2. SISÄLLYS
JOHDANTO 3
SELVITYS 5
1.
MIKSI DESIGNIA, MIKSI MAAILMALLE
VISIO DESIGNIN KANSAINVÄLISTYMISELLE 6
1.1 DESIGN, MITÄ SE ON 6
1.2 MIKSI MAAILMALLE 8
2.
MITÄ MAAILMALLA PITÄISI OLLA TEKEMÄSSÄ
SUOMALAISEN DESIGNIN STRATEGISET
MAHDOLLISUUDET YHDYSVALLOISSA 11
2.1 KANSAINVÄLISTYMISEN STRATEGINEN MAHDOLLISUUSKARTTA 11
2.2 UUDET IDEAT KANTAVAT KAUEMMAS 13
2.3 ROHKEISTA IDEOISTA KAUPALLISTA MENESTYSTÄ 13
2.4 VIEDÄKÖ TUOTTEITA JA KONKRETIAA VAI KONSEPTEJA JA IMMATERIAA 15
2.5 MISSÄ OVAT UUDET MAHDOLLISUUTEMME 17
3.
MITEN AUTTAA DESIGNIA MAAILMALLE
KÄYTÄNNÖN RATKAISUJA DESIGNIN KANSAINVÄLISTYMISEN
TUKEMISEEN – CASE NEW YORK 19
3.1 NEW FINNISH DESIGN –TAPAHTUMAT NEW YORKISSA 19
3.2 TAPAHTUMAT KANSAINVÄLISTYMISEN KÄRKENÄ 22
3.3 EDELLYTYKSET LUODAAN YHTEISTYÖLLÄ 24
3.4 VISIOI JA FOKUSOI HUOLELLA 27
3.5 UUSIA SUUNTIA TAPAHTUMIEN TOTAUTTAMISELLE 29
3.6 JATKUVUUS JA SEURANTA MAHDOLLISTAVAT HYÖDYNTÄMISEN 33
3,7 JULKISTEN TAHOJEN ROOLIT SELKEIKSI ERI OSA-ALUEISSA 35
YHTEENVETO UUSISTA MAHDOLLISUUKSISTA 38
2
3. JOHDANTO
Kun maailma muuttuu nopeasti, myös mahdollisuudet toimia maailmalla muuttuvat. Design
on toimialana tiukasti tämän muutoksen keskellä ja yksi tärkeistä kansainvälisistä
kasvualustoista, joilla suomalaista tietotaitoa voidaan hyödyntää uusin tavoin. Suuren
murroksen keskellä ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista määrittää kuinka suomalaisen
designin tulisi liikkua maailmalle. Se on tietenkin selvää, että vanhoilla vahvuuksilla ja eilisillä
opeilla ei kannata lähteä liikkeelle, vaan tarvitaan uusia ajatuksia ja toimintatapoja. Mutta mitä
ovat nämä uudet ajatukset ja tavat, jotka auttavat suomalaista designia kansainvälistymään, ja
missä ovat suomalaisen designin uudet mahdollisuudet, nyt ja lähitulevaisuudessa?
Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutti ja Suomen New Yorkin pääkonsulaatti halusivat
selvittää näitä uusia mahdollisuuksia, painottaen erityisesti suomalaisen designin
kansainvälistymispyrkimyksien tukemista Yhdysvalloissa.
Suomi-designilla on ollut kasvavasti vientiä Yhdysvaltoihin ja
sinne suuntautuneiden kansallisten sekä yksityisten
vientiaktiviteettien määrä on tasaisesti lisääntynyt. Viimeisten
viiden vuoden aikana Suomen New Yorkin kulttuuri-
instituutti ja Suomen New Yorkin pääkonsulaatti ovat
yhdessä Design Forum Finlandin kanssa järjestäneet
vuosittain New Finnish Design –tapahtuman, joka on esitellyt
mielenkiintoisin tavoin uutta suomalaista designia
yhdysvaltalaiselle yleisölle. New Finnish Design –tapahtuma
on järjestetty New Yorkin Meatpacking Districtillä,
yhtäaikaisesti kaupungin tärkeimpien huonekalu- ja
tuotemuotoilutapahtumien, New Yorkin International
Contemporary Furniture Fairin ja epävirallisen New York
Design Weekin, kanssa, jolloin maailman johtavan media-,
kulttuuri- ja talouskeskuksen huomio kääntyy kansainväliseen
muotoiluun.
Yhdysvalloissa kiertäneen ja menestyneen SAUMA [design as
cultural interface] (Yhdysvallat 2005 – 2007, Eurooppa 2008
– 2009) jälkimainingeissa kulttuuri-instituutti, pääkonsulaatti
ja Design Forum ovat olleet mukana järjestämässä
VALVOMO New Finnish Design –tapahtumaa (2007), sekä järjestäneet HARDCORE New
Finnish Design (2008), PLAYFUL New Finnish Design (2009), STRAIGHTFORWARD New
Finnish Design (2010) ja New Finnish Design SCENARIOS (2011) –tapahtumat. Näiden
tapahtumien kautta suomalaiset toimijat ovat rakentaneet New Yorkissa vahvan osaamisen
laajojen design-vientihankkeiden järjestämiseen, laajan kontaktiverkoston kaupungin ja
mantereen designalan toimijoihin sekä pitkäaikaisen yhteistyöalustan suomalaisille
designyrityksille, designereille ja paikallisille instituutioille ja organisaatioille. Tapahtumien
järjestämisestä toimijat ovat vastanneet yhteisen suunnittelun ja yhteistyötahojen lisäksi
siten, että kulttuuri-instituutti on pääasiassa vastannut mm. projektihallinnasta ja käytännön
toteutuksesta New Yorkissa, kun taas pääkonsulaatti on keskittynyt esimerkiksi viestinnän ja
markkinoinnin suunnitteluun sekä oheistapahtumien, avajaisten ja lehdistötilaisuuksien
toteutukseen Design Forumin keskittyessä hoitamaan tapahtumiin liittyviä järjestelyjä
Suomessa.
3
4. Nämä tapahtumat ovat omassa kontekstissaan näyttäneet tietä suomalaisen designin
kansainvälistymiselle Yhdysvalloissa ja saaneet laajasti huomiota kansainvälisessä mediassa.
Mutta aikojen muuttuessa täytyy myös tapahtumaformaattien kehittyä. Siksi pyrimme
etsimään uusia suuntia Suomen ja Yhdysvaltojen välisen kansainvälistymisen, yhteistyön ja
design-vaihdannan edistämiselle. Tämä raportti käsittelee näin ollen ensisijassa suomalaisen
designin kansainvälistymistä ja uusia avautuvia
mahdollisuuksia New Yorkin ja Yhdysvaltojen
näkökulmasta, mutta pyrkii myös tuomaan esille
laajempia kysymyksiä ja teemoja, jotka asettavat
kansainvälistymispyrkimykset laajempaan globaaliin
kontekstiin.
Raportissa aihetta käsitellään nimenomaan suomalaisen
designin kautta, ei siis muotoilun tai suunnittelun kautta,
koska pyrkimyksenä on painottaa laajaa ja
kokonaisvaltaista lähestymistapaa muotoiluun. Muotoilu
ja suunnittelu ovat molemmat termeinä mainioita, mutta
valitettavasti ne eivät kumpikaan yksinään aina pidä
sisällään laajempia merkityksiä, joita termi design kattaa,
ja jotka nousevat tekemisen keskiöön design-kentän
jatkuvasti laajentuessa ja tarkentuessa. Designia on
raportissa tarkasteltu laajasti ja eri näkökulmista, jotta
pystymme identifioimaan aidosti uusia ja toimivia ideoita
ja malleja. Selvitys ja raportti hakevat pääasiassa
vastauksia kolmeen laajaan kysymykseen; miksi designia
pitäisi ylipäätään viedä maailmalle, mitä maailmalla
kannattaa olla tekemässä ja lopulta miten näitä uusia
mahdollisuuksia kannattaisi tukea.
Suomalainen design ja designin kansainvälistyminen, niin
globaalisti kuin Yhdysvalloissa, tarvitsee vahvan vision
sille, miksi ja millä tavoin sen tulisi olla merkittävää ja
relevanttia uudella vuosisadalla ja kaikilla yhteiskunnan
osa-alueilla. Vain yhtenäinen visio voi ohjata uutta
yhteistyötä, jossa konkreettisten strategioiden ja
toimivien käytännön mallien kehittämisen sekä
innokkaan tekemisen kautta pienen maan pienelle
toimialalle avautuu uusia mahdollisuuksia muuttaa
merkittävästi sekä itseään että ympäröivää maailmaa.
4
5. SELVITYS
WEVOLVE
Tämän selvityksen on tehnyt ja raportin tuottanut Wevolve, yhdessä Suomen New
Yorkin kulttuuri-instituutin ja Suomen New Yorkin pääkonsulaatin kanssa.
Wevolve on Helsingissä toimiva strateginen think-do tank, joka pyrkii uusin työkaluin
avaamaan mahdollisuuksia nopeasti muuttuvassa maailmassa ja edistämään yhteiskunnallisesti
merkittävää ja kansainvälisesti menestyvää suunnittelua, muotoilua ja innovaatiota. Lisää
tietoa Wevolvesta osoitteessa wevolve.us sekä selvityksestä ville@wevolve.us.
SELVITYKSEN TOTEUTUS
Wevolve toteutti elo-syyskussa 2011 selvityksen, jossa määriteltiin sekä globaalin että
suomalaisen design-kentän muutosta ja haastateltiin läpi laaja joukko – 30 avainhenkilöä –
suomalaisia design-alan ja kansainvälistymisen ammattilaisia, ajattelijoita, tekijöitä ja
toimijoita. Pyrkimyksenä oli saada moniulotteinen ja kokonaisvaltainen käsitys design-kentän
muutoksesta ja uusista mahdollisuuksista rakentaa uusia reittejä suomalaisen designin
kansainvälistymiseen.
PROJEKTITIIMI
Projektin vetäjänä toimi Ville Tikka, Wevolven strateginen johtaja. Projektitiimissä toimivat
lisäksi Nuppu Gävert, Wevolven luova johtaja sekä tutkija Anssi Vallius. Tilaajatahoilta
hankkeessa olivat mukana Leena-Maija Rossi ja Essi Rautiola Suomen New Yorkin kulttuuri-
instituutista sekä Riitta Gerlander ja Kati Laakso Suomen New Yorkin pääkonsulaatista.
HAASTATELLUT ASIANTUNTIJAT, AJATTELIJAT JA TEKIJÄT
Tuija Aalto-Setälä, Kansainvälinen PR-johtaja, Iittala _ Laila Alanen,
Projektipäällikkö, Design Forum Finland _ Sari Anttonen, Design manager, Skanska /
New Finnish Design SCENARIOS –tapahtuman kuraattori _ Arni Aromaa, Luova johtaja,
Pentagon Design _ Paula Bello, Senior design specialist, Kone / STRAIGHTFORWARD
New Finnish Design –tapahtuman kuraattori _ Johanna Gullichsen, Muotoilija, Johanna
Gullichsen _ Outi Hakanen, Kulttuuripäällikkö, Ulkoministeriö _ Hanna Harris,
Taiteen ja kulttuurin ohjelmajohtaja, Suomen Lontoon instituutti _ Sanna-Mari Jäntti,
Yhteysjohtaja, World Design Capital Helsinki 2012 _ Mikko Kalhama, Johtaja, Design
Forum Finland _ Juulia Kauste, Johtaja, Arkkitehtuurimuseo _ Mikko Koria,
professori, International Design Business Management –ohjelma, Aalto-yliopisto _ Ville
Kokkonen, Design Director, Artek _ Kari Korkman, Johtaja, Helsinki Design Week _
Harri Koskinen, Muotoilujohtaja / Iittala, Muotoilija / Friends of Industry _ Linda
Liukas, Projektikoordinaattori, Aalto Entrepreneurship Society _ Päivi Lonka,
Myyntijohtaja, Marimekko _ Håkan Långstedt, Toimistusjohtaja, Saas Instruments _
Teemu Oksanen, Luova johtaja, Silencio / STRAIGHTFORWARD New Finnish Design –
tapahtuman kuraattori _ Tuula Pöyhönen, Muotoilija, ONNI / Marimekko _ Päivi
Grönqvist, Myyntijohtaja, Vallila Interiors _ Ismo Rantala, Managing Director, Finnish
Mobile Association _ Laura Sarvilinna, Design Manager, perustaja, Huippu Design
Management _ Mikael Silvanto, Muotoilija, Ex-osakas, Aivan! _ Marco Steinberg,
Strategisen designin johtaja, Sitra, Helsinki Design Lab _ Jenna Sutela, Kirjoittaja ja
kuraattori, OK-Do _ Teemu Suviala, Luova johtaja, Kokoro & Moi _ Timo Utter,
Toimitusjohtaja, Scandic Imports _ Simo Vassinen, Tutkija, Demos Helsinki _ Esa
Vesmanen, Muotoilija, Pure Design / PLAYFUL New Finnish Design –tapahtuman
kuraattori
5
6. 1.
MIKSI
DESIGNIA,
MIKSI MAAILMALLE
VISIO
DESIGNIN
KANSAIN-
VÄLISTYMISELLE
1.1
DESIGN,
MITÄ SE ON
DESIGNIN ROOLI JATKAA LAAJENEMISTAAN
Maailma muuttuu yhä nopeammin. Vanhat ajattelumallit, strategiat ja toimintatavat
vanhenevat vauhdilla kun digitaalinen vallankumous, talouden uudet realiteetit, jatkuva
globalisaatio, urbanisaatio ja lokalisaatio, ilmastokriisi sekä ideologiset ja geopoliittiset
haasteet uudistavat jatkuvasti niin kotimaista kuin kansainvälistä designin toimintakenttää.
