Dokumentointi OPS2016
•Download as PPTX, PDF•
0 likes•452 views
Dokumentointi oppimisen avartajana. Mahdollistaa tvt:n hyödyntämisen uuden opetussuunnitelman (2016) hengessä!
More Related Content
Similar to Dokumentointi OPS2016
Similar to Dokumentointi OPS2016 (20)
Dokumentointi OPS2016
- 2. Dokumentointi on… …ratkaisevien ja tulokseen vaikuttavien seikkojen tunnistamista ja muistiin merkitsemistä, jotka esiintyvät prosessin aikana … • A n t t i l a ( 2 0 0 6 )
- 4. Miten ? • Kuka? – Oppilaslähtöinen (user-based) – Opettajalähtöinen (expert-based) • Milloin ? – Säännöllisesti, tarvittaessa eli valinnan mukaan… • Minne? – Muoto: päiväkirja/lokikirja, juliste, lehti/vihko, blogi, portfolio… – Väline: paperi ja kynä, kamera, kännykkä, tietokone/tabletti… – Varastointi: kansiossa, koneella, pilvipalvelussa, netissä…
- 8. by J. Zubizarreta (2004) Reflection Collaboration/ Mentoring Documentation/ Evidence A Learning portfolio model
- 9. 1.Dokumentointi ja ”todisteet” • Tärkeää saada taltioitua: –kohde: mitä opittiin? –tapa: miten opittiin? –ajatukset: miksi tämä on arvokasta? • Jokainen omaa oppimista järjestelevä toimenpide syventää oppimiskokemusta
- 10. 2.Reflektio Oppimisportfolion arvo on kerätyn todistusaineiston ohella herättää säännöllisesti pohtimaan… mitä opin?... miksi opin?... milloin opin? missä olosuhteissa?... miten oppiminen muuttaa ymmärrystäni?... mihin olen erityisen tyytyväinen? … missä petyin?...
- 11. 3. Kollaboraatio ja mentorointi Tavoitteellinen yhteistyö/ yhteistoiminta ja asiantuntijuuden hyödyntäminen tekevät oppimisesta yhteisöllisen. Tiedon edelleen siirtäminen ja jakaminen vahvistavat omaa ajattelua ja siten syventävät oppimista.
- 12. Kehittämistutkimus eportfolion käytöstä käsityön opetuksessa 2012-16
- 15. Lopuksi omia havaintojani… • Dokumentointi aktivoi oppilasta monella tasolla: koko ajan päätöksiä keskeisestä kuvausmateriaalista ja niihin liittyvistä käsitteistä • Oman toiminnan tarkkailu kuvien avulla vahvistaa näkemystä itsestä oppijana ja oppimistapahtuman omistajuus vahvistuu
- 16. • Työskentelyssä opitun mieleen palauttaminen helpottuu, kun tiedon rakentuminen on tapahtunut tarinallisessa muodossa.Konkreettiseen aineistoon on myös mukava palata ja muistella aiemmin tehtyjä asioita ja pohtia omia valintoja uudelleen. • Oppilaalle tulee selkeä kuva prosessin eri vaiheista ja niiden kytkeytymisestä toisiinsa. Armottomasti dokumentointi paljastaamyös joidenkin osa-alueiden heikkoudet tai toiminnan painottumisen.
Editor's Notes
- Olen Auli Saarinen ja innostuin tutkimaan dokumentointia osana e-portfolio-hankettamme. Alun perin hain keinoa päästä lähemmäs oppilaan oppimisprosessia ja sitä kautta ymmärtää mitä opettamistani asioista oli opittu ja mikä oli jäänyt epävarmalle pohjalle tai jopa kadonnut kokonaan. Lisäksi halusin löytää tukimuotoja oppilaan muistin avuksi ja koetun elämyksen mieleen palauttamiseksi.
- Dokumentoinnissa on kaksi tärkeää osa-aluetta. Ensinnäkin oppijan tulee tunnistaa prosessin kannalta ratkaisevia ja tulokseen vaikuttavia seikkoja. Tämä ei aina ole helppoa ja ainakin aluksi nuori oppilas tarvitsee siinä tukea: mikä tuhansista vastaan tulevista havainnoista on juuri niin ratkaisevan tärkeä, joka kannattaisi jollakin tavalla merkitä muistiin. Muistiin merkitseminen on toinen ratkaiseva osa-alue dokumentoinnissa. Muistiin merkitsemisen keinoja onkin useita eli välineellä on väliä.
