SlideShare a Scribd company logo

ProGraduHanhimaki2016

•
•
S
Sakari Hanhimäki
1 of 77
Download to read offline
Ohjeita järjestykseen, suunnitelmia julkaisuun Hallinnon ohjeistusten ja museokäytännön kohtaaminen Porin taidemuseon digitointiprojekteissa Sakari Hanhimäki Pro gradu -tutkielma Turun yliopisto Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma Digitaalinen kulttuuri Elokuu 2016
Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck-järjestelmällä.
TURUN YLIOPISTO Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos / Humanistinen tiedekunta HANHIMÄKI, SAKARI: Ohjeita järjestykseen, suunnitelmia julkaisuun: Hallinnon ohjeistusten ja museokäytännön kohtaaminen Porin taidemuseon digitointiprojekteissa Pro gradu, 62 s., 6 liites. Digitaalinen kulttuuri Elokuu 2016 – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Suomen valtio- ja museohallinnon hankkeiden tuottamien ohjeistusten suhdetta museotason käytäntöön digitointiprojekteissa. Tutkimuksen käytännön tapauksena on Porin taidemuseon vuosien 2014-2016 digitointihankkeet, joissa hallinnon ohjeistuksia on käytetty apuna. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeen ohjeistuksia, Museoviraston Museo2015-hankkeen ohjeistuksia ja Porin taidemuseon 2014-2016 vuosien digitointi- ja arkistohankkeissa tuotettuja loppuraportteja, luettelointimalleja ja projektipäiväkirjaa. Tutkimuksessa on käytetty hermenuttista sisällönanalyysia ja vertailua aineistojen analyysissä. Analyysissä on pyritty tarkastelemaan ohjeistuksia ja toisaalta museotason käytännössä tuotettuja luetteloinnin ratkaisumalleja. Pyrkimyksenä on ollut näitä aineistoja vertailemalla löytämään vastaus siihen, miten ohjeistukset ja käytäntö suhteutuvat toisiinsa ja digitointiin. Lopullisena tutkimustuloksena työssä on, että hallinnon ohjeistusten ja museotason käytännön suhteutuminen on näiden tasojen tarpeiden, tavoitteiden ja viitekehysten yhteensovittamista. Ohjeistukset ja käytäntö toimivat eri tasoilla, joilla on erilaiset tavoitteet. Näiden tavoitteiden yhteensovittaminen oli Porin taidemuseon 2014-2016 hankkeiden keskiössä. Asiasanat: Digitointi, digitaalinen tallennus, sähköinen arkistointi, pitkäaikaissäilytys
Sisällysluettelo 1. Johdanto................................................................................................................1 1.1. Digitointi.......................................................................................4 1.2 Tutkimuskysymys ja kysymyksenasettelu........................................6 1.3. Aineisto ja metodit........................................................................8 1.4. Tutkimus- ja taustakirjallisuus.....................................................12 2. Käsitteitä, taustaa ja historiaa..............................................................................15 2.1. Suomen museokentän ja Porin taidemuseon tietoteknistyminen...........15 2.2. Uusimmat suuret toimijat, Kansallinen digitaalinen kirjasto ja Museo2015...................................................................................................28 3. Teoriaa, ohjeistuksia ja käytäntöä ….....................................................................32 3.1. Digitoinnista ja aineistoista.....................................................................32 3.2. Kansallisen digitaalisen kirjaston ohjeistukset........................................39 3.3. Museo2015-hankkeen ohjeistukset........................................................42 3.4. Ohjeistusten suhde digitointiin...............................................................43 4. Porin taideuseon hankkeet ja käytäntö.................................................................45 4.1. Porin taidemuseon 2014-2016 digitointiprojektit ja niiden käytäntö........................................................................................................45 4.2. Käytännön ja teorian kohtaaminen.........................................................47 4.2.1 Porin taidemuseon ohjeistukset, hallinnon ja käytännön synteesinä...............................................................................55 5. Lopuksi.................................................................................................................59 Lähteet Liitteet Listaus työssä käytetyistä kuvista: Kuva 1, sivu 3. Käyttäjänäkymää selaimella käytettävästä Archive.poriartmuseum.fi-sivustosta, kuvakaappaus. Sakari Hanhimäki 24.4.2016. Kuva 2, sivu 22. Kuvakaappaus Porin taidemuseon laitteistolla emuloidusta käynnistysnäkymästä dbase- pohjaisesta postijärjestelmästä, jota Porin taidemuseolla käytettiin 1980-luvulla postin hallinointiin ja aineistojen luetteloimiseen. Porin taidemuseo, Simo Rissanen 23.4.2016 Kuva 3, sivu 22. Kuvakaappaus Porin taidemuseon laitteistolla emuloidusta käyttöliittymänäkymästä dbase-pohjaisesta postijärjestelmästä. Porin taidemuseo, Simo Rissanen 23.4.2016. Kuva 4, sivu 24. Valtterin tulevasta koekäytöstä tiedotettiin innokkaasti, Porin taidemuseon tiedote aiheesta 1994. Porin taidemuseon arkisto, aluetaidemuseon arkisto, VATI/VALTTERI-aineistokokonaisuus. Kuva 5 ja 6, sivu 26. Valokuva-aineiston luettelonäkymää Valokuva-ohjelmistossa, kuvakaappaus, Porin taidemuseo, Simo Rissanen ja Sakari Hanhimäki, 24.4.2016. Kuva 7, sivu 27. Käyttöliittymänäkymää selainpohjaisesta E-kuvasta, kuvakaappaus. Porin taidemuseo, Anni Saisto, 24.5.2015. Kuva 8, sivu 30. Käyttäjänäkymä selaimella FINNA-palvelun etusivusta osoitteessa www.finna.fi. Kuvakaappaus, Sakari Hanhimäki, 24.5.2016. Kuva 9, sivu 41. Ote METS-Structmap dokumentin rakenteesta. Aineistojen ja niiden metatietojen paketointi pitkäaikaissäilytykseen OKM:n ja KDK-hankkeen julkaisu, 2016. Kuva 10, sivu 54. Arvo Mäen arkisto Wikidatassa, Kuvakaappaus, Sakari Hanhimäki 26.4.2016
1. Johdanto Olen aina ollut kiinnostunut tietotekniikan käytöstä ja toisaalta kulttuuriperinnöstä. Tämä kiinnostus johti lopulta siihen, että lukion opintojen jälkeen hakeuduin opiskelemaan Porin yliopistokeskukseen pääaineenani digitaalinen kulttuuri ja sivuaineisiini lukeutui museologiaa, kulttuuriperinnön tutkimusta ja Itä-Aasian tutkimusta. Opintojeni aikana, vuonna 2013 hakeuduin Porin taidemuseolle työskentelemään museoassistentin tehtävissä. Porin taidemuseo on nykytaiteen museo, joka toimii myös Satakunnan aluetaidemuseona. Taidemuseon perustamishanke aloitettiin 1960-luvun aikana ja Porin taidemuseo virallisesti aloitti toimintansa 1981. Porin taidemuseolla on aivan alusta asti hyödynnetty tietotekniikkaa monissa erilaisissa käyttötarkoituksissa kuten kokoelmien hallinnoinnissa. Taidemuseo on ollut aktiivinen oman tiensä kulkija tietojärjestelmien käytössä koko olemassaolonsa ajan. Tämän huomioidessa ei olle yllättävää, että museotoimintaa ja tietotekniikkaa yhdistelevä työympäristö oli minulle luonteva valinta ja samalla myös lopputyöni aihe. Jo ensimmäisen työsuhteeni aikana osaamiseni tietokoneiden ja arkistotyön parissa huomattiin ja sitä pyrittiin hyödyntämään mm. luetteloinnin parissa. Vuosina 2014-2016 jatkoin työskentelyä Porin taidemuseolla projektitutkijana digitointi- ja arkistoprojektien parissa. Nämä hankkeet liittyivät Porin taidemuseon kokoelmapoliittisessa suunnitelmassa(2010) määriteltyihin tutkimusarkiston aineistojen digitoinnin ja aineiston avaamisen suunnitelmiin. Porin taidemuseo on nykytaiteen museo ja Satakunnan aluetaidemuseo, joka on toimintansa alkuajoista asti on pyrkinyt kehittämään ja hyödyntämään tietotekniikkaa museotyössä. Porin taidemuseo antoi hyvän ympäristön hioa monialaista osaamistani ja antoi haastavia tehtäviä, joissa hyödyntää myös tietoteknistä osaamistani. Työskentelin hankkeissa, joista ensimmäinen projekti, jossa työskentelin oli nimeltään Maire Gullichsenin kuvataiteellinen perintö Satakunnassa – Porin taidemuseon AV- tallenteiden digitointi- ja verkkosaatavuushanke. Seuraava hanke, jossa työskentelin oli nimeltään Modernismin kultuuriympäristön vaaliminen taiteen laajentuneen kentän konteksissa. Hankkeissa työskentelin innovatiivisten arkisto- ja sisällöntuotantokokonaisuuksien kanssa. Näiden 1
kokonaisuuksien sisältöihin lukeutui Porin taidemuseon asiakasrajapintojen ja arkistokokonaisuuksien kehittäminen ja tuottaminen. Tehtäviini projekteissa kuului käytännön digitoinnin lisäksi myös julkaisualustan kehittelyä, käytännön toimintamallien suunnittelua tuleviin arkistoprojekteihin, museoalan standardeihin, tietomalleihin ja ohjeistuksiin kuten Museoviraston Museo2015-hankkeen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeen(KDK) julkaisuihin perehtymistä. Museo2015-hanke on Museoviraston vuosina 2011-2015 toteuttama kansallinen museoiden sähköisen tiedonhallinnan kehittämisen hanke. Kansallinen digtaalinen kirjasto-hanke, eli KDK on opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2008 käynnistämä hanke, jonka tarkoituksena on lisätä kirjastojen, arkistojen ja museoiden digitaalisten aineistojen ja kulttuuriperinnön merkitystä yhteiskunnassa. Maire Gullischenin kuvataiteellinen perintö Satakunnassa – Porin taidemuseon AV- tallenteiden digitointi- ja verkkosaatavuushanke-projektin tavoitteena oli digitoida sekä saattaa tutkijoiden ja yleisön ulottuville yhteensä n. 100 tuntia Porin taidemuseon media-arkiston taiteilijahaastatteluja ja -dokumentaatiota. Aineistossa oli myös mm. Paikallisesti toimineen Porin taiteilijaseura NYTE ry:n performanssitaltiointeja. Digitoitava aineisto koostui 1980-90-luvuilla kerätystä aineistosta, joka oli taltioitu pääosin magneettinauhoille. Aineistojen metatiedot tuotettiin KDK-hankkeen standardit huomioiden ja digitointiprosessissa huomioitiin myös KDK-PAS1 -suositukset tiedostomuodoista. Hankkeen kesti yhteensä 8kk. Aineistot julkaistiin projektin aikana tuotetun julkaisualustan avulla tekijänoikeuksien sallimissa rajoissa 2014 vuoden lopulla. Hankkeissa perehdyin laajaan määrään erilaisia ongelmia ja haasteita. Hankkeiden edetessä kävin läpi pitkäaikaissäilytyksen ja luetteloinnin ongelmien lisäksi mm. luettelointimallien valitsemisen, julkaisuratkaisujen ja tekijänoikeuksiin liittyvien ongelmien kanssa. Museon aineistojen avaamisen ja julkaisun kannalta kaikki kysymykset ovat tärkeitä ja hankkeiden aikana opin paljon arkistoaineiston ja kokoelmien julkaisun haasteista museokentällä. Laajemmin ongelmat nivoutuivat myös 1 KDK-hankkeessa suunniteltu pitkäaikaissäilytyksen järjestelmä. 2
siihen, miten Porin taidemuseon kokoelmapoliittisessa ohjelmassa ja digitointihankkeiden projektisuunnitelmissa tehdyt tavoitteet voi toteuttaa resurssien, museon hallinnollisen viitekehyksen ja esimerkiksi tekijänoikeuksien näkökulmasta. Projektin aikana perehdyin alan ohjeistuksiin, digitoin arkistoaineistoja, käsittelin aineistot pitkäaikaissäilytykselle sopivaan tiedostomuotoon, selvitin aineiston tekijänoikeustilanteen yhdessä taiteilijoiden kanssa ja lopulta työstin WordPress- pohjaisen2 julkaisualustan aineistolle. Kyseinen WordPress-julkaisusivusto löytyy verkko-osoitteesta: archive.poriartmuseum.fi. Kuva 1. Käyttäjänäkymää selaimella käytettävästä Archive.poriartmuseum.fi-sivustosta, kuvakaappaus. Sakari Hanhimäki 24.4.2016. Hankkeessa Modernismin kultuuriympäristön vaaliminen taiteen laajentuneen kentän konteksissa-hankkeessa pyrittiin toteuttamaan visuaalisen kulttuuriympäristötiedon välittämiseen ja kartuttamiseen soveltuva uudentyyppinen työskentelyn ympäristö, jonka avulla aineistojen saatavuutta ja tavoitettavuutta voitaisiin lisätä 2 Selainpohjainen verkkosivujen valmistamisen ja halinnoinnin työkalu. 3
asiakasrajapinnalla. Tämän hankkeen perusta löytyy myös Porin kokoelmapoliitisesta ohjelmasta vuodelta 2010. Hanke kesti yhteensä 13kk. Käytännössä tässä hankkeessa työstin osittain samoja aineistoja ja verkkoalustoja, mutta työskentelin myös uusien arkistoaineistojen digitoinnin ja aineistojen avoimena datana julkaisemisen parissa. Tämän hankkeen aineiston kanssa tuotin muun henkilökunnan kanssa sisältöä mm. Wikidataan avoimen datan lisenssillä ja toteutimme wikidatatyöpajan julkisista taideteoksista porissa ja niiden kirjaamisesta WikiData- ja Wikipedia-ympäristöön verkkoon. Pro gradu-työni aihe liittyy juuri näihin viimeisimpiin projekteihin, joiden parissa työskentelin Porin taidemuseolla. 1.1. Digitointi Digitoinnilla tarkoitetaan analogisen aineiston muuntamista digitaaliseen muotoon. Käytännössä tämä siis tarkoittaa esimerkiksi vanhan analogisen nauhoitteen tai kuvan sisällön muuttamista digitaaliseen tietojärjestelmään pohjaavaksi tiedostoksi. Digitoinnilla voidaan viitata myös esimerkiksi museoesineen digitaalista valokuvaukseen, jossa esine dokumentoidaan digitaaliseen muotoon valokuvaamalla digitaalikameralla. Digitoinnin ja luetteloinnin termejä käytetään joskus synonyymeinä, vaikka niillä tarkoitetaan kahta eri asiaa. Käytän tässä samaa rajanvetoa, jota mm. István Kecskeméti käyttää väitöskirjassaan, eli rajaan aineiston digitaalisen luetteloinnin digitointi-termin ulkopuolelle(kts. Kecskeméti, 2008, 31). Digitoinnissa analoginen tallenne, esine tai muunlainen aineisto kopioidaan laitteiston avulla muotoon, jota voidaan käyttää, tarkastella, käsitellä ja säilyttää tietokoneen avulla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa, että aineistosta on tuotettu esimerkiksi tietokoneen kiintolevylle merkintä “tietokonekielellä”, jota tietokonejärjestelmä pystyy käsittelemään ja ymmärtämään. Tämän merkinnän voi avata tietokoneen näyttöpäätteelle visuaaliseen muotoon, joka noudattelee alkuperäisen ulkoasua – esimerkiksi edellämainittuna valokuvana. Hyvälaatuinen digitaalinen versio esimerkiksi kuvasta ei suoranaisesti eroa alkuperäisestä kuvasta 4
katsojan näkökulmasta, vaikkakin sen perusta on muunnettu digitaaliseksi. Digitaalisella tarkoitetaan lyhyesti siis edellämainittua tietokoneelle ymmärrettävässä muodossa olevaa informaatiota. Tämä informaatio perustuu selkeärajaisille arvoille 0 tai 1. Näillä kahdella arvolla määritetään sitä, onko tietokoneen sisäiset mikropiirit päällä vai kiinni(1 tai 0). Näillä kahdella luvulla voidaan tuottaa mitä tahansa muita lukuja ja tätä käyttäen suorittaa hyvinkin monimutkaisia laskuprosesseja, jotka ovat nykyisten tietokoneiden ja niiden ohjelmistojen perusta. Digitoinnin ensisijainen etu museo- ja arkistoalalla on aineiston käsittelyn helpottuminen ja aineistojen säilyvyyden parantuminen. Esimerkiksi kokonaisen arkistohuoneen sisältö on mahdollista tallentaa digitaalisessa muodossa muutamalle tietokoneen kiintolevylle. Aineistoa on myös helpompi hallinnoida ja aineistoa voi esimerkiksi lähettää Internetin välityksellä eteenpäin. Tämä on jo itsessään suuri etu niin rahallisesti, tilallisesti kuin myös ajankäytöllisesti arkistohenkilökunnalle. Moni arkistoaineisto, esimerkiksi vanhat äänitteet ovat usein vuosikymmenien saatossa haurastuneet ja digitointi on viime hetken keino turvata sisällön säilyminen ennen kuin alkuperäinen tallenne on tuhoutunut tai kulunut käyttökelvottomaksi. Digitoiminen ei tietenkään itsessään ole varma tapa säilyttää aineistoa vaan digitoidun aineiston tulee olla myös ns. “häviöttömässä” muodossa. Tällä tarkoitetaan tiedostomuotoa, jossa kaikki informaatio tallenteesta säilyy ja aineisto ei vahingoitu esimerkiksi käytön yhteydessä helposti. Tiedostojen vahingoittumista, eli korruptoitumista vältetään häviöttömien tiedostomuotojen lisäksi mm. Varmistusalgoritmien laskemisen avulla. Nämä algoritmit ovat koodikieliä, joilla voidaan luoda esimerkiksi kuvatiedostolle oma kirjaimien ja numeroiden muodostama ainutlaatuinen tunnussarja. Tiedoston voi esimerkiksi kopioinnin yhteydessä tarkistaa tällä sarjalla ja jos tunnus ei täsmää tiedoston alkuperäisen sarjan kanssa tiedetään, että siirron yhteydessä tiedosto on jollain tapaa vahingoittunut. Porin taidemuseon digitointiprojektien yhteydessä olen käyttänyt MD5- varmistusalgoritmia, joka on myös Kansallisen digitaalisen kirjaston standardisalkku- julkaisussa mainittu yhdeksi hyväksyttäväksi algoritmimuodoksi(KDK-standardisalkku, s. 11). 5
1.2. Tutkimuskysymys ja kysymyksenasettelu Aiheenani on käytännön ja hallinnon hankkeissa tuottamien ohjeistusten välinen rajapinta ruohonjuuritason museoprojektin tasolla. Olen kiinnostunut siitä, miten aineiston digitointi ja käyttö hahmottuu käytännön tason ja hallinnon tason näkökulmista. Pohjana tutkimukselle on myös myös arkistoaineiston ja museoesineen merkitykset digitoinnin käytännön näkökulmasta ovat kiinnostavia – eli siis kokonaisuudessaan se, miten digitointiprosessi hahmottuu ja rakentuu, kuin myös se, miten digitointi ja esine suhteutuvat hallinnon ohjeistusten ja museotason käytännön välisellä alueella. Aiheessani minua kiinnostaa erityisesti se, miten museotason digitointiprojektien käytäntö kohtaa Suomen museoalan hallinnon ohjeistukset ja toisinpäin. Tapauksena minulla on edellämainitut Porin taidemuseon digitointiprojektit ja niiden yhteydessä tuotetut ratkaisut ja aineistot vuosilta 2014-2016 ja projektien yhteydessä hyödynnetyt hallinnon ohjeistukset kuten museo2015- ja Kansallinen digitaalinen kirjasto hankkeen- julkaisut. Porin taidemuseo valikoitui luontevasti tapaukseksi, koska minulla on kokemusta ja soveltuvaa aineistoa työsuhteeni kautta museon hankkeista ja strategoista digitoinnissa. Porin taidemuseo on valtakunnallisella tasolla ollut ensimmäisiä tietotekniikan hyödyntäjiä tiedonhallinnassa(Porin taidemuseon vuosikertomus 1981, 79), mikä tuo osaltaan aiheeseen historiallisen ulottuvuuden. Erityisesti omatoimisen ja aktiivisen tietotekniikan hyödyntämisen tähden Porin taidemuseo on hyvin kiinnostava museo digitoinnin- ja tiedonhallinnan esimerkkitapauksena. Digitointiprojektit ovat esimerkiksi jatkuneet Porin taidemuseolla jo vuodesta 1995 alkaen. Myös yhteiskunnan, tietokoneteknologian kehitys ja tietojärjestelmien arkipäiväistyminen on viimeisten 5-10 vuoden aikana kehittynyt siihen pisteeseen, että isojen tiedostomäärien digitointi korkealaatuisena on helpottunut. Myös isojen ja korkealaatuisten tiedostojen säilyttäminen ja helppo käyttäminen esimerkiksi 6
verkkojulkaisemisessa on helpottunut paljon. Teknologia itsessään on mahdollistanut digitoimisen jo useamman vuosikymmenen ajan. Tietojärjestelmiä on myös otettu käyttöön ja kehitelty 1980-luvulta asti. Erityisesti KDK- ja Museo2015-hankkeiden valmistumisen myötä on yhä ajankohtaisempaa ja merkityksellisempää tarkastella valtakunnallisten hankkeiden ohjeistusten ja yksittäisen museon tason näkökulmaa digitointiin. Mielestäni Museo2015 hankkeen päätyttyä aika on enemmän kuin kypsä tarkastelemaan hallinnon julkaisujen ja museon käytännön tason yhteensovittamista. Tietenkään hallinnon vaikutus ei rajoitu vain näihin julkaisuihin, mutta keskityn niihin niiden selkeärajaisuuden tähden. Museo2015- ja KDK-ohjeistukset ovat myös olleet Porin taidemuseon 2014-2016-digitointihankkeissa ensisijaisena ohjeistusaineistona. Pääkysymykseni on siis “Miten Museo2015- ja KDK-hankkeiden ohjeistuksia hyödynnettiin ja miten ne sovitettiin käytäntöön Porin taidemuseon vuosien 2014-2016 digitointihankkeissa?”. Tätä kysymystä pyrin avaamaan kahdella alakysymyksellä, joissa pyrin jaottelemaan 2 eri näkökulmaa ongelmaani. Tarkastelen ongelmaa jatkokysymyksellä: “Miten museo2015-ohjeistuksissa ja KDK-hankkeen julkaisemissa ohjeistuksissa aineiston digitointi ja jatkokäsittely on ohjeistettu?” ja toisella jatkokysymyksellä: “Miten Porin taidemuseon vuosien 2014-2016 digitointihankkeiden käytännön tason ratkaisumalleissa on aineiston digitointi ja jatkokäsittely on toteutettu” Pääkysymyksen jakaminen kahteen alakysymykseen on mielestäni toimiva, koska digitointiprojektissa selkeästi näkyvimmät osa-alueet olivat ohjeistusten hallinnollinen taso ja museon oma arkistotilanne ja käytäntö. Digitointi ja digitointiin liittyvät muut toimenpiteet tapahtuvat näiden kahden tason välimaastossa. Porin taidemuseon projektien tapauksessa työskentely oli mielestäni paljolti näiden kahden näkökulman yhteensovittamisen dialogia. Tällä dialogin rajapinnalla itse digitointi ja aineiston käsittely tapahtui. Tätä rajapinnan toimintaa ja ratkaisuja pystyy parhaiten avaamaan ottamalla huomioon juuri Porin taidemuseon digitointihankkeissa 2014- 2016 tuotetut ratkaisut ja aineistot. Pääkysymys itsessään on perusteltu, koska se keskittyy yksittäiseen projektikokonaisuuteen ja siinä hyödynnettyihin ohjeistuksiin. Vaikka Porin taidemuseon digitointiprojektit ovat yksittäisiä hankkeita museoalan kentällä, pystyy 7
niiden suhteesta museohallinnon ohjeistuksiin tekemään havaintoja siitä miten ohjeistukset toimivat käytännön tasolla. Museotoiminnan näkökulmasta on myös kiinnostava tarkastella sitä, mitä digitointiprojektissa arkistoaineistolle tapahtuu ja miten muutos vaikuttaa esimerkiksi mahdollisuuksiin hyödyntää aineistoa museotoiminnassa. Laajemmalla tutkimuksen kentällä tämän pro gradu-työn voi nähdä tapauskohtaisena osana museoalan digitalisoitumisen muutoksen tutkimusta. 1.3. Aineisto ja metodit Ensisijaisena tutkimusaineistonani käytän tutkimuksessani Porin taidemuseossa 2014- 2016 vuosina hyödynnettyjä hallinnon ohjeistuksia. Hallinnon ohjeistuksista olen valinnut suurimman osan ohjeistuksista, joita hyödynnettiin tai pyrittiin hyödyntämään Porin taidemuseon digitointiprojekteissa. Museoviraston Museo 2015-hankkeen julkaisut keskittyivät pääosin luetteloinnin ja sanastojen yhdenmukaistamiseen digitoinnissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeen ohjeistukset käsittelivät pääosin tiedostojen pitkäaikaissäilystä. Toisena tutkimusaineiston osapuolena tutkimuksessani hyödynnän Porin taidemuseon vuosien 2014-2016 digitointiprojektien yhteydessä tuotettuja luettelointimalleja, käytännön ohjeistuksia, hankkeiden loppuraportteja ja projektipäiväkirjaani. Projektipäiväkirjaani olen koonnut omin sanoin 2014-2015 digitointiprojektin aikana ilmenneitä ongelmia, tiedonkeruuta ja digitointiprojektin etenemistä. Yhteisenä nimittäjänä näille aineistoille on se, että ne ovat käytännön tason ratkaisuja tai ratkaisujen tuottamisprosessiin liittyviä aineistoja. Näitä ratkaisuja tarkastelen digitointihankkeiden loppuraporttien ja käytännön ratkaisumallien dokumentoinnin(liitteet 1-5.) avulla. Nämä raportit ja dokumentaatio antavat konkreettista aineistoa hankkeiden käytännöstä. Viittaan myös Porin taidemuseon tuottamiin muihin julkaisuihin ja dokumentteihin, kuten lukuisiin taidemuseon vuosikertomuksiin Porin taidemuseon aloittamisesta 1981 ja vuoteen 2010 asti. Vuosikertomukset ja hankeraportit ovat olleet iso apu erityisesti tarkempien vuosilukujen selvittämisessä aikaisempien hankkeiden osalta. Porin taidemuseon 8
vanhimpien vaiheiden taustoittamisessa on vuosikertomusten lisäksi ollut suuri apu henkilökunnan muistitieto. Erityisesti taidemuseon johtaja Esko Nummelin ja Amanuenssi Hilkka Kuusijärvi tarjosivat laajempaa taustatietoa tietojärjestelmien käytöstä 1980-luvulta ja tarjoamaan vanhoja aineistoja tuolta ajalta. Näitä taustalähteitä ovat mm. vanhat tiedotteet ja raportit. Ilman henkilökunnan apua en olisi ollut myöskään tietoinen siitä, että esimerkiksi yksi vanhimmista tekstipohjaisista luettelointijärjestelmistä oli yhä käytettävissä simuloidussa muodossa museon tietokoneilla. Olen hyödyntänyt Porin taidemuseon henkilökunnan tarjoamaa apua ja tietämystä monien asiakirja-aineistojen löytämisessä ja myös kuvituksen tuottamisessa. Digitointihankkeiden taustalla vaikuttaa myös laajempi valtion ja kunnallishallinnon taso, jonka resurssien ja raamien sisällä hankkeet on toteutettu. Olen myös hyödyntänyt kokonaisuvan saamisessa taustamateriaalia kuten esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Porin taidemuseon julkaisemia strategiatavoitteita kuten OKM:n Kulttuuriperintö tietoyhteiskunnassa : Strategiset tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset- julkaisua ja Porin taidemuseon vuonna 2010 julkaisemaa kokoelmapoliittista ohjelmaa. Ohessa listaus tärkeimmistä käyttämistäni julkaisuista, kun viittaan työssäni KDK- tai Museo2015-hankkeen julkaisuihin viittaan seuraaviin aineistoihin: Museo2015-hankkeen julkaisut: - Luettelointiohjeita museoiden digitointiprojekteille 1.0, Leena Furu-Kallio Museovirasto 2012. - Museoiden kokoelmahallinnan kokonaisarkkitehtuuri 1.0, Satu Savia, Museovirasto 2012. -Kokoelmapolitiikan muistilista museoille, Maija Ekosaari, Sari Jantunen & Leena Paaskoski SAKU-projektista Museovirasto 2013. 9
- Suositus museoille ontologioiden, luokitusjärjestelmien ja asiasanastojen käytöstä, Leena Furu-Kallio, Museovirasto 2015. - Museoiden luettelointiohje – Arkistoaineisto, Leena Furu-Kallio, Museovirasto 2014. - Museoiden luettelointiohje – Taideteos, Leena Furu-Kallio, Museovirasto 2014. - Museoiden luettelointiohje – Audiovisuaalinen aineisto, Leena Furu-Kallio, Museovirasto 2014. Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeen julkaisut: - Kansallisen digitaalisen kirjaston standardisalkku, KDK-hankkeen julkaisuja, 2014. - Aineistojen ja niiden metatietojen paketointi pitkäaikaissäilytykseen, KDK-hankkeen julkaisuja, 2014. - Säilytys ja siirtokelpoiset tiedostomuodot, KDK-hankkeen julkaisuja 2014. - Aineistojen ja niiden metatietojen paketointi pitkäaikaissäilytykseen. KDK-hankkeen julkaisuja, 2016. Aineistoa tarkastelen sisällön analyysin ja vertailun kautta. Pyrin siis tarkastelemaan Museo2015- ja KDK-hankkeen julkaisujen sisältöä arkistoaineiston digitointiin ja jatkokäsittelyyn liittyen. Analyysini on lähimpänä sisällöntulkinnan teoriaa ja hermeneuttista sisällöntutkintaa, jossa pyrin tarkastelemaan ohjeistussisältöjen ja käytännön suhdetta hermeneuttisen kehän kautta. Metodologian pohjana olen käyttänyt peruskirjoja kuten, Hans-Georg Gadamerin teosta Hermeneutiikka: Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa. Oletuksenani on ohjeistuksista pystyy niiden ilmaistun asiasisällön kautta tulkitsemaan paljon myös ohjeistusten kontekstista. Osin tämä konteksti on suoraan ilmaistu itse ohjeistuksissa. Toisaalta laajempi konteksti ja merkitykset aukeavat suhteuttamalla ohjeistuksen sen luomaan organisaatioon, toisiin 10
ohjeistuksiin ja ohjeistusten käytön tilanteisiin. Samalla tarkastelen samoja asioita Porin taidemuseon käytännön toiminnan ja käytännön tasolle tuotettujen ohjeistusten osalta. Vaikka esimerkiksi ohjeistussisällöt eivät itsessään sisällä paljon tulkinnanvaraista tietoa, niiden keskinäinen suhde ja suhde museotason käytäntöön ja toisaalta laajempaan valtionhallinnon toimintakehykseen on tulkinnanvaraisempi ja tapauskohtaisempi. Myös esimerkiksi käyttännön pohjalta syntyneiden ratkaisujen ja raporttien pohjalta pystyy tarkastelemaan tapahtunutta prosessia. Lähtöoletuksenani on, että ohjeistuksilla ja toisaalta työstämissäni digitointiprojekteissa on havaittavissa tietty dialoginen yhteys, jota voi avata kuvailemalla dialogin osapuolia(Ohjeistukset ja käytäntö), niiden välistä yhteyttä(digitointiprojektin ratkaisutaso) ja dialogin osapuolien viitekehyskontekstia(museotason ja hallinnon strategiat). Tämän vertailevan tarkastelun kautta pystyn mielestäni vastaamaan kaikkiin esittämiini tutkimuskysymyksiini. Mainitsemisen arvoista tutkimuksen ja sen riippumattomuuden osalta on myös oman henkilökohtaisen suhteeni huomioiminen tutkimuksessa. Koska olen työskennellyt tutkimani hankkeen ensisijaisena toteuttajana, suhteeni aineistoon on läheinen. Näen tämän erityisesti voimavarana, koska projektissa työskennellessäni olen omakohtaisesti kokenut museoympäristössä museotyöntekijänä kontekstin, jossa digitointiprojekti on toteutunut. Ulkopuolisen tutkijan olisi hyvin haastavaa perehtyä ohjeistuksiin ja digitoinnin käytäntöön ilman kattavaa ja aikaavievää perehtymistä. Olen työn tekijänä samalla koonnut valmista tietoa ohjeistuksista ja käytännöstä, jota pystyn myös tutkijana soveltamaan. Toisaalta tämän tiedon asema on vahvasti sidoksissa Porin taidemuseon aineistoihin ja kontekstiin, kuin myös digitoinnin toteuttajan näkökulmaan. Tutkimuskysymykseni myös heijastaa tätä toteuttajan näkökulmaa, jossa hallintotason ohjeistukset ovat selvästi erillinen kokonaisuus, jonka käytännön tason toteuttaja kohtaa projektin kautta. Koska tutkimuskysymykseni ja aiheeni liittyy juuri käytännön ja teorian kohtaamiseen Porin taidemuseon projektin kontekstissa on en näe läheistä suhdettani aiheeseen suurena ongelmana vaan erityisesti tiedonkeruun kannalta etuna. Ulkopuolisen tutkijan olisi vaikeampi kohdata aihetta ja käytännön tason tieto pitäisi erikseen kerätä, esimerkiksi haastattelujen tai havainnoinnin avulla. 11
Toisaalta työnimikkeeni kummassakin projektissa oli projektitutkija. Työtehtäviini kuului erityisesti ensimmäisen hankkeeni aikana ohjeistuksiin perehtyminen ja ratkaisujen tutkiminen. Erityisesti ohjeisusten osalta tekemäni tutkimustyö ei ratkaisevasti eroa siitä, miten olisin tehnyt tutkimustyön akateemisena tutkijana, koska jo projektin aikana olin tietoinen siitä, että toteutan lopputyöni tutkimistani aineistoista. Hankkeen digitointikäytännön osalta oma suhteeni tutkimukseen myös perusteltavissa. Käyttämäni aineistot ja tietämys työstämistäni digitointiprojekteista on ollut ammatillista, digitointiprojektit ovat olleet osa työtehtäviäni, eivätkä esimerkiksi harraste. Näkökulmani aiheeseeni on läheinen, mutta ammatillinen. Ilman tätä läheistä näkökulmaa aiheeseeni en myöskään olisi luultavasti pystynyt tarkastelemaan tätä tutkimusaihetta, ainakaan käyttämieni käytäntöön keskittyvien tutkimuskysymysten kautta. Läheinen yhteyteni tutkimukseen on merkittävä ja mainitseminen arvoinen tutkimuksen näkökulmasta ja se tulee tiedostaa myös tutkimusta tarkastellessa. Valitsemani tutkimuskysymys ja ammatillinen suhteeni aiheeseen kuitenkin pystyvät tuomaan tutkimukseeni riippumattomuutta. Olen myös pyrkinyt tutkimusta tehdessäni huomioimaan oman läheisyyteni tutkimuksen kohteeseen ja siten välttämään sen mahdolliset vaikutukset tutkimukseeni. 1.4. Tutkimus- ja taustakirjallisuus Aiheeni on monialainen kokonaisuus, jossa yhdistyy arkistoinnin ja museoalan teemat, toisaalta digitoinnin ja teknologian näkökulma, kolmantena taiteen ja erityisesti performanssitaiteen dokumentoinnin kysymykset. Aihetta sivuavia tutkimuksia on tehty aikaisemmin ja olen pyrkinyt hyödyntämään niitä työni tutkimuskirjallisuutena. Tutkimukseni kannalta olen pyrkinyt rajaamaan nämä näkökulmat ja teemat tutkimuskysymykseni kannalta läheisimpiin aihealueisiin. Näiksi aihealueiksi valikoitui tiedonhallinnan järjestelmät ja avoimen datan haasteet arkistoaineistossa museokentällä. Osittain lähteinä olen pystynyt hyödyntämään Museo2015- ja Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeiden ohjeistuksia, mutta niitä ei voi kuitenkaan kutsua akateemiseksi tutkimuskirjallisuudeksi. 12
Näihin tutkimukseni ongelmiin liittyvää kirjallisuutta olenkin pyrkinyt löytämään yhdistelemällä museoalaa, avointa dataa ja digitointia sivuavista pro gradu-töistä, perusteoksista ja väitöskirjoista. Lähimpänä aihealuettani ovat olleet Ari Häyrisen väitöskirja: Open sourcing digital heritage - digital surrogates museums and knowledge management in the age of open networks (Jyväskylän yliopisto, 2012) ja Maija Ekosaaren Pro gradu-tutkielma Tietokoneet museotyössä – Suomalaisten taidemuseoiden tiedonhallinnan historia ja nykytila(Jyväskylän yliopisto 2008). Suomen tietokoneiden käyttöönoton historiaa olen käyttänyt myös Jaakko Suomisen väitöskirjaa Koneen kokemus. Kirjallisuudessa olen myös huominoinut myös teoksia, jotka liittyvät arkistointiin kuten Valtion taidemuseon julkaiseman ja Helka Ketosen toimittaman Taideteosten luettelointiohjeen(2010). Olen myös hyödyntänyt taustakirjallisuutena ja museoalan näkökulmana museologian oppiaineen perusteoksia, kuten Jouko Heinosen ja Markku Lahden Museologian perusteet(2001) ja Pauliina Kinasen Museologia Tänään(2007) teoksia. Olen myös pyrkinyt taustoittamaan tietojani digitoitujen aineistojen luonteesta esimerkiksi perehtymällä kirjallisuuteen performanssien ja katoavan taiteen arkistoinnista, kuten Erkki Anttosen toimittamaan Performance, aktio, happening, jälkiä katoavasta taiteesta-teokseen(1995) ja avoimen datan osalta myös Merete Sanderhoffin toimittamaan Sharing is caring Openess and sharing in the cultural heritage sector-teokseen(2014). Väitöskirjatason kirjallisuudesta mainittakoon vielä myös István Kecskemétin Papyruksesta megabitteihin – Arkisto- ja valokuvakokoelmien konsenrvoinnin prosessin hallinta-teos. Kecskemétin teos tarkastelee konservoinnin lisäksi myös digitoinnin käytäntöä ja projektitason toteutusta valokuva-aineiston näkökulmasta. Kirjallisuuteni on keskittynyt pääosin suomalaiseen tutkimuskirjallisuuteen, koska aihe ja museoiden toimintakenttä rajoittuu selkeästi Suomen tilanteeseen. Suomen tilanne ei tietenkään ole tapahtunut tyhjiössä vaan muutos on tullut ulkomailta. Olen myös perehtynyt myös kansainväliseen kirjallisuuteen aiheesta kuten museoiden ja kulttuuriperinnön digitalisoitumista ja avointa dataa käsitteleviin artikkelikokoelmiin. Näistä kokoelmista esimerkkeinä mm. Fiona Cameronin toimittama Theorizing digital cultural heritage ja Herminia Dinin toimittama The Digital Museum A Think Guide. Kansainvälinen kirjallisuus on kuitenkin ollut pääosin taustoittavana elementtinä. Myös esimerkiksi KDK- ja Museo2015- hankkeiden julkaisujen standardit ja ohjeet pohjaavat kansainvälisiin ohjeistuksiin 13
