2. 1. AVIOERO
• Avioliitto purkautuu avioeron johdosta. Avioerohakemus jätetään
jomman kumman puolison kotipaikan käräjäoikeuden kansliaan.
• Hakemuksen jättämisestä tuomioistuimeen alkaa kuuden
kuukauden harkinta-aika. Harkinta ajan jälkeen puolisoiden tulee
hakea lopullista avioeroa uudella käräjäoikeuteen tehtävällä
hakemuksella.
• Jos avioeroa ei haeta viimeistään vuoden kuluessa
käräjäoikeuden määräämän harkinta-ajan alkamisesta, avioero
raukeaa. Tämän jälkeen eron saaminen edellyttää uutta
hakemusta harkinta-aikoineen.
• Puolisot voidaan tuomita avioeroon myös ilman harkinta-aikaa,
mikäli puolisot esittävät tuomioistuimelle selvityksen siitä, että
he ovat asuneet erillään keskeytyksettä vähintään kaksi vuotta
3. Avio-oikeus
• Avioliitossa olevilla puolisoilla on lähtökohtaisesti ns. avio-oikeus toistensa
omaisuuteen.
• Avio-oikeus huomioidaan vasta mahdollisen avioeron yhteydessä tai
puolison kuoltua toimitettavassa omaisuuden jakamisessa eli osituksessa.
• Avio-oikeuden merkitys on käytännössä siinä, että enemmän omistava
puoliso joutuu osituksessa antamaan vähemmän omistavalle puolisolle
omaisuuttaan.
• Puolisot voivat kuitenkin sopia avioehtosopimuksella, ettei heillä ole avio-
oikeutta toistensa nykyiseen tai myöhemmin saamaan omaisuuteen.
4. Omaisuuden ositus
• Kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille,
kumpikin puoliso voi vaatia omaisuuden jakamista eli ositusta
toimitettavaksi.
• Ositus voidaan toimittaa heti, kun asia on tullut vireille, eikä
puolisoiden tarvitse välttämättä odottaa kuuden kuukauden
harkinta-ajan kulumista.
• Avioeron perusteella toimitettavassa omaisuuden osituksessa
jaetaan pääsäännön mukaan puolisoiden kaikki omaisuus tasan
puolisoiden kesken. Tästä voidaan poiketa, jos puolisot ovat
tehneet avioehtosopimuksen.
• Jos puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen,
suoritetaan omaisuuden erottelu.
5. Osituksen toteuttamistavat
1) Sopimusositus
- Puolisot sopivat keskenään omaisuuden jakamisesta
2) Toimitusositus
- Mikäli puolisot eivät pääse sovintoon omaisuutensa jakamisesta, voi kumpi
tahansa puolisoista hakea tuomioistuimelta pesänjakajaa toimittamaan jaon
loppuun
6. Osituksen toimittaminen
• Osituslaskelmassa selvitetään kummankin puolison netto-omaisuuden
(varat – velat) arvo ja lasketaan ne yhteen.
• Jakamalla puolisoiden koko netto-omaisuuden arvo puoliksi saadaan selville
puolisoille jaon lopputuloksena tulevan omaisuuden arvo.
• Tämän laskennallisen vaiheen jälkeen jaettava omaisuus jaetaan
tosiasiallisesti puolisoiden kesken. Enemmän omistava puoliso on
velvollinen suorittamaan ns. tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle siten,
että jaon lopputuloksena kumpikin puolisoista saa arvomääräisesti yhtä
paljon omaisuutta.
• Tasinkoa luovuttava puoliso voi lähtökohtaisesti päättää, mitä omaisuutta
hän antaa vähemmän omistavalle puolisolle tai maksaako hän tasingon
rahana. Tasingon maksaminen ei aiheuta veroseuraamuksia, vaikka siihen
käytettäisiin ulkopuolisia varoja, esimerkiksi eron vireilletulon jälkeen
otettua pankkilainaa.
