4. Ilmaston lämpeneminen johtuu kasvihuoneilmiön voimistumisesta Kasvihuoneilmiö Kasvihuoneilmiössä auringon säteily pääsee maan ilmakehän läpi ja lämmittää maata, mutta maasta poistuva lämpösäteily ei pääse ilmakehän läpi koska sen aallonpituus on eri kuin auringon säteilyllä. Kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä vaikuttaa siihen, kuinka paljon lämpösäteilyä pääsee poistumaan maapallolta. Toisaalta osa auringon säteilystä heijastuu takaisin ilmakehästä ja pilvistä, ennen kuin ne ehtivät lämmittää maata. *Tähän diaan on liitettynä muistiinpanoja
7. Eri kasvihuonekaasujen vaikutus ilmaston lämpenemiseen Vasemmalta oikealle: 1.Hiilidioksidi 2. Muut sekoittuneet kaasut 3. Otsoni 4. Stratosfäärin vesihöyry 5. Pinnan heijastuskyky 6. Pienhiukkaset, suora 7. Pienhiukkaset pilvessä 8. Lentokoneitten vanat 9. Auringon säteily 10. Ihmiskunnan kokonaispakote
Kasvihuoneilmiössä auringon säteily pääsee maan ilmakehän läpi ja lämmittää maata. Maasta poistuva lämpösäteily ei kuitenkaan pääse ilmakehän läpi koska sen aallonpituus on eri kuin auringon säteilyllä. Kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä vaikuttaa siihen kuinka paljon lämpösäteilyä pääsee poistumaan maapallolta. Toisaalta osa auringon säteilystä heijastuu takaisin ilmakehästä ja pilvistä, ennen kuin ne ehtivät lämmittää maata. Kaikki lämpö ei myöskään päädy maahan asti vaan osa jää ilmaan ja pilviin.
Kasvihuoneilmiössä ja maapallonlämpenemisessä on monia eri vaiheita, tekijöitä ja ilmiöitä, joita kuva maapallon energiatasapainosta pyrkii kuvaamaan. Maapallolla vallitsee energiatasapaino, joka tarkoittaa sitä, että maapallolle saapuvan energian määrä on yhtä suuri kuin maapallolta poistuvan energian määrä. Kasvihuoneilmiön voimistuminen, eli kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen ilmakehässä, nostaa keskilämpötilaa maapallolla, koska lämpösäteily ei pääse poistumaan ilmakehästä yhtä nopeasti kuin aikaisemmin. Eräät ilmakehän koostumuksen muutokset, kuten esimerkiksi otsonin määrän lisääntyminen yläilmakehässä, laskevat maapallon keskilämpötilaa. Jää- ja lumipeitteen laajuus vaikuttaa auringon säteilyn heijastumiseen maasta, koska auringon säteily heijastuu takaisin tehokkaammin lumesta ja jäästä kuin paljaasta maasta. Pilvipeitteen laajuus vaikuttaa kahdella tavalla maapallon pintalämpötiloihin. Osa auringon säteilystä heijastuu pilvistä suoraan takaisin avaruuteen ja osa absorboituu pilviin.
Hiilidioksidin (oikea kuva), metaanin (vasen yläkuva) ja typpioksiduulin (vasen alakuva) pitoisuuksien vaihtelu ilmakehässä viimeksi kuluneiden kymmenentuhannen vuoden aikana (isot kuvat) sekä vuodesta 1750 nykypäivään (pienet kuvat). Arvot perustuvat jäätikkökairausten tuloksiin (eri tutkimuksien antamat tulokset on esitetty erivärisin merkein) sekä suoraan ilmakehästä tehtyihin mittauksiin (punaiset käyrät). Kunkin kaasun pitoisuuden kasvua vastaava säteilypakote on esitetty isojen kuvien oikean reunan asteikolla.