kuten Brittiläisen Collections Trust-säätiön tuottaman SPECTRUM-standardiin ja Yhdysvaltojen Kongressin kirjaston ohjeistuksiin digitaalisen aineiston metadatasta. Mielestäni tämä taustoittava perehtyminen kansainväliseen kirjallisuuteen ja ohjeistuksiin on riittävä koska keskityn Suomen tilanteeseen ja kansainvälinen konteksti ei ole ensisijaisella tasolla tutkimusaiheessani. Ekosaaren tuottama hyvin kattava tausta-aineisto Suomen museoalan tietojärjestelmien ja tietokoneiden käytön historiasta on ollut erityisen hyödyllinen taustatietojen lähde. Ekosaari on myös itse työskennellyt Suomen museoalalla Valtion taidemuseolla(nykyinen Kansallisgalleria) vuosien 1996-2008 aikana tietojärjestelmähankkeissa kuten esimerkiksi Valtion taidemuseon taidetietokantaan liittyvässä VATI-projektissa. Ekosaari on lopputyössään tarkastellut historian lisäksi erityisesti Museo2015- ja KDK-hanketta edeltäneitä museoalan hankkeita ja tietokantaprojekteja. Ekosaari tarkastelee myös tapauskohtaisesti museokentän tietojärjestelmähankkeiden historiaa ja kehitystä. Ekosaaren työ on ollut hyvänä perustana perehtyessä Museo2015- ja KDK-hanketta edeltäneisiin tapahtumiin Suomen museokentällä. Ari Häyrinen on väitöskirjassaan keskittynyt oman tietojärjestelmäprojektinsa näkökulmasta tarkastelemaan digitoinnin, avoimen datan, tekijänoikeuksien ja tiedonkäsittelyn näkökulmaa. Väitöskirja on ollut hyödyllinen, koska siinä on käsitelty digitoinnin ja digitoitavan esineen luonnetta, jotka ovat myös huomionarvoisia Porin taidemuseon digitointiprojekteissa. Häyrinen käsittelee kirjassaan myös sanastojen, käsitejärjestelmien ja ontologioiden merkitystä digitoinnissa ja digitaalisen aineiston hallinnoinnissa. Erityisesti sanastot ja ontologiat ovat tärkeitä arkistoaineiston käytön ja hallinnoinnin kannalta, sanastoja ja ontologioita on pyritty hyödyntämään Porin taidemuseon digitointiprojektien aikana ja myös Museo2015-hankkeen ohjeistuksissa käsitellään sanastojen ja ontologioiden käyttöä. Häyrinen myös tarkastelee aineiston käyttöä ja julkaisua avoimena datana esimerkiksi tekijänoikeuksien näkökulmasta. Myös tämä teema sivuaa aihettani, koska Porin taidemuseon digitointiprojektien yhtenä tavoitteena oli arkistoaineiston avaaminen verkkoympäristössä. Tutkimuskysymykseni näkökulmasta tämä aihealue on kuitenkin aiheenrajauksen 14
ulkopuolella. Mielestäni mainitsemieni julkaisujen hyödyntäminen on perusteltua, koska niiden aiheet ovat koskettavat tutkimuskohdettani ja tutkimuskysymystäni useammalta osa- alueelta. Perustelua tukee myös se, että valitsemani kirjallisuus ei sisällä vain yhtä näkökulmaa tutkimusaiheeseeni vaan jokaisella julkaisulla on erilainen kosketuspinta aiheeseen, joka myös on monialainen. 2. Käsitteitä, taustaa ja historiaa 2.1. Suomen museokentän ja Porin taidemuseon tietokonearkistoinnin historiaa Esittelen tässä luvussa Suomen museoalan tietokanta- ja digitointihankkeiden historiaa. Tämä aihealue itsessään riittäisi useamman lopputyön aiheeksi, joten yleisen esittelyn ohella keskityn pääosin hankkeisiin ja tapahtumiin, jotka liittyvät erityisesti taidemuseokenttään ja Porin taidemuseon toimintaan. Käyn läpi myös lyhyesti tiedonhallinnan järjestelmät, joita on käytetty Porin taidemuseossa museon perustamisesta nykypäivään. Tarkastellessa museoiden ja digitoinnin suhdetta on mielekästä määritellä niin digitointi kuin myös museo perustermeinä. Museolla tarkoitetaan yleensä julkista kulttuuriperinnön säilyttämiseen tarkoitettua instituutiota. ICOM, eli International Council of Museums on kansainvälinen museoiden ja museoammattilaisteen organisaatio. ICOM pyrkii tuottamaan ja kehittämään museoiden ja kokoelmien hallintaan standardeja ja käytännön malleja. ICOM on määrittänyt museon seuraavasti: “A museum is a non-profit, permanent institution in the service of society and its development, open to the public, which acquires, conserves, researches, communicates and exhibits the tangible and intangible heritage of humanity and its environment for the purposes of education, study and enjoyment. “ - ICOM:in 22 vuosikokouksessa kirjattu määritelmä, 2007, Itävalta 15
ICOM:in määritelmä pitää sisällään ihmiskunnan materiaalisen ja immateriaalisen perinnön keräämisen, säilyttämisen, tutkimuksen ja esittämisen. Tästä määritelmästä on hyvä aloittaa tarkastellessa museolaitosta, koska ICOM on museokentän toimijoista suurimpia ja kansainvälisimpiä. Museot Suomessa ovat usein julkisia, eli ne kuuluvat kuntien tai valtion omistukseen. Tällöin toiminta kuuluu paikallisen kunnan tai valtion palveluntuotantoon ja toimii myös näissä hallinnollisissa toiminnan rajoitteissa. Valtiohallinnan tasolla museo- ja kulttuuriperintöasioista vastaa Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osasto. Museovirasto on OKM:n alaisuudessa toimiva organsaatio, joka vastaa museotoimen johdosta, kehittämisestä ja kulttuuriympäristön suojelust ja tutkimuksesta. Esimerkiksi juuri tarkastelemani Museo2015-hanke ohjeistuksineen oli Museoviraston johtama hanke kun taas Kansallinen digitaalinen kirjasto-hanke oli suoraan OKM:n ohjausryhmän koordinoima hanke. Myös Porin taidemuseon toiminnassa valtiohallinnon ja toisaalta kunnallisen toiminnan antama viitekehys on se, jonka sisällä kaikki museon toiminta tapahtuu. Tämä hallinnon viitekehys voi olla toisaalta museotoiminnan toimivuuden tae, mutta toisaalta musetoiminan edellytykset ovat sidoksissa senhetkiseen julkiseen budjettiin. Museolaitoksen perusrakenteisiin kuului ICOM:in lauselman perusteella mm. aineellisen ja aineettoman (kulttuuri)perinnön kerääminen, säilyttäminen ja sisältöjen tarjoaminen yleisölle. Tämä kulttuuriperintö voi olla esimerkiksi konkreettisia esineitä, taideteoksia, pöytäkirjoja tai muita dokumentteja, mutta ne voivat olla immateriaalisia sisältöjä ja dokumentteja. Nämä edellämainitut erilaiset dokumentit ovat museokokoelmien perustana. Porin taidemuseon vuonna 2010 julkaisemassa kuvataidepoliittisessa ohjelmassa on myös Porin taidemuseon kokoelmat määritelty museon toiminnan perustana(Porin taidemuseon kokoelmapoliittinen ohjelma, 2010, 5). Porin taidemuseon kokoelmiin kuuluu mm. Taidemuseon perustamiseen vaikuttaneen Maire Gullischenin säätiön taidekokoelma ja Porin kaupunkin julkisten teosten kokoelma. Arkistoaineistot, kuten asiakirja-aineistot ja nauhoitetallenteet eivät suoraan kuulu museokokoelmiin vaan ne ovat usein esimerkiksi kokoelmien tutkimuksen ja tutkimuksen erillisarkisto. Myös Porin Kokoelmapoliittisessa ohjelmassa(Porin taidemuseon kokoelmapoliittinen ohjelma 2010, s. 34)nämä aineistot on määritetty omaksi kokonaisuudekseen. Porin taidemuseon kokoelmista erilliset arkistot voi jaotella tutkimusarkistoon, virka- 16
arkistoon valokuva-arkistoon ja media-arkistoon. Nämä aineistot ovat syntyneet museon oman toiminnan kautta, esimerkiksi näyttelydokumentaation ja taiteilijahaastattelujen kautta. Porin taidemuseon kokoelmapoliittisessa ohjelmassa mainitaan myös pyrkimys näiden arkistoaineistojen ja digitointiin ja intergroimiseen KDK-hankkeessa suunniteltuun julkaisu- ja käyttöliittymäympäristöön(Porin taidemuseon kokoelmapoliittinen ohjelma 2010, 30). Digitointihankkeet, joissa olen ollut osallisena nivoutuvatkin juuri näihin taidemuseon kokoelmapoliittisessa suunnitelmassa esitettyihin linjauksiin. Näitä linjauksia on taas pyritty toteuttamaan edellämainittujen valtion ja Porin kaupungin hallintorakenteiden sisäisessä viitekehyksessä. Suomessa julkisten museoiden luetteloinnin alkuvaiheet sijoittuvat 1800-luvun puoliväliin Suomen taiteilijayhdistyksen alkuaikoihin kun taidekokoelmia alettiin kartuttaa ja hankintoja kirjata ylös.(Ekosaari 2008, 12) Ensialkuun luettelointiin käytettiin katalogiluontoista pääkirjaa(catalogue raisonné, Ekosaari, 2008, 12), johon kirjattiin esimerkiksi taidehankintoja ja kokoelmatietoja. Näihin katalogeihin koottiin pääosin vain perustietoja kuten hankintatietoja jne. Inventaariotyyliset kirjat eivät enää pian riittäneet kasvavaan tiedonkäytön tarpeeseen ja kirjojen rinnalle alkoi ilmestyä 1900-luvun puolella pahvikorttipohjaisia kortistoja. Esimerkiksi Kuvataiteen keskusarkistossa kortistoa alettiin käyttää vuonna 1924. (Ekosaari, 2008, 24) Kortistot olivat järjestetty esimerkiksi taiteilijan nimen mukaan, jonka perusteella tietoa pystyi kortteja selaamalla etsimään. Tietokoneita alkoi ilmestyä jo 1900 luvun ensimmäisen puolikkaan aikana myös Suomeen(Suominen, 2003, 126). Ensimmäiset koneet olivat usein laskentaan tarkoitettuja reikäkorttikoneita, joissa tieto oli merkitty tietokoneelle ymmärrettävässä muodossa reikiä hyödyntäen.(Suominen, 2003, 126). Sotien jälkeen ensimmäisiä koneita otettiin käyttöön esimerkiksi vakuutusyhtiöiden, pankkien ja julkishallinnon, kuten kelan käyttöön.(Ekosaari 2008, 19). Ensimmäinen tietokone Suomessa olikin juuri Postipankin käyttöön otettu IBM650, jota kutsuttiin tuttavallisemmin nimellä ENSI(Suominen 200, 66). Kuitenkin muuhun toimintaan kuten museoihin tietokoneet alkoivat ilmestyä vasta hiukan myöhemmin. 17
Tietotekniikan yleistymisen ja jatkuvan arkipäiväistymisen myötä Suomessa 1980- luvulla myös museoiden käyttöön alettiin hankkia ensimmäisiä tietokoneita. Koneita käytettiin pääosin esimerkiksi kokoelmatietojen luettelointiin ja postin hallintaan. 1980- luvun tietokoneet eroavat nykyisistä tietokoneista esimerkiksi siinä, että niissä ei usein ollut graafista käyttöliittymää vaan tietokoneen käyttö tapahtui tekstikomentojen avulla. Myös tietokoneet itsessään saattoivat olla hajautettuja, eli itse tietokone saattoi sijaita yhdessä paikassa, mutta sitä pystyttiin hyödyntämään eriliisten käyttöpäätteiden kautta useammasta sijainnista. Esimerkiksi Porin kaupungissa oli käytössä tällainen ratkaisu 1980-luvun aikana. Tällaiset ratkaisut johtuivat usein tuon ajan tietokonekuluista, yksikin tietokone oli iso sijoitus ja jos esimerkiksi kaupunki hankki oman tietokoneen sen laskentatehosta pyrittiin ottamaan kaikki resurssit käyttöön. Itse luettelointiohjelmistot vaihtelivat myös paljon. Luettelointiohjelmisto saattoi esimerkiksi olla asiantuntijan juuri tietylle laitteelle ja juuri kyseisen arkiston luettelointia varten suunnittelema ohjelmisto, jota ei voinut siirtää suoraan toiseen käyttöjärjestelmään tai tietokoneeseen. Esimerkiksi juuri Porin taidemuseon ensimmäinen luettelointii n käytetty PDP11-tietokone ohjelmistoineen toimi tällä periaatteella(Ekosaari 2008, s. 28 ja Porin taidemuseon vuosikertomus 1981, 79) Tietokoneiden arkipäiväistymisestä huolimatta yhtenäistä sähköistä luettelointimallia ei suoranaisesti vielä ollut vaan jokainen museo teki kokeiluja itsenäisesti kortistojen pohjalta.(Ekosaari 2008, 35-37) Kiinnostus tietotekniikkaan kasvoi kuitenkin hiljalleen ja jo vuonna 1985 Museoiden tietotekniikkaryhmän muistiossa oli hahmoteltu pohjaa yhtenäiselle tiedonhallintajärjestelmän kehittämiselle Suomen museoissa. Yhtenäinen sähköinen tiedonhallinta kuitenkin jäi vielä puheiden tasolle, vaikkakin yksittäisten museoiden tasolla oli ja alkanut muodostua erilaisia ratkaisumalleja. Hajanaisuuteen on vaikuttanut museoiden keskenään hyvin vaihtelevat aineistot ja esineistöt. Esimerkiksi nykytaiteen museolla ja vaikkapa kulttuurihistorian museolla on hyvin erilainen esineistö luetteloitavana, myös arkistoaineistot voivat olla hyvin erilaisia. Museoalan teknistyminen ja digitalisoituminen on tapahtunut useamassa vaiheessa 1970-luvun lopulta alkaen ja museoiden välillä vaihdellen. 18
Porin taidemuseo oli aikaansa nähden hyvin aikainen tietotekniikan omaksuja(Ekosaari, 2008, 28). Taidemuseon vihkiäisten aikoihin taidemuseon hallinnolla oli jo selkeä kuva tietotekniikan hyödyntämisestä taideteosten luetteloinnista(Ekosaari 2008, 28). Taidemuseon avajaisten aikaan järjestetyt taidemuseopäivät voi nähdä myös tärkeänä merkkipaaluna taidemuseoiden tietokoneistumisessa. Avajaisissa Porin taidemuseon ensimmäinen johtaja Marketta Seppälä piti asiantuntevan puheen taideteosten luettelointijärjestelmästä, jota käytettäisiin Porin kaupungin hankkimilla PDP11- tietokoneilla3 . (Porin taidemuseon vuosikertomus 1981, 79) Järjestelmän suunnitelmassa on esitelty siihen tulevia tietoja ja niiden vaatimia merkkimääriä järjestelmässä. Pääpiirteiltään järjestelmän luettelointitiedot vastasivat silloisen fyysisen kortiston tietoja taideteoksesta, kuten omistus- ja hankintatietoja. Järjestelmä itsessään oli hyvin rajallinen erityisesti luettelointiin käytettävissä olevien kirjoitusmerkkien lukumäärän osalta, tämä on varmasti tuottanut ongelmia itse luettelointivaiheessa kun iso tietomäärä on pitänyt puristaa tiettyyn määrään kirjoitusmerkkejä. Toisaalta ratkaisu on tähän merkkimäärään ja museokentällä aikaiseen ajankohtaansa nähden hyvin innovatiivinen. Puheessa myös on mainittu suunnitelma hyödyntää suunniteltua järjestelmää myös arkiston ja kirjaston aineistojen luettelointiin. Ohessa Seppälän 1981 avajaispuheessaan esittelemä taideteosten tietokoneluetteloinnin malli: teoksen numero 7 merkkiä esim. MG0001, jossa kaksi ensimmäistä merkkiä on koodiosa Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmalle, viimeinen numero teoksen inv.numero. Numerosarjan välissä olevat nolla eivät tulostusmuodossa näy. Merkkivaraus mahdollistaa tietojen tallentamisen 99.999 teoksesta/kokoelma taiteilijan nimi (suku- ja etunimi) 33 merkkiä jos nimi on pidempi kuin sille varattu kenttä, jätetään loppuosa pois taiteilijan elinaika 6 merkkiä esim. 185722, mikä tulostuksessa näkyy muodossa 1857-22 3 Digital Eguipment corporationin valmistama 16-bittinen tietokonemalli. 19
taiteilijan kansalaisuus 3 merkkiä esim. SUO, DDR, USA teoksen nimi 40 merkkiä teoksen valmistumisvuosi 4 merkkiä 81 teoksen tekniikka 6 merkkiä päälaji, esim. maalaus, grafiikka, veistos – ensimmäinen kirjainkoodi alalaji, esim. öljy, tempera, litografia, jne. viidellä kirjainkoodilla MÖLJYM = maalaus, öljymaalaus GLITOG = grafiikka, litografia mitat (korkeus x leveys) 8 merkkiä senttimetreissä, maksimi 9999 x 9999 cm grafiikasta laatan mitat jos tiedetään hankintavuosi 4 merkkiä hinta 7 merkkiä maksimi 9999999 mk vakuutusarvo 7 merkkiä teoksen kunto 1 merkki esim. 1 = hyvä 2 = tyydyttävä 3 = huono Yhden merkin varaus mahdollistaa myös tarkemman kunnon erittelyn, jossa 10 eri variaatiota kehyksen kunto 1 merkki kats. edell. sijoituspaikka 16 merkkiä esim. TAIDEMUSEO, Kaupungintalo, Päärnäisten vanhainkoti valokuvausnegatiivin säilytyskoodi 7 merkkiä 82 museossa käytettävän järjestelmän mukaan merkitään 20
mahdollisimman tarkasti, luettelointinumeron ja säilytyskansion ja sen sivun mukaan diakuvakoodi 1 merkki 0 = ei ole, 1 = on diat säilytetään museossa taiteilijoitten mukaan ryhmiteltyinä tai muina sarjoina, säilytyspaikan koodi tarpeeton lisätieto 1 merkki Yhteensä 152 merkkiä Samassa yhteydessä myös Porin taidemuseon henkilökuntaan kuulunut Yrjö Nurkkala piti puheen aluetaidemuseon arkistojärjestelmästä. Puheessa huomionarvoista on Nurkkalan huomiot luettelointitiedon ja sen määrittelyssä tiedonhallintajärjestelmien käytössä. Nurkkala myös korosti museoiden johtotasolta tulevaa näkemystä ja politiikkaa tiedonhallinnassa.(Porin taidemuseon vuosikertomus, 1981, 92) Tietokoneet olivat siis vahvasti ja asiantuntevasti Porin taidemuseossa alusta asti osana arkistotoimintaa ja strategiaa. Mielestäni tärkeä huomio on myös puheiden yhteydessä pidettyjen keskustelujen koosteista nouseva tulevaisuudenkuva ja strategisuus, on oltu esimerkiksi tietoisia siitä, että teknologinen kehitys tulee jatkumaan ja “pysyvään ideaalitilaan” ei tulisi missään vaiheessa edes pyrkiä.(Porin taidemuseon vuosikertomus 1981, 89). 21
Kuva 2. Kuvakaappaus Porin taidemuseon laitteistolla emuloidusta käynnistysnäkymästä dbase- pohjaisesta postijärjestelmästä, jota Porin taidemuseolla käytettiin 1980-luvulla postin hallinointiin ja aineistojen luetteloimiseen. Porin taidemuseo, Simo Rissanen 23.4.2016 Kuva 3. Kuvakaappaus Porin taidemuseon laitteistolla emuloidusta käyttöliittymänäkymästä dbase- pohjaisesta postijärjestelmästä. Porin taidemuseo, Simo Rissanen 23.4.2016. 22
Isoimpana haasteena Porin taidemuseon aikaisemmissa digitointihankkeissa on ollut valmiiden ohjeistusten ja käytännön puute, esimerkiksi Museoviraston tasolta ei ole tullut laajoja yleisiä ohjeistuksia digitointiprojekteihin ja sähköiseen luettelointiin ennen Museo2015-hanketta. Tietovarantojen yhdenmukaisuudesta on ollut mainintoja jo mm. Museoiden tietotekniikkaryhmän muistiosta alkaen, mutta konkreettista organisaatiota tai mallia ei vielä ollut. Kuitenkin esimerkiksi Porin taidemuseo oli melko vahvalla pohjalla alusta asti henkilökunnan näkemyksen ja ammattitaidon osalta. 1980-luvun aikana Porin taidemuseossa hyödynnettiin ainakin neljää ensimmäistä versiota(I-IV) Dbase- tiedonhallinta/tietokanta-järjestelmästä. Dbase on järjestelmä, joka koostui erillisistä osista kuten esimerkiksi päätietokannasta ja tiedustelujärjestemästä, jotka on koottu yhdeksi kokonaisuudeksi. Porin taidemuseon käytössä olleet vanhemmat Dbasen- järjestelmät eivät sisältäneet graafista käyttöliittymää vaan niitä hallinnoitiin kirjoitettavien komentojen avulla. Porin taidemuseossa Dbasella hallinnointiin kokoelmatietojen lisäksi myös postia ja kirjaston aineistoja. Kuvataiteen keskusarkisto otti heti perustamisensa aikoihin 1990-luvun alussa johtavan aseman tietokonepohjaisen taideluetteloinnin hallinnoinnissa. Kesäkuussa 1991 aloitettiin Valtakunnallisen taideteosrekisterin – VALTTERI:n kehittäminen työryhmäpohjalta. VALTTERI otettiin ensimmäisenä koekäyttöön Porin taidemuseossa vuonna 3.6.1994. VALTTERI-järjestelmän pohjalta jatkettiin VATI-järjestelmällä. Hanke päättyi vuonna 1997. Vaikkakin hanke ja sen lopputuote eivät olleet toteutukseltaan täysin onnistuneita.(Ekosaari 2008, 59-60) Vati/Valtteri-hankkeet saivat jatkoa Vati2000-hankkeen muodossa, joka myöhemmin vaihtoi nimensä Muusa-hankkeeksi. VALTTERI- ja VATI-hankkeissa hyödynnettiin kansainvälisiä julkaisuja tukena luetteloinnin suunnittelussa, kuten Sveitsin kansallisesti ja alueellisesti merkittävän kulttuuriomaisuuden rekisterin julkaisua Dokumentations – Standard für die Malerei und die graphiscen künste(1991) ja Tanskan kansallisgallerian julkaisua Kunst indeks Danmark, En håndbog(1988). 23
Kuva 4. Valtterin tulevasta koekäytöstä tiedotettiin innokkaasti, Porin taidemuseon tiedote aiheesta 1994. Porin taidemuseon arkisto, aluetaidemuseon arkisto, VATI/VALTTERI-aineistokokonaisuus. 24
1996-1997 toteutettiin KAMUT1- ja 2-hankkeet(Kirjastojen, arkistojen ja museoiden tietojärjestelmien yhteiskäytön edistämisen työryhmä). KAMUT1-hankkeessa oli mukana mm. Museovirasto, Kansallisarkisto, Valtion taidemuseo ja Helsingin Yliopiston ja kaupungin kirjastot, Turun maakuntakirjasto, -arkisto, ja -museo, sekä Turun kaupungin tietopalveluosasto ja SKS:n kirjallisuusarkisto. Näitä hankkeita pohjusti 1990-luvun puolivälissä mm. kansalliset tietoyhteiskuntastrategiat. Hanke valmisteli ja alusti eri organisaation yhteiselle luettelotoiminnalle tuottamalla minimivaatimukset luettelointitoiminnalle. Digitointi aloitettiin Porin taidemuseolla myös aikaisin, ensimmäinen maininta digitoinnista löytyy vuoden 1995 vuosikertomuksessa(Porin taidemuseon vuosikertomus 1995, 20). Ensimmäiset digitoidut aineistot olivat valokuvia Porin taidemuseon kuva-arkiston aineistosta. Digitointi oli alusta asti jatkuvaa, mutta samalla projektiluontoista, kuten muutenkin museokentällä tuohon aikaan. Valokuva-aineistoa luetteloitiin Porin taidemuseolla jo vuonna 1990 dbase III- järjestelmällä, josta siirryttiin 1995 vuoden jälkeen Paradox-järjestelmän4 pohjalta muokattuun Valokuva-nimiseen järjestelmään. Huomionarvoista on, että myös tämä siirtymä toteutui Porin taidemuseon sisällä, Paradox-järjestelmän sovellus tuotettiin itse omatoimisesti. Valokuva-järjestelmässä oli jo graafinen käyttöliittymä, mutta kuvailutietojen merkkimäärä oli yhä rajallinen, myös kuvailukenttien määrä oli rajallinen. Luultavasti myös kenttien täyttäminen ja sanastonkäyttö on ollut ongelma, koska kenttiin on voinut luetteloija kirjoittaa mitä tahansa ja selkeää ohjeistusta asiasanaston käyttöön ei vielä tuolloin ole ollut käytössä. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että saman asian on voinut kuvailla lukuisin eri tavoin riippuen siitä kuka on ollut luetteloimassa aineistoa. 4 Tietokantojen hallintaan suunniteltu tietokoneohjelma. 25
Kuva 5 ja 6. Valokuva-aineiston luettelonäkymää Valokuva-ohjelmistossa, kuvakaappaus, Porin taidemuseo, Simo Rissanen ja Sakari Hanhimäki, 24.4.2016. 26
Valokuva-järjestelmän tietoja alettiin siirtää 2012-vuoden jälkeen selainpohjaiseen E- kuva-järjestelmään(Porin taidemuseon vuosikertomus 2012, 49). E-kuva on yhä käytössä Porin taidemuseolla kuva-aineiston luettelointikäytössä. Myös E-kuvan käytössä on jonkin verran haasteita, esimerkiksi kaikkea aineistoa ei ole ehditty luetteloida järjestelmään ja luettelointikentät on teoriassa mahdollista jättää tyhjiksi aineistoa luetteloidessa. Myös E-kuvassa on avoimet kirjoituskentät joten kontrolloidun sanaston käyttöä ei käytännössä ole mahdollista varmistaa. Toisaalta E-kuva on selainpohjaisena helppokäyttöinen eikä vaadi tiettyä laitteistoa tai työpistettä käytettäväksi. E-kuvassa myös kuvailuun käytettävien kirjoitusmerkkien määrä on selvästi suurempi. Tämä järjestelmä on ensimmäinen järjestelmä, jossa kuva-aineisto ja luettelointitieto ovat samassa yhteydessä ja voi suoraan sanoa, että kyseessä ei ole enää täysin puhdas luetteloinnin ja rekisteröinnin järjestelmä. Kuva 7: Käyttöliittymänäkymää selainpohjaisesta E-kuvasta, kuvakaappaus. Porin taidemuseo, Anni Saisto, 24.5.2015. 27
Vuonna 1997 Opetusministeriö käynnisti Myytti-projektin, jonka tavoitteena oli saada museoiden kokoelmat luetteloitua digitaalisesti. Myytti-rahoitukseen olivat oikeutettuja valtionosuutta saavat museot. Myös Porin taidemuseossa hyödynnettiin Myytti-rahoitusta digitointiprojekteissa vuodesta 1998 alkaen(Porin taidemuseon vuosikertomus 1998, 27). Myytti-projektin rahoitusta on taidemuseon julkaisujen perusteella hyödynnetty digitointiprojekteissa ainakin vuonna 2008(Porin taidemuseon vuosikertomus 2009). Myytti-rahoituksen turvin digitointiin valokuva-arkistoa ja siirrettiin luetteloitua aineistoa vanhasta VATI-järjestelmästä tuoreempaan MUUSA- järjestelmään.(Porin taidemuseon vuosikertomus 2007, 20 ja Vuosikertomus 2008, 44). Porin taidemuseossa on vuosikertomusten perusteella käytetty Myytti-projektin rahoitusta viimeisen kerran vuonna 2009-2010(Porin taidemuseon vuosikertomus 2010, 36). Vuonna 2008 Porin taidemuseossa pilottitestattiin media-arkiston aineistojen viitetietoihin ja luettelointiin tarkoittua Avokaado-ohjelmistoa. Kyseistä ohjelmista käytetään vielä mm. Nykytaiteenmuseo Kiasmassa. Porin taidemuseossa Avokaadoa ei saatu pysyvään käyttöön Porin taidemuseossa pilottivaiheen jälkeen. Myytti-projektin jälkeen arkisto- ja digitointiprojekteja toteutettiin Porin taidemuseossa mm. Opetus- ja kulttuuriministeriön museoiden innovatiivisten hankkeiden avustusrahoilla. Myös 2014-2016 hankkeet oli toteutettu innovatiivisten hankkeiden avustusten avulla. 2.2. Uusimmat suuret toimijat, Kansallinen digitaalinen kirjasto ja Museo2015. Museo2015-hanke oli Museoviraston johtama valtakunnallinen museoiden yhteishanke, jonka tavoitteena oli tuottaa työkaluja ja ohjeistuksia museokokoelmien sähköisen kokoelmanhallinnan kehittämiseen. Hanke käynnistettiin vuonna 2012. Samaan aikaan Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti myös arkistoaineistoihin ja arkistojen yhtenäisen hakupalvelun tuottamiseen keskittyneen AHAA-hankkeen, joka jatkuu vuoteen 2018 asti ja on tällä hetkellä pilottivaiheessa. AHAA-hankkeen tavoitteena on olla taustajärjestelmänä Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeessa. 28
Museo2015-hankkeen tehtäviksi on museoviraston nettisivuilla listattu yhtenäisten luettelointiohjeiden kehittäminen, museoiden kokoelmanhallinnan kokonaisarkkitehtuurin päivittäimen, uuden kokoelmanhallintajärjestelmän(MuseumPlus) kehittäminen ja asiantuntemuksen tarjoaminen museoille, jotka ovat liittymässä museoiden, arkistojen ja kirjastojen yhteiseen Finna-tietokantaan. Porin taidemuseon digitointiprojekteissa on pyritty huomioimaan tämän hankkeen luettelointiohjeet ja muut julkaisut. Kansallinen digitaalinen kirjasto-hanke, eli KDK oli Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2008 käynnistämä hanke. Hankkeen pohjana oli Tietotekniikan keskuksen(CSC) museovirastolle tuottama selvitys Museoiden kokoelmanhallintajärjestelmät – Nykytila ja vaihtoehtoiset kehitysmallit(2011). CSC:n selvitys oli hyvin asiantunteva ja kattava selvitys tiedonhallinnan ja arkistoinnin senhetkisestä tilasta suomen museoalalla. Selvityksessä myös tuotiin esille erilaisia ratkaisumalleja ja kansainvälisiä tiedonhallinnan järjestelmiä, joita voisi soveltaa myös Suomen museoalan käyttöön osana ratkaisua. CSC:n selvitys oli pohja, jolta KDK-hanke aloitettiin. Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeen tarkoituksena oli lisätä kirjastojen, arkistojen ja kulttuuriperinnön merkitystä yhteiskunnassa. Hankeen osana on mm. tuotettu edellämainittu Finna-palvelu, jonka kautta pystyy tarkastelemmaan useiden kirjastojen, arkistojen ja museoiden digitaalisia aineistoja ja museoesineiden metatietoja. Hankeessa pyritään myös löytämään ratkaisu digitaalisten aineiston pitkäaikaissäilytyksen ongelmiin. Finnan lisäksi hankkeessa kehitellään KDK-PAS- palvelua, jonka tavoitteena on tarjota kirjastoille, arkistoille ja museoille pitkäaikaissäilytyspalvelu. KDK-hankkeen osalta on tuotettu mm. pitkäaikaissäilytykseen ja tiedostomuotoihin liittyviä ohjeistuksia. Tavoitteena on saada myös Porin taidemuseon aineistoja mukaan KDK-PAS järjestelmään kun se valmistuu. Erityisesti aineistojen pitkäaikaissäilytyksen varmistamiseksi Porin taidemuseon digitointiprojekteissa on pyritty ottamaan huomioon KDK:n julkaisut esimerkiksi pitkäaikaissäilytykseen sopiviin tiedostomuotoihin liittyen. 29
Kuva 8. Käyttäjänäkymä selaimella FINNA-palvelun etusivusta osoitteessa www.finna.fi. Kuvakaappaus, Sakari Hanhimäki, 24.5.2016. KDK- ja Museo2015-hankkeiden toiminta ajoittuu aikaan kun aloitin Porin taidemuseolla ensimmäisen arkistohankkeen parissa 2014. Myös KDK- ja Museo2015- hankkeiden julkaisut olivat tällöin myös uunituoreita, iso osa Museo2015-hankkeen julkaisuista valmistui vasta projektini ollessa täydessä vauhdissa. Julkaisujen ajankohtaisuus ja niiden pyrkimys tarjota yhtenäinen ohjeistus museoalalle olivat tärkeitä tekijöitä siinä, että ne valikoituivat tärkeäksi osaksi aineistoa Porin taidemuseon arkistohankkeissa 2014 alkaen. 30
3. Teoriaa, ohjeistuksia ja käytäntöä 3.1. Digitoinnista ja aineistoista Kuten johdannossa jo mainitsin, esimerkiksi digitoitu valokuva tallentuu tietokoneelle digitaalisessa muodossa. Digitaalisessa muodossa olevaa aineistoa on helppo siirtää kopioida ja työstää monin tavoin. Arkistoaineiston digitaalisuus ja sen suhde alkuperäiseen analogiseen aineistoon kuten vaikka videonauhaan tai valokuvattuun taideteokseen on perustavanlaatuisesti hyvin ongelmallinen. Mikä on alkuperäisen museoesineen tai arkistotaltioinnin keskinäinen suhde esimerkiksi arkistoinnin näkökulmasta? Onko digitaalinen kappale täysin vastaava alkuperäisen aineiston kanssa, entä jos aineisto on alkujaan diginatiivia, kuten digitaalisella kameralla kuvattu video tai valokuva? Digitoitu kappale voi teoriassa säilyä myös pidempään kuin sen alkuperäisversio. Tilannetta sekoittaa entisestään myös se jos kyseessä on esimerkiksi Porin taidemuseon hankkeiden tapaan taideteosaineistoa kuten 2014-vuoden hankkeessa digitoituja Nyte Ry:n performansseja. Esimerkiksi juuri performanssia digitoidessa tulee ottaa huomioon jo se, että performanssin nauhoitus on itsessään vain taltiointi uniikista teostapahtumasta. Taiteen teorian näkökulmasta itse performanssin dokumentointkin sisältää hyvin syvällisiä teoreettisia ongelmia(Kanerva, Anttonen 1995, s. 144). Pelkästään tästä näkökulmasta performanssitaltioinnin luettelointi ja käsittely arkistoinnissa on hyvin haastava. Performanssitaltiointi kuuluu yleensä kokoelmien sijasta arkistoaineistoon, kuten esimerkiksi Porin taidemuseon NYTE ry:n performanssit kuuluvat. Toisaalta performanssin nauhoitteen voi nähdä osana teosdokumentaatiota, vaikka taltiointi tai edes alkuperäinen performanssitilanne itsessään eivät ole kokonainen taideteos. Itse taideteos performanssissa voidaan nähdä ei-esineellisenä absraktiona, josta performanssi ja performanssin uudelleenesitys ovat tulkintoja ja dokumentaatiota. (Sakari, Anttonen, 1995, 259-264). Luetteloinnin näkökulmasta pieneksi ongelmaksi nousee myös tekijyys ja tekijönoikeuksien näkökulma. Performanssia tuottaneiden taiteilijoiden lisäksi esityksen kuvannut henkilö omaa tekijänoikeuden itse taltiointiin siinä missä 31
performanssi taideteoksena on taiteilijan omaisuutta. Porin taidemuseon performanssiaineiston tapauksessa onnekasta oli, että iso osa taltioinneista oli myös Nyte Ry:n jäsenten itse kuvaamia, joten tekijänoikeudet hoituivat samalla sopimuksella. Luetteloinnin osalta tekijyyden merkitseminenen Nyten performansseissa onnistui myös tämän takia helposti, mutta asianlaita ei välttämättä ole aina yhtä selkeä. Digitoidun aineiston asema on siis alusta alkaen hyvinkin moniulotteinen jos sitä alkaa toden teolla tarkastella. Olen ottanut tässä vaiheessa tuekseni Ari Häyrisen väitöskirjan. Häyrinen on lähtenyt avaamaan ongelmaa digitaalisen kulttuuriperinnön määritteistä(digital heritage) ja siitä, että mitä digitointiprosessin aikana syntynyt aineisto oikeastaan on. Digitaalinen versio voidaankin juuri nähdä digitaalisena versiona, eli kopiona tai vastineena alkuperäisestä(Digital surrogate, Häyrinen, 2012, 19) Häyrinen tuo esille Adbelaziz Abidin ja David Arnoldin ajatuksen siitä, että digitoitu kappale ei pyri olemaan täysin identtinen kaksoiskappale digitoinnin kohteesta vaan tarkkaan samankaltaisuuteen pyrkivä tulkinta. Samassa yhteydessä on hyvä mainita myös Jim Lindnerin ajatus digitaalisesta vastineesta(Digital proxy), jota myös Häyrinen siteeraa(Häyrinen, 2012, 20). Digitaalisen vastineen ajatus viittaa siihen, että esimerkiksi valokuvan skannauksessa on valtava määrä teknisiä muuttujia, kuten skannerin valojen vahvuus ja lämpötila, kuvan kompressio, skannerin optiikan asetukset jne. Täydellinen alkuperäisaineiston representaatio digitoinnin kautta ei ole käytännössä edes mahdollista vaan digitoitu aineisto onkin juuri tulkinnallinen toisinto alkuperäisestä – digitaalinen vastine ja kopio. Digitaalinen vastine on myös sidoksissa sen käyttötarkoitukseen, esimerkiksi Porin taidemuseon performanssitaltiointien digitoidut kappaleet on tuotettu pitkäaikaissäilytystä ja käyttöä ajatellen kun taas taidemuseon verkkojulkaisualustaa varten tuotetut versiot videoista on tehty tiedostokokoa ja katsottavuutta ajatellen. Nämä digitaaliset kappaleet alkuperäisestä aineistosta ovat keskenään erilaisia ja myös erilaisia alkuperäisaineistoon verratessa. Pääpaino on sillä, että digitaalinen aineisto on riittävän lähellä alkuperäisaineistoa käyttötarkoituksen näkökulmasta. Häyrinen selventää asiaa vielä lisää tuomalla esille myös käsitteen “digital carrier”, jonka voisi kääntää esimerkiksi digitaalinen kuljetusaluaksi tai säilytysvälineeksi. 32
