Recommended
Recommended
More Related Content
Similar to Asmo: No exit kirjan ensimmäiset 30 sivua
Similar to Asmo: No exit kirjan ensimmäiset 30 sivua (19)
Asmo: No exit kirjan ensimmäiset 30 sivua
- 1. Asmo no exit
- 3. Kuinka tapoin rakkaani ja muita tarinoita startup-maailmasta Teoksen on kustantanut Luova Laboratorio
- 4. Ensimmäinen painos © Asmo Saloranta ja Luova Laboratorio Painopaikka: Grano Ylivieska 2018 ISBN: 978-952-68691-2-4
- 5. Sisällys Esipuhe 9 Lyhyesti startupeista 14 I SYNTY 16 Näin kaikki alkoi 17 Slush 21 Yllätyyys! 22 Patentti 25 Polar Bear Pitching 27 Ensiaskelet avustusviidakossa 33 Yritys perustetaan 35 Startup Sauna 38 Teeveestä tuttu 40 II NOUSU 44 Joukkorahoituskampanja 45 Paskasta kultaa 51 Ei ole kuin julkisuutta 55 Epäonnistunut kampanja? 61 Isyysvapaa 63 Sijoituskiemuroita 65 Toinen joukkorahoituskampanja 71 Enbuske360 76 Kampanja päättyy 79 Bugeja 81
- 6. III KUKOISTUS 84 Slush II 85 Marc 88 Uusi valmistaja 94 Mobile World Congress 96 Vauhti kiihtyy 100 Enkeleitä, onko heitä? 103 Eihän tässä ole mitään riskiä? 107 Miljoonan euron sijoitus 110 Latureiden toimitukset alkavat 115 Kallista puuhaa 120 Myynti sakkaa 124 Seuraavan sukupolven laturi 127 Postia Eero Aarniolta 129 Yhtiökokous 133 IV KUOLEMA 140 Burnout 141 Päätös lopettaa 143 Selvitystila 149 Jäähyväiset asiakkaille 158 Konkurssi 164 Maksuhäiriömerkintöjä 172 Elämä konkurssin jälkeen 174 Lopuksi 178 Kiitos 182
- 8. 9 Startup-maailma on hulluin vuoristorata, jonka voit kuvi- tella. Siinä on ylä- ja alamäkiä, välillä kieputaan ylösalaisin, ja kaikki tapahtuu ilman turvavöitä. Suurin osa vuoristorataan nousseista tippuu kyydistä hurjassa kieputuksessa. Jotkut päättäväiset kiipeävät takaisin kyytiin kerta toisensa perään, kunnes pääsevät loppuun eli menestykseen asti. Jotkut harvat pääsevät kerralla maaliin. Kukaan tuskin selviää ilman kolhu- ja, menetyksiä ja tuskaa. Steve Jobs perusti Applen, sai potkut omasta firmastaan, hänet palkattiin myöhemmin takaisin ja hänen johdollaan Applen brändistä muotoutui kultti tai lähes uskonto. Myös Jobssaiomatosumansastartup-vuoristoradasta,muttakiipesi aina takaisin kyytiin. Facebookin perustaja Mark Zuckerberg kiipesi myöhemmin vuoristorataan ja on pysynyt kyydissä siitä asti, vaikka meno on hänellä ollut todella hurjaa. Tuurilla on tässä leikissä iso rooli. Minulle elämä startup- kuplassa on ollut nousuja ja laskuja toisensa perään. Välillä on näyttänyt siltä, että olen saavuttanut päätepysäkin, mutta aina jostain olen saanut lisää vauhtia ja homma on saanut jatkua. Startupin voi määritellä monella tavalla. Yleinen määritel- mä on, että startup on nopeaan kasvuun pyrkivä nuori yritys, Esipuhe
- 9. 10 joka yleensä toimii pääomasijoituksen turvin isolla riskillä ja isoilla voittomahdollisuuksilla. Minä miellän startupit yri- tyksiksi, jotka tosissaan haluavat muuttaa maailmaa. Jotkut muuttavat maailmaa isosti, kun jotkut taas haluavat parantaa jotain pienempää asiaa. Kaikki kuitenkin haluavat tehdä jo- tain paremmin kuin ennen on tehty. Kun saan yrittäjänä tehdä työkseni sitä, mitä tosissani ha- luan, ei työtunteja tarvitse laskea. Aamulla pomppaan sän- gystä pystyyn kuin vieteri: virkeänä, innostuneena ja täynnä energiaa. Haluan kohdata päivän haasteet, koska nautin niis- tä. Ei ole kahta samanlaista päivää. Vaikka teen välillä pitkää päivää, ja työ- ja vapaa-aikani ovat sekoittuneet keskenään, en silti koe olevani stressaantunut. Teen elämälläni juuri sitä, mitä haluan. Usko pois, kun kerron, etten olisi uskonut itsestäni täl- laista vielä opiskeluaikanani. Yläasteelta lähtien minua oli mahdotonta saada heräämään ja lähtemään kouluun ennen ruokatuntia. Jos joskus heräsinkin, siitä oli nautinto kaukana. Vihasin herätä aamuisin ennen puoltapäivää. Herääminen tuntui fyysisesti liian raskaalta. Yrittäjyys ja se, että sain teh- dä sitä mistä nautin, muutti minut ja teki minusta onnellisen ihmisen. Vuosi sitten minulla oli oma yritys ja oma tuote. Toimitusjohtajana toimi matkapuhelinyritys Jollan perustaja, myyntipäällikkönä entinen Gollan myyntipäällikö. Minulla oli huipputiimi, Suomen parhaat suunnittelijat tekemässä tuotekehitystä ja lähes 1,5 miljoonan euron sijoitus tilillä. Oman omistukseni arvo oli yli miljoona euroa. Mikään ei voisi mennä nyt pieleen, ajattelin. Kuinka väärässä olinkaan! Olen ollut onnekas saadessani työskennellä omien alojen- sa huippujen kanssa. Olen oppinut heiltä kaiken. Tämä kirja
