Mattila ja Mynttinen 6.6.2011
•
1 like•264 views
Aalto yliopiston kokemuksia oppisopimustyyppisestä koulutuksesta: Alue-ja yhdyskuntasuunnittelijan oppisopimustyyppinenkoulutus.
More Related Content
Similar to Mattila ja Mynttinen 6.6.2011
Similar to Mattila ja Mynttinen 6.6.2011 (20)
Mattila ja Mynttinen 6.6.2011
- 1. Alue- ja yhdyskuntasuunnittelijan oppisopimustyyppinen koulutus Hanna Mattila & Eeva Mynttinen Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus Aalto-yliopisto, Insinööritieteellinen korkeakoulu
- 2. Mitä tehtiin ja miksi?
- 3. Koulutuksen taustaa • Yhdyskuntasuunnittelulle ei ole Suomessa omaa yliopistotasoista koulutusohjelmaansa. Yhdyskuntasuunnittelijoina toimii mm. arkkitehteja, maanmittareita ja suunnittelumaantieteilijöitä. • Yhdyskuntasuunnittelun professio on maassamme vahva ja kaavoituksella on tärkeä merkitys alueiden kehittämisessä. Alalla on pulaa yliopistokoulutetusta työvoimasta. • Yhdyskuntasuunnittelu on käytäntöorientoitunut ala ja sitä on mielekästä opettaa käytännön työhön yhdistettynä. Ongelmanasettelujen luonteen takia se on samalla kuitenkin ensisijaisesti akateeminen ala!
- 4. Osaamistavoitteiden laadinta • Laadittiin yhteistyössä ohjausryhmän kanssa (työnantajia julkiselta ja yksityiseltä sektorilta, ammattijärjestöjä, korkeakoulujen edustajia) • Huomioitiin sekä perusosaaminen että viimeaikaiset muutokset osaamistarpeissa. Kaikkien kurssien aihepiireistä tiedettävä perusteet; vähintään yhdestä myös syventävä aines. Kurssimuotoinen opetus: – Johdantokurssi – Strateginen alue- ja yhdyskuntasuunnittelu – Arviointi ja osallistuminen suunnittelussa • Työssäoppimistehtävässä tuli keskittyä vähintään yhteen kurssien aihealueista • Osaamistavoitteissa painotettiin sekä tietoa että taitoja. Kursseillakin tehtiin työelämälähtöisiä harjoitustehtäviä.
- 6. Ohjaus • Kursseilla opettajina ja ohjaajina toimivat professori, yliopisto- opettajat/tutkijat sekä vierailevat luennoitsijat työelämän organisaatioista (osin mentoreita). • Mentori ohjaa oppimista työpaikalla, ja tukee myös kursseilla tapahtuvaa oppimista. • Työssäoppimistehtävää ohjataan myös yliopistolla pienryhmätapaamisissa ja oppimisstudioissa, joissa opiskelijat keskustelevat töistään toistensa, professorin, yliopisto-opettajien ja oman ja toisten mentoreiden kanssa.
- 7. Arviointi • Näyttömuotona portfolio (kurssien harjoitustyöt sekä työssäoppimisen reflektointi ja raportointi). Portfolion ja samalla koulutuksen kokonaisarvioinnista vastasi yliopisto. • Professori ja yliopisto-opettajat arvioivat kurssien aihepiiriin liittyvän osaamisen joko harjoitustöiden tai erillisen portfolioraportoinnin perusteella. • Työssäoppimista arvioivat opiskelija ja hänen mentorinsa jatkuvasti, ja he raportoivat siitä kaksi kertaa vuodessa yliopistolle, jolla on kokonaisvastuu myös työssäoppimisen arvioinnista. Lisäksi oppimisesta keskusteltiin yliopistolla pienryhmissä ja oppimisstudiossa.
- 8. Pilottikoulutus 2009-2010 • 35 opiskelijaa aloitti koulutuksen joulukuussa 2009 • Opiskelijoiden tausta monialainen: arkkitehteja, maisema-arkkitehteja, insinöörejä/diplomi-insinöörejä, maantieteilijöitä, yhteiskuntatieteilijöitä, luonnontieteilijöitä • Erilaisia osaamistarpeita: perustietojen hankkiminen, tietopohjan päivittäminen/syventäminen, ammatillinen uudelleensuuntautuminen • 32 opiskelijaa valmistui joulukuussa 2010 • Palaute: Koulutus vastasi opiskelijoiden osaamistarpeisiin ja odotuksiin. Asiantuntijuus, teoreettinen tietämys ja ammattien välinen ymmärrys vahvistuivat. Verkostoituminen, yhdessä ongelmien pohtiminen ja muiden tuki tärkeää!
