2. 1
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO ...................................................................................................................................... 2
1.1 Kehittämistehtävän määrittely ja työn sisältö........................................................................ 2
1.2 Matkailukoulutuksen kehittäminen hankkeen aikana ................................................................ 4
1.3 TOP-malli ................................................................................................................................... 4
2 AIKUISKOULUTUS........................................................................................................................... 6
2.1 Aikuiskoulutuksen palvelut Itä-Lapin ammattiopistossa............................................................ 6
2.2 Matkailukoulutuksen painopistealueet ja opetussuunnitelman modulointi ............................... 8
2.3 Opintojaksojen verkkopedagoginen suunnittelu.......................................................................11
3 PALVELUMUOTOILU AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA ...............................................15
3.1 Palvelumuotoilu.........................................................................................................................15
3.2 Palvelumuotoilun sovellukset opetuksen kehittämisessä ........................................................16
4 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TYÖELÄMÄYHTEISTYÖ.....................................................19
4.1 Palvelu- ja kehittämistehtävä ....................................................................................................19
4.2 Syvennetty yhteistyö ja erilaiset toimintamuodot .....................................................................21
4.3 Yritysten sparraus .....................................................................................................................30
5 POHDINTA.......................................................................................................................................33
6 LÄHTEET.........................................................................................................................................34
7 LIITTEET..........................................................................................................................................35
3. 2
1 JOHDANTO
1.1 Kehittämistehtävän määrittely ja työn sisältö
Omaa työtään tutkivalla ja kehittävällä ammatti-ihmisellä on tarve luoda teoriaa, joka
keskittyy samaan aikaan sekä systeemiin että sen relevantteihin osiin sekä siihen, miten
osat liittyvät toisiinsa. Jokainen on vastuussa oppimisestaan, ajattelustaan sekä
toiminnastaan ja rakentaa omaa integroivaa teoriaansa, eheyttävää teoriaa. Åhlberg 1997
määrittelee eheyttävän teorian lisäksi myös muuta kaksi teesiä, jotka olen ottanut
kehittämistyössäni punaiseksi langaksi.
1.Jatkuvan kriittisen koettelun ja parantamisen periaate, jonka mukaan inhimillinen tieto on
aina alustavaa ja oletuksiaan myöten alttiina koettelulle. Tietoa ja sen oletuksia kannattaa
koetella toisaalta empiirisesti oman työn käytännöissä ja toisaalta teoreettisesti
vertaamalla sitä oman alustavan teorian kannalta relevanttiin tieteelliseen kirjallisuuteen,
teorioihin ja tutkimustuloksiin. 2) Kaikkien teorioiden ja käytäntöjen tulee kestää jatkuva
koettelu. Silloin kun ne eivät kestä, niistä joko luovutaan tai kehitellään, kunnes ne taas
toistaiseksi kestävät jatkuvan kriittisen koettelun. Tämä avaa mahdollisuudet jatkuvaan
luovaan innovatiiviseen laadunparantamiseen.
Dillon 2006, 262 taas väittää, että aikamme suuret ja kompleksiset kysymykset, sekä
kasvatuksessa että yhteiskunnassa, eivät noudata oppiaineiden rajoja vaan vaativat
ajattelua, joka on laajempaa ja yleisempää. Oppiaineiden rajat ylittävä työskentely vaatii
”juuriin menevää”(rhizomic) ajattelua tiedon organisoinnissa ja sekä integroivaa että
yhdistävää (synthesise) ajattelua.
Kehittämistehtävässä on tartuttu ammatillisen opettajan oman työn kehittämiseen ja
ajankohtaisiin haasteisiin sekä koulutuspalvelujen laadun kehittämiseen. Ensimmäisessä
kappaleessa esitellään lyhyesti TravEd-Pyhä koulutuksen kehittämishankkeen aikana
myöhempään opetussuunnitelmatyöhön ja opetuksen suunnitteluun vaikuttavat
pedagogiset ratkaisut ja mallinnukset. Kappaleessa kaksi kerrotaan lyhyesti
aikuiskoulutuksen palveluista ja toiminnasta Itä-Lapin alueella sekä uuden
opetussuunnitelman kehittämistyöstä. Verkkopedagogiikka ja verkkokurssien laadun
kehittämisen osiossa uudistin markkinointiviestinnän opintojakson sisältöä ja didaktisia
4. 3
ratkaisuja wiki-ympäristön avulla. Arkikielessä didaktiikka tarkoittaa opetussuunnitelman
tavoitteista nousevien sisältöjen opettamisen suunnittelua ja toteutusta eli mitä opetetaan
ja miten opetus suunnitellaan ja toteutetaan, millaisia oppimateriaaleja käytetään ja miten
arvioidaan. Didaktiikkaa sanana ei aikuiskoulutuksessa useinkaan käytetä, mikä johtunee
siitä, että didaktiikka on pitkälti opetussuunnitelmalähtöistä ja opettamiseen liitettävää
tekemisen suunnittelua, aikuiskoulutuksen taas perustuessa vahvemmin oppijalähtöiseen
oppimisen ohjaamisen ajatteluun. Opetuksen sijaan puhutaan valmennuksesta,
mentoroinnista ja ohjauksesta.
Matkailukoulutuksen painopistealueet ja opetussuunnitelman modulointityö esitellään
käyttäen palvelumuotoilun sovelluksia välineenä. Kolmannessa kappaleessa arvioidaan
palvelumuotoilun mahdollisuuksia opetuksen kehittämistyössä ja kerrotaan uusista
kokeiluista. Neljännessä kappaleessa esitellään Itä-Lapin ammattiopistossa käytössä
olevia työelämäyhteistyön muotoja, syvennettyä yhteistyötä, kehittämisprojekteja sekä
sparraustoimintaa. Työelämän kehittämistä tehdään TYKE hankkeessa, jossa kukin
mukana oleva oppilaitos luo oman strategian ja kehittämisen painopistealueet.
Työelämälähtöisen hanketoiminnan kehittämistä varten esittelen soveltuvia uusia
yhteistyön muotoja. Pohdinnassa langat sidotaan yhteen ja testataan teoriaa sekä tuodaan
organisaation käyttöön uusia, strategisia toimintamuotoja työelämäyhteistyön
kehittämiseen.
Kuvio 1. Kehittämistyön ajallinen vaiheistaminen. Mansikka 2014.
opintojaksojen
modulointi,
palvelutarinat,
at:n
järjestämissuunnite
lmat
Laadun kehittäminen v. 2010- 2014.
5. 4
1.2 Matkailukoulutuksen kehittäminen hankkeen aikana
Pääsääntöisesti yhden opettajan vetämä matkailukoulutus on vaativa työ, jota kehittämään
lähdin heti hankkeen alussa. Hankkeen aikana tein opetussuunnitelma uudistuksen ja
useita muita pedagogisia ratkaisuja opetukseen sekä olin mukana uusien opintojaksojen
kehittämistyössä ja matkailualan koulutuksen työelämälähtöisyyttä edistämässä.
Matkailukoulutus on jalkautettu matkailukeskusten ympäristöön Pyhä-Luoston alueella ja
opiskelutilat on sijoitettu Metsähallituksen kulttuuri- ja luontokeskus Naavan tiloihin, jolloin
aito yhteistyö yritysten ja matkailuyhdistyksen kanssa on päivittäistä. TravEd –hankkeet;
Lapin yliopiston tutkimushanke ja TravEd-Pyhä koulutuksen kehittämishanke käynnistettiin
osana laajempaa strategista kehityssuunnitelmaa matkailun koulutuksen ja matkailualan
edistämiseksi etenkin Itä-Lapissa. Matkailukoulutuksen kehittämiseksi ja opetuksen
siirtämiseksi matkailukeskukseen haettiin hanketta TravEd- Pyhä matkailukoulutuksen
kehittämishanke, joka toteutettiin vuosina 2010- 2012. Itse olen toiminut matkailualan
opettajana ja hankkeen kehittämistyössä tuon ajan.
Lapin yliopisto toteutti vuosina 2008–2009 Älykkäät oppimisympäristöt -projektin, jossa
laadittiin Itä-Lapin matkailun kehittämissuunnitelma alueen matkailuliiketoiminnan ja
matkailualan koulutuksen kehittämiseksi. Yrittäjien, julkisen sektorin toimijoiden sekä
tutkijoiden yhteistyönä laaditussa suunnitelmassa määriteltiin viisi strategista painoalaa
koulutuksen, palveluiden ja alueen sekä uudenlaisen matkailukeskuksen tutkimiseksi ja
kehittämiseksi. Koulutusmallin keskeisenä ideana on juuri matkailukoulutuksen siirto Itä-
Lapin matkailun näköalapaikalle Pyhätunturiin, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus
kiinteään vuorovaikutukseen matkailijoiden, matkailuyrittäjien ja muiden matkailualan
työntekijöiden kanssa niin opintojen lomassa kuin vapaa-ajallakin.
1.3 TOP-malli
Vuosina 1999 – 2001 uudistettuihin opetussuunnitelmiin sisällytettiin vähintään 20
opintoviikon laajuinen työssäoppiminen. Kaikki työssäoppimisen järjestämisessä mukana
olevat osapuolet, koulutuksen järjestäjät, työelämän ja yritysten edustajat, opiskelijat ja
opetushenkilöstö, ovat varsin tyytyväisiä työssäoppimisen sisällyttämiseen osaksi
ammatillista peruskoulutusta (Peltomäki, Silvennoinen, OPH 2003, 3). Työssäoppiminen
6. 5
ei ole vähentänyt työelämäyhteistyön tarvetta, vaan myönteisten kokemusten sekä
globaalien trendien myötä tarve erilaisten yhteistyömuotojen kehittämiselle on lisääntynyt.
Opiskelijoiden työssäoppimisen määrää on lisätty ja se on liittänyt koulutuksen yhä
suoremmin työelämään tarkoituksena lähentää ammatillista koulutusta ja työelämää sekä
vähentää koulumaisuutta ja opettajakeskeisyyttä.
Työelämälähtöisyydestä ja työelämäpainotteisuudesta onkin tulossa ammatillisessa
peruskoulutuksessa lähes itseisarvo. Samalla ammatillisen opettajan työnkuva on
laajentumassa ja muuttumassa. Opettajan rooli koulutuksen organisoijana ja
markkinoijana, opiskelijoiden työssäoppimisen järjestäjänä ja verkostojen ylläpitäjänä on
korostumassa, kun vastaavasti kasvattajana toimimisen merkitys on heikentymässä.
Lisäksi opettajan tulee ylittää ammattinsa perinteisiä raja-aitoja, kun hän siirtyy yhä
enemmän koulumaailman ulkopuolelle ja toimii samaan aikaan sekä koulutusinstituutioissa
että työelämässä. (Eteläpelto, Collin & Saarinen 2007, 156.)
