SlideShare a Scribd company logo

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu

•
•
S
Saku Lehtinen
1 of 90
Download to read offline
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos tarkastelujaksolla 1990–2009 Politiikan tutkimuksen laitos Turun yliopisto Saku Lehtinen 74891 Pro gradu -tutkielma syksy 2012
TURUN YLIOPISTO Politiikan tutkimuksen laitos, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta LEHTINEN, SAKU: Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990–2009 Tutkielma, 80 s., 0 liites. Valtio-oppi Syyskuu 2012 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------- Tiivistelmä: Pro gradu -tutkielmassani tutkin YK:n turvallisuusneuvoston turvallisuusagendaa ja sen muutosta tarkastelujaksolla 1990–2009. Tutkielmani hyödyntää sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Turvallisuuden näkökulma on konstruktivistinen. Tarkastelujaksolla on yhteensä 1261 päätöslauselmaa. Turvallisuusagendaa tutkin päätöslauselmien jakaumaa neljän tilastollisen kategorisoinnin avulla, traditionaalinen vs. ei-traditionaalinen, ajallinen jakauma konfliktien ennaltaehkäisyyn, ratkaisemiseen ja jälkihoitoon, konfliktityypit valtioiden sisäiset ja väliset konfliktit sekä terrorismi, ja neljänneksi päätöslauselmien maantieteellinen jakauma maanosien ja globaalin tason välillä. Näiden yksinkertaisen tilastollisten jakaumien avulla on mahdollista tutkia turvallisuusagendan sisältöä ja muutosta kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmista tarkastelujaksolla noin neljännes kuului ei- traditionaalisen turvallisuuden piiriin. Neuvoston turvallisuusagenda perustuu vahvasti traditionaaliseen turvallisuuteen. Ajallisessa kategorisoinnissa konfliktien ratkaiseminen ja jälkihoito ovat yhtä yleisiä muodostaen 90 prosentin enemmistön, jolloin vain 10 % päätöslauselmista käsittelee konfliktien ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Turvallisuusneuvosto käsittelee yli 50 prosenttisesti konfliktityyppien kategorisoinnissa valtioiden sisäisiä konflikteja. Terrorismin kokonaisuus on pieni, mutta 2000-luvulla on havaittavissa nouseva trendi. Maantieteellisestä näkökulmasta turvallisuusneuvoston turvallisuusagendaa dominoivat Afrikan konfliktit, jotka muodostavat yli 40 prosentin osuuden. Globaalin tason päätöslauselmat lisääntyivät selvästi 2000-luvulla, vaikka niiden kokonaismäärä jäikin pieneksi. Tulosten perusteella turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda on reaktiivinen ja painottaa valtiokeskeistä maailmankuvaa, kuten se peruskirjan mukaan on luotukin. Läpi leikkaavana teemana tuloksissa nousi esiin valtiosuvereniteetin ja ihmisoikeuksien välinen kilpailu. Neuvoston länsimaiset pysyvät jäsenmaat, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska, korostavat ihmisoikeuksia kun vastaavasti Venäjä ja Kiina painottavat suvereniteetin tärkeyttä. Ihmisoikeudet haastavat suvereniteetin valtioiden välisen toiminnan hallitsevana perusarvona. Asiasanat: turvallisuusneuvosto, YK, turvallisuus, turvallisuusagenda, päätöslauselma, suvereniteetti, ihmisoikeudet
SISÄLLYS 1. JOHDANTO .................................................................................................................1 1.1. Tutkimuskysymykset ......................................................................................1 1.2. Näkökulma ja tutkielman tausta......................................................................2 1.3. Menetelmä.......................................................................................................3 1.4. Tavoitteet ja työn tarkoitus..............................................................................3 2. TEOREETTINEN VIITEKEHYS ................................................................................4 2.1. Konstruktivismi ja muutos ..............................................................................5 2.2. Käsitykset turvallisuudesta..............................................................................7 2.3. Turvallisuuden tutkimuksesta ja Kööpenhaminan koulusta..........................11 3. HYPOTEESIT ............................................................................................................15 3.1. Turvallisuustyyppien jakauma ......................................................................16 3.2. Ajallinen jakauma .........................................................................................17 3.3. Konfliktityyppien jakauma............................................................................18 3.4. Maantieteellinen jakauma .............................................................................19 4. TURVALLISUUSNEUVOSTO TOIMIJANA ..........................................................20 4.1. Institutionaalinen viitekehys .........................................................................21 4.2. Kylmän sodan jälkeisen ajan regiimimuutos turvallisuusneuvostossa .........26 4.3. Turvallisuusneuvoston oikeudet ja velvollisuudet kansainvälisen oikeuden kontekstissa ..........................................................................................................31 4.3.1. Itsepuolustusoikeus .........................................................................35 5. TURVALLISUUSNEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMAT .....................................38 5.1. Tilastolliset muuttujat ja niiden määritysperusteet........................................38 5.2. Traditionaalinen vs. ei-traditionaalinen turvallisuusagenda..........................43 5.2.1. Sotilaallisen voimankäytön oikeuttaminen .....................................45 5.3. Ennaltaehkäisy, konfliktien ratkaiseminen sekä rauhan ylläpito ..................49 5.3.1. Konfliktien ennaltaehkäisyn tärkeys ja vaikeus ..............................52 5.4. Konfliktien tyypit, valtioiden sisäiset, valtioiden väliset konfliktit ja terrorismi..............................................................................................................56 5.4.1. Terrorismi........................................................................................59 5.5. Päätöslauselmien maantieteellinen jakauma .................................................64 5.5.1. Turvallisuuden globalisoituminen...................................................71 6. KESKEISET TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET ...............................................76 LÄHTEET.......................................................................................................................81
1 1. JOHDANTO Tässä pro gradu -tutkielmassani tutkin Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella neuvoston turvallisuusagendaa ja sen muutosta vuosina 1990–2009. Päätöslauselmat ovat neuvoston keskeisin vaikutuskeino ja niiden avulla on mahdollista muodostaa kuva turvallisuusneuvoston keskeisestä toiminnasta ja konflikteista, joita se valitsee käsittelyynsä. Tämän tutkielman tarkoituksena on erilaisten yksinkertaisten tilastollisten muuttujien avulla selvittää neuvoston painopistealueita. Määritän johdannossa tutkielmani tutkimuskysymykset, joiden tehtävänä on esittää tiivistetysti tutkimuskohteeni ja tutkimukseni fokus. Toiseksi määritän näkökulman ja tutkielmani taustan eli määritän kontekstisidonnaisuuden empiriaan. Johdannon kolmannessa osuudessa esittelen lyhyesti soveltamani tutkimusmenetelmän. Lopuksi luon katsauksen tutkielman merkitykseen ja tavoitteisiin. Seuraavassa luvussa käyn läpi työn teoreettisen taustan ja sijoitan tutkielmani turvallisuuden tutkimuksen kenttään. Kolmannessa luvussa käsittelen hypoteesit sekä niiden koettelun kriteerit. Neljännessä luvussa käsittelen turvallisuusneuvoston roolia ja asemaa sekä velvoitteita ja oikeuksia institutionaalisesta, kansainvälisen oikeuden ja historiallisesta ulottuvuudesta. Viidennessä luvussa käyn läpi empiirisen aineiston tulokset ja käsittelen tarkemmin näistä tuloksista esiin nousevia mielenkiintoisia havaintoja. Lopuksi esittelen kootusti tutkielman tuloksia ja johtopäätöksiä sekä potentiaalisia jatkotutkimusmahdollisuuksia. 1.1. Tutkimuskysymykset Mitkä ovat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien muodostaman turvallisuusagendan painopistealueet? Miten turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda on muuttunut vuosien 1990–2009 aikana? Kysymysten tarkastelemiseksi jaan päätöslauselmat kategorioihin, joiden avulla muodostan yksinkertaisia tilastoja, joiden avulla kuvaan neuvoston turvallisuusagendasta ja agendan muutoksesta.
2 Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on selvittää tarkastelujakson aikaisen turvallisuusagendan muodostuminen perustuen päätöslauselmien tarjoamaan empiiriseen aineistoon vuosina 1990–2009. Toisen kysymyksen tarkoituksena on selvittää turvallisuusagendan muutosta, painopisteiden vaihtumista ja uusien avauksien tekemistä. Tilastoitavia kategorisoituja muuttujia ovat: 1) traditionaalinen ja ei-traditionaalinen turvallisuus, 2) ajallinen jakauma: ennaltaehkäisy, konfliktien ratkaiseminen ja konfliktien jälkihoito, 3) konfliktien tyypit: valtioiden sisäiset, valtioiden väliset konfliktit ja terrorismi sekä 4) päätöslauselmien maantieteellinen jakauma. 1.2. Näkökulma ja tutkielman tausta Toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin kollektiivisen turvallisuuden perustaksi, minkä tarkoituksena oli taata rauha ja turvallisuus maailmassa. Turvallisuusneuvosto perustettiin tämän tavoitteen pysyväksi operationaaliseksi toteuttajaksi. Maailma on kuitenkin muuttunut 1940-luvusta merkittävästi, mutta neuvoston institutionaalinen perusta ei ole juurikaan muuttunut lukuun ottamatta vuoden 1966 uudistusta, jolloin valittujen jäsenmaiden määrä kasvoi kuudesta kymmeneen (Yleiskokous 1963). Turvallisuusneuvoston viisi pysyvää veto- oikeudellista jäsentä, Kiina, Yhdysvallat, Ranska, Venäjä ja Iso-Britannia, ovat neuvoston merkittävimmät valtiot. Niiden asema ja toimintaedellytykset ovat keskeisiä arvioitaessa turvallisuusneuvoston toimintakykyä. Kylmän sodan jälkeinen aikakausi on muuttanut turvallisuusneuvoston toimintamahdollisuuksia, koska kylmän sodan aikana neuvoston toimintaa leimasi voimakas kilpailuasetelma idän ja lännen blokkien välillä, minkä seurauksena turvallisuusneuvoston toiminta oli rajoittunut reaalipolitiikan kontekstiin. Tämän takia työn fokus on kahdessa kylmän sodan jälkeisessä vuosikymmenessä. Kansainvälisen turvallisuuden uhkakuvat ovat muuttuneet. Niin sanottu laajentunut turvallisuusagenda on korvannut valtiokeskeisen ja sotilaalliseen turvallisuuteen perustuvan traditionaalisen turvallisuusagendan. Terrorismi, ilmastonmuutos, pakolaisongelmat, luonnonvarojen rajallisuus yms. ovat muuttaneet traditionaalista turvallisuusagendaa, joka perustui valtioiden suvereniteetin suojeluun (alueellinen
3 koskemattomuus ja poliittinen riippumattomuus). Monet konfliktit ovat siirtyneet valtioiden välisistä valtioiden sisäisiksi. Tutkimuskohteen ajallinen läheisyys asettaa tutkielmalleni sekä etuja että haittoja. Haasteena on riittävän ajallisen (ja henkisen) etäisyyden saavuttaminen tutkimusaiheeseen sekä toisaalta lähdeaineiston samanaikainen runsaus ja niukkuus (Henriksson ja Kastari 2001, 131). Tarkastelujaksolla 1990–2009 turvallisuusneuvosto on antanut yhteensä 1261 päätöslauselmaa. Suuri päätöslauselmien määrä ja riittävän pitkä aikaväli mahdollistavat riittävän tietomäärän neuvoston turvallisuusagendan määrittämiseksi. Niukkuus tutkielmani kannalta tarkoittaa ennen kaikkea tutkimustiedon niukkuutta. 1.3. Menetelmä Tämä tutkielmani on vahvasti empiriavetoinen enkä sovella mitään varsinaista kansainvälisten suhteiden teoriaa. Pro gradu -tutkielmani menetelmä on sisällön analyysi, joka on perustaltaan kvantitatiivinen soveltaen yksinkertaista tilastollista jaottelua turvallisuusneuvoston päätöslauselmien analysoimiseksi. Aikaisemmin1 määritin neljä kategorista muuttujaa päätöslauselmien analysoimiseksi. Kategoristen muuttujien perusteiden määrittäminen on keskeisessä asemassa tutkielman tulosten luotettavuuden kannalta. Määritän tarkemmin nämä kriteerit analyysin yhteydessä. Tilastollisen kuvauksen ja muutoksen tarkastelun lisäksi syvennän analyysiani tarkemmalla otoksella jokaisen kategorisoinnin tuloksista, jotka esittelen tarkemmin luvun 5 alaluvuissa. Näissä yksityiskohtaisempien tarkastelujen kohteena on ennen kaikkea tilastoista havaittavien muutosten tutkiminen. Teoreettisempaa puolta tutkielmassa edustavat turvallisuuden käsitteen ja turvallisuuden tutkimuksen tarkastelu. Näkökulma tässä on konstruktivistinen. 1.4. Tavoitteet ja työn tarkoitus Turvallisuusneuvoston turvallisuusagendalla on monessa suhteessa ratkaiseva merkitys kansainvälisen turvallisuuspolitiikan määrittäjänä, eikä vain YK-järjestelmän sisällä. Globaalia turvallisuuspolitiikkaa hallitsee nykyisestä turvallisuuden laajentumistrendistä 1 Ks. luku 1.1. Tutkimuskysymykset.
4 huolimatta valtiokeskeinen turvallisuusagenda. Kaikki globaalin tason turvallisuusuhkat eivät sovellu neuvoston käsiteltäväksi, esimerkiksi ilmastonmuutos ja monet sosiaaliset ongelmat. Nämä monet muut ns. uudet turvallisuusuhkat luovat uudistuspaineita myös turvallisuusneuvostolle. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmia on tutkittu melko paljon kansainvälisen oikeuden alalla, mutta neuvoston ja sen päätöslauselmien tutkimusta suhteessa sen merkittävyyteen kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa on tutkittu yllättävän vähän. Tämän työn tavoitteena on tuottaa uutta tilastollista tietoa päätöslauselmista ja turvallisuusneuvoston toiminnasta. Analysoimattomassa alkuperäisaineistossa on paljon potentiaalia tuottaa uutta tietoa. Tämän tutkielman kontekstissa suurella otosmäärällä pyritään luomaan kokonaiskuvaa turvallisuusneuvoston turvallisuusagendasta ja sen muutoksesta, mutta samalla myös luomaan pohjaa uusille mielenkiintoisille tutkimuskohteille ja muille jatkoanalyyseille. Kansainvälisen oikeuden avulla syvennän tutkielman taustoja poikkitieteelliseen suuntaan, koska sen avulla on mahdollistaa ymmärtää paremmin mm. voimankäytön oikeuttamista, mikä puolestaan on olennainen taustatekijä esimerkiksi ennaltaehkäisevien sotilaallisten käytössä. Kansainvälinen oikeus on monessa suhteessa tärkeä ja hyödyllinen analyyttinen näkökulma, joka tukee kansainvälisten suhteiden tutkimusta. Tämä hyöty korostuu tutkittaessa turvallisuuspolitiikkaa, koska voimankäyttö kansainvälisessä politiikassa ”ulkopolitiikan jatkeena” on vähentynyt ja kansainvälinen yhteisö korostaa ihmisoikeuksien asemaa suhteessa valtiosuvereniteettiin. Ihmisoikeuksia on tutkittu laajalti kansainvälisen oikeuden alalla. 2. TEOREETTINEN VIITEKEHYS Tämän kappaleen tarkoituksena on selvittää tutkielmassani soveltamani teoreettisen ajattelun lähtökohtia. Vaikka en suoranaisesti sovellakaan mitään tiettyä teoriaa tässä tutkielmassani niin on kuitenkin tarpeellista selvittää teoreettista lähestymistapaa ja näkökulmaa. Toiseksi tämän luvun tarkoituksena on sijoittaa tutkielmani turvallisuuden tutkimuksen kenttään. Tärkeimpänä lähestymistapana on konstruktivismi ja siihen perustuva käsitys turvallisuudesta.
5 2.1. Konstruktivismi ja muutos Konstruktivismi ei itsessään ole varsinainen teoria vaan paremminkin näkökulma tai lähestymistapa. Konstruktivistisen teoreettisen ajatustavan lähtökohtana on, että kansainväliset rakenteet muodostuvat enemmänkin sosiaalis-psykologisista (normatiivisia rakenteita) kuin aineellisista tekijöistä (Hakovirta 2002, 42; Adler 2005, 172). Konstruktivismi näkee sosiaalisen ja materiaalisen maailman olemuksen duaalisena, jolloin sosiaalisen maailman konstruktiot viittaavat ja linkittyvät materiaalisen maailman asiaintiloihin (Zehfuss 2002, 251). Konstruktivismi ei siis hylkää materiaalista maailmaa, mutta se painottaa sosiaalisen prosessin merkitystä määräävänä tekijänä kansainvälissä suhteissa. Keskeisessä asemassa ovat intersubjektiiviset käsitykset, jotka ovat eräänlaisia sosiaalisesti (kollektiivisesti) hyväksyttyjä tosiasioita (Ruggie 1998, 20). Esimerkiksi tämän tutkielman kannalta kaksi keskeistä käsitettä ovat valtiosuvereniteetti ja ihmisoikeudet. Molemmat käsitteet ovat relevantteja vain sosiaalisesti rakentuneen relevanssin perusteella. Relevanssi voi ilmentyä eksplisiittisesti tai implisiittisesti sekä usein myös samanaikaisesti eli relevanssi voi olla suoraan tai taustalla vaikuttava tekijä. Nämä kaksi käsitettä usein myös kilpailevat kollektiivisen olemassaolonsa oikeutuksesta kuten tulen myöhemmin tässä tutkielmassani osoittamaan. Intersubjektiiviset käsitykset ovat yksi konstruktivismin elementeistä, joiden mukaan toimijat käyttäytyvät objekteja kohtaan riippuen minkälaisia merkityksiä ne antavat juuri kyseisille objekteille (Wendt 1992, 396-397). Esimerkiksi turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista länsimaat (US, Iso-Britannia ja Ranska) korostavat ihmisoikeuksien merkitystä ohjaavana intersubjektiivisena käsityksenä, kun vastaavasti Venäjä ja Kiina puolustavat suvereniteetin merkitystä ja pitävät ihmisoikeuksien korostamista jopa uhkana suvereniteetille. Kollektiiviset faktat voivat saada toimijoissa erilaisia tulkintoja ja vaikutuksia (Finnemore ja Sikkink 2001, 397). Sosiaaliset faktat voivat olla keskenään kilpailijoita niiden välisestä ensisijaisuudesta eli niillä voi olla, ja yleensä onkin, hierarkkinen järjestyksensä. Esimerkiksi valtiosuvereniteetti on ensisijainen sosiaalinen fakta Kiinalle ja Venäjälle suhteessa ihmisoikeuksiin.
6 Intersubjektiivinen käsitys ei itsessään vielä tarkoita, että jokaisella toimijalla on aina samanlaiset toimintatavat tiettyä asiaa koskevassa politiikassa. Tämä on eräs konstruktivismin kontribuutioista kansainvälisten suhteiden tutkimukseen, koska konstruktivismi ottaa huomioon toimijoiden erilaiset intressit, kulttuurit yms. muuttujat toimijakohtaisten erojen tutkimisessa. (Hopf 1998, 193). Tutkielmani keskeisimpänä sosiaalisen prosessin ilmentymänä on YK:n turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda, joka perustuu useisiin erilaisiin kollektiivisesti hyväksyttyihin faktoihin, erityisesti suvereniteettiin ja ihmisoikeuksiin. Konstruktivismin mukaan muutos, ja muutoksen tutkiminen, on mahdollista, koska asiat ovat sosiaalisesti rakentuneita. Agendan muutoksien näkökulmasta pysyvät viisi jäsenmaata ovat keskeisessä asemassa. Koska konstruktivismi ei ole varsinainen teoria vaan pikemminkin näkökulma on sen vahvuutena monipuolisuus ja sovellettavuus. Toisaalta tämän voi nähdä myös heikkoutena, koska konstruktivismi saattaa olla liian yleisluonteinen analyyttisena työkaluna. Työni kannalta tämä ei tuota ongelmia, koska konstruktivismilla on ymmärtävä, ei selittävä rooli tukien analyysia empiirisen aineiston tulosten taustoista. Konstruktivistinen näkökulma on myös hyvä työkalu käsitteiden määrittelyssä ja niiden sisäisten sosiaalisten rakenteiden purkamisessa. Holsti määrittää kuusi muutoksen muotoa kansainvälisissä suhteissa. Ensimmäiseksi muutos voi olla uutuus tai korvaavuus eli tilanne, jossa vanha korvautuu uudella, esimerkiksi rauha korvaa sodan konfliktin päätyttyä. Toiseksi lisäys tai vähennys muutoksen muotona voi esimerkiksi esiintyä globalisaation lisäämänä kaupan volyymin ja nopeuden kasvua. Kolmanneksi muutos voi tapahtua monimutkaisuuden lisääntymisenä. Tämä voi toteutua mm. uusien kansainvälisten suhteiden toimijoiden sekä arvojen ja käytäntöjen lisääntyessä. Neljänneksi transformaatiossa muutos voi tapahtua esimerkiksi hallintojärjestelmässä kuten monarkioiden muuttuessa edustuksellisiksi. Viidenneksi muutos voi olla taantuminen (reversion) entiseen tilaan eli vastakkainen muutos transformaatiolle. Kuudes muutoksen muoto on vanhentuminen, jotkin sosiaalisen elämän instituutiot, kuten sosiaalisesti ja laillisesti
7 hyväksyttävä orjuus2 , voivat yksinkertaisesti kadota muutoksen takia. (Holsti 2004, 13- 17.) Kansainvälisten instituutioiden muutokset ovat keskeisiä ilmentäjiä kansainvälisissä suhteissa tapahtuvista muutoksista. Ensimmäiseksi instituutiot toimivat kontekstina kansainvälisen politiikan pelikentällä. Toiseksi instituutiot heijastavat valtioiden välisiä suhteita. Kolmanneksi muutoksille on monia syitä, esimerkiksi ideoita ja uskomuksia. Instituutiot heijastavat myös näitä muutoksia. Neljänneksi kansainvälisten instituutioiden muutos on ”aina” merkittävä kansainvälissä suhteissa. Tämä muutos tapahtuu usein suurtapahtumien kautta, esimerkiksi toisen maailmansodan myötä Kansainliiton korvasi YK. Viidenneksi instituutioiden muutoksella voi olla paljon suurempi vaikutus ihmisten arkielämään kuin teknisillä innovaatioilla. (Holsti 2004, 18- 19.) Esimerkiksi Euroopan integraation kehittyminen Euroopan yhteisöstä Euroopan unioniksi on vaikuttanut monella tapaa ihmisten normaaliin elämään mm. EU:n yhteisellä passilla ja yhteisvaluutta eurolla. Trendi kuvaa pitkän tai keskipitkän aikavälin muutosta. Trendillä tarkoitetaan muutosta, joka on yleensä kvantitatiivinen, mutta se voi samalla ilmentää toimialan muutosta. Esimerkkejä trendeistä kansainvälisissä suhteissa ovat mm. YK:n jäsenmaiden lisääntyminen, väestönkasvu ja viestintäteknologian kehitys. Muutoksen seurausten tulee vaikuttaa johonkin toiseen toimialaan, jotta sitä voidaan pitää todellisena muutoksena. Trendit ovat suhteellisia mitattavaan skaalaan, ne ovat lisäksi usein arbitraarisia ja heijastavat poliittisia kantoja. (Ibid., 7-9.) 2.2. Käsitykset turvallisuudesta Turvallisuustutkimuksen perustavanlaatuisin kysymys on, mitä on turvallisuus. Yksiselitteistä vastausta ei ole, mutta muutamia rajauksia ja yleisluonteisia turvallisuuden ominaisuuksia voidaan nimetä. Perinteisesti suurin osa tutkijoista on samaa mieltä, että turvallisuus on käsitteenä kiistanalainen ja että turvallisuus ilmaisee vapautta ydinarvojen uhkista (Baylis 2008, 496). Suurinta osaa tutkijoista yhdistää myös ristiriitaiset tulkinnat siitä, millä tasolla (yksilöllinen, kansallinen vai kansainvälinen taso) tutkimuksen fokus tulisi olla (ibid). Perinteinen fokus on ollut 2 Ihmiskaupassa esiintyy edelleen orjuutta.
8 kansallisessa turvallisuudessa3 , mutta uudempi turvallisuuden tutkimus on irtaantunut nurkkakuntaisesta kansallisen (ja sotilaallisen) turvallisuuden fokuksesta (Baylis 2008, 496) laajentuen muille turvallisuuden sektoreille, esimerkiksi poliittisen, taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen turvallisuuden sektoreille (Buzan 1983, 214-242). Filosofisesta näkökulmasta turvallisuuden käsite voidaan ymmärtää esimerkiksi kahdella seuraavalla tavalla. Ensimmäiseksi turvallisuus voidaan ymmärtää virtuaalisena synonyymina vallan akkumulaationa. Turvallisuus on tuote, jonka voi menettää. Valta on toisaalta keino saavuttaa turvallisuutta eli vallan avulla on mahdollista saavuttaa enemmän turvallisuutta uhkia torjumalla. Toiseksi turvallisuus voidaan perustaa emansipaatiolle, joka liittyy läheisesti oikeuksiin, esimerkiksi ihmisoikeuksiin. Tällöin turvallisuus nähdään siis toimijoiden välisenä suhteena, ei ominaisuutena. Tässä näkökulmassa turvallisuus voidaan ymmärtää negatiivisesti uhkan puutteena tai positiivisesti asioiden mahdollistajana. (Williams 2008, 6.) Positiivisella tulkinnalla turvallisuus nähdään toiminnan ennustettavuuden lisääjänä, mikä puolestaan mahdollistaa luottamuksen syntymisen toimijoiden välille. Englannin kielen sana ”security” on johdettu latinan sanasta ”securus”, joka tarkoitti antiikin Rooman valtakunnan aikana huolta vailla olevan mielentilaa. Turvallisuus käsitettiin negaationa eli tässä tapauksessa huolen puuttumisena, joka oli edellytys hyvälle elämälle. Turvallisuuden käsitteen nykyinen tulkinta saavutti itsestään selvän aseman toisen maailmansodan jälkeen. (Vuori 2005, 47.) Turvallisuus on aina kontekstisidonnaista. Perinteisesti kansainvälisissä suhteissa turvallisuuden säilyttäminen tai hankkiminen on usein käsitetty ennen kaikkea valtioiden suvereniteetin suojeluna ja toimintana, joka torjuu uhkia, esimerkiksi pelkoa toisen valtion hyökkäyksestä. Uhkat ovat yksi tapa määritellä ja käsittää turvallisuus, mutta turvallisuutta ei tule ymmärtää vain uhkien tai anarkian puutteeksi tai vähyydeksi. Anarkialla tarkoitetaan järjestyksen puutteen tila, jossa toimijat ovat potentiaalisia kilpailijoita toisilleen. Se voidaan ymmärtää myös Thomas Hobbesin luonnontilana, jossa vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. 3 Vrt. realismi ja neorealismi.