Tässä muuttuvassa maailmassa designille on ”yhtä aikaa tapahtunut horisontaalinen räjähdys,
jossa design-kenttä on levinnyt moneen suuntaan, sekä vertikaalinen räjähdys, jossa designin
merkitys on syventynyt sekä yhteiskunnan että liike-elämän näkökulmasta”, toteaa Mikko
Kalhama, Design Forum Finlandin johtaja.
Toisin sanoen designin ajattelumallit ja työkalut, ja siten designin sovellusalat, ovat
laajentuneet perinteisestä tuotemuotoilusta esimerkiksi fyysisten ja digitaalisten palveluiden
ja immateriaalisten kokemusten muotoiluun, kaupalliseen ja yhteiskunnalliseen innovaatioon,
holistiseen design-johtamiseen sekä ihmislähtöiseen kaupunkisuunnitteluun. ”Design
flirttaillee jatkuvasti eri kulttuuristen ilmiöiden ja rakenteiden kanssa taiteesta käsityöhön,
arkkitehtuurista yhteiskuntatieteisiin”, kuten Hanna Harris, taiteen ja kulttuurin
ohjelmajohtaja Suomen Lontoon instituutista, sanoo. Samalla design on
”Suomalainen viimeisen vuosikymmenen aikana siirtynyt kulttuurin ja liiketoiminnan
design on loistava
keppihevonen” 6
7. ytimeen sekä strategiseksi välineeksi joka pystyy luomaan aitoa lisäarvoa ja
erottumismahdollisuuksia kilpailluilla kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla.
SUOMALAISEN DESIGNIN IDENTITEETTI MURROKSESSA
Suomalainen design-kenttä näyttäisi päällisin puolin olevan mukana tässä designin
yhtäaikaisessa horisontaalisessa ja vertikaalisessa muutoksessa, mutta monin paikoin
herääminen muutoksen tarpeeseen on tapahtunut varsin myöhään ja elämme vielä
kulttuurissa, joka monesti ”käsittelee suomalaista muotoilua vanhojen menestystarinoiden ja
suurmestareiden, kuten Aallon kautta”, sanoo
Mikael Silvanto. Tämä osoittaa, että
kotimainen design-kenttä on edelleen varsin
jakautunut: toisaalla designin identiteettiä
ankkuroidaan kiinni tuoleihin ja maljakoihin, ja
toisaalla sitä kehitetään aktiivisesti vastaamaan
paremmin nykyisiin systeemisiin ja strategisiin
haasteisiin.
Vaikuttaa onneksi siltä, että yhä useampi
suomalaisen designin kanssa toimiva ajattelija,
tekijä ja vaikuttaja näkee designin identiteetin
joustavana ja mukautuvana jatkumona, jolloin
”tulevan ja menneen suhde on orgaaninen, ei
mustavalkoinen”, kuten Hanna Harris toteaa,
ja mennyttä pystytään tulkitsemaan ajan
henkeen sopivasti löytäen siitä
mahdollisuuksia tulevaa varten. Näin asian
määrittelevät myös Tuija Aalto-Setälä, Iittalan
kansainvälinen PR-johtaja, joka sanoo ”meidän
täytyy olla ylpeitä muotoiluperinnöstämme,
mutta samalla ymmärtää, että se on luotu
tietyssä yhteiskunnallisessa ja poliittisessa
tilanteessa, joka oli hyvin toisenlainen
verrattuna tämän päivän yhteiskuntaan” ja
Mikko Koria, Aalto-yliopiston International
Design Business Management –ohjelman
professori, joka toteaa suomalaisen designin
olevan ”loistava keppihevonen, jolla on
ihmeellinen glory”.
DESIGN JATKAA
DEMOKRATISOITUMISTAAN
Toisaalla, kaukana teollisuuden ja asiantuntijoiden design-keskusteluista, design on noussut
yhä tärkeämpään asemaan ihmisten – kuluttajien, kansalaisten ja käyttäjien – jokapäiväisessä
elämässä. Massakulutuskulttuurin saattelemana design on valunut alas jalustaltaan ja
jalkautunut osaksi ihmisten arkea. Maailman ikeat ovat tuoneet halvan designin lähes
jokaiseen kotiin ja jopa osallistaneet kuluttajat näennäisesti osaksi design-prosessia
laittaessaan heidät kokoamaan hankkimansa tuotteet. Samalla
kulttuurimme luovan käänteen kautta designille on löytynyt uusi
”Designille on kriittinen rooli yhteiskunnassa, jossa ihmiset määrittelevät uudelleen
löytynyt uusi suhdettaan yrityksiin ja tuotteisiin – näkyvimpänä esimerkkinä tälle ovat
kriittinen rooli
yhteiskunnassa” 7
8. ”On
mielenkiintoista
nähdä kauanko alati yleistyvät ruohonjuuritason Tee Se Itse –ajattelumallit ja –
toimintatavat. Ja jotta ympyrä sulkeutuisi, näyttävät uudet ja
designilla voidaan mielenkiintoisimmat tavat ajatella designia löytyvän juuri näiden top-down
ratsastaa ennen kuin ja bottom-up maailmojen välimaastosta, johon esimerkiksi hollantilainen
se syö itsensä Droog on suunnitellut Design for Download –palvelunsa (kuva), jossa
ihmiset voivat ladata huonekalujen piirustuksia ja muokata, rakentaa tai
tyhjiin” rakennuttaa kalusteita itse. Aikeenaan Droogilla on ”uudelleen
demokratisoida design, eli tehdä designille tällä vuosisadalla se, mitä Ikea
teki designille viime vuosisadalla”.
Designin roolin kuitenkin alati demokratisoituessa ja käsitteiden venyessä ja vesittyessä ovat
design-alan toimijat joutuneet jälleen uuden haasteen eteen, nimittäin miten määritellä
designin tuoma lisäarvo yhteiskunnalle ja ihmisille. Kuten Teemu Suviala, Kokoro & Moin
luova johtaja, sanoo: ”On mielenkiintoista nähdä kauanko designilla voidaan ratsastaa ennen
kuin se syö itsensä tyhjiin.” Ehkä ratkaisu saattaa löytyä siitä, että design todella aletaan
ymmärtämään kokonaisvaltaisesti kykynä ja mahdollisuutena ratkaista luovasti ongelmia
(kuten design prosessina ja palveluna) konkreettisten ratkaisujen (kuten design tuotteena)
lisäksi. Jos näin on, suomalaiselle designille näyttää avautuvan täysin uusi kenttä täynnä laajoja
mahdollisuuksia menestyä kansainvälisesti ja tuottaa arvoa läpi koko design-prosessin ja
kaikille yhteiskunnan osa-alueille.
1.2
MIKSI
MAAILMALLE
UUSI OTE KANSAINVÄLISTYMISEEN ON VÄLTTÄMÄTTÖMYYS
Samoin kuin design on keskellä murrosta, niin myös kansainvälistyminen on kiihtyvästi
muutoksen kourissa. Vanhat teolliset maailmanvalloituksen mallit eivät ole senkään vertaa
ajankohtaisia ja relevantteja kuin ne olivat vielä 5-10 vuotta sitten, sillä tavat olla
vuorovaikutuksessa muiden yhteiskuntien, markkina-alueiden ja kulttuurien kanssa
määritellään jatkuvasti uudestaan. Kun etsimme uusia mahdollisuuksia suomalaisen designin
kansainvälistymiselle, kannattaa aloittaa hakemalla vastauksia siihen, miksi suomalaisen
designin, muotoilijoiden, suunnittelijoiden, yritysten tai kulttuurin tulisi ylipäätään
kansainvälistyä.
Yksi perusteltu vastaus tähän kysymykseen on: ”Suomalaisen designin täytyy lähteä
kansainvälisille markkinoille, yksinkertaisesti siitä syystä, että Suomen markkinat ovat aivan
liian pienet suomalaiselle designille. Uusi kilpailuetu tulee ulkomailta.”, kuten Paula Bello,
STRAIGHTFORWARD New Finnish Design –tapahtuman kuraattori, asian kiteyttää. Usealla
alalla ei luonnollisesti kasvumahdollisuuksia ole riittänyt – eikä tule riittämään – kotimaisilla
markkinoilla ja siksi innokkaimpien, rohkeimpien ja onnekkaimpien suuntana ovat jo
vuosikymmeniä olleet kansainväliset markkinat. Modernin ajan hengessä suomalaiset ovat
hartiavoimin ja pikkutakit päällä vieneet maailmalle lähinnä raskasta puu- ja
metalliteollisuuden tuotteita, kommunikaatioteknologiaa sekä tietenkin joitakin kansallisia
teollisen muotoilun helmiä.
”Vienti ei ole Tämä teollisuus- ja maailmannäyttelytyyliin saavutettu vientimenestys on
koskaan vientiä eittämättä menestyksekkäästi auttanut pienen maan kasvupyrkimyksissä,
yhteen suuntaan
vaan aina vaihtoa” 8
9. ”Puhumme edelleen
viennistä vaikka
maailmantalouden ja tällä hetkellä jo lähes puolet Suomen bruttokansantuotteesta
koostuukin viennistä. Mutta maailman ja markkinoiden suhteellisen
rakenteet ja nopeasta muuttumisesta huolimatta, tai juuri sen takia, emme ole
toimintatavat ovat pystyneet mukauttamaan ulkomaankauppamme rakenteita vastaamaan
radikaalisti jälkiteollisen informaatio- ja palveluyhteiskunnan vahvuuksia. Ulkomaan-
kauppa on edelleen hyvin tavara- ja teollisuuspainotteista tavaraviennin
muuttuneet” tuodessa noin 2/3 kaikesta viennin arvosta. Pelottavan tilanteesta tekee
se, että suomalainen vienti ensinnäkin nojaa voimakkaasti teolliseen
tuotantoon, joka karkaa vauhdilla maasta, toiseksi rakentuu vain muutaman suuren
suhdanneherkän alan varaan, eikä kolmanneksi ole ponnisteluista huolimatta juurikaan
pystynyt lisäämään palveluviennin määrää. Pelottavaa on myös se, että puhumme edelleen
viennistä, vaikka maailmantalouden rakenteet ja toimintatavat ovat radikaalisti muuttuneet ja
globalisoituvassa maailmassa vaihto tapahtuu paljon monimuotoisemmin kuin termi vienti –
vanha teollinen analogia – antaa ymmärtää.
VIENNIN SIJAAN TULISI PUHUA VAIHDOSTA
Vanhakantaisen vientiajattelun ollessa eräs kansainvälistymisen pullonkauloista on paikallaan
miettiä uusia tapoja käsitellä koko aihetta. Mikko Korian mukaan ”ajatus siitä, että viedään
suomalaista designia on sinänsä täysin vanhanaikainen. Kun designin alaa laajennetaan
tuotteista palveluihin ja kommunikaatioon sekä virtuaalisiin, sosiaalisiin ja fyysisiin
ympäristöihin, ja otetaan systeeminen ajattelu mukaan, on designvienti aivan älytön ajatus.
Mitä edes olet viemässä; tuotteita, osaamista, ratkaisuja? Suomalaista design-vientiä leimaa
vanhakantainen ajattelutapa, jonka mukaan me teemme hyvää designia ja etsimme sitten sille
jostain ostajat.” Hän jatkaa, että ”on erittäin tärkeää valita mistä puhutaan kun yritetään
määrittää vaihdannan tapoja – on ihan yhtä validia tuoda jotain tänne kuin viedä ulos. Sisään
tulevien ideoiden merkitys on vientiponnistuksissa tärkeintä, jotain mitä emme välttämättä
edes vielä ymmärrä. Kenties kollaboratiivinen globaali toiminta voisi olla parempi käsitteenä
kuin vienti; tälle pitäisi sitten luoda uusia ympäristöjä ja mekanismeja, jotta ideat – ja joskus
asiat – kulkevat.”
Marco Steinberg, Sitran ja Helsinki Design Labin strategisen designin johtaja, on samoilla
linjoilla: ”Oma strategiani on, että jos haluamme vientiä niin meidän pitää myös tuoda sisään
asioita, ihmisiä ja toimintatapoja. Mitä enemmän saamme sekoitettua ajatuksia, ihmisiä ja
resursseja, sitä paremmin saamme aikaan vuorovaikutusta ja voimme luottaa, että uutta
yhteistyötä ja vaihdantaa syntyy.” Samoin ajattelee Hanna Harris, joka toteaa että ”vienti ei
ole koskaan vientiä yhteen suuntaan vaan aina vaihtoa, ja pidemmän keskusteluyhteyden
avaamista, jotta sitoutunutta yhteistyötä ja uusia hankemahdollisuuksia syntyy tulevai-
suudessakin.”
