Tämä pro gradu -tutkimukseni käsittelee Kuun asentoa ja/tai ajoituksen taitoa raudus-koivuvesakon raivaustyössä. Suomessa aihetta on tutkittu aikaisemmin hyvin vähän, eikä tällä tutkimusmenetelmällä koskaan aikaisemmin Etelä-Suomen tuoreessa kangasmetsässä, jossa Kuun kierto ja sen asento on otettu tutkimuspäivien valinnan pääkriteereiksi, sekä vallitseva sää, rauduskoivujen vesomisen lisäksi. Aikaisemmin Suomessa tehdyissä lehtipuiden vesomistutkimuksissa ei ole tutkittu taimien ja vesojen kaadosta lähtien Tsum_345°Cvrk tutkimuksen seurannan päivään saakka kasvupaikalla vallitsevia sääolosuhteita ja niiden mahdollisia vaikutuksia vesomisaktiivisuuteen kuun vaiheen ylä- ja alakuiden aikana koekantoihin syntyneiden vesamäärien eroon. Tämän pro gradu- tutkimustyössä pyritään hakemaan rauduskoivuvesakon raivaustyön oikea minimi vesomisajankohta, jolloin vesominen on vähäisintä tai sitä ei ole ollenkaan kasvukauden 2015 aikana.

1. Pro gradu –tutkimustyö ja jatkotutkimustyö 2016-2017
Roy Ahlfors, MMM, Metsänhoitaja
17.8.2017 Vantaan Rotary ry. esitelmä

2. KÄSITTEET
Suomalainen kansanperinne tarkoittaa suomalaisille perinteisiä ja kansanomaisia käytäntöjä,
teknologioita, uskomuksia, tietoja, asenteita ja tapoja.
Tyvivesa (”kantovesa”) on puun kaatamisen jälkeen rungon (kannon) tyveen muodostunut
verso. Tyvivesat ovat peräisin proventiivisilmuista, jotka syntyvät samanaikaisesti kuin kasvin
varsinaisten kasvupisteiden silmut.
Proventiivisilmu tarkoittaa kasvin varren kärjessä olevaa kärkikasvusolukkoa eli rungon
katkaisun jälkeen erilaistuvia silmuja.
Raivaustyö on avohakkuussa hakkuualalle jääneen kasvatuskelvottoman, uudistamista
haittaavan puuston poisto.
Restituutiolla ymmärretään kasvifysiologisessa uusien kasvien osien kasvamista
loukkaantuneiden tai tuhoutuneiden tilalle.
Tehoisan lämpötilan summan lämpösummalla (°Cvrk) kuvataan lämmön merkitystä
kasvukauden aikana. Summaa kertyy päiviltä, jolloin vuorokauden keskilämpötila on +5
asteen yläpuolella, tutkimuksessa on käytetty 345°Cvrk lämpösummaa, Tsum_345°Cvrk.
Täysperkaus on raivaustyön toimenpide, jossa koko vesakko ”perataan” poistetaan
mekaanisesti käsin tai moottorisahalla.
2

3. KÄSITTEET
Valtapituus metsätaloudessa sadan, rinnan korkeudelta paksuimman puun keskipituutta
hehtaarin alalla. Tutkimuksessa on tästä poiketen käytetty kullakin kolmella
ympyräkoealueella, jossa kasvoi kappalemäärällisesti eniten yhtä pitkiä (cm) taimia tai
vesoja ennen kaatoa nimitettiin tutkimuksen valtapituuksiksi, sekä myös myöhemmin
kaadon jälkeen koekantoihin muodostuneiden vesojen pituuksia nimitettiin
valtapituuksiksi samoin em. nimityskriteerein.
Vesa on puun juuren, rungon tai kannon jälkisilmusta tai leposilmusta syntynyt verso;
juurivesa, kantovesa, tyvivesa. Rauduskoivuissa vesa on tyvivesa.
Vesoittuminen on metsänuudistus- tai muun aukean alan joutuminen kaadetun puuston
kanto- tai juurivesoista syntyneen, yleensä vähäarvoisen, lehtipuuston valtaamaksi.
Kasvin haihduttaminen, puu imee vettä jatkuvasti juurillaan ja joka haihtuu
ilmarakojen kautta ilmaan. Ilmarakoja on koko kasvin pinnalla, mutta eniten niitä
löytyy lehtien alapinnalta. Puu tarvitsee vettä nestejännityksen ylläpitämiseen,
yhteyttämiseen ja muihin elintoimintoihin. Ylimääräinen vesi haihtuu ilmarakojen
kautta ja puu voi säädellä avaamalla ja sulkemalla ilmarakoja veden määrän
poistumista. 3

