kun malli on vielä pilottivaihees- saan. Malliin kuuluvien aikasarjojen lisäksi sen aineiston kokoa kasvattaa ulkomaan- sektori, joka on ra- kennettu varsinaisen mallin ulkopuolella ja nojaa erilliseen Ex- cel-pohjaiseen ke- hikkoon. Kehikko pitää sisällään sarjat 29 maan bruttokan- santuotteelle, tuonti- hinnoille ja valuutta- kursseille. Tämän seurauksena vienti määrittyy mallissa suhteellisen hienoja- koisesti. Myös julki- sen sektorin taseet on rakennettu osit- tain mallin ulkopuo- lella. PT:n malli on teo- reettisilta lähtökoh- diltaan uuskeynesi- läinen, joten hinnat ovat jäykkiä ja ky- syntätekijöillä on kes- keinen rooli volyymien määräytymi- sessä. Hintojen jäykkyys näkyy käy- tännössä niin, että shokin seuraukse- na mallin muuttujat sopeutuvat uu- teen tasapainoonsa hitaasti. Puhtaas- ti keynesiläinen ei malli kuitenkaan ole, sillä malli ratkaisee kokonaistuo- tannon myös tarjontaerien – eikä suinkaan pelkästään kysyntäerien – perusteella. Kokonaistarjonnalla tar- koitetaan tuotantofunktion määrittä- mää tuotannon volyymia. Tuotanto- funktion ja pitkäaikaistyöttömien mää- rän avulla ratkaistaan myös tuotan- tokuilu, joka ilmaisee eroa potentiaa- lisen ja toteutuneen tuotannon välil- lä. Tuotantokuilu selittää osaltaan hin- toja ja palkkoja, mikä takaa sen, ettei puhdistusmenetelmällä. Osa sarjoista on saatavillaainoastaanvuosiaineistonajane on jouduttu disaggregoimaan referenssi- sarjojen avulla. Se on tehty Ecotrim -oh- jelmalla, jota mm. Eurostat käyttää. Eu- rostatvastaamyösohjelmankehittämises- tä. mallin tuottama kokonaiskysyntä ja - tarjonta eroa pitkällä tähtäimellä toi- sistaan. Julkisen sektorin taseet ja kotitalo- uksien tulot on rakennettu PT:n en- nustejärjestelmän pohjalta, mikä tu- kee mallin käyttöä ennustamisessa. Samalla on pyritty varmistamaan myös se, että ennusteluvut eivät ole ristiriidassa kansantalouden tilinpidon kanssa. Verokertymät, julkisyhteisö- jen alijäämä ja velka on liitetty julki- sen sektorin kokonaisuuteen, jolloin voidaan tutkia vaikkapa veroasteiden tai finanssipolitiikan muutosten vaiku- tuksia julkisen sektorin vakauteen. Mallilla voidaan myös tarkastella po- litiikkasääntöjen vaikutusta kansanta- louden toimintaan. Jonkinlaisen aavistuksen mallin käy- töstä ja ominaisuuksista saa tarkaste- lemalla kuvioita 2 ja 3. Kuviossa 2 on esitetty simulointi mallin perusversi- olla. Sen lisäksi kuviossa 3 on tehty vaihtoehtoislaskelmia, joissa työikäistä Kuvio 2. Toteutunut bruttokansantuote ja malliennuste. Ylimmät kaksi kuvaa edustavat simulointeja (en- nusteita) BKT:n volyymille ja BKT–deflaattoril- le (baseline = perusratkaisu). Alin kuva edustaa simulointia ennusteuralle. Simuloiduista aikau- rista on laskettu keskiarvo ja sille luottamusvälit, jotka ovat kaksi kertaa standardipoikkeaminen (sd) suuruiset. Toistoja on tehty 1 000 kappalet- ta.
  • 15.
    13TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 Kuvio 3. Esimerkkejä politiikkasimuloinneista: työvoiman tarjonta ja korko. Simuloinneissa työikäistä väestöä on kasvatettu 1 % (ylimmät kuvat) ja lyhyitä korkoja nostettu 1 prosenttiyksikköä (alemmat kuvat). Käyrät kuvaavat prosenttista poikkeamaa perus-ratkaisusta KIRJALLISUUS Lehmus, M. (2006), Suomen talouden ennustemallin rakentaminen, Pro gra- du -tutkielma, Turun yliopisto (talous- tiede). Männistö, H.-L. (2004), Suomen Pan- kin ennusteiden ennustevirheistä, Euro& Talous, 12:3, 81–90. Pehkonen, J. (2002), Valistuneita ar- vauksia: talousennusteiden osuvuus 1997–2001, Kansantaloudellinen aika- kauskirja, 98, 115–136. Tinbergen, J. (1939), Business Cycles in the United States of America 1919– 1932, Statistical Testing of Business Cycle Theories: II, Geneva: League of Nations, Economic Intelligence Service. Virén, M. & Pachucki, D. & Dudek, S. (2003), Quarterly Public Finance Sector Model of the Polish Ministry of Finance, julkaisematon käsikirjoitus.
  • 16.
    14 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 Julkinen sektori on tulevina vuosina monien vaikeiden haasteiden edessä. Lähitulevaisuudessa eläköityvät suuret ikäluokat ja työvoiman vähentyminen merkitsevät todennäköisesti lisäänty- viä julkisia menoja ja vähentyviä vero- tuloja. Suurten ikäluokkien osuus on Suomessa muita EU-maita keskimää- rin suurempi, joten julkisen talouden menot ja tulot sekä niiden tuleva ke- Tuomas Matikka Tutkijaharjoittelija Palkansaajientutkimuslaitos tuomas.matikka@labour.fi Julkinen sektori ja hyvinvointi- valtio – julkistalouden kansainvälistä vertailua1 Julkisen talouden ja hyvinvointivaltion nykytila ja tulevaisuus ovat suurennuslasin alla työikäisen väestön ikääntyessä etenkin Euroopassa. Miltä Suomen julkinen sektori ja sen keskeisimmät meno- ja tuloerät näyttävät kansainvälisessä vertailussa? hitys ovat Suomen osalta erityisen huomion kohteena. Myös globalisaa- tio ja verokilpailu herättävät omat ky- symyksensä hyvinvointivaltion tulevai- suudesta. Synkimmissä ennusteissa eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden 1 Artikkeli perustuu kirjoittajan laati- maanlaajempaanselvitykseen,jokailmes- tyy lähiaikoina Palkansaajien tutkimusla- toksen Raportteja-sarjassa.
  • 17.
    15TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 tulo- ja menorakenteet ovat todellisella koetuksella eläke-, sosiaali- ja tervey- denhuoltomenojen kasvaessa verotuk- sella saatavia julkisia tuloja reilusti no- peammin. Suomessa on eurooppalaisit- tain keskisuuret julkiset me- not Julkisen sektorin ja hyvinvointivaltion laajuutta voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Yksiselitteistä tun- nuslukua julkisen sektorin koolle on vaikea määrittää. Julkisen sektorin yleistä suuruutta ja sen kehitystä eri maissa voidaan kuitenkin karkeahkosti vertailla esimerkiksi julkisten kokonais- menojen bruttokansantuoteosuuksien avulla. Suomen julkisen sektorin kokonais- menojen osuus bruttokansantuottees- ta oli 1990-luvun puolivälissä laman seurauksena verrattain korkea (kuvio 1). Menojen leikkausten ja talouskas- vun myötä julkisen sektorin meno- osuus laski vuosituhannen vaihteeseen mennessä kymmenisen prosenttiyksik- köä noin 50 %:n tasolle, jolla se on sittemmin pysytellyt. Myös Ruotsin ja Tanskan julkisten menojen kehitys on ollut vastaavanlaista, joskin erityisesti Ruotsin julkinen meno-osuus on py- sytellyt useita prosenttiyksikköjä Suo- mea korkeampana. Kuvion maista myös Ranskalla on tällä hetkellä Suo- mea suurempi julkisten menojen bkt- osuus. Perinteisesti pienen julkisen sek- torin mailla USA:lla ja Japanilla julki- set kokonaismenot ovat alle 40 % bruttokansantuotteesta. 2000-luvulla Suomen julkiset koko- naismenot ovat olleet vain hieman (2 prosenttiyksikköä) euroalueen keski- arvoa suuremmat, joten Suomella voi- daan todeta olevan eurooppalaisittain keskisuuret julkiset menot. Ero OECD-maiden keskimääräiseen julki- seen meno-osuuteen on kuitenkin lä- hes 10 prosenttiyksikköä, joten laajem- massa vertailussa Suomi erottuu kes- kimäärin suuremmalla julkisella sek- torillaan. Hyvinvointivaltionlaajuuttavertaillaan usein myös julkisen palvelutuotannon ja siten julkisen sektorin työllisten suh- teellisen määrän avulla. Suomessa oli julkisen sektorin palveluksessa 113 henkeä tuhatta asukasta kohden vuon- na 20032 . Ruotsissa ja Tanskassa osuus on vielä Suomea keskimäärin yli kol- misenkymmentä työllistä suurempi. Ero esimerkiksi keskieurooppalaisiin Tampereen yliopistossa kansantaloustiedettä opiskeleva Tuomas Matikka toimi tutkijaharjoit- telijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa kesällä 2006. Lähteet: Euroopan komissio, OECD. Kuvio 1. Julkisen sektorin kokonaismenot suhteessa bruttokansantuotteeseen eräissä maissa v. 1995–2005. 2 Luvut perustuvat kansainvälisen työ- järjestön ILO:n tilastoihin. Niissä ei ole mukanajulkisensektorinliikelaitoksissatai sen omistamissa liiketoimintaa harjoitta- vissayhtiöissätyöskenteleviähenkilöitä.
  • 18.
    16 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 maihin on selvä; Saksassa ja Alanko- maissa julkisen sektorin työllisiä oli 52 ja 64 tuhatta asukasta kohden. Yhdys- valloissa julkinen sektori työllisti 74 ja Japanissa vain 41 työllistä tuhatta kan- salaista kohden. Tällä tunnusluvulla tarkasteltuna Suomen julkinen sekto- ri on selvästi keskimääräistä laajempi mutta kuitenkin myös lähes yhtä sel- västi pohjoismaisen laajan hyvinvoin- tivaltion mallimaita Ruotsia (138) ja Tanskaa (158) pienempi. Julkisten menojen rakenne Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto Eurostat tilastoi vuosittain julkisten menojen tehtäväkohtaista jakoa Eu- roopassa. Viimeisin kaikkia EU-15- maita koskeva vertailutilasto on vuo- delta 2003. Merkittävin osa EU-15-maiden jul- kisista menoista kuluu sosiaaliturvaan (taulukko 1). Sosiaalimenojen osuus on noin 19 % bkt:stä eli noin 40 % julkisista kokonaismenoista. Nii- den merkittävimmät yksittäiset erät ovat vanhuudesta johtuvat menot (lähinnä eläk- keet), työttömyystur- vamenot sekä perhei- siin ja toimeentuloon liittyvät tulonsiirrot. Koulutus ja terveyden- huolto ovat korkome- not sisältävien yleisten hallintomenojen ohella myös keskeisiä julkis- ten menojen kohteita EU-15-maissa. Suomen menoraken- ne on melko yhtenevä EU-15-maiden kanssa. Sosiaaliturvamenot ovat kui- tenkin Suomessa suuremmassa roo- lissa. Julkiset terveydenhuolto- ja kou- lutusmenot ovat EU-15-keskiarvon tasolla suhteessa julkisiin kokonais- menoihin. Yleisen hallinnon sekä puo- lustuksen ja turvallisuuden osuudet ovat Suomessa EU-15-maita pienem- pi ja vastaavasti elinkeinoelämän tu- kipalkkiot hieman suurempi meno- erä. Sosiaalimenojen vertailu Julkisen sektorin merkittävimmän me- nokohteen, sosiaaliturvamenojen tar- kempi kansainvälinen vertailu ei ole yksiselitteistä. Maiden välisiä vertailu- ja vaikeuttavat sosiaaliturvan verotus ja yksityiset sosiaalimenot. Muun mu- assa Pohjoismaissa saaduista tulonsiir- roista ja muista sosiaalietuuksista mak- setaan joko välitöntä tai välillistä ve- roa. Suppeamman jul- kisen sektorin maissa (mm. USA:ssa ja Japa- nissa) kyseisiä etuuksia ei juurikaan veroteta. Lisäksi pienemmän jul- kisen sektorin maille on tyypillistä toteuttaa so- siaaliturvaratkaisuja eri- laisten verohelpotuksi- en avulla, jotka eivät näy tavanomaisissa so- siaalimenotilastoissa. Sosiaalimenojen käsit- täessäkeskimäärin40% julkisista menoista EU:ssa on sosiaalietuuk- sien verotuksella vaiku- tusta myös julkisten ko- konaismenojentilastoituunarvoon.Poh- joismaiden sosiaaliturvasta maksettavat verot kasvattavat niiden julkisten koko- naismenojen osuuksia verrattuna niihin maihin, jotka eivät verota sosiaalietuuk- sia. Sosiaaliturvan verotus vaikuttaa sa- mansuuntaisesti myös kokonaisveroas- teisiin. Nämä julkistalouden tunnuslu- kujen tilastointiin liittyvät harhat aset- tavat yleisesti esitetyt kokonaismeno- ja veroastevertailut hieman kyseenalaisik- si. Myös yksityiset sosiaaliturvamaksut vääristävät todellisten sosiaalimenojen kansainvälistä vertailua. Erityisesti suppeamman julkisen sektorin mais- sa yksityiset järjestelyt ovat sosiaali- poliittisesti merkittävässä roolissa. So- siaaliturva- ja erityisesti eläkejärjestel- mien maittainen kirjavuus vaikeuttaa lisäksi täysin vertailukelpoista tarkas- telua. OECD on 1990–luvulla aloittamas- saan nettososiaalimenoprojektissa pyr- kinyt poistamaan sosiaalimenojen ver- tailun teknisluontoisia tilastollisia har- hoja. Vertailun parantamiseksi sosiaa- limenolaskelmissa on vähennetty jul- kisista bruttososiaalimenoista niistä maksettavat välittömät ja välilliset ve- rot sekä lisätty mahdolliset sosiaalisiin tarkoituksiin suunnatut verohelpotuk- set (lukuun ottamatta eläkejärjestelmiin liittyviä veronalennuksia). Tämän jäl- keen lukuihin on lisätty vielä mahdol- liset pakolliset yksityisen sektorin hal- linnoimat sosiaalimenot maksetuilla veroilla vähennettynä, jolloin lopputu- lemana saadaan julkisen sektorin mää- rittämät nettososiaalimenot. Myös va- paaehtoisten yksityisten sosiaalimeno- jen osalta OECD on laskenut välittö- millä ja välillisillä veroilla vähennetyn netto-osuuden3 . Kuvion 2a julkisten bruttososiaalime- nojen vertailussa Pohjoismaat sekä Ranska, Saksa ja Itävalta erottuvat muista maista korkeammilla bkt-osuuk- sillaan. Yksityisten bruttososiaalimeno- Lähde: Eurostat. Taulukko 1. Julkiset menot tehtävittäin Suomessa ja EU-15-maissa, prosent- tia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sosiaali- Yleinen Terveyden- Koulutus Elinkeino-Puolustus Muut Yhteensä menot hallinto huolto elämäja yleinen järj. EU-15 19,2 6,7 6,4 5,3 3,9 3,4 2 47,7 Suomi 21,6 6,6 6,5 5,9 4,6 2,9 1,9 50,1 3 Nettososiaalimenojen määrittelystä ja laskelmien yksityiskohdista sekä tehdyistä oletuksista tarkemmin ks. Adema ja Lada- ique (2005). Joissakin maissa myönnetään run- saasti sosiaalisia verohelpotuksia, kun taas Pohjois- maissa julkiset bruttomenot näyt- tävät suuremmilta, koska monista sosiaalietuuksista- kin maksetaan veroa.
  • 19.
    17TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 jen mukaan ottaminen kuitenkin tasoit- taa tarkastelua. USA:n, Iso-Britannian, Japanin ja Alankomaiden korkeat yksi- tyiset sosiaaliturvamenot nostavat niitä lähemmäs Pohjois- ja Keski-Euroopan tasoa. Erityisen olennaisessa roolissa yk- sityiset sosiaalimenot ovat Yhdysvallois- sa.Yksityisetsosiaalimenoteivätolemer- kittävässä roolissa pohjoismaissa Ruot- sinkohtalaistaosuuttalukuunottamatta. Sosiaalietujen verotuksen ja verohel- potusten huomioiminen muuttaa ku- vion 2a bruttotilannetta. Julkisia net- tososiaalimenoja tarkasteltaessa Rans- ka ja Saksa nousevat valituista maista suurimpien sosiaalimenojen maiksi ohi Ruotsin ja Tanskan (kuvio 2b). Suo- mella on nettotarkastelussa Pohjois- maiden pienimmät julkiset sosiaalime- not. Yksityisten menojen mukaan las- keminen muuttaa jälleen tilannetta. USA, Iso-Britannia, Alankomaat ja Japani nousevat julkisten ja yksityisten nettososiaalimenojen tarkastelussa jopa Suomen tason yläpuolelle yli 20 %:n osuuteen bruttokansantuotteesta. Suo- men nettososiaalimenot ovat keski- määrin samalla tasolla kuin laskelmis- sa mukana olleiden 23 OECD-maan, joten nettokäsitteellä tarkasteltuna Suomen sosiaalimenot ovat muihin teollisuusmaihin verrattuna vain kes- kitasoiset. Tuorein OECD:n nettososiaalimeno- jen vertailu käsittelee vuotta 2001, jo- ten se ei välttämättä vastaa nykyhet- ken tilannetta, tulevaisuudesta puhu- mattakaan. Mikäli OECD jatkaa net- tososiaalimenoprojektiaan, ovat sen tulevat vertailulaskelmat varmasti mie- lenkiintoisia juuri julkiseen sektoriin tulevaisuudessa kohdistuvien menopai- neiden näkökulmasta. Verotus ja työntekijän vero- rasitus EU-maissa verot ja sosiaaliturvamak- sut käsittävät keskimäärin 90 % julki- sen sektorin rahoituksesta. Verotuk- sen merkittävästä roolista johtuen jul- kisen sektorin laajuutta voidaan ver- tailla myös verotuksen kireyttä tarkas- telemalla. Vuonna 2004 Suomen ko- konaisveroaste oli 44,3 % bruttokan- santuotteesta. Ruotsissa veroaste oli 50,5 % ja Tanskassa 48,8 %. Saksan (38,7 %) ja Ranskan (43,4 %) vero- asteet ovat hivenen Suomea pienem- mät. Suppean julkisen sektorin mai- den Japanin ja USA:n veroasteet oli- vat vain hieman yli 25 % bkt:stä. Suo- men verotus on keskimäärin 5 pro- senttiyksikköä kireämpää kuin EU-15- maiden painotettu veroastekeskiarvo 39,3 %. Suomen julkisen sektorin kokonais- menot ovat kuitenkin vain noin 2 % Euroopan teollisuusmaiden keskiarvon yläpuolella. Menojen alempi taso ve- roihin nähden kertoo Suomen muuta Eurooppaa tiukemmasta julkisesta budjettikurista sekä paremmasta va- rautumisesta tuleviin menopaineisiin. Mistä edellä tarkasteltu julkisen sek- torin kokonaisverotus rakentuu? Vuonna 2004 EU-15-maissa toiseksi Lähde: Adema & Ladaique (2005). OECD-23: Projektissa mukana olevien 23 OECD-maan keskiarvo. Kuvio 2b. Julkiset ja yksityiset nettososiaalimenot suhteessa bkt:hen eräissä maissa v. 2001. Kuvio 2a. Julkiset ja yksityiset bruttososiaalimenot suhteessa bkt:hen eräissä maissa v. 2001.
  • 20.