9 Turvallisuus voi syntyä myös keskinäisriippuvuudesta, jolloin anarkia poistuu tai vähenee merkittävästi maiden välisissä suhteissa, koska yhteistyöstä saatava hyöty koetaan suuremmaksi kuin pelko potentiaalisesta uhkasta. Ei-traditionaalinen turvallisuusagenda ottaa huomioon paitsi uhkat, jotka kohdistuvat valtion suvereniteettiin (sotilaallisen turvallisuus) myös monia muita uhkia, esimerkiksi köyhyyden, joka aiheuttaa epävakautta yhteiskunnalliselle järjestykselle. Turvallisuus on myös tila, jossa on mahdollisuus toimia ennakoitavassa ja vakaassa ympäristössä. Tämä on mahdollista vain vakiintuneen järjestyksen tilassa. Rankaiseminen ja sillä uhkaaminen on yksi keino pyrkiä rajoittamaan ja ennaltaehkäisemään turvallisuusuhkia. Valtion sisällä rangaistuskäytäntö on usein tehokasta, mutta kansainvälisissä suhteissa rangaistavuuden uhka ja toimeenpano ovat tehokkuudeltaan rajallisempia, eivät kuitenkaan mitättömiä. Valtio tai muu toimija, joka ei kunnioita sopimuksia joutuu pian eristyksiin ja muiden toimijoiden paineen kohteeksi. Taulukko 1 Turvallisuuden käsitteen tematiikka Käsite englanniksi insecurity security non-security Vallitseva käännös turvattomuus turvallisuus ei-turvallisuus Uusi käsite uhkanalaisuus uhkantorjunta uhkattomuus Lähde: Vuori (2005, 50). Taulukossa 1 Vuori määrittää turvallisuuden nykyisen ja vaihtoehtoisen tematiikan turvallisuus-käsitteelle. Vuori näkee turvallisuuden fokuksena uhkakuvat. Tällöin turvallisuus ymmärretään vain uhkien kautta. Turvallisuus määrittyy sen hankkimisen keinoissa. Tämä määritelmä ei kuitenkaan ota huomioon käsitteen muita ulottuvuuksia, esimerkiksi turvallisuuden luomaa vakautta ja ennustettavuutta, jotka puolestaan mahdollistavat vapaan ja suunnitelmallisen kehityksen. Vuoren (2005, 50) mukaan hänen käsitekolmikkonsa kuitenkin vähentäisi turvallisuuden käsitteen harhaanjohtavia positiivisia mielleyhtymiä. Turvallisuudella on nykyisin yleensä positiivinen konnotaatio. Kööpenhaminan koulun4 käsitys on päinvastainen, koska se korostaa turvallisuuspolitiikan negatiivisia puolia, kuten ihmisten vapausoikeuksien rajoittamista turvallisuuden (security) nimissä. 4 Tarkastelen tarkemmin Kööpenhaminan koulua luvussa 2.3.
10 Pyrkimyksenä tulisi Kööpenhaminan koulun mukaan olla tila, jossa turvallisuuspoliittisia rajoituksia ei tarvita (non-security). Epäonnistuminen turvallisuustoimissa aiheuttaa turvattomuutta (insecurity), jolloin koettuihin uhkiin ei kyetä vastaamaan. Turvallisuuden vaatimia erityistoimia voidaan myös purkaa (desecuritization). (Vuori 2010.) Yksilöt, perheet, valtiot ja muut toimijat arvottavat turvallisuuden. Samalla toimijat määrittävät myös ne arvot, jotka ne ovat valmiita uhraamaan turvallisuuden tavoittelussa. Turvallisuuden arvon tärkeys suhteutuu siis aina suhteessa muihin arvoihin. Tämän havainnollistamiseksi arvot voidaan jakaa kolmeen luokkaan, ensisijainen arvo, ydinarvot ja marginaaliset arvot. Monet tutkijat näkevät turvallisuuden ensisijaisena arvona, koska sen puutoksen seurauksena, Thomas Hobbesin sanoin: ”vallitsee ainainen pelko ja väkivaltaisen kuoleman vaara; ja ihmisen elämä on yksinäinen, kurja, häijy, raaka ja lyhyt” (Hobbes 1999, 124). Ydinarvona turvallisuus nähdään yhtenä useista tärkeistä arvoista. Turvallisuus marginaalisena arvona korostaa sen suhteellisuutta eri tilanteisiin kritisoiden näkemystä turvallisuudesta ensisijaisena arvona. Esimerkiksi jos verrataan turvallisuutta veteen ensisijaisena arvona, lasillinen vettä janoiselle aavikolla on arvoltaan erilainen kuin järveen hukkuvalle. Näkemys turvallisuudesta marginaalisena arvona määrittää siis turvallisuuden yhtenä monista politiikan vaihtoehdoista, jotka kilpailevat resurssien niukkuuden kontekstissa. Vain tämä näkökulma kykenee tarjoamaan ratkaisun resurssien allokointiongelmaan. (Baldwin 1997, 18-19.) Turvallisuusuhkat ovat intersubjektiivisia, koska niiden tunnistaminen edellyttää konsensukseen perustuvaa valikointia ja näkökulmaa. Toiseksi uhkien tunnistaminen ei ole varsinaisesti uhkien tunnistamista turvallisuudelle per se vaan – esitystavasta riippumatta – ennemminkin haittatekijä vallitsevan järjestyksen toimijoiden kyvyssä tunnistaa ydinarvoja ja suhteita. Tässä yhteydessä turvallisuus ei voi olla itsessään ydinarvo minkäänlaisessa järjestyksessä, koska turvallisuus käsitteenä ei ole arvotettava asia vaan väline varsinaisten ydinarvojen suojelijana. Kolmanneksi turvallisuusuhkien tunnistamisessa on tärkeää muistaa, että se on ennen kaikkea poliittista toimintaa. Smithin näkemyksen mukaan turvallisuus on olemassa vain kahden tai useamman järjestyksen välisessä suhteessa, ei siis itsessään. (Smith 2005, 497 ja 501.) Uhkien mittaaminen on ongelma, koska turvallisuudelle ei ole onnistuttu määrittämään
11 objektiivisia kriteerejä, sillä uhkat ja turvallisuuden määritelmä muuttuvat (Buzan 1991, 7-11). 2.3. Turvallisuuden tutkimuksesta ja Kööpenhaminan koulusta MacDonaldin (2008) näkemyksen mukaan kansainvälisten suhteiden tutkimus on liian kapea-alainen turvallisuuden tutkimuksen ja turvallisuuden dynamiikan ymmärtämiselle maailmanpolitiikassa. Williamsin (2008, 4-5) mukaan nykyisen turvallisuusproblematiikan tarvitsee analyysia ja ratkaisuja myös kansainvälisten suhteiden tutkimuksen ulkopuolelta, esimerkiksi joukkotuhoaseiden tutkiminen edellyttää teknistä ja terrorismi psykologista tietotaitoa. Turvallisuus on siis tässä esitystavassa yläkäsite, jonka yhtenä alakohtana ovat kansainväliset suhteet (ja niissä tapahtuva turvallisuuden tutkimus). Juha Vuori määrittää eräässä luennossaan viisi turvallisuustutkimuksen aikakautta. Ensimmäinen kausi on tuottava vaihe, joka sijoittuu vuosiin 1945–55, jolloin kansallinen turvallisuus nousi tutkimuksen ja turvallisuuspolitiikan ensisijaiseksi kohteeksi. Toinen kultaisena aikakautena tunnettu vaihe sijoittuu vuosiin 1955–65, jolloin yhteiskuntatieteiden tutkijat tulivat mukaan turvallisuuden agendalle sotilaiden ja poliitikkojen rinnalle. Tuloksena syntyi useita erilaisia teorioita, ja perustavanlaatuisin näiden välinen kamppailu käytiin realismin ja liberalismin (tai idealismin) välillä. Kylmän sodan kontekstissa realismi oli pitkään hallitseva. Tutkimusta hyödynnettiin myös käytännön politiikan linjauksissa. Kolmatta vaihetta – vuosia 1965–80 – leimaa institutionalisoituminen ja stagnaatio. Turvallisuusagenda oli tuolloin vielä kapea eikä uusia tutkimuksellisia avauksia tehty. Turvallisuusagenda kuitenkin laajentui ja uusia lähestymistapoja kehitettiin neljännessä vaiheessa 1980-luvulla, kun vanhat käsitykset kyseenalaistettiin. Kylmän sodan loppuminen ja WTC-iskut muuttivat ratkaisevasti turvallisuuden tutkimusta. Nämä tapahtumat ovat palauttaneet turvallisuuden tutkimuksen lähemmäs käytännön politiikkaa. (Vuori 2010.) McSweeney puolestaan jakaa turvallisuuden tutkimuksen historian neljään vaiheeseen. Ensimmäiseksi oli poliittisen teorian vaihe, joka sijoittuu ensimmäisen maailmansodan lopusta 1950-luvun puoleenväliin. Tätä vaihetta leimasi ”yleisen turvallisuuden” (common security) käsitys, jossa tutkijat pyrkivät ymmärtämään turvallisuutta. Toinen
12 vaihe alkoi 1950-luvun puolivälistä 1980-luvun alkupuolelle. Tätä vaihetta kutsutaan poliittisen tieteen aikakaudeksi ja turvallisuuden tutkimuksen kultakaudeksi. Kansallinen turvallisuus oli tutkimuksen keskiössä kylmän sodan kontekstin mukaisesti. Kolmas vaihe, poliittinen talous, syntyi alun perin toisen vaiheen monitahoisen kritiikin tuloksena. Keskinäisriippuvuuden nousu turvallisuuden tutkimukseen keskiöön kehittyi poliittisen ja taloudellisen integraation kasvun myötä. Neljäs vaihe on vasta alkanut. Se perustuu antipositivistisiin teoreettisiin malleihin, joiden juuret ovat poliittisen tieteen vaiheen teoreettisen ajattelun kritiikissä. Tämän vaiheen teoreettiset mallit ovat mm. konstruktivismi, feminismi ja postmodernismi. (McSweeney 1999, 29-30.) Karkeasti voidaan erottaa traditionaalinen ja ei-traditionaalinen turvallisuusagenda. Traditionaalisessa tai kapeassa turvallisuusagendassa turvallisuus ymmärretään valtiokeskeisenä suvereniteetin suojeluna, mikä viittaa ennen kaikkea alueelliseen koskemattomuuteen ja poliittiseen riippumattomuuteen. Vastaavasti ei-traditionaalisen turvallisuusagendan kannattajat määrittelevät turvallisuuden agendalle monia muitakin elementtejä sekä kansainvälisiä ja yhteiskunnallisia, esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja universaalit ihmisoikeudet. Rajan vetäminen näiden kahden käsityksen välille ei ole aina yksinkertaista. Teoreettinen dikotomia on kuitenkin hyödyllinen työväline tutkittaessa turvallisuusagendan muutosta. Richard K. Bettsin (1997, 21) mukaan kylmän sodan loppuminen palautti turvallisuuden tutkimuksen rauhan ja sodan syiden selvittämiseen. Hän kritisoi erityisesti Kööpenhaminan koulukuntaa liiallisesta policy- orientoitumisesta (ibid. 30), koska sen tutkimuksessa ensisijaisia ovat poliitikkojen puheaktit. Kansallinen turvallisuus on valtiokeskeisen turvallisuusagendan perustermi, jolla viitataan valtion suvereniteetin suojeluun ulkoista tai sisäistä uhkaa vastaan5 . YK:n peruskirja takaa valtioiden koskemattomuuden sisäisiin asioihin ja valtioiden välisen tasavertaisen suvereniteetin (Peruskirja 1945 I luku, artiklat 2.1 ja 2.7). Kansallisen turvallisuuden käsite vakiinnutti asemansa 1900-luvun aikana keskeisimpänä turvallisuuden ulottuvuuden muotona. Kansallinen turvallisuus on saavuttanut erittäin merkittävän asemansa, koska se perustuu valtion suvereniteetin suojeluun ja ylläpitoon, mihin kansainvälinen järjestelmä on perustunut Westfalenin rauhasta vuodesta 1648 lähtien. Turvallisuus on (valtion) selviytymistä tässä kontekstissa. Buzanin (1983, 208) 5 Uhkan ominaisuuksiin sisältyy tunnistettavuus, ja usein se edellyttää välittömiä ja ymmärrettäviä toimenpiteitä (Liotta 2005, 51).
13 mukaan valtiot ovat oppimassa ymmärtämään, että kansallinen turvallisuus loppujen lopuksi johtaa päinvastaiseen lopputulokseen kuin on tarkoitus, koska valtiot kansainvälistyvät ja niiden välinen keskinäisriippuvuus kasvaa. Keskinäisriippuvuuden aikakaudella valtiokeskeinen turvallisuusagenda vahvistui uudelleen WTC-iskujen jälkeen – ainakin hetkeksi. Sitä ennen laajentunut turvallisuusagenda oli korostanut muiden toimijoiden, esimerkiksi kansalaisten ja vähemmistöjen turvallisuuden tärkeyttä. Suvereniteetin asemaa heikentää mm. keskinäisriippuvuus, globalisaatio (erityisesti talous) ja regionalismi (esim. EU) (Hakovirta 2002, 93-95). Kansallisen turvallisuuden käsitteeseen liittyy läheisesti turvallisuusdilemma. Se tarkoittaa tilaa, jossa epätietoisuus toisten valtioiden aikeista synnyttää epävarmuutta, joka johtaa varustelukierteeseen, joka puolestaan – toisin kuin oli tarkoitus – lisää sodan uhkaa. Varustelukustannukset ja epävarmuus johtavat liittoutumien syntymiseen ja siten yhä pahenevaan jännittyneisyyden tilaan. (Apunen 2004, 10–11.) Turvallisuusdilemma oli yleinen ilmiö kylmän sodan aikana, erityisesti 1950–60-luvuilla. Kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella turvallisuusdilemman merkitys on vähentynyt huomattavasti kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa, mutta se ei ole kuitenkaan kadonnut sen paremmin empiriasta kuin tutkimuksesta. Turvallisuusdilemman ajankohtaisuus, vaikka sen sisältöä päivitettäisiinkin, osoittaa traditionaalisen turvallisuusagendan olevan edelleen turvallisuuden keskiössä. En sovella tutkielmassani Kööpenhaminan koulun teorioita, mutta perustan käsityksen turvallisuudesta ja tutkimuksesta samoihin peruspremisseihin, minkä takia on olennaista avata koulun teoreettista ajattelutapaa. Nimitys Kööpenhaminan koulu (the Copenhagen School) viittaa pieneen tutkijoiden ryhmään, jotka työskentelivät Kööpenhaminan rauhantutkimusinstituutissa (COPRI). Ole Wæver ja Barry Buzan ovat tunnetuimmat tutkijat. He ovat kehittäneet kolme analyysityökalua turvallisuuden tutkimukselle: alueellinen turvallisuuskompleksi (regional security complex), turvallisuussektorit6 ja turvallistamisteoria. (Floyd 2007, 329.) Kööpenhaminan koululle ei ole ensisijainen mielenkiinnon kohde se, mitä turvallisuus on käsitteenä, vaan mitä sen nimissä pyritään saavuttamaan. Poliitikkojen motiivit nousevat tässä suhteessa suuren mielenkiinnon kohteeksi, mutta tämä taas hankaloittaa tutkimusta. Miten voidaan tutkia jonkun henkilön motiiveja? Yhtäältä Kööpenhaminan koulu keskittyy ainoastaan tutkimaan 6 Perinteisen sotilaallisen turvallisuussektorin lisäksi Kööpenhaminan koulu on tunnistanut poliittisen, taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristön turvallisuussektorit.
14 ilmiötä, ei motiiveja, jotka ovat ilmiön taustalla, ja toisaalta se tutkii prosessia, jolla turvallisuus määritetään (Huysmans 1998, 488). Kuvio 1 Turvallisuuden tutkimuksen koulukunnat CSS = Critical Security Studies, CS = the Copenhagen School Lähde: Buzan ym. 1998, 205. Kuvio 1 osoittaa Kööpenhaminan koulun turvallisuuskäsityksen ja siihen perustuvan tutkimuksensa vahvasti konstruktivistiseen näkökulmaan. Erotuksena kriittisen turvallisuuden tutkimukseen (CSS), joka painottaa sosiaalisten suhteiden merkitystä ja pyrkimystä objektivismiin turvallisuuden tutkimuksessa. Kööpenhaminan koulu (CS) pitää turvallisuutta ”täysin” toimijoiden (ennen kaikkea valtioiden ja niiden poliittisen johdon) rakentamana. Sosiaalisten suhteiden osalta (kuvion pystyakseli) CS sijoittuu kuvion 1 pystyakselin puoleenväliin, mikä tarkoittaa sitä, että CS uskoo toimijoiden välisillä suhteilla olevan sekä konstruktivistisia että objektiivisia piirteitä. Konstruktivistiset piirteet ovat muuttuvia, mikä puolestaan auttaa muutoksen tutkimisessa. Toimijoilla voi olla vakioituneita ajasta ja paikasta riippumattomia intressejä. Traditionaalinen turvallisuuden tutkimus (realismi ja neorealismi) puolestaan näkee sekä toimijoiden että turvallisuusintressien olevan vakioita, ennen kaikkea kansallinen turvallisuus on valtioiden suvereniteetin suojelun keskiössä.
15 3. HYPOTEESIT Hypoteesit ovat sivistyneitä arvauksia, joiden tarkoituksena on esittää arvioita tutkimusmenetelmän ja lähdeaineiston avulla tutkimuskohteesta mahdollisesti saatavista tuloksista. Hypoteesien testaamisen vaiheet esittämällä saatuja tuloksia voidaan arvioida kriittisesti, esimerkiksi menetelmien soveltuvuudesta tutkimukseen. Tämä mahdollistaa myös vertailun muiden tutkimusten tuloksiin. Hypoteesien hyväksymisen tai hylkäämisen päätössäännöllä, ja sen perusteella tehtyjen päätelmien avulla voidaan arvioida ovatko tehdyt tulkinnat hypoteeseista oikeita eli saavatko ne tukea aineistosta. Hypoteesien saadessa tukea aineistosta se ei vielä tarkoita, että ne olisivat tosia, koska ne ovat aina kontekstisidonnaisia suhteessa tutkimuksen aineistoon ja menetelmään. Hypoteesit muotoillaan käsitteiden avulla, mutta ensisijaisesti ne ovat suhteessa muuttujiin, jotka rajaavat ja täsmentävät väittämien sisältöä (Anttila 2005, 104). Muuttujat muodostetaan ilmiöiden tai ilmiöiden välisiä eroja kuvaavien käsitteiden avulla (ibid.). Jokaisen hypoteesin koettelun kriteerit ovat tässä tutkielmassa kvantitatiivisia ja perustuvat turvallisuusneuvoston päätöslauselmien kategorisiin jakaumiin. Hypoteesien tulee lisäksi perustua rationaaliseen päättelyyn. Nollahypoteesi toteutuu, mikäli määritetyt kriteerit eivät täyty. Nollahypoteesit muodostuvat jokaisen hypoteesin negaatiosta. Tämän luvun alaluvut jakautuvat neljä hypoteesin mukaisesti. Jokainen hypoteesi ennustaa eri kategorisointien osatuloksia. Kaikissa alaluvuissa määritän itse hypoteesin lisäksi teoreettiset käsitteet, termien operationalisoinnin sekä hypoteesin koettelumenetelmät ja verifiointikriteerit. Käsitteet ovat teoretisoinnin perusta, koska käsitteiden ja terminologian tarkempi sisältö tulee määritellä tutkimusta tehtäessä, koska monet käsitteet ja termit ovat tulkinnallisia ja usein myös arvolatautuneita. Käsitekonstruktioiden purkaminen avaa niiden kontekstuaalisuuden. (Ibid. 103.) Konstruktivistisesta näkökulmasta tehtävä tutkimus edellyttää käsitteiden avaamista vielä enemmän – jos mahdollista – muuhun tutkimukseen verrattuna, koska käsitteet itsessään ovat sosiaalisen konstruktion määrittelemiä. Operationalisoinnilla tarkoitetaan teoreettisten käsitteiden soveltamista
16 empiiriseen aineistoon. Teoreettisilla termeillä on yleensä useita operationaalisia vastineita. Seuraavien kategorisointien avulla sijoitan päätöslauselmat vuosilta 1990–2009 yksikertaisiin taulukoihin, jolloin päätöslauselmien jakaumat ja niiden muutokset tarkastelujakson ajalta ovat havaittavissa taulukoista. Näihin havaintoihin perustan analyysini turvaneuvoston turvallisuusagendasta ja sen muutoksista. Esitän jakaumien tulokset luvussa 5. 3.1. Turvallisuustyyppien jakauma H1 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagendassa ei- traditionaalista turvallisuutta käsittelevien päätöslauselmien osuus vuosina 1990–2009 on vähintään 20 prosenttia kaikista relevanteista päätöslauselmista. Ensimmäinen hypoteesi perustuu lähtöoletukseen, että turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda on traditionaaliseen turvallisuuteen perustuva kuten peruskirjakin määrittäessään neuvoston toiminnan reunaehtoja. Toiseksi lähtöoletuksena on, että turvallisuuden uudet uhkat, esimerkiksi terrorismi ja ilmastonmuutos, lisäävät ei- traditionaalisen turvallisuuden osuutta turvallisuusagendassa. Turvallisuuden tutkimuksessa ei-traditionaalinen turvallisuuden tutkimus yleistyi 1980-luvulla ja on sen jälkeen syrjäyttänyt sotilaalliseen turvallisuuteen ja valtiokeskeiseen näkökulmaan perustuvan traditionaalisen turvallisuuden tutkimuksen. Tutkimustieto puoltaa ei- traditionaalisen turvallisuuden merkittävyyden kasvua myös käytännössä. Hypoteesin tarkoituksena on arvioida turvallisuuden laajentumisen vaikutusta turvaneuvoston turvallisuusagendaan. Raja-arvoksi määritetty 20 prosenttia on sinänsä arbitraarinen, ettei se perustu mihinkään aikaisempaan tutkimukseen vaan se on luku, joka on riittävän suuri osoittaakseen ei-traditionaalisen turvallisuuden relevantin osuuden turvallisuusagendassa, mutta ollen kuitenkin realistisesti saavutettavissa. Päätössääntönä on, että hypoteesi saa tukea aineistosta jos ei-traditionaalista turvallisuutta edustavien osuus relevanteista päätöslauselmista on vähintään 20 prosenttia.
17 Turvallisuusagenda viittaa tässä yhteydessä turvallisuusneuvostossa käsiteltäviin asioihin, jotka muodostavat tietoisesti tai tiedostamattomasti enemmän tai vähemmän konsistenssin kokonaisuuden. Tarkemmin sanottuna hyväksyttyihin päätöslauselmiin, koska tämä tutkielmani käsittely rajoittuu pääasiallisesti vain niihin. Traditionaalisella turvallisuusagendalla tarkoitetaan tässä valtion suvereniteettiin kohdistuvaa (aseellista) uhkaa, joka voi tulla valtion ulko- tai sisäpuolelta. Toisaalta traditionaalinen turvallisuusagenda viittaa myös YK:n peruskirjan määritteleviin tehtäviin ja toimintakeinoihin, joita käsittelen myöhemmin luvussa 4. Vastaavasti ei- traditionaalinen turvallisuus edustaa laajempaa turvallisuuskäsitystä, johon sisältyy sosiaalinen, taloudellinen, ympäristöllinen ja inhimillinen turvallisuus (human security). Ei-traditionaalisen turvallisuuden lähtökohtana voivat olla sekä yksilöt että valtiot, kun vastaavasti traditionaalinen turvallisuus keskittyy lähinnä valtiosuvereniteetin suojeluun. 3.2. Ajallinen jakauma H2 Turvaneuvoston relevanteista päätöslauselmien ajallisessa kategorisoinnissa konfliktien jälkihoitoon kohdistuu eniten päätöslauselmia aikavälillä 1990–2009. Toisen hypoteesin kategorisoinnin jakoperustana ovat YK:n entinen pääsihteeri Boutros Boutros-Ghalin kuuluisa puhe An Agenda for Peace määrittää konflikteihin puuttumisen vaiheet ajallisesti kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen on ennaltaehkäisevä diplomatia (preventive diplomacy), jonka tarkoituksena on, nimensä mukaisesti ennaltaehkäistä aseellisten konfliktien syntyä. Toiseksi konfliktien ratkaiseminen (peacemaking) pyrkii lopettamaan aseellisen konfliktin, luomaan tulitauon ja ratkaisemaan konfliktin rauhanomaisesti. Kolmanneksi konfliktien jälkihoito (peace-keeping) on tärkeää aseellisen konfliktin päätyttyä, jotta sopimuksista pidetään kiinni ja ettei konflikti eskaloidu uudelleen. (Boutros-Ghali 1992, luku II) Käytännössä konfliktien vaiheiden erottaminen on usein haastavaa. Selvitän kategorisoinnin kriteerejä tarkemmin luvussa 5.3. Toinen hypoteesi perustuu lähtöoletukseen, että turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda on reaktiivinen, minkä seurauksena ennaltaehkäisevien
18 toimenpiteiden osuus jäänee vähäiseksi. Toiseksi turvallisuusneuvoston mandaatilla toimii useita pitkäaikaisia rauhanturvaoperaatioita, joiden tarkoituksena on turvata konfliktin jälkeinen rauhan tila, esimerkiksi Jugoslavian hajoamissodat ovat vaatineet sitoutumista konfliktin uudelleen eskaloitumisen estämiseksi. Kolmanneksi demokratian nouseminen keskeiseksi arvoksi sitouttaa neuvostoa konfliktien jälkihoitoon mm. vaalitarkkailujen järjestämisellä ja useiden muiden tarkkailu- ja koulutusoperaatioiden organisoinnilla uuden vakaan yhteiskuntajärjestyksen luomiseksi. Neljänneksi Ruandan sisällissodan ja Jugoslavian hajoamissotien jälkeen perustetut rikostuomioistuimet edellyttivät turvaneuvostolta useita päätöslauselmia, mm. mandaattien jatkamista. Päätössääntönä on konfliktin jälkeistä tilaa käsittelevien päätöslauselmien yksinkertainen määräenemmistö, jolloin hypoteesin voidaan katsoa saaneen tukea aineistosta. Turvallisuusneuvostosta käytän tässä työssäni myös lyhyempää ilmaisua turvaneuvosto. Käsitteet toimivat synonyymeina. Kahden eri termin käytöllä pyrin vähentämään sanojen toistoa. Relevanteilla päätöslauselmilla tarkoitetaan päätöslauselmia, jotka käsittelevät konflikteja. Esimerkiksi uusien YK:n jäsenmaan hyväksyminen tapahtuu turvaneuvoston päätöslauselmalla, mutta se ei ole tämän tutkielman kannalta relevantti, ja sen takia sitä ei oteta huomioon tilastoinnin analyysissa. 3.3. Konfliktityyppien jakauma H3 Turvallisuusneuvoston relevanteista päätöslauselmista konfliktityyppien kategorisoinnissa eniten päätöslauselmia kohdistuu valtioiden sisäisiin konflikteihin vuosina 1990–2009. Koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan, ja erityisesti dekolonisaation myötä, on ollut havaittavissa trendi, jossa sodat ja aseelliset konfliktit käydään yhä useammin valtioiden sisällä kuin valtioiden välillä. Monet dekolonisaation myötä itsenäistyneet valtiot eivät ole onnistuneet vakauttamaan omia poliittisia ja yhteiskunnallisia järjestelmiään, jolloin on ajauduttu aseellisiin konflikteihin. Erityisen tyypillistä tämä ilmiö on ollut Länsi- Afrikassa. Hypoteesin päätössääntönä on, että relevanttien päätöslauselmien jakaumassa
19 valtioiden sisäisiä konflikteja käsittelevien päätöslauselmien osuus saavuttaa yksinkertaisen määräenemmistön. Konfliktityypit jakautuvat tässä tutkielmassa kolmeen kategoriaan, valtioiden väliset ja valtioiden sisäiset konfliktit sekä terrorismi. Valtioiden välisten ja sisäisten konfliktien erottaminen on usein haastavaa. Tämän työn kontekstissa, määrittävänä tekijänä ovat päätöslauselmat, ja miten konflikteja niissä käsitellään. Usein ei suoraan puhuta sisällissodasta tai valtioiden välisestä sodasta, mutta konfliktiosapuolien maininta ja käsittelytapa heijastavat konfliktityyppejä. Terrorismi erottaa kahdesta muusta kategorista melko selvästi, koska tällöin kyseessä on ei-valtiollinen toimija. Sisällissodissa tapahtuva terrorismi muodostaa rajatapauksen kategorisointiin, mutta perussääntönä on, että terrorismia käsittelevät päätöslauselmat viittaavat yleensä kansainvälisen toimijaan tai toimijoihin, esimerkiksi Al-Qaida. Selvitän tämän jaon tarkempia kriteerejä luvussa 5.4. 3.4. Maantieteellinen jakauma H4 Turvallisuusneuvoston relevanteista päätöslauselmien maantieteellisessä jakaumassa Eurooppaan kohdistuvia päätöslauselmia on toiseksi eniten vuosina 1990–2009. Neljännen hypoteesin päätöslauselmien maantieteellinen jakauma maanosien ja globaalin tason välillä on melko yksinkertaista määrittää. Kaikki uhkat, joita turvallisuusneuvosto käsittelee, ovat merkittäviä kansainvälisen turvallisuuden kannalta. Mutta tässä globaalin tason päätöslauselmilla tarkoitetaan päätöslauselmia, jotka eivät kohdistu mihinkään varsinaiseen konfliktiin vaan ovat yleisluonteisia, esimerkiksi päätöslauselmat lasten asemasta aseellisissa konflikteissa. Hypoteesin ensimmäisenä perusoletuksena on, että eniten päätöslauselmia kohdistuu Afrikkaan lukuisten sisällissotien takia. Nollatutkimuksen välttämiseksi valitsin hypoteesiksi Eurooppaa käsittelevien konfliktien päätöslauselmien saavuttavan toiseksi eniten relevantteja päätöslauselmia. Tämän taustalla on ensimmäiseksi Euroopan maiden suhteellisesti suurempi edustus turvallisuusneuvostossa, jolloin Euroopan valtioilla on intressi taata turvallisuutta ja rauhaa omilla lähialueillaan. Turvallisuusneuvostossa eurooppalaisilla valtioilla suhteellisesti ”yliedustus”, koska
