SlideShare a Scribd company logo

Talous & Yhteiskunta 1/2002

•
•
Palkansaajien tutkimuslaitos
Palkansaajien tutkimuslaitos

Kansainvälistyvä talous

Government & Nonprofit
1 of 48
Download to read offline
&Ta l o u s 1/2002 Y h t e i s k u n t a Kehitysmaat Työmarkkinat Yritykset Öljy Kansainvälistyvä talousKansainvälistyvä talous
Heikki Taimio Pääkirjoitus ........................................................................................................ 1 B. Vivekanandan Globalisaatio ja kehitysmaat .............................................................................. 2 Pertti Haaparanta Kansainvälinen yhdentyminen ja kehitysmaat ................................................... 8 Paavo Suni Raakaöljyyn liittyvät riskit eivät väisty ............................................................... 12 Eero Lehto Uuden talouden vallankumous ja havaintoja yrityskaupoista ............................ 17 Raimo Lovio Nokia monikansallisena yrityksenä .................................................................... 22 Panu Poutvaara Työvoiman kansainvälinen liikkuvuus ja Euroopan unioni................................ 26 Niklas Bruun EU:n sääntelyn vaikutukset Suomen työelämään ............................................... 32 Jukka Pekkarinen Miten euro vaikuttaa palkkaneuvotteluihin? ..................................................... 36 Ralf Sund Kolumni: Eurotupon esteet ................................................................................ 41 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä......................................................................... 43
30. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 18,50 € Irtonumero 5,90 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuvat: Aimo Hyvärinen Matti Kolho/Kuvaario ISSN 1975-181X alueella. Kansantuotteesta viedään suurempi osa kuin milloinkaan ennen. Yritysten kansainvälisistä omistusjär- jestelyistä keskustellaan jatkuvasti. Olemme täysin riippuvaisia riskialttiis- ta öljystä. Toisaalta Suomessa on maahanmuut- tajia vähemmän kuin missään muussa EU-maassa, eikä maastamuuttokaan ole kovin vilkasta. Palkoistamme ei vie- lä pitkään aikaan päätetä eurooppalai- sella tasolla. Maa on kotimaisessa omistuksessa. Omasta talouspolitiikas- takin on sentään vielä jotain jäljellä. Kaiken kaikkiaan Suomi ei ole kan- sainvälinen lähestulkoonkaan samassa määrin kuin esimerkiksi kaikki sen maakunnat ovat suomalaisia. Syrjäinen sijaintimme, kylmä ilmas- tomme ja oma erikoinen kielemme jarruttavat taloutemme kansainvälisty- mistä. Samalla globalisaation jatkuvas- sa virrassa Suomella ei ole muuta mah- dollisuutta kuin yrittää vaikuttaa itse esimerkiksi EU:n jäsenenä kansainvä- lisissä kauppaneuvotteluissa tai siihen, miten eurooppalaiset työmarkkinat organisoidaan. Ulkomaille muuttaneet suomalaiset tapaavat sanoa kaipaavansa ruisleipää ja salmiakkia. Kyllä suomalaisuudesta tulee aina jäämään paljon muutakin jäljelle. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n johtaja George Tenet on äsket- täin sanonut (HS 8.2.02), että moni- en kehitysmaiden heikkenevä talous- tilanne, köyhyys ja väestönkasvu luo- vat kasvualustaa terrorismille. Toinen amerikkalainen tiedusteluekspertti on varoittanut, että globalisaatioprosessin häviäjät ajautuvat ääriliikkeiden hel- maan. Viha kanavoituu erityisesti Yh- dysvaltoja kohtaan. Me suomalaiset olemme eläneet pit- kään kuin lintukodossa emmekä näy- tä vieläkään täysin havahtuneen glo- balisaation todellisuuteen. Köyhien maiden ahdinko koskettaa perin har- voja, mistä kertoo esimerkiksi se, et- tei kehitysavun kasvattamiseen tunnu löytyvän riittävää tahtoa. Globalisaati- on synkimmät uhkat eivät ole arkipäi- vää, ja monet elättelevät yhä toivoa, että ulkomaailman virtauksilta ja vai- kutteilta voitaisiin jatkossakin suojau- tua helposti. Lukiessamme ja kuunnellessamme uutisia tarkemmin voimme kuitenkin huomata elävämme monessakin suh- teessa globalisoituneessa ympäristös- sä. Itse asiassa jokainen päivä tuo uu- sia havaintoja talouden kansainvälis- tymisestä. Koskaan ei ole raha liik- kunut niin kitkattomasti rajojemme yli, ja korot määräytyvät koko euro- Vainko ruisleipä ja salmiakki? Heikki Taimio 1 2002
2 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s Kuva:HeikkiSaukkomaa Globalisaatio ja kehitysmaat1 B. Vivekanandan Professori Jawaharlar Nehru University New Delhi, Intia Jokaiselle internationalistille globalisaa- tio tarjoaa houkuttelevan mahdollisuu- den, koska se heti innostaa ihmiset laa- jentamaan näkemystään elämänpiirinsä ulkopuolelle yli maiden, mannerten ja kulttuurien rajojen. Se vie välittömästi ajatukset lähelle sosiaalidemokraattien omaksumaa ”Yhden Maailman” käsi- tettä. Tässä yhteydessä kannattaa pa- lauttaa mieliin, mitä Sosialistisen In- ternationaalin perustajat olivat julista- neet Pariisissa heinäkuussa 1889. Hei- dän mukaansa Internationaalin tavoit- teena oli ”luoda sellainen yhteiskunta, jossa kaikki miehet ja naiset sukupuo- lesta ja kansallisuudesta riippumatta saavat nauttia kaikkien työläisten tuot- tamasta vauraudesta”. Tästä seurasi kolme perusperiaatetta – tasa-arvo, oi- keudenmukainen tulonjako ja solidaa- risuus. Julistuksessa korostettiin, että maailman vauraus tulisi jakaa tasaisesti kaikkien ihmisten kesken. Johtavat sosiaalidemokraattiset ajatte- lijat Willy Brandt, Bruno Kreisky, Olof Palme ja Kalevi Sorsa antoivat uuden sysäyksen tälle tavoitteelle 1970- ja 1980-luvuillaherättäessäänhenkiinkan- sainvälisen solidaarisuuden periaatteen, jonka mukaan sekä kehittyneet maat että kehitysmaat voisivat toimia yhdes- sä molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla. He kaavailivat globaalia yhteis- toimintaa kehitysmaiden auttamiseksi. Monet kehitysmaiden taloustieteilijät näkevät globalisaation haitallisena: se vahvistaa moni- kansallisten yritysten ylivaltaa, tuhoaa työpaikkoja ja marginalisoi köyhiä. Kansalaisten tyyty- mättömyys voi purkautua levotto- muuksina. Professori Vivekanandanin piti oheisen esitelmän Palkansaajien tutkimuslaitoksessa 7.9.2001.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 Samalla kun Bruno Kreisky esitti uutta Marshall-apua kolmannen maailman kehittämiseksi johti Willy Brandt poh- joisen ja etelän yhteistyötä pohtivaa kan- sainvälistä komissiota ja suositteli he- delmällisen kumppanuuden rakenta- mista kehittyneiden maiden ja kehitys- maiden välille sillä pätevällä perusteel- la, että kehitysmaiden aseman paran- taminen on kehittyneidenkin maiden etujen mukaista. Olof Palme muistutti toistuvasti, että sosialismi merkitsee solidaarisuutta. Kalevi Sorsa täydensi näitä pyrkimyksiä johtamalla Sosialisti- sen Internationaalin Aseistariisuntako- miteaa pyrkimyksenään vapauttaa aseis- tariisunnalla voimavaroja kehitystyö- hön.2 Kaikkien näiden aloitteiden sisin olemus oli auttaa muodostamaan riis- tosta vapaa, yhteinen ja kaikkia osapuo- liahyödyttävämaailma.Tätävalistunutta näkemystä kannatettiin laajasti kehitys- maissa. Jos globalisaatiota edistetään näiden suuntaviivojen mukaisesti, niin siitä hyötyy koko ihmiskunta. Nykypäivän globalisaatio Lähempi tarkastelu kehitysmaiden nä- kökulmasta paljastaa kuitenkin, että nykyään käynnissä olevassa globalisaa- tiossa edellä mainitut valistunut lähes- tymistapa ja hyvät piirteet loistavat poissaolollaan. Sen tavoitteet, puitteet ja suunta johtavatkin eri tielle. Muutamia vuosia sitten maineikas opettajani, professori M. S. Rajan, esit- ti syvällisen huomion valtioiden toimin- tamalleista viimeisten 350 vuoden ai- kana. Hän totesi, että huolimatta mo- nista muutoksista maailmassa muuta- mien voimakkaiden valtioiden käyttäy- tymistä hallitsee yhä halu ajaa omia etujaan muiden maiden kustannuksel- la, vaikka toimijat ovatkin vaihdelleet eri aikakausina.3 Kenties tämä ytime- käs havainto auttaa meitä ymmärtä- mään nykypäivän globalisaatioproses- sia. Nykymuodossaan globalisaatio pe- rustuu uuskonservatismille, liberalis- mille, yksityistämiselle, monetarismil- le, vapaille markkinoille ja kansallisten etujen ajamiselle kansainvälisessä kau- passa. Se on perusluonteeltaan riiston, alistamisen ja pakottamisen politiikkaa. Yhä lisääntyvässä määrin muutamat taloudellisen ja teknologisen vallan keskukset pyrkivät hallitsemaan maa- ilmaa ja organisoimaan maailmantalo- uden uudelleen omien etujensa mukai- sesti uuskolonialismin hengessä. Glo- balisaatiolla pyritään puuttumaan köy- hien maiden itsemääräämisoikeuteen ja omaehtoiseen kehitykseen sekä joh- tamaan ne velkariippuvuuteen, joka ei ainoastaan heikennä niiden itseluotta- musta vaan myös lisää niiden riippu- vuutta kansainvälisistä luotottajista. Tämä on aivan toinen tie kuin se, jon- ka Willy Brandt ja hänen sosiaalide- mokraattiset kollegansa hahmottivat. Nykyisen globalisaation taustafiloso- fia on siten pohjimmiltaan erheellinen ja haitaksi kehitysmaille. Muutamat ke- hittyneet maat yhdessä monikansallis- ten yritysten, Kansainvälisen valuutta- rahaston (IMF), Maailmanpankin ja Maailman kauppajärjes- tön (WTO) kanssa pa- kottavat kehitysmaat globalisaatioon. Kehitys- maiden kaikkia heikko- uksia on käytetty säälit- tä hyväksi tässä tarkoi- tuksessa. Modernin teknologian avulla globalisaatio on alkanut symboloida vallan, informaa- tion, varallisuuden ja tuotannon kes- kittymistä muutaman rikkaan maan ja niiden monikansallisten yritysten kä- siin. Se on suunnattu luomaan maail- manlaajuinen vapaisiin markkinoihin nojautuva talousjärjestelmä, jossa val- litsee vahvimman oikeus ja jossa mo- nikansalliset yritykset ovat todennäköi- simpiä voittajia. Globalisaatio edellyttää kolmannen maailman talouksien liberalisointia, siis markkinavoimien vapauttamista yksi- tyistämisellä sekä purkamalla säätelyä ja kaupan ja pääomaliikkeiden esteitä. Monikansalliset yritykset ajavat tullien alentamista, jotta niiden tuotteet voi- sivat kilpailla vapaasti, minkä seurauk- sena kotimaiset tuottajat häviävät markkinoilta. Samaten ne tavoittele- vat vapautta investoida mille tahansa sektorille kehitysmaissa. Monikansal- listen yritysten kotimaat, IMF, Maail- manpankki ja WTO auttavat niitä näis- sä pyrkimyksissä. Jos niiden sallitaan investoida toimialoille, jotka ovat elin- tärkeitä paikallisten asukkaiden työlli- syydelle ja tuloille, niin kehitysmaiden kotimainen teollisuus näivettyy. Pienet ja keskisuuret yritykset menettävät pai- kalliset markkinansa monikansallisille jäteille, mistä on tuhoisana seuraukse- na työttömyyttä ja yhteiskunnallista le- vottomuutta. Viimeisten 25 vuoden aikana kan- sainvälisten luotottajien politiikka on saattanut monet kehitysmaat velka- loukkuun. Tätä velkaisten maiden haavoittuvuutta on käytetty globali- saation ja liberalisoinnin edistämisek- si. Velkaongelma sai alkunsa 1970- luvulla, kun estääkseen länsimaista pankkijärjestelmää romahtamasta IMF neuvoi monia kehitysmaita lai- naamaan maailman va- luuttamarkkinoille ker- tyneitä ns. öljydollarei- ta. Lainanoton rohkai- semiseksi luotiin isku- lauseita kuten ”velka ei ole pahasta” ja ”turval- linen lainanotto”, joilla manipuloitiin kehitys- maita. Lisäksi ”lainan- oton turvallista tasoa” korotettiin jat- kuvasti niin, että köyhät maat saatiin velkaantumaan raskaasti. Tämän seu- rauksena useimmat Aasian, Latinalai- sen Amerikan ja Afrikan maat ovat tul- leet riippuvaisiksi kansainvälisistä luo- tottajista. Ne ovat heikkoja ja haavoit- tuvia yrittäessään kovasti löytää joka vuosi lisäresursseja velanhoitoon. Mo- net näistä talouksista hukkuvat ulko- maiseen velkataakkaansa.4 Kesäkuussa 1999 Kölnissä pidetyn G8-maiden kokouksen yhteydessä luo- vutettiin kahdeksan miljoonan ihmisen allekirjoittama vetoomus, jossa vaadit- tiin velkojen anteeksiantoa.5 Velkataak- ka on kuitenkin sellainen, että useim- mat IMF:ltä lainaa saaneet maat pyy- sivät sitä pian lisää kuolettaakseen en- Näyttää siltä, että kehitysmaat on pakotettu velka- loukun kautta globalisaatioon.
4 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s tisiä lainojaan. Velkataakka heikentää kehitysmaiden kasvumahdollisuuksia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä IMF:n ja Maailmanpankin rooleihin glo- balisaatiossa. Vastoin alkuperäisiä tar- koituksiaannäistäinstituutioistaontullut poliittisia ja ideologisesti värittyneitä, ja ne näyttävät ottaneen velvollisuudek- seen ajaa uuskonservatiivien tavoitteita sitomalla kehitysmaat liberalisointipa- ketteihin. Niiden tiedetään painosta- neen monia kehitysmaita vapauttamaan tavaroiden ja pääoman liikkumista mm. alentamalla tulleja, antamalla luvan ul- komaisten sijoittajien enemmistövaltaan yhteisyrityksissä ja muuttamalla kansal- lisen valuutan vapaasti vaihdettavaksi. Avulle asetetaan ehtoja, ja politiikkaa ajetaan ns. rakennesopeutusohjelmien avulla. Intian entisen ulkoministerin, profes- sori Muchkund Dubeyn mukaan IMF ja Maailmanpankki toimivat ”pohjoisen poliiseina eteläs- sä”.6 Velkojen ja lainojen avulla nämä strategisessa asemassa olevat kansainvä- liset lainanantajat voivat jopa sanella kansallista politiikkaa monissa kehitysmaissa. Esi- merkiksi Intian heikkoutta velkamaana hyväksi käyttä- en sille on saneltu raken- nesopeutusohjelmia, joilla on muutettu talouspolitiik- kaa sekä vapautettu koti- markkinoita ja tuontia. Vuonna 1997 IMF meni vie- lä pitemmälle yksityiskohtiin vaatimalla Intiaa nostamaan öljytuotteiden hintoja ja poistamaan lannoitteiden tu- kiaisia. Se vaati myös karsi- maan julkista sektoria ja tu- kiaisia sekä yksityistämään enemmän. Valuuttakurssi- politiikka piti muuttaa jous- tavammaksi sekä avata ra- hoitus- ja vakuutusmarkki- noita kansainväliselle kilpai- lulle. Intialle nämä olivat karvaita paloja niellä. Monelle IMF:n ja Maail- manpankin ohjeita luottavai- sesti noudattaneelle Latinalaisen Ame- rikan sekä Itä- ja Kaakkois-Aasian ke- hitysmaalle globalisaatio on tuottanut suuria vaikeuksia. Globalisaation ja liberalisoinnin ta- voitteena näyttääkin olevan helpottaa monikansallisten yritysten pyrkimyk- siä vallata kehitysmaiden kotimarkki- noita. Tällöin pienet ja keskisuuret paikalliset tuottajat häviävät markki- noilta. Monikansalliset yritykset toimi- vat useilla toimialoilla ja ovat samalla kansallisten hallitusten ja kansainvälis- ten järjestöjen valvonnan ulottumatto- missa.7 Huomattakoon, että maailman sadasta suurimmasta taloudesta yli 50 on monikansallisia yrityksiä. Ne hallit- sevat noin kahta kolmasosaa maail- mankaupasta. Useissa tapauksissa niis- tä on tullut tosiasiallisia monopoleja, jotka määräävät hinnoista maailman- laajuisesti. Monet kehitysmaat eivät ole vielä ymmärtäneet, kuinka suuren maail- manvallan monikansalliset yritykset ovat saavuttaneet tuotannossa, kau- passa ja investoinneissa. Itse asiassa niiden rooli maailmanmarkkinoilla te- kee pilkkaa vapaakaupasta. Vic Thor- pen mukaan ”…’vapaakaupan’ käsite joutuu naurunalaiseksi, kun tiedämme, että kolmannes kaikesta kansainväli- sestä kaupasta on yksinkertaisesti yh- den ja saman monikansallisen yrityk- sen tytäryhtiöiden välistä varastojen siir- toa sisäisin hinnoin; vähintään toinen kolmannes muodostuu monikansallis- ten yritysten myynneistä muille yrityk- sille; ja suurin osa jäljelle jäävästä kol- manneksesta koostuu tuonnista pie- nemmiltä kansallisilta alihankkijoilta näille samoille monikansallisille yrityk- sille.” Hänen mukaansa markkinat ovatkin globaalit mutteivät vapaat. ”Olemme todistamassa glo- balisaation ohella kansainvä- lisen kaupan yhtiöittämistä. Maailmantaloutta voidaan siten luonnehtia salaiseksi suunnitelmataloudeksi, jos- sa valtaa pitävät monikan- salliset yritykset. Kansallinen poliittinen prosessi on me- nettänyt otteensa reaalita- loudesta.”8 Teknologia, pääoma ja työllisyys Globalisaatioon kohdistuvi- en toiveiden kohottami- seksi sen hyötyjä on vah- vasti liioiteltu. Monikansal- lisia yrityksiä ja suoria si- joituksia on kuvattu tekno- logian siirtäjinä kehitysmai- hin. Tämä väite on kuiten- kin todettu pelkäksi propa- gandaksi. Monikansalliset yritykset ja suorat sijoituk- set eivät ole tuoneet mitään kipeästi kaivattua teknolo- giaa kehitysmaihin. Sen si- jaan kehitysmaat ovat koh- danneet uusia esteitä kor- Kuva:JohnnyKorkman/Gorilla
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 kean teknologian tuonnille. Esimer- kiksi Intia ei toistuvista yrityksistään huolimatta saanut Cray-supertietoko- neita Yhdysvalloista. Niinpä Intian oli tuotettava oma supertietokoneensa, Param, joka on paitsi alkuperäistä amerikkalaista tietokonetta vastaava myös erittäin kustannustehokas. Ke- hitys- ja teollisuusmaiden välillä on niinikään vain vähän tutkimus- ja tuo- tekehittely-yhteistyötä. On havaittu, että Yhdysvaltojen ja Japanin moni- kansalliset yritykset tekevät tutkimus- ja kehitystyönsä yleensä kotimaissaan. Toinen liioiteltu väite on, että globa- lisaatio toisi paljon korkeapalkkaisia työpaikkoja kehitysmaihin. Investoin- neissaan monikansalliset yritykset ovat kuitenkin aina asettaneet rikkaat maat ja vauraimmat kehitysmaat etusijalle. Yhdysvaltalaisen Harvard Business Schoolin professori Bruce Scott tuo tämän piirteen esille tuoreessa artik- kelissaan: ”Vuosina 1980–97 suorien sijoitusten kanta kohosi lähes seitsen- kertaiseksi, ja sen suhde maailman BKT:hen nousi neljästä kahteentoista prosenttiin. Kuitenkin köyhimpiin mai- hin sijoitettiin hyvin vähän. Vuonna 1997 noin 70 % suorista sijoituksista suuntautui yhdestä rikkaasta maasta toiseen, kahdeksan kehitysmaata sai noin 20 %, ja jäljelle jäävä 10 % ja- kaantui yli sadan köyhän maan kes- ken. Maailmanpankin mukaan v. 1992–98 kaikista kehitysmaihin suun- tautuneista suorista sijoituksista alle 7 % kohdistui köyhimpiin maihin. Sa- maan aikaan kehitysmaiden pääoma- markkinoiden vapauttaminen antaa rikkaiden maiden suuryrityksille tilai- suuden valtauksiin, jotka tuovat mie- leen kolonialismin. Rikkaat maat eivät suinkaan sattumalta vaadi avoimia markkinoita silloin, kun ne ovat etu- lyöntiasemassa…”9 Näin ollen suorat sijoitukset eivät juurikaan kykene luomaan korkea- palkkaisia työpaikkoja kehitysmaihin. Sitä paitsi monikansallisten yritysten pääomavaltaiset korkean teknologian sijoitukset tuhoavat miljoonia olemas- sa olevia ja mahdollisia työpaikkoja kehitysmaissa. Jonkin verran uusia työpaikkoja saattaa toki syntyä halpo- jen työvoimakustannusten siivittämi- nä, mutta monissa kehitysmaissa glo- balisaatiosta on seurannut työttö- myyttä. Globalisaatio hävittää kohtuupalkkai- sia ja turvattuja työpaikkoja ja synnyt- tää tilalle matalapalkkaisia epäsään- nöllisiä työsuhteita. Esi- merkiksi Intiassa työlli- syys on heikentynyt merkittävästi globalisaa- tion myötä. Talouden uudistaminen johti myös epäsäännöllisten työsuhteiden osuuden kasvuun 31,2 prosen- tista 37 prosenttiin v. 1988–98.10 Lisäksi on syntynyt pienten ja kes- kisuurten alihankkijoi- den verkostoja, joissa välittäjät riistävät työntekijöitä. Työpai- kat ovat näissä verkostoissa matalapalk- kaisia ja turvattomia. Tämä globalisaa- tioon liittyvä uusi ilmiö on lisännyt ih- misten kokemaa stressiä ja epävar- muutta työpaikoistaan. Olen vakuuttunut, että pitkäaikais- työttömyys on kaikkialla sosiaalisesti ja poliittisesti vaarallista, koska se toimii kasvualustana ääriliikkeille, jotka voi- vat saattaa maan epädemokraattiselle tielle, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja yhteiskunnallisiin levottomuuksiin. Myös muukalaisviha voi kasvaa nope- asti sellaisessa ilmapiirissä. Sen tähden minkään järkevän hallituksen ei tulisi harjoittaa politiikkaa, joka johtaa työt- tömyyteen ja yhteiskunnallisiin levotto- muuksiin. Meidän tulee muistaa se, että nuorisotyöttömyys oli keskeinen tekijä, joka johti 1930-luvulla Euroo- passa kansallissosialismin ja fasismin nousuun ja lopulta katastrofiin – toi- seen maailmansotaan. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että jos monikansallisten yritysten annetaan tuhota työllisyyttä ylläpitäviä pieniä ja keskisuuria yrityksiä kehitysmaissa, niin tästä seuraava työttömyys ruokkii yhteiskunnallisia levottomuuksia, jot- ka murentavat näiden maiden demo- kratiaa. Historia osoittaa, että yhteis- kunnallisten levottomuuksien vaivaa- man maan kehitys pysähtyy, kun se tuhlaa voimavarojaan taisteluun niitä vastaan. Potentiaalinen laajamittainen ulko- maisen pääoman tuonti osoittautui myös katteettomaksi lupaukseksi ke- hitysmaille, joita viekoiteltiin mukaan globalisaatioon, liberali- sointiin ja yksityistämi- seen. Maailmanpankin uusimpien tilastojen mukaan globalisaatiosta on seurannut pääoman nettoulosvirtausta kehi- tysmaista. Sen Global Development Finance- julkaisun mukaan pää- omia siirtyi kehittyneis- tä maista kehitysmaihin 143 miljardia dollaria v. 1991 ja vastakkaiseen suuntaan 17 miljardia dollaria, mutta v. 2000 vastaavat luvut olivat 299 ja 307 miljardia dollaria. Näin ollen v. 2000 kehitysmaat veivät nettomääräi- sesti 8 miljardia omaa pääomaansa ke- hittyneisiin maihin. Siis edes ulkomais- ten investointien näkökulmasta globa- lisaatio ei ole hyödyttänyt kehitysmai- ta merkittävästi. Päin vastoin kehitys- maat ovat menettäneet pääomiaan teollisuusmaille. Sitä paitsi miljardeja dollareita virtaa etelästä pohjoiseen joka vuosi kauppaan liittyvinä etuina, velanhoitona, tekijänoikeusmaksuina, ulkomaisten sijoitusten voittoina ja pää- omapakona. Tämä resurssien laajamit- tainen ulosvirtaus lamauttaa kehitys- maita. Kuluttajien valinnanvara, hinnat ja markkinoille pääsy Lupaus kuluttajien valinnanvaran li- sääntymisestä globalisaation myötä on myös osoittautunut katteettomaksi, koska monikansalliset yritykset ovat järjestelmällisesti vallanneet markkinoi- ta ja käytännössä supistaneet valinnan- varaa syrjäyttämällä potentiaalisia kil- pailijoitaan markkinoilta. Monikansal- liset yritykset, jotka hallitsevat kahta Globalisaation tueksi esitetyt kaksi argumenttia – pääomien ja teknologian virtaaminen kehi- tysmaihin – eivät saa vahvistusta.
6 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s kolmasosaa maailmankaupasta ja or- ganisoivat tuotannon ja jakelun globaa- lilla tasolla, ovat käyttäneet laajasti säh- köisiä tiedotusvälineitä manipuloidak- seen kuluttajia ja harmonisoidakseen heidän tottumuksiaan kaikkialla maa- ilmassa. Siten globalisaatio on tosiasi- assa vähentänyt kuluttajien valintamah- dollisuuksia. Vielä eräs globalisaation sivutuote ke- hitysmaille on ollut hintojen globali- sointi ilman tulojen globalisointia, mikä on johtanut köyhien marginalisoitumi- seen kaikkialla. Esimerkiksi rikkaiden maiden lääkeyhtiöiden hinnoittelupo- litiikan ja IMF:n ja Maailmanpankin saneleman terveydenhuoltosektorin yksityistämisen seurauksena kehitys- maissa menehtyy miljoonia köyhiä ih- misiä, joilla ei ole varaa maksaa lääk- keistään samaa hintaa kuin teollisuus- maissa. Emme saa unohtaa, että Maail- manpankin raportin mukaan 1,2 miljardin ihmisen (viidesosan koko ihmiskunnasta) tulot jäävät alle yh- den dollarin päivässä. Saharan etelänpuo- leisen Afrikan asuk- kaista 46 % kuuluu tähän kategoriaan.11 Tässä yhteiskunta- kerroksessa haavoit- tuvimpia ovat lapset ja vanhukset, joiden kuolleisuus väistä- mättä kohoaa. Intia- lainen taloustieteilijä Deepak Nayyar on hiljattain sanonut, että globalisaatio on avannut uuden ulot- tuvuuden kadun mie- hen kulutusmahdolli- suuksien kaventami- seen, mikä on omiaan lisäämään turhautu- mista ja vieraantu- mista.12 Näin ollen meidän pitää tarkas- tella globalisaation, liberalisoinnin ja yk- sityistämisen vaikutuksia köyhien ih- misten kannalta, jotka eivät nauti hy- vinvointivaltiojärjestelmien suojaa. Li- säksi on todettava, että henkeä kohti laskettujen tulojen suhde rikkaiden ja köyhien maiden välillä on 58:1. Glo- balisaation nykyinen kehityssuunta vain leventää tätä kuilua, mutta tätä tren- diä ei pidä edistää. Globalisaatio ja liberalisointi eivät ole merkittävästi edistäneet kehitysmaiden tuotteiden pääsyä teollisuusmaiden markkinoille etupäässä siksi, että jot- kut niiden innokkaat kannattajat ovat syyllistyneet kaksinaismoraaliin. Moni- en heistä on havaittu saarnaavan va- paiden markkinoiden puolesta samal- la kun he ovat harjoittaneet protektio- nismia ja yrittäneet sulkea kehitysmai- den tuotteita markkinoiltaan yhden jos toisenkin tekosyyn varjolla. Intian esi- merkki ei tässäkään suhteessa ole ko- vin rohkaiseva. Globalisaatio ei ole pa- rantanut Intian teollisuustuotteiden pääsyä Lännen markkinoille millään tavalla. Sitä paitsi viime vuosina teol- lisuusmaat ovat asettaneet tuonnille In- tiasta erilaisia ei-tullimuotoisia esteitä milloin milläkin tekosyillä – teknisillä, hygieenisillä ja työelämän standardeil- la tai käyttämällä patentointikeinoja kuten esimerkiksi patentoimalla Inti- an pohjoisosissa viljeltävän Basmati-rii- sin yhdysvaltalaiselle RiceTechille. Toi- nen hyvä esimerkki on se, kuinka suo- situt intialaiset keinosilkkipaidat jou- duttiin vetämään Yhdysvaltojen mark- kinoilta, koska niiden sanottiin olevan muka helposti syttyviä. Euroopassakin Intian vientiä on vai- keutettu uusilla ei-tullimaisilla esteillä. Euroopan unionin huhtikuussa 1998 voimaan tullut säädös, etteivät ihmiset saa koskea maitotuotteisiin lypsyn ja vähittäismyynnin välillä, on selvästi täh- dätty vastoin Intian tavoitteita tulla maitotuotteiden merkittäväksi viejäk- si. Kumma kyllä tähän saakka käytet- ty sterilointiteknologia ei yhtäkkiä täy- täkään EU:n terveysstandardeja! Kak- sinaismoraalia ilmentää sekin, että sa- malla kun länsimaat ovat vaatineet In- tiaa avaamaan omat kotimarkkinansa tuonnille ne ovat samalla sulkeneet omia markkinoitaan Intian vienniltä. Kehitysmaissa kytee tyytymät- tömyys Vastenmielistä globalisaatiossa on, et- tei sitä ole edistetty avoimena, ratio- naalisena ja rakentavana prosessina. Yleensä sitä on tyrkytetty kehitysmail- le. Muutamat ulkomaiset valtakeskuk- set ovat jatkuvasti pakottaneet ne sii- hen sen jälkeen kun niiden heikkouk- sia on käytetty hyväksi vaikeina aikoi- na. Tämä ilmentää globalisaation ny- kyistä epäoikeudenmukaista ja riistä- vää osaa, joka purkautuu aikanaan. Niinpä kehitysmaissa useat alun perin globalisaatiota, liberalisointia ja yksi- tyistämistä kannattaneet ihmiset ovat nyt kääntyneet sen vastustajiksi. Kuva:HeikkiSaukkomaa Kehitysmaiden kuluttajat ja tuottajat eivät hyödy globalisaa- tiosta, sanoo Professori Vivekanandan.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 Intiassa yhä useammat taloustieteili- jät ovat ilmaisseet julkisesti tyytymättö- myytensä globalisaatioon.13 Merkittävin tyytymättömyyden ilmaus saatiin kui- tenkin Intian presidentin K.R. Naray- ananin itsenäisyyspäivän puheessa 25.1.2000. Verhotussa varoituksessaan presidentti sanoi: ”Pitkään kärsineiden kansalaisten raivo purkautuu, jollei li- beralisoinnin, yksityistämisen ja globa- lisaation kolmisuuntainen pikakaista tarjoa ”turvallisia suojateitä” Intian vä- häosaisille. Moni yhteiskunnallinen kuo- hunta voidaan nähdä seuraukseksi sii- tä, että on laiminlyöty yhteiskunnan alimmat kerrokset, joiden tyytymättö- myys puhkeaa väkivallaksi.”14 Voimakkain kansainvälinen globali- saatioon kohdistuvan tyytymättömyy- den ilmaus nähtiin hiljattain Genovassa G7-maiden johtajien edessä, kun he ta- pasivat siellä huippukokouksessaan hei- näkuussa 2001. Mielenosoittajat kiin- nittivät G7-maiden joh- tajien huomion siihen, kuinka köyhät ihmiset joutuvat kärsimään vä- littömästi aina, kun al- haisen tulotason maat pakotetaan omaksu- maan markkinajohtei- nen globalisoitu järjes- telmä. G7-maiden joh- tajat myönsivätkin en- simmäistä kertaa sen, että globalisaatiosta täy- tyy koitua hyötyjä kai- kille,15 mutta he eivät ole vielä tehneet selväk- si, kuinka he aikovat päästä tähän tavoittee- seen. G7-maiden julki- lausuman uskottavuus punnitaan tulevina vuosina. Sosiaalisten normien tulee olla kes- keisessä asemassa, jos globalisaatiolla tahdotaan edistää tasapainoista maail- manlaajuista keskinäisriippuvuutta. Tänä päivänä globalisaatio toimii kui- tenkin ilman sellaisia sosiaalisia norme- ja nälän ja köyhyyden voittamiseksi ke- hitysmaissa. On järjenvastaista jättää ihmisten hyvinvointi markkinavoimien armoille, eikä se tiedä hyvää köyhille ihmisille, jotka marginalisoituvat kaik- kialla jokaisessa globalisaatioon johta- vassa käänteessä. Eriarvoisuus on li- sääntynyt kehitysmaissa liberalisoinnin ja yksityistämisen myötä. Näin on ta- pahtunut ennen muuta siksi, että glo- balisaatiota on tavoiteltu liberalisoin- nin ja säätelyn purkamisen tietä, ja sen päähuomio on rajoittunut edistämään vapaakauppaa, voittoja ja monikansal- lisia yrityksiä eikä parantamaan köy- hien ihmisten elintasoa köyhien ihmis- ten elintason parantamiseen. Tätä asiaintilaa ei voida korjata tyy- dyttävästi, ellei kehitysmaille anneta to- siasiallista sananvaltaa maailmanlaajui- sessa makrotaloudellisessa päätöksen- teossa. Voimakkaat teollisuusmaat sekä kansainväliset instituutiot kuten Maa- ilmanpankki ja IMF sanelevat pelisään- nöt. Tässä tilanteessa kehitysmaiden on turha toivoa, että ne saisivat osan- sa globalisaation hyödyistä. Niinpä kehitysmaiden näkökulmasta syntyykin vääjäämättä pessimisti- nen kuva nykyisestä glo- balisaatiosta. Kehitys- maille se on hyppy pi- meyteen, ja sen seura- ukset jäävät käsittämät- tömiksi. Tämä ei mer- kitse, etteikö globalisaa- tiolla olisi myönteisiä vai- kutuksia missään kehi- tysmaassa. Talouskas- vua on tietysti tapahtu- nut joissakin kehitys- maissa. Useimmille ke- hitysmaille vaikutukset ovat kuitenkin olleet kielteisiä. Globalisaatio on ylläpitänyt köyhyyt- tä, alennustilaa ja yhteiskunnallista le- vottomuutta kehitysmaissa ja lisännyt köyhien ihmisten haavoittuvuutta. Tu- loerot ja työttömyys ovat kasvaneet. Teollisuus- ja kehitysmaiden välinen kuilu on myös leventynyt nopeasti. Näin ollen kehitysmaiden näkökul- masta koko nykyinen globalisaatio- ohjelma on suunnattu niiden kansan- talouksien heikentämiseen ja muuta- man rikkaan maan ja niiden moni- kansallisten yritysten ylivallan säilyt- tämiseen. IMF:ää, Maailmanpankkia, WTO:ta ja G7:ää voidaan pitää ak- tiivisina kumppaneina tässä globali- saatioprojektissa. Mutta emme voi si- vuuttaa sitä tosiseikkaa, että järjetön globalisaatio on rapauttanut monia kansantalouksia Latinalaisessa Ame- rikassa, Itä- ja Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Nykyinen maailmanlaajui- nen taantuma ei tiedä hyvää globali- soituneille talouksille. Kehitysmaiden köyhdyttäminen ei ole paras tie taata rauha, vauraus ja vakaus maailmas- sa. Epäilemättä nyt on syntymässä glo- balisoitu maailma, joka kuuluu ensisi- jaisesti muutamalle hallitsevalle ja voi- makkaalle maalle ja niiden monikan- sallisille yrityksille. Tässä maailmassa avainasemassa kaikessa taloudellisessa toiminnassa ovat monikansalliset yrityk- set eivätkä valtiot. Mutta olen vakuut- tunut siitä, että tullakseen myönteisek- si voimaksi globalisaatioon olisi saatava valistuneempi lähestymistapa, joka voisi kohottaa elämänlaatua kaikkialla maa- ilmassa. Tällöin tarvitaan vaihtoehtois- taegalitaaristalähestymistapaa,jokatäh- tää ”yhden maailman” rakentamiseen kansainvälisen solidaarisuuden varaan. Tarvitaan maailmanlaajuisesti vastuun- tuntoisempaa globalisaatiota, joka tun- nustaa ihmisten oikeudet kaikkialla ja tarpeen poistaa eriarvoisuuksia niiden saavuttamiseksi. Willy Brandtin, Bru- no Kreiskyn, Olof Palmen ja Kalevi Sorsan asiaankuuluvat ajatukset kan- sainvälisen solidaarisuuden varaan ra- kentuvasta yhteistyöstä kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välillä on otet- tava takaisin maailmanlaajuiseen kes- kusteluun. Se on koko ihmiskunnan etu. VIITTEET 1 Suomennos: Petri Böckerman. 2 Ks. tarkemmin B. Vivekanandan (1997), International Concerns of Euro- pean Social Democrats, London: Macmil- lan ja New York: St. Martin’s. ”Ajan mittaan rikkaiden maiden on pakko kiinnit- tää enemmän huomiota köyhien kohtaloon – aina- kin voidakseen edelleen nauttia omasta vaurau- destaan ja turval- lisuudestaan”. Bruce R. Scott (2001)