- 10. 11 sisältää tarinoita, neuvoja, oppeja, valheita, faktaa ja fiktiota. Unohtamatta tietenkään pöhinää. Kirja repäisee irti glitterin peittämän kiiltokuvakannen ja paljastaa alastoman totuuden startup-kuplan sisäpuolelta. Kirjassani kerron kaiken mitään säästelemättä. Toivon, että opit virheistäni ja onnistumisistani. Sinun ei tarvitse kyntää samoissa ojissa kuin minä olen kyntänyt. Siksi kirjoitin tämän kirjan: auttaakseni muita menestymään helpommin. Toivon, että kirjastani on sinulle hyötyä yrittäjän taipaleellasi. Jos et opi mitään, niin taidat olla kokenut käsittämättömän paljon samoja asioita kuin minä tai sitten sinun ei vain kannata hai- kailla yrittäjäksi. Siinä tapauksessa sinulla ei todennäköises- ti ole niitä masokistisia piirteitä, joita tarvitset nauttiaksesi jokapäiväisestä yrittäjyydestä. Sillä hommathan eivät rajoitu pelkkiin arkipäiviin kello kahdeksan ja neljän välille. Yhdeksän kymmenestä startupista epäonnistuu. Tämä on raaka totuus raadollisessa startup-maailmassa. Siksi startupeihin sijoittamista kutsutaan riskisijoitukseksi. Sijoittajat tyypillisesti sijoittavat yli kymmeneen startupiin olettaen, että yksi näistä startupeista tulee menestymään niin hyvin, että sillä he kuittaavat tappiot, jotka tulevat heidän epäonnisemmista sijoituksistaan. En halua lannistaa ketään tällä tiedolla, vaan painottaa sitä, että oppisit muiden virheis- tä mahdollisimman paljon. Eräs tämän kirjan tarkoituksista on parantaa todennäköisyyttäsi onnistumiseen. Yrittäminen on raakaa työtä. Vaikket ole toimistolla, niin työskentelet silti. Unissa tulee mieleen asioita, joita pitää tai pikemminkin olisi pitänyt tehdä. Kasvuyrittäjyys ei varmasti sovi kaikille. Se on todella epävarmaa puuhaa. Rahaa ei yleen- sä tule pariin ensimmäiseen vuoteen mistään. Jos tuuria on, saat yrittäjäksi ryhtyessäsi ensimmäisen mahdollisen valtion
- 11. 12 yritystuen, starttirahan. Se on vajaat 700 euroa kuukaudessa, ja sen pitäisi riittää vuokraan, ruokaan ja henkilökohtaisen hygienian ylläpitoon. Asumistuet ja lähes kaikki muut Kelan tuet saat unohtaa. Yrittäjä ei ole niihin oikeutettu. Jos sairas- tut, voit hakea sairaslomakorvauksia vaikka äidiltäsi tai kerjä- tä niitä kadulta. Kun elät yrittäjän statuksella, niin putoat aut- tamatta pois siitä hyvinvointivaltion huomasta, jota yrityksesi rahoittaa sitten kun se alkaa tuottamaan voittoa. Toivon kuitenkin, että tämä kirja laskisi ihmisten kynnys- tä lähteä yrittämään. Ei kukaan ole seppä syntyessään, mutta kokeilemalla, erehtymällä ja oppimalla voi menestyä. Mikä tärkeintä, eivät epäonnistuminen tai konkurssikaan ole sen kummempaa kuin elämää. Asiat jatkuvat ja maailmasta löy- tyy hurjan paljon uusia mahdollisuuksia. Yrittäminen on sil- miä avaava kokemus, joka pitää kokea itse. Lukiessasi tätä kirjaa huomaat, etten aina kuulosta suhtau- tuvani kaikkiin asioihin vakavasti. Oikeasti suhtaudun asioi- hin niiden vaatimalla vakavuudella, mutta tiedostan, että kaikki asiat eivät ole itseni päätettävissä tai hallussa, ja että asiat voivat mennä myös perseelleen. Vaikka vakavatkin asiat menisivät perseelleen, niin ei niitä auta jäädä vatvomaan. Suunnittele mieluummin tulevaisuutta ja sitä, miten asian kanssa mennään eteenpäin. Yrittäjänä et voi jäädä paikallesi makaamaan ja vielä vähemmän menneitä murehtimaan. Ota virheistä opiksesi ja jatka apinan raivolla eteenpäin. Tässä kirjassa kerron omia virheitäni, jotta sinun ei tarvitse toistaa niitä, vaan voit keksiä omasi. Tätä kutsutaan kehitykseksi. Aidosti yrittäjän arjessa.
- 12. 13 Kirjassa olevista mainoksista Huomasit ehkä juuri, että kirjassa on mainoksia. Mainoksia löytyy sivujen alareunoista lähes joka sivulla. Mainoksen tunnistat erilaisesta fontista ja tyylistä, kuin muun tekstin. Tällainen mainonta ei ole aivan ennenkuulumatonta ja uniik- kia. Tiedän ainakin yhden kirjailijan, nimeltä Jason Zook, joka onnistui rahoittamaan ja julkaisemaan ensiteoksensa myymällä ensin mainoksen kirjan jokaiselle sivulle. Hän siis möiensinmainoksetjaalkoikirjoittaakirjaavastasenjälkeen. Tästä sain itse idean kokeilla samaa. Kirjoja kirjoittamalla en tule rikastumaan, mutten myöskään halunnut köyhtyä enti- sestään. Tämän vuoksi möin mainoksia yrityksille ja tutuille. Suurimman osan kanssa olen seikkaillut startup-maailmassa ja osan niistä seikkailuista kerron tämän kirjankin sivuilla. Käytän kaikki kirjasta tulevat tulot Asmo Solutions Oy:n konkurssista minulle henkilökohtaisesti jääneiden velkojen maksamiseen. Oppirahat kun pitää kuitenkin maksaa. Varoituksia Tätä teosta lukiessa kannattaa pitää mielessä, että kir- joitan asioista, joita minulle on sattunut ja siitä, miten nii- hin olen reagoinut. Pohdin, mitä olisi voinut tehdä toisin. Tarkoitukseni ei ole antaa ohjeita toimimiseen, vaan ennem- minkin herättää sinut pohtimaan omia ratkaisujasi. Kerron vain yhden puolen siitä, mitä voi tapahtua ja mitä voi tehdä. Pasi Jokinen Pasi Jokinen™, pasiaj® and Poikkeuksellisen hyvä ihminen® are trademarks of Pasi Jokinen and his subsidiaries. All rights reseved.