MEILLÄ ON RAKENTEELLISIA JA KULTTUURISIA HAASTEITA
KANSAINVÄLISTYMISELLE
Sen lisäksi että kansainvälistymisajattelussa tulisi pystyä siirtymään viennistä vaihdantaan,
meidän tulee ratkaista myös muita rakenteellisia ja kulttuurisia haasteita, jotka saattavat
vaikeuttaa suomalaisen designin ja design-yritysten kansainvälistymistä. Ensinnäkin, kuten
Mikko Koria asiaa kuvailee, ”suomalaisia design-yrityksiä vaikuttaa
”Mitä enemmän monesti leimaavan dynaamisen ja kasvuorientoituneen startup-
saamme sekoitettua mentaliteetin puutefaveloihin tai muutto viideksi vuodeksi ulkomaille –
esimerkiksi Brasilian
ja harppaus mukavuusalueen ulkopuolelle
–
ajatuksia, ihmisiä ja vaikuttaa olevan liian raskas uhraus”.
resursseja, sitä
paremmin saamme
aikaan vaihdantaa”
9
10. ”Uusia
mahdollisuuksia
näyttää avautuvan Lisäksi design-yritysten kansainvälistymisen haasteena on usein niiden
”design-vetoisuus”. Esa Vesmanen, PLAYFUL New Finnish Design –
”globaaleiksi tapahtuman kuraattori näkee tämän siten, että ”pienet yritykset eivät
syntyneiden” kasva, koska niitä vievät eteenpäin ainoastaan muotoilijat itse”. Klisee
kasvuyritysten siitä, että emme hallitse kansainvälistä markkinointia, brändäystä ja
tarinankerrontaa vaikuttaa siis valitettavan usein olevan totta ja kaiken
kautta”
lisäksi yhdistyvän laajempaan kansainvälisen bisnes-osaamisen ja -
fokuksen puutteeseen. Nämä perustavanlaatuiset kansainvälistymisen
haasteet auttavat meitä ymmärtämään, miksi emme useammin näe maailmalla menestyviä
suomalaisia design-yrityksiä.
Onneksi uusia mahdollisuuksia näyttää jatkuvasti avautuvan sekä ”globaaleiksi syntyneiden”
kasvuyritysten kautta, jotka lähtökohtaisesti tähtäävät kansainvälisille markkinoille että
kaupallisesti orientoituneiden ja markkinointitaitoisten yritysten toimesta, jotka ”rohkeasti
julistavat kuinka suomalainen design on maailman parasta – ja tietenkin sitten lopulta myös
lunastavat nämä lupaukset”, kuten Linda Liukas, Aalto Entrepreneurship Societyn
projektikoordinaattori, asian näkee.
KANSAINVÄLISTYMISEN TUKEMISTA TULEE MIETTIÄ UUDESTAAN
Koska useat suomalaiset design-yritykset ovat edelleen viemässä ulkomaille tuotteitaan, on
ollut luontevaa että kansainvälistymisen tukeminen on pitkään tapahtunut hyvin perinteisen
vientiajattelun kautta. Useimmat haastatelluista asiantuntijoista eivät kuitenkaan näe
maailmannäyttelyhenkisillä, kansallisidentiteettimme ja osaamisemme esittelyhankkeilla
olevan aidosti mahdollisuuksia kansainvälisen liiketoiminnan ja yhteistyön kehittämiseen.
Kärjistäen voidaan sanoa, että useiden yritysten ja designereiden mielenkiinto on
lopahtamassa sekä ”tuolinäyttely-skeneen” että kansallisiin vientiponnistuksiin joissa
keskitytään viemään jotain suomalaista maailmalle. Kuten Mikko Koria toteaa: ”Tietysti
design voi olla suomalaista ja mielenkiintoista, mutta design ei tietenkään ole mielenkiintoista
siksi, että se on suomalaista. Ei pidä olla viemässä mitään suomalaista designia – juuri ketään
ei kiinnosta tietty design siksi, että se on Suomesta.”
Kansainvälistymisen tukemiseen tarvitaan siis uusia ajattelumalleja sekä ymmärrystä
monenlaisista tarvittavista resursseista ja erilaisista tavoista arvioida tuloksia. Simo Vassinen,
tutkija Demos Helsingistä, peräänkuuluttaa: ”Viennissä pitäisi olla kyse valtiollisella tasolla
muustakin kuin rahasta. Meidän tulisi ymmärtää kuinka vienti ja vaihto voivat tuottaa
sosiaalista pääomaa, kohottaa kansallista itsetuntoa tai vaikka luoda uusia työpaikkoja.”
Ongelmana hänen mielestään on myös se, että ”emme ole miettineet askelta taaksepäin, eli
mitä laajempaa merkitystä kansainvälistymistä tukevilla hankkeilla ja tapahtumilla voisi olla
Suomen menestykselle – tai maailman hyvinvoinnille. Perustava kysymys on: Miksi mennä
maailmalle ja mitä siellä voi ratkaista, koska jos emme yritä ratkaista mitään niin heikoilla
ollaan. Kasa uusia tuoleja näyttelyssä ei ratkaise kovinkaan paljon, mutta onneksi design-
ajattelua voi soveltaa paljon muuallekin yhteiskunnassa. Harppaus on suuri, mutta siksi
kysymyksenmäärittelyyn kannattaisikin panostaa.”
”Perustava kysymys
on miksi mennä
maailmalle ja mitä
siellä voi ratkaista –
jos ei yritä ratkaista
mitään niin heikoilla
ollaan”
10
11. 2.
MITÄ
MAAILMALLA
PITÄISI
OLLA
TEKEMÄSSÄ
SUOMALAISEN DESIGNIN
UUDET STRATEGISET
MAHDOLLISUUDET
YHDYSVALLOISSA
2.1
KANSAINVÄLISTYMISEN
STRATEGINEN
MAHDOLLISUUSKARTTA
DESIGNIN KANSAINVÄLISTYMISEN KAKSI ULOTTUVUUTTA
Mitä maailmalla siis kannattaa olla tekemässä? Usein ajatellaan, että periaatteessa mikä
tahansa tekeminen voi kansainvälisesti toimia kun sen tekee oikein hyvin, mutta samalla
tiedetään, että kaikki asiat eivät menesty vaikka kuinka yrittäisi. Tarvitaan siis strategista
ymmärrystä menestymisen mahdollisuuksista, jotta osataan valita oikeat asiat ja lähteä
viemään niitä eteenpäin oikeilla tavoilla.
Tehdyssä selvityksessä nousi esiin kaksi ulottuvuutta, joiden kautta voidaan hahmottaa uutta
strategista mahdollisuuskarttaa suomalaisen designin kansainvälistymiselle. Nämä
ulottuvuudet määrittävät sitä, minkälaisten ideoiden ja asioiden ympärille erilaisia
11
12. kansainvälistymispyrkimyksiä ja –hankkeita voidaan rakentaa sekä sitä, mitä maailmalle
voidaan olla ”viemässä” tai mitä siellä voidaan olla tekemässä. Yksinkertaistaen designin
kansainvälistymisessä näyttäisi siis olevan kyse ensiksi siitä, onko lähtökohtana lähteä
rohkeasti kokeilemaan ja kehittämään uusia asioita vai kauppaamaan jo olemassa olevia ja
vakiintuneita asioita sekä toiseksi siitä, onko kyseessä konkreettiset design-tuotteet vai
konseptuaalinen ja immateriaalinen design sekä palvelut.
Nämä ulottuvuudet ovat tietenkin yksinkertaistettuja malleja todellisuudesta ja käytännössä
suurin osa asioista sijoittuu jonnekin näiden ääripäiden välimaastoon tai yhtä aikaa useaan eri
kohtaan, parhaimmillaan holistisesti yhdistäen konseptuaalista konkreettiseen sekä avaten
rohkein uusin ideoin kaupallisia mahdollisuuksia. Tämän mallin tarkoitus on auttaa meitä
ymmärtämään paremmin niitä uusia suuntia, joita designin kansainvälistymiselle avautuu kun
ajattelemme asioita hieman eri tavalla, ymmärtäen design-kentän jatkumona erilaisia asioita,
joilla kaikilla on oma roolinsa designin kansainvälistymisessä.
12
13. 2.2
UUDET
IDEAT
KANTAVAT
KAUEMMAS
TARVITAAN ROHKEUTTA JA KYKYÄ AJATELLA TOISIN
Yksi viesti tuli esille uudestaan ja uudestaan läpi tutkimuksen: pärjätäkseen maailmalla on
pienen maan tuotteiden, palveluiden, tekijöiden ja yritysten oltava hyvin rohkeita, jopa muita
rohkeampia, jotta pystymme erottautumaan kansainvälisillä saturoituneilla markkinoilla ja
löytämään aidosti uusia menestymisen mahdollisuuksia. Joskus uudet rohkeat ideat löytyvät,
kun olemassa olevia palveluita, tuotteita tai asioita ajatellaan ennakkoluulottomasti hieman
väärinpäin. Kuten Teemu Suviala sanoo: ”Sen sijaan että tehdään helvetin tosissaan ja
pistetään pystyyn joku luomupirtelöbaari, pitäisi tekemiseen saada uutta ironiaa ja
provokaatiota… jos rapsuttaa vähän pintaa niin usein löytyy tapoja tehdä asioita toisin.”
Tämä provokaatio voi löytyä vaikka kriittisestä otteesta vallitsevaan yhteiskunnan ja
kulttuurin tilaan, etsimällä yllättäviä tapoja ratkaista havaittuja haasteita tai parhaimmillaan
kenties näiden uusista yhdistelmistä.
Vaikka suomalaiset eivät yleisesti ole tunnettuja kriittisestä toisinajattelustaan, alkaa tämä
ajattelumalli näkymään nousevissa suomalaisissa yrityksissä: ”Suomalaiset startup-yritykset
uskaltavat tehdä aidosti omia juttuja, eivät kopioi yleisiä teemoja maailmalta kuten monilla
muilla startupeilla näyttää olevan tapana”, sanoo Linda Liukas. Näitä uusia asioita voidaan
sitten hyödyntää kansainvälistymispyrkimyksissä kuten Sari Anttonen, New Finnish Design
SCENARIOS –tapahtuman kuraattori, asian näkee: ”Jos fokuksena on laajasti Suomen
kilpailukyvyn kehittäminen kansainvälisesti kulttuuri ja design edellä, tärkeämpää kuin
yritysvienti on se, että maailmalle pääsee rohkeita tekijöitä; ihmisiä, joilla on uusia ideoita ja
osaamista, jotain aitoa vietävää maailmalle.” Rohkea tekeminen voi myös kääntyä
eduksemme toisella tavalla. Jos kerran kompastelemme lähtiessämme maailmalle, niin ehkä
pystymme uusilla ja oudoillakin tavoilla ”kannustamaan ihmisiä tulla hakemaan tuotteita tai
toimintamalleja täältä”, kuten Mikko Koria asiaa pohtii.
2.3
ROHKEISTA
IDEOISTA
KAUPALLISTA
MENESTYSTÄ
UUDET ROHKEAT IDEAT OVAT KAUPALLISEN MENESTYKSEN
LÄHTÖKOHTA
Uudet ideat ovat edellytyksenä kaikelle kaupalliselle menestykselle. Jokaisen yrityksen on
alussa löydettävä oma uusi ideansa ja useimpien on jatkuvasti uudistuttava pysyäkseen elossa
kovenevan kilpailun keskellä alati muuttuvassa maailmassa. Håkan Långstedt, Saas
Instrumentsin toimitusjohtaja, kiteyttää tämän hyvin todetessaan, että ”maailma ylipäätään on
13
14. ”Keihäänkärjet, ne
uudet
mielenkiintoiset mennyt pienemmäksi ja markkinat saturoituneet, joten ainoastaan
tekemällä rohkeita, yksinkertaisia ja jopa outoja juttuja on mahdollista
jutut, saavat erottautua kaupallisesti. Uudet innovaatiot, niiden pohjalta valmistetut
designin pysymään kaupalliset tuotteet ja hyvin rakennettu brändi ovat välttämättömyyksiä
vetävänä tekijänä”
menestymiseen maailmalla.” Kansainvälistymishankkeissa tässä saattaakin
olla mahdollisuuksia pienten ja isojen toimijoiden yhteistyölle, jossa
pienet ja rohkeat tekijät pystyvät avaamaan uusia väyliä, identifioimaan
kansainvälisiä mahdollisuuksia ja kehittämään innovaatio- ja brändipotentiaalia ja isommat
yritykset voivat tukea näitä hankkeita ja hyödyntää soveltuvasti omassa toiminnassaan. ”On
tärkeää nähdä uniikkituotteiden ja kokeilujen brändi- sekä innovaatioarvo uudella alueella,
johon firma ei ole vielä mennyt”, kuten Tuija Aalto-Setälä asian ilmaisee.
ROHKEUS ON MAHDOLLISTA SOVITTAA KAUPALLISEEN KONTEKSTIIN
Jotta kansainvälistyminen olisi kokonaisvaltaisesti ja kestävästi menestyksekästä, rohkeus on
pystyttävä valjastamaan myös kaupalliseen tekemiseen, ei ainoastaan kulttuuriseen kokeiluun.
Mutta tässä meillä näyttää olevan vielä haasteita. ”Design-viennin heikkoutena on se, että
tekeminen monesti painottuu enemmän kulttuuriin ja uusista ideoista jää bisnespuoli
puuttumaan,” toteaa Arni Aromaa, Pentagon Designin luova johtaja, ja jatkaa ”mutta jos
lähdetään maailmalle bisnes edellä niin sekin on aika ohutta – siksi täytyy löytää
mielenkiintoinen uusi kulma, jota bisnes sitten seuraa. Esimerkiksi ruotsalaiset osaavat
tämän. Se on niin luontevaa niillä kun siellä on pitkään nähty, että design on yrityksen
tekemistä varten. Suomalainen design-skene on puolestaan edelleen vahvasti polarisoitunut –
kulttuuripuoli ja innovaatiopuoli ovat valitettavasti vielä usein erillään.”