    18 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 suurin veroluontoinen tuloerä oli sosi- aaliturvamaksut, painotettuna keskiar- vona noin 32 % kerätyistä kokonais- veroista. Luonnollisten henkilöiden tuloverot tulevat seuraavana yli 23 %:n osuudellaan. Yhdessä sosiaaliturva- maksut ja yksityishenkilöiden tulove- rot muodostavat 56 % EU-15-maiden verotuloista. Kulutusverojen ja muiden välillisten verojen osuus oli keskimää- rin suurin, 35 % kokonaisveroista. Yh- teisöverojen osuus oli 6 %. Suomessa verotuksen rakenne on lähes samankaltainen EU:n keskimää- räisen verorakenteen kanssa, kuiten- kin sillä erotuksella että henkilökoh- taisen tuloverotuksen osuus kokonais- veroista on suurempi kuin sosiaalitur- vamaksujen. Lisäksi yhteisöveron osuus on noin 2 prosenttiyksikköä EU- 15-keskiarvoa suurempi ja vastaavasti välillisten verojen noin 2,5 prosenttiyk- sikköä pienempi. Luonnollisten henkilöiden tulovero- jen ja sosiaaliturvamaksujen yhdistel- mällä on merkittävin rooli julkisen sek- torin rahoituksen näkökulmasta. Työn verotuksen ohella myös kulutusvero- tuksen osuus julkisen sektorin tuloista on Euroopassa yleisesti hyvin merkittävä. Yh- teisötulojen verotukses- ta keskustellaan julki- sesti paljon, mutta nii- den osuus kokonaisve- rotuksesta ei kuiten- kaan ole yhtä merkittä- vä ansiotuloveroihin verrattuna. Vain muu- tamien EU-maiden (mm. Irlanti ja Espan- ja) yhteisöverotulot ovat yli 10 % kokonaisvero- tuloista. Toki yhteisö- ja pääomatulojen vero- pohjan liikkuvuus vero- kilpailun seurauksena aiheuttaa epävarmuutta, mitä ei ole ha- vaittavissa esimerkiksi alhaisen vero- jouston omaavan työn verotuksen osalta4 . Verojen bkt-osuudella saadaan suun- taa-antava kuva julkisen vallan koko- naisverotuksen kireydestä, mutta eri tulolajien erillisverotuksen arviointi on vaikeampaa. Verojärjestelmien eroista johtuen yhtä ja oikeaa ve- rorasituksen tunnuslukua on käytännössä hyvin vai- kea määrittää. Ansiotulo- jen verotusta tarkastelta- essa nimellisten veroastei- den avulla saadaan vain karkea kuva verotuksen ankaruudesta, sillä nimel- linen veroaste ei anna in- formaatiota verosta teh- tävistä vähennyksistä tai verohelpotuksista. Lisäksi erot ansiotulojen prog- ressiivisissa veroasteikois- sa vaikeuttavat verorasi- tuksen vertailuja. Legaa- leja veroasteita voidaan kuitenkin suuntaa-anta- vasti hyödyntää verratta- essa esimerkiksi eniten ansaitsevien verotusta. Korkeasti koulutettu ja hyväpalkkainen työvoima siirtyy huonommin pal- kattuahelpomminalhaisen verotuk- sen hou- kuttelema- na muual- le, jolloin huippuosaa- jien verotus on pää- oma- ja yritystulovero- jen ohella kansainväli- selle verokilpailulle alt- tiimpaa. Suomen ylin ansiotu- loveroluokka on kan- sainvälisesti vertaillen korkea (taulukko 2). Taulukkoon valituista maista vain kahdella (RuotsillajaAlankomail- la) on Suomen lisäksi yli 50 %:n korkein nimellinen ansiotulo- veroaste. Suomen ero EU-maiden kes- kiarvoon on kymmenen prosenttia. Vi- rolla, Latvialla ja Kreikalla on taulukon maista alhaisimmat ylimpien veroluok- kien tasot. Parhaiten ansaitsevien todellisen tu- loverorasituksen selvittäminen vaatisi enemmän informaatiota tuekseen. Esi- merkiksi Pohjoismaissa käytössä ole- van eriytetyn tuloverojärjestelmän alempi verokanta pääomatuloille jää taulukossa 2 huomiotta, samoin kuin mahdolliset verovähennykset ja -edut. Veroeduista mainittakoon muuan mu- assa Suomessa, Ruotsissa ja Alanko- maissa olemassa olevat alennetut ve- roasteet ulkomaisten työntekijöiden eli ns. ekspatriaattien verotuksen osalta. Ansiotulon keskimääräisen verorasi- tuksen mittaamiseen on olemassa use- ampia eri vaihtoehtoja. OECD vertai- lee keskipalkkaisen teollisuustyönteki- 4 Seppo Kari kirjoitti pääoma- ja yhteisö- tulojen verotuksesta ja niiden kansainväli- sestävertailustasekäverokilpailustaTalous & Yhteiskunta -lehden viime numerossa (2/2006). Suomessa verot ovat 5 prosenttiyk- sikköä ja julkiset kokonaismenot 2 prosenttiyksikköä korkeammat suh- teessa bruttokan- santuotteeseen kuin keskimäärin EU:n vanhoissa jäsen- maissa. TuomasMatikkakorostaa,ettäSuomensosiaalimenotovat vain teollisuusmaiden keskitasoa, kun otetaan huomioon sosiaalistentulonsiirtojenverotus,sosiaalisetverohelpotuk- setsekäyksityisetsosiaalimenot.
  • 21.
    19TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 jän verotusta vuosittain. Keskimääräi- sen teollisuustyöntekijän (Average Pro- duction Worker, APW) palkkatasoksi katsotaan OECD:n vertailussa jokai- sen maan teollisuussektorin keskimää- räinen bruttopalkka ilman luontoisetu- ja, joten keskiansiot eroavat euromää- räisesti eri maissa. OECD:n APW-mallin laskelmat pe- rustuvat vallitseviin veroperusteisiin, jolloin myös verosta tehtävät vähen- nykset tulevat huomioiduiksi eivätkä suhdanteet vaikuta herkästi tunnuslu- kuihin. OECD huomioi verojen lisäk- si myös saadut tulonsiirrot, jolloin voi- daan karkeasti vertailla keskituloisen palkansaajan verorasitusta jonkinastei- sella nettokäsitteellä. Saatuihin tulon- siirtoihin lasketaan mukaan vain raha- na saatavat etuudet, jolloin sosiaalie- tuina saatavat muut etuudet jäävät huomioimatta. Jos myös sosiaaliset palvelu- ja hyödyke-edut otettaisiin tarkasteluun mukaan, niin tulokset todennäköisesti muuttuisivat enemmän julkisia palveluja tuottavien Pohjoismai- den osalta kevyemmän nettoverorasi- tuksen suuntaan. Taulukossa 3 esitetään yksi keskitu- loisen palkansaajan verorasitusvertai- luista. Suomen julkisen sektorin net- toverorasite ei keskituloisen lapsetto- man työntekijän bruttoansioiden näkö- kulmasta ole yhtä ankara kuin edellä tarkastellusta Suomen kokonaisvero- asteesta voisi karkeasti päätellä. Keski- tuloisen teollisuustyöntekijän nettove- rorasitus on Suomessa esimerkiksi USA:han verrattuna 8 prosenttiyksik- köä kireämpää. OECD:n vertailussa Suomen ero EU-15-maiden keskiar- voon on alle 2 ja OECD:n keskiarvoon hieman yli 5 prosenttiyksikköä. Keski- tuloisen ansiotuloverotus saaduilla tu- lonsiirroilla oikaistuna on Ruotsissa jopa hieman Suomea matalampi. Vas- taavasti Saksan verorasitus muodostuu tällä mittarilla verrattain ankaraksi. Tilanne muuttuisi, jos tarkasteltaisiin esimerkiksi keskituloisen lapsiperheen tilannetta. Tällöin korkean verorasi- Lähteet: Eurostat, OECD. EU-25 ja EU-12 keskiarvot aritmeettisia. *vuosi 2004 Taulukko 2. Korkein nimellinen tu- loveroaste eri maissa vuonna 2006. Suomi ........................... 51 Ruotsi ........................... 56,6 Norja* ........................... 47,5 Tanska .......................... 49 Viro .............................. 23 Latvia............................ 25 Liettua .......................... 33 Puola ............................ 40 Espanja ......................... 45 Saksa ............................ 42 Ranska.......................... 48,1 USA* ............................ 41,6 UK................................ 40 Japani* .......................... 50 Alankomaat................... 52 Tshekki ......................... 32 Unkari .......................... 38 Irlanti............................ 42 Kreikka ......................... 23 Portugali ....................... 40 Itävalta.......................... 50 EU-25 .......................... 41 EU-12 .......................... 45,2 tuksen maat Saksa ja Tanska eivät enää eroaisi muista taulukon maista yhtä sel- keästi. OECD esittää julkaisussaan las- kelmia lapsiperheiden sekä myös kes- kituloista hieman pienempi- ja suu- rempituloisten verorasituksesta ja ve- rokiilasta. Taulukosta 3 on lisäksi havaittavissa Suomen keskituloisen työntekijän net- toverotuksen kansainvälisesti tarkastel- tuna melko merkittäväkin keventymi- nen kuluvalla vuosikymmenellä. Myös muut Pohjoismaat ovat alentaneet kes- kimääräistä palkkatyön nettoverorasi- tustaan. Tulevaisuudessa ansiotuloverot ja so- siaaliturvamaksut ovat jälleen korotus- paineiden alla. Mikäli kiihtyvä kansain- välinen verokilpailu alentaa veroastei- ta ja sitä myötä verotuloja yhteisö- ja pääomatuloverotuksen osalta, niin riit- tävän rahoituksen keräämiseksi on jul- kisen vallan kiristettävä muita veroja. Työn verotuksen kiristäminen tuskin on toivottavin ratkaisu, mutta julkis- ten menojen kasvaessa se voi olla en- nemmin tai myöhemmin väistämä- töntä. Lähde: OECD (2006). EU-15- ja OECD-keskiarvot ovat painottamattomia. Taulukko 3. Keskituloisen palkansaajan verorasitus eri maissa (ei avioliitossa eikä lapsia). Työntekijän palkkaverot ja sosiaaliturvamaksut vähennettynä saaduilla tulonsiir- roilla, % bruttopalkasta. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Suomi................ 34,2 32,9 32,4 31,9 31,2 31,3 Ruotsi ................ 33,7 32,4 30,6 31,2 31,5 31 Norja ................. 30,7 31,4 30,8 30,2 30,1 29 Tanska ............... 44,1 43,3 42,3 42,2 40,9 41 Puola ................. 31,6 31,3 31,3 31,5 31,8 32 Espanja .............. 19,8 20,1 20,4 19,7 20 20,3 Saksa ................. 44,5 43,4 44 41,3 43,5 41,7 Ranska ............... 28,8 29,1 29,1 28,9 28,8 29 USA................... 24,1 24 23,9 23,6 23,6 23,6 UK ..................... 25,4 25,2 25,3 26,3 26,3 26,5 Japani................. 17 17 20 18,2 18,3 18,5 Alankomaat........ 33,2 30,5 30,6 31 32,2 32,2 Tshekki .............. 22,6 22,5 22,9 23,3 23,8 24,1 Unkari ............... 35,7 38,4 36,5 33 34,4 32,9 Irlanti................. 20,3 16,9 16,4 16 18,2 17,7 Kreikka .............. 21,1 20,8 20,2 20,2 21 21,6 Portugali ............ 22,4 21,3 21,6 21,7 21,8 21,1 Itävalta ............... 31 31,4 31,6 32 32,3 32,1 OECD ............... 26,6 26,3 26,1 25,9 26,2 26,2 EU-15 ............... 30,6 29,7 29,3 29,1 29,5 29,4
  • 22.
    20 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 KIRJALLISUUS Adema, W. & Ladaique, M. (2005), Net Social Expenditure, 2005 Edition. More Comprehensive Measures of Social Support, OECD Social, Employment and Migration Working Papers No. 29. European Commission (2006), Structures of the Taxation Systems in the European Union: 1995–2004. Hietala, H. & Lyytikäinen, T. (2003), Työn, pääoman ja kulutuksen verorasi- tuksen mittaaminen, VATT-keskustelu- aloitteita 298. Hjerppe, R.& Kari, S.& Kiander, J. & Poutvaara, P. (toim.) (2003), Verokilpai- lu ja Suomen verojärjestelmä, Helsinki: WSOY. OECD (2005), Economic Outlook. OECD (2006), Taxing Wages 2004/ 2005. Puoskari, P. & Taimio, H. (2002), Suo- men julkisen sektorin tila ja tulevaisuu- den näkymät, Palkansaajien tutkimuslai- tos, Tutkimuksia 86. Tilastot: EU:n komissio (2005), European Economy. Public Finances in EMU 2005, Statistical Annex. Eurostat (2006), Statistical Office of the European Communities. Government Finance Statistics. International Labour Organisation (2006), Laborsta Database, ILO Public Sector Employment. OECD (2005), Revenue Statistics 1965–2004. OECD (2006) Tax Database. Seppo Laakso Toimitusjohtaja, tutkija Kaupunkitutkimus TA Oy seppo.laakso@kaupunkitutkimusta.fi Heikki A. Loikkanen Professori Helsingin yliopisto heikki.loikkanen@helsinki.fi Kuntien perus- palvelujen kustan- nustehokkuus laajan kunta-aineiston ja sitä täydentävän case- tutkimuksen valossa Kirjoituksessa tarkastellaan kuntien peruspalvelu- tarjonnan kustannustehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä kahden tutkimuksen valossa. Näin tuodaan esille kuntareformihankkeiden haasteita ja mahdollisuuksia. Kustannustehokkuus on yksi tavoit- teista, joita hallituksen palvelu- ja kun- tarakennehanke (PARAS-hanke) pyr- kii edistämään. Tässä artikkelissa kus- tannustehokkuuteen vaikuttavien teki- jöiden roolia tarkastellaan kahden tut- kimuksen tulosten valossa. Ensimmäi- sessä niistä (Loikkanen ja Susiluoto 2005a) kuntia arvioidaan päätöksen- tekoyksikköinä, jotka tarjoavat useita
  • 23.
    21TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 palveluita kuntalaisille joko itse tuot- taen tai niitä muilta ostaen. Kustan- nustehokkuuden arviointi perustuu kuntakohtaisten suorite- ja panostie- tojen käyttöön. Esille saatuja tehok- kuuseroja selitetään sitten kuntien ra- kenneominaisuuksilla. Toinen tutkimus (Laakso ja Kilpeläi- nen 2006) sisältää yksityiskohtaisem- paa tietoa kuntien palvelutarjonnasta, joka tapahtuu tyypillisesti useiden yk- siköiden (päiväkotien, koulujen, ter- veyskeskusten jne.) verkoston kautta. Yksiköiden lukumäärät, koot ja sijain- nit sekä väestön sijainti vaikuttavat toi- minnan tehokkuuteen. Toisaalta kun- nan omalla organisaatiolla, johtamisella ja palvelujen järjestämistavalla on myös merkitystä kunnan palvelutoiminnan tehokkuudelle. Näistä tekijöistä esite- tään alustavia tuloksia neljää kuntaa koskevan case-tutkimuksen perusteel- la. On korostettava, että kustannuste- hokkuus on eri asia kuin kuntien me- not asukasta kohti. Edellinen kuvaa sitä, kuinka paljon suoritteita määrätyllä ra- hasumma saadaan, kun taas jälkimmäi- nen riippuu sekä kustannustehokkuu- desta että toiminnan laajuudesta. Asu- peruspalvelutarjonnan kustannuste- hokkuutta kaikkiaan 353 kunnassa vuosina 1994–2002.2 Alle 2000 asuk- kaan kunnat, Ahvenanmaan kunnat ja tutkimusperiodilla kuntaliitoksia teh- neet kunnat eivät kuuluneet tutkimus- aineistoon. Tutkimuksen ensimmäisessä vaihees- sa kunnille laskettiin palvelutarjonnan3 suhteelliset kustannustehokkuusluvut ns. DEA-menetelmää käyttäen. Aiem- mista sektorikohtaisista tutkimuksista4 poiketen tässä tutkimuksessa kuntia käsitellään monituoteyrityksen tapaan useiden peruspalvelujen tarjoajana. DEA antaa tehokkaimmille kunnille vertailuluvun 100 prosenttia. Muut kunnat saavat alhaisempia vertailulu- kuja riippuen siitä, mikä on niiden suh- teellinen asema tehokkaimpiin nähden. Kunkin kunnan saama prosenttiluku mittaa sen tarjoamien palvelujen mää- rää suhteessa niiden kustannuksiin. Mukana oli kymmenen keskeistä so- siaali-, terveys- ja sivistystoimen pal- velua, jotka liittyivät lasten päivähoi- toon, perusterveydenhuoltoon, van- husten ja vammaisten laitospalveluihin, peruskoulu- ja lukio-opetukseen sekä kirjastotoimeen. Panoksina olivat näi- den palveluiden yhteenlasketut netto- kustannukset kunkin kunnan käyttö- taloudessa. Peruspalvelutarjonnan kus- tannustehokkuus vaihtelee huomattavasti kuntien välillä Vuosittain suoritettujen tehokkuusana- lyysien perusteella keskimääräisen kun- nan tehokkuus oli 87 prosenttia, mut- ta kahdeksan heikointa jäi kustannus- tehokkuudeltaan alle 70 prosentin. Voidaan sanoa, että heikoimmat kun- nat tuottivat tietyllä rahamäärällä vain kaskohtaisten menojen perusteella ei voi tehdä päätelmiä kuntien palvelutarjon- nan kustannustehokkuudesta ja mah- dollisten mittakaavaetujen esiintymises- tä. Korkeat menot voivat toteutua kor- keiden kustannusten ja pienten määri- en tai alhaisten kustannusten ja suur- ten määrien tuloksena.1 Tutkimustuloksia 353 kun- nan peruspalvelutarjonnan kustannustehokkuudesta Syksyllä 2005 julkaistu Loikkasen ja Susiluodon (2005a) tutkimus arvioi 1 Tanskan kuntareformin yhteydessä teh- dyissä tutkimuksissa kuntien palvelutar- jonnassa esiintyviä suurtuotannon etuja ja -haittoja tutkittiin asukaskohtaisten me- nojen avulla. Alhaisimmat menot olivat 10 000–40 000 asukkaan haarukassa eli “liian pienissä”, ja toisaalta yli 40 000 asukkaan kunnissa tulkittiin esiintyvän skaalahaittoja (ks. Groes 2005). Tanska- laistutkimusten ongelmana on se, ettei tu- losten perusteella voi sanoa, onko kyse toi- minnan laajuuden eroista vai tehokkuus- eroista. 2 Tutkimuksesta on julkaistu myös eng- lanninkielinen artikkeli (Loikkanen ja Susiluoto 2005b). 3 Kunnan palvelutarjonta-termillä viita- taan siihen, että kunta voi joko tuottaa palvelut itse tai ostaa niitä muilta kunnil- ta ja kuntayhtymiltä tai yksityiseltä sekto- rilta. 4 Ks. Luoman ja Moision (2005) katsa- usta. Seppo Laakso (vasemmalla) ja Heikki Loikkanen (oikealla) ovat pitkän linjan taloustutki- joita.
  • 24.