4. KÄSITTEET
Kuun syntymä on uuden kuun päivä, kuun vaihde, kuun tekopäivä ja kuun kääntyminen.
Yläkuu on, jossa kuun ”sirppi” pienenee uudesta kuusta täysikuuhun, tarkoitetaan aikaa 2
viikkoa ennen täyden kuun aikaa.
Alakuu on, jossa täysikuusta kuun ”sirppi” vähenee uuteen kuuhun. Alakuulla tarkoitetaan
myös täydenkuun 1-2 viikon jälkeistä aikaa.
Vähenevä kuu tarkoittaa alakuuta, alikuuta, laskevaa kuuta, vanha kuu.
SUOMALAISTA KUUKANSANPERINNETTÄ
4

5. JOHDANTO
Rauduskoivun (Betula pendula) nopea kasvu ja vesominen ovat usein ongelmana
metsissä varsinkin ravinteikkailla kasvupaikoilla. Käytännössä yksi mekaaninen
vesomisen torjuntatyövaihe raivaussahalla tai – koneella on usein todettu
hyödyttömäksi, koska kaadettujen puiden kannot vesovat nopeasti raivaamisen-
kaatamisen jälkeen taas uudelleen. Mekaaninen raivaaminen voi jopa kiihdyttää
vesakon kasvua. Vastaavasti kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä ei suosita niiden
haitallisuuden ja kustannusten vuoksi,
On tärkeää tietää ja osata ajoituksen taito rauduskoivujen vesojen raivaustyössä.
Luonnonvarakeskuksen (Luken) tilastotietokannan mukaan vuonna 2014
metsänhoito- ja metsänparannustöiden taimikonhoitokustannukset olivat Suomessa
424 euroa / ha, yhteensä noin 67.5 Milj. euroa noin 165.000 hehtaarilla, josta suurin
osa kustannuksista oli taimikon kasvua haittaavan vesakon raivaus-poistotöitä.
Taimikon raivaustyöt ”perkaustyöt” muodostavat tästä määrästä suurimman osuuden.
5

6. JOHDANTO
Tämä pro gradu -tutkimukseni käsittelee Kuun asentoa ja/tai ajoituksen taitoa raudus-
koivuvesakon raivaustyössä. Suomessa aihetta on tutkittu aikaisemmin hyvin vähän,
eikä tällä tutkimusmenetelmällä koskaan aikaisemmin Etelä-Suomen tuoreessa
kangasmetsässä, jossa Kuun kierto ja sen asento on otettu tutkimuspäivien valinnan
pääkriteereiksi, sekä vallitseva sää, rauduskoivujen vesomisen lisäksi.
Aikaisemmin Suomessa tehdyissä lehtipuiden vesomistutkimuksissa ei ole tutkittu
taimien ja vesojen kaadosta lähtien Tsum_345°Cvrk tutkimuksen seurannan päivään
saakka kasvupaikalla vallitsevia sääolosuhteita ja niiden mahdollisia vaikutuksia
vesomisaktiivisuuteen kuun vaiheen ylä- ja alakuiden aikana koekantoihin
syntyneiden vesamäärien eroon.
Tämän pro gradu- tutkimustyössä pyritään hakemaan rauduskoivuvesakon
raivaustyön oikea minimi vesomisajankohta, jolloin vesominen on vähäisintä tai sitä
ei ole ollenkaan kasvukauden 2015 aikana.
6

