Rauno Huttusen ja Minna Marttion esitys Kasvatuksen historian ja filosofian päivillä 2015

1. Kasvatuksen historian ja filosofian päivät
11.-12.6.2015
Minna Marttio & Rauno Huttunen
Émile Durkheim (1858-1917)
ja moraalikasvatusoppi
Koulu yhteiskuntaan sosiaalistajana ja solidaarisuuden
lähteenä

2. Rationaalinen kasvatus, maallinen
moraali
 Kasvatuksellinen vallankumous, koulutuksen maallistuminen
 Durkheimin huoli: ihmiset erkaantuneet valtiosta ja toisistaan,
moraali ja yhteishenki uhattuna
Tappio Ranska-Saksa sodassa
Ranskan vallankumous
Individualismin kehittyminen
 Sivistyneistön aktiivinen rooli
Durkheim: Sosiologia-tieteen läpimurto
Sosiologiasta ja sen mukana moraalikasvatusopista
pakollinen oppiaine opettajavalmistuslaitoksiin
Moral Education (1961)

3. MARX vs DURKHEIM
Kuinka voimme ymmärtää
yhteiskunnallisia
konflikteja ja
vastakkaisuuksia?
Kuinka voimme ymmärtää, mikä
pitää yhteiskuntia koossa –
Mikä luo koheesion ja
yhteistyön?

4. Matalan ja korkean työnjaon yhteiskunnat
Shamaani oli parantaja, opettaja,
“välimies”, tärkeän tiedon säilyttäjä
sekä hengellinen opas.
Työnjako,
erikoistuminen,
individualisoituminen

5. MEKAANINEN SOLIDAARISUUS ORGAANINEN SOLIDAARISUUS
Perustuu samanlaisuuteen Perustuu erilaisuuteen
Jaokkeinen (klaani- tai aluepohjainen) Organisoitunut (talous, hallinto)
Vähän keskinäistä riippuvuutta Runsas keskinäinen riippuvuus
Yhteisön koko ja tiheys pieni Yhteisön koko ja tiheys suuri
Repressiiviset rangaistukset Restitutiiviset rangaistukset
Rikoslain vallitsevuus Siviili-, kauppa-, prosessi-, virkamies- ja
valtiosääntöoikeuden vallitsevuus
Absoluuttinen kollektiivinen auktoriteetti Enemmän tilaa yksilöiden aloitteille ja
harkinnalle
Uskonnollinen Maallistunut
Tuonpuoleinen tärkeä Ihmiskeskeinen
Kokonaisuuden etu ohittaa kaiken muun Habeas Corpus, työetiikka, sosiaalinen
oikeudenmukaisuus
Yhteisölliset suhteet konkreettisia ja
välittömiä
Yhteiskunnalliset suhteet yleisiä ja
abstrakteja

6. Kollektiivinen tajunta
 Uskomusten ja toimintatapojen kokonaisuus, joka on
yhteinen tavallisille yhteisön jäsenille
 On olemassa ennen ja jälkeen yksilöiden
 Yksilö kokee kollektiivisen tajunnan ulkoisena voimana,
joka määrää/ohjaa toimintaa
 Mekaanisen solidaarisuuden yhteiskunnissa
kollektiivinen tajunta (joka koostuu sosiaalisista faktoista
eli arvoista ja normeista) peittää yksilötajunnan lähes
kokonaan
 Orgaanisen solidaarisuuden yhteiskunnissa
yksilätajunnan itsenäisyys on suuri, mutta silti
yksilötajunta tarvitsevat kollektiivista tajuntaa

7. Moraalin mukailtava muutosta
 Kristinuskosta ei ollut enää solidaarisuuden lähteeksi
 Moraali riisuttava uskonnollisesta symboliikasta
-> löydettävä moraalin aito ydin, jonka jälkeen
voidaan tutkia kuinka kehittää moraalia nykyisissä
sosiaalisissa olosuhteissa
”Täytyy löytää järkiperäiset korvaajat niille uskonnollisille
tekijöille, jotka ovat jo pitkän aikaa toimineet
ilmaisuvälineenä kaikkein tärkeimmille moraalisille
ideoille” (Durkheim 1961, 9).
Huom! Moraaliopetus ei voi olla hengetöntä tai siltä häviää
pohja