Uusien ja vakiintuneiden ideoiden suhde tulisikin ennemmin nähdä jatkumona kuin joko/tai –
asetelmana. Uusi kokeellisuus ja vakiintunut kaupallisuus ovat aina loppujen lopuksi
riippuvaisia toisistaan. Päivi Lonka, Marimekon myyntijohtaja, tiivistää asian: ”Jos oikeasti
haluat kasvaa ulkomailla niin on pakko hyväksyä tietyt talouden lainalaisuudet; miten asiat
etenevät ja tapahtuvat käytännössä markkinoilla. Kaikki myynti ei voi olla kiinni
keihäänkärjissä, vaan täytyy myös myydä muiden kanavien kautta. Kuitenkin keihäänkärjet, ne
uudet mielenkiintoiset jutut, saavat designin pysymään vetävänä tekijänä. Siten kaupallisuus
voidaan ajatella tukijalkana, jolla saat aina kehitettyä uusia keihäänkärkiä.”
Uuden rohkean tekemisen arvo täytyisikin nähdä laajemmin ja ymmärtää kuinka rajoja
rikkovat ja mielenkiintoa herättävät kansainväliset design-hankkeet voivat rakentaa
resursseja yritysten kansainvälistymiselle esimerkiksi ”brändi- ja PR-arvon, uusien kontaktien
ja myyntikanavien sekä tuotekehitys- ja markkinatutkimusmahdollisuuksien kautta”, kuten
Laura Sarvilinna, Huippu Design Managementin perustaja, asiaa ajattelee. Juulia Kausteen,
Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin entisen johtajan ja nykyisen Arkkitehtuurimuseon
johtajan, mukaan rohkea tekeminen avaa myöhempiä kaupallisia mahdollisuuksia: ”Kaikki
alkaa ensin kunnollisesta pohjatyöstä, suhteiden ja rajapintojen rakentamisesta, joiden avulla
voit sitten alkaa seuraavaksi kokeilemaan ja toteuttamaan uusia asioita. Vasta tämän jälkeen
voit kuvitella alkavasi tekemään varsinaista bisnestä uusilla markkinoilla
”Jos lähdetään ja lopulta myydä jossain Walmartissa tai MoMA Storessa. Mutta et voi
realistisesti kuvitella, että olet heti viimeisellä tasolla, jossa euroja
maailmalle bisnes kilahtaa pankkitilille.”
edellä niin sekin on
aika ohutta – siksi
täytyy löytää
mielenkiintoinen
uusi kulma, jota
bisnes sitten
seuraa”
14
15. 2.4
VIEDÄKÖ
TUOTTEITA JA
KONKRETIAA VAI
KONSEPTEJA JA
IMMATERIAA
IMMATERIAALISEN JA
KONSEPTUAALISEN DESIGNIN
ARVO ON JATKUVASSA KASVUSSA
Toinen ulottuvuus strategisessa mahdollisuus-
kartassa käsittelee designin olemusta, eli
tarkemmin sitä, minkälaiselle designille näyttää
jatkossa avautuvan uusia mahdollisuuksia
maailmalla. Jälleen kerran, tämä ulottuvuus ei
ole mustavalkoinen ja absoluuttinen vaan pyrkii
osoittamaan suuntaa design-kentän
muutoksessa. Kuten jo edellä ensimmäisessä
luvussa mainittiin, on suuntana ollut jo vuosia
designin roolin ja arvon laajentuminen
tuotemuotoilusta kohti palvelumuotoilua,
digitaalista designia, immateriaalista osaamista
ja tietotaitoa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö
tuotteilla tule jatkossa olemaan arvoa,
päinvastoin, vaan sitä, että suhteellisesti
designin arvo on kasvanut ja todennäköisesti
tulee kasvamaan nimenomaan ulottuvuuden
konseptuaalisessa, digitaalisessa ja imma-
teriaalisessa päässä.
Tämän muutoksen pohjalta on hyvin luontevaa
nähdä, että designin kansainvälistymis-
hankkeiden tulevaisuus ei ole ”tuoli- ja
tuotenäyttelyissä”, kuten useimmat haasta-
telluista asiantuntijoista tilanteen tulkitsivat.
Esimerkiksi Mikko Kalhama näkee, että
”designin iso mahdollisuus on siinä, että tekijät
ja asiakkaat ymmärtävät designin kokonais-
valtaisen arvon. Uuden immateriaalisen ja
kompetenssipohjaisen vaihdannan edistäminen
tulee syrjäyttämään perinteistä objektivetoista vientiä, koska vähitellen
”Painopisteen valmistus pakenee maasta ja koska kompetenssipohjaisen vienti on
siirtyessä esineistä ylipäätään helpompaa ja sen arvo on huomattavasti suurempaa.” Sari
Anttonen jatkaa: ”Painopisteen siirtyessä esineistä enemmän
enemmän immateriaaliselle puolelle meidän on pystyttävä tuomaan esiin idea- ja
immateriaaliselle konseptiosaamistamme. Tämä on suuri muutos toiminnallisuuteen ja
puolelle meidän on fyysisiin esineisiin keskittyneessä kulttuurissamme.”
pystyttävä tuomaan
esiin idea- ja
konsepti-
osaamistamme”
15
16. ESIMERKKEJÄ KONSEPTUAALISESTA KANSAINVÄLISTYMISEN
EDISTÄMISESTÄ
Haastatellut asiantuntijat nostivat useasti esiin Suomen Lontoon instituutin syyskuussa 2010
järjestämän Hel Yes! –tapahtuman (kuva edellisellä sivulla: Hel Yes! ja Klaus Haapaniemen
illustraatioita) esimerkkinä onnistuneesta kansainvälistymistä tukevasta hankkeesta, joka on
ottanut askelia immateriaaliseen ja elämykselliseen suuntaan. Vaikka tämä tapahtuma
toteutettiin lähinnä kulttuurin kärki edellä ja vailla varsinaista kaupallista otetta, on se
tarjonnut kirjon uusia tapoja rakentaa suhteita ja verkostoja, jotka ovat elintärkeitä
varsinaisen kaupallisen toiminnan mahdollistajia. Samoin New Yorkissa 2011 toukokuussa
järjestetyn New Finnish Design SCENARIOS
–tapahtuman nähtiin raikkaalla tavalla
liikkuneen enemmän elämykselliseen suuntaan
yhdistäessään keskustelutilaisuuksia, opiskelija-
workshopeja ja esityksiä perinteisempään
tuotenäyttelyyn.
Maailmalla mielenkiintoisia esimerkkejä on
tietenkin lisää. Yksi ajankohtainen ja relevantti
esimerkki on BMW Guggenheim Lab, (kuva)
kuusivuotinen maailmaa kiertävä yhteishanke,
joka pyrkii luomaan eri kaupunkeihin
keskuksen urbaanien ongelmien ja ratkaisujen
ideointia varten. Ensimmäisenä New Yorkin
Lower East Sidelle kahdeksi ja puoleksi
kuukaudeksi avattu tapahtuma yhdisti
arkkitehtonisesti mielenkiintoisen tapahtuma-
tilan Roberta’s -pizzerian luomaan luonnol-
liseen sosiaaliseen kahvilaympäristöön sekä
tiedostavasti kuratoituun, ensiluokkaiseen
kriittiseen ja kulttuuriseen sisältöön. Hanke
jatkoi matkaansa lokakuussa 2011 Berliiniin ja
sieltä Mumbaihin sekä kuuteen muuhun
kaupunkiin seuraavien kuuden vuoden aikana.
16
17. 2.5
MISSÄ
OVAT UUDET
MAHDOLLISUUTEMME
VIISI UUTTA MAHDOLLISUUSALUETTA SUOMALAISEN DESIGNIN
KANSAINVÄLISTYMISELLE
Tutkimuksessa tuli esille useita mielenkiintoisia ajatuksia siitä, mitä maailmalla – ja erityisesti
Yhdysvalloissa ja New Yorkissa – kannattaisi olla tekemässä. Alla olevaan mahdollisuus-
karttaan on sijoitettu joitain näistä ajatuksista, joissa suomalainen osaaminen selkeästi
yhdistyy maailmalla ja Yhdysvalloissa ajankohtaisiksi muodostuviin teemoihin. Nämä ideat
ovat tietenkin vielä alustavia ja ne pyrkivät herättämään enemmän kysymyksiä kuin
esittämään valmiita ratkaisuja designin kansainvälistymistä varten – vaikka monessa ideassa
varmasti onkin valtava määrä kansainvälistymispotentiaalia.
17
18. EMBEDDING DESIGN IN LIFE / LIFE IN DESIGN
Design on meille hyvin arkipäiväinen asia – mikä on yksi suuria vahvuuksiamme! Suomalaiset arjen ympäristöt
ovat laadukkaita ja otamme muotoilun itseisarvona monilla elämän osa-alueilla. Voisimmeko kenties toimia
maailmalla hyvän elämän sanansaattajina innovatiivisten uusien hankkeiden tai palvelujen kautta jatkaen
mantralla ”embedding design in life”. Tai ehkä nyt on aika miettiä, miten voimme astua askeleen eteenpäin,
kääntää tämän asetelman kevyesti päälaelleen ja löytää arkipäivän designiin uutta kekseliäisyyttä ja huumoria –
jotta pystymme nauttimaan vielä enemmän jokapäiväisestä elämästä!
DESIGNING LEARNING
Suomi on kova koulutuksessa ja osaava oppimisessa. Tämän todistavat toistuva menestys kansainvälisissä
vertailuissa sekä jatkuvasti kasvava ulkomainen kiinnostus oppimisajatteluamme kohtaan. Mutta suomalaisia
kouluja tai kotimaisia opettajia tuskin kannattaa maailmalle lähteä viemään. Kysymys siis kuuluu; kuinka
voisimme designin keinoin kehittää suomalaisesta koulutus-, opetus- ja oppimisosaamisesta uusia kansainvälisiä
oppimispalveluita, tuotteita ja hankkeita – yhteistyössä muiden maailman oppimiseksperttien kanssa, tietenkin.
SANDBOX FOR RETHINKING PUBLIC SERVICES
Pienen maan etu on, että voimme kehittää yhteiskunnallisesti isoja asioita suhteellisen nopeasti ja helposti.
Uudet infrastruktuurit tai julkiset palvelut tehdään meillä aina kansainvälisesti hyvin pienessä mittakaavassa.
Käytössämme on siis melko ainutlaatuinen yhteiskunnallinen hiekkalaatikko, jossa voimme testata ja nopeasti
kehittää uusia julkisia palveluita. Kenties voisimme hyödyntää tätä ajattelumallia kansainvälisessä yhteistyössä.
Esimerkiksi suomalaisten järjestämä ”big challenge”, joka kutsuu maailman parhaita ajattelijoita ja tekijöitä
ratkaisemaan aikamme suuria haasteita suomalaisesta näkökulmasta tai Suomen kontekstissa, voisi olla
ainutlaatuinen alusta uudelle kansainväliselle yhteistyölle.
DESIGN FOR SOCIAL INNOVATION
Osaamme käyttää niukkoja resursseja taitavasti hyväksemme ja ratkaista mitä kekseliäimmillä tavoilla pieniä ja
isoja ongelmia – tai ainakin olemme tämän aikaisemmin osanneet. Mahtaisimmekohan pystyä kääntämään
huomiomme ja monialaisen insinööri/muotoilija/keksijä/toteuttaja -osaamisemme omasta navastamme maailman
ja/tai Yhdysvaltojen kiperiin ongelmiin?
CONVERSATION STARTERS & PARTNERS
Vaikka emme ole aina täysin luontevia keskustelukumppaneita, etenkään vierailla kielillä ja vieraissa
kulttuureissa, voisimmeko silti pystyä luomaan uutta keskustelua design-yhteisön kanssa toimien aktiivisena
keskustelupartnerina ja tuoden puolueettomasti yhteen eri tahoja, aloja, maita ja tekijöitä? Suomesta on pitkälti
puuttunut eurooppalainen älykköperinne, mutta kenties design voisi systeemisen ajattelun kautta käynnistää
uusia kriittisiä keskusteluja niin kotona kuin maailmallakin. Tämä avaisi suomalaiselle designille uuden vapaan
väylän maailmalle, ohi saturoituneiden markkinoiden ja tullattavien tavaroiden, aikana jolloin asioiden uudelleen
ajattelu ja määrittely on tärkeämpää kuin kenties koskaan ennen.
18
19. 3.
MITEN
AUTTAA
DESIGNIA
MAAILMALLE
KÄYTÄNNÖN
RATKAISUJA DESIGNIN
KANSAINVÄLISTYMISEN
TUKEMISEEN –
CASE NEW YORK
3.1
NEW FINNISH DESIGN
–TAPAHTUMAT
NEW YORKISSA
NEW FINNISH DESIGN –TAPAHTUMAT RAKENTANEET
KANSAINVÄLISTYMISEN TUKEMISEN PERUSTEITA YHDYSVALLOISSA
Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutti ja Suomen New Yorkin pääkonsulaatti ovat
työskennelleet useita vuosia yhdessä Design Forum Finlandin kanssa edesauttaakseen
suomalaisen designin kansainvälistymistä Yhdysvalloissa. Keskeisenä osana näitä pitkäjänteisiä
kansainvälistymisen tukemiseen tähtääviä pyrkimyksiä ovat olleet viiden viime vuoden aikana
järjestetyt New Finnish Design –tapahtumat – VALVOMO, HARDCORE, PLAYFUL,
STRAIGHTFORWARD ja SCENARIOS – joiden kautta New Yorkin Meatpacking Districtillä
on esitelty uusin tavoin suomalaista muotoilua newyorkilaiselle yleisölle, pyritty luomaan
uusia kontakteja ja yhteistyötapoja suomalaisten designereiden ja yhdysvaltalaisten
toimijoiden välille sekä uusia kaupallisia mahdollisuuksia. Nämä New Finnish Design –
tapahtumat on järjestetty vuosittain yhtäaikaisesti kaupungin tärkeimpien huonekalu- ja
19
20. tuotemuotoilutapahtumien, New Yorkin International Contemporary Furniture Fairin ja
New York Design Weekin, kanssa, linkittäen ne osaksi laajaa vuosittaista kansainvälisten
design-tapahtumien kirjoa.