Kuljetusalustan ajatus perustuu siihen, että esimerkiksi valokuva on itseasiassa immateriaalinen kokonaisuus, jonka kuljetusalustana(carrier) voi olla niin filmirulla, paperi kuin tietokoneen kiintolevy. Digitoinnin voi tavallaan siis nähdä osana immateriaalisen toiminnan ja älyllisen sisällön kuljetusalustan muunnosta toiseen. Jos digitoitu aineisto on aina tulkinnallinen toisinto immateriaalisesta aineistosta, mihin sitä voidaan hyödyntää suhteessa alkuperäiseen aineistoon ja dokumenttiin? Ensimmäisenä vastauksena on jo aikaisemmin mainitsemani käytön helppous, digitoitu aineisto on helposti käytettävissä esimerkiksi julkaisujen tuottamisessa museolle. Aineistoa voi myös käyttää vapaammin ja useammalla tapaa kuin alkuperäistä aineistoa voisi käyttää. Tätä voi perustella hyvin kahdella kysymyksellä John Unsworthin viiden kysymyksen sarjasta liittyen digitaalisten vastineiden käyttöön ja arvoon. Häyrinen esitteli kaikki 5 kysymystä ja vastausta omassa väitöskirjassaan(Häyrinen, 2012, 22), olen valikoinut huomionarvoisina ensimmäisen ja toisen kysymyksen vastauksineen. 1. “When can a digital surrogate stand in for it's source? - “When it answers to the needs of users”(Unsworth 2004) 2. “When might a digital surrogate be superior to its source? - “In cases where remote or simultaneous access to the object is required, or when software provides tools that allow something more or differend than physical examination. When the record of the digital surrogate finds its way into indexes and search engines that would never find the physical original.”Unsworth 2004) Häyrinen 2008, 22 - Digitaalinen vastine aineistosta on näiden vastausten perusteella hyödyllinen erityisesti kun sen käytettävyys, tavoitettavuus ja hyödyntämismahdollisuudet ovat alkuperäiseen nähden paremmat. Pystyn itse helposti yhtymään Unsoworthin vastauksiin ja Häyrisen niiden pohjalta tekemiin jatkotulkintoihin(Häyrinen, 2012, 22). 33
Porin taidemuseon digitointiprojektien avustushakemuksissa, projektisuunnitelmissa kuin myös loppuraporteissa on ollut selkeä käsitys siitä, mitä digitoidaan, mutta myös siitä, miksi ja mihin tarkoitukseen aineistoja digitoidaan. Porin taidemuseon verkkojulkaisualusta Archiven käytössä ja museon sisäisessä toiminnassa on jo otettu vahvasti hyöty irti siitä, että digitaalinen aineisto on käytettävissä ja saatavissa, tavalla johon alkuperäisaineisto ei kykenisi. Toisaalta Unsworthin viides kysymys ja vastaus muistuttavat myös digitaalisen vastineen vaaroista: 5. “What risks do digital surrogate pose? - “The principal risk posed by digital surrogates is the risk of disposing of an imperfectly represented original because one believes the digital surrogate to be a perfect substitute for it. Digital surrogates also pose the risk of providing partial view(of the object) that seems to be complete, and the risk of decontextualization – the possibility that the digital surrogate will become detached from some context that is important to undestanding what it is, and will be received and understood in the absence of that context” (Unsworth 2004) Häyrinen 2008, 23 - Tämä viides lauselma korostaa ja alleviivaa digitaalisen vastineen roolia vastineena ja kopiona(surrogate). Vastine ei voi täysin korvata alkuperäistä vaikkakin se voi olla moninkertaisesti hyödyllisempi tietyssä käyttötarkoituksessa. Myös alkuperäisen esineen kontekstia ja koko fyysistä olemusta ei voi täysin välittää digitaaliseksi. Esimerkiksi veistoksen tai patsaan kolmiulotteisuutta ja vaikutelmaa fyysisessä tilassa ei voi ainakaan nykyteknologialla täysin representoida digitaalisessa ympäristössä. Myös fyysisen aineiston koko konteksti on hyvin vaikea välittää pelkän digitoinnin kautta. Esimerkiksi VHS-nauhoitteen kontekstiin kuuluu nauhoitteen sisältöjen merkitysten ja toimijoiden lisäksi itse VHS-nauhoitteen käytön toiminnallinen konteksti, eli nauhan laittaminen nauhuriin jne. Kattavalla kontekstitietojen kokoamisella ja luetteloimisella digitoinnin yhteydessä pystyy kuitenkin mielestäni välttämään pahimmat sudenkuopat. 34
Huomionarvoisinta on kuitenkin digitoinnin ja luetteloinnin riskien ja puutteiden tiedostaminen, digitaalinen vastine on aineiston vastine, ei aineiston täydellinen kaksoiskappale. Esineen ja sen digitaalisen vastineen suhde on monialainen ja filosofinen ongelma, joka on hyvin kiehtova teema jo itsessään.(kts. Cameron, 2007, 52). Musotoiminnassa ja arkistonhallinnassa tavallisena peruselementtinä toimii usein museoesine kuten taideteos tai jokin muu objekti tai dokumentti. Myös luetteloinnissa esineistö ja esinekokoelmat on ollut koko museoalan historian ajan selkein tapa määrittää aineistoa. Kuten kappaleessa 3. mainitsinkin, myös Porin taidemuseon ensimmäisissä luettelointijärjestelmissä aineistoa luetteloitiin taideteospohjalta. Esine on luonteva peruskappale, koska usein kokoelmat karttuvat esine kerrallaan ja esine on helppo luetteloida sen peruspiirteiden mukaan kuten tekijän, materiaalin jne perusteella. Kuitenkin kun puhutaan digitoidusta esineestä – digitaalisesta vastineesta, eli tulkinnallisesta kopiosta ei esineen rajat ole välttämättä enää niin selkeät. Itse aineiston luettelointi digitaaliseksi ei ole ongelma, mutta kun kyse on aineistojen ja tietokantojen digitoinnista ja julkaisemista esimerkiksi FINNA-palvelun kaltaisille alustoilla alkaa nousta käyttöön liittyviä haasteita. Museoaineistot on usein luetteloitu asiantuntevasti sisältäen niin esineen materiaalin, omistushistorian, käyttötarkoituksen ja fyysiset mitat. Tällaisen verkkoaineistopalvelun käyttäjää kiinnostaa varmaan valmistusprosessin ja mittojen lisäksi myös esineen konteksti, kuten mihin asioihin ja tapahtumiin se liittyy. Digitoitu aineisto ei ole myöskään fyysistä ja se ei ole suoraan enää sidoksissa itse esineeseen, joten alkuperäisen aineiston tietojen mukanakantaminen ei käyttötarkoituksesta riippuen ole aina mielekästä tai tarpeellista. Esinekeskeisyyden muutos teknologian kehityksen siitä seuraavan ajattelun muutoksen kautta on prosessi, joka saattaa järisyyttää museolaitoksen toimintaa myös suomessa. Voi myös olla, että tämä prosessi on jo tapahtumassa(kts Cameron, 2007, 69). Häyrinen on hahmotellut erilaisia tiedon kerroksia, joita kulttuuriperintöön liittyvä tietojärjestelmä tarvitsee. Näitä tasoja ovat hallinnollinen, ominaisuuksien, konseptitason ja kontekstitason kerrokset.(Häyrinen, 2012, 48) 35
Hallinnollisen tason tieto on perustietoa aineistosta, kuten sen fyysiset ominaisuudet, säilytyspaikat, restaurointihistoria jne. Ominaisuustason tieto liittyy esineen yhteyteen liittyviin ominaisuuksiin, kuten vaikka esineen valmistuksen tyylisyyntaan. Konseptitaso liittyy tietoon, joka kuvailee tarkemmin asioita, kuten esimerkiksi sitä, että auto on kulkuväline. Kontekstitason kerros liittyy laajempaan kontekstuaaliseen tietoon kuten esimerkiksi vanhan auton käytön ympärille liittyviin konteksteihin ja merkityksiin. Häyrinen itsekkin mainitsee, että nämä tasot eivät ole suoraan erillisiä vaan ovat enemmänkin läpileikkaus eri näkökulmiin, joita digitoidun aineiston ja tiedon jäsentämisessä tulisi huomioida. Seuraava tähän aiheeseen nivoutuva näkökulma on sanasto- ja käsitejärjestelmät, kuten ontologiat. Yleisesti näillä tarkoitetaan sanastojen- ja käsitteiden järjestelmiä, joilla pyritään kuvailemaan ja selostamaan tietynlaisen aihepiirin käsitteitä ja sanastoa mielekkäällä tavalla. Porin taidemuseon arkistoesimerkkinä Nyten performanssitaltioinnin tapauksessa pyritään liittämään tietoa kuten, ketkä taiteilijat ja muut henkilöt liittyvät performanssitaltiointiin, muihin taltiointeihin ja vaikka ajatuksiin tai performanssitaiteen teorioihin. Museo2015-hankkeen osalta on myös julkaistu ontologia- ja asiasanoitusohjeistuksia, kuten Suositus museoille ontologioiden, luokitusjärjestelmien ja asiasanojen käytöstä. Huomionarvoista ontologioissa ja sanastoissa on myös se, että ne usein tuotetaan tiettyä tarkoitusta varten. Häyrinen on kiteyttänyt hyvin, että ontologian päätavoite on yhtenäisyys, eikä kattavuus (“Ontogy is about consistency, not about completeness”). Tämä mielestäni liittyy hyvin siihen näkökulmaan, että myös digitaalisen aineiston käytettävyydessä tulisi huomioida aineisto ja sen kaavailtu käyttötarkoitus, ei ole mielekästä käyttää esimerkiksi luonnontieteeseen erikoistuvaa ontologiaa taidehistoriallisen aineiston luettelointiin. Luetteloinnissa aineistolle tulisi siis käyttää luontevaa ontologiaa sillä tavalla, että aineiston käytön näkökulmasta se on mielekästä ja yhtenäistä. Tähän osittain liittyy myös semanttisen webin käsite, jolla tarkoitetaan ajatusta yhtenäisestä tietokantojen verkostosta, jonka kautta voisi hakea tietosisältöjä useista eri sivustojen, yhteisöjen ja 36
järjestelmien kautta samanaikaisesti. Esimerkiksi hakukoneella, kuten Googlella hakemalla Porin taidemuseota löytyisi Porin taidemuseon omien sivustojen ja järjestelmien lisäksi myös muiden tietokantojen maininnat Porin taidemuseoon liittyen. Digitoinnin voisi Häyrisen kokoamien ajatusten pohjalta luonnehtia muuntoprosessiksi, jossa aineistosta tuotetaan digitaalinen toisinto. Tämä toisinto, eli digitaalinen kappale pyrkii samankaltaisuuteen alkuperäisen aineiston kanssa. Tämä toisinto ei pyri täydelliseen identtisyyteen vaan pyrkii toimimaan sisältötiedon kantajana ja välikappaleena. Digitaalinen aineisto voi olla alkuperäistä aineistoa hyödyllisempi esimerkiksi jos sitä hyödynnetään käyttötarkoituksessa, jossa alkuperäinen aineisto olisi vaikeampi tai mahdoton käytettävä. Alkuperäinen aineisto on myös säilyttämisen arvoista ja tärkeää. Ei voi suoraan arvottaa onko digitaalinen tai alkuperäinen aineisto absoluuttisesti tärkeämpi tai arvokkaampi. Häyrisen esittämää ajatusta merkityksen kantajasta- “digital carrier”, voi myös soveltaa tähän arvoproblematiikkaan, aineistoa tärkeämpänä sisältönä voi nähdä sen kantaman käsite- ja asiasisällön. Esimerkiksi Nyte ry:n performanssitaltiointia ja sen digitaalista kappaletta tärkeämpää on itse performanssi ja siinä esitetyt merkitykset. Taltiointi on vain “kantaja”, joka säilyttää ja kuljettaa tätä merkityssisältöä. Myös aikaisemmin viittaamani käsite- ja performanssitaiteen teorian valossa tämä “epäesineellisyys”(Sakari, Anttonen, 1995, 259-264) myös tukee ajatusta siitä, että iso osa taltioinnin sisällöstä on ei-fyysistä tietosisältöä. Erona tietenkin se, että taideteorian näkökulmasta edes alkuperäinen performanssitilanne tai käsitetaideteos ei sisällä kaikkea sisältöä vaan se on tapa ilmaista käsitetason idea(Sakari, Anttonen, 1995, 260). Voisi kärjistäen todeta, että aineiston arvottamiseen soveltuva mittari on sen kantaman merkityssisällön hyödyllisyys ja käytettävyys senhetkisen käyttötarpeen näkökulmasta – Ei ole kuitenkaan absoluuttista arvoa, jolla aineiston voi arvottaa kaikissa tilanteissa. Mainitsemani merkitysisällöt ovat myös huomionarvoisia aineiston luetteloinnissa. Taltioinnin ja sen digitaalisen kappaleen luetteloinnin lisäksi tulisi huomioida itse merkityssisällön luetteloiminen ja linkittäminen asiasanoihin ja käsitteellisiin kokonaisuuksiin. Museoiden ja arkistoinnin näkökulmasta aineiston 37
käyttötarkoituksena on usein kulttuuriperintöaineiston säilyttäminen, ylläpito ja hyödyntäminen asiakas- ja tutkimuskäytön rajapinnoilla. Voi myös todeta, että aineiston säilyttäminen ja käytetävyyden varmistaminen erilaisiin tulevaisuuden tarkoituksiin ovat tavoitteita joihin museoaineiston digitoinnissa mielestäni tulisi pyrkiä. Aineiston käytettävyyttä edistää myös sen merkitysten ja kontekstin rikastaminen riittävällä luettelointi- ja merkitystiedolla. Pyrin tarkastelemaan digitointia ja tutkimuskysymystäni tämän ajatusrakenteen kautta. 3.2. Kansallisen digitaalisen kirjaston ohjeistukset Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeen julkaisuista Porin taidemuseon digitointiprojekteissa hyödynnettiin pääosin kolmea julkaisua. Ensimmäinen oli Kansallisen digitaalisen kirjaston standardisalkku. Standardisalkussa määritellään KDK- hankkeessa käytettävät ja PAS-järjestelmään sisältyvät standardit, kuten käytettävät metatietoskeemat, rajapinnat ja tiivistealgoritmit. Toinen julkaisu oli Säilytys- ja siirtokelpoiset tiedostomuodot. Tässä julkaisussa määritettiin digitoiduille aineistoille niiden tyypin mukaan sopivat tiedostomuodot. Nämä tiedostomuodot jaoteltu sen mukaan onko kyseessä PAS-järjestelmän siirtovaiheeseen tiedostomuoto vai lopulliset pitkäaikaissäilytykseen sopivat tiedostomuodot. Kolmas julkaisu oli Aineistojen ja niiden metatietojen paketointi pitkäaikaissäilytykseen, jossa selostettiin tarkemmin aineistojen metatietojen ja siirtopakettien kokoaminen PAS-järjestelmää varten. Julkaisut ovat keskittyneet digitaalisten aineistojen yhdenmukaisuuteen PAS-järjestelmään siirtämisen näkökulmasta. Kuitenkin PAS-järjestelmä on itsessään pitkäaikaissäilytykseen tähtäävä järjestelmä, joten ohjeistusten hyödyntäminen on perusteltua riippumatta siitä pyrkiikö hyödyntävä instituutio osaksi PAS:ia vai ei. Ohjeistuksien sisällysluetteloa selatessa ensimmäisenä huomaa niiden teknisen yksityiskohtaisuuden. Säilytys- ja siirtokelpoiset tiedostomuodot -julkaisussa on hyvin tarkkaan luetteloitu sen mukaan, mistä aineistotyypistä on kyse(teksti, valokuva jne.) ja sen mukaan onko kyseessä siirtovaiheen tiedostomuoto vai lopullinen 38
pitkäaikaissäilytyksen tiedostomuoto. Standardisalkku-julkaisussa on taas käsitelty kappaleittain aineiston siirtopakettien oikeaoppinen tuottaminen PAS-järjestelmää varten. Ohjeistuksissa on käsitelty myös Metatietojen, tunnisteiden ja asiasanoitusten käyttöä. Metatietoilla tarkoitetaan viitetietoja, joilla esimerkiksi digitaalinen asiakirja “korvamerkitään” tiedonhallintajärjestelmän ymmärtämällä tavalla. Metatiedot on ohjeistuksessa määritelty kolmeen luokkaan: hallinnollisiin, rakenteellisiin ja kuvaileviin metatietoihin. Hallinolliset ja rakenteelliset metatiedot käsittelevät asiakirjatiedoston teknisiä ominaisuuksia, kuten tiedostotyypiä, kokoa, asiakirjan kirjainmerkistön ominaisuuksia jne. Näiden metatietojen ja sen yhtenäisyys on tärkeää tiedonhallinnan näkökulmasta ja erityisesti siinä vaiheessa kun aineistoa ollaan siirtämässä PAS-järjestelmään. Rakenteellinen metatieto määrittää aineiston hallinnollisia ominaisuuksia, kuten tekijänoikeuksia, suhdetta muuhun aineistoon ja esimerkiksi tiedoston siirtohistoriaa. Kuvaileva metatieto on museoalalle tutumpaa, kuvaileva metatieto pyrkii kuvailemaan ja luetteloimaan asiakirjaa sisällön kautta. Tällaista tietoa on esimerkiksi asiakirjan kirjoittaja, kirjoitusajankohta, aihe jne. KDK:n ohjeistuksessa on myös määritelty tarkkaan myös mallit, joilla nämä metatiedot tulee ilmoittaa yhtenäisyyden varmistamiseksi. Rakenteellinen metatieto tulisi esimerkiksi ilmoittaa METS StructMap- standardin tai vastaavan MXF-standardin5 mukaisesti.(Standardisalkku, 8) Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa tietojen kirjoittamista tietokoneen ymmärtämään muotoon tiettyä koodikieltä hyödyntäen. Myös hallinnollinen metadata kirjataan samankaltaisesti. Hallinnollinen metadata sisältää mm. Teknisen metatiedon aineistosta. Sisällön metatietojen rakenne riippuu paljon siitä, millainen aineisto on kyseessä. Esimerkiksi kuvatiedosto ohjeistetaan luetteloimaan XML-kieleen6 pohjaavan MIX-skeeman7 mukaisesti. 5 Material eXchange Format, AV-aineistojen pakkaamisen tiedostomuoto. 6 Extensible Markup Language, merkintäkieli, rakenteellinen kuvailukieli esimerkiksi tiedostoille. 7 XML-kieleen pohjaava kuvailuskeema kuvatiedostoille. 39
Mitä tämä käytännössä sitten tarkoittaa? KDK:n julkaisussa viitataan Yhdysvaltojen kongressin kirjaston ohjeistukseen ja esimerkkeihin aiheesta8 . Koodaukseen perehtymättömälle museohenkilökunnalle sisältö voi yhä olla melko ymmärtämätöntä. Ohessa ote skeeman esimerkistä Kongressin kirjaston edellämainituilta verkkosivuilta: “<xsd:element name="imageWidth" type="positiveIntegerType" minOccurs="0" maxOccurs="1"><xsd:annotation><xsd:documentation>NDD id="7.1.1"</xsd:documentation></xsd:annotation></xsd:element><xsd:element name="imageHeight" type="positiveIntegerType" minOccurs="0" maxOccurs="1">” Oheinen XML-esimerkki on kohta koodista, jolla kuvaillaan kuvatiedoston mitat, eli korkeus ja leveys. Käytännössä iso osa näistä tiedoista löytyy tiedoston yhteydestä valmiiksi ja ne voi tuottaa lähempänä PAS-järjestelmän siirtovaihetta. Kuitenkin itse ohjeistus ei suoraan kerro tätä tai avaa tarkemmin metatietoskeeman rakennetta. Ohjeistuksen oletuksena on, että lukija on tietoinen aiheesta vaikka kyseessä luultavasti on humanistisen museoalan koulutuksen saanut henkilö, joka ei ole välttämättä perehtynyt koodaukseen tarkemmin. Kuvailevan metatiedon osalta ohjeistusten hyödyntäjä voi valita useammasta arkisto- ja kirjastoalan vaihtoehdosta(Standardisalkku, 7). Moni näistä standardeista myös pohjaa XML-koodikieleen, kuten edellinen esimerkki hallinnollisesta metadatasta. Tutuin skeemoista minulle oli kirjastoalan käytössä suosittu Dublincore. Erityisesti sen tuttuuden ja selkeyden takia päätimme soveltaa sitä Porin taidemuseon aineiston kanssa, vaikkakin se oli yksinään hyvin suppea metatietoskeema. Standardisalkussa kuvattiin tarkkaan myös PAS-järjestelmän rajapintoihin ja aineistojen linkittämiseen liittyviä vaatimuksia. Kuitenkin Porin taidemuseon 2014-2016 hankkeiden aikana itse PAS-järjestelmä ei ollut käyttövaiheessa, joten näiden ominaisuuksien huomioiminen ei ollut vielä ajankohtaista. Rajapintoihin ja linkittämiseen liittyvien kappaleiden yhteydessä ilmoitettiin myös lyhyesti varmennusalgoritmien käytöstä tiedostojen 8(http://www.loc.gov/standards/mix/ ja http://www.loc.gov/standards/mix/mix.xsd 40
eheyden yhteydessä. Metatiedoista oli selostettu laajemmin ja tarkemmin KDK:n julkaisussa Aineistojen ja niiden metatietojen paketointi pitkäaikaissäilytykseen. Tässä julkaisussa on koottu PAS- järjestelmään siirretävien aineistojen vaadittu rakenne, metatiedot jne. Koska itse PAS- järjestelmä oli vielä kehittelyvaiheessa tästä julkaisusta hyödynsin vain tietoja siitä, mitkä siirtopaketin ominaisuudet ovat pakollisia ja tärkeitä. Siirtopakettien ominaisuudet ja metatiedot oli hahmoteltu 7 eri luokkaan: Pitää(must), ei saa(Must not), pakollinen(required), pitäisi(Should), ei pitäisi(should not), saa(may) ja vapaaehtoinen(optional)(KDK, 2016, 10). Perehdyin erityisesti ominaisuuksiin, jotka olivat tämän sanoittamisen perusteella pakollisia tai tärkeitä sisältöjä ja ne voisi jo ennen siirtopakettien tuottamista kirjata aineiston luettelointitietoihin. Esimerkiksi varmennusalgoritmit mainittiin ominaisuutena, jotka pitää sisällyttää siirtopaketteihin ja ne tulisi tuottaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta digitoidun aineiston eheys olisi tarkistettavissa. Kokonaisuudessaan KDK:n julkaisut olivat hyvin yksityiskohtaisia ja teknisen asiasanaston täyttämiä. Kuva 9. Ote METS-Structmap dokumentin rakenteesta. Aineistojen ja niiden metatietojen paketointi pitkäaikaissäilytykseen OKM:n ja KDK-hankkeen julkaisu, 2016 41
3.3. Museo2015-hankkeen ohjeistukset Museo2015-hankkeen aikana tuotetut aineistot on myös huomioitu Porin taidemuseon digitointiprojekteissa. Ensimmäisen työstämäni digitointiprojektin alkaessa vuonna 2014, museo2015-hankkeessa oli julkaistu vain osa hankkeen sivustolta nykyisin löytyvistä julkaisuista. Hankkeen julkaisujen otsikoista voi jo päätellä, että pääpaino ohjeistuksella on luetteloinnin ja asiasanoituksen saralla. Siinä missä KDK:n julkaisut keskittyivät aineiston pitkäaikaissäilyvyyden ja PAS-yhteensopivuuden ohjeistamiseen, Museo2015-ohjeistukset keskittyvät aineiston luettelointiin. Ohjeistuksissa ei ole suoraan apua itse digitointiprosessiin, mutta esimerkiksi julkaisussa Luettelointiohjeita museoiden digitointiprojekteille 1.0 mainitaan lyhyesti digitointisuunnitelman tärkeys ja valinta siitä tehdäänkö digitointi museon henkilökunnan voimin vai esimerkiksi tilaustyönä ulkopuolelta. Oletuksena luultavasti on, että jos museo itse toteuttaa digitoinnin niin museolla on myös vaadittava ammattitaito valmiiksi prosessin toteuttamiseen. Luettelointiohjeet on tuotettu arkistoinnin kehittämisen erikoistuneen Brittiläisen Collections Trust-säätiön tuottaman SPECTRUM-standardin pohjalta. SPECTRUM on museoiden kokoelmanhallintaan liittyvä standardi, joka kattaa esimerkiksi kokoelmanhallinnan prosesseja kuten siirtoja ja korjaustöitä. Museo2015 luettelointiohjeistukset ovat keskenään hyvin samankaltaiset riippumatta siitä onko kyseessä audiovisuaalisen aineiston, taideteoksen tai arkistoaineiston luettelointiohje. Koska kyseessä on yleinen museoalan ohjeistus, ei ohjeistuksissa ole määrätty määritelty yksittäisten tiettyjen luettelointikenttien tai sanastojen käyttöä. Sanastoja mainitaan useampi ja Oletuksena on, että kukin museo valitsee sopivimmat omaan käyttöönsä(Suositus museoille ontologioiden, luokitusjärjestelmien ja asiasanastojen käytöstä, 5). Ontologiapohjan ohjeistuksissa viitataan Finto-palvelun ylläpitämään Museoalan ja taideteollisuusalan ontologiaan(MAO/TAO). Lyhyesti Museo2015-hankkeen julkaisuissa on pyritty ohjeistamaan yleisesti museoalan luettelointia yhtenäisten standardien pohjalta. Ohjeistuksissa museoita suositellaan käyttämään esiteltyjä sanastoja ja ontologioita, mutta sanastojen ja ontologioiden 42
valitseminen ja soveltaminen on jätetty museon oman harkinnan varaan. Tämä on kiteytetty esimerkiksi luettelointiohjeiden johdannossa, kuten Luettelointiohjeita AV- aineistolle: “Museoiden luettelointiohje soveltuu erilaisten kokoelmahallintajärjestelmien kanssa käytettäväksi. Luettelointiohjeessa käsiteltävät luettelointitiedot eivät ole kokoelmahallintajärjestelmien kenttiä, vaan nimettyjä asioita, joihin tulee kiinnittää huomiota luettelointia tehtäessä. Järjestelmistä ja objekteista riippuen jokainen ohjeessa esitetty luettelointitieto voidaan sijoittaa yhteen tai useampaan kenttään tai kirjata termilistojen, asiasanoituksen tai luokituksen avulla. Mikäli museolla on tarvetta kirjata tietoa, jota ohjeessa ei ole ohjeistettu, voi ohjetta käyttää mallina tällaisen tiedon luettelointiin.” - Museoiden luettelointiohje – Audiovisuaalinen aineisto, 7 3.4. Ohjeistusten suhde digitointiin Miten voisi“Miten museo2015-ohjeistuksissa ja KDK-hankkeen julkaisemissa ohjeistuksissa aineiston digitointi ja jatkokäsittely on ohjeistettu.?”. Tämän kysymyksen vastaus on osittain kaksiosainen, koska ohjeistuksia tuotti 2 erillistä toimijaa. Nämä toimijat olivat toisistaan tietoisia ja niiden keskinäinen työnjako oli selvä, joten on myös arvattavaa, että vastaus alakysymykseeni riippuu siitä, kumman hankkeen julkaisuista on kyse. Tarkastelemani KDK:n ohjeistukset keskittyivät digitoidun aineiston pitkäaikaissäilytyksen varmistamiseen tulevan PAS-järjestelmän näkökulmasta. Itse digitointia ei kirjaimellisesti ohjeistuksessa ohjeistettu, mutta siirto- ja pitkäaikaissäilytysvaiheen tiedostomuodot vaatimuksineen ja siirtopaketteineen on ohjeistettu hyvin tarkasti. KDK:n ohjeistukset eivät myöskään ota suoraan kantaa ontologioiden tai digitoinnin teorianäkökulmaan vaan keskittyvät siihen, miten digitaalinen aineisto saatetaan PAS-järjestelmään ja siten pitkäaikaissäilytykseen sopivaan muotoon. Ohjeistus myös huomioi digitaalisen aineiston metatietojen kirjaamisen siirtopaketteja varten, jotta tiedon hallinnointi ja käyttö onnistuu PAS- 43
järjestelmässä. Museo2015-hankkeen julkaisuissa näkökulma on erityisesti aineiston ja digitaalisen aineiston luetteloinnin merkityksellä, pyrkimyksenä on yhtenäiseen luetteloinnin ja asiasanoituksen järjestelmään pyrkiminen. Myöskään Museo2015-ohjeistuksissa ei suoraan ohjeisteta digitointiin, vaikkakin julkaisuissa käytetään muutama kappale prosessin peruspiirteiden kuvailuun, eli analogisen aineiston muuntamisen digitaaliseen muotoon esimerkiksi valokuvaamalla. Ohjeistuksien määrästä on myös huomattavissa luetteloinnin ja asiasanoituksen iso painoarvo Museo2015-hankkeessa. Mahdollisimman yhtenäisellä ja monipuolisella sanastolla ja luettelointimallilla pyritään kattamaan erilaisten aineistojen ja museoiden laaja kenttä yhden järjestelmän alle. Ohjeistukset ovatkin tarkan konkreettisen ohjenuoran sijasta enemmän luettelointiin liittyvien asioiden muistilistoja, joita jokaisen museon kokoelmanhallintajärjestelmiä käsittelevän henkilön toivotaan hyödyntävän työssään. Sinänsä tämä lähestymistapa on luonteva, koska ohjeistuten laatija ei voi mitenkään ottaa huomioon kaikkia mahdollisia poikkeustapauksia, joita jonkun yksittäisen museon aineistosta löytyy. Kummankin hankkeen ohjeistuksit pyrkivät tuomaan yhtenäistä tapaa hallinnoida ja jatkoprosessoida museoiden (digitaalista) aineistoa. KDK-hankkeen ohjeistukset keskittyivät tarkkojen teknisten ohjeiden antamiseen PAS-järjestelmää silmälläpitäen. Museo2015-hankkeen ohjeistukset taas keskittyivät yhtenäisen luettelointi- ja sanoitusmallin tarjoamiseen, jota ohjeistuksen käyttäjä pystyisi omatoimisesti hyödyntämään oman viitekehyksensä tarpeiden mukaan. 44
4. Porin taideuseon hankkeet ja käytäntö 4.1. Porin taidemuseon 2014-2016 digitointiprojektit ja niiden käytäntö Aiheekseni valitsemat kaksi Porin taidemuseon digitointiprojektia sijoittuvat aikavälille 2014-2016. Työskentelin ensimäisessä hankkeessa 7 kuukautta ja toisessa hankkeessa 13 kuukautta. Ensimmäinen hanke, jonka parissa työskentelin oli nimeltään Maire Gullischenin kuvataiteellinen perintö Satakunnassa – Porin taidemuseon AV-tallenteiden digitointi- ja verkkosaatavuushanke, hanke sijoittui aikavälille 1.6.–31.12.2014. Tässä hankkeessa työstin yhteensä 54 eri tallennetta pitkäaikaissäilytysmuotoon, aineistojen yhteenlaskettu kesto oli n.80 tuntia. Aineisto koostui 31 VHS-nauhoitteesta, 8 Digital video-nauhoitteesta ja 17 C-kasetille tehdystä äänitallenteesta. Aineisto sisälsi mm. Porilaisen Nyte ry:n performansseja ja Porin aluetaidemuseotyönä tuottamia taiteilijahaastatteluja ja teosdokumentointeja. Aineisto oli pääosin 1990-luvun alkupuolelta. Digitoin omatoimisesti VHS-nauhoitteet ja muu aineisto digitoitiin ulkoistetusti. DV- nauhoitteet digitoitiin Satakunnan elävän kuvan keskuksella ja C-kasettinauhoitteet digitoitiin Kansalliskirjaston digitointikeskuksessa Mikkelissä. VHS-aineiston digitoin Porin kaupunkinkirjaston digitointistudion laitteistolla, minkä jälkeen siirsin aineiston Porin taidemuseon laitteistolle. Laitteistoksi Porin taidemuseolla oli valikoitunut iMac- tietokoneen OSX-käyttöjärjestelmäympäristö ja aineiston jatkokäsittelyyn Adoben Premiere Pro-videonkäsittelyohjelmisto. Hankkeen aikana perehdyin Museo2015- ja KDK-hankkeiden julkistamiin ohjeistuksiin ja niiden pohjalta laadin yhdessä intendentti Anni Saiston kanssa suunnitelman aineiston pitkäaikaissäilytykseen ja verkkojulkaisuun. Tavoitteena oli alusta asti tuottaa aineistosta pitkäaikaissäilytysaineistoa ja julkaistavaa materiaalia asiakasrajapinnalle. Työstin museohallinnon ohjeistuksia noudattaen pitkäaikaissäilytykseen sopivat tiedostot luetteloituine metatietoineen. Tuotin aineistosta myös verkkojulkaisuun sopivat kappaleet kuin myös verkkoalustan itse julkaisuun(archive.poriartmuseum.fi). Julkaisua varten keräsin selvitin myös aineistojen tekijänoikeustilanteen, tein myös 45
aineistossa esiintyvien taiteilijoiden kanssa verkkojulkaisusopimukset aineiston käyttöä varten. Tekijäoikeuksien selvittäminen oli aikavievää, koska jokaisella aineistossa esiintyvän tai aineistoa tuottaneen henkilön suostumus täytyi saada julkaisua varten. Hankkeen edetessä tuotin myös tulevia digitointi- ja verkkojulkaisuja varten ohjeistuksia, koska vastaavaa aineistoa ja hanketta ei oltu Porin taidemuseossa aikaisemmin työstetty. Osa tuottamastani aineistosta julkaistiin myös uudella verkkojulkaisualustalla. Tuottamaani aineistoon lukeutui Ohjeistus AV-aineistojen käyttöön verkkojulkaisussa, Digitointiprosessin työskentelyohjeistus ja Digitointiprojektin käytäntö ja ongelmat – Esimerkkinä Porin taidemuseon digitointiprojekti 2014. Ohjeistusten ensisijaisena tarkoituksena oli koota ja välittää ymmärrettävästi ohjeistuksista kokoamani käytäntö ja käytännöt. Koska projekti ja työsuhteeni oli määräaikainen oli tärkeää säilyttää käytännön osaamiseni jossain muodossa museohenkilökunnan käytössä. Digitointiprojektin käytäntö- ja ongelmat- esityksen tuotin alkujaan Satakunnan alueen museoiden yhteiseen tilaisuuteen Satakunnan museon tiloissa. Tilaisuudessa pyrittiin keskustelemaan digitoinnin aiheista ja tuomaan tuottamaamme osaamista myös muiden käytettäväksi. (Digitointiprojektin käytäntö ja ongelmat, esimerkkinä Porin taidemuseon digitointiprojekti 2014, Hanhimäki, 2014, Kts. Liite 4) Modernismin kultuuriympäristön vaaliminen taiteen laajentuneen kentän konteksissa- hanke toteutui 1.5.2015-30.5.2016 välisenä aikana. Kyseisessä hankkeessa työskentelin laajemmin digitoinnin ja sisällöntuotannon tehtävissä. Valikoin tulevia asiakas- ja arkistosisältöjä varten digitoitavaa asiakirja-aineistoa. Tavoitteena oli koota ja julkaista osittain avoimena datana, eli tekijänoikeuksista vapaana aineistoa, joka liittyisi Porin taidemuseon ja Porin kaupungin taidekentän historiaan ja tapahtumiin 1950-luvulta alkaen. Aineistoksi valikoitu laaja, toimittaja Arvo Mäen keräämä asiakirjakokonaisuus. Arvo Mäki oli työskennellyt 1960-1980-luvuilla Porin kaupungin kuvataidelautakunnan puheenjohtajana ja samalla hän oli koonnut lautakunnan ja Porin alueen taide- elämästä laajan aineiston. Aineisto sisältää paljon dokumentaatioa esimerkiksi Porin kaupungin kokoelmiin hankittujen taideteosten valitsemisesta ja sijoituspaikoista. Digitoin valikoidun aineiston Porin taidemuseon omalla laitteistolla ja tuotin siitä pitkäaikaissäilytykseen sopivat versiot KDK:n ohjeistuksia noudattaen. Kehitin myös 46
museohallinnon ohjeistuksia soveltaen luettelointimallin digitoidulle aineistolle. Luonnollisesti myös luetteloin aineistoa tähän pohjaan muun henkilökunnan avustamana. Tästä pitkäaikaissäilytykseen tarkoitetusta luettelosta työstin myös henkilökunnan omaan käyttöön erillisen luettelointipohjan, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi tiedonhaussa. Tämän projektin aikana perehdyin myös asiakirja-aineiston verkkojulkaisun mahdollisuuksiin Suomen lainsäädännön rajoissa. Esimerkiksi henkilötietolaki rajoitti paljon aineiston julkaisemisen mahdollisuuksia. Verkkojulkaisuun on tarkoituksena käyttää aikaisemmin tuottamaani alustaa ja linkittää sieltä sisältöä Wikidataan ja Wikipediaan. Wikidata on Wikipediaan liittyvä hanke, joka pyrkii tietomallipohjaiseen tapaan jäsentää tietoa. Esimerkiksi järjestelmään voi luetteloida taideteoksen ja määrittää sen yhteyteen taiteilijan aktiivisena toimijana, joka on tuottanut taideteoksen. Wikidatassa luetteloinnin lisäksi tieto jäsentyy niin, että käyttäjä ja tietokone ymmärtävät tietojen keskinäisen suhteen. Esimerkiksi edellämainittu taiteilija on voinut toimia osana taiteilijaryhmää, joka on toiminut tiettynä aika välinä jne. Tämän hankkeen yhteydessä tuotin myös ohjeistuksia museon sisäiseen käyttöön, kuten ohjeistuksen asiakirja-aineiston pitkäaikaissäilytykseen sopivan PDF/A- asiakirjatiedoston tuottamiseen. “Miten Porin taidemuseon vuosien 2014-2016 digitointihankkeiden omissa ohjeistuksissa ja käytännössä on aineiston digitointi ja jatkokäsittely on toteutettu?” Tähän kysymykseen ei voi täysin vastata viittaamatta ohjeistusten käyttöön, koska ohjeistukset ovat olleet aktiivisessa käytössä digitointiprojektien aikana. Digitointi on toteutettu erityisesti KDK:n ohjeistusten tiedostomuodot ja siirtopaketit huomioiden. 4.2. Käytännön ja teorian kohtaaminen Erityisesti ensimmäisen, Maire Gullischenin kuvataiteellinen perintö Satakunnassa – Porin taidemuseon AV-tallenteiden digitointi- ja verkkosaatavuushanke-hankkeen eri vaiheiden aikana palasin uudelleen Museo2015-hankkeen ja KDK-hankkeen ohjeistuksien yksityiskohtiin. Projektipäiväkirjani merkintöjen perusteella KDK- hankkeen ohjeistukset pitkäaikaissäilytyksestä olivat hyvin aktiivisessa käytössä eri 47
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016
ProGraduHanhimaki2016