8. Durkheimin ja liberalisti John Deweyn
ajatuksissa paljon samaa
 Modernisaatio-prosessin edistäminen
 Moraalista poistettava uskonnolliset tekijät
! Moraalin lähteenä kokemus ja yhteiskunta itse
 Kasvatuksella ja moraalilla sosiaaliset pyrkimykset
Tavoite vaativa, oli saatava paljon muutosta aikaan

9. Moraali omaksutaan koulussa, ei kotona
 Durkheim kohdisti moraalikasvatuksen valtion kouluihin
 Sosiaalistuminen on prosessi, ja koulu sopiva välipysäkki
kodin ja poliittisen yhteiskunnan välillä
 Koti osa moraalikasvatusta, mutta ei sopiva paikka
opettamaan yhteiskunnan tarpeille

10. Yhteiskunnan tarve tiedettä kohtaan on
kasvanut yhteiskunnan moninaistumisen
myötä
Tiede mahdollistaa vapauden ja autonomian
ajatus toimii mielenvapauttajana
ymmärrys -> vapaatahto
Moraalinen maailma voidaan valjastaa vain kehittämällä
tiede sen ympärille
---> Lisännyt koulukasvatuksen merkitystä
moraalikasvatuksen toteuttajana

11. Moraali on vahvasti sosiaalista
 Toiminta on moraalista silloin, kun se palvelee myös muita
ihmisiä
”…tie lapsen moraaliseen kehittämiseen ei ole se, että hänelle
toistetaan, kuinka paatoksellisesti tai vakaumuksellisesti
hyvänsä, tietty määrä kovin yleisiä, ikuisia ja kaikkialla päteviä
makseemeja, vaan se, että hänet saadaan ymmärtämään
maataan ja aikaansa, hänet saadaan tuntemaan
velvollisuutensa, hänet perehdytetään elämään ja hänet
valmistetaan ottamaan osansa niistä kollektiivisista tehtävistä,
jotka häntä odottavat.” (Durkheim 1961, 123.)

12. Moraali on vahvasti sosiaalista
(jatkuu)
Ihminen ei enää reflektoi itseään jumalaan vaan
toisiin ihmisiin
–> yhteistajunnan voimistuminen
Individualismin vahvistuminen myös mahdollisuus
-> Moraali voidaan juontaa täysin empiirisistä
realiteeteista

13. Sosiaalistaminen ja ryhmiin kiinnittyminen
” … me olemme moraalisia olentoja vain siinä laajuudessa, että
olemme sosiaalisia olentoja”(Durkheim 1961, 64).
 Koulujen moraalikasvatuksen rooli korostui
 Durkheim löysi solidaarisuuden lähteen edelleen myös työnjaosta ja
ammattijärjestöistä, mutta ihmiset eivät tunteneet tarpeeksi tarvetta
kiinnittyä toiseen
-> koulu pystyi katkaisemaan kierteen, jossa ihminen erkani toisesta

14. Yhteiskunta on muutakin kuin yksilöistä
koostuva joukko
 Yhteiskunnalla oma tapansa ajatella ja tuntea
 Vain yhteiskunta voi tarjota moraaliselle toiminnalle kohteen
-> vaatii yksilöiden kiinnittymistä ts. kiinnittymisestä toiseen
ihmiseen
->täytyy tulla yhdeksi hänen kanssaan
”Yhdellä sanalla, täytyy olla olemassa sosiaalinen olento sen
täydessä merkityksessä. Vain tässä tilassa yhteiskunta voi
toteuttaa sitä moraalista tarkoitusta, johon yksilö ei kykene.”
(Durkheim 1961, 60.)

15. Miksi ihminen linkittyisi ulkopuoliseen?
 Yhteiskunnalla on suurempi arvo
 Yhteiskunta on paremmin organisoitu
 Yhteiskunnassa on enemmän elinvoimaa
 Yhteiskunta on arvokas sen tarjoamien palvelujen vuoksi
 Yhteiskunta ylläpitää sivistystä, jota ilman ihminen vajoaisi eläimen
tasolle
! Ihminen on suurilta osin yhteiskunnan tuotosta ja voi ymmärtää
oman luontonsa vain yhteiskuntaan kuulumisen kautta. Yhteiskunta
siis antaa ihmiselle sen, mitä hän tarvitsee.

