2. Purjehduksen historiaa
Muinaisen Egyptin eli Faaraoiden Egyptissä n. 3150-30 eaa.
pitempien matkojen vesillä kulkemiseen käytettiin kaisloista
tehtyjä purjehdusaluksia. Kuitenkin Polynesialaiset asuttivat
Tyynenmeren saaret jo n. 6000 vuotta sitten purjehtien niihin.
Puhuttiin Sumerilaisesta laivanrakennustaidosta ja SumerI-
laisista kaisla-aluksista ja Magur- kaislalaivoista ja Perun
intiaaneista Titicaca-järvellä. Sumeri on nykyisin Irakin
eteläosassa.
Dzemdet Nasr -kaudella n. 3100-2900 eaa. Merikauppa
laajeni tällä kaudella kaisla-alusten avulla tuntuvasti.
Kuvassa Thor Heyerdahlin rakentama Sumerilaista alusta
jäljittelevä Ra II niminen purjelaiva.
Thor Heyerdahlin kuuden hengen ryhmä Kon-Tiki retkikunta
purjehti sillä 101 päivässä 3770 meripeninkulmaa (n. 6980
km) 1,5 solmun keskinopeudella 28.4-7.8.1947 välisenä
aikana Tyynenmeren yli sekä Persianlahdella ja Intian
valtamerellä Irakin Djiboutiin asti.
Ainoina navigointilaitteena olivat radio ja rannekello.
Heyerdahl uskoi, että Etelä-Amerikasta lähtöisin olevat
ihmiset olisivat voineet asutta Polynesian esikolumbiaanisella
ajalla 1300 luvulta1400 luvun alkukauteen.
3. Purjehduksen historiaa
Purjehduksen katsotaan alkaneen Euroopassa
Viikinkiaikana 700-luvulla.
Viikingit tekivät matkansa purjelaivoilla, joita voitiin
myös soutaa. Avomerellä käytettiin suurta
suorakulmaista purjetta, jokivesiä ja rannikkoa pitkin
kuljettiin soutamalla, jolloin masto kaadettiin.
Aavoilla merillä viikingeillä oli navigointiinsa omat
suuntimis- ja matkanmittauskeinonsa. He navigoivat
auringon ja pohjantähden asemaa seuraamalla,
sekä tarkkailemalla, aaltoja, tuulta ja meren kaloja.
Viikinkiaikoina 700-1000 luvulla viikinkialuksen
suorakulmaisilla purjeilla purjehtivan purjelaivan
miehistö saattoi käyttää ainoastaan myötätuulta
hyväkseen. Nykyään on mahdollista purjehtia
melkein mihin suuntaan tahansa, lukuunottamatta
suoraan kohti puhaltavaa tuulta eli suoraan
vastatuulta.
Tyypillinen viikinkien purjehdus-sota-alus oli 30
metriä pitkä ja siihen mahtui 32 soutajaa. Vene oli
yleensä tehty tammesta, se oli matala ja vakaa, ja
sillä pystyi rantautumaan helposti.
4. Purjehdustietoutta
Purjehtiminen on paluuta perustavan laatuisiin ja
alkukantaisiin tuntemuksiin, yksinkertaisuuteen. Se oli
alkujaan ihmiskunnan merkittävin liikkumistapa.
Se on suurten ja pienten luonnonilmiöiden aihe -
uttamaa, tuulen suhinaa, aaltojen ääntä veneen runkoa
vasten , auringon heijastukset ja kun mukautuu veden
luonnolliseen rytmiin, löytää tasapainon itsensä ja veden
välillä.
Eri puolilla maapalloa asuvat ihmiset ovat historian
aikana keksineet ainutlaatuisia tapoja purjehtia
tarkoituksen mukaisilla aluksilla.
Alankomaissa jaghen- nimellä tunnettua pientä alus- ta
käytettiin silloin tällöin huvipurjehdukseen: englannin
kieli sai siitä oman yacht- sanansa 1600- luvulla.
