Eduskunnan evakkomatka
•Download as DOCX, PDF•
0 likes•577 views
Esitelmä "Eduskunnan evakkomatka Kauhajoelle 1.12.1939 - 12.2.1940" Vantaan Rotaryklubissa, esitelmöitsijä Esko Kaarna. Esitelmä ei sisällä kuvia. Kuvat ovat teoksissa "Suomen kansanedustuslaitoksen historia VIII" ja "Eduskunta Kauhajoella".
Recommended
Recommended
More Related Content
Viewers also liked
Viewers also liked (18)
More from Vantaan Rotaryklubi ry - Vanda Rotaryklubb rf
More from Vantaan Rotaryklubi ry - Vanda Rotaryklubb rf (20)
Eduskunnan evakkomatka
- 1. Esko Kaarna Vantaan Rotaryklubi Viikkokokousesitelmä Foibe 24.1.2013 Eduskunnan evakkomatka Kauhajoelle 1.12.1939 – 12.2.1940 Loka-marraskuussa 1939 sodan uhka oli yleisesti tiedostettu. Lokakuun 5. päivänä ulkoasiainkomissaari Molotov oli Ilmoittanut, että Neuvostoliiton hallitus haluaa ryhtyä Suomen hallituksen kanssa ajatustenvaihtoon ”eräistä konkreettisista poliittisluotoisista kysymyksistä”. Kaksi kuukautta kestänyt jännitystila oli kehittynyt katkeamispisteeseen asti.Suuret joukot pääkaupunkiseudun asukkaita oli siirtynyt turvallisemmiksi koetuille alueille ja toimenpiteet joidenkin valtion virastojen evakuoimiseksi olivat jo käynnistyneet. Eduskunnalla ei kuitenkaan ollut selviä suunnitelmia olemassaolonsa turvaamisestaja työskentelynsä järjestämisestä todellisessa kriisitilanteessa pääkaupungissa. Sitä vastoin oli olemassa valtiopäiväjärjestyksen 18 §:ään perustuva yleinen suunnitelma eduskunnan siirtymisestä muualle. Tuo lainkohta kuului seuraavasti: Kuva 0 Eduskunta pitää istuntonsa valtakunnan pääkaupungissa, paitsi milloin se vihollisen maahanhyökkäyksen tahi muiden tärkeiden esteiden tähden on mahdotonta tai eduskunnan turvallisuudelle vaarallista, jossa tapauksessa tasavallan presidentti määrää toisen kokoontumispaikan. Marraskuun 30. päivänä ensimmäiset pommit putoilivat Helsinkiin.Saman päivän iltapäivään oli määrätty eduskunnan täysistunto. Eduskuntasalin kupolikatto ei kuitenkaan ollut pomminkestävä eikä sitä voitu pimentää, joten sen kupoli olisi ollut hyvä kohde vihollisen pommikoneille. Puhemiehistö päätti siirtää istunnon eduskunnan ruokasaliin, jonka päällä oli viisi vahvaa kerrosta. Saliin oli juuri saatu järjestetyksi riittävä määrä tuoleja, kun asiaan puuttui sisäministeri Urho Kekkonen. Hän totesi, että hän ei voi taata eduskunnan turvallisuutta ruokasalissakaan. Täysistunto tuli pitää eduskuntatalon ulkopuolella. Edustajat kokoontuivat eduskuntatalon aulaan ja portaille odottamaan busseja. Kaupunginjohtaja Erik v. Frenckellin hankkimat valaisemattomat bussit saapuivat, täyttyivät toinen toisensa jälkeen ja lähtivät liikkeelle. Ilta oli sysimusta ja kaupunki pimennetty, vain pommitusten aiheuttamat jälkipalot, erityisesti Teknillisen korkeakoulun talosta taivaalle hulmuavat liekit loivat ympäristöönsä lohdutonta valoaan. Kukaan ei juuri tiennyt, minne oltiin menossa. Vasta perille päästyä selvisi, että oltiin Vallilan työväentalolla. Kuva 1 Suljettu täysistunto Vallilan työväentalolla. Istunto alkoi klo 20.00. Pääministeri Cajander esitti valtioneuvoston tiedonannon, johon liittyivät ulkoministeri Erkon ja puolustusministeri Niukkasen selonteot. Pääministeri ilmoitti Neuvostoliiton sanoneen irti hyökkäämättömyyssopimuksen, katkaisseen diplomaattiset suhteet ja panneen alulle aseelliset toimet Suomea vastaan. Hän toivoi eduskunnan asettuvan hallituksen toimien taakse, vaikkei hallitus ollutkaan tehnyt aikaisemmin virallista selontekoa viime viikkojen tapahtumista. Ulkoministeri Erkko selvitti Neuvostoliiton kanssa käytyjen neuvottelujen vaiheita japuolustusministeri Niukkasen selonteko sisälsi katsauksen päivän sotatapahtumiin. Aseellisia yhteenottoja oli tapahtunut koko rajalinjan pituudelta aina Jäämereltä Suomenlahteen asti
- 2. 2 Neljännestunnin tauon jälkeen eduskunta piti toisen täysistunnon, jossa puheenvuorojen käyttäjinä esiintyivät vain ryhmien puheenjohtajat. He ilmoittivat ryhmiensä hyväksyneen hallituksen toimenpiteet. Keskustelu julistettiin päättyneeksi ja eduskunta siirtyi yksinkertaiseen päiväjärjestykseen. Saamastaan luottamuslauseesta huolimatta Cajanderin hallitus erosi samana iltana ja Rytin ministeristö muodostettiin. Ennen istunnon päättymistä puhemies Hakkila ilmoitti, että ”eduskunnan seuraavan täysistunnon ajasta ja kokoontumispaikasta annetaan puhemiehen toimesta erikseen tieto”. Kuva 2 Istunnon jälkeen keskusteltiin pöytäkirjan ulkopuolella, miten eduskunnan työtä voidaan jatkaa. Jatkamista pidettiin välttämättömänä, sillä seuraavan vuoden budjettikin oli vielä keskeneräinen ja uusia tärkeitä ratkaisuja oli tulossa tiheään.Pöytäneuvotteluissa edustajat Reinikainen ja Kares suosittelivat siirtymistä pääkaupungin ulkopuolelle, mutta ei kauas. Edustaja Antti J. Rantamaa ehdotti puolestaan, että eduskunta ennen päivänkoittoa siirtyy kauas Pohjanmaalle. Siellä eräs sovelias paikka oli Kauhajoki. Asiasta keskusteltiin. Kaikki eivät kuitenkaan olleet yhtä mieltä Rantamaan kanssa. Puhemies keskeytti keskustelun