Timonen, Päivi & Fedofott, Jaana (toim.) 2003. Näkökulmia nuorisotiedotus- ja neuvontatyöhön, Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus, Nuorisotiedotuskeskus Kompassi ja Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskus, nuorten tiedotus- ja neuvontakeskus Nappi.
2. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
2
Johdanto: Näkökulmia nuorisotiedotus- ja -neuvontatyöhön | Päivi Timonen-Verma ja Jaana Fedotoff
Nuorisotiedotus – jälleen etusijalla Euroopassa | Jon Alexander s. 3
– ERYICA vuonna 2002 | Jon Alexander s. 8
13 kysymystä nuorisotiedotuksen etiikasta ja lisäpohdintaa | Jo Labens, Milla Härmä s. 21
Nuorisotiedotuksen etiikka | Milla Härmä s. 25
Ammattitaito on kykyä tehdä eettisiä arvopäätöksiä ja
tietosisältövalintoja neuvontatilanteessa nuoren kanssa | Päivi Timonen-Verma s. 49
Nuorisotiedotus – monipuolinen ja haastava työmuoto | Nuorten tiedotus- ja neuvontakeskus Nappi s. 59
Neuvonta osana nuorisotiedotustyötä | Nuorten tiedotus- ja neuvontakeskus Nappi s. 63
Päivä Kompassissa – tasapainoilua rutiinien ja reagoinnin välillä | Milla Härmä s. 69
Neppi, nuorisotiedotus- ja -neuvontapalvelujen kehittämishanke Oulussa | Pirjo Kovalainen ja Jaana Fedotoff s. 75
Nuorisotiedotuksen sisällöllinen kehittäminen projektien avulla | Merja Tervo s. 81
Nuorisotiedotuspalvelujen suunnitelmallinen markkinointi | Kati Valjus s. 89
Nuorisotiedotus lisänä avoimen toiminnan nuorisotyöhön | Päivi Timonen-Verma s. 96
Nuorisotiedotus eurooppalaisella pelikentällä:
ERYICA:n puheenjohtajan 2000–2003 mietteitä | Päivi Timonen-Verma s. 99
Nuorisotiedotus- ja -neuvonta Suomessa | Päivi Timonen-Verma s. 107
Nuorisotiedotuskeskus Kompassin 20-vuotishistoriaa | Une Hirvonen s. 149
Oulun 10-vuotias nuorten tiedotus- ja neuvontapalvelu | Kukka-Maaria Laukkanen s. 163
Working Together – Yhdessä työskentely -työkirja Beneluxmaiden nuorisotiedotusverkosto s. 177
– Työkirjan osa 1 Nuorisotiedotus: uusi tulevaisuus s. 182
– Työkirjan osa 2 Nuorten osallistuminen: uusi ammattitaito s. 187
– Työkirjan osa 3 Working Together –Yhdessä työskentely –konferenssin raportti s. 201
Nuorisotiedotuspalvelujen kehittäminen yleisten kirjastoverkostojen avulla – kokemuksia Hollannista
Marian Koren s. 223
Synpunkter på undomsinformations- och -rådgivningsarbetet | Päivi Timonen-Verma ja Jaana Fedotoff s. 257
Kompassen – Informationscentrum för undomar, 20 år | Une Hirvonen s. 261
Informations- och -rådgivningstjänsten för ungdomar i Uleaborg 10 år | Kukka-Maaria Laukkanen s. 273
Nuorisotiedotus- ja -neuvontatyöstä annetut suositukset s. 283
– Euroopan nuorisotiedotussuositus ja työn periaatteet (ERYICA) s. 284
– EUROOPAN NEUVOSTON MINISTERIKOMITEAN suositus s. 286
– Opetusministeriön suositus s. 288
Sisältö
2003
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
2
4. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
4
”Tiedotus” yhdessä ”osallistumisen”
kanssa on valittu nuorisotyön avain-
alueiksi seuraavaksi pariksi vuodeksi
uuden avoimen yhteistyömenetelmän
puitteissa, jota sovelletaan Euroopan
Unionin Valkoisen kirjan pohjalta nuo-
risoalan yhteistyössä.
Syksyllä 2002 Euroopan komissio kon-
sultoi jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita
näiden kahden teeman osalta, tavoit-
teenaan laatia raportti nykytilanteesta
ja luoda raportin pohjalta näitä teemo-
ja koskevat yhteiset tavoitteet.
Tämän vuoksi nyt on sopiva
hetki tarkastella millaiseksi
nuorisotiedotustyö on ke-
hittynyt Euroopassa viime
vuosien aikana. Tämä artikkeli
käsittelee pääosin ”yleistä
– monialaista” nuorisotiedo-
tusta: Sellaista työtapaa, jolla
pyritään kattamaan laajasti
kaikki nuorten tiedontarpeet, ja
joka toimii tiiviissä yhteistyös-
sä niiden tiedotuspalvelujen
kanssa, jotka ovat erikoistuneet
tiettyihin aihealueisiin. Täl-
laisia ovat esimerkiksi terveys,
työllistäminen ja ammatinvalin-
ta, sosiaalipalvelut tai euroop-
palaiset mahdollisuudet.
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
4
5. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
5
Monialaisten nuorisotiedotuskeskusten mää-
rä Euroopassa on noussut yli 25-kertaiseksi
viimeksi kuluneen 18 vuoden aikana. Ranskassa
1985 järjestetyssä nuorisotiedotuskonferenssissa
julkaistiin Länsi-Euroopan nuorisotiedotuskes-
kusten luettelo, jossa oli lueteltu 307 nuoriso-
tiedotuskeskusta 17 maassa. Tällä hetkellä on
olemassa yli 8 000 monialaista nuorisotiedo-
tuskeskusta, -palvelua ja -pistettä 30 Euroopan
maassa, joskin ne ovat jakautuneet epätasaisesti
siten, että neljä maata Ranska, Italia, Espanja ja
Iso-Britannia kattavat niistä valtaosan. Näissä
keskuksissa työskentelee nuorisotiedotusteh-
tävissä yli 12 000 henkilöä. ERYICA:n suoritta-
man kyselyn perusteella vuonna 2002 ERYICA:n
jäsenten ja yhteistyökumppanien koordinoimien
verkostojen ja palveluiden asiakasmäärä oli noin
20 miljoonaa nuorta. Luku sisältää nuorisotiedo-
tuskeskuksissa kävijät, joiden lukumäärään eivät
sisälly kirjeitse tai puhelimitse otetut yhteydet
eivätkä on-line-palveluiden käyttäjät.
Kasvavien asiakasmäärien lisäksi on muitakin
kehityssuuntia ja muutoksia jotka osoittavat,
että nuorisotiedotustyön merkittävyys on kas-
vamassa. Ennen ”kommunististen” hallitusten
kaatumista nuorisotiedotustyön voidaan sanoa
olleen yksinomaan länsimainen työmuoto paria
yksittäistä kokeilua lukuun ottamatta.
Tällä hetkellä kaikki entiset sosialistiset maat
sisällyttävät nuorisotiedotuspalvelut osaksi
nuorisopolitiikkaansa järjestäessään uudelleen
nuorisopalveluitaan. Voidaan jopa sanoa, että
koko Euroopan neuvoston alueen 46 jäsenvalti-
ossa on yleisesti hyväksytty, että nuorisotiedo-
tustyö muodostaa nuorisotyön keskeisen osan,
vaikka sen muodot saattavat vaihdella.
Nuorisotiedotus- ja -neuvontapalvelut
tavoittivat yli 20 miljonaa
henkilöä vuonna 2002
Useissa maissa pidetään mielekkäänä, että
ei-valtiolliset tahot vastaavat nuorisotiedotus-
työstä. Valtion, aluehallinnon tai paikalliset
viranomaiset, maan järjestelmästä riippuen
tunnustavat kaikissa maissa nuorisotiedotustyön
virallisesti ja tukevat sitä yleensä taloudelli-
sesti. Kuitenkaan kaikissa maissa taloudellisen
tuen taso ei ole riittävä ylläpitämään tarpeeksi
korkealaatuisia palveluita.
Toinen tärkeä ERYICA:n aktiivisesti tukema ke-
hityssuunta on nuorisotiedotusalan kansallisten
verkostojen kehittäminen ja vahvistaminen, sillä
ERYICA:n jäsenistö perustuu pääasiassa verkos-
toihin.
Kansallisia verkostoja toimii tällä hetkellä jo 20
maassa, kun niitä vuonna 1985 oli vain kuusi.
Työmuodolla on kuitenkin vielä paljon tekemis-
tä, erityisesti jotta saavutettaisiin tasaisempi
nuorisotiedotuskeskusten ja pisteiden sijoittelu.
Tavoitteena on sijoittaa palvelut paikkoihin,
joissa nuoret liikkuvat. Lisäksi painopiste on
nuorisotiedotustyön koulutuksen, laatutoimenpi-
teiden ja muun tuen kehittämisessä.
Nuorisotiedotustyön ammatilliset vähimmäis-
vaatimukset ja koulutus
Monialaisten nuorisotiedotuksen lähtökohtana
on aina ollut ja on edelleenkin nuorten tie-
dontarpeet. Nuorisotiedotuskeskukset pyrkivät
siihen, että ne vastaavat esitettyyn kysymykseen
joka antaa nuorelle mahdollisuuden toimia,
tarjoten laajan valikoiman tietoa eri mahdol-
lisuuksia ja antaen käyttäjien tehdä itse omat
päätöksensä saadun tiedon pohjalta.
6. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
6
Useimmat nuorisotiedotuskeskukset tarjoavat useita
eri palveluita: tietoa (tiedon etsintä omatoimisesti tai
ammattitaitoisen työntekijän kanssa keskustellen), tie-
dotusmateriaalia, keskustelua ja opastusta, neuvontaa
(yleensä asiantuntijoiden antamaa), internetin käyttö-
mahdollisuuden, maksullisia palveluita (konserttiliput,
edulliset matkat, nuorisokortit) ja nuoren ohjausta
asianomaiseen tahon luokse silloin kun keskus itse ei
pysty tarjoamaan tarvittavaa palvelua.
Tarjottujen nuorisotiedotuspalveluiden laatu ja sisällön
tarkoituksenmukaisuus on jokaisen nuorisotiedotus- ja
neuvontakeskuksen ja niiden vastuutahojen jatkuvan
kehittämisen kohteena. Vuonna 1993, kahden vuoden
pohdinnan ja konsultaatioiden jälkeen, ERYICA:n
jäsenet hyväksyivät nuorisotiedotus- ja -neuvontatyötä
ohjaaviksi ammattiperiaatteiksi Eurooppalaisen nuori-
sotiedotussuosituksen.
Tätä suositusta pidetään laajasti nuorisotiedotuksen
etiikan perusasiakirjana. Joissakin maissa se on ollut
yksityiskohtaisemman kansallisen nuorisotiedotussuo-
situksen pohjana, antaen kriteereitä keskusten rahoi-
tukseen ja niiden keskusten tunnustamiseksi, jotka
voivat käyttää kansallisen nuorisotiedotusverkoston
”etikettiä” ja logoa.
Toiset maat ovat ottaneet suosituksen omakseen sellai-
senaan ja luoneet vähimmäisvaatimusjärjestelmiä sen
eri periaatteiden toteuttamiseksi. Euroopan nuorisotie-
dotussuosituksen arviointi ja mahdollinen ajanmukais-
taminen on käynnistetty vuonna 2003/04.
Nuorisotiedotustyöntekijöiden koulutus on avainase-
massa korkealaatuisten nuorisotiedotuspalveluiden
ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta. ERYICA ja
Euroopan neuvosto solmivat yhteistyösopimuksen
vuonna 1997 tavoitteena kehittää koulutusalan yh-
teistyötä. Olemassa olevien nuorisotiedotustyönteki-
jöiden koulutusohjelmien kartoitus osoitti, että hyvin
harvassa maassa on alan organisoitua koulutusjärjes-
telmää kansallisella tasolla. Vain muutamissa maissa
(Ranska, Alankomaat, Espanja) oli yliopistollisia tai
julkisia kursseja, jotka antavat nuorisotiedotustyön
diplomin tai todistuksen. Hyvin usein ainoa koulutus
oli kokeneempien työntekijöiden työpaikalla antama
koulutus uusille työntekijöille.
Vastauksena kansallisten jäsenjärjestöjensä esittämiin
voimakkaisiin toiveisiin ERYICA on viime vuosina
yhdessä Euroopan neuvoston kanssa järjestänyt useita
monikansallisia koulutusseminaareja uusille tai vähän
kokemusta omaaville nuorisotiedotustyöntekijöille.
Sen lisäksi järjestö on kehittänyt nuorisotiedotus-
ja neuvontatyön peruskurssin (MBTC), joka tarjoaa
jokaisen nuorisotiedotustyöntekijän tarvitsemien
perustaitojen koulutusta. Tätä 40 tunnin pituista
kurssia voidaan muunnella paikallisten ja kansallisten
vaatimusten mukaisiksi.
Kouluttamalla vuonna 2002 peruskurssin kouluttajiksi
noin 15 nuorisotiedotustyön kouluttajaa eri maista
ERYICA pyrkii vahvistamaan yhteistyökumppaniensa
kansallista koulutustarjontaa. Kouluttajat voivat ke-
hittää myös muita verkostoidensa tarpeita vastaavaa
jatkokoulutusta. Järjestö kehittelee myös erilaisia tek-
nisen tuen muotoja, jotta se voisi tukea tehokkaasti
nuorisotiedotuspalveluitaan aloittavia maita.
Nuorisotiedotus- ja -neuvontapalvelut tavoittivat
yli 20 miljonaa henkilöä vuonna 2002
7. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
7
ERYICA:n rooli ja puitteet ovat kehittyneet
huomattavasti. Kun ERYICA vuonna 1986
perustettiin se toimi 8 ”länsimaan” nuorisoti-
edotusrakenteiden yhteistyöfoorumina, jossa
saattoi keskustella työstään, vaihtaa tietoa
työmenetelmistä ja ideoista sekä osallistua
Euroopan eri maiden kanssa yhteisprojekteihin
kuten ”Nuorten matkailijoiden opas” -julkaisun
toteuttamiseen.
Vuosien saatossa järjestö on kehittynyt kan-
sallisten nuorisotiedotuskeskusten verkostojen
eurooppalaiseksi kattojärjestöksi, joka selvästi
edustaa Euroopan ”monialaista” nuorisotiedotus-
kenttää ja jonka maiden hallitukset ja euroop-
palaiset instituutiot tunnustavat. Nykyään
jäsenjärjestöjä on yli 30 ja yhteistyötä tehdään
20 järjestön kanssa yhteensä 36 maasta.
ERYICA:n verkostoon liittyy jatkuvasti uusia
yhteistyökumppaneita Euroopan unionin ulko-
puolisista maista niiden aloittaessa nuorisotie-
dotuspalveluitaan.
ERYICA:n jäsenet yli 20 massa jatkavat työsken-
telyään erilaisten yhteistyöprojektien parissa
kuten internetpalvelu INFOmobil, joka palvelee
suoraan nuoria. Nykyään järjestön työssä pää-
paino on palveluiden tarjoaminen jäsenilleen,
sisältäen eurooppalaisen verkoston jäsenyydestä
saatavat hyödyt. Eryica edistää nuorisotiedo-
tusta ja tekee työmuotoa tunnetuksi Euroopassa
sekä suunnittelee koulutussisältöjä ja -aineisto-
ja, joita voidaan muokata eri maissa käytettävik-
si kansallisella tai paikallisella tasolla, vaihtaen
hyviä käytäntöjä ja auttaen kansallisia verkos-
toja vahvistamaan palveluidensa ammattimaista
tasoa.