TravEd-tutkimushankkeen tavoitteena oli luoda pedagoginen malli toisen asteen
matkailualan koulutuksen järjestämisestä matkailukeskuksessa. Ja koska noin yksi
kolmasosa matkailun koulutusohjelmasta koostuu työssäoppimisesta opiskelijan
valitsemissa matkailualan yrityksissä, tutkimushankkeessa päädyttiin tarkastelemaan
erityisesti myös työssäoppimisjaksojen (TOP-jaksojen) aikaisen opetuksen ja ohjauksen
toteuttamista ja opiskelijoiden itsereflektoinnin kehittämistä. Tutkimushankkeen tuloksena
kehitettiin kaksi pedagogista mallia: TravEd-malli koko koulutuksen järjestämistä varten
sekä erityisesti työssäoppimisjaksoja varten kehitetty TOP-malli.
Tutkimusmenetelmäksi valittiin opetuksen kehittämisessä viime vuosina paljon
hyödynnetty design-perustainen tutkimusmenetelmä (DBR) (Brown 1992; Design-Based
Research Collective 2003), jossa sekä tutkitaan että kehitetään toimintaa samanaikaisesti.
Tarkoituksena on ratkaista käytännön ongelmia, kehittää toimivaa teoriaa sekä luoda uusia
käytänteitä opetukseen. Tutkimus toteutetaan kokeiluina tai interventioina sykleissä (Kuvio
1. ), jolloin teoriaa, käytäntöjä ja oppimisympäristöä kehitetään ja tutkitaan vaiheittain
aiempien tulosten pohjalta. Tutkimuksen tuloksena saadaan uusi toimintamalli, jota
voidaan soveltaa muihin vastaavanlaisiin oppimisympäristöihin ja seuraavien kokeilujen ja
opetuksen suunnittelun pohjana.
7. 6
Kuvio1. Design-perustaisen tutkimuksen syklit. ( Vuojärvi, Eriksson, 2012)
Oppilaitoksesta matkailukeskukseen siirretty opetus perustuu TravEd-mallissa
koulutusohjelmalle räätälöityyn opetussuunnitelmaan. Opiskelijat ovat aikuisia ja he
opiskelivat opetussuunnitelmaperusteisesti matkailupalvelujen tuottajiksi tai
matkailuvirkailijoiksi. Koulutus kesto on aiemmista opinnoista tai työkokemuksesta riippuen
1,5 – 2 v. Koulutus on sulautuvaa opetusta eli verkko-, etä ja kontaktiopetuksen
yhdistelmää. Koulutuksessa korostuu työssäoppiminen sekä yleensä jatkuva alan
toimintakäytännöistä, kulttuurista ja yritystoiminnasta oppiminen; matkailukeskus on
opiskelijoiden oppimisympäristö ja matkailukeskuksessa opiskelijat ovat näköalapaikalla
tulevaan ammattiinsa ja mahdolliseen työskentely-ympäristöönsä. Koulutuksen ja
opetuksen toteuttamisen kannalta keskeistä on hyödyntää alueen matkailukeskuksia
oppimisympäristönä mahdollisimman monipuolisesti.
2 AIKUISKOULUTUS
2.1 Aikuiskoulutuksen palvelut Itä-Lapin ammattiopistossa
Itä-Lapin ammattiopisto tuottaa ammatillisen koulutuksen palveluja Itä-Lapin seutukunnan
väestölle, yrityksille ja julkiselle palvelulle. Ammattiopisto vastaa muuttuviin
työvoimatarpeisiin tarjoamalla nuorten ja aikuisten ammatillista peruskoulutusta,
lisäkoulutuksena aikuisten ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin johtavaa koulutusta ja
muuta täydennyskoulutusta. Koulutussuunnittelussa, -tarjonnassa on otettu huomioon
ennakointitieto ja muutokset toimintaympäristön rakenteessa, sekä yksilölliset ja yritys- ja
8. 7
työpaikkakohtaiset tarpeet. Aikuiskoulutusta oppilaitos järjestää matkailukoulutuksen
lisäksi myös luonnonvara- ja ympäristöalalla, sosiaali- ja terveysalalla sekä tekniikan
aloilla; puualalla ja kone-ja metallitekniikan aloilla. Lisäksi oppilaitoksessa toimii
oppisopimustoimisto aikuisten oppijoiden tarpeita varten. Ammattiopistolla on
järjestämissopimukset kone- ja metallialan, puualan, rakennusalan, sosiaali- ja
terveysalan, luonnonvara- ja ympäristöalan sekä matkailualan perustutkintoihin ja
ohjelmapalvelutuottajan ja tapahtumatuottajan ammattitutkintoihin. Järjestämissopimusten
ja suunnitelmien laadinta oli minulla tehtävänä ja tutkintotoimikunta hyväksyi
järjestämissuunnitelmat ja antoi toistaiseksi voimassa olevan järjestämissopimuksen
matkailualalle perustutkintoon;, matkailupalvelujen tuottaja ja matkailuvirkailija sekä
ammattitutkintoon; ohjelmapalvelutuottaja ja tapahtumatuottaja.
Näyttötutkintojärjestelmä tarjoaa aikuisväestölle joustavan tavan osoittaa, uudistaa ja
ylläpitää ammatillista osaamistaan tai työtehtävien vaihtuessa valmistua myös uuteen
ammattiin. Näyttötutkinto suoritetaan osoittamalla hyväksytysti tutkinnon perusteissa
vaadittu osaaminen tutkintotilaisuuksissa käytännön työssä ja toiminnassa. Jokainen
tutkinnon osa arvioidaan erikseen. Arvioinnin tekevät työnantajien, työntekijöiden ja
opetusalan edustajat yhdessä. Näyttötutkinnossa henkilön ammatillinen osaaminen
voidaan kansallisesti ja laadullisesti tunnustaa riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt
työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta. Näyttötutkinnon perusteissa on
määritelty ammattitaito työelämässä tarvittavina osaamisvaatimuksina. Tutkinnot
rakentuvat osista, jotka vastaavat itsenäisiä työkokonaisuuksia.
Ammattitaito ja osaaminen voidaan määritellä useilla eri tavoilla. Helakorven (2000, 36)
mukaan ammatillinen osaaminen muodostuu ammatissa tarvittavista tiedoista ja taidoista
sekä henkilön persoonallisuuspiirteistä, joita perimä ja sosiaalinen toimintaympäristö
muokkaavat elämän aikana. Hätönen (2007, 21) lisää osaamisen määrittelyyn myös kyvyt
joustaa, mukautua ja arvioida sekä omaa että muiden toimintaa. Osaamista käytetään
luonnollisesti muissakin elämänalueissa kuin ammatissa toimiessa. Siksi tässä yhteydessä
osaamista pidetään yläkäsitteenä, ammattitaitoa ja asiantuntijuutta sen alakäsitteinä.
Osaaminen ja sen alakäsitteet eivät ole staattisia, vaan muovautuvat koko ajan ihmisen
kokemuksen kautta. Helakorven mukaan (Kuvio 2) osaamisen ja ammattitaidon perustana
on kyvykkyys. Kyvykkyys on seurausta peritystä lahjakkuudesta ja toisaalta koulutuksen ja
kokemuksen kautta opitusta. (Helakorpi 2009.)
9. 8
2.2 Matkailukoulutuksen painopistealueet ja opetussuunnitelman modulointi
Uudessa opetussuunnitelmassa on otettu huomioon joustavaa hakeutumista edistäviä
toimia muun muassa laajentamalla ja yhdistämällä opintojaksoja isompiin kokonaisuuksiin,
moduleihin ja tuomalla työssäoppimista lisää opintojaksoihin.
Matkailukoulutuksen painopistealueina on näyttötutkintojärjestelmän periaatteiden
mukaisesti joustavuus ja asiakaslähtöisyys. Näyttötutkinnoissa ammattitaito osoitetaan
työelämässä riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai
muun toiminnan kautta. Näyttötutkinto suoritetaan osoittamalla tutkinnon perusteissa
edellytetty ammattitaito ensisijaisesti aidoissa työelämän tuotanto- ja palvelutilanteissa.
(OPH, 2014.)
Koulutusta kehitettäessä näen tärkeänä myös matkailun trendien jatkuvan seuraamisen,
jotta koulutuksen ajantasaisuus ja laatu voidaan taata. Ajankohtaisia trendejä seuratessani
olen huomannut kaksi vastakkaista trendiä; yhtäältä matkailua ohjaavat humaanit arvot ja
nostalgian kaipuu, luonnon läheisyys ja ympäristön kunnioittaminen. Toisaalta taas nopea
teknologian kehittyminen ja sen soveltaminen kaikissa matkailuprosessin vaiheissa sekä
taloudellinen hyödyntäminen ohjaavat matkailuteollisuuden kehittämistä. Matkailuosaajan
ammattitaitovaatimuksena voidaan pitää muutoksessa mukana pysymistä myös siltä osin,
että osataan toimia samoin tietoteknisin ratkaisuin ja samoissa sosiaalisen median
foorumeissa kuin asiakkaammekin. Suomalaisista noin 70% oli vuonna 2011 ostanut
10. 9
tuotteita verkkokaupasta ja tärkeimmäksi matkainspiraation lähteeksi on tutkimusten
mukaan noussut internetin hakukone (Sauvolainen, 2011).
Aiempi opetussuunnitelma oli tehty aiempien tutkintojen perusteiden mukaisesti ja se oli
suunnattu sovellettavaksi nuorten opetussuunnitelmaperusteiseen koulutukseen. Uusi
opetussuunnitelma noudattelee v. 2009 laadittuja valtakunnallisia tutkinnon perusteita ja
on räätälöity aikuisten näyttötutkintoperusteiseen koulutukseen, jonka taustalla on
näyttötutkintojärjestelmä.
Tutkinnon osien järjestys ja aikataulu:
Kuvio 2. ILOn matkailualan opetussuunnitelman tutkinnon osat. ( Mansikka, 2012)
Tutkinto ja siihen valmistava koulutus koostuvat yhteisestä ja valinnaisista osioista.
Matkailun asiakaspalvelu ja matkailupalvelujen toteuttaminen ovat tutkinnon yhteisiä osia,
jotka suoritetaan, mikäli aiemmin hankittua osaamista ei ole tunnistettu
henkilökohtaistamisessa ja tunnustettu tutkintotoimikunnan toimesta. Muut opintojaksot
ovat kaikille valinnaisia opintoja, joista valitaan henkilökohtaisen opintosuunnitelman
mukaan tutkintoon suorittamiseen tarvittava määrä opintojakso moduuleita. Myös
paikallisesti tarjottavat tutkinnon osat suunniteltiin vastaamaan tämän hetkistä
todellisuutta. Paikallisesti tarjottaviin tutkinnon osiin tuotiin myös hankkeen tavoitteiden
mukaisesti enemmän kansainvälisyyttä ja venäjän kieli- ja kulttuuriopintoja.