- 13. 14 Lyhyesti startupeista Minulla kesti pitkään hahmottaa, miten erottaa startup-yri- tys muista yrityksistä. Oikeastaan siis siinä meni pitkään, että opin selittämään sen mummolleni. Startup on yritys, joka pyrkii kasvamaan todella nopeasti mahdollisimman isoksi, yleensä maailmanlaajuisella liiketoi- mintaidealla. Tuon idean toteuttaminen vaatii yleensä sievoi- sen summan rahaa, jota juuri aloittavalla yrityksellä ei yleen- sä ole. Harvemmin startup-yrittäjät ovat niin varakkaita, että voivat omalla rahallaan tai edes lainarahalla toteuttaa idean- sa. Pankit taas eivät yleensä lainoita pelkkiä ideoita. Onnistuakseen tässä muutaman vuoden mittaisessa ru- tistuksessa startup tarvitsee siis jonkin muun rahoituksen. Tutuin eri vaihtoehdoista on sijoitus. Kun startup ottaa sijoi- tusta, niin samalla yrittäjä luovuttaa osan yrityksestä sijoitta- jalle. Sijoittaja siis sijoittaa rahaa yritykseen ja saa vastineeksi osakkeita yrityksestä. Sijoitettu raha ei mene yrittäjälle, vaan yrityksen tilille käytettäväksi yrityksen hyväksi, ei yrityksen omistajan hyväksi. Startupilla on tavoitteena “exit”. Se tarkoittaa, että yritys myydään mahdollisimman suurella voitolla jollekin toiselle, yleensä suuremmalle yritykselle. Tämän mahdollisimman suuren voiton pitää sijoittajien näkökulmasta olla ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin mitä sijoittaja yritykseen sijoitti. Yhden onnistuneen exitin ansiosta sijoittaja saa ne rahansa takaisin, jotka on sijoittanut yhdeksään muuhun epäonnistuneeseen tai tuottamattomaan startupiin. Siksi Oululainen opiskelijajärjestö, joka auttaa sinua kehittämään taitojasi, laajentamaan verkostojasi ja johdattaa sinut yrittäjyyden maailmaan. Tutustu meihin www.oulues.com.
- 14. 15 startupin tulee pyrkiä mielellään suurempaan kuin kymmen- kertaiseen arvonnousuun hyvin lyhyessä ajassa. Usein pu- hutaan kolmesta viiteen vuodesta, missä ajassa yritys täytyy saada myytyä pois jollekin isommalle pelurille isolla rahalla. Tämä kirja on erään startupin tarina. Tämänkin startupin tavoitteena oli exit, jota ei kuitenkaan koskaan tullut. Tiesitkö, että Suomessa tumpataan luontoon n. miljoona, 4000 erilaista tunnistettua myrkkyä, sisältävää tupakan tumppia päivässä? - Ai et? No nyt tiedät ja toivottavasti toimit. Toiveikkain terveisin: Iiro Lamppu
- 15. 16 I SYNTY
- 16. 17 Näin kaikki alkoi Tulipalo oli tuhonnut anoppini kodin maan tasalle. Hänelle kerrottiin palon syttyneen todennäköisesti kännykkälaturis- ta, joka oli jätetty yöksi seinään kiinni. Anoppini kysyi mi- nulta, miksen minä insinöörismiehenä voisi tehdä sellaista laturia, jonka uskaltaisi jättää seinään kiinni latauksen pää- tyttyäkin. Kerroin, että olin joskus sitä pohtinutkin ja tiesin myös isojen firmojen yrittäneen tehdä turvallisempaa laturia siinä kuitenkaan onnistumatta. Asia jäi hautumaan jonnekin mieleni sopukoihin, mutten tehnyt sen eteen vielä mitään kummempaa, kunnes eräänä iltana unta odottaessani pomppasin sängystä ylös kuin säh- köiskun saaneena. Olin saanut ahaa-elämyksen! Näin selväs- ti mielessäni, kuinka saisi rakennettua laturin, joka kytkee itsensä irti sähköverkosta latauksen päätteeksi. Nousin ylös sängystä ja avasin tietokoneen etsiäkseni vastaavaa keksintöä netistä. Sellaista ei löytynyt, joten kirjoitin muutamalla lau- seella idean ylös ja jatkoin uniani. Seuraavana päivänä suuntasin paikalliseen korkeakoulujen ja startupien yhteiseen työskentelytilaan, Business Kitcheniin. Siellä nostin kädet ilmaan ja sanoin ääneen, että minulla on idea, mutta tarvitsen apua, koska minulla ei ole mitään
- 17. 18 hajua, mitä pitäisi tehdä. Sattuikin sopivasti, että tiloissa työs- kentelevä korkeakouluopettaja oli päivätyönsä ohella myös Keksintösäätiössä mukana. Opettaja neuvoi minulle, että idealle pitää tehdä esitutkimus, jossa selvitetään, onko kukaan aiemmin patentoinut mitään vastaavaa, ja että Keksintösäätiö saattaisi jopa maksaa tutkimuksen. Sain opettajalta hakemuspaperit, jotka täytin vielä samana iltana. Seuraavana päivänä hakemus Keksintösäätiön avus- tukseen oli jo lähetetty, ja pian Keksintösäätiö avusti minua esitutkimuksen tekemisessä ja prototyypin kustannuksissa 5000 euron apurahalla. Kävelin kaupungilla sijaitsevaan pa- tenttitoimistoon sisään ja kerroin, että haluan teettää ide- astani uutuustutkimuksen, jolla voitaisiin varmistaa, ettei mielessäni olevaa laturia ole aiemmin tehty. Uutuustutkimus joko vahvistaisi, ettei sellaista ole tehty tai sitten löytäisi jo patentin, joka estäisi minua tekemästä samanlaista tuotetta. Patenttitoimisto teki esitutkimuksen, eikä löytänyt patentti- tietokannoista tai muista käyttämistään tietolähteistä mitään vastaavaa. Yksi este oman tuotteen luomiselle oli poistettu. Seuraava askel olisi tehdä toimiva prototyyppi laturista, jolla voisin todistaa sekä itselleni että muille idean toimivan. Olin lähes valmis tietotekniikan insinööri, joten olisin voinut tehdä prototyypin itse. Olin opiskellut alaa jo vuosia. Jotta olisin voinut itse rakentaa toimivan prototyypin laturista, olisi se kuitenkin vaatinut minulta aikaa, keskittymiskykyä ja elektroniikan kirjojen pänttäämistä. Se ei tuntunut houkut- televalta. Kiinnostukseni elektroniikkakomponenttien kol- vaamiseen ei riittänyt. Sain hommasta tarpeekseni jo parin 1+1 = TOSI PALJON!