7. JOHDANTO
Tutkimustyössä tutkittiin valittuina kuun asentopäivinä raivatun - katkaistun
rauduskoivuvesakon - vesan kasvun muuttumista (kasvu- kuoleminen)
tutkimuskohteiden 99 kappaleen 2,5 metriä halkaisijaltaan olevilla ympyräkoealoilla
Etelä- Suomen Länsi-Vantaan Königstedin ”vuorella” N 66 95 667 E 37 97 509
tuoreessa kangasmaastossa (MT).
Tämän pro gradu -tutkimustyön mittausmenetelmin tutkimustuloksena oli esittää
kuun asennon merkitystä tutkimuskasvupaikan ympäristötekijöihin,
hydrometereologisiin (säätekijöihin) ja biologisiin kasvu- kuolemistekijöihin
koealojen rauduskoivunvesakoissa. Tilastollisen matemaattisin menetelmin testattiin
tilastollisin menetelmin T-testin ja kovarianssianalyysilla ja regressiomalleilla, niin
sanotut muuttujat, lämpötilan, sademäärän, ilmanpaineen ja auringon säteilysumman
(haastajien) ja vaihtoehtoisten selittäjien avulla vaikutusta kuun vaiheen, ylä- ja
alkuun rauduskoivujen vesojen eroon, löytää tilastollisin keinoin paras malli.
7

8. JOHDANTO
Vielä joitakin satoja vuosia sitten Suomessa oli melko yleistä että työn
aloittamisajankohtaa suunniteltaessa otettiin huomioon kuun asento taivaalla.
Suomalaisen kansanperinneperimätiedon mukaan silloin tuoreutta ja kasvua vaativat
työt ajoitettiin kasvavalle kuulle eli yläkuulle. Häviämiseen ja kuivumiseen
tähtäävällä työt taas tehtiin vähenevällä kuulla eli alakuulla. Jo silloin sitten laitettiin
merkille käsittelyajankohdan merkitys ja ajan saatossa niistä muodostui vuosittainen
rutiini.
Nopea kasvu ja vesominen ovat usein ongelmana metsissä varsinkin ravinteikkailla
kasvupaikoilla. Käytännössä yksi mekaaninen vesomisen torjuntatyövaihe
raivaussahalla tai – koneella on usein todettu hyödyttömäksi, koska kaadettujen
puiden kannot vesovat nopeasti raivaamisen-kaatamisen jälkeen taas uudelleen.
Mekaaninen raivaaminen voi jopa kiihdyttää vesakon kasvua. Vastaavasti
kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä ei suosita niiden haitallisuuden ja
kustannusten vuoksi.
8

9. JOHDANTO
Suomessa aikaisimmat tutkimukset kaatoajan-kohdan vaikutuksesta ovat perustuneet
Keski- ja Pohjois-Suomen harmaaleppien ja hieskoivujen vesomiseen. Siitä ovat rapor-
toineet muun muassa Heikinheimo (1930), Etholén (1974), Ferm ja Issakainen (1981),
Maltamo, Kangas ja Tolonen (1989). Timonen (1966) kuutamokoealallaan nimisellä
tutkimustyöllään havaitsi selvän kuukausirytmin, mutta Moilanen ja Oikarinen (1980)
eivät havainneet mitään vuorokausirytmiä.
Aikaisemmat tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia keskenään. Ristiriitaisista
aikaisemmista tutkimustuloksista johtuen, tutkimusaihe lisäsi mielenkiintoa tutkia lisää
rauduskoivujen vesomista ja kuunkierron ja sääolojen vaikutusta siihen. Niitä tutkittiin
menetelmin jolla pyrittiin selvittämään ja antamaan selvempi tulos, aikaisempien
ristiriitaisten tutkimustulosten tilalle. Siksi tässä työssäni tulen vertailemaan myös
aiheesta jo aikaisemmin tutkittua lehtipuiden-koivuvesakoiden kaatotapa-kaatoaika-
tietoa tutkimuksen tuloksiini.
9

10. TEOREETTINEN TAUSTA
Suomalainen kansanperinne (1999) kirjan mukaan kulttuuri- käsitettä käytetään
tutkimuksissa yleensä kahdessa perusmerkityksessä. Laajassa mielessä se tarkoittaa
yleensä kaikkea sitä, mikä elämässä on opittua ja ihmiseltä ihmiselle siirtyvää, kuten
tietous, uskomukset järjestelmät, taiteet, laki, moraalitavat jne.
Silloin vanhaan aikaan työn aloittamisen hetki oli usein tärkeintä. Sen määräsi
onnistumisen, ja oikeaa hetkeä odotettiin ja tarkkailtiin. Kuun vaiheiden vaikutus
korostui aloittamisessa. Tärkeää oli, että työ aloitettiin siinä kuun vaiheessa, jonka
vaikutus kyseiselle työlle suotuisa. Usein työn voitiin sitten yhtäjaksoisesti loppuun
kuun vaiheen muuttumisen sitä pilaamatta.
10