    22 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 noin kaksi kolmasosaa siitä palvelujen määrästä, minkä tehokkaimmat saivat aikaan. Kustannustehokkuuden kärkikuntia olivat Rusko, Raisio, Toijala ja Kihniö. Yleisemminkin kärkeen sijoittuneet kunnat ovat pieniä, sijaitsevat pääasi- assa maan eteläosassa ja ovat usein suurten kaupunkialueiden kehyskun- tia. Asukkaiden tulotaso kustannuste- hokkaimmissa kunnissa on yleensä hyvä ja taajama-aste korkeahko. Te- hokkuusjakauman loppupäässä olivat Kittilä, Muonio ja Enontekiö. Yleisem- minkin heikoimpia kuntia yhdistää pohjoinen sijainti ja korkea työttömyys- aste, ja myös ne ovat väkiluvultaan pie- nemmästä päästä. Toisaalta mikään paristakymmenestä suurimmasta kaupungista ei sijoitu kustannustehokkuuden mukaisessa jär- jestyksessä kärkeen, muttei myöskään aivan häntäpäähän. Mitään selväpiirteis- tä yhteyttä ei voi havaita, kun kuntien kustannustehokkuutta ja kunnan väki- lukua koskevia muuttujia tarkastelee yhdessä, lukuun ottamatta sitä, että pienimpien kuntien joukossa kustan- nustehokkuutta koskevien lukujen ha- jonta on suurempi kuin keskisuurten ja suurten kuntien joukossa (kuvio 1). Kunnan koko voi kuitenkin vaikuttaa tehokkuuteen yhtenä tekijänä muiden taustatekijöiden joukossa, kuten tässä artikkelissa edempänä nähdään. Suurimmista kaupungeista Tampe- re, Oulu, Lahti, Kuopio ja Pori me- nestyivät hyvin. Näiden kaikkien kus- tannustehokkuus oli vähintään 90 pro- senttia. Sen sijaan Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku ja Jyväskylä jäivät kes- kitason alapuolelle. Mitä kustannustehokkuus- erojen taustalta löytyy? Tutkimuksen toisessa vaiheessa kunti- en palvelutarjonnan kustannustehok- kuuden eroja selitettiin regressiomal- lien avulla, jolloin näiden erojen taus- talta löytyi kymmenkunta teoreettisesti mielekästä ja tilastollisesti merkitsevää tekijää. Kustannustehokkuus jäi yleensä sitä alhaisemmaksi mitä korkeampi tulo- taso kunnassa oli. Tulotason tulkittiin ilmentävän kunnan kustannustasoa. Toisaalta korkea koulutustaso nosti tehokkuutta. Osoittautui myös, että suurimmilla kaupungeilla on taakka- naan suuresta koosta johtuva tehotto- muushaitta, vaikka useat niistä menes- tyivät vertailussa varsin hyvin. Tulok- set eivät kuitenkaan paljastaneet, mis- tä konkreettisista seikoista kokoon liit- tyvä haitta seuraa. Toisaalta väestömää- rällä mitatulla kuntakoolla ei ole käy- tännön merkitystä vertailtaessa pieniä ja keskikokoisia kuntia keskenään, koska väestömäärä selittää eroista var- sin vähän. Selväpiirteistä kunnan vä- estömäärän optimikokoa peruspalve- lutarjonnan näkökulmasta ei tutkimuk- sessa saatu esille. Kunnan syrjäinen sijainti on huomat- tava haitta. Asutuksen keskittyminen taajamiin puolestaan kohottaa tehok- kuutta. Korkea työttömyysaste ja mo- nipuolinen palvelutarjonta ovat omiaan heikentämään tehokkuutta, kun taas korkea parhaassa työiässä (35-49-vuo- tiaat) olevien osuus kohottaa sitä. Myös yksityisiltä tuottajilta hankittujen osto- palvelujen suuri osuus kunnan palve- lutarjonnassa paransi tehokkuutta. Li- säksi runsaat valtionavut heikensivät kustannustehokkuutta 1990-luvun puolivälin tienoille muttei sen jälkeen, kun uusi könttäsummatyyppinen jär- jestelmä oli vakiintunut. Todettakoon, että politiikkaan liitty- vät muuttujat kuten valtuustojen voi- masuhteiden mittarit, niiden muutok- set tai äänestysaktiivisuus eivät selittä- neet tehokkuuseroja. Myöskään kes- kuskunnan osuus seutukunnan väes- töstä tai kunnan väestömäärän (pidem- män aikavälin) muutos eivät selittäneet kuntien tehokkuuseroja. Tulosten tulkinta ja varaukset Loikkasen ja Susiluodon tutkimus kat- toi vain peruspalvelut. Erikoissairaan- hoito, infrastruktuuri ja liikennepalve- lut eivät sisältyneet peruspalveluihin. Näillä aloilla mittakaavaetuja on enem- män kuin peruspalveluissa, joten koko kuntien toimintaa koskevia johtopää- töksiä ei tuloksista voi vetää. Kuntien peruspalveluitakin tarkasteltiin standar- doidulla tavalla eikä mahdollisia laatu- eroja voitu suoraan ottaa huomioon. Todettakoon kuitenkin, että peruspal- velutarjonnan tehokkuus ei toteudu palvelutarjonnan laadun kustannuksel- la. Suomen kuntaliiton 30 kunnan asukkaiden arvioihin perustuvien pe- Kuvio 1. Kuntien kustannustehokkuus ja väkiluku (logaritminen) 1994–2002. Lähde: Loikkanen ja Susiluoto (2005a).
  • 25.
    23TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 ruspalvelujen tyytyväisyysindeksien ja samojen kuntien tehokkuuslukujen välillä on positiivinen (noin +0,4) kor- relaatio. Huolimatta erilaisista varauksista saa- dut tehokkuuserot ovat pääosin loo- gisia. Ne selittyvät suurelta osin aivan järkeenkäyvillä muuttujilla, niiden vai- kutussuunnat olivat yleensä ennakko- odotusten mukaisia, ja tulokset sopi- vat myös hyvin yhteen aiempien sek- torikohtaisten tehokkuustutkimusten kanssa. Case-tutkimus neljän kunnan peruspalvelutarjonnasta Edellä esitelty Loikkasen ja Susiluodon tutkimus valottaa kuntien kustannus- tehokkuuden eroja ja niitä selittäviä tekijöitä, mutta kuntatason tutkimus- aineisto ei kata läheskään kaikkia te- kijöitä, joista kustannustehokkuus voi riippua. Seuraavassa esiteltävän case- tutkimuksen alustavat tulokset valot- tavat muun muassa palveluverkosto- jen ja väestön aluerakenteen roolia palvelutarjonnan tehokkuuteen vaikut- tavina tekijöinä. Siinä käytetään sekä kunta-aineistoja täydentävää tilastoai- neistoa että kyselyitä ja haastatteluita tutkimuksen kohteena olevissa kunnis- sa, jotka ovat Kirkkonummi, Mäntsä- lä, Nurmijärvi ja Vihti. Case-tutkimuksen taustaksi tarkastel- laan näiden kuntien peruspalvelutar- jonnan kustannustehokkuutta Loikka- sen ja Susiluodon tulosten mukaan. Kuvion 2 perusteella pääkaupunkiseu- dulta Helsinki, Espoo ja Vantaa sekä kehysalueelta Kirkkonummi, Mäntsä- lä, Tuusula, Vihti ja Sipoo jäivät koko maan (353 kuntaa) keskitason alapuo- lelle. Sen sijaan Kerava, Nurmijärvi, Järvenpää, Hyvinkää ja Pornainen oli- vat tehokkaimmassa neljänneksessä. Case-kunnista Nurmijärvi erottuu muista selvästi kustannustehokkuuden kärkipään kuntana, kun taas Vihti sekä erityisesti Mäntsälä ja Kirkkonummi ovat koko maan ja myös Helsingin seudun mediaanin alapuolella. Yksittäisen kunnan kannalta yllä esi- tetyn kaltaiset tulokset eivät ole riittä- vän konkreettisia, jotta voitaisiin tehos- taa toimintaa ja parantaa palvelutar- jontaa. Maantieteelliselle sijainnille yk- sikään kunta ei voi mitään, mutta on myös tekijöitä, joita kunnan omin pää- töksin ja toimenpitein voidaan muut- taa. Tällaisia ovat palveluverkosto, palveluiden järjestämistapa sekä pitem- män ajan kuluessa myös yhdyskunta- rakenne. Tästä näkökulmasta avain- asemassa on se, mitä kukin kunta voi oppia niistä kunnista, jotka ovat sa- mantapaisia, mutta jotka tuottavat tai hankkivat palvelunsa kustannustehok- kaammin. Case-kunnat ja tutkimuksen lähestymistavat Case-tutkimusta varten pyrittiin löytä- mään joukko kuntia, jotka ovat sijain- niltaan, rakenteeltaan, kooltaan ja ke- hitysvaiheeltaan samantyyppisiä. Kun- nat valikoituivat Helsingin seudun ke- hyskuntien joukosta tutkijoiden ja kun- tajohtajien keskustelujen perusteella. Case-kuntajoukon muodostumisessa tärkeä tekijä oli kuntien välinen aikai- sempi yhteistyö. Tutkimuksessa tarkas- tellaan samoja palveluita kuin Loikka- sen ja Susiluodon tutkimuksessa. Case-kuntien väkiluku vaihtelee Mäntsälän 18 000:sta Nurmijärven 37 000:een. Kaikki kunnat ovat kas- vaneet erittäin nopeasti viimeisten 20 vuoden aikana. Kaikista kunnista enemmistö työssäkäyvistä pendelöi kunnan ulkopuolelle, useimmat pää- kaupunkiseudulle. Kuntien taajamaval- taisuudessa on suuria eroja: Mäntsälä ja Vihti ovat selvästi pinta-alaltaan laa- jempia ja maaseutumaisempia kuin taajamavaltaiset Kirkkonummi ja Nur- mijärvi. Kirkkonummella ruotsinkielis- ten osuus väestöstä on selvästi suurem- pi kuin muissa kunnissa. Kaikissa kun- nissa lapsiperheisiin kuuluvien osuus väestöstä on erittäin suuri. Vastaavasti eläkeikäisten osuus on melko pieni mutta tulee kasvamaan nopeasti. Case-tutkimusta varten hankittiin yksityiskohtaiset tilastotiedot tutkimuk- sessa käsiteltävien palveluiden suorit- teista ja kustannuksista vuosilta 2000– 2005. Tämän lisäksi kustakin kunnasta saatiin tiedot kunkin palvelun palvelu- Kuvio 2. Peruspalvelutarjonnan kustannustehokkuus Helsingin seudun 14 kun- nassa sekä koko maan ja Helsingin seudun kuntien mediaani 1994–2002, prosenttia. Lähde: Loikkanen ja Susiluoto (2005a).
  • 26.
    24 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 verkostosta, palvelujen kustannusra- kenteesta, maksutuloista, palveluiden organisoinnista sekä ostopalveluiden käytöstä ja kustannuksista. Jokaisen palvelusektorin vastuuhenkilöiden kanssa käytiin henkilökohtaisissa kes- kusteluissa läpi kunnan palvelun kes- keiset piirteet, mahdolliset ongelmat, kuntien välisen vertailukelpoisuuden kysymyksiä sekä arvioita kuntien vä- listen erojen taustatekijöistä. Palvelukustannusten erot ja niiden taustatekijät Suuri haaste kaikissa kuntien toimin- taa ja taloutta koskevissa tutkimuksis- sa on tietojen vertailukelpoisuus kun- tien välillä. On perusteltua arvioida, ovatko kuntien peruspalveluiden suo- ritteet ja niiden kustannukset vertailu- kelpoisia. Suoritteiden vertailukelpoisuus: Loikkasen ja Susiluodon tutkimukseen alun perin mukaan otetut palvelut on valittu sillä perusteella, että niissä pal- velusuoritteen sisältöä voidaan pitää kohtuullisen samanlaisena eri kunnis- sa. Jonkin verran eroja kuitenkin on: esimerkiksi perusterveydenhuollon avo- hoitokäynnit voivat painottua eri kun- nissa erilaisiin hoitotapahtumiin mm. väestörakenteesta (mm. ikärakenne ja sairastuvuus) johtuen. Vanhusten lai- toshoitoon otetaan joissain kunnissa vain suhteellisen hyväkuntoisia vanhuk- sia (huonokuntoiset ovat terveyskes- kuksen vuodeosastolla), kun taas toi- sissa kunnissa vaihtelu on suurempaa, mikä heijastuu yksikkökustannuksiin. Erot palvelusuoritteiden sisällössä selittävät jossain määrin kuntien väli- siä yksikkökustannusten eroja, mutta tämä on haastatteluissa kohtuullisen hyvin pystytty selvittämään. Lisäksi pal- veluissa voi olla laatueroja: esimerkik- si palveluhenkilökuntaa voi olla vaih- televa määrä asiakasta kohti tai palve- luhenkilökunnasta on suurempi tai pie- nempi osuus epäpäteviä tilapäistyön- tekijöitä. Tällaiset tekijät vaikuttavat sekä palvelun laatuun että yksikkökus- tannuksiin. Täydellistä laatukontrollia tässäkään case-tutkimuksessa ei ole pystytty tekemään. Kustannusten vertailukelpoisuus: Palveluiden yksikkökustannusten kan- nalta avaintekijä on se, ovatko palve- lujen tuottamisen kustannukset lasket- tu eri kunnissa samalla tavalla. Suu- rimmat kustannuserät eli palkka- ja muut henkilöstökustannukset kirjataan kunnissa samalla tavalla, mutta eroja on mm. kunnan sisäisten toimitila- ja kiinteistökustannusten hinnoittelussa ja kohdentamisessa, poistojen kohdenta- misessa sekä palveluiden ostojen kus- tannusten kohdentamisessa. Sisäisten palveluiden hinnoittelun sekä kustan- nusten kohdentamisen erot kuntien ti- linpidossa ovat yksi tärkeimmistä te- kijöistä, jotka rajoittavat kuntien väli- siä vertailuja. Niiden selvittäminen on ollut yksi suurimmista ongelmista täs- säkin case-tutkimuksessa, vaikka tut- kittavia kuntia on vain neljä. Sen jälkeenkin, kun palvelusuorittei- den ja -kustannusten vertailukelpoisuus on saatu kohtuullisella tasolla varmis- tettua, palvelujen yksikkökustannuk- siin jää yllättävän suuria eroja kuntien välillä. Tutkimus on vielä meneillään, joten varsinaisia tuloksia ei vielä voida esittää. Seuraavassa havainnollistetaan eroja parin esimerkin avulla sekä poh- ditaan yleisesti eroihin vaikuttavia te- kijöitä. Kuvion 3 mukaan perusterveyden- hoidon yksikkökustannusten (euroa / avohoidon käynti) ero halvimman (Nurmijärvi) ja kalleimman (Mäntsä- lä) case-kunnan välillä oli noin 29 % (suhteessa halvimman kustannusta- soon) vuonna 2004. Lasten päiväko- tihoidossa (kuvio 4) ero halvimman (Nurmijärvi) ja kalleimman (Kirkko- nummi) välillä on 39 %. Mistä näin suuret erot johtuvat? Seu- raavassa esitetään tekijäryhmiä, jotka osaltaan ovat osoittautuneet merkittä- viksi tekijöiksi palvelukustannusten erojen taustalla, mutta tutkimuksen ollessa kesken niitä ei kohdenneta yk- sittäisiin palveluihin tai kuntiin. Kunnan sijainti ja yhdyskuntara- kenne: Kunnan sijainti metropolialu- eella vaikuttaa itsessään tiettyjen pal- veluiden kysyntään ja palveluiden jär- jestämiseen. Suurkaupunkialueella työssäkäynti asuinkunnan ulkopuolel- la on yleistä. Metropolialueella on tar- jolla suuri valikoima yksityisiä palve- luita, ja myös kunnallisissa palveluissa on hyvät mahdollisuudet toteuttaa kun- tien välistä yhteistyötä, koska etäisyy- Suomen kunta- ja palvelurakennetta ollaan uudistamassa, mutta uudistuksen todellinen sisältö on vielä selkiintymättä.
  • 27.
    25TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 det ovat kohtuullisen lyhyet. Helsin- gin seudun kunnissa käytetään asukasta kohti keskimäärin selvästi vähemmän kunnallisia perusterveydenhuollon ja hammashuollon palveluita kuin muun maan kunnissa, mikä ensi sijassa joh- tuu yksityisten terveyspalveluiden (ml. työterveyshuolto) suuresta tarjonnas- ta ja laajasta käytöstä. Kunnan yhdyskuntarakenne on avaintekijä palveluverkoston taustalla. Asutuksen keskittyminen suuriin taa- jamiin mahdollistaa keskitetymmän palveluverkoston kuin maaseutuvaltai- nen tai hajanainen yhdyskuntaraken- ne. Keskitetty palveluverkosto mahdol- listaa mittakaava- ja verkostoetujen (mm. palvelujen ja työntekijöiden ris- tikäyttö) hyödyntämisen ja siitä seu- raavat kustannussäästöt useimmissa palveluissa. Yhdyskuntarakenteeltaan hajanaisessa kunnassa palveluverkos- ton äärivaihtoehtoina ovat: (1) laajan, pienistä palvelupisteistä (kuten kylä- koulut) koostuvan palveluverkoston ylläpitäminen, ja (2) palveluiden kes- kittäminen suurimpiin taajamiin ja kul- jetuspalveluiden (mm. koulukuljetuk- set) tai liikkuvien palveluiden (mm. kirjastoauto) järjestäminen haja-asu- tusalueille. Kaikki tutkimuksen case- kunnat tasapainoilevat näiden vaihto- ehtojen välillä. Väestörakenne: Kunnan väestöra- kenne vaikuttaa useiden palveluiden kysyntään ja heijastuu edelleen palve- luiden yksikkökustannuksiin. Lasten ja vanhusten lukumäärä ja alueellinen si- joittuminen määrittävät suoraan mm. päivähoito-, koulu- ja vanhuspalvelui- den tarpeen. Ikärakenne voi vaikuttaa myös palveluiden yksikkökustannuk- siin, esimerkiksi ikääntyneen väestön määrä vaikuttaa siihen, minkälaisia vaivoja terveydenhuollon avohoidon käynneissä hoidetaan. Väestön tulo- ja koulutustaso ovat yhteydessä sen ter- veydentilaan sekä yksityisten ja julkis- ten palveluiden käytön väliseen suh- teeseen. Tulotaso vaikuttaa myös mm. päivähoidon ja vanhusten laitoshoidon maksutuloihin, sillä niiden taksat ovat sidoksissa tuloihin. Tämä heijastuu edelleen palveluiden nettomääräisiin yksikkökustannuksiin (kustannukset – maksutulot). Väestön kielijakaumalla on suuri merkitys palveluverkoston ja palvelukustannusten kannalta, koska kuntien on ylläpidettävä myös ruotsin- kielistä palveluverkostoa. Palveluverkosto: Palveluverkoston rakenne vaikuttaa kunnan palvelujen järjestämiseen, palveluiden saavutetta- vuuteen ja laatuun sekä palveluiden tuottamisen kustannuksiin. Kuten edel- lä on todettu, kunnan sijainti, yhdys- kuntarakenne ja väestörakenne ovat keskeisiä palveluverkostoa määrääviä tekijöitä. Tästä huolimatta kunnilla on huomattavasti valintamahdollisuuksia verkoston toteuttamisessa, ja saman- tapaisen yhdyskuntarakenteen omaa- vissa kunnassa voi olla hyvinkin erilai- nen palveluverkosto. Kunnat voivat hyödyntää myös eri palveluiden välisiä synergiaetuja palveluverkoston järjes- tämisessä. Esimerkiksi sijoittamalla eri palveluita samaan kiinteistöön tai sa- Kuvio 3. Perusterveydenhuollon suoritteen nettokustannukset (€) vertailukun- nittain, Helsingin seutu ja koko maa vuonna 2004. Lähde: Tilastokeskus. Kuvio 4. Lasten päiväkotihoidon suoritteen nettokustannukset (€) vertailukun- nittain, Helsingin seutu ja koko maa vuonna 2004. Lähde: Tilastokeskus.
  • 28.
    26 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 moihin tiloihin voidaan onnistuneella järjestelyllä saada säästöjä kiinteistökus- tannuksissa, ruokahuollossa ja muissa tukipalveluissa. Case-tutkimuksen alus- tavien tulosten perusteella voidaan sa- noa, että kunnan palveluverkoston ra- kenne on yksi keskeisimmistä tekijöis- tä, joka vaikuttaa palvelujen tuottami- sen yksikkökustannuksiin. Palvelujen järjestäminen: Palvelu- verkoston rakenteen lisäksi palveluiden järjestämiseen liittyy paljon valintoja ja ratkaisuja, jotka vaikuttavat niiden saa- tavuuteen, laatuun ja kustannuksiin. Tähän liittyy suuria, osin periaatteelli- sia ja jopa ideologisia valintoja, kuten kunnan oman tuotannon, kuntien vä- lisen yhteistyön (mm. kuntayhtymät) sekä ostopalveluiden (yksityisiltä tuot- tajilta tai muista kunnista) välinen työn- jako. Samoin vaihtoehtoisten palvelu- muotojen, kuten lasten päiväkotihoi- don ja perhepäivähoidon, välinen työn- jako on merkittävä kysymys. Myös palveluiden laatuun ja hinnoitteluun liittyy tärkeitä kunnan valintoja, vaik- ka monien kunnallisten peruspalvelu- jen sisältö ja asiakkaalta perittävät maksut ovat laeilla säädeltyjä. Se, hoi- detaanko palvelut lain edellyttämällä minimihenkilöstöllä esimerkiksi päivä- kodeissa vai panostetaanko henkilös- töön enemmän, vaikuttaa sekä laatuun että kustannuksiin. Niissä palvelussa, joissa lainsäädännön asettamat vaati- mukset ovat muita palveluita väljem- mät, kuten vanhustenhuollossa ja kir- jastoissa, kunta voi varsin vapaasti määritellä, mitä palveluita ja kuinka paljon ja minkä laatuisina se tarjoaa asukkaille. Edellä esitettyjen suurten lin- jausten ohella palvelujen laatu ja kus- tannukset määräytyvät lukemattomis- ta pienistä yksityiskohdista palveluver- koston organisoinnissa, toimipaikko- jen toiminnassa ja yksittäisten työnte- kijöiden arkisessa työssä. Lopuksi Sekä Loikkasen ja Susiluodon että Laakson ja Kilpeläisen tutkimusten tulosten perusteella väestömäärältään samanlaiset kunnat voivat poiketa yh- dyskuntarakenteeltaan ja palveluver- kostoltaan, mikä aiheuttaa eroja kus- tannustehokkuudessa. Tämän lisäksi yhdyskuntarakenteeltaan ja palveluver- kostoltaan samanlaisissa kunnissa voi olla suuria eroja palveluiden laadussa ja kustannuksissa, koska palvelujen järjestämistavoissa on eroja. Kustan- nustehokkuuteen vaikuttavien tekijöi- den moninaisuus on suuri haaste ja samalla mahdollisuus ajankohtaisessa pyrkimyksessä uudistaa kunta- ja palvelurakenteita. KIRJALLISUUS Groes, N. (2005), Decentralisering eller statsstyrning? – den danska kommunreformens innehåll och utmaningar, Ekonomisk debatt, 5/2005, 77–95. Laakso, S. & Kilpeläinen, P. (2006), Case-tutkimus Helsingin seudun kunti- en palvelutarjonnan kustannustehok- kuudesta. Tekeillä, valmistuu syksyllä 2006. Loikkanen, H.A. & Susiluoto, I. (2005a), Paljonko verorahoilla saa? Kun- tien peruspalvelutarjonnan kustannus- tehokkuuden erot ja niitä selittävät teki- jät vuosina 1994–2002, Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisu nro.50. Loikkanen, H.A. & Susiluoto, I. (2005b), Cost Efficiency of Finnish Municipalities in Basic Service Provision 1994-2002, Urban Public Economics Review, 4/2005, 39–64. Luoma, K. & Moisio, A. (2005), Kun- takoko, kuntien menot ja palvelujen tuo- tannon palvelujen tuotannon tehokkuus- erot, VATT-muistioita 69.