- 18. 19 vuoden Nokia-pestini aikana, kun olin siellä vuosituhannen vaihteessa ensimmäisessä työpaikassani. Päätin kysellä paikallisilta yrityksiltä, paljonko prototyy- pin rakentaminen heidän toimestaan tulisi maksamaan. Ensimmäiseksi otin yhteyttä pieneltä kuulostavaan yrityk- seen, jonka toimiala oli nimenomaan elektronisten proto- tyyppien valmistaminen. Sovin tapaamisen ja menin käy- mään. Katsoin Google Mapsista osoitetta, joka johti eräälle oululaiselle asuinalueelle. Menin osoitteen osoittaman yksi- tyisasunnon ovelle ja soitin ovikelloa. Mies tuli avaamaan ja toivotti minut tervetulleeksi ohjaten minut keittiön pöydän ääreen. Keittiössä oli likaisia tiskejä pöydällä. Kyseessä oli yhden miehen yritys, joka toimi kotoa käsin. Ainakin tämä voisi olla edullinen, ajattelin. Istuimme keittiön pöydän ääreen ja seli- tin miehelle ideani. Pyysin häntä tekemään tarjouksen proto- tyypin rakentamisesta. Keksintösäätiön ehtona avustukselle oli, että prototyy- pin valmistamisesta piti pyytää tarjous useammalta taholta. Seuraavana päivänä mietin, keneltä muulta saisin tarjouksen nopeasti, jotta prototyypin valmistus päästäisiin aloittamaan. Päätin vielä soittaa paikallisen yrityksen, Haltianin toimitus- johtajalle ja ehdottaa projektia myös heille. Haltian oli jo aika iso firma verrattuna tuohon yhden mie- hen yritykseen, johon edellisenä päivänä tutustuin. Haltianin olivat perustaneet entiset Nokian työntekijät ja se työllis- ti kymmeniä henkilöitä. Olin hieman skeptinen sen suh- teen, että he innostuisivat tekemään näin pienen projektin, Jos et tiedä, miten sen kertoisit, kerro tarina.
- 19. 20 josta olisin voinut maksaa noin kaksi- tai kolmetuhatta euroa Keksintösäätiön tuella. Eihän minulla köyhänä opiskelijana ollut rahaa kuin nuudeleihin. Ehtona avustukselle kuitenkin oli, että minun täytyi pyytää toinenkin tarjous. Vaikka Haltian kieltäytyisi tekemästä tarjousta projektiini, niin kuitenkin sai- sin ehdon täytettyä. Soitin Haltianin toimitusjohtajalle, Pasille ja pyysin tapaa- mista hänen kanssaan. Sovimme tapaamisen jo seuraavalle päivälle. Menin käymään heidän yrityksensä tiloissa, missä Pasi otti minut vastaan toisen Pasin kanssa, joka toimi heil- lä tuotepäällikkönä. Menimme neuvotteluhuoneeseen, Pasit toivat meille kahvia, ja selitin ideani heille. He katsoivat mi- nua hetken aikaa suut ammollaan. Sitten he tuumasivat, että Nokialla oli ollut vastaavanlainen laturiprojekti aikanaan, mutta jostain syystä se oli jäänyt kesken. Nokialla oli normaa- lia, että siellä aloitettiin valtavat määrät erilaisia projekteja ja niitä lopetettiin erilaisista syistä ennen kuin tuotteet näkivät päivänvalon. Olihan Nokialla kosketusnäyttöpuhelinkin en- nen Applea. Tuolloin kuitenkin ajateltiin, että ihmiset ha- luavat oikeat painikkeet puhelimiin jonkun kosketusnäytön sijaan. Nokian kosketusnäyttöpuhelin haudattiin kenenkään siitä ikinä tietämättä. Pasit tuumasivat tapaamisemme päätteeksi, että ideoimani laturin pitäisi kaiken järjen mukaan toimia. He sanoivat ha- luavansa tehdä prototyypin minulle, vaikken voisikaan mak- saa siitä mitään ihmeitä. Näin Haltianista tuli hieman yllät- tävästi Asmo-laturin prototyypin tekijä, ja ideani oli ottanut ensimmäiset hatarat askeleensa minulle entuudestaan tunte- mattomassa startup-maailmassa.