12. TEOREETTINEN TAUSTA
Vesominen on kasvifysiologisesti
korvautumis- eli restituutioilmiö, jossa
vahingoittuneen kasvin osan tilalle
kasvaa uusi osa.
Kallus voi kuitenkin olla väliaste
restituutioon, määrätyt osat kalluksessa
usein muuttuvat kasvupisteiksi, joista
kasvaa uusia elimiä.
Vesominen on myös kasvullista,
silmuista alkuunsa saavaa vegatiivista
uudistumista.
Vesominen on puiden uudistuminen
kantojen tai - juurten silmuimuista,
rauduskoivulle ominainen ilmiö
tapahtuu siemenistä tai kannoista. 12

13. TEOREETTINEN TAUSTA
Kotimaisista puulajeista rauduskoivu
(Betula pendula) muodostaa yleensä
tyvivesoja.
Proventiivisilmut ovat puun tyvessä
vielä puun kasvaessa lepotilassa, kunnes
jokin kasvin tasapainotilan järkkymisen
aiheuttanut ärsyke ne herättää.
Kun puu kaadetaan, silloin kasvi
menettää koko maan päällisen osansa,
jolloin maanpäällisten osien ja juurten
välinen tasapaino häiriytyy
voimakkaasti.
Puu yrittää korvata menetyksen silloin
vesomalla. Vesat eivät pysty
yhteyttämään tarpeeksi energiaa koko
juuristolle ja tällöin osa juuristosta
”kuolee” ja lahoaa.
13

14. Työn tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Tämän työn päätavoitteena oli tutkia rauduskoivujen kaatoajankohdan sekä
hydrometereologisten tekijöiden vaikutusta ja kasvupaikkavaikutusta koivujen vesojen
syntymiseen ja kuolemiseen 1.6- 25.10.2015 kasvukauden aikana. Tehtävänä on
erityisesti selvittää valituilla tutkimuskysymyksillä onko kansanperinteessä esitetyillä
kuun asentoon liittyvillä Kuun vaikutus uskomuksilla ja niihin liittyvillä
kansanperinnetiedolla todellista merkitystä valittaessa sellaista rauduskoivujen taimien ja
nuorten puiden kaatoajankohtaa, jonka jälkeen muodostuvien vesojen määrä jäisi
mahdollisimman pieneksi.
Tutkimuskysymyksiä
1. Onko kuun vaiheen alakuilla ja yläkuilla yhteyttä rauduskoivujen koekantojen vesojen
syntyyn, kasvuun (lisääntymiseen) ja kuivumiseen (kuolemiseen)?
2. Ovatko alakuilla koekantoihin muodostuneiden rauduskoivujen vesojen kappalemäärät
ja pituuskasvu vähäisintä?
3. Mitkä ovat rauduskoivujen koekantojen vesojen vesomattomia päiviä?
4. Onko tutkimuspäivien vallitsevilla sääolosuhteilla yhteyttä kuunkierron ylä- ja alakuilla
muodostuneiden keskimääräisten vesojen määriin?
14

15. 15

16. AINEISTOT JA MENETELMÄT
Tutkimusalue
Tutkimusalue sijaitsee Länsi-Vantaan
pohjoisosassa, (N 66 95 667 E 37 97 509).
Tutkimusalue sijaitsee Vantaan Riipilän
kylässä, Königstedin vuorella, tilan
länsirajan rajoittuessa Helsinki- Tampere
moottoritiehen, valtatie 3, E 12.
16