Recommended

Tiina Ison/Kansalliskirjasto: Travel Europeana–Suomen vanhat matkailukirjat
Tiina Ison/Kansalliskirjasto: Travel Europeana–Suomen vanhat matkailukirjatTiina Ison/Kansalliskirjasto: Travel Europeana–Suomen vanhat matkailukirjat
Tiina Ison/Kansalliskirjasto: Travel Europeana–Suomen vanhat matkailukirjatMace Ojala
 
Travel Europeana - Suomen Vanhat Matkailukirja
Travel Europeana - Suomen Vanhat MatkailukirjaTravel Europeana - Suomen Vanhat Matkailukirja
Travel Europeana - Suomen Vanhat MatkailukirjaEuropeanaLocal Project
 
I3 Corporate Presentation - SB Version
I3 Corporate Presentation - SB VersionI3 Corporate Presentation - SB Version
I3 Corporate Presentation - SB VersionRalph Acito
 
Renata de oliveira
Renata de oliveiraRenata de oliveira
Renata de oliveiraL Fernando F Pinto
 
Portfolio of evidence michael rampjapedi 2015
Portfolio of evidence michael rampjapedi 2015Portfolio of evidence michael rampjapedi 2015
Portfolio of evidence michael rampjapedi 2015Michael Rampjapedi
 
meet the band
meet the band meet the band
meet the band anyalouise99
 
Bird 8720
Bird 8720Bird 8720
Bird 8720savomir
 
Driving Smarter Resourcing
Driving Smarter ResourcingDriving Smarter Resourcing
Driving Smarter ResourcingJeff McClay
 

Recommended

Tiina Ison/Kansalliskirjasto: Travel Europeana–Suomen vanhat matkailukirjat
Tiina Ison/Kansalliskirjasto: Travel Europeana–Suomen vanhat matkailukirjatTiina Ison/Kansalliskirjasto: Travel Europeana–Suomen vanhat matkailukirjat
Tiina Ison/Kansalliskirjasto: Travel Europeana–Suomen vanhat matkailukirjatMace Ojala
 
Travel Europeana - Suomen Vanhat Matkailukirja
Travel Europeana - Suomen Vanhat MatkailukirjaTravel Europeana - Suomen Vanhat Matkailukirja
Travel Europeana - Suomen Vanhat MatkailukirjaEuropeanaLocal Project
 
I3 Corporate Presentation - SB Version
I3 Corporate Presentation - SB VersionI3 Corporate Presentation - SB Version
I3 Corporate Presentation - SB VersionRalph Acito
 
Renata de oliveira
Renata de oliveiraRenata de oliveira
Renata de oliveiraL Fernando F Pinto
 
Portfolio of evidence michael rampjapedi 2015
Portfolio of evidence michael rampjapedi 2015Portfolio of evidence michael rampjapedi 2015
Portfolio of evidence michael rampjapedi 2015Michael Rampjapedi
 
meet the band
meet the band meet the band
meet the band anyalouise99
 
Bird 8720
Bird 8720Bird 8720
Bird 8720savomir
 
Driving Smarter Resourcing
Driving Smarter ResourcingDriving Smarter Resourcing
Driving Smarter ResourcingJeff McClay
 
Digitaalinen kulttuuriperintö eloon!
Digitaalinen kulttuuriperintö eloon!Digitaalinen kulttuuriperintö eloon!
Digitaalinen kulttuuriperintö eloon!Anni Saisto
 
Mobiilireittejä kulttuuriperintöön
Mobiilireittejä kulttuuriperintöönMobiilireittejä kulttuuriperintöön
Mobiilireittejä kulttuuriperintöönKuPeKasvatus
 
Varpusesta valkoposkihanheenympäristö
Varpusesta valkoposkihanheenympäristöVarpusesta valkoposkihanheenympäristö
Varpusesta valkoposkihanheenympäristöTuovi Ronkainen
 
Aktiivi 2011 suomeksi
Aktiivi 2011 suomeksiAktiivi 2011 suomeksi
Aktiivi 2011 suomeksiAKTIIVI
 
Kifi mediakasvatus
Kifi mediakasvatusKifi mediakasvatus
Kifi mediakasvatusMatti Sarmela
 
AKTIIVI Plus -hankkeen ja verkoston esittely 2014
AKTIIVI Plus -hankkeen ja verkoston esittely 2014AKTIIVI Plus -hankkeen ja verkoston esittely 2014
AKTIIVI Plus -hankkeen ja verkoston esittely 2014AKTIIVI
 
Kulttuurikasvatussuunnitelma Rauma 16 3_2016
Kulttuurikasvatussuunnitelma Rauma 16 3_2016Kulttuurikasvatussuunnitelma Rauma 16 3_2016
Kulttuurikasvatussuunnitelma Rauma 16 3_2016KuPeKasvatus
 
Tapani Sainio: Digitaalisen kulttuuriperinnön yhteisöt ja verkostot
Tapani Sainio: Digitaalisen kulttuuriperinnön yhteisöt ja verkostotTapani Sainio: Digitaalisen kulttuuriperinnön yhteisöt ja verkostot
Tapani Sainio: Digitaalisen kulttuuriperinnön yhteisöt ja verkostotFinnish Heritage Agency, Cultural Environment Services
 
Yleisöpalvelut museoissa Museotyön perusteet 2023.pptx
Yleisöpalvelut museoissa Museotyön perusteet 2023.pptxYleisöpalvelut museoissa Museotyön perusteet 2023.pptx
Yleisöpalvelut museoissa Museotyön perusteet 2023.pptxPauliina Kinanen
 
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuraSuomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuraIra Vihreälehto
 
Compilaiton of Cultural accesibility projects
Compilaiton of Cultural accesibility projectsCompilaiton of Cultural accesibility projects
Compilaiton of Cultural accesibility projectsMariana Salgado
 
Digi maailma III
Digi maailma IIIDigi maailma III
Digi maailma IIIMikael Korhonen
 
Kooste Loki-kyselyn tuloksista
Kooste Loki-kyselyn tuloksista Kooste Loki-kyselyn tuloksista
Kooste Loki-kyselyn tuloksista Anna Herlin
 
Lahitapaaminen 181110
Lahitapaaminen 181110Lahitapaaminen 181110
Lahitapaaminen 181110Pauliina Kupila
 
Kv mentoriohjelma-2012
Kv mentoriohjelma-2012Kv mentoriohjelma-2012
Kv mentoriohjelma-2012Tiina Sarisalmi
 
Kulttuurivoltti-hankkeen esittely 4.3.2015
Kulttuurivoltti-hankkeen esittely 4.3.2015Kulttuurivoltti-hankkeen esittely 4.3.2015
Kulttuurivoltti-hankkeen esittely 4.3.2015KuPeKasvatus
 
Katoavaa taidetta tallentamassa
Katoavaa taidetta tallentamassaKatoavaa taidetta tallentamassa
Katoavaa taidetta tallentamassaTehdasarkisto
 
Maailmanperintökasvatuksen seminaari Verlassa 2017
Maailmanperintökasvatuksen seminaari Verlassa 2017Maailmanperintökasvatuksen seminaari Verlassa 2017
Maailmanperintökasvatuksen seminaari Verlassa 2017KuPeKasvatus
 
Yleisivistävän koulutuksen kansainvälisyyden mentoriohjelman 1. jakson loppur...
Yleisivistävän koulutuksen kansainvälisyyden mentoriohjelman 1. jakson loppur...Yleisivistävän koulutuksen kansainvälisyyden mentoriohjelman 1. jakson loppur...
Yleisivistävän koulutuksen kansainvälisyyden mentoriohjelman 1. jakson loppur...Tiina Sarisalmi
 
Mediakasvatusseuran vuosi 2013 kuvina
Mediakasvatusseuran vuosi 2013 kuvinaMediakasvatusseuran vuosi 2013 kuvina
Mediakasvatusseuran vuosi 2013 kuvinaFinnish Society on Media Education
 

More Related Content

Similar to ProGraduHanhimaki2016

Digitaalinen kulttuuriperintö eloon!
Digitaalinen kulttuuriperintö eloon!Digitaalinen kulttuuriperintö eloon!
Digitaalinen kulttuuriperintö eloon!Anni Saisto
 
Mobiilireittejä kulttuuriperintöön
Mobiilireittejä kulttuuriperintöönMobiilireittejä kulttuuriperintöön
Mobiilireittejä kulttuuriperintöönKuPeKasvatus
 
Varpusesta valkoposkihanheenympäristö
Varpusesta valkoposkihanheenympäristöVarpusesta valkoposkihanheenympäristö
Varpusesta valkoposkihanheenympäristöTuovi Ronkainen
 
Aktiivi 2011 suomeksi
Aktiivi 2011 suomeksiAktiivi 2011 suomeksi
Aktiivi 2011 suomeksiAKTIIVI
 
AKTIIVI Plus -hankkeen ja verkoston esittely 2014
AKTIIVI Plus -hankkeen ja verkoston esittely 2014AKTIIVI Plus -hankkeen ja verkoston esittely 2014
AKTIIVI Plus -hankkeen ja verkoston esittely 2014AKTIIVI
 
Kulttuurikasvatussuunnitelma Rauma 16 3_2016
Kulttuurikasvatussuunnitelma Rauma 16 3_2016Kulttuurikasvatussuunnitelma Rauma 16 3_2016
Kulttuurikasvatussuunnitelma Rauma 16 3_2016KuPeKasvatus
 
Yleisöpalvelut museoissa Museotyön perusteet 2023.pptx
Yleisöpalvelut museoissa Museotyön perusteet 2023.pptxYleisöpalvelut museoissa Museotyön perusteet 2023.pptx
Yleisöpalvelut museoissa Museotyön perusteet 2023.pptxPauliina Kinanen
 
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuraSuomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuraIra Vihreälehto
 
Compilaiton of Cultural accesibility projects
Compilaiton of Cultural accesibility projectsCompilaiton of Cultural accesibility projects
Compilaiton of Cultural accesibility projectsMariana Salgado
 
Kooste Loki-kyselyn tuloksista
Kooste Loki-kyselyn tuloksista Kooste Loki-kyselyn tuloksista
Kooste Loki-kyselyn tuloksista Anna Herlin
 
Kulttuurivoltti-hankkeen esittely 4.3.2015
Kulttuurivoltti-hankkeen esittely 4.3.2015Kulttuurivoltti-hankkeen esittely 4.3.2015
Kulttuurivoltti-hankkeen esittely 4.3.2015KuPeKasvatus
 
Katoavaa taidetta tallentamassa
Katoavaa taidetta tallentamassaKatoavaa taidetta tallentamassa
Katoavaa taidetta tallentamassaTehdasarkisto
 
Maailmanperintökasvatuksen seminaari Verlassa 2017
Maailmanperintökasvatuksen seminaari Verlassa 2017Maailmanperintökasvatuksen seminaari Verlassa 2017
Maailmanperintökasvatuksen seminaari Verlassa 2017KuPeKasvatus
 
Yleisivistävän koulutuksen kansainvälisyyden mentoriohjelman 1. jakson loppur...
Yleisivistävän koulutuksen kansainvälisyyden mentoriohjelman 1. jakson loppur...Yleisivistävän koulutuksen kansainvälisyyden mentoriohjelman 1. jakson loppur...
Yleisivistävän koulutuksen kansainvälisyyden mentoriohjelman 1. jakson loppur...Tiina Sarisalmi
 

Similar to ProGraduHanhimaki2016 (20)

Digitaalinen kulttuuriperintö eloon!
Digitaalinen kulttuuriperintö eloon!Digitaalinen kulttuuriperintö eloon!
Digitaalinen kulttuuriperintö eloon!
 
