2. Kirkon rakentamisen on täytynyt olla suuri urakka jo ennestään työn raskauttamille
ihmisille. Tuo ajankohta on muutoinkin merkittävä, sillä Pidisjärvestä, joksi
paikkakuntaamme aikaisemmin nimitettiin, muodostettiin 1802 Kalajoen seurakuntaan
kuuluva kappeliseurakunta.
Kirkon historiaa
Nykyinen kirkko valmistui
v. 1803. Kirkko oli alkujaan
pohjaltaan tasavertaisen ristin
muotoinen eikä siinä ollut
tornia. Se rakennettiin
seurakuntalaisten päivätöinä
Niilo Koskelan johdolla. Silloin
rakennusvuonna Pidisjärven
kappeliseurakunnassa oli v.
1802 vain 67 veroa maksavaa
taloa. Niistäkin suuri osa oli
hiljattain raivattuja uudistiloja.
3. Heti kirkon valmistumisen jälkeen talolliset
alkoivat rakentaa kellotapulia, joka
valmistui 1806. Tapuli tuli kuitenkin
huonosti perustetuksi, sillä se kallistui eikä
kestänyt huojumatta kellojen soittoa. Uusi
tapuli määrättiin rakennettavaksi v. 1853,
mutta rakennushanke ei jostain syystä
toteutunut. Tapuli ei ehtinyt kuitenkaan
kaatua, vaan se purettiin ja rakennettiin
uudelleen kirkon yhteyteen v. 1874
perusteellisessa kirkon korjauksessa.
Lääninarkkitehti teki suunnitelmat, joita
arvosteltiin myöhemmin, kirkon tyyli
muuttui korjauksessa täysin, sillä entinen
kattomuoto muutettiin, ulkoseinät
laudoitettiin ja kirkon kivijalka uusittiin
siten, että rakennusta nostettiin n. metri
puukiiloja apuna käyttäen.
4. Kirkko laudoitettiin ja maalattiin sisältä
v. 1911, peruskorjattiin diplomiarkkitehti
Aarne Timosen suunnitelmien pohjalta
v. 1952. Kirkko maalattiin sisältä v.1971,
jolloin palautettiin vanhat värisävyt
arkkitehti Touko Saaren suunnitelmien
mukaan v. 1952. Ulkomaalaus tehtiin
vuonna 1982. Viimeisin suuri peruskorjaus
oli vuonna 1991, kirkko maalattiin ulkoa
vuonna 1997.
5. TIIMALASI
Kun lukee tätäkin historiaa,
mieleen nousee kiitollisuus ja
kunnioitus sen ajan ihmisiä
kohtaan, jotka uurastivat
itseään säästämättä ja
rakensivat meille sen hyvän
josta me tänään saamme
nauttia.
Näitä asioita miettiessä,
nousee mieleen Niilo Rauhalan
runo :
”Anna meille joskus kiireetön
hetki, että pysähtyisimme
kunnioittamaan niitä, jotka
ovat hiljaa tehneet työnsä,
hiljaa rakentaneet meille tätä
päivää ja hiljaa menneet pois!”
6. Alttari
Kirkon keskeisin paikka on
alttari. Alttari kuvaa Jumalan
läsnäoloa seurakuntansa
keskellä. Alttari on somistettu
kukilla, alttarilla palavat myös
kynttilät. Se on ehtoollisen
viettämisen paikka. Messun
aikana alttarilla on
ehtoollisvälineet, jos
jumalanpalvelus toteutetaan
sanajumalanpalveluksen
kaavalla, silloin ei ole
ehtoollista.
Alttarikaiteella on haluttu suojella alttarin pyhyyttä ja alttarikaide liittyy tapaan
vastaanottaa ehtoollinen polvistuneena. Alttari yleensä on kirkon itäpäädyssä siis
auringon nousun suunnassa, näin myös Nivalan kirkossa.
7. Nykyisen alttaritaulun on maalannut v.
1875 taiteilija A. Vendelin
Kristiinankaupungista. Alttaritaulussa on
kuvattuna Jeesuksen Ristinkuolema.
Jeesus kantoi ihmisten synnit
ristinpuuhun. Kuolemallaan ja
kärsimisellään Jeesus vapautti ihmiset,
synnin, kuoleman ja pahan vallasta.
Kattokruunut
joita kirkossa on useita, ovat hyvin
vanhoja, todennäköisesti
yhtä vanhoja kuin kirkkokin.
8. Alttarin kuoriosassa
Taiteilija Lauri Välke on
maalannut alttarin kuoriosaan
vuoden 1952 peruskorjauksen
yhteydessä Jeesuksen
elämään liittyviä maalauksia.
Kuorin yläosassa on nähtävänä
varsinainen Jeesuksen
kärsimysnäytelmä mm.
tuomio, ristinkanto ja väsynyt
Jeesus sekä aihe, jossa Jeesus
otetaan ristiltä.
Kuvassa ylhäällä Kristuksen
taivaaseen astuminen eli
Helatorstain aihe.
9. Ehtoollisvälineet
Näitä ehtoollisvälineitä tarvitaan kun
jumalanpalveluksena on messu.
Ehtoollisen elementit ovat leipä ja viini.
