2. Itsetuhon dystopia
Pelko: itsetuhoisuus
Talous ”tuhoaa itse itsensä”
Esim ilmastonmuutos: ”kaikki” vastustavat sitä, mutta se ei ole
”meidän” hallittavissamme
(Ellei se ole ”jonkun” vika: kiinalaiset, öljy-yhtiöt, jne)
(Tai: toimimme kaikki väärin -> kuitenkin kyse elinkeinoista jne, ei vain
kulutuksesta)
Tai: hinnoiteltavat ulkoisvaikutukset
”Ei kenenkään hallinnassa” = perinteinen dystopia
3. ”Kestävän” synty
”Kestävä kehitys” -> poliittinen kamppailu kasvumallin hylkäämisestä
tai jatkamisesta
Eloonjäämisnäkökulma, vaurauden kasvu eloonjäämisen miniminä
Poliittisen huomion siirtäminen reunaehtojen manipulointiin
(saasteet, sääntelyjärjestelmät)
”Kestävä” = ominaisuus, ”sustainable” = jatkettavissa oleva, viittaa
enemmän toimintaan.
Mutta edelleen pelkona: entä jos nimenomaan kasvumalli, eikä sen
väärin manipuloidut reunaehdot, on itsetuhon ydin?
Joka tapauksessa ”rakenteellinen ongelma”
4. Mitä tarkoittaa rakenteellisesti
kestämätön?
1 Universaalisuus: Ei yleistettävissä oleva
2 Moraalisuus: Epäoikeudenmukainen (onko ”kestämätön”: voi
jatkua vaikka olisi väärin, pelko: vallankumous; kestävä voi merkitä
myös sietämättömien olosuhteiden jatkuvuutta)
3 Kontrolli: Toimijoidensa hallitsemattomissa
4 Uusklassinen käyttö: markkinoita häiritsevä (kestävyyden
rakenteellisena esteenä väärinhinnoittelu)
5. Sosiaalinen ontologia (1)
Jos ”talousjärjestelmä” on itsetuhoinen, on määriteltävä
”järjestelmä”.
Liberaali tulkinta: kompleksisten markkinatransaktioiden joukko ja sen
toimintakehys (->kehyksen muutokset, kannustimet jne).
Muut tulkinnat: sisältää ”rakenteellisia” tekijöitä
Ydinkysymys: missä mielessä talousjärjestelmä on enemmän kuin
siihen osallistuvien yksilöiden (intentioiden, toimien) summa?
Esim. Durkheim: ihmiset toteuttavat jotakin kollektiivista tavoitetta
mieltämättä itse tavoittelevansa sitä
Itsetuhoinen yksilö vs itsetuhoinen yhteisö
6. Kaksi kritiikkiä
1 Ekologinen taloustiede: toimimme markkinoilla oikein, mutta
väärinhinnoittelu johtaa itsetuhoon
->ulkoisvaikutusten hinnoittelu, cap-and-trade jne
2 Heterodoksinen taloustiede: talousjärjestelmä on rakenteellisesti
epävakaa ja tuhoutuu markkinatoimijoiden toimiessa ”oikein”
(finanssikriisit, luokkasuhteiden kärjistyminen)
->finanssimarkkinoiden regulaatio, funktionaalisen tulonjaon
korjaaminen
->osittain päinvastaisia johtopäätöksiä, yhteinen ajatus: yksilöiden
rationaalinen toiminta johtaa kollektiiviseen tuhoon, jossain mielessä
siis rakenteella omat lainalaisuutensa
7. Rakenteellinen (1)
1) ei poliittinen päätös, joka voidaan perua
2) institutionaalinen kitka, myös markkinoiden konservatismi: ei välitä
suoraan toimijoiden intentioita
3) markkinatransaktioiden itsensä ylittävä lopputulema, esim
”näkymätön käsi” (moraalinen käännös)
8. Rakenteellinen (2)
Aikaväli – kaikki järjestelmät tuhoutuvat joskus
Makrososiologia ja syklit – kaikki järjestelmän ajautuvat
korruptoituneeseen vaiheeseen
Jatkuvuuden tuottamat pakot (”kapitalismi ei jatku ilman
laajenemista”, pääoma ”olentona”)
Liian hitaat käänteet (”väestö kasvaa joka tapauksessa 9 miljardiin”)
Koordinaation puute (vangin dilemmat jne, esim beggar thy
neighbour, säästämisen paradoksi, osaoptimointi jne)
9. ”Johtopäätös”
Itsetuhoisuus voi olla ongelma vain rakenteellisessa mielessä
”Rakenteellinen” ei tarkoita mitään ilman lisämääreitä