Selvityksessä saadun palautteen mukaan New Finnish Design –tapahtumat ovat kehittäneet
paikallisille toimijoille vahvan kokemuksen design-hankkeiden järjestämisestä New Yorkissa,
kontaktiverkoston kaupungin ja mantereen design-alan toimijoihin sekä tarjonneet
pitkäaikaisen yhteistyöalustan suomalaisille design-yrityksille, designereille ja yhdysvaltalaisille
instituutioille ja organisaatioille. Nämä resurssit ovat olleet ja toivottavasti tulevat olemaan
keskeisessä roolissa kansainvälistymishankkeiden kehittämisessä ja suomalaisen designin
auttamisessa New Yorkin kautta Yhdysvaltojen markkinoille.
OSALLISTUJILLA LAAJA SKAALA ODOTUKSIA KANSAINVÄLISTYMISESTÄ
JA NEW FINNISH DESIGN –TAPAHTUMISTA
Viiden New Finnish Design –tapahtuman kautta yli 200 suomalaista design-alan toimijaa on
ollut esillä New Yorkissa viiden viime vuoden aikana. Eri tapahtumiin on osallistunut laaja
joukko sekä aloittelevia että kokeneita suomalaisia designereita ja design-toimistoja sekä
useita yrityksiä, kuten Artek, Iittala, Marimekko, Vallila Interior, Genelec, Durat, Molok,
Vivero, Stora Enso Timber ja Saas Instruments.
Selvitimme laadullisissa haastatteluissa eri osallistujien ja kuraattoreiden odotuksia ja
kokemuksia New Finnish Design –tapahtumista, jotta pystyisimme paremmin ymmärtämään
miten tapahtumat ovat auttaneet osallistujia kansainvälistymään ja miten niitä tulisi
käytännössä kehittää eteenpäin. Osallistujien odotukset tapahtumista ja niiden tarjoamista
hyödyistä vaihtelivat suuresti, mikä ei ole yllättävää ajatellen osallistujien laajaa kirjoa ja hyvin
erilaisia lähtökohtia kansainvälistymiseen.
Kansainvälisesti kokeneemmat yritykset vaikuttivat yleensä lähteneen mukaan hyvin
kaupallisin tavoittein, painottaen esimerkiksi laajaa näkyvyyttä tai myyntiä
tapahtumaosallistumisen päämääränä. Tämä on tietysti hyvin ymmärrettävää, koska näillä
tapahtumiin osallistuneilla yrityksillä on usein strateginen päämäärä kansainvälistyä sekä
olemassa olevia käytännön edellytyksiä kansainvälistymiseen. Esimerkiksi Päivi Grönqvist,
Vallila Interiorin myyntijohtaja, toteaa osallistumisesta New Finnish Design SCENARIOS –
tapahtumaan että ”bisneksen tekeminen on ollut meille tärkein tavoite ja tähän tarvitaan
uusilla markkinoilla apua, jota tapahtumat voivat tarjota keräämällä ihmisiä yhteen…
osallistuminen SCENARIOS –tapahtumaan oli meille hyödyllinen markkinatutkimus”.
Pienemmät yritykset, yksittäiset muotoilijat ja kansainvälisesti kokemattomammat osallistujat
puolestaan vaikuttivat odottaneen henkilökohtaista kansainvälisen näkyvyyden saamista,
uusien kontaktien luomista ja käytännön kokemusten saamista yhdysvaltalaisista
markkinoista, yhteistyötahoista tai kuluttajista. Nämä suhteessa vaatimattomammat
tavoitteet ovat tietenkin luonnollisia, koska pienillä design-yrityksillä tai yksittäisillä
muotoilijoilla ei vaikuttanut aina olevan päämäärätietoisia suunnitelmia tai välittömiä
resursseja kaupalliseen kansainvälistymiseen, tai heidän tuotteensa eivät olleet vielä
valmistuksessa tai tuotantotapansa ylipäätään mahdollistaneet tuotannon nopeaa
skaalautuvuutta.
”Osallistujien
odotukset
tapahtumista ja
niiden tarjoamista
hyödyistä vaihtelivat
suuresti”
20
21. KOKEMUKSET NEW FINNISH DESIGN –TAPAHTUMIEN HYÖDYISTÄ
Osallistujien erilaiset odotukset heijastelivat suoraan varsinaisia kokemuksia tapahtumien
onnistumisesta sekä osallistujien omista onnistumisista. Palautteen ja kommenttien
perusteella onnistumisia koettiin tulleen neljässä eri kategoriassa: 1) näkyvyys ja kontaktit, 2)
kokemus ja oppiminen, 3) yhteistyö ja 4) kaupalliset onnistumiset.
Näkyvyys ja kontaktit olivat useimpien haastateltujen osallistujien mukaan yksi tärkeimpiä
tuloksia osallistumisesta. Aktiivisimmat osallistujat kokivat luonnollisesti saaneensa selvästi
eniten hyötyä tapahtumista. Yleisesti vaikutti siltä, että tapahtumat tarjosivat osallistujille
alustan ja mahdollisuuden tuoda tekemistään esiin ja syyn lähestyä paikallisia kiinnostavia
tahoja. Esimerkiksi Tuula Pöyhönen, ONNI Kotikauppa-konseptiaan ja tuotteitaan
STRAIGHTFORWARD –tapahtumassa esitellyt muotoilija, kertoo kuinka ”tapahtuman
paikallinen tarina oli hyvin tärkeä ja antoi aiheen New Yorkissa olemiselle sekä jotain
tarjottavaa paikallisille kontakteille – oli ojentaa kutsukortti…”. Lisäksi laaja medianäkyvyys
niin blogeissa kuin lehdissä mainittiin useasti osallistujia hyödyttäneenä tuloksena, joka avasi
mahdollisuuksia uusiin keskusteluihin ja hankkeisiin.
Monet haastatelluista osallistujista toivat esiin myös tapahtumien tarjoaman kansainvälisen
kokemuksen sekä uusien toimintatapojen ja markkinaymmärryksen oppimisen. Tapahtumissa
ja niitä edeltäneissä kansainvälistymisen bootcampeissa – joita järjestettiin vuosina 2010 ja
2011 – opittiin osallistujien mukaan esimerkiksi miten kansainvälinen PR otetaan haltuun,
miten kontaktoidaan kansainvälisiä tahoja ja mitä tehdään jälkikäteen. Lisäksi koettiin, että
tapahtumaosallistumisen kautta tulleet kokemukset paikallisista bisnestavoista ja
markkinoista olivat erittäin hyödyllisiä, samoin kuin ymmärrys siitä, miten oma toiminta tai
tuotteet suhteutuvat paikalliseen kontekstiin.
Myös tapahtumien mahdollistama uusi yhteistyö mainittiin usein hyötynä ja mielenkiintoisena
uutena kansainvälistymistä tukevana mahdollisuusalueena. Käytännössä hyödyllinen yhteistyö
jaoteltiin joko hyvin konkreettiseen tekemiseen, kuten SCENARIOS –tapahtuman
yritys/opiskelija-workshopit tai PLAYFUL –tapahtuman Builders of the Future –workshopit,
alustavaan ja keskustelevaan yhteistyöhön, kuten STRAIGHTFORWARD ja SCENARIOS –
tapahtumien seminaarit, tai laajempaan ja kaupalliseen yhteistyöhön, kuten uudet
yritysyhteistyökuviot osallistuvien yritysten välillä tai kohdemarkkinoiden yhteistyötahojen
kanssa.
Osallistujien kokemukset kaupallisista onnistumisista vaihtelivat niinikään tavoitteiden ja
kansainvälistymiseen laitettujen resurssien mukaan. Useat osallistuneet muotoilijat olivat
esimerkiksi saaneet eri tapahtumissa tuotteitaan myyntiin New Yorkin kauppoihin ja useita
tuotteita myös myytiin kahden tapahtuman pop up –kaupoissa, jotka tuotiin esiin kaupallisina
onnistumisina. Lisäksi onnistumisina mainittiin uudet keskustelut laajoistakin
liiketoimintamahdollisuuksista, joita tapahtumaosallistuminen oli käynnistänyt.
Tarkat tiedot tapahtumien aikaansaamien kaupallisten onnistumisten laajuudesta valitettavasti
puuttuvat – usein myös yrityksiltä itseltään – mutta saimme paljon kuvauksia käytännön
menestystarinoista, joista osa johti varsinaiseen liiketoimintaan ja osa avasi mahdollisuuksia
joita ei syystä tai toisesta pystytty aina hyödyntämään. Käytännössä kaupalliset onnistumiset
vaikuttivat siis olleen aina kiinni osallistujien ja yritysten omasta aktiivisuudesta ja
resursseista. Laura Sarvilinna kiteyttää tämän hyvin kuvatessaan kuinka ”onnistunut vienti ei
kenenkään osallistujan kohdalla tietenkään perustu vain yhden näyttelyn varaan, vaan se vaatii
pitkäjänteisyyttä, suuria taloudellisia investointeja, matkustamista ja tapaamisia, sekä ns.
'tyhjäkäyntiä' jopa monta vuotta. Osa suunnittelijoista ymmärtää tämän, osa ei."
21
22. 3.2
TAPAHTUMAT
KANSAINVÄLISTYMISEN
KÄRKENÄ
TAPAHTUMAT OVAT “JÄÄVUORTEN HUIPPUJA”
Kuten varmasti jo aikaisemmista kappaleista on käynyt ilmi, onnistunut kansainvälistyminen
on monen tekijän summa. Yhtä aikaa tulee olla kristallin kirkas visio siitä, miksi maailmalle
ylipäätään kannattaa lähteä, toisaalta erittäin hyvä ymmärrys siitä, mitä maailmalla sitten
kannattaisi tehdä ja todella vankka käsitys siitä, miten design-yritysten ja designereiden
kansainvälistymispyrkimyksiä kannattaa käytännössä rakentaa tai tukea.
Onnistunut designin kansainvälistyminen ja kansainvälistymisen tukeminen rakentuvat
kirjosta erilaisia toimintoja, joiden kaikkien tulee olla taidolla ja näkemyksellä toteutettuja.
Kansainvälistyminen voidaan siis nähdä eri toimintojen ja osaamisalueiden systeeminä, joka
rakentuu jatkuvan yhteistyön varaan ja jossa ensi näkemältä erilaiset toiminnot ja taidot
linkittyvät toisiinsa. Tässä systeemissä ei ole aina tärkeää, että asiat tapahtuvat tarkalleen
tietyssä järjestyksessä, vaan on tärkeämpää, että ne kaikki tapahtuvat – parhaimmillaan hyvin
orgaanisesti, jatkuvasti ja saumattomasti, tukien toinen toisiaan.
Designin kansainvälistymistä edistävien tapahtumien rooli tässä systeemissä on usein toimia
kärkinä tai huippuina, jotka kokoavat tekemistä ja osaamista yhteen sekä luovat selkeitä
suuntia pyrkimyksille ja näkyviä alustoja uudelle kanssakäymiselle. Kuten Outi Hakanen,
Ulkoministeriön kulttuuripäällikkö, tämän tiivistää: "Kansainvälistymisen tukemisessa
tapahtumat ovat vain osa sitä työtä, jota on tehty pitkään etukäteen, tehdään tapahtuman
aikana ja jatketaan sen jälkeen."
22
23. MALLI DESIGNIN KANSAINVÄLISTYMISELLE
Aikaisemmista New Yorkin New Finnish Design –tapahtumista – ja kansainvälistymistyöstä
yleensä – saatujen kokemusten mukaan tässä selvitystyössä rakentui systeeminen malli
(kaavio alla) kuvaamaan kansainvälistymishankkeiden eri osa-alueita. Tämä malli jaottelee
neljä eri osa-aluetta, jotka voidaan kuvata prosessimaisesti peräjälkeen tapahtuvina vaiheina,
mikä on järkevää esimerkiksi yksittäisten hankkeiden kohdalla, vaikka todellisuudessa
toiminta tapahtuu – tai sen tulisi tapahtua – jatkuvasti ja yhtäaikaisesti.
Kun suunnittelemme näiden osa-alueiden toteuttamista käytännössä, tämä prosessi alkaa 1)
toimintaedellytysten luomisesta, jota sitten seuraavat 2) vision, fokuksen ja tapahtumien
kehittäminen, 3) tapahtumien toteutus, sekä 4) mahdollisuuksien hyödyntäminen,
kaupallistaminen ja seuranta.
Tämä malli pyrkii auttamaan ymmärtämään tarvittavia toimintoja ja edellytyksiä
menestyksekkäälle designin kansainvälistymiselle. Jokaisella mallin osa-alueella on oma
erityinen roolinsa menestyvän kansainvälistymisen rakentamisessa. Näitä osa-alueita
todennäköisesti kannattaa yhdistellä luovasti toisiinsa, miettien ja kehittäen uusia
kansainvälistymistä tukevia tapoja niin osa-alueiden sisällä kuin niiden välillä. Siten esimerkiksi
kaupallisia ulottuvuuksia voi suunnitella jatkeiksi tai satelliiteiksi kokemuksellisille
tapahtumille, tai kehittää mahdollisuuksia avaavaa kansainvälistä yhteistyötä tapahtumien
käytännön toteuttamisen kautta, ei ainoastaan ennen tapahtumia.
