LAPE-muutosohjelman työpajan 14.11.2016 esitys, Maaret Vuorenmaa, erikoistutkija, THL.

1. 14.11.2016 1
Lasten, nuorten ja perheiden
osallisuus palveluissa
Maaret Vuorenmaa

2. Esityksen sisältö
• Mitä osallisuudella tarkoitetaan?
• Mitä lasten ja nuorten osallisuuden toteutumisesta tiedetään
ja miten sitä voi vahvistaa?
• Mitä vanhempien osallisuuden toteutumisesta tiedetään ja
miten sitä voi vahvistaa?
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 2

3. Mitä osallisuus yleisesti on?
• Osallisuudessa on kysymys kuulumisesta johonkin, vaikuttamisesta
asioiden kulkuun ja vastuun ottamista seurauksista
• Liitetään yksilön sisäisiin voimavaroihin ja oman elämän omistajuuteen
• Pidetään oleellisena yksilön hyvinvoinnille ja terveydelle
• Voidaan nähdä syrjäytymisen vastavoimana
• Osallisuus toteutuu eri tasoilla: omassa elämässä, omien asioiden
käsittelyssä, yhteisiin asioihin vaikuttamisessa, yhteiskunnassa
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 3

4. 14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 4
Valtasuhdeaikuisenjalapsenvälillä
Yksityisyys-yhteisöllisyys
Lasten, nuorten (ja aikuisten) osallisuus
…on mukaan ottamista heitä koskevaan päätöksentekoon, heidän
kuulemistaan ja huomioon ottamistaan
(Turja 2011)

5. Miksi lasten ja nuorten osallisuus on tärkeää?
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 5
• Lapsen oikeuksien toteuttaminen
• Laillisten velvollisuuksien täyttäminen
• Palvelujen ja päätöksenteon parantaminen
• Lasten/ nuorten taitojen edistäminen
• Lasten/ nuorten voimaannuttaminen ja itseluottamuksen
lisääminen
• Lasten/ nuorten suojeleminen
• Voidaan tukea lasten ja nuorten valmiuksia osallistua ja
kantaa vastuuta omista ja yhteisistä asioista
• Yhteistyöllä kunnan, erilaisten järjestöjen ja muiden
tahojen kanssa vaikuttamistoimintaa voidaan vielä
laajentaa ja kehittää entisestään nuorten valmiuksia ja
kiinnostusta toimia yhteiskunnassamme
Mukaillen: Sinclair 2004, Turja 2011

6. Toisaalta lasten (ja nuorten) osallisuuden
kaksijakoisuus
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 6
• Missä asioissa lapsi tulisi nähdä osaavana ja pätevänä toimijana?
• Milloin lapsi tarvitsee huoletonta lapsuutta sekä aikuisen hoivaa ja
suojelua?
• Kritiikkiä lasten osallisuutta kohtaan:
– Lasta suojelevaa: Lapset eivät kykene, eikä heidän tarvitse kyetä,
kantamaan vastuuta tavalla, jota osallisuus edellyttää. Lapsilta
vaaditaan muutenkin liikaa.
– Aikuisen auktoriteettia suojelevaa: Nykypäivän lapset ovat liikaakin
äänessä, heille tulisi asettaa rajoja ja vahvistaa aikuisen
kasvatusvastuuta.
Ø RATKAISUNA osallisuuden tarkasteleminen lapsen omista
lähtökohdista käsin ja osallisuuden näkeminen
vuorovaikutuksellisesti rakentuvana ilmiönä?
Ø Lisäksi osallisuus on aina vapaaehtoista!

