Aurinkolahden toteutus tarkoitti selkeää suunnan muutosta kaupungin aiemmassa tonttipolitiikassa. Kaupunkisuunnittelun ja maankäytön näkökulmasta Helsinki luopui ensimmäistä kertaa 1970-luvun alun jälkeen tonttien vuokrauksen- ja sosiaalisen sekoittamisen periaatteesta

1. Segregaation hallinta
- Vuosaari / Aurinkolahti
Jarkko Rasinkangas, Hannu Ruonavaara & Katriina Rosengren
Smartland vuosiseminaari, 1.11.2023

2. Segregaation ehkäisy ja Vuosaari
 Aurinkolahden toteutus tarkoitti selkeää suunnan muutosta kaupungin aiemmassa tonttipolitiikassa.
Kaupunkisuunnittelun ja maankäytön näkökulmasta Helsinki luopui ensimmäistä kertaa 1970-luvun alun
jälkeen tonttien vuokrauksen- ja sosiaalisen sekoittamisen periaatteesta
 Taustalla Vuosaaren 1990-luvun lamarakentamisen myötä ”vinoutunut” asuntokanta eli liiallinen
sosiaalisen vuokra-asuntokannan keskittyminen (Meri-Rastila ja Kallahti)
 Motiivina kasvavan kaupungin rakennustarpeen lisäksi segregaation uhkaan vastaaminen
 Sosiaalista sekoittamista ”isossa raekoossa”

3. The image part with relationship ID rId2 was not found in the file.
Miten Aurinkolahdelle asetetuissa
tavoitteissa onnistuttiin?
 Suunnittelutavoitteisiin nähden Aurinkolahti toteutui
varsin onnistuneesti
 Koko Vuosaaren osalta sosiaalisen vuokra-
asumisen osuus laski
 Koko Helsingin kannalta uimaranta on
osoittautunut vetovoimatekijäksi
 Vaikutus sosiaaliseen koheesioon
 Nyt Meri-Rastilan uudistus osin samoin segregaation
hallinnan motiivein
 Paluu sosiaaliseen sekoittamiseen korttelitasolla
• Aurinkolahden arkkitehtuurikilpailun lähtökohdiksi vuonna
1995 määriteltiin tavoitteena saada korkeatasoinen ja
vetovoimainen alue, jossa olisi asuntoja noin 4200-5000
asukkaalle. Lisäksi merenrannan tuli olla kaikkien käytössä ja
helposti saavutettavissa. Myös hyviä kulkuyhteyksiä
korostettiin

4. Mitä Aurinkolahdesta voi päätellä
segregaation hallinnan näkökulmasta?
 Toimintaympäristön muutos suhteessa 1990-luvun suunnitteluajankohtaan
 Muodostuneet alueelliset jakolinjat ovat ilmeisen pysyviä
 Sosiaalisen sekoittamisen toteuttaminen tontinluovutuksin kaupunkien tavoittelemalla tavalla entistä haastavampaa
 Segregaatioon vaikuttaminen perustuu yhä enemmän pienten kohteiden täydennysrakentamiseen
 Hyväksyttävien tonttihintojen ja muiden säännösten vuoksi ARA-tuotantoa on vaikeaa toteuttaa vetovoimaisilla alueilla –
kaupungin maanomistus avainasemassa
 Korjaava/purkava täydennysrakentaminen vähemmän vetovoimaisille alueille ei ole houkuttelevaa rakentajille, joista osaan
kohdentuu huoli segregaatioprosesseista
 Samalla huoli kohdentuu myös vapaiden markkinoiden uusien (pienten) vuokra-asuntojen keskittymiseen
 Toisaalta nopeat asuntopolitikan suunnanmuutokset, kuten nykyisen hallituksen asuntopoliittiset linjaukset suhteessa ARA-
tuotantoon
 Mikä on tarkoituksenmukainen asuntokannan sekoitussuhde ja aluekoko esimerkiksi täydennysrakentamisessa sosiaalisen
kestävyyden kannalta?
 Tarve suuremmille kaupunkiuudistuksen panostuksille alueiden statuksen muutoksessa?