Tiivistyvät kaupunkiseudut

1. Resurssinäkökulma
tiivistyviin kaupunkiseutuihin
välikatsaus
Panu Lehtovuori
Tampere School of Architecture
Kestävä aluesuunnittelu 27.9.2016

2. Taustaa
• WHOLE on Tampereen teknillisen yliopiston hanke, jonka tavoite on tuottaa
kansainvälisesti vertailukelpoinen ja Suomeen sovellettu kaupunki-
rakenteen resurssitehokkuuden malli. Tutkimuksen fokukset:
– Maankäyttö
– Liikenne
– Ympäristöterveys
– Kaupunkirakentamisen prosessi ja päätöksenteko
• Rahoitus Valtioneuvostolta vuosille 2015 ja 2016
• Lähtökohta: runsaasta keskustelusta huolimatta sekä resurssin että
resurssitehokkuuden käsitteet ovat puutteellisesti määriteltyjä
– Mittaamisen ongelmat
– Päätöksenteon ongelmat

3. Miksi hanke on ajankohtainen?
• Kaupunkialueet globaalisti sekä ekologisen että sosio-kulttuurisen ja
taloudellisen kestävyyden tuottajia
• Kansallinen keskustelu kaupunkipolitiikasta
• MRL:n ja liikennehankkeiden laskentaperusteiden uudistaminen
• Valtioneuvoston tietotarpeen kuvauksesta:
– ”päätöksenteon tueksi tarvitaan parempia arviointimenetelmiä sekä tietoa
yhdyskuntarakenteen alueellisesti tasapainoisesta kehittymisestä ja siihen
liittyvästä liikennejärjestelmästä”.
• www.tut.fi/whole

4. Resurssit
• Kaupunkien rakentaminen ja ylläpito kuluttaa aina resursseja, mutta myös
tuottaa niitä
• Resurssien tuotanto kaupungeissa on tärkeä mutta tällä hetkellä huonosti
ymmärretty tiedon ja toiminnan alue
• Resurssitehokkuuteen (ekotehokkuuteen) liittyy se, miten pystymme
irrottamaan (decoupling) taloudellisen kasvun ja elämän laadun
parantamisen resurssien kulutuksesta, tekemään vähemmällä enemmän
• Lisäksi tärkeätä oivaltaa se, että monet kaupunkien resurssit eivät ole
käytössä kuluvia
– Esimerkikis tieto, sosiaaliset verkostot ja vilkas katuelämä ovat yhteisesti
tuotettuja resursseja (urban commons, knowledge commons), jotka jopa
lisääntyvät käytössä

5. Resurssit
• Kokonaisvaltaisen resurssitehokkuuden
hahmottaminen vaatii sekä panosten että
tuotosten laajaa määrittelyä
• Mitä kaikkea lasketaan resursseiksi?
• Lähtökohtana luonnonvarat ja maapallo
elinympäristönä: metallit, mineraalit,
polttoaineet, vesi, ilma, maa, puusto, maaperä
sekä biodiversiteetti
– Elottomat
– Elolliset
– Ympäristölliset à ekosysteemipalvelut
– Uusiutuvat / uusiutumattomat

6. Resurssit
• Resurssit on syytä käsittää laajemmin (esim. Berg 2004):
– fyysiset resurssit: ilma, vesi, maaperä
– taloudelliset resurssit: pääoma, vuokratulot
– biologiset resurssit: lajit, biotyypit, ekosysteemit, maisemat
– organisationaaliset resurssit: palvelut, infrastruktuuri, suunnitelmat, lait
– sosiaaliset resurssit: sosiaaliset suhteet, yhteisön aktiivisuus, terveys
– esteettiset resurssit: ympäristön aistittavat ominaisuudet
– kulttuurilliset resurssit: perinteet, historian siirtyminen sukupolvien välillä, taide
• Tyypittelyn voi tiivistää muotoon:
– Luonnonresurssit – toiminnan lähtökohta
– Tekniset resurssit – kyky ottaa luonnonvaroja ihmisen käyttöön (kestävästi)
– Sosiaaliset resurssit – yhteisön tai yhteiskunnan koossa pitävä ’liima’

7. Resurssitehokkuus
• Määrittelyn näennäinen helppous: ”tuotetaan enemmän vähemmällä”
• Tämä tekninen määrittely on liian kapea puhuttaessa kaupungeista ja
yhteiskunnasta. Eri näkökulmia:
– ”Maapallon rajoitettujen resurssien käyttöä kestävällä tavalla samalla minimoiden
vaikutukset ympäristöön” (EU) à ympäristö
– ”Saadaan tuotettua enemmän taloudellista arvoa samalla määrällä resursseja tai
ympäristövaikutuksia” (Dynamix) à talous
– ”…taloudellinen kehitys ja ihmisten hyvinvointi voivat edetä vähemmällä
resurssien käytöllä tai ympäristövaikutuksilla” (Bio Intelligence) à hyvinvointi
– ”…1) globaalien resurssien turvallinen ja oikeudenmukainen käyttö, 2) kestävä
yhteiskunta, ja 3) muuttunut talousjärjestelmä” (O’Brien & al) à yhteiskunta