7. Mitä tutkimus kertoo lasten ja nuorten
osallisuuden toteutumisesta?
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 7
• Lasten ja nuorten osallisuus nähdään yleisesti tärkeänä ja
tavoiteltavana
• Monenlaiset keinot tukea lasten ja nuorten osallisuutta ovat
vakiintuneet osaksi toimintaa, esim.
– kokoukset, lapsille suunnatut toiminnan arviointilomakkeet,
portfoliokeskustelut, lapsikohtaisten suunnitelmien laatimis- ja
arviointikokoukset, aloitelaatikot jne.
– Vertaissovittelu, oppilaskuntatoiminta ja koulukummitoiminta jne.
(Sinclair 2004, Turja 2011, Kiili 2006, Riihimäki & Sthyr 2010, Rutanen 2012, Roos 2015)

8. Käytännön keinoja tukea osallisuutta on jo
olemassa lukuisia…
Esim. Hyvät käytännöt https://hyvatkaytannot.oph.fi/etusivu
• Osallisuusmato
– auttaa pieniäkin oppilaita hahmottamaan sitä, miten
vaikuttamisprosessi koulussa etenee konkreettisesti sekä
helpottaa omien vaikuttamismahdollisuuksien ymmärtämistä
• Unelmien koulupäivä
– Osallistetaan oppilaita opetuksen suunnitteluun ideoimalla ja
toteuttamalla heidän kanssaan yhdessä unelmien koulupäivä
• Oppilaskuntatoiminnan vuosikello
– laitetaan näkyvälle paikalle koulun seinälle ja siihen laitetaan
esille säännölliset tapahtumat, kokoukset, tempaukset sekä tilaa
uusille ideoille ja ehdotuksille. Vuosikello helpottaa toiminnan
suunnitelmallisuutta, näkyvyyttä ja tiedottamista sekä arviointia.
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 8

9. Toisaalta…
• Osallisuus on usein edelleen vain muodollisia
osallisuustapahtumia
• Lapset ja nuoret eivät tule kuulluiksi nykyisissä käytänteissä riittävästi
vaan arki määrittyy edelleen aikuislähtöisenä
• Suositaan vain tietynlaista osallisuutta ja lapset/ nuoret eivät halua
osallistua niin kuin aikuiset haluavat
• Lapsille ja nuorille annetaan muodollinen mahdollisuus, mutta ei
auteta tarpeeksi vaan heidät jätetään oman onnensa nojaan
• Erilaisissa osallisuusryhmissä mukana on vain niitä, joilla menee
muutenkin hyvin
• Lasten ja nuorten näkemyksiä kyllä kuunnellaan, mutta sitten ne
jätetään huomioimatta
15.11.2016 Esityksen nimi / Tekijä 9
(Sinclair 2004, Kiili 2006, Riihimäki & Sthyr 2010, Turja 2011, Rutanen 2012, Roos 2015)

10. Mitä sitten voisi tehdä?
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 10
Ajankohtainen kysymys lienee se, miten edetä irrallisista
osallisuustapahtumista osallisuuden kulttuuriin?
– ”Muutos alkaa aikuisten asenteista” (Shier 2001)
– Lasten, nuorten ja aikuisten mielipiteiden arvostaminen ja näkeminen
yhtä tärkeinä
– Edellyttää aikuisia kuulemaan ja näkemään lapset ja nuoret entistä
aktiivisempina kumppaneina ja ennakkoluulottomina kanssakehittäjinä
– Aikuisten pitäisi oppia sietämään omaa epävarmuuttaan ja tilanteiden
ennakoimattomuutta
• Luodaan organisaatiokulttuuri, joka tukee osallisuuden kulttuuria
– Luodaan todelliset, arjessa kantavat puitteet
Ø Yhteinen kieli, yhdessä tekeminen, yhdessä vaikuttaminen, yhdessä
päättäminen, yhdessä suunnittelu, yhdessä kehittäminen, yhdessä
arviointi
(Pramling ym. 2003, Akola 2007, Bae 2009, Roos 2015)

