eAMKin Työelämälähtöiset oppimisen ekosysteemi-teeman työpaja 28.8.2017. Verkkovirta - Tunnistaa ja kehittää uusia toimintamalleja opintojen aikaisen työn opinnollistamiseen
eAMKin Työelämälähtöiset oppimisen ekosysteemi-teeman työpaja 28.8.2017. Verkkovirta - Tunnistaa ja kehittää uusia toimintamalleja opintojen aikaisen työn opinnollistamiseen
CIP-mallin kayttoonotto ja implementointi Helsingin yliopistossa, Jyvaskylan ...University of Helsinki
Helsingin yliopiston urakoulutuksissa siirryttiin vuonna 2007 malliin, jossa keskeinen inspiraatio tuli CIP-mallista ja DOTS-mallista. Millainen polku tämä oli? Miten tavoitteet kirjoitettiin? Mihin ratkaisuihin päädyttiin? Mitä matkan varrella opittiin? Case: Helsingin yliopisto
CIP-mallin kayttoonotto ja implementointi Helsingin yliopistossa, Jyvaskylan ...University of Helsinki
Helsingin yliopiston urakoulutuksissa siirryttiin vuonna 2007 malliin, jossa keskeinen inspiraatio tuli CIP-mallista ja DOTS-mallista. Millainen polku tämä oli? Miten tavoitteet kirjoitettiin? Mihin ratkaisuihin päädyttiin? Mitä matkan varrella opittiin? Case: Helsingin yliopisto
3. Koulutuksen taustaa
• Yhdyskuntasuunnittelulle ei ole Suomessa omaa yliopistotasoista
koulutusohjelmaansa. Yhdyskuntasuunnittelijoina toimii mm.
arkkitehteja, maanmittareita ja suunnittelumaantieteilijöitä.
• Yhdyskuntasuunnittelun professio on maassamme vahva ja
kaavoituksella on tärkeä merkitys alueiden kehittämisessä. Alalla on
pulaa yliopistokoulutetusta työvoimasta.
• Yhdyskuntasuunnittelu on käytäntöorientoitunut ala ja sitä on
mielekästä opettaa käytännön työhön yhdistettynä.
Ongelmanasettelujen luonteen takia se on samalla kuitenkin
ensisijaisesti akateeminen ala!
4. Osaamistavoitteiden laadinta
• Laadittiin yhteistyössä ohjausryhmän kanssa (työnantajia julkiselta ja
yksityiseltä sektorilta, ammattijärjestöjä, korkeakoulujen edustajia)
• Huomioitiin sekä perusosaaminen että viimeaikaiset muutokset
osaamistarpeissa. Kaikkien kurssien aihepiireistä tiedettävä
perusteet; vähintään yhdestä myös syventävä aines.
Kurssimuotoinen opetus:
– Johdantokurssi
– Strateginen alue- ja yhdyskuntasuunnittelu
– Arviointi ja osallistuminen suunnittelussa
• Työssäoppimistehtävässä tuli keskittyä vähintään yhteen kurssien
aihealueista
• Osaamistavoitteissa painotettiin sekä tietoa että taitoja. Kursseillakin
tehtiin työelämälähtöisiä harjoitustehtäviä.
6. Ohjaus
• Kursseilla opettajina ja ohjaajina toimivat professori, yliopisto-
opettajat/tutkijat sekä vierailevat luennoitsijat työelämän
organisaatioista (osin mentoreita).
• Mentori ohjaa oppimista työpaikalla, ja tukee myös kursseilla
tapahtuvaa oppimista.
• Työssäoppimistehtävää ohjataan myös yliopistolla
pienryhmätapaamisissa ja oppimisstudioissa, joissa opiskelijat
keskustelevat töistään toistensa, professorin, yliopisto-opettajien ja
oman ja toisten mentoreiden kanssa.
7. Arviointi
• Näyttömuotona portfolio (kurssien harjoitustyöt sekä
työssäoppimisen reflektointi ja raportointi). Portfolion ja samalla
koulutuksen kokonaisarvioinnista vastasi yliopisto.
• Professori ja yliopisto-opettajat arvioivat kurssien aihepiiriin liittyvän
osaamisen joko harjoitustöiden tai erillisen portfolioraportoinnin
perusteella.
• Työssäoppimista arvioivat opiskelija ja hänen mentorinsa jatkuvasti,
ja he raportoivat siitä kaksi kertaa vuodessa yliopistolle, jolla on
kokonaisvastuu myös työssäoppimisen arvioinnista. Lisäksi
oppimisesta keskusteltiin yliopistolla pienryhmissä ja
oppimisstudiossa.
8. Pilottikoulutus 2009-2010
• 35 opiskelijaa aloitti koulutuksen joulukuussa 2009
• Opiskelijoiden tausta monialainen: arkkitehteja, maisema-arkkitehteja,
insinöörejä/diplomi-insinöörejä, maantieteilijöitä, yhteiskuntatieteilijöitä,
luonnontieteilijöitä
• Erilaisia osaamistarpeita: perustietojen hankkiminen, tietopohjan
päivittäminen/syventäminen, ammatillinen uudelleensuuntautuminen
• 32 opiskelijaa valmistui joulukuussa 2010
• Palaute: Koulutus vastasi opiskelijoiden osaamistarpeisiin ja odotuksiin.