8 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s Köyhyys on maailmantalouden suu- rin ongelma, ja köyhyyden ja siihen liittyvien ongelmien kuten konfliktien ja sairauksien vähentäminen on kan- sainvälisen politiikan tärkein tehtävä. Vaikka (tavanomaisilla mittareilla ar- vioitujen) köyhien osuus maailman vä- estöstä onkin laskenut viimeisten 20 vuoden aikana, niin köyhyys on kes- kittynyt erityisesti Afrikkaan, jossa se ei ole vähentynyt käytännössä lain- kaan. Samoin monissa Latinalaisen Amerikan maissa köyhyys on lisäänty- nyt. Köyhyyden lasku on ollut erityi- Kansainvälinen yhdentyminen ja kehitysmaat Pertti Haaparanta Professori Helsingin kauppakorkeakoulu Köyhyydestä nouseminen edellyttää suuria muutoksia kehitysmaiden sisäisissä instituutioissa, kehittyneiden maiden kauppapolitiikassa ja Maailman kauppajärjestössä, WTO:ssa. 3 M.S. Rajan (1995), ”Reforming the Sovereign State System: A Non-aligned Perspective”, teoksessa Kanti P. Bajpai & Harish C. Shukul (toim.), Interpre- ting World Politics, New Delhi: Sage, 206–208. 4 B. Vivekanandan, emt., 48–58. 5 Indian Express (New Delhi), 19.6.1999. 6 Muchkund Dubey, Globalization, In- ter-dependence and Global Institutions, käsikirjoitus, 12. 7 B. Vivekanandan, emt., 59–62. 8 Vic Thorpe (1999), ”Global Unio- nism: The Challenge”, teoksessa Ronal- do Munck & Peter Waterman (toim.): Labour Worldwide in the Era of Globali- zation, London: Macmillan. 9 Bruce R. Scott (2001), ”The Great Divide in the Global Village”, Foreign Affairs, January/February, 160–164. 10 Ruddar Dutt (2000), ”Hidden Dan- gers of Economic Reforms”, The Hindu Business Line, 19.10.2000. 11 Robert J. Samuelson (2001), ”The Spirit of Capitalism”, Foreign Affairs, Ja- nuary/February. 12 Professory Deepak Nayyarin Prem Bhatia Memorial-luento ”Democracy and Development: The Indian Experi- ence” 11.8.2991 New Delhissä. Ks. The Hindu (Madras), 12.8.2001. 13 Eräs intialainen taloustieteilijä, pro- fessori Ruddar Dutt (ks. emt.) on sano- nut, että tuonnin vapauttaminen on suu- resti vahingoittanut Intian taloutta. Toi- nen taloustieteilijä, Vikram Chadha on sanonut: ”…kaiken kaikkiaan tähän asti Intian integroituminen globaalitalouteen on ollut sille enemmän haitaksi kuin vauhdittanut talouskasvuamme”. Ks. Vikram Chadha (1999), ”Implications of India’s Global Orientation During the 90’s: Accomplishment and Pitfalls”, teok- sessa P.P. Arya & B.B. Tandon (toim.), Multinationals versus Swadeshi Today: A Policy Framework for Economic Nationa- lism, New Delhi: Deep and Deep, 38– 61. Vielä eräs taloustieteilijä on sanonut: ”Tarkasteltaessa vuoden 1991 jälkeistä aikaa tulemme siihen melko pessimisti- seen johtopäätökseen, etteivät uudistuk- set eivä kyenneet loppujen lopuksi syn- nyttämään suotuisia tarjontapuolen te- kijöitä, joita olisimme niiltä odottaneet. Ks. Subir Gokarn (2000), ”Economic Reforms, Growth and Inflation in India”, teoksessa Subhashis Gangopadhyay & Wilma Wadhhwa (toim.), Economic Re- forms for the Poor, New Delhi: Konark. 14 Presidentti K.R. Narayananin puhe televisioitiin 25.1.2000 Intian itsenäi- syyspäivän aattona. 15 The Pioneer (New Delhi), 5.8.2001.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 sen voimakasta Kaakkois-Aasiassa ja siellä nimenomaan Kiinassa. Siksi maa- ilman tulonjako on ehkä ensimmäistä kertaa 200 vuoteen tasoittunut hieman viimeisten 20 vuoden aikana. Miksi jotkut maat ovat onnistuneet nousemaan köyhyydestä? Tämänhet- kisen olemassa olevan tutkimuksen1 perusteella seuraavat tekijät ovat tär- keitä: a) Köyhyyden poistaminen edel- lyttää institutionaalisia muutoksia sekä taloudessa että yleisesti yhteiskunnas- sa. b) Muutosten ei ole tarvinnut olla radikaaleja, vaan tärkeää on ollut uu- distaa instituutioita kehityksen edetes- sä. c) Erityisen tärkeää on ollut luoda instituutiot konfliktien ja riskien hal- linnalle sekä omistusoikeuksille. Tär- keimpiä ovat sosiaaliset turvaverkot. Esimerkiksi tästä voidaan ottaa Indo- nesia verrattuna muihin Kaakkois-Aa- sian maihin Aasian kriisin jälkeen. Toi- sin kuin Indonesia ovat muut kriisi- maat jo selviyty- neet kuiville. Indo- nesiassa ei ole ta- pahtunut institutio- naalista kehitystä oikeastaan lain- kaan viimeisten kolmen vuosikym- menen aikana. d) Osallistuminen kansainväliseen työnjakoon kaupan ja myös suorien si- joitusten kautta on tärkeää, mutta se ei yksin auta köyhyy- destä irrottautumi- seen.2 Talouden avautuminenkaan ei auta, elleivät muut instituutiot ole kunnossa. Mi- tään yleistä tarvet- ta nopealle ja laa- jalle talouden avaa- miselle ei ole. Kes- keistä on ymmär- tää, millä tavoin toteutettu kaupan vapauttaminen on tehokkainta. Monis- sa Kaakkois-Aasian maissa kuten Ete- lä-Koreassa ja Kiinassa tärkeäksi on osoittautunut pääomahyödykkeiden tuonnin vapauttaminen. e) Kansallis- ten, ”ei-ortodoksisten” ratkaisujen ja kokeilujen salliminen on tärkeää. Kii- na, Vietnam, Mauritius ja Botswana tarjoavat tästä hyviä esimerkkejä. Vaik- kapa omistusoikeuksia voidaan paran- taa monin eri tavoin. Kansainvälisen kaupan järjes- telmä ja kehitysmaat Julkisessa keskustelussa kehitysmaiden ongelmien syyksi esitetään tavalla tai toisella globalisaatiota. On usein epä- selvää, mitä sillä tarkalleen tarkoite- taan. Jos keskitymme pelkästään kau- pan vapauttamiseen, niin äärimmillään globaalin kaupan vapauttamisen väi- tetään kaikissa muodoissaan pahenta- van köyhimpien maiden asemaa. Lie- vempi väite on, että se tapa, jolla kaup- paa on viime vuosikymmeninä vapau- tettu ja parhaillaan vapautetaan, on vahingollinen. Mielestäni onkin selvät perusteet väittää, että vielä edellisellä kaupan vapauttamisen kierroksella teh- dyt päätökset olivat monilta osin va- hingollisia kehitysmaille. Sama pätee moniin ehdotuksiin, joita erityisesti EU ja USA ovat ajaneet pöydälle juuri nyt käynnistyneellä uudella kierroksella. Kehittyneet maat ovat toimillaan myös vähentäneet kansainvälisten kauppaso- pimusten uskottavuutta, koska ne ei- vät ole täyttäneet Uruguayn kierrok- sella kehitysmaille antamiaan lupauk- sia. Seuraavassa on esimerkkejä näis- tä ongelmista: a) Kehittyneet maat syrjivät kauppa- politiikassaan selvästi kehitysmaita. Niillä on ollut myös suurempi voima kuin kehitysmailla vaikuttaa kauppa- neuvotteluiden agendaan. Siksi useat päätökset ovat käytännössä syrjineet kehitysmaita. Esimerkkejä tästä ovat monikuitusopimus ja TRIPS-sopimus, joka suojaa ns. intellektuaalisia omis- tusoikeuksia. Uruguayn kierroksella kehittyneet maat vaativat kehitysmail- ta hintana monikuitusopimuksen lak- kauttamisesta sitä, että ne hyväksyvät TRIPS:n. Monikuitusopimus päättyy vasta v. 2005, mutta TRIPS astui voi- maan välittömästi. TRIPS:istä aiheu- tuu koko maailmalle mutta erityisesti köyhille maille huomattavia kustannuk- sia ilman, että mitään pitkän ajan hyö- tyjä on odotettavissa. TRIPS on joh- tanut huomattavan suureen tulonsiir- toon kehitysmaista kehittyneisiin mai- hin. Toinen esimerkki ovat polkumyynti- säännökset, jotka antavat käytännös- sä täysin vapaat kädet rajoittaa ulko- maisten tavaroiden ja palveluiden tuon- tia. Säännösten suurimmat käyttäjät, USA ja EU, ovat soveltaneet niitä eri- tyisesti (80 %:ssa tapauksista) kehitys- maita vastaan. Kehittyneet maat ovat itse kaivaneet maata alta pyrkimyksel- Professori Pertti Haaparanta on maamme johtavia kansainvä- lisen talouden asiantuntijoita.
10 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s tä siirtyä sääntöpohjaiseen kansainvä- lisen kaupan järjestelmään. On hyvä kuitenkin muistaa myös, että kehitysmaat syrjivät omassa kau- passaan toisia kehitysmaita. Itse asias- sa ne ovat asettaneet muista kehitys- maista tuleville tuotteille keskimäärin korkeampia kaupan esteitä kuin ke- hittyneistä maista tuleville tuotteille. Ne ovat myös oppineet polkumyyntisään- nösten käytön. b) Uruguayn kierroksen soveltami- nen kehitysmaissa on kallista, eikä ke- hittyneiden maiden lupaamaa apua ole saatu. Mielenkiintoisin esimerkki tästä ovat kierroksella hyväksytyt so- pimukset tuotteiden terveysmääräyk- sisistä ja tarkastuksista (”phytosani- tary measures”). Määräysten valvon- ta ja tuotteiden testaus on kallista, ei- vätkä kehitysmaiden voimavarat riitä kumpaankaan. Maailmanpankissa on arvioitu, että keskimäärin yksittäinen kehitysmaa joutuisi uhraamaan varo- ja yhden vuotuisen kehitysbudjettin- sa verran (150 miljoonaa USA:n dol- laria), jos se toteuttaisi ne täysimää- räisesti. Määräykset ovat tärkeitä eri- tyisesti elintarvikkeiden osalta. Kos- ka kehitysmailla ei ole varoja määrä- ystern noudattamiseen eivätkä kehit- tyneet maat ole antaneet niille lupaa- maansa tukea, niin määräykset ovat käytännössä kasvattaneet kehittynei- den maiden esteitä elintarviketuonnille kehitysmaista. Lisäksi monet muut säännökset (esim. Customs Valuati- on Agreement) on tehty kehittynei- den maiden näkökulmasta, eikä niillä ole merkitystä kehitysmaissa, mutta niistä aiheutuu huomattavia kustan- nuksia. c) Nyt Dohassa aloitetulla uudella kierroksella EU on vaatinut ns. laajaa asialistaa, jolla kauppaneuvotteluihin kytkettäisiin myös ympäristösäädök- siä ja sosiaali- ja työelämän säädök- siä. Lisäksi EU on vaatinut yhdessä USA:n kanssa investointisopimusta kytkettäväksi neuvotteluihin. USA puolestaan on kieltäyty- nyt EU:n hiljaisella tu- ella neuvottelemasta polkumyyntisäännösten tiukentamisesta. Toteu- tuessaan molemmat vaa- timukset rapauttavat kansainvälisen kaupan sääntöpohjaista kehittä- mistä. Samaan johtaisi monien länsimaiden kansalaisjärjestöjen vaa- timus siitä, että kierrok- sella ei neuvoteltaisi maataloustuottei- den eikä elintarvikkeiden kaupan va- pauttamisesta. EU:n vaatimukset esimerkiksi lapsi- työvoimalla valmistettujen tuotteiden kaupan rajoittamisesta johtaisivat sii- hen, että monikuitusopimuksen pur- kautuessa 2005 kehittyneet maat pys- tyisivät asettamaan ja asettaisivat (täs- tä on jo olemassa selviä merkkejä) ke- hitysmaiden tekstiilien tuonnille uusia esteitä. Myös polkumyyntisäännökset antavat siihen mahdollisuuden. Kehi- tysmaille on tärkeää vapauttaa sekä tekstiilien että maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kauppaa. Ne ovat nii- den tärkeimmät vientituotteet, ja ke- hittyneiden maiden markkinat ovat niiden suurimmat potentiaaliset mark- kinat. Siksi niiden näkökulmasta on tärkeää pyrkiä toteuttamaan Urugu- ayn sopimus ennen uusia neuvottelu- ja. Niiden kanta on järkevä, jos pyri- tään todella vakavasti rakentamaan sääntöpohjaista järjestelmää. EU:n ja USA:n vaatimus investointi- sopimuksesta on myös tarpeeton tai vähintäänkin siihen tulisi kytkeä myös kansainvälinen verosopimus, jolla hil- littäisiin verokilpailua ja erityisesti ke- hitysmaiden kannalta haitallista kilpai- lua suorista sijoituksista. Niinikään olisi samanaikaisesti alettava neuvotella työ- voiman kansainvälisestä liikkuvuudes- ta, koska se on kehitysmaille tärkeä asia. EU:n vaatimuksia laajasta kierrok- sesta ei voi millään tavalla pitää pyr- kimyksenä sääntöpohjaiseen järjestel- mään, jossa kaupan säätelyn lisäksi voitaisiin luoda säädöksiä muiden tär- keiden ongelmien rat- kaisemiseksi. Kysymys lapsityövoimasta on täs- tä hyvä esimerkki. 90 % kehitysmaiden lapsityö- voimasta työskentelee muualla kuin vientisek- torilla. Jos kehittyneet maat saisivat oikeuden asettaa rankaisutulleja kehitysmaista tuleville tekstiileille, joiden tuot- tamisessa käytetään lapsityövoimaa, niin lapsityövoiman käyttö vain lisääntyisi. Parhaimmillaan lapsityövoiman käytölle ei tapahtuisi mitään, koska lapset menisivät muil- le sektoreille, joilta vastaavasti tulisi Toisen maailmansodan jälkeen käy- tiin kansainvälisen kaupan vapaut- tamisesta useita neuvottelukierrok- sia Yleisen tulli- ja kauppasopimuk- sen (General Agreement on Tariffs and Trade, Gatt) alla. Uruguayn kierros v. 1986–94 oli niistä toistai- seksi laajin ja johti uuden Kansain- välisen kauppajärjestön (World Tra- de Organisation, WTO) perustami- seen v. 1995 alusta. Gattin periaat- teita vastaan sotivat erityisesti vuo- desta 1974 lähtien käyttöön otetut monikuitusopimukset, joilla kehitty- neet maat – usein yksipuolisesti – asettivat kiintiöitä tekstiilien tuonnille kehitysmaista. Monikuitusopimuksia jatkava WTO:n Tekstiili- ja vaate- tussopimus päättyy 2005. WTO:ssa on tällä hetkellä kolme yleissopimus- ryhmää: tavarakaupan Gatt-sopi- mus, palvelujen kaupan Gats-sopi- mus (General Agreement on Trade in Services) ja teollis- ja tekijänoi- keuksien kauppaan liittyviä näkö- kohtia käsittelevä TRIPS-sopimus (Agreement on Trade-Related As- pects of Intellectual Property Rights). Uusi Dohan kierros alkoi maatalo- ustuotteista ja palveluista kaksi vuot- ta sitten, ja se on saanut nimensä marraskuussa 2001 Dohassa, Qa- tarissa pidetystä ministerikokoukses- ta, jossa päätettiin neuvottelujen asia- listasta. Tehdyt esitykset lapsityövoiman käytön vähentämi- seksi johtaisivat helposti päin- vastaisiin seurauk- siin.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 aikuisia vientiteollisuuteen. Pahimmil- laan kaupan esteet lisäisivät lapsityö- voiman käyttöä. Tutkimusten mukaan lapsityövoiman käytön suurin syy on köyhyys. Kaupan esteet vähentäisivät työvoiman kysyntää ja laskisivat palk- koja, mikä johtaisi siihen, että lisää lapsia tarjottaisiin töihin. Samanlainen vaikutus on kansalaisjärjestöjen aja- malla monikansallisten yritysten boi- kotoinnilla. Parhaimmillaan sillä ei ole mitään vaikutusta, ja pahimmillaan boikotti lisää lapsityövoiman käyttöä, koska monikansallset yritykset mak- savat kehitysmaissa samasta työstä parempia palkkoja kuin paikalliset yri- tykset. Mainittakoon myös, että mo- net kehitysmaiden naiskansalaisjärjes- töt ovat vaatineet kaupan vapautta- mista. Jos EU todella vilpittömästi haluaisi vähentää lapsityövoiman käyttöä, niin se nopeuttaisi tekstiilikaupan vapaut- tamista. Samanaikaisesti se toimisi niin, että kehitysmaissa lisättäisiin tulonsiir- toja köyhimmile perheille ja nimen- omaan sellaisia tulonsiirtoja, jotka me- nevät perheiden naisille. Myös perus- koulutuksen järjestämistä ja lisäämistä tulisi avustaa. Kaikki tämä on mahdol- lista nykyistenkin sopimusten puitteis- sa. EU:n vaatimukset laajasta kierrokses- ta pyrkivät varmistamaan, että kan- sainvälisessä kaupassa noudatetaan ”reiluja” (fair) pelisääntöjä. Ongelma- na on, että reiluus määritellään pelkäs- tään kehittyneiden maiden näkökul- masta. Reiluus muotoillaan usein vaa- timuksena, että tuotteita ei myydä lii- an halvalla. Halpuus on kuitenkin suh- teellinen käsite. Palkkataso tulisi näh- dä suhteessa työvoiman tuottavuuteen. Tästä näkökulmasta voisi hyvin väit- tää, että suomalaiset tuotteet on val- mistettu viimeisen kymmenen vuoden ajan liian halvalla, koska palkat eivät ole nousseet yhtä nopeasti kuin työn tuottavuus. Siksi suomalaisten tuottei- den myynti on halpamyyntiä. WTO:n uudistaminen Näiden ongelmien vuoksi on syytä poh- tia, miten kansainvälisen kaupan neu- vottelujärjestelmää voitaisiin uudistaa. WTO:ssa ei ole muodollista demokra- tiavajetta. Järjestelmää, jossa kaikilla mailla on veto-oikeus, on mahdoton- ta tehdä muodollisesti demokraatti- semmaksi. Demokratiavaje on siinä, miten ja mistä käytännössä neuvotel- laan. Tähän asti kehittyneet maat ovat määränneet agendan. Kehitysmaiden voiman lisäys tulee tulevaisuudessa joh- tamaan siihen, että kehittyneet maat paremmalla valmistelukoneistollaan tu- levat laajentamaan agendaa yhä enem- män, jotta ne voisivat pakottaa kehi- tysmaat kompromisseihin todella tär- keissä asioissa. Ennen pitkää tämä joh- taa täydelliseen umpikujaan ja kaikki- en sääntöjen mitätöitymiseen käytän- nössä. Ongelma voidaan ratkaista vahvis- tamalla WTO:n organisaation itsenäi- syyttä ja erityisesti sen roolia agen- dan muotoilussa, koska muuten voi- makkaimmat maat eli länsimaat mää- räävät agendan. Tämän epäsymmet- rian poistaminen olisi myös väline ko- rostaa kehitysmaiden omien päätök- sentekomekanismien merkitystä ja ra- kentamista. WTO:n mahdollisuuksia tarjota teknistä apua kehitysmaille voi- daan parantaa laajentamalla sen hen- kilökuntaa ja henkilökunnan asiantun- temusta kehitysmaiden asioissa aivan kuten esimerkiksi IMF:ssä on jo teh- ty. VIITTEET 1 Ks. D. Rodrik (2001), Institutions, Integration ,and Geography: In Search of the Deep Determinants of Economic Growth, työpaperi, Kennedy School, Harvard University. 2 P. Lindert & J. Williamson (2001), Does Globalization Make the World More Unequal?, National Bureau of Economic Research Working Paper No. 8228; N. McCulloch & L.A. Winters & X. Cirera (2001), Trade Liberalization and Poverty: A Handbook, Centre for Economic Policy Research. Pertti Haaparanta näkee, että kehittyneiden maiden pyrkimys niputtaa yhä uusia asioita kauppaneuvotteluihin johtaa umpikujaan.
12 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s Raakaöljyn hinnan suuret muutokset ovat vaikuttaneet tuntuvasti maailman- talouden kehitykseen 1970-luvun öl- jykriiseistä lähtien. Ennen kriisejä öljy oli halpaa, ja sen reaalihinta eli hinta suhteessa teollisuusmaiden tuotteiden hintoihin laski etenkin toisen maailman- sodan jälkeen. Halpa öljy ohjasi tuo- tantorakenteiden kehitystä öljyä käyt- tävien teknologioiden suuntaan. Ky- syntä ja tarjonta kasvoivat 1960-luvulla noin kahdeksan prosentin vuotuista vauhtia. Öljynviejämaiden järjestön OPECin tarjonnan rajoituksiin liitty- neet kaksi öljykriisiä pudottivat 1970- luvun keskikasvut kolmen prosentin tuntumaan. Kysyntä lisääntyi keskimää- rin hieman tuotantoa hitaammin. Paavo Suni Tutkija ETLA Raakaöljyyn liittyvät riskit eivät väisty Raakaöljyn merkitys maailmantaloudessa on vähentynyt, mutta siihen liittyvät riskit säilyvät suurina. Sen hinta heilahtelee rajusti ja tuotannon painopiste siirtyy entistä enemmän Lähi-itään. Paavo Suni on AIECEn (Euroopan suhdanneinstituuttien liiton) raaka-ainetyöryhmän puheenjohtaja ja Taloustieto Oy:n Kansainväliset Suhdanteet/International Economic Outlook -julkaisun päätoimittaja.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 Öljykriisit olivat paha shokki teolli- suusmaille, joiden tuotanto oli muun- tunut hyvin energiaintensiiviseksi. Kal- liiseen energiaan sopeutuminen oli hankalaa. Teollisuusmaiden talouskas- vu hidastui, työttömyys lisääntyi ja in- flaatio kiihtyi. Raakaöljyn hinnan liki 20-kertaistuminen 10 vuodessa muutti investointipäätökset energian käyttöä säästävään suuntaan. Maailman öljyn käyttö suhteessa reaaliseen BKT:hen – öljyintensiteetti – oli korkeimmillaan 1970-luvun alussa, jonka jälkeen in- tensiteetti on pienentynyt kolmessa vuosikymmenessä lähes puoleen. Energiaa säästävät teknologiat ja in- novaatiot tulivat kannattavammiksi. Muiden energiamuotojen kuten ato- mienergian, tuulen, turpeen, aurinko- energian sekä öljyä korvaavien mui- den energialähteiden kuten maakaa- sun käyttö on lisääntynyt tuntuvasti. Samalla tuotannon palveluvaltaistumi- nen on vähentänyt energian tarvetta BKT:n tuottamiseen. Öljykriisien laannuttama talouskasvu hidasti öljyn kysynnän kasvua. Samal- la OPECin ulkopuolisen tuotannon kasvu ja öljyä korvaavien muiden ener- gialähteiden käytön lisääntyminen te- kivät OPEC-kartellin olon hankalak- si. Korkean hinnan ylläpitäminen kävi vähitellen mahdottomaksi, koska se edellytti OPECin tuotannon supista- mista ja samalla markkinaosuuksien pienenemistä. 1980-lu- vun puolivälissä raaka- öljyn dollarihinta ro- mahti. Dollarin kurssi sukelsi samoihin aikoi- hin. Dollarialueen ulko- puolisten maiden öljy- lasku keveni olennai- sesti ja maailman ta- louskasvu vauhdittui, kunnes Kuwaitin kriisi viime vuosikymmenen alussa muutti olosuhteet heikommiksi mm. talous- kasvun suhteen. OPECin valta-asema OPECin hallinnassa oli vuonna 2000 kolme neljännestä maailman öljyvaran- noista. Maailman viennistä OPEC vas- tasi runsasta puolta ja tuotannosta hie- man yli 40 prosenttia. OPECin laajat öljyreservit ja muita tuottajia selvästi alemmat tuotantokustannukset tarjoa- vat periaatteessa hyvän pohjan mono- polistiselle hinnoittelulle. Korkea hin- ta on kuitenkin merkinnyt OPECin ul- kopuolisen, sitä selvästi kalliimman tuotannon kasvua. OPECin kartellivoi- ma onkin vaihdellut tuntuvasti. Tähän ovat vaikuttaneet uu- den tuotannon ja lisään- tyneiden öljyä korvaa- vien tuotteiden tarjon- nan kasvun ohella ky- synnän kasvun ajoittai- nen suhdanneluontei- nen heikkous. Lisäksi OPECin jäsenet ovat tyypillisesti lipsuneet so- vituista tuotantokiinti- öistä. Raakaöljyn hinta romahti mm. 1980-luvun puolivälissä ja 1990-luvun lopulla tuntuvasti. Toisaalta hinta nousi rajusti Aasian kriisin jälkeisistä pohja- lukemista maailmantalouden ripeän kasvun ja tuotannon rajoitusten seu- rauksena. Maailman öljyvarannot ovat hyvä pohja OPECin toiminnan jatkumisel- le. Varannot ovat tosin kasvaneet vuosi vuodelta mm. teknisen kehityksen li- säämän saatavuuden ja uusien löydös- ten ansiosta. Yhdysvaltain Energiavi- raston (Energy Information Admi- nistration, EIA) uusimmat arviot maa- ilman öljyn tuotannon kasvusta ovat muihin arvioihin verrattuna optimis- tiset ja viittaavat siihen, että öljyn tuo- tanto saattaa olla suurimmillaan vas- ta parin vuosikymmenen päästä. Sa- malla kuitenkin OPEC-maiden osuus tuotannosta lisääntyy.2 Tämän jälkeen siirryttäisiin aikakauteen, jolloin öljyn tuotanto supistuu. OPECin ote mark- kinoista kasvaa, koska tuotannon pai- nopiste siirtyy Lähi-itään lähivuosina nopeasti, mikäli järjestö pysyy koos- sa. Yhdysvaltain tuotanto on supistu- nut jo useita vuosia. Venäjän ja Poh- janmeren tuotannon odotetaan myös vähenevän Öljyn tuotanto kääntyy ennen pitkää globaalistikin laskuun. Siten tuotannon energiaintensiivisyyden vähentäminen on edelleen hyvin tärkeää myös EU- maissa. Tätä korostaa vielä se, että Lähi-idän tuotanto-osuuden kasvu li- sää riskiä öljyn saatavuudesta, koska alue ei ole poliittisesti kovin vakaa. Kuvio 1. Raakaöljyn nimellis- ja reaalihinnan kehitys 1900–2002 Lähde: AIECE1 , ETLA, EIA Öljyä löydetään koko ajan lisää, mutta tuotanto kääntyyennen pitkää laskuun
14 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s Irakin öljynvienti jatkuu sanktioista huolimatta Persianlahden sodan jälkeen Irak ase- tettiin YK:n kauppasaartoon, jota on lievennetty siten, että Irak voi viedä öljyä kustantaakseen ruuan ja öljyn tuotantoon tarvittavien varaosien tuon- tia. Irak on protestoinut järjestelyä vas- taan mm. supistamalla ajoittain öljyn vientiään, mutta toistaiseksi tämä jär- jestely on uusittu puolivuosittain. Irak on kiertänyt säännöstelyä salakuljetta- malla öljyä useita eri reittejä huomat- taviakin määriä. Sanktioista johtuen Irak ei ole mu- kana tuotannon rajoituksissa. Irakin vienti on heilahdellut rajusti viime vuo- sien aikana, mutta keskimäärin se on ollut Venezuelan viennin tasolla, mikä on noin kymmenesosa OPECin ko- konaisviennistä. Vaikka Irakin sank- tiot poistettaisiin, niin vienti ei voisi lisääntyä nopeasti, koska maa tuot- taa lähes täydellä kapasiteetilla. Mer- kittävä tuotannon lisäys edellyttää li- säinvestointeja, joita on vaikea toteut- taa suuressa mitassa YK:n sanktioi- den ollessa voimassa. Kauppasaarron purkamisen jälkeen Irak pyrkii lisää- mään tuotantoaan olennaisesti maa- ilman toiseksi suurimpiin varantoihin nojautuen. Venäjän merkitys on lisään- tynyt Venäjä on noussut keskeiseksi tekijäksi kansainvälisillä raaka-ainemarkkinoil- la Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäjän hallinnassa on vain osa enti- sen Neuvostoliiton öljykentistä, ja ta- louden transitio johti tuotannollisiin ja logistisiin ongelmiin. Venäjä on kuiten- kin tätä nykyä maailman toiseksi suu- rin öljynviejä Saudi-Arabian jälkeen. Tähän ovat vaikuttaneet kotimaisen kysynnän tuntuva lasku sekä ulkomai- sen valuutan suuri tarve. Venäjän tuotannon odotetaan kui- tenkin pidemmällä aikavälillä piene- nevän.5 Mikäli kotimainen kysyntä odotetusti lisääntyy, niin viennin mää- rä vähenee pidemmällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä tuotantoa ja vien- tiä kuitenkin pystyttäneen pitämään yllä uusien investointien kasvattaman tuotantokapasiteetin ja tehokkuuden avulla. Raakaöljyn hinta on heilah- dellut tuntuvasti Aasian kriisin jäkeen öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnat laskivat rajusti. OPEC reagoi öljyn hinnan laskuun su- pistamalla tuotantoaan vuoden 1998 Lähde: EIA, ETLA4 Kuvio 3. OPECin osuudet raakaöljyn varannoista, tuotannosta ja viennis- tä vuonna 2000, % Kuvio 2. Maailman öljyintensiteetti 1960–2002 Öljyn kulutus/reaalinen BKT Lähde: OECD, ETLA3
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 keväällä ja kesällä. Hinta kuitenkin jat- koi laskuaan. Kartelli pystyikin vuoden 1999 keväällä houkuttelemaan tarjon- nan säätelyyn myös ulkopuolisia tuot- tajia, jotka olivat huolestuneita raaka- öljyn hinnan laskun vaikutuksesta ta- louteensa. Maaliskuussa v. 2000 OPEC-maat sopivat 22–28 dollarin hintahaarukasta itse viemälleen öljyl- le. Hintatavoitteena oli 25 dollaria tyn- nyriltä, johon pyrittiin tuotantoa sää- telemällä, kun hinta lipsui välin ulko- puolelle 20 päivän ajaksi. Raakaöljyn (Brent-laatu) tynnyrihinta kolminkertaistui vuoden 1998 joulu- kuun ja vuoden 2000 syyskuun välise- nä aikana alhaiselta lähtötasolta. Hin- nan nousuun vaikuttivat raakaöljyn ky- synnän tuntuvan kasvun ja OPECin tuotannon supistamisen ohella alhai- siksi painuneet varastot. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että vastaava- na ajanjaksona muiden kuin energia- raaka-aineiden dollarihinnat pysyivät ennallaan. Maailmantalouden suhdannenousu alkoi kuitenkin hiipua jo vuoden 2000 aikana. Viime vuonna Japani oli taan- tumassa, Yhdysvallat ajautui taantu- maan ja Euroopankin talouskasvu oli hyvin hidasta. Tämä merkitsi raakaöl- jyn kysynnän ripeän kasvun pysähty- mistä. Tarjonta puolestaan lisääntyi vuonna 2000. Tarjonnan lisäys tasaan- tui viime vuonna, mutta raakaöljy hal- peni nopeassa tahdissa syksyn 2000 yli 30 dollariin nousseesta tynnyrihinnas- taan.6 Vuoden 2001 syyskuun 11. päi- vän terrori-iskut merkitsivät olennais- ta käännettä. Viime vuoden lopulla öl- jyn hinta putosi jo selvästi alle 20 dol- larin tynnyriltä, vaikka OPEC maat reagoivat hinnan laskuun useilla tuo- tannon leikkauksilla. Järjestelmä ei ole kuitenkaan toiminut hyvin aivan alkua lukuun ottamatta, ja käytännössä se lopetettiin viime syksynä. Vuoden 2002 alussa palattiin jälleen tuttuihin tuotantoleikkauksiin. OPEC- maat supistivat tuotantoaan yhteensä 1,5 miljoonalla tynnyrillä päivää koh- den, kun useat ulkopuoliset tuottajat lupautuivat supistamaan tuotantoaan noin puolella miljoonalla tynnyrillä päi- vässä. OPECin ulkopuolisten tuottaji- en lupaukset eivät ole kovin täsmälli- siä, ja jotkut rajoittamiseen pyydetyt tuottajat eivät ole olleet siihen kovin halukkaita. Näyttää siltä, että mm. Ve- näjä käyttää ”tuotannon supistami- seen” lähinnä tuotannon normaalia kau- siluonteista vähenemistä. Raakaöljyn tuleva hintakehi- tys Raakaöljyn (Brent-laatu) hinta nousi vuoden alussa tehtyjen tuotantoleikka- usten takia jälleen yli 20 dollariin tyn- nyriltä. OPECin tuotantorajoitusten ei odota pitävän täysimittaisesti eikä ul- Lähde: ETLAn tietopankki, ETLA Kuvio 5. Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta vuosina 1997–2003 Lähde: EIA Kuvio 4. Maailman raakaöljyn tuotanto ja nettovienti vuonna 2000 10 suurinta tuottajaa
16 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s kopuolistenkaan maiden tarjonnan su- pistamisella ole ajateltua vaikutusta. Öljyn kysynnän kasvu on hidasta maa- ilmantalouden heikon kasvun takia. Mahdollinen kylmä talvi pohjoisella pal- lonpuoliskolla parantaisi markkinatilan- netta OPECin kannalta. On todennäköistä, että kysynnän suhdanneluonteinen hidas kasvu ja sen kasvun kausiluonteinen hidastuminen keväällä pitävät raakaöljyn keskihin- nan tänä vuonna lähellä 20 dollaria tynnyriltä tuotannon rajoituksista huo- limatta. Yhdysvaltain ja Euroopan ta- louskasvun käynnistyminen tänä vuonna lisää energian kysynnän kas- vua ja kääntää dollarihinnat nousuun. Dollarin ennustettu heikkeneminen vaimentaisi mm. öljyn kallistumista eruoissa. Raakaöljyn hinnan vaikutuk- set inflaatioon Viime vuosina raakaöljyn hinta on vaihdellut 10 ja yli 30 dollarin tynny- rihinnan välillä. Kun hinnan laskut ovat vaimentaneet ku- luttajahintaindeksin nousuvauhtia, niin sen nousut ovat puolestaan kiihdyttäneet inflaatio- ta. Esimerkiksi euro- alueen kuukausittainen inflaatiotahti nousi jo vuoden 2000 alussa Euroopan keskuspan- kin inflaatiotavoitteen ylärajan, kahden pro- sentin, tuntumaan vuositasolle muun- nettuna, ja inflaatiovauhti on sen jäl- keen ajoittain ylittänyt jopa kolme pro- senttia. Keskeisin nousun syy oli raa- kaöljyn hinnan rajusta noususta johtuva ener- gian kallistuminen. Energian hinnan kuu- kausittaiset nousut vaihtelivat viiden ja kuudentoista prosentin välillä viime kesään saakka, jolloin nousu ensi vaimentui ja sitten kääntyi jopa laskuun sekä vuodentakaiseen että edelliseen kuukau- teen verrattuna. Tosin viime vuonna eräiden muidenkin raaka-ainei- den kuten elintarvik- keiden kallistuminen oli niin tuntuvaa, että se kiihdytti merkittä- västi kuluttajahintain- deksin nousuvauhtia. Euroopan keskus- pankki, EKP, on ollut mm. tästä syystä Yhdys- valtoja varovaisempi korkopolitiikassaan. EKP:n keskeisenä ta- voitteenahan on pitää euroalueen inflaatio 0– 2 prosentissa keskipit- källä aikavälillä (käy- tännössä seuraavina 1–2 vuotena). In- flaatiomittariksi on valittu euroalueen sisällä vertailukelpoinen, Eurostatin tuottama harmonisoitu kuluttajahinta- indeksi.7 Raakaöljyn tai minkä tahan- sa yksittäisen hyödykkeen rajustakaan kallistumisesta johtuva kuluttajahintaindeksin pisteluvun nousu ei kui- tenkaan ole vielä sinäl- lään inflaatiota, vaan se kuvastaa suhteellisten hintojen muutosta. Mi- käli esimerkiksi raakaöl- jyn hinnan nousu johtaa ainoastaan indeksin ta- somuutokseen eikä esi- merkiksi palkkakom- pensaatioihin tai muuhun laajamittai- seen kustannusten nousuun, niin se pitäisi hyväksyä sellaisenaan myös ra- hapolitiikassa. Muussa tapauksessa in- flaatiota torjuvalla rahapolitiikalla vain vahvistettaisiin raakaöljyn hinnan nou- sun ostovoimaa leikkaavaa vaikutus- ta. VIITTEET 1 AIECE (Association of European Short-term Institutes) Commodity Group, World Commodity Prices. 2 EIA, Long Term World Oil Supply, Aug. 2000. 3 OECD, Economic Outlook Dec. 2001; ETLAn tietopankki. 4 Ks. The U.S. Energy Information Ad- ministration, http://www.eia.doe.gov. 5 Vasili Petrov (2001), Long Term Pros- pects of Oil Production in Russia, esitel- mä ETLAssa, marraskuu 2001. 6 International Energy Agency (IEA), Oil Market Report, Dec. 2001; ks. http:/ /www.iea.org/omrep/index.htm. 7 European Central Bank, A stability- oriented monetary policy strategy for the European System of Central Banks. Press Release, 13 October 1998. Paavo Suni katsoo, että todennäköisesti ainakin lyhy- ellä aikavälillä raakaöljyn hinta tulee pysymään suun- nilleen nykytasolla Korkoja ei pitäisi nostaa, jos raaka- öljyn hinnan nousu aiheuttaa vain ohimenevän inflaatiopiikin.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 Ohessa tarkastellaan nykyisen mark- kinatalouden sisäistä uudistumista, kun uuden tiedon tuottaminen ja sen soveltaminen tuotantoon on tullut en- tistä tärkeämmäksi edellytykseksi me- nestymiselle. Yleisesti ollaan sitä miel- tä, että niin sanottu uusi talous1 , jolla tarkoitetaan tieto- ja viestintätekno- logiaa kehittäviä ja niitä omassa tuo- tannossaan laajimmin soveltavia toi- mialoja, antaa sisällön ja tahdin ny- kymuotoisen markkinatalouden Uuden talouden vallankumous ja havaintoja yrityskaupoista Eero Lehto Vanhempi tutkija Palkansaajientutkimuslaitos Uusi talous näkyy teknologiassa, tuotteissa ja tuottavuudessa, mutta yritysten verkottumisesta ja toimintamuodoista löytyy vain vähän uutta. Yrityskaupat ovat keskeinen keino reagoida toiminta- ympäristön muutoksiin. Eero Lehdon mukaan uuden teknologian innovaatiot vilkastuttavat yrityskauppoja.