23
24. ”Pitää olla
rohkeutta pyytää
maailman-luokan 3.3
suunnittelijoita tai EDELLYTYKSET
toimijoita mukaan”
LUODAAN
YHTEISTYÖLLÄ
Edellytykset kansainvälistymiselle lähtevät tietenkin aina siitä,
että on olemassa vahvaa substanssia joka kantaa maailmalla.
Mutta kuten hyvin tiedämme, edes paras tuote tai palvelu ei
myy itseään automaattisesti. Siksi ehkä tärkein edellytys
substanssin ohella on kattava sosiaalinen toimijaverkosto, joka
luo mahdollisuuksia nostaa tekemistä uudelle tasolle uusien yhteistyömallien avulla sekä
tarjoaa uusia kanavia viedä tekemistä eteenpäin yllättäviinkin suuntiin.
JATKUVA VERKOTTUMINEN ON ELINTÄRKEÄÄ
Verkottumisen ja yhteistyökuvioiden tärkeys Yhdysvalloissa tapahtuvalle toiminnalle korostui
haastatteluissa. New Yorkissa verkostot vaikuttavat kokemusten mukaan olevan olemassa –
ainakin tietyissä piireissä – mutta näiden tehokkaampaa käyttöä toivottiin niin tapahtumien
järjestämisessä kuin suomalaisten toimijoiden verkottamisessa Yhdysvalloissa. Outi Hakanen
kommentoi että meidän ”tulisi välttää liikaa pakertamista yksittäisten, lyhytkestoisten
kertahankkeitten ympärillä ja keskittyä vahvistamaan verkostoja ja synergiaa paikallisten
toimijoiden kanssa. Onnistuneet hankkeet edellyttävät hyvää pohjatyötä ja vahvojen
rakenteiden ja lankojen olemassaoloa jo ennakkoon.”
Uusia verkostoja kaivattiin myös paikallisten partnereiden välille. ”Tehokkainta olisi, että
toimimme partnereiden kanssa – siihen tämä tuleva Design Weekkienkin verkosto
perustuu. Voitaisiin tehdä hankkeita, jotka ei saakaan alkuaan meidän mielettömän fiksuissa
päissä, vaan muiden ehkä vielä fiksummissa päissä. Instituuttien rooli voisi olla näiden
partnerien löytämisessä” sanoo Kari Korkman, Helsinki Design Weekin johtaja. Paikallisen
verkottumisen tulisi olla hyvin fokusoitua. Mikko Koria kiteyttää, että ”ponnistelut pitäisi olla
ensisijassa kanavien ja mesenaattien löytämisessä ja tämän tukemisessa. Verkottumisella on
valtavasti arvoa ja ei ole yhtään samantekevää, missä ekosysteemissä heiluu. Mutta usein
kuitenkin puhutaan verkottumisesta niin, että verkottuminen toisi itsessään lisäarvoa, mutta
ei se niin mene, ei kannata verkottua verkottumisen vuoksi, vaan pitää olla näkemys kenen
kanssa haluaa verkottua ja miksi, millä tavalla se tapahtuu, mitä haluaa saada ulos ja ehkä
kaikkein tärkeimpänä, mitä haluaa antaa muille.”
KUMPPANIT TULEE VALITA ROHKEASTI JA HUOLELLA
New Yorkissa toimiminen vaatii jatkuvaa suhteiden rakentamista oikeissa piireissä. Juulia
Kauste ajattelee, että ”tarvitsemme Yhdysvalloissa paremmin rakennettuja toimijoiden
verkostoja ja ekosysteemejä, joissa eri tahot voivat luontevasti toimia yhdessä” ja jatkaa, että
”meidän tulee kuitenkin olla kriittisiä valittujen kumppaneiden kanssa ja
”Verkottumisella on liian useinjotyydymme vähän iso poika haluaa leikkiä meidän olemme
onnellisia siitä, että joku
kehnompiin kumppaneihin, kun
kanssa...
valtavasti arvoa – mutta kohdemarkkinoilla tämä yhteistyökuvio ei ole sitten minkään
ponnistelut pitäisi arvoinen, ehkä jopa haitallista koko tekemiselle.” Siksi ”pitääkin olla
rohkeutta pyytää maailmanluokan suunnittelijoita tai toimijoita mukaan,
olla ensisijaisesti esimerkiksi joku Olafur Eliasson (seuraavan sivun kuva Eliassonin
mesenaattien
löytämisessä ja
tämän tukemisessa”
24
25. vuonna 2008 toteuttaman Brooklyn Bridge -vesiputouksen suunnitelmasta), joka pitää
nimestään huolimatta matalaa profiilia, saattaa helpostikin lähteä jopa omakustanteisesti
mukaan hyvään hankkeeseen,” ideoi Laura Sarvilinna. Samoilla linjoilla on Linda Liukas, joka
neuvoo asettamaan Yhdysvalloissa toimiessa kunnianhimon hyvin korkealle ja etsimään
rohkeasti ”kumppaneiksi ensisijaisesti niitä mielenkiintoisimpia ja parhaita toimijoita.”
MEDIAKUMPPANIT VOIDAAN SITOUTTAA OSAKSI HANKKEITA
Vaikka useiden hankkeiden ydinporukan tulee olla pieni, mukaan voi helposti ottaa muita
paikallisia tekijöitä ja tahoja. Myös esimerkiksi
PR-toimintaa voi lähestyä uudelleen
yhteistyökumppaninäkökulmasta ja rakentaa
mediasuhteita sitouttaen toimittajia ja tahoja
mukaan tapahtumiin. Yksi onnistunut
esimerkki tästä oli Hel Yes! hankkeen
lehdistöyhteistyö Lontoossa, jossa Hanna
Harrisin mukaan ”tehtiin kunnon taustatyö ja
etsittiin parhaat paikalliset toimijat mukaan,
kuten Blueprint, Wallpaper, Living Etc, Timeout,
iD, ja tehtiin tarkasti suunniteltu sekä hyvin
tapahtumaa tukeva pressimatka Suomeen,
jonka aikana toimittajat pääsivät osaksi
projektia; rymyämään Fiskarsin metsiin
näkemään mistä tapahtumassa käytetty
haapapuu tulee, keräämään ruokansa itse
metsästä, valitsemaan mitä syövät ja
laittamaan ruokansa, ollen osa koko
hommaa”. New Yorkin näkökulmasta nämä
opit voisivat tarkoittaa uusien
mielenkiintoisten paikallisten, aitoa lisäarvoa
sekä mediakumppaneille että suomalaisille
toimijoille luovien, tapojen kehittämistä
mediayhteistyöhön. Käytännössä tämä voi
alkaa perusasioista, kuten säännöllisestä
yhteydenpidosta: informaation ja uuden
mielenkiintoisen materiaalin tarjoamisesta,
yhteydenpidosta tärkeisiin toimittajiin,
kutsuista tapahtumiin paikallisesti sekä myös
Suomeen.
STARTUPEISTA OPPIA
VERKOTTUMISEEN
Linda Liukas tarjoaa käytännön vinkkejä verkostoitumiseen Silicon Valley –näkökulmasta ja
luettelee onnistuneeseen verkottumiseen tarvittavia tekijöitä: ”Pitää lähteä nopeasti ja
rohkeasti liikkeelle. Ensin on tärkeää löytää oikeat ihmiset joka paikasta, keskittyä, tutkia,
etsiä mielipidevaikuttajia, fokusoida resurssit tiettyihin avainhenkilöihin, käyttää olemassa
olevia suhteita, jotta pääsee puheille ja sitten tarjota heille jotain ainutlaatuista. Ja kun
kontaktit on luotu, täytyy muistaa pitää jatkuvasti yhteyttä ja olla säännöllisesti läsnä.” Tällä
toimintatavalla Aalto Entrepreneurship Society on onnistunut avaamaan hyvin nopeasti
erittäin mielenkiintoisia yhteistyökuvioita mm. New York Universityn ja paikallisten
itärannikon startup-toimijoiden kanssa.
25
26. ”Orgaaninen
lähestymistapa,
nopeus ja matala YRITYSYHTEISTYÖ VAATII UUSIA
LÄHESTYMISTAPOJA
hierarkia
kumppanuuksien Myös yritysyhteistyö on tärkeää ja tässä julkisilla tahoilla voi olla
välillä tuntuu luonteva rooli kansainvälisten hankkeiden yhteydessä. Kuten Sanna-Mari
Jäntti, World Design Capital Helsinki 2012 organisaation yhteysjohtaja,
toimivan parhaiten”
asian näkee: ”Tarvitaan välipalikka jotta yrityksiä saadaan mukaan. Tässä
uudessa rajapinnassa voi tapahtua ajatusten ja tekemisen fertilisaatiota
perinteisen kaupallisuuden– tai vienninedistämisen sijaan. Uusien rajapintojen luomisessa liika
suunnittelu on pahasta. Orgaaninen lähestymistapa, nopeus ja matala hierarkia
kumppanuuksien välillä tuntuu toimivan parhaiten, kunhan tavoitteet ovat erittäin selkeät,
yhteistyöhön on resursoitu tarpeeksi ja käytännön toimintatavat rakennettu yhdessä. On
hyvä että tehdään ja on hyvä että tekeminen on säännollista, tekemistä vain pitäisi avata vielä
enemmän ja ottaa aina paikallisia toimijoita mukaan.”
Tämä ajattelu asettaa uusia vaatimuksia paikalliseen yritysyhteistyöhön New Yorkissa, jossa
kenties tulisi rakentaa myös uusia paikallisia yritysyhteistyömalleja joissa kaikki osapuolet
hyötyvät – kaupungin kiinnostavimpien partnereiden kanssa, tietenkin. Suomalaisten
yritysten kanssa yhteistyö vaatii myös uusia tapoja. Tällä hetkellä New Yorkissa
järjestettäviin tapahtumien yritysyhteistyö on haastavaa koska tutkimuksen mukaan yritykset
eivät yleisesti ole kovin halukkaita lähtemään mukaan suomalaisiin yhteistapahtumiin. ”New
York on hyvä esimerkki siitä, että yhteisharjoitus ei välttämättä toimi toisin kuin esimerkiksi
kehittyvillä markkinoilla, kuten Venäjällä tai Brasiliassa, joissa voisi olla vielä järkeä lähteä
viemään kansallista designia yhteisesti markkinoille” miettii Päivi Lonka. Toisaalta
brändiarvostaan huolissaan olevat yritykset vaikuttavat olevan valmiita yhteistyöhön myös
New Yorkissa, jos he saavat itse valita kenen kanssa ja miten ovat esillä.
KOULUTUKSESSA UUSIA MAHDOLLISUUKSIA
Esimerkiksi kansainvälistymisen bootcamp-kurssi, joka on kahtena viime vuonna järjestetty
STRAIGHTFORWARD New Finnish Design ja New Finnish Design SCENARIOS –
tapahtumien osallistujille, nähdään yhtenä hyvänä tapana auttaa design-alan toimijoita
rakentamaan edellytyksiä kansainvälistymiseen. Aikaisemmat kokemukset näistä
koulutuksista ovat olleet hyvin positiivisia, mutta edelleen kaivataan ”pitkäjänteistä,
monivaiheista ja markkinafokusoitua ammattilaisvalmennusta aina hissipuheista ja
käyntikorteista kansainvälisiin neuvotteluihin ja yritysjuridiikkaan” kuten Outi Hakanen asian
näkee. Teemu Oksanen, STRAIGHTFORWARD New Finnish Design –tapahtuman
kuraattori, jatkaa että bootcamp-kurssin tulisi tarjota designereille mm. ”uusia taitoja tehdä
kansainvälistä liiketoimintaa, työkaluja identifioida ja toteuttaa kansainvälisiä
mahdollisuuksia... jatkossa tällaisia käytännön koulutuksia pitäisi järjestää huomattavasti
useammin ja laajemmassa mittakaavassa.” Koulutus voi myös auttaa selkeyttämään
odotuksia, joita kansainvälistymishankkeisiin liittyy. Timo Utter, Scandic Importsin
toimitusjohtaja, sanoo että ”nykyisessä muodossaan odotukset menevät valitettavan usein
ristiin: järjestäjät olettavat osallistujien itsenäiseen valmistautumiseen ja aktiiviseen
toimintaan, toisaalta osallistujat odottavat tällaista järjestettävän heille ns. valmiina
järjestäjien toimesta.”
”Olisi hienoa jos MENTOROINTI JA COACH POOLIT AVUKSI?
designerit voisivat
Uusia mahdollisuuksia alkaa kuitenkin avautua kun pystymme katsomaan
ottaa mallia asiaa hieman eri tavalla ja löytämään design-kenttään uusia
startupeista joissa toimintatapoja rinnakkaisista toimialoista. Esimerkiksi yritysmaailmasta
auttamisen kulttuuri
on todella vahva”
26
27. tuttu mentorointi olisi mahdollista tuoda vahvemmin mukaan designin pariin. Päivi Lonka
peräänkuuluttaa että ”mentorointia olisi oltava enemmän. Täytyy vain löytää ne oikeat
foorumit joiden kautta voimme luoda uusia mentorointiverkostoja.” Samoin ajattelee Mikael
Silvanto: ”Olisi hienoa jos designerit voisivat ottaa mallia startupeista joissa auttamisen
kulttuuri on todella vahva… ehkä uutena mahdollisuutena olisi jonkinnäköinen coach pool,
jossa jo menestyneet tapaavat ja jakavat tietotaitoa uusien kanssa.” Julkiset tahot voisivat
kenties tukea tällaista verkostoitumista tarjoamalla tapahtumia, työkaluja, toimintatapoja tai
resursseja, vaikka loppujen lopuksi kenties luontevimmin tällainen toiminta tapahtuu hyvin
orgaanisesti, ilman virallisia organisaatioita.
