5. • Luokitus => kandidaattilista => lupalista –automaatti aineiden valintaan on
liian karkea ja kaukana reaalimaailmasta
• Esim. katalyytit (Natriumdikromaatti), lääkeaineiden valmistus (aproottiset liuottimet)
• Korvaamisen (substituution) merkitys korostuu (vaihtelevia kokemuksia)
• Esim. Parabeenit/MIT (korvaamiseen liittyy usein riski)
• Lupamenettely on raskain (ja yleensä kallein) REACH-menettely
• Vaikeuttaa yleensä EU-yritysten kilpailukykyä maahantuojiin verrattuna
• Turvallisuuden paraneminen vai komiteoiden tiedontarpeiden täyttäminen?
• kyselyt korvaavista aineista (esim. lupa-aika 1.5 a ja kyselyt 3 kk välein)
• Perinteinen riskinhallinta (altistuksen poistaminen) ei kelpaa ratkaisuksi
lupamenettelyssä, koska tavoitteena on aineen korvaaminen
• Esim. (ADCA) (boorihappo ja boraatit), SE (ehdotus): D3-vitamiini??
• Muut riskitekijät kuin (synteettiset) kemikaalit unohtuvat
• Muut kemialliset tekijät, mikrobit, valo jne.
24.8.2017 5
Esimerkkejä toimeenpanon ongelmista
6. • Aiempaa kovemmat julkisuuspaineet (erityisesti SOME!), kohdistuvat sekä yrityksiin että
viranomaisiin (esim. PHMB)
• Lehdet viittaavat yllättävän usein aktiivisiin bloggaajiin
• Toimijat leimataan ennakkokäsitysten mukaan ”hyviksiin ja pahiksiin”
• Vain ”hyviksien” tiedot kelpaavat
• Taitamaton riskiviestintä voi johtaa esim. ei-toivottuun kuluttajakäyttäytymiseen
• REACH:in yhtenä tavoitteena oli saada luottamus kemikaaliriskien hallintaan, mutta
vaikuttaa siltä, että kohu vain kasvaa
• REACH-, CLP- ja biosidiasetusten toimeenpanon myötä syntynyttä tilannetta ei useinkaan
julkisessa keskustelussa huomioida
• Valtava määrä tietoa kemikaalien ominaisuuksista ja turvallisesta käytöstä
• Lisäksi:
• Haitallisten kemikaalien korvaamista tehdään yrityksissä jatkuvasti (helpot tapaukset)
• Lisäksi päästöjen ja altistumisen riskit ovat usein hallinnassa jo muiden säädösten perusteella ja
nekin pienenevät jatkuvasti (esim. työsuojeluraja-arvojen tiukentuminen)
24.8.2017 6
Vaikuttaa myös julkiseen keskusteluun