Mobiilireittejä kulttuuriperintöön
Mobiilireittejä kulttuuriperintöönMobiilireittejä kulttuuriperintöön
Mobiilireittejä kulttuuriperintöön
 
Varpusesta valkoposkihanheenympäristö
Varpusesta valkoposkihanheenympäristöVarpusesta valkoposkihanheenympäristö
Varpusesta valkoposkihanheenympäristö
 
Aktiivi 2011 suomeksi
Aktiivi 2011 suomeksiAktiivi 2011 suomeksi
Aktiivi 2011 suomeksi
 
Kifi mediakasvatus
Kifi mediakasvatusKifi mediakasvatus
Kifi mediakasvatus
 
AKTIIVI Plus -hankkeen ja verkoston esittely 2014
AKTIIVI Plus -hankkeen ja verkoston esittely 2014AKTIIVI Plus -hankkeen ja verkoston esittely 2014
AKTIIVI Plus -hankkeen ja verkoston esittely 2014
 
Kulttuurikasvatussuunnitelma Rauma 16 3_2016
Kulttuurikasvatussuunnitelma Rauma 16 3_2016Kulttuurikasvatussuunnitelma Rauma 16 3_2016
Kulttuurikasvatussuunnitelma Rauma 16 3_2016
 
Tapani Sainio: Digitaalisen kulttuuriperinnön yhteisöt ja verkostot
Tapani Sainio: Digitaalisen kulttuuriperinnön yhteisöt ja verkostotTapani Sainio: Digitaalisen kulttuuriperinnön yhteisöt ja verkostot
Tapani Sainio: Digitaalisen kulttuuriperinnön yhteisöt ja verkostot
 
Yleisöpalvelut museoissa Museotyön perusteet 2023.pptx
Yleisöpalvelut museoissa Museotyön perusteet 2023.pptxYleisöpalvelut museoissa Museotyön perusteet 2023.pptx
Yleisöpalvelut museoissa Museotyön perusteet 2023.pptx
 
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuraSuomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura
 
Compilaiton of Cultural accesibility projects
Compilaiton of Cultural accesibility projectsCompilaiton of Cultural accesibility projects
Compilaiton of Cultural accesibility projects
 
Digi maailma III
Digi maailma IIIDigi maailma III
Digi maailma III
 
Kooste Loki-kyselyn tuloksista
Kooste Loki-kyselyn tuloksista Kooste Loki-kyselyn tuloksista
Kooste Loki-kyselyn tuloksista
 
Lahitapaaminen 181110
Lahitapaaminen 181110Lahitapaaminen 181110
Lahitapaaminen 181110
 
Kv mentoriohjelma-2012
Kv mentoriohjelma-2012Kv mentoriohjelma-2012
Kv mentoriohjelma-2012
 
Kulttuurivoltti-hankkeen esittely 4.3.2015
Kulttuurivoltti-hankkeen esittely 4.3.2015Kulttuurivoltti-hankkeen esittely 4.3.2015
Kulttuurivoltti-hankkeen esittely 4.3.2015
 
Katoavaa taidetta tallentamassa
Katoavaa taidetta tallentamassaKatoavaa taidetta tallentamassa
Katoavaa taidetta tallentamassa
 
Maailmanperintökasvatuksen seminaari Verlassa 2017
Maailmanperintökasvatuksen seminaari Verlassa 2017Maailmanperintökasvatuksen seminaari Verlassa 2017
Maailmanperintökasvatuksen seminaari Verlassa 2017
 
Yleisivistävän koulutuksen kansainvälisyyden mentoriohjelman 1. jakson loppur...
Yleisivistävän koulutuksen kansainvälisyyden mentoriohjelman 1. jakson loppur...Yleisivistävän koulutuksen kansainvälisyyden mentoriohjelman 1. jakson loppur...
Yleisivistävän koulutuksen kansainvälisyyden mentoriohjelman 1. jakson loppur...
 
Mediakasvatusseuran vuosi 2013 kuvina
Mediakasvatusseuran vuosi 2013 kuvinaMediakasvatusseuran vuosi 2013 kuvina
Mediakasvatusseuran vuosi 2013 kuvina
 

