Petri Koikkalainen on yhteiskuntatieteiden tohtori, akatemiatutkija Lapin yliopistossa. Hän tutkii akatemiatutkijakaudellaan kontekstin merkitystä politiikan teoriassa. Koikkalainen toimii Tieteentekijöiden liiton puheenjohtajana kaudella 2015–2016 ja pohtii puheenvuorossaan uusien rahoitusmuotojen vaikutusta tutkijan vapauteen.​ Esitetty yliopistoviestinnän päivillä 4.6.2015.

1. Tutkijan vapaus
YLIOPISTOVIESTINNÄN PÄIVÄT 3.–4.6. 2015
PETRI KOIKKALAINEN
PUHEENJOHTAJA, TIETEENTEKIJÖIDEN LIIT TO; VALTIO -OPIN AKATEMIATUT KIJA, LAPIN YLIOPISTO

2. Yksittäisen tutkijan vapaus
Tutkijan vapaudelle on erilaisia konteksteja
– Vapaus yksittäisessä julkaisussa tai julkisessa keskustelussa
– ”Hankalat aiheet”, tutkijan sananvapauden saama institutionaalinen tuki
– Tutkimusaiheen valinta esimerkiksi väitöskirjassa tai hankehakemuksessa
– Pitkäjänteisen tutkimusprofiilin luominen suhteessa rahoitusmahdollisuuksiin

3. Akateeminen vapaus järjestelmän
ominaisuutena?
…eli yliopistojen autonomia vs. tieteen tulosohjaus ja strateginen ohjaus
Käsitelläänkö kaikki tärkeät aiheet riittävän perusteellisesti ja tarvittaessa kriittisesti?
Syntyykö tarpeita miellyttää rahoittajaa tai vallankäyttäjiä?
Jääkö tutkijalle aikaa seurata tieteen omasta kehityksestä seuraavia keskusteluja ja ongelmia?
Onko tieteen kenttä riittävän moninainen tuottaakseen vaihtoehtoisia ja kilpailevia näkökulmia ja
tulkintoja?
=> vrt. lehdistön ja median vapaus: toimii yleensä yksittäisen toimittajan tai jutun tasolla, mutta
median toiminnasta voi aina keskustella

4. Julkaisufoorumi
”Tavoite on edistää suomalaisen tutkimuksen laatua suuntaamalla tiedeyhteisön ja
tutkimusorganisaatioiden julkaisutoimintaa korkeatasoisille foorumeille. Luokitus soveltuu suurten
julkaisumäärien, ei yksittäisten tutkijoiden arviointiin.”
Kyse tavallaan todennäköisyyksistä: tasolla 2 tai 3 julkaistu teksti on todennäköisesti laadukas. Silti myös
tasolla 1 tai 0 julkaistu teksti voi olla laadukas.
Luokitus ohjaa myös yksittäisiä tutkijoita julkaisukanavan valinnassa.
Ongelma tutkimuksen vapauden tai moninaisuuden kannalta, jos karsii kanavien moninaisuutta tai
kielivalikoimaa.
Kaksoisviestinnän ongelma: yliopistojen välttämättä seurattava JUFO-dataa, koska se vaikuttaa
olennaisesti rahanjakoon (yhteensä n. 240 M€). Toisaalta ne eivät saisi seurata yksittäisiä tutkijoita tai
verrata suoraan oppiaineita JUFO-pisteiden perusteella.
Käytännössä tutkijoita palkitaan JUFO-pisteistä mm. palkanlisinä, tutkimuskulukorvauksina ja
tehtäväntäytöissä.

