Apoli: Sari Puustinen ja Vastaavatko asumisen arvot ja viralliset tavoitteet toisiaan?
•
0 likes•758 views
Tutkija Sari Puustisen (Aalto-yliopisto/YTK) esitys uuden arkkitehtuuripolitiikan toisessa työpajassa. Huutokonttori, Helsinki 26.1.2011.
Recommended
Recommended
More Related Content
More from Demos Helsinki
More from Demos Helsinki (20)
Apoli: Sari Puustinen ja Vastaavatko asumisen arvot ja viralliset tavoitteet toisiaan?
- 1. Vastaavatko asumisen arvot ja viralliset tavoitteet toisiaan? Uudistuva arkkitehtuuripolitiikka ja asuminen –työpaja Jätkäsaari 26.1.2011 Sari Puustinen, YTK/Aalto
- 2. Pääkaupungin asuntosektorin ominaispiirteet • Sari Puustisen tutkimusprojekti liittyen URBA t & K -hankkeeseen, rahoittaja TKK • Projektissa tutkitaan pääkaupunkiseudun asuntosektorin luonnetta ja ominaispiirteitä sekä eri toimijoiden tavoitteita, toimintatapoja sekä verkostoja. • Lisäksi selvitetään asuntosektorin ongelmakohtia eri toimijoiden näkökulmista sekä muutoskapasiteettia. • Asuntosektorilla tarkoitetaan asuntopolitiikan, asuntotuotantojärjestelmän ja markkinoiden muodostamaa toimintakokonaisuutta. • Lähtökohtana havainto, että eri osapuolten hyvinä pitämät ja usein ”viralliset” tavoitteet, kuten asumisen kohtuuhintaisuus, urbaani tiiviys tai asuntotuotannon monimuotoisuus, eivät näytä helposti kääntyvän käytännöiksi pääkaupunkiseudulla. Toisin sanoen muutoksia toivotaan, mutta ne eivät useinkaan toteudu. • Tutkimusaineistona 18 asuntosektorin keskeisen toimijan teemahaastattelut (YM, VM, kunnat, ARA, Rakli, RT, rakennusliikkeet, rakennuttajat, suunnittelijat, tutkijat) APOLI 26.1.2011 Sari Puustinen Aalto/YTK
- 3. Asuntopolitiikka ja asumisen arvot • Asumiseen liittyvillä arvoilla ja asuntopolitiikalla on interaktiivinen suhde: arvot vaikuttavat harjoitettuun asuntopolitiikkaan, mutta toisaalta harjoitettu politiikka tuottaa ja uusintaa arvoja, arvostuksia ja ihanteita – varsinkin pitkän ajan kuluessa. • Asuntopolitiikka on aina ollut luonteeltaan minimalistista, passiivista ja se on keskittynyt kriisiaikoihin. Tyypillistä on myös sen polkuriippuvaisuus, eli aiemmat historialliset päätökset ja käytännöt ohjaavat myös nykyisiä ratkaisuja (Juntto 1990, 2010). • Suomalaiselle asuntopolitiikalle on sen historian aikana ollut tyypillistä sen kytkeytyminen muihin politiikan lohkoihin, erityisesti talous- , työvoima- , raha-, alue-, ja sosiaalipolitiikkaan. Asukkaiden näkökulma on puuttunut usein. • Esimerkiksi nykyisissä pääkaupunkiseudun asuntopoliittisissa tavoitteiden taustalla korostuu alueellisen kilpailukyvyn merkitys: asuntotuotantoa tarvitaan, jotta voidaan kilpailla globaalitaloudessa vetovoimaisella tuotantoympäristöllä. • Monet asuntopolitiikassa vaikuttavat arvot ovat kuitenkin hyvin vanhoja ja historiallisen kehityksen ”jäänteitä”. APOLI 26.1.2011 Sari Puustinen Aalto/YTK