Metsähallituksen kanssa yhdessä kehitetty Pyhä-Luosto kansallispuisto-opas vakiinnutti
paikkansa paikallisesti tarjottavissa tutkinnon osissa 5 opintoviikon mittaisena
Matkailualan
asiakaspalvelu
20 ov.
Matkailupalvelu
jen
toteuttaminen
30 ov.
Markkinointi-
viestintä
10 ov.
Tuotteistami
nen
10 ov.
Yrittäjyys
10 ov.
Paikallisesti
tarjottavat
tutkinnon
osat
10 ov.
11. 10
opintojaksona. Pyhä-Luosto kansallispuisto-opas koulutus arvioidaan näyttönä
opastuspalvelujen kriteereiden mukaisesti, mutta hyväksytty / hylätty asteikolla. Tämä
siksi, koska kansallispuisto-opas koulutus on kaikille avoin opintokokonaisuus ja siitä ei ole
erikseen tutkintotilaisuutta vaan ko. opintojakson hyväksytysti suorittaneille haetaan
osaamisen tunnustamista tutkintotoimikunnalta. Valmistavassa koulutuksessa
opetusmenetelminä kaikissa tutkinnon osissa käytetään lähiopetusta, etä- ja verkko-
opetusta, tieto- ja viestintätekniikan sekä sosiaalisen median sovelluksien aktiivista
hyödyntämistä.
Matkailukoulutukseen haettiin ja toivottiin entistä enemmän myös joustavuutta. Joustavaa
hakeutumista edistämään suunnittelin non-stop aloitusmallin, joka räätälöitiin
matkailusesonkien mukaisesti. Nonstop tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että valmistavaan
koulutukseen ja tutkintoa suorittamaan on mahdollista tulla missä tahansa koulutuksen
vaiheessa eikä aikuisen oppijan tarvitse odottaa perinteisen mallin mukaista lukukauden
tai –vuoden vaihtumista. Non-stopmallista matkailukoulutusta on sovellettu matkailun
ohjelmapalvelujen, hotellivirkailijan ja matkaoppaan ammattitutkintojen sekä matkailualan
perustutkinnon valmistavan koulutuksen sisältöihin aikuisen oppijan tarpeet ja toiveet
huomioiden.
Yksittäisiä moduuleita voidaan tarjota yritysmyyntinä matkailualan yrittäjille ja yksittäisille
matkailualan ammattilaisille osaamisen päivittämis- ja täydennyskoulutuksena. Moduloitu
koulutus yhdistää eri tutkintoihin suuntautuvat opiskelijat, alan ammattilaiset sekä
työnantajaedustajat jo koulutuksen aikana, auttaa saavuttamaan laajan näkemyksen
matkailualasta sekä luomaan verkostoja yli toimialojen. Opetuksen suunnittelussa ja
toteutuksessa on sovellettu yhteistoiminnallista, prosessioppimisen mallia, jossa
ongelmaperustainen pedagogiikka toimii oppimistavoitteiden määrittämisen ja
mielekkäiden yhteisten tiedonhankintakokonaisuuksien, ratkaistavien ongelmien
taustavaikuttimena.
Moduulimallinen non-stopkoulutus on matkailualan ammatillisiin tutkintoihin valmistavaa
monimuotokoulutusta, jota ohjataan myös verkkopedagogisin metodein. Kunkin moduulin
sisältö on kuvattu lyhyesti tässä mallissa tutkinnon perusteiden sisältöä noudattaen,
käytäntöön sovellettavuus ja ajankohtaiset painopisteet huomioiden. Moduulit
muodostavat kokonaisuudessa koko tutkinnon valmistavan koulutuksen sisällöt tutkinnon
osittain, mutta jokainen moduuli on mahdollista irrottaa omaksi oppimiskokonaisuudeksi.
12. 11
2.3 Opintojaksojen verkkopedagoginen suunnittelu
Laatumestarikoulutuksen aikana kehittelin myös uusia toimintatapoja, joissa hyödynsin
verkkopedagogiikka ja yhteisöllistä oppimista. Kehittämiskohteeksi valitsin matkailualan
perustutkinnon, matkailupalvelujen tuottajakoulutuksen opintojakson, erityisesti
markkinointiviestinnän opintokokonaisuuden 10 ov. markkinatutkimuksen 2 ov., opinnot,
joiden ka toteutus on ollut kokonaisuudessaan verkko-opintoina. Verkko-opinnoiksi tämä
opintojakso on valikoitunut lukuvuoden jaksotuksen vuoksi ja sen takia, että opiskelijoilla
on keväisin matkailualan sesongilla pitkä työssäoppimisjakso jonka vuoksi lähiopetus ei
tule kyseeseen koska opiskelijat ovat töissä tai työssäoppimassa. Opintojaksolla on ollut
yksi lähiopetuspäivä jolloin työskentely-ympäristö, opintojakson sisältö, tavoitteet ja
arvioinnin kriteerit on esitelty ja toimivuus kokeiltu käytännössä. Aiemmin
markkinatutkimuksen opintojakso on suoritettu Optimassa. Olen laatinut
keskustelualustan, jossa on tehtäviä ja viikoittain vaihtuvia keskustelun aiheita. Opiskelijat
latasivat omia tehtäviään verkkoympäristöön ja niistä käytiin keskusteluja.
Haluaisin nyt kokeilla aiemmin esiteltyä markkinointitutkimuksen opintojakson toteutusta
toisella tavalla verkko-opetuksen asiantuntijoiden avulla. Markkinointitutkimuksen
opintojakson ajankohta on suunniteltu olevan 17.3.- 6.4. joten suunnittelu ja opintojakson
päivittäminen oli aloitettava heti. Aiemmin toteutetussa opintojaksossa kommentoinnille
annettiin kaksi viikkoa aikaa, jotta kaikki ehtisivät tehdä työn ohella tehtävät,
kommentoinnit. Kommentoinnissa halusin saada opiskelijat antamaan reilusti palautetta
toisten tehtäville, mikä onnistuikin hyvin ja keskusteluja käytiin minimiä enemmän myös
facebookissa ja opintojakson jälkeenkin. Optima-alusta sai sen sijaan ja saa edelleenkin
negatiivista palautetta opiskelijoilta sen jäykkyyden ja navigointipolkujen
monimutkaisuuden takia, joten tilausta muulla tavoin toteutettavalle opintojaksolle sen
takia on. Varsinkin aikuisopiskelijat, jotka opiskelevat työn ohessa turhautuvat
oppimisympäristöjen vaikeaselkoisuuteen ja antavat palautetta.
Haluaisin käyttää enemmän verkkopedagogisia menetelmiä ja erilaisia sovelluksia
kokeilemalla rohkeasti jotain itselle uutta sekä oppia uusia menetelmiä. Tavoitteet ja
sisältö on valtakunnallisen opetussuunnitelman mukainen ja osittain valmiina pieniä
päivityksiä lukuun ottamatta. Suunnittelin, että voisin luoda wiki ympäristön, jossa
13. 12
osallistujat tuottavat yhdessä materiaalia, rakentavat tietoa ja oppivat
markkinointiviestinnän lisäksi myös kriittistä medianlukutaitoa kun ladattuja aineistoja
voidaan yhdessä tarkastella ja arvioida. Fokus opetuksessa siirtyisi tällä tavoin enemmän
opiskelijoille, minä ohjaisin tiedon rakentelua, seuraisin keskustelua ja kommentointia
taustalla, mutta aina tarvittaessa auttaisin. Matkailuala kasvavana kansainvälisenä
palvelualana antaa mielenkiintoisia, erilaisia näkökulmia myös maailmanlaajuisten
ilmiöiden tarkasteluun, jolloin voidaan päästä myös oppiainerajat ylittävään oppimiseen;
ilmiöpohjaiseen oppimiseen.
Mallina ja ohjenuorana työskentelyyn minulla oli verkko-opetuksen suunnittelun vaiheet ja
verkko-opetuksen tähtimalli. (kts.kuvat) Matkailualan opiskelijoilla on työskentelyn
tarvittavat valmiudet: yhteydenpitoon on oma salainen facebook-ryhmä, google- kalenteri
aikatauluihin ja oppimisen reflektointiiin blogit myös käsitekarttaohjelmia olen käyttänyt
opetuksessa. Wiki- työskentely tulee ainoana uutena asiana kaikille opiskeltavaksi. Wiki-
työskentelyyn ja wiki- työtilan perustamisen suunnittelu on seuraavana haasteena.
Kuva 1. Verkko-opetuksen suunnittelun vaiheet. Pönkä 2013
14. 13
Kuva 2. Esimerkki tähtimallista. Pönkä 2013
Kehittämistyöstä hyötyvät minun itseni lisäksi opiskelijat, jotka toivoakseni pitävät
enemmän tämän tyyppisestä työskentelystä kuin aiemmin Optimassa toteutetusta
enemmän perinteisestä verkkokurssista kommentointipakkoineen. Välilliseksi
hyödynsaajaksi nimeäisin oppilaitoksen. Oppilaitoksessa on tällä hetkellä kaksi opettajaa
itseni lisäksi, jotka käyttävät sosiaalisen median sovelluksia opetuksessaan kuka missäkin
määrin ja kokeilevat joskus uuttakin; menetelmiä ja työskentelytapoja, myös Optima
ympäristö on valtaosalle ihan outo. Oppilaitos hyötyy kaikilla tasoilla jos/ kun palautteet
uusista kokeiluista ovat positiivisia niin ehkä muutkin opettajat rohkaistuvat kokeilemaan
uutta ja soveltamaan työskentelytapoja omiin opintojaksoihin.
Oppilaitoksessa opiskelevat opiskelijat ovat toivoneet palautteiden mukaan jo vuosia uusia
opetusmenetelmiä vanhojen rinnalle. Nykyaikana opiskelijatkin äänestävät jaloillaan, jos
opetus on vanhanaikaista ja joustamatonta, ei valita oppilaitosta opiskelupaikaksi
vaihtoehtoja kun on maailma pullollaan. Oppimisympäristöön, -menetelmiin ja
työskentelytapoihin sekä koulun hengen luomiseen panostamalla; opiskelijat viihtyvät,
henkilöstö viihtyy ja oppilaitoksen vetovoimaisuus hyvänä, opiskelijoita kuuntelevana
oppilaitoksena kasvaa. Taloudellisesti ajatellen hyvä verkko-opetusympäristö ja siinä
toteutettava opintojakso voi olla ilmaiseksi ladattava, toimiva sovellus, joka ei sido paljon
rahaa eikä henkilöstöä. Hyvin onnistuessaan verkkokurssi voidaan myydä myös
ulkopuolelle tai esim. Kemijärven lukiolle, jolla on koulutustarjontaa myös ammatillisella
15. 14
puolella ja jotka ovat jo ilmaisseet kiinnostusta matkailualan opintoja ja opintojaksoja
kohtaan.