ProGraduHanhimaki2016

  • 1. Ohjeita järjestykseen, suunnitelmia julkaisuun Hallinnon ohjeistusten ja museokäytännön kohtaaminen Porin taidemuseon digitointiprojekteissa Sakari Hanhimäki Pro gradu -tutkielma Turun yliopisto Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma Digitaalinen kulttuuri Elokuu 2016
  • 2. Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck-järjestelmällä.
  • 3. TURUN YLIOPISTO Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos / Humanistinen tiedekunta HANHIMÄKI, SAKARI: Ohjeita järjestykseen, suunnitelmia julkaisuun: Hallinnon ohjeistusten ja museokäytännön kohtaaminen Porin taidemuseon digitointiprojekteissa Pro gradu, 62 s., 6 liites. Digitaalinen kulttuuri Elokuu 2016 – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Suomen valtio- ja museohallinnon hankkeiden tuottamien ohjeistusten suhdetta museotason käytäntöön digitointiprojekteissa. Tutkimuksen käytännön tapauksena on Porin taidemuseon vuosien 2014-2016 digitointihankkeet, joissa hallinnon ohjeistuksia on käytetty apuna. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeen ohjeistuksia, Museoviraston Museo2015-hankkeen ohjeistuksia ja Porin taidemuseon 2014-2016 vuosien digitointi- ja arkistohankkeissa tuotettuja loppuraportteja, luettelointimalleja ja projektipäiväkirjaa. Tutkimuksessa on käytetty hermenuttista sisällönanalyysia ja vertailua aineistojen analyysissä. Analyysissä on pyritty tarkastelemaan ohjeistuksia ja toisaalta museotason käytännössä tuotettuja luetteloinnin ratkaisumalleja. Pyrkimyksenä on ollut näitä aineistoja vertailemalla löytämään vastaus siihen, miten ohjeistukset ja käytäntö suhteutuvat toisiinsa ja digitointiin. Lopullisena tutkimustuloksena työssä on, että hallinnon ohjeistusten ja museotason käytännön suhteutuminen on näiden tasojen tarpeiden, tavoitteiden ja viitekehysten yhteensovittamista. Ohjeistukset ja käytäntö toimivat eri tasoilla, joilla on erilaiset tavoitteet. Näiden tavoitteiden yhteensovittaminen oli Porin taidemuseon 2014-2016 hankkeiden keskiössä. Asiasanat: Digitointi, digitaalinen tallennus, sähköinen arkistointi, pitkäaikaissäilytys
  • 4. Sisällysluettelo 1. Johdanto................................................................................................................1 1.1. Digitointi.......................................................................................4 1.2 Tutkimuskysymys ja kysymyksenasettelu........................................6 1.3. Aineisto ja metodit........................................................................8 1.4. Tutkimus- ja taustakirjallisuus.....................................................12 2. Käsitteitä, taustaa ja historiaa..............................................................................15 2.1. Suomen museokentän ja Porin taidemuseon tietoteknistyminen...........15 2.2. Uusimmat suuret toimijat, Kansallinen digitaalinen kirjasto ja Museo2015...................................................................................................28 3. Teoriaa, ohjeistuksia ja käytäntöä ….....................................................................32 3.1. Digitoinnista ja aineistoista.....................................................................32 3.2. Kansallisen digitaalisen kirjaston ohjeistukset........................................39 3.3. Museo2015-hankkeen ohjeistukset........................................................42 3.4. Ohjeistusten suhde digitointiin...............................................................43 4. Porin taideuseon hankkeet ja käytäntö.................................................................45 4.1. Porin taidemuseon 2014-2016 digitointiprojektit ja niiden käytäntö........................................................................................................45 4.2. Käytännön ja teorian kohtaaminen.........................................................47 4.2.1 Porin taidemuseon ohjeistukset, hallinnon ja käytännön synteesinä...............................................................................55 5. Lopuksi.................................................................................................................59 Lähteet Liitteet Listaus työssä käytetyistä kuvista: Kuva 1, sivu 3. Käyttäjänäkymää selaimella käytettävästä Archive.poriartmuseum.fi-sivustosta, kuvakaappaus. Sakari Hanhimäki 24.4.2016. Kuva 2, sivu 22. Kuvakaappaus Porin taidemuseon laitteistolla emuloidusta käynnistysnäkymästä dbase- pohjaisesta postijärjestelmästä, jota Porin taidemuseolla käytettiin 1980-luvulla postin hallinointiin ja aineistojen luetteloimiseen. Porin taidemuseo, Simo Rissanen 23.4.2016 Kuva 3, sivu 22. Kuvakaappaus Porin taidemuseon laitteistolla emuloidusta käyttöliittymänäkymästä dbase-pohjaisesta postijärjestelmästä. Porin taidemuseo, Simo Rissanen 23.4.2016. Kuva 4, sivu 24. Valtterin tulevasta koekäytöstä tiedotettiin innokkaasti, Porin taidemuseon tiedote aiheesta 1994. Porin taidemuseon arkisto, aluetaidemuseon arkisto, VATI/VALTTERI-aineistokokonaisuus. Kuva 5 ja 6, sivu 26. Valokuva-aineiston luettelonäkymää Valokuva-ohjelmistossa, kuvakaappaus, Porin taidemuseo, Simo Rissanen ja Sakari Hanhimäki, 24.4.2016. Kuva 7, sivu 27. Käyttöliittymänäkymää selainpohjaisesta E-kuvasta, kuvakaappaus. Porin taidemuseo, Anni Saisto, 24.5.2015. Kuva 8, sivu 30. Käyttäjänäkymä selaimella FINNA-palvelun etusivusta osoitteessa www.finna.fi. Kuvakaappaus, Sakari Hanhimäki, 24.5.2016. Kuva 9, sivu 41. Ote METS-Structmap dokumentin rakenteesta. Aineistojen ja niiden metatietojen paketointi pitkäaikaissäilytykseen OKM:n ja KDK-hankkeen julkaisu, 2016. Kuva 10, sivu 54. Arvo Mäen arkisto Wikidatassa, Kuvakaappaus, Sakari Hanhimäki 26.4.2016
  • 5. 1. Johdanto Olen aina ollut kiinnostunut tietotekniikan käytöstä ja toisaalta kulttuuriperinnöstä. Tämä kiinnostus johti lopulta siihen, että lukion opintojen jälkeen hakeuduin opiskelemaan Porin yliopistokeskukseen pääaineenani digitaalinen kulttuuri ja sivuaineisiini lukeutui museologiaa, kulttuuriperinnön tutkimusta ja Itä-Aasian tutkimusta. Opintojeni aikana, vuonna 2013 hakeuduin Porin taidemuseolle työskentelemään museoassistentin tehtävissä. Porin taidemuseo on nykytaiteen museo, joka toimii myös Satakunnan aluetaidemuseona. Taidemuseon perustamishanke aloitettiin 1960-luvun aikana ja Porin taidemuseo virallisesti aloitti toimintansa 1981. Porin taidemuseolla on aivan alusta asti hyödynnetty tietotekniikkaa monissa erilaisissa käyttötarkoituksissa kuten kokoelmien hallinnoinnissa. Taidemuseo on ollut aktiivinen oman tiensä kulkija tietojärjestelmien käytössä koko olemassaolonsa ajan. Tämän huomioidessa ei olle yllättävää, että museotoimintaa ja tietotekniikkaa yhdistelevä työympäristö oli minulle luonteva valinta ja samalla myös lopputyöni aihe. Jo ensimmäisen työsuhteeni aikana osaamiseni tietokoneiden ja arkistotyön parissa huomattiin ja sitä pyrittiin hyödyntämään mm. luetteloinnin parissa. Vuosina 2014-2016 jatkoin työskentelyä Porin taidemuseolla projektitutkijana digitointi- ja arkistoprojektien parissa. Nämä hankkeet liittyivät Porin taidemuseon kokoelmapoliittisessa suunnitelmassa(2010) määriteltyihin tutkimusarkiston aineistojen digitoinnin ja aineiston avaamisen suunnitelmiin. Porin taidemuseo on nykytaiteen museo ja Satakunnan aluetaidemuseo, joka on toimintansa alkuajoista asti on pyrkinyt kehittämään ja hyödyntämään tietotekniikkaa museotyössä. Porin taidemuseo antoi hyvän ympäristön hioa monialaista osaamistani ja antoi haastavia tehtäviä, joissa hyödyntää myös tietoteknistä osaamistani. Työskentelin hankkeissa, joista ensimmäinen projekti, jossa työskentelin oli nimeltään Maire Gullichsenin kuvataiteellinen perintö Satakunnassa – Porin taidemuseon AV- tallenteiden digitointi- ja verkkosaatavuushanke. Seuraava hanke, jossa työskentelin oli nimeltään Modernismin kultuuriympäristön vaaliminen taiteen laajentuneen kentän konteksissa. Hankkeissa työskentelin innovatiivisten arkisto- ja sisällöntuotantokokonaisuuksien kanssa. Näiden 1
  • 6. kokonaisuuksien sisältöihin lukeutui Porin taidemuseon asiakasrajapintojen ja arkistokokonaisuuksien kehittäminen ja tuottaminen. Tehtäviini projekteissa kuului käytännön digitoinnin lisäksi myös julkaisualustan kehittelyä, käytännön toimintamallien suunnittelua tuleviin arkistoprojekteihin, museoalan standardeihin, tietomalleihin ja ohjeistuksiin kuten Museoviraston Museo2015-hankkeen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeen(KDK) julkaisuihin perehtymistä. Museo2015-hanke on Museoviraston vuosina 2011-2015 toteuttama kansallinen museoiden sähköisen tiedonhallinnan kehittämisen hanke. Kansallinen digtaalinen kirjasto-hanke, eli KDK on opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2008 käynnistämä hanke, jonka tarkoituksena on lisätä kirjastojen, arkistojen ja museoiden digitaalisten aineistojen ja kulttuuriperinnön merkitystä yhteiskunnassa. Maire Gullischenin kuvataiteellinen perintö Satakunnassa – Porin taidemuseon AV- tallenteiden digitointi- ja verkkosaatavuushanke-projektin tavoitteena oli digitoida sekä saattaa tutkijoiden ja yleisön ulottuville yhteensä n. 100 tuntia Porin taidemuseon media-arkiston taiteilijahaastatteluja ja -dokumentaatiota. Aineistossa oli myös mm. Paikallisesti toimineen Porin taiteilijaseura NYTE ry:n performanssitaltiointeja. Digitoitava aineisto koostui 1980-90-luvuilla kerätystä aineistosta, joka oli taltioitu pääosin magneettinauhoille. Aineistojen metatiedot tuotettiin KDK-hankkeen standardit huomioiden ja digitointiprosessissa huomioitiin myös KDK-PAS1 -suositukset tiedostomuodoista. Hankkeen kesti yhteensä 8kk. Aineistot julkaistiin projektin aikana tuotetun julkaisualustan avulla tekijänoikeuksien sallimissa rajoissa 2014 vuoden lopulla. Hankkeissa perehdyin laajaan määrään erilaisia ongelmia ja haasteita. Hankkeiden edetessä kävin läpi pitkäaikaissäilytyksen ja luetteloinnin ongelmien lisäksi mm. luettelointimallien valitsemisen, julkaisuratkaisujen ja tekijänoikeuksiin liittyvien ongelmien kanssa. Museon aineistojen avaamisen ja julkaisun kannalta kaikki kysymykset ovat tärkeitä ja hankkeiden aikana opin paljon arkistoaineiston ja kokoelmien julkaisun haasteista museokentällä. Laajemmin ongelmat nivoutuivat myös 1 KDK-hankkeessa suunniteltu pitkäaikaissäilytyksen järjestelmä. 2
  • 7. siihen, miten Porin taidemuseon kokoelmapoliittisessa ohjelmassa ja digitointihankkeiden projektisuunnitelmissa tehdyt tavoitteet voi toteuttaa resurssien, museon hallinnollisen viitekehyksen ja esimerkiksi tekijänoikeuksien näkökulmasta. Projektin aikana perehdyin alan ohjeistuksiin, digitoin arkistoaineistoja, käsittelin aineistot pitkäaikaissäilytykselle sopivaan tiedostomuotoon, selvitin aineiston tekijänoikeustilanteen yhdessä taiteilijoiden kanssa ja lopulta työstin WordPress- pohjaisen2 julkaisualustan aineistolle. Kyseinen WordPress-julkaisusivusto löytyy verkko-osoitteesta: archive.poriartmuseum.fi. Kuva 1. Käyttäjänäkymää selaimella käytettävästä Archive.poriartmuseum.fi-sivustosta, kuvakaappaus. Sakari Hanhimäki 24.4.2016. Hankkeessa Modernismin kultuuriympäristön vaaliminen taiteen laajentuneen kentän konteksissa-hankkeessa pyrittiin toteuttamaan visuaalisen kulttuuriympäristötiedon välittämiseen ja kartuttamiseen soveltuva uudentyyppinen työskentelyn ympäristö, jonka avulla aineistojen saatavuutta ja tavoitettavuutta voitaisiin lisätä 2 Selainpohjainen verkkosivujen valmistamisen ja halinnoinnin työkalu. 3
  • 8. asiakasrajapinnalla. Tämän hankkeen perusta löytyy myös Porin kokoelmapoliitisesta ohjelmasta vuodelta 2010. Hanke kesti yhteensä 13kk. Käytännössä tässä hankkeessa työstin osittain samoja aineistoja ja verkkoalustoja, mutta työskentelin myös uusien arkistoaineistojen digitoinnin ja aineistojen avoimena datana julkaisemisen parissa. Tämän hankkeen aineiston kanssa tuotin muun henkilökunnan kanssa sisältöä mm. Wikidataan avoimen datan lisenssillä ja toteutimme wikidatatyöpajan julkisista taideteoksista porissa ja niiden kirjaamisesta WikiData- ja Wikipedia-ympäristöön verkkoon. Pro gradu-työni aihe liittyy juuri näihin viimeisimpiin projekteihin, joiden parissa työskentelin Porin taidemuseolla. 1.1. Digitointi Digitoinnilla tarkoitetaan analogisen aineiston muuntamista digitaaliseen muotoon. Käytännössä tämä siis tarkoittaa esimerkiksi vanhan analogisen nauhoitteen tai kuvan sisällön muuttamista digitaaliseen tietojärjestelmään pohjaavaksi tiedostoksi. Digitoinnilla voidaan viitata myös esimerkiksi museoesineen digitaalista valokuvaukseen, jossa esine dokumentoidaan digitaaliseen muotoon valokuvaamalla digitaalikameralla. Digitoinnin ja luetteloinnin termejä käytetään joskus synonyymeinä, vaikka niillä tarkoitetaan kahta eri asiaa. Käytän tässä samaa rajanvetoa, jota mm. István Kecskeméti käyttää väitöskirjassaan, eli rajaan aineiston digitaalisen luetteloinnin digitointi-termin ulkopuolelle(kts. Kecskeméti, 2008, 31). Digitoinnissa analoginen tallenne, esine tai muunlainen aineisto kopioidaan laitteiston avulla muotoon, jota voidaan käyttää, tarkastella, käsitellä ja säilyttää tietokoneen avulla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa, että aineistosta on tuotettu esimerkiksi tietokoneen kiintolevylle merkintä “tietokonekielellä”, jota tietokonejärjestelmä pystyy käsittelemään ja ymmärtämään. Tämän merkinnän voi avata tietokoneen näyttöpäätteelle visuaaliseen muotoon, joka noudattelee alkuperäisen ulkoasua – esimerkiksi edellämainittuna valokuvana. Hyvälaatuinen digitaalinen versio esimerkiksi kuvasta ei suoranaisesti eroa alkuperäisestä kuvasta 4
  • 9. katsojan näkökulmasta, vaikkakin sen perusta on muunnettu digitaaliseksi. Digitaalisella tarkoitetaan lyhyesti siis edellämainittua tietokoneelle ymmärrettävässä muodossa olevaa informaatiota. Tämä informaatio perustuu selkeärajaisille arvoille 0 tai 1. Näillä kahdella arvolla määritetään sitä, onko tietokoneen sisäiset mikropiirit päällä vai kiinni(1 tai 0). Näillä kahdella luvulla voidaan tuottaa mitä tahansa muita lukuja ja tätä käyttäen suorittaa hyvinkin monimutkaisia laskuprosesseja, jotka ovat nykyisten tietokoneiden ja niiden ohjelmistojen perusta. Digitoinnin ensisijainen etu museo- ja arkistoalalla on aineiston käsittelyn helpottuminen ja aineistojen säilyvyyden parantuminen. Esimerkiksi kokonaisen arkistohuoneen sisältö on mahdollista tallentaa digitaalisessa muodossa muutamalle tietokoneen kiintolevylle. Aineistoa on myös helpompi hallinnoida ja aineistoa voi esimerkiksi lähettää Internetin välityksellä eteenpäin. Tämä on jo itsessään suuri etu niin rahallisesti, tilallisesti kuin myös ajankäytöllisesti arkistohenkilökunnalle. Moni arkistoaineisto, esimerkiksi vanhat äänitteet ovat usein vuosikymmenien saatossa haurastuneet ja digitointi on viime hetken keino turvata sisällön säilyminen ennen kuin alkuperäinen tallenne on tuhoutunut tai kulunut käyttökelvottomaksi. Digitoiminen ei tietenkään itsessään ole varma tapa säilyttää aineistoa vaan digitoidun aineiston tulee olla myös ns. “häviöttömässä” muodossa. Tällä tarkoitetaan tiedostomuotoa, jossa kaikki informaatio tallenteesta säilyy ja aineisto ei vahingoitu esimerkiksi käytön yhteydessä helposti. Tiedostojen vahingoittumista, eli korruptoitumista vältetään häviöttömien tiedostomuotojen lisäksi mm. Varmistusalgoritmien laskemisen avulla. Nämä algoritmit ovat koodikieliä, joilla voidaan luoda esimerkiksi kuvatiedostolle oma kirjaimien ja numeroiden muodostama ainutlaatuinen tunnussarja. Tiedoston voi esimerkiksi kopioinnin yhteydessä tarkistaa tällä sarjalla ja jos tunnus ei täsmää tiedoston alkuperäisen sarjan kanssa tiedetään, että siirron yhteydessä tiedosto on jollain tapaa vahingoittunut. Porin taidemuseon digitointiprojektien yhteydessä olen käyttänyt MD5- varmistusalgoritmia, joka on myös Kansallisen digitaalisen kirjaston standardisalkku- julkaisussa mainittu yhdeksi hyväksyttäväksi algoritmimuodoksi(KDK-standardisalkku, s. 11). 5
  • 10. 1.2. Tutkimuskysymys ja kysymyksenasettelu Aiheenani on käytännön ja hallinnon hankkeissa tuottamien ohjeistusten välinen rajapinta ruohonjuuritason museoprojektin tasolla. Olen kiinnostunut siitä, miten aineiston digitointi ja käyttö hahmottuu käytännön tason ja hallinnon tason näkökulmista. Pohjana tutkimukselle on myös myös arkistoaineiston ja museoesineen merkitykset digitoinnin käytännön näkökulmasta ovat kiinnostavia – eli siis kokonaisuudessaan se, miten digitointiprosessi hahmottuu ja rakentuu, kuin myös se, miten digitointi ja esine suhteutuvat hallinnon ohjeistusten ja museotason käytännön välisellä alueella. Aiheessani minua kiinnostaa erityisesti se, miten museotason digitointiprojektien käytäntö kohtaa Suomen museoalan hallinnon ohjeistukset ja toisinpäin. Tapauksena minulla on edellämainitut Porin taidemuseon digitointiprojektit ja niiden yhteydessä tuotetut ratkaisut ja aineistot vuosilta 2014-2016 ja projektien yhteydessä hyödynnetyt hallinnon ohjeistukset kuten museo2015- ja Kansallinen digitaalinen kirjasto hankkeen- julkaisut. Porin taidemuseo valikoitui luontevasti tapaukseksi, koska minulla on kokemusta ja soveltuvaa aineistoa työsuhteeni kautta museon hankkeista ja strategoista digitoinnissa. Porin taidemuseo on valtakunnallisella tasolla ollut ensimmäisiä tietotekniikan hyödyntäjiä tiedonhallinnassa(Porin taidemuseon vuosikertomus 1981, 79), mikä tuo osaltaan aiheeseen historiallisen ulottuvuuden. Erityisesti omatoimisen ja aktiivisen tietotekniikan hyödyntämisen tähden Porin taidemuseo on hyvin kiinnostava museo digitoinnin- ja tiedonhallinnan esimerkkitapauksena. Digitointiprojektit ovat esimerkiksi jatkuneet Porin taidemuseolla jo vuodesta 1995 alkaen. Myös yhteiskunnan, tietokoneteknologian kehitys ja tietojärjestelmien arkipäiväistyminen on viimeisten 5-10 vuoden aikana kehittynyt siihen pisteeseen, että isojen tiedostomäärien digitointi korkealaatuisena on helpottunut. Myös isojen ja korkealaatuisten tiedostojen säilyttäminen ja helppo käyttäminen esimerkiksi 6
  • 11. verkkojulkaisemisessa on helpottunut paljon. Teknologia itsessään on mahdollistanut digitoimisen jo useamman vuosikymmenen ajan. Tietojärjestelmiä on myös otettu käyttöön ja kehitelty 1980-luvulta asti. Erityisesti KDK- ja Museo2015-hankkeiden valmistumisen myötä on yhä ajankohtaisempaa ja merkityksellisempää tarkastella valtakunnallisten hankkeiden ohjeistusten ja yksittäisen museon tason näkökulmaa digitointiin. Mielestäni Museo2015 hankkeen päätyttyä aika on enemmän kuin kypsä tarkastelemaan hallinnon julkaisujen ja museon käytännön tason yhteensovittamista. Tietenkään hallinnon vaikutus ei rajoitu vain näihin julkaisuihin, mutta keskityn niihin niiden selkeärajaisuuden tähden. Museo2015- ja KDK-ohjeistukset ovat myös olleet Porin taidemuseon 2014-2016-digitointihankkeissa ensisijaisena ohjeistusaineistona. Pääkysymykseni on siis “Miten Museo2015- ja KDK-hankkeiden ohjeistuksia hyödynnettiin ja miten ne sovitettiin käytäntöön Porin taidemuseon vuosien 2014-2016 digitointihankkeissa?”. Tätä kysymystä pyrin avaamaan kahdella alakysymyksellä, joissa pyrin jaottelemaan 2 eri näkökulmaa ongelmaani. Tarkastelen ongelmaa jatkokysymyksellä: “Miten museo2015-ohjeistuksissa ja KDK-hankkeen julkaisemissa ohjeistuksissa aineiston digitointi ja jatkokäsittely on ohjeistettu?” ja toisella jatkokysymyksellä: “Miten Porin taidemuseon vuosien 2014-2016 digitointihankkeiden käytännön tason ratkaisumalleissa on aineiston digitointi ja jatkokäsittely on toteutettu” Pääkysymyksen jakaminen kahteen alakysymykseen on mielestäni toimiva, koska digitointiprojektissa selkeästi näkyvimmät osa-alueet olivat ohjeistusten hallinnollinen taso ja museon oma arkistotilanne ja käytäntö. Digitointi ja digitointiin liittyvät muut toimenpiteet tapahtuvat näiden kahden tason välimaastossa. Porin taidemuseon projektien tapauksessa työskentely oli mielestäni paljolti näiden kahden näkökulman yhteensovittamisen dialogia. Tällä dialogin rajapinnalla itse digitointi ja aineiston käsittely tapahtui. Tätä rajapinnan toimintaa ja ratkaisuja pystyy parhaiten avaamaan ottamalla huomioon juuri Porin taidemuseon digitointihankkeissa 2014- 2016 tuotetut ratkaisut ja aineistot. Pääkysymys itsessään on perusteltu, koska se keskittyy yksittäiseen projektikokonaisuuteen ja siinä hyödynnettyihin ohjeistuksiin. Vaikka Porin taidemuseon digitointiprojektit ovat yksittäisiä hankkeita museoalan kentällä, pystyy 7
  • 12. niiden suhteesta museohallinnon ohjeistuksiin tekemään havaintoja siitä miten ohjeistukset toimivat käytännön tasolla. Museotoiminnan näkökulmasta on myös kiinnostava tarkastella sitä, mitä digitointiprojektissa arkistoaineistolle tapahtuu ja miten muutos vaikuttaa esimerkiksi mahdollisuuksiin hyödyntää aineistoa museotoiminnassa. Laajemmalla tutkimuksen kentällä tämän pro gradu-työn voi nähdä tapauskohtaisena osana museoalan digitalisoitumisen muutoksen tutkimusta. 1.3. Aineisto ja metodit Ensisijaisena tutkimusaineistonani käytän tutkimuksessani Porin taidemuseossa 2014- 2016 vuosina hyödynnettyjä hallinnon ohjeistuksia. Hallinnon ohjeistuksista olen valinnut suurimman osan ohjeistuksista, joita hyödynnettiin tai pyrittiin hyödyntämään Porin taidemuseon digitointiprojekteissa. Museoviraston Museo 2015-hankkeen julkaisut keskittyivät pääosin luetteloinnin ja sanastojen yhdenmukaistamiseen digitoinnissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeen ohjeistukset käsittelivät pääosin tiedostojen pitkäaikaissäilystä. Toisena tutkimusaineiston osapuolena tutkimuksessani hyödynnän Porin taidemuseon vuosien 2014-2016 digitointiprojektien yhteydessä tuotettuja luettelointimalleja, käytännön ohjeistuksia, hankkeiden loppuraportteja ja projektipäiväkirjaani. Projektipäiväkirjaani olen koonnut omin sanoin 2014-2015 digitointiprojektin aikana ilmenneitä ongelmia, tiedonkeruuta ja digitointiprojektin etenemistä. Yhteisenä nimittäjänä näille aineistoille on se, että ne ovat käytännön tason ratkaisuja tai ratkaisujen tuottamisprosessiin liittyviä aineistoja. Näitä ratkaisuja tarkastelen digitointihankkeiden loppuraporttien ja käytännön ratkaisumallien dokumentoinnin(liitteet 1-5.) avulla. Nämä raportit ja dokumentaatio antavat konkreettista aineistoa hankkeiden käytännöstä. Viittaan myös Porin taidemuseon tuottamiin muihin julkaisuihin ja dokumentteihin, kuten lukuisiin taidemuseon vuosikertomuksiin Porin taidemuseon aloittamisesta 1981 ja vuoteen 2010 asti. Vuosikertomukset ja hankeraportit ovat olleet iso apu erityisesti tarkempien vuosilukujen selvittämisessä aikaisempien hankkeiden osalta. Porin taidemuseon 8
  • 13. vanhimpien vaiheiden taustoittamisessa on vuosikertomusten lisäksi ollut suuri apu henkilökunnan muistitieto. Erityisesti taidemuseon johtaja Esko Nummelin ja Amanuenssi Hilkka Kuusijärvi tarjosivat laajempaa taustatietoa tietojärjestelmien käytöstä 1980-luvulta ja tarjoamaan vanhoja aineistoja tuolta ajalta. Näitä taustalähteitä ovat mm. vanhat tiedotteet ja raportit. Ilman henkilökunnan apua en olisi ollut myöskään tietoinen siitä, että esimerkiksi yksi vanhimmista tekstipohjaisista luettelointijärjestelmistä oli yhä käytettävissä simuloidussa muodossa museon tietokoneilla. Olen hyödyntänyt Porin taidemuseon henkilökunnan tarjoamaa apua ja tietämystä monien asiakirja-aineistojen löytämisessä ja myös kuvituksen tuottamisessa. Digitointihankkeiden taustalla vaikuttaa myös laajempi valtion ja kunnallishallinnon taso, jonka resurssien ja raamien sisällä hankkeet on toteutettu. Olen myös hyödyntänyt kokonaisuvan saamisessa taustamateriaalia kuten esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Porin taidemuseon julkaisemia strategiatavoitteita kuten OKM:n Kulttuuriperintö tietoyhteiskunnassa : Strategiset tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset- julkaisua ja Porin taidemuseon vuonna 2010 julkaisemaa kokoelmapoliittista ohjelmaa. Ohessa listaus tärkeimmistä käyttämistäni julkaisuista, kun viittaan työssäni KDK- tai Museo2015-hankkeen julkaisuihin viittaan seuraaviin aineistoihin: Museo2015-hankkeen julkaisut: - Luettelointiohjeita museoiden digitointiprojekteille 1.0, Leena Furu-Kallio Museovirasto 2012. - Museoiden kokoelmahallinnan kokonaisarkkitehtuuri 1.0, Satu Savia, Museovirasto 2012. -Kokoelmapolitiikan muistilista museoille, Maija Ekosaari, Sari Jantunen & Leena Paaskoski SAKU-projektista Museovirasto 2013. 9
  • 14. - Suositus museoille ontologioiden, luokitusjärjestelmien ja asiasanastojen käytöstä, Leena Furu-Kallio, Museovirasto 2015. - Museoiden luettelointiohje – Arkistoaineisto, Leena Furu-Kallio, Museovirasto 2014. - Museoiden luettelointiohje – Taideteos, Leena Furu-Kallio, Museovirasto 2014. - Museoiden luettelointiohje – Audiovisuaalinen aineisto, Leena Furu-Kallio, Museovirasto 2014. Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeen julkaisut: - Kansallisen digitaalisen kirjaston standardisalkku, KDK-hankkeen julkaisuja, 2014. - Aineistojen ja niiden metatietojen paketointi pitkäaikaissäilytykseen, KDK-hankkeen julkaisuja, 2014. - Säilytys ja siirtokelpoiset tiedostomuodot, KDK-hankkeen julkaisuja 2014. - Aineistojen ja niiden metatietojen paketointi pitkäaikaissäilytykseen. KDK-hankkeen julkaisuja, 2016. Aineistoa tarkastelen sisällön analyysin ja vertailun kautta. Pyrin siis tarkastelemaan Museo2015- ja KDK-hankkeen julkaisujen sisältöä arkistoaineiston digitointiin ja jatkokäsittelyyn liittyen. Analyysini on lähimpänä sisällöntulkinnan teoriaa ja hermeneuttista sisällöntutkintaa, jossa pyrin tarkastelemaan ohjeistussisältöjen ja käytännön suhdetta hermeneuttisen kehän kautta. Metodologian pohjana olen käyttänyt peruskirjoja kuten, Hans-Georg Gadamerin teosta Hermeneutiikka: Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa. Oletuksenani on ohjeistuksista pystyy niiden ilmaistun asiasisällön kautta tulkitsemaan paljon myös ohjeistusten kontekstista. Osin tämä konteksti on suoraan ilmaistu itse ohjeistuksissa. Toisaalta laajempi konteksti ja merkitykset aukeavat suhteuttamalla ohjeistuksen sen luomaan organisaatioon, toisiin 10
  • 15. ohjeistuksiin ja ohjeistusten käytön tilanteisiin. Samalla tarkastelen samoja asioita Porin taidemuseon käytännön toiminnan ja käytännön tasolle tuotettujen ohjeistusten osalta. Vaikka esimerkiksi ohjeistussisällöt eivät itsessään sisällä paljon tulkinnanvaraista tietoa, niiden keskinäinen suhde ja suhde museotason käytäntöön ja toisaalta laajempaan valtionhallinnon toimintakehykseen on tulkinnanvaraisempi ja tapauskohtaisempi. Myös esimerkiksi käyttännön pohjalta syntyneiden ratkaisujen ja raporttien pohjalta pystyy tarkastelemaan tapahtunutta prosessia. Lähtöoletuksenani on, että ohjeistuksilla ja toisaalta työstämissäni digitointiprojekteissa on havaittavissa tietty dialoginen yhteys, jota voi avata kuvailemalla dialogin osapuolia(Ohjeistukset ja käytäntö), niiden välistä yhteyttä(digitointiprojektin ratkaisutaso) ja dialogin osapuolien viitekehyskontekstia(museotason ja hallinnon strategiat). Tämän vertailevan tarkastelun kautta pystyn mielestäni vastaamaan kaikkiin esittämiini tutkimuskysymyksiini. Mainitsemisen arvoista tutkimuksen ja sen riippumattomuuden osalta on myös oman henkilökohtaisen suhteeni huomioiminen tutkimuksessa. Koska olen työskennellyt tutkimani hankkeen ensisijaisena toteuttajana, suhteeni aineistoon on läheinen. Näen tämän erityisesti voimavarana, koska projektissa työskennellessäni olen omakohtaisesti kokenut museoympäristössä museotyöntekijänä kontekstin, jossa digitointiprojekti on toteutunut. Ulkopuolisen tutkijan olisi hyvin haastavaa perehtyä ohjeistuksiin ja digitoinnin käytäntöön ilman kattavaa ja aikaavievää perehtymistä. Olen työn tekijänä samalla koonnut valmista tietoa ohjeistuksista ja käytännöstä, jota pystyn myös tutkijana soveltamaan. Toisaalta tämän tiedon asema on vahvasti sidoksissa Porin taidemuseon aineistoihin ja kontekstiin, kuin myös digitoinnin toteuttajan näkökulmaan. Tutkimuskysymykseni myös heijastaa tätä toteuttajan näkökulmaa, jossa hallintotason ohjeistukset ovat selvästi erillinen kokonaisuus, jonka käytännön tason toteuttaja kohtaa projektin kautta. Koska tutkimuskysymykseni ja aiheeni liittyy juuri käytännön ja teorian kohtaamiseen Porin taidemuseon projektin kontekstissa on en näe läheistä suhdettani aiheeseen suurena ongelmana vaan erityisesti tiedonkeruun kannalta etuna. Ulkopuolisen tutkijan olisi vaikeampi kohdata aihetta ja käytännön tason tieto pitäisi erikseen kerätä, esimerkiksi haastattelujen tai havainnoinnin avulla. 11
  • 16. Toisaalta työnimikkeeni kummassakin projektissa oli projektitutkija. Työtehtäviini kuului erityisesti ensimmäisen hankkeeni aikana ohjeistuksiin perehtyminen ja ratkaisujen tutkiminen. Erityisesti ohjeisusten osalta tekemäni tutkimustyö ei ratkaisevasti eroa siitä, miten olisin tehnyt tutkimustyön akateemisena tutkijana, koska jo projektin aikana olin tietoinen siitä, että toteutan lopputyöni tutkimistani aineistoista. Hankkeen digitointikäytännön osalta oma suhteeni tutkimukseen myös perusteltavissa. Käyttämäni aineistot ja tietämys työstämistäni digitointiprojekteista on ollut ammatillista, digitointiprojektit ovat olleet osa työtehtäviäni, eivätkä esimerkiksi harraste. Näkökulmani aiheeseeni on läheinen, mutta ammatillinen. Ilman tätä läheistä näkökulmaa aiheeseeni en myöskään olisi luultavasti pystynyt tarkastelemaan tätä tutkimusaihetta, ainakaan käyttämieni käytäntöön keskittyvien tutkimuskysymysten kautta. Läheinen yhteyteni tutkimukseen on merkittävä ja mainitseminen arvoinen tutkimuksen näkökulmasta ja se tulee tiedostaa myös tutkimusta tarkastellessa. Valitsemani tutkimuskysymys ja ammatillinen suhteeni aiheeseen kuitenkin pystyvät tuomaan tutkimukseeni riippumattomuutta. Olen myös pyrkinyt tutkimusta tehdessäni huomioimaan oman läheisyyteni tutkimuksen kohteeseen ja siten välttämään sen mahdolliset vaikutukset tutkimukseeni. 1.4. Tutkimus- ja taustakirjallisuus Aiheeni on monialainen kokonaisuus, jossa yhdistyy arkistoinnin ja museoalan teemat, toisaalta digitoinnin ja teknologian näkökulma, kolmantena taiteen ja erityisesti performanssitaiteen dokumentoinnin kysymykset. Aihetta sivuavia tutkimuksia on tehty aikaisemmin ja olen pyrkinyt hyödyntämään niitä työni tutkimuskirjallisuutena. Tutkimukseni kannalta olen pyrkinyt rajaamaan nämä näkökulmat ja teemat tutkimuskysymykseni kannalta läheisimpiin aihealueisiin. Näiksi aihealueiksi valikoitui tiedonhallinnan järjestelmät ja avoimen datan haasteet arkistoaineistossa museokentällä. Osittain lähteinä olen pystynyt hyödyntämään Museo2015- ja Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeiden ohjeistuksia, mutta niitä ei voi kuitenkaan kutsua akateemiseksi tutkimuskirjallisuudeksi. 12
  • 17. Näihin tutkimukseni ongelmiin liittyvää kirjallisuutta olenkin pyrkinyt löytämään yhdistelemällä museoalaa, avointa dataa ja digitointia sivuavista pro gradu-töistä, perusteoksista ja väitöskirjoista. Lähimpänä aihealuettani ovat olleet Ari Häyrisen väitöskirja: Open sourcing digital heritage - digital surrogates museums and knowledge management in the age of open networks (Jyväskylän yliopisto, 2012) ja Maija Ekosaaren Pro gradu-tutkielma Tietokoneet museotyössä – Suomalaisten taidemuseoiden tiedonhallinnan historia ja nykytila(Jyväskylän yliopisto 2008). Suomen tietokoneiden käyttöönoton historiaa olen käyttänyt myös Jaakko Suomisen väitöskirjaa Koneen kokemus. Kirjallisuudessa olen myös huominoinut myös teoksia, jotka liittyvät arkistointiin kuten Valtion taidemuseon julkaiseman ja Helka Ketosen toimittaman Taideteosten luettelointiohjeen(2010). Olen myös hyödyntänyt taustakirjallisuutena ja museoalan näkökulmana museologian oppiaineen perusteoksia, kuten Jouko Heinosen ja Markku Lahden Museologian perusteet(2001) ja Pauliina Kinasen Museologia Tänään(2007) teoksia. Olen myös pyrkinyt taustoittamaan tietojani digitoitujen aineistojen luonteesta esimerkiksi perehtymällä kirjallisuuteen performanssien ja katoavan taiteen arkistoinnista, kuten Erkki Anttosen toimittamaan Performance, aktio, happening, jälkiä katoavasta taiteesta-teokseen(1995) ja avoimen datan osalta myös Merete Sanderhoffin toimittamaan Sharing is caring Openess and sharing in the cultural heritage sector-teokseen(2014). Väitöskirjatason kirjallisuudesta mainittakoon vielä myös István Kecskemétin Papyruksesta megabitteihin – Arkisto- ja valokuvakokoelmien konsenrvoinnin prosessin hallinta-teos. Kecskemétin teos tarkastelee konservoinnin lisäksi myös digitoinnin käytäntöä ja projektitason toteutusta valokuva-aineiston näkökulmasta. Kirjallisuuteni on keskittynyt pääosin suomalaiseen tutkimuskirjallisuuteen, koska aihe ja museoiden toimintakenttä rajoittuu selkeästi Suomen tilanteeseen. Suomen tilanne ei tietenkään ole tapahtunut tyhjiössä vaan muutos on tullut ulkomailta. Olen myös perehtynyt myös kansainväliseen kirjallisuuteen aiheesta kuten museoiden ja kulttuuriperinnön digitalisoitumista ja avointa dataa käsitteleviin artikkelikokoelmiin. Näistä kokoelmista esimerkkeinä mm. Fiona Cameronin toimittama Theorizing digital cultural heritage ja Herminia Dinin toimittama The Digital Museum A Think Guide. Kansainvälinen kirjallisuus on kuitenkin ollut pääosin taustoittavana elementtinä. Myös esimerkiksi KDK- ja Museo2015- hankkeiden julkaisujen standardit ja ohjeet pohjaavat kansainvälisiin ohjeistuksiin 13