11. Entä mitä vanhempien osallisuus on?
• Voidaan yleisesti määritellä prosessiksi, jonka myötä
vanhemmat saavuttavat sellaisia tietoja, taitoja ja
voimavaroja, joiden avulla he pystyvät
– hallinnoimaan omaa perhe-elämäänsä
– vaikuttamaan oman perheensä asioihinsa ja niiden
käsittelyyn
– kehittämään perheille suunnattuja palveluita ja ympäröivää
yhteisöään
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 11
Mukaillen: Koren ym. 1992, Warren ym. 2011

12. Miksi vanhempien osallisuudesta puhutaan eli mitä
hyötyä siitä aikaisempien tutkimusten mukaan on?
Vanhempien osallisuus on ollut yhteydessä:
• Perheiden
– jokapäiväisen arjen hyvinvoinnin kohentumiseen ja kykyyn kohdata
elämänmuutoksia (Liu ym. 2010, Lambard ym. 2013, Martins ym. 2013)
– yhtenäisyyden, toimintakyvyn ja perheenjäsenien välisten suhteiden
kohentumiseen (Gavin ym. 2006, Gorvne 2010, Hansen ym. 2012)
• Vanhempien
– vähäisempiin masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin sekä vanhemmuuden stressiin
(Semke ym. 2010, Gerkensmeyer ym. 2011, Weiss ym. 2012)
– kykyyn etsiä, vastaanottaa ja hyödyntää palveluista saatavaa apua ja tukea
(Denboda ym. 2006, Halme ym. 2014)
– myönteisempään kokemukseen palveluiden saavutettavuudesta ja riittävyydestä
(Denboda ym. 2006, Halme ym. 2014)
• Lapsen
– suotuisampaan kehitykseen (Bourke-Taylor ym. 2009, Bronte-Tinkew ym. 2008, Weiss ym. 2012)
– hoidon jatkuvuuteen ja myönteisempiin hoitotuloksiin (Järvikoski ym. 2013, deMelo ym. 2014,
Zanello ym. 2015)
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 12

13. Mitkä tekijät suomalaisten pienten lasten
vanhempien osallisuuteen ovat yhteydessä?
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 13
• Aineisto kerätty osana THL:n Lasten ja perheiden palvelujen
yhteensovittaminen ja johtaminen –hanketta v. 2009
• Kohderyhmä koostui suomenkielisistä, alle 9-vuotiaiden
lasten äideistä (n = 571) ja isistä (n = 384)
• Osallistujat poimittiin ositetulla satunnaisotannalla
Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä
• Vanhemmat arvioivat osallisuutensa toteutumista
lastenneuvolassa, kouluterveydenhuollossa, päivähoidossa,
esiopetuksessa ja perusopetuksessa
• Aineisto on valikoitunut niin, että se edustaa todennäköisesti
itsensä keskimääräistä osallisemmaksi tuntevia vanhempia.
Valikoitumisen vaikutus yhteydessä oleviin tekijöihin ei
todennäköisesti ole kovin merkittävä.

14. Osallisuutta vahvistavia tekijöitä Osallisuutta heikentäviä tekijöitä
Perhe-elämään liittyvät tekijät
Arjen toimivuus Vanhemmuuteen liittyvät huolet
Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen
onnistuneisuus
Hankaluudet saada apua ja tukea lähipiiriltä
Palveluihin ja palvelujärjestelmään liittyvät tekijät
Riittäviksi koetut vaikuttamismahdollisuudet
oman lapsen palvelutapaamisessa ja oman
kunnan lapsiperheiden palveluissa
Työntekijälähtöinen päätöksenteko oman
lapsen palvelutapaamisissa
Riittäväksi koettu tiedonsaanti oman
kunnan lasten ja perheiden palveluista
Vanhemman omaan lapsuuteen liittyvät tekijät
Omien vanhempien pitkittynyt työttömyys
ja/tai taloudelliset vaikeudet
Omien vanhempien MT-ongelmat
Vakavat ristiriidat lapsuudenperheessä
Äideillä se, että oli ollut lapsuudessaan
koulukiusattu
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 14