Kehittämistyö lähti käyntiin erilaisiin wiki- oppimisalustoihin tutustumisella ja omalla
valinnalla. Minua kiehtoo ajatus oppimisesta yhteisöllisinä prosesseina, wiki rakentuu kuin
ihmisen ajatus, ensin on itu, sitten siihen liittyy seuraava, seuraava ja seuraava ja
vähitellen kehkeytyy hahmo, joka on alati avoin uusille liitoksille.
Valintaani vaikutti helppokäyttöisyys, uusien kommentointien näkyvyys alustalla ja
taloudellisuus toisin sanoen valittavan wikialustan tuli olla ilmainen. Ohjeita wikialustan
tekemiseen löysin http://peda.net/veraja/kotka/vinkkiverkko/tools/opas/wikispaces
sivustolta, jossa oli videoklippejä ja selkeää ohjeistusta wikin perustamiseen. Näillä ohjeilla
perustin ILONmapawikin : http://ilonmapawiki.wikispaces.com/markkinointitutkimus
Kirjoitin materiaalia: kurssin esittelyn, markkinointitutkimuksen sanastoa,
internetmarkkinoinnin ABC. ja kutsuin opiskelijat mukaan wikityöskentelyyn. Ohjeistus
kehui myös projektin suunnittelutoimintoa, joten perustin opintomatkan suunnittelua varten
myös sivuston. Minusta wikialusta ei ollut kovin hankala käyttää, blogialustoja jos osaa
käyttää teknisesti; osaa myös wikialustankin. Aikaa perehtymiseen ja suunnitteluun käytin
8 tuntia, katsoin kaikki videoklipit ja luin ohjeet sekä kokeilin erilaisia toimintoja. Osallistuin
myös Digivallankumouksen verkkokurssien suunnittelu webinaariin 20.3. 1, 5 tuntia, josta
sain myös hyviä, käytännöllisiä vinkkejä kurssien suunnitteluun. Oppilaitokselle siis riittäisi
minimissään yhden työpäivän resurssointi jonkun opintojakson verkkopedagogisten
ratkaisujen uusiin kokeiluihin. Itse tein pohdintaa lukuun ottamatta suunnittelun ja kokeilut
vapaa-ajallani.
Alun perin ajatuksena oli, että opiskelijat olisivat pystyneet itsenäisesti ilmoittautumaan
opintojaksolle ja kirjoittamaan wikialustalle työssäoppimisjakson aikana. Heti alkumetreillä
saatuani kutsut lähtemään kävi selväksi, että jotkut opiskelijoista pitivät aivan liian
haasteellisena ja vaikeana alkaa opiskella uutta oppimisympäristöä; varsinkin kun töissä ja
top- paikoilla on kiireellisin sesonki päällä ja päivät venyvät pitkiksi. Koska aikataulutus
antoi myöten päädyinkin muuttamaan loppukevään suunnitelmaa ja jaksotusta siten, että
ehdimme ryhmän kanssa yhdessä käydä wikin ohjeistus läpi lähiopetustunneilla 28.4. alk.
ja luoda ryhmät sekä sopia työskentelyn pelisäännöt, jonka jälkeen wikityöskentely
aloitetaan. Näin ollen ehdimme rauhassa yhdessä perehtyä wikin ohjeistuksiin ja luoda
yhdessä ilonmapawikista hyvä ja yhteistoiminnallinen oppimisympäristö.
16. 15
Moduloidussa mallissa yhteistoiminnallisuutta esiintyy erityisesti verkko-oppimisympäristöä
hyödyttävässä yhteisessä tekemisessä; projektitöitä tehdään joko yksin tai ryhmissä ja
näin tuotetut työt jaetaan kaikille avoimessa keskustelufoorumissa. Yhteistoiminnallinen
malli madaltaa kynnystä itse- ja vertaisarviointiin, jota voidaan hyödyntää ammatillisen
osaamisen jatkuvan kehittämisen ja laadun takaamisen menetelmissä.
3 PALVELUMUOTOILU AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA
3.1 Palvelumuotoilu
Palvelumuotoilu on tullut tutuksi käsitteenä 1990-luvulta lähtien. Palvelumuotoilu on
tutkimus- ja osaamisala, joka on kehittymässä palvelujen suunnitteluun ja innovointiin
muotoilulähtöisillä menetelmillä. Tärkeintä palvelumuotoilussa on palvelunkäyttäjä.
Palvelumuotoilu määrittelee muotoilun toiminta-alueen tuotantokeskeisyydestä
kokemusten, prosessien ja systeemien suunnitteluun. Palvelumuotoilun lähtökohtana
toimii ajatus siitä, että useammat ihmiset käyttävät parempia palveluita enemmän, ja ovat
myös valmiita maksamaan niistä enemmän (Tuulaniemi 2011, 29). Palvelun kehittäminen
ja suunnittelu on erilaista ja verrattain haastavampaa kuin tavaroiden suunnittelu (Koivisto
2007, 42). Koivisto (2007, 43) on erilaisia palveluprosessin suunnittelumalleja yhdistämällä
onnistunut kiteyttämään ansiokkaasti palvelusuunnittelun päävaiheet: ideointi ja ideoiden
karsinta, projektin käynnistys, palvelukonseptin suunnittelu, palvelumallin laadinta,
palvelun käyttöönotto ja testaus sekä palvelun lanseeraus.
Tuulaniemi on sen sijaan nimennyt palvelumuotoiluprosessin osat seuraavasti: määrittely,
tutkimus, suunnittelu, tuotanto ja arviointi. Tuulaniemen kuvaamaa palveluprosessia
voidaan hänen mukaansa käyttää täydessä mitassa, kun suunnitellaan uutta palvelua.
Olemassa olevan palvelun kehittämiseen prosessikuvausta voidaan käyttää soveltavasti.
(Tuulaniemi 2011, 127–129.)
17. 16
3.2 Palvelumuotoilun sovellukset opetuksen kehittämisessä
Moduloidussa mallissa yhteistoiminnallisuutta esiintyy erityisesti verkko-oppimisympäristöä
hyödyttävässä yhteisessä tekemisessä; projektitöitä tehdään joko yksin tai ryhmissä ja
näin tuotetut työt jaetaan kaikille avoimessa keskustelufoorumissa.
Yksilöllistä oppimista ei kuitenkaan jätetä huomiotta aikuisen aikuiskoulutuksessa.
Yksilöllisyyden huomioiminen oppimisessa tarkoittaa aikaisemman osaamisen
huomioimista ja arvostamista oppimisprosessissa sekä henkilökohtaisten tarpeiden
mukaista ohjausta, esimerkiksi auttamalla aikuista valitsemaan sopivat ja tarpeelliset
moduulit tukemaan juuri hänen oppimistaan. Tutkintotavoitteisessa koulutuksessa yksilön
taustat ja tarpeet huomioivista toimista käytetään nimitystä henkilökohtaistaminen, mikä
pitää sisällään yksilön huomioimisen koko koulutuksen ajan hakuvaiheesta koulutuksen
päättymiseen ja jatkosuunnitelman tekemiseen. Tutkijat mm. Nylund 2013 toteaa
henkilökohtaistamisen olevan itse asiassa koulutuksen palvelumuotoilua
asiakaslähtöisesti.
Service BluePrinting - kaavio on prosessikuvaus, jossa visuaalisin keinoin
havainnollistetaan palveluprosessin eteneminen vaiheittain. Sen tarkoitus on selventää
miten asiakas kokee palvelun. BluePrinting kohdistaa huomion analysointia ja kehittämistä
tarvitseviin kohtiin palvelussa. Se havainnollistaa hetket, jolloin asiakkaan kokema laatu
todentuu ja havainnollistaa mahdolliset epäonnistumiset palveluprosessissa. Kaavio
esittää samanaikaisesti kuvauksen eri tahojen toiminnoista ja asiakkaan kokeman
palveluun liittyvistä asioista. BluePrinting -kaavion tarkoituksena on kuvata palveluprosessi
siten, että kaikki asianosaiset ymmärtävät palveluprosessin samalla tavalla. Service
BluePrinting -kaavio on erittäin hyödyllinen apuväline muotoiltaessa palvelua (Ojasalo,
Ojasalo 2008, 158 - 163; Zeithaml, Bitner, Gremler 2006, 267, Bitner, Ostrom & Morgan
2008, 87- 89.) Asiakaspalvelu on noussut tutkimuksissa koko matkailumaakuvan
kantavaksi sisällöksi. Matkailun edistämiskeskuksen ylijohtaja Jaakko Lehtonen
(henkilökohtainen tiedonanto 14.06.2012) nosti esille matkailun asiakaspalvelijan
koulutuksessa tärkeäksi osa-alueeksi asiakaspalvelun tarkastelun isona kokonaisuutena.
Lehtosen esittelemien matkailijatutkimusten mukaan suomalaisten taidoissa ja tiedoissa ei
18. 17
ole moittimista, mutta asiakaspalveluasenteessa, käytöstavoissa ja ulkoisen
toimintaympäristön siisteydessä olisi parantamisen varaa.
Matkailuosaajien matkailumaakuvaa vahvistavan asiakaspalvelun ehdotetaan perustuvan
palvelumuotoilua noudattelevaan mallinnukseen, joka kuvataan alla olevassa kuviossa
(kuvio 3 ).
Matkailuosaajien palvelumuotoiltu asiakaspalvelu
Maailma on globaali, elämä on lokaali!
• Vastuullinen ammattilainen huomioi ekologisen, ekonomisen ja
sosiokulttuurisen kestävyyden + turvallisuuden ja eettisen toiminnan
• Jaetaan tietoa ja tehdään töitä yhdessä = lisäarvoa omaan työhön
Kuvio 3. Matkailuosaajien palvelumuotoilu asiakaspalvelu. Nylund 2013
3.3. Palvelumuotoilun uudet mahdollisuudet
Tarinallistaminen on palvelumuotoilua parhaimmillaan. Matkailualan ammattilaiset tietävät
että tänä päivänä pelkät palvelut eivät riitä. Meidän on tuotettava asiakkaillemme entistä
kokonaisvaltaisempia ja merkityksellisempiä palvelukokemuksia. Matka ja matkustaminen
Miltä matkailu-
osaaja
näyttää ?
Miten
matkailuosaaja
viestii?
Mitä
matkailuosaaja
kertoo?
Miten
matkailuosaaja
toimii?
Miten
matkailuosaaja
tekee yhteistyötä?
19. 18
ovat tarkoittaneet alun pitäen seikkailua ja tutkimusta ympäristössä, josta on vähän tietoa
ja paljon luuloja. Matkailija on pitänyt aistinsa avoinna matkan kaikissa vaiheissa,
havainnoinut, tulkinnut ja tehnyt päätelmiä. Hän on nähnyt outoja asioita ja tapoja, joutunut
korjaamaan monia ennakkoluulojaan ja muuttamaan käsityksiään. Matkallaan hän on
oppinut paljon ihmisiltä ja ihmisistä mutta myös itsestään, suhteestaan ympäristöön ja
maailmaan. Matkailija myös tietää, että kotiin palattuaan hänen odotetaan kertovan
matkastaan, sillä muutkin haluavat tietää ja oppia. Parhaimmillaan matkailijan opastaja on
tarinan kertoja, joka hyvällä kertomuksella vangitsee kuulijaryhmän huomion, kohtaa
heidät ryhmänä ja yksilöinä sekä johdattaa osallistumaan ja kokeilemaan asioita ja toimia,
joista kertomus on rakennettu. (Poikela, Poikela. 2012.)