  • 29.
    27TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 Tässä artikkelissa käsite hyvinvointi- valtio on laaja-alainen. Sillä voi käsit- tää työnteon, toimeentulon ja yhteis- kunnalliset palvelut toisiinsa kytkevää järjestelmää, joka koskee kaikkia tie- tyssä maassa tai tietyllä alueella asuvia ihmisiä. Sen kehittämisen taustana ovat erilaiset sosiaaliset riskit ja ongelmat, Pekka Kosonen Yliopistonlehtori,dosentti Helsingin yliopisto pekka.kosonen@helsinki.fi Eurooppalaiset hyvinvointi- mallit Euroopassa on erilaisia hyvinvointivaltiomalleja. Kuinka pysyviä ne ovat ja onko näkyvissä yhteistä eurooppalaista sosiaalista mallia? joita teollistuminen ja markkinatalou- den laajeneminen tuovat tullessaan. Markkinatalous on tärkeä taloudelli- sen kasvun perustana, mutta se tuot- taa myös sivu- ja seurausvaikutuksia, joita on ollut tarpeen korjata. Näitä vaikutuksia ovat työttömyys, toimeen- tulo-ongelmat, työperäiset sairaudet, Pekka Kosonen on tutkimuksissaan siirtynyt suomalaisesta kapitalismista pohjoismaisten mallien kautta eurooppalaisiin vertailuihin ja viime aikoina myös globalisaation haastei- denanalysoimiseen.
  • 30.
    28 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 ihmisten velkaantuminen sekä perin- teisen lähiyhteisön ja perhemallin ha- joaminen. Ongelmiin jälkikäteen rea- goiminen ei riitä, vaan keskeistä on ollut sosiaalisen turvallisuuden parantami- nen siten, että jo ennakolta ehkäistään monien ongelmien syntyä tai ainakin kärjistymistä. Tästä näkökulmasta työl- listäminen, työolojen ja työsuhteiden kehittäminen sekä toi- miva yhteiskunnallinen palvelujärjestelmä kuu- luvat olennaisesti hyvin- vointivaltioon. Hyvinvointivaltion kä- sitettä voi täsmentää tasa-arvon asteen ja sosiaalisten oikeuksien kautta. Tasa-arvoa hyö- tyjen ja taakkojen jaos- sa eli tulojen, palvelu- jen ja verojen jaossa voi pitää tärkeänä hyvinvointivaltion tunnusmerkkinä. Tämä ei merkitse täydellistä tasajakoa vaan tasa-arvon jonkinasteista lisäämis- tä uudelleenjaon kautta ja takaamalla kaikille mahdollisimman samanlaiset lähtökohdat. Tasa-arvoisuuden periaa- te koskee niin eri tulonsaajaryhmiä kuin eri sukupuoliakin. Sosiaalisten oikeuksien aste viittaa siihen, kuinka laajasti ihmiset ovat oi- keutettuja sosiaalisiin tulonsiirtoihin ja palveluihin sekä siihen, kuinka kor- vaavia tulonsiirrot ja laadukkaita pal- velut ovat. Etujen laaja kattavuus, uni- versalismi, on tärkeää väliinputoami- sen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Tärkeätä on myös se, että etuudet eivät jää hyvin nimellisiksi ja vaatimat- tomiksi vaan turvaavat riittävän toi- meentulon. Työnteko on toimeentu- lon ensisijainen perusta ja tätä kautta työvoimapolitiikka kytkeytyy läheisesti sosiaalipolitiikkaan, mutta riskien kohdatessa julkisen vallan vastuulle jää ihmisten perusturvasta huolehti- misen. Kansalaisten oikeudet ovat demokra- tioissa vähitellen laajentuneet siviilioi- keuksista (mm. elinkeinovapaus ja oi- keus yksityisomistukseen) poliittisiin oikeuksiin (kuten mielipiteenilmaisu- ja organisoitumisvapaus) ja sosiaalisiin oikeuksiin. Voidaan puhua sosiaalisen kansalaisuuden vahvistumisesta. Sen keskeinen piirre on, että yksilöillä tai ryhmillä on mahdollisuudet osallistua täysivaltaisesti yhteiskunnan toimintaan ja päätöksentekoon – tosiasiallisesti eikä vain muodollisesti. Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytymi- nen voidaan myös nähdä sosiaalisen kansalaisuuden poisvie- misenä. Kun köyhyy- dellä ei ymmärretä vain aineellista puutetta vaan kaikkea sellaista tarpeiden tyydyttämät- tömyyttä, joka estää ih- mistä kehittymästä itse- näiseksi ja täysivaltai- seksi toimijaksi yhteis- kunnassa, se merkitsee samalla sosiaalisen kan- salaisuuden vajaata toteutumista. Siksi köyhyyden ja syrjäytymisen eh- käiseminen on kehittyneen hyvinvoin- tivaltion tärkeä tunnusmerkki. Histo- riallisesti sosiaalinen kansalaisuus on ollut vahvasti sidoksissa kansallisvalti- on muotoutumiseen ja yleiseen demo- kratian laajentumiseen, ja siten se on ollut alueellisesti rajattua ja tässä mie- lessä myös poissulkevaa. (Ferrera 2005) Hyvinvointivaltion sosiaalinen perusta Suomalaisessakin keskustelussa hyvin- vointivaltiota on paljolti arvioitu talou- den ja rahoituksen näkökulmasta. Onkin selvää, että sosiaalista turvalli- suutta voidaan edistää vain taloudel- listen resurssien ja rahoitusmahdolli- suuksien rajoissa. Kuitenkin hyvinvoin- tivaltion oikeutuksen perustelu on enemmän inhimillinen ja sosiaalinen kuin taloudellinen – kyse on jokaiselle kuuluvasta ihmisarvosta ja mahdolli- suudesta osallistua yhteiskunnan toi- mintaan. Mutta taloudellisen ja sosi- aalisen lähtökohdan välillä ei välttämät- tä ole ylittämätöntä vastakohtaa. Ih- misten koulutuksen, sosiaalisen turval- lisuuden ja tasa-arvoisten edellytysten tukeminen on pitkän päälle myös ta- loudellisen kehityksen kannalta tärkeä perusta ja voimavara. Näiden lähtökoh- tien yhteensovittamisessa on keskeistä kiinnittää huomiota sosiaaliturvan ja palvelujen järjestämisen tapaan. Hyvinvointivaltiolla on myös poliit- tinen perustansa. Se on yhteiskunnal- listen voimien ja poliittisten puoluei- den toiminnan tuloksena syntynyt ja kehittynyt järjestelmä. Tästä kyllä seu- raa myös eroja eri maiden välille: sosi- aalipolitiikka on saanut jossain määrin erilaisen painotuksen ja sisällön myös eri EU-maissa. Erot johtuvat vain osaksi taloudellisista seikoista. Toisaalta hy- vinvointivaltiolla on varsin vahva po- liittinen perusta kaikissa maissa. Kes- keisillä tulonsiirto- ja palvelujärjestel- millä on kansalaisten kannatus taka- naan, vaikka yksityiskohdissa mielipi- teet vaihtelevatkin. Eläkeläisten tulot näyttävät olevan tärkeämpiä kuin työt- tömien ja syrjäytyneiden (siis työtä vie- roksuvien) korvaukset. Erilaiset eurooppalaiset hyvinvointimallit Hyvinvointivertailuissa pyritään varsin usein asettamaan vastakkain oman maan hyvät olot ja muiden maiden huonommat olot. “Me” olemme kil- pailukykyisimpiä, ja pohjoismainen malli on malli kaikille (Kettunen 2006). Vaikka jokaisella maalla on ollut omat ratkaisunsa ja omat instituutionsa, ver- tailevalla otteella on puolensa. Oheisessa kaaviossa on tarkoituksel- lisen yksinkertaistavasti esitetty länsi- eurooppalaisten hyvinvointimallien piirteitä. Mallien sisälläkin maat toki eroavat toisistaan; esimerkiksi Man- ner-Eurooppaan luettu Hollanti on eräiltä osin lähellä pohjoismaista hy- vinvointimallia (universalismin koros- tuminen, työllisyysaste). Hyvinvoinnin tuottamisessa on eroteltu julkinen val- ta, markkinat, perhe ja yhteisöt, joista yhteisöillä viitataan osin lähiyhteisöön mutta paljolti myös sosiaali- ja terve- ysjärjestöihin, joilla usein on laajaa pal- velutoimintaa. “Mallimaat” ovat kirjal- Köyhyyden ja syr- jäytymisen eh- käiseminen on kehittyneen hyvin- vointivaltion tärkeä tunnusmerkki.
  • 31.
    29TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 lisuudessa usein esitettyjä esimerkkejä kunkin hyvinvointimallin tyypillisestä edustajasta. Eurooppalaisissa hyvinvointimalleis- sa on tullut jo tavaksi erottaa manner- eurooppalainen, anglosaksinen ja poh- joismainen malli toisistaan. Erityisesti Esping-Andersenin (1990, 1999) an- siosta tai vuoksi tutkimus on keskitty- nyt näiden kolmen regiimin vertailuun ja myös kiistämiseen. Lisäksi sosiaali- turvan taso on Etelä-Euroopan mais- sa alempi kuin muussa Manner-Eu- roopasta, jos kohta ero on viime vuo- sikymmeninä kaventunut, ja eteläisen Euroopan maita voikin tarkastella omana ryhmänään, vaikka Esping- Andersen haluaakin nähdä ne osana mannereurooppalaista mallia. Erona Manner-Eurooppaan on perusturvan ohuus ja suurempi perhekeskeisyys, jota tosin nykyinen syntyvyyden vähe- neminen heikentää. Manner-Euroopassa sosiaaliturva on vahvasti kytketty perheenpään työ- markkina-asemaan, ja rahoitus tapah- tuu pitkälti työnantajilta ja palkansaa- jilta kerätyin maksuin. Työmarkkinoi- den ulkopuolelle jäävien turva onkin sitten heikompaa, joskin viimeisten vuosien aikana tilanne on ollut muut- tumassa. Isossa-Britanniassa pääosin verova- roin rahoitettavaa sosiaaliturvaa luon- nehtii laaja tarveharkinta; valtio takaa perusturvan vain kaikkein puut- teenalaisimmille. Tämä korostui 1980- luvulla pääministeri Thatcherin aika- na, eikä Blairin ’kolmas tiekään’ ole näiltä osin tuonut muutosta. Lisäksi kansalaisia kannustetaan markkina- pohjaisiin ratkaisuihin; julkisen terve- ydenhoidon laajuus on tästä poikke- uksena. Pohjoismaisille hyvinvointivaltioille on sen sijaan ollut leimallista laaja univer- saalisuus. Kaikki kansalaiset ovat oi- keutettuja vähintään verovaroin rahoi- tettuun perusturvaan, mitä täydentä- vät sosiaalivakuutusmaksuin rahoitetut ansiosidonnaiset etuudet. Mallien eroa- vuus näkyy tulonjaon asteessa. Vertai- lukelpoisten aineistojen valossa Poh- joismaat ovat 1980- ja 1990-luvuilla sekä vuosituhannen vaihteessa olleet pie- nimpien tuloerojen mai- ta. Manner-Euroopas- sa tuloerot ovat keski- tasoa, ja suurimmat erot OECD-maailmas- sa löytyvät Meksikosta, Turkista, Yhdysvallois- ta, Isosta-Britanniasta ja eteläisestä Euroopasta (OECD 2005). Toisin kuin kansainvä- lisen keskustelun valossa voisi ajatella, pohjoismainen hyvinvointimalli on pe- rinteisesti nivoutunut työlinjaan. Sosi- aalivakuutuksessa etuudet ovat työhön sidottuja, ja myös suuri osa hyvinvoin- tipalveluista, kuten päivähoito ja kou- lutus, ovat tukeneet työelämään osal- listumista. Tulojen tasaus on tapahtu- nut pitkälti yksilön eri elinvaiheiden välillä. Järjestelmä on edistänyt korkeaa työhön osallistumista, mutta samalla sen rahoitus on edellyttänyt korkeaa työllisyyttä. Ripeän talouskasvun ja ma- talan työttömyyden oloissa sekä kah- den tulonsaajan kokoaikatyöhön pe- rustuvassa huoltajuusmallissa univer- saali, lakisääteinen sosiaaliturvajärjes- telmä edisti sitä elinkeinorakenteen muutosta, jota nopea taloudellinen kas- vu edellytti. Tehokkuuden ja oikeuden- mukaisuuden vaatimukset tukivat pit- kälti toisiaan. Nytkään kovin vahvaa näyttöä näiden olettamusten kumou- tumisesta ei ole esitetty. Mannereurooppalaisissa hyvinvointi- valtioissa ongelmana on itse asiassa ollut ansiotyön vähyys. Ne ovat tuke- neet naisten kotiin jäämistä (tai vaikeut- taneet heidän työhön osallistumistaan), ja ikääntyvästä työvoimasta on pyritty eroon ennenaikaiselle eläkkeelle siir- tämällä. Tällainen “welfare without work”-malli on vaikeuksissa taloudel- lisen perustan horjuessa esimerkiksi joukkotyöttömyyden oloissa, kuten suurissa mannereurooppalaisissa mais- sa on viime aikoina nähty. Lisäksi itäisen Keski-Euroopan mais- sa oli jo sosialismin kaudella suhteelli- sen kehittyneitä sosiaalipoliittisia järjes- telmiä (Kosonen 1995). Kaiken perus- tana oli ainakin viralli- sen määrityksen mukai- nen täystyöllisyys, vaik- ka se osaltaan olikin omiaan ylläpitämään taloudellista tehotto- muutta. Myös muita sosiaalisia oikeuksia kuten eläketurvaa, lap- siperheiden tukia ja pal- veluja laajennettiin, monelta osin työpaik- kakeskeisesti. Valtiolla oli ratkaiseva rooli sosiaalivakuutuksis- sa, eikä sosiaalivakuutusmaksuilla ol- lut merkitystä. Puolue-eliitillä oli etu- oikeutensa, mutta laajasti tarkastellen sosiaalipolitiikka toimi suhteellisen tasa- Kaavio 1. Hyvinvointimallien piirteitä ideaalityyppisesti. Anglosaksinen Mannereur. Eteläeur. Pohjoismainen malli malli malli malli Hyvinvoinnin markkinat julkinen valta perhe julkinen valta tuottaminen perhe perhe yhteisöt näennäis- yhteisöt markkinat (lisääntyvästi) Sosiaaliturvan universaali tar- työmarkkina- työmarkkina- universaali kattavuus veharkintainen asemaan asemaan kattava sidottu sidottu Tuloerot suuret keskitasoa suuret pienet (kasvamassa) “Mallimaa” Iso-Britannia Saksa Italia Ruotsi Usein on eroteltu toisistaan anglo- saksinen, manner- eurooppalainen ja pohjoismainen hyvinvointivaltio- malli.
  • 32.
    30 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 arvoistavasti. Siirtymä sosialismista markkinatalouteen muutti kertaheitolla monia asioita, vaikkakin eri maissa eri tavoin ja eri tahdissa. Hyvinvointijär- jestelmät kohtaavat nykyoloissa kovia haasteita kahdesta suunnasta: uusi po- liittinen ajattelu pyrkii irti sosialismin perinnöstä, ja kapitalismiin siirtymisen vaatimat sosiaaliset kustannukset aset- tavat sosiaaliturvajärjestelmät ja niiden rahoituksen koetukselle. Ongelmana on löytää sosiaalisille oikeuksille uusi pohja uusissa oloissa, joissa tuloerot ja sosiaaliset kuilut kasvavat. Sosiaalinen Eurooppa? Sosiaalisesta näkökulmasta on koettu pulmalliseksi EU:n taloudellisen ja po- liittisen painotuksen ylikorostuminen – unionilla on ollut vain vähän tekemistä ihmis- ten perustavien ongel- mien ja oikeuksien kanssa. Sosiaaliset oi- keudet on paljolti nähty kilpailun esteinä, mikä on ahdas näkökulma myös taloudelliselta kannalta. Sosiaalisten etuuksien alentamises- ta lyhyellä aikavälillä joillekin yrityksille tai maille koituvat mah- dolliset hyödyt voivat johtaa innovaatioiden ja laadun kehittämisen laiminlyömiseen ja si- ten taloudellisen kehi- tyksen heikkenemi- seen pidemmällä aika- välillä. Unionin toimivalta sosiaalipolitiikassa on ollut suhteellisen vähäi- nen: se on rajoittunut kysymyksiin, jotka liit- tyvät työvoiman liikku- vuuteen, työelämän suhteisiin, työturvalli- suuteen, sukupuolten tasa-arvoon työelä- mässä ja aluepolitiikkaan. Myös mai- den väliseen sosiaalipolitiikan koordi- nointiin liittyvä valtuus on koskenut vain jäsenmaasta toiseen siirtyvää työn- tekijää ja hänen perheenjäseniään, jos- kin koordinaation piiriin on vähitellen tullut myös työmarkkinoiden ulkopuo- lella olevia, kuten opiskelijoita. Sosi- aalipolitiikan kehittäminen on ollut hi- dasta myös siksi, että direktiivien hy- väksyntä on vaatinut useissa asioissa neuvoston yksimielisen päätöksen. Hi- tauteen vaikuttaa myös se, että eri int- ressi- ja maaryhmät edistävät hyvin erilaisissa asioissa positiivista ja nega- tiivista integraatiota, jolloin tarvittavaa kannatusta ei synny (Scharpf 1996). Eräissä sosiaalipoliittisissa asioissa EU on toki kyennyt etenemään. Aluepoli- tiikassa rakennerahastot ovat mahdol- listaneet jonkinasteista tasausta, vaik- ka rahastojen merkitystä ei tule liioi- tella – alueelliset erot ovat edelleen suu- ret. Direktiiveistä keskeiset koskevat työterveyttä ja -turvallisuutta sekä su- kupuolten tasa-arvoa työelämässä. Silti on monia keskeisiä alueita, joilla EU ei ole lainkaan edennyt tai on tyytynyt varsin yleisluontoisiin esityksiin ja suo- situksiin.1 EU:n joissakin asiakirjoissa ja ohjel- missa sosiaalisen Euroopan tärkeys on tuotu esiin. Eräänä ensimmäisistä ava- uksista voi pitää työntekijöiden sosiaa- listen perusoikeuksien peruskirjaa (So- cial Charter) vuodelta 1989, vaikka se rajoittuikin työntekijöiden oikeuksiin ja oli luonteeltaan periaatejulistus. Vuon- na 1992 hyväksytyt kaksi suositusta sosiaaliturvajärjestelmien tavoitteiden lähentämisestä toivat sosiaalipoliittisen konvergenssin ainakin yhteisön piiris- sä tehtävän arvioinnin asiaksi. Komis- sion julkaisemat sosiaalipolitiikan vih- reä kirja (1993) ja valkoinen kirja (1994) olivat yrityksiä kehitellä haas- teisiin vastauksia, joskaan erityisen konkreettisiksi ne eivät yltäneet. Amsterdamin sopimuksen tultua voi- maan keväällä 1999 tilanne muuttui eräiltä osin. Uutta toimivaltaa toivat sen eräät artiklat, joiden pohjalta di- rektiivejä voidaan tehdä työelämästä syrjäytyneiden integroimiseksi työelä- mään. Lisäksi tähdennetään miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä. Silti painopiste on työelämän kysymyksil- lä. Nizzan sopimus ei paljolti muutta- nut tilannetta, ja sopimus uudesta pe- rustuslaista on tunnetusti jäissä. Näis- tä syistä viimeisten kymmenen vuo- den aikana on alettu painottaa “soft law” -tyyppistä eurooppalaista sosiaa- lipolitiikkaa, joka ei perustu asetuk- siin tai direktiiveihin vaan koordinaa- tioon ja parhaiden käytäntöjen esiin- tuomiseen. EU:n sosiaalipolitiikan käsite ero- aa huomattavasti siitä, mihin suoma- laisessa ja muussa pohjoismaisessa kie- lenkäytössä on totuttu (Kosonen 1998). Suuret kysymykset sosiaaliva- Pekka Kososen mielestä on tärkeää tunnistaa hyvinvointi- mallien erot. Jokaisella mallilla on hyvät ja huonot puolensa, jotenniidenasettaminenparemmuusjärjestykseenonkyseen- alaista.Liiallinenomahyväisyyseiedistävertailevaa,kriittistä tutkimusta. 1 Etenemisestä ks. Cousins (1999).