Kansalliset
nuorisotiedotusstrategiat
Euroopan komissio katsoo kannanotossaan ”tiedotukseen” nuo-
risoa käsittelevän Valkoisen kirjan1
jälkeen, että ”jäsenvaltiot
ovat ensi sijassa vastuussa tiedon tarjoamisesta nuorille, myös
Euroopan asioista”. Tämä näyttää ”toissijaisuusperiaatteeseen”
perustuen merkitsevän, että ainakin alkuvaiheessa nuoriso-
tiedotusalan aloitteiden päähuomio Euroopan unionissa (ja
luultavasti myös ehdokasmaissa) tullee kohdistumaan parhaiden
käytäntöjen vaihtoon sekä toimenpiteisiin, jotka ”kartuttavat
nykyisiä nuorisotiedotuspalveluita”.
Valkoisen kirjan konsultaatioprosessista ilmeni, että nuoret
tahtoivat helpompaa pääsyä tarpeellisiin tietoihin pystyäkseen
hyödyntämään heille suunnattuja mahdollisuuksia ja voidakseen
osallistua. Useimmissa Euroopan neuvoston uusissa jäsenval-
tioissa tämä vaatimus on oletettavasti vielä vahvempi nuorten
vaikeiden elinolosuhteiden takia ja koska tiedotusrakenteet
ovat kehittymättömiä ja politisoituneita.
Kuten Valkoisessa kirjassa ennakoitiin, on komissio kehittämäs-
sä eurooppalaista nuorisoportaalia, jonka kautta pääsee laajaan
valikoimaan nuorille tärkeisiin internetissä oleviin tietopalve-
luihin. Komissio on antanut portaalin sisällön kehittämistyön
tehtäväksi kolmelle eurooppalaiselle verkostolle, jotka tarjo-
avat tiedotus- ja muita palveluita nuorille: ERYICA, Eurodesk
ja EYCA. Tavoitteena on, että vuoden 2003 loppuun mennessä
nuorisoportaali käsittäisi noin 10 teemaa ainakin englanniksi
ja ranskaksi linkkeineen korkealaatuisiin nettisivuihin Euroopan
unionissa ja sen ehdokasvaltiossa.
Nuorisotiedotustyö Euroopassa on lähivuosina suurten haastei-
den edessä, erityisesti niissä maissa, jotka syntyvät Euroopan
unionin laajentumisesta noin 30 maan yhteisöksi, ja niissä,
jotka liittyvät mukaan teknologian edistysaskeliin. Siksi on
toivottavaa että Euroopan unioni lähitulevaisuudessa yhteis-
työssä Euroopan neuvoston kanssa kehittää ja suunnittelee
jäsenvaltioille ja ehdokasvaltioille tukiohjelman, joka auttaa
niitä kehittämään kokonaisvaltaista ja sektorien yli menevää
kansallista nuorisopolitiikkaa. Tämän nuorisopolitiikan kahtena
painopistealueena pitäisi olla riittävät toimenpiteet nuorten
osallistumisen ja nuorisotiedotuksen kehittämiseksi.
Euroopan nuorisotiedotus- ja -neu-
vontajärjestö ERYICA:n rooli
1 EU:n komission Valkoinen Kirja
”EU:n Nuorisopolitiikan uudet tuulet”
Jon Alexander
Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö
ERYICA:n pitkäaikainen pääsihteeri
8. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
8 1. Johdanto
2. ERYICA-kumppanuus
3. Eurooppalainen nuorisoportaali
4. Yhteistyö Euroopan neuvoston kanssa
5. Yhteistyö Euroopan unionin kanssa
6. Yhteistyö eurooppalaisten nuorisoalan järjestöjen ja verkostojen kanssa
7. Muut toiminnot
8. Järjestön johtaminen
vuonna 2002
Liitteet:
A) 2002 pähkinänkuoressa
B) ERYICA:n jäsenluettelo (joulukuu 2002)
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
8
9. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
9
1. Johdanto
Vuonna 2002 aloitettiin Eurooppalaisen nuori-
soportaalin yhteistyö. Projekti, jonka Euroo-
pan kommissio julkisti Valkoisessa kirjassaan
Euroopan unionin nuorisopolitiikan uudet tuu-
let” marraskuussa 2001, ja joka suurelta osin
oli ERYICA:n, Eurodeskin ja Euroopan nuori-
sokorttiyhdistyksen EYCA välisten eurooppa-
laista nuorisoportaalia koskevien keskustelujen
innoittama. Luvussa 3 on yhteenveto portaalin
prototyypin alkutyöskentelystä. Järjestön
päätapahtumista ja muista toiminnoista ja
kokouksista, joihin järjestö on osallistunut
vuoden aikana löytyy yhteenveto liitteestä A.
2. ERYICA- jäsenet ja kumppanuus
Järjestön jäsenistö on vahvistui seuraavilla
uusilla jäsenjärjestöillä:
a) Canllaw Online, Wales. Hallitus hyväksyi
täysjäseneksi marraskuussa 2002 Wales Youth
Agency:n sijasta, koska nuorisotiedotusyksikkö
oli siirtynyt Canllaw Online:lle
b) Young Scot Enterprise, Skotlanti, hallitus
hyväksyi täysjäseneksi marraskuussa 2002
Community Learning Scotland:in sijasta, joka
lopetti toimintansa 31. maaliskuuta 2002.
c) ENTK, Viro, hallitus myönsi liitännäisjäse-
nyyden aseman marraskuussa 2002.
Kuluneen vuoden aikana yhteyksiä on luotu
tai vahvistettu seuraaviin järjestöihin:
1) uusi Nuorisosihteeristö, Andorra
2) Youth Information and Mobility Centre
(JUMC), Latvia.
ERYICA verkostossa on tällä hetkellä 46 järjes-
töä 36 maassa (katso Liite B); joista ERYICA-
jäseniä tai järjestön liitännäisjäseniä on 31
järjestöä 22 maassa.
Vuoden 2002 toimintakertomus
3. Eurooppalainen nuorisoportaali
ERYICA:n 12. yleiskokous (Wien, joulukuu
2001), joka yksityiskohtaisesti pohti eh-
dotusta ”Eurooppalaisen nuorisoportaalin”
perustamiseen liittyvästä yhteistyöstä, josta
puolen vuoden aikana oli käyty keskusteluja
Eurodeskin ja EYCA:n kanssa, ja jolle Euroo-
pan komissio oli ilmoittanut nuorisoportaalin
kehittämisestä, valtuutti hallituksen järjestä-
mään ERYICA:n osallistumisen toisen kahden
verkoston ja Euroopan komission kanssa
käytäviin portaaliprojektia koskeviin jatko-
keskusteluihin ja pitämään jäsenjärjestöjä
informoituina.
Portaalin prototyyppivaihe
Komission kanssa käydyn, sen ehdottaman
Eurooppalaisen nuorisoportaalin päämääriä ja
sisältöä koskevan pitkän valmisteluvaiheen
ja komission sisäisen, projektin rahoituksen
hallinnollisia järjestelyjä koskevan päätök-
senteon jälkeen, päätettiin luoda portaalin
”prototyyppi”-versio vuonna 2002. Prototyyppi
olisi suunniteltu niin, että se antaa idean por-
taalin ulkonäöstä ja sisällöstä englanniksi ja
ranskaksi, siinä olisi tietoja kolmesta teemasta
(lopullisesta kymmenestä teemasta) ja tietoa
linkeistä Euroopan Unionin 15 jäsenvaltion
kansallisiin nettisivuihin (valmis portaali
myös kattaisi ETA:n ja EU:n ”ehdokasmaat” ja
mahdollisesti muutkin). Eurooppalaista Nuo-
risofoorumia pyydettiin järjestämään konsul-
taatioita nuorten kanssa saadakseen nuorten
ehdotuksia ja palautetta prototyypistä sitä
mukaa kun se kehittyy. Prototyypin ensimmäi-
nen versio esiteltiin 4. joulukuuta 2002 EU:n
jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden nuoriso-
johtajien kokouksessa.
Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö ERYICA
10. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
10
Portaali projektin organisoiminen
Huhtikuun 4. päivän Brysselissä pidetyssä
kokouksessa Euroopan komissio pyysi kolme
eurooppalaista verkostoa (Eurodesk, ERYICA ja
EYCA) toteuttamaan Eurooppalaisen nuoriso-
portaalin prototyyppivaiheen sisällön. Komissio
päätti, että koska komissiolla on olemassa oleva
sopimussuhde Eurodeskin kanssa, solmitaan pro-
totyyppivaiheen sisältötyön rahoitusta koskeva
sopimus Eurodeskin kanssa ja että prototyypin
tekninen kehittämistyö annetaan yksityiselle
yritykselle tehtäväksi, jonka kanssa Koulutuksen
ja kulttuurin pääosasto jo oli yhteistyössä inter-
net-palveluiden osalta. Prototyypin sisältötyön
sopimusta koskevissa neuvotteluissa komissio
vaati kolmelta verkostolta tietyn suuruisen
omaosuuden eli 7 000 euron vastaantulorahoi-
tuksen josta EYCA vastasi prototyyppivaiheessa.
Komissiolle tehtiin selväksi, että tämä vaatimus
aiheutti kolmelle verkostolle todellisia ongelmia,
erityisesti seuraavassa vaiheessa, kun vaadittava
rahoitus oletettavasti on huomattavasti
yli 50 000 euroa.
Elokuun 12. päivänä kolme verkostoa päätti
järjestäytyä yhteenliittymäksi nuorisoportaalin
sisällön organisoimiseksi, jotta niiden osallis-
tuminen portaaliprojektiin toimisi todella yhteiseltä
pohjalta. Yhteenliittymää, joka päättää portaalin
sisältötyöhön liittyvistä toimintatapa- ja budjettiasi-
oista, johtaa kuuden hengen johtoryhmä (jokainen
verkosto on asettanut kaksi jäsentä). Eurodeskin rooli
on prototyypin sisältötyön ja yhdessä yhteenliittymä
yhteistyökumppaniensa kanssa tehtävien päätösten
koordinoiminen Euroopan komission kanssa solmitun
sopimuksen pohjalta.
Heinäkuussa 2002 portaaliprojektin vuoden 2003
jatkorahoituksesta käytävissä ensimmäisissä keskuste-
luissa kohtaamien vaikeuksien johdosta hallitus päätti
elokuussa, että ERYICA osallistuu vain prototyyppivai-
heeseen.
Yhteenliittymän kolme verkostoa piti 11. syyskuu-
ta 2002 herra Mairessen kanssa (EU:n Koulutuksen
ja kulttuurin pääosasto, nuorisoyksikkö, päällikkö)
kokouksen, jossa pääosin keskusteltiin portaaliprojek-
tin tulevien vaiheiden rahoituksesta ja hallinnollisista
järjestelyistä. Herra Mairesse teki joukon rakentavia
ehdotuksia koskien vuotta 2003 ja portaaliprojektin
tulevaisuutta pidemmällä aikavälillä. Nämä keskustelut
jatkuivat joulukuussa 2002 ajanjaksoa toukokuu 2003
– huhtikuu 2004 koskevien yksityiskohtaisten arvioiden
pohjalta.
Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö ERYICA
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
11. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
11
Portaaalin sisältöä
koskevat ohjeet
Kolmen verkoston yhteenliitty-
män ensimmäisten kuukausien
aikana prototyyppityössä käsitte-
lemiä avainkysymyksiä oli sisältöä
koskevien yhteisten ohjeiden
kehittäminen portaalitoimittajien
ja muiden sisällöstä vastaavien
avuksi.
Ohjeiden päätavoitteena oli var-
mistaa, että portaalin sisältö on
korkealaatuinen ja yhtenäinen,
koska henkilöt työskentelevät
sisällön parissa eri paikoissa:
Yksi työntekijä on Pariisis-
sa tiimin toisen osan ollessa
palkattuna Eurodeskin Brysselin
keskustoimistossa.
Näiden ohjeiden toinen versio hy-
väksyttiin Sisältöyhteenliittymän
johtoryhmän kokouksessa 13.
marraskuuta, ja niitä sovelletaan
portaalin kaikkiin uusiin ”sivui-
hin” ja (retroaktiivisesti) aikai-
semmin laadittuihin sivuihin.
Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö ERYICA
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
12. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
12
c) ERYICA:n opas
”Kuinka nuorisotiedotuskeskus perustetaan”
”Kuinka nuorisotiedotuskeskus perustetaan” oppaan
julkaiseminen englannin- ja ranskankielisinä versioina
Euroopan neuvoston toimesta on viivästynyt huomatta-
vasti, koska tekijänoikeuksia koskeva päätös piti tehdä
ja Nuorisodirektoraatissa tapahtui henkilöstömuutoksia.
Tekijänoikeuskysymys ratkaistiin tyydyttävällä tavalla si-
ten, että ERYICA:lla ja Euroopan neuvostolla on yhteinen
tekijänoikeus tähän materiaaliin. Opas on jo julkaistu
romaniaksi, hollanniksi ja suomeksi ja toivotaan, että ne
ERYICA-kumppanien avulla kohta ovat saatavissa muilla
kielillä.
d) Kumppanuussopimuksen johtaminen
Kumppanuussopimusta johtava yhteinen koordinaatio-
komitea (JCC) on kokoontunut sovitusti kerran vuoden
aikana: Pariisissa 7. kesäkuuta. Päivi Timonen-Verma
jatkoi komitean puheenjohtajana.
e) Euroopan paikallis- ja aluehallintoviranomaisten
kongressin (CLRAE) työryhmä
Kesäkuussa Nuorisoa koskevaa neuvoa-antavaa neuvostoa
pyydettiin nimeämään neljä jäsentään osallistumaan Eu-
roopan paikallis- ja aluehallintoviranomaisten kongressin
(CLRA) työryhmään (CLRA: Euroopan neuvoston ”kunta-
puoli), joka ajanmukaistaisi 10 vuotta vanhan peruskir-
jan nuorten osallistumisesta kunnalliseen ja alueelliseen
elämään. Pääsihteeri oli neuvoa-antavan neuvoston
tähän tehtävään nimeämän neljän henkilön joukossa, ja
osallistui ryhmän kahteen kokoukseen syyskuussa ja mar-
raskuussa. Ryhmän viimeisen kokouksen jälkeen tammi-
kuussa 2003 on odotettavissa, että tarkistettu peruskirja
luovutetaan CLRAE:lle hyväksyttäväksi ja mahdollisesti
alistetaan Ministerikomitealle hyväksyttäväksi jäsenval-
tioille annettavaksi suositukseksi.
f) Nuorisoa koskeva neuvoa-antava neuvosto
ERYICA on jälleen ehdokkaana uuden, vuosiksi 2003–
2005 asetettavan neuvoa-antavan neuvoston jäseneksi.
a) Tekninen avustustehtävä
Kesäkuussa järjestö järjesti Kyproksen Nuorisohallituk-
sen pyynnöstä toisen teknisen avustustehtävän Niko-
sian nuorisotiedotuskeskuksessa. Lisbet Bjone (Oslon
Nuorisotiedotuskeskuksen ja Use-It:n johtaja) valmensi
heitä nuorille matkailijoille tarjottavista erityispalve-
luista.
b) MBTC -Nuorisotiedotustyön peruskurssin
kouluttajakurssi
Vuoden 2001 lopussa valmistunutta nuorisotiedo-
tustyön peruskurssi (MBTC) -kurssipakettia testattiin
vuonna 2002 kaksi kertaa: Slovenian MISSS:n järjes-
tämänä kesäkuussa ja Suomen ERYICA -nuorisotiedo-
tusverkoston toimeenpanemana syyskuussa. Kurssin
yleinen vastaanotto oli hyvin myönteinen. Todettiin,
että kurssin sisältö on laaja ja sisältöä on vaikea to-
teuttaa sellaisenaan 40 tunnin aikana.
