tarinallinen tehtävä

1. Karin (34v) tarina
Kari oli ammattikouluaikoinaan seurustellut tiiviisti ensirakkautensa Kirsin kanssa, joka oli häntä vuoden
nuorempi. Kari valmistui parikymppisenä ammattiin, ja kun myös Kirsi päätti samoihin aikoihin omat opin-
tonsa, he menivät naimisiin. Kirsin alkava raskaus vielä vauhditti tätä päätöstä, vaikka Karin mielestä ras-
kaaksi tulo oli ollut silkka vahinko. Hän olisi vielä halunnut jatkaa seurustelua ilman lasta ja muutenkin hän
olisi tahtonut ”nähä maalimaa” ennen kuin asettuu aloilleen. Kuitenkin kunnon häät pidettiin, koska varsin-
kin Kirsin vanhemmat olivat ilman muuta yhteenmenon kannalla ja halusivat satsata tyttärensä avioliiton
alkutaipaleeseen. Myös Kirsi itse oli mielestään jo valmis naimisiin, ja itse asiassa hän oli jo jonkin aikaa
salaa halunnutkin lasta. Karin mielestä Kirsin vauvakuume oli johtunut yksinomaan siitä, että Kirsin parhaal-
la ystävälläkin oli pieni vauva.
Nyt jälkeenpäin Kari itse arvioi tuolloin olleensa vielä pojannulikka, jolle avioliitto tuli ehdottomasti liian
aikaisin. Tilannetta vielä pahensi hänen kannaltaan se, että lapsi hänen elämäänsä ikään kuin varkain. Suo-
rastaan kohtalon ivaa olin Karin mielestä se, että Piia-tyttönen osoittautui myöhemmin kehitysvammaisek-
si. Vaikka Kirsi kasvoi kiitettävästi äitiyteensä ja otti kantaakseen suuren osan lapseen ja kotiin liittyvistä
velvollisuuksista, se ei lisännyt vähääkään Karin henkilökohtaista perheeseen sitoutumista. Hän teki raskas-
ta kaksivuorotyötä ja hoiti perheen elatuksen, mutta vapaa-ajat menivät enimmäkseen kavereiden ja van-
hojen autojen kunnostuksen parissa. Myös muita naisia oli hienokseltaan ”kuvioissa”, mutta Karin mukaan
niistä ei syntynyt kotona koskaan mitään suurempaa haloota.
Vaikka Kari oli kertomansa mukaan jo henkisesti irtautumassa Kirsin ja lasten muodostamasta perheyhtey-
destä, kolmisen vuotta Piian syntymän jälkeen heille tuli toinen tytär, Paju. Piia-tytär oli jo alkujaankin jää-
nyt Karille vieraaksi, sillä hän ei ollit päässyt tytön kehitysvammaisuuden aiheuttaman pettymyksen yli. Paju
puolestaan syntyi parisuhteen kannalta pahimpaan mahdolliseen vaiheeseen, sillä Kari oli omassa mieles-
sään päättänyt erota vaimostaan jo viimeisten raskauskuukausien aikana.
Eroprosessi ooli loppujen lopuksi raastava ja tunnekuohuinen, eivätkä osapuolet säästelleet toisiaan. Asiaa
pahensi erityisesti Karin päähänpinttymä siitä, ettei hän olekaan Pajun biologinen isä. Karilla ei ollut väit-
teensä tueksi mitään näyttöä, eikä asiaa ollut otettu missään vaiheessa virallisesti puheeksi, joten kirkonkir-
joissa Kari oli tietenkin Pajun isä. Karinkin epäilykset olivat alkaneet oikeastaan vasta eroriitojen aikana,
jolloin kumpikin oli yrittänyt parhaansa munaan loukata toistaan ja jossakin sivulauseessa Kirsi oli väittänyt
kerran pettäneensä Karia kostoksi tämän naisseikkailuista. Tällä hetkellä Kari uskoo omiin epäilyihinsä yhä
vakaammin – kaipa jo senkin vuoksi, että saa näin moraalisesti itse tukea omille ratkaisuilleen.