20 kahden pysyvän jäsenmaan lisäksi eurooppalaisia neuvoston vaihtuvia jäseniä on kolme. Toiseksi Jugoslavian hajoamissodat ja niiden jälkihoito ovat vaatineet useita päätöslauselmia. Kolmanneksi Kaukasian konfliktit ja Kyproksen rauhanturvaoperaatio ovat saaneet melko paljon huomiota turvaneuvostossa. Päätössääntönä on, että Eurooppaa käsittelevien relevanttien päätöslauselmien osuus tulee olla toiseksi suurin kategorisoinnin jakaumassa. Globaalisti merkittävät uhkat ovat uhkia, jotka vaarantavat kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden. Esimerkiksi joukkotuhoaseiden leviämisen uhka koetaan yleisesti vaarantavan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Turvallisuusneuvoston toimenkuvaan kuuluu uhkien ennaltaehkäisy, rajoittaminen ja jälkihoito. Kansainvälinen oikeus määrittelee yksilöiden, valtioiden ja muiden toimijoiden käyttäytymistä uhkien torjumiseksi. Tästä huolimatta globaalisti merkittävät uhkat eivät ole yksiselitteisesti todennettavista ja erotettavista alueellisista tai paikallisista uhkista, mutta kaikilla neuvoston agendalle nousevilla konflikteilla on globaalin turvallisuustason merkitystä. 4. TURVALLISUUSNEUVOSTO TOIMIJANA Yhdistyneiden Kansakuntien kaltaisella kansainvälisellä organisaatiolla on kolme perusroolia: instrumentti, areena ja toimija. Instrumentaalisesti kansainvälinen organisaatio nähdään valtioiden omien pyrkimysten toteuttamisen välineenä. YK on kuitenkin niin suuri, ettei mikään yksittäisen valtio kykene sitä hallitsemaan. Toiseksi kansainväliset organisaatiot toimivat valtioiden välisen toiminnan areenana tai foorumina, jossa valtiot voivat väitellä, keskustella ja tehdä yhteistyötä. YK:n yleiskokous tarjoaa suuren yleisareenan. Kolmanneksi organisaatiot ovat myös itse toimijoita. Esimerkiksi YK:n rauhanturvaoperaatiot ovat vahva esimerkki menestyksekkäästä toimijuudesta. (Archer 2001, 68, 73 ja 79.) Archerin roolijakoa voidaan soveltaa myös turvallisuusneuvoon, vaikka se ei olekaan kansainvälinen organisaatio vaan YK:n toimielin. Neuvosto toimii instrumentaalisesta näkökulmasta ennen kaikkea pysyvien jäsenmaiden omien poliittisten pyrkimysten
21 välineenä. Esimerkiksi Kiinalle on tärkeää valtioiden suvereniteetin suojelu kun vastaavasti länsimaiden edustajille ihmisoikeudet ovat nousseet keskeiseen asemaan. Toiseksi kansainvälisen turvallisuuspolitiikan kannalta turvaneuvosto on keskeisin areena, jossa maailman konflikteja käsitellään. Toisaalta ensimmäisen roolin takia tällä on myös rajoituksensa, esimerkiksi Yhdysvaltojen halu suojella Israelia. Kolmanneksi neuvosto on ollut myös aktiivinen toimija, esimerkiksi rauhanturvatoiminnassa, vaikka toiminnan toteuttaminen on aina edellyttänyt resursseja valtioilta, erityisesti turvallisuusneuvoston pysyviltä jäseniltä. Turvallisuusneuvoston toiminta on kasvanut kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti, mikä on pitkälti kylmän sodan vastakkainasettelun häviämisen ansiota. Vielä vuosien 1946–89 välisenä aikana turvallisuusneuvosto antoi vuosittainen keskimäärin 15 päätöstä, kun sen jälkeisellä ajalla keskiarvo on ollut yli 60 päätöstä, vuonna 1993 turvaneuvosto antoi yli 90 päätöslauselmaa (Wallenstein ja Johansson 2004, 18). Neuvoston aktiivisuus on kasvanut erityisesti keskisuurissa ja pienemmissä aseellisissa konflikteissa (ibid. 22). Neuvoston toiminnan laajenemisesta huolimatta se edelleen ottaa kantaa konflikteihin valikoivasti. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto on toiminut keskeisimpänä kansainvälisen turvallisuuden foorumina koko toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Tämän seurauksena turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda on ollut, ja on edelleen, keskeinen osa kansainvälisen turvallisuuspolitiikan määritystä. YK:n järjestelmä perustuu valtiokeskeiseen näkemykseen kansainvälisissä suhteissa, mutta turvaneuvosto on kuitenkin reagoinut uhkiin perinteisiä aseellisia konflikteja laajemmin. Neuvoston tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet määritetään peruskirjassa. Kollektiivisen turvallisuuden periaatteen mukaan sotilaallisen voimankäytön monopoli kuuluu YK:lle ja sen operationaaliselle toimielimelle eli turvallisuusneuvostolle. Poikkeuksen legaaliin voimankäyttöön tekee kuitenkin valtioiden oikeus itsepuolustukseen, jonka valtio voi toteuttaa joko yksin tai yhdessä muiden kanssa (Peruskirja 1945, VII luku artikla 51). 4.1. Institutionaalinen viitekehys Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja toimii koko järjestön institutionaalisena ja muodollisena viitekehyksenä, joka määrittää YK:n tehtävät ja organisaatiorakenteen
22 perustan. Peruskirjan kuten YK:n kokonaisrakenteet ovat ulkoisesta painostuksesta huolimatta säilyneet muuttumattomana koko olemassaolonsa ajan vuodesta 1945 eli YK:n perustamisesta lähtien. Se ei kuitenkaan ole täysin ehdoton YK:n sopeutuessa uusiin kansainvälisen elämän haasteisiin ja mahdollisuuksiin. VII luku on keskeisin turvallisuusneuvoston toiminnan kannalta, koska se määrää ”toimenpiteet rauhaa uhattaessa tai rikottaessa taikka hyökkäystekojen sattuessa” (Peruskirja 1945, VII luku). Ensimmäiseksi peruskirja määrittää V luvussa turvallisuusneuvoston tehtävät, valtuudet, äänestysmenettelyn ja menettelyjärjestyksen. Toiseksi VI luvussa käsitellään riitojen rauhanomaista selvittelystä ja VII luvussa määritetään toimenpiteet rauhaa uhattaessa, rikottaessa tai hyökkäysteon sattuessa. Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenet jättävät turvallisuusneuvostolle ensisijaisen vastuun kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä sekä tunnustavat, että turvallisuusneuvosto täyttäessään tästä vastuusta johtuvia velvollisuuksiaan toimii niiden nimessä. Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenet sitoutuvat hyväksymään ja täyttämään turvallisuusneuvoston päätökset tämän peruskirjan mukaisesti. (Peruskirja 1945, V luku artikla 29) V luvussa määritetään yleisluontoisesti turvallisuusneuvoston tehtävät ja valtuudet. Tällä viitataan yhtäältä turvallisuusneuvoston legitimoituun asemaan turvallisuuden ja rauhan takaajana, toisaalta se velvoittaa jäsenvaltioita antamaan materiaalisen ja poliittisen tukensa turvallisuusneuvoston päätöslauselmille. Neuvosto voi perustaa myös apuelimiä tehtäviensä suorittamiseksi (ibid. V luku artiklat 24 ja 25). Turvallisuusneuvoston toiminnalta edellytetään inhimillisten ja taloudellisten resurssien säännöstelyä ja käytön suunnitelmallisuutta (ibid. V luku artikla 26). Olisi mielenkiintoista tutkia, voiko resurssien käytön säännöstelyvelvollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, mutta rajauksen takia tätä aspektia ei ole mahdollista käsitellä tässä analyysissä. Turvallisuusneuvoston päätökset neuvoston menettelytavoista ja päätöslauselmien hyväksymisestä edellyttävät yhdeksän jäsenmaan äänten enemmistöä, joka voi muodostua mistä tahansa neuvoston 15 jäsenmaan koalitiosta. Äänestyskäytännössä jokaisella turvallisuusneuvoston jäsenmaalla on yksi ääni, jolloin esityksen läpimenoon vaaditaan yhdeksän ääntä. Jokaisella pysyvällä jäsenmaalla on veto-oikeus estää päätöslauselman hyväksyminen. (Hakapää 2003, 118.) White (2002, 94) kritisoi turvallisuusneuvoston roolia ongelmalliseksi, koska neuvosto ei ole vain toimeenpaneva
23 elin vaan samalla myös tuomari, valamiehistö ja teloittaja toimiessaan VII luvun alaisina. VI luku velvoittaa konfliktien rauhanomaista ratkaisemista tarjoamalla keinoiksi neuvotteluja, tutkimusmenettelyä, välitystä, sovintomenettelyä, välitysoikeudellista tai tuomioistuinmenettelyä, alueellisten elinten tai sopimusten apua taikka muita rauhanomaisia keinoja oman valintansa mukaan (ibid. VI luku artikla 33). Ajallisen kategorisoinnin näkökulmasta rauhanomaisen ratkaisun etsimisen velvoite painottaa aseellisen konfliktin ennaltaehkäisyn merkitystä, ja toisaalta konfliktien jälkihoidon tärkeyttä estää konfliktin eskaloituminen uudelleen. Turvallisuusneuvostolla on yhtäältä velvollisuus, toisaalta oikeus valita ja tutkia konflikti- ja ristiriitatilanteet, jotka neuvoston näkemyksen mukaan ovat uhkia kansainväliselle turvallisuudelle ja rauhalle (ibid. VI luku artikla 34). Lisäksi valtiot voivat kiinnittää turvallisuusneuvoston tai yleiskokouksen huomion konflikteihin, myös konfliktin osapuolet ovat velvollisia alistamaan ristiriitansa turvallisuusneuvostolle, mikäli ne eivät keskenään pääse rauhanomaiseen ratkaisuun (ibid. VI luku artiklat 35 ja 37). Turvaneuvosto käyttää merkittävää valtaa jo tehdessään valintoja siitä, mitä konflikteja se ottaa käsittelyynsä. Päätöslauselmat tarjoavat tässä suhteessa mielenkiintoisen tutkimuskohteen miten neuvoston turvallisuusagenda uhkista ja niihin puuttumisesta on mahdollisesti muuttunut. Tähän kiteytyy erityisesti neuvoston pysyvien jäsenten turvallisuusintressien muutos. Turvallisuusneuvoston on todettava rauhan rikkoutumisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon olemassaolo ja sen on esitettävä suosituksia tai tehtävä päätös siitä, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä. (Ibid. VII luku artikla 39.) Peruskirja antaa turvallisuusneuvostolle legitiimin yksinoikeuden (yleiskokous voi toimia myös jossain määrin) maailman konfliktien luomien uhkien määrittelyssä kansainväliselle turvallisuudelle ja rauhalle. Tämä rajaa kansainvälisen konfliktien tutkimusta kompaktiin muotoon, jota on mahdollista käsitellä mielekkäästi aihealueen laajuudesta huolimatta. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmat eivät kuitenkaan voi olla laillisesti pakottavia, mikäli ne ovat ristiriidassa peruskirjan tai sitovan kansainvälisen oikeuden7 kanssa (Orakhelashvili 2003, 308). Esimerkiksi päätöslauselman 748, jossa Libyaa vaadittiin luovuttamaan Lockerbien terrori-iskusta epäillyt joko Skotlantiin tai Yhdysvaltoihin, mahdollisesti vaaransi epäiltyjen oikeudenkäynnin puolueettomuuden 7 Esimerkiksi Geneven sopimus ja Haagin kansainvälisen tuomioistuimen päätökset.
24 (Orakhelashvili 2005, 71). Tämä puolestaan loukkaisi jus cogens8 eli kiistämättömiä perusihmisoikeuksia. Turvallisuusneuvostolla on oikeus määrätä sekä ei-sotilaallisia (esim. talouspakotteet ja aseidenvientikiellot) että sotilaallisia keinoja mikäli ei-sotilaalliset keinot eivät tuota toivottua tulossa (Peruskirja 1945, VII luku artiklat 41-42). Ei-sotilaallisista sanktioista onnistunut esimerkki on Libyan painostaminen vuonna 2004 luovuttamaan Lockerbien iskun terroristit ja lopettaa bio- ja ydinaseohjelmat sekä kemiallisten aseiden ohjelma (Gottemoeller 2007, 99). Toisaalta, ei-sotilaallisten metodien käytön ensisijaisuus voi olla usein ongelmallista, koska ne voivat olla tehottomia tai vaikutukseltaan liian hitaita. Esimerkiksi talouspakotteet saattavat tosiasiassa heikentää diktatuurissa elävää kansaa diktaattorin painostuksen sijaan. Äärimmillään kansanmurhan kaltainen konflikti vaatii välittömiä toimenpiteitä eikä ei-sotilaallisille keinoille ole aikaa. YK:n jäsenvaltioilta edellytetään erikseen määrättävä lukumäärä ilmavoimia yhteisiä kansainvälisiä pakotetoimia varten, turvallisuusneuvosto laatii asevoimien käyttösuunnitelman esikuntavaliokunnan avustamana (Peruskirja 1945, VII luku artiklat 45 ja 46). Ei- sotilaallisia keinoiksi on kehitetty myös ns. älykkäitä sanktioita (smart sanctions) paremmin kohdistetun painostuksen aikaansaamiseksi, esimerkiksi poliittisen johdon varojen jäädyttäminen (Fassbender 2002, 295 ja Gottemoeller 2007, 101). Ei-sotilaalliset keinot voivat olla luonteeltaan ennaltaehkäiseviä, rauhan tekemistä tai rauhanturvaamista. Vastaavasti sotilaalliset metodit ovat pääasiallisesti joko rauhan tilaan pyrkiviä tai rauhanturvaamista, mutta jossain tapauksissa sotilaallisten resurssien käyttö voi olla myös ennaltaehkäiseviä. Kansainvälinen yhteisö turvaneuvoston päätöslauselmien legitimiteetin mittarina on monimutkainen, koska se koostuu useista toimijoista, joista keskeisimpinä ovat valtiot. Lähes kaikki valtiot ovat YK:n jäseniä, ja ne hyväksyvät turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ja toiminnan – ainakin periaatetasolla. Päätöksentekoa kuitenkin mutkistaa se, että turvaneuvostoon kuuluu pysyvinä jäseninä maailman mahtavin valtio Yhdysvallat, toiseksi suurimman ydinasearsenaalin ja suuret luonnonvarat omistava Venäjä, valtavassa kasvussa (ei vain taloudellisesti) oleva maailman väkirikkain valtio Kiina sekä Euroopan unionin ydinasevallat Ranska ja Iso-Britannia. Pysyvät jäsenmaat muodostavat vahvan ryhmittymän, jonka päätöksillä on laaja legitiimi ja legaali 8 Jus cogens tarkoittaa aina ja kaikkialla velvoittavaa oikeutta, jonka taustalla on luonnonoikeudellinen näkemys oikeuden kaikkivaltiudesta. (Hakapää 2003, 65)
25 mandaatti. Nämä jäsenmaat kuuluvat merkittävinä toimijoina myös muihin kansainvälisiin merkittäviin valtioiden järjestöihin, esimerkiksi NATOon, WTO:hon ja G20:een. Buzan ym. (1998) määrittävät viisi turvallisuuden sektoria, sotilaallisen, poliittisen, taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen. Karkeasti jaettuna sotilaallinen ja poliittinen sektori edustavat traditionaalista turvallisuusagendaa, ja taloudellinen, ympäristöllinen sekä sosiaalinen sektori puolestaan ei-traditionaalista. Sektorien rajat eivät usein ole selkeästi erotettavissa, esimerkiksi sosiaalisen ja taloudellisen turvallisuuden erottaminen on ajoittain hyvin vaikeaa, erityisesti uusien uhkien monimutkaisuuden takia. Sotilaallisia konflikteja ja ympäristön ongelmia pakenevat pakolaisetkin on voitu nähdä 1990-luvulta lähtien kansainvälisenä turvallisuusuhkana, johon periaatteessa voidaan soveltaa peruskirjan VII lukua voimankäytöstä (Loescher 2001, 13). Turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ei sisällä ympäristöturvallisuuden sektoria, eikä siis uhkia kuten ilmastonmuutos tai saastuminen. Ilmastonmuutos on kuitenkin noussut keskusteluun neuvostossa vuonna 2007 Ison-Britannian puheenjohtajuuskaudella, mutta aloite kaatui Kiinan ja Venäjän vastustukseen, koska niiden mukaan turvallisuusneuvosto ole oikea foorumi ilmastonmuutoksen käsittelyyn (Brauch 2008, 547). Ympäristöturvallisuutta käsitellään YK:n johdolla ilmastopaneeleissa ym. foorumeissa. Taloudellisia turvallisuusuhkia ei käsitellä suoranaisesti, mutta turvallisuusneuvosto tekee päätöksiä mm. talouspakotteista ja luonnonvarojen ryöstökäytön ehkäisemisestä. Sosiaalinen turvallisuus on ollut vähäisessä roolissa neuvoston turvallisuusagendassa, mutta se on tehnyt päätöslauselmia mm. humanitaarisen avun antamisesta sekä erityisesti lasten ja naisten aseman turvaamisesta aseellisissa konflikteissa. Turvaneuvoston turvallisuusagendaa dominoi traditionaalinen käsitys poliittisesta ja sotilaallisesta turvallisuudesta, ja erityisesti valtioiden suvereniteetin suojelu on keskeisessä roolissa. Ihmisoikeudet ovat kuitenkin tulleet yhä tärkeämmäksi osaksi neuvoston toimintaa. Ihmisoikeudet ovat tuoneet mukanaan kansainvälisiin suhteisiin myös yksilön (rikosoikeudellisen) vastuun. Toiseksi ihmisoikeuksien kasvava merkitys näkyy demokratian edistämisen haluna, uskona demokratian takaavan ihmisoikeuksien
26 aseman. Kolmanneksi humanitaariset interventiot osoittavat pakottavan toiminnan valtioiden suvereniteetin kustannuksella jopa voimankäytön oikeuttamisella. Neljänneksi voimakkaat valtiot määräävät yhä useammin sanktioita ja kannustimia ihmisoikeuksien kunnioittamisen perusteella. Viidenneksi ihmisoikeuksien aseman korostuminen heijastuu myös uusien ei-valtiollisten toimijoiden (NGO) eli ihmisoikeusjärjestöjen aktiivisena osallistumisena kansainvälisiin suhteisiin. Ihmisoikeuksien toteutuminen ei välttämättä edellytä demokraattista hallintojärjestelmää. (Hurrell 2007, 146-147 ja 160.) 4.2. Kylmän sodan jälkeisen ajan regiimimuutos turvallisuusneuvostossa Kylmän sodan jälkeinen aikakausi on muuttanut merkittävästi turvallisuusneuvoston toimintamahdollisuuksia, koska kylmän sodan aikana neuvosto oli sidottu kahden voimakkaan blokin väliseksi kilpailuksi, jolloin tilannetta leimasi traditionaalinen turvallisuuskäsitys. Kylmän sodan päättyminen ei ole muuttanut turvallisuuden ulottuvuuksia, mutta näiden ulottuvuuksien olennaiset erityispiirteet ovat muuttuneet, esimerkiksi taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen turvallisuus (Baldwin 1997, 23). Usein kylmän sodan konfliktit ratkaistiin turvaneuvoston ulkopuolella kahden tai monenvälisissä neuvotteluissa. Kansainväliset suhteet ovat kokeneet merkittäviä muutoksia toisen maailmansodan jälkeisellä ajalla, esimerkiksi dekolonisaatio, köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen välisen elintasokuilun kasvaminen, sotien siirtyminen maiden välisistä sisällissodiksi, terrorismin nousu ja ilmastonmuutos. Monet kansainvälisen turvallisuuden uhkat eivät ole riippuvaisia kylmästä sodasta tai sen loppumisesta. Turvallisuusneuvosto määrittää turvallisuuden uhkien kautta. Turvallisuusagendan laajentumisesta huolimatta neuvosto on linjannut pitävänsä aseellisia konflikteja primaarikohteinaan, lisäksi uusien turvallisuusuhkien torjunta vaatii lisäresursseja. Turvallisuusneuvoston turvallisuusagendassa on tapahtunut muutoksia. Ensimmäiseksi entistä aktiivisempi puuttuminen sisällissotiin ja sitoutuminen konfliktien jälkeiseen rauhanrakentamiseen ovat laajentaneet kansainvälisen rauhan uhkia sosio-ekonomisiin tekijöihin (Einsiedel ym. 2008, 621). Toiseksi turvallisuusagendan fokus ja diskurssi on siirtynyt valtiosuvereniteetin suojelusta yksilöiden suojeluun (ibid.). Turvallisuuden tutkimuksessa ja debatissa tämä muutos on synnyttänyt inhimillisen turvallisuuden
27 (human security) konseptin (Einsiedel ym. 2008, 621). Frederkingin (2003, 363) mukaan kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella vallitsevana trendinä on ollut globaalin kollektiivisen turvallisuussääntöjen institutionalisoituminen. Kollektiivinen turvallisuusjärjestelmä on yhdistelmä kansainvälisen yhteisön kapasiteettia käyttää pakottavaa voimaa laitonta voimankäyttöä vastaan ja tilanteita, jotka uhkaavat kansainvälistä rauhaa (White 2002, 143). Kollektiivisen turvallisuuden idea itsessään perustuu suurelta osin ennaltaehkäisevään deterrenssiin eli pelotteeseen, joka jo itsessään estää valtioiden aggressiivisen käyttäytymisen toisia valtioita kohtaa. Deterrenssin toimivuus vaatii riittävää uskottavuutta, että rauhanrikkojia ollaan valmiita rankaisemaan. Heikkoutena on suurvaltojen, ennen kaikkea turvaneuvoston pysyvien jäsenmaiden, toimiin puuttuminen. Toisena heikkoutena on riittävän sotilaallisen voiman muodostaminen uhkien torjumiseksi ja tarvittaessa rauhaan pakottamiseksi. Valtioilla on peruskirjan mukaan legitiimi voimankäyttöoikeus vain itsepuolustukseen tai YK:n antamalla mandaatilla kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden uhkaa vastaan. Peruskirjan luonnin aikana, 1940-luvun puolessa välissä, maailmanpolitiikka oli vielä hyvin valtiokeskeinen, joten turvallisuutta koskevat säädökset viittaavat ennen kaikkea valtion suvereniteetin loukkaamattomuuteen ja alueelliseen koskemattomuuteen. Tämä osaltaan selittää miksi turvallisuusneuvoston on vaikeampaa käsitellä valtioiden sisäisiä konflikteja, esimerkiksi ihmisoikeusrikkomuksia. YK:n mandaatilla on aloitettu sotatoimet vain kahdesti, Korean sodassa 1950-luvun alussa ja Persianlahden sodassa 1990-luvun alussa (Fassbender 2002, 274). Pysyvien jäsenmaiden parantuneet suhteet olivat tärkeä edistysaskel, kun vuonna 1986 turvallisuusneuvoston toimintaedellytykset paranivat Neuvostoliiton uudistuspolitiikan ansiosta. Yhdysvaltojen valta kasvoi neuvostossa sekä aktiivisesti että passiivisesti, esimerkiksi agendan luonnissa ja päätöksenteossa. (Malone 2004, 4 ja 8) Yhdysvaltojen johtama unipolaarinen maailma on muuttunut 2000-luvun aikana multipolaariseksi, yhtäältä USA:n taloudellisen heikentymisen takia, toisaalta nousevien suurvaltojen, erityisesti Kiinan, takia. Kiinan taloudellinen nousu on lisännyt sen merkitystä maailmanpolitiikassa. Kiina panostaa nykyään merkittävästi armeijansa modernisointiin. Kiina on kyennyt kolmantena valtiona maailmassa lähettämään ihmisen avaruuteen. Ranska ja Iso-Britannia ovat menettäneet valta-asemiaan toisen maailmansodan ja dekolonisaation myötä. Ranska ja Iso-Britannia ovat kuitenkin olleet
28 turvallisuusneuvoston aktiivisimmat pysyvät jäsenet (Mahbubani 2004, 258). Venäjä oli 1990-luvulla pitkään heikkouden tilassa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin poliittisesti. Raaka-aineiden (lähinnä maakaasu ja öljy) hintojen nousun takia Venäjän talous on kohentunut. Valtion armeija on 2000-luvun aikana osoittautunut vanhanaikaiseksi, mutta suunnitelmia modernisoinnista on olemassa. Venäjän suurvalta-asema on perustunut ennen kaikkea suureen ydinasearsenaaliin ja laajaan maantieteelliseen vaikutusalueeseen, mutta nykyisin myös talouteen. Veto-oikeutta käytettiin neuvostossa vuosina 1990–2009 vain 23 kertaa, kun vastaavasti vetoa käytettiin 1945–90 193 kertaa (Global Policy Forum 2012; Malone 2004, 7). Kylmän sodan päättymisen vaikutus näkyy tässä erittäin selkeästi. Veto-oikeuden käyttö on vähentynyt kylmän sodan jälkeisellä ajalla, mutta sen käytöstä on tullut vaikeammin ennustettavia (Wallenstein ja Johansson 2004, 20). Yhdysvallat käytti veto-oikeuttaan tarkastelujaksolla 1990–2009 yhteensä 15 kertaa, joista 13 esti Israel-Palestiina- konfliktiin liittyvän päätöslauselman hyväksymisen. Kaksi muuta päätöslauselmaa käsittelivät diplomaattioikeuksien loukkaamista Panamassa ja yhdysvaltalaisten rauhanturvaajien immuniteettisuojaa. Venäjä käytti veto-oikeutta neljästi, joista kaksi liittyi Kyproksen rauhanturvaamisoperaation rahoitukseen, yksi Jugoslavian ja Bosnia- Hertsegovinan välisen rajan tavaroiden liikkuvuuteen ja yksi Georgian ja Abkhasian tarkkailuoperaation mandaatin laajentamiseen. Kiina on estänyt kahden päätöslauselman syntymisen. Ne käsittelivät Serbian ja Makedonian välisellä toimineen rauhanturvaoperaation ja Guatemalan tulitauon tarkkailijoiden mandaattien laajentamista. Lisäksi Kiina ja Venäjä ovat käyttäneet yhdessä veto-oikeuttaan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla maat estivät Myanmaria koskevan päätöslauselman syntymisen ja toisella kerralla Zimbabwen tuomitsemisen siviilien tappamisesta. (Global Policy Forum 2012.) USA:n veto-oikeuksien käyttö heijastaa vahvasti USA:n ja Israelin välistä liittolaissuhdetta. Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat omaavat ylivertaisen asearsenaalin verrattuna muihin valtioihin, minkä takia pysyvät jäsenmaat ovat säilyttäneet – ainakin toistaiseksi – legitiimin valta-asemansa maailmanjärjestön tärkeimmässä turvallisuuspoliittisella foorumilla. Vaihtuvien jäsenten maantieteellinen edustus on jaettu epävirallisesti siten, että Afrikan maista on oltava kolme vaihtuvaa jäsentä, Aasiasta kaksi, Latinalaisesta