De Haanissa Belgiassa pidettiin 13. yleiskokousta
seuraavan kahden viikon aikana MBTC-kouluttajakurssi
niiden kouluttajien kouluttamiseksi, jotka tulevai-
suudessa järjestävät ja vetävät nuorisotiedotustyön
peruskursseja omissa maissaan. Kurssin vetäjänä
toimi Jo Labens (Belgia) ja se oli Euroopan neuvoston
kanssa solmitun kumppanuussopimuksen keskeisin
vuonna 2002 järjestetty päätapahtuma. Osanottajina
oli 14 potentiaalista MBTC-peruskurssikouluttajaa,
jotka ERYICA:n yhteistyökumppanit 9 maassa olivat
nimittäneet. Kaikki osanottajat suorittivat kurssin
menestyksekkäästi, ja on odotettavissa, että kansalli-
sia peruskursseja järjestetään heidän maissaan ennen
vuoden 2003 loppua koska jokaisen heitä nimittänyt
järjestö sitoutui tähän.
4. Yhteistyö Euroopan neuvoston kanssa
Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö ERYICA
13. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
13
Järjestön yhteistyö Euroopan unionin kanssa (EU:n
Koulutuksen ja kulttuurin pääosasto) on tänä vuon-
na keskittynyt Eurooppalaiseen nuorisoportaaliin,
joka on Nuorisoyksikön vastuulla (luku 3).
5. Yhteistyö Euroopan unionin kanssa
Marraskuun 19. päivänä ERYICA:n
puheenjohtaja ja pääsihteeri tapasivat
herra Mairessen (EU:n Koulutuksen ja
kulttuurin pääosasto, nuorisoyksikkö,
päällikkö) keskustellakseen tulevaisuu-
den yhteistyöalueista, erityisesti liitty-
en nuorisotiedotusalan jäsenvaltioille
annettavien suositusten laatimiseen
sen kyselyn pohjalta, johon komissio
pyysi jäsenvaltioilta ja ehdokasvaltioilta
vastaukset 31. lokakuuta 2002 mennes-
sä. Vuoden 2003 alussa komissio laatii
kyselyn vastauksiin perustuvan raportin,
ja tekee sen jälkeen ehdotukset suosi-
tuksiksi jäsenvaltioille.
Tämän prosessin toteuttaminen kos-
kee myös kymmentä ehdokasvaltiota
(Kypros, Tšekin tasavalta, Viro, Unkari,
Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia
ja Slovenia), ja sitä ohjaa Neuvoston
päätöslauselma nuorisoalan eurooppa-
laisista yhteistyöpuitteista, annettu 27.
päivänä kesäkuuta 2002.
Kuluneena vuonna ERYICA sai huomat-
tavasti suuremman A-3029-avustuksen
(20,000 euroa) kuin edellisinä vuosina.
Tämä antoi järjestölle mahdollisuu-
den suunnitella Internet-sivustonsa
uusimisen, kehittäen sen käyttöä
ERYICA-kumppaneiden tieto- ja yhtey-
denpitovälineenä, erityisesti mahdol-
listua käyttökelpoisten aineistojen ja
hyvien käytänteiden jakamisen.
Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö ERYICA
14. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
14
Yhteistyö EYCA:n ja Eurodeskin kanssa
ERYICA on kuluneen vuoden aikana jatkanut yhteistyö-
tä näiden kahden verkoston kanssa, erityisesti Euroop-
palaisen nuorisoportaalin (katso luku 3) osalta, jossa
Euroopan komissio pyysi kolmea verkostoa työskente-
lemään yhdessä portaalin pääsisällön kehittämiseksi.
On toivottavaa, että kolmen verkoston Yhteenliittymän
luominen tätä projektia varten antaa mahdollisuuden
sellaisten työmenetelmien ja toimintatapojen kehit-
tämiseen, jotka takaavat korkealaatuiset tulokset,
sekä aidon tasa-arvoisen yhteistyön, jossa jokainen
verkosto sekä antaa panoksensa yhteisiin toimintoihin
että hyötyy niistä.
Kansainvälinen konferenssi ”The European Dimension
of Youth Information” (Nuorisotiedotuksen eurooppa-
lainen ulottuvuus, Helsinki, maaliskuu 2002) kokosi
yhteen yli sata nuorisotiedotustyöntekijää ERYICA- ja
Eurodesk-verkostoista, useimmat heistä edustaen
paikallisia ja alueellisia keskuksia. CIMO:n yhteistössä
muiden suomalaisten järjestöjen kanssa järjestämässä
konferenssissa kiinnitettiin päähuomio teemoihin, jot-
ka liittyvät kansainvälisiä mahdollisuuksia Euroopassa
koskevaan nuorisotiedotukseen. Seminaaria suunni-
teltiin alunperin ERYICA-Eurodesk -yhteistyönä, mutta
toivottu yhteistyön taso projektin läpiviemisessä
kahden verkoston välillä ei osoittautunut mahdolliseksi
konferenssin edetessä.
6. Yhteistyö muiden eurooppalaisten
nuorisoalan järjestöjen ja verkostojen kanssa
7. Muut toiminnot
ERYICA on kuluuneena vuonna ollut edustet-
tuna muiden järjestöjen tapahtumissa, jotka
mainitaan Liitteessä A.
14
Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö ERYICA
14
15. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
15
Hallitus
Vuosi 2002 oli ensimmäinen vuosi, jolloin
järjestöä (yleiskokousten välillä) on johta-
nut hallitus, joka luotiin 12. yleiskokouksen
hyväksymien sääntölisäysten jälkeen (Wien,
joulukuu 2001). Kahden uuden hallituksen jä-
senen, Saksasta ja Unkarista, valinnan jälkeen
on hallituksen kokoonpano seuraava:
Puheenjohtaja:
• Päivi TIMONEN-VERMA (Allianssi, Suomi)
Varapuheenjohtajat:
• Ljubo RAICEVIC (MISSS, Slovenia)
• Jorge QUEIROS (IPJ, Portugali)
Rahastonhoitaja:
• Dan McCOOL (YCNI, Iso-Britannia)
Jäsenet:
• Erich PAUSER (ARGE, Itävalta)
• Lisbet BJONE (Forum UIK, Norja)
• Zsuzsa BOZO (HAYICO, Unkari)
• Reinhard SCHWALBACH (IJAB, Saksa)
Pääsihteri:
• Jon ALEXANDER (viran puolesta)
Hallitus kokoontui vuoden
aikana kolme kertaa:
• Lissabonissa 8.–10. helmikuuta 2002,
IPJ/Portugalin kutsusta
• Helsingissä 15.–18. kesäkuuta 2002, Helsin-
gin kaupungin nuorisoasiankeskuksen kutsusta
• Larnacassa / Kyproksella 28. marraskuuta
2002 (ennen 13. yleiskokouksen alkua).
Yleiskokous
13. yleiskokous, johon osallistui yksi edustaja kustakin
jäsen- tai yhteistyöjärjestöstä pidettiin Larnacassa
Kyproksella 28. marraskuuta – 2. joulukuuta 2002
Kyproksen Nuorisohallituksen kutsusta. Yleiskokous
keskusteli mm. ERYICAN strategiseksi suunnitelmaksi
vuosiksi 2003–2006 mahdollisesti kehitettävistä avain-
alueista ja toiminnoista sekä Eurooppalaisen nuoriso-
portaalin jatkokehittelystä.
Sihteeristö
Järjestön sihteeristö jatkoi toimintaa Pariisissa, kaksi
vakituista työntekijää vuonna 2002: pääsihteeri Jon
Alexander ja toimistosihteeri Evelyne Bluchet.
On yleisesti tiedostettu, että sihteeristöön tarvitaan
kolmas työntekijä ja asiasta on keskusteltu 12. yleisko-
kouksen jälkeen ja hallituksen kokouksissa. Ideana on,
että uusi toimihenkilö keskittyisi ohjelmiin ja palvelui-
hin siten, että projektityöntekijä tukisi jäsenjärjestöjä
yhteisissä hankkeissa ja hankkien niihin tarvittavia re-
sursseja. Valitettavasti tähän saakka ei ole ollut mah-
dollista löytää tällaiseen toimeen tarvittavia varoja.
Syyskuun 2. päivästä lähtien ERYICA on ollut Eu-
rooppalaisen nuorisoportaalin prototyyppivaiheen
sisältötoteutukseen (osa Brysselissä, osa Pariisis-
sa) osallistuneen toimittajan työnantajana. Marie
GUNNARSSONin määräaikainen työsopimus päättyi
joulukuussa 2002. Tämän toimintakertomuksen laadin-
tavaiheessa portaalin sisältöyhteenliittymä keskusteli
Euroopan komission kanssa portaalin sisältötyöhön
vuodeksi 2003 osoitettavasta rahoituksen tasosta, joka
mahdollistaisi toimittajien aloittaman tutkimus- ja
editointityön jatkumisen keskeytyksettä.
8. Järjestön johtaminen
Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö ERYICA
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
15
Jon Alexander
Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö
ERYICA:n pääsihteeri
16. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
16
Tammikuu
15.: Eurooppalainen nuorisoportaali:
Yhteenliittymän verkostojen kokous (Brysselissä)
21.: Eurooppalainen nuorisoportaali:
Euroopan komission koolle kutsuma kokous (Brysselissä)
21–23.: Neuvoa-antavan neuvoston 7. kokous:
ERYICA:a edusti pääsihteeri
29.: Eurooppalainen nuorisoportaali:
Yhteenliittymän verkostojen kokous (Brysselissä)
Helmikuu
6.: Eurooppalainen nuorisoportaali:
Yhteenliittymän verkostojen kokous (Brysselissä)
8–10.: ERYICA:n hallituksen 2. kokous (Lissabonissa)
19.: Eurooppalainen nuorisoportaali:
Euroopan komission koolle kutsuma kokous (Brysselissä)
23.2.–2.3.: HAYICO.n järjestämä nuorisotiedotustyöntekijöiden
Kansainvälinen kurssi (Budapestissa);
ERYICA:n pääsihteeri osallistui luennoitsijana
Maaliskuu
7–8.: Euroopan paikallis- ja aluehallintoviranomaisten kongressin
konferenssi (Krakovassa): ”Nuoret kaupunkiensa ja alueidensa
toimijoina; puheenjohtaja osallistui luennoitsijana
21–24.: Eurooppalainen konferenssi (Helsingissä): ”Nuorisotiedo-
tuksen eurooppalainen ulottuvuus”; järjestäjinä CIMO yhteis-
työssä helsingin Nuorisotiedotuskeskus Kompassin & Suomen
nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n kanssa. Osallistujat ERYICA:n ja
Eurodeskin verkostoista (ERYICA oli edustettuna valmisteluryh-
mässä)
Huhtikuu
4.: Eurooppalainen nuorisoportaali: Kokous (Brysselissä):
Komissio kutsui kolme verkostoa (ERYICA, Eurodesk & EYCA)
organisoimaan portaalin sisältöä prototyyppivaiheessa
25.: Eurooppalainen nuorisoportaali:
Yhteenliittymän verkostojen kokous (Brysselissä)
Toukokuu
10–14.: Kansallinen nuorisotiedotuskeskusten konferenssi
(Mollina /Espanja); ERYICA:a edusti puheenjohtaja
Kesäkuu
3–7.: Kansallinen MISSS:n (Portoroz, Slovenia) järjestämä
”testi”-MBTC-peruskurssi
7.: Yhteisen koordinaatiokomitean 10. kokous (Pariisissa)
ERYICA:n ja Euroopan neuvoston välisen yhteistyösopimuksen
hallinnoimiseksi
15–18.: ERYICA:n hallituksen 3. kokous
(Helsingissä, nuorisoasiainkeskus)
18–19.: Pääsihteerin matka Viroon,
käynnit ENTK:ssa ja opetusministeriössä
24–28.: Tekninen avustustehtävä Kyproksessa,
Lisbet Bjone (Norja)
Heinäkuu
15.: Eurooppalainen nuorisoportaali: ”prototyyppivaihetta”
koskevan sopimuksen alkamispäivämäärä (päättyy 15.1.2003)
18.: Eurooppalainen nuorisoportaali:
Euroopan komission koollekutsuma kokous (Brysselissä)
Elokuu
6.: Euroopalainen nuorisoportaali:
Yhteenliittymän verkostojen kokous (Brysselissä)
12.: ERYICA, Eurodesk ja Eurooppalaisen nuorisokorttiyhdistys
(EYCA) perustavat yhteenliittymän Eurooppalaisen nuorisopor-
taalin sisällön järjestämiseksi
Syys- ja lokakuu
4.: Eurooppalainen nuorisoportaali:
Euroopan komission koollekutsuma kokous (Brysselissä)
5–6.: Euroopan paikallis- ja aluehallintoviranomaisten kongressin
Nuorten osallistumista kunnalliseen ja alueelliseen elämään kos-
kevan peruskirjan tarkistamista käsittelevän työryhmän 1. kokous
(Strasbourg); ERYICA:a edusti pääsihteeri
11–12.: Eurooppalainen nuorisoportaali:
Yhteenliittymän kokous (Brysselissä) herra Mairessen kanssa +
Euroopan komission koolle kutsumat kokoukset
16–20.: Kansallinen Suomen ERYICA verkoston järjestämä
”testi”-MBTC-peruskurssi (Helsinki)
24–25.: Euroopalainen nuorisoportaali:
Yhteenliittymän verkostojen kokous (Brysselissä)
29.9.–1.10.: Euroopan neuvoston nuorisokysymyksiä käsittelevän
yhteisneuvoston ja neuvoa-antavan neuvoston 8. kokous (Stras-
bourg); ERYICA:a edusti pääsihteeri
Marraskuu
1.: MBTC-peruskurssin kouluttajakurssin valmisteleva kokous
(Antwerpen)
7–9.: Euroopan neuvoston järjestämä Euroopan nuorisoministeri-
en 6. konferenssi (Thessaloniki)
25–26.: Euroopan paikallis- ja aluehallintoviranomaisten kongres-
sin Nuorten osallistumista kunnalliseen ja alueelliseen elämään
koskevan peruskirjan tarkistamista käsittelevän työryhmän 1.
kokous (Strasbourg); ERYICA:a edusti pääsihteeri
28.: ERYICA:n hallituksen 4. kokous (Larnaca, Kypros)
28.11.–2.12.: ERYICA:n 13. yleiskokous (Larnaca, Kypros)
Joulukuu
3–12.: ”MBTC-peruskurssin kouluttajakurssi (De Haan, Belgia)
Liite A 2002 ERYICA:n toimintaa
Kursiivilla kirjoitetut tapahtumat eivät olleet järjestön
järjestämiä, vaan sellaisia, joihin se (tai sen kumppanuus-
järjestöt) osallistuivat, tai jotka olivat tärkeitä järjestön
työn kannalta.
Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö ERYICA
17. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
17
ALANKOMAAT
• SKJ - Stichting Kwaliteitsbevordering
Jongereninformatie
http://www.jip.org
• SEC - Stichting Europa Centrum
http://www.europacentrum.nl
BELGIA
• CIDJ - Centre d’Information et de
Documentation pour Jeunes
http://www.cidj.be
• Delta vzw
• Fédération Infor Jeunes Wallonie-Bruxelles
http://www.inforjeunes.be
• In Petto - Jeugddienst Informatie en
Preventie
http://www.inpetto-jeugddienst.be
• Info Ag
ESPANJA
• INJUVE - Instituto de la Juventud
http://www.mtas.es/injuve
IRLANTI
• NYIMC - National Youth Information
Monitoring Committee
http://www.youthinformation.ie
ISO-BRITANNIA
• Canllaw Online
http://www.canllaw-online.com
• NYA - National Youth Agency
http://www.youthinformation.com
• YCNI - Youth Council for Northern Ireland
http://www.youthcouncil-ni.org.uk
• Young Scot Enterprise
http://www.youngscot.org
ITALIA
• CIDG - Centro Informazione e Documentazio-
ne Giovanile [Affiliated organisation]
http://www.comune.torino.it/infogio/e_n.htm
ITÄVALTA
• ARGE - Arbeitsgemeinschaft Österreichi-
scher Jugendinfos http://www.jugendinfo.at
KREIKKA
• General Secretariat for Youth
http://www.neagenia.gr
KYPROS
• Youth Board of Cyprus [Liitännäisjäsen]
LUXEMBURG
• CNIEJ - Centre National
d’Information et d’Echanges de
Jeunes
http://www.youthnet.lu
NORJA
• Forum for Ungdomsinformas-
jonskontor
http://www.unginfo.oslo.no
• Atlantis Ungdomsutveksling
http://www.atlantis-u.no
PORTUGALI
• IPJ - Instituto Português da
Juventude
http://www.sej.pt
RANSKA
• CIDJ - Centre d’Information et
de Documentation Jeunesse
http://www.cidj.com
RUOTSI
• CIU - Centrum för Internatio-
nellt Ungdomsutbyte [Affiliated
organisation]
http://www.ciu.org
SAKSA
• IJAB - Internationaler Jung-
endaustausch- und Besucher-
dienst
http://www.ijab.de
SLOVAKIA
• ZIPCEM - Association of Youth
Information and Counselling
Centres
http://www.zipcem.sk
SLOVENIA
• MISSS - Mladinsko Informa-
tivno in Svetovalno Sredisce
http://www.z-misss.si
SUOMI
• ALLIANSSI - Suomen Nuoriso-
yhteistyö Allianssi ry
http://www.alli.fi
TANSKA
• UI - Ungdomsinformation
http://www.ui.dk
Liite B ERYICA:n jäsenjärjestöt (tilanne 31. joulukuuta 2002)
TŠEKIN TASAVALTA
• IDM - Institut deti a mladeze
http://www.idm-msmt.cz
UNKARI
• HAYICO - Magyarorszagi
Ifjusagi Informacios es Tanacsa-
do Irodak Szovetsege
http://www.hayico.ngo.hu
VIRO
• ENTK - Eesti Noorsootöö Kes-
kus [Liitännäisjäsen]
http://www.entk.ee
Yhteistyöjärjestöt
ERYICA on yhteistyössä järjestöi-
hin seuraavista maista: Andorra,
Bosnia-Hertsegovina, Islanti,
Latvia, Liechtenstein, Liettua,
Makedonia (FYROM), Malta,
Puola, Romania, Suur-Britannia,
Sveitsi, Ukraina, Valkovenäjä ja
Venäjän federaatio.
VUODEN 2002
TOIMINTAKERTOMUS on hyväksytty
ERYICA:n 13. yleiskokokouksessa
(Larnaca, Kypros, 28. marraskuuta
–2. joulukuuta 2002).
Julkaisija:
ERYICA (yleishyödyllinen yhdistys)
EUROOPAN NUORISOTIEDOTUS- JA
-NEUVONTAJÄRJESTÖ
101 quai Branly, F-75740 Paris
Cedex 15, France
puh. (33) 144.49.13.26
Fax: (33) 140.56.36.14
E-mail: sgeryica@aol.com
Euroopan nuorisotiedotus- ja -neuvontajärjestö ERYICA
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
17
19. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
19http://www.eryica.org
http://www.eryica.org/infomobil
Uudistettuja
internetpalveluja
12 000
nuorisotiedotustyöntekijälle ja
nuorille Euroopassa on yli 12 000 nuorisotiedo-
tus- ja -neuvontatyöntekijää. On ensi-
arvoisen tärkeää, että internetissä on
hyvä työväline, josta on helppo löytää
tietoa nuorille ja nuorisotiedotustyön-
tekijöiden verkkosivut, jota nuorisotie-
dotuksen parissa työskentelevät voivat
käyttää päivittäisessä työssään.
ERYICA avaa loppuvuodesta
2003 uudistetun Nuorisotiedotustyön
ammattilaiskanavan internettiin,
http://www.eryica.org
sekä uudistetun
INFOmobil-portaalin nuorille Euroopan
matkaajille
http://www.eryica.org/infomobil
mobil
g
fomobil
22. 22
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
1. Onko tiedon oltava aina täydellistä, vai voidaanko jotain
jättää tietyistä syistä kertomatta?
2. Tuleeko tiedolle asettaa rajoituksia sosiaalisin,
moraalisin tai oikeudellisin perustein?
3. Voidaanko nuoria auttaa tilanteissa, joissa tavalla tai
toisella ollaan laillisuuden rajamailla tai mennään lain
rajojen yli?
4. Ovatko ”moniarvoisuus” ja ”neutraalius” mahdollista,
ja kumpaa pitäisi painottaa?
5. Ovatko kytkennät nuorisotiedotus- ja -neuvontakeskusten ja
viranomaisten tai poliittisten organisaatioiden välillä
mahdollisia?
6. Voivatko nuoret esiintyä nimettöminä kaikissa tilanteissa
7. Sitooko nuorisoneuvontatyötä tekeviä vaitiolovelvollisuus ja
onko heillä ammattisuoja lain edessä
(kuten esimerkiksi lääkäreillä ja psykiatreilla)?
8. Miten nuorisotiedotuskeskus menettelee tilanteissa,
joissa nuoren ja hänen vanhempiensa välillä on meneillään
konflikti?
9. Onko tiedon oltava aina ilmaista, vai voidaanko tietyissä
tilanteissa osa kuluista periä?
10. Voidaanko mainonta sallia nuorisotiedotusjulkaisuissa?
11. Onko rahoittajataholla tai keskuksen hallintoelimen jäsenillä
oikeus nähdä keskuksen rekistereitä tai vaikuttaa työn
menetelmiin?
12. Onko asiakkailla oikeus nähdä itseään koskevat tiedot
ja voivatko he korjata virheelliset tiedot?
13. Minkä ammattialojen edustajien tulisi kuulua
nuorisotiedotus- ja -neuvontakeskuksen henkilökuntaan?
13 kysymystä nuorisotiedotuksen etiikasta
23. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
23
1 Jo Labens, 13 kysymystä nuorisotiedotuksen etiikasta,
http://www.alli.fi/tieto/nuorisotyo/jolabens.html
2 Milla Härmä, työskentelee Nuorisotiedotuskeskus
Kompassissa osa-aikaisena nuoriso-ohjaajana
Belgialainen nuorisotiedotustyön guru Jo Labens1
on tehnyt 1990-luvulla kolmentoista kysymys-
tä nuorisotiedotus- ja -neuvontatyön eettiseen
peruspohdintaan, joita työntekijät voivat joko
yksittäin tai työyhteisön kanssa pohtia tai joita
voi nuorisotiedotusta opiskeleva käyttää apunaan.
Nuorisotiedotuskeskus Kompassissa työskentelevä
sosionomi Milla Härmä2 on jatkanut kysymysiin
alakysymykset:
JL 1. Onko tiedon oltava aina täydellistä, vai voi-
daanko jotain jättää tietyistä syistä kertomatta?
MH: - Miksi jotain voisi tai pitäisi jättää kerto-
matta? Missä tilanteessa ja mistä syistä se olisi
oikeutettua? Jääkö täydellinen informaatio an-
tamatta aina tarkoituksettomasti, pyrkimyksen
ollessa kohti täydellistä tietoa?
JL 2. Tuleeko tiedolle asettaa rajoituksia sosiaali-
sin, moraalisin tai oikeudellisin perustein?
JL 3. Voidaanko nuoria auttaa tilanteissa, joissa
tavalla tai toisella ollaan laillisuuden rajamailla
tai mennään lain rajojen yli?
MH: - Kumpi katsotaan tärkeämmäksi, nuoren hy-
vinvointi vai lain noudattaminen? Vaikka nuoren
etu menisikin lain noudattamisen edelle, voiko
virkamies toimia lakia vastaan? Voiko virkamies
toimia ikään kuin passiivisesti, sulkea silmänsä,
vai onko hänen aina aktiivisesti noudatettava
lakia? On huomioitava, että laki ja moraali eivät
välttämättä ole sama asia.
JL 4. Ovatko ”moniarvoisuus” ja ”neutraalius”
mahdollista, ja kumpaa pitäisi painottaa?
JL 5. Ovatko kytkennät nuorisotiedotus- ja neu-
vontakeskusten ja viranomaisten tai poliittisten
organisaatioiden välillä mahdollisia?
MH: - Miksi tiedon tulee olla puolueetonta? Eikö
se voisi asiakkaiden tarpeiden mukaan olla puo-
lueellistakin? Mitä tarkoitusta puolueettomuus
palvelee? Millä tavalla tiedon tulisi olla puolu-
eetonta? Mitä puolueettomuus tiedon kohdalla
tarkoittaa?
JL 6. Voivatko nuoret esiintyä nimettöminä kaikissa
tilanteissa?
MH: Miksi kaikissa tilanteissa tulisi voida esiintyä ni-
mettömänä? Mikä on nimettömyyden tarkoituksenmu-
kaisuus? Esimerkiksi laittomista asioista puhuminen,
miten se taas sopii pohdiskeluun lain noudattamises-
ta? Missä tilanteissa nimettömyys-sääntöä rikotaan ja
onko oikein tehdä se joskus?
JL 7. Sitooko nuorisoneuvontatyötä tekeviä vaitiolo-
velvollisuus ja onko heillä ammattisuoja lain edessä
(kuten esimerkiksi lääkäreillä ja psykiatreilla)?
JL 8. Miten nuorisotiedotuskeskus menettelee tilanteis-
sa, joissa nuoren ja hänen vanhempiensa välillä on
meneillään konflikti?
MH: Yksilön käsite, nuoren yksilön oikeudet omaan
itseensä? Ketä nuorisotiedotuskeskus palvelee, nuorta
vai vanhempia? Nuoren oikeus asioida ilman kolman-
nen osapuolen mukaantulosta?
JL 9. Onko tiedon oltava aina ilmaista, vai voidaanko
tietyissä tilanteissa periä maksua?
JL 10. Voidaanko mainonta sallia nuorisotiedotusjulkai-
suissa?
JL 11. Onko rahoittajataholla tai keskuksen hallintoeli-
men jäsenillä oikeus nähdä keskuksen rekistereitä tai
vaikuttaa työn menetelmiin?
JL 12. Onko asiakkailla oikeus nähdä itseään koskevat
tiedot ja voivatko he korjata virheelliset tiedot?
JL 13. Minkä ammattialojen edustajien tulisi kuulua nuo-
risotiedotus- ja neuvontakeskuksen henkilökuntaan?
MH: Onko tarkoitus se, että nuori saa kaiken tiedon
nuorisotiedotuskeskuksesta? Onko se mahdollista?
Onko nuoren kannalta oikeutettua, että hänen täytyy
kääntyä nuorisotiedotuskeskuksesta edelleen mui-
den tahojen suuntaan? Vastaavatko toisiaan se, millä
nuorisotiedotuskeskus itseään markkinoi ja nuorisotie-
dotuskeskuksen todellisuus?
13 kysymystä nuorisotiedotuksen etiikasta
ja lisäpohdintaa Milla Härmä
25. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
25
Nuorisotiedotuksen
etiikka
Milla Härmä
25
Nuorisotiedotuksen etiikasta
ei ole aikaisemmin juurikaan
kirjoitettu. Artikkelissani
tartun tähän haasteelliseen
tehtävään ja esittelen hieman
sekä etiikan ja erityisesti
ammattietiikan pe-
rusteita että myös
konkreettisempia
eettisiä kysymyk-
siä nuorisotie-
dotustyössä.
Tarkoituksenani
on hahmotella,
millaisia asioi-
ta nuorisotie-
dotukselle ja
nuorisotie-
dotustyön-
tekijöiden
ammattikunnalle
ominainen etiikka
voi pitää sisällään.
Etsin viittauksia ja
yhtymäkohtia nuoriso-
tiedotustyölle läheisten
ammattien etiikasta ja koetan
soveltaa niitä erityisesti
nuorisotiedotusta koskeviksi,
samalla ammattien eettisten
kysymyksien eroavaisuuksia
pohtien. Artikkeli on kirjoi-
tettu suomalaisen nuoriso-
tiedotuksen näkökulmasta,
myös lähdeaineisto on pääosin
suomalaista.
26. 26
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
Mitä sana etiikka oikeastaan tarkoittaa ja mitä
tekemistä sillä mahtaa olla nuorisotiedotuksen
kanssa? Kuuluuko etiikan pohtiminen ainoas-
taan etiikan tutkijoille omissa kammioissaan vai
voiko se kuulua jokaisen nuorisotiedotuspisteen
ja -keskuksen arkipäivään? Etiikka mielletään
joskus asioihin ulkoapäin liimatuksi käsitteek-
si, jolla ei juurikaan ole merkitystä käytännön
työlle. Väitän, että näin asia ei kuitenkaan ole,
etiikka kuuluu nuorisotiedotustyöhön, niin sen
teoreettisiin perusteisiin kuin jokaisen nuoren
kohtaamiseenkin. Nuorisotiedotustyö sisältää
monenlaisia eettisiä valintatilanteita usealla eri
tasolla, joita päivittäisissä toimissa ja rutiineis-
sa ei välttämättä tule tiedostettua. Nuorisotie-
dotuksen etiikan systemaattisempi tarkastelu
tekee työn etiikasta konkreettisempaa. Se toimii
toivottavasti askeleena ammatin kuvan syven-
tämiseen ja työhön liittyvien eettisten valinta-
tilanteiden parempaan tiedostamiseen. Ehkäpä
etiikka voikin vieraan tuntuisen yläkäsitteen
sijasta olla jokaisen nuorisotiedotustyöntekijän
apuväline oman työn ja toiminnan arvioinnissa
ja kehittämisessä?