7. Esimerkki
• Vaimo omaisuus 20 000 €/ Vaimon velat 10 000 € = Netto- säästö 10 000 €
• Miehen omaisuus 40 000 €/ Miehen velat 20 000 € = Netto- säästö 20 000 €
• Puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöt yhteensä 30 000 €
josta kummankin puolison tulisi saada puolet (ns. avio-osat) 15 000 €
• Enemmän omistava mies suorittaa vaimolle tasinkoa (20 000-15 000) 5 000
€, jolloin kumpikin puolisoista saa lopulta yhtä paljon omaisuutta eli 15 000
€.
8. Avioehtosopimus
• Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, että avioliiton päättyessä heidän
omaisuuttaan ei jaeta avioliittolain pääsäännön mukaisesti tasan heidän kesken
• Avioehtosopimus vaikuttaa siihen, miten omaisuus jaetaan osituksessa.
Avioehtosopimus voidaan tehdä olemaan voimassa sekä avioerotilanteessa että
avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan.
• Käytännössä tavallisin on avioehtosopimus, jossa määrätään, että kummallakaan
puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoittaa
sitä, että avioliiton purkauduttua puolisoiden omaisuutta ei jaeta tasan, vaan kumpikin
puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään.
• Avioehtosopimuksella voidaan myös määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta
tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen, esimerkiksi tämän omistamaan
asuntoon tai autoon. Tämä määräys merkitsee sitä, että puolisoiden kesken jaetaan
tasan kaikki muu omaisuus paitsi avioehtosopimuksessa mainittu omaisuus.
9. Omaisuuden erottelu
• Jos kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa
omaisuuteen (esim. avioehdon johdosta), on omaisuuden
osituksen sijasta toimitettava ainoastaan puolisoiden
omaisuuden erottelu.
• Erottelussa puolisoiden omaisuudet erotetaan toisistaan.
Erotteluun sovelletaan ositusta koskevia säännöksiä, ja se
vastaakin pitkälti omaisuuden ositusta.
• Erottelun ja osituksen keskeisin periaatteellinen ero on siinä,
että erottelussa mitään ei jaeta vaan kumpikin vie ainoastaan
omansa pois.
10. 2. KUOLEMA
• Jos avioliitto purkautuu puolison kuoleman johdosta, lesken
oikeus ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen riippuu
ensisijaisesti siitä, jäikö ensiksi kuolleelta puolisolta
rintaperillisiä vai ei.
• Mikäli rintaperillisiä ei jäänyt, eloonjäänyt puoliso perii ensiksi
kuolleen puolison. Tällöin leski on yksin tämän kuolinpesän
osakas
• Jos taas ensiksi kuolleelta puolisolta jäi rintaperillinen, leski saa
oikeuden hallita jäämistöä jakamattomana.
11. Lesken vähimmäissuoja
• Rintaperillisillä on oikeus vaatia perinnönjakoa lesken eläessä
• Jakovaatimuksesta huolimatta leskellä on oikeus saada
vähimmäissuojana hallintaansa puolisoiden yhteisenä kotina
käytetty asunto, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly lesken omaan
omaisuuteen tai erottelussa osoitettuun omaisuuteen.
• Myös tavanomainen asuinirtaimisto on aina jätettävä lesken
hallintaan.
12. Ositus toisen puolison kuollessa
• Jos avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman johdosta ja
kuolleelta puolisolta on jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden
jälkeläisiä), leski tai perilliset voivat vaatia toimitettavaksi omaisuuden
jakoa eli ositusta.
• Tässäkin omaisuuden osituksessa puolisoiden kaikki omaisuus jaetaan
pääsäännön mukaan tasan.
• Eloonjäänyt puoliso saa omaisuudesta puolet ja perilliset yhdessä
toisen puolen. Omaisuuden osituksen jälkeen kukin perillinen voi
lisäksi vaatia, että perillisten kesken toimitetaan perinnönjako.
