2. +
Kesällä 2012 totesimme:
Lippukuntia johdetaan huonosti.
Lippukunnanjohtajilla on liikaa työtä.
Partio-ohjelma ei toteudu etenkään vanhemmissa ikäkausissa.
Piirin kurssien kävijämäärät laskevat.
Alueohjaajilta vaaditaan kaiken ohjaamista.
4. +
Päätettiin perustaa aluetiimit.
Alueohjaajan rinnalle alueellinen koulutus- ja ohjelmaohjaaja.
Lippukuntaan kolmikko yhden korvaamattoman tilalle.
Lanseeraus piirileiri Sarasteella: jokaisessa savussa on paitsi
savunjohtaja, myös ohjelmavastaava.
En tiedä kuka
tämän keksi,
mutta se tyyppi oli
nero!
5. +
Aluetiimin rakenne
• Ohva
1-10
• Kova
1-10
• Lpkj
6-10
• Lpkj
1-5
Alueohjaaja +
nokkapentu
Alueohjaaja
AOO
(alueellinen
ohjelmaohjaaja)
AKO
6. +
Miten tehtiin?
Lanseeraus luottiksille syyskuussa 2012.
Epäilyksiä, syytöksiä, mutinaa.
Ohjaajarekry käynnistyi heti. Hitaasti.
Lanseeraus lippukuntiin aluetapaamisissa 2013.
Piha kävi itse esittelemässä.
Pientä mutinaa, lähinnä hyväksyntää.
7. +
Lippukunnat ostivat tosi pian!
Käytännössä piiri vain ohjeisti jakamaan lippukunnanjohtajan
hommat reilusti.
Monessa lippukunnassa muutos ei tuntunut kovinkaan suurelta.
Strategiakyselyssä (marras-joulukuu 2013) pestit vaikuttavat jo
vakiintuneen.
Ohjaajarekry eteni ja etenee hitaasti.
8. +
Mistä ohjaajia?
Tueksi perustettiin yksi uusi toiminnanala, partiokasvatus.
Koulutukseen perustettiin AKO-toimikunta.
Alueohjaajat jatkoivat alueen alla, mutta organisaatiota
uudistettiin.
Noin puolet AKO- ja AOO-pesteistä on nyt täytetty.
AOO-pesti koetaan ilmeisesti yhä aika suureksi. Kuitenkin pestissä
olijat ovat innostuneita.
9. +
Alun haasteet
”Ai mitä lippukunnanjohtajalle sitten jää?”
Aluetiimissä toimii kolmenlaisia ohjaajia, joille tulee
informaatiota kolmelta toiminnanalalta.
Siiloutuminen vaivasi alusta lähtien, vaikka tehtiin periaatteessa
ihan samaa asiaa.
Kasvatuksen organisaatio oli jo syntyessään melko identtinen
alueen kanssa.
Alkuvuodesta 2014 ryhdyimme perustamaan lippukuntatuen
toiminnanalaa.
11. +
Organisaation rakentaminen partiossa
on perkeleestä.
Aikuinen on partiossa, koska sillä on
hauskaa
kavereita.
Kun luodaan uusi organisaatio, johon työnnetään 30 uutta
luottista, nykyisiä rakenteita on pakko tuunata.
On ollut haastavaa löytää jokaiselle aikuiselle uusi ryhmä, jossa on
taatusti mukavaa ja hauskoja tyyppejä.
”Ai hajotatsä tän meidän porukan?!”
Uusien nimien ja käsitteiden vääntäminen on ollut ylivoimaisen
kamalaa.
12. +
Mitä voitettiin?
On yhteinen ajatus siitä, että lippukuntia täytyy alkaa johtaa
paremmin.
Partiokasvatus saa ansaitsemaansa huomiota.
Koulutusmäärät ovat nousussa.
Alueohjaajat eivät ole yksin pestissään ja pestin sisältö on
kaventunut (ja syventynyt).
Ohjaajapestiin on panostettu. Aluetiimi ja lippukunnan
avaintyypit ovat PäPan toiminnan painopisteinä 2015–2016.
13. +
Mitä tekisin nyt toisin
Lippukunnille myytiin tukipalvelua, jota ei käytännössä ollut.
Ehkä ohjaajia olisi pitänyt rekrytoida enemmän ennen kuin tehtiin lupauksia
lippukunnille.
Toisaalta: Mitä rekrytoidut ohjaajat olisivat tehneet puoli vuotta - vuoden?
Odotelleet asiakkaita?
Muutosviestintään turvallisempi ote
Kahden nyrjähdyspisteen lausuminen ääneen.
Toisaalta: Hyssytellen ei tule muutosta.
Yksi iso muutos kerrallaan
Vaikeuttaa rekrytointia, kun samalla rekrytoidaan sataan muuhun pestiin.
Toisaalta: ”Tehdään tää sit ku maailma on valmis”?
Pestien brändäykseen olisi ilman muuta kannattanut panostaa nykyistä
enemmän.
14. +
Mitä opittiin?
Uudet asiat saavat eniten huomiota, kun niille perustetaan oma
toiminnanala.
Toiminnanaloihin ei kannata suhtautua ikuisina: partiokasvatus eli
puolitoista vuotta. Nyt se on osa lippukuntatukea.
Vaikka muutos sattuu, tekemällä tapahtuu. Hyvin suunniteltu ei ole
puoliksi tehty, vaan kokonaan vielä tekemättä.
Ehkä jatkossa kannattaa silti kokeilla ensin pienesti ja sitten
laajentaa.
Muutos kannatti! Epäonnistuminen on ihan ok, kunhan ei itse
hirttäydy alkuperäisiin suunnitelmiinsa.
Vain muutos on pysyvää.