  • 33.
    31TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 kuutuksista ja -palveluista eivät juuri- kaan kuulu sen alaan, ja pääosin tämä onkin luontevaa. (Palveludirektiivistä on käyty kiistaa varsinkin sosiaali- ja terveyspalveluiden “vapauttamisen” osalta.) Mutta rajauksena on myös toimien painottuminen hyvin voitto- puolisesti työmarkkinoilla toimivien ihmisten turvallisuuteen ja tasa-arvoon. Suurin osa Euroopan väestöstä on kuitenkin lapsia, nuoria, vanhuksia, vammaisia, opiskelijoita, perheenäite- jä (ja -isiä) tai työttömiä. Avoimen koordinaation pohjalta on tosin siirrytty uudenlaiseen työllisyys- ja sosiaalipoli- tiikan yhteistyöhön, ja eläkekysymys on otettu koordinaatiomenettelyn piiriin. Perinteisiä hyvinvointimalleja tämä ei kovin pian mullista. Kerran muotou- tuneet instituutiot ovat osoittautuneet varsin kestäviksi, vaikka ne eroavat- kin huomattavasti toisistaan. KIRJALLISUUS Cousins, C. (1999), Society, Work and Welfare in Europe, London: Macmillan. Esping-Andersen, G. (1990), The Three Worlds of Welfare Capitalism, Cambridge: Polity Press. Esping-Andersen, G. (1999), Social Foundations of Postindustrial Economies, Oxford: Oxford University Press. Ferrari, M. (2005), The Boundaries of Welfare. European Integration and the New Spatial Politics of Social Protection, Oxford: Oxford University Press. Kettunen, P. (2006), The Power of International Comparison – A Perspective on the Making and Challenging of the Nordic Welfare State, teoksessa Christi- ansen, N.F. ym. (toim.), The Nordic Model of Welfare – a Historical Reappraisal, Copenhagen: Museum Tusculamun Press. Kosonen, P. (1995), Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot. Yhdentymistä ja ha- jaantumista, Tampere: Gaudeamus. Kosonen, P. (1998), Pohjoismaiset mal- lit murroksessa, Tampere: Vastapaino. OECD (2005), Income Distribution and Poverty in OECD Countries in the Second Half of the 1990s, Paris: OECD. Scharpf, F.W. (1996), Negative and Positive Integration in the Political Economy of European Welfare States, teoksessa Marks, G. ym., Governance in the European Union, London: SAGE. Tuomo Alasoini Työmarkkinaneuvos Työministeriö tuomo.alasoini@mol.fi Työnteon mielekkyys kaipaa ennakoivaa muutosturvaa Työolobarometrin mukaan suomalaiset palkan- saajat kokevat työnteon mielekkyyden vähentyneen, koska globaalin talouden uusien toimintamallien uskotaan leviävän työelämässä. Työolobarometri on haastattelututki- mus, jonka tulokset voidaan yleistää Suomen kaikkiin palkansaajiin, joiden säännöllinen viikkotyöaika on vähin- tään 10 tuntia. Barometri on toteutet- tu vuosittain vuodesta 1992 lähtien. Siinä on kysymyksiä, joissa palkansaa- jat ottavat kantaa työoloihinsa ja työ- suhteisiinsa sekä niiden muutoksiin. Barometrin erityispiirre on, että se mahdollistaa vuotuisten muutosten
  • 34.
    32 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 seurannan, ja monet kysymyksistä on muotoiltu niin, että ne reagoivat her- kästi toimintaympäristön muutoksiin. Barometrissa kysytään palkansaajien näkemystä siitä, onko työnteon mielek- kyys muuttumassa parempaan vai huo- nompaan suuntaan vai onko se ennal- laan. Tämän voi katsoa kuvaavan ba- rometrin kysymyksistä kokonaisvaltai- simmin heidän suhdettaan työtekoon. Palkansaajien näkemyksillä työnteon mielekkyydestä voi otaksua olevan en- nustearvoa myös heidän jaksamiselleen ja jatkamiselleen työelämässä. Tämä on entistä tärkeämpi kysymys työikäisen väestön määrän kääntyessä pitkäksi ai- kaa laskuun. Tarkasteltavana seuraavas- sa on saldoluku eli parempaan ja huo- nompaan suuntaan vastanneiden ero- tus prosenttiyksikköinä. Saldoluvun kehitys on ollut aalto- maista.1 Vuosina 1992–93 se oli ne- gatiivinen, 1994–2000 positiivinen ja sen jälkeen taas negatiivinen (kuvio 1). Positiivisin luku oli vuonna 1997 (+12) ja negatiivisin vuonna 2004 (-22). Saldoluku on ollut yksityisellä sekto- rilla joka vuonna kuntasektoria positii- visempi.Ylemmillätoimihenkilöilläluku on ollut pääsääntöisesti positiivisin ja työntekijöillä negatiivisin. Miehillä luku on ollut jatkuvasti naisia positiivisempi. Nuorimmilla saldoluku on ollut iäk- käämpiä selvästi positiivisempi. 35 vuot- ta näyttäisi olevan selvä rajapyykki. Työnteon mielekkyyden muutoksilla ei ole ollut yhteyttä yleisimpien työelä- män laadun indikaattorien kehitykseen. Muutoksilla ei ole myöskään ollut yh- teyttä barometrin muiden vastaavien saldolukujen kehitykseen, joissa arvi- oinnin kohteena ovat sukupuolten vä- linen tasa-arvo työelämässä, mahdol- lisuus vaikuttaa omaan asemaan työs- sä, esimiesten johtamistapa, itsensä ke- hittämisen mahdollisuudet työssä, tie- tojen saanti työpaikan tavoitteista ja tu- levaisuuden suunnitelmista sekä ym- päristökysymysten huomioon ottami- nen työpaikalla. Kaikki muut saldolu- vut ovat lisäksi olleet selvästi positiivi- sia myös vuosina 2001–05. Työnteon mielekkyyden muutoksen saldoluvun ja talouskehityksen yhteyt- tä selvitettiin korrelaatioanalyysilla. Tarkasteltavina olivat barometrin ai- kasarjat koskien palkansaajien odo- tuksia yleisestä työllisyystilanteesta ja oman työpaikan taloustilanteesta, omakohtaisesta irtisanomis- ja lomau- tusuhasta ja mahdollisuuksista saada ammattitaitoa vastaavaa työtä työttö- mäksi jouduttaessa. Tarkasteluun otettiin myös työttömyysaste ja sen vuotuinen muutos sekä barometrissa oleva henkilöstöä lisänneiden ja vä- hentäneiden työpaikkojen erotuksen saldoluku. Yleistä työllisyystilannetta ja oman työpaikan taloustilannetta koskevat odotukset korreloivat vahvimmin työn- 1 Artikkelissa käytettävä työolobaromet- riaineisto on saatu työministeriön erikois- suunnittelija Pekka Ylöstalolta, joka on myös vastannut barometrin toteutuksesta vuosina 1992–2005. Yksityiskohtaiset ar- tikkelissa esitettävät luvut ja analyysit löy- tyvät teoksesta Alasoini (2006). Tuomo Alasoini on toiminut Työelämän kehittämisohjelman (Tykes) projektipäällikkönä vuo- desta 1996. Kuvio 1. Työnteon mielekkyyden muutoksen saldoluku 1992–2005.
  • 35.
    33TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 teon mielekkyyden muutoksiin. Mie- lenkiintoinen ilmiö on, että työnteon mielekkyyden muutoksen ja oman työ- paikan talouskehityksen saldolukujen välillä oli vuosina 1992–2001 tilastol- lisesti merkitsevä korrelaatio, mutta tästä eteenpäin korrelaatio on olennai- sesti heikentynyt eikä ole koko ajan- jaksolla enää edes melkein merkitse- vä. Korrelaatio vaihtelee palkansaaja- ryhmittäin. Yhteistä kaikille ryhmille on kuitenkin sen selvä pieneneminen vuo- desta 2001. Psykologinen sopimus tulkin- nallisena käsitteenä Työnteon mielekkyyden muutoksen saldoluvun laskua ja irtautumista oman työpaikan talouden muutosodotuksis- ta tulkitaan seuraavassa psykologisen sopimuksen käsitteen avulla. Käsite syntyi 1960-luvulla, mutta tutkimuk- sessa se alkoi yleistyä vasta 1990-lu- vulla (Guest 1998; Smithson ja Lewis 2005). Sillä tarkoite- taan palkansaajien omaksumien ja heidän aiempiin kokemuksiin- sa perustuvien usko- musten muodostamaa kokonaisuutta siitä, mil- laisia palkkioita he ovat oikeutettuja saamaan työnantajalta työ- suhteen kautta vastineeksi työpanok- sestaan. Nämä uskomukset ovat taval- lisesti suurelta osin julkilausumattomia. Psykologiset sopimukset ovat myös yk- silöllisiä ja subjektiivisia. Psykologisiin sopimuksiin voi sisältyä sekä transaktionaalisia että relationaa- lisia elementtejä. Edelliset tarkoittavat työsuhteen kautta saatavia suoraan tai epäsuoraan taloudellisilla arvoilla mi- tattavia palkkioita kuten palkkaa, luon- taisetuja, etenemismahdollisuuksia tai työsuhteen pysyvyyttä. Relationaaliset elementit liittyvät työnantajien ja pal- kansaajien suhteeseen – esimerkiksi luottamus, lojaalisuus, turvallisuus ja arvostus. Transaktionaaliset elementit ovat yleensä sisällöltään ja kestoltaan tarkemmin määriteltyjä kuin relatio- naaliset elementit. Eräs syy kasvaneeseen kiinnostukseen psykologisia sopimuksia kohtaan liit- tyy kilpailuolojen muutokseen. On esi- tetty, että kiristyneessä kilpailutilan- teessa monet yritykset rikkovat enti- senlaisia paternalistisia psykologisia so- pimuksia, joiden ytimenä on ollut hen- kilöstön lojaalisuuden ja täyden työpa- noksen sekä näiden vastineeksi saata- van (suhteellisen) turvatun työsuhteen ja ennustettavien ansioiden välinen vaihtosuhde. Keskustelua ovat virittä- neet yritysten uudelleenjärjestelyt, or- ganisaatioiden keventämiset, toiminto- jen ulkoistamiset ja epätyypillisten työ- suhteiden kuten osa- ja määräaikai- suuksien yleistyminen. Rikkoutumisen seurauksena palkansaajien työtyytyväi- syys ja luottamus työnantajiin voi hei- kentyä, työpanos laskea ja kynnys vaih- taa työpaikkaa alentua. On myös esi- tetty, että globalisoituvassa taloudessa transaktionaalisten elementtien merki- tys suhteessa relationaa- lisiin kasvaa (Sennett 2006; Smithson ja Le- wis 2005). Palkansaajilla on nä- kemys työpanoksensa arvosta työnantajalle. Tätä vastaa uskomus niiden – transaktionaa- listen ja relationaalisten – palkkioiden arvosta, joita he ovat oi- keutettuja saamaan vastineeksi. Pal- kansaajilla on myös käsitys siitä, min- kä arvoisia palkkioita he tosiasiassa saavat tai uskovat jatkossa pystyvänsä saamaan. Jotta palkansaajat olisivat tyy- tyväisiä tähän vaihtoon, on saatavien ja odotettujen palkkioiden oltava vä- hintään yhtä suuria kuin oikeutetuiksi katsotut palkkiot. Palkansaajat koke- vat psykologisen sopimuksensa häiriin- tyvän, mikäli suhde kääntyy toisin päin. Näin voi tapahtua esimerkiksi, kun odotukset oman työpaikan taloudesta synkentyvät. Edellä esitetyn pohjalta tämä vaikuttaa näkemyksiin työnteon mielekkyydestä. Näin ajatellen ei työnteon mielekkyy- den muutoksen saldoluvun vaihtelu työ- markkinoiden ja oman työpaikan ta- louden muutosodotusten mukaan ole yllättävää. Vahvistuva talous lisää liik- kumavaraa palkanmaksussa ja var- muutta työsuhteiden turvallisuudesta ja voi parantaa ilmapiiriä työpaikalla. Työllisyyden paraneminen myös lisää palkansaajien valinnanmahdollisuuksia ja vähentää riippuvuutta nykyisestä työnantajasta. Oman työpaikan talous- tilanteen ja työmarkkinatilanteen hei- kentyminen taas vaikuttaa toisin päin. Kyse on mekanismista, jossa palkan- saajat luottavat siihen, että oman työ- paikan menestyminen ja työsuhteen kautta saatavat erilaiset palkkiot kie- toutuvat läheisesti toisiinsa. Psykologinen sopimus mur- roksessa? Miksi työnteon mielekkyyden muutok- sen yhteys talouden muutoksiin on nyt heikentynyt ja näkemykset työnteon mielekkyydestä synkentyneet? Palkan- saajien näkemykset työoloistaan ylei- sesti eivät ole viime vuosina synkenty- neet (Kauppinen ym. 2004; Lehto ja Sutela 2004; Ylöstalo 2006). Työolo- tutkimuksessa ainoa selvästi yleistynyt epävarmuustekijä oli ennakoimattomi- en muutosten uhka (1997: 33 %, 2003: 40 %). Samanaikaisesti niiden osuus, jotka katsovat saavansa tietoa työtä koskevista muutoksista jo suun- nitteluvaiheessa, pieneni (1997: 41 %, 2003: 34 %). Muutokset olivat suu- rimpia yksityisellä sektorilla. Yhdysvalloissa keskustelu paternalis- tisten psykologisten sopimusten särky- misestä käynnistyi 1990-luvun yritysjär- jestelyihin, organisaatioiden keventämi- siin ja niitä seuranneisiin työvoimavä- hennyksiin liittyen. Myös Suomen 1990-luvun alun laman myötä työvoi- ma väheni rajusti. Kuitenkin erityisesti viime vuosina on palkansaajien asema ollut turvatumpi kuin Yhdysvalloissa, jossa suurella osalla palkansaajia reaali- palkat ovat laskeneet, eikä alentunut- kaan työttömyys ole vähentänyt työsuh- dettaan uhattuna pitävien osuutta (Green 2006). Myös eurooppalaisessa Nykyään palkan- saajat kokevat saavansa yhä huo- nompia palkkioita työpanoksestaan.
  • 36.
    34 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 vertailussa Suomi näyttäytyy vakaana yhteiskuntana. Sosiaalisen pääoman ta- sossa Suomi eroaa muiden Pohjoismai- den kanssa selvästi edukseen (Böhnke 2005; van Oorschot ym. 2006). EVAn tutkimuksen mukaan suoma- laiset suhtautuvat hyvin kriittisesti vii- meaikaisiin irtisanomisiin. Taloudelli- sesti välttämättöminä niitä piti vain runsas 10 % ei-johtavassa asemassa olevista palkansaajista ja alle puolet joh- tavassa asemassa olevistakin (Torvi ja Kiljunen 2005). Myös käsitykset siitä, millaisia yritysjohtajia tarvitaan, ovat muuttuneet vuodesta 1992 vuoteen 2004. Vastaajat pitävät nyt vähemmän tärkeänä kansainvälistä suuntautunei- suutta, rohkeutta uudistuksiin ja val- miutta syvällekäyviin muutoksiin, mut- ta kaipaavat enemmän ihmisläheisyyttä, sosi- aalisuutta ja moraalisesti korkeita tavoitteita ja toimintatapoja. Tulkintani mukaan palkansaajien synkenty- neet käsitykset työnte- on mielekkyydestä ei- vät liity niinkään välit- tömiin oman työn arjen muutoksiin kuin huo- leen uhkaavaksi koettu- jen toimintamallien le- viämisestä työelämässä. Uusia toimin- tamalleja pidetään seurauksena talou- den globalisoitumisesta ja verkostoitu- misesta ja muutosten katsotaan koh- distuvan työpaikoille nyt yllättävämpi- nä, rajumpina ja entistä enemmän nii- den taloudellisesta tilanteesta riippu- mattomasti. Viimeaikaisten irtisano- misten koetaan uhkaavan psykologis- ten sopimusten relationaalisia element- tejä, jotka ovat olleet suomalaisten pal- kansaajien keskuudessa viime vuosina kansainvälisesti verraten tärkeitä. Näyt- tävästi uutisoidut yt-neuvottelut ja yk- siköiden lakkauttamiset ovat omalta osaltaan olleet vahvistamassa synkkää kuvaa työelämän yleisestä kehitykses- tä. Suomen nopeaa talouskasvua 1990- luvun alun laman jälkeen voi pitää tu- loksena kansallisesta (kilpailukyky)- projektista, johon palkansaajat ovat si- toutuneet vahvasti. Palkansaajien psy- kologiseen sopimukseen ja sen sisäl- tämiin tulkintoihin oman työpanoksen ja sen perusteella saatavien palkkioi- den välisen vaihtosuhteen oikeuden- mukaisuudesta on vaikuttanut tämä laajempi konteksti. Se mahdollisti niin monenlaiset työn organisointia, työeh- toja ja työmarkkinoita koskevat jous- tot kuin tulopolitiikan sääntelemät maltilliset, työn tuottavuuden kasvua matalammat palkankorotuksetkin. Koistinen ja Sengenberger (2002) pitävät joustoja työajoissa, työsopimuk- sissa sekä ammatillisessa ja alueellises- sa liikkuvuudessa yhtenä Suomen toi- pumista edesauttaneena avaintekijänä. Ne toteutettiin ympäristössä, joka ta- kasi palkansaajille vas- tineeksi suhteellisen vankan perusturvalli- suuden. EVAn tutki- muksen (Torvi ja Kilju- nen 2005) mukaan 1990-luvun alussa irti- sanomisiin ei liittynyt sa- manlaisia moraalisesti tuomitsevia elementte- jä kuin viime aikoina. Ne mahtuivat osaksi kansallista projektia ei- vätkä uhanneet samal- la tavoin palkansaajien psykologisten sopimusten relationaalisia elementte- jä. Globaalissa taloudessa pääoma liik- kuu yhä enemmän yli kansallisten ra- jojen (Pitkänen ja Sauramo 2005). Pal- kansaajien voi olla vaikeampaa sitou- tua tällaiseen projektiin entisin ehdoin. Jos konteksti, jossa palkansaajat teke- vät tulkintoja työpanoksensa ja sen pe- rusteella saatavien palkkioiden välisen vaihtosuhteen oikeudenmukaisuudes- ta, muuttuu, voi sillä olla monenlaisia vaikutuksia psykologisille sopimuksil- le. Yksi vaikutus voi olla sopimusten muuttuminen transaktionaalisemmik- si. Tällöin esimerkiksi heikentynyttä tunnetta luottamuksesta ja turvallisuu- desta pyritään kompensoimaan korke- ammilla ansioilla tai muilla nopeasti hankittavilla näkyvillä eduilla. Kohti uudenlaista psykologis- ta sopimusta Suomalaisten palkansaajien psykologi- nen sopimus on perustunut ajatuksel- le oman työpaikan taloudellisen me- nestymisen ja oman työsuhteen kaut- ta saatavien palkkioiden välisestä kiin- teästä yhteydestä. On kuitenkin merk- kejä sopimuksen säröilystä. Työnteki- jöiden ja työnantajien etua yhteneväi- sinä pitävien osuus oli vuonna 2004 selvästi alempi kuin kertaakaan edelli- sen 10 vuoden aikana (Torvi ja Kilju- nen 2005). Säröily näkyy työnteon mie- lekkyyden muutoksen saldoluvun las- kuna. Samalla näkemykset työnteon mielekkyyden ja oman työpaikan ta- louden muutoksesta ovat irtautumas- sa toisistaan. Saldoluvun lasku ei liity siihen, että palkansaajat olisivat koke- neet negatiivisia muutoksia työnsä ar- kikäytännöissä. Se näyttäisi liittyvän globaalin talouden uusiin toimintamal- leihin, jotka uhkaavat entisenlaisen psykologisen sopimuksen keskeisiä ele- menttejä ja joiden ennakoidaan leviä- vän työelämässä. Miten käsitykset työnteon mielekkyy- destä voisivat muuttua positiivisem- miksi? Kysymys on työikäisen väestön supistuessa tärkeä, koska näillä käsi- tyksillä voi otaksua olevan merkitystä päätöksille työelämässä jatkamisesta. Työnteon mielekkyyden alenemisen voi myös otaksua heikentävän työmo- tivaatiota ja tätä kautta työhyvinvoin- tia ja tuottavuutta. Varmoja pitkäaikaisia työsuhteita on globalisoituvassa taloudessa entistä vaikeampaa taata. Entisenlaisen pater- nalistisen psykologisen sopimuksen vahvistaminen voi olla epärealistista ympäristössä, jossa yritysten tulisi ha- kea kilpailuetua joustavuudesta, asia- kasräätälöinnistä ja innovaatioista. Työnteon mielekkyyden horjumiseen voi tuskin vastata myöskään sillä, että transaktionaalinen orientaatio läpäisisi palkansaajakunnan. Pitkäaikaisena trendinä palkansaajilla on ollut työn sisällön merkityksen korostuminen suh- teessa palkkaan. Tämä trendi toden- näköisesti jatkuu, sillä työn sisällön ko- Suomalaisten pal- kansaajien mielestä nykyään irtisano- misille on hyvin vähän perusteita verrattuna 1990- luvun lama-ai- kaan.