15. Keinoja vanhempien osallisuuden
vahvistamiseen
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 15
Vanhemmuuden vahvistaminen ja sosiaalisen tuen saannin
turvaaminen
• Vertaistuki kaikissa muodoissaan
– Vertaisryhmätapaamiset, vertaisryhmät netissä…
– Vanhempien kannustaminen ja tarvittaessa rohkaiseminen osallistumaan
• Ryhmätoiminnot palveluissa
– Esim. ryhmäneuvola

16. Keinoja vanhempien osallisuuden
vahvistamiseen
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 16
Perheiden arjen toimivuuden tukeminen
• Vanhempien rohkaiseminen avun pyytämiseen
• Esim. matalan kynnyksen kunnallinen perhetyö ja
tukihenkilötoiminta
• Eri palveluiden tuottajien yhteistyön monipuolistaminen ja
tiivistäminen
– Työntekijöiden tietoisuus muista palveluista lisääntyy
Ø Mahdollisuus ohjata herkästi vanhempia muiden palveluiden piiriin
paranee
– Palveluiden välinen jatkumo paranee
– Mahdollisuus kehittää siltoja eri palveluiden välille paranee
• Esim. lastenneuvolassa aloittanut perhevalmennusryhmä jatkaa
tapaamisia kansalaisjärjestön ylläpitämässä kahvilassa

17. Keinoja vanhempien osallisuuden
vahvistamiseen
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 17
Vanhempien vaikuttamismahdollisuuksien ja
päätöksentekoon osallistumisen kohentaminen palveluissa
• Vanhempien mukaan ottaminen päätöksentekoon aina, kun
vain mahdollista
– Kokemus kuulluksi tulemisesta oleellista
– Vanhemman huomiointi oman lapsensa asiantuntijana
– Ei odoteta vanhemman olevan aloitteellinen osapuoli, sillä aktiivinen ja
oma-aloitteinen osallistuminen vaatii sellaisia voimavaroja, joista
osallisuutensa heikommaksi kokevalla vanhemmalla on puutteita
• Tarjotaan tietoa, aikaa, mahdollisuus keskustella…
• Tarvittaessa tuetaan, kannustetaan, rohkaistaan mukaan
yhteistyöhön…

18. Keinoja vanhempien osallisuuden
vahvistamiseen
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 18
Vanhempien vaikuttamismahdollisuuksien kohentaminen
palvelujärjestelmässä
• Palveluihin vaikuttaminen luontevaksi osaksi palvelutapaamisia, jotta kaikki
vanhemmat voivat osallistua palveluiden kehittämiseen
– Pyydetään palautetta palveluista, kehittämisehdotuksia jne.
– Palautteen ja kehittämisehdotuksien huomiointi ja käsittely?
• Vanhempien kutsuminen palvelutapaamisten yhteydessä esimerkiksi erilaisiin
asiakastyöryhmiin
• Internet-pohjaisten asiakastyöryhmien ym. kehittäminen ja hyödyntäminen
Vanhempien tiedonsaannin parantaminen alueellisista lapsiperheille
suunnatuista palveluista
• Miten saada yhteen paikkaan ajantasainen tieto kaikista kunnan, yksityisten
palveluiden tuottajien, seurakunnan ja kansalaisjärjestöjen tarjoamista
palveluista?