18 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s muuttumiselle. Suomessa uuden ta- louden ytimen muodostavat kukois- tava sähkötekninen teollisuus sekä tie- totekniikkapalveluiden tuotantoon eri- koistuneet yritykset. Tässä kirjoituk- sessa pohditaan uuden talouden ai- kaansaamien muutosten vallankumo- uksellisuutta. Kirjoituksessa tuodaan esille myös joitakin tuloksia tuoreesta yrityskauppoja analysoivasta tutki- muksesta. Nämä tulokset viittaavat siihen, että tiedon tuotannon merki- tyksen korostuminen voi tuoda talo- uteen uutta dynamiikkaa yrityskaup- pojen yleistymisen muodossa. Missä vallankumous? Tässä ajassa halutaan helposti nähdä vallankumouksellisuutta, joka ilmenee uuden talouden myönteisenä ja kään- teentekevänä vaikutuk- sena tuotantoon ja laa- jemminkin niihin me- kanismeihin, jotka sää- televät tuottavuutta, ta- louden kasvua ja sen syklisyyttä. Tämän ajan mullistukset nähdään 1) uutena käänteente- kevänä teknologiana ja sen varaan rakentuvina tuotteina 2) tuottavuuden hyppäyksenä 3) uuden tyyppisten toimialojen – niin sanottujen verkostotoimialojen – mer- kityksen lisääntymisenä 4) uusina liiketoimintamuotoina. On ehkä helpointa olla yhtä mieltä luettelon kohtaan 1) liittyvän uuden, digitaalitekniikkaan perustuvan tiedon siirron suuresta merkityksestä. Se an- taa myös mahdollisuuden välittää, va- rastoida ja saada käyttöön tietoa ai- empaan verrattuna huomattavasti te- hokkaammin. Sovellettaessa sitä tuo- tantoon myös tuottavuuden voidaan uskoa nousevan. Näin on jo käynyt, ja potentiaalia tuottavuuden edelleen kohentamiseen on yhä olemassa. Eri asia sitten on, kuinka kauan mikro- tietokoneiden, Internetin ja uuden te- lekommunikaation tuottavuusvaiku- tukset tuntuvat ja missä tahdissa syn- tyy uusia yhtä vallankumouksellisia keksintöjä. Kun uuden teknologian ja uusien tuotteiden mullistavuudesta sekä nii- den tuottavuusvaikutusten merkittä- vyydestä voidaan olla yhtä mieltä, niin käsityksiin toimintamekanismeiltaan uusista toimialoista ja kokonaan uu- sista liiketoimintamuodoista on jo vai- keampi yhtyä. Verkostotoimialat Erilaiset viestintäverkot, jotka yhdistä- vät asiakkaita toisiinsa, ovat uuden ta- louden ydintä. Niinpä Internetin, mo- biiliverkkojen ja muiden vastaavien ver- kostojen on katsottu muodostuvan ko- konaan uuden tyyppisiä toimialaoja. Niiden erityistekijöiden osalta, jotka liit- tyvät muun muassa siihen, miten asia- kas hyötyy verkoston jä- senten määrän lisäänty- misestä – niin sanotun verkostoulkoisvaiku- tuksen muodossa – nämä verkostot eivät kuitenkaan eroa perin- teisistä lankapuhelinver- koista. Itse asiassa kus- tannusrakenteen, niin sanottujen verkostoulkoisvaikutusten, verkon avattavuuden kuten myös hin- nanmuodostuksen osalta uusien ver- kostotoimialojen mekanismit ovat sa- mantyyppiset kuin jo vuosikymmeniä toimineissa telepalvelu- ja sähköver- koissa. Eri asia sitten on, että verkos- totoimialojen vaikutus on laajentunut ja että niiden mekanismeja on alettu ymmärtää vasta myöhemmin, itse asi- assa mikrotalousteoriassa vasta 1980- luvulla. Mutta tämä ei tee verkosto- toimialoista vallankumouksellisia siinä mielessä, että markkinoille olisi ilmaan- tunut luonteeltaan kokonaan uusia toi- mialoja. Verkkoutuminen Uusien ja tehokkaiden tieto- ja vies- tintäjärjestelmien ilmaantumisen on katsottu tarjoavan yrityksille aivan uu- dentyyppisen mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa ja hyötyä toisis- taan. Nykyisin puhutaan paljon verk- koutumisesta. Koko käsite on epäselvä ja sen merkitys tuntuu muuttuvan käyttäjän mukaan. Jos halutaan tiivis- tää ja yksinkertaistaa, niin verkkou- tuminen tarkoittanee erilaisia yhteis- toimintamuotoja. Onko uuden talou- den myötä sitten yritysten kanssakäy- minen muuttunut luonteeltaan ja laa- juudeltaan siinä mitassa, että voidaan puhua vallankumouksesta kuten po- pulaari ajan kuvaus asian näkee? Mie- lestäni juuri yritysten toimintatapojen muutoksen analyysissa ylilyönnit ovat olleet räikeimpiä. Seuraavia kysymyk- siä herää: a) Onko verkkoutuminen jotenkin historiallisesti uusi ilmiö? b) Muuttavatko uudet yhteistyömuo- dot ja toimintatavat nykyisen markki- natalouden lainalaisuuksia – tekevät- kö ne yhteiskunnasta entistä ehom- man? c) Rajoittuuko ilmiö nimenomaan yrityskenttään vai läpäiseekö se koko yhteiskunnan? Vastaus kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin on varauksellisen kieltei- nen. Suomessakin perinteisillä toimi- aloille on jo varhain muodostunut ver- tikaalisesti integroituneita tuotanto- ketjuja. Itse asiassa tervan poltto, lai- vanrakennus ja merenkulkukin jo muutama sata vuotta sitten muodos- tivat klusterin, johon liittyvät yrityk- set olivat verkkoutuneet lähes samal- la tavalla kuin nykyiset elinkeinot. Sama koskee Ruotsin autoteollisuu- den ja Suomen metallituote- ja ko- neteollisuuden yhteistyötä vuosikym- meniä sitten. Toki on havaintoja myös siitä, että nimenomaan tietoa tuottavat yrityk- set hakeutuvat yhteistyöhön toisten- sa kanssa ja perustavat yhteisyrityk- siä. Erityisesti Japanissa yhteistyö tie- don tuotannossa on verraten laajaa. Avoimen standardin luomiseen perus- tuva strategia synnyttää niin ikään uu- dentyyppistä yhteistoimintaa. Suo- messa Tilastokeskuksen innovaatio- Puhelin- ja sähköverkot ovat jo vanhoja esi- merkkejä yritys- verkostoista.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 kysely vuodelta 1996 ja eräät myö- hemmät kartoitukset osoittavat kui- tenkin, että nimenomaan toistensa kanssa kilpailevat yritykset karttavat keskinäistä yhteistyötä. Yhteistyö- kumppani löytyy lähinnä asiakkaiden tai alihankkijoiden piiristä kuten en- nenkin. Tässä suhteessa kyse ei ole mistään uudesta ilmiöstä, ei Suomessa eikä muuallakaan. On myös muistet- tava, että erilaisella tuotetun tiedon ja innovaatioiden käyttöä säätelevällä sopimustoiminnalla on varsin pitkät perinteet esimerkiksi kehittyneiden markkinatalousmaiden kemianteolli- suudessa, joka jo varhain on ollut ver- raten tietointensiivistä. Entä muuttuvatko markkinatalou- den lainalaisuudet? Muun muassa tie- to- ja kommunikaatioverkostojen yleistyessä ja laajentuessa yleistyvät ja vahvistuvat sellaiset toimintatavat ja eri käytäntöjä säätelevät pakot, jotka saattoivat aiemmin olla vähemmän esillä. On kuitenkin esitetty verraten yleisellä tasolla, että luottamus ja vas- tavuoroisuus – ja nämä mekanismit mahdollistama sosiaalinen pääoma – jonkinlaisina huonon tasapainon tor- juvina mekanismeina tekisivät verkot- tuneen yhteistoiminnan mahdollisek- si.2 Kysymys ei siis näytä olevan siitä, että yhteiskuntatiede uudistuu ja ot- taa käyttöön uusia käsitteitä, joilla se selittää historiallisesti jo pitkään val- linneita käytäntöjä, vaan siitä, että kokonaan uuden ilmiön katsotaan syntyneen. Osaksi kysymys on kapitalismin idea- lisoinnista. Neoklassisen talousteorian tunnistamat huonot – epätäydellisen informaation rajoittamat – tasapainot katsotaan voitetuiksi. Niinpä luottamus ja vastavuoroisuus sekä niitä ylläpitävä sosiaalinen pääoma on nyt usealla ta- holla otettu johtaviksi käyttäytymistä selittäviksi sosiaalisiksi suhteiksi nimen- omaan yrityskentässä. Näin ei välttä- mättä ole julkisessa ja muussa voittoa tavoittelemattomassa toiminnassa, mis- sä kilpailu ja voiton maksimointi eivät syrjäytä näitä vuorovaikutusta edistä- viä voimia. Hämäläinen ja Schiens- tock3 tosin viittaavat myös sosiaalisen pääoman ilmeisen niukentumisen ai- heuttamaan ongelmaan. Tästä näke- myksestä voidaan olla samaa mieltä, sikäli kuin sillä tarkoitetaan sosiaalisen pääoman niukkuutta ympäristössä, missä voiton maksimointi ja sen po- tentiaalisesti huonoja vaikutuksia ku- rissa pitävä kilpailu ovat toiminnan pää- mekanismeja. Fuusiot ja yrityskaupat tekno- logian siirron välineinä Entä mitä fuusiot ja yrityskaupat ker- tovat taloudesta ja yritysten toiminta- tavoista? Koska yrityksen tehtävänä on kohdentaa sen omistajille ja heidän valtuuttamilleen johtajille päätösvalta sellaisissa asioissa, joita ei voida sopia, hahmottaa selkeästi eikä ennakoida, on yritys instituutiona jo jonkinlainen to- diste epätäydellisen informaation ja sopimuksellisen toiminnan – myös yhteistyön rajojen – olemassaolosta. Yrityskaupat taas viittaavat siihen, että toimintaympäristö muuttuu, eikä uu- teen tilanteeseen voida sopeutua luo- malla yritysten välille uutta sopimuk- sellista toimintaa, jolla säädellään tuo- tantopanosten käyttöä. Koska uusi teknologia vaikuttaa yri- tysten toimintaympäristöön monin ta- voin, on todennäköistä, että se altistaa yrityksiä myös yrityskaupoille. Yrityk- sen haltuunsa saama uusi tietopääoma voi esimerkiksi sopia paremmin yhteen jonkin toisen yrityksen hallussa olevan fyysisen pääoman, muun varallisuuden ja inhimillisen pääoman kanssa. Uut- ta yhteensopivuutta voidaan sitten ha- kea esimerkiksi lisenssisopimuksin tai muun yhteistyön keinoin. Jos kuiten- kin informaation epätäydellisyys aset- taa rajoja sopimuksille, voidaan yhteen- sopivuutta hakea muuttamalla omis- tuksen rajoja. Näin omistamisen ja si- ten myös yrityksen rajojen muuttami- nen kertoo edelleen jonkinlaisesta markkinaepäonnistumisesta ja siitä, ettei asioita voida aina ratkaista yhteis- työssä ja sopimuksellisesti. On luon- tevaa olettaa, että yrityskaupat ajoit- tuvat taitteeseen, jossa jokin yritys on saanut käyttöönsä keksinnön tai inno- vaation, jonka kaupallistaminen on kesken tai joka pitäisi viedä laajoille markkinoille. Eero Lehdolta on juuri ilmestynyt useita tutkimuksia yrityskaupoista ja teknologian siir- roista.
20 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s Yhdessä Olavi Lehtorannan kanssa olen tutkinut Suomessa 1994–1999 tapahtuneiden yrityskauppojen syntyyn vaikuttaneita tekijöitä.4 Tämä empiiri- nen tutkimus, joka käyttää sitä varten kerättyä yrityskauppa-aineistoa, osoit- taa, että omistuksen rajojen muutta- minen on yksi keskeinen tapa reagoi- da uuden teknologian aikaansaamiin muutoksiin yritysten toimintaympäris- tössä. Taulukossa 1 on esitetty yritysosto- jen jakaantuminen toimialoittain yri- tysten tutkimus- ja tuotekehittelytie- tojen (T & K-tietojen) rajaamassa ai- neistossa.5 Yrityskauppojen frekvenssi ei ole suuren suuri, jos sitä verrataan yritysten syntymis- ja poistumisvauh- teihin. Yrityskauppojen korkea frek- venssi esimerkiksi paperiteollisuudessa selittyy suurella yrityskoolla. Koska kaupan syntymisen ja yrityksen koon positiivinen korrelaatio on erityisen vahva ja koska yrityskauppoihin vai- kuttavat myös muut teknologiasta riip- pumattomat tekijät, ei ristiintaulukoi- malla juuri saada selville yrityskaup- pojen ja uuden teknologian syntymi- sen ja hyödyntämisen välistä suhdet- ta. Tämän vuoksi olemme estimoineet ekonometrisen mallin, jossa selitetään yrityskauppojen syntymistä. Tämä empiirinen tutkimus, joka tarkastelee Suomen yrityskauppoja vuosina 1994–1999, jakaantuu kahteen itse- näiseen osaan. Ensimmäisessä osassa selitetään muun muassa yritysten ar- vioidulla T & K-pääomakannalla yri- tyskauppojen syntymistä. Toisessa osassa selittäjänä käytetään yritysten hallussa olevia innovaatioita. Molem- missa tutkimuksissa kaupan syntymis- tä analysoidaan sekä ostavan että myynnin kohteena olevan yrityksen kannalta. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa saadun keskeisen tuloksen mukaan T & K-investoinnit lisäävät sen tapah- tuman todennäköisyyttä, että yritys os- taa toisen yrityksen. Tämä tulos osoit- taa, että yritykset eivät näytä erikois- Taulukko 1. Yritysostojen määrät toimialoittain Yrityksiä Yritysten 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Kaikki % yhteensä määrä TOL95 1999 Elintarviketeollisuus 23 25 24 18 14 11 115 6,3 1 838 255 Tekstiili- ja vaateteollisuus 2 2 6 5 1 7 23 1,4 1 659 221 Puuteollisuus 8 10 7 6 12 8 51 3,1 1 635 236 Paperiteollisuus 9 8 5 19 14 7 62 12,1 514 74 Kustantaminen ja painaminen 11 18 19 23 27 11 109 5,5 1 992 278 Kemianteollisuus 11 16 21 17 28 21 114 6,1 1 868 275 Mineraalituotteiden valmistus 4 6 6 9 7 8 40 4,5 893 129 Perusmetalliteollisuus 9 20 16 18 7 14 84 2,3 3 719 540 Kone- ja laiteteollisuus 13 18 18 24 25 27 125 3,9 3 222 450 Sähkötekninen teollisuus 8 18 12 10 16 18 82 3,1 2 645 374 Kuljetusvälineteollisuus 1 4 2 3 3 2 15 2,0 747 106 Muu teollisuus 3 5 7 4 7 4 30 2,0 1 475 206 Sähkö, kaasu ja vesi 13 14 11 10 14 11 73 9,3 789 112 Rakennustoiminta 13 14 18 29 30 30 134 6,4 2 091 334 Tukkukauppa 37 37 42 37 38 62 253 7,8 3 248 518 Kuljetus ja liikenne 10 20 20 13 12 3 78 6,2 1 259 205 Telekommunikaatio 1 0 3 4 2 8 18 3,6 499 72 Tietojenkäsittely ja tutkimus 22 19 13 18 33 39 144 4,4 3 261 501 Muut liike-elämän palvelut 49 63 63 57 48 43 323 6,4 5 061 762 Muut palvelut 0 1 1 0 0 5 7 1,0 708 104 Kaikki 247 318 314 324 338 339 1 880 4,8 39 123 5 752 Muu kuin prosessiteollisuus 164 209 217 218 227 257 1 292 4,5 28 820 % 3,6 4,3 4,4 4,3 4,5 6,0 4,5 Prosessiteollisuus 83 109 97 106 111 82 588 5,7 10 303 % 4,6 5,9 5,5 6,1 6,5 5,6 5,7 Kaikki 247 318 314 324 338 339 1 880 4,8 39 123 % 3,9 4,7 4,7 4,8 5,0 5,9 4,8 Yritysten kokonaismäärä T&K-paneelissa Muu kuin prosessiteollisuus 4 617 4 888 4 963 5 034 5 032 4 286 28820 Prosessiteollisuus 1 786 1849 1 750 1 741 1 711 1 466 10 303 Kaikki 6 403 6 737 6 713 6 775 6 743 5 752 39 123
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 tuvan ostamaan teknologiaa (yrityskaupoin) eivätkä tuotta- maan sitä itse. Yritys näyttää ostavan toisen innovatiivisen yrityksen lähinnä silloin, kun se on omalla T & K-toiminnallaan vahvistanut niitä tietoja ja tai- toja, joita tarvitaan ostettavan tietopääoman hyödyntämiseen. Tutkimuksen toisen keskeisen tuloksen mukaan T & K-inves- toinnit lisäävät myös todennä- köisyyttä, että yritys joutuu kaupan kohteeksi. Tämä jäl- kimmäinen tulos pätee kuiten- kin vain muussa kuin raskaasti investoivassa prosessiteollisuu- dessa.6 Näyttääkin siltä, että houkutteleva oston kohde on sellainen teknologiayritys, jol- la ei ole vahvaa asemaa tuote- markkinoilla. Näitä teknologi- assa vahvoja ja muussa toimin- nassa heikkoja yrityksiä tuntuu olevan muualla kuin prosessiteolli- suudessa. Yrityksen omat T & K-in- vestoinnit eivät prosessiteollisuudes- sa lisänneetkään sen tapahtuman to- dennäköisyyttä, että se joutuisi kau- pan kohteeksi. Tämän havainnon näh- tiin vahvistavan sitä käsitystä, että prosessiteollisuudessa omaan T & K- toimintaan runsaasti investoinut ja sen vuoksi tuotantokustannuksiltaan tehokas yritys ostaa tehottomamman yrityksen, jonka T & K-panostus ei välttämättä poikkea keskitasosta. Tutkimuksen toisessa osassa olem- me tutkineet myös VTT:n teknolo- gian tutkimuksen ryhmän keräämän Sfinno-aineiston7 avulla yritysten tuottamien tärkeimpien tuoteinnovaa- tioiden vaikutuksia yrityskauppoihin. Tämän osan tulokset täydentävät en- simmäisen osan käytettyä T & K-pää- omakantaa selittäjänä käyttäneen tut- kimuksen tuloksia. Yrityksen hallus- sa olevat innovaatiot lisäävät muualla kuin prosessiteollisuudessa yrityksen todennäköisyyttä tulla toisen yrityk- sen ostamaksi. Yrityksen hallussa oleva innovaatio ei sen sijaan enää lisää sen halukkuutta ostaa toista yritystä. Pro- sessiteollisuudessa innovaatiot lisäävät kuitenkin yrityksen ostohaluja ja vä- hentävät heikosti niiden todennäköi- syyttä tulla toisen ostamaksi. Tämä tulos saatiin, vaikka aineiston inno- vaatiot ovat ensisijaisesti tuoteinno- vaatioita. Tulos vahvistaa sitä käsitys- tä, että raskaasti inves- toivassa teollisuudessa tehokkaampi ostaa te- hottomamman. Innovaattoreiden määrällä kyseisellä toi- mialalla on myös vaiku- tusta ostamisen ja os- tetuksi joutumisen to- dennäköisyyksiin. Muussa kuin prosessi- teollisuudessa innovaat- toreiden määrä nousu lisää yrityskaupan to- dennäköisyyttä. Kysy- mys liene siitä, että in- novaattoreiden määrän nousu kuvaa lähinnä kohteiden määrän nousua, ja myös sopivien ostokohteiden määrä nousee, mikä näkyy lisääntyvinä yrityskauppoi- na. Prosessiteollisuudessa innovaatto- reiden määrän nousu sen sijaan vä- hentää yritysostoja. Tämä kuvannee sitä, että kun kilpailevien ostajien määrä nousee ja sopivien kohteiden määrä laskee, yrityksen todennäköi- syys ostaa toinen yritys alenee. Empiirinen tutkimus osoittaa myös, että yrityksen vakavaraisuus ja kan- nattavuus lisäävät sen halua ostaa toinen yri- tys. Vastaavasti vähän velkaantunut yritys kel- paa muita paremmin yritysoston kohteeksi. Vaikuttaa siltä, että yri- tyskaupat rajoittuvat ta- loudeltaan keskitasoa parempiin ja teknologi- aan suuntautuviin yri- tyksiin. Tämän vuoksi yrityskauppojen merki- tys kokonaistaloudelle voi olla verraten suuri kauppojen suhteellisen vähäisestä määrästä huolimatta. Toinen ra- kenteellisen uudistumisen mekanismi on syntyminen ja häviäminen. Tutki- mustulokset viittaavatkin siihen, että joka suhteessa huonoja yrityksiä ei juuri osteta, vaan niiden annetaan mennä nurin. Yrityksen T & K- investoinnit lisää- vät sen toden- näköisyyttä ostaa toinen yritys – tai tulla ostetuksi, jollei sillä itsel- lään ole vahvaa asemaa markki- noilla. Kuva:MortenLoberg/Samfoto/Gorilla
22 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s Nokia on yksi harvoista suomalaisis- ta monikansallisista yrityksistä. Vuon- na 2001 Nokia oli liikevaihdolla mi- tattuna Suomen ja Pohjoismaiden suu- rin yritys. Fortune Global 500-listalla se sijoittuu maailman 150 suurimman yrityksen joukkoon, ja pörssiarvoltaan se on 30 kärkiyrityksen joukossa. Ylei- sen arvostuksen ja tuotemerkin vah- vuuden mittareilla Nokia on päässyt peräti kymmenen kärkiyrityksen ryh- mään maailmassa. Nykyisen asemansa vuoksi Nokia tuleekin todennäköisesti jatkossa saa- Nokia monikansallisena yrityksenä Raimo Lovio Professori (virkavapaa) Helsingin kauppakorkeakoulu Henkilöstöltään, tutkimus- ja kehitys- toiminnaltaan ja tuotannoltaan Nokia on yhä varsin suomalainen yritys, vaikka sen omistuspohja ja markkinat ovat kansain- välisiä. Mutta yhdistääkö se kaikki ihmiset? VIITTEET 1 Uuden talouden käsitettä ja ilmene- mistä on analysoitu ETLAn tuoreessa tutkimuksessa Heli Koski, Petri Rouvi- nen ja Pekka Ylä-Anttila (2001), ”Uu- den talouden loppu?”, Helsinki: Talous- tieto Oy. 2 Ks. esimerkiksi Timo Hämäläinen ja Gerd Schienstock (2001), ”The com- parative advantage of networks in eco- nomic organisation: efficiency and in- novation in highly specialised and un- certain environments”, teoksessa Inno- vative networks in national innovative systems, OECD proceedings. 3 Hämäläinen & Schienstock, emt. 4 Ks. Eero Lehto ja Olavi Lehtoranta (2002), ”Becoming an acquirer and be- coming acquired”, Palkansaajien tutki- muslaitoksen Työpapapereita nro 177 sekä Eero Lehto ja Olavi Lehtoranta (2002), ” How do the innovations affect mergers and acquisitions? ”, ilmestyy Palkansaajien tutkimuslaitoksen Työpa- pereita-sarjassa. 5 Vastaavassa taulukossa on jonkin ver- ran vähemmän havaintoja yritysoston kohteista, mutta toimialakohtainen ja- kauma on lähes sama kuin yllä ostojen määrää kuvaavassa taulukossa. 6 Prosessiteollisuuteen on luettu elin- tarviketeollisuus, tekstiilien valmistus, puu- ja paperiteollisuus, kustantaminen ja painaminen, öljy- ym. tuotteiden val- mistus, muiden kemikaalien kuin lääke- aineiden valmistus, kumi- ja muovituot- teiden valmistus, ei-metallisten mineraa- lituotteiden valmistus, perusmetallien valmistus, sähkö-, kaasu- ja lämpöhuol- to sekä veden puhdistus ja jakelu. 7 Sfinno on tietokanta 1980- ja 1990- luvuilla kaupallistetuista suomalaisista innovaatioista ja patenteista. Ks. tarkem- min http://www.vtt.fi/ttr/projektit1/ sfinno.htm.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 23 Raimo Lovio työskentelee tällä hetkellä erikoistutkijana VTT:n Teknologian tut- kimuksen ryhmässä. maan osakseen sen kritiikin, jonka monikansalliset yritykset kukin vuorol- laan ovat kohdanneet. Suomessa täs- tä on merkkinä keskustelu Nokian pääkonttorin ja henkilöstön tulevasta sijainnista. Kansainvälisesti Nokiaan ei ole vielä kohdistunut juurikaan arvos- telua. Nokia ja monikansallisten yritysten yleinen kritiikki Naomi Kleinin1 paljon keskustelua he- rättäneessä monikansallisten brändiyri- tysten kritiikissä Suomi mainitaan kol- me kertaa. Yksi viittaus liittyy Suomen korkeaan työttömyysasteeseen. Lisäksi on kaksi viittausta Suomessa järjestet- tyihin mielenilmauksiin. Kirjassa ei mainita Nokiaa eikä mitään muuta- kaan suomalaista yritystä. Ruotsalai- sia yrityksiä kirjassa mainitaan kieltei- sessä sävyssä jo useita, yhtenä niistä Nokian kilpailija Ericsson. On ilmeistä, että Nokia sopii huo- nosti tavanomaisen monikansallisiin yrityksiin kohdistuvan arvostelun koh- teeksi. Tämä kritiikki tiivistyy yleensä seitsemään alueeseen: 1. Halpatyövoiman hyväksikäyttö: Nokia ei ole kuuluisa “hikipajoista” kehitysmaissa. Nokian henkilöstöstä noin 75 % työskentelee kehittyneissä teollisuusmaissa kuten Suomessa, Yh- dysvalloissa, Saksassa, Englannissa ja Tanskassa. Toki Nokia ja sen alihank- kijat hyödyntävät myös halvan työvoi- man maita (Viro, Unkari, Meksiko ja Etelä-Korea), mutta mitään erityisen hälyttävää tässä yhtey- dessä ei ole tullut esiin. 2. Raaka-aineiden ryöstäminen ja ympäris- töongelmien vienti: mat- kapuhelinten ja tietolii- kenneverkkojen valmis- tuksessa ei käytetä val- tavasti raaka-aineita eikä niiden valmistuk- sessa synny suuria pai- kallisia ympäristöpäästö- jä. Näin Nokia on sääs- tynyt esimerkiksi öljy-, metsä- ja kemianteollisuuden yrityk- sille tyypillisistä kiistatapauksista. 3. Politiikkaan sekaantuminen/se- kaantumattomuus: Nokian osalta kriit- tisin kysymys tässä suhteessa lienee Kiina ja sen ihmisoikeuspolitiikka. Kii- na on Nokialle erittäin tärkeä markki- na- ja tuotantomaa, ja siksi monet var- maan toivovat, että Nokia käyttäisi painoarvoaan tässä yhteydessä. Jotkut arvioitsijat ovat olleet sitä mieltä, että Nokiaa kauemmin Kiinassa toiminut Motorola olisi tässä suhteessa onnis- tunut paremmin.2 4. Kulttuurinen ”mcdonaldisaatio”: kaikki yhtenäisen globaalin brändin yritykset ovat jossakin suhteessa maa- ilmanlaajuisen kulttuurin muokkaajia ja yhdenmukaistajia. Matkapuhelimella voi olla syvällisiäkin kulttuurisia seu- rauksia. Toisaalta Nokia pikemminkin tarjoaa välineitä paikalliseen sisällön- tuotantoon kuin olisi Disneyn kaltai- nen amerikkalaisen maailmankuvan levittäjä. 5. Markkinoita saneleva monopoli: Nokia on ainakin toistaiseksi onnistu- nut välttämään Microsoftin kohtalon vaikka onkin alansa suurin yritys. Mat- kapuhelinalalla esiintyy edelleen voi- makasta kilpailua. Itse asiassa verkko- puolella kansainvälinen kilpailu on li- sääntynyt kansallisten monopolien murruttua. Nokia lienee jopa hyöty- nyt itselleen edullisen Linux-tyyppisen avoimen langattoman arkkitehtuurin ja deregulaation puolestapuhujan ase- masta. 6. Markkinariskien siirtäminen ali- hankkijoille: vallitsevan trendin mukaan monikansalliset yrityk- set valmistavat itse yhä pienemmän osan loppu- tuotteista. Näin luodaan tehokkuutta ja varmis- tetaan joustavuus mark- kinaheilahteluiden varal- ta. Nokia valmistaa edelleen 60–80 % tuo- tannostaan itse, mutta se on kyllä myös lisää- mässä ulkoistamista.3 Tätä kuvaa se, että v. 2001 Nokian liikevaih- to kasvoi 3 % mutta sen oma henki- löstö väheni 10 %. Markkinaheilahte- lujen suuruutta Nokian osalta heijas- taa se, että vuoden 2000 syksyllä yh- tiö ennusti seuraavan vuoden matka- puhelinmyynniksi maailmassa 550 mil- Monikansalliseksi yritykseksi Nokia on hämmästyt- tävän nuhteeton, ja se myös haluaapysyä sellaisena.
24 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s joonaa kappaletta, kun todellinen luku osoittautuinoin380miljoonaksieli31% pienemmäksi! 7. Oman tuotannon ja alihankinnan nopeat siirrot yli rajojen: Nokia kasvoi koko 1990-luvun niin nopeasti, että tuotannon siirrot eivät olleet ajankoh- taisia. Viime aikoina tilanne on ollut erilainen, ja siksi nyt tullaankin näke- mään Nokian käyttäytyminen tässä suhteessa. Nokian julkinen yhteiskunnallisen vas- tuun profiili on ollut matala, matalampi kuin esimerkiksi sen kilpailijoilla.4 Täs- tä huolimatta Nokia on ainoana suo- malaisena yrityksenä menestynyt hy- vin maailmalla ns. eettisten sijoitusra- hastojen sijoituskohteena.5 Jatkossa voi olettaa, että Nokia nostaa varovaisesti yhteiskuntavastuun profiiliaan globa- lisaatiokeskusteluun liittyen. Tähän ai- nakin viittaa, että Nokian markkinoin- nista vastaava johtaja Anssi Vanjoki tun- nistaa “merkittäväksi megatrendiksi ... tällä hetkellä globaalin omantunnon”. Kyse on hänen mukaansa voimakkaas- ti nousevasta trendistä, jota voi verra- ta 1970-luvun puolivälissä alkaneeseen ympäristötietoisuuden yleistymiseen. “Nokian kannalta se tarkoittaa sitä, että meidän pitää tarkkailla omia ope- raatioitamme globaalissa pelissä ja huolehtia siitä, että Nokian arvot ja eet- tinen käyttäytyminen kestävät kriitti- sen tarkastelun. Toiseksi meidän pitää tuotteissamme ja viestinnässämme tu- kea tällaista trendiä, olla suunnannäyt- täjä”, sanoo Vanjoki Talouselämä-leh- den haastattelussa.6 Nokia ja kansalliset intressit Monikansalliset yritykset toimivat kil- pailevien kansallisten intressien kentäs- sä. Maat kilpailevat hyvin menestyvis- tä korkean teknologian yrityksistä. Maa, jossa menestyvä yritys on synty- nyt, haluaa pitää sen itsellään, kun taas muut maat ovat innokkaasti siirtämäs- sä sen toimintoja omille alueilleen. Toisaalta vahvassa asemassa olevat yri- tykset saattavat ryhtyä kilpailuttamaan eri maita omien etujensa ajamiseksi. Nokian kohdalla keskustelu ryöpsähti käyntiin viime vuoden lopulla liittyen verotukseen ja sen saamiin julkisiin T & K-tukiin. Tässä yhteydessä on ehkä vähemmälle huomiolle jäänyt se tosi- asia, että Nokia on joissakin suhteissa edelleen suorastaan hämmästyttävän suomalainen. Nokia on 90-prosentti- sesti ulkomaisessa omistuksessa, ja sen liikevaihdosta vain 1,4 % tulee Suomesta, mutta silti sen johto, tutkimus- toiminta ja henkilöstö ovat sinivalkoisempia kuin monessa muussa suomalaisessa suuryri- tyksessä.7 Nokian ylin toimiva liikkeenjohto (johtokunta ja liiketoimin- taryhmien johtoryhmät) koostuu edel- leen lähes pelkästään suomalaisista muutamaa poikkeusta lukuun ottamat- ta. Tässä suhteessa kansainvälisempiä suomalaisia yrityksiä ovat esimerkiksi Kone (ainoa ulkomainen toimitusjoh- taja), Stora Enso (jonka johto istuu Lontoossa), TietoEnator, Ahlstrom ja Huhtamäki. Nokian tutkimus- ja kehitystoimin- nan henkilökunnasta 63 % oli vuon- na 2000 Suomessa. Se on runsaaat 12 000 henkilöä, joka on täsmälleen puolet Nokian Suomessa olevasta koko henkilöstöstä. Tähän lukuun si- sältyy ytimenä noin 1 200 henkilöä työllistävä Nokian tutkimuskeskus. Tut- kimus- ja kehitystoiminnaltaan Noki- aa kansainvälisempiä suomalaisia yri- tyksiä ovat ainakin Ahlstrom, Huhta- mäki, Amer, Fiskars, Wärtsilä, Inst- rumentarium ja Stora Enso. Nokiankokohenkilökunnastakin41% on edelleen Suomessa. Itse asiassa No- kia on työllistänyt Suomessa vuosina 1999–2001 keskimäärin noin 23 000 henkilöä, joka on enemmän kuin se on koskaan historiassaan Suomessa työl- listänyt. Nokiaa kansainvälisempiä hen- kilöstörakenteeltaan ovat suomalaisista suuryrityksistä mm. Elcoteq, Stora Enso, Myllykoski, Ahlstrom, Huhtamä- ki, Partek, Kone, KCI Konecranes, Wärtsilä, Uponor, Tamro, Instrumen- tarium, Amer, Fiskars ja Hartwall. Nokian kohdalla onkin itse asiassa hyvä kysyä, miksi se on vielä niinkin suomalainen kuin se on. Syitä ovat ai- nakin seuraavat: – Matkapuhelimet ja puhelinverkot ovat suhteellisen halvalla liikkuvia vien- tituotteita. – Näiden tuotteiden valmistamiseen ei välttämättä myöskään liity raaka-ai- neiden saamisen tai pal- veluiden tuottamisen edellyttämää kansainvä- listymistä. – Nokian matkapuhe- linliiketoiminta on kas- vanut pääasiassa orgaa- nisesti. Näin yritysosto- jen mukana usein tule- vaa ulkomaista tuotantoa, T & K-yk- sikköjä ja johtajia ei Nokiaan ole siu- naantunut niin paljon. – Suomalaiset tuotekehitysinsinöörit, valmistustyöntekijät sekä hallinto- ja markkinointihenkilöstö ovat olleet laa- dullisesti ja hinnallisesti kilpailukykyi- siä. – Nokialla on traumaattinen koke- mus 1980-luvun yltiöpäisestä ja epä- onnistuneesta kansainvälistymisestä, johon liittyi myös ulkomaisia toimiala- johtajia ja -konttoreita. – Nokian osaamisen suojaamisen- kaan kannalta ei liene huono asia se, että valtaosa yhtiön ydinosaamisesta pysyy Suomessa. Jatkossa Suomen suhteellinen mer- kitys Nokian toiminnassa tullee vähe- nemään, vaikkakin vielä vuonna 2001 Suomen osuus Nokian vähentyneestä henkilökunnasta jopa hieman nousi. Nokian oman henkilöstön määrä Suo- messa tuskin enää merkittävästi kas- vaa, ja ainakin viime aikoina monet ali- hankkijat ovat joutuneet suhdannesyis- tä vähentämään työvoimaansa. Toi- minnan kasvua tulee tapahtumaan siel- lä, missä markkinat kasvavat nopeim- min eli Aasiassa ja Amerikoissa. Eu- roopan osuus Nokian liikevaihdosta laski vuonna 2001 ensimmäisen ker- ran alle 50 prosenttiin. Korostettakoon, että Aasian ja Ame- rikan maiden näkökulmasta tässä ei ole kysymys toiminnan siirtämisestä Monet suomalai- set yritykset ovat kansainvälisempiä kuin Nokia.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 25 halpojen kustannusten perässä vaan pikemminkin vain siitä, että nämä maat haluavat tuottaa itse omat mat- kapuhelimensa. Esimerkiksi Kiinan ja Brasilian osuus Nokian henkilöstöstä oli vuonna 2000 pienempi kuin näi- den maiden osuus Nokian myynnis- tä. Aasiassa Kiinan lisäksi Nokian mer- kittäviä markkinamaita ovat Filippii- nit ja Thaimaa, joissa sillä ei ole tuo- tantoa. Suomen kannalta tärkeintä on, että pääkonttori, keskeinen tutkimus- ja kehitystoiminta sekä pilottitehtaat säi- lyisivät Suomessa – niin kuin ne näyt- täisivätkin säilyvän näköpiirissä olevan ajan. Tämä varmistetaan parhaiten hy- vin koulutetulla innovatiivisella henki- löstöllä, jonka luomisessa myös julki- sella sektorilla on tärkeä rooli. Vero- tuksen kannalta Nokia hyötyisi, jos Suomessa siirrettäisiin painopistettä tu- loverotuksesta ympä- ristöperusteisiin ener- giaveroihin. Nokialla on merkit- tävä asema Suomen taloudessa ja erityi- sesti innovaatiojärjes- telmässä. Sen osuus BKT:stäonnoin2,5%, viennistä runsaat 20 % ja yrityssektorin T & K-toiminnasta lä- hes puolet. Työpai- koista Nokian osuus on vähän yli yhden prosentin, alihankki- joiden kanssa lähes 2 %.8 Koko ICT-klus- terin BKT-osuus on 7 % ja työllisyysosuus 4 %.9 Nokian merkitys- tä ei tule kuitenkaan liioitella. Nokian rin- nalla Suomessa on edelleen kansainväli- sesti erittäin vahva metsäklusteri eikä ko- nepaja- ja metalliklus- terikaan ole heikko. Esimerkiksi suuret metsäyhtiöt (Stora Enso, UPM-Kymme- ne, Metsäliitto ja Mylly- koski) työllistivät Suo- messa vuonna 2000 yhteensä 47 000 hen- kilöä, mikä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin Nokialla. Myös suuret metalli- ja kone- pajayritykset (Outo- kumpu, Rautaruukki, Metso, Wärtsilä, Kone ja KCI Konecranes) työllistivät yh- teensä 8 000 henkilöä enemmän kuin Nokia. Suomi ei elä yhden kortin va- rassa. Nokian globaali myötävaiku- tus Vuonna 1992 vain noin 10 miljoonalla ihmisellä maailmassa oli matkapuhe- lin. Vuoden 2001 lopussa luku oli noin 930 miljoonaa, ja miljardin käyttäjän raja rikkoontuu vuoden 2002 aikana. Se on valtava määrä, mutta tarkem- min katsottuna havaitaan, että pääsy matkapuhelinpalveluihin on maailmas- sa vain noin joka seitsemännellä ihmi- sellä. Esimerkiksi vuonna 2000 Suo- messa oli enemmän matkapuhelinliit- tymiä kuin Venäjällä tai Intiassa tai koko Afrikassa (Etelä-Afrikka, Egypti ja Marokko pois lukien).10 Matkapuhelinliittymätiheys korreloi- kin kohtuullisella tarkkuudella vaurau- den kanssa. On kuvaavaa, että Nokia on myynyt GSM-verkkoja noin 50 maahan muttei lainkaan Saharan ete- läpuoleiseen Afrikkaan.11 Nokian optimistisen ennusteen mu- kaan maailmassa olisi peräti 1,5 mil- jardia matkapuhelinliittymää jo vuon- na 2005. Globaalin kehityksen ja hy- vinvoinnin kannalta käyttäjämäärän seuraaminen onkin olennaista. Nyky- kehityksen skenaariossa ehkäpä 20 % maailman väestöstä saa jatkuvasti yhä laadukkaampia ja viihteellisempiä mat- kapuhelinpalveluja muodikkaisiin lait- teisiinsa, kun samaan aikaan maailman väestön valtava enemmistö ei lähetä yhtään yksinkertaista tekstiviestisano- maa. Nokian oman arvion mukaan vuonna 2002 jo 55 % matkapuhelimista myy- dään henkilöille, joilla jo on puhelin. Tasaisem- man ja turvallisemman globaalin kehityksen vi- siossa panostettaisiin viihteellisten hienouksi- en sijasta selvästi enem- män perusmatkapuhe- linpalvelujen saatavuu- teen nykyistä huomattavasti laajemmal- le, edes kolmannekseen koko väestös- tä. Vuosina 1992– 2001 maailmassa val- mistettiin noin 1,5 miljardia matkapu- helinta, joista Nokian osalle tuli noin 445 miljoonaa kappaletta. Se on häi- käisevä tulos. Selvästikin Nokia “is connecting people”. Jatkossa globali- saatiokeskustelun kannalta on kuiten- kin olennaista se, keillä kaikilla on mah- Raimo Lovio peräänkuuluttaa Nokian vastuuta matka- puhelinpalvelujen levittämisestä kehitysmaihin Useat painavat tekijät puoltavat Nokian säilymistä suomalaisena yri- tyksenä.
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002
Talous & Yhteiskunta 1/2002

