2. 1
”Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä
päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka
seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui
koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka.
Ylimmän kerroksen huoneessa, jossa olimme, paloi monta
lamppua. Muuan Eutykos-niminen nuorukainen istui
ikkunalla, ja kun Paavali yhä jatkoi puhettaan, hän vaipui
syvään uneen ja nukuksissa putosi kolmannesta kerroksesta
alas. Hänet nostettiin kuolleena maasta. Mutta Paavali meni
alas, painautui häntä vasten, kietoi kätensä hänen
ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, hän on hengissä."
Paavali palasi sitten yläkertaan, mursi leipää ja söi. Hän
keskusteli opetuslasten kanssa vielä pitkään, aina
aamunkoittoon saakka, ja lähti sitten. Poika vietiin elävänä
kotiin, ja kaikki olivat iloissaan ja rohkealla mielin.”
3. 2
”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas
ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.
Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta
Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on
kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota
voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija
ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee
hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii
heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole,
ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on
kadonnut."
4. 3
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te
heille.”
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko
sielustasi ja mielestäsi… Rakasta lähimmäistäsi niin kuin
itseäsi.”
5. 4
”Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia, jotta hän koskisi
heihin. Tämän nähdessään opetuslapset moittivat
tuojia, mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi:
"Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä.
Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka
ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei
sinne pääse."
6. 5
”Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän
koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria
katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä
Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti
kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja
hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät
häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin
kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö.
Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole
täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa
katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi.”
7. 6
”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta
minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai
helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja,
vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka
minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta
minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin
kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin
polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en
sillä mitään voittaisi.”
8. 7
”Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita
parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta
mielestänne viisaita.
Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen,
mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä
riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.”