  • 37.
    35TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 rostuva merkitys näyttäisi liittyvän kou- lutustason kohoamiseen (Lehto ja Su- tela 2004), ja myös EVAn tutkimuk- sen mukaan suomalaiset kaipaavat joh- tamiselta lisää relationaalisuutta (Tor- vi ja Kiljunen 2005). Myös esimerkit Yhdysvalloista viittaavat siihen, että ih- misillä on halu sitoutua työyhteisöihin emotionaalisesti vahvemmin kuin aja- tus ”vapaasta agentista” olettaa (Green 2006; Heckscher 1995). Ratkaisuna voisi olla uudenlainen ta- sapainotettu psykologinen sopimus. Se olisi väljä kuten relationaalinen sopi- mus mutta sisältäisi transaktionaaliselle sopimukselle ominaisia spesifejä ja ajan myötä muuttuvia työsuoritusta koske- via vaatimuksia. Siinä työnantaja pyr- kii johtamista ja työn organisointia ke- hittämällä luomaan palkansaajille pa- rempia mahdollisuuksia haasteelliseen työhön ja osaamisen jatkuvaan kehit- tymiseen ja tätä kaut- ta huolehtimaan hei- dän työllistettävyydes- tään. Palkansaajat ei- vät sitoudu niinkään työnantajaan kuin it- sensä kehittämiseen. Työnantajan kannalta hyötynä on lisääntyvä työvoiman käytön joustavuus ja toimin- nan yhteiskunnallinen legitimiteetti. Tällaisen ajatteluta- van leviäminen mer- kitsisi tosiasiallista as- kelta kohti oppivia organisaatioita ja op- pivaa yhteiskuntaa. Vaikka tilanne onkin 1970-luvulta kohen- tunut, edelleenkään selvä enemmistö pal- kansaajista ei koe työssään hyviä kehit- tymismahdollisuuksia (Lehto ja Sutela 2004). Ajattelutavan leviäminen parantaisi palkansaajien edelly- tyksiä selviytyä työelä- män muutoksissa. Uudenlainen psykologinen sopimus sisältää ajatuksen ennakoivasta muu- tosturvasta. Pelkistyneesti ilmaistuna kyse on työnantajan lupauksesta tukea palkansaajan työmarkkinakelpoisuu- den ylläpitoa läpi koko työsuhteen. Uudenlaisen psykologisen sopimuk- sen leviämiselle olisi Suomessa parem- pia edellytyksiä kuin esimerkiksi Yh- dysvalloissa. Suomi on luottamusyh- teiskunta, jossa johdon ja henkilöstö- ryhmien sosiaalinen etäisyys on vähäi- sempi eikä taylorismi ole juurtunut yhtä syvälle. Maamme palkansaajien psyko- logisissa sopimuksissa on (yhä) jäljellä relationaalisia elementtejä, jotka edis- täisivät sitoutumista uudenlaiseen ajat- teluun. Uudenlaisen psykologisen so- pimuksen edistämiselle olisi Suomes- sa myös yhteiskuntapoliittinen perus- te. Työn mielenkiintoisuus ja haasta- vuus, vaikutusmahdollisuudet työssä, kannustava esimiestyö ja toimiva työ- yhteisö ovat tärkeimpiä työssä jatka- miseen motivoivia tekijöitä (Tuominen ja Pelkonen 2004). Juuri näihin tulisi vaikuttaa, jotta Suomi selviäisi peh- meämmin rajusta ikärakenteen muu- toksesta. Uudenlainen psykologinen sopimus vahvistaisi myös tes-järjestelmää luo- malla uutta sisältöä paikalliselle sopi- mistoiminnalle, joka on laajentunut vii- me vuosina pääosin työnantajien aloit- teesta, kun taas ay-liikkeen suhtautu- minen laajenemiseen on ollut ristirii- taisempaa (Uhmavaara ym. 2000). Hyvän johtamisen ja työn organisoin- nin periaatteet yhdessä ammattitaito- jen jatkuvaa kehittymistä edistävien työkäytäntöjen kanssa voisivat olla juuri sellaisia kysymyksiä, jota kautta myös palkansaajapuoli voisi löytää uusia vi- rikkeitä paikalliseen sopimistoimintaan ja suomalaisen luottamusyhteiskunnan vahvistamiseen ruohonjuuritasolta kä- sin . KIRJALLISUUS Alasoini, T. (2006), Työnteon mielek- kyyden muutos Suomessa vuosina 1992–2005, Työministeriö, Tykes-ra- portteja 45. Böhnke, P. (2005), First European Quality of Life Survey, Luxembourg: Office for Official Publications of the European Commission. Green, F. (2006), Demanding work. Princeton, N.J.: Princeton University Press. Guest, D.E. (1998), Is the psycho- logical contract worth taking seriously? Journal of Organizational Behavior, 19, 649–664. Heckscher, C. (1996), White-collar blues, New York: BasicBooks. Kauppinen, T. ym. (toim.) (2004), Työ ja terveys Suomessa 2003, Helsinki: Työ- terveyslaitos. Koistinen, P. & Sengenberger W. (Eds.) (2002), Labour flexibility, Tampere: Tampere University Press. Lehto, A.-M. & Sutela, H. (2004), Uhkia ja mahdollisuuksia, Helsinki: Ti- lastokeskus. van Oorschot, W. & Arts, W. & Gelissen, J. (2006), Social capital in Europe, Acta Sociologica, 49, 149–167. Tuomo Alasoini pitää jatkuvaa työssä oppimista ainoana to- dellisena muutosturvana.
  • 38.
    36 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 Pitkänen, R. & Sauramo, P. (2005), Pääoman lähtö – suomalaisten yritysten kansainvälistyminen ja tulopolitiikka, Pal- kansaajien tutkimuslaitos, Tutkimuksia 98. Sennett, R. (2006), The culture of the new capitalism, New Haven: Yale University Press. Smithson, J. & Lewis, S. (2005), The psychological contract. A Sloan Work and Family Encyclopedia Entry. www. bc.edu/bc (otettu verkosta 12.7.2005). Torvi, K. & Kiljunen, P. (2005), On- nellisuuden vaikea yhtälö, Helsinki: Ta- loustieto. Tuominen, E. & Pelkonen, J. (2004), Joustava eläkeikä -tutkimus, Eläketurva- keskus: Monisteita 45. Uhmavaara, H. & Kairinen, M. & Nie- melä, J. (toim.) (2000), Paikallinen sopi- minen työelämässä, Turun yliopiston oi- keustieteellinen tiedekunta, Yksityisoi- keuden julkaisusarja A:99. Ylöstalo, P. (2006), Työolobarometri lokakuu 2005, Työministeriö, Työpoliit- tinen tutkimus 311. Pertti Honkanen Erikoistutkija Kela pertti.honkanen@kela.fi Jouko Kajanoja Yhteiskuntatutkimuksen päällikkö Kela jouko.kajanoja@kela.fi Vähimmäis- turvan kehityksestä ja kehittämisestä Rapautumaan päästetylle kansalaisten vähimmäisturvalle kaivataan uutta kehittämis- ohjelmaa. Suomalainen sosiaaliturva voidaan ja- kaa ansiosidonnaiseen turvaan ja pe- rusturvaan. Ansiosidonnainen työttö- myys-, sairaus- ja eläketurva on sidot- tu edeltävään ansiotasoon ja säilyttää sen osittain. Perusturvassa, jota voidaan kutsua myös vähimmäisturvaksi, py- ritään vähimmäistoimeentulon turvaa- miseen, ja siihen ovat oikeutettuja myös ne, joilla ei ole lainkaan työhis- toriaa tai työtuloja, joista sosiaaliturva voitaisiin johtaa.
  • 39.
    37TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 Lakisääteinen vähimmäisturvajärjes- telmä on kehittynyt vähitellen 1950- luvulta lähtien. Nykyinen vuoden 2000 perustuslaki sekä erilaiset kansainväli- set sopimukset ihmis- ja sosiaalisista oikeuksista antavat vähimmäisturvalle aikaisempaa vankemman, perusoi- keuksiin ankkuroidun pohjan. Perus- tuslain kirjaimen ja hengen mukaisesti voidaan edellyttää “ihmisarvoisen elä- män edellytykset” antavaa ja “sosiaali- sesti hyväksyttävää elintasoa” edistä- vää perusturvaa, joka on enemmän kuin fyysisen olemassaolon turvaava minimitulo.1 Monet köyhyystutkijat määrittelevätkin köyhyyden siten, että köyhän aineelliset resurssit eivät tar- joa edellytyksiä osallistua ympäröivän yhteiskunnan elämänmuotoon. Ennen nykyaikaista sosiaaliturvaa kunnallinen köyhäinapu oli miltei ai- noa sosiaaliturvan muoto. Kansaneläkelaki antoi vuonna 1957 oikeuden vähimmäiseläkkeisiin. Työttömyyskorvaukset säädettiin 1950- ja 1960- lukujen vaihteessa, ja myöhemmin 1980-luvul- la peruspäiväraha määri- teltiin työttömien perus- turvaksi. Sairausvakuu- tuksen päivärahat vähim- mäistasoineen astuivat voimaan vuonna 1964. Nykyisin vähimmäistuloa turvaavia järjestelmiä ovat käytännössä myös lasten kotihoidon tuki ja sen hoi- tolisä sekä opintoraha. On muistettava myös asumis- tukijärjestelmät: yleinen asumistuki, eläkkeensaa- jien asumistuki ja opinto- tuen asumislisä, jotka monissa tapauksissa täy- dentävät pieniä päiväraha- ja eläketuloja erilaisten hoito- ja vammaistukien sekä tietenkin lapsilisien ohella. Perusturvan kannalta tärkeää on ns. universaali sosiaalipo- litiikka, kuten lapsilisä, ilmainen pe- ruskoulu ja jatkokoulutus, subventoi- tu päivähoito ja terveydenhoito ja monet muut yhteiskuntapolitiikan muodot, joissa kansa- laisia tuetaan tulohar- kinnasta riippumatta. Kirjoituksessamme kä- sittelemme tulosidon- naisia vähimmäisturvan muotoja. Palaamme kuitenkin lopuksi laa- jasti ymmärretyn sosi- aaliturvan suureen mer- kitykseen perusturvan kannalta. Usein ns. ensisijaisten eli syyperus- teisten etuuksien saaja on oikeutettu myös toimeentulotukeen, josta tuli osittain normitettu järjestelmä 1980- luvulla. Vuonna 1989 otettiin käyttöön toimeentulotuen ns. laaja perusosa, joka vuonna 1994 tuli pakolliseksi kai- kissa kunnissa. Toimeentulotuen myöntämisessä kuntien viranomaisilla on edelleen melko paljon harkintaval- taa, jota normitettu perusosa ja välttä- mättömyys asumiskulujen peittämiseen kuitenkin rajoittavat. Vähimmäisturvan kehitys Vähimmäisturva parani 1990-luvun alkuun asti, mutta lamavuosina järjes- telmään tehtiin myös leikkauksia. In- deksijäädytykset ja -leikkaukset hidas- tivat osaltaan vähimmäisturvan reaali- arvon kehitystä. Sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahan merkitystä ka- vennettiin. Työttömyysturvan ehtoja kiristettiin. Toimeentulotuen normeja tiukennettiin eräiltä osin. Laman jäl- keen näitä leikkauksia on osittain pe- ruutettu tai paikattu erilaisissa “köy- hyyspaketeissa”, ja esimerkiksi paljon arvostelua herättänyt asumiskustan- nusten omavastuu poistetaan toimeen- tulotuesta syyskuussa 2006. Vähimmäisturvan tasossa tapahtuu myös “hiljaisia” muutoksia, joihin po- liittisessa keskustelussa ei useinkaan kiinnitetä huomiota. Yksi näistä pro- sesseista liittyy verotukseen. Kunnal- lisverotuksen perusvähennystä ei ole tarkistettu vuoden 1991 jälkeen. Se on usein ainoa vähennys, johon pie- nen työttömyyspäivärahan tai muun pienen sosiaalietuuden varassa oleva on oi- keutettu. Käytännössä esimerkiksi pitkäai- kaistyöttömien verotus on kiristynyt samaan aikaan kun palkkatulo- jen verotusta on ylei- sesti kevennetty. Kun- nallisen veroprosentin nousu puree pienillä tulotasoilla eivätkä sosiaalietuuksien varassa elävät pääse hyötymään an- siotulovähennyksen laajentamisesta eivätkä valtion tuloveroasteikon alen- nuksista. Toinen hiljainen prosessi liittyy in- deksisuojaan. Eräitä etuuksia kuten Pertti Honkanen (vasemmalla) ja Jouko Kajanoja (oikealla) katsovat, että vähimmäisturva on aikaisempaa vankemmin ankkuroitu perus- ja ihmisoikeuksiin. 1 Vrt. Arajärvi (2002). Suurin osa veroke- vennyksistä ei koske sosiaali- etuuksia, joiden indeksisuojakin on puutteellinen.
  • 40.
    38 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 sairaus- ja vanhempainpäivärahan vä- himmäismäärää, lasten kotihoidon tukea ja opintotukea ei ole lainkaan sidottu indeksiin. Joiltakin osin sosi- aalietuuksien tulorajojen indeksisuo- ja on puutteellinen. Ehkä tärkeintä on kuitenkin huomata, että silloinkin kun etuudet on sidottu kuluttajahintain- deksiin, ne jäävät jälkeen yleisestä tu- lokehityksestä. Pitkällä aikavälillä tämä suhteellisen tason alennus voi olla huomattava, ellei etuuksiin tehdä aika ajoin riittävän suuria tasokoro- tuksia. Esimerkiksi kansaneläkkeisiin tehdyt tasokorotukset eivät ole liki- mainkaan pitäneet kansaneläkkeitä ansiotulojen kehityksen vauhdissa. Kansaneläkkeitä pitäisi nostaa yli nel- jänneksellä eli noin 135 eurolla kuu- kaudessa, jotta kurottaisiin kiinni nii- hin vuosien 1993–2006 aikana muo- dostunut jälkeenjääneisyys suhteessa ansiotulojen kehitykseen. Kuvio 1 havainnollistaa vähimmäis- turvan tilaa ja kehitystä vuodesta 1990.2 Siinä kuvataan kokonaan vä- himmäisturvan varassa elävien tuloja ja niiden kehitystä suhteessa ns. köy- hyysrajaan. Vaikka laman jälkeen työttömyys on vähentynyt merkittävästi, perusturvan varassa olevien työttömien määrä ei ole supistunut samassa suhteessa. Työttö- myysturvassa ansiosidonnaista turvaa saavien suhteellinen osuus on pienen- tynyt verrattuna lamavuosiin ja aikaan ennen lamaa. Nykyisen vähimmäisturvajärjestelmän ongelmista on kirjoitettu monissa yh- teyksissä ainakin kymmenen viime vuoden aikana. Yksi perusongelma on järjestelmän monimutkaisuus, mikä vaatii kansalaisilta monella luukulla juoksemista, hankaloittaa kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan toteu- tumista sekä johtaa toisinaan myös väliinputoamiseen. Tietämättömyys, monimutkaisuus ja hankaluus ja myös etenkin toimeen- tulotuen hakemiseen liittyvä sosiaali- nen leimautuminen johtavat vähim- mäisturvan alikäyttöön. Moni vähim- mäisetuuksiin oikeutettu ei hae niitä. Kansalaisille säädetty toimeentulotur- va ei toteudu. Aihepiiriä on tutkittu vähän. 1990-luvun puolivälissä kerät- tyihin tietoihin perustuva laskelma viittaa siihen, että vajaa puolet toi- meentulotukeen oikeutetuista hakee sitä.3 Ongelmat kasautuvat erityisesti työt- tömien perusturvan niukkuudessa. Peruspäiväraha tai toimeentulotuki vaatii hyvin usein rinnalleen asumistu- en ja toimeentulotuen. Stakesin ja Kelan selvityksen mukaan marras- kuussa 2004 työmarkkinatuen tai pe- ruspäivärahan saajista 46,4 prosenttia sai myös asumistukea, 30,2 prosent- tia toimeentulotukea ja 24,3 prosent- tia kumpaakin. Nurinkuriselta tuntuu se, että pienis- täkin päivärahoista peritään kunnallis- veroa, joka sitten joudutaan korvaa- maan kunnalta anottavalla toimeentu- lotuella. Asian korjaaminen työttö- myysturvan täydellä verottomuudella tuskin on viisasta, koska se aiheuttaa helposti tilanteen, jossa lyhytaikaisesta työttömyydestä tulee työntekoa kan- nattavampaa. Ei kuitenkaan ole uskot- tavaa, että verotettavan tulon alarajan nostaminen jossakin muodossa olisi mahdotonta. Kuvio 1.Laskennallinen vähimmäistulo suhteessa köyhyysrajaan. Laskennallinen vähimmäistulo: toimeentulotuen, asumistuen ja lapsilisien antama vähimmäistulo, kun asunto vastaa asumistuen normeja. Laskettu kunkin vuoden tammikuulle. Nelihenkinen perhe: puolisot ja yksi 3–9-vuotias ja yksi 10–15-vuotias lapsi. “Kallis vaihtoehto”: kaksi vuotta vanha asunto, kansaneläkkeen 1. kuntaryhmä, asumistuen ensimmäinen kuntaryhmä (Helsinki). “Halpa vaihtoehto”:20 vuotta vanha asunto, kansaneläkkeen 2. kuntaryhmä, asumistuen 4. kuntaryhmä (maaseutu tai pikkukaupunki pääkaupunkiseudun ulkopuolella). Tulonsiirrot muunnettu kuluttajahintaindeksillä vuoden 2006 tammikuun tasoon. Köyhyysrajaan suhteutettaessa laskennallinen vähimmäistulo on jaettu kulutusyksikköjen lukumäärällä käyttämällä muunnettua OECD-kulutusyksikkömääritelmää. Yksinäinen henkilö on yksi kulutusyksikkö. Nelihenkinen perhe on 2,1 kulutusyksikköä, kun toisen lapsen oletetaan lisäksi olevan 10–13-vuotias. Jos toinen lapsi olisi vanhempi, kulutusyksikköjä olisi 2,3. Köyhyysraja Tilastokeskuksen tulonjakotilastojen mukaan = 60 % kotitalouksien käytettä- vissä olevista tuloista kulutusyksikköä kohden, kun käytetään OECD:n muunnettua kulutus- yksikkömääritelmää. Myös köyhyysraja deflatoitu tammikuun 2006 hintatasoon. 2 Laskelmasta tarkemmin ks. Honkanen (2006). 3 Ilkka Virjon (1999) laskelma toimeen- tulotuen alikäytöstä perustui vuonna 1995 postikyselynä kerättyyn aineistoon (N=1859).