8. Liikennesuunnittelusta kestävän
liikkumisen suunnitteluun
Lähde: Marshall 2001
Banisterin 2008 mukaan

9. Muutostarpeita WHOLEn osa-alueilla
• Maankäyttö ja sen suunnittelu
– Sekoittunut rakenne
– Kokonaisvaltainen ja strateginen ote
• Urbaani liikenne ja liikennehankkeiden arviointi
– Liikenne palveluna
– Yhteydet kaupunkirakenteen kehittämiseen kokonaisuutena
• Ympäristöterveys holistisena tarkastelukehyksenä
– Integroitu terveysvaikutusten arviointi
– Liikenne- ja terveysmallien yhdistäminen

10. Muutostarpeita – agendaa, nostoja
Sektoroituminen
Omat resurssit
Yhteiskehittäminen
Jaetut resurssit
Katu liikenneväylänä Katu oleskelutilana
Liikkuvuus Saavutettavuus
Asukas ”kohteena” Asukas aktiivisena toimijana
Julkinen kulutus Uusi taloudellinen perusta
Yksittäinen liikenne- tai
suunnitteluhanke
Kokonaisvaltainen
kaupunkikehittäminen

11. Kaupunkirakenne
Yhdyskuntarakenteen
tarkastelutasoja
(Kanninen et al. 2011)
Noodit ja yhteydet
Netzstadt-mallissa
(Oswalt & Baccini)

12. Kaupunkirakenne: kansainvälisiä
esimerkkejä
• Freiburgin kaupungin pitkäaikainen suunnittelujohtaja Wulf Daseking on
antanut kestävälle kaupunkirakentamiselle seuraavat suuntaviitat
(Gottdiener et al. 2015):
– Compact ”city of short paths”
– Meticulous integration of urban structure (land-uses) and public transport system
– Typological and morphological variation of built structure that supports social mix
– Integration of workplaces, public spaces and private services
– Preservation of valuable natural areas and an identifiable park network
• UN-Habitat on listannut kestävän kaupunkisuunnittelun periaatteita, jotka
koskevat lähinnä kaupunginosan (neighbourhood) skaalaa:
– Tavoitteena ”compact, integrated, connected”
– Korkeat tehokkuudet – ainakin 15 000 as / km²
– Sekoittunut rakenne, sosiaalinen sekoittaminen

13. • Hollannissa 1990-luvulta 2000-luvun alkuun toteutettu valtakunnallinen
VINEX-toimintaohjelma on hyvä esimerkki yhdyskuntarakenteen
parantamisessa maankäyttöä, asumista, liikennettä, palveluja ja elinkeinoja
yhteen sovittamalla.
– Laaja asuntotuotanto erityisesti keskisuuria kaupunkeja täydentävällä tavalla
– Työmatkojen lyhentäminen
– Raideliikenteen ja muun joukkoliikenteen systemaattinen kehittäminen
– Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen
– Yritysten ja palveluiden sijainninohjaus
– Kaupunkirakenteeseen liittyvä ympäristöpolitiikka
• Uusi rakentaminen sijoittui julkisen raideliikenteen piiriin, niin että ihmisten
työ- ja asiointimatkat lyhenevät; keskisuuret kaupungit saavat uutta verta.
• VINEXin osana oli esimerkillinen yritysten, kauppojen ja julkisten
palveluiden sijoittumista ohjaava ABC-jako, joka pakotti paljon käytetyt
tilat raideliikenteen piiriin ja keskustoihin.

14. Kestävän liikkumisen
arviointitapoja
• Liikennejärjestelmän arvioinnin
onnistumista varten on tärkeää, että
eri tekijöitä on mahdollista mitata
• Esimerkkejä kaupunkiympäristön
mittareista ovat esimerkiksi
EcoMobility SHIFT ja Urban
Mobility Index 2.0
• Näiden mittareiden pääpaino on
kestävässä liikkumisessa.
EcoMobility SHIFTin kriteeristö

15. Jatkotutkimuksen tarpeita – liikenne
• Visiot ja strategiat eivät ohjaa kovin hyvin. Miten ylemmän tason tavoitteet
saadaan paremmin ohjaamaan hankevalmisteluja?
• Kaupunkiseuduilla liikennehankkeet ovat myös kaupunkikehityshankkeita,
mutta silti arviointi tehdään liikennetaloudellisin perustein à miten tehtäisiin
laajempia kaupunkitaloudellisia arviointeja?
• Miten muut kuin liikennetaloudelliset tekijät saadaan mukaan
hankearviointeihin esimerkiksi monikriteerianalyysin avulla?
• Miten valtion rahoitus vaikuttaa hankearviointeihin?
• Kullakin kaupunkiseudulla on oma liikennemallinsa. Mitkä ovat parhaat
käytännöt, joita kannattaisi käyttää kaikissa malleissa? Miten ottaa
huomioon kävely ja pyöräily?

16. Alustava sovellus liikenteeseen
Heikki Liimatainen, Riku Viri / TTY

17. Yhteenveto – tulossa seuraavaksi
• WHOLE-hankkeessa luodaan
kaupunkikehittämisen
päätöksentekoa tukeva
toimintamalli sekä uusi
liikennehankkeiden arviointimalli
jossa mukana ympäristöterveys
• Nämä molemmat ottavat huomioon
resurssit laajana käsitteenä sekä
vastaavat omalta osaltaan toiminta-
ympäristön muutoksiin ja
suunnittelun ja hallinnan
muutostarpeeseen
• www.tut.fi/whole