ja ilmoitti, että puhemiehistön päätös kerrotaan puolen tunnin tauon jälkeen. Puhemiesneuvostossa Hakkila ehdotti eduskunnan siirtämistä maaseudulle. Edwin Linkomies asettui kannattamaan puhemiestä. Toivo Horelli taas vastusti ajatusta siirtyä Helsingin ulkopuolelle. Harkitessaan lähemmin eduskunnan tulevaa toimipaikkaa puhemiesneuvosto päätyi näkemykseen, että vain Etelä-Pohjanmaa saattoi tulla kysymykseen. Sielläkin oli vain harvoja kirkonkyliä, jotka saattoivat majoittaa kyseeseen tulevan ihmismäärän. Puhemiehen paikalle kutsuma kurikkalainen edustaja Juho Koivisto luetteli muutamia tärkeimpiä paikkakuntia ja arvioin niiden soveltuvuutta. Lapua ei tullut kysymykseen patruunatehtaansa, Kauhava lentokenttänsä, Seinäjoki rautatieasemansa, Ilmajoki asevarikkonsa ja Kurikka tehtaanpiippujensa takia. Kauhajoki katsottiin Etelä-Pohjanmaan lakeudella turvallisimmaksi paikaksi. Noin kello 22.00 eduskunta kokoontui jatkamaan istuntoa työväentalon salissa. Tällöin puhemies ilmoitti: ”Puhemiesneuvosto on, neuvoteltuaan hallituksen kanssa, päättänyt, että eduskunta lähtee Helsingistä tämä yönä asemalta kello 3.00 tarkemmin ilmoitettavaan paikkaan”. Kohti Etelä-Pohjanmaata Eduskunnan lähdössä oli jonkin verran paniikkitunnelmaa. Kansanedustajille tuli kiire valmistautua muutaman tunnin kuluttua tapahtuvaan junan lähtöön.Heidät kuljetettiin vielä kerran valaisemattomilla linja-autoilla eduskuntatalolle noutamaan tavaroitaan. Taskulamppujen avulla he keräilivät eduskuntatalosta tarvittavaa aineistoa ja muita tarvikkeita. Ja asunnollakin piti vielä käydä.Papereita sullottiin muuttolaatikoihin ja vaatteita pakattiin. Matkalle ei kuitenkaan voitu eikä edes ehditty ottaa mitään suurempaa määrää vaatteita, sillä ohje oli ottaa mukaan vain matkalaukkuun mahtuvat välttämättömät varusteet. Kun takseja ei ollut saatavissa, joutui jokainen raahaamaan laukkunsa itse asemalle. Iltamyöhällä tehty päätös siirtyä Helsingistä Kauhajoelle aiheutti vahtimestareille ja muulle henkilökunnalle runsaasti kiireellistä työtä. Tärkeimmät asiakirjat, äänestysliput ja muut työskentelyn kannalta välttämättömät tarvikkeet samoin kuin budjettikäsittelyyn liittyvät hallituksen esitykset ja valiokuntien mietinnöt yms. tuli pakata ennalta valmistettuihin laatikkoihin. Laatikkojen varaaminen oli ainoa ennakkotoimenpide, joka oli suoritettu muuton varalta. Tarvikkeet, joita ei ehditty saada evakkojunaan, lähetettiin jälkeenpäin aamujunalla.
- 3. Pimennetty juna vieri ulos Helsingistä kello 3.00 - mutta mikä oli sen päämäärä? Ilmoittaessaanjunan lähdöstä puhemies ei ollut maininnut, minne eduskunta siirtyisi. Niinpä suurella osalla kansanedustajia ei ollut asiasta tarkkaa tietoa. Evakkojuna oli pelkästään eduskuntaa varten ja siinä oli vain makuuvaunuja. Kun asemat olivat pimennetyt, eivät edustajat voineet ennen aamua seurata, missä milloinkin oltiin menossa. Juna saapui Seinäjoelle puolen päivän jälkeen ja jatkoi Kristiinankaupungin rataa pitkin Kauhajoen suuntaan, Vasta tässä vaiheessa matkustajat tulivat tietoisiksi, minne oltiin menossa. Juna saapui Kauhajoen asemalle kello 14.30. Matka oli kestänyt lähes 12 tuntia. Sodan syttyessä eivät kaikki edustajat suinkaan olleet Helsingissä eivätkä siis myöskään mukana evakkojunassa. Samoin osa eduskunnan virkailijoista oli ilmeisesti lähinnä perhesyistä jäänyt Helsinkiin. Siten Kauhajoen asemalla purkautui junasta arviolta vain runsaat puolet eduskunnan vahvuudesta. Useimmat poissa olleista kansanedustajista saapuivat monien vaiheitten jälkeen paikalle seuraavina päivinä. Saapuminen Kauhajoelle Joulukuun 1. päivän aamuna runsaan 16000 asukkaan Kauhajoella ei ollut aavistustakaan siitä, että eduskunta oli tulossa sinne. Puolen päivän jälkeen soi puhelin entisen kansanedusta Antti Kauran talossa, jota emännöi maisteri Eeva Kaura. Puhelimen vastannut harjoittelijaneitonen ilmoitti emännälle, että joku kansanedustaja pyytää emäntää puhelimeen. ”Täällä on kansanedustaja se ja se” esittäytyi soittaja maisteri Kauralle ja jatkoi: ”Suomen kansaneduskunta on Seinäjoella ja tulee Kauhajoelle vajaan tunnin kuluttua”. Maisteri Kaura vastasi, ettei hän mitä tahansa huhuja usko ja rupea levittämään niitä. Mutta sitten tuli puhelimeen eduskunnan silloinen notaari Aku Kostia ja kertoi saman asian. Hän jatkoi, että entisen kansanedustaja, talousneuvosAnttiK. Kauran tuli hoitaa kaikki tarpeelliset järjestelyt. Eeva Kaura soitti miehelleen ja selitti tilanteen. Kaura ryhtyi välittömästi toimenpiteisiin kruununvouti Alfred Leskisen kanssa. Eeva Kaura puolestaan juoksi talon rengin kanssa maantielle, pysäytti Pori- Seinäjoki -linjan bussin ja käski kuljettajaa ajamaan Kauhajoen asemalle eduskuntaa vastaan. Kuva 3 Kauhajoen asemalle olivat kunnanisät ja paikalliset sotilasviranomaiset autoineen ja jotkut talojen isännistä rekipeleineen ehtineet vastaan.Tilanteen vakavuuden huomioonottaen vastaanottoseremoniathämärtyvässä iltapäivässä, kovassa pakkasessa ja sakeassa lumipyryssä olivat varsin koruttomat. Kirkolle