Tarina on enemmän kuin hyvän kertojan esitys. Osalliset huomioonottavasta tarinasta
muotoutuu ryhmäkertomus, jonka matkalaiset jakavat keskenään ja myötäelävät sen
vaiheet. Syntyy halu kokeilla ja kokea asioita, joista tarinassa kerrotaan.
Kuvio 1.Opastajan osaamisen koko kuva (Poikela, E. & Poikela, S. 2010
Myös palvelun elämyksellisyyttä ja kokemuksen arvoa asiakkaalle voidaan lisätä
tarinallistamisen avulla. Tarinalla luodaan palveluun punainen lanka eli juoni.
Tarinankerrontaa ja tarinallistamista opetetaan matkailualan opiskelijoille jo opintojen
20. 19
alusta lähtien ja tarinankerrontaa opiskellaan ammattiopinnoissa muun muassa
kansallispuisto-opas koulutuksessa.
Palvelutarinoilla kerätään tietoa yrityksen asiakkaista. Asiakkaat kuvaavat kokemuksiaan
tarkasti kirjoitetun tarinan avulla. Tarina voidaan myös pyytää kertomaan suullisesti.
Palvelutarinassa kuvataan miten asiat liittyvät toisiinsa sekä ajallisesti että paikallisesti.
tarina kertoo asiakkaan odotuksista, toiveista, ihastuksista sekä mahdollisista
pettymyksistä. Palvelutarinat ovat usein yhdestä kolmeen sivun mittaisia kuvauksia
yrityksen ja asiakkaan kohtaamisesta. Strandvik on luonut palvelutarina-menetelmän jossa
tarinoissa on viisi T:tä: Tavoite, tilanne, tunne, teot, tulos. Ajallisesti tarinoissa kuvataan
aikaa ennen, kohtaamisissa sekä jälkeen tilanteen. (Strandvik, & Nyman 2010.) Ne tukevat
päätöksentekoprosessia, joka on aina omakohtainen, kuvitteellinen kertomus ja
kirjoitetaan koetun idean pohjalta. Kertomuksen järjestelmällinen ja vaiheittainen arviointi
ja kriittiset kysymykset lisäävät tarinan luotettavuutta.
4 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TYÖELÄMÄYHTEISTYÖ
4.1 Palvelu- ja kehittämistehtävä
Opetusministeriö on asettanut ammatillisen koulutuksen tehtäväksi kehittää oppilaitosten
ja työelämän välistä yhteistyötä. Koulutuksen ja työelämän välisellä yhteistyöllä on
tarkoitus ratkaista ikärakenteen muutoksista johtuva työvoimapula, estää koulutuksen
keskeyttämistä sekä lisätä koulutuksen työelämävastaavuutta ja nuorten sijoittumista
työelämään valmistumisen jälkeen. (Opetusministeriö 2007a, 20.)
Ammatillisen koulutuksen suosio on elänyt vahvaa nousukautta viimeisten vuosien aikana.
Koulutuksen suosion kasvun takana on ollut nähtävissä ammatillisen koulutuksen laadun
kehitys, työmarkkinoiden voimakas nousukausi ja ennen kaikkea työelämän kiinnostus
tasavertaisena kumppanina kehittää erilaisia ammatillisen koulutuksen mahdollisuuksia
vastata kasvavaan kysyntään. Kehitys on asettanut vaatimuksia myös henkilöstön
työelämäosaamisen kehittämiselle ja henkilöstön työelämäosaamisen kehittäminen ja
ylläpito on noussut entistä merkittävämpään asemaan (Koli 2009, 63).
21. 20
Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2011 tekemässä selvityksessä
opettajankoulutuksesta Suomessa ammatillisen koulutuksen kehittämisen keskeiseksi
painopisteeksi on koulutuksen työelämälähtöisyyden vahvistaminen. Perustan koulutuksen
laadulle ja vaikuttavuudelle luovat koulutuksen työelämäyhteydet ja opiskelun kytkeminen
aitoihin työympäristöihin. Ammatillisessa koulutuksessa turvataan opetushenkilöstön
mahdollisuudet osallistua määräajoin työelämäjaksoille. Lisäksi ammatillisen koulutuksen
kasvanut vetovoima on lisännyt taustaltaan, oppimisvalmiuksiltaan ja
opintomenestykseltään erilaisten opiskelijoiden määrää. Opiskelijoiden joukossa on sekä
huippuosaajia että erityisen tuen tarpeessa olevia opiskelijoita. Tämä lisää tarvetta
rakentaa opintopolkuja yksilöllisten tarpeiden ja lähtökohtien samoin kun työelämän
erilaistuvien osaamistarpeiden pohjalta. (Selvitys opettajankoulutuksesta 2011, 39.)
Ammatillisten oppilaitosten on ollut mahdollista hakea hankerahoitusta työelämän
erilaisten yhteistyömuotojen kehittämiseen painopisteenä alueellinen ja alakohtainen
kehittäminen. Globalisaation ongelmana on sen alueellisesti arvaamaton kohdentuminen.
Parhaiten globaalissa kilpailussa selviytyvät sellaiset alueet, joilla on riittävästi
monipuolista yritystoimintaa ja osaamista ja joilla on hyvä ja toimiva fyysinen
infrastruktuuri. Myös suurten keskusten lähialueet ja ydinmaaseudun alueet, joissa
onnistutaan hyödyntämään globalisaation ohella kasvavaa lähiruoan, matkailun ja
bioenergian arvostusta ja mahdollisuuksia, menestyvät. Selkeimmät uudet kasvualat
löytyvät palveluista. Kasvusektoreita ovat myös luonnonvarojen käyttöön, kuten
kaivostoimintaan ja bioenergiaan sekä hyvinvointiteknologiaan liittyvät alat. Niillä kaikilla
on suuri merkitys myös useille aluekeskusten ulkopuolisille alueille (Työ- ja
elinkeinoministeriö 2010, 79.)
Tätä TYKE rahoitusta oppilaitokset ovat voineet hakea vuodesta 2012 lähtien,
valitettavasti TYKE hankkeetkin ovat tulleet tiensä päähän ja tämä vuosi on viimeinen
vuosi jolloin TYKE rahaa voi hakea. Itä-Lapin ammattiopistossa on painopisteeksi otettu
pohjoisen luonnon raaka-aineiden hyödyntäminen oman kulttuurin pohjalta omaleimaisiksi
tuotteiksi ja palveluiksi elintarvike-, kauneudenhoito- ja virkistys- sekä matkailualojen
tarpeisiin. Kuviossa 4. mallinnetaan tämän vuoden TYKE hankkeen toimintaa.
22. 21
4.2 Syvennetty yhteistyö ja erilaiset toimintamuodot
Ammatillisen opettajan yksi tärkeimpiä tehtäviä on kouluttaa opiskelijoita työelämään.
Vaikka oppilaitoksessakin voidaan valmentaa työelämän vaatimaan ammattitaitoon,
todellisen työelämän kanssa tehtävä yhteistyö eri muodoissaan on olennainen osa
oppimisprosessia. Opettajien, työpaikkaohjaajien ja opiskelijoiden omien havaintojen
mukaan työssäoppimiskokemukset ovat olleet erittäin merkittäviä opintojen saralla.
Yhteistyö laajasti työelämän kanssa auttaa opettajia ammatillisella puolella ylläpitämään
omaa ammatillista osaamistaan. Tutustuminen, jopa "työharjoittelut" työelämässä,
opetettavan ammattialan parissa, edesauttavat opettajaa omassa työssään. Ammatillisen
opettajan työssä jatkuvana haasteena on teorian ja käytännön integrointi.
Kun muutostahti on vain kiihtynyt viime vuosina, ratkaistavaksi syntyy haasteellinen yhtälö:
miten on mahdollista pitää opetus ja opettajan osaaminen ja tiedot ajan tasalla, kun
oppilaitos toimintaympäristönä ei kuitenkaan voi olla täysin työelämää vastaava.
Tuotekehitys-
tila
Hautomo
Luonnon
raaka-
aineet
Yritykset
Työssäoppi
-minen
Aikuis- ja
täydennys-
koulutukset
LUONTO
HoReCa
Kauneudenhoito
Kone- ja metalli
Matkailu
Luonto- ja
ympäristöala
Puuala
Sosiaali-ja
terveysala
Rinnakkaistoimiala
t
Yritysten
osaamisen
kartoitus-
kehittämistarpeet
Tuotekehityspalvel
ut
Hautomon palvelut
Koulutuksen
palvelut
Yrityskontaktit, yritysten kehittäminen ohjauksessa ja arvioinnissa
työssäoppimisen järjestäminen,
tavoitetyöt, projektit,
Airi Pirttijärvi-Virtanen 2014.
23. 22
Opettajien irrottautuminen koulutuksiin ja työelämään ei ole aina helppoa eikä voi olla
ainoa keino haasteen ratkaisemiseksi. (Majuri 2009, 89.)
Ammatillisen opettajan keskeinen osaamisalue on oman substanssinsa tunteminen ja
kyseessä olevan koulutusalan työelämän tuntemus, jotta koulutus voidaan suunnata
mahdollisimman reaaliseen käytäntöön. (Vertanen 2002, 235.) Keskeisessä asemassa
työelämäyhteistyön kehittämisessä ovat ammatin opettajat. Opettajan työnkuva muuttuu
opetuksen suunnittelijasta oppimismahdollisuuksien suunnittelijaksi. Tulevaisuudessa
ammatillisen opettajan työssä korostuvat dynaamisuus, joustavuus, kehittymishalu ja
verkostoitumisen taidot. Opettajan odotetaan kehittävän omaa alaansa saumattomassa
yhteistyössä työelämän kanssa. Uusien ammattilaisten kouluttamisen lisäksi opettajan
tulisi ennakoida työelämän tarpeita ja toteuttaa yritysten tarpeista kumpuavaa yritys- ja
alakohtaista koulutusta.
Opettajan tehtävään nivoutuu jo nyt, mutta myös tulevaisuudessa, säännöllisiä
työelämäjaksoja sekä erilaisia työelämälähtöisiä projekteja yritysten kanssa. Teemme
oppilaitoksessa aktiivista yhteistyötä muiden ammattialojen kanssa esimerkiksi työelämän
toimeksi antamat palvelu, - ja tuote-kehitysprojektit. Moniammatillisuus korostuu
matkailualan työtehtävissä, siksi matkailualan ja luonto- ja ympäristöalan tutkinnon
suorittajat tekevät myös yhdessä yrittäjälähtöisiä tuotekehitys- ja palveluprojekteja oppien
laaja-alaisesti molemmista ammattialoista keskeisiä työtehtäviä ja työn kehittämistä sekä
hyödyntäen toistensa osaamista.