Vanerin keksiminen antoi lähtölaukauksen purjeh-
dusharrastuksen kehittymiselle toisen maailman-sodan
jälkeen lasikuitu tuli markkinoille 1960- luvulla tarjoten
taipuisan vaihtoehdon vanerille.
5. Purjehdustietoutta
Purjehtimisessa kaikki riippuu ihmisen, veden ja
veneen samanaikaisesta toiminnasta.
Purjehdus eli purjehtiminen tarkoittaa liikkumista veden
pinnalla purjeveneellä tai purjelaivalla pääsääntöisesti
tuulen voimalla.
Purjeveneen kippari on usein myös perämies, hän
vastuussa taktisista päätöksistä, veneen ohjaamisesta,
purjehdus suunnan valitsemisesta tai purjehduskurssin
vaihtamisesta sekä miehistön meriturvallisuudesta.
Keulapurjemiehen tehtäviin kuuluu etupurjeiden
trimmaaminen ja niiden tehokas käyttö.
Kölivene on vene jossa on veden alapinnan alapuolella
painava köli, joka normaaliolosuhteissa estää venettä
kaatumasta. Matkapurjeveneissä kölin syvyys rajoittaa
missä köli veneellä voi turvallisesti purjehtia. Köli
vastustaa veneeseen kohdistuvaa sortoa.
Matkapurjeveneet ovat rauta- tai lyijykiinteäkölisiä
veneitä, jotka tarjoavat mahdollisuuden myös olla
pitempään vesillä.
6. Navigointi ja turvallisuus
NAVIGOINTI JA SÄÄ
Purjehtijan pitää tietää, minne ollaan menossa ja
miten sinne päästään. Navigointi on nykyisin
helppoa GPS- paikannuslaitteiden avulla, mutta
perinteinen navigointityyli on kuitenkin edelleen
tärkeä taito, koska jokaisen matkapurjehtijan tulee
osata lukea karttaa ja määrittää kuljettavat kurssit.
Navigointi on aluksen paikan ja kulkusuunnan
määrittämistä eri menetelmillä. Siihen sisältyy kaikki
merenkululliset toimenpiteet, kuten aluksen sijainnin
määritys, sopivan kulkusuunnan asettaminen ja
turvallisen kulun takaaminen.
Sää näyttelee purjehduksessa tärkeää osaa ja sen
vaikutuksen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.
TURVALLISUUS
Turvallisuus on tärkeää vesillä liikkuessa, tärkeää
pitää aina pelastusliivit päällä ja kovalla säällä yksin
purjehtiessa turvavaljaat kannella liikuttaessa.
Purjehtijan tulee suunnitella asiat etukäteen, käyt-
tää tarvittavia apuvälineitä ja välttää törmäyksiä.
Purjehtijan tulee osata lukea merikarttaa , sekä
osata meri- ja maamerkit ja väylämerkit sekä muut
vesillä olevat merkit ja tunnukset sekä osata
ensiaputaidot. Hätätilanteissa osattavaa hätämerkit
ja tarvittaessa osattava hätäkorjauksiin vaadittavat
perustaidot.
7. Purjehdustietoutta
Purjeveneen ainut eteenpäin kuljettava voima,
syntyy ilman liikkuessa korkeapaineen alueelta
matalapaineen alueelle tai kylmemmältä alueelta
lämpimämmälle alueelle.
Purjehdittaessa tuulen voimakkuus on tärkeä tieto,
jotta purjeet voidaan trimmata oikein ja että yleen-
säkin tiedettäisiin millaisia purjeita milloinkin
tarvitaan. Tuulen voimakkuus ilmoitetaan m/s.
Jokaisessa maailman kolkassa ja jokaisella järvi ja
merialueella tuulee. On noin 400 erilaista tuulta.
Kun tuuli puhaltaa, syntyy väreitä, jotka tuuleen
kasvaessa muuttuu selkeämmäksi ja lopulta aal-
loiksi. Vesi, josta aalto koostuu ei liiku vedessä
aallon mukana.