oli asemalta matkaa viisi kilometriä. Kuva 4 Paikka, johon eduskunta ensimmäiseksi ohjattiin, oli Kauhajoen kotitalousopisto. Pari tuntia aikaisemmin Kauhajoen piirin nimismies Eino Raune oli ilmoittanut puhelimitse, että kouluhuoneisto kaikkine välineineen otetaan puolustuslaitoksen käyttöön. Ensimmäinen tehtävä oli majoittaa 150 henkilöä korkeinta sotilasjohtoa, valmistaa heille tuloateria ja lämmittää sauna. Koulun johtajatar Hilja Massinen oli kahdessa tunnissa ehtinyt henkilökunnan ja lottien avustuksella järjestää talon vastaanottokuntoon ja valmistaa paremmanpuoleinen kenttäpäivällinen. Kaupasta sai sen, mitä opiston kellarista ei löytynyt. Kello 15 olivat lihaperunakeitto ja marjakiisseli valmiit tarjoiltaviksi. Kun ensimmäinen auto ajoi pihaan, sai opiston henkilökunta todenmukaisen selvityksen tilanteesta ja lähiviikkojen tehtävistä. Kansanedustajien majoittuminen Kun ensimmäinen ruokailu kotitalousopistolla oli päättynyt, oli kruununvouti Leskisellä jo valmiina luettelo majoituspaikoista. Kukin edustaja sai asiantuntijoiden opastamana valita itselleen mieleisen asunnon.Useimmat saapuneista voitiin majoittaa jo samana päivänä, mutta
- 4. osa edustajista ja virkailijoista jäi nukkumaan vielä seuraavaksi yöksi junaan, joka oli jätetty Kauhajoen asemalle. Kuva 5 Suuri osa kansanedustajista ja eduskunnan henkilökunnasta majoittui kotitalousopiston tiloihin, naisedustajat varsinaisen koulurakennuksen asuntolaosaan ja 60 miesedustajaa opiston vanhaanasuinrakennukseen. Loput edustajista ja henkilökunnasta sijoittuivat kirkonkylän yksityisasuntoihin, lähiseudun vauraimpiin talonpoikaistaloihin ja Savusen matkustajakotiin. Näin monet kansanedustajat oppivat tuntemaan eteläpohjalaista kansaa sen kotioloissa. Parin päivän aikana saatiin edustajat ja virkailijat majoitetuiksi puolentoista kilometrin säteelle yhteislyseosta ja asunnot oli varattu myös myöhemmin saapuville. Nuoret miehet olivat rintamalla, mutta talojen isännät pitivät iltaisin seuraa vierailleen. Kuunneltiin radiota ja pohdittiin maan tilannetta. Radiosta kuunneltiin mm. lyhyillä aalloilla Englannin ja Saksan lähettämiä suomenkielisiä uutisia. Yleisradion eduskuntakatsauksia piti toimittaja Vilho Heinämies. Katsauksissa ei sanottu, että eduskunnan päätökset oli tehty Kauhajoella ja että lähetys tapahtui Vaasasta. Edustajat kävivät ruokailemassa kotitalousopistolla.Heitä varten perustettiin sinne opetuskeittiön ruokasaliin myös kahvila ja järjestettiin oleskelu- ja sanomalehtihuone. Ruokala ja kahvila avattiin aamulla kello 9 ja tarjoilu jatkui myöhään iltaan. Kirkonkylän neljä kahvilaa olivat nekin iltaisin niin edustajien kuin paikallisten ahkerassa käytössä. Tilat eduskunnan työskentelyyn Kuva 6 Vaihtoehdot eduskunnan työskentelytiloiksi olivat vähäiset. Ensimmäiseksi A.K. Kauran mieleen tuli Kunnallistalo, mutta talon vahtimestari Hilli Wegelius ilmoitti, että salia ei saataisi riittävän lämpimäksi yhden puukamiinan avulla, kun ulkona oli pakkasta 30 astetta.Kukaan ei tarkenisi työskennellä siellä. Kunnallistalon sijaan hän ehdotti Asevelitiellä sijaitsevaa yhteislyseota, jonka johtokunnan puheenjohtaja Kaura tuolloin oli. Pikainen neuvottelu rehtori Arvi Pyhälän kanssa johti päätökseen luovuttaa koulu eduskunnan käyttöön. Päivän koulutyö oli vielä käynnissä, kun rehtori Pyhälä kiersi luokat ja ilmoitti, että opetus piti heti lopettaa, koska eduskunta ottaa talon käyttöönsä kahden tunnin kuluttua. Eräässä luokassa keskeytyi ainekirjoitustunti. Opettaja oli ehtinyt antaa kymmenestä aiheesta yhdeksän. Ennen poistumista oppilaat halusivat tietää viimeisenkin aiheen otsakkeen. Se oli kuin tulevia aikoja enteillen ”Mitä kertovat ristit hautausmaalla?” Ensimmäiset sankarihautajaiset Kauhajoella olivat jo talvisodan ensimmäisenä päivänä. Viimeisen leposijansa hautausmaan sankarihauta-alueella sain ennen pitkää n. 200 sankarivainajaa. Kuva 7 Rehtorin ilmoitettua koulutyön keskeytyksestä ryhtyivät opettajat, osa oppilaista ja siivoojat siistimään rakennusta korkeita ”koululaisia” varten. Järjestelyjä jatkettiin eduskunnan vahtimestareitten kanssa. Yhteislyseon 8 x 14 metrin suuruisesta voimistelu- ja juhlasalista tuli täysistuntojen istuntosali, tosin hyvin ahdas sellainen. Edustajille ei mahtunut sinne edes pöytiä ja kaikkiasiakirjat oli pidettävä sylissä. Äänestysuurnana toimi peltinen Hangon keksilaatikko. Puoluejakoon perustuvaa istumajärjestystä ei voitu edes ajatella. Sali toimi myös suuren valiokunnan ja suurimpien eduskuntaryhmien kokoustilana. Puhemies sai rehtorin huoneen ja opettajainhuoneesta tuli puhemiesneuvoston tila. Luokat muuttuivat valiokuntien kokoontumispaikoiksi ja kansliatiloiksi. Järjestettiinpä vielä yhteen luokkaan eduskunnan kahvilakin.(Kuva 8).Painatustöistä selvittiin aluksi monistuskoneen avulla. Vähemmän kiireelliset työt suoritti yhä Helsingissä toimiva valtioneuvoston kirjapaino. Helmikuun 12. päivään 1940 mennessä eduskunta ehti pitää yhteislyseon tiloissa yhteensä 34 täysistuntoa.
