2. ensimmäinen
kieli
kielen erilaistuminen
◦ etäisyys ja vuorovaikutus
◦ asutushistoria
länsi- ja itämurteet sen verran
yhteyksiä, etteivät eri kieliä
ei tarkkoja alueita välimurteet
4. ääntämys
taivutus
sanojen
Huom!
merkitys
Murteet isolla, kielet
pienellä (esim. Etelä-Pohjanmaan
murre, ruotsin kieli)
6.
länsimurteet
◦
◦
◦
◦
◦
◦
mä, mää
sä, sää, nää
kävelee, tulee
maa, pää
mettä
autos, autosa
Itämurteet
◦
◦
◦
◦
◦
◦
minä, mie, miä
sinä, sie, siä
kävelöö, tulloo
mua, piä
mehtä, metsä
autossa
9.
paran, lehren (d:n vastineet)
mettä : metän
nuari, miäs
koer(a) ’koira’, naora(a) ’nauraa’
vikka 'vikaa', leippä 'leipää', linttu 'lintua', kivissi
'kivisiä'
palk 'palkka; palkki’, kukros 'kukkarossa’
mont kertta 'monta kertaa'
käänetti 'käännettiin'
kualu 'kuollut'
ymmärys 'ymmärrys’
Imperfektin tunnus -s(i)
mnää istusi 'minä istuin'
hän sanòs hän sanoi'
10.
paran, lehren
mettä : mettän
nuari 'nuori', tyä 'työ', miäs 'mies’
korkee (yleisedustus)
nk useimmiten astevaihteluton
henki : henken
vahinko : vahinkon
pikapuhemuodot
ei tu, sa 'ei tule, sano’
ottaan, kulkeen 'ottamaan, kulkemaan’
pronominien taivutusmuodot
toi : tota : tolle 'tuo, tuota' jne.
noi : noita : noille 'nuo' jne.
me : meitin, meittiä
pas nyt tehren 'teepäs'
11.
paran, lehren
mettä : mettän
nuari 'nuori', tyä 'työ', miäs 'mies'
kihilat, tylysä, palijo ym.
maas, pihas, mih(i)nä 'missä', kärehnäni
'kädessäni'
rikkahia, etehen, otethan, nälkähinen
korkia, pimiä
kaloolla 'kaloilla', keltaanen 'keltainen', tappoo
'tappoi'
Erilaiset persoonapäätteet preesensissä ja
imperfektissä
tuomma – toima
tuletta – tulija
12.
paan ~ pajan 'padan', lehen, syvän 'sydän', meijät
'meidät'
paran, lehren (Keski-Pohjanmaan eteläosassa)
poika, laulaa, täysi ym.
ölijy, jalaka, lehemä ym.
sannoo, makkaa ym. (valtaosassa aluetta)
maasa, kyläsä
tupahan, tuphan (Keski-Pohjanmaan eteläosassa)
talonna 'talomme, talonne'
ookkona Oulusta 'oletko sinä Oulusta'
tuukko nää 'tuletko sinä'
13.
mettä : mettän
sannoo, makkaa
Monikon persoonapronominit ja pronomini
ne
met, tet, het 'me, te, he', net 'ne'
Monikon 3. persoonan pääte imperfektissä ja
konditionaalissa pelkkä -t
het annoit 'he antoivat'
omistusliitetyyppi
veljesti, ittesti 'veljesi, itsesi'
14.
paan 'padan', lehen, syvän, hijas, saaha 'saada’
mehtä : metän (valtaosassa aluetta)
moa – mua ’maa’ , peä – piä ’pää’
poeka, laolu, käö ym.
Välivokaali
jalaka, silimä – silemä ym.
sannoo ym. (yleisgeminaatio)
maksettaan ym. (erikoisgeminaatio)
liudennus
kot', ves', män', pal'jas, kuor'
mennä-verbin asu männä : mänen
Monikon persoonapronominit
myö, työ, hyö 'me, te, he'
loi-monikko
taloloita 'taloja', tyttölöille 'tytöille'
(puuttuu laajoilta alueilta)
Aktiivin 2. partisiipin essiivimuodot
on antanna 'on antanut', et suanna 'et saanut'
15.
Yleiskielen d:n vastineet
paan, poan 'padan', lehen, syvän, ve(j)än
sannoo, makkaa
paimennii 'paimenia’
liudennus
kot', ves', män', pal'jas, kuor', tuoh'
mennä-verbin asu
männä : mänen
persoonapronominit
mie, sie; minnuu, miul; sinnuu, siul
myö, työ, hyö 'me, te, he'
ns. loi-monikko
taloloita 'taloja', tyttölöille 'tytöille'
(puuttuu läntisimmistä osista)
koski : kosen, isen 'isken', usotella 'uskotella'
pessä, juossa 'pestä, juosta'
mon. 3. persoonan päätteet preesensissä
tulloot, jättäät 'tulevat, jättävät'
mon. 3. persoonan päätteet imperfektissä
tulliit, jättiit 'tulivat, jättivät'
16.
loppuvokaalin (varsinkin a:n, ä:n ja i:n) kato
kirkos 'kirkossa', yhten päivän 'yhtenä
päivänä', puol' viis 'puoli viisi'
vokaalin kato aktiivin 2. partisiipin
tunnuksesta
antant 'antanut', ei kuult 'ei kuullut’
omistusliite
issäi(n) 'isäni', issäis 'isäsi'
siint, kotont 'siitä, kotoa'