Syvennettyä yhteistyötä miettiessä kannattaa pohtia verkostosuhteitaan, haluaa jäsentää
niitä selkeämmin hallittavaksi kokonaisuudeksi. Keiden kanssa edetään strategiseen
kumppanuuteen, keiden kanssa tehdään löyhempää yhteistyötä? Mikä olisi yrityksen oma
verkostoitumistaktiikka, mitä verkostoitumisella haetaan? Mistä saisi eniten kilpailuetua?
Yritysverkoston strateginen kehittäminen työkirja luettelee syitä miksi yrityksen kannattaa
satsata resursseja syvennettyyn yhteistyöhön ja strategiseen kumppanuuteen:
Yksittäisellä yrityksellä on liikeidea, jonka toteuttamiseen se tarvitsee kumppaneita, joilla
on sen omaa osaamista täydentävää osaamista. Miten löytää sopivat kumppanit ja
muodostaa verkosto? Miten arvioidaan omaa sekä kumppanien
verkostoitumiskyvykkyyttä? Miten tehdä verkostoyhteistyöstä houkuttelevaa, miten
tunnistaa verkostoitumisen mahdollisuuksia yhdessä?
24. 23
On löydetty sopivat kumppanit verkostoon, mutta yhteistyöneuvotteluihin tarvitaan tukea ja
runkoa– Miten löytää yhteiset strategiset toimintalinjat? Mitä kaikkea verkostostrategiassa
kannattaa ottaa huomioon?
Verkoston asiakas ulkoistaa toimintojaan ja verkoston pitäisi pystyä toimittamaan
suurempia tuote- ja palvelukokonaisuuksia. Miten vastataan asiakastarpeisiin verkostona?
Miten verkoston kokoonpanoa, työnjakoa ja osaamista pitää kehittää? Miten saisi
verkoston toimimaan yhä enemmän asiakaslähtöisesti?
Verkostossa on tunnistettu verkostomaisen toiminnan tuomat kilpailuedut, mutta miten
kehitystyötä voi tehostaa? Miten viedä kehitystyötä eteenpäin käytännössä ja millaisia
asioita missäkin vaiheissa kannattaa huomioida? Mitä kaikkea verkoston kehittäminen
pitää sisällään? Miten verkoston toiminta ja kehitystyö organisoidaan? (Valkokari,
Hakanen, Airola, 2007.)
Tein laatumestarikoulutuksen voimaa vertaisarviointiin osiossa kehittämishankkeen, jossa
selvitettiin työelämäyhteistyön laadunhallintaa asiakkuuksien johtamisen näkökulmasta.
Hankkeen tarkoituksena on vertailla MTI:n ja Itä-Lapin ammattiopiston työelämäyhteistyö-
ja kumppanuusyhteistyökäytänteitä, arvioida organisaatioiden hankkeiden toimintamalleja
ja mahdollisuuksia laaja-alaisen työelämäyhteistyöverkoston luomiseen sekä osaamisen
yhdistämiseen. Arvioitavana MTI/ RAMK Hyvinvointimatkailun ja sen osaamisen
edistäminen eurooppalaisena yhteistyönä – hanke. Projektipäällikkö Mari Vähäkuopus ja
Itä-Lapin ammattiopisto, hanketoimijat: luonnonvara-alan opettaja,luonnonvarahankkeen
koulutuksen kehittäjä Anu Tossavainen, projektisihteeri Marjo Hautala, hankkeiden
hallinnointi itsearvioinnin osalta sekä Kaisa Mansikka ko. hankkeen hallinnointi ja toteutus,
tiedon analysointi ja viestittäminen. Haastattelin ILON hanketoimijoita ja teetin heillä
itsearvioinnin CAF, osio 4:n kumppanuudet ja resurssit arviointikriteereiden mukaisesti.
Vertaisarvioinnissa sovelletaan CAF:n arviointikriteereiden kumppanuudet ja resurssit
osiota soveltuvin osin. Vertaisarviointi lähtee liikkeelle Itä-Lapin ammattiopiston
hankehenkilöstön suorittamasta itsearvioinnista. Itsearvioinnin tulosten perusteella
nostetaan esille kehittämiskohteita, joita voidaan MTI:n ja RAMK:n hanketoimijan kanssa
yhteistyössä kehittää.
25. 24
Arvioitavan hankkeen toimijan haastattelu tehtiin RAMK:ssa projektipäällikön
työhuoneessa 9.12. klo10.30 alkaen. Lähetin arviointikriteerit ja CAF:n kohdan aiemmin
sähköpostilla kaikille haastateltaville tehtäväksi.
Haastattelukysymykset nousivat hankkeen tavoitteen ja tarkoituksen mukaisista
kehittämistä vaativista asioista itsearvioinnin jälkeen. Itsearvioinnista nousi esille
työelämäyhteistyön kehittäminen ja yhteistyön vakiinnuttaminen ja toimijoiden
sitouttaminen.
En lähettänyt haastattelukysymyksiä ennalta, vaan ne käytiin haastattelussa keskustellen
läpi. Neljänteen kysymykseen saatiin täysin riittävä vastaus keskustelun kuluessa ja
alussa tapahtuvan hyvinvointimatkailuhankkeen esittelyn aikana, joten sitä ei erikseen
analysoitu. Raportointi koostuu vastauksista taulukossa ja lyhyestä kommentoinnista millä
asteella CAF:n erinomaisuuden kriteeristöllä toiminnan on arvioitu olevan.
Haastattelukysymyksistä on taulukoitu hyviä käytänteitä, kehittämisehdotuksia ja
suosituksia omien hankkeiden tarpeita silmällä pitäen. Kehittämisehdotukset esiteltiin Itä-
Lapin ammattiopiston hankehenkilöstölle.
Haastattelukysymykset:
1.Miten työelämäyhteistyön laatua seurataan ja dokumentoidaan?
2.Mitä keinoja käytätte asiakkaiden ja sidosryhmien aktivoimiseen?
3.Miten osaamisen kehittämisen toimenpiteet näkyvät henkilöstön osaamisena?
4.Miten työelämäedustajat osallistuvat oppimisympäristöjen kehittämiseen?
Tavoiteena oli nostaa esiin työelämäyhteistyön kehittämiseen liittyviä tekijöitä ja
mahdollisuuksia.
Tulokset,Tuloksia hyödynnetään omassa hanketoiminnassa ja tulevissa hankkeissa .
1.Miten työelämäyhteistyön laatua seurataan ja dokumentoidaan?
Arvioinnit:
ILON arvioinnista nousee esille prosessien alkuvaihe, jolloin toimintatapa on vasta
käyttöönotettu, ymmärretty sen tarkoituksenmukaisuus tehtävän kontekstiin, mutta
suunnitelmallisuus ja dokumentointi puuttuvat.
Ramkissa ja MTI:ssä tehdään jo oikeita asioita ja arvioidaan niitä, mutta dokumentaatio on
puutteellista ja/tai se on hajallaan. Työelämäyhteistyötä tehdään hankkeen osatoteuttajien
26. 25
kanssa ja huomion arvoista on toiminnan suunnitelmallisuus toteutettaessa bencmarking
matkoja.
Hyviä käytänteitä: Kehittämisehdotuksia: Suosituksia:
Bencmarking matkojen
suunnitelmallinen
toteuttaminen, matkalle
lähtijöiden hyvä
ohjeistaminen.
Matkan osanottajat valitaan
osatoteuttajien joukosta
aidosti ammatillisen
osaamisen perusteella
pitäen silmällä koko ajan
hankkeen tavoitteet ja
tarkoitus.
Matkaraportti, matkan
toteuma, asiantuntijat
peilaavat ja reflektoivat
osaamistaan. Osallistujat
miettivät omat
kehityskohteensa ja niitä
käsitellään myös yhdessä.
Hyviksi todettujen käytänteiden kirjaaminen
ja jakaminen muillekin hanketoimijoille.
Benchmarkattavista kohteista vaihdetaan
kumppanin kanssa informaatiota etukäteen,
jotta benchmarking-vierailulla päästään
toiminnan esittelystä ja yleisluontoisen
informaation jakamisesta
tarkoituksenmukaisempaan ja
syvällisempään vertailuun.
matkoilla on huomattu, että kaivataan
enemmän lappilainen- paikallinen vertailua
ja näkökulmaa asiantuntijanäkökulman
sijasta.
Vertailukohteista hankitaan
tietoa taustatutkimuksella ja
haastatteluilla
benchmarkattavan
organisaation toiminnasta
vastaavien kanssa.
Ideoiden kirjaaminen ylös
heti. Tiedot jäsennellään
esityslistoiksi, matriiseiksi
tms. joihin benchmarking-
vierailun yhteydessä
palataan.
4.2 Asiakkaiden ja sidosryhmien kuuleminen ja aktivointi
Arviointiasteikko
Erinomaisuuden tunnusmerkki 0 1 2 3 4 5
a) Työelämäkumppanit osallistuvat hankkeiden suunnitteluun.
b) Työelämäkumppanit osallistuvat arvioinnin kehittämiseen.
c) Työelämäkumppanit osallistuvat hankehenkilöstön osaamisen
kehittämisen suunnitteluun.
27. 26
d) Työelämäkumppanit osallistuvat yhteisten, alaan liittyvien
tilaisuuksien ja tapahtumien suunnitteluun.
e) Työelämän edustajilta kerätään säännöllisesti palautetta ja sitä
hyödynnetään alan opetuksen ja muun toiminnan kehittämisessä
2.Mitä keinoja käytätte asiakkaiden ja sidosryhmien aktivoimiseen?
Arvioinnit:
ILON arvioinnista nousee esille kahdenlaista näkökantaa, riippuen työnkuvasta. Viestintä oppilaitoksen
sisällä on puutteellista. Asiakkaiden ja sidosryhmien aktivointityö ja sitouttaminen on alkuvaiheessa.
Sidosryhmäyhteistyö on aloitettava heti ja koko henkilöstö on otettava mukaan toimintaan.
Ramkissa ja MTI:ssä tehdään jo oikeita asioita ja arvioidaan niitä, mutta dokumentaatio on osin puutteellista
ja tieto on hajallaan. Osallistujien oppimisprosessin ja oppimisen syvempään reflektointiin on kiinnitettävä
vielä huomiota.
Hyviä käytänteitä: Kehittämisehdotuksia: Suosituksia:
Bencmarking matkat
aktivoivat kumppaneita
Kumppanuusklubi, johon
kutsutaan mukaan
sidosryhmiä, annetaan
ajankohtaista infoa
toiminnasta.
Osallistujat/ opettajat
kertovat
osallistumisestaan
opekahveilla, kokouksissa
( varataan aikaa tälle ja
annetaan arvo
osallistujalle tätä kautta)
Hanke antaa
toimeksiantoja
henkilöstölle ja
sidosryhmille-
kaikki kokevat saavansa
hyötyä omaan
toimintaansa.