- Dokumentoinnin välineet vaihtelevat lyijykynästä tablettiin. Toteutus on mahdollinen perinteisillä vihkoilla päiväkirjan omaisesti rikastettuna piirroksilla tai valokuvilla, julisteina, esitteinä tai vaikka kirjana luokan ja koulun varustuksen tarjoamissa puitteissa. Tieto- ja viestintävälineet tarjoavat puolestaan monipuolisia mahdollisuuksia kohdistaa oma laajemmille piireille, vastavuoroisuus helpottuu ja muokattavuus samoin kuin tuottamisen nopeus on omaa luokkaansa.
- Dokumentoinnin aluksi on hyvä sopia muutamat perusasiat selkeästi ja perustella toiminta kaikille osapuolille. On hyvä tehdä päätöksiä tekijästä: onko näkökulma oppilaan oma vai ulkopuolisen havainnoima. Molemmilla on omat vahvuutensa, mutta myös heikot kohdat: kenen näkökulmasta ollaan kiinnostuneita ja missä tarkoituksessa. Jos ollaan esimerkiksi valmistamassa opetusmateriaalia tuleville vuosiluokille, on opettajan tietotaito usein kullan arvoista ja puolestaan oppilaslähtöisessä toiminnassa saadaan hyvin rehellinen kuva oppilaan ymmärryksestä tutkittavasta oppimistehtävästä ja omasta maailmastaan. On hyvä sopia myös taltioinnin aikatauluista: kuinka usein dokumentoidaan ja kuinka paljon on mielekästä taltioida. Ainakin nuorten oppilaiden kohdalla on suositeltavaa opettaa selkeän rytmin avulla esim. oppitunnin alussa/lopussa oppilaita muistamaan näytteiden kerääminen. Innokas oman tuotteen suunnittelu ja valmistaminen saattavat imaista kaiken huomion, jolloin dokumentointi harmillisesti unohtuu. Lisäksi selkeästi tulisi sopia tuotoksen varastointi eli minne materiaalit kerätään ja missä muodossa.
- Miksi dokumentointia sitten olisi hyvä tehdä? Syitä pohtiessani oma näkemykseni selkeytyi miettimällä oppimistilanteen osa-alueiden painoarvoja. Kärjistetysti voisi sanoa, että usein tuijotamme vain lopputulosta ja hiukan opittuja taitoja, mutta prosessi eli ”matkanteko” arvokkaine mutkineen unohtuu. Arvokasta tietoa päämäärän saavuttamisesta valuu hukkaan ja tietotaito oman oppimisen kulusta unohtuu. Mutta, kun käännämme kuvion painotuksen toisin…
- …ja prosessista tulee kaiken toiminnan ”kivajalka”, johon on mahdollista palata ja nojata myöhemminkin. Taltioitu työskentely niin kutsuttu ”todistusaineisto” mahdollistaa oppilaalle oman työskentelyn itsearvioinnin tai vertaisarvioinnin. Oppilaan on helpompi antaa palautetta itselleen tai toiselle, kun arviointi perustuu aineistoon eikä mielikuvaan tai pelkkään valmiiseen tuotokseen. Lisäksi väittäisin, että kun opettaja antaa palautetta ja arviointi perustuu selkeisiin tapauskuvauksiin, teksteihin ja kuviin, korjaavaa palautetta on helpompi avata oppilaalle ja oppilaan on puolestaan helpompi ymmärtää annettua palautetta, kun se perustuu konkreettiseen näyttöön.
- Alussa määrittelin dokumentoinnin koostuvan tehdyistä havainnoista ja muistiin merkitsemisestä. Näiden lisäksi oppimisen dokumentointi koostuu peilaamisen ja yhteisöllisyyden mukana tuomat elementit. Tutkiessani oppimisen dokumentointia löysin käsitteen oppimisen portfolio ja John Zubizarretan 2004 laatiman määritelmän.
- Oppimisen portfolio malli koostuu juuri mainituista osa-alueista: dokumentoinnista, reflektiosta ja kollaboraatiosta. Onnistuneena mallissa vallitsee tasapaino näiden kaikkien osien välillä, mutta oman kokemukseni mukaan nähtävillä on myös kehityksellistä kypsymistä. Helpointa on aloittaa yksilöllisestä todistusaineiston keräämisestä, edetä yksilötasolla ensin reflektoiden itseä ja sitten vertaista ja päätyä yhteisölliseen toimintaan, jossa jakaminen syventää oppimiskokemusta.
- Dokumentoinnissa on siis kysymys todisteiden keräämisestä. On tärkeää dokumentoinnilla vastata peruskysymyksiin mitä opittiin, miten opittiin ja pohtia syitä miksi ja kenelle? Näissäkin kysymyksissä on kehityksellinen kaari ollut tunnistettavissa. Ja on hyvä muistaa, että arvokasta on jokainen oppimista järjestelevä toimenpide, sillä oppimiskokemuksella on mahdollisuus syventyä jokaisella askelmalla.
- Oppimiskokemuksen vaikutusta voidaan syventää reflektion avulla. Säännöllisesti oppijan tulisi herätä pohtimaan oppimaansa: mitä opin? Miksi opin? Milloin opin? Miten ymmärrykseni muuttuu? Samoin miettiä tyytyväisyyttä ja mielihyvää kuin tyytymättömyyttä ja kehittämisen tarvetta. Tunteilla on suuri motivaatiollinen vaikutus.
- Yhteisöllisyyden lisääminen tavoitteellisen yhteistyön ja toiminnan kautta, ohjaa oppijoita tilanteisiin, joissa tiedon edelleen siirtäminen ja jakaminen vahvistavat ajattelua ja siten syventävät oppimista.
- Konkreettisia dokumentoinnin kokemuksia olen saanut nyt jo neljättä vuotta vireillä olleessa kehittämistutkimuksessani, jossa käsityön opetuksessa kehittelemme ePortfolion käyttöä. Ensimmäiset koeryhmät ovat käyttäneet prosessin dokumentointia oppimisen tukena kolmannelta luokalta ja keränneet aineistoa oppimisestaan. Aineistoa on hyödynnetty sekä itse opiskelun tukimateriaalina että arvioinnissa. Oppilaiden kokemukset ovat haastatteluissa ilmenneet olevan varsin myönteisiä ja kannustavia. Kokeilu jatkuu vielä vuoden 2016 kevätlukukauden, jonka jälkeen koko työskentelyprosessi otetaan tarkastelun kohteeksi.
- Yksinkertaisimmillaan kyse on siis kuvan, tekstien, kysymysten, vastausten ja arviointien vuoropuhelua. Vuosien myötä e-portfolioihin tulee värejä ja tekijänsä omaa henkeä.
- Oppilaani totesikin kahden vuoden jälkeen, että ”…nyt musta tuntuu, että tää on ihan mun näkönen!” Tarinat ovat vapautuneita ja rönsyilevämpiä ja kuvaavat tarkemmin oppilaan ajatusmaailmaa.
- Lopuksi vielä muutama oma havainto dokumentoinnin vahvoista puolista: oppilas aktivoituu monilla tavoin. Hän joutuu koko ajan tekemään päätöksiä ja seuraamaan opetuksen käyttämää sanastoa. Tämän toiminnan avulla näkemys omasta itsestä oppijana selkiytyy ja oppimisen omistajuus vahvistuu tekijälleen.
- Tiedon rakentuminen tarinallisessa muodossa tukee muistia ja auttaa palauttamaan yksityiskohtia mieleen. Selkeästi mielihyvää tuottaa myös oman jo loppuun saatetun työskentelyn katseleminen ja arvioiminen. Pitkäkestoisesta työskentelystä oppilaalle jää selkeämpi kuva prosessin eri vaiheista sekä niiden kytkeytymisestä toisiinsa. Tarinan rakentuminen auttaa muodostamaan hajanaisistakin käsitteistä yhtenäisiä merkityksiä. Lisäksi opitut dokumentoinnin taidot ovat osa oppilaan perustaitoja koulussa ja riippumatta myöhemmästä ammatillisesta sijoittumisesta, myös monen työtehtävän perusvaatimuksena.