- 20. 21 Slush Seuraavaksi matkasin Kajaaniin vierailemaan Northern Game Summit -nimisillä pelimessuilla. Siellä esiintyi minua suuresti inspiroinut kaveri, Vlad Micu, joka kertoi, että ra- han puute on paska tekosyy yhtään mihinkään. Hän kertoi tarinan tyypistä, joka oli ilman rahaa käynyt toisella puolel- la maapalloa pelimessuilla pitchaamassa peli-ideansa. Tämä kaveri oli voittanut koko pitchauskilpailun ja saanut palkin- noksi parikymmentätuhatta dollaria. Miten hän oli siinä on- nistunut? Kaveri oli vain kysynyt joltain toiselta paikalliselta pelifirmalta, voisiko firma tarjota hänelle lipun, jotta hän saisi mahdollisuuden esitellä pelinsä maailmalle. Tuo pelifirma oli tarjonnut hänelle koko matkan ilmaiseksi ihan vain siksi, että hän oli kysynyt ja koska hän oli niin intohimoinen pelinsä suhteen. Tästä inspiroituneena päätin päästä Slushiin, tuohon laser- valojen täyteiseen startupien ja sijoittajien kohtaamista varten luotuun tapahtumaan. Opiskelin tuolloin vielä Oulun seudun ammattikorkeakoulussa, ja kuukausituloni olivat satoja euro- ja. Ei minulla ollut mahdollisuutta maksaa koko kuukausian- sioni verran pääsylipusta tapahtumaan. Päätin toimia Vladin kertomaa esimerkkiä mukaillen. Koulullamme järjestettiin yrittäjäpäivä, jossa yrittäjiksi päässeet, koulusta valmistuneet opiskelijat kertoivat oman tarinansa. Tapahtuman tarkoituksena oli inspiroida opis- kelijoita yrittäjyyteen. Tässä tapahtumassa oli myös koulun rehtori puhumassa. Kun rehtorin puheen jälkeen pidettiin kahvitauko, hyppäsin tuoliltani ylös ja kiirehdin rehtorin luo kertomaan asiani. Pysäytin hänet ja esittelin itseni. Kerroin nopeasti, mitä olen tekemässä ja että minun on keinolla tai
- 21. 22 toisella päästävä mukaan Slushiin. Rehtori vastasi välittömäs- ti, että hienolta kuulostaa. Hän pyysi maksamaan reissun itse ja laskuttamaan sitten koulua Slushista palattuani. Slushissa meillä oli pieni ständi pelifirmamme Frozen Visionin kanssa. Esittelimme siinä pelejämme ja yritimme pysäyttää ohikulkijoita katsomaan ja kokeilemaan. Eräs sijoit- taja pysähtyi katsomaan ständiämme etäältä. Lähestyin häntä kysyen, kiinnostaisiko häntä sijoittaminen pelialalle. Sijoittaja vastasi, että peliala ei kiinnosta, vaan hän on Slushissa etsi- mässä hardwarea tekeviä yrityksiä. Sepäs sattui, totesin ja ve- täisin Asmo-laturin prototyypin pikkutakkini povitaskusta. Ryhdyin pitchaamaan sijoittajalle Asmo-laturia. Tapaaminen jäi takuuvarmasti hänen mieleensä. Hullu pelimies, jolla on jokin ratkaisu joka sijoittajalle. Ensimmäinen käyntini Slushissa oli ravistava, se aukaisi silmiäni. Se henkinen rima, joka minulle oli syntynyt kat- sellessani telkkarista tai netistä muiden startupien touhua, laskeutui huomattavasti alemmas. Huomasin, että ne samat kaverit, joista lehdissä kirjoitellaan, ovat ihan yhtä tampioi- ta kuin minä itsekin. Startup-yrittäjät ovat ihan normaaleja kuolevaisia, joilla on ihan yhtä huonot jutut kuin muillakin. Yllätyyys! Johanna oli voinut pahoin jo usean päivän ajan. Olin sitä mieltä, että hän on raskaana, vaikka Johanna sanoi, ettei var- masti ole. Menin silti apteekkiin ostamaan raskaustestin, ja kuinka ollakaan, testi näytti positiivista. Olimme raskaana. Hyvä palvelu – parempi mieli! www.palvelumuotoilupalo.fi
- 22. 23 Odotimme esikoistamme. Sydän löi pari kertaa tyhjää. Olo oli pelokas ja epäuskoinen, mutta onnellinen samaan ai- kaan. Vahinkoja aina välillä sattuu, mutta tämä oli onnellinen vahinko. En usko, että olisimme ryhtyneet tekemään lapsia suun- nitelmallisesti. Nyt minulle tulikin miettimisen paikka. Mitä pitäisi tehdä? Tarkoitukseni oli opiskella insinööriksi vielä vuoden loppuun asti. Opintoni olivat jääneet kesken jo kuusi vuotta sitten. Nyt olin mennyt takaisin kouluun suorittamaan sen hiivatun rästiin jääneen virkamiesruotsin kurssin ja te- kemään opinnäytetyöni. Menisinkö oikeisiin töihin ja saisin vakaata palkkaa? Tämä tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Ei minulla ollut oikein mitään tietoa, mitä kaikkea lapsen syn- tyminen toisi tullessaan. Paljonko rahaa palaisi ja miten ih- meessä selviäisimme? Olen aina sanonut muille, että jos aikoo yrittäjäksi ja on yhä palkkatöissä, kannattaa kerätä ensin itselleen vähän pesä- munaa puskurirahastoksi. On hyvä olla säästössä sen verran rahaa, että saa asumiskulut ja ruokaa ainakin puolen vuoden ajan. Silloin tulee olemaan henkisesti helpompaa, kun elämä ei ole yhtä selviytymistaistelua kuukaudesta toiseen. Silloin ei myöskään tarvitse lopettaa yrittämistä heti, kun joku lasku yllättää niin, ettei pysty maksamaan itselleen palkkaa ja kat- tamaan omia henkilökohtaisia menojaan. Johanna kuitenkin sanoi, että pärjäämme vaikka syömällä nuudeleita. Hän totesi, että minun kannattaa lähteä kokeile- maan tätä laturijuttua yrittäjänä. Eipähän ainakaan tarvitsisi sitten myöhemmin jossitella, että mitähän jos olisinkin läh- tenyt laturibisnekseen oikeiden töiden sijaan. Sain siis kotoa täyden tuen lähteä yrittämään laturi-ideastani tuotetta. Kyllä me pärjäisimme, vaikken ensimmäiseen kahteen vuoteen