Lopputuloksena on riitaisa ero, jossa päällimmäisiksi nousevat lasten elatusmaksut. Kari yritti kaikin tavoin
kiemurrella eroon vaimostaan ja lapsistaan eikä olisi halunnut maksaa elatusmaksuja läheskään niin paljoa
kuin Kirsi vaati. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, Kirsi on yksinhuoltaja ja Karilla on rästissä olevia ela-
tusmaksuja, joita on yritetty myös ulosmitata. Kari ei ole enää vuosiin tavannut kumpaakaan tytärtään,
vaikka Kirsi yrittää yhä pitää yhteyttä Kariin sekä rahan että myös tyttöjen vuoksi. Koska Kirsille ei ole tullut
uutta suhdetta, tytöillä ei ole ketään muutakaan isähahmoa, ja niinpä Karin mukaan ”ex-vaimo pommittaa
jatkuvasti tekaistuilla tyttöjen toiveilla”.
Eronneena 25-vuotiaana miehenä Kari ei pitkää aikaillut, vaan meni uudelleen naimisiin vajaan vuoden
kuluttua erosta. Uusi vaimo, Kati, oli ollut hänellä jo katsottuna pidemmän aikaa, ja tosiasiassa Kari muutti

2. asumaan hänen luokseen jo edellisen avioliiton loppuaikoina. Kati oli lähes perhetuttu, sillä aikaisemmin
hän oli seurustellut Karin erään ystävän kansaa, joka kuului kaikkien läheisimpään kaveriporukkaan. Jostain
syystä tämä ”vaihdos” ei aiheuttanut närää miesten kesken, vaan Karin ja Katin uusi suhde pikemminkin
lujitti miesporukan yhteenkuuluvuutta. Olihan Kati siinä jo alkujaankin sisällä, kun taas Kirsi oli kaiken aikaa
kokenut itsensä ulkopuoliseksi ja suhtautunut varauksellisesti ja jopa mustasukkaisesti ja vihamielisesti
Karin kaveripiiriin.
Toisen liiton alkaessa Kari oli vakuuttunut, että nyt hän on löytänyt elämänsä naisen, ja alkuun kaikki näytti-
kin luonnistuvan hyvin. Kati osasi käsitellä hyvin miestään ilmaisen hyvin, ja hän ymmärsi ehkä Kirsiä pa-
remmin Karin sisintä, samoin kuin hänen tarpeitaan vahvuuksineen ja heikkouksineen. Karilla oli hyvä työ-
paikka asentajana suuressa autoliikkeessä. Hän hoiti työnsä hyvin ja alkoi todenteolla puuhata myös kotia
remontoimalla ostamaansa vanhaa puutaloa. Lasten suhteen Kasi oli nyt se aktiivisempi osapuoli. Hän pu-
hui suureen ääneen kavereilleenkin, että ”pitäähän miehellä poika olla”. Sisimmässään hän halusi kai jonkin
verran myös sitoa vaimoaan kotiin, sillä Kati oli aidosti kiinnostunut työstään erään järjestön keskustoimis-
tossa. Hänellä on myös selvästi luvattu etenemismahdollisuuksia vaativampiin tehtäviin. Lisäksi Kati oli seu-
rallisena henkilönä pidetty työpaikallaan, ja hänellä oli useita läheisiä ystäviä, joista Kari ei oikeastaan tun-
tenut. Tämä oli hänelle uutta, sillä Kirsi oli aina ollut kotikissa ja loppujen lopuksi henkisestikin Karista riip-
puvainen.
Niinpä Kari pääsi kuin pääsikin 28-vuotiaana poikalapsen, Eetun, isäksi. Nyt Karilla oli isyyteensä ihan eri ote
kuin tultuaan ensi kertaa isäksi 21-vuotiaana. Hän oli synnytyksessä mukana ja piti kavereilleen isot pirskeet
pojan kunniaksi. Hän jopa osallistui jonkin verran Eetun hoitoon ja heidän välilleen syntyi hyväntuulinen
isän ja pojan suhde. Muutoin Kari ei kovin paljoa muuttanut elämäntapaansa, johon kuuluivat työ, remon-
tointi, vanhat autot ja mieskaverit, joiden kanssa käytiin Karin mielestä kohtuullisesti kaljoilla ja matseissa.