17. AINEISTOT JA MENETELMÄT
Tutkimusalue
Tutkimusalue edustaa kasvupaikkatyypiltään
mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT).
Tutkimusalueen itäosan puusto on nuorta
luontaisesti syntynyttä rauduskoivu-
mäntytaimikkoa. Koekentän länsiosan puusto
oli rauduskoivu-kuusitaimikkoa. Koko alue
oli vesakoitunut uudistamistoimenpiteiden
jälkeen. Vesakko oli pääasiassa raudus-
koivua, mutta myös hieskoivua ja pihlajaa
esiintyi. Taimikon ikä oli noin 10-20 vuotta ja
vesakon ikä 5-10 vuotta. Kuusitaimikon
valtapituus oli n. 10 m, mäntytaimikon 4 m ja
rauduskoivujen valtapituus n. 7 m.
Rauduskoivuvesakon ja vesojen
tutkimusaineisto oli ympyräkoealoilla
kooltaan erikokoista ja epätasaisesti kasvavaa.
Rauduskoivut olivat syntyneet vesasyntyisesti
luontaisesti sekä vesakoitumalla emopuiden
kannoista että siemenistä.
17

18. Aineiston kerääminen
Rauduskoivujen taimien ja vesojen perkaustyö tehtiin valittuina kaatopäivinä, jolloin
rauduskoivujen taimet ja puut kaadettiin mahdollisimman läheltä maanpintaa mootto-
risahalla. Koivuista jäi keskimäärin noin 2 senttimetrin pituinen kanto. Kaadettujen
rauduskoivujen kantoja nimettiin tämän jälkeen tutkimuksen koekannoiksi. Kannon pinta
pyrittiin jättämään mahdollisimman suoraksi ja sileäksi, kaatopinnan lisävaikutus
vesomisaktiivisuuteen. Koekantojen määrä ympyräkoealoilla vaihteli 1-9 välillä.
Tutkimuksen kaatopäivät valitsin kesä-, heinä- ja elokuun kuun kierron, kasvavan (ylä-kuu) ja
(alakuu) vähenevän kuun mukaan. Tarkasteluajanjaksoksi valittiin kunkin kuu-kauden koko
kuun kierto (täysikuu, puolikuu, uusikuu) ja kuun vaiheet alakuut ja ylä-kuut. Kaatopäiviä
valittiin yhteensä 33 kpl, jolloin jokaisessa kuukaudessa oli 11 kpl kaatopäivää. Tutkimuksen
aikana 1.6- 29.8.2015 jokaisella 33 kpl (11 kpl/kk) kaato- raivauskerralla käsiteltiin kolmea
satunnaisesti arvottua ympyräkoealaa, jolloin tutkimuspäivää kohti saatiin mittaustuloksena
kolmen yksitäisen ympyräkoealan koekantojen määrä/ ympyräkoeala.
Tarkistusmittauspäivät valittiin kesä-elokuussa valituista kaatopäivistä lähtien, kaato-päivän
alkulukemasta lämpösummaan Tsum_345ºC. Lämpösumman laskin Helsingin yliopiston
summalaskurilla ja näin saadut summat olivat tarkistusmittauspäiviä. Lämpösummaa kertyy
päiviltä, jolloin vuorokauden keskilämpö-tila on +5°C yläpuolella. Tutkimuksen kenttätyön
suunnitteluvaiheessa maaliskuussa 2015 määritelty Tsum_195ºCvrk lämpösummavuorokautta
todettiin riittämättömäksi vertailuluvuksi kuvaamaan koekantojen vesomiskykyä hitaasti
etenevän kevään kasvukauden takia ja siksi se muutettiin Tsum_345ºCvrk:teen
(lämpösumma) kynnyslämpösummaan toukokuun lopulla 2015, ennen varsinaisten
kenttäkokeiden aloittamista.
18