- 23. 24 saisi palkkaa lainkaan. Voisinhan minä hakea ainakin sen- tään starttirahaa. Se oli tuolloin vajaat 700 euroa kuukaudes- sa. Sillähän me eläisimme perheen kanssa ihan hyvin, ajatte- lin. Nyt hieman viisaampana voin kertoa, että olisi ollut hyvä, jos minullakin olisi ollut edes jonkinlainen puskurirahasto kerättynä ennen yrityksen perustamista. Se olisi ollut henki- sesti helpompaa. Kun tuli synnytyksen aika, menimme Johannan kans- sa aamuksi sairaalaan. Meillä oli kalenterissa merkintä toi- nen päivä joulukuuta: “Synnytys.” Koulun joululomat olivat lähestymässä, ja opettajani lähetti minulle viestin, että jos haluan valmistua jouluksi, niin tänään olisi viimeinen mah- dollinen päivä tulla suorittamaan kypsyysnäyte eli loppukoe, jolla todistetaan, että olen itse kirjoittanut opinnäytetyöni. Odottelimme sairaalassa omassa huoneessamme toimituk- sen alkamista, kun Johanna totesi, että nyt sinun täytyy kyllä lähteä koululle tekemään se kypsyysnäyte. Lähdin koululle ja menin tekemään kokeen valvottuun tilaan. Sanoin koet- ta valvoneelle opettajalle, että laitan puhelimeni pöydälle ja Johannan soittaessa lähden kesken kokeen takaisin synnytys- osastolle. Opettaja hieman ihmetteli tilannetta ja sanoi, että eikös sinun pitäisi olla siellä synnytysosastolla, eikä koetta te- kemässä. Kerroin, että takaisin ei ole menemistä, jos en sinne insinöörinä mene. Koe meni hyvin ja ehdin hyvissä ajoin takaisin sairaalaan ennen synnytyksen alkamista. Kaikki sujui hienosti, ja illalla menin kotiin tuoreena insinöörinä ja tuoreena isänä. Kotona minulla oli valmiina sikarit ja juhlaoluet, jotta voisin lähteä varpajaisia juhlimaan. Kaaduin suoraan sänkyyn ja nukuin kuin tukki aamuun asti.
- 24. 25 Olin saanut ruotsin kurssin läpi ja opinnäytetyöni palautet- tua. Valmistujaisjuhlat olivat vielä ennen joulua. Minusta tuli insinööri ihan paperillakin. Sain pitää juhlissa valmistuvan opiskelijan puheen. Se oli suuri kunnia. Valmistuminen vih- doin ja viimein oli minulle suuri helpotus. Sain paperit ulos. Valmistuvan opiskelijan puheen pyytäminen kaverilta, jonka opinnot olivat takkuiset, todistus täynnä ykkösiä ja jolle opis- keluaikaa kertyi hiukan vajaat kolmetoista vuotta opintojen aloittamisesta, tuntui kyllä hullulta. Mainitsinkin puheessani, että mitäköhän rehtori ajatteli pyytäessään minut pitämään puheen valmistujaisissa. Äiti oli yleisössä ja varmasti onnelli- nen, kun sain jotain vihdoin tehtyä loppuun asti. Patentti Päätin siis keskittyä täysillä laturi-ideaani. Seuraavaksi minun piti selvittää, kuinka ideani voisi patentoida. En edes kunnolla tiennyt, mikä patentti on. Ajattelin vain, että jos saa idean, se kuuluu patentoida. Vai kuuluuko sittenkään? Monilla ei ole oikeaa käsitystä siitä, mikä patentti on. Monesti ajatellaan patentin olevan joku asia, joka muuttuu helposti rahaksi. Oikeasti patentti on paperi, joka estää ke- tään muuta tekemästä juuri samanlaista tuotetta kuin sinä olet tekemässä. Vain sinulla on yksinoikeus tehdä tuotetta, jonka olet patentoinut. Patentti on siis yksinoikeus hyödyntää keksimääsi ideaa. Patentti antaa sinulle mahdollisuuden olla markkinoiden ai- noa, joka käyttää keksimääsi ideaa. Jos kukaan muu ei ha- lua tehdä samanlaista tuotetta, on patentti paitsi hyödytön myös täysin arvoton, vaikka keksintö itsessään olisi kuinka
- 25. 26 ihmeellinen. Patentti ei siis suoraan ole arvokas. Se on oikeas- taan painonsa arvosta kultaa, kuten pelkkä ideasikin. Rahaa patentilla voi tehdä esimerkiksi antamalla jonkun muun tehdä samanlaista tuotetta rahallista korvausta vas- taan. On myös mahdollista myydä koko patentti pois jolle- kin valmistajalle. Silloin sinä et saa enää valmistaa keksimääsi tuotetta. Sijoittajat kyllä arvostavat patenttia, vaikka yllättävän suuri osa heistäkään ei ymmärrä, mitä arvoa patentista startupille voi olla. Patentti on kuitenkin varmistus siitä, että kyllä tässä ideassa jotain uniikkia on. Patenttia jo haettuamme joku to- sin kysyi meidän sijoittajaltamme, että mitä jos patenttiamme ei lopulta hyväksytä. Sijoittajamme vastasi, että entä sitten. Eivät he olleet patenttiin sijoittaneet, vaan yritykseen ja ihmi- siin siinä. He eivät olleet sijoittaneet edes laturiin tuotteena. Heidän mielestään voisimme kehittää jotain muuta mullista- vaa, kunhan ensin oppisimme tästä ensimmäisestä tuotteesta. Opiskelin netistä ohjeita, miten patenttiteksti kirjoitetaan ja patenttihakemus tehdään. Luin olemassa olevia patentti- tekstejä ja tutkin patenttitietokantoja. Patenttihakemukset ovat uskomattoman monimutkaista tekstiä. Patenttien luke- minen särkee päätä enemmän kuin lakikirjan ulkoa opettelu. Hakemuksen kirjoittamisesta ei tullut yhtään mitään. Päätin palkata yhden Suomen johtavista patenttilakitoimis- toista, Kolsterin, kirjoittamaan patentin minulle. Tapasimme patenttilakimiehen kanssa ja minä selitin hänelle, miten la- turi toimii. Hän pyysi minua kirjoittamaan mahdollisim- man selkeän tekstin laturin toiminnallisuuksista. Minun ei Fuck exits, lets grow! www.frontiernordic.vc