16. Yksilö ja yhteiskunta ovat sulautuneina
toisiinsa
 Monenlaisia yhteiskuntia
- perhe (3.)
- kansakunta (2.)
- ihmiskunta (1.)
erilaiset hierarkiat, erilainen merkitys moraalin kannalta
! Moraalikasvatus ja sosiaalistaminen alkaa perheestä, mutta
vain koulussa lapsi voidaan opettaa kiinnittymään maahansa

17. Yksilö ja yhteiskunta ovat sulautuneita
toisiinsa (jatkuu)
 moraali vaihtelee yhteiskunnittain
 sosiaaliset rakenteet määrittävät ihmisen moraalia (moraali
sosiaalisen toiminnan tuotosta)
 Ihminen on valmis, kun hän kuuluu useisiin yhteiskuntiin ja moraali
toteutuu, kun ihmisen sitoutuminen noihin ryhmiin on vahvaa
yhteenkuuluvuus synnyttää sympatiaa ja moraalista toimintaa
toiminta on moraalista, kun ihminen on valmis uhrautumaan
yhteisen hyväksi
 Yhteiskunta voi toimia vain, kun sen jäsenet ovat tarpeeksi
samanlaisia
yhteistajunta, yhteisöllinen tietoisuus

18. Moraalin tupla-aspekti
 Velvollisuus
Auktoriteetin ääni on peräisin yhteiskunnasta:
”Kun omatuntomme puhuu, on se yhteiskunta, joka puhuu meissä”
(Durkheim 1961, 90).
 Hyvyys
Moraali on myös tunnekokemus:
Moraali on pakote, mutta myös jotain mitä ihminen haluaa
 Moraali määräytyy yhteisössä itsessään. Yhteisöllinen kuri on
menettänyt auktoriteettinsa. Täytyy turvautua moraalin toiseen
aspektiin.
”Ennen kaikkea täytyy synnyttää yhteishenki ja se täytyy
valmistaa lapsessa” (Durkheim 1961, 103).

19. Kuri ja säännöt moraalisessa
toiminnassa
Kurin tarkoitus on karsia moitittavaa käytöstä pois,
mutta ”Kuri on jo itsessään koulutuksen varsinainen
tekijä, sui generis” (Durkheim 1961, 43).
Osa moraalin olennaisesta luonteesta voidaan
saavuttaa vain kurin kautta

20. Ihminen tarvitsee rajoja
 Kuri on hyödyllistä, koska ihmisluonto vaatii tätä
Ihminen on rajoitettu olento ja osa suurempaa kokonaisuutta:
”Fyysisesti hän on osa universumia, moraalisesti hän on osa
yhteiskuntaa (Durkheim 1961, 51).
 Moraali on yhtä kuin sääntöjen kokonaisuus
Eri elämänalueilla vaikuttavat erilaiset säännöt
Vallitseva kulttuuri ja sosiaalinen elämä määrittävät mitkä
säännöistä dominoivat
Epäsäännöllinen käytös on moraalisesti vajaata

21. Moraaliset voimat estävät ihmistä
toimimasta väärin
 Karsivat ja korjaavat väärää käytöstä
 Opettavat kunnioittamaan velvollisuuksia ja muita ihmisiä
 Suojelevat välinpitämättömyydeltä
 Kohtaavat yksilön halut ja tarpeet ja vaikuttavat ihmisen
sieluun, silloin kun haluista on tulossa kohtuuttoman suuria
Kasvatuksen tärkeimpiä tavoitteita:
Opettaa kuinka rajoittaa omia haluja ja asettaa omalle
käytökselleen tavoitteita

22. Lapsen moraalia voidaan kehittää
 Vastaukset lapsipsykologiasta
 Lapsessa kaikki tarvittava valmiina:
lapsi kiinnittyy tapoihin ja muutos voi järkyttää häntä
-> mieli on avoin säännönmukaisuudelle
 Lapsi on kuin primitiivinen ihminen
Tarve säännöllisyyteen syntynyt sivilisaation myötä
 Moraaliopetuksessa tärkeää ajoitus:
”Ihmiseltä on kestänyt vuosisatoja tämän etäisyyden
matkaamisessa. Kasvatuksen täytyy mahdollistaa tämä lapselle
muutamassa vuodessa. (Durkheim 1961, 134.)