- 5. Turvatoimet Eduskunnan poistuminen Helsingistä ja saapuminen Kauhajoelle pyrittiin salaamaan tarkasti. Kaikkia päämäärästä tietoisia edustajia ja virkailijoita kiellettiin ehdottomasti sanomasta kenel- lekään, mihin lähdetään. Edustajille tuleva posti kiersi pääkaupungin kautta ja sensuuri kävi tarkoin läpi Kauhajoen postin. Se pyyhki kuvallisista postikorteista tunnistamattomiksi kaikki Kauhajoen julkiset rakennukset, kirkontornit ja muut maamerkit ja kirjeitten yksityiskohtia mustattiin. Paikallisessa kunnallislehdessä nimismies kehotti noudattamaan rauhallisuutta ja vaikenemaan keskusteluissa, kirjeissä ja sähkösanomissa kokonaan paikkakunnalle mahdollisesti saapuneista ja saapuvista vieraista. Huhujen levittäjistä ja epäilyttävistä henkilöistä tuli ilmoittaa nimismiehen konttoriin. Poliisin tehtävänä oli valvoa pimennysmääräysten tarkkaa noudattamista. Eduskunnan tulo Kauhajoelle oli sotasalaisuus, jota ihmiset välttivät kertomasta sukulaisilleen ja tuttavilleen. Majoitustalojen isännät saattoivat antaa väelleen ohjeen olla puhumatta kansanedustajista. Kävipä niinkin, että joissakin kylissä vastaa jälkikäteen saatiin tietää eduskunnan olleen Kauhajoella. Eduskunnan tulo Kauhajoelle ei kuitenkaan pysynyt viholliselta salassa. Suomalaisten radiolähetysten päälle melskaava Petroskoin radion Teuvan Tiltu kertoi eduskunnan junan kääntyneen Seinäjoelta Suupohjan radalle.Lisäksi tuo venäläinen propagandaradio lupasi järjestää kansanedustajille ”tulisia terveisiä” itsenäisyyspäiväksi. Parlamenttia pidettiin tavoiteltavana pommituskohteena, joten uudella sijaintipaikkakunnalla oli perusteltua ryhtyä toimiin eduskunnan turvallisuuden takaamiseksi. Eduskuntatalolle eli yhteislyseollejärjestettiinympärivuorokautinen vartiointi. Vartijoita oli aina kaksi vuorossaan. Päivällä toinen vartiomies seisoi kivääri olalla koulun rappujen edessä tehtävänään henkilöllisyyden tarkastaminen. Jokaisen, joka pyrki sisälle, tuli näyttää kuvallinen kulkulupa. Poikkeuksen tässä kontrollisessa teki vain eduskunnan puhemies. Kulkuluvan esittämisen asemasta hän tyytyi vain sanomaan vartiomiehelle ykskantaan: ”Puhemies Hakkila”. Toinen vartiomiehistä oli kiertävä. Täysistuntojen aikana myös poliisi osallistui eduskunnan vartiointiin. Kuva 9 Lyseon toiminnan keskeytyessä osa koulupojista joutui vartiointitehtäviin. Komennuksen saivat nimenomaan sellaiset pojat, jotka kuuluivat koulun rehtorin johtamaan Suojeluskunnan lyseojaokseen. Heille vartiopaikka oli tuttu. Toinen vartiopaikka, hyvin kylmä sellainen, sijaitsi kirkontornin huipulla. Kun siellä seisoi kaksi tuntia parin kolmen neliön suuruisella peltikaton alalla kykenemättä juuri liikkumaan, sen varmasti tunsi luissaan ja ytimissään. Kaiken lisäksi yläosaltaan lautarakenteinen 40 metriä korkea kirkontorni natisi ja narskui pakkasella siinä määrin, että mieleen nousi väkisinkin hautausmaan henkilökunta. Hyvänä apuna kylmyyttä vastaan toimivat apteekkari Palmrothin lainaamat susiturkit. Niitä kun kantoi kaksi tuntia päällään, niin se tuntui hartioilla pitkään vielä jälkeenpäinkin. Ilmahälytys annettiin kirkonkelloja soittamalla, myöhemmin eduskunnan varoilla hankitulla ilmahälytyssireenillä. Kellojen soittamisesta huolehti 20 metriä alempana kellotasanteella ollut toinen vartiomies saatuaan ylhäällä olevalta hälytyksen.Kymmenen viikon evakkoaikana kansanedustajat ja paikalliset asukkaat heräsivät hälytykseen ja pommikoneiden ääneen 21 kertaa - ja aina koneet lensivät jonnekin muualle. Kuva 10 Hälytyksen kuuluessa kansanedustajat kiirehtivät lakanat hartioillaan läheiseen männikköön, jonne eduskuntaa varten oli joulukuun alkupäivinä kaivettuyhteensä yli 100 metriä mutkikasta sirpalesuojaa.Suojan kaivoivat pääasiassa maamieskoulun oppilaat kansanedustaja, kapteeni evp. Yrjö Schildtin johdolla. Myös jotkut kansanedustajat osallistuivat kaivuutyöhön. Mutta kun kaivannot, jotka sijaitsivat yhteislyseon ja kunnalliskodin välissä, oli otettu myös yleiseen käyttöön, tapasivat edustajat metsässä muiden muassa kunnalliskodin hoidokkeja ja mielisairasosaston potilaita. Paikkakuntalaisia riemastuttanut tarina väittää, että ryhmät menivät
- 6. ensimmäisen hälytyksen aikana sekaisin eikä sekaannus selvinnyt täysin koskaan. Siitä sai toimittaja ja kansanedustaja, maisteri Jaakko Oskari Ikola eli Vaasan Jaakkoo kiitollisen aiheen pakinaansa. Presidentin saapuminen pitäjään näkyi ennen muuta valmistautumisena ilmatorjuntaan. Sitä järjestämään oli komennettu Tampereelta ilmatorjuntaupseeri, luutnantti Mauri Ranta. Ilmatorjuntayksiköt tulivat Kauhajoelle omia teitään ja asettuivat asemiinsa aseistuksenaan kaksi 20 mm ilmatorjuntatykkiä ja kaksi Lewis-kaksoisilmatorjuntakonekivääriä. Ilmatorjunnan avuksi tuli presidentin vierailun toisena päivänä vielä sakea lumipyry. Eduskunnan työskentely Kuva 11 Kauhajoella eduskunta käsitteli pääasiassa lakiesityksiä, jotka liittyivät talouselämän sopeuttamiseen sotatilanteeseen. Tällaisia olivat esimerkiksi valtion lainanottovaltuuksien lisääminen