19. Pohdittavia kysymyksiä
15.11.2016 Esityksen nimi / Tekijä 19
Lasten ja nuorten
osallisuudesta
1. Määrittyykö arki palvelussa
enemmän aikuis- vai
lapsilähtöisenä?
– Miten lapsilähtöisyyttä voisi
edistää?, Miten ja milloin lapsia
kuunnellaan? Mitä lasten
ajatuksille ja ideoille tehdään?
2. Ohjaako toimintaa enemmän
sen sujuvuus ja vaivattomuus
vai lapsen tarpeet ja toiveet?
– Miten voisi yhdistää toiminnan
sujuvuuden ja lasten toiveiden
toteutumisen?
3. Onko palvelussa
osallisuushetkiä vai jatkuvasti
läsnä oleva osallisuuden
kulttuuri?
– Miten osallisuuden kulttuuria
voisi edistää?
Vanhempien osallisuudesta
1. Miten vanhemman osallisuus arkisissa
kohtaamisissa ja palvelutilanteissa
toteutuu?
u Toteutuuko se kaikilla vanhemmilla? Miten
sitä nyt tuetaan? Mitä muuta voisi tehdä?
2. Mitä keinoja vanhemmilla on palveluihin
vaikuttamisessa?
u Miten hyvin vanhemmat tuntevat ne? Miten
omassa työssä voisi lisätä vanhempien
vaikuttamismahdollisuuksia ja -halukkuutta?
3. Millaisia mahdollisuuksia vanhemmilla on
vertaistuen saamiseen?
u Mitä muuta voisi olla? Miten vanhempien
osallistumista voisi lisätä?
4. Miten palveluista tiedottaminen toteutuu?
u Miten hyvin tt itse tuntee palvelutarjonnan?
Miten hyvin vanhemmat tuntevat sen? Mitä
keinoja tiedonsaannin parantumiseen voisi
olla?

20. Lähteet
Ahlholm S. 2014. “Että jokainen lapsi sais osallistua niillä taidoilla, mitä hällä on”. Kasvattajien toiminta lasten
osallisuudessa. Kasvatustieteiden pro gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö.
Akola S. 2007. Lasten osallisuus päiväkodin toiminnassa Suomessa ja Saksassa. Varhaiskasvatustieteen pro gradu –
tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos.
Bae B. 2009. Children’s Right to Participate – Challenges in Everyday Interaction. European Early Childhood Education
Research Journal 17 (3), 391–406, Routledge, USA.
Bourke-Taylor H, Law M, Howie L, Pallant JF. 2009. Development of the Child’s Challenging Behaviour Scale (CCBS) for
mothers of school-aged children with disabilities. Child: Care, Health and Development 36 (4), 491–498.
Bronte-Tinkew J, Carrano J, Horowitz A & Kinukawa A. 2008. Involvement among resident fathers and links to infant
cognitive outcomes. Journal of Family Issues 29 (9), 1211–1244.
deMelo EM, Ferreira PL, de Lima RA & de Mello DF. 2014. The involvement of parents in the healthcare provided to
hospitalized children. The Revista Latino-Americana de Enfermagen 22 (3), 432–439.
Denboba D, McPherson MG, Kenney MK, Strickland B & Newacheck PW. 2006. Achieving family and provider partnerships
for children with special health care needs. Pediatrics 118 (4), 1607–1615.
Gavin L & Wysocki T. 2006. Associations of paternal involvement in disease management with maternal and family
outcomes in families with children with chronic illness. Journal of Pediatric Psychology 31 (5), 481–489.
Gerkensmeyer JE, Perkins SM, Day J, Austin JK, Scott EL & Wu J. 2011. Maternal depressive symptoms when caring for a
child with mental health problems. Journal of Child and Family Studies 20 (5), 685–695.
Gorvine BJ. 2010. Head Start fathers’ involvement with their children. Journal of Family Issues 31(1) 90–112.
Halme N, Kanste O & Perälä M-L. 2014. Lasten ja perheiden palveluiden saavutettavuus ja avun riittävyys –
rakenneyhtälömallin kehittäminen ja arviointi. Hoitotiede 3, 217-230.
15.11.2016 Esityksen nimi / Tekijä 20