Benchmarkkausta tekeville vapautetaan
aikaa ja resursseja heidän normaalista
työstään niin, että he voivat osallistua
täysivaltaisesti menetelmän kaikkiin
vaiheisiin ja raportoida niistä.
Jos tämä ei ole mahdollista, niin
prosessiin palkataan ulkopuolinen
konsultti, jolle asetetaan selkeä
tulosvastuu. ( asiantuntijapalvelut)
Oppimisprosessiin vaikuttaa
oppimisympäristön lisäksi myös ne tavat
joilla tietoa välitetään; ovatko tilanteet
vapaamuotoisia vai strukturoituja,
ryhmätyöskentelyä vai itsenäistä
oppimista, luentomaisia vai
keskustelutilaisuuksia.
Benchmarking on omaehtoinen
oppimisprosessi, jossa
vuorovaikutuksella ja havainnoinnilla
on iso rooli.
Tiedon jakamiselle ja
vastaanottamiselle on luotava
sellaiset puitteet, että oppija pystyy
itsenäisesti jäsentämään,
sisäistämään ja soveltamaan
sitä jatkossakin.
Benchmarkingin
kaltaisessa vuorovaikutteisessa
oppimisprosessissa sosiaalisilla
tekijöillä on myös suuri vaikutus;
millaiset vuorovaikutustaidot
osallisilla on, miten he suhtautuvat
toisiinsa ja näkevät oman
asemansa.
28. 27
4.3 Periaatteiden selkeys ja resurssien kohdentaminen suhteessa tavoitteisiin
Arviointiasteikko
Erinomaisuuden tunnusmerkki 0 1 2 3 4 5
a) Alan työelämäyhteistyötä ohjaavat yhteiset periaatteet.
b) Alan työelämäyhteistyön vastuut on kiinnitetty asianmukaisesti.
c) Työelämäyhteistyöhön liittyvät prosessit on mallinnettu, kuvattu ja
ohjeistettu.
d) Työelämäyhteistyöhön liittyvä aineisto on helposti kaikkien toimijoiden
saatavilla.
e) Työelämäyhteistyön tavoitteita ja henkilöstön roolia kirkastetaan sekä
esimiesten että henkilöstön kehityskeskusteluiden yhteydessä.
f) Työelämäyhteistyön merkitystä ja tavoitteita tuodaan esiin opiskelijoiden
valmennuksessa.
Arvioinnit:
ILON arvioinnissa nousee esille monitasoista näkökantaa, riippuen työnkuvasta. Viestintä on puutteellista.
Alkuvaihe, jolloin toimintatapa on vasta käyttöönotettu, ymmärretty sen tarkoituksenmukaisuus tehtävän
kontekstiin, mutta suunnitelmallisuus ja dokumentointi puuttuvat. Haastattelussa tulee kuitenkin esille
hanketoiminnan hyvä yrittäjäyhteistyö ja – verkosto.
Ramkissa ja MTI:ssä tehdään jo oikeita asioita ja arvioidaan niitä, mutta dokumentaatio on puutteellista ja
tieto on hajallaan.
Hyviä
käytänteitä:
Kehittämisehdotuksia: Suosituksia:
etsitään hyviä
käytänteitä ja
vertaillaan
niiden
toimivuutta
Toiminnan arviointi tehdään
kokonaisvaltaisesti niin, että siihen
osallistuu organisaation kaikki
toimintayksiköt. Näin voidaan hahmottaa
millä tavoin eri toiminnot vaikuttavat
toisiinsa ja missä todelliset puutteet ja
heikkoudet piilevät.
Arviointi tehdään ensin yksilötasolla
(arviointilomakkeet ja kehityskeskustelut) ja
Osallistava arviointi luo edellytykset
tehokkaalle muutosprosessille sillä:
Mikäli suorittavan tason henkilöstö itse
tunnistaa näitä kehittämisen kohteita, se
todennäköisesti myös sitoutuu
kehittämistoimintaan voimakkaammin kuin
tilanteessa, jossa kehittämisen kohteista
päättää esimerkiksi organisaation johto.
(Kulmala 1999, 171)
29. 28
sitten tiimissä (fokusryhmät ja työpajat),
missä luodaan vuorovaikutuksella asioiden
välille siltoja ja uusia
näkökulmia.
4.4 Osaamisen kehittäminen
Arviointiasteikko
Erinomaisuuden tunnusmerkki 0 1 2 3 4 5
a) Työelämäyhteistyön suunnittelussa on otettu huomioon henkilöstön osaamisen
kehittämisen tavoitteet.
b) Työelämäkumppanit osallistuvat osaamisen kehittämistä koskevan suunnitelman
laadintaan.
c) Alan opettajat osallistuvat työelämän kanssa toteutettavaan hanketoimintaan.
d) Henkilöstön osallistuminen työelämäyhteistyöhön edistää alan kansain-
välistymistä.
e) Alan johtoryhmä kerää ja käsittelee säännöllisesti työelämäyhteistyötä koskevia
tuloksia ja kehittää niiden pohjalta henkilöstön osaamista.
f) Organisaatio jakaa hyviä käytäntöjä, vertaillee ja vertailukehittää toimintaansa
kumppaneiden kanssa.
3.Miten osaamisen kehittämisen toimenpiteet näkyvät henkilöstön osaamisena?
Arvioinnit:
ILOssa toimintatapa arvioidaan olevan suunniteltua, mutta järjestelmällisyys toiminnassa on puutteellista.
Osaamiskartoitukset olisi hyvä tapa kartoittaa henkilöstön kehittymistarpeet. Henkilöstön osaamisen
kehittäminen jää myös alkuvaiheen tasolle, jos tietoa kerätä ja analysoida
. Hanketoimintaan osallistetaan työelämäedustajia mukaan.
30. 29
Ramkissa ja MTI:ssä tehdään jo oikeita asioita ja arvioidaan niitä, mutta dokumentaatio on puutteellista ja
tieto on hajallaan.
Hyviä käytänteitä: Kehittämisehdotuksia: Suosituksia:
Tiedon jakaminen ja
analysoiminen
Vertailukehittäminen,
henkilöstön osaamisen
tukeminen
syvemmän reflektiotason
saavuttaminen omasta
osaamisesta ja oppimisesta,
esim. matkan jälkeen sovittuna
aikana tehty reflektio oppimisesta.
osaamisen kartoittaminen
käytänteiden kirjaaminen ja
dokumentointi
kehityskeskustelut käyntiin ja
osaamiskartoitukset
Perustetaan benchmarking-tietokanta, jolla
vähennetään paperityötä ja helpotetaan
tiedon jakamista.
Tietokannan tulee olla sellainen, että sinne
on helppo päivittää uutta ja samaten etsiä
vanhaa tietoa.
Tietokanta toimii seuraavien
kehityshankkeiden pohjamateriaalina ja
yleisenä vertailutyökaluna alan toimijoille.
Esim. näin :BENCHMARKING
AMMATILLISESSÄ KEHITYKSESSÄ
Koetko, että työsi on entistä vaativampaa
tai vastuullisempaa?
Miksi?
Muuttuuko/uudistuuko työnkuvasi
jatkuvasti?
Onko se monipuolisempaa?
Millälailla?
Tarvitaanko työssäsi lisää asiantuntijuutta?
Millaista?
4.5 Oppimisympäristöt, niiden turvallisuus ja ergonomisuus
Arviointiasteikko
Erinomaisuuden tunnusmerkki 0 1 2 3 4 5
a) Oppimisympäristöjen kehittämistä ohjaavat yhteiset periaatteet ja ohjeet.
b) Oppimisympäristöjen kehittämisen tavoitteet on sovittu strategisten
kumppaneiden kanssa solmitussa sopimuksessa.
c) Työelämän edustajat osallistuvat alan oppimisympäristöjen kehittämiseen.
d) Oppimisympäristöjen turvallisuuteen ja ergonomiaan liittyvät roolit ja vastuut ovat
selkeät kaikille toimijoille.
31. 30
e) Työelämän edustajat osallistuvat alan oppimisympäristöjen turvallisuuden ja
ergonomisuuden kehittämiseen.
f) Työelämältä kerätään säännöllisesti palautetta oppimisympäristöjen
kehittämiseen liittyen.
Muuta työelämäyhteistyöhön liittyvää:
Benchmarkkauksen toteuttaminen edellyttää järjestäjältä projektityöskentely- ja resurssienhallintataitoja sekä
hyvää viestintä- ja yhteistyökykyä. Järjestäjän työ painottuu prosessin alkuvaiheisiin, mitkä ovat menetelmän
kannalta myös ne kriittisimmät.
Järjestäjän tulee perehtyä riittävän hyvin benchmarkkaajien lähtökohtiin ja kehitystarpeisiin, jotta hän voi
valita oikeat benchmarking kohteet. Hänen on myös tunnettava hyvin alan käytännöt ja trendit sekä osattava
hyödyntää kontaktejaan ja erilaisia lähteitä monipuolisesti löytääkseen sopivat benchmarking-kumppanit.
Tunnistetut vahvuudet: Tiedon merkitys organisaatiolle on nykyään yhä useammin suurempi
kuin taloudelliset voimavarat, markkina-asema tai käytössä oleva teknologia. Tietoa voidaan tarkastella
organisaation tärkeimpänä voimavarana, jolla on yhteyksiä työsuorituksiin. Työntekijät tarvitsevat tietoa
kyvykkyytensä kehittämiseksi. Kaikki oppiminen perustuu yksilön, tiimin tai organisaation kykyyn käsitellä
tietoa ja jalostaa sitä. (Kulmala 1999, 57).
4.3 Yritysten sparraus
Sparrauksen synonyymeinä on käytetty termiä coaching sekä suomenkielistä
vastinetta (johtajuus-/yritys-)valmennus. Myös Hirvihuhta käyttää kirjassaan Coaching
– Valmenna ja sparraa menestykseen kaikkia mainittuja termejä (Hirvihuhta 2006).
Ajatus yritysten sparraustoiminnan aloittamisesta on virinnyt tämän kevään aikana
työelämäyhteistyössä ja työssäoppimisen ohjaus – ja arviointikäynneillä myös
tutkintotilaisuuksien arviointikokouksissa kolmikanta-arvioinneissa sparraustoiminnan
aloittaminen on tullut pariin kertaan puheeksi. Yrityksissä ei usein ole aikaa tai resursseja
monimutkaisten ja aikaa vievien tutkimusten tekemiseen. Kun tieto on tuotu lähelle, ja se
on helposti sovellettavissa ja saatavissa, helpottaa se yritysten tulevaisuustyöskentelyä
siltä osin, kun se liittyy tiedon saamiseen. Tieto kohtaa kuitenkin jos monenmoista estettä,
kun sitä muutetaan käytännön toimiksi. Vaikka itse tieto tulisi yrityksiin edullisesti tai
ilmaiseksi, sen muuttaminen käytännön toimiksi voi tulla kalliiksi.