29 Amerikasta ja Karibialta kaksi, Itä-Euroopasta yksi ja Länsi-Euroopan ryhmästä kaksi (ryhmään kuuluvat myös Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti, joista enintään yksi voi olla kerrallaan neuvoston jäsen) (Yhdistyneet Kansakunnat 2012c). Käytännöksi on myös muodostunut, että yhden arabimaan on aina oltava turvallisuusneuvoston jäsenenä (ibid.). Rakenteellinen uudistuspaine on kuitenkin kova. Mahbubani (2004, 256) määrittelee polarisoiden turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat toimijoiksi, joilla on valtaa mutta ei vastuuta ja kymmenen vaihtuvaa jäsentä maiksi, joilla on vastuuta ilman valtaa, mikä johtuu neuvoston rakenteellisesta heikkoudesta, mutta toisaalta käytännössä veto- oikeutta käytetään melko vähän. Turvallisuusneuvosto on vahvasti poliittinen toimielin, joten kylmän sodan päättyminen muutti sen poliittista ilmapiiriä ja riippuvuutta maailman suurvalloista. Monet kylmän sodan aikaiset konfliktit ratkaistiin suurvaltojen kesken turvallisuusneuvoston ulkopuolella. Neuvoston päätöslauselmien määrässä vuosittainen keskiarvo on nelinkertaistunut kylmän sodan aikakaudesta. Neuvoston turvallisuusagendan laajeneminen selittää osaltaan päätöslauselmien määrän kasvun, mutta missä määrin turvallisuusagendan laajentuminen korreloi kylmän sodan päättymisen kanssa on mielenkiintoinen kysymys, jota ei tämän tutkielman rajoissa ole kuitenkaan mahdollista tutkia. Turvallisuusneuvoston jäsenmaiden pro-aktiivisuus on lisääntynyt, vaikka kaikki aloitteet eivät pääsekään käsittelyyn asti (Wallenstein ja Johansson 2004, 20). Elizabeth Cousens määrittää artikkelissaan Conflict Prevention kaksi perusominaisuutta kylmän sodan jälkeiselle ajalle ja neljä perusominaisuutta kylmän sodan aikaiselle turvallisuusneuvoston konfliktien ennaltaehkäisevissä toimissa. Ensimmäiseksi kylmän sodan aikana vallitsi dekolonisaation konteksti, jolloin ei haluttu estää kansallista vapautumista. Toiseksi dekolonisaatio ei myöskään estänyt turvallisuusneuvostoa puuttumaan konflikteihin, esimerkiksi Kongossa 1960–63. Kolmanneksi turvallisuusneuvosto tarjosi supervalloille mahdollisuuden hallita sitoutumistaan alueellisiin foorumeihin vähentämällä suoran keskinäisen yhteenoton riskiä. Neljänneksi neuvoston fundamentaalisena tarkoituksena oli välttää ydinsota. Vastaavasti kylmän sodan jälkeisellä ajalla ideologisen kilpailun päätyttyä suurvaltojen intressit ovat useammin yhtenäiset ennaltaehkäistäessä konflikteja. Toiseksi neuvosto
30 on aktiivisesti puuttunut sisällissotiin ja muihin valtioiden sisäisiin tai alueellisiin konflikteihin. (Cousens 2004, 102–103) Aktiivisempi puuttuminen valtioiden sisäisiin asioihin osoittaa valtiosuvereniteetin arvon ehdottomuuden vähentymistä, mutta toisaalta esimerkiksi Kiina on suhtautunut tiukasti ihmisoikeuksien kuulumisesta valtioiden sisäisiksi asioiksi. Persianlahden sotaa 1990-luvun alussa on pidetty malliesimerkkinä kollektiivisen turvallisuuden toimivuudesta, kun kansainvälinen Yhdysvaltojen johtama koalitio karkotti Irakin miehitysjoukot Kuwaitista. Persianlahden sota ei olisi ollut mahdollista kylmän sodan aikana. Vastaavasti turvallisuusneuvosto ja koko kansainvälinen yhteisö ei kyennyt estämään tai edes hillitsemään Ruandan kansanmurhaa, jota pidetään yleisesti YK:n pahimpana epäonnistumisena. YK:n ulkopuolisten toimijoiden tekemät interventiot ilman turvallisuusneuvoston voimankäytön mandaattia ovat legitimiteetin ja legaalisuuden kannalta ongelmallisia, vaikka niitä perusteltaisiin humanitaarisilla syillä ja kansainväliseen oikeuteen vedoten. Esimerkiksi NATO:n suorittama humanitaarinen interventio Jugoslavian hajoamissotaan 1990-luvulla. (White 2002, 147.) Toisaalta ongelma on myös turvallisuusneuvoston omassa toiminnassa, joka on vahvasti poliittista, milloin voimankäytön mandaattia ei haluta myöntää poliittisista syistä humanitaaristen syiden ollessa perustellut. Yleensä YK on voimaton suurvaltojen toteuttaessa omien intressiensä mukaisia pyrkimyksiään, mutta toisaalta nykyinen kansainvälinen turvallisuustilanne on parempi kuin kylmän sodan aikana. Konfliktien ennaltaehkäisyn ongelmat ja haasteet voidaan jakaa neljään kategoriaan. Ensimmäiseksi normatiiviset rajoitteet realisoituvat pyrkimyksenä kannustaa valtioita sisäisen konfliktien ennaltaehkäisyyn. Toiseksi strateginen epävarmuus ennaltaehkäisyn halun ja resurssien löytämisen jäsenvaltioista tuottaa vaikeuksia. Kolmanneksi operationaalinen kapasiteetti on riittämätön, koska turvallisuusneuvostolla ei ole omia nopean toiminnan joukkoja. Neljänneksi poliittiset rajoitukset riippuvat ennen kaikkea viiden pysyvän jäsenmaan intresseistä ja kuinka vahvasti maat puolustavat näitä intressejään. (Cousens 2004, 111-113)
31 YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali9 korosti puheessaan An Agenda for Peace turvallisuusneuvostolle vuonna 1992 konfliktien ennaltaehkäisyn tärkeyttä ja diplomaattisia toimia ennen konfliktin muuttumista väkivaltaiseksi. Toiseksi hän korostaa rauhanturvatoiminnan10 tärkeyttä herkän konfliktien jälkeisen tilan hoidossa estäen väkivaltaisuuksien syttymisen uudelleen ja auttaen rauhansopimusten toimeenpanossa. (Boutros-Ghali 1992.) Jo 1953–61 pääsihteerinä toiminut Dag Hammarskjold korosti ennaltaehkäisevän diplomatian käsitettä, joka toimi pohjaideana rauhanturvatoiminnan perustamisessa (Archer 2001, 84; Yhdistyneet Kansakunnat 2012a). Myös pääsihteeri Kofi Annan11 on korostanut konfliktien eston tärkeyttä (Hakovirta 2002, 285). 4.3. Turvallisuusneuvoston oikeudet ja velvollisuudet kansainvälisen oikeuden kontekstissa Kansainvälisellä oikeudella tarkoitetaan säännöksiä, normeja ja standardeja, jotka sääntelevät valtioiden välisiä oikeussuhteita ja kansainvälisten organisaatioiden toimintaa (Yhdistyneet Kansakunnat 2012e). Valtiot noudattavat kansainvälistä oikeutta kolmesta syystä. Ensimmäiseksi sen noudattaminen hyödyttää kaikkia jos kaikki toimivat yhteisten pelisääntöjen mukaan. Toiseksi kansainvälinen oikeus antaa turvaa, vakautta ja jatkuvuutta valtioiden välisiin suhteisiin. Kolmanneksi se voi synnyttää vastavuoroisuutta, jossa enemmistön noudattaessa kansainvälistä oikeutta rikkomiskynnys nousee. Kansainvälisellä oikeudella on myös rajoituksensa. Kansainvälinen järjestys12 ei itsessään edellytä kansainvälistä oikeutta eikä kansainvälinen oikeus voi itsessään luoda kansainvälistä järjestystä. Kolmanneksi kansainvälisen oikeuden heikkoutena ovat tulkintaongelmat, jotka voivat heikentää oikeuden yleistä uskottavuutta. Kansainvälinen oikeus tuleekin ymmärtää kansainvälisen järjestyksen instrumentiksi. (Bull 2002, 134 ja 136-138.) Kansanvälinen tuomioistuin ICJ hyväksyi YK:n kansainvälisen oikeuden mukaiseksi toimijaksi eli sillä 9 Boutros Boutros-Ghali toimi YK:n pääsihteerinä vuosina 1992–96 (Yhdistyneet Kansakunnat 2012a). 10 Rauhanturvatoiminnan (jatkossa rauhanturvaaminen) tarkoitus on rauhoittaa ja vakiinnuttaa tiettyä kansainvälistä tai kansainvälisesti eskalaatioaltista konfliktitilannetta ainakin siinä märin, ettei se pääse (uudelleen)kiihtymään väkivaltaiseksi (Hakovirta 2002, 285). 11 Kofi annan toimi YK:n pääsihteerinä vuosina 1997–2007 (Yhdistyneet Kansakunnat 2012a). 12 Kansainvälisellä järjestyksellä tarkoitetaan toimintamallia, joka ylläpitää välttämättömiä tai primäärisiä pyrkimyksiä valtioiden muodostamassa yhteisössä. Kansainvälisten suhteiden lähtökohtana on valtioiden tai muiden poliittisten yhteisöjen olemassaolon turvaaminen. (Bull 2002, 16.)
32 on mahdollisuus valtioiden tapaan tehdä sopimuksia, mutta se ei kuitenkaan ole tasaveroinen valtioiden kanssa (Bretherton ja Vogler 2006, 14). Turvaneuvoston päätöslauselmat voivat synnyttää pehmeää oikeutta (soft law) tai toimia pohjana kansainvälisille sopimuksille. Neuvoston rooli epäsuorasti kansainvälisen oikeuden luomisen vaikuttamiseen on ongelmallinen sen toiminnan avoimuuden, legitimiteetin ja varsinaisen lainsäädäntöprosessin puutteen takia. Neuvostoa ei ylipäätään ole suunniteltu oikeutta luovaksi toimielimeksi. (Boyle ja Chinkin 2007, 109, 161–162.) Toisinaan turvaneuvoston kansainvälisen oikeuden soveltaminen ulottuu hyvinkin pitkälle. Neuvoston on aina toimittava peruskirjaa, jus cogens -oikeuksia ja muuta yleistä kansainvälistä oikeutta kunnioittaen (ibid. 230-231 ja Orakhelashvili 2003, 308). Esimerkiksi päätöslauselma 748, jossa Libyaa vaadittiin luovuttamaan Loclkerbien terrori-iskusta epäillyt joko Skotlantiin tai Yhdysvaltoihin, Libyan mukaan mahdollisesti vaaransi epäiltyjen oikeudenkäynnin puolueettomuuden (ibid. 2005, 71). Tämä puolestaan loukkaisi jus cogens -oikeuksia. Turvaneuvoston rooli on peruskirjan mukaan reaktiivinen (Fox 2004, 81). Weissin (2004, 39) mukaan neuvoston 1990-luvun päätöslauselmat muokkasivat normeja ja myötävaikuttivat kansainvälisen oikeuden kehitykseen. Turvallisuusneuvoston täysistunnon (plenary) antavat päätöslauselmat (resolution) ovat neuvoston pääasiallisin, ja näkyvin, päätöksentekotapa. Päätöslauselmat kuitenkin vaihtelevat sisällöllisesti paljonkin, oikeudellisesti sitovista velvoitteista suosituksiin. Muita päätöksenteko- ja vaikutustapoja ovat mm. päätökset (desicions), suositukset ja vaatimukset.13 Turvallisuusneuvosto voi tehdä välittömiä ja sitovia päätöslauselmia, jotka ovat sellaisenaan oikeudellisesti sitovia, mutta oikeudellisen sitovuuden todentaminen on monimutkaista. Merkittävimmät oikeudellisesti sitovat päätöslauselmat neuvosto tekee peruskirjan VII lukuun perustuen eli ennen kaikkea sotilaallista voimankäyttöä koskien. Suositusten ja julistusten (declaration) omaisten ilmaisujen (esim. ”recommend”, ”call upon” ja ”urge”) vaikuttavuus on melko tulkinnanvarasta.14 (Boyle ja Chinkin 2007, 229–230 ja 262.) Päätöslauselmat voivat olla tuomitsevia ja/tai sanktioita sisältäviä. 13 ks. päätöslauselmat Yhdistyneet Kansakunnat 2010. 14 Vrt. peruskirja 1945 artikla 25.
33 Kansainvälinen oikeus voidaan jakaa velvoittavuuden perusteella kahteen eri kategoriaan, pehmeään ja kovaan oikeuteen (hard law). Pehmeä oikeus perustuu tyypillisesti tapaoikeuteen, vastaavasti kova oikeus on pääasiallisesti sopimuksiin perustuvaa. Molempiin kategorioihin sisältyy monia eri variaatioita ja esimerkkejä. Pehmeä oikeuden vaikuttavuus on usein väärin ymmärretty, koska se ei ole velvoittavaa oikeutta kuten sopimukset (Boyle ja Chinkin 2007, 211–212, 234 ja 239). Pehmeän oikeuden normatiivinen vaikutus perustuu nykyisin pitkälti keskinäisriippuvuuteen rakentuvassa järjestyksessä ja se voi olla kansainvälisessä yhteisössä hyvinkin keskeisessä osassa, koska toimijoiden keskinäisen luottamuksen säilyttämiseksi on noudatettava yhteisiä normeja. Normien rikkominen voi aiheuttaa monia kerronnaisvaikutuksia, jotka vaikuttavat valtioiden toimintaan. NGO:t ovat olleet aktiivisia ”naming and shaming” -periaatteen käyttäjiä. Pehmeällä oikeudella on etunsa (osapuolia) sitovaan kovaan sopimusoikeuteen verrattuna. Ensimmäiseksi on helpompaa luoda pehmeän oikeuden käytäntöjä ja normeja. Toiseksi sen avulla voidaan välttää sopimuksien vaatima kansallinen ratifiointiprosessi. Kolmanneksi pehmeän oikeuden etuna on sen joustavuus ja mahdollisuus luoda sen perusteella sitovaa sopimusoikeutta. Pehmeä oikeus soveltuu tapaoikeuden kautta myös tuomioistuinten hyödynnettäväksi. Valtiosopimukset eivät luo tapaoikeutta, mutta ne voivat kodifioida olemassa olevaa oikeutta ja kontribuoida uuden tapaoikeuden luomis- ja kehitysprosesseihin. Yleissopimukset voivat tulla osaksi kaikkia valtioita sitovia sopimuksia esimerkiksi valtioiden rajoista päätettäessä. (Ibid. 214–222.) Turvaneuvosto ei tee voimankäyttöä yleistäviä linjauksia vaan toimii tapauskohtaisesti (Gray 2008, 20). Mahdolliset yleistykset sotilaallisen voiman käytöstä eivät, ainakaan suoranaisesti, tule osaksi kansainvälistä oikeutta, mutta päätökset voivat toimia ennakkotapauksina, jotka voivat johtaa myöhempiin toimenpiteisiin. Päätöslauselmat voivat myös luoda pehmeää oikeutta, joka ei ole oikeudellisesti sitovaa, mutta käytännössä sen merkitys valtioiden ja muiden kansainvälisten suhteiden toimijoille voi olla hyvinkin merkittävä. Normatiivinen vaikutus voi ulottua tuomioistuinten toimintaan sekä laajentua poliittisen tuen ja edustavuuden (legitimiteetti) ansiosta sopimuksista tapaoikeudeksi (ibid. 236).
34 Turvallisuusneuvosto voi päätöslauselmassaan antaa tuomitsevan päätöksen asiasta, mutta kuitenkaan kohdistamatta sanktioita tuomittavaan. Tässä tapauksessa pelkän tuomitsemisen normatiivista vaikutusta on vaikea arvioida, (Gray 2008, 27) mutta neuvoston, nimenomaisesti ilmaistuna tai ilman, tulevat sanktiot tai muut toimenpiteet voivat vaikuttaa mahdollisiin jatkotoimiin ja siten tuomittavan käyttäytymiseen. Turvallisuusneuvostolla on oikeus määrätä sekä ei-sotilaallisia (esim. talouspakotteet ja aseidenvientikiellot) että sotilaallisia keinoja, mikäli ei-sotilaalliset keinot eivät tuota toivottua tulosta (Peruskirja 1945, VII luku artiklat 41–42). Pakotepäätökset sotilaallisen voiman käytön toimeenpanosta on toteutettu vapaaehtoisuuteen perustuen, vaikka peruskirja edellyttäisi sotilassopimusten tekemistä. Vastaavasti muut pakotteet ovat sitoneet kaikkia YK:n jäsenvaltioita ja usein myös ulkopuolisia valtioita. (Hakapää 2003, 137.) Ei-sotilaallisista sanktioista onnistuneita esimerkkejä ovat Etelä-Afrikan painostaminen apartheidin lopettamiseksi ja Libyan painostaminen vuonna 2004 luovuttamaan Lockerbien iskun terroristit ja lopettaa bio- ja ydinaseohjelmat sekä kemiallisten aseiden ohjelma (Gottemoeller 2007, 99). Päätöslauselma, joka vaati Etelä- Afrikkaa vetämään joukkonsa Namibiasta, on esimerkki neuvoston oikeudellisesti pakottavasta päätöksestä (Boyle ja Chinkin 2007, 110)15 . Kansainvälisten tuomioistuinten perustaminen on yksi turvaneuvoston vaikutuskeinoista, tunnetuimpia näistä ovat Ruandan kansamurhan ja entisen Jugoslavian hajoamissotien jälkeen perustetut tuomioistuimet16 . Tuomioistuinten perustamisoikeutta ei suoraan mainita peruskirjassa17 , mutta niiden toimivalta on ehdoton, mutta ne eivät automaattisesti syrjäytä kansallisia tuomioistuimia. Rikostuomioistuin on toimivaltainen jos 1) rikoksesta epäilty on sellaisen valtion kansalainen, joka on perussäännön sopimuspuoli tai muuten hyväksyy tuomioistuimen toimivallan kyseisessä tapauksessa tai 2) rikos on tehty tällaisen valtion alueella tai sen rekisterissä olevassa aluksessa tai ilma-aluksessa. Tuomioistuinten tehtävänä on konflikteissa tapahtuneiden rikosten, esimerkiksi etniset puhdistukset, käsittely ja syyllisten rankaiseminen. Tuomioistuinten antamat päätökset ovat aina tapauskohtaisia, 15 Päätöslauselmat 1373 (9/11 terrori-iskut) ja 1540 (2004) osoittavat turvaneuvoston kykenevän tekemään nopeastikin sitovia päätöksiä (Boyle ja Chinkin 2007, 114). 16 Turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 827 ja 955. 17 Turvallisuusneuvostolla on oikeus ”perustaa sellaisia apuelimiä, joita se pitää tarpeellisena tehtäviensä suorittamiseksi”. (Peruskirja III luku artikla 7)
35 mutta niillä voi olla vaikutusta kansainväliseen tapaoikeuteen18 tai myöhemmin tehtäviin sopimuksiin. Ennaltaehkäisevä vaikutus on tuomioistuinten perustamisen keskeisimpiä tavoitteita. (Hakapää 2003, 184–187.) Turvallisuusneuvosto vaikuttaa kansainvälisen oikeuden kehittymiseen epäsuorasti tuomioistuimia perustamalla. Tuomioistuinten tuomiot käsittelevät useimmiten laitonta sotilaallista voimankäyttöä. Gray (2008, 9) huomauttaa, että päätöslauselmien luonnosteluhistoria paljastaa enemmän valtioiden kannoista kuin itse päätöslauselmista. Turvallisuusneuvosto on ennen kaikkea poliittinen toimielin ja sen toimintaan vaikuttaa jäsenmaiden, erityisesti pysyvien jäsenmaiden, poliittiset agendat. Yleisellä poliittisella ilmapiirillä on myös suuri vaikutus neuvoston toimintaan, kuten kylmän sodan päättyminen on osoittanut. Poliittiset motiivit voivat heikentää kansainvälisen oikeuden normistoa ja turvallisuusneuvoston asemaa sotilaallisen voimankäytön valikoivuuden takia. 4.3.1. Itsepuolustusoikeus Aseellisen voimankäytön oikeuttamisen tai tuomitsemisen ongelmana on aseellisen hyökkäyksen määrittely per se. Erityisen vaikeaa aseellisen hyökkäyksen määrittely on tapauksessa, jossa hyökkääjä on ei-valtiollinen toimija. Vuoden 2001syyskuun 11. päivän terrori-iskujen seurauksena myös itsepuolustuksen oikeus on muuttunut, se on polarisoinut käsitystä itsepuolustuksen oikeutuksesta. (Gray 2008, 128, 135 ja 165.) Valtioilla on oikeus osana suvereeniuden puolustusoikeutta käyttää sotilaallista voimaa. Itsepuolustusoikeus ei ole rajoittamaton. Hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion on toimissaan noudatettava kansainvälistä oikeutta. Itsepuolustusoikeus on väliaikainen ja on voimassa kunnes turvallisuusneuvosto toimii konfliktin rauhoittamiseksi (ibid. 119 ja 124). Itsepuolustusoikeus edellyttää välttämätöntä tarvetta voimankäyttöön, suhteellista vastinetta hyökkääjään käyttämään voimaan nähden ja tarpeen toimia välittömästi (Dinstein 2004, 183–184). Itsepuolustuksen rajaaminen on ongelmallista. Esimerkiksi turvaneuvosto ei ole ottanut kantaa voiko valtio vedota itsepuolustusoikeuteen suojellakseen kansalaisiaan omien rajojensa ulkopuolella (Gray 2008, 157). Yleisesti 18 Tapaoikeudessa on kyse yleisestä käytännöstä, joka hyväksytään oikeudellisesti sitovaksi. Pääasiallisesti sitä käytetään jokapäiväisestä valtiokäytännöstä. Tapaoikeus syntyy ”jatkuvasta yhtenäisestä käytännöstä”, mutta toisaalta voi syntyä lyhyessäkin ajassa. Käytännössä sitovuus on suurelta osin psykologinen. (Hakapää 2003, 50–51.)
36 velvollisuus pidättäytyä sotatoimista on nykyisen kansainvälisen tapaoikeuden kulmakiviä (Dinstein 2004, 90). Itsepuolustus voidaan jakaa neljään kategoriaan. Yleisin itsepuolustuksen muoto on valtion oma itsepuolustus itsenäisesti toteutettuna. Toiseksi itsepuolustus kollektiivisesti toteutettuna voi olla esimerkiksi useamman valtion puolustautuminen yhteistä ja samanaikaista hyökkääjää vastaan. Kolmanneksi valtio voi toteuttaa kollektiivisen itsepuolustuksen itsenäisesti. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa kolmas valtio toimii oma-aloitteisesti puolustaakseen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta valtiota. Neljäs kategoria on kollektiivinen itsepuolustus kollektiivisesti toteutettuna eli vastaa tilannetta, jossa useampi valtio päättää osallistua puolustamaan uhrivaltiota. (Ibid. 222– 224.) Valtiot voivat sopia kollektiivisesta puolustuksesta esimerkiksi luomalla puolustusliittoja tai antamalla turvatakuita, jotka voivat olla sitovia sopimuksia tai vapaaehtoisuuteen perustuvia. NATO on tyypillinen kollektiivinen puolustusliitto. Turvallisuusneuvosto on suhtautunut päätöslauselmissaan varovaisesti itsepuolustuksen, kuten yleensäkin voimankäytön oikeutukseen, koska neuvoston on varottava asettumasta toisen osapuolen puolelle (epäselvässä) konfliktissa. Esimerkiksi neuvosto linjasi Kuwaitin olevan oikeutettu itsepuolustukseen vuonna 1990 Irakin hyökättyä, vastaavasti Eritrean ja Etiopian konfliktissa turvallisuusneuvosto ei ottanut kantaa puolustusoikeuteen vaan tyytyi vaatimaan sotatoimien lopettamista ja rauhanomaista ratkaisua (Gray 2008, 116). Yleisesti hyökkäystilanteessa turvallisuusneuvostolla on viisi vaihtoehtoa toimia itsepuolustuksen suhteen. Ensimmäiseksi neuvosto voi myöntää luvan itsepuolustukseen. Toiseksi se voi julistaa yleisen tulitauon, kolmanneksi neuvosto voi vaatia hyökkääjän joukkoja vetäytymään toisen valtion alueelta. Neljänneksi turvaneuvosto voi oikeuttaa kollektiivisen itsepuolustuksen. Viidenneksi neuvosto voi määrittää ”itsepuolustuksen” hyökkäykseksi esimerkiksi ennaltaehkäisevän iskun tapauksessa eli tilanteessa, jossa itsepuolustusoikeutta on käytetty peruskirjan vastaisesti. (Dinstein 2004, 187–188.) Turvallisuusneuvosto kiisti toistuvasti Etelä-Afrikan miehityksen Angolassa kuuluvan itsepuolustusoikeuden piiriin. Neuvoston päätöksiin vaikutti myös Etelä-Afrikan
37 aikaisempi historia siirtomaavaltana. Samoin Israelin miehitykset palestiinalaisalueilla eivät kuulu neuvoston mukaan itsepuolustukseen. (Gray 2008, 21 ja 155.) Laittomasti miehitetyn alueen puolustamisen tapauksessa ei ole mahdollista vedota itsepuolustusoikeuteen. Kollektiivista itsepuolustusta on käytetty hyvin vähän (ibid. 167). Sen oikeutus perustuu YK:n peruskirjaan. Kollektiivisen itsepuolustusoikeuden vedenjakajana toimii niin sanottu Nicaraguan tapaus, jossa Yhdysvallat vetosi kollektiiviseen itsepuolustusoikeutukseen suorittaessaan rajatun sotilaallisen intervention Nicaraguaan tukemalla ja varustamalla Contra-sissejä. USA toimi lausuntonsa mukaan El Salvadorin, Costa Rican ja Hondurasin pyynnöstä (ibid. 189). Interventio synnytti keskustelua kollektiivisen itsepuolustuksen ja sotilaallisen voimankäytön oikeutuksesta, erityisesti tapa- ja sopimusoikeudellisten tulkintojen välillä (ibid. 171). Kansainvälinen tuomioistuin ICJ totesi tuomiossaan, että 1) kyseessä oli aseellinen hyökkäys, ei vain rajaselkkaus, 2) Nicaraguan olisi pitänyt julistautua uhrivaltioksi, jotta 3) kollektiivinen itsepuolustus olisi ollut oikeutettu. Kaikissa kollektiivisen itsepuolustuksen tapauksissa on vedottu uhrivaltion auttamiseen, vaikka sellaista sopimusta tai virallista pyyntöä olisi esitetty19 . Tapaoikeudellisen tulkinnan mukaan julistautuminen ei edellytä ilmoitusta turvallisuusneuvostolle. ICJ:n päätöksen mukaan asevarustus sekä taloudellinen ja logistinen tuki eivät itsessään ole vielä aseellinen hyökkäys toista valtiota kohtaa. Nicaraguan tarjoamat aseet El Salvadorin opposition joukoille, ei siis täyttänyt aseellisen hyökkäyksen määritysehtoja. Toisaalta toistuvat rajaselkkaukset voisivat johtaa kollektiivisen itsepuolustuksen oikeutukseen. ICJ ei eritellyt päätöksessään aseellisen hyökkäyksen ja rajaselkkausten eroja20 . Tuomioistuimen mukaan tilanteen olosuhteet ja motiivit viittasivat hyökkäykseen. Monet oikeustieteilijät ja muut oikeusoppineet pitivät erityisesti motiiveihin vetoamista kyseenalaisena. (Ibid. 172, 175, 178–179 ja 186.) 19 Esimerkiksi Rion sopimus. 20 Aggressiivisen toiminnan tunnusmerkit ovat seuraavat: 1) sotilaallinen invaasio tai hyökkäys, 2) pommitus tai muu aseiden käyttö toista valtiota vastaan, 3) sotavoimien hyökkäys maalla, meressä, ilmassa, 4) satamien piiritys, 5) hyökkäys toisen valtion asevoimia vastaan kolmannessa maassa, 6) toisen valtion hyökkäyksen salliminen kolmanteen valtion oman alueen kautta, 7) ei-virallisten asejoukkojen lähettäminen toisen valtion alueelle, esim. palkka-armeijat tai kapinalliset. (Dinstein 2004, 117–118.)
38 Nicaraguan oikeustapaus osoitti myös tapaoikeuden ja konventionaalisen oikeuden (peruskirja) välisen (potentiaalisen) ristiriidan. Oikeuslähteet eivät ole suoraan vastakkaisia tai vaihtoehtoisia toisilleen. Toiseksi tapaoikeus säilyttää asemansa konventionaalisen oikeuden rinnalla. Kolmanneksi tapaoikeus on konventionaalisen lain (ennen kaikkea peruskirjan) vaikutusvallan alainen, mutta ei kuitenkaan suoraan alisteinen. (Dinstein 2004, 90–91.) Suhtautuminen kollektiiviseen itsepuolustukseen on jakautunut kahtia (vrt. Nicaraguan tapaus). Yhtäältä se on arvokas keino suojella heikompia valtioita aggressiolta, mutta toisaalta se voi vaarantaa valtion suvereniteetin (Gray 2008, 189). Tapaus osoittaa itsepuolustusoikeuden vetoavan sotilaallisen voimakäytön oikeutuksen ongelmallisuuden. 5. TURVALLISUUSNEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMAT Pääasiallisena empiirisenä aineistona tutkielmassani käytän YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, joita on annettu 1990–2009 välisellä ajalla 1261 kappaletta (aikavälillä 1946–1989 vain alle 650). Muodostan yksikertaisen tilastollisen analyysin avulla taulukoita, joissa vertaan päätösten jakautumista eri muuttujien välillä. Näiden päätöslauselmien jakauman avulla mittaan seuraavaksi hypoteeseja, joiden avulla fokusoin turvaneuvoston turvallisuusagendaa ja sen muutosta. Tämän lisäksi käsittelen jakaumien tuloksia tarkemmin jokaisen kategorisoinnin alaluvuissa. 5.1. Tilastolliset muuttujat ja niiden määritysperusteet Olen käynyt läpi vuosien 1990–2009 kaikki 1261 päätöslauselmaa Yhdistyneiden Kansakuntien virallisen tietokannan, entisen pääsihteerin Dag Hammarskjöldin nimikkokirjaston (Yhdistyneet Kansakunnat 2010) avulla. Tämä vaativa urakka ei ole edellyttänyt kaikkien päätöslauselmien yksityiskohtaista tarkastelua, koska hakukoneen antamat perustiedot ovat toisinaan olleet riittävät. Toisaalta monien päätöslauselmien kategorisointi edellyttää konfliktien historiallisten taustojen selvittämistä. Kategorisoinneissa olen hyödyntänyt useita eri historiallisia lähteitä päätöslauselmien ajankohdan suhteesta konfliktien vaiheisiin, tärkeimpänä YK:n operaatioiden tehtäväraportit. Yksityiskohtaisempi erittely ei ole suuren lähteiden määrän ja hajonnan
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu

Recommended

Käyttäjäkeskeisten menetelmien hyödyntäminen julkisen sektorin liiketoimintap...
Käyttäjäkeskeisten menetelmien hyödyntäminen julkisen sektorin liiketoimintap...Käyttäjäkeskeisten menetelmien hyödyntäminen julkisen sektorin liiketoimintap...
Käyttäjäkeskeisten menetelmien hyödyntäminen julkisen sektorin liiketoimintap...Sinikka Ahokas
 
2011 ahot korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta
2011 ahot korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta2011 ahot korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta
2011 ahot korkeakouluopiskelijoiden näkökulmastaResearch Foundation for Studies and Education Otus
 
2024 State of Marketing Report – by Hubspot
2024 State of Marketing Report – by Hubspot2024 State of Marketing Report – by Hubspot
2024 State of Marketing Report – by HubspotMarius Sescu
 
Everything You Need To Know About ChatGPT
Everything You Need To Know About ChatGPTEverything You Need To Know About ChatGPT
Everything You Need To Know About ChatGPTExpeed Software
 
Product Design Trends in 2024 | Teenage Engineerings
Product Design Trends in 2024 | Teenage EngineeringsProduct Design Trends in 2024 | Teenage Engineerings
Product Design Trends in 2024 | Teenage EngineeringsPixeldarts
 
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental Health
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental HealthHow Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental Health
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental HealthThinkNow
 
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdf
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdfAI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdf
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdfmarketingartwork
 
Skeleton Culture Code
Skeleton Culture CodeSkeleton Culture Code
Skeleton Culture CodeSkeleton Technologies
 

Recommended

Käyttäjäkeskeisten menetelmien hyödyntäminen julkisen sektorin liiketoimintap...
Käyttäjäkeskeisten menetelmien hyödyntäminen julkisen sektorin liiketoimintap...Käyttäjäkeskeisten menetelmien hyödyntäminen julkisen sektorin liiketoimintap...
Käyttäjäkeskeisten menetelmien hyödyntäminen julkisen sektorin liiketoimintap...Sinikka Ahokas
 
2011 ahot korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta
2011 ahot korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta2011 ahot korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta
2011 ahot korkeakouluopiskelijoiden näkökulmastaResearch Foundation for Studies and Education Otus
 
2024 State of Marketing Report – by Hubspot
2024 State of Marketing Report – by Hubspot2024 State of Marketing Report – by Hubspot
2024 State of Marketing Report – by HubspotMarius Sescu
 
Everything You Need To Know About ChatGPT
Everything You Need To Know About ChatGPTEverything You Need To Know About ChatGPT
Everything You Need To Know About ChatGPTExpeed Software
 
Product Design Trends in 2024 | Teenage Engineerings
Product Design Trends in 2024 | Teenage EngineeringsProduct Design Trends in 2024 | Teenage Engineerings
Product Design Trends in 2024 | Teenage EngineeringsPixeldarts
 
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental Health
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental HealthHow Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental Health
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental HealthThinkNow
 
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdf
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdfAI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdf
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdfmarketingartwork
 
Skeleton Culture Code
Skeleton Culture CodeSkeleton Culture Code
Skeleton Culture CodeSkeleton Technologies
 
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024Neil Kimberley
 
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)contently
 
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024Albert Qian
 
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie InsightsSocial Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie InsightsKurio // The Social Media Age(ncy)
 
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024Search Engine Journal
 
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
5 Public speaking tips from TED - Visualized summarySpeakerHub
 
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd Clark Boyd
 
Getting into the tech field. what next
Getting into the tech field. what next Getting into the tech field. what next
Getting into the tech field. what next Tessa Mero
 
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search IntentGoogle's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search IntentLily Ray
 
How to have difficult conversations
How to have difficult conversations How to have difficult conversations
How to have difficult conversations Rajiv Jayarajah, MAppComm, ACC
 
Introduction to Data Science
Introduction to Data ScienceIntroduction to Data Science
Introduction to Data ScienceChristy Abraham Joy
 
Time Management & Productivity - Best Practices
Time Management & Productivity - Best PracticesTime Management & Productivity - Best Practices
Time Management & Productivity - Best PracticesVit Horky
 
The six step guide to practical project management
The six step guide to practical project managementThe six step guide to practical project management
The six step guide to practical project managementMindGenius
 
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...RachelPearson36
 
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...Applitools
 
12 Ways to Increase Your Influence at Work
12 Ways to Increase Your Influence at Work12 Ways to Increase Your Influence at Work
12 Ways to Increase Your Influence at WorkGetSmarter
 
ChatGPT webinar slides
ChatGPT webinar slidesChatGPT webinar slides
ChatGPT webinar slidesAlireza Esmikhani
 
More than Just Lines on a Map: Best Practices for U.S Bike Routes
More than Just Lines on a Map: Best Practices for U.S Bike RoutesMore than Just Lines on a Map: Best Practices for U.S Bike Routes
More than Just Lines on a Map: Best Practices for U.S Bike RoutesProject for Public Spaces & National Center for Biking and Walking
 
Ride the Storm: Navigating Through Unstable Periods / Katerina Rudko (Belka G...
Ride the Storm: Navigating Through Unstable Periods / Katerina Rudko (Belka G...Ride the Storm: Navigating Through Unstable Periods / Katerina Rudko (Belka G...
Ride the Storm: Navigating Through Unstable Periods / Katerina Rudko (Belka G...DevGAMM Conference
 
Barbie - Brand Strategy Presentation
Barbie - Brand Strategy PresentationBarbie - Brand Strategy Presentation
Barbie - Brand Strategy PresentationErica Santiago
 

More Related Content

Featured

PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024Neil Kimberley
 
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)contently
 
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024Albert Qian
 
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie InsightsSocial Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie InsightsKurio // The Social Media Age(ncy)
 
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024Search Engine Journal
 
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
5 Public speaking tips from TED - Visualized summarySpeakerHub
 
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd Clark Boyd
 
Getting into the tech field. what next
Getting into the tech field. what next Getting into the tech field. what next
Getting into the tech field. what next Tessa Mero
 
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search IntentGoogle's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search IntentLily Ray
 
Time Management & Productivity - Best Practices
Time Management & Productivity - Best PracticesTime Management & Productivity - Best Practices
Time Management & Productivity - Best PracticesVit Horky
 
The six step guide to practical project management
The six step guide to practical project managementThe six step guide to practical project management
The six step guide to practical project managementMindGenius
 
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...RachelPearson36
 
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...Applitools
 
12 Ways to Increase Your Influence at Work
12 Ways to Increase Your Influence at Work12 Ways to Increase Your Influence at Work
12 Ways to Increase Your Influence at WorkGetSmarter
 
Ride the Storm: Navigating Through Unstable Periods / Katerina Rudko (Belka G...
Ride the Storm: Navigating Through Unstable Periods / Katerina Rudko (Belka G...Ride the Storm: Navigating Through Unstable Periods / Katerina Rudko (Belka G...
Ride the Storm: Navigating Through Unstable Periods / Katerina Rudko (Belka G...DevGAMM Conference
 
Barbie - Brand Strategy Presentation
Barbie - Brand Strategy PresentationBarbie - Brand Strategy Presentation
Barbie - Brand Strategy PresentationErica Santiago
 

Featured (20)

PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
 
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
 
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
 
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie InsightsSocial Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
 
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
 
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
 
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
 
Getting into the tech field. what next
Getting into the tech field. what next Getting into the tech field. what next
Getting into the tech field. what next
 
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search IntentGoogle's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
 
How to have difficult conversations
How to have difficult conversations How to have difficult conversations
How to have difficult conversations
 
Introduction to Data Science
Introduction to Data ScienceIntroduction to Data Science
Introduction to Data Science
 
Time Management & Productivity - Best Practices
Time Management & Productivity - Best PracticesTime Management & Productivity - Best Practices
Time Management & Productivity - Best Practices
 
The six step guide to practical project management
The six step guide to practical project managementThe six step guide to practical project management
The six step guide to practical project management
 
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
 
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
 
12 Ways to Increase Your Influence at Work
12 Ways to Increase Your Influence at Work12 Ways to Increase Your Influence at Work
12 Ways to Increase Your Influence at Work
 
ChatGPT webinar slides
ChatGPT webinar slidesChatGPT webinar slides
ChatGPT webinar slides
 
More than Just Lines on a Map: Best Practices for U.S Bike Routes
More than Just Lines on a Map: Best Practices for U.S Bike RoutesMore than Just Lines on a Map: Best Practices for U.S Bike Routes
More than Just Lines on a Map: Best Practices for U.S Bike Routes
 
Ride the Storm: Navigating Through Unstable Periods / Katerina Rudko (Belka G...
Ride the Storm: Navigating Through Unstable Periods / Katerina Rudko (Belka G...Ride the Storm: Navigating Through Unstable Periods / Katerina Rudko (Belka G...
Ride the Storm: Navigating Through Unstable Periods / Katerina Rudko (Belka G...
 
Barbie - Brand Strategy Presentation
Barbie - Brand Strategy PresentationBarbie - Brand Strategy Presentation
Barbie - Brand Strategy Presentation
 

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990-2009, Saku Lehtinen Pro Gradu