- 26. 27 tarvitsisi huolehtia oikeista sanamuodoista, vaan saisin tuot- taa ihan maalaisjärjellä kirjoitettua tekstiä. Tein työtä käs- kettyä, kirjoitin selostuksen ja lähetin sen lakimiehelle. Kun patenttilakimies sai kaksisivuisen selostukseni keksinnöstäni, muokkasi hän tekstin patenttihakemuksen muotoon. Sain ta- kaisin kaksitoistasivuisen tekstin. Kaksisivuinen selostukseni täydentyi kymmenellä sivulla. Jätin patenttihakemuksen lopulta tammikuun 2014 lopus- sa Patentti- ja rekisterihallitukselle. Sen jälkeen pystyin puh- maan ideastani julkisesti. Polar Bear Pitching Olen omissa verkostoissani väsymättömästi mainostanut Polar Bear Pitching -tapahtumaa. Tällä totaalisen typerällä, mutta uskomattoman hyvin toimivalla tapahtumalla on sydä- messäni erityinen paikka. Polar Bear Pitchingin idea on absurdi ja järjettömän haus- ka. Kyseessä on pitchauskilpailu, Leijonan luola -ohjelmasta tuttu konsepti. Tavoitteena on kertoa sijoittajille omasta liikei- deasta tai yrityksestä parin-kolmen minuutin aikana kaikki oleellinen. Yleensä pitchauskilpailuissa on tiukka aikaraja ja sen tullessa täyteen puhetta ei saa enää jatkaa, vaan ääni kat- kaistaan, kuten Oscar-gaalassa. Normaalisti pitchaajat eivät malta lopettaa puhumista, vaan he selittäisivät omaa ideaansa vaikka tuntitolkulla. Kukaan ei vain jaksaisi kuunnella heitä, ja päivät venyisivät todella pitkiksi aikataulujen paukkuessa. Polar Bear Pitchingissä saat puhua ideastasi niin pitkään kuin We won’t leave you cold polarbearpitching.com
- 27. 28 vain suinkin haluat, kunhan seisot samalla vyötäröä myöten hyisevän kylmässä avannossa. Kun tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa vuon- na 2014 ajattelin, että minä kun en tuonne avantoon mene sijoittajien perseitä nuolemaan. Tapahtuman äidin, Mia Kemppaalan, kertoessa minulle, että osa sijoittajistakin aikoo hypätä avantoon esittelemään itsensä, olin kuitenkin myy- ty. Minun oli päästävä avantoon kertomaan Asmo-laturista koko maailmalle, tai silloin taisin ajatella, että koko Oululle. En ollut ilmoittautumispäivään mennessä kertonut ideas- tani vielä kenellekään, enkä kertonut sitä myöskään Polar Bear Pitchingin järjestäjille. Vakuutin heidät päästämään mi- nut silti pitchaamaan, vaikka he eivät tienneet, mistä tulisin kertomaan. Treenasin avannosta pitchaamista muutaman kerran en- nen tapahtumaa. Aikaisempi kokemukseni avantouinnista oli rajoittunut yhteen kertaan, jolloin talvella mökillä ollessa- ni humalatilan avustuksella olin kokeillut dipata itseni avan- toon. Ensimmäinen avantouintitreenini Polar Bearia varten kestikin vain noin kymmenen sekuntia. Sen verran aikaa minulla kesti laskeutua portaita pitkin veteen, upottautua kaulaani myöten hyiseen avantoon ja sieltä takaisin sisälle lämpimään. Hullun hommaa, ajattelin. Kolmannella harjoi- tuskerralla pystyin puhumaan avannossa kokonaisen minuu- tin. Päätin pitchata yhden minuutin pituisen myyntipuheen sitten itse tapahtumassakin. Harjoittelut oli harjoiteltu ja viimein koitti tapahtumapäi- vän aamu. Menin aamulla katsastamaan tapahtumapaikkaa. Njetworking - Beat of business, where you do networking but cooler!
- 28. 29 Siellä tutut järjestäjät olivat parkkipaikalla pienvenesatamas- sa ja miettivät, miten ihmeessä he saisivat avannon tehtyä. Ensimmäisen Polar Bear Pitchingin järjestelyt oli tehty kun- non startup-henkeen: ”Kyllä ne asiat siitä suttaantuu, kun ale- taan vain tekemään! Kaikki on mahdollista.” Pitchaajien matka odotustilasta avantoon laskeutui jyrkkää mäkeä pitkin. Matkalla oli vain lumihankea, ei minkäänlaisia portaita. Kysyin järjestäjiltä, että meinasitteko meidän osan- ottajien laskeutuvan persemäkeä sinne avantoon vai mikä oli ideana. Sitä ei vielä oltu suunniteltu. Olihan tapahtuman alkuun vielä aikaa kuusi tuntia. Soitin tutulleni, joka omisti kuormalavoja kierrättävän yrityksen pyytäen häntä tuomaan paikalle muutaman kymmenen kuormalavaa ja niiden päälle huopamattoa. Näistä tarvikkeista onnistuisi rakentaa hienot portaat avantoon asti. Kaverini toi kuorma-autolla paikalle lavat ja korvaukseksi hän halusi pystyttää yrityksensä mai- noskyltin avannon reunalle. Kaikki voittivat, ja yksi ongelma oli ratkaistu ennen kuin kello löi kymmentä aamulla. Odotin kylpytakkiin pukeutuneena omaa vuoroani asun- toautossa, joka toimi lämpiönä. Kanssani odottamassa oli silloinen Jollan toimitusjohtaja, Marc Dillon. Jolla oli en- tisten nokialaisten perustama matkapuhelinyritys, joka oli todella näkyvä sosiaalisessa mediassa ja teki kaiken uuden- laisella, trendikkäällä otteella. Heillä oli tuolloin noin kak- sisataa työntekijää ja he olivat juuri julkaisseet uuden pu- helimen, johon pystyi vaihtamaan erilaisia ominaisuuksia sisältäviä takakansia. Jossain takakannessa oli QWERTY- näppäimistö, jossain oli parempi kamera. Tämän lisäksi Askeleet HUIPULLE eivät ole heikkopäisille, vaan hymyileville heittäytyjille, jotka uskovat itseensä.