Karin alkoholinkäyttö ei tässä vaiheessa ollut hänen tai perheenkään ongelma, varsinkin kun käyttö rajoittui
selkeästi viikonloppuihin. Enemmänkin ongelmaksi alkoivat muodostua Katin ja Karin eriävät näkemyksen
puolisoiden ja vanhempien tehtävistä: se mikä oli Karin mielestä riittävää hänen tekemänään, ei ollut kyllik-
si Katin mielestä. Itse asiassa myös Kari alkoi olla tyytymätön vaimonsa tekemisiin, ja erityisesti Katin itse-
näisyys ja itseluottamus ärsyttivät Karia.
Kati olisi halunnut mennä töihin heti vanhempainloman päätyttyä, kun Eetu oli vajaan vuoden ikäinen. He
eivät kuitenkaan saaneet tyydyttävää hoitopaikkaa, joten Kati jäi hiukan vastentahtoisesti kotiin. Karin mie-
lestä tämä oli hyvä järjestely, ja hän pystyi tekemään myös ylitöitä silloin kun perheen rahatilanne niin vaa-
ti. Vaikka Eetu oli mainio, hellyttävä lapsi, ja vaikka Katin aika kului hyvin kotonakin, hän suunnitteli kuiten-
kin mielessään koko ajan töihin menoa ja jopa lisäopiskelua. Näistä suunnitelmista heille tulikin ensimmäi-
set vakavat riidat. Varsinkin Katin opiskelun Kari näki punaisena vaatteena, eikä hän mitenkään jaksanut
ymmärtää, miksi pienen lapsen äiti halusi pois kotoa ja vielä johonkin ”hömppäopiskeluun”, vaikka Katilla
oli jo ammatti.
Tähän avioliittoon kypsyi ensimmäiseksi Kati, eikä Kari tullut perässä edes hyvänä kakkosena, vaikka edelli-
sessä liitossaan hän oli ollut aktiivinen poislähtijä. Eroajatus kehittyi Katin mielessä vaivihkaa, ja kun hän otti
lopulta sen puheeksi, tuli se Karille täytenä yllätyksenä. Hänen mielestään kaikki oli jopa parempaan päin
menossa: talo alkoi olla valmis, Eetu oli kasvanut ”isoksi pojaksi”, josta oli jo seuraa isällekin, ja muutenkin
Kari oli alkanut kotiutua uuteen perheeseensä. Mutta Kati järkähtämätön päätöksessään ja työskenteli sys-

3. temaattisesti eron puolesta. Hän koki, että heidän välillään oli niin suuri henkinen kuilu, ettei ollut mitään
edellytyksiä edes yrittää enää.
Kati oli myös äärimmäisen turhautunut siihen, ettei Karissa ollut nähtävissä alkuunkaan merkkejä sellaisesta
aikuistumisesta, jota hän oli kaiken aikaa odottanut. Vaikka Kari oli ehkä vähentänyt menemisiään, hän oli
Katin mielestä edelleen se pikkupoika, joka sarjakuvalehteä lukiessaan tai playstationia pelatessaan odotti
”äidin” ottavan täysvastuun huushollin pyörittämisestä. Katia oli häirinnyt kaiken aikaa myös se, miten nui-
vasti Kari oli suhtautunut kauempana asuviin tyttäriinsä. Kari puolustautui sillä, että hän oli ajatellut olevan-
sa näin lojaali Katille ja Eetulle. Kuitenkin eniten Kati oli suivaantunut Karin lapsellisiin reaktioihin siitä, kun
puhe kääntyi Katin työ- tai opiskeluasioihin.