  • 1. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos tarkastelujaksolla 1990–2009 Politiikan tutkimuksen laitos Turun yliopisto Saku Lehtinen 74891 Pro gradu -tutkielma syksy 2012
  • 2. TURUN YLIOPISTO Politiikan tutkimuksen laitos, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta LEHTINEN, SAKU: Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ja sen muutos vuosina 1990–2009 Tutkielma, 80 s., 0 liites. Valtio-oppi Syyskuu 2012 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------- Tiivistelmä: Pro gradu -tutkielmassani tutkin YK:n turvallisuusneuvoston turvallisuusagendaa ja sen muutosta tarkastelujaksolla 1990–2009. Tutkielmani hyödyntää sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Turvallisuuden näkökulma on konstruktivistinen. Tarkastelujaksolla on yhteensä 1261 päätöslauselmaa. Turvallisuusagendaa tutkin päätöslauselmien jakaumaa neljän tilastollisen kategorisoinnin avulla, traditionaalinen vs. ei-traditionaalinen, ajallinen jakauma konfliktien ennaltaehkäisyyn, ratkaisemiseen ja jälkihoitoon, konfliktityypit valtioiden sisäiset ja väliset konfliktit sekä terrorismi, ja neljänneksi päätöslauselmien maantieteellinen jakauma maanosien ja globaalin tason välillä. Näiden yksinkertaisen tilastollisten jakaumien avulla on mahdollista tutkia turvallisuusagendan sisältöä ja muutosta kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmista tarkastelujaksolla noin neljännes kuului ei- traditionaalisen turvallisuuden piiriin. Neuvoston turvallisuusagenda perustuu vahvasti traditionaaliseen turvallisuuteen. Ajallisessa kategorisoinnissa konfliktien ratkaiseminen ja jälkihoito ovat yhtä yleisiä muodostaen 90 prosentin enemmistön, jolloin vain 10 % päätöslauselmista käsittelee konfliktien ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Turvallisuusneuvosto käsittelee yli 50 prosenttisesti konfliktityyppien kategorisoinnissa valtioiden sisäisiä konflikteja. Terrorismin kokonaisuus on pieni, mutta 2000-luvulla on havaittavissa nouseva trendi. Maantieteellisestä näkökulmasta turvallisuusneuvoston turvallisuusagendaa dominoivat Afrikan konfliktit, jotka muodostavat yli 40 prosentin osuuden. Globaalin tason päätöslauselmat lisääntyivät selvästi 2000-luvulla, vaikka niiden kokonaismäärä jäikin pieneksi. Tulosten perusteella turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda on reaktiivinen ja painottaa valtiokeskeistä maailmankuvaa, kuten se peruskirjan mukaan on luotukin. Läpi leikkaavana teemana tuloksissa nousi esiin valtiosuvereniteetin ja ihmisoikeuksien välinen kilpailu. Neuvoston länsimaiset pysyvät jäsenmaat, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska, korostavat ihmisoikeuksia kun vastaavasti Venäjä ja Kiina painottavat suvereniteetin tärkeyttä. Ihmisoikeudet haastavat suvereniteetin valtioiden välisen toiminnan hallitsevana perusarvona. Asiasanat: turvallisuusneuvosto, YK, turvallisuus, turvallisuusagenda, päätöslauselma, suvereniteetti, ihmisoikeudet
  • 3. SISÄLLYS 1. JOHDANTO .................................................................................................................1 1.1. Tutkimuskysymykset ......................................................................................1 1.2. Näkökulma ja tutkielman tausta......................................................................2 1.3. Menetelmä.......................................................................................................3 1.4. Tavoitteet ja työn tarkoitus..............................................................................3 2. TEOREETTINEN VIITEKEHYS ................................................................................4 2.1. Konstruktivismi ja muutos ..............................................................................5 2.2. Käsitykset turvallisuudesta..............................................................................7 2.3. Turvallisuuden tutkimuksesta ja Kööpenhaminan koulusta..........................11 3. HYPOTEESIT ............................................................................................................15 3.1. Turvallisuustyyppien jakauma ......................................................................16 3.2. Ajallinen jakauma .........................................................................................17 3.3. Konfliktityyppien jakauma............................................................................18 3.4. Maantieteellinen jakauma .............................................................................19 4. TURVALLISUUSNEUVOSTO TOIMIJANA ..........................................................20 4.1. Institutionaalinen viitekehys .........................................................................21 4.2. Kylmän sodan jälkeisen ajan regiimimuutos turvallisuusneuvostossa .........26 4.3. Turvallisuusneuvoston oikeudet ja velvollisuudet kansainvälisen oikeuden kontekstissa ..........................................................................................................31 4.3.1. Itsepuolustusoikeus .........................................................................35 5. TURVALLISUUSNEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMAT .....................................38 5.1. Tilastolliset muuttujat ja niiden määritysperusteet........................................38 5.2. Traditionaalinen vs. ei-traditionaalinen turvallisuusagenda..........................43 5.2.1. Sotilaallisen voimankäytön oikeuttaminen .....................................45 5.3. Ennaltaehkäisy, konfliktien ratkaiseminen sekä rauhan ylläpito ..................49 5.3.1. Konfliktien ennaltaehkäisyn tärkeys ja vaikeus ..............................52 5.4. Konfliktien tyypit, valtioiden sisäiset, valtioiden väliset konfliktit ja terrorismi..............................................................................................................56 5.4.1. Terrorismi........................................................................................59 5.5. Päätöslauselmien maantieteellinen jakauma .................................................64 5.5.1. Turvallisuuden globalisoituminen...................................................71 6. KESKEISET TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET ...............................................76 LÄHTEET.......................................................................................................................81
  • 4. 1 1. JOHDANTO Tässä pro gradu -tutkielmassani tutkin Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella neuvoston turvallisuusagendaa ja sen muutosta vuosina 1990–2009. Päätöslauselmat ovat neuvoston keskeisin vaikutuskeino ja niiden avulla on mahdollista muodostaa kuva turvallisuusneuvoston keskeisestä toiminnasta ja konflikteista, joita se valitsee käsittelyynsä. Tämän tutkielman tarkoituksena on erilaisten yksinkertaisten tilastollisten muuttujien avulla selvittää neuvoston painopistealueita. Määritän johdannossa tutkielmani tutkimuskysymykset, joiden tehtävänä on esittää tiivistetysti tutkimuskohteeni ja tutkimukseni fokus. Toiseksi määritän näkökulman ja tutkielmani taustan eli määritän kontekstisidonnaisuuden empiriaan. Johdannon kolmannessa osuudessa esittelen lyhyesti soveltamani tutkimusmenetelmän. Lopuksi luon katsauksen tutkielman merkitykseen ja tavoitteisiin. Seuraavassa luvussa käyn läpi työn teoreettisen taustan ja sijoitan tutkielmani turvallisuuden tutkimuksen kenttään. Kolmannessa luvussa käsittelen hypoteesit sekä niiden koettelun kriteerit. Neljännessä luvussa käsittelen turvallisuusneuvoston roolia ja asemaa sekä velvoitteita ja oikeuksia institutionaalisesta, kansainvälisen oikeuden ja historiallisesta ulottuvuudesta. Viidennessä luvussa käyn läpi empiirisen aineiston tulokset ja käsittelen tarkemmin näistä tuloksista esiin nousevia mielenkiintoisia havaintoja. Lopuksi esittelen kootusti tutkielman tuloksia ja johtopäätöksiä sekä potentiaalisia jatkotutkimusmahdollisuuksia. 1.1. Tutkimuskysymykset Mitkä ovat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien muodostaman turvallisuusagendan painopistealueet? Miten turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda on muuttunut vuosien 1990–2009 aikana? Kysymysten tarkastelemiseksi jaan päätöslauselmat kategorioihin, joiden avulla muodostan yksinkertaisia tilastoja, joiden avulla kuvaan neuvoston turvallisuusagendasta ja agendan muutoksesta.
  • 5. 2 Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on selvittää tarkastelujakson aikaisen turvallisuusagendan muodostuminen perustuen päätöslauselmien tarjoamaan empiiriseen aineistoon vuosina 1990–2009. Toisen kysymyksen tarkoituksena on selvittää turvallisuusagendan muutosta, painopisteiden vaihtumista ja uusien avauksien tekemistä. Tilastoitavia kategorisoituja muuttujia ovat: 1) traditionaalinen ja ei-traditionaalinen turvallisuus, 2) ajallinen jakauma: ennaltaehkäisy, konfliktien ratkaiseminen ja konfliktien jälkihoito, 3) konfliktien tyypit: valtioiden sisäiset, valtioiden väliset konfliktit ja terrorismi sekä 4) päätöslauselmien maantieteellinen jakauma. 1.2. Näkökulma ja tutkielman tausta Toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin kollektiivisen turvallisuuden perustaksi, minkä tarkoituksena oli taata rauha ja turvallisuus maailmassa. Turvallisuusneuvosto perustettiin tämän tavoitteen pysyväksi operationaaliseksi toteuttajaksi. Maailma on kuitenkin muuttunut 1940-luvusta merkittävästi, mutta neuvoston institutionaalinen perusta ei ole juurikaan muuttunut lukuun ottamatta vuoden 1966 uudistusta, jolloin valittujen jäsenmaiden määrä kasvoi kuudesta kymmeneen (Yleiskokous 1963). Turvallisuusneuvoston viisi pysyvää veto- oikeudellista jäsentä, Kiina, Yhdysvallat, Ranska, Venäjä ja Iso-Britannia, ovat neuvoston merkittävimmät valtiot. Niiden asema ja toimintaedellytykset ovat keskeisiä arvioitaessa turvallisuusneuvoston toimintakykyä. Kylmän sodan jälkeinen aikakausi on muuttanut turvallisuusneuvoston toimintamahdollisuuksia, koska kylmän sodan aikana neuvoston toimintaa leimasi voimakas kilpailuasetelma idän ja lännen blokkien välillä, minkä seurauksena turvallisuusneuvoston toiminta oli rajoittunut reaalipolitiikan kontekstiin. Tämän takia työn fokus on kahdessa kylmän sodan jälkeisessä vuosikymmenessä. Kansainvälisen turvallisuuden uhkakuvat ovat muuttuneet. Niin sanottu laajentunut turvallisuusagenda on korvannut valtiokeskeisen ja sotilaalliseen turvallisuuteen perustuvan traditionaalisen turvallisuusagendan. Terrorismi, ilmastonmuutos, pakolaisongelmat, luonnonvarojen rajallisuus yms. ovat muuttaneet traditionaalista turvallisuusagendaa, joka perustui valtioiden suvereniteetin suojeluun (alueellinen
  • 6. 3 koskemattomuus ja poliittinen riippumattomuus). Monet konfliktit ovat siirtyneet valtioiden välisistä valtioiden sisäisiksi. Tutkimuskohteen ajallinen läheisyys asettaa tutkielmalleni sekä etuja että haittoja. Haasteena on riittävän ajallisen (ja henkisen) etäisyyden saavuttaminen tutkimusaiheeseen sekä toisaalta lähdeaineiston samanaikainen runsaus ja niukkuus (Henriksson ja Kastari 2001, 131). Tarkastelujaksolla 1990–2009 turvallisuusneuvosto on antanut yhteensä 1261 päätöslauselmaa. Suuri päätöslauselmien määrä ja riittävän pitkä aikaväli mahdollistavat riittävän tietomäärän neuvoston turvallisuusagendan määrittämiseksi. Niukkuus tutkielmani kannalta tarkoittaa ennen kaikkea tutkimustiedon niukkuutta. 1.3. Menetelmä Tämä tutkielmani on vahvasti empiriavetoinen enkä sovella mitään varsinaista kansainvälisten suhteiden teoriaa. Pro gradu -tutkielmani menetelmä on sisällön analyysi, joka on perustaltaan kvantitatiivinen soveltaen yksinkertaista tilastollista jaottelua turvallisuusneuvoston päätöslauselmien analysoimiseksi. Aikaisemmin1 määritin neljä kategorista muuttujaa päätöslauselmien analysoimiseksi. Kategoristen muuttujien perusteiden määrittäminen on keskeisessä asemassa tutkielman tulosten luotettavuuden kannalta. Määritän tarkemmin nämä kriteerit analyysin yhteydessä. Tilastollisen kuvauksen ja muutoksen tarkastelun lisäksi syvennän analyysiani tarkemmalla otoksella jokaisen kategorisoinnin tuloksista, jotka esittelen tarkemmin luvun 5 alaluvuissa. Näissä yksityiskohtaisempien tarkastelujen kohteena on ennen kaikkea tilastoista havaittavien muutosten tutkiminen. Teoreettisempaa puolta tutkielmassa edustavat turvallisuuden käsitteen ja turvallisuuden tutkimuksen tarkastelu. Näkökulma tässä on konstruktivistinen. 1.4. Tavoitteet ja työn tarkoitus Turvallisuusneuvoston turvallisuusagendalla on monessa suhteessa ratkaiseva merkitys kansainvälisen turvallisuuspolitiikan määrittäjänä, eikä vain YK-järjestelmän sisällä. Globaalia turvallisuuspolitiikkaa hallitsee nykyisestä turvallisuuden laajentumistrendistä 1 Ks. luku 1.1. Tutkimuskysymykset.
  • 7. 4 huolimatta valtiokeskeinen turvallisuusagenda. Kaikki globaalin tason turvallisuusuhkat eivät sovellu neuvoston käsiteltäväksi, esimerkiksi ilmastonmuutos ja monet sosiaaliset ongelmat. Nämä monet muut ns. uudet turvallisuusuhkat luovat uudistuspaineita myös turvallisuusneuvostolle. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmia on tutkittu melko paljon kansainvälisen oikeuden alalla, mutta neuvoston ja sen päätöslauselmien tutkimusta suhteessa sen merkittävyyteen kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa on tutkittu yllättävän vähän. Tämän työn tavoitteena on tuottaa uutta tilastollista tietoa päätöslauselmista ja turvallisuusneuvoston toiminnasta. Analysoimattomassa alkuperäisaineistossa on paljon potentiaalia tuottaa uutta tietoa. Tämän tutkielman kontekstissa suurella otosmäärällä pyritään luomaan kokonaiskuvaa turvallisuusneuvoston turvallisuusagendasta ja sen muutoksesta, mutta samalla myös luomaan pohjaa uusille mielenkiintoisille tutkimuskohteille ja muille jatkoanalyyseille. Kansainvälisen oikeuden avulla syvennän tutkielman taustoja poikkitieteelliseen suuntaan, koska sen avulla on mahdollistaa ymmärtää paremmin mm. voimankäytön oikeuttamista, mikä puolestaan on olennainen taustatekijä esimerkiksi ennaltaehkäisevien sotilaallisten käytössä. Kansainvälinen oikeus on monessa suhteessa tärkeä ja hyödyllinen analyyttinen näkökulma, joka tukee kansainvälisten suhteiden tutkimusta. Tämä hyöty korostuu tutkittaessa turvallisuuspolitiikkaa, koska voimankäyttö kansainvälisessä politiikassa ”ulkopolitiikan jatkeena” on vähentynyt ja kansainvälinen yhteisö korostaa ihmisoikeuksien asemaa suhteessa valtiosuvereniteettiin. Ihmisoikeuksia on tutkittu laajalti kansainvälisen oikeuden alalla. 2. TEOREETTINEN VIITEKEHYS Tämän kappaleen tarkoituksena on selvittää tutkielmassani soveltamani teoreettisen ajattelun lähtökohtia. Vaikka en suoranaisesti sovellakaan mitään tiettyä teoriaa tässä tutkielmassani niin on kuitenkin tarpeellista selvittää teoreettista lähestymistapaa ja näkökulmaa. Toiseksi tämän luvun tarkoituksena on sijoittaa tutkielmani turvallisuuden tutkimuksen kenttään. Tärkeimpänä lähestymistapana on konstruktivismi ja siihen perustuva käsitys turvallisuudesta.
  • 8. 5 2.1. Konstruktivismi ja muutos Konstruktivismi ei itsessään ole varsinainen teoria vaan paremminkin näkökulma tai lähestymistapa. Konstruktivistisen teoreettisen ajatustavan lähtökohtana on, että kansainväliset rakenteet muodostuvat enemmänkin sosiaalis-psykologisista (normatiivisia rakenteita) kuin aineellisista tekijöistä (Hakovirta 2002, 42; Adler 2005, 172). Konstruktivismi näkee sosiaalisen ja materiaalisen maailman olemuksen duaalisena, jolloin sosiaalisen maailman konstruktiot viittaavat ja linkittyvät materiaalisen maailman asiaintiloihin (Zehfuss 2002, 251). Konstruktivismi ei siis hylkää materiaalista maailmaa, mutta se painottaa sosiaalisen prosessin merkitystä määräävänä tekijänä kansainvälissä suhteissa. Keskeisessä asemassa ovat intersubjektiiviset käsitykset, jotka ovat eräänlaisia sosiaalisesti (kollektiivisesti) hyväksyttyjä tosiasioita (Ruggie 1998, 20). Esimerkiksi tämän tutkielman kannalta kaksi keskeistä käsitettä ovat valtiosuvereniteetti ja ihmisoikeudet. Molemmat käsitteet ovat relevantteja vain sosiaalisesti rakentuneen relevanssin perusteella. Relevanssi voi ilmentyä eksplisiittisesti tai implisiittisesti sekä usein myös samanaikaisesti eli relevanssi voi olla suoraan tai taustalla vaikuttava tekijä. Nämä kaksi käsitettä usein myös kilpailevat kollektiivisen olemassaolonsa oikeutuksesta kuten tulen myöhemmin tässä tutkielmassani osoittamaan. Intersubjektiiviset käsitykset ovat yksi konstruktivismin elementeistä, joiden mukaan toimijat käyttäytyvät objekteja kohtaan riippuen minkälaisia merkityksiä ne antavat juuri kyseisille objekteille (Wendt 1992, 396-397). Esimerkiksi turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista länsimaat (US, Iso-Britannia ja Ranska) korostavat ihmisoikeuksien merkitystä ohjaavana intersubjektiivisena käsityksenä, kun vastaavasti Venäjä ja Kiina puolustavat suvereniteetin merkitystä ja pitävät ihmisoikeuksien korostamista jopa uhkana suvereniteetille. Kollektiiviset faktat voivat saada toimijoissa erilaisia tulkintoja ja vaikutuksia (Finnemore ja Sikkink 2001, 397). Sosiaaliset faktat voivat olla keskenään kilpailijoita niiden välisestä ensisijaisuudesta eli niillä voi olla, ja yleensä onkin, hierarkkinen järjestyksensä. Esimerkiksi valtiosuvereniteetti on ensisijainen sosiaalinen fakta Kiinalle ja Venäjälle suhteessa ihmisoikeuksiin.
  • 9. 6 Intersubjektiivinen käsitys ei itsessään vielä tarkoita, että jokaisella toimijalla on aina samanlaiset toimintatavat tiettyä asiaa koskevassa politiikassa. Tämä on eräs konstruktivismin kontribuutioista kansainvälisten suhteiden tutkimukseen, koska konstruktivismi ottaa huomioon toimijoiden erilaiset intressit, kulttuurit yms. muuttujat toimijakohtaisten erojen tutkimisessa. (Hopf 1998, 193). Tutkielmani keskeisimpänä sosiaalisen prosessin ilmentymänä on YK:n turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda, joka perustuu useisiin erilaisiin kollektiivisesti hyväksyttyihin faktoihin, erityisesti suvereniteettiin ja ihmisoikeuksiin. Konstruktivismin mukaan muutos, ja muutoksen tutkiminen, on mahdollista, koska asiat ovat sosiaalisesti rakentuneita. Agendan muutoksien näkökulmasta pysyvät viisi jäsenmaata ovat keskeisessä asemassa. Koska konstruktivismi ei ole varsinainen teoria vaan pikemminkin näkökulma on sen vahvuutena monipuolisuus ja sovellettavuus. Toisaalta tämän voi nähdä myös heikkoutena, koska konstruktivismi saattaa olla liian yleisluonteinen analyyttisena työkaluna. Työni kannalta tämä ei tuota ongelmia, koska konstruktivismilla on ymmärtävä, ei selittävä rooli tukien analyysia empiirisen aineiston tulosten taustoista. Konstruktivistinen näkökulma on myös hyvä työkalu käsitteiden määrittelyssä ja niiden sisäisten sosiaalisten rakenteiden purkamisessa. Holsti määrittää kuusi muutoksen muotoa kansainvälisissä suhteissa. Ensimmäiseksi muutos voi olla uutuus tai korvaavuus eli tilanne, jossa vanha korvautuu uudella, esimerkiksi rauha korvaa sodan konfliktin päätyttyä. Toiseksi lisäys tai vähennys muutoksen muotona voi esimerkiksi esiintyä globalisaation lisäämänä kaupan volyymin ja nopeuden kasvua. Kolmanneksi muutos voi tapahtua monimutkaisuuden lisääntymisenä. Tämä voi toteutua mm. uusien kansainvälisten suhteiden toimijoiden sekä arvojen ja käytäntöjen lisääntyessä. Neljänneksi transformaatiossa muutos voi tapahtua esimerkiksi hallintojärjestelmässä kuten monarkioiden muuttuessa edustuksellisiksi. Viidenneksi muutos voi olla taantuminen (reversion) entiseen tilaan eli vastakkainen muutos transformaatiolle. Kuudes muutoksen muoto on vanhentuminen, jotkin sosiaalisen elämän instituutiot, kuten sosiaalisesti ja laillisesti
  • 10. 7 hyväksyttävä orjuus2 , voivat yksinkertaisesti kadota muutoksen takia. (Holsti 2004, 13- 17.) Kansainvälisten instituutioiden muutokset ovat keskeisiä ilmentäjiä kansainvälisissä suhteissa tapahtuvista muutoksista. Ensimmäiseksi instituutiot toimivat kontekstina kansainvälisen politiikan pelikentällä. Toiseksi instituutiot heijastavat valtioiden välisiä suhteita. Kolmanneksi muutoksille on monia syitä, esimerkiksi ideoita ja uskomuksia. Instituutiot heijastavat myös näitä muutoksia. Neljänneksi kansainvälisten instituutioiden muutos on ”aina” merkittävä kansainvälissä suhteissa. Tämä muutos tapahtuu usein suurtapahtumien kautta, esimerkiksi toisen maailmansodan myötä Kansainliiton korvasi YK. Viidenneksi instituutioiden muutoksella voi olla paljon suurempi vaikutus ihmisten arkielämään kuin teknisillä innovaatioilla. (Holsti 2004, 18- 19.) Esimerkiksi Euroopan integraation kehittyminen Euroopan yhteisöstä Euroopan unioniksi on vaikuttanut monella tapaa ihmisten normaaliin elämään mm. EU:n yhteisellä passilla ja yhteisvaluutta eurolla. Trendi kuvaa pitkän tai keskipitkän aikavälin muutosta. Trendillä tarkoitetaan muutosta, joka on yleensä kvantitatiivinen, mutta se voi samalla ilmentää toimialan muutosta. Esimerkkejä trendeistä kansainvälisissä suhteissa ovat mm. YK:n jäsenmaiden lisääntyminen, väestönkasvu ja viestintäteknologian kehitys. Muutoksen seurausten tulee vaikuttaa johonkin toiseen toimialaan, jotta sitä voidaan pitää todellisena muutoksena. Trendit ovat suhteellisia mitattavaan skaalaan, ne ovat lisäksi usein arbitraarisia ja heijastavat poliittisia kantoja. (Ibid., 7-9.) 2.2. Käsitykset turvallisuudesta Turvallisuustutkimuksen perustavanlaatuisin kysymys on, mitä on turvallisuus. Yksiselitteistä vastausta ei ole, mutta muutamia rajauksia ja yleisluonteisia turvallisuuden ominaisuuksia voidaan nimetä. Perinteisesti suurin osa tutkijoista on samaa mieltä, että turvallisuus on käsitteenä kiistanalainen ja että turvallisuus ilmaisee vapautta ydinarvojen uhkista (Baylis 2008, 496). Suurinta osaa tutkijoista yhdistää myös ristiriitaiset tulkinnat siitä, millä tasolla (yksilöllinen, kansallinen vai kansainvälinen taso) tutkimuksen fokus tulisi olla (ibid). Perinteinen fokus on ollut 2 Ihmiskaupassa esiintyy edelleen orjuutta.
  • 11. 8 kansallisessa turvallisuudessa3 , mutta uudempi turvallisuuden tutkimus on irtaantunut nurkkakuntaisesta kansallisen (ja sotilaallisen) turvallisuuden fokuksesta (Baylis 2008, 496) laajentuen muille turvallisuuden sektoreille, esimerkiksi poliittisen, taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen turvallisuuden sektoreille (Buzan 1983, 214-242). Filosofisesta näkökulmasta turvallisuuden käsite voidaan ymmärtää esimerkiksi kahdella seuraavalla tavalla. Ensimmäiseksi turvallisuus voidaan ymmärtää virtuaalisena synonyymina vallan akkumulaationa. Turvallisuus on tuote, jonka voi menettää. Valta on toisaalta keino saavuttaa turvallisuutta eli vallan avulla on mahdollista saavuttaa enemmän turvallisuutta uhkia torjumalla. Toiseksi turvallisuus voidaan perustaa emansipaatiolle, joka liittyy läheisesti oikeuksiin, esimerkiksi ihmisoikeuksiin. Tällöin turvallisuus nähdään siis toimijoiden välisenä suhteena, ei ominaisuutena. Tässä näkökulmassa turvallisuus voidaan ymmärtää negatiivisesti uhkan puutteena tai positiivisesti asioiden mahdollistajana. (Williams 2008, 6.) Positiivisella tulkinnalla turvallisuus nähdään toiminnan ennustettavuuden lisääjänä, mikä puolestaan mahdollistaa luottamuksen syntymisen toimijoiden välille. Englannin kielen sana ”security” on johdettu latinan sanasta ”securus”, joka tarkoitti antiikin Rooman valtakunnan aikana huolta vailla olevan mielentilaa. Turvallisuus käsitettiin negaationa eli tässä tapauksessa huolen puuttumisena, joka oli edellytys hyvälle elämälle. Turvallisuuden käsitteen nykyinen tulkinta saavutti itsestään selvän aseman toisen maailmansodan jälkeen. (Vuori 2005, 47.) Turvallisuus on aina kontekstisidonnaista. Perinteisesti kansainvälisissä suhteissa turvallisuuden säilyttäminen tai hankkiminen on usein käsitetty ennen kaikkea valtioiden suvereniteetin suojeluna ja toimintana, joka torjuu uhkia, esimerkiksi pelkoa toisen valtion hyökkäyksestä. Uhkat ovat yksi tapa määritellä ja käsittää turvallisuus, mutta turvallisuutta ei tule ymmärtää vain uhkien tai anarkian puutteeksi tai vähyydeksi. Anarkialla tarkoitetaan järjestyksen puutteen tila, jossa toimijat ovat potentiaalisia kilpailijoita toisilleen. Se voidaan ymmärtää myös Thomas Hobbesin luonnontilana, jossa vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. 3 Vrt. realismi ja neorealismi.
  • 12. 9 Turvallisuus voi syntyä myös keskinäisriippuvuudesta, jolloin anarkia poistuu tai vähenee merkittävästi maiden välisissä suhteissa, koska yhteistyöstä saatava hyöty koetaan suuremmaksi kuin pelko potentiaalisesta uhkasta. Ei-traditionaalinen turvallisuusagenda ottaa huomioon paitsi uhkat, jotka kohdistuvat valtion suvereniteettiin (sotilaallisen turvallisuus) myös monia muita uhkia, esimerkiksi köyhyyden, joka aiheuttaa epävakautta yhteiskunnalliselle järjestykselle. Turvallisuus on myös tila, jossa on mahdollisuus toimia ennakoitavassa ja vakaassa ympäristössä. Tämä on mahdollista vain vakiintuneen järjestyksen tilassa. Rankaiseminen ja sillä uhkaaminen on yksi keino pyrkiä rajoittamaan ja ennaltaehkäisemään turvallisuusuhkia. Valtion sisällä rangaistuskäytäntö on usein tehokasta, mutta kansainvälisissä suhteissa rangaistavuuden uhka ja toimeenpano ovat tehokkuudeltaan rajallisempia, eivät kuitenkaan mitättömiä. Valtio tai muu toimija, joka ei kunnioita sopimuksia joutuu pian eristyksiin ja muiden toimijoiden paineen kohteeksi. Taulukko 1 Turvallisuuden käsitteen tematiikka Käsite englanniksi insecurity security non-security Vallitseva käännös turvattomuus turvallisuus ei-turvallisuus Uusi käsite uhkanalaisuus uhkantorjunta uhkattomuus Lähde: Vuori (2005, 50). Taulukossa 1 Vuori määrittää turvallisuuden nykyisen ja vaihtoehtoisen tematiikan turvallisuus-käsitteelle. Vuori näkee turvallisuuden fokuksena uhkakuvat. Tällöin turvallisuus ymmärretään vain uhkien kautta. Turvallisuus määrittyy sen hankkimisen keinoissa. Tämä määritelmä ei kuitenkaan ota huomioon käsitteen muita ulottuvuuksia, esimerkiksi turvallisuuden luomaa vakautta ja ennustettavuutta, jotka puolestaan mahdollistavat vapaan ja suunnitelmallisen kehityksen. Vuoren (2005, 50) mukaan hänen käsitekolmikkonsa kuitenkin vähentäisi turvallisuuden käsitteen harhaanjohtavia positiivisia mielleyhtymiä. Turvallisuudella on nykyisin yleensä positiivinen konnotaatio. Kööpenhaminan koulun4 käsitys on päinvastainen, koska se korostaa turvallisuuspolitiikan negatiivisia puolia, kuten ihmisten vapausoikeuksien rajoittamista turvallisuuden (security) nimissä. 4 Tarkastelen tarkemmin Kööpenhaminan koulua luvussa 2.3.
  • 13. 10 Pyrkimyksenä tulisi Kööpenhaminan koulun mukaan olla tila, jossa turvallisuuspoliittisia rajoituksia ei tarvita (non-security). Epäonnistuminen turvallisuustoimissa aiheuttaa turvattomuutta (insecurity), jolloin koettuihin uhkiin ei kyetä vastaamaan. Turvallisuuden vaatimia erityistoimia voidaan myös purkaa (desecuritization). (Vuori 2010.) Yksilöt, perheet, valtiot ja muut toimijat arvottavat turvallisuuden. Samalla toimijat määrittävät myös ne arvot, jotka ne ovat valmiita uhraamaan turvallisuuden tavoittelussa. Turvallisuuden arvon tärkeys suhteutuu siis aina suhteessa muihin arvoihin. Tämän havainnollistamiseksi arvot voidaan jakaa kolmeen luokkaan, ensisijainen arvo, ydinarvot ja marginaaliset arvot. Monet tutkijat näkevät turvallisuuden ensisijaisena arvona, koska sen puutoksen seurauksena, Thomas Hobbesin sanoin: ”vallitsee ainainen pelko ja väkivaltaisen kuoleman vaara; ja ihmisen elämä on yksinäinen, kurja, häijy, raaka ja lyhyt” (Hobbes 1999, 124). Ydinarvona turvallisuus nähdään yhtenä useista tärkeistä arvoista. Turvallisuus marginaalisena arvona korostaa sen suhteellisuutta eri tilanteisiin kritisoiden näkemystä turvallisuudesta ensisijaisena arvona. Esimerkiksi jos verrataan turvallisuutta veteen ensisijaisena arvona, lasillinen vettä janoiselle aavikolla on arvoltaan erilainen kuin järveen hukkuvalle. Näkemys turvallisuudesta marginaalisena arvona määrittää siis turvallisuuden yhtenä monista politiikan vaihtoehdoista, jotka kilpailevat resurssien niukkuuden kontekstissa. Vain tämä näkökulma kykenee tarjoamaan ratkaisun resurssien allokointiongelmaan. (Baldwin 1997, 18-19.) Turvallisuusuhkat ovat intersubjektiivisia, koska niiden tunnistaminen edellyttää konsensukseen perustuvaa valikointia ja näkökulmaa. Toiseksi uhkien tunnistaminen ei ole varsinaisesti uhkien tunnistamista turvallisuudelle per se vaan – esitystavasta riippumatta – ennemminkin haittatekijä vallitsevan järjestyksen toimijoiden kyvyssä tunnistaa ydinarvoja ja suhteita. Tässä yhteydessä turvallisuus ei voi olla itsessään ydinarvo minkäänlaisessa järjestyksessä, koska turvallisuus käsitteenä ei ole arvotettava asia vaan väline varsinaisten ydinarvojen suojelijana. Kolmanneksi turvallisuusuhkien tunnistamisessa on tärkeää muistaa, että se on ennen kaikkea poliittista toimintaa. Smithin näkemyksen mukaan turvallisuus on olemassa vain kahden tai useamman järjestyksen välisessä suhteessa, ei siis itsessään. (Smith 2005, 497 ja 501.) Uhkien mittaaminen on ongelma, koska turvallisuudelle ei ole onnistuttu määrittämään
  • 14. 11 objektiivisia kriteerejä, sillä uhkat ja turvallisuuden määritelmä muuttuvat (Buzan 1991, 7-11). 2.3. Turvallisuuden tutkimuksesta ja Kööpenhaminan koulusta MacDonaldin (2008) näkemyksen mukaan kansainvälisten suhteiden tutkimus on liian kapea-alainen turvallisuuden tutkimuksen ja turvallisuuden dynamiikan ymmärtämiselle maailmanpolitiikassa. Williamsin (2008, 4-5) mukaan nykyisen turvallisuusproblematiikan tarvitsee analyysia ja ratkaisuja myös kansainvälisten suhteiden tutkimuksen ulkopuolelta, esimerkiksi joukkotuhoaseiden tutkiminen edellyttää teknistä ja terrorismi psykologista tietotaitoa. Turvallisuus on siis tässä esitystavassa yläkäsite, jonka yhtenä alakohtana ovat kansainväliset suhteet (ja niissä tapahtuva turvallisuuden tutkimus). Juha Vuori määrittää eräässä luennossaan viisi turvallisuustutkimuksen aikakautta. Ensimmäinen kausi on tuottava vaihe, joka sijoittuu vuosiin 1945–55, jolloin kansallinen turvallisuus nousi tutkimuksen ja turvallisuuspolitiikan ensisijaiseksi kohteeksi. Toinen kultaisena aikakautena tunnettu vaihe sijoittuu vuosiin 1955–65, jolloin yhteiskuntatieteiden tutkijat tulivat mukaan turvallisuuden agendalle sotilaiden ja poliitikkojen rinnalle. Tuloksena syntyi useita erilaisia teorioita, ja perustavanlaatuisin näiden välinen kamppailu käytiin realismin ja liberalismin (tai idealismin) välillä. Kylmän sodan kontekstissa realismi oli pitkään hallitseva. Tutkimusta hyödynnettiin myös käytännön politiikan linjauksissa. Kolmatta vaihetta – vuosia 1965–80 – leimaa institutionalisoituminen ja stagnaatio. Turvallisuusagenda oli tuolloin vielä kapea eikä uusia tutkimuksellisia avauksia tehty. Turvallisuusagenda kuitenkin laajentui ja uusia lähestymistapoja kehitettiin neljännessä vaiheessa 1980-luvulla, kun vanhat käsitykset kyseenalaistettiin. Kylmän sodan loppuminen ja WTC-iskut muuttivat ratkaisevasti turvallisuuden tutkimusta. Nämä tapahtumat ovat palauttaneet turvallisuuden tutkimuksen lähemmäs käytännön politiikkaa. (Vuori 2010.) McSweeney puolestaan jakaa turvallisuuden tutkimuksen historian neljään vaiheeseen. Ensimmäiseksi oli poliittisen teorian vaihe, joka sijoittuu ensimmäisen maailmansodan lopusta 1950-luvun puoleenväliin. Tätä vaihetta leimasi ”yleisen turvallisuuden” (common security) käsitys, jossa tutkijat pyrkivät ymmärtämään turvallisuutta. Toinen