Kyseinen käyrä tunnetaan myös nimellä ”jääkiekkomaila”. Michael Mann et al. julkaisi sen 1999 ja se esitettiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, IPCC:n, kolmannessa arviointiraportissa. Käyrä perustuu puiden vuosirenkaista, koralleista ja jään kairauksista saatuihin tutkimustuloksiin sekä viimevuosisatoina lämpömittareilla tehtyihin mittauksiin. Käyrän paikkansapitävyydestä on kiistelty ja sitä on kritisoitu erityisesti siitä, että siinä ei näy niin sanottuja keskiajan lämmintä kautta noin vuosina 800-1400 eikä pientä jääkautta noin vuosina 1300-1870 Alkuperäinen julkaisu [ Mann M.E. et al. ”Northern Hemisphere Temperatures During the Past Millenium: Inferences, Uncertainties and Limitations”, AGU GRL, v. 3.1, 1999]
Kokonaisuudessaan jäätiköt ovat kutistuneet arktisella alueella. Euraasiassa jäätiköt ovat kasvaneet lisääntyneiden sateiden takia. Pohjois-Amerikassa jäätiköiden kutistuminen on ollut erityisen voimakasta. IPCC:n neljännen arviointiraportin mukaan vuosina 1993-2003 myös Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköiden massa on hyvin todennäköisesti (90%-99% varmuudella) vähentynyt. Tekokuuhavaintojen perusteella pohjoisten napa-alueiden keskimääräinen vuotuinen jääpeitteen laajuus on pienentynyt 2,7% [epävarmuushaarukka 2,1-3,3%]. Kesällä väheneminen on ollut vieläkin nopeampaa, 7,4% [5,0-9,8%]. Eteläisen jäämeren jääpeitteen pinta-ala vaihtelee vuodesta toiseen, mutta jääpeitteen laajuudessa ei ole havaittu pitkäaikaista trendiä. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, etteivät myöskään lämpötilat ole tällä alueella keskimäärin nousseet.
Malleilla simuloitu maapallon keskilämpötilan tähänastinen muutos (1900–2000; musta käyrä) ja ennustettuja muutoksia vuosille 2000–2100; usean ilmastonmuutosmallin tulosten keskiarvoja. Ennusteet on esitetty erikseen A2- (punainen käyrä), A1B- (vihreä) ja B1-skenaariolle (sininen); oranssi käyrä kuvaa ennustettua lämpötilan muutosta tilanteessa, jossa kaasujen ja hiukkasten pitoisuudet on pidetty v. 2000 vallinneella tasolla. Kaikki lämpötila-arvot on ilmaistu muutoksina suhteessa jakson 1980–1999 keskiarvoon. Epävarmuusasteen mittana kunkin käyrän ympärillä on merkitty varjostuksella ± yhden keskihajonnan levyinen alue. Kuvan oikeassa reunassa olevat harmaat pylväät kertovat parhaan arvion ja epävarmuusvälin ennustetulle lämpenemiselle v. 2100, erikseen kuudelle SRES-skenaariolle. Pylväitten esittämiä arvioita laadittaessa on käytetty kolmiulotteisten kytkettyjen mallien lisäksi myös muuta tietoa, kuten yksinkertaisempien ilmastomallien tuloksia. A1-skenaarioperhe kuvaa tulevaisuuden maailmaa, jossa talouskasvu on hyvin nopeaa ja maapallon väestö kasvaa kuluvan vuosisadan puoliväliin saakka alkaen sen jälkeen pikku hiljaa vähentyä. Tekniikan kehitys on nopeaa, ja uusi tekniikka otetaan nopeasti käyttöön ympäri maailmaa. Kansainvälisen vuorovaikutuksen oletetaan olevan vilkasta sekä maapallon eri alueitten kehityserojen kaventuvan ja tulonjaon tasaantuvan. A1B-skenaariossa energialähteinä käytetään sekä uusiutuvia että fossiilisia polttoaineita. A2-skenaariossa teollisuus- ja kehitysmaitten kehityserot säilyvät suurina. Maapallon eri alueet pyrkivät omavaraisuuteen ja oman erikoislaatunsa säilyttämiseen. Teknologian siirto kehitysmaihin on vähäistä, ja eri maitten väliset tuloerot säilyvät suurina. Koko maapalloa ajatellen taloudellinen kehitys on hitaampaa kuin A1-skenaarioissa. Väestönkasvu jatkuu kehitysmaissa nopeana ja maapallon väkiluku kasvaa nopeasti. B1-skenaariossa teollisuus- ja kehitysmaitten erot tasaantuvat, mikä saa väestönkasvun talttumaan, aivan kuten A1-skenaarioissakin. Erona A-skenaarioihin on, että talous suuntautuu tavaratuotannon asemesta enemmän palveluiden ja tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Kestävä kehitys on arvossaan, ja ympäristölle ystävällisen teknologian kehittäminen ja käyttöönotto on nopeaa. Ongelmiin pyritään etsimään maailmanlaajuisia, koko ihmiskunnan kannalta oikeudenmukaisia ja ympäristön säilymisen huomioon ottavia ratkaisuja. B2-skenaariossa pyritään myös ottamaan ympäristönäkökohdat huomioon päätöksenteossa, mutta päätökset määräytyvät enemmän paikallisten etujen perusteella kuin B1-skenaariossa. Eri alueitten kehityserot säilyvät suurina ja väestönkasvu jatkuu, tosin ei yhtä nopeana kuin A2-skenaariossa. Talouden ja tekniikan kehitys on kohtuullisen nopeaa, mutta jakautuu epätasaisesti maapallon eri alueille. IPCC:n näkemyksen mukaan kaikki nämä tulevaisuuden skenaariot ovat mahdollista, eikä mitään tiettyä skenaarioita voida pitää muita todennäköisempänä.