Katin ja Eetun poismuutto heidän yhdessä kunnostamastaan talosta oli Karin kertoman mukaan hänen sii-
henastisen elämänsä kovin paikka. Eetu oli tuolloin 3-vuotias ja avioliittoa oli ehtinyt kulua lähes viisi vuot-
ta. Kari oli yrittänyt estää tätä katastrofia kaikin mahdollisin keinoin – niin hyvällä kuin pahallakin, jopa fyy-
sisellä väkivallalla uhkaamalla. Enimmäkseen hän oli kuitenkin yrittänyt erilaisin lupauksin ostaa Katia jää-
mään, vaikka hän itsekin oli tajunnut yritystensä toivottomuuden. Kaikkiaan Kari oli tuntenut sellaista avut-
tomuutta ja neuvottomuutta, jota hän ei itsessään ollut aikaisemmin kohdannut. Hän ei voinut edes kiristää
millään uhkauksella, eikä rotevista bodaajakavereistakaan ollut tässä apua, koska edessä olevan menetyk-
sen aiheuttama ahdistus ja viha sekä kaipaus ja katkeruus vuorottelivat tiuhaan hänen mielialoissaan.
Eetun poistuminen Karin elämästä osoittautui suuremmaksi asiaksi kuin mitä hän oli alkuun käsittänytkään.
Kari kaipasi aidosti poikaansa. Koska vaimoja lapsi lähtivät kuin varkain, ei Kari aluksi reagoinut tähän mi-
tenkään, vaan uskoi että he tulevat pian takaisin. Tätä ajatusta tuki vielä se, ettei Kati pannut avioeroa heti
vireille, vaan vasta noin puolen vuoden kuluttua. Tänä aikana kuitenkin Eetu ehti sopeutua asumaan äitinsä
kanssa, ja varsinkin kun mummola oli aivan vieressä.. Eetulla oli uudessa paikassa myös vanhoja tuttuja niin
aikuisten kuin lastenkin joukossa. Isästä vieraantumista vauhditti myös se, että ensimmäisten parin kolmen
kuukauden aikana Kari oli niin sydämistynyt Katille, että järkevät tapaamiset sen enempää Katin kuin Ee-
tunkaan kanssa eivät onnistuneet. Tänä aikana Kari turvautui myös tavallista enemmän kaveriporukkaansa
ja alkoholiin hellien mielessään epärealistista ajatusta, että Kati heltyy kun kuulee hänen elämänsä lähte-
neen pahasti alaspäin.
Kati ei kuitenkaan heltynyt, vaan päinvastoin, hän pystyi käsittelemään eroprosessia viiltävän asiallisesti.
Avioerossa päädyttiin toki yhteishuoltajuuteen, mutta käytännössä Eetu eleli ja asui äitinsä luona. Vaikka
Eetu sai tulla entiseen kotiinsa isänsä luo suhteellisen vapaasti. käynnit olivat Eetulle alusta alkaen hieman
väkinäisiä. Isällä ja pojalla ei ollutkaan niin paljon yhteistä kuin Kari oli luullut. Isän autot ja autojutut kiin-
nostivat kyllä Eetua, mutta tosiasiassa Kari oli surkea kokki ja onneton kodinhoitaja, joten telo ei pysynyt
kovinkaan kauan kodikkaana Katin lähdettyä. Niinpä usein isänsä luona vieraillessaan Eetu halusi vähin-
täänkin jo illalla takaisin äidin luo, koska oma sänky tuntui kolmevuotiaasta turvallisemmalta kuin isän ky-
häämä siskonpeti.
Toisen eronsa jälkeen Karilla oli edessään hyvin vaikea ajanjakso, jota kesti pari vuotta. Hän jaksoi hoitaa
työnsä, mutta vapaa-ajallaan hän vietti melko epäsäännöllistä elämää. Kaikki tuntui Karista pitkään kaaok-
selta, jonka selvittämistä hän yritti eri tavoin vältellä. Tämä ei tietenkään ollut eduksi hänen ja Eetun kah-
denkeskisen suhteen ylläpitämiselle. Koska myös Kati tuli hyvin tietoiseksi Karin ongelmista, hän alkoi suh-
tautua yhä pidättyvämmin isän ja pojan tapaamisiin. Kun Kati sitten vielä muutti naapurikaupunkiin opiske-

4. lemaan, Karin ja Eetun tapaamiset tulivat yhä satunnaisemmiksi. Kari itse toimi tässä asiassa hyvin ristiriitai-
sesti: toisaalta hän kärkkäästi soitteli Katille ja haukkui häntä Eetun omimisesta, toisaalta hän itse ei ollut
aina valmis sovittuihin tapaamisiin ja monesti Eetun tulo isänsä luo tyssäsi siihen, ettei isästä ollut mitään
tietoa.