- 9. Mitä opittiin: Tekemällä oppiminen ja akateeminen reflektio
- 10. Tekeminen ja reflektio • Suunnittelijan ammattitaito perustuu sekä analyyttisiin että synteettisiin kykyihin. Perinteisesti yliopistolla on keskitytty analyyttiseen osaamiseen, kun taas työelämässä pääsee käyttämään synteettisiä kykyjä. • Akateemisesti voidaan tutkia myös synteettisten ja analyyttisten kykyjen vuoropuhelua, esim. suunnitteluteoria.
- 11. Tekemällä oppiminen • Design-teoriat: suunnittelulle ei voi olla täsmällistä metodia, koska jokainen ongelma ja konteksti on yksilöllinen. Suunnittelun tavoitetta ei välttämättä tiedetä ennen kuin on jo alettu luonnostella lopputulosta. Lähtötietojen analyysia tarvitaan, mutta niistä ei voi suoraan johtaa ratkaisuja. Tarvitaan myös intuitiota, kokeiluja ja arvostelukykyä. • Oppiminen tapahtuu tekemällä ja tehtyä arvioimalla • Pätee asiantuntijuuteen myös monilla muilla kuin design-aloilla (esim. Donald Schönillä yhdyskuntasuunnittelijoihin). • Perinteinen oppisopimusmalli perustuu tekemällä oppimiseen mentorin johdolla • Arkkitehtitaustaisille suunnittelijoille luonteva malli; insinööri- ja luonnontiedetaustaisille epävarmuuden ja epäselvyyden kanssa työskentely vaatii erityistä harjoittelua.
- 12. Tekemällä oppimisen rajoitteet • Modernit asiantuntijuusalat eivät useinkaan ole samalla tavoin staattisia kuin design-, taide- ja käsityöalat • Tietopohja muuttuu/laajenee jatkuvasti • Asiantuntijuuden luonne voi muuttua radikaalistikin, esim. yhdyskuntasuunnittelijan täytyy olla välillä designeri ja välillä sosiaalisten ongelmien ratkaisija. • Tekemällä oppimisessa voidaan oppia toistamaan huonoja käytäntöjä. Kaavoituksessa organisaation vallitsevat käytännöt voivat patologisoitua, koska tavoitteena on hyvä suunnittelu, mutta laki ei tarjoa välineitä suunnitteluun, vaan kaavoitukseen (ks. Mäntysalo 1999). – Esimerkiksi: kunnan tulisi suunnitella ympäristöä siten, että yleinen etu toteutuu, mutta kaavoitusta saatetaan toteuttaa järjestelmällisesti siten että yksityisen sektorin toimijoiden intressit ylittävät yleisen edun tavoitteet
- 13. Tekemällä oppimisen akateeminen reflektio Pedagoginen malli Batesonin oppimisen asteista: 1. Opitaan ratkaisemaan yksittäinen ongelma Yritys ja erehdys, opitaan palautteesta ja korjataan toimintaa 2. Opitaan yleisesti ongelmanratkaisukykyjä vastaavissa tilanteissa Tälle tasolle ei välttämättä päästä, jos käytännöt ovat patologisia. Mentoreilta saatu palaute voi tällöin olla ristiriitaista ja epäloogista. 3. Opitaan reflektoimaan ongelmanasettelun kontekstia Tämä taso on jo luonteeltaan akateemisen oppimisen taso. Tällä tasolla pystytään uudelleenarvioimaan patologisoituneita käytäntöjä ja saavuttamaan uudelleen toisen tason oppiminen Batesonin malli perustelee, miksi pelkkä mentorin arvio ja perinteinen ”näyttö” ei riitä akateemisessa oppisopimustyyppisessä koulutuksessa, vaan 3. tason oppimista reflektoiva portfolio on välttämätön.
- 14. Päätelmät • Alan olennaista tietosisältöä on paljon. Oppisopimustyyppinen formaatti ei tarjoa sille tarpeeksi tilaa. Maisteriohjelma? • Kuitenkin oppis-mallin tarjoama sidos työelämään on tärkeä. • Mallin on oltava ensisijaisesti akateeminen (esim. näytön muoto), vaikka työelämän välittömät tarpeet joskus osoittavat eri suuntaan. • Malli tarjoaa eväät paitsi henkilökohtaiseen myös organisaation oppimiseen. Tätä varten yhteiset (opiskelijat, mentorit, yliopisto- opettajat) keskustelu- ja arviointitilaisuudet ovat tärkeitä.
- 15. Kiitokset!