Nuorisotiedotus koostuu monesta erilaisesta
yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta: Nuorisotie-
dotuksessa on kyse niin puhtaasti tiedotuksesta,
uuden teknologian valjastamisesta tiedotuskäyt-
töön kuin yksittäisen nuoren kasvun tukemises-
takin. Tämä sillisalaattimainen olemus asettaa
haasteensa nuorisotiedotukselle ja sen etiikalle.
Kuten nuorisotiedotus itsekin, nuorisotiedo-
tuksen etiikka koostuu monesta eri palasesta.
Nuorisotiedotuksen etiikan voidaan katsoa ole-
van jonkinlainen yhdistelmä eri ammattialojen
etiikasta, kuitenkin sen erityiset ominaispiirteet
lisäksi huomioon ottaen.
Timo Airaksisen mukaan tiettyjä ammatteja,
joihin nuorisotiedotuskin kuuluu, voidaan kutsua
uusintamisammateiksi. Nuorisotiedotustyöllä on
esimerkiksi opettajien ja lääkärien ammatteihin
verrattavissa oleva sosiaalinen palvelutehtävä,
jota taas vaikkapa liike-elämän ammateilla ei
ole. (Airaksinen 1991, 11.)
Uusintamisammattien perimmäinen tehtävä on
kulttuurin uusintaminen, ja tämä asettaa kaikille
uusintamisammateille samansuuntaiset raamit,
kun puhutaan niiden etiikasta (s.12). Uusinta-
misammateiksi voidaan kutsua nuorisotiedotusta
lähellä olevan kasvattajan yläkäsitteen alle kuu-
luvia ammatteja kuten opettajan, oppilaanohjaa-
jan ja ”tavallisen” nuorisotyöntekijän ammatit.
Uusintamisammattien alle voidaan lukea myös
tukemiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen perus-
tuvat ammatit, joiksi voidaan laskea esimerkiksi
sosiaalityöntekijän ja hoitotyön ammatit.
Lisäksi nuorisotiedotusta lähellä voidaan katsoa
olevan tiedottamiseen liittyvät kuten toimitta-
jan ja tiedottajan ammatit, jotka eivät niinkään
enää mahdu uusintamisammattien alle. Ehkäpä
nuorisotiedotustyöntekijän toimenkuva löytyy
jostain kasvattajan, sosiaalityöntekijän, asiakas-
palvelijan ja informaatikon välimaastosta? Aika
lähellä nuorisotiedotustyöntekijän toimenkuvaa
voisi olla ainakin jossain määrin kasvatuksen
piiriin kuuluva mutta siitä silti irrallaan oleva
oppilaanohjaajan ammatti. Kaikkiin näihin am-
matteihin kuuluvat omat eettiset kysymyksensä,
jotka ovat jossain määrin samoja nuorisotiedo-
tuksen kanssa.
Nuorisotiedotuksen etiikka
27. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
27
Nuorisotiedotuksen etiikan voidaan katsoa muo-
dostuvan kahdesta tasosta. Yleinen ammatti-
etiikka koskee kaikkia ammatteja, se määrittelee
mistä etiikassa ylipäätään on kyse ammattien
maailmaan sovellettuna. Yleisen ammattietiikan
lisäksi nuorisotiedotuksen etiikasta löytyy myös
toinen taso, nuorisotiedotuksen sisäinen etiikka.
Tämä pitää sisällään erityisesti nuorisotiedo-
tuksessa esiintyvät eettiset valintatilanteet. Jo
edellä mainittujen ammattien etiikasta löytyy
yhtymäkohtia myös nuorisotiedotuksen sisäiseen
etiikkaan.
Eettiset kysymykset vaikkapa asiantuntijan
vastuusta, joihin nuorisotiedotustyöntekijä
työssään törmää, koskevat myös mm. opettajaa
ja oppilaanohjaajaa. Muita tällaisia nuorisotie-
dotuksen sisäisen etiikan piiriin kuuluvia kysy-
myksiä ovat esimerkiksi nuoren ja työntekijän
kohtaamiseen liittyvät eettiset valintatilanteet,
hyvän lehtimiestavan mukainen tiedottaminen
asioista ja toisaalta taas vaikkapa rahoituksen ja
mainonnan vaikutukset nuorisotiedotukseen.
Nuorisotiedotuksen etiikka ei synny pelkästään
muiden ammattien etiikkaa yhdistelemällä.
Nuorisotiedotuksen kansainväliset periaatteet
muodostavat nuorisotiedotuksen etiikan pe-
rustan, mutta siihen vaikuttavat myös muut
tekijät. Voidaan katsoa, että rahoittajataho, joka
useimmissa tapauksissa nuorisotiedotuspisteiden
ja -keskusten kohdalla on kunta tai kaupunki,
sanelee myös omat arvonsa, jotka osaltaan
määrittävät nuorisotiedotuksen etiikkaa ja sen
toiminnan päämääriä.
Usein tähän väliin omat ohjeensa asettavat vielä
kaupungin viraston arvot eli esimerkiksi nuoriso-
tiedotuskeskus Kompassin tapauksessa Helsingin
kaupungin nuorisoasiainkeskuksen arvot, jotka
noudattelevat luonnollisesti kaupungin virallisia
arvoja joillakin tietyillä painotuksilla maustettu-
na. Näiden jo selkeämmin määriteltyjen arvojen
ja periaatteiden yläpuolella voidaan katsoa
olevan yhteiskunnan arvot, sekä ilmeiset että
piilotetut, jotka viime kädessä määrittävät niin
nuorisotiedotuksen kuin kaiken yhteiskunnassa
tapahtuvan inhimillisen toiminnankin etiikkaa.
Yhteiskunta tässä yhteydessä ei tarkoita vain
kansallista yhteiskuntaa, laajemmassa merkityk-
sessä yhteiskunnalla tarkoitetaan sitä sosiaalista
ja poliittista ympäristöä, jossa yksilöt elävät ja
muodostavat arvomaailmaansa, ja joka asettaa
tietyt rajat ihmisen ja yhteisöjen toiminnalle.
Pelkkien arvojen lisäksi nuorisotiedotukselle
asettavat rajoja nuorisotiedotukseen liittyvät
yhteiskunnan instituutiot ja luonnollisesti
Suomen laki. Esimerkiksi nuorisoasuntojen
välittämiselle ja asukkaiden valinnalle ovat
Arava-rajoitukset asettaneet hyvinkin tarkat kri-
teerit. Nuorisotiedotustyöntekijän ei siis tarvitse
kohdata eettisiä valintatilanteita asuntojen
jaon kohdalla, säännöt on määritelty jo jossain
muualla.
Nuorisotiedotuksen etiikka
28. 28
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
Mitä etiikka on?
Mitä sana etiikka itse asiassa tarkoittaakaan ja
erityisesti, mitä se tarkoittaa silloin kun siitä
puhutaan ammattien ja tässä tapauksessa nuo-
risotiedotustyön kohdalla? Etiikka ei yleisesti
ottaen (eikä myöskään filosofia sen yläkäsittee-
nä) luo jotakin tiettyä yleistä teoriaa, jota voisi
soveltaa suoraan yksityistapauksiin. Timo Airak-
sisen mukaan etiikkaa voidaan pitää filosofisena
menetelmänä, joka käyttäjänsä tiedon luovuuden
ja kypsyyden ansiosta valaisee eettisten ongel-
mien luonnetta ja ratkaisuja (Airaksinen 1991,
14). Etiikkaa voidaan ajatella arvokeskustelun
välineenä ja toisaalta tutkimusalana, joka ar-
vokeskustelun yhteydessä ohjaa intuitioitamme
oikeaan suuntaan. Etiikan tutkimus luonteeltaan
itsenäisenä ja olemassa olevasta arvokeskus-
telusta riippumattomana auttaa arvioimaan
mahdollisten arvopohdintojen lopputulosten
pätevyyttä. Etiikka on jatkuva pyrkimys nähdä
yhteiskunta, kulttuuri ja arvokeskustelu niiden
ulkopuolelta käsin. Etiikka on ihmisen ponniste-
lua elää yhä paremmin, voittaen oman itsekkyy-
den ja lyhytnäköisyyden ongelmat. (Airaksinen
1993, 19–22)
Suomalaisen soveltavan etiikan pioneerien
Matti ja Heta Häyryn mukaan filosofinen etiikka
on jaettavissa kahteen osaan, teoreettiseen
ja käytännölliseen. Teoreettinen etiikka tutkii
lähinnä yleisiä ihmisen toimintaa ja asennoitu-
mista koskevia kysymyksiä kuten arvoja ja niiden
olemusta, sääntöjen luonnetta ja moraalisten
väitteiden loogisia yhteyksiä keskenään. Teo-
reettisella etiikalla on lähinnä epäsuora yhteys
kaikkeen inhimillistä toimintaa käsittelevään
ajatteluun. Häyryjen esimerkissä terveyden-
huollon lait ja säädökset perustuvat oletuksiin
arvoista, normeista ja niiden välisistä siteistä,
mutta nämä oletukset ovat hyvin harvoin selvinä
säädösten laatijoiden mielissä. Käytännöllinen
eli soveltava etiikka taas pyrkii paneutumaan
suoremmin reaalimaailman pulmakysymyksiin
(Häyry, 1987).
Soveltavan etiikan tehtävänä on useimmiten
selvittää, minkälaisia seuraamuksia tiettyjen toi-
mintatapojen noudattamisella voi olla erilaisissa
olosuhteissa sekä vertaamaan kyseisiä seurauk-
sia niihin arvoihin, normeihin ja ennakko-ole-
tuksiin, joita toimijoilla alun perin toimintaansa
koskien oli. Pahan ristiriidan ilmetessä jonkun
tarkastellun ryhmän moraalisten vakaumusten
seurausten valossa, soveltava etiikka voi osoit-
taa ristiriidan ja antaa ryhmälle mahdollisuuden
punnita toimintansa perusteita uudelleen. Ab-
soluuttisiin tuloksiin ei päästä, eikä niihin edes
uskota tai pyritä. (Häyry & Häyry, 139–140.)
Nuorisotiedotuksen etiikka
29. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
29
Airaksisen ja Häyryjen etiikan määritelmät ovat
filosofian ammattilaisten ja vieläpä analyyttisen
koulukunnan edustajien tekemiä, etiikkaa on
mahdollista lähestyä myös hieman erilaisista
näkökulmista. Esimerkiksi teologinen käsitys
etiikasta poikkeaa jonkun verran filosofisesta.
Toinen tapa lähestyä etiikkaa on etsiä konk-
reettisempia ohjeita toiminnalle, analyyttisen
perimmäisten perustelujen etsimisen jäädessä
vähemmälle. Esimerkkinä tästä vaikkapa Jaana
Venkulan määritelmä, joka korostaa etiikan muu-
tosta: Etiikan, mukaan luettuna ammattietiikka,
yksi olennainen ominaisuus on sen muuttuvuus.
Vaikka varsinkin teoreettisen etiikan tavoitteena
onkin yleispätevä eli universaali etiikka, erilais-
ten yhteisöjen (ja yksilöiden) etiikka tai parem-
min sanottuna etiikan soveltaminen yhteisön
käytäntöihin on saavutetun pysyvän tilan sijasta
alati elävä prosessi. Mitä elävämpi ja yksilöiden
omia arvovalintoja vaativa prosessi se on, sitä
parempi mahdollisuus sillä on koskettaa aitoon
olemassa olevien tapahtumien virtaan ja todel-
lisuuteen. Näin ollen myös eettisen pohdinnan
tuloksena syntyvät yhteiskunnalliset ratkaisut eli
toimintatavat ovat hyödyllisempiä, todellisuutta
vastaavampia. (Venkula 1992, 3.)
Ei niin teoreettista etiikan määrittelyä
edustaa vaikkapa Martti Lindqvistin
määritelmä, jonka mukaan päinvas-
toin kuin analyyttisessä filosofiassa
on totuttu ajattelemaan, vain pieni
osa moraalista on rationaalista syy- ja
seuraussuhteiden selvittelyä. Lindqvis-
tin mukaan moraalia voidaan kuvailla
myötäelämisen kykynä.
Moraalinen oivallus ja teko syntyvät
ihmisen saadessa oman eläytymisen-
sä kautta kosketuksen toisen ihmisen
kokemukseen. Etiikassa on kysymys ih-
misen mahdollisuudesta asettua aidosti
lähimmäisen asemaan, etiikka lähenee
tässä määritelmässä siis empatiaa.
(Lindqvist 2002, 80.)
Nuorisotiedotuksen etiikka
30. 30
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
Mitä ammattien etiikalla tarkoitetaan?
Kun nuorisotiedotuksen etiikkaan ja ylipäätään am-
mattien etiikkaan poraudutaan juuriin asti filosofiselta
kannalta katsottuna, etiikkaa voidaan Timo Airaksisen
sanoin luonnehtia yrityksenä perustella ammatin tuomia
valintoja ja toimintaa siten, että systemaattisesti pää-
dytään parhaisiin mahdollisiin tuloksiin. Jotta eettisissä
kysymyksissä päästäisiin arkiajattelua syvemmälle, on
paneuduttava tutkimaan valintoja ohjaavia erilaisia
periaatteita ja niiden päämäärien joukkoa, johon nämä
ammatin tuomat valinnat tähtäävät.
(Airaksinen 1991, 13.)
Ammattien etiikka perustuu pitkälle ammatin eli profes-
sion käsitteeseen. Ammattilaisen asema yhteiskunnassa
lisättynä työhön ja tietotaitoon, ammattilaisen oikeudet
ja velvollisuudet, osaaminen, asema ja auktoriteetti
tuottavat ammatin ja ammattilaisen. Esimerkiksi lääkä-
rin ammatti lasketaan professioksi eli lääkäriä voidaan
kutsua ammattilaiseksi mutta satunnaisia lääkärin töitä
tekevää ei ammattilaiseksi voi laskea. (Airaksinen 1991,
25–26.) Ammattikuntia määrittelee niiden kykenevyys
palvella oikeita, yhteiskunnan jäsenten hyväksymiä
arvopäämääriä, kuten terveyttä, tasa-arvoa, turvallisuut-
ta ja hyvinvointia (s. 27). Nämä yhteiskuntaa palvelevat
arvopäämäärät erottavat ammatit eli professiot puoli-
professioista. Puoliprofessioksi voidaan laskea vaikkapa
insinööri, jonka ammatti ei varsinaisesti edellytä omaa
arvomaailmaa, insinööri voi hyödyntää taitoansa minkä
tahansa organisaation sisällä. Esimerkiksi inhimillinen
kasvu on arvopäämäärä, joka voidaan lukea kaiken kasva-
tuksen ja nuorisotiedotuksenkin päämääräksi ja arvoksi.
(s. 28.)
Terho Pursiainen määrittelee ammattien etiikan sitou-
tumisen etiikaksi, jossa ammattia = arvoyhteisöä ja
ammattieetosta = ammattiarvoja tarkastellaan moraalin
näkökulmasta. Yhdessä ammattiin sitoutuneet muodos-
tavat arvoyhteisön, jossa ollaan sidoksissa kahtaalle.
Toisaalta arvoyhteisö on sidoksissa yhteisiin arvoihin
ja toisaalta taas kollegoihin. Yhteiseen arvomaailmaan
kuuluu paitsi arvoja, normeja, hyveiden ja paheiden
määritelmiä, myös yhteisiä uskomuksia, yhteinen kieli ja
yhteinen näkökulma maailman asioihin.
(Pursiainen 2002, 37.)
Pursiaisen mukaan professio on toinen nimitys vaativalle
asiantuntija-ammatille (engl. profession), joka erotetaan
kirjallisuudessa muista ammateista tai elinkeinoista
(engl. Occupation) vaihtelevin perustein. Professioille
on ominaista monopoli johonkin vaativaan asiantunte-
muksen alaan, jota edellyttää sitoutuminen asiantun-
temuksen antamiseen yksilön eli asiakkaan käyttöön.
Joskus ammattisitoumus voi olla julkinen toimitus kuten
lääkärien Hippokrateen vala, joskus se taas ymmärretään
annetuksi sanattomasti pelkästään sillä, että ammattilai-
nen astuu julkisesti alalle ja tarjoaa palveluksiaan niitä
tarvitseville. (Pursiainen 2002, 41.) Toinen profession
eli ammatin tyypillinen ominaispiirre on ammattilai-
sen ja asiakkaan välinen luottamussuhde. Ammatillisen
sitoumuksen perussisältönä on lupaus käyttää asian-
tuntemustaan asiakkaan hyväksi nimenomaan asiakkaan
omasta näkökulmasta, voidaan sanoa että ammattilainen
on asiakkaansa agentti eli asiamies (tai –nainen). Nuori-
sotiedotuksenkin etiikan yhdeksi avainkysymykseksi voi
muodostua opettajan etiikkaan läheisesti liittyvä agent-
tiuden kysymys. Kenen agentiksi opettaja mielletään?
Onko opettaja yhteiskunnan agentti, joka toimii poliit-
tisen prosessin määrittelemän arvomaailman perustalta
vai onko hän pikemminkin oppijan agentti, joka hyväksyy
lähtökohdakseen oppijan oman arvomaailman? Ehkäpä
hän on oppijan vanhempien agentti? (Pursiainen 2002,
42.) Pääosin samat kysymykset koskevat myös nuoriso-
tiedotusta. Kenen agentti nuorisotiedotustyöntekijän
katsotaan olevan?
Nuorisotiedotuksen etiikka
31. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
31
Yksi ongelma nuorisotiedotuk-
sen sovittamisessa profession
muottiin ainakin toistaiseksi
on sen uutuus ammattien
maailmassa, ja työntekijöiden
ammattitaustojen kirjavuus.
Esimerkiksi muut uusinta-
misammatit kuten opettaja
saavat pätevyytensä valvotuissa
oloissa eri oppilaitoksissa,
joiden toimintaa ja tavoitteita
säätelevät normit yhteiskunta
on asettanut (Toukonen 1991,
105). Nuorisotiedotustyönte-
kijöiden koulutukselle ei löydy
ainakaan toistaiseksi selkeätä
normistoa, kattavaa erityiskou-
lutusta ei ainakaan vielä ole
olemassa. Koulutusta kehite-
tään parasta aikaa. Toisaalta
taas nuorisotiedotustyön etu
tällä hetkellä verrattuna vaik-
kapa opettajan ammattiin on
sen tuoreus. Opettajan työtä
säätelevät monenlaiset lojali-
teettivaateet opettajayhteisöä
ja hallintoa kohtaan sen jo
liiallisenkin professionaalistu-
misen myötä (s. 107).
Kaiken ammattietiikan poh-
jana toimii ammattien oi-
keuttaminen, joka ei aina ole
ongelmatonta. Ammattien
oikeuttaminen tapahtuu niiden
arvopäämäärien pohjalta, joita
ammattilainen on sitoutu-
nut tavoittelemaan ja jotka
muodostavat hänen auktori-
teettinsa perustan. Airaksisen
mukaan ongelmia voi tuottaa
ensinnäkin se, että vaikka arvot
ja päämäärät ovatkin kaunii-
ta ja tärkeitä, voivat ne olla
mahdoton toteuttaa yhteis-
kunnallisessa todellisuudessa.
(Airaksinen 1991, 35.) Yleisem-
mäksi esimerkiksi voidaan ottaa
kasvattamisen oikeutus, joka
koskee myös nuorisotiedotuksen
oikeutusta. Kysymys kuuluu,
onko kasvatus vain kasvamaan
auttamista, henkisen kasvun
tukemista vai ennemminkin
lasten ja nuorten yhteiskuntaan
sopeuttamista? Kasvattajan
työ tähtää henkiseen kasvuun
joka luonnollisesti antaa syyn
ja perustan koko toiminnalle,
mutta ottaa huomioon tilan-
teen mukaan muitakin tekijöitä
(s.35). Kasvatuksen kohdalla
voidaan kuitenkin pohtia, onko
kasvatuksen todellinen päämää-
rä henkisen kasvun tukemisen
asemesta sittenkin pohjimmil-
taan kulttuurin uusintaminen
sukupolvelta toiselle? Ja kumpi
näistä perusteluista otetaan
toiminnan lähtökohdaksi?
Kasvattamisen arvoideologian
ja kulttuurinsiirtotehtävän
yhteensopimattomuus keske-
nään saattaa tuottaa vai-
keuksia. Airaksinen väittää,
että jos kasvatuksen tehtävä
on vain siirtää kulttuuria, se
ei voi luoda samalla uutta
kulttuuria. Jos yhteiskunta,
jonka kulttuuria eteenpäin
siirretään ei ole oikeudenmu-
kainen, myös kulttuurin siirto
tarkoittaa joissakin tapauksis-
sa kulttuurin ongelmallisten
piirteiden eteenpäin siirtämis-
tä. Ideologian ja todellisuuden
ristiriidan ymmärtäminen lisää
Airaksisen mukaan ammatin
harjoittajien mahdollisuuksia
vaatia itselleen enemmän
sananvaltaa yhteiskunnan
parantamisessa ja tämä taas
vahvistaa ammatin perusteita.
(Airaksinen 1991, 35–38.)
Nuorisotiedotuksen etiikka
32. 32
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
Toinen ammattien oikeutusta kohtaava ongelma,
joka ainakin jossain mielessä tuntuu koskevan
nuorisotiedotusta siinä missä monia muitakin
ammatteja, on arvoväitteiden epäselvä määritte-
ly. Arvoväitteet tai arvopäämäärät, joihin amma-
tin edustajat pyrkivät, voivat olla liian suppeita
tai liian laajoja ammattien todellisen toiminnan
osina tai lähteinä. Tavoitteena ovat kirkkaat
päämäärät, mutta ongelmallisemmassa tilantees-
sa ne voivat jäädä hahmottomiksi. (Airaksinen
1991, 35.) Toimivatko nuorisotiedotuksen kan-
sainväliset periaatteet, joita arvopäämääriksikin
voidaan kutsua, konkreettisen toiminnan läh-
teenä? Arvopäämäärät on määriteltävä tarpeeksi
selkeästi, jotta ne voivat toimia ammatin oikeu-
tuksena ja toiminnan perusteluina. Jokapäiväi-
nen toiminta kävisi varmaankin hankalaksi, jos
esimerkiksi jokainen nuoren kohtaaminen tulisi
aloittaa arvopäämäärien kertaamisella. Arvopää-
määrien eli nuorisotiedotuksen kansainvälisten
periaatteiden tulisikin vaikuttaa selkeästi mää-
riteltyinä kaiken toiminnan taustalla, suuntaa ja
perusteluita toiminnalle antaen.
Kolmas Airaksisen esiin nostama ammattien
oikeutusta kohtaava pulma koskee erityisesti
Airaksisen määrittelyn mukaan niin sanottuja
”heikkoja” ammatteja, joihin nuorisotiedo-
tuksenkin voidaan esimerkiksi sosiaalityön ja
opetuksen ohella katsoa lukeutuvan. ”Koviksi”
ammateiksi voidaan lukea selkeämmin liiketoi-
minnan piiriin lukeutuvat ammatit kuten juristin
tai kaupan alan ammatit, joissa työ rajautuu
selkeämmin siitä saatavan maksun perusteella.
Heikkojen ammattien ongelma koskee egoismia
ja altruismia - tulisiko ammatin harjoittami-
nen rajata tiukasti työajan puitteisiin, vai
onko esimerkiksi sosiaalityöntekijä velvollinen
altruistisesti auttamaan ja palvelemaan asiakkaitaan myös työn
ulkopuolella, omalla kustannuksellaan? Helpommin kuin vahvojen
ammattien kohdalla, heikoissa ammateissa työt voivat kulkeu-
tua mukaan myös työajan ulkopuolelle. (Airaksinen 1991, 41.)
Toisaalta tämä pätee yleisimminkin niin sanottuihin kutsumusam-
matteihin, työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät.
Ammateissa, jotka tähtäävät jossain mielessä ihmisten autta-
miseen ja tukemiseen, ja joissa kohtaamisen osapuolina ovat
työntekijä ja asiakas, Airaksinen suosittelee eettisenä ohjee-
na apaattista suhtautumista asiakkaaseen. Apaattisuus tässä
yhteydessä tarkoittaa toimintaa ilman persoonallisia tunteita,
ei apatiaa ymmärrettynä velttoutena tai välinpitämättömyytenä.
Työntekijän tulisi esimerkiksi nuorisotiedotuksessa suhtautua
nuoreen apaattisesti eli tunteettomasti, vaikka nuorella onkin
oikeus tunteisiin asiakassuhteessa. Airaksisen mukaan tunteet
eivät auta ammattilaista toiminnassaan tai eivät lisää sen arvoa
tai suotavuutta, asiakkaan ja ammattilaisen yhteinen intressi on
ongelman poistaminen (tai voimavarojen etsiminen jos ongelma-
keskeisestä ajattelusta halutaan pyrkiä eroon). Ammattilainen
edustaa silti ulospäin sympatiaa, koska se toivottavasti lisää
asiakkaan turvallisuuden tunnetta ja näin ollen edistää asiakkaan
asiaa. Airaksisen mukaan apaattinen asenne tuottaa pitkällä aika-
välillä parhaan tuloksen asiakassuhteissa.
Myös koulutus palveluammateissa tähtää apatian levittämiseen,
sillä se on arvoperustaisten ammattien välttämätön toiminnan
ehto. (Airaksinen 1991, 44.) Tästä voidaan tietysti olla toki eri
mieltäkin. Olennaisinta kuitenkin on, että asenne nuoriin asiak-
kaisiin suhtautumisessa on perusteltu. Kysymys kuuluu, minkä-
lainen asenne tuottaa parhaan tuloksen, ilman että työntekijän
oma persoona kärsii liiallisesta itsensä likoon laittamisesta. Turha
eläytyminen eli nuoren tunteiden kokeminen omina murheina on
työntekijälle kohtuuton vaatimus (s. 44). Myönteisten tunteiden
myötäeläminen voi olla helpompaa ja palkitsevampaa ja näin
ollen herkemmin toteutuvaa kuin kielteisten tunteiden myötä-
eläminen. Työntekijän olisi hyvä olla tietoinen tästä ja huomata
myötäelämisen mahdollinen vaikutus toimintaan.
Nuorisotiedotuksen etiikka
33. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
33
Nuorisotiedotuksen kohdalla voidaan kysyä,
voiko nuorisotiedotusta lukea ammatiksi eli
professioksi, jos profession keskeiset tunnusmer-
kit ovat suljettu koulutus, suojattu tieto sekä
professioiden itse valvoma koulutus, koulutuk-
seen rekrytointi, koulutuksen ja tätä kautta itse
professioon rekrytoituminen? En puutu tässä
artikkelissa tähän kysymykseen sen syvemmin,
vaan käsittelen nuorisotiedotusta ammattina
ammattien joukossa ja etsien yhtymäkohtia pro-
fessioiden ammattietiikasta niissä kohden kuin
niitä löytyy huolimatta siitä, onko nuorisotie-
dotus toistaiseksi professio. Näyttäisi siltä, että
profession ja ammattilaisuuden suuntaan ollaan
nuorisotiedotuksen kohdalla joka tapauksessa
menossa, esimerkiksi koulutusta systematisoi-
daan parasta aikaa.
Eettisiä ohjeita pidetään eräänä kriteerinä
ammatin professionaalisuudelle (Tirri 2002,
24). Nuorisotiedotuksen periaatteita voidaan
tarkastella myös eettisenä koodistona, mut-
ta periaatteiden ulottamiseksi jokapäiväiseen
työhön kaivataan yksityiskohtaisempaa eet-
tisten kysymysten tarkastelua. Ohjeiden ei
pitäisi olla kuitenkaan niin yksityiskohtaiset,
ettei niitä pystytä enää soveltamaan kaikkiin
toimipisteisiin. Esimerkiksi opettajan eettiset
ohjeet on tarkoituksellisesti suunniteltu sillä
tavalla väljiksi, etteivät ne tarjoa konkreettisia
vastauksia ammatin tuomiin valintatilanteisiin
ja myös siten, että ne soveltuisivat mahdolli-
simman monen työntekijän työhön. Varsinaisten
toimintaohjeiden sijaan eettiset ohjeet toimivat
muistuttajina ideaaleista, joihin kasvattajien
tulisi pyrkiä. (s.25&27.)
Terho Pursiaisen mukaan rehti ammattieettinen
koodi ei kuitenkaan tukeudu tyhjän puheen
taktiikkaan, joka sallii sanoa näennäisesti merki-
tyksellisiä asioita sanomatta sittenkään yhtään
mitään. Hyvänä nyrkkisääntönä eettiselle
koodistolle Pursiaisen mukaan toimii vaatimus,
jonka mukaan koodiston tulisi sisältää vain
periaatteita, joiden rikkomisesta on mahdollista
joutua kiinni. (Pursiainen 2002, 47–48.) Esimer-
kiksi puolueettomuuden periaatteen noudattami-
sen rikkominen on mahdollista osoittaa todeksi,
vaikkapa tiedotuksen ollessa liian yksipuolista.
Hyvin toimiva ammattietiikka pitää huolen siitä,
että ammatin todellisuus pysyy läpivalaistuna.
Se koettaa pitää huolen siitä että ammattilai-
set reagoivat herkästi ja oikeudenmukaisesti
kaikkeen, mikä näyttää rikkovan ammatillisen
luottamuksen rakentamista ja sen säilyttämistä
(Pursiainen 2002, 52). Ammattien etiikkaa voi-
daan tarkastella myös ammattien kollektiivisena
takauksena ammattilaisten tuottaman palvelun
laadusta, ei niinkään kuvauksena ammattilaisten
omantunnonelämästä (Pursiainen 2002, 53).
Nuorisotiedotuksen etiikka
34. 34
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
Nuorisotiedotuksen sisäisen etiikan kysymykset?
Etiikka käsitteenä on laaja, mutta yksi vaihtoehtoinen
ja hedelmällinen tapa nimenomaan ammattietiikasta
puhuttaessa on käsittää etiikka pohdiskeluna toiminnan
lopullisesti oikeasta ja pätevästä perustelemisesta, ot-
taen huomioon kaikki tieto ja asiaan vaikuttavat tekijät
(Airaksinen 1991, 14). Nuorisotiedotuksen kohdalla
perusteluja voidaan lähteä etsimään esimerkiksi kysymäl-
lä, miksi nuorisotiedotuksen periaatteet ovat juuri niitä
kuin ne ovat, miksi esimerkiksi puolueettomuus on nuori-
sotiedotuksen yksi tärkeä periaate? Tai mihin nuorisoti-
edotustyötä ylipäätään tarvitaan, mikä on sen funktio ja
oikeutus? Ja mihin suuntaan työtä olisi kehitettävä, että
se vastaisi tarkoituksenmukaisesti juuri tätä funktiota?
Edellä mainituista kysymyksistä kaikkein perustavin on
nuorisotiedotustyön olemassaolemisen oikeutus. Kysymys
ja mahdolliset vastaukset antavat ammatille eli nuoriso-
tiedotustyölle perustan ja suuntaviivat ja ohjaavat työn-
kuvan tarkoituksenmukaisuutta. Kaikki nuorisotiedotusta
koskevat eettiset valintatilanteet juontavat juurensa
jollain lailla tästä perimmäisen perustelun etsimisestä.
Esimerkkinä kysymyksestä mihin tarpeeseen nuorisotie-
dotus vastaa voisi olla kysymys, onko nuorisotiedotuksen
tavoite se, että tullessaan nuorisotiedotuskeskukseen
nuori saa kaiken tarvitsemansa tiedon tästä samaisesta
paikasta, vai voiko häntä lähettää edelleen toisaalle,
muiden tiedon lähteiden äärelle? Jos nuori ohjataan
muualle asiansa kanssa, tulisiko työntekijän pitää huoli
siitä, että nuori todellakin löytää perille avun haussaan?
Jos taas lähdetään siitä, että kaikki apu tulisi löytyä
yhdestä ja samasta keskuksesta, minkälaisen koulutuksen
omaavia työntekijöitä nuorisotiedotuskeskuksessa tulisi
tätä kysymystä silmälläpitäen olla jne. Keskustelu nuori-
sotiedotuksen tarkoituksesta eli toisin sanoen ammatin
oikeutuksesta on tärkeä nuorisotiedotuksen perimmäisen
perustelun kannalta.
Nuorisotiedotuksen oikeutusta kysyttäessä yksi
tärkeä ominaisuus, joka erottaa nuorisotiedotuk-
sen sekä muista tiedotus- ja neuvontapalveluista
että muusta nuorisotyöstä, on sen monialaisuus.
Suomesta löytyy kyllä erikoistuneita neuvonta-
palveluja esimerkiksi terveyteen tai päihteisiin
liittyvissä kysymyksissä, mutta toimipisteet jot-
ka ovat keskittyneet kokonaisvaltaiseen nuorten
palvelemiseen heidän tiedon- ja neuvonnan tar-
peessaan, ovat kohtalaisen uusi ilmiö. Nuoriso-
tiedotuspisteiden- ja -keskusten erikoisansioksi
ja täten myös toiminnan oikeuttamiseksi voi-
daan katsoa niiden tapa kerätä ja tarjota tietoa
laajasti yhteiskunnan palveluista, niin esimer-
kiksi harrastuksista, työelämästä kuin asumises-
ta ja kansainvälisyysasioistakin. (Storlund 1991,
77.)
Monialaisuuden lisäksi vielä yksinkertaisemman
perustelun nuorisotiedotuksen olemassaololle
antaa se tosiasia, että olemassa olevat, kaikille
ikäryhmille suunnatut palvelut jäävät nuorisolta
usein käyttämättä. Nuorisotiedotus on olemas-
sa nimenomaan nuorten erityistarpeita varten.
Tiedotusta nuorille ei ole riittävästi siitä huoli-
matta, että nuoret saavat paljon tietoa, neuvoja
ja ohjausta kotoa, koulusta, seurakunnalta, nuo-
risotyöntekijöiltä ja ammatinvalinnanohjaajilta.
Yleisen nuorisotiedotus- ja -neuvontakeskuksen
oikeutus on yksinkertaisimmillaan sen tehtävä
nuorten tiedontarpeen tyydyttäjänä, silloin kun
nuori ei tiedä mistä tietoa tai apua voisi lähteä
hakemaan tai silloin, kun mikään muu taho
ei nuoren tarpeita ole kyennyt tyydyttämään.
(Faché 1991, 53.)
Nuorisotiedotuksen etiikka
35. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
35
Tietoyhteiskunnassa tietoa on tarjolla riittämiin, mutta
sen avautuminen voi joskus olla vaikeaa yhteiskunnan
uusille jäsenille eli nuorille. Nuorille suunnatun tiedotta-
misen ja neuvonnan merkitys kasvaa muuttuvassa ja mo-
nimutkaistuvassa yhteiskunnassa. Itsenäisen tiedon haun
eli erilaisten oppaiden, info-vihkosten tai atk-pohjaisten
tietopankkien välityksellä tiedon hankkiminen ei korvaa
henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta. Willi Faché to-
teaa artikkelissaan Uusia lähestymistapoja nuorisotiedo-
tukseen ja –neuvontaan, että itsenäiseen tiedonhakuun
tarkoitetusta tiedotusmateriaalista suurimman hyödyn
saavat irti nimenomaan nuorisotiedotustyöntekijät.
Vaikka itsenäinen tiedonhaku onkin jossain määrin paras
tapa hankkia tietoa nuoren itsenäispyrkimysten kannalta,
se ei aina ole riittävä tiedottamisen muoto. (s. 50–51.)
Henkilökohtaisella neuvonnalla ja ohjauksella, joka voi
tapahtua myös esimerkiksi puhelimen tai internetin
välityksellä, on edelleen suuri merkitys tiedon perille
menemisessä.
Nuorisotiedotuksen keskeisinä nuoren kohtaamiseen liit-
tyvinä eettisinä kysymyksinä voidaan pitää esimerkiksi
sitä, saako nuorisotiedotuspisteeseen tuleva nuori tarkoi-
tuksenmukaista palvelua, ja kuinka monen tahon puoleen
nuoren täytyy kääntyä ennen kuin hän saa tarvitsemansa
tiedon. Yleisesti ottaen ammateissa ja yhteiskunnan
tehtävissä toimivilla työntekijöillä on erilaisia oikeuksia
ja velvollisuuksia. Mielenkiintoisen heidän asemastaan
tekee se, että koska heidän oletetaan toimivan yhtei-
sen hyvän vuoksi, heille siirretään valtaa (Airaksinen
1991, 14). Myös nuorisotiedotuksen tärkeäksi eettiseksi
lähtökohdaksi voidaan laskea työntekijän valta-aseman
tunnistaminen; nuoren kohtaamisessa työntekijä on
asiantuntija-asemassa. Useimmissa tapauksissa tämä
tarkoittaa sitä, että nuori uskoo työntekijän sanaan:
Työntekijän vastuu siitä, että annettu tieto on oikeaa,
on suuri. Lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevat
ammattikunnat eli erilaiset kasvattajat ja tukijat, niin
opettajat kuin nuoriso- ja nuorisotiedotustyöntekijätkin,
ovat vastuussa oman toimintansa ohjailusta
sekä työn kautta tapahtuvasta yhteiskunnan
muutoksesta. Airaksisen mukaan ammattikunnat
eivät voi kuvitella olevansa vain hyvän yhteis-
kunnan toteuttamisen välineitä. Ammattilaiset
ovat oman alansa parhaita asiantuntijoita, ja
asiantuntijuus ja sen mukanaan tuoma valta
edellyttävät vastuuta (s. 22).
Kuten olen jo aiemmin maininnut, nuorisotiedo-
tuksen etiikka koostuu monesta eri osa-alueesta
ja eri ammattikuntien ammattietiikasta. Nuoriso-
tiedotuksen etiikan perustan muodostavat ERYI-
CA:n määrittelemät yleiset eettiset periaatteet.
Seuraavaksi tarkoituksenani on pohtia sisältöä
sille, minkälaisia asioita nuorisotiedotukselle ja
nuorisotiedotustyöntekijöiden ammattikunnalle
ominainen etiikka voisi pitää sisällään, nuori-
sotiedotuksen periaatteisiin tukeutuen. Lähtö-
kohtani on näiden periaatteiden rinnalle etsiä
viittauksia ja yhtymäkohtia nuorisotiedotus-
työlle läheisten ammattien etiikasta ja soveltaa
niitä erityisesti nuorisotiedotusta koskevaksi.
Ammatit, joita seuraavaksi käsittelen, ovat yksi
lähestymistapa nuorisotiedotuksen etiikkaan, ja
kyseiset ammatit voisivat luultavasti olla mui-
takin. Olen jaotellut ammatit karkeasti kolmeen
osaan. Ensimmäisenä ryhmänä nuorisotiedotusta
lähellä ovat kasvattajat, joihin lukeutuvat mm.
opettajat, oppilaanohjaajat ja jossain määrin
myös nuorisotyöntekijät. Toinen ammattiryhmä
on tukijat, joiksi lasken esimerkiksi hoitotyöläi-
set sekä sosiaalityöntekijät. Kolmas ammattiryh-
mä on tiedottajat, johon kuuluvat toimittajat
ja tiedottajat. Tiedottajien ammattiryhmään
voidaan laskea kuuluvaksi myös kirjastoalan
ammattilaiset, sillä tiedon dokumentointi ja
päivitys kuuluu olennaisena osana sekä kirjasto-
työntekijöiden että nuorisotiedotustyöntekijöi-
den työhön.
Nuorisotiedotuksen etiikka
36. 36
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
Tukijat – työtä asiakkaan parhaaksi
Hoitotyön ammattilaiset
vannovat työelämään astues-
saan Hippokrateen valan, jossa
luvataan muun muassa, että
”Niissä taloissa joissa käyn,
haluan auttaa sairaita.” Tässä
valassa Heta ja Matti Häyryn
mukaan kärjistyy koko lääkintä-
ja hoitoetiikan sanoma. Tukija
eli tässä tilanteessa parantaja
lähestyy potilasta auttaakseen
tätä, ei hyötyäkseen itse tai
vahingoittaakseen potilasta joi-
denkin aatteellisten tai poliit-
tisten tarkoitusperien nimissä.
Hoitohenkilöstön on kaikissa
tilanteissa pyrittävä toimimaan
potilaansa parhaaksi. Hoito-
työläisten roolin tulisi olla
päättäjän sijasta neuvonantaja,
ainakin silloin kun potilas itse
haluaa sanoa sanansa omasta
kohtalostaan. (Häyry & Häyry
1991, 130–131.) Tämä ajatus
soveltuu lähes sellaisenaan
myös nuorisotyön ja nuori-
sotiedotuksenkin etiikkaan,
tosin ei puhuta potilaasta vaan
nuoresta/asiakkaasta. Toinen
hoitotyötä koskeva velvoite,
joka sopii myös nuorisotiedo-
tuksen etiikkaan on velvoite
kunnioittaa asiakkaita ihmisinä
ja yksilöinä, tukea heidän itse-
määräämiskykyään ja kunnioit-
taa itsemääräämisoikeutta
(s. 138).
Onnistunut vuorovaikutustilan-
ne asiakkaan kanssa on tärkeää
sekä hoitotyölle että nuori-
sotiedotukselle. Kummankin
osapuolen on ymmärrettävä ja
haluttava ymmärtää toisiaan
yhteydenpidon onnistumisek-
si, sillä katkos yhteydessä voi
johtaa työn eettisten periaat-
teiden loukkauksiin (s. 151).
Siinä missä esimerkiksi lääkäri
ja potilas puhuvat asiakkaan
terveydentilasta ja pyrkivät löy-
tämään hoitokeinoja potilaan
ongelmiin, nuorisotiedotuk-
sessa nuorisotiedotustyönte-
kijä ja nuori pyrkivät yhdessä
etsimään ratkaisuvaihtoehtoja
nuoren henkilökohtaiseen ky-
symykseen, oli se sitten nuorta
koskeva ongelma tai vaikka-
pa opiskelumahdollisuuksien
kartoittaminen. Vahingollisia
seurauksia epäonnistunees-
ta vuorovaikutustilanteesta
hoitotyössä on terveyden
palauttamisen mahdollinen
vaikeutuminen ja potilaan
autonomian kunnioituksen
loukkaus (s. 151), nuorisotie-
dotuksessa vääränlaisten tai
-laatuisten tietojen antaminen
eli nuoren pään sekoittaminen
entisestään.
Vastuu vuorovaikutuksen
onnistumisesta on työntekijän
harteilla, työntekijä voi edistää
keskinäistä vuorovaikutusta
olemalla ystävällinen, pyrki-
mällä ymmärtämään asiakkaan
eli potilaan tai nuoren kieltä ja
tunnustamalla hänen vaivansa
tai asiansa yksilöllisen ja
ainutkertaisen luonteen (s. 161).
Jokaisen nuoren asiakkaan
yksilöllisyyden tunnustaminen
mahdollistaa kommunikaation ja
täten myös neuvontatilanteen
onnistumisen. Eettinen lähtö-
kohta nuoren kohtaamiselle on
sen huomioiminen, että nuorelle
asioiminen nuorisotiedotuspis-
teessä on aina persoonallista
sekä voi olla ensimmäinen ja
ainoakin kerta. Vuorovaiku-
tuksen laadulla on (erityisesti
epäonnistuessaan) merkitystä
nuorisotiedotustyön ammatti-
etiikan kannalta.
36
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
Nuorisotiedotuksen etiikka
37. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
37
Kasvattajat – suuntaan vai toiseen ?
Kasvatuksesta puhuttaessa
nuorisotiedotuksen kohdalla
täytyy nostaa esiin yksi tärkeä
kysymys. Onko nuorisotiedotus
pohjimmiltaan kasvatusta vai
enemmänkin tiedotusta, kas-
vatuksen jäädessä taka-alalle?
Kasvatuksen filosofian yhtenä
kulmakivenä Suomessa on pi-
detty Kari E. Nurmen kirjaa Joh-
datus kasvatuksen filosofisiin
ja historialisiin perusteisiin.
Nurmen määritelmän mukaan
« Kasvatus on johdonmukai-
suuteen pyrkivää toimintaa
kasvatettavan persoonallisuu-
den, valmiuksien tai yhteisöön
sopeutumisen muuttamiseksi
edulliseksi katsottuun suuntaan
tai säilyttämiseksi tilassa, jota
pidetään edullisena. » (Nurmi
1993, 52.) Kasvatuksen voidaan
katsoa myös olevan yhteiskun-
nan arvoperustan jatkuvuudesta
huolehtiva yhteiskunnallinen
toiminta (Nurmi 1993, 100).
Nurmen käyttämä käsite
« edulliseksi katsottu suunta »
voi tuntua ensiksi hieman
kyseenalaiselta, mutta kuten
lähempi tarkastelu osoittaa,
myös nuorisotiedotustyö pyrkii
ohjaamaan nuoria valinnois-
saan tiettyyn yhteiskunnan
arvojen määrittelemään
suuntaan sen näennäisestä
arvovapaudesta huolimatta.
« Tavallinen » nuorisotyö
voidaan katsoa kasvatuksen
piiriin kuuluvaksi ehkä sel-
keämmin kuin nuorisotiedotus,
mutta nuorisotyön muotona
myös nuorisotiedotus voidaan
ainakin jossain mielessä laskea
kasvatukseksi. Yksi näkökulma
nuorisotiedotukseen voikin
olla, että nuorisotiedotus on
yhdistelmä sekä kasvatusta
että tiedotusta, ja niinpä sen
alaan kuuluvat eettiset kysy-
mykset nousevat molemmista
aihepiireistä.
Kari Uusikylän mukaan kaiken kas-
vatuksen voidaan katsoa lähtevän
tavoitteista, sekä tiedostetuista että
tiedostamattomistakin. Kasvattajan
tulisi tiedostaa itse, mihin hän toimin-
nallaan pyrkii ja mitä yrittää välttää.
(Uusikylä 2002, 21.) Nuorisotiedotus-
työntekijä toteuttaa jossain määrin
päättäjien taholta tulleita kannanottoja
ja tavoitteita siitä, miten kansalaisia
kasvatetaan parhaiten demokraattiseen
yhteiskuntaan. (s. 109.)
Käsite kasvatus voidaan jakaa kahteen
erilaiseen kasvattamiseen; puhutaan
normatiivisesta ja sosiaalisesta kas-
vatuksesta. Normatiivinen kasvatus
voidaan lukea kuuluvaksi lähinnä koulun
ja kodin tehtäviksi, eli kasvatuksella
tavoitellaan tässä mielessä jotain tiet-
tyjä yhteiskunnan ja täten myös yksilön
kannalta toivottavia asioita. Sosiaali-
sesta eli yleisemmästä kasvatuksesta
puhuttaessa kasvatus voi tarkoittaa
enemmänkin käytännöllistä toimintaa,
jossa seuraava sukupolvi oppii ne asiat,
jotka sen tulee oppia selviytyäkseen
elämässä. (Toukonen 1991, 113.) Niin
nuorisotyössä yleisesti kuin nuori-
sotiedotuksessakin on normatiivista
kasvatusta enemmän kyse sosiaalisesta
kasvatuksesta.
Nuorisotiedotuksen etiikka
38. 38
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
Marja Leena Toukonen on käsitellyt opettajan
ammatin etiikkaa, jota hieman yleistäen voidaan
tarkastella myös yleisemmin kasvattajan etiik-
kana, joka koskee myös nuorisotiedotustyönte-
kijän työn etiikkaa ainakin joiltain osa-alueilta.
Opettajan työssä, joka on pääasiallisesti kas-
vattamista ja opettamista, on Toukosen mukaan
pohjimmiltaan kyse yhteiskunnallisesta uusinta-
misesta (Toukonen 1991, 105). Voidaan ajatella,
että myös nuorisotiedotustyöntekijän työn kuva
koostuu pitkälle samoista peruselementeistä,
kasvattamisesta ja tiedottamisesta, opettamisen
sijaan tosin tiedon lähteille pääsyn opastamises-
ta, oppimaan oppimisesta.
Yhtymäkohtia työn eettisistä kysymyksistä
sekä opettajan että nuorisotiedotustyöntekijän
ammateista löytyy. Yksi näistä on sekä nuori-
sotiedotustyöntekijän että opettajan työhön
kuuluvat selkeät moraaliset ristiriitatilanteet,
joissa työntekijä joutuu pohtimaan ja ottamaan
kantaa siihen, mikä on eettisesti paras toimin-
tatapa jossakin yksityistapauksessa nuoren asian
kohdalla. Moraaliset valinnat jotka ovat sidok-
sissa laajempaan yhteiskunnalliseen viitekehyk-
seen, ja vuoropuhelu työntekijän itsensä kanssa
esimerkiksi vallankäytöstä sekä auktoriteettiase-
man tuomista ongelmista ovat esimerkkejä siitä,
millaisia eettisiä kysymyksiä sekä opettajan että
nuorisotiedotustyöntekijän työ pitää sisällään
(Toukonen 1991, 108–109).
Samantapainen eettinen kysymys sekä nuorisotiedo-
tustyön ja opettamisen kohdalla on indoktrinaation eli
piilovaikuttamisen ongelma (s. 108). Indoktrinaation
ongelma sisältää ainakin seuraavanlaisia kysymyksiä: On-
ko kasvatus ylipäätään mahdollista ilman piilovaikutta-
mista? Kuinka piilovaikuttaminen voidaan käsitteellisesti
erottaa kasvatuksesta? Onko piilovaikuttaminen aina
moraalisesti tuomittavaa? (s. 112–113.)
Piilovaikutus voi olla sekä tietoista että myös tiedos-
tamatonta ja erityisesti tiedostamattoman piilovaikut-
tamisen mahdollisuus osoittaa Toukosen mukaan sen,
ettei piilovaikuttaminen olekaan välttämättä pelkästään
negatiivinen asia vaan osa ihmisten välistä jokapäiväistä
kanssakäymistä (s. 116). Minkälainen piilovaikuttaminen
sitten voi olla negatiivista, sellaista, johon nuorisotie-
dotustyöntekijän tulisi kiinnittää työssään huomiota ?
Puolueettomuuden periaatteen nojalla kaikenlainen
piilovaikuttaminen tuntuisi olevan periaatetta vastaan
nuorisotiedotuksessa, mutta kysymys voi olla mut-
kikkaampi kuin ehkä kuvitellaan. Piilovaikutus –sana
aiheuttaa usein mielleyhtymän, että piilovaikuttamisella
siirrettävä tieto on jollakin tavalla puolueellista, sub-
jektiivista ja ei-todennettavissa olevaa tietoa (s. 118).
Toisaalta Toukosen mukaan indoktrinaatioon ja kasvatuk-
seen sisältyy tarkemmin katsottuna myös niin runsaasti
yhteisiä piirteitä, että niiden täydellinen erottaminen
näyttää suorastaan mahdottomalta, erityisesti sosiaa-
lisesta kasvattamisesta puhuttaessa. Piilovaikutuksen
käsite menettää jossakin mielessä kokonaan merkityksen-
sä. (s. 121.) Piilovaikuttaminen voidaan jossain mielessä
ymmärtää ihmisten välisen kommunikaation muodoksi.
Piilovaikuttamisesta tämän määritelmän mukaan tekee
kielteistä sen mahdollisesti kielteiseksi osoittautuva
sisältö, minkälaiset asiat piilovaikuttavat nuoriin ja min-
kälaisia arvoja piilovaikutus nuorille siirtää.
Nuorisotiedotuksen etiikka
39. Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
39
Marjatta Lairion mukaan opettajuus on suuntautumassa
asioiden varsinaista opettamista enemmän ohjaajuuteen.
Koulusta on muovautumassa oppimisympäristö, jonka
tehtävänä on valmentaa nuoria verkostoituvaan tietoyh-
teiskuntaan ja itsenäisiin valintoihin ja toimintamallei-
hin, eikä niinkään tarjota nuorille valmiita ratkaisuja
(Lairio 2000, 6). Tätä näkökulmaa silmällä pitäen nuori-
sotiedotus ja opettaminen tähtäävät samoihin päämää-
riin.
Oppilaanohjaus sekä sen kohtaamat eettiset valintatilan-
teet tuntuisivat olevan lähimpänä nuorisotiedotusta, kun
sitä verrataan hoitotyön ja opettajan ammatteihin. Opin-
to-ohjaaja on lähempänä nuorisotiedotustyöntekijää kuin
esimerkiksi opettaja myös siinä mielessä, että opintojen
ohjaamisen asema varsinaisena professiona on hieman
epäselvä kuten nuorisotiedotuksenkin, johtuen mm.
siitä, että opinto-ohjaajan koulutuksen sisältö, kesto ja
toteutustapa ovat aikojen kuluessa vaihdelleet (s. 6).
Suomessa oppilaanohjauksen tärkeimmät tehtävät
ovat opiskelun ohjaus, ammatillisen suuntautumisen
ohjaus sekä erityisesti oppilaan kasvun ja kehityksen
tukeminen. Lukuun ottamatta varsinaista ammatillisen
suuntautumisen ohjausta nuorisotiedotuksen ja oppilaa-
nohjauksen tavoitteet ovat hyvin samanlaiset ja erityi-
sesti niiden kohtaamat eettiset kysymykset muistuttavat
toisiaan. Koko Euroopan tasolla oppilaanohjauksessa
vallitsee yleinen kehityssuunta, jossa korostetaan entistä
enemmän ohjattavan autonomiaa eli omaehtoisuutta ja
aktiivista roolia ohjauksessa (s. 6). Tämä pätee myös
nuorisotiedotukseen ja aiheuttaa myös samoja eettisiä
ongelmia nuorten tukemisessa.
Matti Kamppinen on artikkelissaan Eettisiä
ongelmia oppilaanohjauksessa avannut oppilaan-
ohjauksen etiikkaa. Oppilaan eli nuoren auto-
nomia eli omaehtoisuus ja ohjaajan vastuu ovat
oppilaanohjauksen keskeisiä eettisiä kysymyksiä
(Kamppinen 1988, 60). Omaehtoisuus on ihmi-
sen päättämistä itse omista asioistaan, omaeh-
toinen yksilö säätää itse omat lakinsa ja toimii
niiden mukaisesti. Toisehtoisen toiminnan, jota
pidetään omaehtoisen toiminnan vastakohta-
na, katsotaan olevan peräisin ihmisen itsensä
ulkopuolelta, ihminen itse ei aktiivisesti valitse
toimintatapojaan. Kamppinen kyseenalaistaa
omaehtoisuuden ehdottoman itseisarvon, oma-
ehtoisuuden ei tulisi toteutua muiden « hyvien
asioiden » kustannuksella. Omaehtoisuus ei riitä
itseisarvoksi, sillä se yksinään ei riitä hyvään
elämään (s. 61.)
Päteekö sama nuorisotiedotukseen? Kamppinen
puoltaa yltiöpäisen omaehtoisuuden sijasta
harkitsevaa toisehtoisuutta, hänen mukaansa
asiantuntijan neuvoon turvautumalla voi välttää
huonoja seurauksia, ja tässä mielessä toisehtoi-
suus voi olla yksi omaehtoisuuden erikoistapaus,
omaehtoisuuden ja toisehtoisuuden ei tarvitse
sulkea toisiaan välttämättä pois. (s. 62.)
Nuorisotiedotuksesta puhuttaessa toisehtoinen
omaehtoisuus voisi toteutua esimerkiksi sellai-
sessa tapauksessa, kun nuori hyväksyy tietoises-
ti ja harkiten ulkoa annetun toiminnan ohjeen.
Nuorisotiedotuksen ollessa kyseessä tällainen
ulkoa annettu toiminnan ohje voi olla esimer-
kiksi erilaisista opiskelumahdollisuuksista selvän
ottaminen.
Nuorisotiedotuksen etiikka
40. 40
Näkökulmianuorisotiedotus-ja-neuvontatyöhön
Nuorisotiedotukseen sovellettuna Kamppisen omaehtoi-
nen toisehtoisuus voi osoittautua hieman mutkikkaaksi.
Kamppinen olettaa pohdintojensa taustalle objektiivisen
inhimillisen hyvän luonnehdinnan (s. 64), ja tämä taas
tuntuisi jossain määrin olevan ristiriidassa nuorisotie-
dotuksen periaatteiden kanssa. Ylipäätään objektiivisen
hyvän määrittely on ongelmallista, voidaanko objektii-
visesti määritellä, mikä on kaikille ihmisille hyväksi?
Tätä kysymystä on pohdittu läpi filosofian historian, ja
jätän sen nyt tässä artikkelissa sikseen. On silti tarkoi-
tuksenmukaista miettiä, onko nuorisotiedotustyönteki-
jän tehtävä johdattaa nuorta objektiivisen inhimillisen
hyvän lähteille? Vai onko nuorisotiedotustyöntekijän
tehtävä ja velvollisuuskin antaa nuoren itse päättää mikä
on hyvää hänen elämälleen? Voi olla mahdollista, että
joitakin universaaleja objektiivisia inhimillisiä hyviä
on olemassa (esimerkiksi ihmisen eloonjääminen hänen
sitä itse halutessaan), mutta pikemminkin kuin nuoren
ohjaamista johonkin tiettyyn suuntaan, on nuorisotiedo-
tuksen tehtävä käsittääkseni antaa nuorelle eväitä oman
inhimillisen hyvänsä saavuttamiseksi, mitä sen sisältö
sitten onkaan.
Kysymys kuuluu siis, onko nuorisotiedotustyöntekijällä
oikeus ja velvollisuus puuttua nuoren päätöksiin, vai
tulisiko nuoren saada tehdä täysin omat valinnat, olipa
lopputulos sitten mikä hyvänsä? Nuorisotiedotus ei ole
täysin arvovapaata vaikka niin voisi sen luonteen huo-
mioon ottaen ehkä aluksi ajatella. Nuorisotiedotuksen
taustalla vaikuttavat yhteiskunnan arvot, sekä ilmeiset
että piilotetutkin. Jo nuorisotiedotustyöntekijän välit-
tämän tiedon sisältö osoittaa valintoja, jotka on tehty
yhteiskunnan arvojen pohjalta. On vaikea kuvitella, että
nuorisotiedotustyöntekijä esittäisi työtä etsivälle nuorel-
le vaihtoehdoksi työttömäksi heittäytymistä. Hyvä elämä
siis on tavallaan määritelty yhteiskunnan taholta. Erityi-
sesti suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee niin sanottu
protestanttinen työetiikka, joka tarkoittaa sitä, että työ
on yksi ihmisen elämän peruspilareista; ilman työtä ih-
misen on vaikeaa olla täysivaltainen yhteiskunnan jäsen.
Tämän ikään kuin kattona toimivan asenteen alla nuori
voi sitten itse pohdiskella ja päättää, minkälaista työtä
hän tulevaisuudessa haluaisi tehdä, mistä sitä etsiä, mil-
lä tavalla kouluttautua jne. Perusarvona kaiken taustalla
kuitenkin on se, että ihmisen kannattaa tavoitella työtä
saavuttaakseen paikkansa yhteiskunnassa.
Kamppisen mukaan pahaa toisehtoisuutta on jo aiem-
min mainittu indoktrinaatio eli piilovaikuttaminen, jolle
Kamppisen mainitsemassa tarkoituksessa on olennais-
ta käsitysten kiinnittyminen nuoreen irrationaalisten
ajattelutapojen perusteella. (s. 62.) Kun puhutaan
piilovaikuttamisesta Toukosen tarkoittamassa mielessä,
osana ihmisten välistä jokapäiväistä kanssakäymistä, voi
piilovaikuttamisella olla tehtävä. Yhteiskunnan arvojen
välittämistä eteenpäin nuorille voidaan jossain tapa-
uksessa myös piilovaikuttamiseksi eli indoktrinaatioksi
kutsua.
Yksi oppilaanohjaukselle ja nuorisotiedotukselle yhteinen
eettinen kysymys koskee nuorisotiedotustyöntekijän/
oppilaanohjaajan vastuuta luotettavana tietolähteenä.
Ohjaaja on vastuussa niistä uskomuksista, joita hän on
asiantuntijan rooliaan hyödyntäen oppilaassa synnyt-
tänyt. Molempiin ammatteihin pätevä monipuolisuuden
periaate edellyttää, että nuoren on saatava mahdollisim-
man monipuolista tietoa eri vaihtoehdoista, oppilaan-
ohjauksen tapauksessa ehkä eniten eri ammatinkuvista.
Tosin tämä ohje voi olla lähinnä ihanne, jota on vaikea
toteuttaa käytännössä. (s. 64.) Niin oppilaanohjaus kuin
nuorisotiedotuskin tähtäävät nuoren tulevaisuudessa
tapahtuvassa ongelmanratkaisussa, uusien uskomusten
ja halujen muodostamisessa sekä muussa toiminnassa
tarvittavien hyvien ohjeiden tarjoamiseen (s. 65).
Nuorisotiedotuksen etiikka