  • 15. 12 vaihe alkoi 1950-luvun puolivälistä 1980-luvun alkupuolelle. Tätä vaihetta kutsutaan poliittisen tieteen aikakaudeksi ja turvallisuuden tutkimuksen kultakaudeksi. Kansallinen turvallisuus oli tutkimuksen keskiössä kylmän sodan kontekstin mukaisesti. Kolmas vaihe, poliittinen talous, syntyi alun perin toisen vaiheen monitahoisen kritiikin tuloksena. Keskinäisriippuvuuden nousu turvallisuuden tutkimukseen keskiöön kehittyi poliittisen ja taloudellisen integraation kasvun myötä. Neljäs vaihe on vasta alkanut. Se perustuu antipositivistisiin teoreettisiin malleihin, joiden juuret ovat poliittisen tieteen vaiheen teoreettisen ajattelun kritiikissä. Tämän vaiheen teoreettiset mallit ovat mm. konstruktivismi, feminismi ja postmodernismi. (McSweeney 1999, 29-30.) Karkeasti voidaan erottaa traditionaalinen ja ei-traditionaalinen turvallisuusagenda. Traditionaalisessa tai kapeassa turvallisuusagendassa turvallisuus ymmärretään valtiokeskeisenä suvereniteetin suojeluna, mikä viittaa ennen kaikkea alueelliseen koskemattomuuteen ja poliittiseen riippumattomuuteen. Vastaavasti ei-traditionaalisen turvallisuusagendan kannattajat määrittelevät turvallisuuden agendalle monia muitakin elementtejä sekä kansainvälisiä ja yhteiskunnallisia, esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja universaalit ihmisoikeudet. Rajan vetäminen näiden kahden käsityksen välille ei ole aina yksinkertaista. Teoreettinen dikotomia on kuitenkin hyödyllinen työväline tutkittaessa turvallisuusagendan muutosta. Richard K. Bettsin (1997, 21) mukaan kylmän sodan loppuminen palautti turvallisuuden tutkimuksen rauhan ja sodan syiden selvittämiseen. Hän kritisoi erityisesti Kööpenhaminan koulukuntaa liiallisesta policy- orientoitumisesta (ibid. 30), koska sen tutkimuksessa ensisijaisia ovat poliitikkojen puheaktit. Kansallinen turvallisuus on valtiokeskeisen turvallisuusagendan perustermi, jolla viitataan valtion suvereniteetin suojeluun ulkoista tai sisäistä uhkaa vastaan5 . YK:n peruskirja takaa valtioiden koskemattomuuden sisäisiin asioihin ja valtioiden välisen tasavertaisen suvereniteetin (Peruskirja 1945 I luku, artiklat 2.1 ja 2.7). Kansallisen turvallisuuden käsite vakiinnutti asemansa 1900-luvun aikana keskeisimpänä turvallisuuden ulottuvuuden muotona. Kansallinen turvallisuus on saavuttanut erittäin merkittävän asemansa, koska se perustuu valtion suvereniteetin suojeluun ja ylläpitoon, mihin kansainvälinen järjestelmä on perustunut Westfalenin rauhasta vuodesta 1648 lähtien. Turvallisuus on (valtion) selviytymistä tässä kontekstissa. Buzanin (1983, 208) 5 Uhkan ominaisuuksiin sisältyy tunnistettavuus, ja usein se edellyttää välittömiä ja ymmärrettäviä toimenpiteitä (Liotta 2005, 51).
  • 16. 13 mukaan valtiot ovat oppimassa ymmärtämään, että kansallinen turvallisuus loppujen lopuksi johtaa päinvastaiseen lopputulokseen kuin on tarkoitus, koska valtiot kansainvälistyvät ja niiden välinen keskinäisriippuvuus kasvaa. Keskinäisriippuvuuden aikakaudella valtiokeskeinen turvallisuusagenda vahvistui uudelleen WTC-iskujen jälkeen – ainakin hetkeksi. Sitä ennen laajentunut turvallisuusagenda oli korostanut muiden toimijoiden, esimerkiksi kansalaisten ja vähemmistöjen turvallisuuden tärkeyttä. Suvereniteetin asemaa heikentää mm. keskinäisriippuvuus, globalisaatio (erityisesti talous) ja regionalismi (esim. EU) (Hakovirta 2002, 93-95). Kansallisen turvallisuuden käsitteeseen liittyy läheisesti turvallisuusdilemma. Se tarkoittaa tilaa, jossa epätietoisuus toisten valtioiden aikeista synnyttää epävarmuutta, joka johtaa varustelukierteeseen, joka puolestaan – toisin kuin oli tarkoitus – lisää sodan uhkaa. Varustelukustannukset ja epävarmuus johtavat liittoutumien syntymiseen ja siten yhä pahenevaan jännittyneisyyden tilaan. (Apunen 2004, 10–11.) Turvallisuusdilemma oli yleinen ilmiö kylmän sodan aikana, erityisesti 1950–60-luvuilla. Kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella turvallisuusdilemman merkitys on vähentynyt huomattavasti kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa, mutta se ei ole kuitenkaan kadonnut sen paremmin empiriasta kuin tutkimuksesta. Turvallisuusdilemman ajankohtaisuus, vaikka sen sisältöä päivitettäisiinkin, osoittaa traditionaalisen turvallisuusagendan olevan edelleen turvallisuuden keskiössä. En sovella tutkielmassani Kööpenhaminan koulun teorioita, mutta perustan käsityksen turvallisuudesta ja tutkimuksesta samoihin peruspremisseihin, minkä takia on olennaista avata koulun teoreettista ajattelutapaa. Nimitys Kööpenhaminan koulu (the Copenhagen School) viittaa pieneen tutkijoiden ryhmään, jotka työskentelivät Kööpenhaminan rauhantutkimusinstituutissa (COPRI). Ole Wæver ja Barry Buzan ovat tunnetuimmat tutkijat. He ovat kehittäneet kolme analyysityökalua turvallisuuden tutkimukselle: alueellinen turvallisuuskompleksi (regional security complex), turvallisuussektorit6 ja turvallistamisteoria. (Floyd 2007, 329.) Kööpenhaminan koululle ei ole ensisijainen mielenkiinnon kohde se, mitä turvallisuus on käsitteenä, vaan mitä sen nimissä pyritään saavuttamaan. Poliitikkojen motiivit nousevat tässä suhteessa suuren mielenkiinnon kohteeksi, mutta tämä taas hankaloittaa tutkimusta. Miten voidaan tutkia jonkun henkilön motiiveja? Yhtäältä Kööpenhaminan koulu keskittyy ainoastaan tutkimaan 6 Perinteisen sotilaallisen turvallisuussektorin lisäksi Kööpenhaminan koulu on tunnistanut poliittisen, taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristön turvallisuussektorit.
  • 17. 14 ilmiötä, ei motiiveja, jotka ovat ilmiön taustalla, ja toisaalta se tutkii prosessia, jolla turvallisuus määritetään (Huysmans 1998, 488). Kuvio 1 Turvallisuuden tutkimuksen koulukunnat CSS = Critical Security Studies, CS = the Copenhagen School Lähde: Buzan ym. 1998, 205. Kuvio 1 osoittaa Kööpenhaminan koulun turvallisuuskäsityksen ja siihen perustuvan tutkimuksensa vahvasti konstruktivistiseen näkökulmaan. Erotuksena kriittisen turvallisuuden tutkimukseen (CSS), joka painottaa sosiaalisten suhteiden merkitystä ja pyrkimystä objektivismiin turvallisuuden tutkimuksessa. Kööpenhaminan koulu (CS) pitää turvallisuutta ”täysin” toimijoiden (ennen kaikkea valtioiden ja niiden poliittisen johdon) rakentamana. Sosiaalisten suhteiden osalta (kuvion pystyakseli) CS sijoittuu kuvion 1 pystyakselin puoleenväliin, mikä tarkoittaa sitä, että CS uskoo toimijoiden välisillä suhteilla olevan sekä konstruktivistisia että objektiivisia piirteitä. Konstruktivistiset piirteet ovat muuttuvia, mikä puolestaan auttaa muutoksen tutkimisessa. Toimijoilla voi olla vakioituneita ajasta ja paikasta riippumattomia intressejä. Traditionaalinen turvallisuuden tutkimus (realismi ja neorealismi) puolestaan näkee sekä toimijoiden että turvallisuusintressien olevan vakioita, ennen kaikkea kansallinen turvallisuus on valtioiden suvereniteetin suojelun keskiössä.
  • 18. 15 3. HYPOTEESIT Hypoteesit ovat sivistyneitä arvauksia, joiden tarkoituksena on esittää arvioita tutkimusmenetelmän ja lähdeaineiston avulla tutkimuskohteesta mahdollisesti saatavista tuloksista. Hypoteesien testaamisen vaiheet esittämällä saatuja tuloksia voidaan arvioida kriittisesti, esimerkiksi menetelmien soveltuvuudesta tutkimukseen. Tämä mahdollistaa myös vertailun muiden tutkimusten tuloksiin. Hypoteesien hyväksymisen tai hylkäämisen päätössäännöllä, ja sen perusteella tehtyjen päätelmien avulla voidaan arvioida ovatko tehdyt tulkinnat hypoteeseista oikeita eli saavatko ne tukea aineistosta. Hypoteesien saadessa tukea aineistosta se ei vielä tarkoita, että ne olisivat tosia, koska ne ovat aina kontekstisidonnaisia suhteessa tutkimuksen aineistoon ja menetelmään. Hypoteesit muotoillaan käsitteiden avulla, mutta ensisijaisesti ne ovat suhteessa muuttujiin, jotka rajaavat ja täsmentävät väittämien sisältöä (Anttila 2005, 104). Muuttujat muodostetaan ilmiöiden tai ilmiöiden välisiä eroja kuvaavien käsitteiden avulla (ibid.). Jokaisen hypoteesin koettelun kriteerit ovat tässä tutkielmassa kvantitatiivisia ja perustuvat turvallisuusneuvoston päätöslauselmien kategorisiin jakaumiin. Hypoteesien tulee lisäksi perustua rationaaliseen päättelyyn. Nollahypoteesi toteutuu, mikäli määritetyt kriteerit eivät täyty. Nollahypoteesit muodostuvat jokaisen hypoteesin negaatiosta. Tämän luvun alaluvut jakautuvat neljä hypoteesin mukaisesti. Jokainen hypoteesi ennustaa eri kategorisointien osatuloksia. Kaikissa alaluvuissa määritän itse hypoteesin lisäksi teoreettiset käsitteet, termien operationalisoinnin sekä hypoteesin koettelumenetelmät ja verifiointikriteerit. Käsitteet ovat teoretisoinnin perusta, koska käsitteiden ja terminologian tarkempi sisältö tulee määritellä tutkimusta tehtäessä, koska monet käsitteet ja termit ovat tulkinnallisia ja usein myös arvolatautuneita. Käsitekonstruktioiden purkaminen avaa niiden kontekstuaalisuuden. (Ibid. 103.) Konstruktivistisesta näkökulmasta tehtävä tutkimus edellyttää käsitteiden avaamista vielä enemmän – jos mahdollista – muuhun tutkimukseen verrattuna, koska käsitteet itsessään ovat sosiaalisen konstruktion määrittelemiä. Operationalisoinnilla tarkoitetaan teoreettisten käsitteiden soveltamista
  • 19. 16 empiiriseen aineistoon. Teoreettisilla termeillä on yleensä useita operationaalisia vastineita. Seuraavien kategorisointien avulla sijoitan päätöslauselmat vuosilta 1990–2009 yksikertaisiin taulukoihin, jolloin päätöslauselmien jakaumat ja niiden muutokset tarkastelujakson ajalta ovat havaittavissa taulukoista. Näihin havaintoihin perustan analyysini turvaneuvoston turvallisuusagendasta ja sen muutoksista. Esitän jakaumien tulokset luvussa 5. 3.1. Turvallisuustyyppien jakauma H1 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston turvallisuusagendassa ei- traditionaalista turvallisuutta käsittelevien päätöslauselmien osuus vuosina 1990–2009 on vähintään 20 prosenttia kaikista relevanteista päätöslauselmista. Ensimmäinen hypoteesi perustuu lähtöoletukseen, että turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda on traditionaaliseen turvallisuuteen perustuva kuten peruskirjakin määrittäessään neuvoston toiminnan reunaehtoja. Toiseksi lähtöoletuksena on, että turvallisuuden uudet uhkat, esimerkiksi terrorismi ja ilmastonmuutos, lisäävät ei- traditionaalisen turvallisuuden osuutta turvallisuusagendassa. Turvallisuuden tutkimuksessa ei-traditionaalinen turvallisuuden tutkimus yleistyi 1980-luvulla ja on sen jälkeen syrjäyttänyt sotilaalliseen turvallisuuteen ja valtiokeskeiseen näkökulmaan perustuvan traditionaalisen turvallisuuden tutkimuksen. Tutkimustieto puoltaa ei- traditionaalisen turvallisuuden merkittävyyden kasvua myös käytännössä. Hypoteesin tarkoituksena on arvioida turvallisuuden laajentumisen vaikutusta turvaneuvoston turvallisuusagendaan. Raja-arvoksi määritetty 20 prosenttia on sinänsä arbitraarinen, ettei se perustu mihinkään aikaisempaan tutkimukseen vaan se on luku, joka on riittävän suuri osoittaakseen ei-traditionaalisen turvallisuuden relevantin osuuden turvallisuusagendassa, mutta ollen kuitenkin realistisesti saavutettavissa. Päätössääntönä on, että hypoteesi saa tukea aineistosta jos ei-traditionaalista turvallisuutta edustavien osuus relevanteista päätöslauselmista on vähintään 20 prosenttia.
  • 20. 17 Turvallisuusagenda viittaa tässä yhteydessä turvallisuusneuvostossa käsiteltäviin asioihin, jotka muodostavat tietoisesti tai tiedostamattomasti enemmän tai vähemmän konsistenssin kokonaisuuden. Tarkemmin sanottuna hyväksyttyihin päätöslauselmiin, koska tämä tutkielmani käsittely rajoittuu pääasiallisesti vain niihin. Traditionaalisella turvallisuusagendalla tarkoitetaan tässä valtion suvereniteettiin kohdistuvaa (aseellista) uhkaa, joka voi tulla valtion ulko- tai sisäpuolelta. Toisaalta traditionaalinen turvallisuusagenda viittaa myös YK:n peruskirjan määritteleviin tehtäviin ja toimintakeinoihin, joita käsittelen myöhemmin luvussa 4. Vastaavasti ei- traditionaalinen turvallisuus edustaa laajempaa turvallisuuskäsitystä, johon sisältyy sosiaalinen, taloudellinen, ympäristöllinen ja inhimillinen turvallisuus (human security). Ei-traditionaalisen turvallisuuden lähtökohtana voivat olla sekä yksilöt että valtiot, kun vastaavasti traditionaalinen turvallisuus keskittyy lähinnä valtiosuvereniteetin suojeluun. 3.2. Ajallinen jakauma H2 Turvaneuvoston relevanteista päätöslauselmien ajallisessa kategorisoinnissa konfliktien jälkihoitoon kohdistuu eniten päätöslauselmia aikavälillä 1990–2009. Toisen hypoteesin kategorisoinnin jakoperustana ovat YK:n entinen pääsihteeri Boutros Boutros-Ghalin kuuluisa puhe An Agenda for Peace määrittää konflikteihin puuttumisen vaiheet ajallisesti kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen on ennaltaehkäisevä diplomatia (preventive diplomacy), jonka tarkoituksena on, nimensä mukaisesti ennaltaehkäistä aseellisten konfliktien syntyä. Toiseksi konfliktien ratkaiseminen (peacemaking) pyrkii lopettamaan aseellisen konfliktin, luomaan tulitauon ja ratkaisemaan konfliktin rauhanomaisesti. Kolmanneksi konfliktien jälkihoito (peace-keeping) on tärkeää aseellisen konfliktin päätyttyä, jotta sopimuksista pidetään kiinni ja ettei konflikti eskaloidu uudelleen. (Boutros-Ghali 1992, luku II) Käytännössä konfliktien vaiheiden erottaminen on usein haastavaa. Selvitän kategorisoinnin kriteerejä tarkemmin luvussa 5.3. Toinen hypoteesi perustuu lähtöoletukseen, että turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda on reaktiivinen, minkä seurauksena ennaltaehkäisevien
  • 21. 18 toimenpiteiden osuus jäänee vähäiseksi. Toiseksi turvallisuusneuvoston mandaatilla toimii useita pitkäaikaisia rauhanturvaoperaatioita, joiden tarkoituksena on turvata konfliktin jälkeinen rauhan tila, esimerkiksi Jugoslavian hajoamissodat ovat vaatineet sitoutumista konfliktin uudelleen eskaloitumisen estämiseksi. Kolmanneksi demokratian nouseminen keskeiseksi arvoksi sitouttaa neuvostoa konfliktien jälkihoitoon mm. vaalitarkkailujen järjestämisellä ja useiden muiden tarkkailu- ja koulutusoperaatioiden organisoinnilla uuden vakaan yhteiskuntajärjestyksen luomiseksi. Neljänneksi Ruandan sisällissodan ja Jugoslavian hajoamissotien jälkeen perustetut rikostuomioistuimet edellyttivät turvaneuvostolta useita päätöslauselmia, mm. mandaattien jatkamista. Päätössääntönä on konfliktin jälkeistä tilaa käsittelevien päätöslauselmien yksinkertainen määräenemmistö, jolloin hypoteesin voidaan katsoa saaneen tukea aineistosta. Turvallisuusneuvostosta käytän tässä työssäni myös lyhyempää ilmaisua turvaneuvosto. Käsitteet toimivat synonyymeina. Kahden eri termin käytöllä pyrin vähentämään sanojen toistoa. Relevanteilla päätöslauselmilla tarkoitetaan päätöslauselmia, jotka käsittelevät konflikteja. Esimerkiksi uusien YK:n jäsenmaan hyväksyminen tapahtuu turvaneuvoston päätöslauselmalla, mutta se ei ole tämän tutkielman kannalta relevantti, ja sen takia sitä ei oteta huomioon tilastoinnin analyysissa. 3.3. Konfliktityyppien jakauma H3 Turvallisuusneuvoston relevanteista päätöslauselmista konfliktityyppien kategorisoinnissa eniten päätöslauselmia kohdistuu valtioiden sisäisiin konflikteihin vuosina 1990–2009. Koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan, ja erityisesti dekolonisaation myötä, on ollut havaittavissa trendi, jossa sodat ja aseelliset konfliktit käydään yhä useammin valtioiden sisällä kuin valtioiden välillä. Monet dekolonisaation myötä itsenäistyneet valtiot eivät ole onnistuneet vakauttamaan omia poliittisia ja yhteiskunnallisia järjestelmiään, jolloin on ajauduttu aseellisiin konflikteihin. Erityisen tyypillistä tämä ilmiö on ollut Länsi- Afrikassa. Hypoteesin päätössääntönä on, että relevanttien päätöslauselmien jakaumassa
  • 22. 19 valtioiden sisäisiä konflikteja käsittelevien päätöslauselmien osuus saavuttaa yksinkertaisen määräenemmistön. Konfliktityypit jakautuvat tässä tutkielmassa kolmeen kategoriaan, valtioiden väliset ja valtioiden sisäiset konfliktit sekä terrorismi. Valtioiden välisten ja sisäisten konfliktien erottaminen on usein haastavaa. Tämän työn kontekstissa, määrittävänä tekijänä ovat päätöslauselmat, ja miten konflikteja niissä käsitellään. Usein ei suoraan puhuta sisällissodasta tai valtioiden välisestä sodasta, mutta konfliktiosapuolien maininta ja käsittelytapa heijastavat konfliktityyppejä. Terrorismi erottaa kahdesta muusta kategorista melko selvästi, koska tällöin kyseessä on ei-valtiollinen toimija. Sisällissodissa tapahtuva terrorismi muodostaa rajatapauksen kategorisointiin, mutta perussääntönä on, että terrorismia käsittelevät päätöslauselmat viittaavat yleensä kansainvälisen toimijaan tai toimijoihin, esimerkiksi Al-Qaida. Selvitän tämän jaon tarkempia kriteerejä luvussa 5.4. 3.4. Maantieteellinen jakauma H4 Turvallisuusneuvoston relevanteista päätöslauselmien maantieteellisessä jakaumassa Eurooppaan kohdistuvia päätöslauselmia on toiseksi eniten vuosina 1990–2009. Neljännen hypoteesin päätöslauselmien maantieteellinen jakauma maanosien ja globaalin tason välillä on melko yksinkertaista määrittää. Kaikki uhkat, joita turvallisuusneuvosto käsittelee, ovat merkittäviä kansainvälisen turvallisuuden kannalta. Mutta tässä globaalin tason päätöslauselmilla tarkoitetaan päätöslauselmia, jotka eivät kohdistu mihinkään varsinaiseen konfliktiin vaan ovat yleisluonteisia, esimerkiksi päätöslauselmat lasten asemasta aseellisissa konflikteissa. Hypoteesin ensimmäisenä perusoletuksena on, että eniten päätöslauselmia kohdistuu Afrikkaan lukuisten sisällissotien takia. Nollatutkimuksen välttämiseksi valitsin hypoteesiksi Eurooppaa käsittelevien konfliktien päätöslauselmien saavuttavan toiseksi eniten relevantteja päätöslauselmia. Tämän taustalla on ensimmäiseksi Euroopan maiden suhteellisesti suurempi edustus turvallisuusneuvostossa, jolloin Euroopan valtioilla on intressi taata turvallisuutta ja rauhaa omilla lähialueillaan. Turvallisuusneuvostossa eurooppalaisilla valtioilla suhteellisesti ”yliedustus”, koska
  • 23. 20 kahden pysyvän jäsenmaan lisäksi eurooppalaisia neuvoston vaihtuvia jäseniä on kolme. Toiseksi Jugoslavian hajoamissodat ja niiden jälkihoito ovat vaatineet useita päätöslauselmia. Kolmanneksi Kaukasian konfliktit ja Kyproksen rauhanturvaoperaatio ovat saaneet melko paljon huomiota turvaneuvostossa. Päätössääntönä on, että Eurooppaa käsittelevien relevanttien päätöslauselmien osuus tulee olla toiseksi suurin kategorisoinnin jakaumassa. Globaalisti merkittävät uhkat ovat uhkia, jotka vaarantavat kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden. Esimerkiksi joukkotuhoaseiden leviämisen uhka koetaan yleisesti vaarantavan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Turvallisuusneuvoston toimenkuvaan kuuluu uhkien ennaltaehkäisy, rajoittaminen ja jälkihoito. Kansainvälinen oikeus määrittelee yksilöiden, valtioiden ja muiden toimijoiden käyttäytymistä uhkien torjumiseksi. Tästä huolimatta globaalisti merkittävät uhkat eivät ole yksiselitteisesti todennettavista ja erotettavista alueellisista tai paikallisista uhkista, mutta kaikilla neuvoston agendalle nousevilla konflikteilla on globaalin turvallisuustason merkitystä. 4. TURVALLISUUSNEUVOSTO TOIMIJANA Yhdistyneiden Kansakuntien kaltaisella kansainvälisellä organisaatiolla on kolme perusroolia: instrumentti, areena ja toimija. Instrumentaalisesti kansainvälinen organisaatio nähdään valtioiden omien pyrkimysten toteuttamisen välineenä. YK on kuitenkin niin suuri, ettei mikään yksittäisen valtio kykene sitä hallitsemaan. Toiseksi kansainväliset organisaatiot toimivat valtioiden välisen toiminnan areenana tai foorumina, jossa valtiot voivat väitellä, keskustella ja tehdä yhteistyötä. YK:n yleiskokous tarjoaa suuren yleisareenan. Kolmanneksi organisaatiot ovat myös itse toimijoita. Esimerkiksi YK:n rauhanturvaoperaatiot ovat vahva esimerkki menestyksekkäästä toimijuudesta. (Archer 2001, 68, 73 ja 79.) Archerin roolijakoa voidaan soveltaa myös turvallisuusneuvoon, vaikka se ei olekaan kansainvälinen organisaatio vaan YK:n toimielin. Neuvosto toimii instrumentaalisesta näkökulmasta ennen kaikkea pysyvien jäsenmaiden omien poliittisten pyrkimysten
  • 24. 21 välineenä. Esimerkiksi Kiinalle on tärkeää valtioiden suvereniteetin suojelu kun vastaavasti länsimaiden edustajille ihmisoikeudet ovat nousseet keskeiseen asemaan. Toiseksi kansainvälisen turvallisuuspolitiikan kannalta turvaneuvosto on keskeisin areena, jossa maailman konflikteja käsitellään. Toisaalta ensimmäisen roolin takia tällä on myös rajoituksensa, esimerkiksi Yhdysvaltojen halu suojella Israelia. Kolmanneksi neuvosto on ollut myös aktiivinen toimija, esimerkiksi rauhanturvatoiminnassa, vaikka toiminnan toteuttaminen on aina edellyttänyt resursseja valtioilta, erityisesti turvallisuusneuvoston pysyviltä jäseniltä. Turvallisuusneuvoston toiminta on kasvanut kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti, mikä on pitkälti kylmän sodan vastakkainasettelun häviämisen ansiota. Vielä vuosien 1946–89 välisenä aikana turvallisuusneuvosto antoi vuosittainen keskimäärin 15 päätöstä, kun sen jälkeisellä ajalla keskiarvo on ollut yli 60 päätöstä, vuonna 1993 turvaneuvosto antoi yli 90 päätöslauselmaa (Wallenstein ja Johansson 2004, 18). Neuvoston aktiivisuus on kasvanut erityisesti keskisuurissa ja pienemmissä aseellisissa konflikteissa (ibid. 22). Neuvoston toiminnan laajenemisesta huolimatta se edelleen ottaa kantaa konflikteihin valikoivasti. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto on toiminut keskeisimpänä kansainvälisen turvallisuuden foorumina koko toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Tämän seurauksena turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda on ollut, ja on edelleen, keskeinen osa kansainvälisen turvallisuuspolitiikan määritystä. YK:n järjestelmä perustuu valtiokeskeiseen näkemykseen kansainvälisissä suhteissa, mutta turvaneuvosto on kuitenkin reagoinut uhkiin perinteisiä aseellisia konflikteja laajemmin. Neuvoston tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet määritetään peruskirjassa. Kollektiivisen turvallisuuden periaatteen mukaan sotilaallisen voimankäytön monopoli kuuluu YK:lle ja sen operationaaliselle toimielimelle eli turvallisuusneuvostolle. Poikkeuksen legaaliin voimankäyttöön tekee kuitenkin valtioiden oikeus itsepuolustukseen, jonka valtio voi toteuttaa joko yksin tai yhdessä muiden kanssa (Peruskirja 1945, VII luku artikla 51). 4.1. Institutionaalinen viitekehys Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja toimii koko järjestön institutionaalisena ja muodollisena viitekehyksenä, joka määrittää YK:n tehtävät ja organisaatiorakenteen
  • 25. 22 perustan. Peruskirjan kuten YK:n kokonaisrakenteet ovat ulkoisesta painostuksesta huolimatta säilyneet muuttumattomana koko olemassaolonsa ajan vuodesta 1945 eli YK:n perustamisesta lähtien. Se ei kuitenkaan ole täysin ehdoton YK:n sopeutuessa uusiin kansainvälisen elämän haasteisiin ja mahdollisuuksiin. VII luku on keskeisin turvallisuusneuvoston toiminnan kannalta, koska se määrää ”toimenpiteet rauhaa uhattaessa tai rikottaessa taikka hyökkäystekojen sattuessa” (Peruskirja 1945, VII luku). Ensimmäiseksi peruskirja määrittää V luvussa turvallisuusneuvoston tehtävät, valtuudet, äänestysmenettelyn ja menettelyjärjestyksen. Toiseksi VI luvussa käsitellään riitojen rauhanomaista selvittelystä ja VII luvussa määritetään toimenpiteet rauhaa uhattaessa, rikottaessa tai hyökkäysteon sattuessa. Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenet jättävät turvallisuusneuvostolle ensisijaisen vastuun kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä sekä tunnustavat, että turvallisuusneuvosto täyttäessään tästä vastuusta johtuvia velvollisuuksiaan toimii niiden nimessä. Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenet sitoutuvat hyväksymään ja täyttämään turvallisuusneuvoston päätökset tämän peruskirjan mukaisesti. (Peruskirja 1945, V luku artikla 29) V luvussa määritetään yleisluontoisesti turvallisuusneuvoston tehtävät ja valtuudet. Tällä viitataan yhtäältä turvallisuusneuvoston legitimoituun asemaan turvallisuuden ja rauhan takaajana, toisaalta se velvoittaa jäsenvaltioita antamaan materiaalisen ja poliittisen tukensa turvallisuusneuvoston päätöslauselmille. Neuvosto voi perustaa myös apuelimiä tehtäviensä suorittamiseksi (ibid. V luku artiklat 24 ja 25). Turvallisuusneuvoston toiminnalta edellytetään inhimillisten ja taloudellisten resurssien säännöstelyä ja käytön suunnitelmallisuutta (ibid. V luku artikla 26). Olisi mielenkiintoista tutkia, voiko resurssien käytön säännöstelyvelvollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, mutta rajauksen takia tätä aspektia ei ole mahdollista käsitellä tässä analyysissä. Turvallisuusneuvoston päätökset neuvoston menettelytavoista ja päätöslauselmien hyväksymisestä edellyttävät yhdeksän jäsenmaan äänten enemmistöä, joka voi muodostua mistä tahansa neuvoston 15 jäsenmaan koalitiosta. Äänestyskäytännössä jokaisella turvallisuusneuvoston jäsenmaalla on yksi ääni, jolloin esityksen läpimenoon vaaditaan yhdeksän ääntä. Jokaisella pysyvällä jäsenmaalla on veto-oikeus estää päätöslauselman hyväksyminen. (Hakapää 2003, 118.) White (2002, 94) kritisoi turvallisuusneuvoston roolia ongelmalliseksi, koska neuvosto ei ole vain toimeenpaneva
  • 26. 23 elin vaan samalla myös tuomari, valamiehistö ja teloittaja toimiessaan VII luvun alaisina. VI luku velvoittaa konfliktien rauhanomaista ratkaisemista tarjoamalla keinoiksi neuvotteluja, tutkimusmenettelyä, välitystä, sovintomenettelyä, välitysoikeudellista tai tuomioistuinmenettelyä, alueellisten elinten tai sopimusten apua taikka muita rauhanomaisia keinoja oman valintansa mukaan (ibid. VI luku artikla 33). Ajallisen kategorisoinnin näkökulmasta rauhanomaisen ratkaisun etsimisen velvoite painottaa aseellisen konfliktin ennaltaehkäisyn merkitystä, ja toisaalta konfliktien jälkihoidon tärkeyttä estää konfliktin eskaloituminen uudelleen. Turvallisuusneuvostolla on yhtäältä velvollisuus, toisaalta oikeus valita ja tutkia konflikti- ja ristiriitatilanteet, jotka neuvoston näkemyksen mukaan ovat uhkia kansainväliselle turvallisuudelle ja rauhalle (ibid. VI luku artikla 34). Lisäksi valtiot voivat kiinnittää turvallisuusneuvoston tai yleiskokouksen huomion konflikteihin, myös konfliktin osapuolet ovat velvollisia alistamaan ristiriitansa turvallisuusneuvostolle, mikäli ne eivät keskenään pääse rauhanomaiseen ratkaisuun (ibid. VI luku artiklat 35 ja 37). Turvaneuvosto käyttää merkittävää valtaa jo tehdessään valintoja siitä, mitä konflikteja se ottaa käsittelyynsä. Päätöslauselmat tarjoavat tässä suhteessa mielenkiintoisen tutkimuskohteen miten neuvoston turvallisuusagenda uhkista ja niihin puuttumisesta on mahdollisesti muuttunut. Tähän kiteytyy erityisesti neuvoston pysyvien jäsenten turvallisuusintressien muutos. Turvallisuusneuvoston on todettava rauhan rikkoutumisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon olemassaolo ja sen on esitettävä suosituksia tai tehtävä päätös siitä, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä. (Ibid. VII luku artikla 39.) Peruskirja antaa turvallisuusneuvostolle legitiimin yksinoikeuden (yleiskokous voi toimia myös jossain määrin) maailman konfliktien luomien uhkien määrittelyssä kansainväliselle turvallisuudelle ja rauhalle. Tämä rajaa kansainvälisen konfliktien tutkimusta kompaktiin muotoon, jota on mahdollista käsitellä mielekkäästi aihealueen laajuudesta huolimatta. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmat eivät kuitenkaan voi olla laillisesti pakottavia, mikäli ne ovat ristiriidassa peruskirjan tai sitovan kansainvälisen oikeuden7 kanssa (Orakhelashvili 2003, 308). Esimerkiksi päätöslauselman 748, jossa Libyaa vaadittiin luovuttamaan Lockerbien terrori-iskusta epäillyt joko Skotlantiin tai Yhdysvaltoihin, mahdollisesti vaaransi epäiltyjen oikeudenkäynnin puolueettomuuden 7 Esimerkiksi Geneven sopimus ja Haagin kansainvälisen tuomioistuimen päätökset.
