2. Antiikkia vai vanhoja tavaroita
Antiikin määritelmä muuttuu ajan kuluessa. Nykyään koetaan,
että yli sata vuotta vanha esine on jo antiikkia.
Antiikkiesineen pitäisi olla myös kulttuurihistoriallisesti
arvokas ja harvinainen.
Esimerkiksi monien keräämät vanhat Arabian astiat eivät aina
ole antiikkia, ne ovat vanhoja esineitä. Myöskään niin
suositut Askon 40-luvun kirjahyllyt ja tuolit eivät ole
antiikkia
5. Kiiltokuvien lumoava henki
Englannissa yleistyivät 1800-luvun alussa muistoalbumit, jotka olivat koko perheen yhteisiä
leikekirjoja. Niiden kaunistukseksi ilmestyivät 1860-luvulla kiiltokuvat. Korea kiiltokuva-albumi
oli salongin pöydän koristuksena postikorttikansion tavoin.
Vähitellen kiiltokuvat siirtyivät osaksi lasten maailmaa. Vielä 1950-luvun puolivälissä melkein
jokaisella koulutytöllä oli oma muistokirjansa jota täytettiin kiiltokuvilla ja ystävien
muistovärssyillä.
8. Vintage – muotia nuoruudesta
Vintage-sanaa (hyvä vuosikerta) käytettiin alun perin ainoastaan viinien
yhteydessä (vuosikertaviini). Tällä hetkellä sana yleiskäytössä tarkoittaa
lähinnä menneiden vuosikymmenten vaatteita ja esineitä. Sana on
lainattu englannin kielestä, johon se on tullut vanhasta ranskan
kielestä, vendange.
Sanalla retro tarkoitetaan yleensä 1950-80 lukujen tyyliä. Sanaa on eniten
käytetty muodin yhteydessä. Siihen liittyy useimmilla ihmisillä
tietynlainen nostalgia eli menneen aikakauden ihannointia, ikävöintiä,
kaihoa ja haikeuttakin.
10. Kirja – paras ystävä?
Suomalaiset ovat lukijakansaa. Aikoinaan jokaisessa kodissa oli kirjoja ja
kirjahylly.
Kirja on suosituin lahjaesine jouluna ja isänpäivänä. Se näkyy myös
selvittäessäni perikuntia. Tutustun myös ihmisten kirja"makuun". Tosin
useimmat ovat hankkineet kirjoja sattumanvaraisesti - siltä ainakin
joskus tuntuu.
Bibliofiili on kiinnostunut mm. kirjan iästä, harvinaisuudesta, ulkoasusta ja
entisistä omistajista.
Kirjoissa olevat ex librikset ovat keräilykohteita