Voit tulla vanhempiesi mukana
ehtoollispöytään siunattavaksi,
itsenäisesti voit osallistua ehtoolliselle
konfirmaatiosi jälkeen.
10. Saarnatuoli
Saarnatuolista pidetään
yleensä jumalanpalveluksen
saarna. Uuden
jumalanpalveluskaavan
mukaan saarnatuolista
luetaan myös
evankeliumiteksti ja
uskontunnustus. Saarnatuoli
päällä on koristeellinen
katos eli baldakiini. Sellaista
kannettiin entisaikaan
kuninkaan päällä. Kirkossa se
kuvaa Jeesuksen
kuninkuutta. Jeesus on
kuninkaana seurakuntansa
keskellä.
12. Kirkon vanhat maalaukset
Vuoden 1952 peruskorjauksen yhteydessä kirkon
vanhat maalaukset sijoitettiin kirkon etelä- ja
pohjoispäätyihin. Ristiinnaulittua kuvaava taulu
Thomas Kiempen maalaama.
Pohjoispäädyssä olevassa maalauksessa on teksti:
”Esi-isien muistoa ja työtä kunnioittaen asetti
nykypolvi nämä kirkkojensa vanhat maalaukset
etelä- ja pohjoispäätyihin korjaustyön yhteydessä
v. 1952.”
13. Kirkon vanhat maalaukset
• Pohjoisristillä olevassa vanhan alttaritaulun
alemmassa osassa, jossa on kuva ehtoollisesta,
on tulipalon jälki. On ilmeistä että kirkko on ollut
suuressa vaarassa palaa, nimittäin alttarilla ollut
kynttilä on polttanut kuvassa olevaan ehtoollispöytään
syvän, nokisen syvennyksen. Sanoisin, että pienestä
hetkestä on ollut kysymys, jälki on näkyvissä!
• Pohjoisristillä alttaritaulussa oleva soikea ympyrä
”Anno 1803”, viittaisi vuosilukuun milloin kirkko
on tehty, tarkoituksesta ei ole tietoa.
• Ehtoollista esittävän taulun yläpuolella on vanha maalaus, jossa on teksti
”Esi-isien muistoa ja työtä kunnioittaen asetti nykypolvi nämä kirkkojensa
vanhat maalaukset etelä- ja pohjoispäätyihin korjaustyön yhteydessä v.
1952.”
15. Urut ja urkulehteri (urkuparvi)
Nivalan kirkon nykyiset urut eli
kolmannet urut ovat valmistuneet
vuonna 2009. Niissä on 33 ääni-
kertaa ja kellosoitin. Urut ovat kirk-
kossa virsien säestämistä varten,
lisäksi niillä soitetaan jumalan-
palvelusten alku- ja loppusoittoja,
hautajaisten saattomusiikkia ja
häämusiikkia. Urut soivat myös
kuolleiden muistamisen ja
ehtoollisen vieton aikana. Uruilla on
myös erilaisissa konserteissa oma
tärkeä tehtävänsä.
Kirkossa voidaan urkujen lisäksi käyttää muitakin soittimia. Urkulehterin kaiteen keskellä
olevissa kuvissa ovat: Jeesus, Jumalan Karitsa ja evankelistojen symbolit
16. Kirkonkellot
Kirkonkelloja on kaksi. Vanhemmassa, joka on valettu
Tukholmassa vuonna 1761, ovat sanat:
”Todistacat Herran Hengen lepäwän Pohian maalla,
Zach:6.8.”.
Toista kelloa alettiin hankkia v. 1843. Kello valettiin
Pietarissa, josta se kuljetettiin hevosella Nivalaan.
Kelloon ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä. ja halkesikin
pian. Se myytiin romuksi ja hankittiin Helsingistä
nykyinen, isompi kello vuonna 1878. Siihen on
kirjoitettu sanat. ”Soittakaamme Herralle,
veisatkaamme hänelle.”
Myös tämä kello halkesi noin sadan vuoden käytön
jälkeen, mutta saatiin onnistuneesti korjatuksi
Nivalassa Kalajokilaakson ammattioppilaitoksessa.
Ennen suntio joutui kiipeämään kirkon torniin, kun hän soitti kelloja erilaisissa tilanteissa
mm. jumalanpalvelukseen, vihkimiseen, hautaukseen ja ehtookellojen soittoon liittyvissä
tilanteissa. Nykyisin kellojen soitto on sähköistetty, ne soitetaan sakastista. Enää ei tarvitse
nousta 74 askelmaa kirkontorniin saadakseen kirkonkellot soimaan.
17. Suntio työssään
Kirkko on suntion työpaikka.
Suntion työhön kuuluvat
avustavat tehtävät
jumalanpalveluksessa ja
yleensä kaikissa kirkon
tilaisuuksissa. Hän huolehtii
kirkon lämmityksestä ja
valoista, siivoaa kirkon,
puhdistaa portaat talvella
lumesta. Suntio valmistelee
tilaisuudet, laittaa virret
virsitaululle ja sytyttää
kynttilät.Ennen ehtoollista suntio asettaa ehtoollistarvikkeet paikoilleen. Hän myös avustaa
jumalanpalvelukseen toimittajia pukeutumisessa ja vastaa siitä, että kaikki toimii ja tilaisuus
pääsee alkamaan.