Recommended

Oikeudenmukaiseen ja demokraattiseen globalisaatioon
Oikeudenmukaiseen ja demokraattiseen globalisaatioonOikeudenmukaiseen ja demokraattiseen globalisaatioon
Oikeudenmukaiseen ja demokraattiseen globalisaatioonSDP
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Leaky Bucket in the Real World: Estimating Inequality Aversion Using Survey Data
Leaky Bucket in the Real World: Estimating Inequality Aversion Using Survey DataLeaky Bucket in the Real World: Estimating Inequality Aversion Using Survey Data
Leaky Bucket in the Real World: Estimating Inequality Aversion Using Survey DataPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12010
Ty12010Ty12010
Ty12010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22012
Ty22012Ty22012
Ty22012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22004
Ty22004Ty22004
Ty22004Palkansaajien tutkimuslaitos
 
The long-term effects of the depression on the labour market outcomes for nurses
The long-term effects of the depression on the labour market outcomes for nursesThe long-term effects of the depression on the labour market outcomes for nurses
The long-term effects of the depression on the labour market outcomes for nursesPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12002
Ty12002Ty12002
Ty12002Palkansaajien tutkimuslaitos
 

Recommended

Oikeudenmukaiseen ja demokraattiseen globalisaatioon
Oikeudenmukaiseen ja demokraattiseen globalisaatioonOikeudenmukaiseen ja demokraattiseen globalisaatioon
Oikeudenmukaiseen ja demokraattiseen globalisaatioonSDP
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Leaky Bucket in the Real World: Estimating Inequality Aversion Using Survey Data
Leaky Bucket in the Real World: Estimating Inequality Aversion Using Survey DataLeaky Bucket in the Real World: Estimating Inequality Aversion Using Survey Data
Leaky Bucket in the Real World: Estimating Inequality Aversion Using Survey DataPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12010
Ty12010Ty12010
Ty12010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22012
Ty22012Ty22012
Ty22012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22004
Ty22004Ty22004
Ty22004Palkansaajien tutkimuslaitos
 
The long-term effects of the depression on the labour market outcomes for nurses
The long-term effects of the depression on the labour market outcomes for nursesThe long-term effects of the depression on the labour market outcomes for nurses
The long-term effects of the depression on the labour market outcomes for nursesPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12002
Ty12002Ty12002
Ty12002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus voimakkaassa k...
Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus voimakkaassa k...Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus voimakkaassa k...
Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus voimakkaassa k...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
The relationship between labour share and unemployment: the role of wage-sett...
The relationship between labour share and unemployment: the role of wage-sett...The relationship between labour share and unemployment: the role of wage-sett...
The relationship between labour share and unemployment: the role of wage-sett...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42002
Ty42002Ty42002
Ty42002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Who stay unwillingly in a job? A study based on a representative random sampl...
Who stay unwillingly in a job? A study based on a representative random sampl...Who stay unwillingly in a job? A study based on a representative random sampl...
Who stay unwillingly in a job? A study based on a representative random sampl...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Structural change in Finnish manufacturing: The theory of the aggregation of ...
Structural change in Finnish manufacturing: The theory of the aggregation of ...Structural change in Finnish manufacturing: The theory of the aggregation of ...
Structural change in Finnish manufacturing: The theory of the aggregation of ...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42008
Ty42008Ty42008
Ty42008Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Essays on the Macroeconomic Effects of Taxation
Essays on the Macroeconomic Effects of TaxationEssays on the Macroeconomic Effects of Taxation
Essays on the Macroeconomic Effects of TaxationPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Labour Market Effects of Polytechnic Education Reform: The Finnish Experience
Labour Market Effects of Polytechnic Education Reform: The Finnish ExperienceLabour Market Effects of Polytechnic Education Reform: The Finnish Experience
Labour Market Effects of Polytechnic Education Reform: The Finnish ExperiencePalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42014
Ty42014Ty42014
Ty42014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty32014
Ty32014Ty32014
Ty32014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12009
Ty12009Ty12009
Ty12009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Euroopan velkakriisi hidastaa kasvua
Euroopan velkakriisi hidastaa kasvuaEuroopan velkakriisi hidastaa kasvua
Euroopan velkakriisi hidastaa kasvuaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
■Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella
■Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella■Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella
■Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisellaSDP
 
Megatrendit 2017
Megatrendit 2017Megatrendit 2017
Megatrendit 2017Sitra the Finnish Innovation Fund
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12012
Ty12012Ty12012
Ty12012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
SDP uudistuu -ohjelma
SDP uudistuu -ohjelmaSDP uudistuu -ohjelma
SDP uudistuu -ohjelmaSDP
 
Kilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisestiKilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisestiSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Globalisaatio
GlobalisaatioGlobalisaatio
GlobalisaatioMatti Leskinen
 
Mauri Kotamäki Keskuskauppakamari Turun Talouspäivät 2019
Mauri Kotamäki Keskuskauppakamari Turun Talouspäivät 2019Mauri Kotamäki Keskuskauppakamari Turun Talouspäivät 2019
Mauri Kotamäki Keskuskauppakamari Turun Talouspäivät 2019Turun Talouspäivät
 
Perusteollisuuden kuolema 2014
Perusteollisuuden kuolema 2014 Perusteollisuuden kuolema 2014
Perusteollisuuden kuolema 2014 Heikki Lindevall
 

More Related Content

Viewers also liked

Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus voimakkaassa k...
Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus voimakkaassa k...Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus voimakkaassa k...
Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus voimakkaassa k...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
The relationship between labour share and unemployment: the role of wage-sett...
The relationship between labour share and unemployment: the role of wage-sett...The relationship between labour share and unemployment: the role of wage-sett...
The relationship between labour share and unemployment: the role of wage-sett...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Who stay unwillingly in a job? A study based on a representative random sampl...
Who stay unwillingly in a job? A study based on a representative random sampl...Who stay unwillingly in a job? A study based on a representative random sampl...
Who stay unwillingly in a job? A study based on a representative random sampl...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Structural change in Finnish manufacturing: The theory of the aggregation of ...
Structural change in Finnish manufacturing: The theory of the aggregation of ...Structural change in Finnish manufacturing: The theory of the aggregation of ...
Structural change in Finnish manufacturing: The theory of the aggregation of ...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Labour Market Effects of Polytechnic Education Reform: The Finnish Experience
Labour Market Effects of Polytechnic Education Reform: The Finnish ExperienceLabour Market Effects of Polytechnic Education Reform: The Finnish Experience
Labour Market Effects of Polytechnic Education Reform: The Finnish ExperiencePalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...Palkansaajien tutkimuslaitos
 

Viewers also liked (13)

Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus voimakkaassa k...
Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus voimakkaassa k...Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus voimakkaassa k...
Miten voin olla avuksi? Julkisen palvelun motivaation tutkimus voimakkaassa k...
 
The relationship between labour share and unemployment: the role of wage-sett...
The relationship between labour share and unemployment: the role of wage-sett...The relationship between labour share and unemployment: the role of wage-sett...
The relationship between labour share and unemployment: the role of wage-sett...
 
Ty42002
Ty42002Ty42002
Ty42002
 
Who stay unwillingly in a job? A study based on a representative random sampl...
Who stay unwillingly in a job? A study based on a representative random sampl...Who stay unwillingly in a job? A study based on a representative random sampl...
Who stay unwillingly in a job? A study based on a representative random sampl...
 
Structural change in Finnish manufacturing: The theory of the aggregation of ...
Structural change in Finnish manufacturing: The theory of the aggregation of ...Structural change in Finnish manufacturing: The theory of the aggregation of ...
Structural change in Finnish manufacturing: The theory of the aggregation of ...
 