19. Aineiston kerääminen
Tutkimuksen taimien kaatopäivät:
Kesäkuu: 1.6., 2.6., 6.6., 9.6., 11.6., 14.6., 16.6., 18.6., 21.6., 24.6. ja 29.6.
Heinäkuu: 2.7., 5.7., 8.7., 11.7., 13.7., 15.7., 16.7., 18.7., 24.7., 29.7. ja 31.7.
Elokuu: 4.8., 7.8., 10.8., 12.8., 14.8., 17.8., 18.8., 19.8., 22.8., 27.8. ja 29.8.
Tutkimuksen seurannan tarkistusmittauspäivät:
( Kaatopäivistä lähtien Tsum_345ºCvrk lämpösummavuorokauteen vaikuttava aika):
Heinäkuu: 13.7., 16., 18.7., 19.7., 22.7., 24.7., 29.7. ja 31.7.
Elokuu: 7.8., 10.8., 12.8., 22.8. ja 27.8.
Syyskuu: 4.9., 11.9., 15.9., 20.9., 22.9. ja 26.9.
Lokakuu: 20.10. ja 25.10.
Tutkimuksen ensimmäinen rauduskoivun taimien kaatopäivä oli 1.6.2015 ja viimeinen
29.8.2015, ja rauduskoivujen kantovesojen mittaus suoritettiin 25.10.2015. Koekantoja oli
yhteensä 349 kpl, joiden halkaisija oli kolmea kantoa lukuun ottamatta 1-10 cm.
Tutkimusalueella seuranta aikana vallinneiden sääolosuhteiden kuvaamiseksi päivittäiset
säätiedot hankittiin Ilmatieteen laitoksen Helsinki-Vantaan lentoasemalta.
Sääasema mittaa seuraavia päivittäisiä säätunnuksia: ilman keskilämpötilat
(T_keskilämpötila) (°C), ilman maksimilämpötilat (T_maksimilämpötilat) (°C), ilman
minimilämpötilat (T_minimilämpötila) (°C), sademäärät (mm), keskimääräiset
auringonsäteilymäärät (W/m²), keskimääräiset ilmanpaineet (hpa), auringon
säteilyvaikutus-aika (W/m²) ja auringon keskisäteilymäärä eli säteilysumma (W/m²).
Lisäksi hyödynsin Suomen Sääpalvelu Oy:n ja Helsinki-Malmin lentokentän Freemeteon
havaintotietoja kaatopäivien tuulen suunnasta sekä Helsingin yliopiston Kumpulan
SMEAR III säähavaintoaseman lämpösummatietoja kantojen vesomisen
tarkistusmittauspäivän ajoittamiseksi. 19

20. Aineiston laskenta ja analyysit
Vertailin laskennallisesti kuunkierron, yläkuiden (kasvavien kuiden) ja alakuiden (vä-
henevien kuiden) ympyräkoealojen vesojen keskimäärällisiä määrällisiä ja valtapituus-
pituuksien eroavaisuuksia valitusta kaatopäivistä Tsum_345°Cvrk lämpösumman seu-
rannan tarkistusmittauspäiviin saakka vallitseva aika ). Lisäksi vertailulaskelmiin otettiin
mukaan ja käytettiin kovariaattina (muuttujana) kaatopäivästä Tsum_345°Cvrk
lämpösummaan saakka vallitsevana aikana ”kasvupaikan” säätiedot.
Tutkimuspäivänä lämpösummalaskurista merkittiin mittauspöytäkirjaan päivän alku-
lämpösummalukema ja siihen lisättiin valittu Tsum_345°Cvrk lämpösummavuoro-kautta,
yhteislämpösumman täyttymisestä muodostui seurannan tarkistusmittauspäivä. Näin
saatiin jokaiselle tutkimuspäivän erilliselle ympyräkoealan kantoon syntyneiden vesojen
samanpituinen kasvuaika Tsum_345°Cvrk lämpösumman vaikutusaika.
20

21. TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TULKINTAA
Inventoinnin tuloksena tutkimuksen alussa 30.5.2015 tutkittavan alueen koeruuduissa kasvoi
havu- lehtipuiden taimia ja vesoja ennen kaatoa yhteensä 581 kappaletta, runkoluku 8457
kpl/ha, (kuva, vasemmalla ) ja kaatopäivien loputtua 1.9.2015 jälkeen 232 kpl, runkoluku
3314 kpl/ha, (kuva, oikealla), 60,8 % vähemmän, haapa-, pihlaja- rauduskoivu lehtipuiden
ja mänty- ja kuusihavupuiden taimia ja vesoja. Inventoinnin laskelmiin ei huomioitu uusia
1.6.2015 jälkeen uudelleen syntyneitä vesoja.
21