sotatilasta aiheutuvien menojen suorittamiseksi, viennin säännöstely, sotavakuutukset, hevosten ja ajoneuvojen otto armeijan tarpeisiin, viljan varastointi jne. Istunnot, jotka pidettiin ilmavaaran vuoksi pääasiassa pimeänä aikana, olivat lyhyitä ja melkein joka istunnosta oli poissa useita kymmeniä edustajia, ei välinpitämättömyydestä, vaan lähinnä muualla hoidettavien tehtävien vuoksi. Puheenvuoroja ei juurikaan käytetty. Lähes koko lainsäädäntötyö oli hallituksen esitysten hyväksymistä, missä asioiden käsittelyä leimasi yleensä suuri yksimielisyys. Äänestyksiin jouduttiin ani harvoin. Kuva 12 Ensimmäisen istuntonsa eduskunta piti 5. päivänä joulukuuta kello 20 alkaen.Istunnon alussa puhemies ilmoitti, että tasavallan presidentti on 2.12.1939 ”tekemällään päätöksellä määrännyt, että eduskunta saa kokoontua Kauhajoella tai toisella tilanteen vaatimalla sopivalla paikkakunnalla Vaasan läänissä”. Varsinaisina asioina olleista lakiesityksistä ei keskusteltu.Vain hallituksen kertomusta vuodelta 1938 käsiteltäessä IKL:n kansanedustaja K.R. Kares käytti puheenvuoron, jossa hän arvosteli entisen sisäministeri Kekkosen toimenpiteitä IKL:n lehdistön lakkauttamiseksi, mutta syntyneeseen tilanteeseen vedoten hänkään ei halunnut esittää vastalausetta. Seuraavana päivänä oli itsenäisyyspäivä, jolloin eduskunta piti koko Kauhajoen aikansa ehkä merkittävimmät kolme istuntoa. Itsenäisyyspäivän juhlatilaisuuden vuoksi istunnot voitiin aloittaa vasta kello 21. Tärkein asia oli valtion vuoden 1940 tulo- ja menoarvion käsittely. Eduskunta hyväksyi sen yksimielisesti ja lisäsi hallituksen esityksen tulopuolelle vielä valtionvarainministeri Pekkalan toivomat 80 miljoonaa markkaa sotatilanteesta johtuvia odottamattomia menoja varten. Varmaankin ainoan kerran eduskunnan historiassa talousarvio tuli hyväksytyksi keskustelutta. Ja ainoan kerran talousarvio tuli käsitellyksi itsenäisyyspäivänä. Samana joulukuun 6. päivänä eduskunnan itsenäisyysjuhla vietettiin vaatimattomissa olosuhteissa kotitalousopistolla. Kansanedustajat kokoontuivat koulun luokkahuoneeseen, jossa aluksi kuunneltiin radiosta presidentti Kallion puhe ja veisattiin virsi ” Jumala ompi linnamme”. Kansanendustaja rovasti Antti Kukkonen piti saarnan, jonka hän oli valmistanut pidettäväksi itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa Helsingin suurkirkossa. Kansanedustaja Kyllikki Pohjola luki sitten puheen, jonka maisteri Erkki Paavolaisen oli määrä pitää lippujuhlassa Helsingissä Tähtitorninmäellä. Juhlan päätteeksi laulettiin herkistynein mielin Maamme -laulu. Kuva 13 Istunnot pyrittiin kokoamaan muutaman päivän jaksoiksi, jotta edustajilla olisi ollut mahdollisuus istuntojaksojen välillä käydä hoitamassa muita tehtäviään. Ensimmäisen istuntojakson viimeisessä istunnossa sunnuntaina joulukuun 10. päivänä eduskunta laati julkilausuman puolustusvoimille ja maan kansalle sekä vetoomuksen ulkomaille. Puolustusvoimien osalta korostettiin sankaruutta, jolla se oli taistellut ja kansan osalta
- 7. yksimielisyyttä ja päättäväisyyttä. Lausumassa tuotiin esille usko oikeuden voittoon ja toivottiin rauhallisen rakennustyön alkamisen mahdollisuutta. Ulkomaille suunnatussa vetoomuksessa tähdennettiin Suomen kansan halua elää rauhassa ja Neuvostoliiton hyökkäyksen häikäilemättömyyttä. Suomi taisteli vielä yksin, mutta uskottiin, että sivistynyt maailma ei voinut jättää Suomea taistelemaan yksin lukumäärältään ylivoimaista vihollista vastaan. Suomen asema esitettiin länsimaisen sivistyksen etuvartioksi. Runsaan viikon tauon jälkeen eduskunnan työskentely jatkui joulukuun 19. päivänä.Silloin sosiaaliministeri K.A. Fagerholm ja oikeusministeri Söderhjelm saapuivat Kauhajoelle selostaan eduskuntaryhmille tilannetta. Tavoitteena aluksi olleen neuvottelujen käynnistämisen epäonnistuttua hallituksen tehtäväksi oli jäänyt taistelu ja avun saaminen. Fagerholm saattoi todeta joukkojen ”pitäneen yllättävän hyvin pintansa”, joten tilanne rintamalla oli vakiintunut. Sodan ensi päivien pessimismi oli selvästi väistynyt. Ruotsilta ei todennäköisesti saataisi virallista apua, mutta sieltä oli jo saatu huomattavaa materiaaliapua. Lisäksi sieltä oli saapumassa melkoinen joukko vapaaehtoisia. Materiaaliapua oli saatu myös Englannista, Ranskasta ja USA:sta. Oikeusministeri Söderhjelm osallistui keskusteluun hallituksen esityksestä laiksi eräiden rikosasiain käsittelystä sota-aikana. Sosiaalidemokraattien vasemmisto-oppositio muodosti, tosin varovaisesti, esitystä arvostelevan ryhmän. Sen kritiikki kohdistui sotaan liittyvään poikkeuslainsäädäntöön, erityisesti kuolemanrangaistuksen käyttöönottoon. Edustaja Kalaja korosti Suomen taistelevan yhteiskuntajärjestelmän puolesta, johon olennaisena osana kuului oikeusturva. Sitä ei sota-ajan olosuhteissakaan saanut heikentää, joten tuomiot tuli alistaa hovioikeudelle tai varata mahdollisuus valittamiseen. Edustaja Wiik pelkäsi pasifistisesta toiminnasta seuraavan henkilökohtaisen vapauden mielivaltaista rajoittamista, vaikka