Ty42008
Ty42008Ty42008
Ty42008
 
Essays on the Macroeconomic Effects of Taxation
Essays on the Macroeconomic Effects of TaxationEssays on the Macroeconomic Effects of Taxation
Essays on the Macroeconomic Effects of Taxation
 
Labour Market Effects of Polytechnic Education Reform: The Finnish Experience
Labour Market Effects of Polytechnic Education Reform: The Finnish ExperienceLabour Market Effects of Polytechnic Education Reform: The Finnish Experience
Labour Market Effects of Polytechnic Education Reform: The Finnish Experience
 
Ty42014
Ty42014Ty42014
Ty42014
 
Ty32014
Ty32014Ty32014
Ty32014
 
Ty12009
Ty12009Ty12009
Ty12009
 
Euroopan velkakriisi hidastaa kasvua
Euroopan velkakriisi hidastaa kasvuaEuroopan velkakriisi hidastaa kasvua
Euroopan velkakriisi hidastaa kasvua
 
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
Suomen julkisen talouden alijäämä alle kolmeen prosenttiin ilman uusia menole...
 

Similar to Talous & Yhteiskunta 1/2002

■Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella
■Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella■Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella
■Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisellaSDP
 
SDP uudistuu -ohjelma
SDP uudistuu -ohjelmaSDP uudistuu -ohjelma
SDP uudistuu -ohjelmaSDP
 
Mauri Kotamäki Keskuskauppakamari Turun Talouspäivät 2019
Mauri Kotamäki Keskuskauppakamari Turun Talouspäivät 2019Mauri Kotamäki Keskuskauppakamari Turun Talouspäivät 2019
Mauri Kotamäki Keskuskauppakamari Turun Talouspäivät 2019Turun Talouspäivät
 
Perusteollisuuden kuolema 2014
Perusteollisuuden kuolema 2014 Perusteollisuuden kuolema 2014
Perusteollisuuden kuolema 2014 Heikki Lindevall
 
Koronasta kasvun tielle – SAK:n puheenvuoro koronakriisin opetuksista paremma...
Koronasta kasvun tielle – SAK:n puheenvuoro koronakriisin opetuksista paremma...Koronasta kasvun tielle – SAK:n puheenvuoro koronakriisin opetuksista paremma...
Koronasta kasvun tielle – SAK:n puheenvuoro koronakriisin opetuksista paremma...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
E(u)ro vai ei? Esko Seppänen
E(u)ro vai ei? Esko SeppänenE(u)ro vai ei? Esko Seppänen
E(u)ro vai ei? Esko SeppänenTilastokeskus
 
Aktiivinen tulevaisuus
Aktiivinen tulevaisuusAktiivinen tulevaisuus
Aktiivinen tulevaisuusTurun kaupunki
 
Trendilista
TrendilistaTrendilista
TrendilistaSitra
 
SDP:n EU-vaaliohjelma09
SDP:n EU-vaaliohjelma09SDP:n EU-vaaliohjelma09
SDP:n EU-vaaliohjelma09SDP
 
Kansainvälinen kauppa: keskimäärin hyvää, muttei kaikille? pääekonomisti Maur...
Kansainvälinen kauppa: keskimäärin hyvää, muttei kaikille? pääekonomisti Maur...Kansainvälinen kauppa: keskimäärin hyvää, muttei kaikille? pääekonomisti Maur...
Kansainvälinen kauppa: keskimäärin hyvää, muttei kaikille? pääekonomisti Maur...Tilastokeskus
 
Pohjoismaisten palkansaajakeskusjärjestöjen puheenjohtajien kannanotto G20-hu...
Pohjoismaisten palkansaajakeskusjärjestöjen puheenjohtajien kannanotto G20-hu...Pohjoismaisten palkansaajakeskusjärjestöjen puheenjohtajien kannanotto G20-hu...
Pohjoismaisten palkansaajakeskusjärjestöjen puheenjohtajien kannanotto G20-hu...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

Similar to Talous & Yhteiskunta 1/2002 (20)

■Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella
■Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella■Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella
■Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella
 
Megatrendit 2017
Megatrendit 2017Megatrendit 2017
Megatrendit 2017
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012
 
Ty12012
Ty12012Ty12012
Ty12012
 
SDP uudistuu -ohjelma
SDP uudistuu -ohjelmaSDP uudistuu -ohjelma
SDP uudistuu -ohjelma
 
Kilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisestiKilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisesti
 
Globalisaatio
GlobalisaatioGlobalisaatio
Globalisaatio
 
Mauri Kotamäki Keskuskauppakamari Turun Talouspäivät 2019
Mauri Kotamäki Keskuskauppakamari Turun Talouspäivät 2019Mauri Kotamäki Keskuskauppakamari Turun Talouspäivät 2019
Mauri Kotamäki Keskuskauppakamari Turun Talouspäivät 2019
 
Perusteollisuuden kuolema 2014
Perusteollisuuden kuolema 2014 Perusteollisuuden kuolema 2014
Perusteollisuuden kuolema 2014
 
Koronasta kasvun tielle – SAK:n puheenvuoro koronakriisin opetuksista paremma...
Koronasta kasvun tielle – SAK:n puheenvuoro koronakriisin opetuksista paremma...Koronasta kasvun tielle – SAK:n puheenvuoro koronakriisin opetuksista paremma...
Koronasta kasvun tielle – SAK:n puheenvuoro koronakriisin opetuksista paremma...
 
E(u)ro vai ei? Esko Seppänen
E(u)ro vai ei? Esko SeppänenE(u)ro vai ei? Esko Seppänen
E(u)ro vai ei? Esko Seppänen
 
Sosfoorumia2
Sosfoorumia2Sosfoorumia2
Sosfoorumia2
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011
 
Ty12011
Ty12011Ty12011
Ty12011
 
Aktiivinen tulevaisuus
Aktiivinen tulevaisuusAktiivinen tulevaisuus
Aktiivinen tulevaisuus
 
Trendilista
TrendilistaTrendilista
Trendilista
 
Markus jäntti
Markus jänttiMarkus jäntti
Markus jäntti
 
SDP:n EU-vaaliohjelma09
SDP:n EU-vaaliohjelma09SDP:n EU-vaaliohjelma09
SDP:n EU-vaaliohjelma09
 
Kansainvälinen kauppa: keskimäärin hyvää, muttei kaikille? pääekonomisti Maur...
Kansainvälinen kauppa: keskimäärin hyvää, muttei kaikille? pääekonomisti Maur...Kansainvälinen kauppa: keskimäärin hyvää, muttei kaikille? pääekonomisti Maur...
Kansainvälinen kauppa: keskimäärin hyvää, muttei kaikille? pääekonomisti Maur...
 
Pohjoismaisten palkansaajakeskusjärjestöjen puheenjohtajien kannanotto G20-hu...
Pohjoismaisten palkansaajakeskusjärjestöjen puheenjohtajien kannanotto G20-hu...Pohjoismaisten palkansaajakeskusjärjestöjen puheenjohtajien kannanotto G20-hu...
Pohjoismaisten palkansaajakeskusjärjestöjen puheenjohtajien kannanotto G20-hu...
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos

The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos (20)

Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019
 
Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019
 
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
 
Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019
 
Occupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine WorkersOccupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine Workers
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
 
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotusTulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
 
Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019
 
Opintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajatOpintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajat
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
 
Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
 

Talous & Yhteiskunta 1/2002

  • 1. &Ta l o u s 1/2002 Y h t e i s k u n t a Kehitysmaat Työmarkkinat Yritykset Öljy Kansainvälistyvä talousKansainvälistyvä talous
  • 2. Heikki Taimio Pääkirjoitus ........................................................................................................ 1 B. Vivekanandan Globalisaatio ja kehitysmaat .............................................................................. 2 Pertti Haaparanta Kansainvälinen yhdentyminen ja kehitysmaat ................................................... 8 Paavo Suni Raakaöljyyn liittyvät riskit eivät väisty ............................................................... 12 Eero Lehto Uuden talouden vallankumous ja havaintoja yrityskaupoista ............................ 17 Raimo Lovio Nokia monikansallisena yrityksenä .................................................................... 22 Panu Poutvaara Työvoiman kansainvälinen liikkuvuus ja Euroopan unioni................................ 26 Niklas Bruun EU:n sääntelyn vaikutukset Suomen työelämään ............................................... 32 Jukka Pekkarinen Miten euro vaikuttaa palkkaneuvotteluihin? ..................................................... 36 Ralf Sund Kolumni: Eurotupon esteet ................................................................................ 41 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä......................................................................... 43
  • 3. 30. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 18,50 € Irtonumero 5,90 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuvat: Aimo Hyvärinen Matti Kolho/Kuvaario ISSN 1975-181X alueella. Kansantuotteesta viedään suurempi osa kuin milloinkaan ennen. Yritysten kansainvälisistä omistusjär- jestelyistä keskustellaan jatkuvasti. Olemme täysin riippuvaisia riskialttiis- ta öljystä. Toisaalta Suomessa on maahanmuut- tajia vähemmän kuin missään muussa EU-maassa, eikä maastamuuttokaan ole kovin vilkasta. Palkoistamme ei vie- lä pitkään aikaan päätetä eurooppalai- sella tasolla. Maa on kotimaisessa omistuksessa. Omasta talouspolitiikas- takin on sentään vielä jotain jäljellä. Kaiken kaikkiaan Suomi ei ole kan- sainvälinen lähestulkoonkaan samassa määrin kuin esimerkiksi kaikki sen maakunnat ovat suomalaisia. Syrjäinen sijaintimme, kylmä ilmas- tomme ja oma erikoinen kielemme jarruttavat taloutemme kansainvälisty- mistä. Samalla globalisaation jatkuvas- sa virrassa Suomella ei ole muuta mah- dollisuutta kuin yrittää vaikuttaa itse esimerkiksi EU:n jäsenenä kansainvä- lisissä kauppaneuvotteluissa tai siihen, miten eurooppalaiset työmarkkinat organisoidaan. Ulkomaille muuttaneet suomalaiset tapaavat sanoa kaipaavansa ruisleipää ja salmiakkia. Kyllä suomalaisuudesta tulee aina jäämään paljon muutakin jäljelle. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n johtaja George Tenet on äsket- täin sanonut (HS 8.2.02), että moni- en kehitysmaiden heikkenevä talous- tilanne, köyhyys ja väestönkasvu luo- vat kasvualustaa terrorismille. Toinen amerikkalainen tiedusteluekspertti on varoittanut, että globalisaatioprosessin häviäjät ajautuvat ääriliikkeiden hel- maan. Viha kanavoituu erityisesti Yh- dysvaltoja kohtaan. Me suomalaiset olemme eläneet pit- kään kuin lintukodossa emmekä näy- tä vieläkään täysin havahtuneen glo- balisaation todellisuuteen. Köyhien maiden ahdinko koskettaa perin har- voja, mistä kertoo esimerkiksi se, et- tei kehitysavun kasvattamiseen tunnu löytyvän riittävää tahtoa. Globalisaati- on synkimmät uhkat eivät ole arkipäi- vää, ja monet elättelevät yhä toivoa, että ulkomaailman virtauksilta ja vai- kutteilta voitaisiin jatkossakin suojau- tua helposti. Lukiessamme ja kuunnellessamme uutisia tarkemmin voimme kuitenkin huomata elävämme monessakin suh- teessa globalisoituneessa ympäristös- sä. Itse asiassa jokainen päivä tuo uu- sia havaintoja talouden kansainvälis- tymisestä. Koskaan ei ole raha liik- kunut niin kitkattomasti rajojemme yli, ja korot määräytyvät koko euro- Vainko ruisleipä ja salmiakki? Heikki Taimio 1 2002
  • 4. 2 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s Kuva:HeikkiSaukkomaa Globalisaatio ja kehitysmaat1 B. Vivekanandan Professori Jawaharlar Nehru University New Delhi, Intia Jokaiselle internationalistille globalisaa- tio tarjoaa houkuttelevan mahdollisuu- den, koska se heti innostaa ihmiset laa- jentamaan näkemystään elämänpiirinsä ulkopuolelle yli maiden, mannerten ja kulttuurien rajojen. Se vie välittömästi ajatukset lähelle sosiaalidemokraattien omaksumaa ”Yhden Maailman” käsi- tettä. Tässä yhteydessä kannattaa pa- lauttaa mieliin, mitä Sosialistisen In- ternationaalin perustajat olivat julista- neet Pariisissa heinäkuussa 1889. Hei- dän mukaansa Internationaalin tavoit- teena oli ”luoda sellainen yhteiskunta, jossa kaikki miehet ja naiset sukupuo- lesta ja kansallisuudesta riippumatta saavat nauttia kaikkien työläisten tuot- tamasta vauraudesta”. Tästä seurasi kolme perusperiaatetta – tasa-arvo, oi- keudenmukainen tulonjako ja solidaa- risuus. Julistuksessa korostettiin, että maailman vauraus tulisi jakaa tasaisesti kaikkien ihmisten kesken. Johtavat sosiaalidemokraattiset ajatte- lijat Willy Brandt, Bruno Kreisky, Olof Palme ja Kalevi Sorsa antoivat uuden sysäyksen tälle tavoitteelle 1970- ja 1980-luvuillaherättäessäänhenkiinkan- sainvälisen solidaarisuuden periaatteen, jonka mukaan sekä kehittyneet maat että kehitysmaat voisivat toimia yhdes- sä molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla. He kaavailivat globaalia yhteis- toimintaa kehitysmaiden auttamiseksi. Monet kehitysmaiden taloustieteilijät näkevät globalisaation haitallisena: se vahvistaa moni- kansallisten yritysten ylivaltaa, tuhoaa työpaikkoja ja marginalisoi köyhiä. Kansalaisten tyyty- mättömyys voi purkautua levotto- muuksina. Professori Vivekanandanin piti oheisen esitelmän Palkansaajien tutkimuslaitoksessa 7.9.2001.
  • 5. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 Samalla kun Bruno Kreisky esitti uutta Marshall-apua kolmannen maailman kehittämiseksi johti Willy Brandt poh- joisen ja etelän yhteistyötä pohtivaa kan- sainvälistä komissiota ja suositteli he- delmällisen kumppanuuden rakenta- mista kehittyneiden maiden ja kehitys- maiden välille sillä pätevällä perusteel- la, että kehitysmaiden aseman paran- taminen on kehittyneidenkin maiden etujen mukaista. Olof Palme muistutti toistuvasti, että sosialismi merkitsee solidaarisuutta. Kalevi Sorsa täydensi näitä pyrkimyksiä johtamalla Sosialisti- sen Internationaalin Aseistariisuntako- miteaa pyrkimyksenään vapauttaa aseis- tariisunnalla voimavaroja kehitystyö- hön.2 Kaikkien näiden aloitteiden sisin olemus oli auttaa muodostamaan riis- tosta vapaa, yhteinen ja kaikkia osapuo- liahyödyttävämaailma.Tätävalistunutta näkemystä kannatettiin laajasti kehitys- maissa. Jos globalisaatiota edistetään näiden suuntaviivojen mukaisesti, niin siitä hyötyy koko ihmiskunta. Nykypäivän globalisaatio Lähempi tarkastelu kehitysmaiden nä- kökulmasta paljastaa kuitenkin, että nykyään käynnissä olevassa globalisaa- tiossa edellä mainitut valistunut lähes- tymistapa ja hyvät piirteet loistavat poissaolollaan. Sen tavoitteet, puitteet ja suunta johtavatkin eri tielle. Muutamia vuosia sitten maineikas opettajani, professori M. S. Rajan, esit- ti syvällisen huomion valtioiden toimin- tamalleista viimeisten 350 vuoden ai- kana. Hän totesi, että huolimatta mo- nista muutoksista maailmassa muuta- mien voimakkaiden valtioiden käyttäy- tymistä hallitsee yhä halu ajaa omia etujaan muiden maiden kustannuksel- la, vaikka toimijat ovatkin vaihdelleet eri aikakausina.3 Kenties tämä ytime- käs havainto auttaa meitä ymmärtä- mään nykypäivän globalisaatioproses- sia. Nykymuodossaan globalisaatio pe- rustuu uuskonservatismille, liberalis- mille, yksityistämiselle, monetarismil- le, vapaille markkinoille ja kansallisten etujen ajamiselle kansainvälisessä kau- passa. Se on perusluonteeltaan riiston, alistamisen ja pakottamisen politiikkaa. Yhä lisääntyvässä määrin muutamat taloudellisen ja teknologisen vallan keskukset pyrkivät hallitsemaan maa- ilmaa ja organisoimaan maailmantalo- uden uudelleen omien etujensa mukai- sesti uuskolonialismin hengessä. Glo- balisaatiolla pyritään puuttumaan köy- hien maiden itsemääräämisoikeuteen ja omaehtoiseen kehitykseen sekä joh- tamaan ne velkariippuvuuteen, joka ei ainoastaan heikennä niiden itseluotta- musta vaan myös lisää niiden riippu- vuutta kansainvälisistä luotottajista. Tämä on aivan toinen tie kuin se, jon- ka Willy Brandt ja hänen sosiaalide- mokraattiset kollegansa hahmottivat. Nykyisen globalisaation taustafiloso- fia on siten pohjimmiltaan erheellinen ja haitaksi kehitysmaille. Muutamat ke- hittyneet maat yhdessä monikansallis- ten yritysten, Kansainvälisen valuutta- rahaston (IMF), Maailmanpankin ja Maailman kauppajärjes- tön (WTO) kanssa pa- kottavat kehitysmaat globalisaatioon. Kehitys- maiden kaikkia heikko- uksia on käytetty säälit- tä hyväksi tässä tarkoi- tuksessa. Modernin teknologian avulla globalisaatio on alkanut symboloida vallan, informaa- tion, varallisuuden ja tuotannon kes- kittymistä muutaman rikkaan maan ja niiden monikansallisten yritysten kä- siin. Se on suunnattu luomaan maail- manlaajuinen vapaisiin markkinoihin nojautuva talousjärjestelmä, jossa val- litsee vahvimman oikeus ja jossa mo- nikansalliset yritykset ovat todennäköi- simpiä voittajia. Globalisaatio edellyttää kolmannen maailman talouksien liberalisointia, siis markkinavoimien vapauttamista yksi- tyistämisellä sekä purkamalla säätelyä ja kaupan ja pääomaliikkeiden esteitä. Monikansalliset yritykset ajavat tullien alentamista, jotta niiden tuotteet voi- sivat kilpailla vapaasti, minkä seurauk- sena kotimaiset tuottajat häviävät markkinoilta. Samaten ne tavoittele- vat vapautta investoida mille tahansa sektorille kehitysmaissa. Monikansal- listen yritysten kotimaat, IMF, Maail- manpankki ja WTO auttavat niitä näis- sä pyrkimyksissä. Jos niiden sallitaan investoida toimialoille, jotka ovat elin- tärkeitä paikallisten asukkaiden työlli- syydelle ja tuloille, niin kehitysmaiden kotimainen teollisuus näivettyy. Pienet ja keskisuuret yritykset menettävät pai- kalliset markkinansa monikansallisille jäteille, mistä on tuhoisana seuraukse- na työttömyyttä ja yhteiskunnallista le- vottomuutta. Viimeisten 25 vuoden aikana kan- sainvälisten luotottajien politiikka on saattanut monet kehitysmaat velka- loukkuun. Tätä velkaisten maiden haavoittuvuutta on käytetty globali- saation ja liberalisoinnin edistämisek- si. Velkaongelma sai alkunsa 1970- luvulla, kun estääkseen länsimaista pankkijärjestelmää romahtamasta IMF neuvoi monia kehitysmaita lai- naamaan maailman va- luuttamarkkinoille ker- tyneitä ns. öljydollarei- ta. Lainanoton rohkai- semiseksi luotiin isku- lauseita kuten ”velka ei ole pahasta” ja ”turval- linen lainanotto”, joilla manipuloitiin kehitys- maita. Lisäksi ”lainan- oton turvallista tasoa” korotettiin jat- kuvasti niin, että köyhät maat saatiin velkaantumaan raskaasti. Tämän seu- rauksena useimmat Aasian, Latinalai- sen Amerikan ja Afrikan maat ovat tul- leet riippuvaisiksi kansainvälisistä luo- tottajista. Ne ovat heikkoja ja haavoit- tuvia yrittäessään kovasti löytää joka vuosi lisäresursseja velanhoitoon. Mo- net näistä talouksista hukkuvat ulko- maiseen velkataakkaansa.4 Kesäkuussa 1999 Kölnissä pidetyn G8-maiden kokouksen yhteydessä luo- vutettiin kahdeksan miljoonan ihmisen allekirjoittama vetoomus, jossa vaadit- tiin velkojen anteeksiantoa.5 Velkataak- ka on kuitenkin sellainen, että useim- mat IMF:ltä lainaa saaneet maat pyy- sivät sitä pian lisää kuolettaakseen en- Näyttää siltä, että kehitysmaat on pakotettu velka- loukun kautta globalisaatioon.
  • 6. 4 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s tisiä lainojaan. Velkataakka heikentää kehitysmaiden kasvumahdollisuuksia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä IMF:n ja Maailmanpankin rooleihin glo- balisaatiossa. Vastoin alkuperäisiä tar- koituksiaannäistäinstituutioistaontullut poliittisia ja ideologisesti värittyneitä, ja ne näyttävät ottaneen velvollisuudek- seen ajaa uuskonservatiivien tavoitteita sitomalla kehitysmaat liberalisointipa- ketteihin. Niiden tiedetään painosta- neen monia kehitysmaita vapauttamaan tavaroiden ja pääoman liikkumista mm. alentamalla tulleja, antamalla luvan ul- komaisten sijoittajien enemmistövaltaan yhteisyrityksissä ja muuttamalla kansal- lisen valuutan vapaasti vaihdettavaksi. Avulle asetetaan ehtoja, ja politiikkaa ajetaan ns. rakennesopeutusohjelmien avulla. Intian entisen ulkoministerin, profes- sori Muchkund Dubeyn mukaan IMF ja Maailmanpankki toimivat ”pohjoisen poliiseina eteläs- sä”.6 Velkojen ja lainojen avulla nämä strategisessa asemassa olevat kansainvä- liset lainanantajat voivat jopa sanella kansallista politiikkaa monissa kehitysmaissa. Esi- merkiksi Intian heikkoutta velkamaana hyväksi käyttä- en sille on saneltu raken- nesopeutusohjelmia, joilla on muutettu talouspolitiik- kaa sekä vapautettu koti- markkinoita ja tuontia. Vuonna 1997 IMF meni vie- lä pitemmälle yksityiskohtiin vaatimalla Intiaa nostamaan öljytuotteiden hintoja ja poistamaan lannoitteiden tu- kiaisia. Se vaati myös karsi- maan julkista sektoria ja tu- kiaisia sekä yksityistämään enemmän. Valuuttakurssi- politiikka piti muuttaa jous- tavammaksi sekä avata ra- hoitus- ja vakuutusmarkki- noita kansainväliselle kilpai- lulle. Intialle nämä olivat karvaita paloja niellä. Monelle IMF:n ja Maail- manpankin ohjeita luottavai- sesti noudattaneelle Latinalaisen Ame- rikan sekä Itä- ja Kaakkois-Aasian ke- hitysmaalle globalisaatio on tuottanut suuria vaikeuksia. Globalisaation ja liberalisoinnin ta- voitteena näyttääkin olevan helpottaa monikansallisten yritysten pyrkimyk- siä vallata kehitysmaiden kotimarkki- noita. Tällöin pienet ja keskisuuret paikalliset tuottajat häviävät markki- noilta. Monikansalliset yritykset toimi- vat useilla toimialoilla ja ovat samalla kansallisten hallitusten ja kansainvälis- ten järjestöjen valvonnan ulottumatto- missa.7 Huomattakoon, että maailman sadasta suurimmasta taloudesta yli 50 on monikansallisia yrityksiä. Ne hallit- sevat noin kahta kolmasosaa maail- mankaupasta. Useissa tapauksissa niis- tä on tullut tosiasiallisia monopoleja, jotka määräävät hinnoista maailman- laajuisesti. Monet kehitysmaat eivät ole vielä ymmärtäneet, kuinka suuren maail- manvallan monikansalliset yritykset ovat saavuttaneet tuotannossa, kau- passa ja investoinneissa. Itse asiassa niiden rooli maailmanmarkkinoilla te- kee pilkkaa vapaakaupasta. Vic Thor- pen mukaan ”…’vapaakaupan’ käsite joutuu naurunalaiseksi, kun tiedämme, että kolmannes kaikesta kansainväli- sestä kaupasta on yksinkertaisesti yh- den ja saman monikansallisen yrityk- sen tytäryhtiöiden välistä varastojen siir- toa sisäisin hinnoin; vähintään toinen kolmannes muodostuu monikansallis- ten yritysten myynneistä muille yrityk- sille; ja suurin osa jäljelle jäävästä kol- manneksesta koostuu tuonnista pie- nemmiltä kansallisilta alihankkijoilta näille samoille monikansallisille yrityk- sille.” Hänen mukaansa markkinat ovatkin globaalit mutteivät vapaat. ”Olemme todistamassa glo- balisaation ohella kansainvä- lisen kaupan yhtiöittämistä. Maailmantaloutta voidaan siten luonnehtia salaiseksi suunnitelmataloudeksi, jos- sa valtaa pitävät monikan- salliset yritykset. Kansallinen poliittinen prosessi on me- nettänyt otteensa reaalita- loudesta.”8 Teknologia, pääoma ja työllisyys Globalisaatioon kohdistuvi- en toiveiden kohottami- seksi sen hyötyjä on vah- vasti liioiteltu. Monikansal- lisia yrityksiä ja suoria si- joituksia on kuvattu tekno- logian siirtäjinä kehitysmai- hin. Tämä väite on kuiten- kin todettu pelkäksi propa- gandaksi. Monikansalliset yritykset ja suorat sijoituk- set eivät ole tuoneet mitään kipeästi kaivattua teknolo- giaa kehitysmaihin. Sen si- jaan kehitysmaat ovat koh- danneet uusia esteitä kor- Kuva:JohnnyKorkman/Gorilla
  • 7. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 kean teknologian tuonnille. Esimer- kiksi Intia ei toistuvista yrityksistään huolimatta saanut Cray-supertietoko- neita Yhdysvalloista. Niinpä Intian oli tuotettava oma supertietokoneensa, Param, joka on paitsi alkuperäistä amerikkalaista tietokonetta vastaava myös erittäin kustannustehokas. Ke- hitys- ja teollisuusmaiden välillä on niinikään vain vähän tutkimus- ja tuo- tekehittely-yhteistyötä. On havaittu, että Yhdysvaltojen ja Japanin moni- kansalliset yritykset tekevät tutkimus- ja kehitystyönsä yleensä kotimaissaan. Toinen liioiteltu väite on, että globa- lisaatio toisi paljon korkeapalkkaisia työpaikkoja kehitysmaihin. Investoin- neissaan monikansalliset yritykset ovat kuitenkin aina asettaneet rikkaat maat ja vauraimmat kehitysmaat etusijalle. Yhdysvaltalaisen Harvard Business Schoolin professori Bruce Scott tuo tämän piirteen esille tuoreessa artik- kelissaan: ”Vuosina 1980–97 suorien sijoitusten kanta kohosi lähes seitsen- kertaiseksi, ja sen suhde maailman BKT:hen nousi neljästä kahteentoista prosenttiin. Kuitenkin köyhimpiin mai- hin sijoitettiin hyvin vähän. Vuonna 1997 noin 70 % suorista sijoituksista suuntautui yhdestä rikkaasta maasta toiseen, kahdeksan kehitysmaata sai noin 20 %, ja jäljelle jäävä 10 % ja- kaantui yli sadan köyhän maan kes- ken. Maailmanpankin mukaan v. 1992–98 kaikista kehitysmaihin suun- tautuneista suorista sijoituksista alle 7 % kohdistui köyhimpiin maihin. Sa- maan aikaan kehitysmaiden pääoma- markkinoiden vapauttaminen antaa rikkaiden maiden suuryrityksille tilai- suuden valtauksiin, jotka tuovat mie- leen kolonialismin. Rikkaat maat eivät suinkaan sattumalta vaadi avoimia markkinoita silloin, kun ne ovat etu- lyöntiasemassa…”9 Näin ollen suorat sijoitukset eivät juurikaan kykene luomaan korkea- palkkaisia työpaikkoja kehitysmaihin. Sitä paitsi monikansallisten yritysten pääomavaltaiset korkean teknologian sijoitukset tuhoavat miljoonia olemas- sa olevia ja mahdollisia työpaikkoja kehitysmaissa. Jonkin verran uusia työpaikkoja saattaa toki syntyä halpo- jen työvoimakustannusten siivittämi- nä, mutta monissa kehitysmaissa glo- balisaatiosta on seurannut työttö- myyttä. Globalisaatio hävittää kohtuupalkkai- sia ja turvattuja työpaikkoja ja synnyt- tää tilalle matalapalkkaisia epäsään- nöllisiä työsuhteita. Esi- merkiksi Intiassa työlli- syys on heikentynyt merkittävästi globalisaa- tion myötä. Talouden uudistaminen johti myös epäsäännöllisten työsuhteiden osuuden kasvuun 31,2 prosen- tista 37 prosenttiin v. 1988–98.10 Lisäksi on syntynyt pienten ja kes- kisuurten alihankkijoi- den verkostoja, joissa välittäjät riistävät työntekijöitä. Työpai- kat ovat näissä verkostoissa matalapalk- kaisia ja turvattomia. Tämä globalisaa- tioon liittyvä uusi ilmiö on lisännyt ih- misten kokemaa stressiä ja epävar- muutta työpaikoistaan. Olen vakuuttunut, että pitkäaikais- työttömyys on kaikkialla sosiaalisesti ja poliittisesti vaarallista, koska se toimii kasvualustana ääriliikkeille, jotka voi- vat saattaa maan epädemokraattiselle tielle, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja yhteiskunnallisiin levottomuuksiin. Myös muukalaisviha voi kasvaa nope- asti sellaisessa ilmapiirissä. Sen tähden minkään järkevän hallituksen ei tulisi harjoittaa politiikkaa, joka johtaa työt- tömyyteen ja yhteiskunnallisiin levotto- muuksiin. Meidän tulee muistaa se, että nuorisotyöttömyys oli keskeinen tekijä, joka johti 1930-luvulla Euroo- passa kansallissosialismin ja fasismin nousuun ja lopulta katastrofiin – toi- seen maailmansotaan. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että jos monikansallisten yritysten annetaan tuhota työllisyyttä ylläpitäviä pieniä ja keskisuuria yrityksiä kehitysmaissa, niin tästä seuraava työttömyys ruokkii yhteiskunnallisia levottomuuksia, jot- ka murentavat näiden maiden demo- kratiaa. Historia osoittaa, että yhteis- kunnallisten levottomuuksien vaivaa- man maan kehitys pysähtyy, kun se tuhlaa voimavarojaan taisteluun niitä vastaan. Potentiaalinen laajamittainen ulko- maisen pääoman tuonti osoittautui myös katteettomaksi lupaukseksi ke- hitysmaille, joita viekoiteltiin mukaan globalisaatioon, liberali- sointiin ja yksityistämi- seen. Maailmanpankin uusimpien tilastojen mukaan globalisaatiosta on seurannut pääoman nettoulosvirtausta kehi- tysmaista. Sen Global Development Finance- julkaisun mukaan pää- omia siirtyi kehittyneis- tä maista kehitysmaihin 143 miljardia dollaria v. 1991 ja vastakkaiseen suuntaan 17 miljardia dollaria, mutta v. 2000 vastaavat luvut olivat 299 ja 307 miljardia dollaria. Näin ollen v. 2000 kehitysmaat veivät nettomääräi- sesti 8 miljardia omaa pääomaansa ke- hittyneisiin maihin. Siis edes ulkomais- ten investointien näkökulmasta globa- lisaatio ei ole hyödyttänyt kehitysmai- ta merkittävästi. Päin vastoin kehitys- maat ovat menettäneet pääomiaan teollisuusmaille. Sitä paitsi miljardeja dollareita virtaa etelästä pohjoiseen joka vuosi kauppaan liittyvinä etuina, velanhoitona, tekijänoikeusmaksuina, ulkomaisten sijoitusten voittoina ja pää- omapakona. Tämä resurssien laajamit- tainen ulosvirtaus lamauttaa kehitys- maita. Kuluttajien valinnanvara, hinnat ja markkinoille pääsy Lupaus kuluttajien valinnanvaran li- sääntymisestä globalisaation myötä on myös osoittautunut katteettomaksi, koska monikansalliset yritykset ovat järjestelmällisesti vallanneet markkinoi- ta ja käytännössä supistaneet valinnan- varaa syrjäyttämällä potentiaalisia kil- pailijoitaan markkinoilta. Monikansal- liset yritykset, jotka hallitsevat kahta Globalisaation tueksi esitetyt kaksi argumenttia – pääomien ja teknologian virtaaminen kehi- tysmaihin – eivät saa vahvistusta.
  • 8. 6 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s kolmasosaa maailmankaupasta ja or- ganisoivat tuotannon ja jakelun globaa- lilla tasolla, ovat käyttäneet laajasti säh- köisiä tiedotusvälineitä manipuloidak- seen kuluttajia ja harmonisoidakseen heidän tottumuksiaan kaikkialla maa- ilmassa. Siten globalisaatio on tosiasi- assa vähentänyt kuluttajien valintamah- dollisuuksia. Vielä eräs globalisaation sivutuote ke- hitysmaille on ollut hintojen globali- sointi ilman tulojen globalisointia, mikä on johtanut köyhien marginalisoitumi- seen kaikkialla. Esimerkiksi rikkaiden maiden lääkeyhtiöiden hinnoittelupo- litiikan ja IMF:n ja Maailmanpankin saneleman terveydenhuoltosektorin yksityistämisen seurauksena kehitys- maissa menehtyy miljoonia köyhiä ih- misiä, joilla ei ole varaa maksaa lääk- keistään samaa hintaa kuin teollisuus- maissa. Emme saa unohtaa, että Maail- manpankin raportin mukaan 1,2 miljardin ihmisen (viidesosan koko ihmiskunnasta) tulot jäävät alle yh- den dollarin päivässä. Saharan etelänpuo- leisen Afrikan asuk- kaista 46 % kuuluu tähän kategoriaan.11 Tässä yhteiskunta- kerroksessa haavoit- tuvimpia ovat lapset ja vanhukset, joiden kuolleisuus väistä- mättä kohoaa. Intia- lainen taloustieteilijä Deepak Nayyar on hiljattain sanonut, että globalisaatio on avannut uuden ulot- tuvuuden kadun mie- hen kulutusmahdolli- suuksien kaventami- seen, mikä on omiaan lisäämään turhautu- mista ja vieraantu- mista.12 Näin ollen meidän pitää tarkas- tella globalisaation, liberalisoinnin ja yk- sityistämisen vaikutuksia köyhien ih- misten kannalta, jotka eivät nauti hy- vinvointivaltiojärjestelmien suojaa. Li- säksi on todettava, että henkeä kohti laskettujen tulojen suhde rikkaiden ja köyhien maiden välillä on 58:1. Glo- balisaation nykyinen kehityssuunta vain leventää tätä kuilua, mutta tätä tren- diä ei pidä edistää. Globalisaatio ja liberalisointi eivät ole merkittävästi edistäneet kehitysmaiden tuotteiden pääsyä teollisuusmaiden markkinoille etupäässä siksi, että jot- kut niiden innokkaat kannattajat ovat syyllistyneet kaksinaismoraaliin. Moni- en heistä on havaittu saarnaavan va- paiden markkinoiden puolesta samal- la kun he ovat harjoittaneet protektio- nismia ja yrittäneet sulkea kehitysmai- den tuotteita markkinoiltaan yhden jos toisenkin tekosyyn varjolla. Intian esi- merkki ei tässäkään suhteessa ole ko- vin rohkaiseva. Globalisaatio ei ole pa- rantanut Intian teollisuustuotteiden pääsyä Lännen markkinoille millään tavalla. Sitä paitsi viime vuosina teol- lisuusmaat ovat asettaneet tuonnille In- tiasta erilaisia ei-tullimuotoisia esteitä milloin milläkin tekosyillä – teknisillä, hygieenisillä ja työelämän standardeil- la tai käyttämällä patentointikeinoja kuten esimerkiksi patentoimalla Inti- an pohjoisosissa viljeltävän Basmati-rii- sin yhdysvaltalaiselle RiceTechille. Toi- nen hyvä esimerkki on se, kuinka suo- situt intialaiset keinosilkkipaidat jou- duttiin vetämään Yhdysvaltojen mark- kinoilta, koska niiden sanottiin olevan muka helposti syttyviä. Euroopassakin Intian vientiä on vai- keutettu uusilla ei-tullimaisilla esteillä. Euroopan unionin huhtikuussa 1998 voimaan tullut säädös, etteivät ihmiset saa koskea maitotuotteisiin lypsyn ja vähittäismyynnin välillä, on selvästi täh- dätty vastoin Intian tavoitteita tulla maitotuotteiden merkittäväksi viejäk- si. Kumma kyllä tähän saakka käytet- ty sterilointiteknologia ei yhtäkkiä täy- täkään EU:n terveysstandardeja! Kak- sinaismoraalia ilmentää sekin, että sa- malla kun länsimaat ovat vaatineet In- tiaa avaamaan omat kotimarkkinansa tuonnille ne ovat samalla sulkeneet omia markkinoitaan Intian vienniltä. Kehitysmaissa kytee tyytymät- tömyys Vastenmielistä globalisaatiossa on, et- tei sitä ole edistetty avoimena, ratio- naalisena ja rakentavana prosessina. Yleensä sitä on tyrkytetty kehitysmail- le. Muutamat ulkomaiset valtakeskuk- set ovat jatkuvasti pakottaneet ne sii- hen sen jälkeen kun niiden heikkouk- sia on käytetty hyväksi vaikeina aikoi- na. Tämä ilmentää globalisaation ny- kyistä epäoikeudenmukaista ja riistä- vää osaa, joka purkautuu aikanaan. Niinpä kehitysmaissa useat alun perin globalisaatiota, liberalisointia ja yksi- tyistämistä kannattaneet ihmiset ovat nyt kääntyneet sen vastustajiksi. Kuva:HeikkiSaukkomaa Kehitysmaiden kuluttajat ja tuottajat eivät hyödy globalisaa- tiosta, sanoo Professori Vivekanandan.
  • 9. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 Intiassa yhä useammat taloustieteili- jät ovat ilmaisseet julkisesti tyytymättö- myytensä globalisaatioon.13 Merkittävin tyytymättömyyden ilmaus saatiin kui- tenkin Intian presidentin K.R. Naray- ananin itsenäisyyspäivän puheessa 25.1.2000. Verhotussa varoituksessaan presidentti sanoi: ”Pitkään kärsineiden kansalaisten raivo purkautuu, jollei li- beralisoinnin, yksityistämisen ja globa- lisaation kolmisuuntainen pikakaista tarjoa ”turvallisia suojateitä” Intian vä- häosaisille. Moni yhteiskunnallinen kuo- hunta voidaan nähdä seuraukseksi sii- tä, että on laiminlyöty yhteiskunnan alimmat kerrokset, joiden tyytymättö- myys puhkeaa väkivallaksi.”14 Voimakkain kansainvälinen globali- saatioon kohdistuvan tyytymättömyy- den ilmaus nähtiin hiljattain Genovassa G7-maiden johtajien edessä, kun he ta- pasivat siellä huippukokouksessaan hei- näkuussa 2001. Mielenosoittajat kiin- nittivät G7-maiden joh- tajien huomion siihen, kuinka köyhät ihmiset joutuvat kärsimään vä- littömästi aina, kun al- haisen tulotason maat pakotetaan omaksu- maan markkinajohtei- nen globalisoitu järjes- telmä. G7-maiden joh- tajat myönsivätkin en- simmäistä kertaa sen, että globalisaatiosta täy- tyy koitua hyötyjä kai- kille,15 mutta he eivät ole vielä tehneet selväk- si, kuinka he aikovat päästä tähän tavoittee- seen. G7-maiden julki- lausuman uskottavuus punnitaan tulevina vuosina. Sosiaalisten normien tulee olla kes- keisessä asemassa, jos globalisaatiolla tahdotaan edistää tasapainoista maail- manlaajuista keskinäisriippuvuutta. Tänä päivänä globalisaatio toimii kui- tenkin ilman sellaisia sosiaalisia norme- ja nälän ja köyhyyden voittamiseksi ke- hitysmaissa. On järjenvastaista jättää ihmisten hyvinvointi markkinavoimien armoille, eikä se tiedä hyvää köyhille ihmisille, jotka marginalisoituvat kaik- kialla jokaisessa globalisaatioon johta- vassa käänteessä. Eriarvoisuus on li- sääntynyt kehitysmaissa liberalisoinnin ja yksityistämisen myötä. Näin on ta- pahtunut ennen muuta siksi, että glo- balisaatiota on tavoiteltu liberalisoin- nin ja säätelyn purkamisen tietä, ja sen päähuomio on rajoittunut edistämään vapaakauppaa, voittoja ja monikansal- lisia yrityksiä eikä parantamaan köy- hien ihmisten elintasoa köyhien ihmis- ten elintason parantamiseen. Tätä asiaintilaa ei voida korjata tyy- dyttävästi, ellei kehitysmaille anneta to- siasiallista sananvaltaa maailmanlaajui- sessa makrotaloudellisessa päätöksen- teossa. Voimakkaat teollisuusmaat sekä kansainväliset instituutiot kuten Maa- ilmanpankki ja IMF sanelevat pelisään- nöt. Tässä tilanteessa kehitysmaiden on turha toivoa, että ne saisivat osan- sa globalisaation hyödyistä. Niinpä kehitysmaiden näkökulmasta syntyykin vääjäämättä pessimisti- nen kuva nykyisestä glo- balisaatiosta. Kehitys- maille se on hyppy pi- meyteen, ja sen seura- ukset jäävät käsittämät- tömiksi. Tämä ei mer- kitse, etteikö globalisaa- tiolla olisi myönteisiä vai- kutuksia missään kehi- tysmaassa. Talouskas- vua on tietysti tapahtu- nut joissakin kehitys- maissa. Useimmille ke- hitysmaille vaikutukset ovat kuitenkin olleet kielteisiä. Globalisaatio on ylläpitänyt köyhyyt- tä, alennustilaa ja yhteiskunnallista le- vottomuutta kehitysmaissa ja lisännyt köyhien ihmisten haavoittuvuutta. Tu- loerot ja työttömyys ovat kasvaneet. Teollisuus- ja kehitysmaiden välinen kuilu on myös leventynyt nopeasti. Näin ollen kehitysmaiden näkökul- masta koko nykyinen globalisaatio- ohjelma on suunnattu niiden kansan- talouksien heikentämiseen ja muuta- man rikkaan maan ja niiden moni- kansallisten yritysten ylivallan säilyt- tämiseen. IMF:ää, Maailmanpankkia, WTO:ta ja G7:ää voidaan pitää ak- tiivisina kumppaneina tässä globali- saatioprojektissa. Mutta emme voi si- vuuttaa sitä tosiseikkaa, että järjetön globalisaatio on rapauttanut monia kansantalouksia Latinalaisessa Ame- rikassa, Itä- ja Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Nykyinen maailmanlaajui- nen taantuma ei tiedä hyvää globali- soituneille talouksille. Kehitysmaiden köyhdyttäminen ei ole paras tie taata rauha, vauraus ja vakaus maailmas- sa. Epäilemättä nyt on syntymässä glo- balisoitu maailma, joka kuuluu ensisi- jaisesti muutamalle hallitsevalle ja voi- makkaalle maalle ja niiden monikan- sallisille yrityksille. Tässä maailmassa avainasemassa kaikessa taloudellisessa toiminnassa ovat monikansalliset yrityk- set eivätkä valtiot. Mutta olen vakuut- tunut siitä, että tullakseen myönteisek- si voimaksi globalisaatioon olisi saatava valistuneempi lähestymistapa, joka voisi kohottaa elämänlaatua kaikkialla maa- ilmassa. Tällöin tarvitaan vaihtoehtois- taegalitaaristalähestymistapaa,jokatäh- tää ”yhden maailman” rakentamiseen kansainvälisen solidaarisuuden varaan. Tarvitaan maailmanlaajuisesti vastuun- tuntoisempaa globalisaatiota, joka tun- nustaa ihmisten oikeudet kaikkialla ja tarpeen poistaa eriarvoisuuksia niiden saavuttamiseksi. Willy Brandtin, Bru- no Kreiskyn, Olof Palmen ja Kalevi Sorsan asiaankuuluvat ajatukset kan- sainvälisen solidaarisuuden varaan ra- kentuvasta yhteistyöstä kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välillä on otet- tava takaisin maailmanlaajuiseen kes- kusteluun. Se on koko ihmiskunnan etu. VIITTEET 1 Suomennos: Petri Böckerman. 2 Ks. tarkemmin B. Vivekanandan (1997), International Concerns of Euro- pean Social Democrats, London: Macmil- lan ja New York: St. Martin’s. ”Ajan mittaan rikkaiden maiden on pakko kiinnit- tää enemmän huomiota köyhien kohtaloon – aina- kin voidakseen edelleen nauttia omasta vaurau- destaan ja turval- lisuudestaan”. Bruce R. Scott (2001)