22. 22

23. 23

24. 24

25. 25

26. TUTKIMUSTULOKSET
1.6-25.10.2015 kasvuaika
Ympyräkoalojen koekantoihin oli syntynyt yläkuussa 418 kpl ja alakuussa 282 kpl
rauduskoivujen vesoja, eli yhteensä 700 vesaa, yläkuun koekantoihin oli muodostunut
48,2 % enemmän vesoja kuin alakuun koekantoihin. Yhdelle ympyräkoalalle
rauduskoivujen vesoja oli muodostunut keskimäärin 7,1 kappaletta.
Vesattomia rauduskoivujen kantoja havaittiin elokuussa 12.8 ja 14.8 ja 19.8 kaadetuissa
koekannoissa 33 kpl:tta, eli 9,5 % kaikista koekannoista. (349 kpl rauduskoivujen
koekantoa)
1.6.2015-1.8.2016 kasvuaika
Ympyräkoalojen koekantoihin oli syntynyt yläkuussa 760 kpl ja alakuussa 671 kpl
rauduskoivujen vesoja, eli yhteensä 1431 vesaa, yläkuun koekantoihin oli
muodostunut 13,3 % % enemmän vesoja kuin alakuun koekantoihin. Yhdelle
ympyräkoalalle rauduskoivujen vesoja oli muodostunut keskimäärin 14,5 kappaletta.
Vesattomia rauduskoivujen kantoja havaittiin elokuussa 1.6 ja 6.6 ja 19.8 kaadetuissa
koekannoissa 12 kpl:tta, eli 3,3 % kaikista koekannoista. (349 kpl rauduskoivujen
koekantoa)
26

27. TUTKIMUSTULOKSET
Vesojen muodostuminen
Kuunkierron yläkuiden, tutkimusaikana 1.6-25.10.2015 saatu 48 % alakuita
suurempi rauduskoivujen vesojen määräero vastaa tutkimuskysymykseen. Vanhan
suomalaisen perinnetiedon ja uskomus oli, että yläkuu eli kasvava kuu oli
yleisvaikutukseltaan puita ja vesoja määrällisesti lisäävä, alakuulla ei uskottu kasvun
edistyvän ja uskottiin enemmän sen kuun-vaiheen kuivattavaan vaikutukseen. Tulos ei
ole yleistettävissä.
Tutkimustuloksena 2015 todettiin 9,5 % rauduskoivujen koekannoista olevan
vesattomia. Samaan tulokseen päätyivät (Moilanen ja Oikarinen 1980), jossa
hieskoivujen koekannoista 12 % oli vesattomia.
Alakuiden ja yläkuiden välinen rauduskoivujen vesojen valtapituusero oli vain 1,0
cm ja 1,6 cm eikä näin pieni pituuskasvuero anna perustetta tarkempaan
analysoitiin. Lisäksi valtapituuseroa voivat pienentää mittaus-, lukema- ja kirjaus-,
sekä laskenta- ym. virheet.
27

28. TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TULKINTAA
Tutkimusajankohdan keskimääräistä huomattavasti kuivempi (50 %) vuoden 2015
elokuu verrattuna * Ilmatieteen laitoksen vuosien (1981-2010) tilastoihin saattaa myös
osaksi selittää, miksi tässä elokuussa kaadettuihin rauduskoivujen koekantoihin
muodostui vähemmän vesoja kuin kesä- ja heinäkuussa. Tutkimusaikana kesä-
syyskuukausina sääolosuhteen vaihtelivat, mikä saattoi myös vaikuttaa omalta osaltaan
kuukausikohtaisesti rauduskoivujen vesomisaktiivisuuteen.
Kesä-heinäkuun tutkimusjakson aikana keski- ja maksimilämpötilalla sekä sademäärällä
oli yhteyttä vesojen keskiarvojen eroon yläkuun ja alakuun välillä, minimilämpötilalla ja
säteilysummalla oli vähemmän vaikutusta. Eniten vaikutusta rauduskoivujen vesojen
määriin oli auringon keskisäteilymäärällä (W/m²/vrk). Ilmanpaineella puolestaan ei ollut
merkittävää vaikutusta rauduskoivujen vesojen määrien syntyyn ja muodostumisiin.
Kesä-heinäkuussa, kesän valoisimpana aikana, auringon säteilyllä ja sen
säteilyenergialla ja valolla on erittäin suuri merkitys yhteyttämisessä ja rauduskoivujen
vesojen muodostumiseen ja kasvuun kantojen tyvisilmuista vesoiksi.
Elokuun lopulta ja lähtien auringon säteily vähenee ja kasvukauden
loppuvaiheessa sää-olosuhteet eivät enää ole yhtä suotuisia vesojen
muodostumiselle kuin kesä- ja heinä-kuussa. Lisäksi tutkimusvuonna 2015 elokuussa
esiintynyt lämmin ja kuiva jakso saattoi vähentää vesojen muodostumista ja kasvua.
Elokuun oli tutkimusjakson lämpimin kuu-kausi, jolloin keskilämpötila oli 2,5 astetta
korkeampi kuin heinäkuussa ja 3,5 astetta korkeampi kuin kesäkuussa. Syys- ja
lokakuun lopulla auringon keskimääräinen säteilymäärä ja kasvukauden päättyminen
olivat osuneet vesomiselle epäedullisiin olosuhteisiin.
Kasvukauden loppuvaihe 2015 ei riittänyt tarpeeksi vaikuttamaan rauduskoivujen kantoihin
määrällisesti muodostuneisiin tyvivesojen syntyyn, verrattuna 2015-2016 (kahden kasvukauden
tuloksiin). Tutkimuskoe olisi pitänyt tehdä 2015-2016 aikana, luotettavamman tuloksen saamiseksi.
28

29. TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TULKINTAA
Elo- lokakuussa havaittu merkittävä vesomisalttiuden heikkeneminen, saattoi johtua
epätavallisen kuivasta syksystä. Kannot eivät mahdollisesti ehtineet muodostaa silmu-
muodostelmia ja vesoja, koska koekantojen vesoittumisprosessi on hitaampaa elo-
lokakuussa.
Rauduskoivujen vesomiskokeen tekeminen ja seuranta yhden kasvukauden aikana
on liian lyhyt, sillä tutkimustulos koskee vain yhden vuoden kasvukautta.
Tutkimustulosten yleistävyyttä ja vertailuvuutta vaikeuttaa myös, että ei ollut tehty
rauduskoivujen vesomistutkimuksia Etelä-Suomen tuoreilla kankailla (MT).
Siksi suosittelen tehtäväksi uusia usean vuoden ja kasvukauden pituisia rauduskoivujen
kaadon jälkeisiä kantojen vesottomistutkimuksia. Myös suuri ero vesomisalttiudessa
kasvukauden aikana antaa myös aiheen jatkotutkimuksiin, koska vesomisalttiuden
merkittävää heikkenemistä ei pystytty selittämään tässä tutkimuksessa. Rauduskoivujen
vesomistulokseen liittyy joitakin vaikuttavia tekijöitä, joita ei vielä täysin tunneta.
29

30. 30
JATKOTUTKIMUS 2016-2017 JA HAVAINNOT
Havaintoni mukaan osa koekantojen vuosien (2015-2017) juurista on kuivunut /
”kuollut”, todennäköisesti osa juurista vieläkin imee maaperästä vettä ja
ravinteita. Myös vuonna 2015 puun rungon katkaisun jälkeen koekantoon jäävä
kosteus, noin 50 prosenttia edesauttaa kannon tyvissä muodostuvien ja niissä
olevien silmujen ”puhkeamista” sekä aktivoitumista tyvivesojen syntyyn ja
kasvuun vuosina 2015-2017. Rauduskoivun kannon tyven ohut kuori helpottaa
sen läpi syntyvien silmujen ”puhkeamista” ja muodostumista.
Vaikka osa rauduskoivun juurista kuivuu ja” kuolee” sen seurauksena myös osa
kannoista kuolee sitä kautta hitaasti, eikä kanto kuivu ja lahoa seuraavien
lähivuosien aikana kovinkaan nopeasti. Jatkotutkimuksen mukaan jo kolmannen
kasvukauden (vuoden) loppupuolella 1.8.2017 oli silmämääräisesti havaittuna
aikaisempiin 2015-2016 vuosiin verrattuna, kasvukausina muodostuneiden
rauduskoivun vesojen kappalemäärällistä vähenemistä. Syynä tapahtuneeseen
saattaa olla todennäköisesti osittainen koekantojen ja niiden juurien kuivuminen,
eikä rauduskoivun vesat tällöin saa enää ravintoa kannon kautta kasvuunsa
maaperästä, kts. syksyllä 2017 otetut kuvat.
OPITTU JÄLKIVIISAUS ONKIN AINA PARASTAANTIA
TUTKIMUSTYÖNTEON JÄLKEISTEN HAVAINTOJEN TAKIA !

31. 31