  • 18. kuten Brittiläisen Collections Trust-säätiön tuottaman SPECTRUM-standardiin ja Yhdysvaltojen Kongressin kirjaston ohjeistuksiin digitaalisen aineiston metadatasta. Mielestäni tämä taustoittava perehtyminen kansainväliseen kirjallisuuteen ja ohjeistuksiin on riittävä koska keskityn Suomen tilanteeseen ja kansainvälinen konteksti ei ole ensisijaisella tasolla tutkimusaiheessani. Ekosaaren tuottama hyvin kattava tausta-aineisto Suomen museoalan tietojärjestelmien ja tietokoneiden käytön historiasta on ollut erityisen hyödyllinen taustatietojen lähde. Ekosaari on myös itse työskennellyt Suomen museoalalla Valtion taidemuseolla(nykyinen Kansallisgalleria) vuosien 1996-2008 aikana tietojärjestelmähankkeissa kuten esimerkiksi Valtion taidemuseon taidetietokantaan liittyvässä VATI-projektissa. Ekosaari on lopputyössään tarkastellut historian lisäksi erityisesti Museo2015- ja KDK-hanketta edeltäneitä museoalan hankkeita ja tietokantaprojekteja. Ekosaari tarkastelee myös tapauskohtaisesti museokentän tietojärjestelmähankkeiden historiaa ja kehitystä. Ekosaaren työ on ollut hyvänä perustana perehtyessä Museo2015- ja KDK-hanketta edeltäneisiin tapahtumiin Suomen museokentällä. Ari Häyrinen on väitöskirjassaan keskittynyt oman tietojärjestelmäprojektinsa näkökulmasta tarkastelemaan digitoinnin, avoimen datan, tekijänoikeuksien ja tiedonkäsittelyn näkökulmaa. Väitöskirja on ollut hyödyllinen, koska siinä on käsitelty digitoinnin ja digitoitavan esineen luonnetta, jotka ovat myös huomionarvoisia Porin taidemuseon digitointiprojekteissa. Häyrinen käsittelee kirjassaan myös sanastojen, käsitejärjestelmien ja ontologioiden merkitystä digitoinnissa ja digitaalisen aineiston hallinnoinnissa. Erityisesti sanastot ja ontologiat ovat tärkeitä arkistoaineiston käytön ja hallinnoinnin kannalta, sanastoja ja ontologioita on pyritty hyödyntämään Porin taidemuseon digitointiprojektien aikana ja myös Museo2015-hankkeen ohjeistuksissa käsitellään sanastojen ja ontologioiden käyttöä. Häyrinen myös tarkastelee aineiston käyttöä ja julkaisua avoimena datana esimerkiksi tekijänoikeuksien näkökulmasta. Myös tämä teema sivuaa aihettani, koska Porin taidemuseon digitointiprojektien yhtenä tavoitteena oli arkistoaineiston avaaminen verkkoympäristössä. Tutkimuskysymykseni näkökulmasta tämä aihealue on kuitenkin aiheenrajauksen 14
  • 19. ulkopuolella. Mielestäni mainitsemieni julkaisujen hyödyntäminen on perusteltua, koska niiden aiheet ovat koskettavat tutkimuskohdettani ja tutkimuskysymystäni useammalta osa- alueelta. Perustelua tukee myös se, että valitsemani kirjallisuus ei sisällä vain yhtä näkökulmaa tutkimusaiheeseeni vaan jokaisella julkaisulla on erilainen kosketuspinta aiheeseen, joka myös on monialainen. 2. Käsitteitä, taustaa ja historiaa 2.1. Suomen museokentän ja Porin taidemuseon tietokonearkistoinnin historiaa Esittelen tässä luvussa Suomen museoalan tietokanta- ja digitointihankkeiden historiaa. Tämä aihealue itsessään riittäisi useamman lopputyön aiheeksi, joten yleisen esittelyn ohella keskityn pääosin hankkeisiin ja tapahtumiin, jotka liittyvät erityisesti taidemuseokenttään ja Porin taidemuseon toimintaan. Käyn läpi myös lyhyesti tiedonhallinnan järjestelmät, joita on käytetty Porin taidemuseossa museon perustamisesta nykypäivään. Tarkastellessa museoiden ja digitoinnin suhdetta on mielekästä määritellä niin digitointi kuin myös museo perustermeinä. Museolla tarkoitetaan yleensä julkista kulttuuriperinnön säilyttämiseen tarkoitettua instituutiota. ICOM, eli International Council of Museums on kansainvälinen museoiden ja museoammattilaisteen organisaatio. ICOM pyrkii tuottamaan ja kehittämään museoiden ja kokoelmien hallintaan standardeja ja käytännön malleja. ICOM on määrittänyt museon seuraavasti: “A museum is a non-profit, permanent institution in the service of society and its development, open to the public, which acquires, conserves, researches, communicates and exhibits the tangible and intangible heritage of humanity and its environment for the purposes of education, study and enjoyment. “ - ICOM:in 22 vuosikokouksessa kirjattu määritelmä, 2007, Itävalta 15
  • 20. ICOM:in määritelmä pitää sisällään ihmiskunnan materiaalisen ja immateriaalisen perinnön keräämisen, säilyttämisen, tutkimuksen ja esittämisen. Tästä määritelmästä on hyvä aloittaa tarkastellessa museolaitosta, koska ICOM on museokentän toimijoista suurimpia ja kansainvälisimpiä. Museot Suomessa ovat usein julkisia, eli ne kuuluvat kuntien tai valtion omistukseen. Tällöin toiminta kuuluu paikallisen kunnan tai valtion palveluntuotantoon ja toimii myös näissä hallinnollisissa toiminnan rajoitteissa. Valtiohallinnan tasolla museo- ja kulttuuriperintöasioista vastaa Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osasto. Museovirasto on OKM:n alaisuudessa toimiva organsaatio, joka vastaa museotoimen johdosta, kehittämisestä ja kulttuuriympäristön suojelust ja tutkimuksesta. Esimerkiksi juuri tarkastelemani Museo2015-hanke ohjeistuksineen oli Museoviraston johtama hanke kun taas Kansallinen digitaalinen kirjasto-hanke oli suoraan OKM:n ohjausryhmän koordinoima hanke. Myös Porin taidemuseon toiminnassa valtiohallinnon ja toisaalta kunnallisen toiminnan antama viitekehys on se, jonka sisällä kaikki museon toiminta tapahtuu. Tämä hallinnon viitekehys voi olla toisaalta museotoiminnan toimivuuden tae, mutta toisaalta musetoiminan edellytykset ovat sidoksissa senhetkiseen julkiseen budjettiin. Museolaitoksen perusrakenteisiin kuului ICOM:in lauselman perusteella mm. aineellisen ja aineettoman (kulttuuri)perinnön kerääminen, säilyttäminen ja sisältöjen tarjoaminen yleisölle. Tämä kulttuuriperintö voi olla esimerkiksi konkreettisia esineitä, taideteoksia, pöytäkirjoja tai muita dokumentteja, mutta ne voivat olla immateriaalisia sisältöjä ja dokumentteja. Nämä edellämainitut erilaiset dokumentit ovat museokokoelmien perustana. Porin taidemuseon vuonna 2010 julkaisemassa kuvataidepoliittisessa ohjelmassa on myös Porin taidemuseon kokoelmat määritelty museon toiminnan perustana(Porin taidemuseon kokoelmapoliittinen ohjelma, 2010, 5). Porin taidemuseon kokoelmiin kuuluu mm. Taidemuseon perustamiseen vaikuttaneen Maire Gullischenin säätiön taidekokoelma ja Porin kaupunkin julkisten teosten kokoelma. Arkistoaineistot, kuten asiakirja-aineistot ja nauhoitetallenteet eivät suoraan kuulu museokokoelmiin vaan ne ovat usein esimerkiksi kokoelmien tutkimuksen ja tutkimuksen erillisarkisto. Myös Porin Kokoelmapoliittisessa ohjelmassa(Porin taidemuseon kokoelmapoliittinen ohjelma 2010, s. 34)nämä aineistot on määritetty omaksi kokonaisuudekseen. Porin taidemuseon kokoelmista erilliset arkistot voi jaotella tutkimusarkistoon, virka- 16
  • 21. arkistoon valokuva-arkistoon ja media-arkistoon. Nämä aineistot ovat syntyneet museon oman toiminnan kautta, esimerkiksi näyttelydokumentaation ja taiteilijahaastattelujen kautta. Porin taidemuseon kokoelmapoliittisessa ohjelmassa mainitaan myös pyrkimys näiden arkistoaineistojen ja digitointiin ja intergroimiseen KDK-hankkeessa suunniteltuun julkaisu- ja käyttöliittymäympäristöön(Porin taidemuseon kokoelmapoliittinen ohjelma 2010, 30). Digitointihankkeet, joissa olen ollut osallisena nivoutuvatkin juuri näihin taidemuseon kokoelmapoliittisessa suunnitelmassa esitettyihin linjauksiin. Näitä linjauksia on taas pyritty toteuttamaan edellämainittujen valtion ja Porin kaupungin hallintorakenteiden sisäisessä viitekehyksessä. Suomessa julkisten museoiden luetteloinnin alkuvaiheet sijoittuvat 1800-luvun puoliväliin Suomen taiteilijayhdistyksen alkuaikoihin kun taidekokoelmia alettiin kartuttaa ja hankintoja kirjata ylös.(Ekosaari 2008, 12) Ensialkuun luettelointiin käytettiin katalogiluontoista pääkirjaa(catalogue raisonné, Ekosaari, 2008, 12), johon kirjattiin esimerkiksi taidehankintoja ja kokoelmatietoja. Näihin katalogeihin koottiin pääosin vain perustietoja kuten hankintatietoja jne. Inventaariotyyliset kirjat eivät enää pian riittäneet kasvavaan tiedonkäytön tarpeeseen ja kirjojen rinnalle alkoi ilmestyä 1900-luvun puolella pahvikorttipohjaisia kortistoja. Esimerkiksi Kuvataiteen keskusarkistossa kortistoa alettiin käyttää vuonna 1924. (Ekosaari, 2008, 24) Kortistot olivat järjestetty esimerkiksi taiteilijan nimen mukaan, jonka perusteella tietoa pystyi kortteja selaamalla etsimään. Tietokoneita alkoi ilmestyä jo 1900 luvun ensimmäisen puolikkaan aikana myös Suomeen(Suominen, 2003, 126). Ensimmäiset koneet olivat usein laskentaan tarkoitettuja reikäkorttikoneita, joissa tieto oli merkitty tietokoneelle ymmärrettävässä muodossa reikiä hyödyntäen.(Suominen, 2003, 126). Sotien jälkeen ensimmäisiä koneita otettiin käyttöön esimerkiksi vakuutusyhtiöiden, pankkien ja julkishallinnon, kuten kelan käyttöön.(Ekosaari 2008, 19). Ensimmäinen tietokone Suomessa olikin juuri Postipankin käyttöön otettu IBM650, jota kutsuttiin tuttavallisemmin nimellä ENSI(Suominen 200, 66). Kuitenkin muuhun toimintaan kuten museoihin tietokoneet alkoivat ilmestyä vasta hiukan myöhemmin. 17
  • 22. Tietotekniikan yleistymisen ja jatkuvan arkipäiväistymisen myötä Suomessa 1980- luvulla myös museoiden käyttöön alettiin hankkia ensimmäisiä tietokoneita. Koneita käytettiin pääosin esimerkiksi kokoelmatietojen luettelointiin ja postin hallintaan. 1980- luvun tietokoneet eroavat nykyisistä tietokoneista esimerkiksi siinä, että niissä ei usein ollut graafista käyttöliittymää vaan tietokoneen käyttö tapahtui tekstikomentojen avulla. Myös tietokoneet itsessään saattoivat olla hajautettuja, eli itse tietokone saattoi sijaita yhdessä paikassa, mutta sitä pystyttiin hyödyntämään eriliisten käyttöpäätteiden kautta useammasta sijainnista. Esimerkiksi Porin kaupungissa oli käytössä tällainen ratkaisu 1980-luvun aikana. Tällaiset ratkaisut johtuivat usein tuon ajan tietokonekuluista, yksikin tietokone oli iso sijoitus ja jos esimerkiksi kaupunki hankki oman tietokoneen sen laskentatehosta pyrittiin ottamaan kaikki resurssit käyttöön. Itse luettelointiohjelmistot vaihtelivat myös paljon. Luettelointiohjelmisto saattoi esimerkiksi olla asiantuntijan juuri tietylle laitteelle ja juuri kyseisen arkiston luettelointia varten suunnittelema ohjelmisto, jota ei voinut siirtää suoraan toiseen käyttöjärjestelmään tai tietokoneeseen. Esimerkiksi juuri Porin taidemuseon ensimmäinen luettelointii n käytetty PDP11-tietokone ohjelmistoineen toimi tällä periaatteella(Ekosaari 2008, s. 28 ja Porin taidemuseon vuosikertomus 1981, 79) Tietokoneiden arkipäiväistymisestä huolimatta yhtenäistä sähköistä luettelointimallia ei suoranaisesti vielä ollut vaan jokainen museo teki kokeiluja itsenäisesti kortistojen pohjalta.(Ekosaari 2008, 35-37) Kiinnostus tietotekniikkaan kasvoi kuitenkin hiljalleen ja jo vuonna 1985 Museoiden tietotekniikkaryhmän muistiossa oli hahmoteltu pohjaa yhtenäiselle tiedonhallintajärjestelmän kehittämiselle Suomen museoissa. Yhtenäinen sähköinen tiedonhallinta kuitenkin jäi vielä puheiden tasolle, vaikkakin yksittäisten museoiden tasolla oli ja alkanut muodostua erilaisia ratkaisumalleja. Hajanaisuuteen on vaikuttanut museoiden keskenään hyvin vaihtelevat aineistot ja esineistöt. Esimerkiksi nykytaiteen museolla ja vaikkapa kulttuurihistorian museolla on hyvin erilainen esineistö luetteloitavana, myös arkistoaineistot voivat olla hyvin erilaisia. Museoalan teknistyminen ja digitalisoituminen on tapahtunut useamassa vaiheessa 1970-luvun lopulta alkaen ja museoiden välillä vaihdellen. 18
  • 23. Porin taidemuseo oli aikaansa nähden hyvin aikainen tietotekniikan omaksuja(Ekosaari, 2008, 28). Taidemuseon vihkiäisten aikoihin taidemuseon hallinnolla oli jo selkeä kuva tietotekniikan hyödyntämisestä taideteosten luetteloinnista(Ekosaari 2008, 28). Taidemuseon avajaisten aikaan järjestetyt taidemuseopäivät voi nähdä myös tärkeänä merkkipaaluna taidemuseoiden tietokoneistumisessa. Avajaisissa Porin taidemuseon ensimmäinen johtaja Marketta Seppälä piti asiantuntevan puheen taideteosten luettelointijärjestelmästä, jota käytettäisiin Porin kaupungin hankkimilla PDP11- tietokoneilla3 . (Porin taidemuseon vuosikertomus 1981, 79) Järjestelmän suunnitelmassa on esitelty siihen tulevia tietoja ja niiden vaatimia merkkimääriä järjestelmässä. Pääpiirteiltään järjestelmän luettelointitiedot vastasivat silloisen fyysisen kortiston tietoja taideteoksesta, kuten omistus- ja hankintatietoja. Järjestelmä itsessään oli hyvin rajallinen erityisesti luettelointiin käytettävissä olevien kirjoitusmerkkien lukumäärän osalta, tämä on varmasti tuottanut ongelmia itse luettelointivaiheessa kun iso tietomäärä on pitänyt puristaa tiettyyn määrään kirjoitusmerkkejä. Toisaalta ratkaisu on tähän merkkimäärään ja museokentällä aikaiseen ajankohtaansa nähden hyvin innovatiivinen. Puheessa myös on mainittu suunnitelma hyödyntää suunniteltua järjestelmää myös arkiston ja kirjaston aineistojen luettelointiin. Ohessa Seppälän 1981 avajaispuheessaan esittelemä taideteosten tietokoneluetteloinnin malli: teoksen numero 7 merkkiä esim. MG0001, jossa kaksi ensimmäistä merkkiä on koodiosa Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmalle, viimeinen numero teoksen inv.numero. Numerosarjan välissä olevat nolla eivät tulostusmuodossa näy. Merkkivaraus mahdollistaa tietojen tallentamisen 99.999 teoksesta/kokoelma taiteilijan nimi (suku- ja etunimi) 33 merkkiä jos nimi on pidempi kuin sille varattu kenttä, jätetään loppuosa pois taiteilijan elinaika 6 merkkiä esim. 185722, mikä tulostuksessa näkyy muodossa 1857-22 3 Digital Eguipment corporationin valmistama 16-bittinen tietokonemalli. 19
  • 24. taiteilijan kansalaisuus 3 merkkiä esim. SUO, DDR, USA teoksen nimi 40 merkkiä teoksen valmistumisvuosi 4 merkkiä 81 teoksen tekniikka 6 merkkiä päälaji, esim. maalaus, grafiikka, veistos – ensimmäinen kirjainkoodi alalaji, esim. öljy, tempera, litografia, jne. viidellä kirjainkoodilla MÖLJYM = maalaus, öljymaalaus GLITOG = grafiikka, litografia mitat (korkeus x leveys) 8 merkkiä senttimetreissä, maksimi 9999 x 9999 cm grafiikasta laatan mitat jos tiedetään hankintavuosi 4 merkkiä hinta 7 merkkiä maksimi 9999999 mk vakuutusarvo 7 merkkiä teoksen kunto 1 merkki esim. 1 = hyvä 2 = tyydyttävä 3 = huono Yhden merkin varaus mahdollistaa myös tarkemman kunnon erittelyn, jossa 10 eri variaatiota kehyksen kunto 1 merkki kats. edell. sijoituspaikka 16 merkkiä esim. TAIDEMUSEO, Kaupungintalo, Päärnäisten vanhainkoti valokuvausnegatiivin säilytyskoodi 7 merkkiä 82 museossa käytettävän järjestelmän mukaan merkitään 20
  • 25. mahdollisimman tarkasti, luettelointinumeron ja säilytyskansion ja sen sivun mukaan diakuvakoodi 1 merkki 0 = ei ole, 1 = on diat säilytetään museossa taiteilijoitten mukaan ryhmiteltyinä tai muina sarjoina, säilytyspaikan koodi tarpeeton lisätieto 1 merkki Yhteensä 152 merkkiä Samassa yhteydessä myös Porin taidemuseon henkilökuntaan kuulunut Yrjö Nurkkala piti puheen aluetaidemuseon arkistojärjestelmästä. Puheessa huomionarvoista on Nurkkalan huomiot luettelointitiedon ja sen määrittelyssä tiedonhallintajärjestelmien käytössä. Nurkkala myös korosti museoiden johtotasolta tulevaa näkemystä ja politiikkaa tiedonhallinnassa.(Porin taidemuseon vuosikertomus, 1981, 92) Tietokoneet olivat siis vahvasti ja asiantuntevasti Porin taidemuseossa alusta asti osana arkistotoimintaa ja strategiaa. Mielestäni tärkeä huomio on myös puheiden yhteydessä pidettyjen keskustelujen koosteista nouseva tulevaisuudenkuva ja strategisuus, on oltu esimerkiksi tietoisia siitä, että teknologinen kehitys tulee jatkumaan ja “pysyvään ideaalitilaan” ei tulisi missään vaiheessa edes pyrkiä.(Porin taidemuseon vuosikertomus 1981, 89). 21
  • 26. Kuva 2. Kuvakaappaus Porin taidemuseon laitteistolla emuloidusta käynnistysnäkymästä dbase- pohjaisesta postijärjestelmästä, jota Porin taidemuseolla käytettiin 1980-luvulla postin hallinointiin ja aineistojen luetteloimiseen. Porin taidemuseo, Simo Rissanen 23.4.2016 Kuva 3. Kuvakaappaus Porin taidemuseon laitteistolla emuloidusta käyttöliittymänäkymästä dbase- pohjaisesta postijärjestelmästä. Porin taidemuseo, Simo Rissanen 23.4.2016. 22
  • 27. Isoimpana haasteena Porin taidemuseon aikaisemmissa digitointihankkeissa on ollut valmiiden ohjeistusten ja käytännön puute, esimerkiksi Museoviraston tasolta ei ole tullut laajoja yleisiä ohjeistuksia digitointiprojekteihin ja sähköiseen luettelointiin ennen Museo2015-hanketta. Tietovarantojen yhdenmukaisuudesta on ollut mainintoja jo mm. Museoiden tietotekniikkaryhmän muistiosta alkaen, mutta konkreettista organisaatiota tai mallia ei vielä ollut. Kuitenkin esimerkiksi Porin taidemuseo oli melko vahvalla pohjalla alusta asti henkilökunnan näkemyksen ja ammattitaidon osalta. 1980-luvun aikana Porin taidemuseossa hyödynnettiin ainakin neljää ensimmäistä versiota(I-IV) Dbase- tiedonhallinta/tietokanta-järjestelmästä. Dbase on järjestelmä, joka koostui erillisistä osista kuten esimerkiksi päätietokannasta ja tiedustelujärjestemästä, jotka on koottu yhdeksi kokonaisuudeksi. Porin taidemuseon käytössä olleet vanhemmat Dbasen- järjestelmät eivät sisältäneet graafista käyttöliittymää vaan niitä hallinnoitiin kirjoitettavien komentojen avulla. Porin taidemuseossa Dbasella hallinnointiin kokoelmatietojen lisäksi myös postia ja kirjaston aineistoja. Kuvataiteen keskusarkisto otti heti perustamisensa aikoihin 1990-luvun alussa johtavan aseman tietokonepohjaisen taideluetteloinnin hallinnoinnissa. Kesäkuussa 1991 aloitettiin Valtakunnallisen taideteosrekisterin – VALTTERI:n kehittäminen työryhmäpohjalta. VALTTERI otettiin ensimmäisenä koekäyttöön Porin taidemuseossa vuonna 3.6.1994. VALTTERI-järjestelmän pohjalta jatkettiin VATI-järjestelmällä. Hanke päättyi vuonna 1997. Vaikkakin hanke ja sen lopputuote eivät olleet toteutukseltaan täysin onnistuneita.(Ekosaari 2008, 59-60) Vati/Valtteri-hankkeet saivat jatkoa Vati2000-hankkeen muodossa, joka myöhemmin vaihtoi nimensä Muusa-hankkeeksi. VALTTERI- ja VATI-hankkeissa hyödynnettiin kansainvälisiä julkaisuja tukena luetteloinnin suunnittelussa, kuten Sveitsin kansallisesti ja alueellisesti merkittävän kulttuuriomaisuuden rekisterin julkaisua Dokumentations – Standard für die Malerei und die graphiscen künste(1991) ja Tanskan kansallisgallerian julkaisua Kunst indeks Danmark, En håndbog(1988). 23
  • 28. Kuva 4. Valtterin tulevasta koekäytöstä tiedotettiin innokkaasti, Porin taidemuseon tiedote aiheesta 1994. Porin taidemuseon arkisto, aluetaidemuseon arkisto, VATI/VALTTERI-aineistokokonaisuus. 24
  • 29. 1996-1997 toteutettiin KAMUT1- ja 2-hankkeet(Kirjastojen, arkistojen ja museoiden tietojärjestelmien yhteiskäytön edistämisen työryhmä). KAMUT1-hankkeessa oli mukana mm. Museovirasto, Kansallisarkisto, Valtion taidemuseo ja Helsingin Yliopiston ja kaupungin kirjastot, Turun maakuntakirjasto, -arkisto, ja -museo, sekä Turun kaupungin tietopalveluosasto ja SKS:n kirjallisuusarkisto. Näitä hankkeita pohjusti 1990-luvun puolivälissä mm. kansalliset tietoyhteiskuntastrategiat. Hanke valmisteli ja alusti eri organisaation yhteiselle luettelotoiminnalle tuottamalla minimivaatimukset luettelointitoiminnalle. Digitointi aloitettiin Porin taidemuseolla myös aikaisin, ensimmäinen maininta digitoinnista löytyy vuoden 1995 vuosikertomuksessa(Porin taidemuseon vuosikertomus 1995, 20). Ensimmäiset digitoidut aineistot olivat valokuvia Porin taidemuseon kuva-arkiston aineistosta. Digitointi oli alusta asti jatkuvaa, mutta samalla projektiluontoista, kuten muutenkin museokentällä tuohon aikaan. Valokuva-aineistoa luetteloitiin Porin taidemuseolla jo vuonna 1990 dbase III- järjestelmällä, josta siirryttiin 1995 vuoden jälkeen Paradox-järjestelmän4 pohjalta muokattuun Valokuva-nimiseen järjestelmään. Huomionarvoista on, että myös tämä siirtymä toteutui Porin taidemuseon sisällä, Paradox-järjestelmän sovellus tuotettiin itse omatoimisesti. Valokuva-järjestelmässä oli jo graafinen käyttöliittymä, mutta kuvailutietojen merkkimäärä oli yhä rajallinen, myös kuvailukenttien määrä oli rajallinen. Luultavasti myös kenttien täyttäminen ja sanastonkäyttö on ollut ongelma, koska kenttiin on voinut luetteloija kirjoittaa mitä tahansa ja selkeää ohjeistusta asiasanaston käyttöön ei vielä tuolloin ole ollut käytössä. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että saman asian on voinut kuvailla lukuisin eri tavoin riippuen siitä kuka on ollut luetteloimassa aineistoa. 4 Tietokantojen hallintaan suunniteltu tietokoneohjelma. 25
  • 30. Kuva 5 ja 6. Valokuva-aineiston luettelonäkymää Valokuva-ohjelmistossa, kuvakaappaus, Porin taidemuseo, Simo Rissanen ja Sakari Hanhimäki, 24.4.2016. 26
  • 31. Valokuva-järjestelmän tietoja alettiin siirtää 2012-vuoden jälkeen selainpohjaiseen E- kuva-järjestelmään(Porin taidemuseon vuosikertomus 2012, 49). E-kuva on yhä käytössä Porin taidemuseolla kuva-aineiston luettelointikäytössä. Myös E-kuvan käytössä on jonkin verran haasteita, esimerkiksi kaikkea aineistoa ei ole ehditty luetteloida järjestelmään ja luettelointikentät on teoriassa mahdollista jättää tyhjiksi aineistoa luetteloidessa. Myös E-kuvassa on avoimet kirjoituskentät joten kontrolloidun sanaston käyttöä ei käytännössä ole mahdollista varmistaa. Toisaalta E-kuva on selainpohjaisena helppokäyttöinen eikä vaadi tiettyä laitteistoa tai työpistettä käytettäväksi. E-kuvassa myös kuvailuun käytettävien kirjoitusmerkkien määrä on selvästi suurempi. Tämä järjestelmä on ensimmäinen järjestelmä, jossa kuva-aineisto ja luettelointitieto ovat samassa yhteydessä ja voi suoraan sanoa, että kyseessä ei ole enää täysin puhdas luetteloinnin ja rekisteröinnin järjestelmä. Kuva 7: Käyttöliittymänäkymää selainpohjaisesta E-kuvasta, kuvakaappaus. Porin taidemuseo, Anni Saisto, 24.5.2015. 27
  • 32. Vuonna 1997 Opetusministeriö käynnisti Myytti-projektin, jonka tavoitteena oli saada museoiden kokoelmat luetteloitua digitaalisesti. Myytti-rahoitukseen olivat oikeutettuja valtionosuutta saavat museot. Myös Porin taidemuseossa hyödynnettiin Myytti-rahoitusta digitointiprojekteissa vuodesta 1998 alkaen(Porin taidemuseon vuosikertomus 1998, 27). Myytti-projektin rahoitusta on taidemuseon julkaisujen perusteella hyödynnetty digitointiprojekteissa ainakin vuonna 2008(Porin taidemuseon vuosikertomus 2009). Myytti-rahoituksen turvin digitointiin valokuva-arkistoa ja siirrettiin luetteloitua aineistoa vanhasta VATI-järjestelmästä tuoreempaan MUUSA- järjestelmään.(Porin taidemuseon vuosikertomus 2007, 20 ja Vuosikertomus 2008, 44). Porin taidemuseossa on vuosikertomusten perusteella käytetty Myytti-projektin rahoitusta viimeisen kerran vuonna 2009-2010(Porin taidemuseon vuosikertomus 2010, 36). Vuonna 2008 Porin taidemuseossa pilottitestattiin media-arkiston aineistojen viitetietoihin ja luettelointiin tarkoittua Avokaado-ohjelmistoa. Kyseistä ohjelmista käytetään vielä mm. Nykytaiteenmuseo Kiasmassa. Porin taidemuseossa Avokaadoa ei saatu pysyvään käyttöön Porin taidemuseossa pilottivaiheen jälkeen. Myytti-projektin jälkeen arkisto- ja digitointiprojekteja toteutettiin Porin taidemuseossa mm. Opetus- ja kulttuuriministeriön museoiden innovatiivisten hankkeiden avustusrahoilla. Myös 2014-2016 hankkeet oli toteutettu innovatiivisten hankkeiden avustusten avulla. 2.2. Uusimmat suuret toimijat, Kansallinen digitaalinen kirjasto ja Museo2015. Museo2015-hanke oli Museoviraston johtama valtakunnallinen museoiden yhteishanke, jonka tavoitteena oli tuottaa työkaluja ja ohjeistuksia museokokoelmien sähköisen kokoelmanhallinnan kehittämiseen. Hanke käynnistettiin vuonna 2012. Samaan aikaan Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti myös arkistoaineistoihin ja arkistojen yhtenäisen hakupalvelun tuottamiseen keskittyneen AHAA-hankkeen, joka jatkuu vuoteen 2018 asti ja on tällä hetkellä pilottivaiheessa. AHAA-hankkeen tavoitteena on olla taustajärjestelmänä Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeessa. 28
  • 33. Museo2015-hankkeen tehtäviksi on museoviraston nettisivuilla listattu yhtenäisten luettelointiohjeiden kehittäminen, museoiden kokoelmanhallinnan kokonaisarkkitehtuurin päivittäimen, uuden kokoelmanhallintajärjestelmän(MuseumPlus) kehittäminen ja asiantuntemuksen tarjoaminen museoille, jotka ovat liittymässä museoiden, arkistojen ja kirjastojen yhteiseen Finna-tietokantaan. Porin taidemuseon digitointiprojekteissa on pyritty huomioimaan tämän hankkeen luettelointiohjeet ja muut julkaisut. Kansallinen digitaalinen kirjasto-hanke, eli KDK oli Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2008 käynnistämä hanke. Hankkeen pohjana oli Tietotekniikan keskuksen(CSC) museovirastolle tuottama selvitys Museoiden kokoelmanhallintajärjestelmät – Nykytila ja vaihtoehtoiset kehitysmallit(2011). CSC:n selvitys oli hyvin asiantunteva ja kattava selvitys tiedonhallinnan ja arkistoinnin senhetkisestä tilasta suomen museoalalla. Selvityksessä myös tuotiin esille erilaisia ratkaisumalleja ja kansainvälisiä tiedonhallinnan järjestelmiä, joita voisi soveltaa myös Suomen museoalan käyttöön osana ratkaisua. CSC:n selvitys oli pohja, jolta KDK-hanke aloitettiin. Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeen tarkoituksena oli lisätä kirjastojen, arkistojen ja kulttuuriperinnön merkitystä yhteiskunnassa. Hankeen osana on mm. tuotettu edellämainittu Finna-palvelu, jonka kautta pystyy tarkastelemmaan useiden kirjastojen, arkistojen ja museoiden digitaalisia aineistoja ja museoesineiden metatietoja. Hankeessa pyritään myös löytämään ratkaisu digitaalisten aineiston pitkäaikaissäilytyksen ongelmiin. Finnan lisäksi hankkeessa kehitellään KDK-PAS- palvelua, jonka tavoitteena on tarjota kirjastoille, arkistoille ja museoille pitkäaikaissäilytyspalvelu. KDK-hankkeen osalta on tuotettu mm. pitkäaikaissäilytykseen ja tiedostomuotoihin liittyviä ohjeistuksia. Tavoitteena on saada myös Porin taidemuseon aineistoja mukaan KDK-PAS järjestelmään kun se valmistuu. Erityisesti aineistojen pitkäaikaissäilytyksen varmistamiseksi Porin taidemuseon digitointiprojekteissa on pyritty ottamaan huomioon KDK:n julkaisut esimerkiksi pitkäaikaissäilytykseen sopiviin tiedostomuotoihin liittyen. 29
  • 34. Kuva 8. Käyttäjänäkymä selaimella FINNA-palvelun etusivusta osoitteessa www.finna.fi. Kuvakaappaus, Sakari Hanhimäki, 24.5.2016. KDK- ja Museo2015-hankkeiden toiminta ajoittuu aikaan kun aloitin Porin taidemuseolla ensimmäisen arkistohankkeen parissa 2014. Myös KDK- ja Museo2015- hankkeiden julkaisut olivat tällöin myös uunituoreita, iso osa Museo2015-hankkeen julkaisuista valmistui vasta projektini ollessa täydessä vauhdissa. Julkaisujen ajankohtaisuus ja niiden pyrkimys tarjota yhtenäinen ohjeistus museoalalle olivat tärkeitä tekijöitä siinä, että ne valikoituivat tärkeäksi osaksi aineistoa Porin taidemuseon arkistohankkeissa 2014 alkaen. 30
  • 35. 3. Teoriaa, ohjeistuksia ja käytäntöä 3.1. Digitoinnista ja aineistoista Kuten johdannossa jo mainitsin, esimerkiksi digitoitu valokuva tallentuu tietokoneelle digitaalisessa muodossa. Digitaalisessa muodossa olevaa aineistoa on helppo siirtää kopioida ja työstää monin tavoin. Arkistoaineiston digitaalisuus ja sen suhde alkuperäiseen analogiseen aineistoon kuten vaikka videonauhaan tai valokuvattuun taideteokseen on perustavanlaatuisesti hyvin ongelmallinen. Mikä on alkuperäisen museoesineen tai arkistotaltioinnin keskinäinen suhde esimerkiksi arkistoinnin näkökulmasta? Onko digitaalinen kappale täysin vastaava alkuperäisen aineiston kanssa, entä jos aineisto on alkujaan diginatiivia, kuten digitaalisella kameralla kuvattu video tai valokuva? Digitoitu kappale voi teoriassa säilyä myös pidempään kuin sen alkuperäisversio. Tilannetta sekoittaa entisestään myös se jos kyseessä on esimerkiksi Porin taidemuseon hankkeiden tapaan taideteosaineistoa kuten 2014-vuoden hankkeessa digitoituja Nyte Ry:n performansseja. Esimerkiksi juuri performanssia digitoidessa tulee ottaa huomioon jo se, että performanssin nauhoitus on itsessään vain taltiointi uniikista teostapahtumasta. Taiteen teorian näkökulmasta itse performanssin dokumentointkin sisältää hyvin syvällisiä teoreettisia ongelmia(Kanerva, Anttonen 1995, s. 144). Pelkästään tästä näkökulmasta performanssitaltioinnin luettelointi ja käsittely arkistoinnissa on hyvin haastava. Performanssitaltiointi kuuluu yleensä kokoelmien sijasta arkistoaineistoon, kuten esimerkiksi Porin taidemuseon NYTE ry:n performanssit kuuluvat. Toisaalta performanssin nauhoitteen voi nähdä osana teosdokumentaatiota, vaikka taltiointi tai edes alkuperäinen performanssitilanne itsessään eivät ole kokonainen taideteos. Itse taideteos performanssissa voidaan nähdä ei-esineellisenä absraktiona, josta performanssi ja performanssin uudelleenesitys ovat tulkintoja ja dokumentaatiota. (Sakari, Anttonen, 1995, 259-264). Luetteloinnin näkökulmasta pieneksi ongelmaksi nousee myös tekijyys ja tekijönoikeuksien näkökulma. Performanssia tuottaneiden taiteilijoiden lisäksi esityksen kuvannut henkilö omaa tekijänoikeuden itse taltiointiin siinä missä 31
  • 36. performanssi taideteoksena on taiteilijan omaisuutta. Porin taidemuseon performanssiaineiston tapauksessa onnekasta oli, että iso osa taltioinneista oli myös Nyte Ry:n jäsenten itse kuvaamia, joten tekijänoikeudet hoituivat samalla sopimuksella. Luetteloinnin osalta tekijyyden merkitseminenen Nyten performansseissa onnistui myös tämän takia helposti, mutta asianlaita ei välttämättä ole aina yhtä selkeä. Digitoidun aineiston asema on siis alusta alkaen hyvinkin moniulotteinen jos sitä alkaa toden teolla tarkastella. Olen ottanut tässä vaiheessa tuekseni Ari Häyrisen väitöskirjan. Häyrinen on lähtenyt avaamaan ongelmaa digitaalisen kulttuuriperinnön määritteistä(digital heritage) ja siitä, että mitä digitointiprosessin aikana syntynyt aineisto oikeastaan on. Digitaalinen versio voidaankin juuri nähdä digitaalisena versiona, eli kopiona tai vastineena alkuperäisestä(Digital surrogate, Häyrinen, 2012, 19) Häyrinen tuo esille Adbelaziz Abidin ja David Arnoldin ajatuksen siitä, että digitoitu kappale ei pyri olemaan täysin identtinen kaksoiskappale digitoinnin kohteesta vaan tarkkaan samankaltaisuuteen pyrkivä tulkinta. Samassa yhteydessä on hyvä mainita myös Jim Lindnerin ajatus digitaalisesta vastineesta(Digital proxy), jota myös Häyrinen siteeraa(Häyrinen, 2012, 20). Digitaalisen vastineen ajatus viittaa siihen, että esimerkiksi valokuvan skannauksessa on valtava määrä teknisiä muuttujia, kuten skannerin valojen vahvuus ja lämpötila, kuvan kompressio, skannerin optiikan asetukset jne. Täydellinen alkuperäisaineiston representaatio digitoinnin kautta ei ole käytännössä edes mahdollista vaan digitoitu aineisto onkin juuri tulkinnallinen toisinto alkuperäisestä – digitaalinen vastine ja kopio. Digitaalinen vastine on myös sidoksissa sen käyttötarkoitukseen, esimerkiksi Porin taidemuseon performanssitaltiointien digitoidut kappaleet on tuotettu pitkäaikaissäilytystä ja käyttöä ajatellen kun taas taidemuseon verkkojulkaisualustaa varten tuotetut versiot videoista on tehty tiedostokokoa ja katsottavuutta ajatellen. Nämä digitaaliset kappaleet alkuperäisestä aineistosta ovat keskenään erilaisia ja myös erilaisia alkuperäisaineistoon verratessa. Pääpaino on sillä, että digitaalinen aineisto on riittävän lähellä alkuperäisaineistoa käyttötarkoituksen näkökulmasta. Häyrinen selventää asiaa vielä lisää tuomalla esille myös käsitteen “digital carrier”, jonka voisi kääntää esimerkiksi digitaalinen kuljetusaluaksi tai säilytysvälineeksi. 32