3.4
VISIOI JA
FOKUSOI
HUOLELLA
Kansainvälistymispyrkimyksissä varsinaisen matkanteon ei
koskaan tulisi nousta itseisarvoksi, vaan päämäärään tulee
päästä, jotta onnistumista syntyy. Mitä paremmin tiedät minne
olet menossa, sitä varmemmin pääset perille, joten on syytä
fokusoida kohteeseen hyvin tarkasti. Kohde tosin usein liikkuu nopeasti pois alta ja vaikka
fokusta joudutaan tarkentamaan matkan varrelle, tulee visio aina pitää kirkkaana mielessä, eli
miksi matkaan on ylipäätään lähdetty.
HANKKEIDEN VISIO KIRKKAAKSI
Tärkeää menestymiselle on selkeä visio siitä, mitä kansainvälistymishankkeilla halutaan
saavuttaa. Juulia Kauste kiteyttää, että ”koska resurssimme ovat ja tulevat olemaan erittäin
rajalliset, meidän täytyy valikoida hyvin tarkasti mitä teemme ja fokusoida siihen. On
elintärkeää päättää missä kategoriassa haluaa toimia. Tämän tulee määräytyä tavoitteiden
mukaan. Jenkkimarkkinat ovat niin hemmetin laajat ja siellä on mieletön määrä resursseja:
rahoittajia, markkinoita, asiakkaita, jne., joten mahdollisuuksia löytyy sekä kulttuuriseen
vientiin että lopulta kaupalliseen toimintaan.” Haastatteluista nousi esiin yhtenä laajana
haasteena erityisesti laajemman näkemyksen puute siitä, miksi hankkeita ollaan tekemässä.
Viesti, joka tuli useissa haastatteluissa esille, oli että monesti hankkeissa yritetään tehdä
kaikkea kerralla, osittain eri rahoittaja- ja yhteistyötahojen painostuksesta, osittain selkeän
vision puutteesta. Yhtenä ratkaisuna New Yorkia varten nähtiin erilliset kulttuuriset ja
kaupalliset tapahtumat, jotka kuitenkin voidaan sitoa yhteen mielenkiintoisin tavoin.
”On elintärkeää
päättää missä
kategoriassa haluaa
toimia. Tämän tulee
määräytyä
tavoitteiden
mukaan”
27
28. ”Fokusoiduilla
hankkeilla on
paremmat TAPAHTUMIEN FOKUS SELKEÄKSI
rahoitusmahdolli- Aikaisemmissa New Finnish Design –tapahtumissa, kuten VALVOMO,
suudet, koska HARDCORE, SCENARIOS ja STRAIGHTFORWARD –tapahtumissa, ei
pystytään löytämään kokemusten mukaan ole kaikille ollut selvää ovatko tapahtumat olleet
ammattitapahtumia vai yleisötapahtumia. PLAYFUL –tapahtuma
helpommin oikeat puolestaan koettiin selkeästi yleisötapahtumaksi sen levitessä avoimesti
partnerit ja ympäri Meatpackin Districtin katuja. Haasteena on yleisesti nähty, että
osoittamaan samaan tapahtumaan on yhdistetty sekä kaupallista että kulttuurisisältöä,
kummankaan pääsemättä kunnolla esille. Esa Vesmasen mukaan
hyödyt”
"kansainvälistymisprojekteissa tulisi suunnitteluryhmissä olla selkeä visio
ja usko tämän vision toteuttamiseen… mutta monien kulttuuri-
vientihankkeiden ongelmana on nähty, että niissä on pyritty yhdistämään väkisin samaan
tilaan ja tapahtumaan sekä kaupallista että kulttuurista lähestymistapaa, pieniä yksittäisiä
toimijoita on lähdetty viemään eteenpäin hyvin perinteisen näyttelykulttuurin keinoin.” Outi
Hakanen on samoilla linjoilla: ”Hankkeissa on syytä tietää, onko kyseessä ensisijaisesti yleisö-
vai ammattitapahtuma. Jos toteutetaan täyteen ahdettuja sillisalaatteja, konseptin kirkkaus ja
toimivuus kärsii – joko liiallisesta tai liian heterogeenisesta osallistujajoukosta tai sisällöstä.
Fokusoiduilla hankkeilla on luultavasti paremmat rahoitusmahdollisuudet; järjestävät tahot
pystyvät helpommin löytämään oikeat partnerit ja osoittamaan hyödyt yhteistyökumppani- ja
yritysneuvotteluissa.”
LAAJEMPI STRATEGIA JA PIDEMMÄN AIKAVÄLIN SUUNNITELMAT APUUN
Sari Anttonen painottaa strategisen suunnittelun merkitystä fokuksen selkeyttämisessä:
”Tärkeintä on tarkentaa tavoitteet. Tämän jälkeen voidaan tehdä vaikka vaihtoehtoisia
toteutusmalleja kunnes rahoitus, tila ja muut seikat ovat ratkenneet. Useamman vuoden
perspektiivillä tehty väljäkin suunnitelma auttaisi ohjaamaan tekemistä niin, että eri vuosina
voitaisiin reilusti painottaa eri asioita. Liian demokraattinen lähestymistapa luo tapahtumista
keskinkertaisia, kun huomio menee siihen että mukaan pääsevät varmasti ”kaikki” ja että
kaikilla on varmasti saman verran tilaa ja samanveroinen paikka... pitäisi voida ottaa riskejä ja
fokusoida pienempään määrään uusia toimijoita, joilla on todellista kapasiteettia
kansainvälistyä... kun rakennetaan riittävän vahva visio niin pystytään tekemään rohkeampia
valintoja. Tähdätään vaikka siihen että paikalliset tahot odottavat, että mitä ihmettä ne hullut
suomalaiset ovat tänä vuonna keksineet!”
Sanna-Mari Jäntti jatkaa samasta aiheesta: ”Meidän pitää hankkeissa asettaa selkeät tavoitteet
siitä, mitä haluamme saavuttaa, mikä pointti on koko hankkeella. Ei ole olemassa yhtä design-
kenttää ja pitää hyväksyä, että tietty hanke ei ole kaikille… Järjestävien tahojen pitää siis
ensin selkeästi päättää kenelle hanke on suunnattu ja mitä tarkoitusta varten se tehdään.
Sitten ruvetaan miettimään, ketä sinne viedään ja kenen paikallisten tahojen kanssa toimitaan
siinä ympäristössä. Kun sisältö on tarpeeksi fokusoitunut, hakkeista pystytään myös
tiedottamaan hyvin ja niitä voidaan markkinoida tehokkaasti. Haasteet tuntuvat nyt juontavan
juurensa siitä, että rahaa on aika vähän ja siksi yritetään yhdellä
”Konkreettinen tapahtumalla saavuttaa ihan liikaa.”
visio ja strategia Toimintaa ja tapahtumia olisi hyvä suunnitella pitkällä tähtäimellä,
täytyy olla mukana vähintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Uusien avautuvien
ohjaamassa kaikkia mahdollisuuksien ennakointi, artikuloitu visio tekemisestä ja avoin
pitkäkestoinen strategia auttavat kaikkia toimijoita kehittämään
vientihankkeita ja hankkeita yhdessä. Sanna-Mari Jäntin mukaan ”konkreettinen visio ja
design-projekteja, strategia täytyy olla mukana ohjaamassa kaikkia vientihankkeita ja
jotta suunnitelmia design-projekteja, jotta suunnitelmia voidaan tehdä pitkällä tähtäimellä.
voidaan
tehdä
pitkällä tähtäimellä”
28
29. Tämä auttaa myös rakentamaan vakiintuneet suhteet paikallisiin toimijoihin, yrityksiin,
mainostoimistoihin, mediapartnereihin ja muihin tahoihin. On oleellista että tekeminen on
jatkuvaa.” Samoin ajattelee Arni Aromaa: ”Pitäisi olla joku vähän pidemmän tähtäimen
roadmap, jonka avulla lähdetään viemään vientiä eteenpäin – ihan vaan normaalin
suunnittelun työkalu, jolla saadaan kokonaiskuva hahmotettua ja kommunikoitua – jotta
tekeminen ei tunnu niin impulsiiviselta. Esimerkiksi yrityksiä on tällä hetkellä haastavaa saada
mukaan design-vientihankkeisiin, koska luova tekeminen ei näyttäydy tarpeeksi
suunniteltuna.”
Haasteina pitkäjänteiselle kansainvälistymisen edistämiselle ovat kuitenkin nykyiset rahoitus-
ja tukimallit. Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Ulkoministeriön myöntämä rahoitus –
kuten myös monet muut apurahat – tulee käyttää kuluvan kalenterivuoden aikana. Siten
esimerkiksi kaksivuotisissa hankkeissa joudutaan nykyisen käytännön mukaan usein
aloittamaan toinen vuosi nollabudjetilla, mikä luonnollisesti heikentää edellytyksiä
jatkuvuuteen ja monivuotiseen suunnitteluun.
3 . 5
UUSIA SUUNTIA
TAPAHTUMIEN
TOTEUTTAMISELLE
Haastatteluista saatiin iso joukko ideoita siitä miten
tapahtumia –kansainvälistymishankkeiden näkyviä kärkiä –
kannattaisi lähteä kehittämään ja toteuttamaan. Tapahtumien
nähdään luovan tärkeitä konkreettisia alustoja uudenlaiselle
yhteistyölle, jotain joka auttaa luomaan kiinnostusta ja
kertomaan laajempaa tarinaa suomalaisesta designista sekä rakentamaan käytännön
edellytyksiä kansainvälistymiselle.
Selkeä viesti on, että tarvitaan rohkeampia keinoja, mutta myös vahvempia kaupallisia
pyrkimyksiä, joilla pystytään yhdessä saamaan sekä näkyvyyttä että tulosta aikaiseksi. Uudet
tavat, jotka pystyvät yhdistämään sekä ennakkoluulotonta kulttuurivientiä että ovelia
kaupallisia ratkaisuja, vaikuttavat olevan niitä kaikkein kiinnostavimpia tulevaisuuden malleja –
ei kuitenkaan pakotettuna yhteen vaan ymmärtämällä miten nämä voivat tukea toisiaan uusin
tavoin, kenties sarjana erilaisia aktiviteetteja.
TARVITAAN HANKKEITA JOISSA DESIGNERIT OVAT MUKANA
LUOMASSA KOKEMUKSIA JA ELÄMYKSIÄ
”Meillä on tää hieno hilavitkutin täällä ja mennään messuille, se on sitä mennyttä aikaa”
sanoo Kari Korkman. Useimmat haastatelluista asiantuntijoista olivat vakaasti sitä mieltä että
messuhankkeiden ja –näyttelyiden aika on ohi ja tulevien design-hankkeiden New Yorkissa
tulisi olla eturintamassa miettimässä uusia tapoja edistää suomalaista designia. New Finnish
Design –tapahtumasarja on palvellut hyvin suomalaisen tuotemuotoilun airuena
Yhdysvalloissa ja ollut yksi mielenkiintoisimpia tapahtumia Meatpacking Design Weekillä
usean vuoden ajan, mutta tulevaisuudessa tarvitaan taas uusia toimintatapoja. Esa Vesmanen
29
30. ”Tulevaisuudessa
designerit ovat
enemmän kuvailee kehitystä leikkisästi: ”Ensimmäiset New Yorkin näyttelyt olivat
vielä enemmän ns. pönötysnäyttelyitä, joihin valittiin suomalaisia
muotoilemassa huippuja, ydinajatuksena suomalaisen osaamisen näyttäminen
tapahtumaa ja kansainvälisesti. Tämä on peruja 50-luvun triennaalinäyttelyistä, joissa
luomassa valtiot näyttäytyivät toisilleen imagollisesti. Nyt viimeisimmissä
hankkeissa ollaan jo päästy tästä eteenpäin ja ollaan hyvässä
merkityksellistä murrosvaiheessa.”
sisältöä kuin
esittelemässä Tulevaisuudessa tarvitaan tapahtumia, joissa designerit ovat enemmän
muotoilemassa itse tapahtumaa ja luomassa merkityksellistä sisältöä kuin
tuotteitaan”
esittelemässä tuotteitaan. Simo Vassinen kiteyttää tämän kärkevästi:
”Raahaamalla tekijöitä ja tuotteita esille saavutetaan hyvin vähän.
Muotoilijat ovat usein statisteja perinteisissä näyttelyissä, eivät pääse vaikuttamaan
prosessiin, eivätkä välttämättä edes opi paljoa koko hommasta. Jos parasta mitä voi tapahtua,
on saada jonkun osallistujan muutama tuote myyntiin, emme ole tuottamassa oikeata
lisäarvoa suomalaiselle designille. Ehkä olisi hyvä miettiä, missä olisi tilaa tehdä uusia asioita,
koska esimerkiksi Meatpackingin Design Week rakentuu edelleen huonekalujen ja muun
tuotemuotoilun varaan. Kun yritämme taistella ilmaisten drinkkien perässä pyörivien
massojen huomiosta, unohdamme että maailma ympärillä on muuttunut vauhdilla. Voisimme
olla mieluummin mukana määrittelemässä tätä muutosta! Voidaanko vaikka ajatella että ensi
vuonna ei tuoda yhtään tuotetta esille? Tämä pakottaisi meidät miettimään mitä muuta se
design-ajattelu voisi olla.”