siitä olisi rangaistava vain, mikäli se tapahtui lainvastaisesti.Sodan ajan asenteille oli kuvaavaa, että Wiikin tähdentäessä joulun sanomaa rauhasta maan päälle ruotsalaisten edustaja Albin Wickman huusi välihuudon: ”Sano se venäläisille”. Vasemmisto-opposition muutosesitykset saivat varsin vähän kannatusta, ja laki hyväksyttiin hallituksen esittämässä muodossa. Osa edustajista ja eduskunnan virkailijoista jäi jouluksi Kauhajoelle. Näin tekivät varsinkin ne, joiden koti sijaitsi sotatoimialueella tai lähellä sitä. Kotitalousopistolla järjestettiin luokkahuone joulukuusineen ja kynttilöineen juhlakuntoon ja joulupukki ilahdutti lahjoillaan erityisesti virkailijaperheiden pienimpiä. Opiston henkilökunta sai koululla asuvilta omistuskirjoituksin varustetun Raamatun. Sen uusi suomennoshan oli otettu käyttöön kolme viikkoa aikaisemminensimmäisenä adventtisunnuntaina eli neljä päivää talvisodan syttymisen jälkeen. Uuden vuoden alussa eduskunnalla oli istunnot 3., 5. ja 8. päivä tammikuuta. Tällöin käsiteltiin mm. sotatilan aiheuttamia muutoksia verotukseen, työntekijäin tapaturmavakuutuslakiin ja kansaneläkelakiin. Rohkaisua muuten ankeaan aikaan tuoneet Belgian, Chilen ja Perun edustajakamareilta saapuneet myötätunnon osoitukset luettiin ja liitettiin pöytäkirjaan. Uruguayn ja Costa Rican edustajakamarit olivat lähettäneet jo ennen joulua omat myötätunnon ilmauksensa. Ennen uudelle lomalle lähtöä puhemies Hakkila ilmoitti tasavallan presidentin saapuvan päättämään vuoden 1939 valtiopäivät ja avaamaan vuoden 1940 valtiopäivät.Seuranneiden kolmen viikon aikana tilaisuuksia sitten hiljakseen valmisteltiin.Kotitalousopistolla keskityttiin erityisesti eduskunnan presidentille, edustajille ja virkailijoille tarjoamien kahvien järjestämiseen. Valtiopäivien päättäjäiset ja seuraavien avajaiset Kuva 14 Vuoden 1939 valtiopäivien päättäjäiset pidettiin 31. päivänä tammikuuta 1940. Presidentti Kallio oli saapunut omalla junallaan Kauhajoelle mukanaan kaikki ministerit lukuun ottamatta Väinö Tanneria (sd.), joka oli työllistettynä salaisissa rauhanneuvotteluissa. Päättäjäisjuhlallisuudet
- 8. alkoivat kello 16Kauhajoen kirkossapidetyllä jumalanpalveluksella, jossa valtiopäiväsaarnan piti kansanedustaja, kirkkoherra Lennart Heljas (ml.). Jumalanpalvelukseen osallistui myös joukko paikkakuntalaisia, lähinnä henkilöitä, jotka olivat avustaneet eduskuntaa, edustajiaja virkailijoita. Jumalanpalveluksen jälkeen eduskunta siirtyi yhteislyseolle valtiopäivien päättäjäisistuntoon.Tervehdyksessään presidentille puhemies Hakkila toi esille sen suuren yksimielisyyden, joka eduskuntatyössä oli vallinnut. Tämän jälkeen presidentti julisti valtiopäivät päättyneiksi. Kuva 15 Heti seuraavana päivänä pidettiin vuoden 1940 valtiopäivien avajaiset. Kello 12.00 alkaneessa täysistunnossa puhetta johti eduskunnan vanhin jäsen, 73-vuotiastalousneuvos Miina Sillanpää (sd.). Tehtävän arvokkuuden tuntien hän oli pukeutunut pitkään mustaan silkkipukuun. Istunnon ainoana asiana oli puhemiesten vaali, joka yksituumaisesti korosti hallitusrintaman yhtenäisyyttä. Valituiksi tulivat uudelleen Väinö Hakkila (sd.) puhemieheksi ja varapuhemiehiksi Viljami Kalliokoski (ml.) ja Edwin Linkomies (kok.). Tämän jälkeen valtiopäiväjumalanpalvelus alkoi kirkossa kello 16. Saarnan piti nyt kansanedustaja, teologian tohtori Paavo Virkkunen (kok.). Valtiopäivien päättäjäisissä ja avajaisissa sekä puhemies että presidentti tähdensivät Suomen politiikan rauhantahtoisuutta ja sisäpoliittista yksimielisyyttä sekä korostivat sotaa taisteluna sivistyksen puolesta. Päättäjäisissä presidentti loi varsin perusteellisen katsauksen maassa vallinneeseen tilanteeseen ja esitti kiitoksen sanoja Kansainliitolle ja erityisesti Ruotsille sekä aineellisesta avusta että vapaaehtoisista. Puheeseen alun perin sisältyneen ajatuksen siitä, että Neuvostoliitto oli hyökkäyksellään paljastanut todelliset aikeensa, hän jätti kuitenkin mm. Paasikiven toivomuksesta esittämättä. Valtiopäivien avajaisissa yhteislyseolla presidenttiloi silmäyksen tulevaisuuden näkymiin ja totesi vaikeuksistakin selviydyttävän, kun koko kansa tekee parhaansa. Edelleen hän totesi hallituksen esitysten nousevan sodan luomasta tilanteesta ja korosti oikeusvaltion periaatteesta kiinnipitämistä. Valtiopäivien avajaisten jälkeen eduskunta viipyi Kauhajoella vielä yhden viikon mittaisen istuntojakson 5.