  • 37. Kuljetusalustan ajatus perustuu siihen, että esimerkiksi valokuva on itseasiassa immateriaalinen kokonaisuus, jonka kuljetusalustana(carrier) voi olla niin filmirulla, paperi kuin tietokoneen kiintolevy. Digitoinnin voi tavallaan siis nähdä osana immateriaalisen toiminnan ja älyllisen sisällön kuljetusalustan muunnosta toiseen. Jos digitoitu aineisto on aina tulkinnallinen toisinto immateriaalisesta aineistosta, mihin sitä voidaan hyödyntää suhteessa alkuperäiseen aineistoon ja dokumenttiin? Ensimmäisenä vastauksena on jo aikaisemmin mainitsemani käytön helppous, digitoitu aineisto on helposti käytettävissä esimerkiksi julkaisujen tuottamisessa museolle. Aineistoa voi myös käyttää vapaammin ja useammalla tapaa kuin alkuperäistä aineistoa voisi käyttää. Tätä voi perustella hyvin kahdella kysymyksellä John Unsworthin viiden kysymyksen sarjasta liittyen digitaalisten vastineiden käyttöön ja arvoon. Häyrinen esitteli kaikki 5 kysymystä ja vastausta omassa väitöskirjassaan(Häyrinen, 2012, 22), olen valikoinut huomionarvoisina ensimmäisen ja toisen kysymyksen vastauksineen. 1. “When can a digital surrogate stand in for it's source? - “When it answers to the needs of users”(Unsworth 2004) 2. “When might a digital surrogate be superior to its source? - “In cases where remote or simultaneous access to the object is required, or when software provides tools that allow something more or differend than physical examination. When the record of the digital surrogate finds its way into indexes and search engines that would never find the physical original.”Unsworth 2004) Häyrinen 2008, 22 - Digitaalinen vastine aineistosta on näiden vastausten perusteella hyödyllinen erityisesti kun sen käytettävyys, tavoitettavuus ja hyödyntämismahdollisuudet ovat alkuperäiseen nähden paremmat. Pystyn itse helposti yhtymään Unsoworthin vastauksiin ja Häyrisen niiden pohjalta tekemiin jatkotulkintoihin(Häyrinen, 2012, 22). 33
  • 38. Porin taidemuseon digitointiprojektien avustushakemuksissa, projektisuunnitelmissa kuin myös loppuraporteissa on ollut selkeä käsitys siitä, mitä digitoidaan, mutta myös siitä, miksi ja mihin tarkoitukseen aineistoja digitoidaan. Porin taidemuseon verkkojulkaisualusta Archiven käytössä ja museon sisäisessä toiminnassa on jo otettu vahvasti hyöty irti siitä, että digitaalinen aineisto on käytettävissä ja saatavissa, tavalla johon alkuperäisaineisto ei kykenisi. Toisaalta Unsworthin viides kysymys ja vastaus muistuttavat myös digitaalisen vastineen vaaroista: 5. “What risks do digital surrogate pose? - “The principal risk posed by digital surrogates is the risk of disposing of an imperfectly represented original because one believes the digital surrogate to be a perfect substitute for it. Digital surrogates also pose the risk of providing partial view(of the object) that seems to be complete, and the risk of decontextualization – the possibility that the digital surrogate will become detached from some context that is important to undestanding what it is, and will be received and understood in the absence of that context” (Unsworth 2004) Häyrinen 2008, 23 - Tämä viides lauselma korostaa ja alleviivaa digitaalisen vastineen roolia vastineena ja kopiona(surrogate). Vastine ei voi täysin korvata alkuperäistä vaikkakin se voi olla moninkertaisesti hyödyllisempi tietyssä käyttötarkoituksessa. Myös alkuperäisen esineen kontekstia ja koko fyysistä olemusta ei voi täysin välittää digitaaliseksi. Esimerkiksi veistoksen tai patsaan kolmiulotteisuutta ja vaikutelmaa fyysisessä tilassa ei voi ainakaan nykyteknologialla täysin representoida digitaalisessa ympäristössä. Myös fyysisen aineiston koko konteksti on hyvin vaikea välittää pelkän digitoinnin kautta. Esimerkiksi VHS-nauhoitteen kontekstiin kuuluu nauhoitteen sisältöjen merkitysten ja toimijoiden lisäksi itse VHS-nauhoitteen käytön toiminnallinen konteksti, eli nauhan laittaminen nauhuriin jne. Kattavalla kontekstitietojen kokoamisella ja luetteloimisella digitoinnin yhteydessä pystyy kuitenkin mielestäni välttämään pahimmat sudenkuopat. 34
  • 39. Huomionarvoisinta on kuitenkin digitoinnin ja luetteloinnin riskien ja puutteiden tiedostaminen, digitaalinen vastine on aineiston vastine, ei aineiston täydellinen kaksoiskappale. Esineen ja sen digitaalisen vastineen suhde on monialainen ja filosofinen ongelma, joka on hyvin kiehtova teema jo itsessään.(kts. Cameron, 2007, 52). Musotoiminnassa ja arkistonhallinnassa tavallisena peruselementtinä toimii usein museoesine kuten taideteos tai jokin muu objekti tai dokumentti. Myös luetteloinnissa esineistö ja esinekokoelmat on ollut koko museoalan historian ajan selkein tapa määrittää aineistoa. Kuten kappaleessa 3. mainitsinkin, myös Porin taidemuseon ensimmäisissä luettelointijärjestelmissä aineistoa luetteloitiin taideteospohjalta. Esine on luonteva peruskappale, koska usein kokoelmat karttuvat esine kerrallaan ja esine on helppo luetteloida sen peruspiirteiden mukaan kuten tekijän, materiaalin jne perusteella. Kuitenkin kun puhutaan digitoidusta esineestä – digitaalisesta vastineesta, eli tulkinnallisesta kopiosta ei esineen rajat ole välttämättä enää niin selkeät. Itse aineiston luettelointi digitaaliseksi ei ole ongelma, mutta kun kyse on aineistojen ja tietokantojen digitoinnista ja julkaisemista esimerkiksi FINNA-palvelun kaltaisille alustoilla alkaa nousta käyttöön liittyviä haasteita. Museoaineistot on usein luetteloitu asiantuntevasti sisältäen niin esineen materiaalin, omistushistorian, käyttötarkoituksen ja fyysiset mitat. Tällaisen verkkoaineistopalvelun käyttäjää kiinnostaa varmaan valmistusprosessin ja mittojen lisäksi myös esineen konteksti, kuten mihin asioihin ja tapahtumiin se liittyy. Digitoitu aineisto ei ole myöskään fyysistä ja se ei ole suoraan enää sidoksissa itse esineeseen, joten alkuperäisen aineiston tietojen mukanakantaminen ei käyttötarkoituksesta riippuen ole aina mielekästä tai tarpeellista. Esinekeskeisyyden muutos teknologian kehityksen siitä seuraavan ajattelun muutoksen kautta on prosessi, joka saattaa järisyyttää museolaitoksen toimintaa myös suomessa. Voi myös olla, että tämä prosessi on jo tapahtumassa(kts Cameron, 2007, 69). Häyrinen on hahmotellut erilaisia tiedon kerroksia, joita kulttuuriperintöön liittyvä tietojärjestelmä tarvitsee. Näitä tasoja ovat hallinnollinen, ominaisuuksien, konseptitason ja kontekstitason kerrokset.(Häyrinen, 2012, 48) 35
  • 40. Hallinnollisen tason tieto on perustietoa aineistosta, kuten sen fyysiset ominaisuudet, säilytyspaikat, restaurointihistoria jne. Ominaisuustason tieto liittyy esineen yhteyteen liittyviin ominaisuuksiin, kuten vaikka esineen valmistuksen tyylisyyntaan. Konseptitaso liittyy tietoon, joka kuvailee tarkemmin asioita, kuten esimerkiksi sitä, että auto on kulkuväline. Kontekstitason kerros liittyy laajempaan kontekstuaaliseen tietoon kuten esimerkiksi vanhan auton käytön ympärille liittyviin konteksteihin ja merkityksiin. Häyrinen itsekkin mainitsee, että nämä tasot eivät ole suoraan erillisiä vaan ovat enemmänkin läpileikkaus eri näkökulmiin, joita digitoidun aineiston ja tiedon jäsentämisessä tulisi huomioida. Seuraava tähän aiheeseen nivoutuva näkökulma on sanasto- ja käsitejärjestelmät, kuten ontologiat. Yleisesti näillä tarkoitetaan sanastojen- ja käsitteiden järjestelmiä, joilla pyritään kuvailemaan ja selostamaan tietynlaisen aihepiirin käsitteitä ja sanastoa mielekkäällä tavalla. Porin taidemuseon arkistoesimerkkinä Nyten performanssitaltioinnin tapauksessa pyritään liittämään tietoa kuten, ketkä taiteilijat ja muut henkilöt liittyvät performanssitaltiointiin, muihin taltiointeihin ja vaikka ajatuksiin tai performanssitaiteen teorioihin. Museo2015-hankkeen osalta on myös julkaistu ontologia- ja asiasanoitusohjeistuksia, kuten Suositus museoille ontologioiden, luokitusjärjestelmien ja asiasanojen käytöstä. Huomionarvoista ontologioissa ja sanastoissa on myös se, että ne usein tuotetaan tiettyä tarkoitusta varten. Häyrinen on kiteyttänyt hyvin, että ontologian päätavoite on yhtenäisyys, eikä kattavuus (“Ontogy is about consistency, not about completeness”). Tämä mielestäni liittyy hyvin siihen näkökulmaan, että myös digitaalisen aineiston käytettävyydessä tulisi huomioida aineisto ja sen kaavailtu käyttötarkoitus, ei ole mielekästä käyttää esimerkiksi luonnontieteeseen erikoistuvaa ontologiaa taidehistoriallisen aineiston luettelointiin. Luetteloinnissa aineistolle tulisi siis käyttää luontevaa ontologiaa sillä tavalla, että aineiston käytön näkökulmasta se on mielekästä ja yhtenäistä. Tähän osittain liittyy myös semanttisen webin käsite, jolla tarkoitetaan ajatusta yhtenäisestä tietokantojen verkostosta, jonka kautta voisi hakea tietosisältöjä useista eri sivustojen, yhteisöjen ja 36
  • 41. järjestelmien kautta samanaikaisesti. Esimerkiksi hakukoneella, kuten Googlella hakemalla Porin taidemuseota löytyisi Porin taidemuseon omien sivustojen ja järjestelmien lisäksi myös muiden tietokantojen maininnat Porin taidemuseoon liittyen. Digitoinnin voisi Häyrisen kokoamien ajatusten pohjalta luonnehtia muuntoprosessiksi, jossa aineistosta tuotetaan digitaalinen toisinto. Tämä toisinto, eli digitaalinen kappale pyrkii samankaltaisuuteen alkuperäisen aineiston kanssa. Tämä toisinto ei pyri täydelliseen identtisyyteen vaan pyrkii toimimaan sisältötiedon kantajana ja välikappaleena. Digitaalinen aineisto voi olla alkuperäistä aineistoa hyödyllisempi esimerkiksi jos sitä hyödynnetään käyttötarkoituksessa, jossa alkuperäinen aineisto olisi vaikeampi tai mahdoton käytettävä. Alkuperäinen aineisto on myös säilyttämisen arvoista ja tärkeää. Ei voi suoraan arvottaa onko digitaalinen tai alkuperäinen aineisto absoluuttisesti tärkeämpi tai arvokkaampi. Häyrisen esittämää ajatusta merkityksen kantajasta- “digital carrier”, voi myös soveltaa tähän arvoproblematiikkaan, aineistoa tärkeämpänä sisältönä voi nähdä sen kantaman käsite- ja asiasisällön. Esimerkiksi Nyte ry:n performanssitaltiointia ja sen digitaalista kappaletta tärkeämpää on itse performanssi ja siinä esitetyt merkitykset. Taltiointi on vain “kantaja”, joka säilyttää ja kuljettaa tätä merkityssisältöä. Myös aikaisemmin viittaamani käsite- ja performanssitaiteen teorian valossa tämä “epäesineellisyys”(Sakari, Anttonen, 1995, 259-264) myös tukee ajatusta siitä, että iso osa taltioinnin sisällöstä on ei-fyysistä tietosisältöä. Erona tietenkin se, että taideteorian näkökulmasta edes alkuperäinen performanssitilanne tai käsitetaideteos ei sisällä kaikkea sisältöä vaan se on tapa ilmaista käsitetason idea(Sakari, Anttonen, 1995, 260). Voisi kärjistäen todeta, että aineiston arvottamiseen soveltuva mittari on sen kantaman merkityssisällön hyödyllisyys ja käytettävyys senhetkisen käyttötarpeen näkökulmasta – Ei ole kuitenkaan absoluuttista arvoa, jolla aineiston voi arvottaa kaikissa tilanteissa. Mainitsemani merkitysisällöt ovat myös huomionarvoisia aineiston luetteloinnissa. Taltioinnin ja sen digitaalisen kappaleen luetteloinnin lisäksi tulisi huomioida itse merkityssisällön luetteloiminen ja linkittäminen asiasanoihin ja käsitteellisiin kokonaisuuksiin. Museoiden ja arkistoinnin näkökulmasta aineiston 37
  • 42. käyttötarkoituksena on usein kulttuuriperintöaineiston säilyttäminen, ylläpito ja hyödyntäminen asiakas- ja tutkimuskäytön rajapinnoilla. Voi myös todeta, että aineiston säilyttäminen ja käytetävyyden varmistaminen erilaisiin tulevaisuuden tarkoituksiin ovat tavoitteita joihin museoaineiston digitoinnissa mielestäni tulisi pyrkiä. Aineiston käytettävyyttä edistää myös sen merkitysten ja kontekstin rikastaminen riittävällä luettelointi- ja merkitystiedolla. Pyrin tarkastelemaan digitointia ja tutkimuskysymystäni tämän ajatusrakenteen kautta. 3.2. Kansallisen digitaalisen kirjaston ohjeistukset Kansallinen digitaalinen kirjasto-hankkeen julkaisuista Porin taidemuseon digitointiprojekteissa hyödynnettiin pääosin kolmea julkaisua. Ensimmäinen oli Kansallisen digitaalisen kirjaston standardisalkku. Standardisalkussa määritellään KDK- hankkeessa käytettävät ja PAS-järjestelmään sisältyvät standardit, kuten käytettävät metatietoskeemat, rajapinnat ja tiivistealgoritmit. Toinen julkaisu oli Säilytys- ja siirtokelpoiset tiedostomuodot. Tässä julkaisussa määritettiin digitoiduille aineistoille niiden tyypin mukaan sopivat tiedostomuodot. Nämä tiedostomuodot jaoteltu sen mukaan onko kyseessä PAS-järjestelmän siirtovaiheeseen tiedostomuoto vai lopulliset pitkäaikaissäilytykseen sopivat tiedostomuodot. Kolmas julkaisu oli Aineistojen ja niiden metatietojen paketointi pitkäaikaissäilytykseen, jossa selostettiin tarkemmin aineistojen metatietojen ja siirtopakettien kokoaminen PAS-järjestelmää varten. Julkaisut ovat keskittyneet digitaalisten aineistojen yhdenmukaisuuteen PAS-järjestelmään siirtämisen näkökulmasta. Kuitenkin PAS-järjestelmä on itsessään pitkäaikaissäilytykseen tähtäävä järjestelmä, joten ohjeistusten hyödyntäminen on perusteltua riippumatta siitä pyrkiikö hyödyntävä instituutio osaksi PAS:ia vai ei. Ohjeistuksien sisällysluetteloa selatessa ensimmäisenä huomaa niiden teknisen yksityiskohtaisuuden. Säilytys- ja siirtokelpoiset tiedostomuodot -julkaisussa on hyvin tarkkaan luetteloitu sen mukaan, mistä aineistotyypistä on kyse(teksti, valokuva jne.) ja sen mukaan onko kyseessä siirtovaiheen tiedostomuoto vai lopullinen 38
  • 43. pitkäaikaissäilytyksen tiedostomuoto. Standardisalkku-julkaisussa on taas käsitelty kappaleittain aineiston siirtopakettien oikeaoppinen tuottaminen PAS-järjestelmää varten. Ohjeistuksissa on käsitelty myös Metatietojen, tunnisteiden ja asiasanoitusten käyttöä. Metatietoilla tarkoitetaan viitetietoja, joilla esimerkiksi digitaalinen asiakirja “korvamerkitään” tiedonhallintajärjestelmän ymmärtämällä tavalla. Metatiedot on ohjeistuksessa määritelty kolmeen luokkaan: hallinnollisiin, rakenteellisiin ja kuvaileviin metatietoihin. Hallinolliset ja rakenteelliset metatiedot käsittelevät asiakirjatiedoston teknisiä ominaisuuksia, kuten tiedostotyypiä, kokoa, asiakirjan kirjainmerkistön ominaisuuksia jne. Näiden metatietojen ja sen yhtenäisyys on tärkeää tiedonhallinnan näkökulmasta ja erityisesti siinä vaiheessa kun aineistoa ollaan siirtämässä PAS-järjestelmään. Rakenteellinen metatieto määrittää aineiston hallinnollisia ominaisuuksia, kuten tekijänoikeuksia, suhdetta muuhun aineistoon ja esimerkiksi tiedoston siirtohistoriaa. Kuvaileva metatieto on museoalalle tutumpaa, kuvaileva metatieto pyrkii kuvailemaan ja luetteloimaan asiakirjaa sisällön kautta. Tällaista tietoa on esimerkiksi asiakirjan kirjoittaja, kirjoitusajankohta, aihe jne. KDK:n ohjeistuksessa on myös määritelty tarkkaan myös mallit, joilla nämä metatiedot tulee ilmoittaa yhtenäisyyden varmistamiseksi. Rakenteellinen metatieto tulisi esimerkiksi ilmoittaa METS StructMap- standardin tai vastaavan MXF-standardin5 mukaisesti.(Standardisalkku, 8) Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa tietojen kirjoittamista tietokoneen ymmärtämään muotoon tiettyä koodikieltä hyödyntäen. Myös hallinnollinen metadata kirjataan samankaltaisesti. Hallinnollinen metadata sisältää mm. Teknisen metatiedon aineistosta. Sisällön metatietojen rakenne riippuu paljon siitä, millainen aineisto on kyseessä. Esimerkiksi kuvatiedosto ohjeistetaan luetteloimaan XML-kieleen6 pohjaavan MIX-skeeman7 mukaisesti. 5 Material eXchange Format, AV-aineistojen pakkaamisen tiedostomuoto. 6 Extensible Markup Language, merkintäkieli, rakenteellinen kuvailukieli esimerkiksi tiedostoille. 7 XML-kieleen pohjaava kuvailuskeema kuvatiedostoille. 39
  • 44. Mitä tämä käytännössä sitten tarkoittaa? KDK:n julkaisussa viitataan Yhdysvaltojen kongressin kirjaston ohjeistukseen ja esimerkkeihin aiheesta8 . Koodaukseen perehtymättömälle museohenkilökunnalle sisältö voi yhä olla melko ymmärtämätöntä. Ohessa ote skeeman esimerkistä Kongressin kirjaston edellämainituilta verkkosivuilta: “<xsd:element name="imageWidth" type="positiveIntegerType" minOccurs="0" maxOccurs="1"><xsd:annotation><xsd:documentation>NDD id="7.1.1"</xsd:documentation></xsd:annotation></xsd:element><xsd:element name="imageHeight" type="positiveIntegerType" minOccurs="0" maxOccurs="1">” Oheinen XML-esimerkki on kohta koodista, jolla kuvaillaan kuvatiedoston mitat, eli korkeus ja leveys. Käytännössä iso osa näistä tiedoista löytyy tiedoston yhteydestä valmiiksi ja ne voi tuottaa lähempänä PAS-järjestelmän siirtovaihetta. Kuitenkin itse ohjeistus ei suoraan kerro tätä tai avaa tarkemmin metatietoskeeman rakennetta. Ohjeistuksen oletuksena on, että lukija on tietoinen aiheesta vaikka kyseessä luultavasti on humanistisen museoalan koulutuksen saanut henkilö, joka ei ole välttämättä perehtynyt koodaukseen tarkemmin. Kuvailevan metatiedon osalta ohjeistusten hyödyntäjä voi valita useammasta arkisto- ja kirjastoalan vaihtoehdosta(Standardisalkku, 7). Moni näistä standardeista myös pohjaa XML-koodikieleen, kuten edellinen esimerkki hallinnollisesta metadatasta. Tutuin skeemoista minulle oli kirjastoalan käytössä suosittu Dublincore. Erityisesti sen tuttuuden ja selkeyden takia päätimme soveltaa sitä Porin taidemuseon aineiston kanssa, vaikkakin se oli yksinään hyvin suppea metatietoskeema. Standardisalkussa kuvattiin tarkkaan myös PAS-järjestelmän rajapintoihin ja aineistojen linkittämiseen liittyviä vaatimuksia. Kuitenkin Porin taidemuseon 2014-2016 hankkeiden aikana itse PAS-järjestelmä ei ollut käyttövaiheessa, joten näiden ominaisuuksien huomioiminen ei ollut vielä ajankohtaista. Rajapintoihin ja linkittämiseen liittyvien kappaleiden yhteydessä ilmoitettiin myös lyhyesti varmennusalgoritmien käytöstä tiedostojen 8(http://www.loc.gov/standards/mix/ ja http://www.loc.gov/standards/mix/mix.xsd 40
  • 45. eheyden yhteydessä. Metatiedoista oli selostettu laajemmin ja tarkemmin KDK:n julkaisussa Aineistojen ja niiden metatietojen paketointi pitkäaikaissäilytykseen. Tässä julkaisussa on koottu PAS- järjestelmään siirretävien aineistojen vaadittu rakenne, metatiedot jne. Koska itse PAS- järjestelmä oli vielä kehittelyvaiheessa tästä julkaisusta hyödynsin vain tietoja siitä, mitkä siirtopaketin ominaisuudet ovat pakollisia ja tärkeitä. Siirtopakettien ominaisuudet ja metatiedot oli hahmoteltu 7 eri luokkaan: Pitää(must), ei saa(Must not), pakollinen(required), pitäisi(Should), ei pitäisi(should not), saa(may) ja vapaaehtoinen(optional)(KDK, 2016, 10). Perehdyin erityisesti ominaisuuksiin, jotka olivat tämän sanoittamisen perusteella pakollisia tai tärkeitä sisältöjä ja ne voisi jo ennen siirtopakettien tuottamista kirjata aineiston luettelointitietoihin. Esimerkiksi varmennusalgoritmit mainittiin ominaisuutena, jotka pitää sisällyttää siirtopaketteihin ja ne tulisi tuottaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta digitoidun aineiston eheys olisi tarkistettavissa. Kokonaisuudessaan KDK:n julkaisut olivat hyvin yksityiskohtaisia ja teknisen asiasanaston täyttämiä. Kuva 9. Ote METS-Structmap dokumentin rakenteesta. Aineistojen ja niiden metatietojen paketointi pitkäaikaissäilytykseen OKM:n ja KDK-hankkeen julkaisu, 2016 41
  • 46. 3.3. Museo2015-hankkeen ohjeistukset Museo2015-hankkeen aikana tuotetut aineistot on myös huomioitu Porin taidemuseon digitointiprojekteissa. Ensimmäisen työstämäni digitointiprojektin alkaessa vuonna 2014, museo2015-hankkeessa oli julkaistu vain osa hankkeen sivustolta nykyisin löytyvistä julkaisuista. Hankkeen julkaisujen otsikoista voi jo päätellä, että pääpaino ohjeistuksella on luetteloinnin ja asiasanoituksen saralla. Siinä missä KDK:n julkaisut keskittyivät aineiston pitkäaikaissäilyvyyden ja PAS-yhteensopivuuden ohjeistamiseen, Museo2015-ohjeistukset keskittyvät aineiston luettelointiin. Ohjeistuksissa ei ole suoraan apua itse digitointiprosessiin, mutta esimerkiksi julkaisussa Luettelointiohjeita museoiden digitointiprojekteille 1.0 mainitaan lyhyesti digitointisuunnitelman tärkeys ja valinta siitä tehdäänkö digitointi museon henkilökunnan voimin vai esimerkiksi tilaustyönä ulkopuolelta. Oletuksena luultavasti on, että jos museo itse toteuttaa digitoinnin niin museolla on myös vaadittava ammattitaito valmiiksi prosessin toteuttamiseen. Luettelointiohjeet on tuotettu arkistoinnin kehittämisen erikoistuneen Brittiläisen Collections Trust-säätiön tuottaman SPECTRUM-standardin pohjalta. SPECTRUM on museoiden kokoelmanhallintaan liittyvä standardi, joka kattaa esimerkiksi kokoelmanhallinnan prosesseja kuten siirtoja ja korjaustöitä. Museo2015 luettelointiohjeistukset ovat keskenään hyvin samankaltaiset riippumatta siitä onko kyseessä audiovisuaalisen aineiston, taideteoksen tai arkistoaineiston luettelointiohje. Koska kyseessä on yleinen museoalan ohjeistus, ei ohjeistuksissa ole määrätty määritelty yksittäisten tiettyjen luettelointikenttien tai sanastojen käyttöä. Sanastoja mainitaan useampi ja Oletuksena on, että kukin museo valitsee sopivimmat omaan käyttöönsä(Suositus museoille ontologioiden, luokitusjärjestelmien ja asiasanastojen käytöstä, 5). Ontologiapohjan ohjeistuksissa viitataan Finto-palvelun ylläpitämään Museoalan ja taideteollisuusalan ontologiaan(MAO/TAO). Lyhyesti Museo2015-hankkeen julkaisuissa on pyritty ohjeistamaan yleisesti museoalan luettelointia yhtenäisten standardien pohjalta. Ohjeistuksissa museoita suositellaan käyttämään esiteltyjä sanastoja ja ontologioita, mutta sanastojen ja ontologioiden 42
  • 47. valitseminen ja soveltaminen on jätetty museon oman harkinnan varaan. Tämä on kiteytetty esimerkiksi luettelointiohjeiden johdannossa, kuten Luettelointiohjeita AV- aineistolle: “Museoiden luettelointiohje soveltuu erilaisten kokoelmahallintajärjestelmien kanssa käytettäväksi. Luettelointiohjeessa käsiteltävät luettelointitiedot eivät ole kokoelmahallintajärjestelmien kenttiä, vaan nimettyjä asioita, joihin tulee kiinnittää huomiota luettelointia tehtäessä. Järjestelmistä ja objekteista riippuen jokainen ohjeessa esitetty luettelointitieto voidaan sijoittaa yhteen tai useampaan kenttään tai kirjata termilistojen, asiasanoituksen tai luokituksen avulla. Mikäli museolla on tarvetta kirjata tietoa, jota ohjeessa ei ole ohjeistettu, voi ohjetta käyttää mallina tällaisen tiedon luettelointiin.” - Museoiden luettelointiohje – Audiovisuaalinen aineisto, 7 3.4. Ohjeistusten suhde digitointiin Miten voisi“Miten museo2015-ohjeistuksissa ja KDK-hankkeen julkaisemissa ohjeistuksissa aineiston digitointi ja jatkokäsittely on ohjeistettu.?”. Tämän kysymyksen vastaus on osittain kaksiosainen, koska ohjeistuksia tuotti 2 erillistä toimijaa. Nämä toimijat olivat toisistaan tietoisia ja niiden keskinäinen työnjako oli selvä, joten on myös arvattavaa, että vastaus alakysymykseeni riippuu siitä, kumman hankkeen julkaisuista on kyse. Tarkastelemani KDK:n ohjeistukset keskittyivät digitoidun aineiston pitkäaikaissäilytyksen varmistamiseen tulevan PAS-järjestelmän näkökulmasta. Itse digitointia ei kirjaimellisesti ohjeistuksessa ohjeistettu, mutta siirto- ja pitkäaikaissäilytysvaiheen tiedostomuodot vaatimuksineen ja siirtopaketteineen on ohjeistettu hyvin tarkasti. KDK:n ohjeistukset eivät myöskään ota suoraan kantaa ontologioiden tai digitoinnin teorianäkökulmaan vaan keskittyvät siihen, miten digitaalinen aineisto saatetaan PAS-järjestelmään ja siten pitkäaikaissäilytykseen sopivaan muotoon. Ohjeistus myös huomioi digitaalisen aineiston metatietojen kirjaamisen siirtopaketteja varten, jotta tiedon hallinnointi ja käyttö onnistuu PAS- 43
  • 48. järjestelmässä. Museo2015-hankkeen julkaisuissa näkökulma on erityisesti aineiston ja digitaalisen aineiston luetteloinnin merkityksellä, pyrkimyksenä on yhtenäiseen luetteloinnin ja asiasanoituksen järjestelmään pyrkiminen. Myöskään Museo2015-ohjeistuksissa ei suoraan ohjeisteta digitointiin, vaikkakin julkaisuissa käytetään muutama kappale prosessin peruspiirteiden kuvailuun, eli analogisen aineiston muuntamisen digitaaliseen muotoon esimerkiksi valokuvaamalla. Ohjeistuksien määrästä on myös huomattavissa luetteloinnin ja asiasanoituksen iso painoarvo Museo2015-hankkeessa. Mahdollisimman yhtenäisellä ja monipuolisella sanastolla ja luettelointimallilla pyritään kattamaan erilaisten aineistojen ja museoiden laaja kenttä yhden järjestelmän alle. Ohjeistukset ovatkin tarkan konkreettisen ohjenuoran sijasta enemmän luettelointiin liittyvien asioiden muistilistoja, joita jokaisen museon kokoelmanhallintajärjestelmiä käsittelevän henkilön toivotaan hyödyntävän työssään. Sinänsä tämä lähestymistapa on luonteva, koska ohjeistuten laatija ei voi mitenkään ottaa huomioon kaikkia mahdollisia poikkeustapauksia, joita jonkun yksittäisen museon aineistosta löytyy. Kummankin hankkeen ohjeistuksit pyrkivät tuomaan yhtenäistä tapaa hallinnoida ja jatkoprosessoida museoiden (digitaalista) aineistoa. KDK-hankkeen ohjeistukset keskittyivät tarkkojen teknisten ohjeiden antamiseen PAS-järjestelmää silmälläpitäen. Museo2015-hankkeen ohjeistukset taas keskittyivät yhtenäisen luettelointi- ja sanoitusmallin tarjoamiseen, jota ohjeistuksen käyttäjä pystyisi omatoimisesti hyödyntämään oman viitekehyksensä tarpeiden mukaan. 44
  • 49. 4. Porin taideuseon hankkeet ja käytäntö 4.1. Porin taidemuseon 2014-2016 digitointiprojektit ja niiden käytäntö Aiheekseni valitsemat kaksi Porin taidemuseon digitointiprojektia sijoittuvat aikavälille 2014-2016. Työskentelin ensimäisessä hankkeessa 7 kuukautta ja toisessa hankkeessa 13 kuukautta. Ensimmäinen hanke, jonka parissa työskentelin oli nimeltään Maire Gullischenin kuvataiteellinen perintö Satakunnassa – Porin taidemuseon AV-tallenteiden digitointi- ja verkkosaatavuushanke, hanke sijoittui aikavälille 1.6.–31.12.2014. Tässä hankkeessa työstin yhteensä 54 eri tallennetta pitkäaikaissäilytysmuotoon, aineistojen yhteenlaskettu kesto oli n.80 tuntia. Aineisto koostui 31 VHS-nauhoitteesta, 8 Digital video-nauhoitteesta ja 17 C-kasetille tehdystä äänitallenteesta. Aineisto sisälsi mm. Porilaisen Nyte ry:n performansseja ja Porin aluetaidemuseotyönä tuottamia taiteilijahaastatteluja ja teosdokumentointeja. Aineisto oli pääosin 1990-luvun alkupuolelta. Digitoin omatoimisesti VHS-nauhoitteet ja muu aineisto digitoitiin ulkoistetusti. DV- nauhoitteet digitoitiin Satakunnan elävän kuvan keskuksella ja C-kasettinauhoitteet digitoitiin Kansalliskirjaston digitointikeskuksessa Mikkelissä. VHS-aineiston digitoin Porin kaupunkinkirjaston digitointistudion laitteistolla, minkä jälkeen siirsin aineiston Porin taidemuseon laitteistolle. Laitteistoksi Porin taidemuseolla oli valikoitunut iMac- tietokoneen OSX-käyttöjärjestelmäympäristö ja aineiston jatkokäsittelyyn Adoben Premiere Pro-videonkäsittelyohjelmisto. Hankkeen aikana perehdyin Museo2015- ja KDK-hankkeiden julkistamiin ohjeistuksiin ja niiden pohjalta laadin yhdessä intendentti Anni Saiston kanssa suunnitelman aineiston pitkäaikaissäilytykseen ja verkkojulkaisuun. Tavoitteena oli alusta asti tuottaa aineistosta pitkäaikaissäilytysaineistoa ja julkaistavaa materiaalia asiakasrajapinnalle. Työstin museohallinnon ohjeistuksia noudattaen pitkäaikaissäilytykseen sopivat tiedostot luetteloituine metatietoineen. Tuotin aineistosta myös verkkojulkaisuun sopivat kappaleet kuin myös verkkoalustan itse julkaisuun(archive.poriartmuseum.fi). Julkaisua varten keräsin selvitin myös aineistojen tekijänoikeustilanteen, tein myös 45
  • 50. aineistossa esiintyvien taiteilijoiden kanssa verkkojulkaisusopimukset aineiston käyttöä varten. Tekijäoikeuksien selvittäminen oli aikavievää, koska jokaisella aineistossa esiintyvän tai aineistoa tuottaneen henkilön suostumus täytyi saada julkaisua varten. Hankkeen edetessä tuotin myös tulevia digitointi- ja verkkojulkaisuja varten ohjeistuksia, koska vastaavaa aineistoa ja hanketta ei oltu Porin taidemuseossa aikaisemmin työstetty. Osa tuottamastani aineistosta julkaistiin myös uudella verkkojulkaisualustalla. Tuottamaani aineistoon lukeutui Ohjeistus AV-aineistojen käyttöön verkkojulkaisussa, Digitointiprosessin työskentelyohjeistus ja Digitointiprojektin käytäntö ja ongelmat – Esimerkkinä Porin taidemuseon digitointiprojekti 2014. Ohjeistusten ensisijaisena tarkoituksena oli koota ja välittää ymmärrettävästi ohjeistuksista kokoamani käytäntö ja käytännöt. Koska projekti ja työsuhteeni oli määräaikainen oli tärkeää säilyttää käytännön osaamiseni jossain muodossa museohenkilökunnan käytössä. Digitointiprojektin käytäntö- ja ongelmat- esityksen tuotin alkujaan Satakunnan alueen museoiden yhteiseen tilaisuuteen Satakunnan museon tiloissa. Tilaisuudessa pyrittiin keskustelemaan digitoinnin aiheista ja tuomaan tuottamaamme osaamista myös muiden käytettäväksi. (Digitointiprojektin käytäntö ja ongelmat, esimerkkinä Porin taidemuseon digitointiprojekti 2014, Hanhimäki, 2014, Kts. Liite 4) Modernismin kultuuriympäristön vaaliminen taiteen laajentuneen kentän konteksissa- hanke toteutui 1.5.2015-30.5.2016 välisenä aikana. Kyseisessä hankkeessa työskentelin laajemmin digitoinnin ja sisällöntuotannon tehtävissä. Valikoin tulevia asiakas- ja arkistosisältöjä varten digitoitavaa asiakirja-aineistoa. Tavoitteena oli koota ja julkaista osittain avoimena datana, eli tekijänoikeuksista vapaana aineistoa, joka liittyisi Porin taidemuseon ja Porin kaupungin taidekentän historiaan ja tapahtumiin 1950-luvulta alkaen. Aineistoksi valikoitu laaja, toimittaja Arvo Mäen keräämä asiakirjakokonaisuus. Arvo Mäki oli työskennellyt 1960-1980-luvuilla Porin kaupungin kuvataidelautakunnan puheenjohtajana ja samalla hän oli koonnut lautakunnan ja Porin alueen taide- elämästä laajan aineiston. Aineisto sisältää paljon dokumentaatioa esimerkiksi Porin kaupungin kokoelmiin hankittujen taideteosten valitsemisesta ja sijoituspaikoista. Digitoin valikoidun aineiston Porin taidemuseon omalla laitteistolla ja tuotin siitä pitkäaikaissäilytykseen sopivat versiot KDK:n ohjeistuksia noudattaen. Kehitin myös 46
  • 51. museohallinnon ohjeistuksia soveltaen luettelointimallin digitoidulle aineistolle. Luonnollisesti myös luetteloin aineistoa tähän pohjaan muun henkilökunnan avustamana. Tästä pitkäaikaissäilytykseen tarkoitetusta luettelosta työstin myös henkilökunnan omaan käyttöön erillisen luettelointipohjan, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi tiedonhaussa. Tämän projektin aikana perehdyin myös asiakirja-aineiston verkkojulkaisun mahdollisuuksiin Suomen lainsäädännön rajoissa. Esimerkiksi henkilötietolaki rajoitti paljon aineiston julkaisemisen mahdollisuuksia. Verkkojulkaisuun on tarkoituksena käyttää aikaisemmin tuottamaani alustaa ja linkittää sieltä sisältöä Wikidataan ja Wikipediaan. Wikidata on Wikipediaan liittyvä hanke, joka pyrkii tietomallipohjaiseen tapaan jäsentää tietoa. Esimerkiksi järjestelmään voi luetteloida taideteoksen ja määrittää sen yhteyteen taiteilijan aktiivisena toimijana, joka on tuottanut taideteoksen. Wikidatassa luetteloinnin lisäksi tieto jäsentyy niin, että käyttäjä ja tietokone ymmärtävät tietojen keskinäisen suhteen. Esimerkiksi edellämainittu taiteilija on voinut toimia osana taiteilijaryhmää, joka on toiminut tiettynä aika välinä jne. Tämän hankkeen yhteydessä tuotin myös ohjeistuksia museon sisäiseen käyttöön, kuten ohjeistuksen asiakirja-aineiston pitkäaikaissäilytykseen sopivan PDF/A- asiakirjatiedoston tuottamiseen. “Miten Porin taidemuseon vuosien 2014-2016 digitointihankkeiden omissa ohjeistuksissa ja käytännössä on aineiston digitointi ja jatkokäsittely on toteutettu?” Tähän kysymykseen ei voi täysin vastata viittaamatta ohjeistusten käyttöön, koska ohjeistukset ovat olleet aktiivisessa käytössä digitointiprojektien aikana. Digitointi on toteutettu erityisesti KDK:n ohjeistusten tiedostomuodot ja siirtopaketit huomioiden. 4.2. Käytännön ja teorian kohtaaminen Erityisesti ensimmäisen, Maire Gullischenin kuvataiteellinen perintö Satakunnassa – Porin taidemuseon AV-tallenteiden digitointi- ja verkkosaatavuushanke-hankkeen eri vaiheiden aikana palasin uudelleen Museo2015-hankkeen ja KDK-hankkeen ohjeistuksien yksityiskohtiin. Projektipäiväkirjani merkintöjen perusteella KDK- hankkeen ohjeistukset pitkäaikaissäilytyksestä olivat hyvin aktiivisessa käytössä eri 47