  • 41.
    39TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 Kannustavuus Perusturvan kannustavuus on moni- tahoinen kysymys, josta esitetään mo- nenlaisia arvioita ja ristiriitaisiakin johtopäätöksiä. Toisinaan vaaditaan perusturvan tason heikentämistä, jot- ta työtulot olisivat houkuttelevampia suhteessa sosiaaliturvaan. Kun tulon- jakotilastot kertovat tuloerojen kas- vusta ja köyhyyden lisääntymisestä, tä- hän on kuitenkin vaikea löytää vank- koja perusteita. Sitä paitsi perustur- van tason alentaminen helpottaa myös pienimpien palkkojen alentamista, jol- loin ajateltu ongelma voi uusintua alemmalla tasolla. Voidaan päätyä alas- päin menevään kierteeseen: sekä pal- kat että sosiaaliturva heikkenevät niil- lä, jotka muutenkin ovat huonossa asemassa. Sosiaaliturvan yleinen heikentäminen kannustavuuden lisäämiseksi saattaa johtaa tavoitteen vastaiseen tulokseen. Yhä useampi kansalainen joutuisi toi- meentulon minimin tuntumaan, jolloin perustarpeiden tyydyttyminen on ky- seenalaista eikä kannustavuuden ko- rostaminen ole enää inhimillistä. Kan- sainväliset vertailut viittaavat siihen, että vähimmäisturva on paremmalla tasolla niissä maissa, joissa myös an- siosidonnainen ja muu sosiaaliturva on korkealla tasolla. Laajan sosiaaliturvan ja anteliaan vähimmäisturvan maissa kannustavuusongelmat ovat vähäisem- piä kuin suppean sosiaaliturvan ja kit- saan vähimmäisturvan maissa.4 Kannustavuuteen vetoamalla voidaan toisaalta vaatia tuloharkinnan lieven- tämistä ja järjestelmän yksinkertaista- mista. Työttömien perusturvan varas- sa olevilla efektiivinen marginaalivero- aste eli verotuksen ja tulonsiirtojen tar- veharkinnan yhteisvaikutus voi koho- ta varsin ankaraksi. Jos työtön on toi- meentulotuen varassa, hänen tai hä- nen puolisonsa lisätulot eivät välttämät- tä lisää lainkaan käytet- tävissä olevia tuloja. Jos työtön saa asumistu- kea, hänen tai hänen puolisonsa lisätuloista 30-40 prosenttia pie- nentää asumistukea. Jos työmarkkinatuki on tarveharkintainen, puo- lison tulojen lisäyksestä 50 prosenttia voidaan vähentää työttömän päi- värahasta. Myös sovi- telluissa päivärahoissa on 50 prosentin leikkuri. Kun lisäksi otetaan huomioon 20–30 prosentin marginaaliveroasteet pienilläkin tuloil- la, efektiviinen marginaaliveroaste voi kohota 100 prosentin tuntumaan ja sen ylitsekin, vaikka perhe ei olisikaan toi- meentulotuen piirissä. Tällaiset tilan- teet eivät ole välttämättä yleisiä, mutta ne ovat edelleen mahdollisia nykyises- sä järjestelmässä. Kannustavuuteen vaikuttaa myös ns. byrokratialoukku: pienehkötkin lisätu- lot voivat vaatia toimeentulotuen, asu- mistuen, työmarkkinatuen ja verotuk- sen tarkistamista ja johtaa usean kuu- kauden viipeellä tukien takaisinperin- tään tai jälkiveroihin. Pienituloisilla, joi- den talous on tiukalla, tukien tarkista- misen ja takaisinperinnän perusteita ja lainsäädännön viidakkoa voi olla vai- kea hallita ja ymmärtää, ja seuraukse- na voivat olla entistä vaikeammat ta- lousongelmat. Edellä esitetyistä esimerkeistä voitai- siin johtaa useitakin erilaisia positiivi- sia vaatimuksia kannustavuuden lisää- miseksi. Jos ensisijaisen perusturvan kuten työmarkkinatuen taso olisi kor- keampi, riippuvuus toimeentulotuesta ja asumistuesta vähentyisi. Asumistu- essa voitaisiin myös loiventaa asteik- koa, jolla lisätulot vähentävät asumis- tukea. Tarveharkintaisen työmarkkina- tuen riippuvuus puolison tuloista voi- taisiin poistaa tai sitä voitaisiin edelleen lieventää. Lisäksi pienituloisten vero- tusta voitaisiin keventää siten, että kuvattu kan- nustusongelma lieven- tyisi. Toimeentulotur- van mutkikkuus Järjestelmän mutkik- kuudesta voisi kirjoittaa pitkään. Eri järjestelmi- en etuustasoja ei ole sovitettu yhteen. Tarve- harkinnan tulokäsitteet ja asteikot vaih- televat. Lapsen ikärajasta on erilaisia määritelmiä. Indeksisidonnaisuudet ovat vaihtelevia tai puuttuvia. Saman- suuruista etuutta voi saada monella eri nimellä. Pelkästään työttömien perus- turvassa on useita erilaisia statuksia tai kategorioita: peruspäiväraha tai työ- markkinatuki, koulutustuki, koulutus- päiväraha, tarveharkintainen tai tarve- harkinnasta vapaa päiväraha, soviteltu päiväraha, osittainen päiväraha ja työ- markkinatuki maahanmuuttajien ko- toutumistukena. 4 Vertailuja ovat tehneet muun muassa Korpi ja Palme (1998) sekä Nelson (2003). “Vähimmäisturva on paremmalla tasolla niissä mais- sa, joissa myös ansiosidonnainen ja muu sosiaaliturva on korkealla tasol- la.” Vähimmäisturvajärjestelmän laajuutta kuvaavat seuraavat luvut: – työttömien perusturvaetuuksien saajia oli vuonna 2005 kuukausittain keskimäärin 165 000; – sairaus- tai vanhempainpäivärahan vähimmäismäärän saajia oli vuoden 2004 aikana yhteensä 27 000; – lasten kotihoidon tukea saaneita perheitä oli vuoden 2005 lopussa 68 000, joista pienituloisille tarkoitettua hoitolisää sai 48 000; – yleisen asumistuen piirissä oli vuoden 2005 aikana keskimäärin 158 000 ruokakuntaa ja 317 000 henkilöä; – täyden kansaneläkkeen saajia oli vuoden 2005 joulukuussa 97 000; – opintorahan saajia oli lukuvuoden 2005/2006 aikana keskimäärin 238 000; – vuoden 2005 aikana toimeentulotukea saaneita kotitalouksia oli 238 000 ja henkilöitä 380 000.
  • 42.
    40 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 Kaikkein mutkikkain järjestelmä on yleinen asumistuki, jossa kunkin vuo- den lainsäädännön kuvaamiseen tar- vitaan useita tuhansia parametreja laa- jojen perusomavastuutaulukoiden vuoksi. Yleisessä asumistuessa herät- tää myös huomiota, että suoraan la- kiin sidottujen normien määrä on pie- ni ja ettei siinä ole minkäänlaista in- deksisidonnaisuutta (toisin kuin eläk- keensaajien asumistuessa). Seuraukse- na on ollut asumistuen arvaamaton ja poukkoileva kehitys. Pitkän aikavälin kehitysohjel- ma tarpeen Suomessa on viime vuosina kiinnitet- ty paljon huomiota ansiosidonnaisen eläketurvan pitkän aikavälin kehityk- seen. Uudistuksia on perusteltu laajoil- la ja seikkaperäisillä laskelmilla. Yhteis- kunnassa vallitsee jonkin asteinen kon- sensus ansioeläkkeiden pitkän aikavä- lin kehityksestä. Perusturvan pitkän aikavälisen kehityksestä tai uudistamis- tarpeesta ei ole ollut yhtä laajaa kes- kustelua. SOMERA-toimikunnan mietinnössä vuodelta 2002 todetaan vähim- mäisetuuksista, että “ajan oloon tuki- en on myötäiltävä yleistä elintason muutosta”. Toimikunta ei perustele kirjaamaansa tavoitetta, ja toimikun- nan tuhdissa taustaraportissa on vain yksi laskelma, jossa arvioidaan vähim- mäisturvan kehitysvaihtoehtoja. Täs- sä kirjoituksessa esittelemämme kehi- tys osoittaa, että toimikunnan tavoite ei ole toteutunut.5 SOMERA-toimikunnan työ oli enemmän laskelmien ja kehitysarvioi- den kuin ehdotusten tekemistä sosi- aaliturvan suuntaamiseksi. Viimeisim- mät suhteellisen laaja-alaiset esitykset suunnata uudelleen Suomen perustoi- meentulon järjestelmää ovat vuosilta 1986 ja 1994.6 Olisi siis varmaan aika yrittää uudelleen perusturvan kehittä- misohjelmaa. Tässä kirjoituksessa teh- tyjen tarkastelujen perusteella ohjel- maan voisi sisältyä seuraavanlaisia nä- kökohtia vähimmäisturvan kehittämi- sestä: – perusturvan tasoa mukautetaan SOMERA-toimikunnan kannanoton mukaisesti yleiseen tulokehitykseen riittävän usein tehtävillä tasokorotuk- silla tai mieluummin sitomalla perus- turvan taso indeksiin, jossa otetaan huomioon ansiotulojen kehitys; – eri etuuksien tasoa yhtenäistetään sitomalla ne suoraan tai etuudesta riip- puen jollakin kertoimella täyden kan- saneläkkeen määrään; tämä yksinker- taistaisi myös indeksiturvaa: kun kan- saneläkettä tarkistetaan, muitakin etuuksia tarkistettaisiin eikä etuuksien kehityksen välille syntyisi sellaista epä- suhtaa kuin nyt on mahdollista; – pienten päiväraha- ja sosiaalitulo- jen verotusta kevennetään saattamalla ne kunnallisverotuksen eläketulovä- hennyksen tai vastaavanlaisen verovä- hennyksen piiriin; vaihtoehtoisesti ke- hitetään kunnallisverotuksen perusvä- hennystä ja vähintäänkin tarkistetaan sitä rahan arvon muutosten huomioon ottamiseksi; – luovutaan vähitellen siitä, että työ- markkinatuki voi riippua puolison tu- loista, ja siirrytään yksilölliseen etuu- teen kuten valtaosassa muutakin sosi- aaliturvaa; – myös muilta osin, lähinnä asumis- tuessa ja sovitelluissa työttömyyspäivä- rahoissa, tuloharkintaa loivennetaan; – yleistä asumistukijärjestelmää yk- sinkertaistetaan pitämällä aluksi esi- merkkinä eläkkeensaajien asumistukea ja etsimällä pidemmällä aikavälillä ra- dikaalimpia yksinkertaistamisen mah- dollisuuksia; – byrokratialoukkuja puretaan jat- kamalla tänä vuonna aloitettua linjaa, jossa asumistukea voidaan tietyin eh- Pertti Honkasen ja Jouko Kajanojan mielestä vähimmäisturvajärjestelmä kaipaa selkeyttä- mistä ja yksinkertaistamista. 5 Ks. Sosiaalimenojen kehitystä ja sosi- aaliturvanrahoituksenturvaamistapitkäl- lä aikavälillä selvittäneen toimikunnan mietintö ja SOMERA-toimikunta (2002). 6 Professori Kyösti Urposen puheenjoh- dolla toiminut työryhmä laati toimeksian- tonsa mukaisesti selvityksen “perustoi- meentuloturvassa vallitsevista puutteista sekä mahdollisuuksista luoda kansalaiset nykyistä paremmin kattava perustoimeen- tuloturvan kokonaisuus”. Ks. Perustoi- meentulotyöryhmänmuistio.Kansliapääl- likkö Markku Lehdon puheenjohdolla toi- minut työryhmä selvitti toimeksiantonsa mukaisesti “viimesijaisen toimeentulotur- van uudistamista”. Se käsitteli siis Urpo- sen työryhmää kapeampaa sosiaaliturvan aluettamuttaoliehdotuksissaankonkreet- tisempi. Ks. Vähimmäisturvatyöryhmän loppumuistio. Kummankaan työryhmän ehdotukset eivät suunnanneet tulevaa pe- rusturvan kehittämistä.
  • 43.
    41TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 doin jatkaa jonkin aikaa ennallaan työttömän työllistyttyä ja etsimällä muita tehokkaita keinoja, jotta työt- tömän lyhytaikainenkaan työllistymi- nen ei aiheuta hänelle taloudellisia on- gelmia. Tällaisilla uudistuksilla kohennettai- siin ja yksinkertaistettaisiin vähimmäis- turvaa, vähennettäisiin paperisotaa, tehtäisiin järjestelmä kannustavam- maksi ja supistettaisiin pienituloisten riippuvuutta holhoavasta ja kontrolloi- vasta toimeentulotuesta. Kaikki esittä- mämme näkökohdat lisäisivät julkisen vallan välittömiä menoja, mutta myös hyödyt olisivat tuntuvia. Ehdotuksiam- me voidaan puoltaa taloudellisin argu- mentein, mutta eniten on kysymys ar- vovalinnasta: millaisen yhteiskunnan haluamme. Ehdotuksemme selkeyttäisivät ja yk- sinkertaistaisivat vähimmäisturvaa. Paljon muutakin voidaan tehdä selkey- den ja yksinkertaisuuden hyväksi. Esi- merkiksi Norjassa toimeentuloturva on suhteellisen hyvin koordinoitua ja se on johtanut Suomea selkeämpään jär- jestelmään. Toisaalta elämä ja työelä- mä ovat monimuotoistumassa. On muotia puhua “uusista sosiaalisista ongelmista”. Suureen yksinkertaista- miseen tuskin päästään, vaan päinvas- toin paine monimutkaistumiseen saat- taa kasvaa. Niukka vastikkeeton ja automaatti- nen perustulo tai kansalaispalkka, joka olisi esimerkiksi nykyisen peruspäivä- rahan tasoinen, tuskin yksinkertaistai- si tuntuvasti sosiaaliturvaa, sillä se vaa- tisi rinnalleen asumistuen, toimeentu- lotuen ja useimmat muut nykyiset so- siaaliturvajärjestelmät. Sikäli kuin se on toteutettavissa, voidaan uskoa, että se nykyistä paremmin kannustaisi otta- maan vastaan pienipalkkaisia pätkätöitä – mutta onko se kovin tavoiteltava ihanne? Jos taas suuntauduttaisiin ny- kyistä vähimmäisturvaa selvästi anteli- aampaan yleiseen perustuloon, edessä olisi niin suuri yhteiskunnallinen mul- listus, että sen edellytyksiä ja mahdol- lisia seurauksia on vaikea enää ryhtyä arvioimaan tämän artikkelin puitteis- sa. Siten pidämme tässä tärkeimpänä tehtävänä nykyisen vähimmäisturvajär- jestelmän kehittämistä. Köyhyys- vai hyvinvointipoli- tiikkaa? Lopuksi pohdimme vähimmäistur- van asemaa yhteiskuntapolitiikassa. Saattaa näet olla jopa niin, että vähim- mäisturvaan liiaksi keskittyvä yhteis- kuntapolitiikka johtaa vähimmäistur- van kannalta huonoon tulokseen. Kun maailman rikkaiden maiden köyhyys- asteita vertaillaan sen mukaan, miten tarkoin niissä sosiaalimäärärahat suun- nataan köyhimmille, ilmenee paradok- saalinen tosiasia. Niissä maissa, joissa sosiaalimäärärahat suunnataan tiukim- min vain köyhimmille, köyhien osuus on suurin. Näitä maita ovat Yhdysval- lat, Australia ja Iso-Britannia. Niissä maissa, joissa sosiaalimäärärahoja jae- taan anteliaimmin myös keski- ja hy- vätuloisille, köyhien osuus on pienin. Näitä maita ovat selvimmin Pohjois- maat ja Hollanti. Näyttää siis siltä, että keskittyminen vähimmäisturvaan eli ns. köyhyyspo- litiikka tuottaa köyhyyttä. Köyhyys on vähäisintä siellä, missä kansalaisten toimeentulosta pidetään laaja-alaisesti huolta. Pohjoismaissa ja Hollannissa julkinen valta rahoittaa kaikkien kan- salaisten hyvää koulutusta, ylläpitää kattavaa terveydenhuoltoa ja pitää huolta korkeasta työllisyysasteesta ja toimeentulon turvaamisesta kaikenlais- ten riskien kohdatessa. Samalla valtio huolehtii kokonaisvaltaisesti toiminta- kyvystä ja luo edellytyksiä itsenäiselle selviytymiselle. Sosiaaliturva ei ole ar- mopaloja vaan kansalaisen autonomi- aa luova subjektiivinen oikeus. Sen si- jaan köyhyyspolitiikan maissa keskity- tään tapahtuneiden epäonnistumisten lievittämiseen, surkeimmassa asemas- sa olevien avustamiseen, vuotavan ve- neen paikkailuun. Kattavan sosiaaliturvan maissa – siis siellä, missä sosiaalimäärärahoja ohjau- tuu myös keski- ja hyvätuloisille – vä- himmäisturvakin on paremmalla tasolla kuin köyhyyspolitiikan maissa. Niissä maissa myös vaikeimmassa asemassa olevista pidetään parasta huolta. Se on helpompaa ja halvempaa, koska vai- keimmassa asemassa olevia on vähem- män kuin köyhyyspolitiikan maissa. Köyhyyttä on ennaltaehkäisty. KIRJALLISUUS Arajärvi, P. (2002), Toimeentuloturvan oikeellisuus. Toimeentuloturvaa koske- van lainsäädännön suhde perustuslakiin, erityisesti perusoikeuksiin, ihmisoikeuk- siin ja yhteisöoikeuksiin, Sosiaali- ja ter- veysturvan tutkimuksia 68, Helsinki: KELA. Honkanen, Pertti (2006), Työttömien perusturvan perusturvan ongelmia. So- siaali- ja terveysturvan selosteita 54. Helsinki: Kelan tutkimusosasto Korpi, W. & Palme Joakim (1998), The Paradox of Restriribution and Strategies of Equality: Welfare Institutions, Inequality, and Poverty in Western Countries, American Sociological Review, 63, 661–687. Nelson, K. (2003), Fighting Poverty: Comparative Studies on Social Insurance, Means-tested Benefits and Income Redistribution, Stockholm: Akademitryck. Perustoimeentulotyöryhmän muistio, Sosiaali- ja terveysministeriö, Työryhmä- muistio 1986:2. Sosiaalimenojen kehitystä ja sosiaali- turvan rahoituksen turvaamista pitkällä aikavälillä selvittäneen toimikunnan mie- tintö, Komiteanmietintö 2002:4, Helsin- ki: Sosiaali- ja terveysministeriö. SOMERA-toimikunta (2002), Sosiaa- limenojen kehitys pitkällä aikavälillä. SOMERA-toimikunnan taustaraportti, Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, Julkaisuja 2002:21. Virjo, I. (1999), Toimeentulotuen ali- käytön laajuus ja syyt. Sosiologian pro gradu –tutkielma, Tampereen yliopisto, Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Vähimmäisturvatyöryhmän loppu- muistio, Työryhmämuistioita 1994:25, Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö 1995.
  • 44.
    42 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 Mikä VATT? Valtion taloudellinen Tutkimuskeskus VATT perustettiin vuonna 1990, kun Taloudellinen suunnittelukeskus (Tasku) ja valtiovarainministeriön suunnittelusihteeristö yhdistettiin. Reino Hjerppestä tuli sen ensimmäinen ylijohtaja. Seuraaja aloittaa tulevana syksynä.VATT on julkisen talouden tutkimuslaitos. Toimeksiantoja tulee valtionhallinnosta eri ministeri- öistä. Budjetti on noin neljä miljoonaa euroa. Se on yksi prosentti valtion tutkimuslaitos- ten menoista ja yksi kymmenestuhannesosa valtion budjetin loppusummasta.
  • 45.