- 29. 30 heillä oli oma Meego-käyttöjärjestelmään pohjautuva Sailfish- käyttöjärjestelmä, jota sama porukka oli Nokialla kehittele- mässä. Nokia vain typeryyksissään keskeytti oman käyttö- järjestelmän kehittämisen ja siirtyi käyttämään Windowsin käyttöjärjestelmää. Se ei tunnetusti ollut hyvä päätös heille. Pidin Marcia yhtenä alan idoleistani. Marc oli startup-maa- ilman rokkistara. Hänestä kirjoitettiin maailman luetuim- massa teknologiajulkaisussa, Techcrunchissa, jota teknolo- gia-alan Raamatuksikin sanotaan. On huima saavutus, jos sinusta tai yrityksestäsi on artikkeli Techcrunchissa. Minua jännitti kertoa Marcille ideastani. Nyt minulle kui- tenkin tarjoutui hieno tilaisuus pitchaamiseen. Kylpytakki päällä. Asuntoautossa. Kylpytakkeihin verhoutuneina jutte- limme idolini kanssa, ja kerroin hänelle laturistani. Hän piti kertomaani uskomattomana. Miten minulla voisi olla tällai- nen laturi, kun Oulussa on tuhansia Nokian insinöörejä ja osa heistä on varmasti yrittänyt kehittää samanlaista? Sanoin, että näin vain on. Tuli Marcin vuoro hypätä avantoon. Hän lähti intromusiikin saattelemana kävelemään hyiseen mereen Oulun keskustan edustalla miettien, että mikähän sekopää tuo äskeinen tyyppi oli. Näin sain jälkeenpäin kuulla. Tuli minun vuoroni mennä avantoon. Juontaja kertoi, että tulen esittelemään yrityksen nimeltä eonVolt (voi Jeesus mikä nimi!). Kävelin punaista mattoa pitkin avannon äärelle. Riisuin kylpytakkini ja heitin sen kaiteelle. Uskomattoman typerryttävä olo! Seistä nyt siinä helmikuun pakkasilla kau- pungin keskustan laidalla meren jäällä kukkakuvioiset ber- mudasortsit jalassa avannon äärellä samalla kun satapäinen yleisö seuraa tapahtumaa toppatakit päällä ja karvahatut ve- dettynä syvälle korviin.
- 30. 31 Laskeuduin portaita pitkin avantoon yrittäen pitää kädet pinnan yläpuolella. Avantoon mennessään kädet kannattaa pitää pinnalla, jos haluaa heilutella niitä puhuessaan. Märkiä käsiä nimittäin palelee pinnalla. Eikä puhumista kannata aloittaa heti avantoon mentyään. Harjoittelun pohjalta osasin odottaa kymmenen sekuntia, vetää pari kertaa syvään henkeä ja antaa elimistöni tottua kylmyyteen. Pitchasin silti täysin eri tavalla kuin olin harjoitellut. Kylmä vesi aiheutti tehokkuutta puheeseen, ja oma pitchaukseni kesti vain 47 sekuntia. Sain sanottua pakolliset asiat ja ryntä- sin äkkiä pois avannosta saunan kautta paljuun lämmittele- mään muiden osanottajien kanssa. Pisteitä ei juuri herunut. Finaaliin ei ollut asiaa. En kyllä odottanutkaan sitä. Finaalipitchaus oli lämpimissä sisätiloissa esiintymisla- valta normaalin pitchauksen tapaan. En ollut tehnyt edes Powerpoint-kalvoja sitä varten, että olisin finaaliin päässyt. Olin kuitenkin jo tavoitteeni saavuttanut. Olin voittanut it- seni. Olin hypännyt avantoon yleisön edessä ja kertonut vih- doin maailmalle, tai ainakin Oululle, mitä olin viime ajat ke- hitellyt. Kivi oli tippunut sydämeltäni, oli helpottunut olo. Kilpailun voitti israelilainen nainen, joka viihtyi avannossa paljon kauemmin kuin minä: yli kolme minuuttia. Hän oli treenannut ja totutellut kylmyyteen ennen Ouluun tulemis- taan jäillä täytetyssä kylpyammeessa. Se, jos mikä, on täydel- listä omistautumista. Illalla järjestetyssä tapahtumassa annoin haastattelun brit- tiläisen The Guardian -lehden toimittajalle. Toimittaja nau- hoitti koko keskustelumme. Hän kyseli, mitä mieltä olen Polar Bear Pitchingistä. Kerroin hänelle, kuinka reagoin, kun ensimmäisen kerran kuulin tapahtuman ideasta. Sanoin aja- telleeni ensin, että minähän en minnekään avantoon hyppää
- 31. 32 sijoittajien perseitä nuolemaan. Kun kuitenkin kuulin myös osan sijoittajista ja tuomaristosta menevän avantoon esitte- lemään itsensä, mielikuvani koko tapahtumasta muuttui. Tämähän on tosi cool tapahtuma. Tästä haastattelusta syntyi kuolematon lainaus The Guardianiin: “I am not going to lick investors’ arse in an icehole.” – Asmo Saloranta Kyllä äitini oli ylpeä, kun pojasta kirjoitettiin yhdessä maa- ilman tunnetuimmista sanomalehdistä.
- 32. Kiitos kuin luit tänne asti. Tarina ehti päästä vasta alkuun. Paljon on vielä mielenkiintoisia seikkailuja luvassa. Tilaa kirja suoraan minulta osoitteesta www.asmosaloranta.com Koodilla “NOEXIT” saat verkkokaupassani viiden euron alennuksen. Ihan vain sen vuoksi kun olet niin mahtava.