  • 10. 8 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s Köyhyys on maailmantalouden suu- rin ongelma, ja köyhyyden ja siihen liittyvien ongelmien kuten konfliktien ja sairauksien vähentäminen on kan- sainvälisen politiikan tärkein tehtävä. Vaikka (tavanomaisilla mittareilla ar- vioitujen) köyhien osuus maailman vä- estöstä onkin laskenut viimeisten 20 vuoden aikana, niin köyhyys on kes- kittynyt erityisesti Afrikkaan, jossa se ei ole vähentynyt käytännössä lain- kaan. Samoin monissa Latinalaisen Amerikan maissa köyhyys on lisäänty- nyt. Köyhyyden lasku on ollut erityi- Kansainvälinen yhdentyminen ja kehitysmaat Pertti Haaparanta Professori Helsingin kauppakorkeakoulu Köyhyydestä nouseminen edellyttää suuria muutoksia kehitysmaiden sisäisissä instituutioissa, kehittyneiden maiden kauppapolitiikassa ja Maailman kauppajärjestössä, WTO:ssa. 3 M.S. Rajan (1995), ”Reforming the Sovereign State System: A Non-aligned Perspective”, teoksessa Kanti P. Bajpai & Harish C. Shukul (toim.), Interpre- ting World Politics, New Delhi: Sage, 206–208. 4 B. Vivekanandan, emt., 48–58. 5 Indian Express (New Delhi), 19.6.1999. 6 Muchkund Dubey, Globalization, In- ter-dependence and Global Institutions, käsikirjoitus, 12. 7 B. Vivekanandan, emt., 59–62. 8 Vic Thorpe (1999), ”Global Unio- nism: The Challenge”, teoksessa Ronal- do Munck & Peter Waterman (toim.): Labour Worldwide in the Era of Globali- zation, London: Macmillan. 9 Bruce R. Scott (2001), ”The Great Divide in the Global Village”, Foreign Affairs, January/February, 160–164. 10 Ruddar Dutt (2000), ”Hidden Dan- gers of Economic Reforms”, The Hindu Business Line, 19.10.2000. 11 Robert J. Samuelson (2001), ”The Spirit of Capitalism”, Foreign Affairs, Ja- nuary/February. 12 Professory Deepak Nayyarin Prem Bhatia Memorial-luento ”Democracy and Development: The Indian Experi- ence” 11.8.2991 New Delhissä. Ks. The Hindu (Madras), 12.8.2001. 13 Eräs intialainen taloustieteilijä, pro- fessori Ruddar Dutt (ks. emt.) on sano- nut, että tuonnin vapauttaminen on suu- resti vahingoittanut Intian taloutta. Toi- nen taloustieteilijä, Vikram Chadha on sanonut: ”…kaiken kaikkiaan tähän asti Intian integroituminen globaalitalouteen on ollut sille enemmän haitaksi kuin vauhdittanut talouskasvuamme”. Ks. Vikram Chadha (1999), ”Implications of India’s Global Orientation During the 90’s: Accomplishment and Pitfalls”, teok- sessa P.P. Arya & B.B. Tandon (toim.), Multinationals versus Swadeshi Today: A Policy Framework for Economic Nationa- lism, New Delhi: Deep and Deep, 38– 61. Vielä eräs taloustieteilijä on sanonut: ”Tarkasteltaessa vuoden 1991 jälkeistä aikaa tulemme siihen melko pessimisti- seen johtopäätökseen, etteivät uudistuk- set eivä kyenneet loppujen lopuksi syn- nyttämään suotuisia tarjontapuolen te- kijöitä, joita olisimme niiltä odottaneet. Ks. Subir Gokarn (2000), ”Economic Reforms, Growth and Inflation in India”, teoksessa Subhashis Gangopadhyay & Wilma Wadhhwa (toim.), Economic Re- forms for the Poor, New Delhi: Konark. 14 Presidentti K.R. Narayananin puhe televisioitiin 25.1.2000 Intian itsenäi- syyspäivän aattona. 15 The Pioneer (New Delhi), 5.8.2001.
  • 11. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 sen voimakasta Kaakkois-Aasiassa ja siellä nimenomaan Kiinassa. Siksi maa- ilman tulonjako on ehkä ensimmäistä kertaa 200 vuoteen tasoittunut hieman viimeisten 20 vuoden aikana. Miksi jotkut maat ovat onnistuneet nousemaan köyhyydestä? Tämänhet- kisen olemassa olevan tutkimuksen1 perusteella seuraavat tekijät ovat tär- keitä: a) Köyhyyden poistaminen edel- lyttää institutionaalisia muutoksia sekä taloudessa että yleisesti yhteiskunnas- sa. b) Muutosten ei ole tarvinnut olla radikaaleja, vaan tärkeää on ollut uu- distaa instituutioita kehityksen edetes- sä. c) Erityisen tärkeää on ollut luoda instituutiot konfliktien ja riskien hal- linnalle sekä omistusoikeuksille. Tär- keimpiä ovat sosiaaliset turvaverkot. Esimerkiksi tästä voidaan ottaa Indo- nesia verrattuna muihin Kaakkois-Aa- sian maihin Aasian kriisin jälkeen. Toi- sin kuin Indonesia ovat muut kriisi- maat jo selviyty- neet kuiville. Indo- nesiassa ei ole ta- pahtunut institutio- naalista kehitystä oikeastaan lain- kaan viimeisten kolmen vuosikym- menen aikana. d) Osallistuminen kansainväliseen työnjakoon kaupan ja myös suorien si- joitusten kautta on tärkeää, mutta se ei yksin auta köyhyy- destä irrottautumi- seen.2 Talouden avautuminenkaan ei auta, elleivät muut instituutiot ole kunnossa. Mi- tään yleistä tarvet- ta nopealle ja laa- jalle talouden avaa- miselle ei ole. Kes- keistä on ymmär- tää, millä tavoin toteutettu kaupan vapauttaminen on tehokkainta. Monis- sa Kaakkois-Aasian maissa kuten Ete- lä-Koreassa ja Kiinassa tärkeäksi on osoittautunut pääomahyödykkeiden tuonnin vapauttaminen. e) Kansallis- ten, ”ei-ortodoksisten” ratkaisujen ja kokeilujen salliminen on tärkeää. Kii- na, Vietnam, Mauritius ja Botswana tarjoavat tästä hyviä esimerkkejä. Vaik- kapa omistusoikeuksia voidaan paran- taa monin eri tavoin. Kansainvälisen kaupan järjes- telmä ja kehitysmaat Julkisessa keskustelussa kehitysmaiden ongelmien syyksi esitetään tavalla tai toisella globalisaatiota. On usein epä- selvää, mitä sillä tarkalleen tarkoite- taan. Jos keskitymme pelkästään kau- pan vapauttamiseen, niin äärimmillään globaalin kaupan vapauttamisen väi- tetään kaikissa muodoissaan pahenta- van köyhimpien maiden asemaa. Lie- vempi väite on, että se tapa, jolla kaup- paa on viime vuosikymmeninä vapau- tettu ja parhaillaan vapautetaan, on vahingollinen. Mielestäni onkin selvät perusteet väittää, että vielä edellisellä kaupan vapauttamisen kierroksella teh- dyt päätökset olivat monilta osin va- hingollisia kehitysmaille. Sama pätee moniin ehdotuksiin, joita erityisesti EU ja USA ovat ajaneet pöydälle juuri nyt käynnistyneellä uudella kierroksella. Kehittyneet maat ovat toimillaan myös vähentäneet kansainvälisten kauppaso- pimusten uskottavuutta, koska ne ei- vät ole täyttäneet Uruguayn kierrok- sella kehitysmaille antamiaan lupauk- sia. Seuraavassa on esimerkkejä näis- tä ongelmista: a) Kehittyneet maat syrjivät kauppa- politiikassaan selvästi kehitysmaita. Niillä on ollut myös suurempi voima kuin kehitysmailla vaikuttaa kauppa- neuvotteluiden agendaan. Siksi useat päätökset ovat käytännössä syrjineet kehitysmaita. Esimerkkejä tästä ovat monikuitusopimus ja TRIPS-sopimus, joka suojaa ns. intellektuaalisia omis- tusoikeuksia. Uruguayn kierroksella kehittyneet maat vaativat kehitysmail- ta hintana monikuitusopimuksen lak- kauttamisesta sitä, että ne hyväksyvät TRIPS:n. Monikuitusopimus päättyy vasta v. 2005, mutta TRIPS astui voi- maan välittömästi. TRIPS:istä aiheu- tuu koko maailmalle mutta erityisesti köyhille maille huomattavia kustannuk- sia ilman, että mitään pitkän ajan hyö- tyjä on odotettavissa. TRIPS on joh- tanut huomattavan suureen tulonsiir- toon kehitysmaista kehittyneisiin mai- hin. Toinen esimerkki ovat polkumyynti- säännökset, jotka antavat käytännös- sä täysin vapaat kädet rajoittaa ulko- maisten tavaroiden ja palveluiden tuon- tia. Säännösten suurimmat käyttäjät, USA ja EU, ovat soveltaneet niitä eri- tyisesti (80 %:ssa tapauksista) kehitys- maita vastaan. Kehittyneet maat ovat itse kaivaneet maata alta pyrkimyksel- Professori Pertti Haaparanta on maamme johtavia kansainvä- lisen talouden asiantuntijoita.
  • 12. 10 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s tä siirtyä sääntöpohjaiseen kansainvä- lisen kaupan järjestelmään. On hyvä kuitenkin muistaa myös, että kehitysmaat syrjivät omassa kau- passaan toisia kehitysmaita. Itse asias- sa ne ovat asettaneet muista kehitys- maista tuleville tuotteille keskimäärin korkeampia kaupan esteitä kuin ke- hittyneistä maista tuleville tuotteille. Ne ovat myös oppineet polkumyyntisään- nösten käytön. b) Uruguayn kierroksen soveltami- nen kehitysmaissa on kallista, eikä ke- hittyneiden maiden lupaamaa apua ole saatu. Mielenkiintoisin esimerkki tästä ovat kierroksella hyväksytyt so- pimukset tuotteiden terveysmääräyk- sisistä ja tarkastuksista (”phytosani- tary measures”). Määräysten valvon- ta ja tuotteiden testaus on kallista, ei- vätkä kehitysmaiden voimavarat riitä kumpaankaan. Maailmanpankissa on arvioitu, että keskimäärin yksittäinen kehitysmaa joutuisi uhraamaan varo- ja yhden vuotuisen kehitysbudjettin- sa verran (150 miljoonaa USA:n dol- laria), jos se toteuttaisi ne täysimää- räisesti. Määräykset ovat tärkeitä eri- tyisesti elintarvikkeiden osalta. Kos- ka kehitysmailla ei ole varoja määrä- ystern noudattamiseen eivätkä kehit- tyneet maat ole antaneet niille lupaa- maansa tukea, niin määräykset ovat käytännössä kasvattaneet kehittynei- den maiden esteitä elintarviketuonnille kehitysmaista. Lisäksi monet muut säännökset (esim. Customs Valuati- on Agreement) on tehty kehittynei- den maiden näkökulmasta, eikä niillä ole merkitystä kehitysmaissa, mutta niistä aiheutuu huomattavia kustan- nuksia. c) Nyt Dohassa aloitetulla uudella kierroksella EU on vaatinut ns. laajaa asialistaa, jolla kauppaneuvotteluihin kytkettäisiin myös ympäristösäädök- siä ja sosiaali- ja työelämän säädök- siä. Lisäksi EU on vaatinut yhdessä USA:n kanssa investointisopimusta kytkettäväksi neuvotteluihin. USA puolestaan on kieltäyty- nyt EU:n hiljaisella tu- ella neuvottelemasta polkumyyntisäännösten tiukentamisesta. Toteu- tuessaan molemmat vaa- timukset rapauttavat kansainvälisen kaupan sääntöpohjaista kehittä- mistä. Samaan johtaisi monien länsimaiden kansalaisjärjestöjen vaa- timus siitä, että kierrok- sella ei neuvoteltaisi maataloustuottei- den eikä elintarvikkeiden kaupan va- pauttamisesta. EU:n vaatimukset esimerkiksi lapsi- työvoimalla valmistettujen tuotteiden kaupan rajoittamisesta johtaisivat sii- hen, että monikuitusopimuksen pur- kautuessa 2005 kehittyneet maat pys- tyisivät asettamaan ja asettaisivat (täs- tä on jo olemassa selviä merkkejä) ke- hitysmaiden tekstiilien tuonnille uusia esteitä. Myös polkumyyntisäännökset antavat siihen mahdollisuuden. Kehi- tysmaille on tärkeää vapauttaa sekä tekstiilien että maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kauppaa. Ne ovat nii- den tärkeimmät vientituotteet, ja ke- hittyneiden maiden markkinat ovat niiden suurimmat potentiaaliset mark- kinat. Siksi niiden näkökulmasta on tärkeää pyrkiä toteuttamaan Urugu- ayn sopimus ennen uusia neuvottelu- ja. Niiden kanta on järkevä, jos pyri- tään todella vakavasti rakentamaan sääntöpohjaista järjestelmää. EU:n ja USA:n vaatimus investointi- sopimuksesta on myös tarpeeton tai vähintäänkin siihen tulisi kytkeä myös kansainvälinen verosopimus, jolla hil- littäisiin verokilpailua ja erityisesti ke- hitysmaiden kannalta haitallista kilpai- lua suorista sijoituksista. Niinikään olisi samanaikaisesti alettava neuvotella työ- voiman kansainvälisestä liikkuvuudes- ta, koska se on kehitysmaille tärkeä asia. EU:n vaatimuksia laajasta kierrok- sesta ei voi millään tavalla pitää pyr- kimyksenä sääntöpohjaiseen järjestel- mään, jossa kaupan säätelyn lisäksi voitaisiin luoda säädöksiä muiden tär- keiden ongelmien rat- kaisemiseksi. Kysymys lapsityövoimasta on täs- tä hyvä esimerkki. 90 % kehitysmaiden lapsityö- voimasta työskentelee muualla kuin vientisek- torilla. Jos kehittyneet maat saisivat oikeuden asettaa rankaisutulleja kehitysmaista tuleville tekstiileille, joiden tuot- tamisessa käytetään lapsityövoimaa, niin lapsityövoiman käyttö vain lisääntyisi. Parhaimmillaan lapsityövoiman käytölle ei tapahtuisi mitään, koska lapset menisivät muil- le sektoreille, joilta vastaavasti tulisi Toisen maailmansodan jälkeen käy- tiin kansainvälisen kaupan vapaut- tamisesta useita neuvottelukierrok- sia Yleisen tulli- ja kauppasopimuk- sen (General Agreement on Tariffs and Trade, Gatt) alla. Uruguayn kierros v. 1986–94 oli niistä toistai- seksi laajin ja johti uuden Kansain- välisen kauppajärjestön (World Tra- de Organisation, WTO) perustami- seen v. 1995 alusta. Gattin periaat- teita vastaan sotivat erityisesti vuo- desta 1974 lähtien käyttöön otetut monikuitusopimukset, joilla kehitty- neet maat – usein yksipuolisesti – asettivat kiintiöitä tekstiilien tuonnille kehitysmaista. Monikuitusopimuksia jatkava WTO:n Tekstiili- ja vaate- tussopimus päättyy 2005. WTO:ssa on tällä hetkellä kolme yleissopimus- ryhmää: tavarakaupan Gatt-sopi- mus, palvelujen kaupan Gats-sopi- mus (General Agreement on Trade in Services) ja teollis- ja tekijänoi- keuksien kauppaan liittyviä näkö- kohtia käsittelevä TRIPS-sopimus (Agreement on Trade-Related As- pects of Intellectual Property Rights). Uusi Dohan kierros alkoi maatalo- ustuotteista ja palveluista kaksi vuot- ta sitten, ja se on saanut nimensä marraskuussa 2001 Dohassa, Qa- tarissa pidetystä ministerikokoukses- ta, jossa päätettiin neuvottelujen asia- listasta. Tehdyt esitykset lapsityövoiman käytön vähentämi- seksi johtaisivat helposti päin- vastaisiin seurauk- siin.
  • 13. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 aikuisia vientiteollisuuteen. Pahimmil- laan kaupan esteet lisäisivät lapsityö- voiman käyttöä. Tutkimusten mukaan lapsityövoiman käytön suurin syy on köyhyys. Kaupan esteet vähentäisivät työvoiman kysyntää ja laskisivat palk- koja, mikä johtaisi siihen, että lisää lapsia tarjottaisiin töihin. Samanlainen vaikutus on kansalaisjärjestöjen aja- malla monikansallisten yritysten boi- kotoinnilla. Parhaimmillaan sillä ei ole mitään vaikutusta, ja pahimmillaan boikotti lisää lapsityövoiman käyttöä, koska monikansallset yritykset mak- savat kehitysmaissa samasta työstä parempia palkkoja kuin paikalliset yri- tykset. Mainittakoon myös, että mo- net kehitysmaiden naiskansalaisjärjes- töt ovat vaatineet kaupan vapautta- mista. Jos EU todella vilpittömästi haluaisi vähentää lapsityövoiman käyttöä, niin se nopeuttaisi tekstiilikaupan vapaut- tamista. Samanaikaisesti se toimisi niin, että kehitysmaissa lisättäisiin tulonsiir- toja köyhimmile perheille ja nimen- omaan sellaisia tulonsiirtoja, jotka me- nevät perheiden naisille. Myös perus- koulutuksen järjestämistä ja lisäämistä tulisi avustaa. Kaikki tämä on mahdol- lista nykyistenkin sopimusten puitteis- sa. EU:n vaatimukset laajasta kierrokses- ta pyrkivät varmistamaan, että kan- sainvälisessä kaupassa noudatetaan ”reiluja” (fair) pelisääntöjä. Ongelma- na on, että reiluus määritellään pelkäs- tään kehittyneiden maiden näkökul- masta. Reiluus muotoillaan usein vaa- timuksena, että tuotteita ei myydä lii- an halvalla. Halpuus on kuitenkin suh- teellinen käsite. Palkkataso tulisi näh- dä suhteessa työvoiman tuottavuuteen. Tästä näkökulmasta voisi hyvin väit- tää, että suomalaiset tuotteet on val- mistettu viimeisen kymmenen vuoden ajan liian halvalla, koska palkat eivät ole nousseet yhtä nopeasti kuin työn tuottavuus. Siksi suomalaisten tuottei- den myynti on halpamyyntiä. WTO:n uudistaminen Näiden ongelmien vuoksi on syytä poh- tia, miten kansainvälisen kaupan neu- vottelujärjestelmää voitaisiin uudistaa. WTO:ssa ei ole muodollista demokra- tiavajetta. Järjestelmää, jossa kaikilla mailla on veto-oikeus, on mahdoton- ta tehdä muodollisesti demokraatti- semmaksi. Demokratiavaje on siinä, miten ja mistä käytännössä neuvotel- laan. Tähän asti kehittyneet maat ovat määränneet agendan. Kehitysmaiden voiman lisäys tulee tulevaisuudessa joh- tamaan siihen, että kehittyneet maat paremmalla valmistelukoneistollaan tu- levat laajentamaan agendaa yhä enem- män, jotta ne voisivat pakottaa kehi- tysmaat kompromisseihin todella tär- keissä asioissa. Ennen pitkää tämä joh- taa täydelliseen umpikujaan ja kaikki- en sääntöjen mitätöitymiseen käytän- nössä. Ongelma voidaan ratkaista vahvis- tamalla WTO:n organisaation itsenäi- syyttä ja erityisesti sen roolia agen- dan muotoilussa, koska muuten voi- makkaimmat maat eli länsimaat mää- räävät agendan. Tämän epäsymmet- rian poistaminen olisi myös väline ko- rostaa kehitysmaiden omien päätök- sentekomekanismien merkitystä ja ra- kentamista. WTO:n mahdollisuuksia tarjota teknistä apua kehitysmaille voi- daan parantaa laajentamalla sen hen- kilökuntaa ja henkilökunnan asiantun- temusta kehitysmaiden asioissa aivan kuten esimerkiksi IMF:ssä on jo teh- ty. VIITTEET 1 Ks. D. Rodrik (2001), Institutions, Integration ,and Geography: In Search of the Deep Determinants of Economic Growth, työpaperi, Kennedy School, Harvard University. 2 P. Lindert & J. Williamson (2001), Does Globalization Make the World More Unequal?, National Bureau of Economic Research Working Paper No. 8228; N. McCulloch & L.A. Winters & X. Cirera (2001), Trade Liberalization and Poverty: A Handbook, Centre for Economic Policy Research. Pertti Haaparanta näkee, että kehittyneiden maiden pyrkimys niputtaa yhä uusia asioita kauppaneuvotteluihin johtaa umpikujaan.
  • 14. 12 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s Raakaöljyn hinnan suuret muutokset ovat vaikuttaneet tuntuvasti maailman- talouden kehitykseen 1970-luvun öl- jykriiseistä lähtien. Ennen kriisejä öljy oli halpaa, ja sen reaalihinta eli hinta suhteessa teollisuusmaiden tuotteiden hintoihin laski etenkin toisen maailman- sodan jälkeen. Halpa öljy ohjasi tuo- tantorakenteiden kehitystä öljyä käyt- tävien teknologioiden suuntaan. Ky- syntä ja tarjonta kasvoivat 1960-luvulla noin kahdeksan prosentin vuotuista vauhtia. Öljynviejämaiden järjestön OPECin tarjonnan rajoituksiin liitty- neet kaksi öljykriisiä pudottivat 1970- luvun keskikasvut kolmen prosentin tuntumaan. Kysyntä lisääntyi keskimää- rin hieman tuotantoa hitaammin. Paavo Suni Tutkija ETLA Raakaöljyyn liittyvät riskit eivät väisty Raakaöljyn merkitys maailmantaloudessa on vähentynyt, mutta siihen liittyvät riskit säilyvät suurina. Sen hinta heilahtelee rajusti ja tuotannon painopiste siirtyy entistä enemmän Lähi-itään. Paavo Suni on AIECEn (Euroopan suhdanneinstituuttien liiton) raaka-ainetyöryhmän puheenjohtaja ja Taloustieto Oy:n Kansainväliset Suhdanteet/International Economic Outlook -julkaisun päätoimittaja.
  • 15. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 Öljykriisit olivat paha shokki teolli- suusmaille, joiden tuotanto oli muun- tunut hyvin energiaintensiiviseksi. Kal- liiseen energiaan sopeutuminen oli hankalaa. Teollisuusmaiden talouskas- vu hidastui, työttömyys lisääntyi ja in- flaatio kiihtyi. Raakaöljyn hinnan liki 20-kertaistuminen 10 vuodessa muutti investointipäätökset energian käyttöä säästävään suuntaan. Maailman öljyn käyttö suhteessa reaaliseen BKT:hen – öljyintensiteetti – oli korkeimmillaan 1970-luvun alussa, jonka jälkeen in- tensiteetti on pienentynyt kolmessa vuosikymmenessä lähes puoleen. Energiaa säästävät teknologiat ja in- novaatiot tulivat kannattavammiksi. Muiden energiamuotojen kuten ato- mienergian, tuulen, turpeen, aurinko- energian sekä öljyä korvaavien mui- den energialähteiden kuten maakaa- sun käyttö on lisääntynyt tuntuvasti. Samalla tuotannon palveluvaltaistumi- nen on vähentänyt energian tarvetta BKT:n tuottamiseen. Öljykriisien laannuttama talouskasvu hidasti öljyn kysynnän kasvua. Samal- la OPECin ulkopuolisen tuotannon kasvu ja öljyä korvaavien muiden ener- gialähteiden käytön lisääntyminen te- kivät OPEC-kartellin olon hankalak- si. Korkean hinnan ylläpitäminen kävi vähitellen mahdottomaksi, koska se edellytti OPECin tuotannon supista- mista ja samalla markkinaosuuksien pienenemistä. 1980-lu- vun puolivälissä raaka- öljyn dollarihinta ro- mahti. Dollarin kurssi sukelsi samoihin aikoi- hin. Dollarialueen ulko- puolisten maiden öljy- lasku keveni olennai- sesti ja maailman ta- louskasvu vauhdittui, kunnes Kuwaitin kriisi viime vuosikymmenen alussa muutti olosuhteet heikommiksi mm. talous- kasvun suhteen. OPECin valta-asema OPECin hallinnassa oli vuonna 2000 kolme neljännestä maailman öljyvaran- noista. Maailman viennistä OPEC vas- tasi runsasta puolta ja tuotannosta hie- man yli 40 prosenttia. OPECin laajat öljyreservit ja muita tuottajia selvästi alemmat tuotantokustannukset tarjoa- vat periaatteessa hyvän pohjan mono- polistiselle hinnoittelulle. Korkea hin- ta on kuitenkin merkinnyt OPECin ul- kopuolisen, sitä selvästi kalliimman tuotannon kasvua. OPECin kartellivoi- ma onkin vaihdellut tuntuvasti. Tähän ovat vaikuttaneet uu- den tuotannon ja lisään- tyneiden öljyä korvaa- vien tuotteiden tarjon- nan kasvun ohella ky- synnän kasvun ajoittai- nen suhdanneluontei- nen heikkous. Lisäksi OPECin jäsenet ovat tyypillisesti lipsuneet so- vituista tuotantokiinti- öistä. Raakaöljyn hinta romahti mm. 1980-luvun puolivälissä ja 1990-luvun lopulla tuntuvasti. Toisaalta hinta nousi rajusti Aasian kriisin jälkeisistä pohja- lukemista maailmantalouden ripeän kasvun ja tuotannon rajoitusten seu- rauksena. Maailman öljyvarannot ovat hyvä pohja OPECin toiminnan jatkumisel- le. Varannot ovat tosin kasvaneet vuosi vuodelta mm. teknisen kehityksen li- säämän saatavuuden ja uusien löydös- ten ansiosta. Yhdysvaltain Energiavi- raston (Energy Information Admi- nistration, EIA) uusimmat arviot maa- ilman öljyn tuotannon kasvusta ovat muihin arvioihin verrattuna optimis- tiset ja viittaavat siihen, että öljyn tuo- tanto saattaa olla suurimmillaan vas- ta parin vuosikymmenen päästä. Sa- malla kuitenkin OPEC-maiden osuus tuotannosta lisääntyy.2 Tämän jälkeen siirryttäisiin aikakauteen, jolloin öljyn tuotanto supistuu. OPECin ote mark- kinoista kasvaa, koska tuotannon pai- nopiste siirtyy Lähi-itään lähivuosina nopeasti, mikäli järjestö pysyy koos- sa. Yhdysvaltain tuotanto on supistu- nut jo useita vuosia. Venäjän ja Poh- janmeren tuotannon odotetaan myös vähenevän Öljyn tuotanto kääntyy ennen pitkää globaalistikin laskuun. Siten tuotannon energiaintensiivisyyden vähentäminen on edelleen hyvin tärkeää myös EU- maissa. Tätä korostaa vielä se, että Lähi-idän tuotanto-osuuden kasvu li- sää riskiä öljyn saatavuudesta, koska alue ei ole poliittisesti kovin vakaa. Kuvio 1. Raakaöljyn nimellis- ja reaalihinnan kehitys 1900–2002 Lähde: AIECE1 , ETLA, EIA Öljyä löydetään koko ajan lisää, mutta tuotanto kääntyyennen pitkää laskuun
  • 16. 14 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s Irakin öljynvienti jatkuu sanktioista huolimatta Persianlahden sodan jälkeen Irak ase- tettiin YK:n kauppasaartoon, jota on lievennetty siten, että Irak voi viedä öljyä kustantaakseen ruuan ja öljyn tuotantoon tarvittavien varaosien tuon- tia. Irak on protestoinut järjestelyä vas- taan mm. supistamalla ajoittain öljyn vientiään, mutta toistaiseksi tämä jär- jestely on uusittu puolivuosittain. Irak on kiertänyt säännöstelyä salakuljetta- malla öljyä useita eri reittejä huomat- taviakin määriä. Sanktioista johtuen Irak ei ole mu- kana tuotannon rajoituksissa. Irakin vienti on heilahdellut rajusti viime vuo- sien aikana, mutta keskimäärin se on ollut Venezuelan viennin tasolla, mikä on noin kymmenesosa OPECin ko- konaisviennistä. Vaikka Irakin sank- tiot poistettaisiin, niin vienti ei voisi lisääntyä nopeasti, koska maa tuot- taa lähes täydellä kapasiteetilla. Mer- kittävä tuotannon lisäys edellyttää li- säinvestointeja, joita on vaikea toteut- taa suuressa mitassa YK:n sanktioi- den ollessa voimassa. Kauppasaarron purkamisen jälkeen Irak pyrkii lisää- mään tuotantoaan olennaisesti maa- ilman toiseksi suurimpiin varantoihin nojautuen. Venäjän merkitys on lisään- tynyt Venäjä on noussut keskeiseksi tekijäksi kansainvälisillä raaka-ainemarkkinoil- la Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäjän hallinnassa on vain osa enti- sen Neuvostoliiton öljykentistä, ja ta- louden transitio johti tuotannollisiin ja logistisiin ongelmiin. Venäjä on kuiten- kin tätä nykyä maailman toiseksi suu- rin öljynviejä Saudi-Arabian jälkeen. Tähän ovat vaikuttaneet kotimaisen kysynnän tuntuva lasku sekä ulkomai- sen valuutan suuri tarve. Venäjän tuotannon odotetaan kui- tenkin pidemmällä aikavälillä piene- nevän.5 Mikäli kotimainen kysyntä odotetusti lisääntyy, niin viennin mää- rä vähenee pidemmällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä tuotantoa ja vien- tiä kuitenkin pystyttäneen pitämään yllä uusien investointien kasvattaman tuotantokapasiteetin ja tehokkuuden avulla. Raakaöljyn hinta on heilah- dellut tuntuvasti Aasian kriisin jäkeen öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnat laskivat rajusti. OPEC reagoi öljyn hinnan laskuun su- pistamalla tuotantoaan vuoden 1998 Lähde: EIA, ETLA4 Kuvio 3. OPECin osuudet raakaöljyn varannoista, tuotannosta ja viennis- tä vuonna 2000, % Kuvio 2. Maailman öljyintensiteetti 1960–2002 Öljyn kulutus/reaalinen BKT Lähde: OECD, ETLA3
  • 17. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 keväällä ja kesällä. Hinta kuitenkin jat- koi laskuaan. Kartelli pystyikin vuoden 1999 keväällä houkuttelemaan tarjon- nan säätelyyn myös ulkopuolisia tuot- tajia, jotka olivat huolestuneita raaka- öljyn hinnan laskun vaikutuksesta ta- louteensa. Maaliskuussa v. 2000 OPEC-maat sopivat 22–28 dollarin hintahaarukasta itse viemälleen öljyl- le. Hintatavoitteena oli 25 dollaria tyn- nyriltä, johon pyrittiin tuotantoa sää- telemällä, kun hinta lipsui välin ulko- puolelle 20 päivän ajaksi. Raakaöljyn (Brent-laatu) tynnyrihinta kolminkertaistui vuoden 1998 joulu- kuun ja vuoden 2000 syyskuun välise- nä aikana alhaiselta lähtötasolta. Hin- nan nousuun vaikuttivat raakaöljyn ky- synnän tuntuvan kasvun ja OPECin tuotannon supistamisen ohella alhai- siksi painuneet varastot. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että vastaava- na ajanjaksona muiden kuin energia- raaka-aineiden dollarihinnat pysyivät ennallaan. Maailmantalouden suhdannenousu alkoi kuitenkin hiipua jo vuoden 2000 aikana. Viime vuonna Japani oli taan- tumassa, Yhdysvallat ajautui taantu- maan ja Euroopankin talouskasvu oli hyvin hidasta. Tämä merkitsi raakaöl- jyn kysynnän ripeän kasvun pysähty- mistä. Tarjonta puolestaan lisääntyi vuonna 2000. Tarjonnan lisäys tasaan- tui viime vuonna, mutta raakaöljy hal- peni nopeassa tahdissa syksyn 2000 yli 30 dollariin nousseesta tynnyrihinnas- taan.6 Vuoden 2001 syyskuun 11. päi- vän terrori-iskut merkitsivät olennais- ta käännettä. Viime vuoden lopulla öl- jyn hinta putosi jo selvästi alle 20 dol- larin tynnyriltä, vaikka OPEC maat reagoivat hinnan laskuun useilla tuo- tannon leikkauksilla. Järjestelmä ei ole kuitenkaan toiminut hyvin aivan alkua lukuun ottamatta, ja käytännössä se lopetettiin viime syksynä. Vuoden 2002 alussa palattiin jälleen tuttuihin tuotantoleikkauksiin. OPEC- maat supistivat tuotantoaan yhteensä 1,5 miljoonalla tynnyrillä päivää koh- den, kun useat ulkopuoliset tuottajat lupautuivat supistamaan tuotantoaan noin puolella miljoonalla tynnyrillä päi- vässä. OPECin ulkopuolisten tuottaji- en lupaukset eivät ole kovin täsmälli- siä, ja jotkut rajoittamiseen pyydetyt tuottajat eivät ole olleet siihen kovin halukkaita. Näyttää siltä, että mm. Ve- näjä käyttää ”tuotannon supistami- seen” lähinnä tuotannon normaalia kau- siluonteista vähenemistä. Raakaöljyn tuleva hintakehi- tys Raakaöljyn (Brent-laatu) hinta nousi vuoden alussa tehtyjen tuotantoleikka- usten takia jälleen yli 20 dollariin tyn- nyriltä. OPECin tuotantorajoitusten ei odota pitävän täysimittaisesti eikä ul- Lähde: ETLAn tietopankki, ETLA Kuvio 5. Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta vuosina 1997–2003 Lähde: EIA Kuvio 4. Maailman raakaöljyn tuotanto ja nettovienti vuonna 2000 10 suurinta tuottajaa
  • 18. 16 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s kopuolistenkaan maiden tarjonnan su- pistamisella ole ajateltua vaikutusta. Öljyn kysynnän kasvu on hidasta maa- ilmantalouden heikon kasvun takia. Mahdollinen kylmä talvi pohjoisella pal- lonpuoliskolla parantaisi markkinatilan- netta OPECin kannalta. On todennäköistä, että kysynnän suhdanneluonteinen hidas kasvu ja sen kasvun kausiluonteinen hidastuminen keväällä pitävät raakaöljyn keskihin- nan tänä vuonna lähellä 20 dollaria tynnyriltä tuotannon rajoituksista huo- limatta. Yhdysvaltain ja Euroopan ta- louskasvun käynnistyminen tänä vuonna lisää energian kysynnän kas- vua ja kääntää dollarihinnat nousuun. Dollarin ennustettu heikkeneminen vaimentaisi mm. öljyn kallistumista eruoissa. Raakaöljyn hinnan vaikutuk- set inflaatioon Viime vuosina raakaöljyn hinta on vaihdellut 10 ja yli 30 dollarin tynny- rihinnan välillä. Kun hinnan laskut ovat vaimentaneet ku- luttajahintaindeksin nousuvauhtia, niin sen nousut ovat puolestaan kiihdyttäneet inflaatio- ta. Esimerkiksi euro- alueen kuukausittainen inflaatiotahti nousi jo vuoden 2000 alussa Euroopan keskuspan- kin inflaatiotavoitteen ylärajan, kahden pro- sentin, tuntumaan vuositasolle muun- nettuna, ja inflaatiovauhti on sen jäl- keen ajoittain ylittänyt jopa kolme pro- senttia. Keskeisin nousun syy oli raa- kaöljyn hinnan rajusta noususta johtuva ener- gian kallistuminen. Energian hinnan kuu- kausittaiset nousut vaihtelivat viiden ja kuudentoista prosentin välillä viime kesään saakka, jolloin nousu ensi vaimentui ja sitten kääntyi jopa laskuun sekä vuodentakaiseen että edelliseen kuukau- teen verrattuna. Tosin viime vuonna eräiden muidenkin raaka-ainei- den kuten elintarvik- keiden kallistuminen oli niin tuntuvaa, että se kiihdytti merkittä- västi kuluttajahintain- deksin nousuvauhtia. Euroopan keskus- pankki, EKP, on ollut mm. tästä syystä Yhdys- valtoja varovaisempi korkopolitiikassaan. EKP:n keskeisenä ta- voitteenahan on pitää euroalueen inflaatio 0– 2 prosentissa keskipit- källä aikavälillä (käy- tännössä seuraavina 1–2 vuotena). In- flaatiomittariksi on valittu euroalueen sisällä vertailukelpoinen, Eurostatin tuottama harmonisoitu kuluttajahinta- indeksi.7 Raakaöljyn tai minkä tahan- sa yksittäisen hyödykkeen rajustakaan kallistumisesta johtuva kuluttajahintaindeksin pisteluvun nousu ei kui- tenkaan ole vielä sinäl- lään inflaatiota, vaan se kuvastaa suhteellisten hintojen muutosta. Mi- käli esimerkiksi raakaöl- jyn hinnan nousu johtaa ainoastaan indeksin ta- somuutokseen eikä esi- merkiksi palkkakom- pensaatioihin tai muuhun laajamittai- seen kustannusten nousuun, niin se pitäisi hyväksyä sellaisenaan myös ra- hapolitiikassa. Muussa tapauksessa in- flaatiota torjuvalla rahapolitiikalla vain vahvistettaisiin raakaöljyn hinnan nou- sun ostovoimaa leikkaavaa vaikutus- ta. VIITTEET 1 AIECE (Association of European Short-term Institutes) Commodity Group, World Commodity Prices. 2 EIA, Long Term World Oil Supply, Aug. 2000. 3 OECD, Economic Outlook Dec. 2001; ETLAn tietopankki. 4 Ks. The U.S. Energy Information Ad- ministration, http://www.eia.doe.gov. 5 Vasili Petrov (2001), Long Term Pros- pects of Oil Production in Russia, esitel- mä ETLAssa, marraskuu 2001. 6 International Energy Agency (IEA), Oil Market Report, Dec. 2001; ks. http:/ /www.iea.org/omrep/index.htm. 7 European Central Bank, A stability- oriented monetary policy strategy for the European System of Central Banks. Press Release, 13 October 1998. Paavo Suni katsoo, että todennäköisesti ainakin lyhy- ellä aikavälillä raakaöljyn hinta tulee pysymään suun- nilleen nykytasolla Korkoja ei pitäisi nostaa, jos raaka- öljyn hinnan nousu aiheuttaa vain ohimenevän inflaatiopiikin.
  • 19. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 Ohessa tarkastellaan nykyisen mark- kinatalouden sisäistä uudistumista, kun uuden tiedon tuottaminen ja sen soveltaminen tuotantoon on tullut en- tistä tärkeämmäksi edellytykseksi me- nestymiselle. Yleisesti ollaan sitä miel- tä, että niin sanottu uusi talous1 , jolla tarkoitetaan tieto- ja viestintätekno- logiaa kehittäviä ja niitä omassa tuo- tannossaan laajimmin soveltavia toi- mialoja, antaa sisällön ja tahdin ny- kymuotoisen markkinatalouden Uuden talouden vallankumous ja havaintoja yrityskaupoista Eero Lehto Vanhempi tutkija Palkansaajientutkimuslaitos Uusi talous näkyy teknologiassa, tuotteissa ja tuottavuudessa, mutta yritysten verkottumisesta ja toimintamuodoista löytyy vain vähän uutta. Yrityskaupat ovat keskeinen keino reagoida toiminta- ympäristön muutoksiin. Eero Lehdon mukaan uuden teknologian innovaatiot vilkastuttavat yrityskauppoja.