Tulevaisuuden ennustamisen matkailualalla tekevät haastavaksi se, että ala kuuluu niin
monien eri asioiden vaikutuspiiriin. Matkailualan kehitykseen vaikuttavat muun muassa
muoti-ilmiöt, sää, valuuttakurssit, luonnonkatastrofit, taloudellinen tilanne ja
32. 31
turvallisuusasiat. (Goodwin 2008, 35.) Alttius vaihtelulle merkitsee matkailuyrittäjille
epävarmuutta, minkä vuoksi kaikin puolin toimiva ennakointi on matkailuelinkeinolle
elintärkeää. Hiltusen (2010, 25) mukaan vakiintuneet tiedonhankintatavat, kuten heikkojen
signaalien ja olemassa olevien trendien tarkkailu, ovat menestyvän organisaation kannalta
tärkeitä. Toimijoiden osallistumista voivat rajoittaa asenteet ja aika.
Hirvihuhtaa mukaillen sparrausprosessin rakentamisessa voidaan vaiheet jakaa
1) Osapuolten kartoitukseen
2) Valmennuksen sisältöön
3) Tavoitteisiin
4) Väliarviointiin ja korjauksiin
5) Loppuarviointiin.
Sisällöllisesti valmennuksessa on syytä ottaa huomioon muun muassa ajanjakso, jolla
tapaamiset toteutetaan, sekä yksittäisten tapaamisten lukumäärä ja kesto, tavoitteet,
arvioinnit ja salassapitoasiat. (Hirvihuhta 2006, 27–29.) Kuviossa alla näkyvät
valmennuksen osapuolet, jotka voidaan nähdä myös hankkeessa toteuttavissa
sparrausprosesseissa. Valmentajan rooli voi vaihdella suoria ohjeita antavasta konsultista
fasilitaattoriin, joka toimii työskentelyn mahdollistajana, käynnistäjänä tai prosessin
ohjaajana (Hirvihuhta 2006, 41–51). Hankkeessa sparraaja on fasilitaattorin roolissa, eli
hän huolehtii tilanteen etenemisestä antaen valmennettavien olla tilanteessa pääosassa.
33. 32
Hirvihuhdan (2006, 35) mukaan väliarvioinnin tekemistä voidaan helpottaa muutamalla
perustavaa laatua olevalla kysymyksellä.
1. Ovatko tapaamisissa käsitellyt teemat sinulle tärkeitä?
2. Onko valmentaja ymmärtänyt sanomasi?
3. Ovatko alkuperäiset tavoitteet lähempänä kuin aiemmin?
4. Miten toimintaa voisi parantaa?
Sparrausprosessissa kaikki tilaisuudet eivät ole samanlaisia, eikä niiden tarvitsekaan olla.
On kuitenkin seikkoja, jotka on otettava huomioon tilaisuuksien suunnittelussa, jotta
tasalaatuisuus säilyisi koko prosessin ajan. Sparraus on hyvä kytkeä alueeseen, jotta se
ei jää vain sarjaksi irrallisia tilaisuuksia. Työelämäyhteistyössä on huomattu osaamisen
kartoituksissa ja kysellyissä toiveita tarpeita järjestää sparrausta asiakaspalveluun;
viestintään, myyntiin ja markkinointiin, tuotteistamiseen ja liiketoiminnan suunnitteluun eri
vaiheissa. Myös sparraus työpajoja järjestämällä ja yhdistelemällä eri teemoja on
mahdollista saada aikaan yhteisöllistä oppimista. Myös työelämän edustajien
hyödyntämistä opiskelijoiden ohjaamisessa tulisi hyödyntää entistä enemmän.
Oppilaitoksessa, jossa pääosa opiskelijoista suorittaa yrittäjyyden opinnot 10 opintoviikon
mittaisina, voitaisiin kokeneita yrittäjiä hyödyntää opiskelijoiden liiketoimintasuunnitelmien
ohjaamisessa.
34. 33
5 POHDINTA
Opettaja joutuu pohtimaan valitsemiensa opetusmenetelmien lisäksi myös opetuksen
suuntaa. Opettajan työhön kuuluukin monia muita ammatteja voimakkaampi tarve oman
toiminnan motiivien ja päämäärien eettiseen pohdintaan ja arviointiin. Eettisten
periaatteiden taustalla vaikuttavat arvot, joiden selvittäminen ja tiedostaminen auttavat
vaikeiden valintojen tekemistä. Jokaisella työtä tekevällä ihmisellä on käsitys työnsä
tarpeellisuudesta, sen taustalla olevista arvoista ja osuudesta kokonaisuudessa. Meillä
kaikilla on siis eräänlainen oma ajatusmallimme työstämme. Tämä on käyttöteoria.
Tiedostava analyysi oman toiminnan perustasta ja omaksutuista toimintatavoista on
käyttöteorian ydin. Käyttöteoria elää ja muuttuu sitä mukaa, kun kokemus työstä lisääntyy,
tai kun luemme kirjoja tai kouluttaudumme. Ennen kaikkea se kehittyy reflektiivisessä
(itsearvioivassa) vuorovaikutuksessa omassa työyhteisössä. Tällainen arvopohjainen
tiivistys itselle omasta työstä auttaa jäsentämään toimintaa ja keskittymään oleelliseen.
Siksi jokainen opettaja tarvitsee oman käyttöteorian. Samasta syystä myös jokainen
opettajayhteisö tarvitsee oman käyttöteoriansa, toiminta-ajatuksen. (Luukkainen 2004,
310.)
Sydänmaanlakka (2009, 26) toteaa tiedon olevan nykyisessä uudenlaiseen
teknologiaan ja toimintatapoihin nojaavassa yhteiskunnassamme tärkeintä pääomaa.
35. 34
6 LÄHTEET
Design-Based Research Collective 2003. Osoitteessa:
http://64.94.241.248/rivercityproject/documents/dedeICLS04.pdf
Goodwin, P. 2008. A quick tour of tourism forecasting. Foresight. The international journal
of applied forecasting. 2008/10. Osoitteessa
http://www.forecasters.org/pdfs/foresight/free/Issue10_Goodwin.pdf
Hirvihuhta, H. 2006. Coaching – valmenna ja sparraamenestykseen. Helsinki: Tammi.
Koivisto, M. 2007. Mitä on palvelumuotoilu? Muotoilun hyödyntäminen palvelujen
suunnittelussa. Lopputyö. Taideteollinen korkeakoulu. Osoitteessa
http://www.palvelumuotoilu.fi/clientdata/file/Lopputyo_TaM_MikkoKoivisto_2007.pdf
3.5.2011
Koli, A. 2009. Työelämäkumppanuudet ammatillisen koulutuksen elinehtona. Teoksessa:
Laitinen-Väänänen, S., Nurminen, R., Pylkkä, O. & Turpeinen, V.(toim.). Osaamisen
markkinoilla. Ajatuksia ammatillisen opettajan työhön. Jyväskylä: Jyväskylän
ammattikorkeakoulu.
Kulmala, Juhani, 1999. Benchmarking ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen toiminnan
kehittämisen välineenä. Tampere: Tampereen Yliopisto.
Leino, A-L., Leino, J. (1989). Kasvatustieteen perusteet. Helsinki: Kirjayhtymä
Leppilampi, A., Piekkari, U. (1998). Nappaa nipusta – aikuisopiskelua
yhteistoiminnallisesti. Lahti: Aike
Majuri, M. 2009. Työssäoppiminen. Teoksessa: Ammatillisen opettajan käsikirja. Helander,
Jaakko (toim.). Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, ammatillinen
opettajakorkeakoulu.
Matkailustrategia (2010). Suomen matkailustrategia 2020. Neljä hyvää syytäedistää
matkailutoimialojen kehittymistä. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Osoitteessa
:http://www.tem.fi/index.phtml?s=2548.
MEK (2004). Matkailumaakuva päämarkkinamaissa. Yhteenveto.
(Matkailualanverkostoyliopisto). Matkailun edistämiskeskus julkaisuja A: 140.
Menetelmäpolkuja humanisteille 2011.
Nylund, A. (2003). Matkalla moduulien maailmaan – lähtökuopissa. Hotellivirkailijan ja
matkailun ohjelmapalvelujen ammattitutkinnon opiskelijat. Opinnäytetyö. Hämeen
ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu.
OPETUSHALLITUS. 2014. Näyttötutkinnot. Osoitteessa: http://www.oph.fi/nayttotutkinnot
Poikela, E. (2012) Tarinamestari- opastaja matkalaisen kohtaamisen taito.
36. 35
Sauvolainen, N. (2011). Google Finland Oy – hakukonemarkkinointi suunnan näyttäjänä.
Mitä tulevaisuus Luentomateriaali alan yleistä materiaalia hyväksi käyttäen. SKÅL
International ry:n Globaali On-line markkinointi ja sen tulevaisuus –seminaari. Helsinki
19.10.2011.Selvitys opettajankoulutuksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011.
Sydänmaanlakka, P. 2009. Jatkuva uudistuminen. Luovuuden ja innovatiivisuuden
johtaminen. Helsinki: Talentum.
Tanttu, A. 2006. Työelämäjaksot ammatillisen opettajan osaamisen ylläpitäjinä.
Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kokeva
Start -hanke.
Tehtävä Suomelle. Maabrändivaltuuskunnan loppuraportti 25.11.2010. osoitteesta
http://www.maakuva.fi
Tribe, J. (2009). Philosophical Issues in Tourism. Teoksessa J.Tribe (toim.), Philosphical
issues in Tourism (s. 3–21). Bristol: Channel View
Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Hämeenlinna: Talentum.
Turpeinen, V. 2009. Ammatillinen osaaminen, asiantuntijuus ja huippuosaaminen.
Teoksessa: Laitinen-Väänänen, S., Nurminen, R., Pylkkä, O. & Turpeinen, V. (toim.).
Osaamisen markkinoilla. Ajatuksia ammatillisen opettajan työhön. Jyväskylä: Jyväskylän
ammattikorkeakoulu.
Valkokari,K. Hakanen, K., Airola, M. Yritysverkoston strateginen kehittäminen. Työkirja.
Julkaisija VTT. Painopaikka Edita Prima Oy, Helsinki 2007.
Vertanen I. 2002. Ammatillinen opettajuus vuonna 2010. Toisen asteen ammatillisen
koulutuksen opettajan työn muutokset vuoteen 2010 mennessä. HAMK & AKTK -julkaisuja
6/2000.
Vuojärvi, H., Eriksson M. J., & Ruokamo, H. (2012). Designing Pedagogical Models for
Tourism Education: Focus on Work-Based Mobile Learning. International Journal of Mobile
and Blended Learning, 4(3), 53-67.
Åhlberg, M. 1997. Jatkuva laadunparantaminen korkealaatuisena oppimisena. Joensuun
yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia N:o 68.
7 LIITTEET