    43TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 Helinä Hirvikorpi Taloustoimittaja ja tietokirjailija Köyhyysloukun keksijä Tutkimus ja tiede auttavat ymmärtämään, miten maailma toimii. Mikä on totta, mikä ei. Siinä Reino Hjerppeä motivoinut voima työhön. Valtiontaloudellisen tutkimuskeskuksen,VATT:n ylijohtaja Reino Hjerppe voi katsoanyttaakseenuraansa, sillä hän jää eläkkeelle marraskuussa. S aako tutkimus aina selville, mikä on totta? Ei toki. Tiede muut- tuu myös uusien löytöjen mu- kaan. Joskus vanhat totuudet paljas- tuvat vääriksi. ”Uskon, että myös yh- teiskunnallisessa tutkimuksessa men- nään muiden tieteenalojen tapaan eteenpäin”, ylijohtaja Reino Hjerppe sanoo. Istumme kahvikupposen ääressä eduskuntatalon uudisrakennuksen ta- kana, Arkadiankadun alkupäässä, mis- sä talon seinässä lukee Economicum. Samassa talossa sijaitsevat yliopiston ja kauppakorkeakoulujen kansantalous- tieteen laitokset. Talon iskulauseeksi sopisi Eero Tuomaisen kirjan nimi Brut- tokansantuote – rakastettuni. Hjerppe mainitsee, että ennen kaik- kea empiirisen tutkimuksen etenemi- nen auttaa soveltavaa tutkimusta. Ta- loustieteissä on edetty makrotasolta kohti mikromaailman lainalaisuuksia. ”Kotitalouksien ja kuluttajien tasolta saadaan parempien aineistojen ja me- netelmien myötä uutta tietoa. Kokeel- linen tutkimus tuo uutta näkemystä ih- misen taloudelliseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi käsityksemme siitä, miten verotus ja tuet vaikuttavat tulonjakoon,
  • 46.
    44 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 säästämiseen ja työllisyyteen, vähitel- len tarkentuvat. Palvelujen tutkimus ja laatumittaukset ovat tulevaisuuden haasteita”, Hjerppe arvioi. Miten Hjerppe tuli valinneeksi kan- santaloustieteen? Yhtenä pontimena oli kansantaloustieteen vanhan klassikko- teoksen selailu nuorena poikana Lap- peenrannan kaupunginkirjastossa. Hän ei ymmärtänyt suomeksi kään- netystä kirjasta juuri mitään. Niinpä hän päätti ottaa selvää ja opintosuunta oli valmiina. Silmät avautuivat myös Yhdysvallois- sa 1960-luvun lopulla, jolloin hän opis- keli vuoden Rochesterissa ja suoritti Masters-tutkinnon. Yhdysvalloissa kan- santalous oli tutkimusalana pidemmällä kuin Suomessa. Kansainvälisyyttähakemassa Työuransa Reino Hjerppe on tehnyt valtiovarainministeriön hallinnonalalla. Tilastollinen päätoimisto, nykyinen Ti- lastokeskus, oli hänen ensimmäinen työpaikkansa. Sen johtajat Eino H. Lau- rila ja Olavi Niitamo osasivat kannus- taa lisäopintoihin. Helsingin yliopistos- sa hän hoiti kolme vuotta vt. profes- suuria, ja vuodesta 1980 hän oli VM:ssä suunnittelusihteeristön päällikkö. Väliin mahtui vuoden tutkijavierailu Stanfor- din yliopistossa Yhdysvalloissa. Kansainvälistä kokemusta Hjerppe haki Brysselistä ennen kuin Suomi oli EU:ssa. Hän oli siellä 1980-luvun lo- pulla kolme vuotta valtiovarainminis- teriön lähettämänä talousasioiden eri- tyisasiantuntijana ulkoministeriön pal- veluksessa. Tuolloin hän sai kurkistaa myös kansainvälisten neuvottelujen il- mapiiriin ja ongelmiin: Suomi kävi neu- votteluja Efta-maiden kanssa ETA-so- pimuksesta, mikä edelsi varsinaista EU- prosessia. VATT:n aikana Hjerppe oli kaksi vuotta YK-yliopistossa Widerissä. Ke- hitysmaiden taloudesta hän oli kiinnos- tunut jo 1960-luvulta lähtien. ”Maail- mantalous avautui siellä todella uudel- la tavalla. Siitä on hyötyä nyt globali- saation aikana.” Hjerppe korostaakin kansainvälisten kontaktien merkitystä tutkimustyössä sekä ideoiden leviämisen että tutkimuk- sen laadun vertailun kannalta. ”Poh- jimmiltaan erot ihmisten välillä eri puo- lilla maailmaa ovat varsin pienet – we are all human beings – vaikka insti- tuutiot ja maiden kehitystasot poikke- avat suuresti toisistaan.” Koheesiotärkeää ”VATT eroaa muista tutkimuslaitok- sista siinä, että keskitymme julkiseen talouteen ja integraatiotutkimukseen. Emme tee kuitenkaan suhdanne-en- nusteita, joita on Suomessa tekemäs- sä yhdeksän eri laitosta pankit mukaan lukien. Sen sijaan laadimme talouden pidemmän aikavälin skenaariolaskel- mia”, Hjerppe sanoo. Hänen mielestään ei ole riippumat- tomuusongelmaa, vaikka hallitus ja eri- tyisesti talousneuvosto teettääkin tut- kimuksia päätöksien tueksi. ”Sovitut tehtävät VATT voi ratkoa varsin itse- näisesti vaikka yhteistyössä muiden tut- kimuslaitosten kanssa.” VATT sopii vuosittain tutkimusohjelmista valtiova- rainministeriön kanssa. Tulostavoittei- den ja budjetin teon yhteydessä sovi- taan aihepiirit ja projektit. Budjetti on noin neljä miljoonaa euroa. Valtion taloudellisen tutkimuskes- kuksen rooliin Hjerppe laskee nimen- omaan soveltavan tutkimuksen, jolla on merkitystä käytännön päätöksen- teon näkökulmasta. Pyrkimyksenä on myös edistää keskustelua talouspolitii- kasta. Hjerppe on vetänyt taloudellista tut- kimuslaitosta 16 vuotta. Työuran ai- kana Suomi on muuttunut radikaalis- ti. Sodanjälkeinen talouskasvu on ol- lut huikea. Vielä 1970-luvun alussa Suomen kansantuote oli Ruotsia kol- manneksen jäljessä, nyt Ruotsi on otet- tu kiinni. ”Elämisen laatu on parantu- nut, mutta ovatko ihmiset tyytyväisem- piä? Tyytyväisyys ei välttämättä kasva samaa tahtia, ihminen sopeutuu uu- teen asemaansa ja pitää itsestään sel- vänä, mitä on saavutettu”, Hjerppe sa- noo. Hän pitää tärkeänä koheesion säi- lyttämistä, että ihmisillä olisi tasaveroi- set mahdollisuudet ja lähtökohdat. Hän perää solidaarisuutta aikana, jolloin eri- arvoisuus on lisääntynyt. Tehdessään kehitysmaatutkimusta Wider-instituutissa Hjerppe havaitsi konkreettisesti, miten suuri merkitys yhteiskunnan koheesiolla on. Suomi on pärjännyt hyvin kansainvälisissä kil- pailukykymittauksissa, mutta vasta nyt kilpailukyky on alettu ymmärtää laa- jemmin, niin että siihen kuuluu myös sosiaalinen ulottuvuus. Reino Hjerppe on silminnähden tyy- tyväinen uraansa VATT:ssa, missä on voinut katsoa yhteiskuntaa tutkimus- linssien läpi. Pieni asia sodan aikana syntyneelle ei ole myöskään rauhan säi- lyminen Euroopassa. Hienoja työtovereita ja esimiehiä on ollut matkan varrella useita. Heistä hän nimeää esimerkiksi valtiosihteeri Tee- mu Hiltusen. Arvostettujen ekonomis- tien O-ryhmä, johon kuuluivat Mau- no Koivisto, Jaakko Lassila, Olavi Nii- tamo, Jouko Paunio, Erkki Laatto, Jussi Linnamo, Pentti Viita, Lauri Kor- pelainen ja Jaakko Railo, otti Hjerp- pen ”nuoreksi ottopojaksi”. Tuloloukkututkittavaksi Omista tutkimuksistaan hän muistaa monia. 1970-luvulla hän oli kiinnostu- nut finanssipolitiikan makrotaloudelli- sesta roolista. Oli lama, ja hän alkoi tutkia finanssipolitiikan vaikutusta la- maan ja miten se toimii laman aikana. Hän kirjoitti, että finanssipolitiikka voisi auttaa ulospääsyä lamasta 1970-luvul- la. Tästä keskusteltiin paljon ja valtio- valta järjesti ns. Korpilampi-seminaarin vuonna 1977, josta konsensusyhteis- kunnan synnyn on katsottu alkaneen.
  • 47.
    45TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 Toinen ahaa-elämys Hjerppen mukaan oli köyhyysloukkujen havaitseminen eli miten verotus ja tulonsiirrot toimivat yhdessä. Hän kirjoitti tästä Kansanta- loudelliseen aikakauskirjaan jo vuon- na 1977. ”Tutkin tulonjakotilastoja Suomessa ja havaitsin, että kun ihmi- set siirtyvät tuloasteikossa ylöspäin, käy- tettävissä olevat tulot eivät välttämättä nouse, vaan verotusprogressio lisään- tyy ja samalla tulonsiirrot vähenevät. Huomasin, että tässähän voi olla kan- nustinongelma”, Hjerppe kertoo. Sittemmin 1990-luvulla hallitus pe- rusti kannustinloukkutyöryhmän, joka etsi keinoja pienentää kannustinvaiku- tuksia. ”Tämä on edelleen tutkimuk- sellisesti haastava asia. Siihen voisi pa- lata uudelleen, vieläkin tiedetään liian vähän”, Hjerppe sanoo. 1980-luvun alussa valtiosihteeri Tee- mu Hiltunen pani Hjerppen tutkimaan työryhmän kanssa maatalouden tuki- järjestelmää. Havaintona oli, että jär- jestelmä oli äärimmäisen monimutkai- nen ja sen hallitsi vain muutama ihmi- nen Suomessa, lähinnä maa- ja met- sätalousministeriössä. Verotuksen rakenne oli tutkimusoh- jelmassa, ja 1980-luvulla havaintona oli, että verotusta käytettiin – enem- män kuin verojen keräämiseen valtiolle – kaikenlaiseen ohjauspolitiikkaan an- tamalla verohelpotuksia. Vuonna 1988 tutkimusryhmä teki raportin, jota hal- litus hyödynsi suuressa verouudistuk- sessa. Verotukia karsittiin ja veropoh- jaa laajennettiin. Verotulot alkoivat kas- vaa, erityisesti yritysverotuksen tuotto on siitä lähtien suurentunut. Sosiaalistapääomaa Reino Hjerppeä kiinnostaa edelleen kehitysmaatutkimus, miksi toiset maat jäävät jälkeen ja toiset kehittyvät. Kyse on muun muassa sosiaalisesta pää- omasta. Se on luottamusta kanssaih- misiin ja yhteiskunnan instituutioiden toimivuuteen. ”Työmarkkinajärjestel- mä Suomessa on eräänlaista sosiaalis- ta pääomaa, joka toimii institutionaa- lisena rakenteena”, hän luonnehtii. ”Sen pitäisi kuitenkin kyetä sopeutu- maan joustavasti muuttuviin olosuhtei- siin.” Kilpailukykyä arvioitaessa ennen oli tärkeää hintakilpailukyky. Nyt kan- sainvälisessä kilpailuasetelmassa on kyse eräänlaisesta kokonaisvaltaisesta järjestelmäkilpailusta. ”Nyt pitää kilpail- la verotuksella, koulutuksella, infra- struktuurilla, palvelulla, yhteiskunnan instituutioilla ja turvallisuudella. Kilpai- lukyvyn käsitettä on syytä laajentaa”, Hjerppe sanoo. Uusimpia avauksia on työmarkkina- tutkimus. Siinä VATT käyttää tilasto- keskuksen ja työministeriön suuria ai- neistoja ja pyrkii arvioimaan työvoima- politiikan tehokkuutta ja vaikuttavuut- ta. Infrastruktuuritutkimuksissa tutki- ReinoHjerppenmielestäSuomivoimenestyäglo- baalissakilpailussatehokkuudellaanjakyvyllään sopeutuauusiintilanteisiin. ”Elämisen laatu on parantunut, mutta ovatko ihmiset tyytyväisempiä? Tyytyväisyys ei välttämättä kasva samaa tahtia, ihminen sopeutuu uuteen asemaansa ja pitää itsestään selvänä, mitä on saavutettu”
  • 48.
    46 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 muskeskus arvioi esimerkiksi liikenne- väylien kansantaloudellisia vaikutuksia. Kehitetyistä tutkimustyökaluista Hjerppe mainitsee tuja-mallin, tulon- jakomallin, jolla voidaan laskea vero- tuksen ja tulonsiirtojen budjettivaiku- tuksia. ”Valtiovarainministeriö käyttää sitä miltei päivittäin, kun eduskunta pyytää selvityksiä.” ”Viime vuosina on kehitetty globaa- litalouden laskentamalleja ja meillä on myös oma Suomen kansantaloutta ku- vaava malli. Meillä on hyvä arsenaali, laskentavälineistö, jolla voidaan ratkoa maailmantalouden kysymyksiä, kan- santalouden kysymyksiä ja aluetalou- den kysymyksiä”, Reino Hjerppe ke- huu. Viime vuonna VATT julkisti tutkimuk- sen EU-jäsenyyden vaikutuksesta kym- menvuotisen jäsenyyden aikana. Siinä peilattiin 1990-luvun alun odotuksia; missä meni oikein, missä väärin. Mo- net uhkakuvat eivät toteutuneet, ja jä- senyydessä Suomi on menestynyt tä- män selvityksen mukaan hyvin. Laatu ja tuottavuus VATT:ssa aloitettu julkisten alojen tuot- tavuus- ja tehokkuustutkimus jatkuu. Tutkimusohjelmassa ovat terveyskes- kukset ja koulut. ”Tuottavuustutki- muksiin liittyy se ongelma, että jos mitataan terveyskeskuksen hoitotoi- menpiteitä, miten ne tilastojen mukaan tapahtuvat, emme tiedä, miten ihmi- set asiat kokevat. Tulevaisuudessa oli- si kiinnostavaa yhdistää tähän asiakas- tyytyväisyysmittauksia.” Palvelun laa- tu ja vaikuttavuus ei näy tilastoissa, vain tilastollinen tehokkuus. Tuottavuustut- kimusta Hjerppe pitää VATT:n haas- teena edelleen. ”Keväällä Brysselin talousfoorumissa Pohjoismaat nostettiin jalustalle. Tämä on hämmästyttävää, kun kymmenen vuotta sitten mollattiin Ruotsin mallia. Nyt Tanska on esimerkkinä ja Suomi menestynyt erilaisissa kilpailukykyindi- kaattoreissa hyvin”, Hjerppe huomaut- taa. Hänen mielestään terveydenhoito on Suomessa tehokasta, sillä rahaa ei kulu paljon suhteessa kansantalouteen ja ihmiset ovat kuitenkin aika tyyty- väisiä palveluihin. Ympäristöä voi verottaa Missä muualla Hjerppe on ollut mu- kana? Esimerkiksi valtion liikelaitos- uudistusta suunnittelevan työryhmän puheenjohtajana 1980-luvulla. Ryhmä tuli siihen tulokseen, että valtion liike- laitosten johtojärjestelmä oli vanhan- aikainen ja raskas. Johtaminen pitäisi uudistaa. Liikkeelle lähti prosessi, mikä johti yhtiöittämiseen ja julkisen yhtiön malliin. Ympäristötalouskomitea, sellainenkin elin toimi 1980-luvulla. Siellä Reino Hjerppe sanoo nostaneensa keskuste- luun ympäristöveron. Ajatus, että ym- päristön parantamista varten kerättäi- siin veroa, oli tuolloin uusi Suomessa. Nykyisin ympäristöveroja pidetään ta- vanomaisina ja ympäristökäyttäytymis- tä ohjataan jo luontevasti veroilla. Tulevaisuuden haasteista Hjerppe mainitsee kuntauudistuksen, valtion ja kuntien taloussuhteiden järjestämisen, mikä ei ole yhdentekevää tehokkuu- den näkökulmasta. Ajankohtaisia tut- kimuskohteita ovat myös markkinoi- den toimivuus ja toimintavapaudet. Hänen mielestään markkinoiden toi- mintaedellytyksiä on syytä aina jolla- kin tavalla säädellä, mutta pitäisi ana- lysoida ensin, toimivatko ne niin kuin niiden kuvitellaan toimivan. Verotuksen ja sosiaalipoliittisten uu- distusten yhteisvaikutuksia kannattaisi edelleen analysoida, kun keskustellaan perustulosta ja uusista veromalleista. ”Laaja kysymys on tietysti, miten Suo- mi pärjää globaalissa kilpailussa. Pitää löytää oma rooli, missä ollaan vahvo- ja. Innovaatioita pitää syntyä, niiden myötä myös pieni voi menestyä. Vah- vuus voi olla vaikka tehokkuudessa. Suomi on taloushistoriallaan osoitta- nut kykenevänsä sopeutumaan uusiin tilanteisiin”, Reino Hjerppe sanoo. Maailmaparanee Reino Hjerppe oli nuorena maailman- parantaja ja ”sitä vikaa” on ollut myös työuran aikana. Tutkijan työn pohjalle se kuuluu hänen mielestään luontevas- ti. Sitä paitsi hän on ollut erittäin in- nostunut työstään, mitä ominaisuutta hän toivoo myös seuraajalleen. Savitaipaleella syntynyt Hjerppe kävi Saimaan yhteislyseon ja siirtyi opiske- lemaan Helsingin yliopistoon tilasto- tiedettä ja kansantaloustiedettä. Kun eläkepäivät koittavat, Vantaan Reko- lan omakotitalo odottaa remontointia. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi kevääl- lä, joten sieltäkin suunnalta on odo- tettavissa toimintaa. Vaimo, Riitta Hjerppe jatkaa Helsingin yliopiston ta- loushistorian professorina. Tennistä, golfia, hiihtoa, kävelysau- vatkin on ostettu. Syksyn pimeinä voi kuunnella klassista musiikkia tai käy- dä oopperassa. Mutta varsin mielui- saa on istua dx-kuuntelun pariin ha- vainnoimaan maailmaa sattumanva- raisten yhteyksien avulla. Joku voi ra- portoida vaikka Intiasta. Kiinnostus maailmaan ei ole mihin- kään kadonnut. “Työmarkkinajärjestelmä Suomessa on eräänlaista sosiaalista pääomaa. Tätä pääomaa pitää osata tulevaisuudessakin käyttää kansantalouden kehityksen dynaamisena voimavarana eikä kehityksen jarruna.”
  • 49.
    47TALOUS & YHTEISKUNTA3·2006 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan 1995:01–2006:08 Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus. Työttömyysaste Suomessa 1995:01–2006:07 Lähde: Tilastokeskus. Korot 1997:01–2006:08 Lähde: Suomen Pankki. Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita 1995:01–2006:08 Lähde: Conference Board, Euroopan komissio. Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja 2000:01–2006:08 Lähde: Tilastokeskus. Lähde: Eurostat, Tilastokeskus. Inflaatio Suomessa ja euroalueella 1997:01–2006:07
  • 50.
    48 TALOUS &YHTEISKUNTA 3·2006 Nimi Uusi toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Osoitteenmuutos lähetetään osoitteeseen: Palkansaajien tutkimuslaitos tai faxilla numeroon: Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332 Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite Osoitteenmuutos Tilauskortti lähetetään osoitteeseen: Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon: Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332 Tilaus 2006 Tilaan Talous & Yhteiskunta -lehden vuosikerran hintaan 22,00 € Tilaukseni on vuositilaus kestotilaus Toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite Nimi
  • 51.
    P a lk a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e n j u l k a i s u t Ta l o u s & Y h t e i s k u n t a - l e h t i Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajien tutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit- teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai- sen kehityksen taustoja sekä herättää keskustelua kansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk- sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTT Katsaus. Lehden toimitus p. 09-2535 7349. Tilaukset p. 09-2535 7338. Tu t k i m u k s i a Tutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus- ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis- ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joiden välityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €. Tilaukset: p. 09-2535 7338. Ty ö p a p e r e i t a Työpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevien tutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain- väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita. Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan verkossa laitoksen kotisivuilla. WWW.LABOUR.FI Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla on ajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta, tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista. Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta -lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuvia kolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivat kotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laaja taloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina ja kuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati- osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisesta taloudesta. R a p o r t t e j a Raportteja-sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalle yleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä. Tilaukset: p. 09-2535 7338.
  • 52.
    Pitkänsillanranta 3A, 6.krs00530 Helsinki Finland p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330) fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332) www.labour.fi Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaa kansantaloudellista tutkimusta, seuraa taloudellista kehitystä ja laatii sitä koskevia ennusteita. Laitos on perustettu vuonna 1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai- toksen nimellä ja on toiminut nykyisellä nimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk- sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinen talous, makrotalous ja talouspolitiikka. Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitää kannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikki Suomen ammatilliset keskusjärjestöt, SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osa näiden jäsenliitoista. Vuosikerta22,00 € Irtonumero 7,00 € ISSN 1236-7206