Lueteltu sitten antiikin aikojen. Meren tila on tietyn
paikan aaltoliikkeen tila, esimerkiksi heikosti
aaltoileva 0,5m-1,25 m kuvastaa aallonkorkeutta
Douglasin asteikon mukaan.
Kuvassa fregatti Suomen Joutsen valmistui
vuonna 1902 Saint- Nazairessa. Nykyisin laiva on
Turun kaupungin omistuksessa, joka vastaa sen
ylläpidosta ja museotoiminnasta.
8. Pulleat purjeet
PURJESANASTOA
Spinaakkeri on pallopurje joka jalustetaan omalla
puomillaan mastoon tai genaakkeri on
epäsymmetrinen lentävä purje ilman puomia.
Genua on suurin keulapurje voi toimia rullallakin.
Fokkapurje, pienempiä keulapurjeita sanotaan
fokiksi, veneessä fokka voi olla ainoa keulapurje,
mutta myrskyfokka on voimakkaasti pienennetty
paljon pienempi purje.
Isopurje on veneen pääpurje joka kiinnitetään
mastoon ratsastajien avulla ja puomiin.
Keula- ja isopurjeet valmistetaan useimmiten
dacronista. Nykyään käytetään myös uusia
erikoiskankaita mm. kevlar, mylar, spectra ym.
Spinaakkerit ja genaakkerit valmistetaan kevyestä
nylon-kankaasta.
9. Purjehdussuunnat
On olemassa eri purjehdussuuntia riippuen, missä
kulmassa tuuleen purjehditaan.
On olemassa 90 asteen kulma suhteessa siihen
suuntaan josta tuuli puhaltaa johon ei voi purjehtia.
Mahdottomalla alueella täytyy luovia jotta tuuli saadaan
toiselle puolelle purjetta.
Purjehdussuunnat jaetaan kahteen ryhmään: vastaisiin,
silloin kuin purjehditaan kohti tuulensilmää ja myötäisiin
purjehdussuuntiin.
Tiukka luovi, tiukka sivutuuli ja sivutuuli kuuluvat
vastaisiin , sivumyötäinen, myötäinen ja täysmyötäinen
myötäisiin purjehdussuuntiin.
10. Meriteiden sääntöjä
PERUSSÄÄNNÖT
Väistämisvelvollisuus / purjeveneet
Vasemmalla, paarpurin halsilla oleva alus väistää
oikealla, styyrpurin halsilla olevaa.
Ohittava purjevene väistää ohitettavaa.
Paarpuri on veneen kulkusuunnassa vasen puoli ja
styyrpuuri on veneen kulkusuunnassa oikea puoli.
Samalla halsilla olevista veneitä tuulen puolella oleva
alus väistää suojan puolella olevaa.
Moottorivene väistää purjealusta. Kun purjevene
kulkee moottorilla on se silloin konealus ja kun kone-
alukset kohtaavat kaulat vastakkain, molemmat
väistävät oikealle.
Purjevene väistää ammatikseen vesillä liikkujia hyvän
merimiestavan mukaan.
Tärkein ja keskeisin asia kulkusäännöissä on
yhteentörmäämisen ehkäiseminen (Meriteiden
säännöt, Sisävesisäännöt).
11. Pursiseuraharrastus
Suomen ensimmäinen purjehdusseura Segelföre -
ningen i Björneborg perustettiin 1856 Porissa.
Suomen Purjehtijaliitto perustettiin vuonne 1906 .
Suomen suurin pursiseura on Nyländska jaktklubben
noin 2600 jäsentä.
Suomen veneilyseuroilla (360) joista pursiseuroja
(320) pursiseuroilla on yhteensä noin 60 000 jäsentä.
Veneilyn etujärjestöt Suomen Purjehtijaliitto ja Suomen
Veneilyliitto yhdistyivät vuoden 2011 alussa ja on
nykyisin Suomen Purjehdus ja Veneily ry.
Pursiseurojen toiminta:
Monen seuran jäsenen ikärakenne on vanha ja
aktiivinen toiminta, varsinkin kilpapurjehdustoiminta on
vähäistä. Junioripurjehdustoimintaa harrastetaan
ikäluokissa 7-15 vuoteen opetus- ja kilpailutoimintana.
Suomalaiset pursiseurat järjestävät säännöllisiä har-
joituksia ja purjehduskilpailuja edistääkseen kaikkien
jäsenten ikäryhmien kilpailupurjehduksen
harrastusmahdollisuuksia.
Pursiseurat opettavat ”jolla-kursseilla” lapsille ja
nuorisolle veneilyn ja kilpapurjehduksen alkeita.
Opettavat ja kouluttavat jäsenistöään paremmiksi
veneilijöiksi.
Veneiden katsastus on saanut alkunsa kilpapurjehdus –
sesta. Katsastusta varten on laadittu katsastussäännöt
ja katsastus toteutetaan joka vuosi pursiseurojen
katsastusorganisaation avulla.
12. Purjehdussanastoa
Luovilla tai kryssillä purjehdussuunta on lähes
vastatuuleen.
Laskee kurssia ohjataan vene pois tuuleen
suunnasta ja nostaa ohjataan vene tuulta kohti.
Sivumyötäisessä vene purjehtiessa slööraa.
Myötätuulessa vene purjehtiessa lenssaa.
Tuulenpuoli eli (luuvartti, ylähanka) on se veneen
puoli, jolta tuuli tulee.
Suojanpuoli eli (lee, alahanka) on sen veneen puoli,
jossa ei tuule.
Tuuleen tullessa oikealta veneen kulkusuunnasta
katsottuna, vene purjehtii oikealla eli styyrpuurin
halssilla.
Tuulen tullessa oikealta veneen kulkusuunnasta
katsottuna, vene purjehtii vasemmalla eli paapuurin
halssilla.
13. Päijänne
Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi, Kymijoenvesistöä
Pituus 119 km ja keskileveys 10 km, levein kohta 28 km
Keskisyvyys 16,2 m, syvin kohta 95,3 m, pinta-ala 1118 km²
Rantaviivaa 2248 km
Päijänteellä on saaria 1886 kappaletta
Vesi vaihtuu 2,5 kertaa vuodessa, virtaus 240 m ³/s
Päijänteen vedenlaatu on hyvä, Jämsän eteläp. erinomainen
Pääkaupunkiseudun juomavesi johdettu Päijänteeltä
MIKSI PÄIJÄNNE?
Hienot maisemat ja luonto sekä harvaan asuttua
Päijänteellä väljää liikkua ja tilaa löytyy aina rantautuessa
Paljon rantautumispaikkoja, vapaa rantautuminen / jos
veneseuran jäsenyys esim. JVS ry. Jyväskylän veneseura,
ns .saunamaksut on noin 5 Euroa / venekunta vrk.
Päijänteen virkistysalueyhdistys ja veneseuroilla yli 20
virkistys- ja rantautumispaikkaa suurimmassa osassa laituri,
keitto- ja saunomismahdollisuus ja kuivakäymälä
Edulliset laituripaikat ja talvisäilytyspaikat sekä hyvä porukka
14. Purjevene Granada 31 S/y Seili
Pituus 31 jalkaa ( 30,8` / 9,39 m
Leveys 10,00 / 3,05 m
Syväys 5,74 / 1,75 m (1,85m ) lyijykölillä, paino 1800 kg
Maston pituus 40,35 ` /12,30 m ja puomi 11,48` / 3,50 m
Paino noin 3601 kg + 1646 kg painolasti = 5250 kg
Materiaali Gesten Glasfiber Bådevaerft (DEN)
Valmistettu vuosina 1977- 1982 750 kpl:ta
Suunnittelijat Paul Elvström ja Jan Kjaerulff , Tanska
Moottori Volvo Penta MD 7 diesel 13 hv
Keulapurjeen koko 42,55 m² eli rullagenoa
Isopurjeen koko 21,00 m² ja spinaakkeripurje 71,00 m²²