0-2-vuotiaiden leikkimetsäprojekti, joka on toteutettu syksyn 2015 aikana osana Openpolkuja uuteen OPSiin -osa 2 yhteiskehittelyä.

2. VUNNUKAT LEIKKIMETSÄSSÄ
Vunnukoiden 0-2-vuotiaiden lasten tutut metsäleikit jatkuivat syksyllä 2015
isompien lasten osalta luontevasti, tutussa leikkimetsässä.
Ensin kokeillaan hyppimistä isolta kiveltä. Alastulo sujuu jo lähes kaikilta 2-
vuotiailta polvista joustaen. Aivan pienimmät eivät vielä kivelle pääse, mutta
neuvojia riittää.
Sitten seuraavaksi etsitään keppejä ja mennään rummuttamaan vanhan kaivon
kantta.
Seuraavana kohteena on koko ajan lahoava katkenneen koivun alaosa.
Sitten pensaikkoon leikkimään.

8. SYKSYN ENSIMMÄISELLÄ METSÄRETKELLÄ
Tutkimme millainen on syksyinen metsämaa.
Huomasimme, että maassa olevat lehdet ovat harmaita, ruskeita, keltaisia ja
sinisiä.
Jokainen lapsi sai ottaa maasta aarteen päiväkodille vietäväksi.
Päiväkodille maalasimme sormiväreillä tulostetun kuvan mukaista metsämaata,
ja liimasimme kunkin lapsen tuoman aarteen työhön.

11. KOLMANNELLA METSÄRETKELLÄ
Menimme isompien lasten kanssa toiselle puolelle leikkimetsäämme.
Siellä käymme harvemmin, koska sinne on pienimpien kanssa hankala kulkea.
Sieltä löytyi sammaloituneita puun runkoja. ”Puilla on hameet”, tokaisivat lapset.

16. SYYSKUISELLA METSÄRETKELLÄMME
yksi 2-vuotiaista tytöistä seisoi pitkään lahonneen puun luona.
Puu oli muuttunut talven, kevään ja kesän myötä entistä lahommaksi.
Sitten hän sanoi: ”mitä ihmettä, mikä tuo on, tule katsomaan”.
Puun rungon sisältä tuli näkyviin jotain.
Tutkimme päiväkodilla netistä perhosen toukkia ja niiden koteloita.
Jänöyökkösen kohdalla kerrottiin, että sen toukka koteloituu puuhun. Ihmeelliset
pötkylät siis olivat toukan koteloita.

25. PÄIVÄKODIN OMASTA
KIRJASTOHUONEESTA
Löytyi kirja ”Pikku toukka paksulainen”
Siinä kerrottiin perhosen kehityksestä: Perhonen munii munan.
Munasta kuoriutuu toukanpoikanen.
Toukka koteloituu.
Kotelosta kuoriutuu perhonen.

27. SEURAAVA METSÄRETKI
Oli 2-vuotiaiden oma eväsretki.
He lähtivät tutkimaan mitä koteloille on tapahtunut.
Oli myös sovittu, että he etsivät syksyn merkkejä, ja heidän havainnoistaan
otetaan kuvia.
Koteloita ei enää näkynyt. Ne olivat menneet puun sisään.
Lapset tekivät hienoja havaintoja syksyn merkeistä.

34. TOUKKA-AIHE
muuntui myös toukkajumpaksi
ja
silkkipaperirypistelynä ja liimaamalla tehdyiksi toukiksi
sekä
Perhonen laululeikiksi.
Ennen toukka-askartelua tutkimme netistä millaisia toukkia on olemassa.

39. GEOKÄTKEILY
oli lapsista ihmeellinen sana.
Isovanhempien viikolla saimme nauttia geokätkeilystä. Jarno, keväällä ryhmässä
ollut lto-opiskelija järjesti meille hauskan kätkeilyretken.
Kartta oli Jarnon kännykässä. Googlemapsista hän näytti aina lapsille, mihin
suuntaan pitää mennä. Puhelin ilmoitti, että ”olet perillä”. Sitten tutkittiin
lähimaastosta lehtien ja ruohojen seasta, missä on muovipussin suojassa oleva
rasia, jossa on aarre.
Aarteena oli toukka-aiheeseen liittyvä kuva.
Lapset olivat aivan innoissaan. Koko ajan kestänyt sade ei haitannut.

40. ENSIMMÄINEN KÄTKÖ
löytyi lehtien alta.
Siellä oli kuva toukasta
ja
siitä kun toukka saa siivet.

43. TOINEN KÄTKÖ
löytyi ojan pientareelta heinien seasta.
Kuvissa kerrottiin miten perhosen munimasta munasta
tulee toukka,
se koteloituu,
ja siitä tulee perhonen.

46. KOLMAS KÄTKÖ
oli suuren kuusen juurella.
Tässä vaiheessa jokainen oli jo innolla mukana etsimässä kätköä.
Kätkön kuvissa oli perhosten rakkaustarina.
Jarnon tapa kertoa sai lapset aivan hiljaisiksi ja he katselivat ujosti toisiaan.

50. NELJÄNNEN KÄTKÖN
kuvassa oli perhosen kalenteri.
Sitä Jarno kertasi lapsille useamman kerran.
Tuttua asiaa käytiin läpi taas uudella tavalla.

52. VIIMEISELLÄ RASTILLA,
joka oli kätketty leikkimetsäämme,
oli kortti,
jossa oli viesti perhoselta.
Me tapaamme perhosen taas, kun tulee kevät ja kesä.

54. LOPUKSI LAULOIMME JA LEIKIMME
Perhonen, munii munasen.
Munasta kuoriutuu toukanpoikanen.
Toukka koteloituu.
Kotelosta kuoriutuu
perhonem, munii munasen.
Munasta ……..