Sari Anttonen on ajattelussaan samoilla linjoilla: ”Koska vanhakantainen messumeininki, jossa
hillitön määrä jengiä kävelee näyttelyn läpi ja parhaimmillaankin muistaa jonkun
lampunvarjostimen, ei enää tulevaisuudessa toimi, tekemisessä pitäisi ehkä mennä enemmän
makrotasolle, jossa ihmiset ja ajatukset aidosti kohtaavat. Kun yritykset joka tapauksessa
osallistuvat moniin messuihin vuodessa, niin näihin tapahtumiin pitäisi pystyä lähtemään ihan
erilaisin odotuksin. Esimerkiksi opiskelijaworkshop New Finnish Design SCENARIOS –
tapahtumassa onnistui tässä ja antoi osallistujille sekä yritysten edustajille uutta ajateltavaa.”
Koska New York Design Week – jonka aikana New Finnish Design –tapahtumat on tähän
asti järjestetty – rakentuu edelleen käytännössä International Contemporary Furniture Fairin
ja huonekalumuotoilun ympärille, mahdollisuudet kokeellisiin hankkeisiin ovat olleet
jokseenkin rajalliset. Kenties enemmän vapausasteita kokemuksellisten ja elämyksellisten
tapahtumien toteuttamiseen tarjoaisivat muut kaupungin design-tapahtumat, kuten NYC
Urban Design Week, jonka laajempi fokus voisi avata uuden viitekehyksen kansainvälistyvälle
suomalaiselle designille.
USEAMPIEN TAPAHTUMIEN SARJA MAHDOLLISTAA ROHKEAN
KULTTUURIN JA TEHOKKAAN KAUPALLISUUDEN YHDISTÄMISEN
Useammat ja kenties pienemmät hankkeet mahdollistavat paremman fokusoinnin ja samalla
auttavat tekemään huomattavasti rohkeampia vetoja sekä puhtaammin kaupallisia hankkeita,
koska riskejä voidaan hajauttaa ja välillä helposti epäonnistuakin, joka sekin on tärkeää. Nyt
New Finnish Design –tapahtumissa kaikki tekeminen ajoittuu yhdelle
viikolle ja tämän ei nähdä antavan tarpeeksi liikkumavaraa aidosti
”Guerrillameininki erilaisille ja vahvasti fokusoituneille tapahtumille. Kuitenkin nopea,
ja ruohonjuuri- ketterä ja jatkuva tekeminen voisi olla suomalaisen designin
tekeminen voivat kansainvälistymispyrkimyksille hyvinkin luonnollista. ”Koska resurssit
ovat pienet, guerrillameininki ja ruohonjuuritekeminen voisivat auttaa
auttaa meitä meitä saamaan enemmän asioita aikaan vähemmillä resursseilla” miettii
saamaan enemmän Juulia Kauste. Sari Anttonen on samaa mieltä:: ”Tapahtumien
aikaan vähemmillä
resursseilla”
30
31. ”Kaikkein
äärimmäisessä
muodossa meidän pienimuotoisuudesta voisi tulla hyve. Voitaisiin tehdä useampia
mielenkiintoisempia juttuja ja mennä syvemmälle niihin, eikä pyrittäisi
kannattaisi tehdä yhdellä tapahtumalla tavoittamaan kaikkia. Tällä tavoin myös instituutin
myös puhtaasti ja konsulaatin roolit sekä erikoistumisalueet saataisiin paremmin
kaupallisia hyödynnettyä!” Kansainvälisesti ajateltuna New York voisikin olla juuri
oikea paikka jossa viedään eteenpäin ympäri vuoden useita oivaltavia ja
tapahtumia”
rohkeita keihäänkärkitapahtumia.
KOKEMUSVETOISET TAPAHTUMAT LUOVAT UUSIA EDELLYTYKSIÄ
KAUPALLISUUDELLE
”Kokemusvetoisten kulttuurivientihankkeiden hyöty on selkeä, nämä voivat olla enemmän
fokusoituja, mukana parhaat tekijät ja mielenkiintoisimmat asiat. Messuillehan pääsee mukaan
se joka maksaa…” miettii Laila Alanen. ”Kenties New Yorkissa kannattaisi toteuttaa
aktiivisempia ja sosiaalisempia tapahtumia. Tila, kuten kahvila tai ravintola, jossa oikeasti voi
olla, toimii aina paremmin. Tällainen voidaan tuoda puolivalmiina ja osallistujat sitten tekevät
tapahtuman sisällön… Vielä kun mietimme näitä kohde- tai ikäryhmittäin: minkälaista
ohjelmaa, formaattia, kenelle suunnattu… kaikkia tapoja ei varmasti olla vielä keksitty!”
hahmottelee Harri Koskinen. PLAYFUL –tapahtuman työpajat lapsille ja SCENARIOS –
tapahtuman opiskelija-workshopit (kuva seuraavalla sivulla: WDC Helsinki 2012 ilme-
workshop SCENARIOS –tapahtumassa), luennot ja Pecha Kucha –tilaisuus mainittiin hyvinä
esimerkkeinä aktiivisista ja sosiaalisista tapahtumista, jotka tarjoavat hyviä mahdollisuuksia
luoda kokemuksia ja elämyksiä newyorkilaiselle yleisölle.
Jotta kokemukset saadaan luontevasti yhdistettyä kaupallisempaan design-vientiin, tarvitaan
uusia tapahtumamalleja. Esimerkiksi Sari Anttonen suunnittelee että ”voisiko siis New
Yorkissakin olla eri kategorioita kuten Hiramekissa, vaikka näitä ei yhdistettäisikään samaan
tapahtumaan. Näin kaksi näkökulmaa, uudet designin suunnat ja kaupallisuus voisivat toimia
yhdessä. Elämyksellinen taide- tai kulttuuritapahtuma loisi yleistä kiinnostusta tekemiseen ja
siihen liittyvät napanuorat sitoisivat mukaan paikallisia jälleenmyyjiä ja yrityksiä, jotka voisivat
järjestää kaupallisempia tapahtumia ja Finnish Design –iltoja ympäri kaupunkia…”
KAUPALLISIA HANKKEITA VOI JÄRJESTÄÄ ERIKSEEN
Koska ainakin yhdysvaltalaisessa kulttuurissa kaupallinen puoli on voimakkaasti läsnä, voisi
olla hyvä järjestää myös fokusoituja puhtaasti kaupallisia tapahtumia. Esimerkiksi näin
ajattelee Timo Utter: ”SCENARIOS –tapahtuman pop up shop –tuotteista pidettiin aidosti.
Ostomahdollisuus tapahtumissa on oltava mukana olennaisena osana.” Samaa ehdottaa
Teemu Oksanen, joka toteaa STRAIGHTFORWARD –tapahtuman pop up –kaupan olleen
paljon odotettua suositumpi ja kannattaa konseptin kehittämistä edelleen: ”Kaikkein
äärimmäisessä muodossa meidän kannattaisi tehdä myös puhtaasti kaupallisia tapahtumia,
joissa mitään näyttelyä ei edes ole vaan pelkkää normaalia myyntiä – tuotteet voivat toki olla
esimerkiksi limited edition –tuotteita.”
”Kenties New
Yorkissa kannattaisi
toteuttaa
aktiivisempia ja
sosiaalisempia
tapahtumia”
31
32. TAPAHTUMIA YLLÄTTÄVIIN PAIKKOIHIN
Puhtaasti kaupallisille tapahtumille parhaat sijainnit ovat kokemusten mukaan luonnollisesti
siellä, missä eniten silmäpareja löytää paikalle. STRAIGHTFORWARD –tapahtuma, joka
järjestettiin vilkkaassa Chelsea Marketissa, keräsi laajan kuluttajayleisön, joka oli hyvä
tapahtuman yhteydessä sijanneelle pop up –kaupalle. Mutta esimerkiksi SCENARIOS –
tapahtuman huomattavasti syrjäisempi sijainti Meatpacking Districtillä sai osakseen kritiikkiä.
Timo Utter valitteli että ”tapahtumapaikka järjestyi aivan liian myöhään, sijainti oli liian
syrjäinen tällaiselle tapahtumalle koska kukaan ei vahingossa löytänyt paikalle”. PLAYFUL –
tapahtuma puolestaan levittäytyi ympäri Meatpacking Districtiä ja esitteli mielenkiintoisen
idean hajauttaa tapahtumaa. Tämänkaltaista
hajautettua konseptia – joskaan ei välttämättä
rahtikonteissa – voisi haastateltujen
asiantuntijoiden mielestä kehittää jatkossa
eteenpäin.
Kenties tärkein yksittäinen ohje
tapahtumapaikan valintaan näyttäisi olevan se,
että kulttuurisesti kiinnostavia tapahtumia ei
kannata järjestää samoissa tiloissa kuin
kaupallisia tapahtumia, koska tällöin usein
joudutaan tekemään kompromisseja. ”Se että
menet sellaiseen ympäristöön jossa 500 muuta
kukkaa kukkii sun rinnalla ei varmasti ole se
helpoin tapa päästä esille... kaupallisesti
tärkeissä mestoissa ei aina kannata olla siksi
kun kaikki muutkin ovat siellä, koska uusien
mahdollisuuksien kannalta ne eivät ole kaikille
toimijoille todellakaan tärkeimpiä…” sanoo
Mikko Koria. Siksi kenties New Yorkissa
rohkeampia tapahtumia kannattaisi miettiä
vaihtoehtoisempiin sijainteihin ja kaupallisempia
tapahtumia suositummille alueille, tietysti aina
riippuen täysin tapahtumien luonteesta ja
sisällöstä.
32
33. 3.6
JATKUVUUS JA
SEURANTA MAHDOLLISTAVAT
HYÖDYNTÄMISEN
Varsinainen hyöty hankkeista tulee aina todellisuudessa
jälkikäteen. Haastatteluista tuli selkeästi esille se, että on
epärealistista olettaa, että todellisia tuloksia ja kansainvälisiä
läpimurtoja saadaan välittömästi esittelemällä tekijöitä ja
tuotteita näyttelyissä, edes silloin kun niihin on sidottu muuta
kaupallista toimintaa oheen. Tämän takia on tärkeää hahmottaa kuinka tapahtumien avulla
oikeasti saadaan aikaan uusia alkuja ja kuinka saatuja uusia alkuja voidaan järjestelmällisesti
kultivoida, koska vain näin niistä voi joskus kasvaa uutta menestystä.
SEURANTA, JÄLKIHOITO JA JATKUVUUS AVAAVAT MAHDOLLISUUKSIA
Tapahtumiin liitetyt, tai luonnollisesti niitä seuraavat, kaupalliset pyrkimykset, kuten
fokusoitu markkinointi, PR, tapaamiset, neuvottelut ja yhteistyösuunnitelmat luovat lopulta
edellytykset varsinaiseen liiketoimintaan ja tapahtuman edelleen kehittämiseen. Kun asiaa
ajatellaan kokonaisuutena, huomataan että varsinainen panostus tulisi aina laittaa
tapahtumien kautta saatujen uusien mahdollisuuksien hyödyntämiseen, koska ilman tätä ei
menestystäkään koskaan tule. Esa Vesmasen mielestä ”esimerkiksi Hel Yes! oli pitkälti PR-
hanke, johon oli alusta alkaen sisällytetty jälki-PR-hoito… jotta tämä saadaan hoidettua hyvin
kaikkialla voisi ulkopuolisten PR-toimistojen käyttö olla järkevää.” Laura Sarvilinna
muistuttaa, että myös kokeellisempiin hankkeisiin pitäisi budjetoida tarpeeksi jälkihoitoa
seuraaville 6 – 12 kuukaudelle; jälkimyyntiä, PRrää ja tutkimusta.”
Nyt monet haastatellut tahot kokivat että New Finnish Design –tapahtumat ovat olleet liian
kertaluontoisia hankkeita, joihin ei ole määrätietoisesti suunniteltu tarpeeksi seurantaa –
usein johtuen resurssien puutteesta. Iso vastuu seurannasta on tietenkin myös osallistujilla,
joiden käsissä lopulta menestyksen rakentaminen on, eivätkä julkiset tahot tietenkään pysty
tekemään tällaista työtä osallistujien puolesta. Esimerkiksi Päivi Grönqvist painotti, että
yhden tapahtuman kautta ei voida edes odottaa oikeita tuloksia ja että menestyksellinen
kansainvälistyminen esimerkiksi Yhdysvalloissa ”vaatii yritykseltä pidempää ja jatkuvaa
työskentelyä paikan päällä ja kunnon satsausta uuteen markkina-alueeseen”.
LISÄÄ PAIKALLISTA INFORMAATIOTA JAKOON
Tapahtumaraportoinnin lisäksi osa haastatelluista toimijoista toivoi enemmän tietoa Pohjois-
Amerikan markkinoista, New Yorkin mahdollisuuksista ja toimintaympäristöstä. Esimerkiksi
Outi Hakanen listaa mahdollisia asioita, joista olisi hyötyä kansainvälistymisen kehittämisessä:
"Jos osallistujat jakavat kokemuksensa, saavutuksensa, näkemyksensä ja kehitysehdotuksensa
järjestäjille, voidaan raporteissa nimenomaan keskittyä kehityskohtiin ja
”Vienti vaatii esittää alustavia keinoja ja suunnitelmia niiden korjaamiseksi. Lisäksi
Ulkoministeriö toivoisi edustustoiltaan ja designin kansainvälistymis-
pitkäjänteisyyttä, hankkeiden järjestäjiltä "trendinuuskimista", eli arvioita tai raporttia siitä,
suuria taloudellisia mitä kohdemarkkinoilla tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa, jotta tulevaa
investointeja, toimintaa voitaisiin suunnitella paremmin. Kiitokset, kävijäluvut,
mediahuomio jne. ovat tietenkin osa raporttia, mutta niiden pitäisi olla
matkustamista ja
'tyhjäkäyntiä' jopa
monta vuotta”
33