  • 20. 18 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s muuttumiselle. Suomessa uuden ta- louden ytimen muodostavat kukois- tava sähkötekninen teollisuus sekä tie- totekniikkapalveluiden tuotantoon eri- koistuneet yritykset. Tässä kirjoituk- sessa pohditaan uuden talouden ai- kaansaamien muutosten vallankumo- uksellisuutta. Kirjoituksessa tuodaan esille myös joitakin tuloksia tuoreesta yrityskauppoja analysoivasta tutki- muksesta. Nämä tulokset viittaavat siihen, että tiedon tuotannon merki- tyksen korostuminen voi tuoda talo- uteen uutta dynamiikkaa yrityskaup- pojen yleistymisen muodossa. Missä vallankumous? Tässä ajassa halutaan helposti nähdä vallankumouksellisuutta, joka ilmenee uuden talouden myönteisenä ja kään- teentekevänä vaikutuk- sena tuotantoon ja laa- jemminkin niihin me- kanismeihin, jotka sää- televät tuottavuutta, ta- louden kasvua ja sen syklisyyttä. Tämän ajan mullistukset nähdään 1) uutena käänteente- kevänä teknologiana ja sen varaan rakentuvina tuotteina 2) tuottavuuden hyppäyksenä 3) uuden tyyppisten toimialojen – niin sanottujen verkostotoimialojen – mer- kityksen lisääntymisenä 4) uusina liiketoimintamuotoina. On ehkä helpointa olla yhtä mieltä luettelon kohtaan 1) liittyvän uuden, digitaalitekniikkaan perustuvan tiedon siirron suuresta merkityksestä. Se an- taa myös mahdollisuuden välittää, va- rastoida ja saada käyttöön tietoa ai- empaan verrattuna huomattavasti te- hokkaammin. Sovellettaessa sitä tuo- tantoon myös tuottavuuden voidaan uskoa nousevan. Näin on jo käynyt, ja potentiaalia tuottavuuden edelleen kohentamiseen on yhä olemassa. Eri asia sitten on, kuinka kauan mikro- tietokoneiden, Internetin ja uuden te- lekommunikaation tuottavuusvaiku- tukset tuntuvat ja missä tahdissa syn- tyy uusia yhtä vallankumouksellisia keksintöjä. Kun uuden teknologian ja uusien tuotteiden mullistavuudesta sekä nii- den tuottavuusvaikutusten merkittä- vyydestä voidaan olla yhtä mieltä, niin käsityksiin toimintamekanismeiltaan uusista toimialoista ja kokonaan uu- sista liiketoimintamuodoista on jo vai- keampi yhtyä. Verkostotoimialat Erilaiset viestintäverkot, jotka yhdistä- vät asiakkaita toisiinsa, ovat uuden ta- louden ydintä. Niinpä Internetin, mo- biiliverkkojen ja muiden vastaavien ver- kostojen on katsottu muodostuvan ko- konaan uuden tyyppisiä toimialaoja. Niiden erityistekijöiden osalta, jotka liit- tyvät muun muassa siihen, miten asia- kas hyötyy verkoston jä- senten määrän lisäänty- misestä – niin sanotun verkostoulkoisvaiku- tuksen muodossa – nämä verkostot eivät kuitenkaan eroa perin- teisistä lankapuhelinver- koista. Itse asiassa kus- tannusrakenteen, niin sanottujen verkostoulkoisvaikutusten, verkon avattavuuden kuten myös hin- nanmuodostuksen osalta uusien ver- kostotoimialojen mekanismit ovat sa- mantyyppiset kuin jo vuosikymmeniä toimineissa telepalvelu- ja sähköver- koissa. Eri asia sitten on, että verkos- totoimialojen vaikutus on laajentunut ja että niiden mekanismeja on alettu ymmärtää vasta myöhemmin, itse asi- assa mikrotalousteoriassa vasta 1980- luvulla. Mutta tämä ei tee verkosto- toimialoista vallankumouksellisia siinä mielessä, että markkinoille olisi ilmaan- tunut luonteeltaan kokonaan uusia toi- mialoja. Verkkoutuminen Uusien ja tehokkaiden tieto- ja vies- tintäjärjestelmien ilmaantumisen on katsottu tarjoavan yrityksille aivan uu- dentyyppisen mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa ja hyötyä toisis- taan. Nykyisin puhutaan paljon verk- koutumisesta. Koko käsite on epäselvä ja sen merkitys tuntuu muuttuvan käyttäjän mukaan. Jos halutaan tiivis- tää ja yksinkertaistaa, niin verkkou- tuminen tarkoittanee erilaisia yhteis- toimintamuotoja. Onko uuden talou- den myötä sitten yritysten kanssakäy- minen muuttunut luonteeltaan ja laa- juudeltaan siinä mitassa, että voidaan puhua vallankumouksesta kuten po- pulaari ajan kuvaus asian näkee? Mie- lestäni juuri yritysten toimintatapojen muutoksen analyysissa ylilyönnit ovat olleet räikeimpiä. Seuraavia kysymyk- siä herää: a) Onko verkkoutuminen jotenkin historiallisesti uusi ilmiö? b) Muuttavatko uudet yhteistyömuo- dot ja toimintatavat nykyisen markki- natalouden lainalaisuuksia – tekevät- kö ne yhteiskunnasta entistä ehom- man? c) Rajoittuuko ilmiö nimenomaan yrityskenttään vai läpäiseekö se koko yhteiskunnan? Vastaus kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin on varauksellisen kieltei- nen. Suomessakin perinteisillä toimi- aloille on jo varhain muodostunut ver- tikaalisesti integroituneita tuotanto- ketjuja. Itse asiassa tervan poltto, lai- vanrakennus ja merenkulkukin jo muutama sata vuotta sitten muodos- tivat klusterin, johon liittyvät yrityk- set olivat verkkoutuneet lähes samal- la tavalla kuin nykyiset elinkeinot. Sama koskee Ruotsin autoteollisuu- den ja Suomen metallituote- ja ko- neteollisuuden yhteistyötä vuosikym- meniä sitten. Toki on havaintoja myös siitä, että nimenomaan tietoa tuottavat yrityk- set hakeutuvat yhteistyöhön toisten- sa kanssa ja perustavat yhteisyrityk- siä. Erityisesti Japanissa yhteistyö tie- don tuotannossa on verraten laajaa. Avoimen standardin luomiseen perus- tuva strategia synnyttää niin ikään uu- dentyyppistä yhteistoimintaa. Suo- messa Tilastokeskuksen innovaatio- Puhelin- ja sähköverkot ovat jo vanhoja esi- merkkejä yritys- verkostoista.
  • 21. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 kysely vuodelta 1996 ja eräät myö- hemmät kartoitukset osoittavat kui- tenkin, että nimenomaan toistensa kanssa kilpailevat yritykset karttavat keskinäistä yhteistyötä. Yhteistyö- kumppani löytyy lähinnä asiakkaiden tai alihankkijoiden piiristä kuten en- nenkin. Tässä suhteessa kyse ei ole mistään uudesta ilmiöstä, ei Suomessa eikä muuallakaan. On myös muistet- tava, että erilaisella tuotetun tiedon ja innovaatioiden käyttöä säätelevällä sopimustoiminnalla on varsin pitkät perinteet esimerkiksi kehittyneiden markkinatalousmaiden kemianteolli- suudessa, joka jo varhain on ollut ver- raten tietointensiivistä. Entä muuttuvatko markkinatalou- den lainalaisuudet? Muun muassa tie- to- ja kommunikaatioverkostojen yleistyessä ja laajentuessa yleistyvät ja vahvistuvat sellaiset toimintatavat ja eri käytäntöjä säätelevät pakot, jotka saattoivat aiemmin olla vähemmän esillä. On kuitenkin esitetty verraten yleisellä tasolla, että luottamus ja vas- tavuoroisuus – ja nämä mekanismit mahdollistama sosiaalinen pääoma – jonkinlaisina huonon tasapainon tor- juvina mekanismeina tekisivät verkot- tuneen yhteistoiminnan mahdollisek- si.2 Kysymys ei siis näytä olevan siitä, että yhteiskuntatiede uudistuu ja ot- taa käyttöön uusia käsitteitä, joilla se selittää historiallisesti jo pitkään val- linneita käytäntöjä, vaan siitä, että kokonaan uuden ilmiön katsotaan syntyneen. Osaksi kysymys on kapitalismin idea- lisoinnista. Neoklassisen talousteorian tunnistamat huonot – epätäydellisen informaation rajoittamat – tasapainot katsotaan voitetuiksi. Niinpä luottamus ja vastavuoroisuus sekä niitä ylläpitävä sosiaalinen pääoma on nyt usealla ta- holla otettu johtaviksi käyttäytymistä selittäviksi sosiaalisiksi suhteiksi nimen- omaan yrityskentässä. Näin ei välttä- mättä ole julkisessa ja muussa voittoa tavoittelemattomassa toiminnassa, mis- sä kilpailu ja voiton maksimointi eivät syrjäytä näitä vuorovaikutusta edistä- viä voimia. Hämäläinen ja Schiens- tock3 tosin viittaavat myös sosiaalisen pääoman ilmeisen niukentumisen ai- heuttamaan ongelmaan. Tästä näke- myksestä voidaan olla samaa mieltä, sikäli kuin sillä tarkoitetaan sosiaalisen pääoman niukkuutta ympäristössä, missä voiton maksimointi ja sen po- tentiaalisesti huonoja vaikutuksia ku- rissa pitävä kilpailu ovat toiminnan pää- mekanismeja. Fuusiot ja yrityskaupat tekno- logian siirron välineinä Entä mitä fuusiot ja yrityskaupat ker- tovat taloudesta ja yritysten toiminta- tavoista? Koska yrityksen tehtävänä on kohdentaa sen omistajille ja heidän valtuuttamilleen johtajille päätösvalta sellaisissa asioissa, joita ei voida sopia, hahmottaa selkeästi eikä ennakoida, on yritys instituutiona jo jonkinlainen to- diste epätäydellisen informaation ja sopimuksellisen toiminnan – myös yhteistyön rajojen – olemassaolosta. Yrityskaupat taas viittaavat siihen, että toimintaympäristö muuttuu, eikä uu- teen tilanteeseen voida sopeutua luo- malla yritysten välille uutta sopimuk- sellista toimintaa, jolla säädellään tuo- tantopanosten käyttöä. Koska uusi teknologia vaikuttaa yri- tysten toimintaympäristöön monin ta- voin, on todennäköistä, että se altistaa yrityksiä myös yrityskaupoille. Yrityk- sen haltuunsa saama uusi tietopääoma voi esimerkiksi sopia paremmin yhteen jonkin toisen yrityksen hallussa olevan fyysisen pääoman, muun varallisuuden ja inhimillisen pääoman kanssa. Uut- ta yhteensopivuutta voidaan sitten ha- kea esimerkiksi lisenssisopimuksin tai muun yhteistyön keinoin. Jos kuiten- kin informaation epätäydellisyys aset- taa rajoja sopimuksille, voidaan yhteen- sopivuutta hakea muuttamalla omis- tuksen rajoja. Näin omistamisen ja si- ten myös yrityksen rajojen muuttami- nen kertoo edelleen jonkinlaisesta markkinaepäonnistumisesta ja siitä, ettei asioita voida aina ratkaista yhteis- työssä ja sopimuksellisesti. On luon- tevaa olettaa, että yrityskaupat ajoit- tuvat taitteeseen, jossa jokin yritys on saanut käyttöönsä keksinnön tai inno- vaation, jonka kaupallistaminen on kesken tai joka pitäisi viedä laajoille markkinoille. Eero Lehdolta on juuri ilmestynyt useita tutkimuksia yrityskaupoista ja teknologian siir- roista.
  • 22. 20 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s Yhdessä Olavi Lehtorannan kanssa olen tutkinut Suomessa 1994–1999 tapahtuneiden yrityskauppojen syntyyn vaikuttaneita tekijöitä.4 Tämä empiiri- nen tutkimus, joka käyttää sitä varten kerättyä yrityskauppa-aineistoa, osoit- taa, että omistuksen rajojen muutta- minen on yksi keskeinen tapa reagoi- da uuden teknologian aikaansaamiin muutoksiin yritysten toimintaympäris- tössä. Taulukossa 1 on esitetty yritysosto- jen jakaantuminen toimialoittain yri- tysten tutkimus- ja tuotekehittelytie- tojen (T & K-tietojen) rajaamassa ai- neistossa.5 Yrityskauppojen frekvenssi ei ole suuren suuri, jos sitä verrataan yritysten syntymis- ja poistumisvauh- teihin. Yrityskauppojen korkea frek- venssi esimerkiksi paperiteollisuudessa selittyy suurella yrityskoolla. Koska kaupan syntymisen ja yrityksen koon positiivinen korrelaatio on erityisen vahva ja koska yrityskauppoihin vai- kuttavat myös muut teknologiasta riip- pumattomat tekijät, ei ristiintaulukoi- malla juuri saada selville yrityskaup- pojen ja uuden teknologian syntymi- sen ja hyödyntämisen välistä suhdet- ta. Tämän vuoksi olemme estimoineet ekonometrisen mallin, jossa selitetään yrityskauppojen syntymistä. Tämä empiirinen tutkimus, joka tarkastelee Suomen yrityskauppoja vuosina 1994–1999, jakaantuu kahteen itse- näiseen osaan. Ensimmäisessä osassa selitetään muun muassa yritysten ar- vioidulla T & K-pääomakannalla yri- tyskauppojen syntymistä. Toisessa osassa selittäjänä käytetään yritysten hallussa olevia innovaatioita. Molem- missa tutkimuksissa kaupan syntymis- tä analysoidaan sekä ostavan että myynnin kohteena olevan yrityksen kannalta. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa saadun keskeisen tuloksen mukaan T & K-investoinnit lisäävät sen tapah- tuman todennäköisyyttä, että yritys os- taa toisen yrityksen. Tämä tulos osoit- taa, että yritykset eivät näytä erikois- Taulukko 1. Yritysostojen määrät toimialoittain Yrityksiä Yritysten 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Kaikki % yhteensä määrä TOL95 1999 Elintarviketeollisuus 23 25 24 18 14 11 115 6,3 1 838 255 Tekstiili- ja vaateteollisuus 2 2 6 5 1 7 23 1,4 1 659 221 Puuteollisuus 8 10 7 6 12 8 51 3,1 1 635 236 Paperiteollisuus 9 8 5 19 14 7 62 12,1 514 74 Kustantaminen ja painaminen 11 18 19 23 27 11 109 5,5 1 992 278 Kemianteollisuus 11 16 21 17 28 21 114 6,1 1 868 275 Mineraalituotteiden valmistus 4 6 6 9 7 8 40 4,5 893 129 Perusmetalliteollisuus 9 20 16 18 7 14 84 2,3 3 719 540 Kone- ja laiteteollisuus 13 18 18 24 25 27 125 3,9 3 222 450 Sähkötekninen teollisuus 8 18 12 10 16 18 82 3,1 2 645 374 Kuljetusvälineteollisuus 1 4 2 3 3 2 15 2,0 747 106 Muu teollisuus 3 5 7 4 7 4 30 2,0 1 475 206 Sähkö, kaasu ja vesi 13 14 11 10 14 11 73 9,3 789 112 Rakennustoiminta 13 14 18 29 30 30 134 6,4 2 091 334 Tukkukauppa 37 37 42 37 38 62 253 7,8 3 248 518 Kuljetus ja liikenne 10 20 20 13 12 3 78 6,2 1 259 205 Telekommunikaatio 1 0 3 4 2 8 18 3,6 499 72 Tietojenkäsittely ja tutkimus 22 19 13 18 33 39 144 4,4 3 261 501 Muut liike-elämän palvelut 49 63 63 57 48 43 323 6,4 5 061 762 Muut palvelut 0 1 1 0 0 5 7 1,0 708 104 Kaikki 247 318 314 324 338 339 1 880 4,8 39 123 5 752 Muu kuin prosessiteollisuus 164 209 217 218 227 257 1 292 4,5 28 820 % 3,6 4,3 4,4 4,3 4,5 6,0 4,5 Prosessiteollisuus 83 109 97 106 111 82 588 5,7 10 303 % 4,6 5,9 5,5 6,1 6,5 5,6 5,7 Kaikki 247 318 314 324 338 339 1 880 4,8 39 123 % 3,9 4,7 4,7 4,8 5,0 5,9 4,8 Yritysten kokonaismäärä T&K-paneelissa Muu kuin prosessiteollisuus 4 617 4 888 4 963 5 034 5 032 4 286 28820 Prosessiteollisuus 1 786 1849 1 750 1 741 1 711 1 466 10 303 Kaikki 6 403 6 737 6 713 6 775 6 743 5 752 39 123
  • 23. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 tuvan ostamaan teknologiaa (yrityskaupoin) eivätkä tuotta- maan sitä itse. Yritys näyttää ostavan toisen innovatiivisen yrityksen lähinnä silloin, kun se on omalla T & K-toiminnallaan vahvistanut niitä tietoja ja tai- toja, joita tarvitaan ostettavan tietopääoman hyödyntämiseen. Tutkimuksen toisen keskeisen tuloksen mukaan T & K-inves- toinnit lisäävät myös todennä- köisyyttä, että yritys joutuu kaupan kohteeksi. Tämä jäl- kimmäinen tulos pätee kuiten- kin vain muussa kuin raskaasti investoivassa prosessiteollisuu- dessa.6 Näyttääkin siltä, että houkutteleva oston kohde on sellainen teknologiayritys, jol- la ei ole vahvaa asemaa tuote- markkinoilla. Näitä teknologi- assa vahvoja ja muussa toimin- nassa heikkoja yrityksiä tuntuu olevan muualla kuin prosessiteolli- suudessa. Yrityksen omat T & K-in- vestoinnit eivät prosessiteollisuudes- sa lisänneetkään sen tapahtuman to- dennäköisyyttä, että se joutuisi kau- pan kohteeksi. Tämän havainnon näh- tiin vahvistavan sitä käsitystä, että prosessiteollisuudessa omaan T & K- toimintaan runsaasti investoinut ja sen vuoksi tuotantokustannuksiltaan tehokas yritys ostaa tehottomamman yrityksen, jonka T & K-panostus ei välttämättä poikkea keskitasosta. Tutkimuksen toisessa osassa olem- me tutkineet myös VTT:n teknolo- gian tutkimuksen ryhmän keräämän Sfinno-aineiston7 avulla yritysten tuottamien tärkeimpien tuoteinnovaa- tioiden vaikutuksia yrityskauppoihin. Tämän osan tulokset täydentävät en- simmäisen osan käytettyä T & K-pää- omakantaa selittäjänä käyttäneen tut- kimuksen tuloksia. Yrityksen hallus- sa olevat innovaatiot lisäävät muualla kuin prosessiteollisuudessa yrityksen todennäköisyyttä tulla toisen yrityk- sen ostamaksi. Yrityksen hallussa oleva innovaatio ei sen sijaan enää lisää sen halukkuutta ostaa toista yritystä. Pro- sessiteollisuudessa innovaatiot lisäävät kuitenkin yrityksen ostohaluja ja vä- hentävät heikosti niiden todennäköi- syyttä tulla toisen ostamaksi. Tämä tulos saatiin, vaikka aineiston inno- vaatiot ovat ensisijaisesti tuoteinno- vaatioita. Tulos vahvistaa sitä käsitys- tä, että raskaasti inves- toivassa teollisuudessa tehokkaampi ostaa te- hottomamman. Innovaattoreiden määrällä kyseisellä toi- mialalla on myös vaiku- tusta ostamisen ja os- tetuksi joutumisen to- dennäköisyyksiin. Muussa kuin prosessi- teollisuudessa innovaat- toreiden määrä nousu lisää yrityskaupan to- dennäköisyyttä. Kysy- mys liene siitä, että in- novaattoreiden määrän nousu kuvaa lähinnä kohteiden määrän nousua, ja myös sopivien ostokohteiden määrä nousee, mikä näkyy lisääntyvinä yrityskauppoi- na. Prosessiteollisuudessa innovaatto- reiden määrän nousu sen sijaan vä- hentää yritysostoja. Tämä kuvannee sitä, että kun kilpailevien ostajien määrä nousee ja sopivien kohteiden määrä laskee, yrityksen todennäköi- syys ostaa toinen yritys alenee. Empiirinen tutkimus osoittaa myös, että yrityksen vakavaraisuus ja kan- nattavuus lisäävät sen halua ostaa toinen yri- tys. Vastaavasti vähän velkaantunut yritys kel- paa muita paremmin yritysoston kohteeksi. Vaikuttaa siltä, että yri- tyskaupat rajoittuvat ta- loudeltaan keskitasoa parempiin ja teknologi- aan suuntautuviin yri- tyksiin. Tämän vuoksi yrityskauppojen merki- tys kokonaistaloudelle voi olla verraten suuri kauppojen suhteellisen vähäisestä määrästä huolimatta. Toinen ra- kenteellisen uudistumisen mekanismi on syntyminen ja häviäminen. Tutki- mustulokset viittaavatkin siihen, että joka suhteessa huonoja yrityksiä ei juuri osteta, vaan niiden annetaan mennä nurin. Yrityksen T & K- investoinnit lisää- vät sen toden- näköisyyttä ostaa toinen yritys – tai tulla ostetuksi, jollei sillä itsel- lään ole vahvaa asemaa markki- noilla. Kuva:MortenLoberg/Samfoto/Gorilla
  • 24. 22 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s Nokia on yksi harvoista suomalaisis- ta monikansallisista yrityksistä. Vuon- na 2001 Nokia oli liikevaihdolla mi- tattuna Suomen ja Pohjoismaiden suu- rin yritys. Fortune Global 500-listalla se sijoittuu maailman 150 suurimman yrityksen joukkoon, ja pörssiarvoltaan se on 30 kärkiyrityksen joukossa. Ylei- sen arvostuksen ja tuotemerkin vah- vuuden mittareilla Nokia on päässyt peräti kymmenen kärkiyrityksen ryh- mään maailmassa. Nykyisen asemansa vuoksi Nokia tuleekin todennäköisesti jatkossa saa- Nokia monikansallisena yrityksenä Raimo Lovio Professori (virkavapaa) Helsingin kauppakorkeakoulu Henkilöstöltään, tutkimus- ja kehitys- toiminnaltaan ja tuotannoltaan Nokia on yhä varsin suomalainen yritys, vaikka sen omistuspohja ja markkinat ovat kansain- välisiä. Mutta yhdistääkö se kaikki ihmiset? VIITTEET 1 Uuden talouden käsitettä ja ilmene- mistä on analysoitu ETLAn tuoreessa tutkimuksessa Heli Koski, Petri Rouvi- nen ja Pekka Ylä-Anttila (2001), ”Uu- den talouden loppu?”, Helsinki: Talous- tieto Oy. 2 Ks. esimerkiksi Timo Hämäläinen ja Gerd Schienstock (2001), ”The com- parative advantage of networks in eco- nomic organisation: efficiency and in- novation in highly specialised and un- certain environments”, teoksessa Inno- vative networks in national innovative systems, OECD proceedings. 3 Hämäläinen & Schienstock, emt. 4 Ks. Eero Lehto ja Olavi Lehtoranta (2002), ”Becoming an acquirer and be- coming acquired”, Palkansaajien tutki- muslaitoksen Työpapapereita nro 177 sekä Eero Lehto ja Olavi Lehtoranta (2002), ” How do the innovations affect mergers and acquisitions? ”, ilmestyy Palkansaajien tutkimuslaitoksen Työpa- pereita-sarjassa. 5 Vastaavassa taulukossa on jonkin ver- ran vähemmän havaintoja yritysoston kohteista, mutta toimialakohtainen ja- kauma on lähes sama kuin yllä ostojen määrää kuvaavassa taulukossa. 6 Prosessiteollisuuteen on luettu elin- tarviketeollisuus, tekstiilien valmistus, puu- ja paperiteollisuus, kustantaminen ja painaminen, öljy- ym. tuotteiden val- mistus, muiden kemikaalien kuin lääke- aineiden valmistus, kumi- ja muovituot- teiden valmistus, ei-metallisten mineraa- lituotteiden valmistus, perusmetallien valmistus, sähkö-, kaasu- ja lämpöhuol- to sekä veden puhdistus ja jakelu. 7 Sfinno on tietokanta 1980- ja 1990- luvuilla kaupallistetuista suomalaisista innovaatioista ja patenteista. Ks. tarkem- min http://www.vtt.fi/ttr/projektit1/ sfinno.htm.
  • 25. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 23 Raimo Lovio työskentelee tällä hetkellä erikoistutkijana VTT:n Teknologian tut- kimuksen ryhmässä. maan osakseen sen kritiikin, jonka monikansalliset yritykset kukin vuorol- laan ovat kohdanneet. Suomessa täs- tä on merkkinä keskustelu Nokian pääkonttorin ja henkilöstön tulevasta sijainnista. Kansainvälisesti Nokiaan ei ole vielä kohdistunut juurikaan arvos- telua. Nokia ja monikansallisten yritysten yleinen kritiikki Naomi Kleinin1 paljon keskustelua he- rättäneessä monikansallisten brändiyri- tysten kritiikissä Suomi mainitaan kol- me kertaa. Yksi viittaus liittyy Suomen korkeaan työttömyysasteeseen. Lisäksi on kaksi viittausta Suomessa järjestet- tyihin mielenilmauksiin. Kirjassa ei mainita Nokiaa eikä mitään muuta- kaan suomalaista yritystä. Ruotsalai- sia yrityksiä kirjassa mainitaan kieltei- sessä sävyssä jo useita, yhtenä niistä Nokian kilpailija Ericsson. On ilmeistä, että Nokia sopii huo- nosti tavanomaisen monikansallisiin yrityksiin kohdistuvan arvostelun koh- teeksi. Tämä kritiikki tiivistyy yleensä seitsemään alueeseen: 1. Halpatyövoiman hyväksikäyttö: Nokia ei ole kuuluisa “hikipajoista” kehitysmaissa. Nokian henkilöstöstä noin 75 % työskentelee kehittyneissä teollisuusmaissa kuten Suomessa, Yh- dysvalloissa, Saksassa, Englannissa ja Tanskassa. Toki Nokia ja sen alihank- kijat hyödyntävät myös halvan työvoi- man maita (Viro, Unkari, Meksiko ja Etelä-Korea), mutta mitään erityisen hälyttävää tässä yhtey- dessä ei ole tullut esiin. 2. Raaka-aineiden ryöstäminen ja ympäris- töongelmien vienti: mat- kapuhelinten ja tietolii- kenneverkkojen valmis- tuksessa ei käytetä val- tavasti raaka-aineita eikä niiden valmistuk- sessa synny suuria pai- kallisia ympäristöpäästö- jä. Näin Nokia on sääs- tynyt esimerkiksi öljy-, metsä- ja kemianteollisuuden yrityk- sille tyypillisistä kiistatapauksista. 3. Politiikkaan sekaantuminen/se- kaantumattomuus: Nokian osalta kriit- tisin kysymys tässä suhteessa lienee Kiina ja sen ihmisoikeuspolitiikka. Kii- na on Nokialle erittäin tärkeä markki- na- ja tuotantomaa, ja siksi monet var- maan toivovat, että Nokia käyttäisi painoarvoaan tässä yhteydessä. Jotkut arvioitsijat ovat olleet sitä mieltä, että Nokiaa kauemmin Kiinassa toiminut Motorola olisi tässä suhteessa onnis- tunut paremmin.2 4. Kulttuurinen ”mcdonaldisaatio”: kaikki yhtenäisen globaalin brändin yritykset ovat jossakin suhteessa maa- ilmanlaajuisen kulttuurin muokkaajia ja yhdenmukaistajia. Matkapuhelimella voi olla syvällisiäkin kulttuurisia seu- rauksia. Toisaalta Nokia pikemminkin tarjoaa välineitä paikalliseen sisällön- tuotantoon kuin olisi Disneyn kaltai- nen amerikkalaisen maailmankuvan levittäjä. 5. Markkinoita saneleva monopoli: Nokia on ainakin toistaiseksi onnistu- nut välttämään Microsoftin kohtalon vaikka onkin alansa suurin yritys. Mat- kapuhelinalalla esiintyy edelleen voi- makasta kilpailua. Itse asiassa verkko- puolella kansainvälinen kilpailu on li- sääntynyt kansallisten monopolien murruttua. Nokia lienee jopa hyöty- nyt itselleen edullisen Linux-tyyppisen avoimen langattoman arkkitehtuurin ja deregulaation puolestapuhujan ase- masta. 6. Markkinariskien siirtäminen ali- hankkijoille: vallitsevan trendin mukaan monikansalliset yrityk- set valmistavat itse yhä pienemmän osan loppu- tuotteista. Näin luodaan tehokkuutta ja varmis- tetaan joustavuus mark- kinaheilahteluiden varal- ta. Nokia valmistaa edelleen 60–80 % tuo- tannostaan itse, mutta se on kyllä myös lisää- mässä ulkoistamista.3 Tätä kuvaa se, että v. 2001 Nokian liikevaih- to kasvoi 3 % mutta sen oma henki- löstö väheni 10 %. Markkinaheilahte- lujen suuruutta Nokian osalta heijas- taa se, että vuoden 2000 syksyllä yh- tiö ennusti seuraavan vuoden matka- puhelinmyynniksi maailmassa 550 mil- Monikansalliseksi yritykseksi Nokia on hämmästyt- tävän nuhteeton, ja se myös haluaapysyä sellaisena.
  • 26. 24 &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s joonaa kappaletta, kun todellinen luku osoittautuinoin380miljoonaksieli31% pienemmäksi! 7. Oman tuotannon ja alihankinnan nopeat siirrot yli rajojen: Nokia kasvoi koko 1990-luvun niin nopeasti, että tuotannon siirrot eivät olleet ajankoh- taisia. Viime aikoina tilanne on ollut erilainen, ja siksi nyt tullaankin näke- mään Nokian käyttäytyminen tässä suhteessa. Nokian julkinen yhteiskunnallisen vas- tuun profiili on ollut matala, matalampi kuin esimerkiksi sen kilpailijoilla.4 Täs- tä huolimatta Nokia on ainoana suo- malaisena yrityksenä menestynyt hy- vin maailmalla ns. eettisten sijoitusra- hastojen sijoituskohteena.5 Jatkossa voi olettaa, että Nokia nostaa varovaisesti yhteiskuntavastuun profiiliaan globa- lisaatiokeskusteluun liittyen. Tähän ai- nakin viittaa, että Nokian markkinoin- nista vastaava johtaja Anssi Vanjoki tun- nistaa “merkittäväksi megatrendiksi ... tällä hetkellä globaalin omantunnon”. Kyse on hänen mukaansa voimakkaas- ti nousevasta trendistä, jota voi verra- ta 1970-luvun puolivälissä alkaneeseen ympäristötietoisuuden yleistymiseen. “Nokian kannalta se tarkoittaa sitä, että meidän pitää tarkkailla omia ope- raatioitamme globaalissa pelissä ja huolehtia siitä, että Nokian arvot ja eet- tinen käyttäytyminen kestävät kriitti- sen tarkastelun. Toiseksi meidän pitää tuotteissamme ja viestinnässämme tu- kea tällaista trendiä, olla suunnannäyt- täjä”, sanoo Vanjoki Talouselämä-leh- den haastattelussa.6 Nokia ja kansalliset intressit Monikansalliset yritykset toimivat kil- pailevien kansallisten intressien kentäs- sä. Maat kilpailevat hyvin menestyvis- tä korkean teknologian yrityksistä. Maa, jossa menestyvä yritys on synty- nyt, haluaa pitää sen itsellään, kun taas muut maat ovat innokkaasti siirtämäs- sä sen toimintoja omille alueilleen. Toisaalta vahvassa asemassa olevat yri- tykset saattavat ryhtyä kilpailuttamaan eri maita omien etujensa ajamiseksi. Nokian kohdalla keskustelu ryöpsähti käyntiin viime vuoden lopulla liittyen verotukseen ja sen saamiin julkisiin T & K-tukiin. Tässä yhteydessä on ehkä vähemmälle huomiolle jäänyt se tosi- asia, että Nokia on joissakin suhteissa edelleen suorastaan hämmästyttävän suomalainen. Nokia on 90-prosentti- sesti ulkomaisessa omistuksessa, ja sen liikevaihdosta vain 1,4 % tulee Suomesta, mutta silti sen johto, tutkimus- toiminta ja henkilöstö ovat sinivalkoisempia kuin monessa muussa suomalaisessa suuryri- tyksessä.7 Nokian ylin toimiva liikkeenjohto (johtokunta ja liiketoimin- taryhmien johtoryhmät) koostuu edel- leen lähes pelkästään suomalaisista muutamaa poikkeusta lukuun ottamat- ta. Tässä suhteessa kansainvälisempiä suomalaisia yrityksiä ovat esimerkiksi Kone (ainoa ulkomainen toimitusjoh- taja), Stora Enso (jonka johto istuu Lontoossa), TietoEnator, Ahlstrom ja Huhtamäki. Nokian tutkimus- ja kehitystoimin- nan henkilökunnasta 63 % oli vuon- na 2000 Suomessa. Se on runsaaat 12 000 henkilöä, joka on täsmälleen puolet Nokian Suomessa olevasta koko henkilöstöstä. Tähän lukuun si- sältyy ytimenä noin 1 200 henkilöä työllistävä Nokian tutkimuskeskus. Tut- kimus- ja kehitystoiminnaltaan Noki- aa kansainvälisempiä suomalaisia yri- tyksiä ovat ainakin Ahlstrom, Huhta- mäki, Amer, Fiskars, Wärtsilä, Inst- rumentarium ja Stora Enso. Nokiankokohenkilökunnastakin41% on edelleen Suomessa. Itse asiassa No- kia on työllistänyt Suomessa vuosina 1999–2001 keskimäärin noin 23 000 henkilöä, joka on enemmän kuin se on koskaan historiassaan Suomessa työl- listänyt. Nokiaa kansainvälisempiä hen- kilöstörakenteeltaan ovat suomalaisista suuryrityksistä mm. Elcoteq, Stora Enso, Myllykoski, Ahlstrom, Huhtamä- ki, Partek, Kone, KCI Konecranes, Wärtsilä, Uponor, Tamro, Instrumen- tarium, Amer, Fiskars ja Hartwall. Nokian kohdalla onkin itse asiassa hyvä kysyä, miksi se on vielä niinkin suomalainen kuin se on. Syitä ovat ai- nakin seuraavat: – Matkapuhelimet ja puhelinverkot ovat suhteellisen halvalla liikkuvia vien- tituotteita. – Näiden tuotteiden valmistamiseen ei välttämättä myöskään liity raaka-ai- neiden saamisen tai pal- veluiden tuottamisen edellyttämää kansainvä- listymistä. – Nokian matkapuhe- linliiketoiminta on kas- vanut pääasiassa orgaa- nisesti. Näin yritysosto- jen mukana usein tule- vaa ulkomaista tuotantoa, T & K-yk- sikköjä ja johtajia ei Nokiaan ole siu- naantunut niin paljon. – Suomalaiset tuotekehitysinsinöörit, valmistustyöntekijät sekä hallinto- ja markkinointihenkilöstö ovat olleet laa- dullisesti ja hinnallisesti kilpailukykyi- siä. – Nokialla on traumaattinen koke- mus 1980-luvun yltiöpäisestä ja epä- onnistuneesta kansainvälistymisestä, johon liittyi myös ulkomaisia toimiala- johtajia ja -konttoreita. – Nokian osaamisen suojaamisen- kaan kannalta ei liene huono asia se, että valtaosa yhtiön ydinosaamisesta pysyy Suomessa. Jatkossa Suomen suhteellinen mer- kitys Nokian toiminnassa tullee vähe- nemään, vaikkakin vielä vuonna 2001 Suomen osuus Nokian vähentyneestä henkilökunnasta jopa hieman nousi. Nokian oman henkilöstön määrä Suo- messa tuskin enää merkittävästi kas- vaa, ja ainakin viime aikoina monet ali- hankkijat ovat joutuneet suhdannesyis- tä vähentämään työvoimaansa. Toi- minnan kasvua tulee tapahtumaan siel- lä, missä markkinat kasvavat nopeim- min eli Aasiassa ja Amerikoissa. Eu- roopan osuus Nokian liikevaihdosta laski vuonna 2001 ensimmäisen ker- ran alle 50 prosenttiin. Korostettakoon, että Aasian ja Ame- rikan maiden näkökulmasta tässä ei ole kysymys toiminnan siirtämisestä Monet suomalai- set yritykset ovat kansainvälisempiä kuin Nokia.
  • 27. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 25 halpojen kustannusten perässä vaan pikemminkin vain siitä, että nämä maat haluavat tuottaa itse omat mat- kapuhelimensa. Esimerkiksi Kiinan ja Brasilian osuus Nokian henkilöstöstä oli vuonna 2000 pienempi kuin näi- den maiden osuus Nokian myynnis- tä. Aasiassa Kiinan lisäksi Nokian mer- kittäviä markkinamaita ovat Filippii- nit ja Thaimaa, joissa sillä ei ole tuo- tantoa. Suomen kannalta tärkeintä on, että pääkonttori, keskeinen tutkimus- ja kehitystoiminta sekä pilottitehtaat säi- lyisivät Suomessa – niin kuin ne näyt- täisivätkin säilyvän näköpiirissä olevan ajan. Tämä varmistetaan parhaiten hy- vin koulutetulla innovatiivisella henki- löstöllä, jonka luomisessa myös julki- sella sektorilla on tärkeä rooli. Vero- tuksen kannalta Nokia hyötyisi, jos Suomessa siirrettäisiin painopistettä tu- loverotuksesta ympä- ristöperusteisiin ener- giaveroihin. Nokialla on merkit- tävä asema Suomen taloudessa ja erityi- sesti innovaatiojärjes- telmässä. Sen osuus BKT:stäonnoin2,5%, viennistä runsaat 20 % ja yrityssektorin T & K-toiminnasta lä- hes puolet. Työpai- koista Nokian osuus on vähän yli yhden prosentin, alihankki- joiden kanssa lähes 2 %.8 Koko ICT-klus- terin BKT-osuus on 7 % ja työllisyysosuus 4 %.9 Nokian merkitys- tä ei tule kuitenkaan liioitella. Nokian rin- nalla Suomessa on edelleen kansainväli- sesti erittäin vahva metsäklusteri eikä ko- nepaja- ja metalliklus- terikaan ole heikko. Esimerkiksi suuret metsäyhtiöt (Stora Enso, UPM-Kymme- ne, Metsäliitto ja Mylly- koski) työllistivät Suo- messa vuonna 2000 yhteensä 47 000 hen- kilöä, mikä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin Nokialla. Myös suuret metalli- ja kone- pajayritykset (Outo- kumpu, Rautaruukki, Metso, Wärtsilä, Kone ja KCI Konecranes) työllistivät yh- teensä 8 000 henkilöä enemmän kuin Nokia. Suomi ei elä yhden kortin va- rassa. Nokian globaali myötävaiku- tus Vuonna 1992 vain noin 10 miljoonalla ihmisellä maailmassa oli matkapuhe- lin. Vuoden 2001 lopussa luku oli noin 930 miljoonaa, ja miljardin käyttäjän raja rikkoontuu vuoden 2002 aikana. Se on valtava määrä, mutta tarkem- min katsottuna havaitaan, että pääsy matkapuhelinpalveluihin on maailmas- sa vain noin joka seitsemännellä ihmi- sellä. Esimerkiksi vuonna 2000 Suo- messa oli enemmän matkapuhelinliit- tymiä kuin Venäjällä tai Intiassa tai koko Afrikassa (Etelä-Afrikka, Egypti ja Marokko pois lukien).10 Matkapuhelinliittymätiheys korreloi- kin kohtuullisella tarkkuudella vaurau- den kanssa. On kuvaavaa, että Nokia on myynyt GSM-verkkoja noin 50 maahan muttei lainkaan Saharan ete- läpuoleiseen Afrikkaan.11 Nokian optimistisen ennusteen mu- kaan maailmassa olisi peräti 1,5 mil- jardia matkapuhelinliittymää jo vuon- na 2005. Globaalin kehityksen ja hy- vinvoinnin kannalta käyttäjämäärän seuraaminen onkin olennaista. Nyky- kehityksen skenaariossa ehkäpä 20 % maailman väestöstä saa jatkuvasti yhä laadukkaampia ja viihteellisempiä mat- kapuhelinpalveluja muodikkaisiin lait- teisiinsa, kun samaan aikaan maailman väestön valtava enemmistö ei lähetä yhtään yksinkertaista tekstiviestisano- maa. Nokian oman arvion mukaan vuonna 2002 jo 55 % matkapuhelimista myy- dään henkilöille, joilla jo on puhelin. Tasaisem- man ja turvallisemman globaalin kehityksen vi- siossa panostettaisiin viihteellisten hienouksi- en sijasta selvästi enem- män perusmatkapuhe- linpalvelujen saatavuu- teen nykyistä huomattavasti laajemmal- le, edes kolmannekseen koko väestös- tä. Vuosina 1992– 2001 maailmassa val- mistettiin noin 1,5 miljardia matkapu- helinta, joista Nokian osalle tuli noin 445 miljoonaa kappaletta. Se on häi- käisevä tulos. Selvästikin Nokia “is connecting people”. Jatkossa globali- saatiokeskustelun kannalta on kuiten- kin olennaista se, keillä kaikilla on mah- Raimo Lovio peräänkuuluttaa Nokian vastuuta matka- puhelinpalvelujen levittämisestä kehitysmaihin Useat painavat tekijät puoltavat Nokian säilymistä suomalaisena yri- tyksenä.