Seuraava käänne Karin elämässä tuli lopulta yllättävän nopeasti. Kari tutustui ravintolassa Minnaan, kolmen
lapsen yksihuoltajaäitiin, joka parin viikon seurustelun jälkeen muutti lapsineen Karin yksinään asuttamaan
taloon. Kaksivuotias Jutta, viisivuotias Arttu ja juuri koulunsa aloittanut Anne kotiutuivat varsin pian uuteen
asuinpaikkaan, vaikka Kari tuntui heistä melkein pelottavan vieraalta mieheltä. Minna piti lapsistaan ja koti-
äitinä olemisesta ja hyvin pian talossa alkoivat näkyä hänen ”kättensä jäljet”. Kari puolestaan oli niin korvi-
aan myöten rakastunut, ettei hän jaksanut kiinnittää huomiota sen enempää Minnan lapsiin kuin käytän-
nön asioihinkaan. Hänelle Minna oli sillä hetkellä pelastava enkeli, joka veti hänet takaisin tavallisen arki-
elämän turvalliseen rytmiin.
Minna oli viitisen vuotta Karia vanhempi, ja hänkin oli ehtinyt ”nuoruudessaan” olemaan naimisissa. Anne
ja Arttu ovat peräisin tästä liitosta. Heidän isänsä pitää säännöllisesti yhteyttä lapsiinsa noutaen heidät joka
toinen viikonloppu luokseen kahdeksi yöksi. Jutta sen sijaan on syntynyt au-lapsena avioeron jälkeen, eikä
hänen isästään ole juurikaan tietoa. Minna oli tullut raskaaksi lyhytaikaisessa suhteessa puolivahingossa,
mutta hän oli alusta pitäen halunnut synnyttää ja pitää lapsen. Tilapäinen miesystävä oli kauhistunut ras-
kautta ja ehdottomasti halunnut aborttia. Kun Minna oli ilmoittanut pitävänsä lapsen silläkin ehdolla, että
hän vastaa vaikka yksin tämän huoltajuudesta, miesystävä oli vähin äänin katsonut parhaimmaksi hävitä
Minnan elämästä. Näin Jutasta tuli sananmukaisesti isätön lapsi, sillä hän ei ole koskaan edes nähnyt isään-
sä.
Kun Kari nykyään liikkuu vapaa-aikanaan kaupungilla rattaita työntäen kolmen lapsen ja Minnan kanssa,
ulkopuolisille syntyy varmaankin vaikutelma ydinperheestä, jota on siunattu veikeällä 5-vuotiaalla pojalla ja
reippaalla 7-vuotiaalla tyttärellä sekä heidän rattaissa istuvalla 2-vuotiaalla sisarellaan. Kuitenkin Karin
omassa mielessä hänen isyytensä on melkoisessa käymistilassa ja monella mutkalla. Jossakin kaukana ovat
ensimmäisen avioliiton tyttäret Piia ja Paju, joita hän ei edes tuntisi, jos vastaan tulisivat. Sen sijaan hänen
mieltään painaa kaiken aikaa suhde Eetuun, joka asuu äitinsä luona naapurikaupungissa. Kaiken kukkuraksi
Eetu on alkanut puhua innostuneesti jostakin Janista, josta äiti kuulemma tykkää ja joka melkein asuu heil-
lä…
Suhde Anneen ja Arttuun on Karin kannalta ainakin vielä ongelmaton, että näillä lapsilla on ilmeisen hyvä
isä, eikä Kari ole toistaiseksi havainnut itseensä kohdistuvan paineita. Lapset kutsuvat häntä muitta mutkit-
ta vain Kariksi. Sen sijaan Jutan suhteen Kari on jo kokenut jonkinlaista hämmennystä, sillä Minnan innok-
kaalla avustuksella pikku-Jutta on jo alkanut urheasti kutsua häntä isäkseen.
(Huttunen, J. 2001, 30–35.)