”Lähes varmaa” tarkoittaa suurempaa kuin 99%:n todennäköisyyttä. ”Hyvin todennäköistä” tarkoittaa suurempaa kuin 90% todennäköisyyttä. ”Todennäköistä” tarkoittaa suurempaa kuin 66% todennäköisyyttä.
Energian kulutus on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta. Keskeisimmät syyt kulutuksen voimakkaaseen laskuun vuonna 2005 olivat erittäin leuto talvi, metsäteollisuuden tuotannon lasku työselkkauksen vuoksi sekä tavanomaista huonompi suhdannetilanne terästeollisuudessa. Vuonna 2006 energiankulutus oli noin 35 Mtoe eli noin 1500 PJ.
Sähkön kulutus on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta. Keskeisimmät syyt kulutuksen voimakkaaseen laskuun vuonna 2005 olivat erittäin leuto talvi, metsäteollisuuden tuotannon lasku työselkkauksen vuoksi sekä tavanomaista huonompi suhdannetilanne terästeollisuudessa. Vuonna 2006 sähkön kulutus oli noin 90 TWh.
Islanti on ainoa pohjoismaa jossa on geotermistä tuotantoa. Geotermisen tuotannon osuus Pohjoismaiden sähköntuotannosta oli 0,67 % ja tuulivoiman osuus oli 2,01 % vuonna 2006.
Lähde: Eurostat GWh
Pylväiden leveydet vastaavat ilmoitettuja vuosikulutuksia vuonna 2002, pinta-alat varojen suuruuksia ja korkeudet riittävyyksiä vuosissa nykykulutuksella. Vaikeasti ja erittäin vaikeasti hyödynnettävät öljyvarat ovat epäkonventionaalisia varoja. Uraanivarat koskevat käyttöä nykyisen tyyppisissä reaktoreissa. Hyötöreaktoreissa riittävyys on kymmeniätuhansia vuosia.
Lähde: Tilastokeskus
Lähde. Energiateollisuus ry
Mikäli maailman ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus saadaan vakautettua 450 ppm-tasolle, ilmaston lämpeneminen pystytään 50 % todennäköisyydellä rajoittamaan 2 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna (EU:n tavoite).
Rio de Janeirossa vuonna 1992 pidetyssä YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssissa hyväksyttiin YK:n Ilmastonmuutoksen yleissopimus eli ns. Ilmastosopimus. Se astui voimaan vuonna 1994. Yleissopimuksessa sen allekirjoittaneet maat tunnustavat virallisesti ilmastonmuutoksen olevan vakava ongelma. Sopimuksen tavoitteeksi on asetettu ilmakehän kasvihuonekaasujen vakiinnuttaminen vaarattomalle tasolle. Yleissopimuksessa on myös asetettu kehykset jatkoneuvotteluita varten, joissa toimenpiteiden tarkemmista yksityiskohdista voidaan sopia. Myös itse yleissopimus sisältää alustavia toimenpiteitä, kuten kansallisten toimintaohjelmien laadinta sekä ilmastonmuutoksen huomioon ottaminen maataloudessa, energiantuotannossa, luonnonvarojen hyödyntämisessä ja rannikkoalueiden käytössä. Sopimusosapuolten tulee myös tuottaa ns. kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita, joissa kunkin maan ihmisperäiset kasvihuonekaasupäästölähteet ja -nielut lasketaan, listataan, julkaistaan ja päivitetään säännöllisesti. YK:n ilmastomuutoksen puitesopimuksen on ratifioinut 191 valtiota. Suomi ratifioi sopimuksen 31.5.1994.