SAK:n näkemyksiä työurien pidentämisestä ja kestävästä eläketurvasta. SAK:n julkaisusarja tammikuu 2012. SAK:n näkemyksiä kolmesta kokonaisuudesta: Millä keinoilla työuria voidaan pidentää? Miksi yksityisten ja julkisten alojen työeläkkeiden rahoituksesta sopiminen on tärkeää? Miten työntekijöille voidaan turvata riittävä eläketaso?

1. 1·2012
Ihmisen mittainen
työura?
SAK:n näkemyksiä työurien pidentämisestä ja
kestävästä eläketurvasta

2. Tammikuu 2012 Lisätiedot: Tilaukset:
Kaija Kallinen SAK
kaija.kallinen@sak.fi puhelin 020 774 000
puhelin 020 774 0154

3. SAK · Ihmisen mittainen työura? 1
SISÄLLYS
1 UUSI VAIHE TYÖURANEUVOTTELUISSA ................................................................. 3
Hallitusohjelmassa neuvottelusitoumus ................................................................................. 3
Eläkeneuvottelut aloitettu ........................................................................................................... 4
2 TYÖURIEN PITUUS, ELÄKETURVAN TASO JA ELÄKKEIDEN
RAHOITUS LIITTYVÄT YHTEEN ......................................................................................... 5
3 TYÖURIEN PITUUS: TAVOITTEET JA TOTEUTUNUT KEHITYS ................ 6
Eläkeikäkiistasta työurien pidentämiseen ............................................................................. 6
Työurat ovat pidentyneet – myös loppupäästä ................................................................... 6
Ikääntyvien työllisyysasteet nousussa jo pitkään.................................................................7
Nuorempien ikäluokkien työllisyysasteissa laskua ............................................................. 9
Pitkäaikaistyöttömyys lisää työkyvyttömyysriskiä .............................................................. 9
Elinajanodotteissa isot erot väestöryhmien välillä ........................................................... 10
Opintojen aloittamisessa viiveitä ja koulutuksessa keskeytyksiä .............................. 10
4 MIKSI TYÖELÄKETURVAN RAHOITUKSESTA SOPIMINEN ON
TÄRKEÄÄ? ........................................................................................................................................ 11
Mistä rahat eläkkeisiin? ................................................................................................................. 11
Rahastointi ei ole itsetarkoitus ................................................................................................... 11
Työeläkemaksuista tarvitaan sitova sopimus ...................................................................... 13
Miten varmistetaan julkisten alojen työeläkkeiden rahoitus? ...................................... 14
Kaikki työeläkerahastot luetaan osaksi julkista taloutta ................................................. 15
5 SAK:N KEINOT TYÖURIEN PIDENTÄMISEKSI ..................................................... 16
Työllisyys on ykkösasia ................................................................................................................. 16
Kaikille oikeus koulutukseen ja osaamisen päivittämiseen............................................ 16
Nuorten yhteiskuntatakuu vihdoin todeksi.......................................................................... 17
Työkyvyttömyyttä ehkäistävä varhaisella puuttumisella ................................................ 17
Työterveys on työpaikkojen asia .............................................................................................. 18
Terveyseroja kavennettava ........................................................................................................ 19
Kuntoutusprosessit toimiviksi .................................................................................................... 19
Työttömät työnhakijat ajoissa terveystarkastuksiin ....................................................... 20
Työaika joustamaan työntekijöiden tarpeiden mukaan ................................................ 20

4. 2 SAK · Ihmisen mittainen työura?
Työnantajille enemmän vastuuta työurien pidentämisestä .......................................... 21
Eläkeuudistuksen innovaatiot tuottavat tulosta ............................................................... 22
Miten työurien pidentämisessä pitäisi edetä? ................................................................... 23
6 MITEN SAK PARANTAISI ELÄKETURVAN TASOA? ........................................ 25
Kaikilla ei ole mahdollisuutta jatkaa työssä ......................................................................... 25
Työkyvyttömien eläkkeitä parannettava .............................................................................. 25
Eläke kertymään jo 15-vuotiaana ............................................................................................. 25
Eläkkeiden piiloleikkauksesta luovuttava ............................................................................ 26
7 ELÄKETURVAN LAKISÄÄTEISYYDESTÄ JA KATTAVUUDESTA
PIDETTÄVÄ KIINNI .................................................................................................................... 27
8 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA ................................................................................... 28
LIITE 1 Työmarkkinajärjestöjen laajennetun eläkeneuvotteluryhmän
kokoonpano ..................................................................................................................................... 32
LIITE 2 Työuraväännön lyhyt historiikki............................................................................ 33

5. SAK · Ihmisen mittainen työura? 3
IHMISEN MITTAINEN TYÖURA?
SAK:n näkemyksiä työurien pituudesta ja kestävästä eläketurvasta
Tämä puheenvuoro esittelee SAK:n näkemyksiä kolmesta toisiinsa liittyvästä ko-
konaisuudesta:
• Millä keinoilla työuria voidaan pidentää?
• Miksi yksityisten ja julkisten alojen työeläkkeiden rahoituksesta sopiminen on
tärkeää?
• Miten työntekijöille voidaan turvata riittävä eläketaso?
1 UUSI VAIHE TYÖURANEUVOTTELUISSA
Työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet työurien pidentämiseen ja keskimääräisen
eläkkeelle siirtymisiän myöhentämiseen jo 1990-luvulta lähtien. Työurien piden-
tämisen parhaista keinoista ay-liikkeellä ja työnantajajärjestöillä on ollut erilaisia
näkemyksiä. Siitä huolimatta työmarkkinaosapuolet ovat tehneet monia yhteisiä
esityksiä työurien pidentämisestä. Hyviä esimerkkejä ovat vuoden 2005 eläkeuu-
distus ja Ahtelan työelämätyöryhmän esitykset osaamisen ja työkyvyn ylläpitämi-
seksi vuonna 2010.
Siitä lähtien, kun pääministeri Matti Vanhanen helmikuussa 2009 esitti vaatimuk-
sensa joustavan eläkeiän alarajan nostamisesta 63 vuodesta 65 vuoteen, kysymys
eläkeiästä on hallinnut työurakeskustelua. Näin siitä huolimatta, että asiantuntijat
pitävät työelämän kehittämistä sekä työkyvyn ja ammattitaidon ylläpitämistä työ-
urien pidentämisen kannalta ensiarvoisina keinoina.
Työnantajapuolelle lakiin kirjatun eläkeiän nostaminen tuntuu olevan tärkein yk-
sittäinen kysymys. Ay-liikkeessä katsotaan, ettei yksioikoinen eläkeiän liikuttelu
ole ratkaisu työurien pidentämiseen.
Hallitusohjelmassa neuvottelusitoumus
Työmarkkinaosapuolet esittivät itse Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan kirjauk-
set eläkeasioista. Niinpä hallitusohjelman mukaan ay-liike ja työnantajajärjestöt
ovat sitoutuneet neuvottelemaan ratkaisut työurien pidentämisestä, työeläkkeiden
rahoituksen turvaamisesta ja riittävän eläketurvan varmistamisesta. Kirjauksen
mukaan myös julkisten alojen eläketurvan rahoitus on varmistettava.
Hallitusohjelmassa toistetaan jo maaliskuussa 2009 sovittu tavoite keskimääräisen
eläkkeelle siirtymisiän (eli 25-vuotiaan eläkkeelle siirtymisiän odotteen) noususta
62,4 vuoteen 2025 mennessä. Sen sijaan lakiin kirjatun joustavan 63–68 vuoden
eläkeiän muutoksista ei hallitusohjelmassa sanota mitään.
Hallitusohjelmassa katsotaan työurien pidentämistä laajasti ja toistetaan tavoite
pidentää työuria alusta, keskeltä ja lopusta. Erityistä huomiota halutaan kiinnittää
työkyvyttömyyden syiden torjuntaan ja ammattitaidon kehittämiseen läpi koko
työuran.

6. 4 SAK · Ihmisen mittainen työura?
Hallitusohjelman talouspoliittisessa osassa työeläketurvan rahoituksen vahvista-
minen mainitaan useaan otteeseen. Se on kytketty hyvinvointiyhteiskunnan rahoi-
tukseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja julkisen talouden kestävyyteen eli
samaan kokonaisuuteen kunta- ja valtiontalouden kanssa.
Eläkeneuvottelut aloitettu
Syyskuun 2011 lopulla sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko lähetti kirjeen
työmarkkinaosapuolille. Siinä hän esitti, että työmarkkinajärjestöt laatisivat eläke-
neuvotteluryhmässään mahdollisimman nopeasti ehdotukset toimenpiteiksi, joilla
hallitusohjelman tavoitteet työurien pidentämisestä, eläketurvan riittävyydestä ja
sen rahoituksen kestävyydestä toteutettaisiin. Lisäksi ministeri esitti, että tähän
eläkeneuvotteluryhmän työhön osallistuisivat myös sosiaali- ja terveysministeriön,
valtionvarainministeriön ja kuntien eläkevakuutuksen edustajat.
Ministeri Risikon toiveen mukaisesti työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryh-
mä on aloittanut hallitusohjelmassa määritellyn tehtävänsä. Työryhmän koolle-
kutsuja on Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala (ryhmän kokoon-
pano liitteessä 1).
SAK, STTK ja Akava ovat painottaneet, että eläkeneuvotteluryhmän rinnalla on
välttämätöntä edistää määrätietoisesti osaamista, työkykyä ja työelämän kehittä-
mistä koskevia työurien pidentämisen edellytyksiä. Näitä asioita koskevia hank-
keita sisältyy hallitusohjelmaan ja raamisopimukseen, ja niiden seuranta on sovit-
tu tehtäväksi työmarkkinajärjestöjen työelämätyöryhmässä (Ahtelan työryhmä).
Lisäksi työelämäryhmässä etsitään uusia, erityisesti työpaikkatason toimia, joilla
voidaan parantaa mahdollisuuksia pidentää työuria.

7. SAK · Ihmisen mittainen työura? 5
2 TYÖURIEN PITUUS, ELÄKETURVAN TASO JA
ELÄKKEIDEN RAHOITUS LIITTYVÄT YHTEEN
Työeläke karttuu ja kustannetaan työn tuloksista. Työtä tekemällä työntekijä tie-
naa sekä palkkaa että eläkettä. Työeläkettä onkin osuvasti nimetty jatkopalkaksi.
Jokainen ansaittu ja työeläkevakuutettu euro kartuttaa työeläkettä. Työeläkkeen
tasoon vaikuttaa palkan ohella työvuosien määrä ja se, miten yhtenäinen työhisto-
ria on. Mitä useampina vuosina ja mitä vähemmin katkoksin työntekijällä on
mahdollisuus tehdä palkkatyötä, sitä paremman työeläkkeen hän saa kartutetuk-
si.1) Työntekijällä on siis myös eläketurvansa takia syy tavoitella pitkää ja mahdol-
lisimman ehyttä työuraa.
Tärkein edellytys työurien pitenemiselle on se, että työtä on tarjolla mahdollisim-
man monelle työikäiselle. Työurien pidentäminen ja työikäisten työllisyysasteen
nostaminen ovat itse asiassa sama asia. Korkea työllisyysaste ja pitemmät työurat
vahvistavat muun muassa julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta: mitä
useampi työllinen, sitä enemmän kertyy verotuloja ja sosiaalivakuutusmaksuja.
Hyvä työllisyys ja pidemmät työurat ovat siis sekä työntekijöiden että julkisen ta-
louden etu. Jos työmahdollisuuksia on kaikille ja jos työhön osallistumisen aika
elinajasta lisääntyy, kuntien ja valtion taloutta on helpompi pitää tasapainossa.
Työeläketurvan rahoitukselle parantuvat työllisyysasteet ja pitemmät työurat ovat
sekä vahvistus että haaste. Jos yhä useampi Suomessa asuva on palkkatyössä ja jat-
kaa työuraansa, myös palkkasumma nousee ja sen perusteella maksettava työelä-
kemaksutulo kasvaa. Näin ollen lyhyellä aikavälillä työeläkerahoitus vahvistuu.
Pidentyvät työurat merkitsevät tekijöilleen myös parempia eläkkeitä, ja aikanaan
siis myös kasvavia eläkemenoja. Jos työntekijät laajassa mitassa pystyvät jatka-
maan työuraansa täytettyään 63 vuotta, se nostaa pitkällä aikavälillä entisestään
työeläkemaksujen kustannuksia ja nousupainetta.
1) Myös joidenkin työnteon katkosten kuten sairaus- ja työttömyyspäivärahakausien ajalta
karttuu eläkekettä, mutta ei täyden palkan mukaan. Äitiys- ja vanhempainvapaat, joilta
maksetaan ansiosidonnaisia päivärahoja, eivät nykyisin heikennä eläketurvaa.

8. 6 SAK · Ihmisen mittainen työura?
3 TYÖURIEN PITUUS:
TAVOITTEET JA TOTEUTUNUT KEHITYS
Ratkaisua työurien pidentämisen ja keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän nousun
keinoista on etsitty jo useassa työryhmässä. Tavoite on kaikkien tahojen hyväksy-
mä, mutta keinoista väännetään edelleen. Työryhmien työn aikana työurat ovat
edelleen pidentyneet, todellinen eläkkeelle siirtymisen ikä noussut ja työkykyisten
halu jatkaa töissä vahvistunut. Mutta vielä riittää parannettavaa.
Eläkeikäkiistasta työurien pidentämiseen
Keväästä 2009 jatkunut työuravääntö ei ole mennyt hukkaan, päinvastoin. Ensin-
näkin keskustelu työurien pidentämisestä on laajentunut: nyt ymmärretään, että
työurien pidentämisen avaimet ovat työelämän kehittämisessä sekä työkyvyn ja
ammattitaidon ylläpitämisessä ja että työuran viimeiset vuodet ja eläkeikä ovat lii-
an kapea näkökulma työura-asiassa.
Toiseksi on syytä huomata, että työkykyä ja osaamista koskevissa asioissa on myös
tehty konkreettisia muutosesityksiä, joista osa on edennyt lainsäädännöksi ja osan
jatkovalmistelu on käynnissä hallitusohjelmaan pohjautuen. Myös raamisopimuk-
seen sisältyy useita työurien pidentämistä edistäviä hankkeita.
Kolmanneksi on tärkeää, että eläkeneuvotteluihin on työurien pidentämisen ja
keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän rinnalle nostettu tavoitteeksi varmistaa riit-
tävä eläketurva ja työeläkkeiden rahoitus.
Työurat ovat pidentyneet – myös loppupäästä
Kun eläkeikäkeskustelu lähes kolme vuotta sitten alkoi, keskimääräinen eläkkeelle
siirtymisikä (oikeammin 25-vuotiaan eläkkeelle siirtymisiän odote) oli 59,4 vuotta.
Vuonna 2010 se oli 60,4 vuotta. Kehitys on siis ollut ennakoitua suotuisampaa.
Kuvassa 1 on 25-vuotiaalle lasketun eläkkeelle siirtymisiän odotteen kehitys vuo-
den 2010 loppuun. Todellinen eläkkeelle siirtymisiän odote on viime vuosina ke-
hittynyt odotuksia ja tavoitteita paremmin. Eläkkeelle siirtymisiän odote voidaan
laskea minkä ikäiselle tahansa. Vuonna 2008 50-vuotiaan odote oli 61,4 vuotta ja
vuonna 2010 jo 62,3 vuotta.

9. SAK · Ihmisen mittainen työura? 7
Kuva 1 Eläkkeelle siirtymisiän odote on kehittynyt odotettua paremmin
63,0
Vuoden 2009 yhteisymmärrys:
62,5 tavoitteeksi 62,4 vuoteen 2025
62,0 25‐vuotiaan odotteen mennessä (punainen viiva)
61,5 nousu (musta viiva):
61,0 25‐vuotiaan odotteen
2008 59,4 v. arvioitu nousu vuoden
60,5 2010 60,4 v. 2005 uudistuksessa
60,0 (sininen viiva)
59,5
59,0
58,5
58,0
2002 05 08 11 14 17 20 23 26 29 32 35 38 41 44 47 2050
Lähde: Työuratyöryhmän raportti, Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 4/2011
Tilastokeskuksen työvoimatutkimusten perusteella on mahdollista laskea eri-
ikäisten miesten ja naisten niin sanottu työajan odote, jolla mitataan työmarkki-
noilla olon pituutta. Eläketurvakeskuksen mukaan Suomessa on tapahtunut 2000-
luvun taitteessa merkittävä käänne työurien pidentymisessä.
Vuosituhannen alusta lähtien työajan odotteet ovat pidentyneet sekä naisilla että
miehillä, mutta erityisesti 40 vuotta täyttäneillä naisilla ja 50 vuotta täyttäneillä
miehillä. Vuosina 2000–2009 eliniän odote piteni miehillä 2,6 vuotta ja naisilla 2,4
vuotta. Samaan aikaan työssäolovuosien määrä lisääntyi miehillä kaksi vuotta 35,2
vuoteen ja naisilla 3,6 vuotta 34,6 vuoteen (ks. Finnish Centre for Pensions, Wor-
king Papers 06/2011).
Ikääntyvien työllisyysasteet nousussa jo pitkään
Ikääntyvien, yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä työllisyysasteet ovat nousseet selvästi jo
1990-lvun puolivälistä lähtien. Edes vuosien 2008–2010 taantuma ei juuri tuonut
takapakkia ikääntyvien hyvään työllisyyskehitykseen.

10. 8 SAK · Ihmisen mittainen työura?
Kuva 2 Ikääntyvien työllisyysasteet ovat nousseet vuosina 2000–2010
Lähde: Eläketurvakeskus
Kuva 3 Ikääntyvien työllisyysasteet ovat kehittyneet paremmin kuin
kaikkien työikäisten
Lähde: Eläketurvakeskus

11. SAK · Ihmisen mittainen työura? 9
Nuorempien ikäluokkien työllisyysasteissa laskua
Vaikka ikääntyneiden työllisyysaste on noussut, alusta ja keskeltä työurat ovat ly-
hentyneet. On huolestuttavaa, että nuoremmissa ikäluokissa työllisyysasteet ovat
laskeneet selvästi vuodesta 1989 (kuva 4).
Osa laskusta selittyy sillä, että koulutusajat ovat pidentyneet ja työntekijät päivit-
tävät osaamistaan myös myöhemmin työurallaan sekä hoitavat aiempaa enemmän
lapsiaan ja muita omaisiaan. Yksi syy on myös 1990-luvun lamavuosista lähtien
korkeaksi jäänyt pitkäaikaistyöttömyys. Tarkempi tutkimus ja analyysi työlli-
syysasteiden laskun syistä olisi enemmän kuin tarpeellinen.
Kuva 4 Ikääntyvien työllisyysaste on noussut – alusta ja keskeltä työurat ovat
lyhentyneet
Pitkäaikaistyöttömyys lisää työkyvyttömyysriskiä
Joka neljättä työkyvyttömyyseläkettä edeltää pitkäaikainen työttömyys. Tämä käy
ilmi Eläketurvakeskuksen ja Kelan rekisterien pohjalta tehdystä tutkimuksesta.2)
Pitkäaikainen työkyvyttömyyseläkepäätöstä edeltänyt työttömyys on yleisintä 35–
45-vuotiaiden ikäryhmässä ja harvinaisinta yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä. Työt-
tömyystaustaisten osuus oli suuri hermoston sairauksien sekä mielenterveyden
häiriöiden perusteella eläkkeelle siirtyneillä.
2) Kelan tutkimusosasto, nettityöpapereita 26/2011. Tutkimusaineisto muodostui vuonna
2004 työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä.

12. 10 SAK · Ihmisen mittainen työura?
Elinajanodotteissa isot erot väestöryhmien välillä
Kokonaisuutena Suomessa asuvan väestön terveydentila on parantunut, ja keski-
määräinen elinikä on pidentynyt. Ei pidä kuitenkaan sulkea silmiä siltä, että väes-
töryhmien väliset terveyserot ovat viime vuosikymmenien aikana jopa kasvaneet.
Elinajan odote on alhaisin työntekijämiehillä. Kun 35-vutoiailla ylemmillä toimi-
henkilöillä oli 1980-lvuun puolivälissä odotettavissa elinaikaa lähes viisi vuotta
enemmän kuin työntekijämiehillä, ero oli vuoteen 2005 mennessä kasvanut kuu-
teen vuoteen. Samana ajanjaksona ylempien toimihenkilönaisten ja työntekijä-
ryhmään kuuluvien naisten ero kasvoi runsaasta kahdesta vuodesta lähes kolmeen
ja puoleen vuoteen.
Elinajan odotteiden erot näkyvät vielä selvemmin vertailtaessa eri tuloryhmiä.
Ylimpään tuloviidennekseen kuuluvalla 35-vuotiaalla miehellä oli vuonna 2007
odotettavissa 12,5 vuotta pitempi elinaika kuin samanikäisellä alimpaan tulovii-
dennekseen kuuluvalla miehellä. Naisilla vastaava ero oli lähes seitsemän vuotta.
Opintojen aloittamisessa viiveitä ja koulutuksessa keskeytyksiä
Suomessa korkeakouluopinnoista valmistutaan myöhemmin kuin monissa vertai-
lumaissa. Yksi syy on se, että opintojen aloittaminen viivästyy. Reilusti alle puolet
(40 %) ylioppilastutkinnon suorittajista aloittaa samana vuonna tutkintoon johta-
vassa koulutuksessa. Lisäksi aloitettuja opintoja keskeytetään, kun opiskelijat saa-
vat mieleisensä opiskelupaikan vasta usean yrityksen jälkeen.
Myös ammatillisissa opinnoissa keskeyttäminen on iso ongelma, ja sekin johtuu
usein siitä, että opiskelija ei ole päässyt ensisijaisesti haluamalleen opintolinjalle.
Vuosittain ammatillisen koulutuksen keskeyttää lähes 10 000 opiskelijaa, mikä on
johtanut siihen, että noin 17 prosentilla 25-vuotiaista ei ole mitään perusasteen
jälkeistä tutkintoa.

13. SAK · Ihmisen mittainen työura? 11
4 MIKSI TYÖELÄKETURVAN RAHOITUKSESTA
SOPIMINEN ON TÄRKEÄÄ?
Mistä rahat eläkkeisiin?
Suomessa on etuusperusteinen eläketurva. Se tarkoittaa, että eläketurvan sisältö on
laissa määrätty, ja sitä varten on kerättävä riittävä rahoitus. Työeläkkeet rahoite-
taan työeläkevakuutusmaksuilla. Työ- ja virkasuhteen palkkojen perusteella suori-
tettava työeläkemaksu jakautuu nykyään työnantajan ja työntekijän osuuteen.
Työeläketurva rahoitetaan siis työn tuloksista.
Suurin osa vuosittain kerättävästä työeläkemaksusta käytetään jo eläkkeellä olevi-
en työntekijöiden eläkkeisiin. Yksityisillä aloilla on 1960-luvun alkupuolelta lähti-
en toteutettu niin sanottua osittaista rahastointia. Se tarkoittaa, että osa työnteki-
jän palkan mukaan kerättävästä työeläkemaksusta rahastoidaan ja sijoitetaan hä-
nen tulevaa eläkettään varten. Rahastoinnin takia eläkemaksuina on kerätty
enemmän kuin jo maksussa oleviin eläkkeisiin on tarvittu. Lähivuosina eläkemeno
näyttäisi ylittävän maksutulon, eli rahastojen purkaminen on kiihtymässä.
Osittainen rahastointi muodostaa yksityisen sektorin työntekijöiden työeläkkei-
den rahoitukseen jatkumon, jossa jokainen työtä tekevä sukupolvi rahoittaa sekä
jo eläkkeellä olevien että oman sukupolvensa eläketurvaa. Tämä merkitsee myös
sitä, että rahastoja sekä kartutetaan että puretaan koko ajan. Tällä hetkellä noin
neljäsosa maksussa olevista eläke-euroista rahoitetaan rahastoista ja kolme neljäs-
osaa kunakin vuotena kerättävillä työeläkemaksuilla
Yksityisten alojen palkansaajien eläketurvassa ei merimiesten eläketurvaa lukuun
ottamatta ole valtion rahoitusosuutta. Sen sijaan yrittäjien ansioeläkkeiden rahoi-
tukseen valtio on osallistunut alusta saakka.
Julkisten alojen eläketurva rahoitettiin pitkään kädestä suuhun eli niin sanotulla
jakojärjestelmällä. Siinä kunakin vuotena kerättiin maksuja niin paljon, että mak-
sussa olevat eläkkeet saadaan kustannetuksi. Valtio- ja kuntatyönantajien työelä-
kemaksuosuudet kustannetaan viime kädessä verovaroin.
1980-luvun lopulta lähtien myös kuntien ja valtion eläketurvan rahoittamiseksi
ryhdyttiin keräämään rahastoja. Julkisten alojen työeläkkeissä rahastointi on kui-
tenkin erityyppistä kuin työntekijän eläkelaissa (TyEL). Kuntien ja valtion eläke-
järjestelmissä rahastot ovat vain puskureita, joiden avulla maksukehitystä voidaan
tasoittaa.
Rahastointi ei ole itsetarkoitus
Eläkerahastot eivät ole itsetarkoitus. Työikään tulevat ikäluokat ovat kuitenkin jo
useita vuosia olleet pienempiä kuin työelämästä eläkkeelle siirtyvät ikäluokat.
Näin ollen työikäinen väestö supistuu ja vanhuuseläkkeellä oleva väkimäärä kas-
vaa ainakin seuraavien parinkymmenen vuoden ajan. Rahastoinnilla on varaudut-
tu ikärakenteen muutoksen aiheuttamaan eläkemenon kasvuun.

14. 12 SAK · Ihmisen mittainen työura?
Toinen haaste työeläketurvan rahoitukselle on se, että suomalaisten naisten ja
miesten odotettavissa oleva eläkkeellä oloaika on pidentynyt, ja sen oletetaan pi-
dentyvän edelleen. Koska vanhuuseläkkeellä olevien määrä kasvaa ja eliniät pi-
tenevät, työeläketurvan rahoittamiseen tarvitaan tulevina vuosikymmeninä rahaa
enemmän kuin vielä 10–20 vuotta sitten arvioitiin. Jos rahastojen purkautumista
tässä tilanteessa kiihdytetään, kasvatetaan samalla maksunkorotustarvetta pitkällä
aikavälillä.
Rahastoitavat eläkevarat on lain mukaan sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti.
Rahastoissa olevien eläkevarojen sijoitusten tuotolla on mahdollista alentaa tulevi-
en eläkemaksujen nousua. Nyrkkisääntö on, että jos sijoitusten reaalituotto pitkäl-
lä aikavälillä nousee yhdellä prosenttiyksiköllä, se alentaa työeläkemaksun nousu-
painetta kahdella prosenttiyksiköllä.
Työeläkevarojen sijoitustoimintaa tulee arvioida useamman kuin yhden vuoden
ajanjaksoissa. Pitkällä aikavälillä (vuodesta 1997) työeläkesijoitukset ovatkin tuot-
taneet hyvin, mutta väliin mahtuu myös takapakkeja. Esimerkiksi vuonna 2009
työeläkelaitokset saivat sijoituksilleen ennätyshyviä reaalituottoja, ja myös vuonna
2010 sijoitustulokset olivat hyviä. Vuoden 2011 aikana myös työeläkealan sijoituk-
set ovat ennen näkemättömän finanssikriisin takia painuneet miinukselle. Tämä ei
kuitenkaan vaaranna maksussa olevia eläkkeitä.
Kuva 5 Yksityisten alojen työeläkesijoitukset ovat pitkällä aikavälillä
tuottaneet hyvin (1997–2011 kolmas kvartaali, % sitoutuneelle pääomalle)
Lähde: Työeläkevakuuttajat TELA

15. SAK · Ihmisen mittainen työura? 13
Työeläkemaksuista tarvitaan sitova sopimus
Yksityisten alojen työeläkemaksujen kehityksestä vuosina 2011–2014 on sovittu
ns. sosiaalitupossa (2009). Sopimuksen mukaan sekä työnantajien että työnteki-
jöiden maksuosuus nousee mainittuina vuosina 0,2 prosenttiyksikköä. Näin ollen
kokonaismaksu nousee kyseisten neljän vuoden jaksolla yhteensä 1,6 prosenttiyk-
sikköä.3) Tämä sopimus koskee myös julkisia aloja sitä kautta, että lain mukaan
työntekijän maksuosuus on sama riippumatta siitä, minkä työeläkelain mukaan
työntekijä on vakuutettu.
Sosiaalitupossa sovittujen maksunkorotusten jälkeen työntekijän ja työnantajan
työeläkemaksu on yhteensä 23,6 prosenttia. Ei kuitenkaan riitä, että turvataan jo
maksussa olevien eläkkeiden ja lähivuosina alkavien eläkkeiden rahoitus. Myös
nuorten, työuraansa vasta aloittavien tulee voida luottaa siihen, että hekin saavat
aikanaan laissa nyt luvatun eläketurvan.
ETLAn toimitusjohtaja Sixten Korkman esitti muutama vuosi sitten yksityisten
alojen työeläkemaksujen (TyEL-maksu) nostamista jopa kertarysäyksellä reip-
paammin eli ns. tasapainotasolle. Esityksen perustelu oli järkeenkäypä: rohkealla
maksunnostolla ja rahastojen lisääntyvillä sijoitustuotoilla kutistettaisiin pitkän
aikavälin maksunkorotustarvetta. Nopeampi eteneminen tulisi näin ollen pitkällä
aikavälillä halvemmaksi. Ay-liikkeessä Korkmanin ajatukselle löytyi kannatusta,
mutta työantajapuolelta se torjuttiin suoralta kädeltä.
Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmien mukaan tasapainotasoinen
TyEL-maksu on oletuksista riippuen 25–26 prosenttia. Uusimman, syksyllä 2011
valmistuneen maksulaskelman mukaan maksutaso, joka suurella todennäköisyy-
dellä turvaisi nykyiset eläke-edut myös tulevina vuosikymmeninä vuodesta 2012
lähtien, olisi 25,9 prosenttia.
3) Vuonna 2012 alle 53-vuotiaan työntekijän työeläkemaksu nousee yhteensä 0,45 prosent-
tiyksikköä. Siitä 0,2 prosenttiyksikköä on sosiaalitupon mukaista korotusta. 0,25 prosent-
tiyksikköä taas johtuu siitä, että vuonna 2012 ei enää tehdä pienten ja keskisuurten työn-
antajien ja työntekijöiden maksuun tilapäistä maksun alennusta aiempina vuosina liikaa
peritystä työkyvyttömyysmaksuosasta.
Lain mukaan 53 vuotta täyttäneen työntekijän työeläkemaksu on 19/15 alle 53-vuotiaan
maksusta. Näin ollen yli 53-vuotiaiden työntekijöiden maksu nousee vuonna 2012 kuu-
desta prosentista 6,5 prosenttiin.

16. 14 SAK · Ihmisen mittainen työura?
Kuva 6 havainnollistaa maksun etupainotteisen korottamisen vaikutuksia. Katko-
viiva kuvaa kehitystä, jossa TyEL-maksun korottamista jatkettaisiin ripeästi vuo-
desta 2015 lähtien, ja maksu saavuttaisi näin ollen nopeammin tasapainotason.
Ripeät korotukset TyEL-maksuun siis ehkäisisivät tulevaisuuden maksupaineita.
Kuva 6 Ripeät korotukset TyEL-maksuun ehkäisevät tulevaisuuden
maksupaineita
On tärkeää, että TyEL-maksujen kehityksestä myös vuoden 2014 jälkeiselle ajalle
sovitaan sitovasti, ja siten, että maksut nostetaan mahdollisimman pian tasapaino-
tasolle. Samalla olisi järkevää tehdä päätöksiä rahastoinnin vahvistamisesta, jolloin
sijoitustuottojen avulla voidaan rahoittaa osa maksusta. Näillä keinoilla voidaan
ehkäistä eläketurvan leikkauksia ja samalla pienentää pitkän aikavälin maksujen
korotustarvetta eli keventää nuorempien ikäluokkien maksuja.
Miten varmistetaan julkisten alojen työeläkkeiden rahoitus?
Julkisten alojen kokonaismaksutaso on jo nyt korkeampi kuin työntekijän eläke-
lain (TyEL) mukaisessa eläkevakuutuksessa.
Kunnallisen eläkevakuutuksen maksutaso on nyt 28,7 prosenttia. Näin korkea
maksutaso johtuu muun muassa siitä, että kunnallisessa eläkejärjestelmässä on täl-

17. SAK · Ihmisen mittainen työura? 15
lä hetkellä vielä runsaasti maksussa aiemmin voimassa olleita nykyistä parempia
eläke-etuja.
Kuntien palveluksesta on näinä vuosina siirtymässä eläkkeelle paljon työntekijöitä,
eli edunsaajien joukko kasvaa voimakkaasti. Samaan aikaan kuntien työntekijöi-
den määrä supistuu myös kuntarakenteiden muutosten ja yksityistämisten takia,
joten kuntien eläkevakuutuksen maksupohja rapautuu. Kevan mukaan työnteki-
jöiden väheneminen 10 prosentilla nostaisi maksutason lähes 31 prosenttiin, ja
väheneminen 20 prosentilla johtaisi jo yli 32 prosentin maksutasoon.
Valtion eläkkeiden rahoitusta vaivaa myös vakuutettujen piirin supistuminen: val-
tion eläkkeensaajia on jo nyt yli kaksinkertainen määrä vakuutettuihin verrattuna.
Valtion eläkkeet maksetaan valtion talousarvion kautta. Valtion eläkerahasto on
budjetin ulkopuolinen puskurirahasto.
On välttämätöntä, että myös julkisten alojen palveluksessa olevat voivat luottaa
siihen, ettei heidän eläketurvaansa heikennetä nykytasosta. Hallitusohjelmassa
onkin painotettu, että myös julkisten alojen eläketurvan rahoitus on varmistettava.
Voidaanko edelleen luottaa siihen, että julkisten alojen eläkemeno henkilöpiirin
kaventuessa kustannetaan kuntien ja valtion talousarvion kautta verovaroista?
Kaikki työeläkerahastot luetaan osaksi julkista taloutta
Edellä on todettu, että nostamalla työeläkemaksuja mahdollisimman nopeasti ja
vahvistamalla rahastointia myös nuorten sukupolvien eläkkeet pystyttäisiin mak-
samaan luvatun tasoisina. Näin vahvistuisi työeläkejärjestelmän kestävyys.
Toiseksi työllisyysasteen paraneminen ja työurien pidentyminen parantavat julki-
sen talouden kestävyyttä, koska palkkasumman kasvaessa kuntien ja valtion vero-
tulot nousevat ja sosiaalivakuutusrahastot vahvistuvat.
Yksityisten alojen palkansaajien työeläkkeet eivät suoraan rasita julkista taloutta,
koska niihin ei (merimiesten eläkkeitä lukuun ottamatta) käytetä verovaroja. Vä-
lillistä vaikutusta on sikäli, että maksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia.
Vaikka työeläkemaksut ovat vakuutusmaksuja eivätkä veroja, ne useimmiten rin-
nastetaan veroihin ja lasketaan mukaan kokonaisveroasteeseen. Lisäksi työnteki-
jän maksuosuus on sama sekä yksityisten että julkisten alojen työeläkemaksuissa,
joten työntekijämaksun nousu pienentää julkisten työnantajien maksuosuutta.
Työeläkerahastoilla on ollut ja on edelleenkin iso merkitys julkisen talouden kes-
tävyyden kannalta. Myös yksityisen sektorin eläkerahastot katsotaan kansantalou-
den tilinpidossa julkisen talouden varallisuudeksi. Näin ollen ne on johdonmukai-
sesti sisällytetty valtionvarainministeriön tekemiin julkisen talouden kestävyyttä
koskeviin laskelmiin. Se merkitsee, että työeläkerahastoinnin vahvistaminen pa-
rantaa paitsi työeläkejärjestelmän omaa myös julkisen talouden kestävyyttä.

18. 16 SAK · Ihmisen mittainen työura?
5 SAK:N KEINOT TYÖURIEN PIDENTÄMISEKSI
Työurien pidentäminen on laajasti hyväksytty tavoite, mutta tuijottaminen vain
työuran loppuvuosiin ja eläkeikään on liian kapea näkökulma. Tämänkin useim-
mat tunnustavat. Myös hallitusohjelma toistaa tavoitteen, jonka mukaan työuria
on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta.
Työllisyys on ykkösasia
Ensimmäinen ja tärkein edellytys työurien pidentämiselle on se, että työtä on tar-
jolla. Jos työvoiman kysyntä taantuu ja työttömyys lisääntyy, se heikentää työpaik-
kansa menettäneiden mahdollisuuksia työuriensa pidentämiseen. Erityisen kohta-
lokasta työn menettäminen on työuran loppupuolella, jolloin uudelleen työllisty-
minen avoimille työmarkkinoille on harvinaista.
Yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä työllisyysasteet ovat nousseet tasaisesti 1990-lvun
puolesta välistä lähtien. Sen sijaan on huolestuttavaa, että kaikissa nuoremmissa
ikäluokissa työllisyysasteet ovat selvästi alentuneet. Työurien pidentämisen kan-
nalta on tärkeää, että kaikkien työikäisten ikäluokkien työllisyysasteet voisivat
nousta nykyisestä. Tärkeintä on, että pitkäaikaistyöttömyyttä ja nuorisotyöttö-
myyttä vähennetään ja ehkäistään määrätietoisesti. Jyrki Kataisen hallituksen ta-
voitteena on nostaa kokonaistyöllisyysaste 72 prosenttiin. Tavoite on oikea, mutta
talouden näkymien ja epävarmuuden oloissa myös hyvin kunnianhimoinen.
Kaikille oikeus koulutukseen ja osaamisen päivittämiseen
Työmarkkinoilla on enää hyvin vähän työtehtäviä, joihin ei vaadita vähintään
ammattilista peruskoulutusta. Työpaikkoja syntyy ja häviää, toimialoja nousee ja
laskee, ja sen seurauksena työelämässä tarvittavat tiedot ja taidot muuttuvat.
Suomessa on edelleen yli 400 000 työikäistä aikuista, joilta puuttuu ammatillinen
koulutus. Nuoria peruskoulun päättäviä jää ammatillisen koulutuksen ulkopuolel-
le, ja lähes 10 000 opiskelijaa keskeyttää ammatillisen koulutuksen joka vuosi.
Jokaiselle työikäiselle on saatava ammatillinen koulutus. Se edellyttää niin nuorten
kuin aikuistenkin koulutuksessa uusia toimia ja koulutusmahdollisuuksien lisää-
mistä. Työelämän muutoksissa on ensiarvoisen tärkeää, että työikäiset voivat huo-
lehtia omasta osaamisestaan läpi työuran. Tarvitaan toimia työpaikoilla, riittävästi
oppisopimuskoulutusta ja muuta tutkintoon johtavaa koulutusta sekä riittävästi
koulutusmahdollisuuksia työttömille. Myös työntekijöiden mahdollisuuksia am-
mattitaidon päivittämiseen on parannettava.
Raamisopimuksen pohjalta on käynnistymässä uudistuksia, jotka voivat parantaa
työikäisten mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen.
Pitkällä aikavälillä koulutukseen ja ammattitaitoon liittyvät asiat ovat ratkaisevassa
asemassa työurien pidentämisen kannalta.

19. SAK · Ihmisen mittainen työura? 17
Nuorten yhteiskuntatakuu vihdoin todeksi
Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa luvataan toteuttaa nuorten yhteiskuntatakuu
niin, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistu-
neelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaa vii-
meistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.
Kaikkein tärkeintä on, että jatkossa kaikki nuoret saavat kunnollisen koulutuksen
ja ammattitaidon, jotta työllistyminen on mahdollista. On ensiarvoisen tärkeää
turvata peruskoulun voimavarat, koska hyvillä perusopinnoilla luodaan pohja
elinikäiselle oppimiselle.
Jatkossa on huolehdittava siitä, että perusopetuksen päättävät nuoret pääsevät
suoraan jatkamaan opintojaan lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Jonkun
viranomaisen on kannettava vastuu myös siitä, että nuoret saavat neuvontaa ja oh-
jausta, jos opiskelupaikkaa ei löydy. Aivan liian moni nuori myös keskeyttää opin-
tonsa ja jää ilman ammatillista tutkintoa. Suunta on nyt muutettava lisäämällä
opetusta, ohjausta ja muuta opiskelijoiden tukea ammatillisessa koulutuksessa.
Ammattitaidon omaaville nuorille tarvitaan työtä. Nuorille, jotka eivät löydä työtä
avoimilta työmarkkinoilta, tarvitaan palkkatukea työllistymisen tueksi.
Siirtymistä korkea-asteen opintoihin toisen asteen koulutuksen jälkeen on no-
peutettava uudistamalla opiskelijavalintoja.
Erityisesti yliopistoissa tarvitaan toimia, joilla edistetään opiskelijoiden valmistu-
mista tavoiteajassa. Opintojen ohjausta on lisättävä. Opintotukea on uudistettava
tukemaan päätoimista opiskelua ja tavoiteajassa valmistumista. Yksi keino on
myös helpottaa mahdollisuuksia koulutusohjelman vaihtamiseen kandidaatintut-
kinnon jälkeen.
Työkyvyttömyyttä ehkäistävä varhaisella puuttumisella
Työkyvyttömyyseläkkeelle on joutunut 23 000–25 000 työntekijää vuodessa jo
keskimäärin 52-vuotiaana. Alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on ollut
laskussa, mutta silti liian moni joutuu työkyvyn menetyksen takia syrjään työelä-
mästä ennenaikaisesti. Se merkitsee myös eläketurvan jäämistä riittämättömäksi.
Työ- ja toimintakyky ja niiden säilyminen ovat yksilöllisiä. Työkyvyttömyysriski
vaihtelee kuitenkin ammatin ja sukupuolen mukaan. Terveyden vahvistumiseen
tai murtumiseen vaikuttavat vahvasti perimä ja kasvuolot, mutta myös se, millai-
sissa oloissa työtä tehdään.
Uhka joutua työkyvyttömyyseläkkeelle tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia on
työntekijäammateissa yli kaksinkertainen verrattuna asiantuntija-ammatteihin.
Masennukseen sairastumisen riski on suurin asiantuntija-ammateissa toimivilla
naisilla ja toiseksi suurin työntekijäammattien naisilla.
Työkyvyttömyyseläkkeitä ei Suomessa myönnetä kevein perustein. Lääketieteelli-
sen näytön riittävyys on ratkaisussa tärkein kriteeri, mutta kokonaisharkinnassa

20. 18 SAK · Ihmisen mittainen työura?
myös muilla tekijöillä kuten iällä ja työn kuluttavuudella on ratkaisua tukevaa
merkitystä. Työkyvyttömyyseläkkeiden ratkaisulinjan tai lainsäädännön kiristä-
minen eivät ole mahdollisia. Työkyvyttömyyseläkkeiden hakemuksista hylätään jo
tällä hetkellä lähes 30 prosenttia.
Sen sijaan on tehostettava toimia, joiden avulla työkyvyn heikkenemistä ehkäis-
tään ajoissa, jotta pystyttäisiin vähintäänkin lykkäämään joutumista työelämästä
pois työkyvyn menettämisen takia. Työterveyshuollon vaikuttavuutta on paran-
nettava, ja työnantajien on käytettävä hyväksi työterveyshuollon asiantuntemusta
työn ja työaikojen järjestämiseksi ja siten työssä jatkamisen tukemiseksi. Hoitoket-
jut on saatava toimimaan siten, että asianmukainen hoito saadaan alkamaan mah-
dollisimman nopeasti. Nykyinen hoitotakuuaika julkisessa terveydenhuollossa on
liian pitkä, joten sitä olisi lyhennettävä asteittain.
Vuoden 2012 kesällä on tulossa voimaan sairausvakuutuslain ja työterveyshuolto-
lain muutoksia, jotka tukevat varhaista puuttumista, selkeyttävät työnantajan,
työntekijän työterveyshuollon ja Kelan vastuita sekä velvoittavat yhteistyöhön.
Esitykset ovat lähtöisin työmarkkinajärjestöjen työelämäryhmästä (Ahtelan työ-
ryhmä). Muutosesitykset pähkinänkuoressa ovat seuraavat:
• Työnantajan tulee ilmoittaa työntekijän sairauspoissaolosta työterveyshuol-
toon viimeistään silloin, kun poissaolo on kestänyt kuukauden ajan.
• Työterveyshuollon tulee arvioida työntekijän jäljellä oleva työkyky.
• Työnantajan on selvitettävä yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa
työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä.
• Työterveyshuollon velvollisuus on laatia lausunto työntekijän jäljellä olevasta
työkyvystä ja hänen mahdollisuuksistaan jatkaa työssä.
• Työntekijän on toimitettava työterveyshuollon lausunto Kelalle viimeistään
silloin, kun sairauspäivärahaa on maksettu 90 päivältä.
Työterveys on työpaikkojen asia
Uuden lainsäädännön mukaisen käytännön oikea juurruttaminen on iso tehtävä.
Hyvin onnistuessaan se voi parantaa työterveyshuollon laatua ja kattavuutta sekä
patistaa työnantajia toimimaan vastuullisesti ja käyttämään työterveyshuollon asi-
antuntemusta työntekijän työssä jatkamisen tukemisessa. Ennen kaikkea se voi
auttaa ehkäisemään ja lykkäämään työkyvyttömäksi joutumista.
Työterveyshuolto on asiantuntija työkyvyttömyyden ehkäisyssä, sairausloman jäl-
keisessä työhön paluun tukemisessa ja ammatillisen kuntoutuksen suunnittelussa.
Jotta tämän asiantuntijuuden hoitaminen olisi tuloksellista, työterveyshuollon tu-
lee tuntea jokainen asiakasyritys, sen työolot, työkyvyttömyysriskit ja henkilöstö.
Työterveyshuollon tehtäviin kuuluu työpaikkaselvitysten tekeminen. Ne ovat
oleellinen osa työpaikan oloihin perehtymistä. Työterveyshuollon on rohkaistut-
tava tekemään konkreettisia korjausesityksiä havaitsemiinsa epäkohtiin ja siten to-
teuttamaan ehkäisevää työterveyshuoltoa. Työnantajien taas pitäisi osata vaatia
laadukasta työterveyshuoltoa, käyttää työterveyshuollon asiantuntemusta ja tehdä
ehdotettuja parannuksia työoloihin.

21. SAK · Ihmisen mittainen työura? 19
On kuitenkin muistettava, että työkyvyttömyyden ehkäisyä ei voi ulkoistaa työter-
veyshuollolle. Työterveys on ensisijaisesti työpaikkojen asia. Työterveyshuollon
järjestäminen on työnantajan vastuulla, mutta se tulee tehdä yhteistyössä työnteki-
jöiden kanssa. Työnantajalla tulee olla valmius esimerkiksi työkokeiluihin ja työ-
järjestelyihin sairauslomalta työhön paluun tukemiseksi sekä ymmärrys muokata
työtä myös vanhempien työntekijöiden jaksamista tukemaan. Tästä on monia hy-
viä yritysesimerkkejä, joissa onnistumisen edellytyksenä on ollut ylimmän johdon
sitoutuminen, työpaikkatason hyvä yhteistyö ja asiansa osaava työterveyshuolto.
Työnantajan kuuluu lain mukaan järjestää työterveyshuolto kaikille työntekijöille
alasta ja työn tekemisen muodosta riippumatta. Käytännössä näin ei ole, sillä eh-
käisevän työterveyshuollon ulkopuolelle jää iso osa pienillä työpaikoilla työskente-
levistä samoin kuin määräaikaisia töitä sekä vuokra-, keikka- ja pätkätöitä tekevis-
tä. Uusien työn teon muotojen myötä työterveyshuollon ulkopuolelle jää entistä
monimuotoisempi joukko. Heille on luotava oikeus käydä määräajoin jossakin
työterveyshuollon yksikössä terveystarkastuksissa, joiden kustannuksista vastaa
työnantajien yhteisvastuullisesti rahoittama työterveyshuoltorahasto.
Terveyseroja kavennettava
Kiire, jatkuvat muutokset ja tehokkuusvaatimusten kasvu ovat lisänneet kaiken
työn psyykkistä rasitusta. Vakinaisten työsuhteiden ympärille syntyneet uudenlai-
set työn teon muodot ovat lisänneet epävarmuutta toimeentulon tulevaisuudesta.
Ei pidä kuitenkaan väheksyä fyysisten työolojen vaikutusta työkykyyn. Ruumiilli-
sesti kuormittavan työn osuus ei ole Suomessa merkittävästi vähentynyt viimeis-
ten vuosien aikana. Edelleen reilu neljännes työntekijöistä kokee työnsä fyysisesti
raskaaksi.
Suomessa on toteutettu parinkymmenen vuoden aikana mittavia projekteja, joi-
den tavoitteena on ollut ehkäistä työkyvyttömyyttä ja edistää erityisesti ikääntyvi-
en työssä jatkamista. Suositukset ja toimet ovat kuitenkin jääneet liiaksi yleiselle
tasolle ja juhlapuheisiin.
Nyt on syytä kohdentaa työkykyä ylläpitäviä ja terveyseroja kaventavia toimia ai-
empaa tiukemmin niille aloille ja niihin työpaikkoihin, joissa työn aiheuttama
kuormitus- ja altistustekijät, työkyky- ja elintapaongelmat kasaantuvat ja sairasta-
vuus on yleisempää kuin muilla aloilla.
Kuntoutusprosessit toimiviksi
Työmarkkinasopimukseen perustuen eläkelakeihin säädettiin 2000-luuvun alku-
puolella työntekijän oikeus ammatilliseen kuntoutukseen. Tämä oikeus on työnte-
kijällä, jolla arvioidaan olevan muutaman vuoden sisällä työkyvyn menettämisen
uhka, jos ehkäiseviin toimiin esimerkiksi työjärjestelyissä ei ryhdytä.
Ammatillisen kuntoutuksen myöntää ja kustantaa työeläkelaitos. Käytännössä
ammatillinen kuntoutus tarkoittaa usein työjärjestelyjen tukemista työkokeilujak-
soin, jotka toteutetaan työeläkelaitoksen, työterveyshuollon, työnantajan, työnte-
kijän ja työeläkelaitoksen yhteistyönä. Jos entisessä työssä jatkaminen ei kevennet-

22. 20 SAK · Ihmisen mittainen työura?
tyjenkään työjärjestelyjen avulla ole mahdollista, työeläkelaitos voi kustantaa am-
matillisena kuntoutuksena opiskelun uuteen ammattiin.
Työeläkelaitosten satsaukset ammatilliseen kuntoutukseen ovat lisääntyneet, ja
vaikuttavuus eli työssä jatkaminen tai työhön paluu kuntoutustoimien jälkeen on
hyvällä tasolla. Työeläkekuntoutuksen piiriin pääsy edellyttää riittävän vahvaa si-
dosta työelämään. Useita vuosia työttöminä olleilla ei ole oikeutta työeläkekuntou-
tukseen, mutta Kelan kuntoutusvelvollisuus koskee myös heitä.
Ammatillisen kuntoutuksen ohella monet kuntoutujat tarvitsevat myös lääkinnäl-
listä ja sosiaalista kuntoutusta, joilla on omat vastuutahonsa. Lisäksi myös työ-
voimahallinnolla on omat kuntouttavat toimensa.
Kesto-ongelma kuntoutuksen alueella onkin se, että kun kuntoutuksesta vastaava
taho vaihtuu, vastuu hajaantuu, kuntoutusprosessi pitkittyy ja pahimmassa tapa-
uksessa keskeytyy. Jokaiselle kuntoutujalle pitäisi määrätä hänen kuntoutukses-
taan päävastuussa oleva taho, joka huolehtii koko prosessin läpiviennistä ja lop-
puun saattamisesta.
Työttömät työnhakijat ajoissa terveystarkastuksiin
Työkyvyn heikkeneminen on usein työttömyyden taustalla. Toisaalta työttömyy-
den pitkittyminen lisää työkyvyttömyyden riskiä.
Ennen työsuhteen päättymistä työterveyshuollon tulisi tehdä terveystarkastus, jos-
sa arvioidaan terveys ja työkyky sekä ohjataan tarvittaessa jatkotoimiin. Näin
päästäisiin ajoissa selvittämään uudelleen työllistymisen terveydelliset edellytykset.
Jos tätä ei ole tehty, on ensiarvoisen tärkeää, että työvoimaviranomaiset ohjaavat
tarvittaessa työnhakijan terveystarkastuksiin. Myös tätä asiaa koskeva esitys lähti
liikkeelle työmarkkinajärjestöjen työelämäryhmästä.
Työvoimaviranomaisille kuuluu vastuu työttömien ohjaamisesta tarvittaviin ter-
veydentilaa ja kuntoutustarpeita selvittäviin tutkimuksiin. Toisaalta kyse on usei-
den tahojen, kuten työvoimahallinnon, kuntien ja kelan yhteistyöstä. On tärkeää,
että terveystarkastuksiin ohjaaminen johtaa ehkäiseviin tai korjaaviin toimiin ja
sitä kautta uudelleen työllistymiseen.
Keväällä 2011 voimaan tullut uusi terveydenhuoltolaki puolestaan velvoittaa kun-
nat järjestämään tarpeelliset terveystarkastukset koko väestölle eli myös työttömil-
le. Tämä edellyttää riittäviä määrällisiä voimavaroja ja usein myös moniammatil-
lista osaamista.
Työaika joustamaan työntekijöiden tarpeiden mukaan
Työaikajärjestelyillä voidaan merkittävästi parantaa työntekijän työssä jaksamista
esimerkiksi kuormittavissa elämäntilanteissa. Työntekijällä voi olla tarve lyhentää
työaikaansa määräajaksi työn ohessa tapahtuvan opiskelun takia tai lasten ja mui-
den läheisten hoivavastuiden takia. Lyhyempi työaika tai siirtyminen vuorotyöstä
päivätyöhön saattavat tulla tarpeelliseksi pysyvämminkin terveydellisistä syistä.

23. SAK · Ihmisen mittainen työura? 21
Pitkät yhtäjaksoiset työstä poissaolojaksot esimerkiksi hoivavastuiden takia hei-
kentävät erityisesti naisten asemaa työmarkkinoilla. Senkin takia osa-aikatyön
mahdollisuuksien lisääminen työntekijän haluamissa tilanteissa lisäisi työhön
osallistumista ja pidentäisi näin myös työuria.
Tutkimuksilla on saatu näyttöä siitä, että työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa
omaan työaikaansa vähentävät työkyvyttömyysriskiä ja parantavat siten mahdolli-
suuksia pidentää työuraa. Vaikutusmahdollisuudet työaikajärjestelyihin vähentä-
vät erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sairastumisen riskiä, mutta niillä on
selvä suojaava vaikutus myös mielenterveyssairauksiin.
Monissa yrityksissä on käytössä erityisesti vanhempien työntekijöiden jaksamista
tukevia ns. ikäohjelmia. Usein niistä on sovittu muiden toimien ohella esimerkiksi
55 tai 60 vuotta täyttäneiden oikeudesta ylimääräisiin lomapäiviin tai muualla ta-
valla lyhennettyyn työaikaan. Elintarviketeollisuuden sopimuksessa on määräys,
jonka mukaan työnantajan on järjestettävä jokaiselle 55 vuotta täyttäneelle tilai-
suus lyhennettyyn työaikaan mahdollisuuksien mukaan ansioiden alentumatta.
Työntekijäjärjestöt ovat työuraneuvottelujen kaikissa vaiheissa esittäneet työnteki-
jöille parempia oikeuksia vaikuttaa työaikoihinsa. Työnantajapuoli on tähän asti
torjunut esitykset. Siksi on merkityksellistä, että raamisopimuksessa sovittuun
työurien pidentämistä koskevaan jatkovalmisteluun sisältyy myös työntekijöiden
tarpeiden mukaisten työaikajärjestelyjen edistäminen.
Työnantajille enemmän vastuuta työurien pidentämisestä
Osatyökykyisten työmahdollisuuksien parantamisesta vallitsee laaja yksimielisyys.
Asia onkin tärkeä sekä osatyökykyisten itsensä että myös työhön osallistumisas-
teiden kannalta.
Osatyökykyisten työllistämisessä pitäisi edetä samanaikaisesti kahta linjaa: On tär-
keää turvata niiden ihmisten mahdollisuudet jatkaa työelämässä, joiden työkyky
on heikentynyt työuran aikana. Toiseksi pitäisi löytää väyliä työelämään myös
niille osatyökykyisille ja vammaisille, jotka eivät vielä koskaan ole päässeet työhön.
Osatyökykyisten joukko on monimuotoinen, ja myös keinot heidän työllistämi-
sekseen ovat erilaisia.
Niiden työntekijöiden jatkaminen työssä, joiden työkyky on heikentynyt työuran
aikana, työssä jatkamien edellyttää usein työ- ja työaikajärjestelyjä ja työkokeiluja,
joiden suunnittelussa työterveyshuolto ja taloudellisessa tukemisessa työeläkelai-
tos voivat olla mukana. Ratkaistaessa oikeutta osatyökyvyttömyyseläkkeeseen työ-
eläkelaitoksen tulisi myös selvittää, onko työntekijälle todellisuudessa järjestymäs-
sä sopiva osa-aikainen työ. Työnantajille tulisi säätää velvollisuus tällaisen osa-
aikaisen työn järjestämiseen aina, kun se on mahdollista.
Lisäksi työntekijän eläkelain (TyEL) mukaisessa vakuutuksessa tulisi siirtyä me-
nettelyyn, jonka mukaan osatyökyvyttömyyseläke ei vaikuta suurempien yritysten
suoriin työkyvyttömyyskustannuksiin. Kuntatyönantajilta ei osatyökyvyttömyys-
tapauksissa peritä varhaiseläkemaksua, ja tämä on toiminut hyvänä kannusteena
järjestää työtä osatyökyvyttömyyseläkeläisille. Kuntasektorilla yli 90 prosenttia

24. 22 SAK · Ihmisen mittainen työura?
osatyökyvyttömyyseläkkeen saajista on voinut jatkaa työssä, kun yksityisillä aloilla
30–40 prosentilla ei ole sopivaa työtä osatyökyvyttömyyseläkkeen rinnalla.
Työvoimahallinnolla on jo nyt olemassa useita mahdollisuuksia tukea työnantajia
osatyökykyisten työllistämiseksi, mutta työantajien tietämys näistä tukimuodoista
on edelleen riittämätöntä. Suurille yrityksille pitäisi asettaa velvollisuus työllistää
henkilökunnan määrään suhteutettu osuus osatyökykyisiä. Velvollisuuden laimin-
lyönti johtaisi sanktioon, mutta velvollisuuden täyttämistä tuettaisiin.
Ikääntyvien irtisanomisia ns. työttömyysputkeen voidaan ehkäistä, jos suurten
työnantajien suoria kustannuksia näistä irtisanomisista nostetaan sekä aikaiste-
taan maksun periminen jo irtisanomishetkellä tapahtuvaksi. Nämä työnantajien
ns. omavastuumaksut pitäisi käyttää irtisanottujen työntekijöiden täydennyskou-
lutukseen tai työllistämiseen.
Osatyökykyisten työllistäminen on vahvasti esillä hallitusohjelmassa, ja raamiso-
pimuksen mukaan osatyökykyisten työmarkkinoiden kehittämisestä käynniste-
tään laaja toimintaohjelma
Eläkeuudistuksen innovaatiot tuottavat tulosta
Vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoite oli tukea työurien pidentämistä ja myö-
häistää eläkkeelle siirtymistä. Keinoja olivat eläkkeen laskentasäännön uudistami-
nen, joustava eläkeikä, iän mukaan nousevat karttumisprosentit ja elinaikakerroin.
Eläkkeen laskutavan irrottaminen työsuhdekohtaisuudesta edesauttoi sitä, että
työntekijä voi siirtyä työuran loppuvuosina kevyempään työhön tai lyhyempään
työaikaan ilman pelkoa siitä, että ansioiden aleneminen loppuvuosina alentaisi
kokonaiseläketurvaa kohtuuttomasti.
Keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän nostamiseksi vanhuuseläkeikä muutettiin
joustavaksi (63–68 vuotta) siten, että työntekijällä on oikeus itse päättää eläkkeelle
jäämisestään. Samalla kuitenkin karsittiin kovalla kädellä mahdollisuuksia var-
haiseläkkeeseen.
Työssä jatkamista tukevat myös iän myötä kasvavat eläkekarttumat. Työn teko sen
jälkeen, kun on täyttänyt 53 vuotta, kartuttaa eläkettä 1,9 prosenttia vuodessa. 63-
vuotiaille ja sitä vanhemmille karttuu eläkettä peräti 4,5 prosenttia vuodessa.
Eläkeuudistuksen iso innovaatio oli työeläkerahoituksen hallintaan kehitetty elin-
aikakerroin. Sen avulla ansaittu eläkepääoma muunnetaan vastaaman pidentyvää
elinaikaa. Elinaikakerroin määrätään kuulekin ikäluokalle sen mukaan, mitä edel-
listen vuosien tilastot kertovat elinajan pidentymisestä. Elinaikakerroin pienentää
alkavaa eläkettä, jos elinajan odote kasvaa. Elinajan pidentyessä eläkettä kuitenkin
maksetaan yhä useampia vuosia, ja siten keskimääräinen, koko eläkeaikana mak-
settavan eläkkeen määrä ei pienene.

25. SAK · Ihmisen mittainen työura? 23
Jos työntekijä on säilyttänyt työkykynsä ja työpaikkansa, hän voi korvata elinaika-
kertoimen vaikutuksen jatkamalla työntekoa. Elinaikakertoimen toinen tehtävä
onkin kannustaa työuran jatkamiseen.
Elinaikakerroin tuli voimaan 2010, joten kokemukset sen vaikutuksista ovat tois-
taiseksi vähäisiä. Toisaalta Työeläkevakuuttajien kyselytutkimusten mukaan työn-
tekijöiden halukkuus jatkaa työssä myös 63 vuoden täyttämisen jälkeen on eläke-
uudistuksen voimaantulon jälkeen jatkuvasti lisääntynyt. Jos on työtä ja terveyttä,
työssä jatkaminen on luonnollinen valinta.
Kuva 7 Esimerkkejä elinaikakertoimen vaikutuksista, jos ennusteet elinajan
pidentymisestä toteutuvat
Syntymä - EAK-leikkaus/ Leikkauksen kompensointi
vuosi kk-eläke jatkamalla työn tekoa
1950 -3% 4 kk 2013*
1955 -6% 8 kk 2018*
1960 -8% 11 kk 2023*
1965 -11 % 15 kk 2028*
1970 -13 % 18 kk 2033*
1975 -15 % 22 kk 2038*
1980 -17 % 25 kk 2043*
* Vuosi, jolloin henkilö täyttää 63 vuotta, ja tekee päätöksen työnteon jatkamisesta
-> Elinaikakerroin on keino nostaa todellista keskimääräistä eläkeikää
-> työeläkelait: joustava eläkeikä 63 – 68 v
-> kansaeläkelaki: eläkeikä 65 vuotta, 63-64 v eläkkeelle jääville varhennusvähennys
Lähde: ETK
Miten työurien pidentämisessä pitäisi edetä?
Monia edellä käsiteltyjä asioita laitettiin jatkovalmisteluun Ahtelan työelämätyö-
ryhmästä talvella 2010, ja osa niistä on jo toteutettu tai toteutumassa. Osa esityk-
sistä sisältyy Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan. Myös raamisopimuksessa on
useita työurien pidentämistä edistäviä jatkohankkeita. Työurien pitenemistä siis
edistetään koko ajan, ja myös tuloksia syntyy.
Kaikkien työikäisten osaamisen ja työkyvyn ylläpitämiseen liittyvät toimet piden-
tävät työuria varmasti ja kestävästi. Tämä todettiin jo talvella 2010, kun tutkimus-
laitokset arvioivat Ahtelan työryhmän esityksiä. Sitä, miten nopeasti kaikki jo pää-
tetyt toimet todella pidentävät työuria, on mahdoton arvioida.
Tämän takia on välttämätöntä, että työmarkkinaosapuolet arvioivat työurien pi-
dentymisen kehitystä vuosittain. Tarkastelun kohteena on oltava koko työura, ja

26. 24 SAK · Ihmisen mittainen työura?
siinä on huomioitava kulloinkin vallitseva talous- ja työllisyyskehitys. Tarkastelta-
via asioita olisivat mm.
– nuorten työelämään kiinnittyminen,
– opintojen alkamisikä ja koulutusaikojen pituudet,
– työikäisten osaamisen kehittäminen,
– työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus,
– osatyökykyisten työllisyys,
– eri-ikäluokkien työllisyysasteiden kehitys,
– elinajan odotteen kehitys ja
– keskimääräisen eläkkeelle siirtymisen kehitys.
Jos osoittautuu, että työurat pitenevät ja eläkkeelle siirtyminen lykkääntyy selvästi
vuonna 2009 asetettua tavoitetta heikommin, pitäisi esimerkiksi vuonna 2014
päättää toimista, joilla työurien pidentäminen saadaan sovitulle kasvu-uralle. Sa-
malla sovittaisiin seuraavista tarkastelu- ja toimenpide-etapeista.
Nopeasti toteutettavia eläkelainsäädännön muutoksia voisi olla luopuminen jous-
tavassa eläkeiässä 68 vuoden yläikärajasta. Myös 62–63-vuotiaiden mahdollisuu-
desta varhennettuun vanhuuseläkkeeseen voitaisiin luopua, jolloin työttömyystur-
van lisäpäivärahaoikeuden piirissä olevien alin eläkeikä nousisi myös 63 vuoteen.
Keinovalikoiman työurien pidentämiseksi tulee olla laaja ja monipuolinen. Työ-
urien pidentämistavoitetta ei kuitenkaan saa toteuttaa heikentämällä niiden ase-
maa, jotka eivät kaikesta huolimatta pärjää työelämässä heikentyneen työkyvyn
takia tai jotka työnnetään ilman omaa syyttään työttömiksi. Työkyvyttömyyseläk-
keiden ratkaisulinjaa ei ole mahdollista kiristää.

27. SAK · Ihmisen mittainen työura? 25
6 MITEN SAK PARANTAISI ELÄKETURVAN TASOA?
Riittävän eläketurvan paras tae on se, että työntekijä pystyy tekemään mahdolli-
simman tiiviin ja kohtuullisen pitkän työuran.
Kun ykköstavoite on työeläkkeiden kestävän rahoituksen turvaaminen ja nuorten
eläkelupauksen lunastaminen, rahkeet eivät riitä uusiin mittaviin eläketurvan ta-
son parannuksiin. Parannukset on siis kohdennettava selviin epäkohtiin ja moni-
mutkaisuuksien oikomiseen.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta jatkaa työssä
Elinajanodotteen kehitykseen sidottu elinaikakerroin on pienentänyt alkavaa elä-
kettä vuodesta 2010 lähtien. Kertoimen avulla työntekijän kartuttama eläkepää-
oma sopeutetaan riittämään odotettavissa olevalle pidemmälle elinajalle. Jos ny-
kyiset ennusteet elinajan pidentymisestä toteutuvat, nuoremmille ikäpolville mak-
setaan eläkkeitä entistä pitempään. Jotta se olisi mahdollista, kertoimen vaikutus
alkavaan eläkkeeseen on sitä suurempi mitä myöhemmin syntyneestä ikäluokasta
on kyse.
Elinaikakerroin pienentää ajan mittaan eläkkeen suhteellista osuutta palkasta. Elä-
keturvakeskuksen laskelmien mukaan eläkkeet kuitenkin euromääräisesti parane-
vat tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi ne, joilla on mahdollisuus jatkaa työntekoa
joustavan eläkeiän puitteissa, pystyvät korvaamaan elinaikakertoimen aiheutta-
man kuukausieläkkeen pienennyksen.
Kompensaatiomahdollisuuksia ei kuitenkaan ole niillä, jotka eivät työkyvyn me-
netyksen takia pysty jatkamaan työtään. Työkyvyttömyyseläkkeiden tasot ovatkin
huolestuttavan matalia, vaikka elinaikakertoimen vaikutusta työkyvyttömyyseläk-
keisiin on sosiaalitupon (2009) mukaisesti lievennetty.
Työkyvyttömien eläkkeitä parannettava
Työeläkelakien mukaisia työkyvyttömyyseläkkeitä tarkistetaan nykyisin vuosittain
työeläkeindeksillä, jossa hintojen kehityksen osuus on 80 prosenttia ja palkkojen
osuus 20 prosenttia. Lisäksi alle 55-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeisiin tehdään
viidennen eläkevuoden alkaessa kertakorotus, joka on sitä suurempi, mitä nuo-
rempana eläke on alkanut.
Menettely on monimutkainen, ja säädetyn 55 vuoden ikärajan takia suuri osa työ-
kyvyttömyyseläkeläisistä ei saa korotusta. Lakia tulisi muuttaa niin, että työkyvyt-
tömyyseläkkeitä tarkistettaisiin joustavan eläkeiän alarajan täyttämiseen asti ker-
toimella, jossa palkkojen osuus on 80 prosenttia ja hintojen osuus 20 prosenttia.
Eläke kertymään jo 15-vuotiaana
Vuodesta 2005 alkaen työeläkettä on kertynyt ja työeläkemaksut on maksettu siitä
lähtien, kun työntekijä täyttää 18 vuotta. Työvoimatilastoissa työikäiseksi väestök-
si luetaan 15–65-vuotiaat. Koululaisten työssäkäynti opintojen ohessa ja kesäkuu-

28. 26 SAK · Ihmisen mittainen työura?
kausina on erittäin yleistä. Näistä syistä olisi hyvin perusteltua, että työeläkettä al-
kaisi karttua jo 15 vuoden iästä lähtien.
Eläkkeiden piiloleikkauksesta luovuttava
Nykyisen lain mukaan eläkettä kertyy palkasta, josta on ensin tehty vähennys. Jo-
kaisen vuoden ansaituista palkoista vähennetään perittyä työntekijän työeläke-
maksua vastaava osuus, ja eläke lasketaan siitä. Kun työntekijän työeläkemak-
suosuus tulevaisuudessa kasvaa, vähennys rokottaa enemmän nuorempien työn-
tekijöiden työeläkettä.
Tällaisen säännöksen olemassa olosta ei tiedetä yleisesti, vaan se on jäänyt piiloon.
Nekään, jotka tietävät, eivät ymmärrä, miksi maksun nousu pienentää eläkettä.
SAK:n mielestä vähennyksestä tuleekin luopua esimerkiksi vuodesta 2013 lähtien.
Kuvassa 8 on Eläke-Fennian laskelmiin perustuva esimerkki vähennyksestä luo-
pumisen vaikutuksesta. Luopumisesta hyötyisivät erityisesti nuoret ikäluokat.
Kuva 8 Työeläkemaksun vähentämisestä luopuminen parantaa
nuorten eläkettä

29. SAK · Ihmisen mittainen työura? 27
7 ELÄKETURVAN LAKISÄÄTEISYYDESTÄ JA
KATTAVUUDESTA PIDETTÄVÄ KIINNI
Lakisääteisen työeläketurvan tasoa ei voida heikentää. Suomalaisten eläketurvan
taso on kansainvälisesti vertaillen korkeintaan keskitasoa. Pieniksi jääneitä työ-
eläkkeitä täydentämään tarvitaan jatkossakin kansaneläkettä. Lakisääteisen eläke-
turvan kattavuus on meillä hyvä, ja siitä on pidettävä kiinni.
Kilpailu osaavasta työvoimasta on meilläkin lisännyt yritysten mielenkiintoa va-
paaehtoisia lisäeläkejärjestelyjä kohtaan. Ala- tai yrityskohtaisesti sovittuja eläke-
järjestelyjä sekä yksilöllisiä eläkevakuutuksia suositellaan enenevässä määrin myös
kansainvälisiltä foorumeilta nyt, kun eliniän piteneminen ja ikärakenteen muutos
ovat lisänneet pakollisten ja lakisääteisten eläkkeiden rahoituspaineita.
Pieni- ja keskipalkkaisille työntekijöille lakisääteinen eläketurva on monin verroin
turvallisempi ratkaisu kuin ala- tai yrityskohtaisen neuvottelun varaan rakennettu
eläketurva. Ala- ja yrityskohtaiset eläkejärjestelyt lisäisivät eriarvoisuutta. Yksilöl-
lisiin, itse kustannettuihin ostoeläkkeisiin pienipalkkaisilla osa-aika- ja pätkätyön-
tekijöillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia.
Lisäksi on syytä muistaa, että myös lakisääteisen eläketurvan vaihtoehdoiksi ja
täydennykseksi tarjoilluilla eläkejärjestelyillä on hintalappunsa. On harhaluuloa,
että nykyisestä leikattu työeläketurva ja lisäturva yhteensä olisivat halvempi ratkai-
su kuin nykymuotoinen kattava lakisääteinen eläketurva.
Epävarmuutta lakisääteisen eläketurvan rinnalle ja sitä korvaamaan tarjoiltuihin
vapaaehtoisiin eläkejärjestelyihin lisää se, että niitä suositellaan usein toteutetta-
vaksi maksuperusteisina. Maksuperusteisuus tarkoittaa, että maksujen määrä on
ennalta kiinnitetty, ja eläkkeen määrä riippuu kokonaan maksujen sijoitustuotto-
jen onnistumisesta. Maksuperusteisessa eläkejärjestelyssä riskin kantaa siis koko-
naan työntekijä.

30. 28 SAK · Ihmisen mittainen työura?
8 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
Miksi SAK haluaa korottaa eläkemaksuja?
SAK haluaa, että myös nyt työssä olevat saavat aikanaan ansaitsemansa eläkkeet
ilman leikkauksia. Myös nuorten on voitava luottaa siihen, että he saavat nykyla-
kien mukaisen eläketurvan. Yksityisten alojen eläkkeiden rahoitus on perusteil-
taan kestävällä pohjalla. Ns. sosiaalitupossa vuonna 2009 sovittiin yksityisten alo-
jen työeläkemaksujen korotukset vuosille 2011–2014. Jotta nykylainsäädännön
mukaiset eläkkeet pystytään rahoittamaan myös tulevaisuudessa, yksityisten alo-
jen maksuja tulisi korottaa uusimpien laskelmien mukaan jo sovitun lisäksi 2–3
prosenttiyksiköllä. Näin voitaisiin turvata eläkkeiden rahoitus ilman, että eläke-
etuuksia täytyy heikentää tai eläkeikää nostaa.
Jo myönnetyt eläkkeet ovat kaikissa tilanteissa lainsäädännöllä turvatut. Korotta-
malla maksuja riittävästi vähennetään uhkia tulevaisuudessa alkavien eläkkeiden
leikkauksista.
Kuinka paljon eläkemaksuja on korotettava?
Yksityisten alojen työeläkemaksujen tulisi Eläketurvakeskuksen uusimpien las-
kelmien mukaan nousta 2020-luvulla runsaaseen 26 prosenttiin palkasta, jotta ke-
rätyt maksut ja rahastojen tuotot riittäisivät nykyisen lainsäädännön mukaisten
eläkkeiden rahoitukseen pitkällä aikavälillä. Sen jälkeen ei enää tapahtuisi merkit-
täviä muutoksia. Vuonna 2012 maksut ovat 22,8 prosenttia palkasta. Vuonna 2014
maksut ovat sosiaalitupossa sovittujen korotusten jälkeen yhteensä 23,6 prosent-
tia. Näin ollen niihin jää vielä 2–3 prosenttiyksikön korotustarve.
Yksityisen sektorin työeläkkeiden rahoitus on siis perusteiltaan hyvässä kunnossa.
Rahoituksen turvaamiseksi ei tarvitse nostaa eläkeikää, mutta tarvitaan sopimus
maksujen korotuksista vuoden 2014 jälkeen. Maksut olisi järkevää nostaa mahdol-
lisimman nopeassa tahdissa ns. tasapainotasolle ja samalla vahvistaa rahastointia.
Näin menetellen tasapainotasolle päästäisiin myös pienemmillä korotuksilla.
Kuntien ja valtion työeläkemaksut ovat kokonaisuudessaan jo nyt korkeammat
kuin yksityisillä aloilla. Työntekijöiden maksuosuus on kuitenkin sama kaikilla
aloilla. Joka tapauksessa on tärkeää huolehtia siitä, että myös julkisten alojen työn-
tekijät saavat heille luvatun eläketurvan.
Mitä tapahtuu, jos mitään ei tehdä?
Työeläkkeiden rahoitus ei ole ajautumassa akuuttiin kriisiin, mutta jos maksut
jäädytetään jo sovitulle tasolle, rahoitukseen alkaa vähitellen syntyä vajetta. Pitkäl-
lä aikavälillä liian alhainen maksutaso johtaisi tulevaisuudessa myönnettävien
eläkkeiden leikkauksiin ja rahastojen purkamiseen. Rahastojen nopea alasajo taas
kärjistäisi ongelmia, koska silloin myös eläkkeiden rahoitukseen käytettävät sijoi-
tustuotot laskisivat.

31. SAK · Ihmisen mittainen työura? 29
Nuorten kannalta tällainen kehitys olisi hyvin epäoikeudenmukainen, sillä he ra-
hoittaisivat nousevilla maksuilla jo eläkkeellä olevien etuudet mutta saisivat itse
leikatun eläketurvan.
Syökö elinaikakerroin 1980-luvulla syntyneiden eläkkeen?
Voivatko nuoret luottaa eläketurvan tasoon?
Ansaittu työeläke sopeutetaan elinajan muutoksiin elinaikakertoimen avulla. Elin-
aikakerroin pienentää kuukausittaista eläkettä, jos suomalaisten elinajat pitenevät
tulevaisuudessakin. Elinaikojen piteneminen tarkoittaa sitä, että eläkettä myös
maksetaan kauemmin. Näin ollen maksettavaksi tuleva kokonaiseläke pysyy kes-
kimäärin samana elinaikakertoimen vaikutuksesta huolimatta. Asia hahmottuu
selvimmin esimerkin kautta:
Vuonna 2009, jolloin elinaikakerroin tuli käyttöön, 63-vuotiaan elinajanodote oli
21,4 vuotta. Elinaikakertoimeksi määrättiin 1. Näin ollen vuonna 1947 syntynyt
henkilö joka oli ansainnut 2 000 €/kk työeläkkeen, saattoi odottaa saavansa yh-
teensä 2 000 €/kk x 1,0 x 12 kk/v x 21,4 v = 514 000 euroa eläkettä. Jos 63-vuotiaan
elinajanodote olisi vuonna 2048 esimerkiksi 27,1 vuotta, olisi vuonna 1986 synty-
neiden elinaikakerroin 0,809. Näin ollen vuonna 1986 syntynyt, joka on ansainnut
2 000 €/kk eläkkeen, voisi odottaa saavansa yhteensä 2 000 €/kk x 0,809 x 12 kk/v x
27,1 v = 526 000 euroa eläkettä. Koko odotettavissa olevan eläkeajan eläke on siis
elinaikakertoimen myötä suurin piirtein sama syntymävuodesta riippumatta.
Elinaikakerroin myös kannustaa pidentämään työuria. Kertoimen vaikutuksen saa
kompensoitua, jos on mahdollisuus käyttää työntekoon noin puolet keskimääräi-
sen elinajan kasvusta.
Mikä on kestävyysvaje ja miten se liittyy eläkkeisiin?
Julkisen talouden kestävyysvajeella tarkoitetaan sitä, kuinka paljon valtion ja kun-
tien ennustetut menot ylittävät ennustetut tulot pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.
Työeläkkeet vaikuttavat valtion ja kuntien talouden kestävyyteen verotulojen
kautta. Työssäkäyvät maksavat tuloveroja palkoistaan ja eläkkeelle jääneet työ-
eläkkeistään. Näin ollen pidemmät työurat ja suuremmat työeläkkeet pienentävät
valtiontalouden kestävyysvajetta.
Vaikka työeläkkeiden rahoitus on perusteiltaan kunnossa, myös työeläkkeiden ra-
hoituksesta puhuttaessa käytetään kestävyysvajeen käsitettä. Työeläkerahoituksen
kestävyysvaje tarkoittaa nykyisten ja sovittujen eläkemaksujen sekä nykylain mu-
kaisten etuisuuksien rahoittamiseen tarvittavan maksun erotusta. Tämä eläkejär-
jestelmän oma kestävyysvaje on lähivuosien jo sovittujen maksunkorotusten jäl-
keen 2–3 prosenttiyksikön suuruinen. Eläkemaksuja pitäisi siis nostaa tämän ver-
ran, jotta myös nyt työuransa alkupuolella olevat voisivat luottaa saavansa nykyla-
kien tasoisen eläketurvan.

32. 30 SAK · Ihmisen mittainen työura?
Eläkeyhtiöiden sijoitusten tuotot ovat jääneet alle tavoitteiden.
Joudutaanko eläke-etuja leikkaamaan tämän vuoksi?
Sijoitustoiminnan tuotot vaihtelevat taloustilanteen mukana, ja työeläkelaitosten
sijoitustuottoja pitää tarkastella pitkällä aikavälillä. Eläkevarojen sijoittamisessa
kiinnostuksen kohteena oleva kvartaali ei ole neljännesvuosi vaan ennemmin nel-
jännesvuosisata. Pitkällä aikavälillä työeläkelaitosten sijoitukset ovat tuottaneet
hyvin: esimerkiksi vuosina 2009 ja 2010 tuotot olivat ennätyksellisen korkeita.
Vuonna 2011 tuotot painuivat miinukselle kansainvälisen finanssikriisin takia.
Tällaiset heilahtelut sijoitusten tuotoissa eivät kuitenkaan vaikuta maksussa ole-
viin eläkkeisiin ja jo ansaittuihin eläkkeisiin.
Julkisuudessa on puhuttu siitä, olisiko työeläkesijoitusten oikea reaalituottotavoite
3,5 vai 4 prosenttia. Luvut ovat itse asiassa pitkän aikavälin eläkemeno- ja maksu-
laskelmien vaihtoehtoisia oletuksia – eivät tavoitteita. Sijoitusten tuotto-oletuksen
lisäksi pitkän aikavälin laskelmissa tehdään oletuksia syntyvyydestä, nettosiirtolai-
suudesta, eliniänodotteesta, työllisyysasteesta, eläkkeellesiirtymisiän odotteesta ja
ansiotasosta. Uusimmissa laskelmissa esimerkiksi oletetaan naisen synnyttävän
keskimäärin 1,85 lasta, mutta se ei tietenkään ole eläkejärjestelmän määräämä
synnytystavoite suomalaisille naisille.
Eläkelaitokset tavoittelevat sijoituksilleen parasta mahdollista tuottoa, mutta eivät
saa tehdä sitä vakavaraisuuden kustannuksella ja liian suurella riskillä. Hyvää tuot-
toa tavoitellaan, koska sen avulla voidaan hillitä eläkemaksujen nousua. Nyrkki-
sääntö on, että jos sijoitusten tuotto nousee puolella prosenttiyksiköllä, työeläke-
maksun korotustarve alenee yhdellä prosenttiyksiköllä.
Miksi eläkeikä on Suomessa alhaisempi kuin muualla Euroopassa?
Eläkeiät Euroopassa vaihtelevat. Suomen eläkeiän erikoisuus on joustavuus 63–68
vuoden välillä. Tähän on päädytty, koska ammatit ja työntekijöiden työkyky ovat
erilaisia. Kun joustava eläkeikä otettiin käyttöön, mahdollisuuksia varhaiseläkkee-
seen vähennettiin samalla. Työntekijä voi jatkaa töissä jo nyt 68-vuotiaaksi saakka,
ja SAK on esittänyt yläikärajan nostamista.
Kaikissa Euroopan maissa on kuilu eläkeiän ja todellisen eläköitymisiän välillä.
Suomessa todellinen keskimääräinen eläköitymisikä lähti selvään nousuun vuon-
na 2005, jolloin joustava eläkeikä otettiin käyttöön.
Miksi työuria pitää pidentää ja työntekijöiden jaksaa pidempään
töissä?
Suomalaiset elävät keskimäärin pidempään kuin aiemmin. Myös suomalaisten
yleinen terveydentila on parantunut. On luonnollista, että osa pidentyneestä
elinajasta käytetään työntekoon. Työssäkäyviä tarvitaan, jotta palvelut ja sosiaali-
turva saadaan rahoitettua.
Hyvään tavoitteeseen pyrkiessä on kuitenkin huomioitava, että väestöryhmien vä-
lillä on suuria eroja terveydessä ja elinajassa. Kaikki eivät pysty jatkamaan työ-
uraansa ja siirtymään eläkkeelle myöhemmin.

33. SAK · Ihmisen mittainen työura? 31
Mitkä ovat keinot työurien pidentämiseksi?
Keinoja on monta, ja ensisijainen niistä on työllisyyden hoito. Ilman työpaikkoja
eivät työuratkaan pitene. Samalla on huolehdittava työntekijöiden osaamisesta se-
kä nuorten koulutus- ja työmahdollisuuksista. Syrjäytyminen työstä on uhka sekä
työurille että työllisyydelle.
Työpaikoilla voidaan tehdä paljon pitkien työurien edistämiseksi. Työssä olevien
jaksamisesta on huolehdittava järjestämällä työaikoja ja työoloja elämäntilanteen
mukaisiksi. Toimivan työterveyshuollon avulla ja työpaikkatason työsuojelutoi-
milla voidaan löytää työn kuormitustekijät ja ratkaisut niihin. Työterveyshuolto
auttaa myös ammatillisen kuntoutuksen suunnittelussa.
Hyvässä työpaikassa jaksetaan. Työntekijät haluavat työskennellä yhä pidempään,
kunhan heillä on työpaikka, terveyttä ja työkykyä.

34. 32 SAK · Ihmisen mittainen työura?
LIITE 1
TYÖMARKKINAJÄRJESTÖJEN LAAJENNETUN
ELÄKENEUVOTTELURYHMÄN KOKOONPANO
Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala
toimii työryhmän koollekutsujana
Työmarkkinajärjestöjen edustajat
– Lasse Laatunen, johtaja EK
– Antti Tanskanen, asiantuntija EK
– Kaija Kallinen, eläke- ja työura-asioiden päällikkö, SAK
– Nikolas Elomaa, edunvalvontajohtaja, SAK
– Markku Salomaa, johtaja, STTK
– Jarmo Pätäri, lakimies, Akava
Työeläkejärjestelmän asiantuntijat
– Matti Vuoria, toimitusjohtaja, Varma
– Harri Sailas, toimitusjohtaja, Ilmarinen
– Lasse Heiniö, toimitusjohtaja, Eläke-Fennia
Hallitusohjelman mukaista neuvottelua varten nimetyt lisäjäsenet
– Merja Ailus, toimitusjohtaja, Keva
– Outi Antila, ylijohtaja, STM
– Jukka Pekkarinen, ylijohtaja VM

35. SAK · Ihmisen mittainen työura? 33
LIITE 2
TYÖURAVÄÄNNÖN LYHYT HISTORIIKKI
1 Eläkeikäkiistasta työurien pidentämiseen
• Matti Vanhasen hallitus hyväksyy ns. sosiaalitupon osana elvytysneuvottelu-
jaan tammikuun lopussa 2009. Sosiaalitupossa sovittiin eläke- ja työttömyys-
turvan muutoksista.
• Pääministeri Vanhanen ilmoittaa hallituksensa politiikkariihen päätteeksi Ma-
tin päivänä 24.2.2009, että (sosiaalitupossa sovitut) osa-aikaeläkettä ja vuorot-
teluvapaata koskevat asiat arvioidaan uudelleen ja että joustavan eläkeiän ala-
raja tulee nostaa 65 vuoteen. Vanhanen kertoi keksineensä idean hiihtoretkel-
lään Rukan lumilla. Tosiasiassa idea oli poimittu valtioneuvoston kanslian
Ikääntymisraportista.
• SAK, STTK ja Akava torjuivat Vanhasen yksipuoliset esitykset. Eläkeiän nos-
toa vastustavaan nettiadressiin kertyi parissa viikossa 180 000 allekirjoitusta.
• Hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopivat 11.3.2009 kahden työryhmän asetta-
misesta:
o Eläkeneuvotteluryhmän (pj. Jukka Rantala) ja työelämäryhmän (pj.
Jukka Ahtela) yhteisenä tehtävänä oli etsiä keinot, miten nostetaan 25-
vvuotiaan eläkkeelle siirtymisiän odotetta vuoteen 2025 mennessä 62,4
vuoteen.
o Työryhmien tuli toimia yhteistyössä hallituksen edustajien kanssa.
o Työryhmien työn määräaika oli vuoden 2009 loppu.
• Työmarkkinaosapuolilla eri painotukset
o EK (+VM ja STM): rakenteellisia leikkauksia eläke- ja työttömyystur-
vaan.
o Ay-liike: työkyvyttömyys ja työttömyys syrjäyttävät työstä; työllisyys,
terveys, ja osaaminen tärkeitä; koko työura tarkasteluun.
o Näkökulma laajeni ja ryhdyttiin puhumaan työurien pidentämisestä.
• Työelämäryhmän neuvottelut käynnistyivät toden teolla vasta joulukuussa
2009, kun taas eläkeneuvotteluryhmä jumiutui.
• Työryhmät saivat jatkoajan tammikuun 2010 loppuun asti.
• Työelämäryhmä pääsi lopputulokseen tammikuun viimeisenä yönä, mutta
eläkeneuvotteluryhmän sovun kaatoi EK:n vaatimus ikääntyvien työttömyys-
turvan heikennyksistä.

36. 34 SAK · Ihmisen mittainen työura?
• Työelämäryhmän lukuisat esitykset osaamisen turvaamisesta sekä työterveys-
huollon kattavuuden ja vaikuttavuuden parantamisesta toimitettiin arvioita-
vaksi OECD:lle ja kotimaisille tutkimuslaitoksille (PT, ETLA, PTT, TTL, THL,
ETK, Kela). OECD:n arvio oli odotettua miedompi. Kotimaiset arviot olivat
suurimmaksi osaksi myönteisiä, mutta työurien pitenemisen määrällinen arvi-
ointi todettiin vaikeaksi ja mahdottomaksi.
2 Miten päädyttiin työurien pituuden, eläketurvan riittävyyden ja
työeläkkeiden rahoituksen kolmiodraamaan ja hallitusohjelman
kirjauksiin?
• Kun työelämäryhmän esitysten vaikutusten arviointi ei tuonut ratkaisua, halli-
tus nosti uudelleen esille esityksensä eläkeiän nostamisesta.
• Hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopivat 11.3.2010 kestävän talouskasvun ja
työllisyyden ohjelman (KTT) valmistelusta ja työelämätyöryhmän jatkotöiden
käynnistämisestä
o KTT-ohjelmaa valmistelemaan asetettiin kuusi kolmikantatyöryhmää,
joilla määräaikaa syyskuun 2010 loppuun.
o Yksi työryhmistä oli työuratyöryhmä, jonka toimeksianto keskittyi elä-
keasioihin. Sen päätökset alistettiin hallituksen ja työmarkkinajohtajien
kokouksille.
• Hallitus pyrki eläkeasioissa ratkaisuun pikavauhtia, jo huhti–toukokuun aika-
na. SAK ja STTK sanoivat, ettei onnistu.
• Toukokuussa 2010 työuratyöryhmän aikataulu irrotettiin muusta KTT-
ohjelmasta ja työryhmän toimeksianto kirjoitettiin uudelleen. Siinä muotoil-
tiin kolme päätavoitetta: 1) eläke-etuuksien riittävä taso, 2) työeläkkeiden ra-
hoituksen kestävyys ja työeläkemaksujen kehitys ja 3) keskimääräisen eläk-
keelle siirtymisiän riittävä nousu. Työryhmän tehtäväksi tuli kartoittaa kehit-
tämisvaihtoehtoja tavoitteiden saavuttamiseksi ottamatta kantaa mihinkään
yksittäiseen vaihtoehtoon. Johtopäätökset alistettiin hallituksen ja työmarkki-
najärjestöjen johtajien kokouksille.
• Työuratyöryhmä aloitti työnsä kesäkuussa 2010. SAK, STTK ja Akava esittivät
laajan luettelon selvitettävistä asioista, ja työ käynnistyi sen pohjalta.
• Elokuussa 2010 työuraryhmä asetti alaryhmän, jonka tehtävänä oli kartoittaa
TyEL-järjestelmän rahoituksen tehostamisen vaihtoehtoja.
• KTT-ohjelman viisi muuta työryhmää luovuttivat raporttinsa syyskuussa, ja
KTT-ohjelma julkistettiin 20.10.2010. Työuratyöryhmä jatkoi työtään, ja asi-
antuntijat laskivat kehittämisvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia eläkkeiden riit-
tävyyteen ja eläkemaksujen kehitykseen. Myös vaikutukset sukupolvien väli-
seen oikeudenmukaisuuteen otettiin tarkasteltaviksi.

37. SAK · Ihmisen mittainen työura? 35
• Työuratyöryhmän raportti valmistui helmikuun 2011 lopussa, ja se luovutet-
tiin hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen johtajille 1.3.2011. Samalla luovutet-
tiin Ahtelan työelämäryhmän esityksiä jatkovalmistelleen kahden STM:n ja
yhden TEMin työryhmän raportit. Hallitus ja työmarkkinajohto päättivät, että
o työmarkkinajärjestöt arvioivat, mitä johtopäätöksiä raporttien pohjalta
on tehtävä,
o työmarkkinajärjestöt arvioivat, onko löydettävissä yhteisymmärrys pit-
käjänteisestä ratkaisusta työurien pidentämiseksi, työeläkejärjestelmän
rahoituksen turvaamiseksi ja riittävän eläketurvan varmistamiseksi,
o arvio jatkotyöskentelystä ja sen suuntaviivoista annetaan hallitusneu-
vottelujen yhteydessä.
• Työmarkkinajärjestöt kartoittivat maalis–huhtikuun aikana neuvottelumah-
dollisuuksia eläke- ja työura-asioista.
• Työmarkkinajärjestöt valmistelivat yhteisen esityksen työura- ja eläkepolitii-
kasta hallitusohjelmaneuvotteluja varten. Tekstin pääsisältö lyötiin lukkoon jo
palmusunnuntaina 2011. Lopullinen teksti täydennyksineen oli valmis
10.5.2011.
• Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan tuli työmarkkinajärjestöjen esittämä kir-
jaus, jonka mukaan ne sitoutuvat neuvottelemaan ja toteuttamaan tarpeelliset
toimet työurien pidentämiseksi, työeläkejärjestelmän rahoituksen turvaami-
seksi ja riittävän eläketurvan varmistamiseksi.

38. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Hakaniemenranta 1 , PL 157
00531 Helsinki
puhelin 020 774 000
www.sak.fi