Asiantuntijuus, teoreettinen tietämys ja ammattien välinen ymmärrys vahvistuivat.
Verkostoituminen, yhdessä ongelmien pohtiminen ja muiden tuki tärkeää!
10. Tekeminen ja reflektio
• Suunnittelijan ammattitaito perustuu sekä analyyttisiin että
synteettisiin kykyihin. Perinteisesti yliopistolla on keskitytty
analyyttiseen osaamiseen, kun taas työelämässä pääsee
käyttämään synteettisiä kykyjä.
• Akateemisesti voidaan tutkia myös synteettisten ja analyyttisten
kykyjen vuoropuhelua, esim. suunnitteluteoria.
11. Tekemällä oppiminen
• Design-teoriat: suunnittelulle ei voi olla täsmällistä metodia, koska jokainen
ongelma ja konteksti on yksilöllinen. Suunnittelun tavoitetta ei välttämättä
tiedetä ennen kuin on jo alettu luonnostella lopputulosta. Lähtötietojen
analyysia tarvitaan, mutta niistä ei voi suoraan johtaa ratkaisuja. Tarvitaan
myös intuitiota, kokeiluja ja arvostelukykyä.
• Oppiminen tapahtuu tekemällä ja tehtyä arvioimalla
• Pätee asiantuntijuuteen myös monilla muilla kuin design-aloilla (esim.
Donald Schönillä yhdyskuntasuunnittelijoihin).
• Perinteinen oppisopimusmalli perustuu tekemällä oppimiseen mentorin
johdolla
• Arkkitehtitaustaisille suunnittelijoille luonteva malli; insinööri- ja
luonnontiedetaustaisille epävarmuuden ja epäselvyyden kanssa
työskentely vaatii erityistä harjoittelua.
12. Tekemällä oppimisen rajoitteet
• Modernit asiantuntijuusalat eivät useinkaan ole samalla tavoin staattisia kuin
design-, taide- ja käsityöalat
• Tietopohja muuttuu/laajenee jatkuvasti
• Asiantuntijuuden luonne voi muuttua radikaalistikin, esim. yhdyskuntasuunnittelijan
täytyy olla välillä designeri ja välillä sosiaalisten ongelmien ratkaisija.
• Tekemällä oppimisessa voidaan oppia toistamaan huonoja käytäntöjä.
Kaavoituksessa organisaation vallitsevat käytännöt voivat patologisoitua, koska
tavoitteena on hyvä suunnittelu, mutta laki ei tarjoa välineitä suunnitteluun, vaan
kaavoitukseen (ks. Mäntysalo 1999).
– Esimerkiksi: kunnan tulisi suunnitella ympäristöä siten, että yleinen etu toteutuu, mutta kaavoitusta
saatetaan toteuttaa järjestelmällisesti siten että yksityisen sektorin toimijoiden intressit ylittävät
yleisen edun tavoitteet
13. Tekemällä oppimisen akateeminen reflektio
Pedagoginen malli Batesonin oppimisen asteista:
1. Opitaan ratkaisemaan yksittäinen ongelma
Yritys ja erehdys, opitaan palautteesta ja korjataan toimintaa
2. Opitaan yleisesti ongelmanratkaisukykyjä vastaavissa tilanteissa
Tälle tasolle ei välttämättä päästä, jos käytännöt ovat patologisia. Mentoreilta
saatu palaute voi tällöin olla ristiriitaista ja epäloogista.
3. Opitaan reflektoimaan ongelmanasettelun kontekstia
Tämä taso on jo luonteeltaan akateemisen oppimisen taso. Tällä tasolla
pystytään uudelleenarvioimaan patologisoituneita käytäntöjä ja saavuttamaan
uudelleen toisen tason oppiminen
Batesonin malli perustelee, miksi pelkkä mentorin arvio ja perinteinen ”näyttö”
ei riitä akateemisessa oppisopimustyyppisessä koulutuksessa, vaan 3. tason
oppimista reflektoiva portfolio on välttämätön.
14. Päätelmät
• Alan olennaista tietosisältöä on paljon. Oppisopimustyyppinen
formaatti ei tarjoa sille tarpeeksi tilaa. Maisteriohjelma?
• Kuitenkin oppis-mallin tarjoama sidos työelämään on tärkeä.
• Mallin on oltava ensisijaisesti akateeminen (esim. näytön muoto),
vaikka työelämän välittömät tarpeet joskus osoittavat eri suuntaan.
• Malli tarjoaa eväät paitsi henkilökohtaiseen myös organisaation
oppimiseen. Tätä varten yhteiset (opiskelijat, mentorit, yliopisto-
opettajat) keskustelu- ja arviointitilaisuudet ovat tärkeitä.