23. Luokka - pienoismalli yhteiskunnasta
”Vakava elämä on nyt alkanut” (Durkeim 1961, 149).
 Muistuttaa enemmän aikuisten yhteiskuntaa kuin
perheympäristöä
 Säännöt ei ole luotu vain luokkarauhan ylläpitämiseksi
Kuri on yhtä kuin luokan moraali
Säännöillä kollektiiviset seuraukset
 Kotona säännöt perustuvat tunteisiin, koulussa järkeen
 Opettajan auktoriteettinen rooli korostuu: Löytyykö luokasta
moraalia?

24. Myös kurinpidon on oltava moraalista
toimintaa
! Fyysinen rangaistus kiellettyä
Kehittynyt sivilisaation myötä, koululaitoksen sisällä
Koululaitoksen kuntoutus
Poikkeuksena pieni lapsi, kotikasvatus
Rangaistuksissa noudatettava skaalaa lievemmästä
vahvempaan
! Moraalinen toiminta synnyttää moraalista toimintaa
Kaikkea ei kuulu arvioida

25. Palkkiot rangaistusten rinnalla
 Myös palkkiot ohjaavat käytöstä
 Pienemmässä roolissa
lapselle annettava realistinen kuva elämästä,
kasvatuksen noudatettava ”oikean elämän” pelisääntöjä
 Velvollisuuksia tulee noudattaa niitä kyseenalaistamatta

26. Altruismi ja sosiaalisiin ryhmiin
kiinnittyminen
Altruistinen ja egoistinen käytös
 Altruistinen käytös – kulttuuri ja kasvatus,
egoistinen - vietit
 Tietoisuuden rinnakkaiset aspektit, kehittyvät rinnakkain
 Käytösten välillä ei suurta kuilua, eikä kumpaakaan voi
ilmetä ilman toista:
”Meissä on enemmän kuin me itse ja tästä syystä
egoismissakin on altruismia” (Dukrheim 1961, 224.)
 Molemmat erilaisia ja vähemmän kehittyneitä lapsella

27. Lapsi ei ole itsekäs tai ilkeä
 Todisteet:
 Lapsessa on tietoisuus valmiina ja se toimii molempiin
suuntiin
 Lapsi kiinnittyy ihmisiin ja asioihin
 Lapsi on altis ulkopuolisille vaikutteille ja sisäistää
helposti muiden tuntemukset omikseen
 Lapsi jakaa tunteita ja kokee sympatiaa – ei voi olla
passiivista toimintaa
 Piirteet, jotka voidaan tulkita ilkeydeksi johtuvat lapsen
altruistisuuden alkeellisesta muodosta
”… hän ei ymmärrä mitä hän tekee” (Durkheim 1961, 226.)

28. Kasvatuksen tarkoitus vahvistaa ihmisen
epäitsekästä puolta
 Tapahtuu vähitellen, sosiaalistaminen on prosessi
Tietoisuuden laajentaminen
Tiedotetaan sosiaalisista ryhmistä, joihin lapsi kuuluu/tulee
kuulumaan
Aikuisen ohjaus välttämätöntä
Aito, lämmin kommunikointi:
! Tunteisiin vaikuttaminen se metodi, jolla ihminen saadaan
sitoutumaan yhteisöön
 Kasvatus ei kohdistunut vain lapsiin vaan erityisesti koko
kansakuntaan:
Ihmisten asenteisiin tuli saada muutos ja kiinnittymään toisiinsa
-> Toimiva yhteiskunta, vapaa ja hyvinvoiva yksilö

29. Kiitos mielenkiinnosta
Lisää aiheesta:
Minna Marttion Pro gradu –tutkielma
https://independent.academia.edu/MinnaMarttio
Rauno Huttunen Durkheimista
http://users.utu.fi/rakahu/jkl/durkheim.html