13. Jatkoa
• Omaisuus jaetaan osituksessa tasan kuitenkin vain silloin, jos eloonjääneelle
puolisolla on vähemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolle. Jos sen sijaan
eloonjääneelle puolisolla on enemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolla,
eloonjääneellä puolisolla on aina oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään
(tasinkoprivilegi).
• Jos avioliitto purkautuu puolison kuoleman johdosta, mutta kuolleelta puolisolta
ei ole jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), eloonjäänyt puoliso perii
koko kuolleen puolison omaisuuden, jos kuollut puoliso ei ole testamentilla toisin
määrännyt.
• Molempien puolisoiden kuoltua on viimeksi kuolleelta puolisolta jäänyt omaisuus
jaettava pääsäännön mukaan tasan kummankin puolison perillisten kesken.
14. Perunkirjoitus
• Perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa
kuolinpäivästä
• Perunkirjoituksen toimittamisvelvollisuus kuuluu
ensisijaisesti kuolinpesän osakkaille. Osakkaiden on hyvä
sopia keskenään perunkirjan laatijasta ja siitä kuka asiaa
pääasiallisesti hoitaa.
• Perunkirjan laativat toimeksiannon perusteella kaksi ns.
uskottua miestä.
15. Perinnönjako
• Edellytyksenä perinnönjaolle on se, että pesä on selvitetty ja mahdollinen
ositus on toimitettu.
Perinnönjako voidaan suorittaa:
1) Sopimusjakona, jolla tarkoitetaan osakkaiden yksimielisen jakoratkaisun
mukaista, sopimukseen perustuvaa jakoa, jota toimittamaan ei ole määrätty
pesänjakajaa. Osakkaat voivat sopimusjaossakin käyttää asiantuntijoita ja
ulkopuolista apua.
2) Toimitusjakona, jolla tarkoitetaan pesänjakajan toimittamaa jakoa.
Toimitusjako on välttämätön, jos jonkun osakkaan osuus kuolinpesästä on
ulosmitattu, elleivät velkoja ja ulosottomies anna lupaa sopimusjakoon. Niin
ikään toimitusjako tulee välttämättömäksi, jos joku osakas tai pesäosuuden
luovutuksensaaja niin vaatii.
16. Testamentti
Henkilön kuoltua hänen omaisuutensa jaetaan lakimääräisen
perimysjärjestyksen mukaan. Tätä voi muuttaa tekemällä elinaikanaan
testamentin, joka on ainut keino vaikuttaa omaisuutensa
jakaantumiseen kuoleman jälkeen.
Testamentilla ei voida sulkea pois lesken avio-oikeutta, vaan tätä
tarkoitusta varten tulee laatia erikseen avioehtosopimus.
Rintaperillisillä on oikeus saada testamentista huolimatta ns. lakiosa
jäämistöstä. Lakiosan suuruus on puolet perintöosuudesta, jonka
rintaperillinen ilman testamenttia olisi saanut.
17. Käytetyimmät testamenttityypit
• Omistusoikeustestamentti
Omistusoikeustestamentti tuo testamentin saajalle vapauden käyttää
omaisuutta rajoituksetta.
Omistusoikeuden saaja joutuu kuitenkin maksamaan perintöveron, joka saattaa
olla epätarkoituksenmukaista, jos pelkkä oikeus käyttää omaisuutta riittäisi.
• Hallintaoikeustestamentti
Puolisot voivat tehdä keskinäisen hallintaoikeustestamentin.
Hallintaoikeudella tarkoitetaan oikeutta käyttää omaisuutta ja hyödyntää sen
tuotto.
Järjestelyn verotuksellinen hyöty perustuu siihen, että perintöveroa ei tällöin
tarvitse maksaa kahteen kertaan. Lesken hallintaoikeus myös alentaa
perillisille koituvien perintöverojen määrää.
