Maahanmuuttajastereotypiat syyniin raikkaalla tavalla kirja-arvostelu
1. Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotoisin, Otava 2007, 368 s. ja Toista maata, Otava 2010, 604 s.
Maahanmuuttajastereotypiat syyniin raikkaalla tavalla
Iranilaissyntyisen Marjaneh Bakhtiarin kirjat ”Mistään kotoisin” ja ”Toista maata” kertovat
kummatkin kantaaottavasti Malmössä asuvien iranilaisperheiden arjesta.
Tarinoiden perheet ovat kuitenkin erilaisia. ”Mistään kotoisin” -kirjassa Bakhtiar kuvaa, miten
Irandoustien vanhemmilla on vaikeuksia löytää koulutustaan vastaavaa työtä. Fyysikkoäidin
työhaaveet murskataan työvoimatoimistossa ja kustantaja-runoilija-isä työskentelee vuoroin
videovuokraamossa, pizzeriassa ja taksikuskina. ”Toista maata” -kirjassa taas Abbasit ovat
malliesimerkki ruotsalaistuneesta maahanmuuttajaperheestä: Mehrdad-isä työskentelee
opettajana ja tyttäret painivat lähinnä normaalien teini-iän ongelmien kanssa. Vain äiti
Noushin kamppailee ruotsin kielen ja sopeutumisen kanssa.
Kantavana teemana kirjoissa on maahanmuuttajalasten näkökulma. Miltä tuntuu toimia
tulkkina uuden ja vanhan kulttuurin välillä? Lapset ovatkin tarinoiden selviytyjiä, ja pitävät
kahden kulttuurin taustaa luonnollisena. Irandoustien tyttären Baharin sanoin: ”Iranissa
syntynyt, Ruotsissa kasvanut. Mulle se riittää."
Bakhtiari käsittelee rasismia ja maahanmuuttajastereotypioita raikkaalla tavalla. Irandoustien
tytär Bahar saa perheensä kuohumaan päättämällä ryhtyä muslimiksi ja käyttää huntua −
lähinnä koska se korostaa hänen kasvojaan kauniisti. ”Toista maata” -romaanissa
periruotsalainen bussikuski Åke joutuu maahanmuuttajakollegoidensa syrjimäksi, kun taas
Abbasin tyttäret vierailevat Iranissa ja häikäistyvät sukulaistensa luksuselämäntyylistä.
Bakhtiari korostaa kielen tärkeyttä uuteen kulttuuriin sopeutumisssa. Kieli ja kulttuurien väliset
konfliktit ovatkin kirjojen suola, ja arkisista väärinkäsityksistä syntyy hauskoja kohtauksia.
Irandoustien keittiössä keittolevy onkin välillä ”kullin kuuma” eikä ”kyllin kuuma”.
Suomalaislukija saa muutamat hersyvät naurut perinteisen ruotsalaisen tasa-arvokulttuurin
kuvauksista. Bakhtiari tarjoaa myös tarinan varjolla kiinnostavan oppitunnin Iranin historiasta
ja kulttuurista.
Kirjojen terävimpiin huomioihin kuuluu se, ettei maahanmuuttajia voi kohdella homogeenisena
joukkona, ja että äärimmäinen monikulttuurisuuden arvostaminenkaan aina ole oikea ratkaisu
maahanmuuttajien sopeutumiseen.
Teksti: Niina Niemi
Kirjojen kansikuvat: Otava