−12. päivinä helmikuuta. Istunnoissa käsitellyt asiat liittyivät lähes kaikki sotatilaan, eikä niistä juuri keskusteltu. Vain kysymykset rikoslain muutoksesta ja uudis- ja laidunviljelypalkkioista herättivät mielipiteiden vaihtoa. ja päätöksen mukainen viimeinen täysistunto Kauhajoella pidettiin 12. päivänä helmikuuta 1940. Yksimielisyyttä symboloiva turhautunut edustuselin Kauhajoella eduskunnasta muodostui enemmän kansan yksimielisyytä symbolisoiva edustuselin kuin lainsäädäntöelin. Se oli vallitsevassa tilanteessa joutunut käytännössä luovuttamaan valtuudet hallitukselle ja jäänyt sivuun sen toimista. Niinpä kansanedustajien piirissä alettiin varsin pian kokea turhautuneisuutta. Erityisesti ulkopoliittisissa asioissa eduskunta tunsi itsensä syrjäytetyksi. Vain hallituksen rakentuminen laajalle pohjalle ja voimakas paine kansalliseen yksimielisyyteen estivät tyytymättömyyden puhkeamisen. Budjetin hyväksymisen jälkeen eduskuntaryhmissä oli syntynyt ajatus eduskunnan hajaantumisesta. Ajatus ei kuitenkaan saanut yleistä kannatusta, koska sen katsottiin jättävän eduskunnan vielä enemmän syrjään ja vaikuttavan masentavasti taistelutahtoon. Eduskunnan kokoontuessa tammikuun 3. päivänä jatkamaan istuntojaan, alkoi puheenvuoroissa esiintyä yhä enemmän tyytymättömyyttä siihen, että jouduttiin toimimaan näinkin kaukana Helsingistä. Syrjäänjäämisen tunteeseen pohjautuva tyytymättömyys kohdistui erityisesti hallituksen eduskunnalta vaatimaan kiireeseen. Katsottiin, että eduskunta saattoi menettää osan asemastaan ja arvovallastaan, elleivät valiokuntien jäsenet ehtineet edes riittävästi perehtyä kulloinkin käsiteltävään asiaan. Kuitenkaan eduskunnan piirissä syntynyt voimakas turhautuneisuuden tunne ei suuntautunut itse hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa vastaan.
- 9. Kansanedustajat halusivat vain enemmän vaikuttaa pyrkimättä muuttamaan hallituksen politiikkaa. Eduskunnan tyytymättömyydelle oli aihetta, sillä hallituksessa oli todellakin halua pitää eduskunta jossain määrin syrjässä. Yhtäältä tämä perustui käsitykseen, että näin voitiin toimia tehokkaammin. Toisaalta hallituksen politiikkaa johtava kolmikko Ryti (ed.), Tanner (sd.) ja Paasikivi (kok.) halusivat pitää eduskunnan syrjässä, koska he epäilivät eduskunnan olevan haluton rauhaan. Kolmikko valmisteli tammi-helmikuun vaihteessa rauhan tunnusteluihin liittyen vastaustaAleksandra Kollontain kautta Neuvostoliitolle eikä siitä voitu vielä kertoa. Kun sotilaallinen tilannekin näytti silloin varsin edulliselta, syntyi valtiopäivien avajaisiin osallistuneelle Tannerille vaikutelma, että eduskunnan jäsenet olivat liian toivorikkaita sodan kulkuun nähden. Näin olleen eduskunta saattoi muodostaa merkittävän esteen pyrittäessä rauhaan. Edustajien tyytymättömyys oli kantautunut sekä presidentti Kallion että hallituksen tietoon. Hallituksen istunnossa tammikuun 19. päivänä presidentti esitti ajatuksen eduskunnan siirtymisestä takaisin Helsinkiin ja toivoi, että valtiopäivien päättäjäiset voitaisiin pitää siellä. Yleensäkin presidentti toivoi läheistä yhteyttä eduskunnan ja hallituksen välille. Sen sijaan hallituksen voimamiehet, ainakin Ryti (ed.), Paasikivi (kok.) ja Niukkanen (ml.), katsoivat, että asioiden hoitaminen vaikeutuisi, mikäli eduskunta saapuisi Helsinkiin. Paluu pääkaupunkiin Itse asiassajotkut kansanedustajat olivat jo joulukuussa olleet selvästi Helsinkiin paluun kannalla. Asiasta oli edustaja Wiikin esityksestä keskusteltu ainakin sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän valmistavan valiokunnan kokouksessa. Ajatus ei vielä silloin saanut riittävää kannatusta, mutta tammikuun loppuun mennessä mielipiteet olivat kääntyneet lähes yksimielisesti siirtymisen kannalle. Myös maalaisliiton eduskuntaryhmässä paluuajatus oli tammikuussa pariinkin otteeseen esillä. Ryhmä yhtyi puolustusministeri Niukkasen näkemykseen, jonka mukaan eduskunnalle oli etsittävä uusi työpaikka lähempää pääkaupunkia, mutta itse Helsinki oli vielä liian vaarallinen. Helmikuun 6. päivänä ryhmän selvä enemmistö äänesti jo Helsinkiin palaamisen puolesta. Muiden eduskuntaryhmien pöytäkirjoista ei löydy merkintöjä siitä, että ne olisivat käsitelleet muuttohanketta, mutta nähtävästi helmikuuhun tultaessa ajatus paluumuuton tarpeellisuudesta voimistui niidenkin keskuudessa. Päätöksen Helsinkiin palaamisestapuhemiesneuvosto teki helmikuun 7. päivänä. Ratkaisuun vaikutti ilmeisesti myös tietoisuus siitä, että yhä useampi maaseudulle evakuoitu virastokin palaili takaisin Helsinkiin. Kuva 16 Edessä oli jälleen pakkaus ja muutto sekä jäähyväiset kauhajokisille. Sunnuntai-illaksi 11. helmikuuta eduskunnan puhemies kutsui noin 70 paikkakuntalaista vieraakseen jäähyväistilaisuuteen kotitalousopistolle. Läsnä olivat kunnan, seurakunnan, suojeluskunta- ja lottajärjestöjen edustajat, koulun opettajakunta, yhteislyseon johto ja muita paikkakuntalaisia, jotka olivat avustaneet eduskuntaa. Puhemies Hakkila esitti kiitokset hyvästä huolenpidosta kuluneiden 10 viikon aikana.Kunnanvaltuuston puheenjohtaja, opettaja Johannes Leppänen – pitkään ja perusteellisesti -ja seurakunnan kirkkoherra A.I. Hanhinen puhuivat paikkakuntalaisten puolesta. Seuraavan aamun istunnon jälkeen alkoi matkalaukkujen pakkaaminen ja saman päivän iltana suuri osa edustajista astui Kauhajoen asemalla kello 20.08 Helsinkiin lähtevään junaan. Viimeisetkin edustajat ja eduskunnan henkilökuntaan kuuluvat lähtivät 15.2. kotitalousopiston pihasta kirkkaana kuutamoisena pakkasiltana hevoskyydillä asemalle ja junalla kohti Helsinkiä. Seuraava täysistunto pidettiin 19.2. tutussa talossa Arkadianmäellä.
