2. Toimintamalli muuttuu
• Korostetaan julkisia kilpailuja ja hakuja.
• Haut seuraavat toinen toistaan, syntyy uusi vuotuinen
hakujen mekanismi.
• Arviointi muuttuu: painotetaan päätöksentekoa ja
käytännöllis-hyödyllisiä ratkaisuja. Yhteys työtä,
sosiaaliturvaa, kuntoutusta ja koulutusta koskeviin
lainsäädäntöhankkeisiin on olennainen.
• Hakumenettelyssä suositaan konsortioita ja
tutkijaryhmien yhteistyötä.
• ”Aikataulutietoisuus” todennäköisesti kasvaa.
• Yhteistyö käytännön ammattihenkilöstön kanssa
nousee esille.
2
3. Sisältö muuttuu
• Poikkihallinnollisuus ja poikkitieteellisyys ovat tärkeällä
sijalla arvioinnissa.
• Jo tunnetut aihealueiden osaajat saattavat helposti
saada etusijan. Jo olemassa olevat hyvät aineistot ovat
arvossa. Vanhan kertaus ei kuitenkaan riitä.
• Työpoliittisen tutkimuksen ja työelämätutkimuksen on
tehtävä itse itsensä ”tykö” sekä kansallisella että
kansainvälisellä tasolla.
• Tutkijoilta odotetaan tiivistä yhteistyötä tilaajien,
hallinnon ja aihealueen työntekijäryhmien kanssa
3
4. Lyhyt vai pitkä jänne?
• Molempia tarvitaan.
• Työpolitiikan ja työelämän tutkimuksessa olisi
kyettävä rakentamaan hyvä tarjonta sekä
päätöksentekoa tukeville selvityksille että
strategiselle tutkimukselle.
• Miten tämä voitaisiin huomioiden tutkijaryhmien
koostumuksessa? Entä osaaminen
kehittämisessä?
• Miten tutkijat voisivat paremmin tukea
ammattihenkilöstön hankkeiden toteuttamista?
4