5. Strateginen tutkimusrahoitus (Suomen
Akatemia, valtioneuvosto)
Teemat poliittisesti ohjattuja, arviointi tieteellistä (Suomen Akatemia) tai valtioneuvoston
ajankohtaiseen tiedontarpeeseen perustuvaa
Ohjaa tutkimusryhmien hankesuunnittelua ja tutkimuslaitosten ainakin lyhyen ja keskipitkän
aikavälin painotuksia
”Hyötytutkimus”, sovellettavuus, myös perustutkimusta voi olla mukana
”Poliittinen riski”: voivatko poliittiset ja eturyhmäintressit vaikuttaa liikaa tutkimuksen
linjauksiin?
Kuinka suuri osuus rahoituksesta voi olla ”strategista”?

6. Rakenteellinen kehittäminen ja
profiloituminen
Vaikuttaa yliopistojen tieteenalavalikoimaan ja strategisiin painoaloihin
Vaikuttaa erityisesti nuoren tutkijan mahdollisuuksiin työllistyä omassa yliopistossaan
Painoalat saattavat seurata yliopiston tulkintaa rahoitusmahdollisuuksista (soveltavuus,
elinkeinoelämälähtöisyys)
Voi heikentää perustutkimus- tai yleissivistävien tutkimusalojen edellytyksiä
Strategisen käyttäytymisen vaara yksilö- ja yliopistotasolla

7. Uhkakuva: yliopistot ”heikkoina
alihankkijoina”
Tulosohjauksella voi ”luoda tehtäviä” yliopistoille riittävän vahvoin taloudellisin insentiivein
Poliittiset tai eturyhmäintressit voivat, ainakin periaatteessa, vaikuttaa tulosohjauksen kautta
yliopistojen operatiivisiin valintoihin (esim. tieteenalavalikoima, tutkintomäärät, lukukausimaksut,
lukuvuoden rakenne)
Ulkoisten rahoitusmallien siirtäminen yliopiston sisäiseksi rahoitusmalliksi => toiminnan ehdot
tulevat yliopistoihin ulkopuolelta
Yliopistojen toiminnallisen autonomian kutistuminen, ”tehdään sitä, mistä saa rahaa”
Tieteellinen laatu vaatisi pitkäjänteistä näkemystä, mutta tilinpäätös tehdään joka vuosi!
Vahvojen toimijoiden halu vaikuttaa kriteereihin itseään suosivalla tavalla => ei yliopistojen vapaata
kilpailua, vaan ”määräävä markkina-asema”?

8. Järjen viekkaus?
Tohtoritavoitteiden lisäys on luonut tutkimuskulttuuria aloille, jotka olivat ennen opetuspainotteisia
(ulkoisella rahoituksella toimivat tutkimusryhmät)
Kansainvälinen liikkuvuus ja kv. rekrytoinnit ovat lisääntyneet, vaikka eivät ehkä toivotulla vauhdilla
Julkaisufoorumi pakottaa eroon pöytälaatikkoon kirjoittamisesta ja huonoista laitossarjoista
Tuoko strateginen tutkimusrahoitus nyt tieteellisen tiedon uudella tavalla päätöksentekoon?
Ohjaus rahalla tai määrällisillä indikaattoreilla ei aina ”kaunista”
Keskustelu suomalaisen tieteen tilan väitetystä laskusta 2000-luvulla

9. Miten leikata tappamatta potilasta?
…ja tutkijan vapautta jo paljon sitä ennen. Tutkijan mahdollisuudet ovat luultavasti enemmän sidoksissa
hänen yliopistoonsa kuin aikaisemmin.
– Strateginen tulosohjaus erotettava operatiivisen tason autonomiasta
– Rahoituskentästä ei liian sirpaleista tai monimutkaista
– Uudistuksiin sopeutumiselle ja arvioinnille on annettava aikaa
– Tulosohjaukseen ei kohtuuttomia tai vääristäviä ”progressioita” (esim. JUFO-pisteet tulosohjauksessa
2015 vs. ehdotus 2017)
Tulosohjaus palkitsee heikosti, tai ei lainkaan, esim. yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, tieteen
popularisoinnista tai hyvästä henkilöstöpolitiikasta

10. Kiitos!