21. Lähteet
Hansen JA, Weiisbrod C, Schwartz DD & Taylor WP. 2012. Paternal involvement in pediatric type 1 diabetes: fathers’ and
mothers’ psychological functioning and disease management. Families, Systems and Health 30 (1), 47–59.
Järvikoski A, Härkäpää K, Martin M & Vasari P. 2013. Service characteristics as predictors of parents’ perceptions of child
rehabilitation outcomes. Journal of Child Health Care 19 (1), 106–117.
Kiili J. 2006. Lasten osallistumisen voimavarat : tutkimus Ipanoiden osallistumisesta. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, studies
in Education, Psychology and Social research.
Koren PE, DeChillo N & Friesen BJ. 1992. Measuring empowerment in families whose members have emotional disabilities:
A brief questionnaire. Rehabilitation Psychology, 37, 305–321.
Lambard AM, Jurkowski JM, Lawson HA & Davison KK. 2013. Family ecological predictors of physical activity parenting in
low-income families. Behavioral Medicine 39 (4), 97–103.
Liu C-H, Chao Y-H, Huang C-M, Wei F-C & Chien L-Y. 2010. Effectiveness of applying empowerment strategies when
establishing a support group for parents of preterm infants. Journal of Clinical Nursing 19 (11/12), 1729–1737.
Martins TU, Zerbetto SR & Dupas G. 2013. Empowerment mechanisms used by the family of a child with cleft li and palate to
a resilient path. Ciencia, Cuisado e Saude 12 (3), 494–501.
Piiroinen T. 2007. Ohjaajan opas lasten osallistavien ryhmien ohjaamiseen. Kuunnelkaa meitä –Lasten osallisuushanke 2006-
2007/ Mun vuoro –Lasten osallisuushanke 2009–2011. Saatavana osoitteessa http://www.munvuoro.fi.
Pramling Samuelsson I. 2004. How do children tell us about their childhoods? Early Childhood Research & Practice (ECRP)
6(1).
Puroila A-M. 2002. Kohtaamisia päiväkotiarjessa – Kehysanalyyttinen näkökulma varhaiskasvatustyöhön. Väitöskirja. Oulun
yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta.
Riihimäki E & Styhr A. 2010. Hyvä päiväkodin piha –millainen se on? Lasten kokemuksia oman päiväkodin pihapiiristä.
Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos.
15.11.2016 Esityksen nimi / Tekijä 21

22. Lähteet
Roos P. 2015. Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö.
Räty H, Kasanen K & Laine N. 2009. Parents’ participation in their child’s schooling. Scandinavian Journal of Educational
Research 53 (3), 277–293.
Semke AC, Garbacz A, Kwon K, Sheridan SM & Woods KE. 2010. Family involvement for children with disruptive
behaviors: the role of parenting stress and motivational beliefs. Journal of School Psychology 48 (4), 293–312.
Shier H. 2001. Pathways to participation: openings, opportunities and obligations: a new model
for enhancing children's participation in decision-making, in line with article 12.1 of the United Nations Convention
on the Rights of the Child. Children & Society 15 (2),107–117.
Sinclair R. 2004. Participation in practice: Making it meaningful, effective and sustainable. Children & Society 18 (2),
106–118.
Turja L. 2011. Lapset osallisina – Kohti uuta varhaiskasvatuskulttuuria. Suomen Varhaiskasvatus ry - verkkolehti
Varhaiskasvatus tänään.
Vuorenmaa M. 2016. Äitien ja isien osallisuus perheessä ja lasten palveluissa sekä osallisuuteen yhteydessä olevat
tekijät. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö.
Warren Z, McPheeters ML, Sathe N, Foss-Feig JH, Glasser A & Veenstra-VanderWeele J. 2011. A systemic review of
early intensive intervention for autism spectrum disorders. Pediatrics 127 (5), e1303–e1311.
Weiss JA, Cappadocia C, MacMullin JA, Viecili M & Lunsky Y. 2012. The impact of child problem behaviors of children
with ASD on parent mental health: the mediating role of acceptance and empowerment. Autism 16 (3), 261–274.
Zanello E, Calugi S, Rucci P, Pieri G, Vandini S, Faldella G & Fantini MP. 2015. Continuity of care in children with special
healthcare needs: a qualitative study of family’s perspectives. Italian Journal of Pediatrics 41 (7), 1–9.
15.11.2016 Esityksen nimi / Tekijä 22