- 4. ”Suomalaiset asumisen arvot ja instituutiot” • Mitä asioita suomalaiset arvostavat asumisessaan ? • Mitä haastateltu itse pitää tärkeänä? • Viitekehyksenä pääkaupunkiseutu • Haastateltujen asuntosektorin toimijoiden näkemykset hyvin yhteneviä • Tulkintaa: tärkeinä pidetyt asumisen arvot muodostavat neljä ”arvoperhettä” eli keskeistä arvostusten ryhmää, joiden ympärille/väliin sijoittuvat useimmat asuntopoliittiset instituutiomme • Jotkut keskeiset asuntopoliittiset instituutiot sijoittuvat useamman ”arvoperheen” alueelle ja lienevät erityisen vahvoja APOLI 26.1.2011 Sari Puustinen Aalto/YTK
- 5. Asumisen ”arvoperheet” OMATOIMISUUDEN JA YKSIN LUOTTAMUS PÄRJÄÄMISEN IHANNE LAINSÄÄDÄNTÖÖN JA NORMEIHIN (URBAANIN) LUONNON ARVOSTUS TASA-ARVON IHANNE Sari Puustinen Aalto/YTK APOLI 26.1.2011
- 6. Asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus Asunto ”köyhän miehen sijoitussalkkuna” Usko asiantuntijuuteen Asunto- OMATOIMISUUDEN JA YKSIN PÄRJÄÄMISEN osakeyhtiölaki IHANNE LUOTTAMUS LAINSÄÄDÄNTÖÖN JA Omistusasumisen NORMEIHIN Privaattisuus ihanne Perhekeskeisyys Asuntotuotannon ja Omakotitalo teollisuuden Liikennesuunnittelun ja standardointi pysäköintinormien Erityisryhmien (hist.) dominanssi MRL tarpeiden Antiurbanismi, Yksityisautoilun ihanne Asumisen ja huomioiminen Puutarhakaupunki rakentamisen asumisessa Funktionalismi normitus Metsäkaupunki arkkitehtuurissa ja ”Avara urbaani” Vuokra- asuntosuunnittelussa asuminen (URBAANIN) LUONNON ARVOSTUS TASA-ARVON IHANNE ”Hyvä ympäristö kaikille”, korkealaatuinen ja kallis rakennettu ympäristö Sari Puustinen Aalto/YTK APOLI 26.1.2011
- 7. Arvoperheet ja niihin liittyvät instituutiot: OMATOIMISUUDEN JA YKSIN PÄRJÄÄMISEN IHANNE • Itsenäisyydellä, omatoimisuudella ja itsemääräämisoikeudella pitkä historia myös asumisessa ja asuntopolitiikassa • Hist. omakotiliike 1900-luvun alussa • Itse tekemisen ihanne, oman talon rakentaminen ”miehen mittana” • Itsemääräämisoikeus ”kodin” ydinmerkityksenä (Lapintie 2008) • Vahva omistusasumisen arvostus, jota rakennettu asuntopolitiikalla yli 100 vuotta (alun perin tavoitteina mm. poliittinen vakaus, kansalaisten moraalinen kasvatus sekä pankkien ja kehittyvän teollisuuden tukeminen) • Aiemmin asuntosäästöjärjestelmä ja valtion takaamat asuntolainat, nyt asuntolainan korkojen verovähennysoikeus • Asunto-osakeyhtiölaki • Asunto-osake ollut erityisesti pääkaupunkiseudulla ”köyhän miehen sijoitussalkku”, nousevat hinnat olleet monien etu • Vuokra-asumisen leimaaminen ”sopivaksi niille, jotka eivät oman asunnon hankkimiseen kykene”. • Heikosti kehittynyt palveluyhteiskunta (paitsi julkiset palvelut) • Yksityisautoilun suosiminen sopii itsemääräämisoikeuden ja individualismin ihanteeseen APOLI 26.1.2011 Sari Puustinen Aalto/YTK
- 8. Arvoperheet ja niihin liittyvät instituutiot: LUOTTAMUS LAINSÄÄDÄNTÖÖN JA • ”Laaja byrokratia, legalismi ja usko oikeusvaltioon”, taustalla turvallisuushakuisuus, jolla historialliset juuret: suuriruhtinaskunnassa (1809 – 1917) kehitettiin lainsäädäntöä ja normeja sekä vedottiin laillisiin menettelyihin mm. heikkoa autonomiaa turvataksemme (mm. Konttinen 1991, Puustinen 2006) • Vahva luottamus lakiin ja normeihin sekä niiden tasapuoliseen tulkintaan (viranomaisusko): oikeusvaltion perinne (mm. Määttä 1999) • Asumisen lainsäädäntö ja normit, mm. standardisointi kehittyneet 1900-luvun alkupuolelta • NORMISEULA: Asumista ja rakentamista säätelevä valtava määrä lakeja, säännöksiä, määräyksiä, normeja, standardeja, suosituksia, tuotehyväksyntä-, laatu-, ympäristö- ja pätevyysjärjestelmiä, sertifikaatteja sekä ohjeita. Säätely koskee koko asumisen alaa ja asuntotuotannon elinkaarta: maankäytön suunnittelua ja elinympäristön laatua, rakentamista, asuinrakennuksen ja asunnon laatua, hallintamuotoja (omistamisen ja vuokrauksen eri osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia), kiinteistöjen ja osakkeiden kauppaa, rahoitusmuotoja (ml. kysyntä- ja tuotantotuet) sekä eri vaiheissa tapahtuvaa verotusta jne. Kaikki nämä vaikuttavat myös toisiinsa monimutkaisin ristiinkytkennöin. • Monet normit ja standardit ovat kansallisia sekä vähentävät ja suorastaan estävät kilpailua rakennusalalla (mm. Ahonen et al 2008) • Tuotekehitys on Suomessa rakennusalalla normivetoista • Sääntelyn purkaminen ollut hidasta (esim. ”Normitalkoot ”) • APOLI 26.1.2011 myös mentaliteettia: normien vastaisesti tai ilman niitä ei mielellään toimita. Normiusko on Sari Puustinen Aalto/YTK
- 9. Arvoperheet ja niihin liittyvät instituutiot: TASA-ARVO • Historialliset ja poliittiset juuret asuntopolitiikassa 1960-luvulta • Funktionalistinen asunto- ja maankäytön suunnittelu normittivat ja tasapäistivät asumista 1930-luvulta lähtien. Tilankäytön tehokkuudella ja tarkoituksenmukaisuudella haluttiin tasa-arvoistaa asumista ja erityisesti kohentaa työväen asunto-oloja (myös moraalinen funktio, mm Saarikangas 2002 ) • Asuntojen koon minimointi, koska osan asumisen toiminnoista ajateltiin siirtyvän asuntojen ulkopuolelle. • Standardointi ja minimi- & maksiminormitus siirtyivät kaikkeen rakentamiseen. • Julkisivuarkkitehtuurin tasa-arvoisuutta korostava merkitys (köyhyys tai vauraus ei saa näkyä ulospäin) • Hyvinvointivaltion aika asuntopolitiikassa: asumisen minimitasosta ja heikoimmista huolehtiminen (kuitenkin ollut asukkaita stigmatisoivaa politiikkaa) • Nyk. erityisryhmistä huolehtiminen keskeisessä roolissa valtion asuntopolitiikassa • Korkealaatuista rakennettua ympäristöä on pyritty rakentamaan kaikille (esim. ulkomaalaisten havainnot tästä!) • Asuinalueiden segregaation estäminen maankäytön suunnittelulla ja asuntojen hallintamuotojen sekoittamisella on merkittävä asumisen tasa-arvoa edistävä instituutio • Tasa-arvon ihanne näkyy enemmän ulkoisessa ympäristössä kuin ilmenee asuntopolitiikan rakenteissa APOLI 26.1.2011 Sari Puustinen Aalto/YTK
- 10. Arvoperheet ja niihin liittyvät instituutiot: (URBAANIN) LUONNON ARVOSTUS • Asumiseen liitetään vahvasti luonnon ja luonnonläheisyyden ihanne • Suhteemme luontoon on moderni ja urbaani • Hist. antiurbanismi → puutarhakaupunki → metsäkaupunki → avara urbaani (Mäenpää 2008) • Funktionalismi asuntosuunnittelun ja yhdyskuntasuunnittelun ihanteena • Löyhä yhdyskuntarakenne, jossa paljon vihreää ja avaria näkymiä suositumpi kuin tiivis, urbaani yhdyskuntarakenne • Korkealaatuinen rakennettu ympäristö, joka ei erottele hallintamuotoja (maisema- arkkitehtien koulutus ja käyttäminen suunnittelussa!) • Nouseva trendi: laadukas urbaani ympäristö ostopreferenssinä (vrt. ulkoinen käytettävyys) • Löyhä yhdyskuntarakenne on sidoksissa yksityisautoiluun APOLI 26.1.2011 Sari Puustinen Aalto/YTK
- 11. • Huomioita arvoperheistä Jotkut asumiseen liittyvät arvot juontavat juurensa historiaan, jopa parin sadan vuoden taakse. Monet keskeiset asumisen arvot ja instituutiot syntyneet noin sata vuotta sitten valinneessa tilanteessa • Nykyiset ”viralliset” asuntopolitiikan tavoitteet eivät resonoi näiden vanhojen, syvällä vaikuttavien arvojen kanssa ja sen takia niitä on vaikea edistää • Esimerkiksi URBA-projektissa kehitetyt uudet, urbaanit asumiskonseptit ovat virallisten asuntopoliittisten tavoitteiden mukaisia, mutta jäävät arvoperheiden ulkopuolelle: • Kaikki konseptit törmäävät NORMISEULAAN sekä siihen liittyviin asenteisiin ja toimintatapoihin • Palveluilla tuettu asuminen JAMES vs. omatoimisuus ja yksin pärjääminen • RYHMÄRAKENNUTTAMINEN vs. asuntotuotannon toimintalogiikka, asiantuntijakulttuuri ja privaattisuus & perhekeskeisyys • KOTIUTUMISASUNNOT vs. normiseula, omistusasumisen arvostus ja vuokra-asumisen huono maine, nimby, toimijoiden puute • JOUSTAVA ASUNTOSUUNNITTELU vs. funktionalistinen tilasuunnittelu, normiseula, asuntotuotannon rakenteet • KAUPUNKIPIENTALOT vs. tasa-arvo (elitismi), itsemääräämisoikeus • HUOM! Arkkitehtuuri ja esteettinen näkökulma puuttuvat tyystin (paitsi liittyen ”korkealaatuisen rakennettuun ympäristöön”, jolla usein viitattiin viheralueisiin ja toimivaan liikennejärjestelmään) APOLI 26.1.2011 Sari Puustinen Aalto/YTK
- 12. Pohdinnan aiheita • Edustavatko ”syvät arvot” kaikkien arvoja ja millä tavalla tilanne on nykyisin erilainen? • Voidaanko ”syvät arvot” tiedostamalla vaikuttaa asuntosektorin toimintatapoihin? • Kenen ehdoilla nykyiset viralliset asuntopolitiikan tavoitteet on laadittu: työvoiman saatavuus ja elinkeinoelämän kilpailukyky vs. ihmisten toiveet ja oman itsen toteuttaminen, elämänlaadun parantaminen asumisen kautta? • Asuntosektorin toimijakentän ulkopuolelle jää monia tärkeitä ryhmiä, erityisesti asukkaat, mutta myös esim. tutkijat ja media • Ongelmina myös mm. toimijoiden puute tai vähäisyys, toiminnan jäykät rakenteet (normiseula, kategorisointi ja riskien välttäminen), kilpailun puute rakennusteollisuudessa, toimijoiden ja politiikkojen ristiriitaiset tavoitteet. • Asuntosektorin toiminta sopeutunut/sopeutettu reagoimaan suhdanteisiin (valtion asuntopolitiikan kontrasyklisyys, rakennusteollisuuden toiminta), monet asuntopolitiikan tavoitteet jäävät suhdanteiden jalkoihin tai toteutuvat vain niiden ehdoilla. APOLI 26.1.2011 Sari Puustinen Aalto/YTK
- 13. ”Väitteet” • Asuntopolitiikan viralliset tavoitteet (esim. kohtuuhintaisuus, urbaani tiiviys ja monimuotoisuus) ja asumisihanteisiimme vaikuttavat ”syvät arvot” eivät kohtaa. Tämä on yksi syy siihen, että asuntoalalla on vaikea saada muutoksia aikaan. • Asumiseen liitetyistä arvoista näyttävät puuttuvan esteettisyys ja arkkitehtuuri. Rinnastus ravintokeskusteluun: olemme kiinnostuneita rasvojen koostumuksista, emme ruuan ulkonäöstä, mausta tai ruokailuun liittyvistä syvemmistä merkityksistä. APOLI 26.1.2011 Sari Puustinen Aalto/YTK