- 10. Talvisodan jälkeen Rauhan palattua majoitettiin Kauhajoelle Viipurista evakuoidut sairaalat, osa niistä kotitalousopistolle. Jatkosodan ajan Sotasairaala 12 toimi koulun huoneistossa lyhyin keskeytyksin aina vuoteen 1944. Kuva 17 Eduskunnan Kauhajoella olosta kertoo kaksi muistotaulua. Lokakuun 1. päivänä 1940 ensin paljastettu on sijoitettu istuntosaliin yhteislyseolle. Kauniissa dipl. arkkitehti Arvo Muroman suunnittelemassa marmorisessa taulussa on ylimpänä Suomen vaakuna ja sen alla teksti: Suomeneduskunta piti sodan aikana 1.XII.1938 – 12.II-1940 istuntonsa tässä huoneessa, jossa myös vuoden 1939 valtiopäivät päätettiin ja vuoden 1940 valtiopäivät avattiin. Kauhajoen kirkkomuseossa säilytetään valtiopäivien jumalanpalvelusten pitämisestä seurakunnan kirkossa kertovaa muistotaulua. Apteekkari Lauri Palmrothin ja pastori Lauri Heinosen aloitteesta 1943 hyväksytty muistotaulu pelastettiin Kauhajoen puukirkosta, kun se paloi vuonna 1956. Kuva 18 Heraldikko Ahti Hammarin suunnittelemassa ja 17.10.1952 vahvistetussa Kauhajoen vaakunassa on kaksi hopeista puhemiehen nuijaa ristikkäin.Kauhajoen kunnanvaltuustolla on kokoustyöskentelyssä käytössä eduskunnan 1957 lahjoittama ja arkkitehti J.S. Sirenin suunnittelema lasinen äänestysmaljakko. Maljakko on samanlainen kuin eduskunnalla on valiokuntien huoneissa. Ajatus eduskunnan istuntosalina käytetyn tilan entistämisestä tuli esille Kauhajoen kunnanhallituksen kokouksessa 1.10.1979. Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, 11.1.1982 kunnanhallitus teki asiasta yksityiskohtaisen esityksen eduskunnan kansliatoimikunnalle. Kansliatoimikunta ratkaisi asian myönteisesti 12.10.1982 ja myönsi Kauhajoen kunnalle 130 000 markan määrärahan yhteislyseon voimistelusalin entistämiseen museoviraston valvonnassatalvisodan aikaiseksi istuntosaliksi. Entisöinti toteutettiin 1983 – 84. Eduskunnan matka Kauhajoelle 2.-3.12.2006 Vuosi 2006 oli eduskunnan 100-vuotisjuhlavuosi. Juhlavuoden kunniaksi eduskunta päätti vierailla joulukuun alussa (2.-3.12.) talvisodan aikaisella sijaintipaikkakunnallaan Kauhajoella. Tarkoitus oli tehdä matka omalla junalla, kuten vuonna 1939. Päivät sattuivat viikonloppuun, jolloin monet kansanedustajista olivat lähteneet kotiseudulleen valmistautuman edessä olevaa itsenäisyyspäivän vastaanottoa varten. Lähtijöitä Helsingistä ei siis ollut riittävää määrää, joten matka tehtiin bussilla. Mukana olivat eduskunnan korkeimmat virkamiehet ja osa kansanedustajista. Kauhajoelle saavuttua vieraille tarjottiin entisessä kotitalousopistossa perunalihakeitto, kuten vuonna 1939. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina oli Kauhajoen kirkossa juhlamessu. Sen jälkeen siirryttiin lounaalle kotitalousopistolle eli nykyiselle ammattikorkeakoululle. Lounaan jälkeen eduskunta siirtyi pääjuhlaan entisen yhteislyseon juhlasaliin eli entiseen eduskuntasaliin. Ikkunat olivat peitetyt, kuten talvisodan aikana. Juhlassa puhuivat puhemies Paavo Lipponen ja varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila. "Suomi oli Euroopan sotaakäyvistä maista ainoa, jossa parlamentti kokoontui keskeytyksettä sodan aikana", Lipponen muistutti juhlapuheessaan. Antila puolestaanoli huolissaan kansalaisten ja etenkin nuorten poliittisen osallistumisen alhaisesta tasosta. Poliitikkojen tuli ennakkoluulottomasti hakea uusia tapoja, joilla kansalaiset saataisiin
- 11. kiinnostumaan vaikuttamisesta. Kahvitarjoilun jälkeen bussi lähti paluumatkalle Helsinkiin, jonne saavuttiin myöhään illalla. Matkan johtajana toimi eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen.