Kuuden viikon perustyöpajojen sarjan jälkeen pidetty kolmen kuukauden jatkotyöpaja, jossa syvennettiin tahtoa ja ymmärrystä harjoittelemisesta ja sen seurauksista.
3. Onni$elut!
Pioneerihengessä
läpi
kaikkien
vastusten,
ensimmäisinä
Descomin
historiassa,
suoriuduiAe
hengissä
jatkotyöpajasta.
Aika
tapuAaa
itseä
olkapäälle,
samassa
hengessä,
jossa
”Mies
onniAelee
itseään
pudoAuaan
katolta.”
(M.A.Numminen)
5. Olipa
kerran
unelma…
…
kehiAää
sellaisia
harjoituksia
jotka
saisivat
ihmiset
• harjoiAelemaan
eli
luomaan
parempia
tapoja
• tuntemaan
itsensä
paremmin
• ohjaamaan
elämäänsä
siten,
eAä
vastaisi
paremmin
sitä
mitä
he
ovat
Näiden
harjoitusten
tulisi
olla
sellaisia,
eAä
• kuka
tahansa
voisi
tehdä
niitä
• ne
olisi
mahdollista
tehdä
milloin
tahansa
ja
upoAaa
keskelle
arkiru0ineita
• ne
vastaisivat
ihmisten
tarpeisiin
ja
haastaisivat
ihmiset
sekä
tässä
ja
nyt
eAä
tulevaisuudessa
• ne
taipuisivat
yksilöllisiin
tarpeisiin
eli
harjoitukset
voisi
yksilöllistää
ja
kokemusten
karAuessa
kehiAää
omia
harjoituksia
• ne
olisivat
vailla
ideologisia
ja
opillisia
taustoja
ja
rajoituksia
eli
harjoitusten
filosofia
olisi
niiden
tekemisessä
6. Mitä
teh0in?
Mitä
on
harjoiAeleminen?
Mitä
on
läsnäolo?
Miten
mitata
kehitystä?
Oma
harjoitus
Miten
0etäminen
muuAuu
toiminnaksi?
7. Mitä
teh4in/pohdi8in?
Mitä
on
harjoi,eleminen?
Osallistujien
tekemissä
”Mitä
on
harjoiAeleminen?”
-‐tutkielmissa
näyAäytyivät
toisiaan
rikastavat
näkökulmat
ja
harjoiAelemisen
koko
kirjo,
alhosta
harjoiAelemisen
riemuun.
Miten
1etäminen
muu,uisi
toiminnaksi?
Usein
ongelma
ei
ole
0edon
puute
vaan
kyvyAömyys/avuAomuus
saaAaa
0eto
käytäntöön
eli
luoda
siitä
elämää
ja
parempia
käytänteitä.
Nykyisin
0eto,
kuten
ajaAelemiseen
ja
puhumiseen
jumiutuminenkin,
näyAäytyy
usein
tahdon
vihollisena
eli
tahdon
kynnystä
nostavana
tekijänä.
Vasta
teot
muuAavat
asioita.
Siksi
harjoiAeleminen.
Mitä
on
läsnäolo?
Tässä
hetkessä
olemista/elämistä.
Mieli
seilaa
menneessä
ja
tulevassa
–
sen
palauAaminen
nykyhetkeen
edellyAää
usein
0etoisen
ponnistuksen.
Mielen
luontainen
olo0la
on
toisaalta
harmonia
ja
toisaalta
valppaus/levoAomuus
(alWus
niin
sisäisille
kuin
ulkoisille
häiriöille)
–
samanaikaises0.
Tietoinen
läsnäolon
harjoiAaminen
on
tasapainon
luomista
näiden
kahden
välille:
rauhan
ja
uteliaisuuden.
Ilman
läsnäoloa
on
vain
toistoa,
ei
harjoiAelemista.
8. Mitä
teh4in/pohdi8in?
2
Oma
harjoitus
Oman
harjoituksen
luominen
on
vihkimys
harjoiAelemisen
maailmaan.
Siitä
alkaa
matka
harjoitusten
luonteen
ja
dynamiikan
ymmärtämiseen,
niiden
uudelleen
luomiseen
ja
itsensä
todelliseen
tuntemiseen.
Miten
mitata
kehi,ymistä?
Yksinkertaisimmillaan
kehitystä
voi
peilata
sillä,
onko
harjoitukset
tehty
ja
mitä
niiden
tekemisestä
on
seurannut.
MiAaamisen
tekee
haasteelliseksi
se,
eAä
varsinaisiin
kehiAymisprosesseihin
0etoisuus
ei
tavallises0
aluksi
ulotu.
Mitä
mitataan,
mitä
miAaamisella
saadaan
selville
ja
mitä
miAaamisesta
seuraa?
Miten
kulku
mi,arista
moo,oriksi
eli
prosesseja
sytyAäväksi
voimaksi
tapahtuu?
10. Tahdon
hämärä
Tahdon
tuntemaan
oppiminen
liiAyy
ihmistä
ohjaaviin
ja
liikuAaviin
voimiin.
HarjoiAelu
peilaa
tahtoa
ja
tahdon
”hämäryyAä”:
miksi
teen
jotakin?
mikä
saa
minut
liikkeelle?
mikä
minua
mo0voi?
mitä
oikeastaan
haluan?
Tahdon
ilmentymät
eli
teot
kuvastavat
tahdossa
toimivia
prosesseja,
joiden
takana
puolestaan
vaikuAavat
ihmisessä
toimivat
voimat.
Oman
tahdon
tunteminen
edellyAää
omien
taipumusten,
vetovoiman
(mikä
vetää
puoleensa,
mitä
vedän
puoleeni)
sekä
alWuden
tunnistamista.
Oman
tahtonsa
oppii
todella
tuntemaan
vasta
haastaessaan
sen,
tekemisellä
ja
harjoiAelemisella.
Kaikki
harjoitukset
ovat
tahtoharjoituksia:
ne
vaa0vat
0etoisen
tahdon
ponnistuksen
ja
ovat
siksi
itsensä
johtamisen
y0messä.
Reflektoiminen
ja
ajaAeleminen
tuovat
valoa
tahdon
hämärään.
12. Itsetuntemus
AseAaessaan
itsensä
alWiksi
todellisiin
haasteisiin
ihminen
oppii
0etämään,
mistä
hänet
on
tehty.
Tapa-‐energian
johtama
ru0inielämä
on
siksi
itsetuntemuksen
kehiAymisen
vastainen.
Matka
itsetuntemukseen
on
samalla
matka
autenWsuuteen
ja
sen
tunnistamiseen:
mikä
minussa
ja
toiminnassani
on
omaa
(myötäsyntyistä)
ja
mikä
vierasta
(ulkoapäin
tulluAa)?
14. Tapojen
luominen
”Olet
sitä
mitä
toistat
päiviAäin.”
sanoo
Aristoteles.
HarjoiAeleminen
on
uusien
tapojen
luomista
ja
vanhojen
tapojen
muuntamista
paremmiksi.
Kyse
on
prosessista,
jossa
toisaalta
luodaan
parempia
tapoja
arkeen
ja
toisaalta
luodaan
tapoja,
jotka
paremmin
vastaavat
sitä
mikä
olen.
Tapojen
0etoinen
luominen
on
yksinkertaista
muAa
ei
helppoa.
16. Tavoi$eet
HarjoiAeleminen
on
yksinkertaista,
jos
tavoiAeena
on
tehdä
harjoituksia
ja
luoAaa
niiden
seurauksiin
eli
uuAa
luoviin,
kehitystä
parempaan
suuntaan
vieviin
prosesseihin.
(”Just
do
your
prac0se
and
all
will
come
to
you.”)
HarjoiAelemisen
ulkopuoliset
tavoiAeet
toisinaan
tukevat
tavoiAeita,
toisinaan
ne
luovat
odotuksia,
jotka
vievät
etäälle
mielen
harjoiAelemisen
todellisuudesta.
Mieli
ei
toimi
yhtä
suoraviivaises0
kuin
ulkoinen
maailma
eikä
sitä
voi
siksi
samalla
tavoin
aikatauluAaa
kuin
asioita
ulkoisessa
maailmassa
–
ennen
kuin
0etää
tarkemmin,
miten
mieli
toimii.
18. Valmentajan
rooli
Valmentaja
luo
omalla
innostavuudellaan
harjoiAelemista
tukevat
ja
edesauAavat
olosuhteet.
Valmentaja
tarjoaa
mahdollisuuden,
johon
valmenneAava
tarAuu
tai
on
tarAumaAa
syvempien
tarpeidensa
ohjaamana.
On
monia
prosesseja,
joita
ei
voi
nopeuAaa.
HarjoiAeleminen
avaa
0en
prosesseille
ja
oivalluksille,
joiden
myötä
valmentaja
muuAuu
tarpeeAomaksi.
20. Kymmenen
vuoden
päästä,
kun
Descom
on
40
maassa
toimiva
globaali
yritys,
istuskelemme
Descomin
kampuksella
Barcelonassa.
Kaikki
piirissä
istuvat
mind
masterit
jakavat
kokemuksiaan
oivalluksistaan
ja
kouluteAavistaan.
Ja
minä
myhäilen
pitkään
valkoiseen
partaani.
(Alustuksen
jälkeen
seurasi
hienoa
palauteAa
ja
selkeää
itsearvioin0a.)
22. Ensi
syksynä
jatkamme.
Syksyn
teemoja:
• nykyisten
harjoitusten
syventämistä
ja
laajentamista
• uusia
harjoituksia
• meditaa0o
• omia
harjoituksia
23. Mitä
pitäisi
tehdä
edessä
olevalla
ajalla,
joka
on
avoin
ja
muotoutumaton?
Höyhenenkevyt
vapaudessaan,
lyijynraskas
epävarmuudessaan.
Onko
se
unenomainen
ja
nostalginen
toive
siitä
–
eAä
voisin
palata
siihen
hetkeen
–
ja
kääntyä
toiseen
suuntaan
kuin
siihen,
joka
teki
minusta
minut.
Onko
loppujen
lopuksi
kyse
minäkuvasta?
Mielikuvasta
siitä,
mitä
olisi
pitänyt
kokea
ja
saada
aikaan
–
joAa
elämä
olisi
sellainen,
eAä
sen
voisi
hyväksyä?
Siinä
tapauksessa
kuolemanpelko
on
sitä,
eAei
voi
kehiAyä
siksi,
joksi
haluaa.
Amadeu
de
Almeida
Prado:
Sanojen
kultaseppä