  • 27. 24 (Orakhelashvili 2005, 71). Tämä puolestaan loukkaisi jus cogens8 eli kiistämättömiä perusihmisoikeuksia. Turvallisuusneuvostolla on oikeus määrätä sekä ei-sotilaallisia (esim. talouspakotteet ja aseidenvientikiellot) että sotilaallisia keinoja mikäli ei-sotilaalliset keinot eivät tuota toivottua tulossa (Peruskirja 1945, VII luku artiklat 41-42). Ei-sotilaallisista sanktioista onnistunut esimerkki on Libyan painostaminen vuonna 2004 luovuttamaan Lockerbien iskun terroristit ja lopettaa bio- ja ydinaseohjelmat sekä kemiallisten aseiden ohjelma (Gottemoeller 2007, 99). Toisaalta, ei-sotilaallisten metodien käytön ensisijaisuus voi olla usein ongelmallista, koska ne voivat olla tehottomia tai vaikutukseltaan liian hitaita. Esimerkiksi talouspakotteet saattavat tosiasiassa heikentää diktatuurissa elävää kansaa diktaattorin painostuksen sijaan. Äärimmillään kansanmurhan kaltainen konflikti vaatii välittömiä toimenpiteitä eikä ei-sotilaallisille keinoille ole aikaa. YK:n jäsenvaltioilta edellytetään erikseen määrättävä lukumäärä ilmavoimia yhteisiä kansainvälisiä pakotetoimia varten, turvallisuusneuvosto laatii asevoimien käyttösuunnitelman esikuntavaliokunnan avustamana (Peruskirja 1945, VII luku artiklat 45 ja 46). Ei- sotilaallisia keinoiksi on kehitetty myös ns. älykkäitä sanktioita (smart sanctions) paremmin kohdistetun painostuksen aikaansaamiseksi, esimerkiksi poliittisen johdon varojen jäädyttäminen (Fassbender 2002, 295 ja Gottemoeller 2007, 101). Ei-sotilaalliset keinot voivat olla luonteeltaan ennaltaehkäiseviä, rauhan tekemistä tai rauhanturvaamista. Vastaavasti sotilaalliset metodit ovat pääasiallisesti joko rauhan tilaan pyrkiviä tai rauhanturvaamista, mutta jossain tapauksissa sotilaallisten resurssien käyttö voi olla myös ennaltaehkäiseviä. Kansainvälinen yhteisö turvaneuvoston päätöslauselmien legitimiteetin mittarina on monimutkainen, koska se koostuu useista toimijoista, joista keskeisimpinä ovat valtiot. Lähes kaikki valtiot ovat YK:n jäseniä, ja ne hyväksyvät turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ja toiminnan – ainakin periaatetasolla. Päätöksentekoa kuitenkin mutkistaa se, että turvaneuvostoon kuuluu pysyvinä jäseninä maailman mahtavin valtio Yhdysvallat, toiseksi suurimman ydinasearsenaalin ja suuret luonnonvarat omistava Venäjä, valtavassa kasvussa (ei vain taloudellisesti) oleva maailman väkirikkain valtio Kiina sekä Euroopan unionin ydinasevallat Ranska ja Iso-Britannia. Pysyvät jäsenmaat muodostavat vahvan ryhmittymän, jonka päätöksillä on laaja legitiimi ja legaali 8 Jus cogens tarkoittaa aina ja kaikkialla velvoittavaa oikeutta, jonka taustalla on luonnonoikeudellinen näkemys oikeuden kaikkivaltiudesta. (Hakapää 2003, 65)
  • 28. 25 mandaatti. Nämä jäsenmaat kuuluvat merkittävinä toimijoina myös muihin kansainvälisiin merkittäviin valtioiden järjestöihin, esimerkiksi NATOon, WTO:hon ja G20:een. Buzan ym. (1998) määrittävät viisi turvallisuuden sektoria, sotilaallisen, poliittisen, taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen. Karkeasti jaettuna sotilaallinen ja poliittinen sektori edustavat traditionaalista turvallisuusagendaa, ja taloudellinen, ympäristöllinen sekä sosiaalinen sektori puolestaan ei-traditionaalista. Sektorien rajat eivät usein ole selkeästi erotettavissa, esimerkiksi sosiaalisen ja taloudellisen turvallisuuden erottaminen on ajoittain hyvin vaikeaa, erityisesti uusien uhkien monimutkaisuuden takia. Sotilaallisia konflikteja ja ympäristön ongelmia pakenevat pakolaisetkin on voitu nähdä 1990-luvulta lähtien kansainvälisenä turvallisuusuhkana, johon periaatteessa voidaan soveltaa peruskirjan VII lukua voimankäytöstä (Loescher 2001, 13). Turvallisuusneuvoston turvallisuusagenda ei sisällä ympäristöturvallisuuden sektoria, eikä siis uhkia kuten ilmastonmuutos tai saastuminen. Ilmastonmuutos on kuitenkin noussut keskusteluun neuvostossa vuonna 2007 Ison-Britannian puheenjohtajuuskaudella, mutta aloite kaatui Kiinan ja Venäjän vastustukseen, koska niiden mukaan turvallisuusneuvosto ole oikea foorumi ilmastonmuutoksen käsittelyyn (Brauch 2008, 547). Ympäristöturvallisuutta käsitellään YK:n johdolla ilmastopaneeleissa ym. foorumeissa. Taloudellisia turvallisuusuhkia ei käsitellä suoranaisesti, mutta turvallisuusneuvosto tekee päätöksiä mm. talouspakotteista ja luonnonvarojen ryöstökäytön ehkäisemisestä. Sosiaalinen turvallisuus on ollut vähäisessä roolissa neuvoston turvallisuusagendassa, mutta se on tehnyt päätöslauselmia mm. humanitaarisen avun antamisesta sekä erityisesti lasten ja naisten aseman turvaamisesta aseellisissa konflikteissa. Turvaneuvoston turvallisuusagendaa dominoi traditionaalinen käsitys poliittisesta ja sotilaallisesta turvallisuudesta, ja erityisesti valtioiden suvereniteetin suojelu on keskeisessä roolissa. Ihmisoikeudet ovat kuitenkin tulleet yhä tärkeämmäksi osaksi neuvoston toimintaa. Ihmisoikeudet ovat tuoneet mukanaan kansainvälisiin suhteisiin myös yksilön (rikosoikeudellisen) vastuun. Toiseksi ihmisoikeuksien kasvava merkitys näkyy demokratian edistämisen haluna, uskona demokratian takaavan ihmisoikeuksien
  • 29. 26 aseman. Kolmanneksi humanitaariset interventiot osoittavat pakottavan toiminnan valtioiden suvereniteetin kustannuksella jopa voimankäytön oikeuttamisella. Neljänneksi voimakkaat valtiot määräävät yhä useammin sanktioita ja kannustimia ihmisoikeuksien kunnioittamisen perusteella. Viidenneksi ihmisoikeuksien aseman korostuminen heijastuu myös uusien ei-valtiollisten toimijoiden (NGO) eli ihmisoikeusjärjestöjen aktiivisena osallistumisena kansainvälisiin suhteisiin. Ihmisoikeuksien toteutuminen ei välttämättä edellytä demokraattista hallintojärjestelmää. (Hurrell 2007, 146-147 ja 160.) 4.2. Kylmän sodan jälkeisen ajan regiimimuutos turvallisuusneuvostossa Kylmän sodan jälkeinen aikakausi on muuttanut merkittävästi turvallisuusneuvoston toimintamahdollisuuksia, koska kylmän sodan aikana neuvosto oli sidottu kahden voimakkaan blokin väliseksi kilpailuksi, jolloin tilannetta leimasi traditionaalinen turvallisuuskäsitys. Kylmän sodan päättyminen ei ole muuttanut turvallisuuden ulottuvuuksia, mutta näiden ulottuvuuksien olennaiset erityispiirteet ovat muuttuneet, esimerkiksi taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen turvallisuus (Baldwin 1997, 23). Usein kylmän sodan konfliktit ratkaistiin turvaneuvoston ulkopuolella kahden tai monenvälisissä neuvotteluissa. Kansainväliset suhteet ovat kokeneet merkittäviä muutoksia toisen maailmansodan jälkeisellä ajalla, esimerkiksi dekolonisaatio, köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen välisen elintasokuilun kasvaminen, sotien siirtyminen maiden välisistä sisällissodiksi, terrorismin nousu ja ilmastonmuutos. Monet kansainvälisen turvallisuuden uhkat eivät ole riippuvaisia kylmästä sodasta tai sen loppumisesta. Turvallisuusneuvosto määrittää turvallisuuden uhkien kautta. Turvallisuusagendan laajentumisesta huolimatta neuvosto on linjannut pitävänsä aseellisia konflikteja primaarikohteinaan, lisäksi uusien turvallisuusuhkien torjunta vaatii lisäresursseja. Turvallisuusneuvoston turvallisuusagendassa on tapahtunut muutoksia. Ensimmäiseksi entistä aktiivisempi puuttuminen sisällissotiin ja sitoutuminen konfliktien jälkeiseen rauhanrakentamiseen ovat laajentaneet kansainvälisen rauhan uhkia sosio-ekonomisiin tekijöihin (Einsiedel ym. 2008, 621). Toiseksi turvallisuusagendan fokus ja diskurssi on siirtynyt valtiosuvereniteetin suojelusta yksilöiden suojeluun (ibid.). Turvallisuuden tutkimuksessa ja debatissa tämä muutos on synnyttänyt inhimillisen turvallisuuden
  • 30. 27 (human security) konseptin (Einsiedel ym. 2008, 621). Frederkingin (2003, 363) mukaan kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella vallitsevana trendinä on ollut globaalin kollektiivisen turvallisuussääntöjen institutionalisoituminen. Kollektiivinen turvallisuusjärjestelmä on yhdistelmä kansainvälisen yhteisön kapasiteettia käyttää pakottavaa voimaa laitonta voimankäyttöä vastaan ja tilanteita, jotka uhkaavat kansainvälistä rauhaa (White 2002, 143). Kollektiivisen turvallisuuden idea itsessään perustuu suurelta osin ennaltaehkäisevään deterrenssiin eli pelotteeseen, joka jo itsessään estää valtioiden aggressiivisen käyttäytymisen toisia valtioita kohtaa. Deterrenssin toimivuus vaatii riittävää uskottavuutta, että rauhanrikkojia ollaan valmiita rankaisemaan. Heikkoutena on suurvaltojen, ennen kaikkea turvaneuvoston pysyvien jäsenmaiden, toimiin puuttuminen. Toisena heikkoutena on riittävän sotilaallisen voiman muodostaminen uhkien torjumiseksi ja tarvittaessa rauhaan pakottamiseksi. Valtioilla on peruskirjan mukaan legitiimi voimankäyttöoikeus vain itsepuolustukseen tai YK:n antamalla mandaatilla kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden uhkaa vastaan. Peruskirjan luonnin aikana, 1940-luvun puolessa välissä, maailmanpolitiikka oli vielä hyvin valtiokeskeinen, joten turvallisuutta koskevat säädökset viittaavat ennen kaikkea valtion suvereniteetin loukkaamattomuuteen ja alueelliseen koskemattomuuteen. Tämä osaltaan selittää miksi turvallisuusneuvoston on vaikeampaa käsitellä valtioiden sisäisiä konflikteja, esimerkiksi ihmisoikeusrikkomuksia. YK:n mandaatilla on aloitettu sotatoimet vain kahdesti, Korean sodassa 1950-luvun alussa ja Persianlahden sodassa 1990-luvun alussa (Fassbender 2002, 274). Pysyvien jäsenmaiden parantuneet suhteet olivat tärkeä edistysaskel, kun vuonna 1986 turvallisuusneuvoston toimintaedellytykset paranivat Neuvostoliiton uudistuspolitiikan ansiosta. Yhdysvaltojen valta kasvoi neuvostossa sekä aktiivisesti että passiivisesti, esimerkiksi agendan luonnissa ja päätöksenteossa. (Malone 2004, 4 ja 8) Yhdysvaltojen johtama unipolaarinen maailma on muuttunut 2000-luvun aikana multipolaariseksi, yhtäältä USA:n taloudellisen heikentymisen takia, toisaalta nousevien suurvaltojen, erityisesti Kiinan, takia. Kiinan taloudellinen nousu on lisännyt sen merkitystä maailmanpolitiikassa. Kiina panostaa nykyään merkittävästi armeijansa modernisointiin. Kiina on kyennyt kolmantena valtiona maailmassa lähettämään ihmisen avaruuteen. Ranska ja Iso-Britannia ovat menettäneet valta-asemiaan toisen maailmansodan ja dekolonisaation myötä. Ranska ja Iso-Britannia ovat kuitenkin olleet
  • 31. 28 turvallisuusneuvoston aktiivisimmat pysyvät jäsenet (Mahbubani 2004, 258). Venäjä oli 1990-luvulla pitkään heikkouden tilassa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin poliittisesti. Raaka-aineiden (lähinnä maakaasu ja öljy) hintojen nousun takia Venäjän talous on kohentunut. Valtion armeija on 2000-luvun aikana osoittautunut vanhanaikaiseksi, mutta suunnitelmia modernisoinnista on olemassa. Venäjän suurvalta-asema on perustunut ennen kaikkea suureen ydinasearsenaaliin ja laajaan maantieteelliseen vaikutusalueeseen, mutta nykyisin myös talouteen. Veto-oikeutta käytettiin neuvostossa vuosina 1990–2009 vain 23 kertaa, kun vastaavasti vetoa käytettiin 1945–90 193 kertaa (Global Policy Forum 2012; Malone 2004, 7). Kylmän sodan päättymisen vaikutus näkyy tässä erittäin selkeästi. Veto-oikeuden käyttö on vähentynyt kylmän sodan jälkeisellä ajalla, mutta sen käytöstä on tullut vaikeammin ennustettavia (Wallenstein ja Johansson 2004, 20). Yhdysvallat käytti veto-oikeuttaan tarkastelujaksolla 1990–2009 yhteensä 15 kertaa, joista 13 esti Israel-Palestiina- konfliktiin liittyvän päätöslauselman hyväksymisen. Kaksi muuta päätöslauselmaa käsittelivät diplomaattioikeuksien loukkaamista Panamassa ja yhdysvaltalaisten rauhanturvaajien immuniteettisuojaa. Venäjä käytti veto-oikeutta neljästi, joista kaksi liittyi Kyproksen rauhanturvaamisoperaation rahoitukseen, yksi Jugoslavian ja Bosnia- Hertsegovinan välisen rajan tavaroiden liikkuvuuteen ja yksi Georgian ja Abkhasian tarkkailuoperaation mandaatin laajentamiseen. Kiina on estänyt kahden päätöslauselman syntymisen. Ne käsittelivät Serbian ja Makedonian välisellä toimineen rauhanturvaoperaation ja Guatemalan tulitauon tarkkailijoiden mandaattien laajentamista. Lisäksi Kiina ja Venäjä ovat käyttäneet yhdessä veto-oikeuttaan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla maat estivät Myanmaria koskevan päätöslauselman syntymisen ja toisella kerralla Zimbabwen tuomitsemisen siviilien tappamisesta. (Global Policy Forum 2012.) USA:n veto-oikeuksien käyttö heijastaa vahvasti USA:n ja Israelin välistä liittolaissuhdetta. Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat omaavat ylivertaisen asearsenaalin verrattuna muihin valtioihin, minkä takia pysyvät jäsenmaat ovat säilyttäneet – ainakin toistaiseksi – legitiimin valta-asemansa maailmanjärjestön tärkeimmässä turvallisuuspoliittisella foorumilla. Vaihtuvien jäsenten maantieteellinen edustus on jaettu epävirallisesti siten, että Afrikan maista on oltava kolme vaihtuvaa jäsentä, Aasiasta kaksi, Latinalaisesta
  • 32. 29 Amerikasta ja Karibialta kaksi, Itä-Euroopasta yksi ja Länsi-Euroopan ryhmästä kaksi (ryhmään kuuluvat myös Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti, joista enintään yksi voi olla kerrallaan neuvoston jäsen) (Yhdistyneet Kansakunnat 2012c). Käytännöksi on myös muodostunut, että yhden arabimaan on aina oltava turvallisuusneuvoston jäsenenä (ibid.). Rakenteellinen uudistuspaine on kuitenkin kova. Mahbubani (2004, 256) määrittelee polarisoiden turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat toimijoiksi, joilla on valtaa mutta ei vastuuta ja kymmenen vaihtuvaa jäsentä maiksi, joilla on vastuuta ilman valtaa, mikä johtuu neuvoston rakenteellisesta heikkoudesta, mutta toisaalta käytännössä veto- oikeutta käytetään melko vähän. Turvallisuusneuvosto on vahvasti poliittinen toimielin, joten kylmän sodan päättyminen muutti sen poliittista ilmapiiriä ja riippuvuutta maailman suurvalloista. Monet kylmän sodan aikaiset konfliktit ratkaistiin suurvaltojen kesken turvallisuusneuvoston ulkopuolella. Neuvoston päätöslauselmien määrässä vuosittainen keskiarvo on nelinkertaistunut kylmän sodan aikakaudesta. Neuvoston turvallisuusagendan laajeneminen selittää osaltaan päätöslauselmien määrän kasvun, mutta missä määrin turvallisuusagendan laajentuminen korreloi kylmän sodan päättymisen kanssa on mielenkiintoinen kysymys, jota ei tämän tutkielman rajoissa ole kuitenkaan mahdollista tutkia. Turvallisuusneuvoston jäsenmaiden pro-aktiivisuus on lisääntynyt, vaikka kaikki aloitteet eivät pääsekään käsittelyyn asti (Wallenstein ja Johansson 2004, 20). Elizabeth Cousens määrittää artikkelissaan Conflict Prevention kaksi perusominaisuutta kylmän sodan jälkeiselle ajalle ja neljä perusominaisuutta kylmän sodan aikaiselle turvallisuusneuvoston konfliktien ennaltaehkäisevissä toimissa. Ensimmäiseksi kylmän sodan aikana vallitsi dekolonisaation konteksti, jolloin ei haluttu estää kansallista vapautumista. Toiseksi dekolonisaatio ei myöskään estänyt turvallisuusneuvostoa puuttumaan konflikteihin, esimerkiksi Kongossa 1960–63. Kolmanneksi turvallisuusneuvosto tarjosi supervalloille mahdollisuuden hallita sitoutumistaan alueellisiin foorumeihin vähentämällä suoran keskinäisen yhteenoton riskiä. Neljänneksi neuvoston fundamentaalisena tarkoituksena oli välttää ydinsota. Vastaavasti kylmän sodan jälkeisellä ajalla ideologisen kilpailun päätyttyä suurvaltojen intressit ovat useammin yhtenäiset ennaltaehkäistäessä konflikteja. Toiseksi neuvosto
  • 33. 30 on aktiivisesti puuttunut sisällissotiin ja muihin valtioiden sisäisiin tai alueellisiin konflikteihin. (Cousens 2004, 102–103) Aktiivisempi puuttuminen valtioiden sisäisiin asioihin osoittaa valtiosuvereniteetin arvon ehdottomuuden vähentymistä, mutta toisaalta esimerkiksi Kiina on suhtautunut tiukasti ihmisoikeuksien kuulumisesta valtioiden sisäisiksi asioiksi. Persianlahden sotaa 1990-luvun alussa on pidetty malliesimerkkinä kollektiivisen turvallisuuden toimivuudesta, kun kansainvälinen Yhdysvaltojen johtama koalitio karkotti Irakin miehitysjoukot Kuwaitista. Persianlahden sota ei olisi ollut mahdollista kylmän sodan aikana. Vastaavasti turvallisuusneuvosto ja koko kansainvälinen yhteisö ei kyennyt estämään tai edes hillitsemään Ruandan kansanmurhaa, jota pidetään yleisesti YK:n pahimpana epäonnistumisena. YK:n ulkopuolisten toimijoiden tekemät interventiot ilman turvallisuusneuvoston voimankäytön mandaattia ovat legitimiteetin ja legaalisuuden kannalta ongelmallisia, vaikka niitä perusteltaisiin humanitaarisilla syillä ja kansainväliseen oikeuteen vedoten. Esimerkiksi NATO:n suorittama humanitaarinen interventio Jugoslavian hajoamissotaan 1990-luvulla. (White 2002, 147.) Toisaalta ongelma on myös turvallisuusneuvoston omassa toiminnassa, joka on vahvasti poliittista, milloin voimankäytön mandaattia ei haluta myöntää poliittisista syistä humanitaaristen syiden ollessa perustellut. Yleensä YK on voimaton suurvaltojen toteuttaessa omien intressiensä mukaisia pyrkimyksiään, mutta toisaalta nykyinen kansainvälinen turvallisuustilanne on parempi kuin kylmän sodan aikana. Konfliktien ennaltaehkäisyn ongelmat ja haasteet voidaan jakaa neljään kategoriaan. Ensimmäiseksi normatiiviset rajoitteet realisoituvat pyrkimyksenä kannustaa valtioita sisäisen konfliktien ennaltaehkäisyyn. Toiseksi strateginen epävarmuus ennaltaehkäisyn halun ja resurssien löytämisen jäsenvaltioista tuottaa vaikeuksia. Kolmanneksi operationaalinen kapasiteetti on riittämätön, koska turvallisuusneuvostolla ei ole omia nopean toiminnan joukkoja. Neljänneksi poliittiset rajoitukset riippuvat ennen kaikkea viiden pysyvän jäsenmaan intresseistä ja kuinka vahvasti maat puolustavat näitä intressejään. (Cousens 2004, 111-113)
  • 34. 31 YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali9 korosti puheessaan An Agenda for Peace turvallisuusneuvostolle vuonna 1992 konfliktien ennaltaehkäisyn tärkeyttä ja diplomaattisia toimia ennen konfliktin muuttumista väkivaltaiseksi. Toiseksi hän korostaa rauhanturvatoiminnan10 tärkeyttä herkän konfliktien jälkeisen tilan hoidossa estäen väkivaltaisuuksien syttymisen uudelleen ja auttaen rauhansopimusten toimeenpanossa. (Boutros-Ghali 1992.) Jo 1953–61 pääsihteerinä toiminut Dag Hammarskjold korosti ennaltaehkäisevän diplomatian käsitettä, joka toimi pohjaideana rauhanturvatoiminnan perustamisessa (Archer 2001, 84; Yhdistyneet Kansakunnat 2012a). Myös pääsihteeri Kofi Annan11 on korostanut konfliktien eston tärkeyttä (Hakovirta 2002, 285). 4.3. Turvallisuusneuvoston oikeudet ja velvollisuudet kansainvälisen oikeuden kontekstissa Kansainvälisellä oikeudella tarkoitetaan säännöksiä, normeja ja standardeja, jotka sääntelevät valtioiden välisiä oikeussuhteita ja kansainvälisten organisaatioiden toimintaa (Yhdistyneet Kansakunnat 2012e). Valtiot noudattavat kansainvälistä oikeutta kolmesta syystä. Ensimmäiseksi sen noudattaminen hyödyttää kaikkia jos kaikki toimivat yhteisten pelisääntöjen mukaan. Toiseksi kansainvälinen oikeus antaa turvaa, vakautta ja jatkuvuutta valtioiden välisiin suhteisiin. Kolmanneksi se voi synnyttää vastavuoroisuutta, jossa enemmistön noudattaessa kansainvälistä oikeutta rikkomiskynnys nousee. Kansainvälisellä oikeudella on myös rajoituksensa. Kansainvälinen järjestys12 ei itsessään edellytä kansainvälistä oikeutta eikä kansainvälinen oikeus voi itsessään luoda kansainvälistä järjestystä. Kolmanneksi kansainvälisen oikeuden heikkoutena ovat tulkintaongelmat, jotka voivat heikentää oikeuden yleistä uskottavuutta. Kansainvälinen oikeus tuleekin ymmärtää kansainvälisen järjestyksen instrumentiksi. (Bull 2002, 134 ja 136-138.) Kansanvälinen tuomioistuin ICJ hyväksyi YK:n kansainvälisen oikeuden mukaiseksi toimijaksi eli sillä 9 Boutros Boutros-Ghali toimi YK:n pääsihteerinä vuosina 1992–96 (Yhdistyneet Kansakunnat 2012a). 10 Rauhanturvatoiminnan (jatkossa rauhanturvaaminen) tarkoitus on rauhoittaa ja vakiinnuttaa tiettyä kansainvälistä tai kansainvälisesti eskalaatioaltista konfliktitilannetta ainakin siinä märin, ettei se pääse (uudelleen)kiihtymään väkivaltaiseksi (Hakovirta 2002, 285). 11 Kofi annan toimi YK:n pääsihteerinä vuosina 1997–2007 (Yhdistyneet Kansakunnat 2012a). 12 Kansainvälisellä järjestyksellä tarkoitetaan toimintamallia, joka ylläpitää välttämättömiä tai primäärisiä pyrkimyksiä valtioiden muodostamassa yhteisössä. Kansainvälisten suhteiden lähtökohtana on valtioiden tai muiden poliittisten yhteisöjen olemassaolon turvaaminen. (Bull 2002, 16.)
  • 35. 32 on mahdollisuus valtioiden tapaan tehdä sopimuksia, mutta se ei kuitenkaan ole tasaveroinen valtioiden kanssa (Bretherton ja Vogler 2006, 14). Turvaneuvoston päätöslauselmat voivat synnyttää pehmeää oikeutta (soft law) tai toimia pohjana kansainvälisille sopimuksille. Neuvoston rooli epäsuorasti kansainvälisen oikeuden luomisen vaikuttamiseen on ongelmallinen sen toiminnan avoimuuden, legitimiteetin ja varsinaisen lainsäädäntöprosessin puutteen takia. Neuvostoa ei ylipäätään ole suunniteltu oikeutta luovaksi toimielimeksi. (Boyle ja Chinkin 2007, 109, 161–162.) Toisinaan turvaneuvoston kansainvälisen oikeuden soveltaminen ulottuu hyvinkin pitkälle. Neuvoston on aina toimittava peruskirjaa, jus cogens -oikeuksia ja muuta yleistä kansainvälistä oikeutta kunnioittaen (ibid. 230-231 ja Orakhelashvili 2003, 308). Esimerkiksi päätöslauselma 748, jossa Libyaa vaadittiin luovuttamaan Loclkerbien terrori-iskusta epäillyt joko Skotlantiin tai Yhdysvaltoihin, Libyan mukaan mahdollisesti vaaransi epäiltyjen oikeudenkäynnin puolueettomuuden (ibid. 2005, 71). Tämä puolestaan loukkaisi jus cogens -oikeuksia. Turvaneuvoston rooli on peruskirjan mukaan reaktiivinen (Fox 2004, 81). Weissin (2004, 39) mukaan neuvoston 1990-luvun päätöslauselmat muokkasivat normeja ja myötävaikuttivat kansainvälisen oikeuden kehitykseen. Turvallisuusneuvoston täysistunnon (plenary) antavat päätöslauselmat (resolution) ovat neuvoston pääasiallisin, ja näkyvin, päätöksentekotapa. Päätöslauselmat kuitenkin vaihtelevat sisällöllisesti paljonkin, oikeudellisesti sitovista velvoitteista suosituksiin. Muita päätöksenteko- ja vaikutustapoja ovat mm. päätökset (desicions), suositukset ja vaatimukset.13 Turvallisuusneuvosto voi tehdä välittömiä ja sitovia päätöslauselmia, jotka ovat sellaisenaan oikeudellisesti sitovia, mutta oikeudellisen sitovuuden todentaminen on monimutkaista. Merkittävimmät oikeudellisesti sitovat päätöslauselmat neuvosto tekee peruskirjan VII lukuun perustuen eli ennen kaikkea sotilaallista voimankäyttöä koskien. Suositusten ja julistusten (declaration) omaisten ilmaisujen (esim. ”recommend”, ”call upon” ja ”urge”) vaikuttavuus on melko tulkinnanvarasta.14 (Boyle ja Chinkin 2007, 229–230 ja 262.) Päätöslauselmat voivat olla tuomitsevia ja/tai sanktioita sisältäviä. 13 ks. päätöslauselmat Yhdistyneet Kansakunnat 2010. 14 Vrt. peruskirja 1945 artikla 25.
  • 36. 33 Kansainvälinen oikeus voidaan jakaa velvoittavuuden perusteella kahteen eri kategoriaan, pehmeään ja kovaan oikeuteen (hard law). Pehmeä oikeus perustuu tyypillisesti tapaoikeuteen, vastaavasti kova oikeus on pääasiallisesti sopimuksiin perustuvaa. Molempiin kategorioihin sisältyy monia eri variaatioita ja esimerkkejä. Pehmeä oikeuden vaikuttavuus on usein väärin ymmärretty, koska se ei ole velvoittavaa oikeutta kuten sopimukset (Boyle ja Chinkin 2007, 211–212, 234 ja 239). Pehmeän oikeuden normatiivinen vaikutus perustuu nykyisin pitkälti keskinäisriippuvuuteen rakentuvassa järjestyksessä ja se voi olla kansainvälisessä yhteisössä hyvinkin keskeisessä osassa, koska toimijoiden keskinäisen luottamuksen säilyttämiseksi on noudatettava yhteisiä normeja. Normien rikkominen voi aiheuttaa monia kerronnaisvaikutuksia, jotka vaikuttavat valtioiden toimintaan. NGO:t ovat olleet aktiivisia ”naming and shaming” -periaatteen käyttäjiä. Pehmeällä oikeudella on etunsa (osapuolia) sitovaan kovaan sopimusoikeuteen verrattuna. Ensimmäiseksi on helpompaa luoda pehmeän oikeuden käytäntöjä ja normeja. Toiseksi sen avulla voidaan välttää sopimuksien vaatima kansallinen ratifiointiprosessi. Kolmanneksi pehmeän oikeuden etuna on sen joustavuus ja mahdollisuus luoda sen perusteella sitovaa sopimusoikeutta. Pehmeä oikeus soveltuu tapaoikeuden kautta myös tuomioistuinten hyödynnettäväksi. Valtiosopimukset eivät luo tapaoikeutta, mutta ne voivat kodifioida olemassa olevaa oikeutta ja kontribuoida uuden tapaoikeuden luomis- ja kehitysprosesseihin. Yleissopimukset voivat tulla osaksi kaikkia valtioita sitovia sopimuksia esimerkiksi valtioiden rajoista päätettäessä. (Ibid. 214–222.) Turvaneuvosto ei tee voimankäyttöä yleistäviä linjauksia vaan toimii tapauskohtaisesti (Gray 2008, 20). Mahdolliset yleistykset sotilaallisen voiman käytöstä eivät, ainakaan suoranaisesti, tule osaksi kansainvälistä oikeutta, mutta päätökset voivat toimia ennakkotapauksina, jotka voivat johtaa myöhempiin toimenpiteisiin. Päätöslauselmat voivat myös luoda pehmeää oikeutta, joka ei ole oikeudellisesti sitovaa, mutta käytännössä sen merkitys valtioiden ja muiden kansainvälisten suhteiden toimijoille voi olla hyvinkin merkittävä. Normatiivinen vaikutus voi ulottua tuomioistuinten toimintaan sekä laajentua poliittisen tuen ja edustavuuden (legitimiteetti) ansiosta sopimuksista tapaoikeudeksi (ibid. 236).
  • 37. 34 Turvallisuusneuvosto voi päätöslauselmassaan antaa tuomitsevan päätöksen asiasta, mutta kuitenkaan kohdistamatta sanktioita tuomittavaan. Tässä tapauksessa pelkän tuomitsemisen normatiivista vaikutusta on vaikea arvioida, (Gray 2008, 27) mutta neuvoston, nimenomaisesti ilmaistuna tai ilman, tulevat sanktiot tai muut toimenpiteet voivat vaikuttaa mahdollisiin jatkotoimiin ja siten tuomittavan käyttäytymiseen. Turvallisuusneuvostolla on oikeus määrätä sekä ei-sotilaallisia (esim. talouspakotteet ja aseidenvientikiellot) että sotilaallisia keinoja, mikäli ei-sotilaalliset keinot eivät tuota toivottua tulosta (Peruskirja 1945, VII luku artiklat 41–42). Pakotepäätökset sotilaallisen voiman käytön toimeenpanosta on toteutettu vapaaehtoisuuteen perustuen, vaikka peruskirja edellyttäisi sotilassopimusten tekemistä. Vastaavasti muut pakotteet ovat sitoneet kaikkia YK:n jäsenvaltioita ja usein myös ulkopuolisia valtioita. (Hakapää 2003, 137.) Ei-sotilaallisista sanktioista onnistuneita esimerkkejä ovat Etelä-Afrikan painostaminen apartheidin lopettamiseksi ja Libyan painostaminen vuonna 2004 luovuttamaan Lockerbien iskun terroristit ja lopettaa bio- ja ydinaseohjelmat sekä kemiallisten aseiden ohjelma (Gottemoeller 2007, 99). Päätöslauselma, joka vaati Etelä- Afrikkaa vetämään joukkonsa Namibiasta, on esimerkki neuvoston oikeudellisesti pakottavasta päätöksestä (Boyle ja Chinkin 2007, 110)15 . Kansainvälisten tuomioistuinten perustaminen on yksi turvaneuvoston vaikutuskeinoista, tunnetuimpia näistä ovat Ruandan kansamurhan ja entisen Jugoslavian hajoamissotien jälkeen perustetut tuomioistuimet16 . Tuomioistuinten perustamisoikeutta ei suoraan mainita peruskirjassa17 , mutta niiden toimivalta on ehdoton, mutta ne eivät automaattisesti syrjäytä kansallisia tuomioistuimia. Rikostuomioistuin on toimivaltainen jos 1) rikoksesta epäilty on sellaisen valtion kansalainen, joka on perussäännön sopimuspuoli tai muuten hyväksyy tuomioistuimen toimivallan kyseisessä tapauksessa tai 2) rikos on tehty tällaisen valtion alueella tai sen rekisterissä olevassa aluksessa tai ilma-aluksessa. Tuomioistuinten tehtävänä on konflikteissa tapahtuneiden rikosten, esimerkiksi etniset puhdistukset, käsittely ja syyllisten rankaiseminen. Tuomioistuinten antamat päätökset ovat aina tapauskohtaisia, 15 Päätöslauselmat 1373 (9/11 terrori-iskut) ja 1540 (2004) osoittavat turvaneuvoston kykenevän tekemään nopeastikin sitovia päätöksiä (Boyle ja Chinkin 2007, 114). 16 Turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 827 ja 955. 17 Turvallisuusneuvostolla on oikeus ”perustaa sellaisia apuelimiä, joita se pitää tarpeellisena tehtäviensä suorittamiseksi”. (Peruskirja III luku artikla 7)
  • 38. 35 mutta niillä voi olla vaikutusta kansainväliseen tapaoikeuteen18 tai myöhemmin tehtäviin sopimuksiin. Ennaltaehkäisevä vaikutus on tuomioistuinten perustamisen keskeisimpiä tavoitteita. (Hakapää 2003, 184–187.) Turvallisuusneuvosto vaikuttaa kansainvälisen oikeuden kehittymiseen epäsuorasti tuomioistuimia perustamalla. Tuomioistuinten tuomiot käsittelevät useimmiten laitonta sotilaallista voimankäyttöä. Gray (2008, 9) huomauttaa, että päätöslauselmien luonnosteluhistoria paljastaa enemmän valtioiden kannoista kuin itse päätöslauselmista. Turvallisuusneuvosto on ennen kaikkea poliittinen toimielin ja sen toimintaan vaikuttaa jäsenmaiden, erityisesti pysyvien jäsenmaiden, poliittiset agendat. Yleisellä poliittisella ilmapiirillä on myös suuri vaikutus neuvoston toimintaan, kuten kylmän sodan päättyminen on osoittanut. Poliittiset motiivit voivat heikentää kansainvälisen oikeuden normistoa ja turvallisuusneuvoston asemaa sotilaallisen voimankäytön valikoivuuden takia. 4.3.1. Itsepuolustusoikeus Aseellisen voimankäytön oikeuttamisen tai tuomitsemisen ongelmana on aseellisen hyökkäyksen määrittely per se. Erityisen vaikeaa aseellisen hyökkäyksen määrittely on tapauksessa, jossa hyökkääjä on ei-valtiollinen toimija. Vuoden 2001syyskuun 11. päivän terrori-iskujen seurauksena myös itsepuolustuksen oikeus on muuttunut, se on polarisoinut käsitystä itsepuolustuksen oikeutuksesta. (Gray 2008, 128, 135 ja 165.) Valtioilla on oikeus osana suvereeniuden puolustusoikeutta käyttää sotilaallista voimaa. Itsepuolustusoikeus ei ole rajoittamaton. Hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion on toimissaan noudatettava kansainvälistä oikeutta. Itsepuolustusoikeus on väliaikainen ja on voimassa kunnes turvallisuusneuvosto toimii konfliktin rauhoittamiseksi (ibid. 119 ja 124). Itsepuolustusoikeus edellyttää välttämätöntä tarvetta voimankäyttöön, suhteellista vastinetta hyökkääjään käyttämään voimaan nähden ja tarpeen toimia välittömästi (Dinstein 2004, 183–184). Itsepuolustuksen rajaaminen on ongelmallista. Esimerkiksi turvaneuvosto ei ole ottanut kantaa voiko valtio vedota itsepuolustusoikeuteen suojellakseen kansalaisiaan omien rajojensa ulkopuolella (Gray 2008, 157). Yleisesti 18 Tapaoikeudessa on kyse yleisestä käytännöstä, joka hyväksytään oikeudellisesti sitovaksi. Pääasiallisesti sitä käytetään jokapäiväisestä valtiokäytännöstä. Tapaoikeus syntyy ”jatkuvasta yhtenäisestä käytännöstä”, mutta toisaalta voi syntyä lyhyessäkin ajassa. Käytännössä sitovuus on suurelta osin psykologinen. (Hakapää 2003, 50–51.)
  • 39. 36 velvollisuus pidättäytyä sotatoimista on nykyisen kansainvälisen tapaoikeuden kulmakiviä (Dinstein 2004, 90). Itsepuolustus voidaan jakaa neljään kategoriaan. Yleisin itsepuolustuksen muoto on valtion oma itsepuolustus itsenäisesti toteutettuna. Toiseksi itsepuolustus kollektiivisesti toteutettuna voi olla esimerkiksi useamman valtion puolustautuminen yhteistä ja samanaikaista hyökkääjää vastaan. Kolmanneksi valtio voi toteuttaa kollektiivisen itsepuolustuksen itsenäisesti. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa kolmas valtio toimii oma-aloitteisesti puolustaakseen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta valtiota. Neljäs kategoria on kollektiivinen itsepuolustus kollektiivisesti toteutettuna eli vastaa tilannetta, jossa useampi valtio päättää osallistua puolustamaan uhrivaltiota. (Ibid. 222– 224.) Valtiot voivat sopia kollektiivisesta puolustuksesta esimerkiksi luomalla puolustusliittoja tai antamalla turvatakuita, jotka voivat olla sitovia sopimuksia tai vapaaehtoisuuteen perustuvia. NATO on tyypillinen kollektiivinen puolustusliitto. Turvallisuusneuvosto on suhtautunut päätöslauselmissaan varovaisesti itsepuolustuksen, kuten yleensäkin voimankäytön oikeutukseen, koska neuvoston on varottava asettumasta toisen osapuolen puolelle (epäselvässä) konfliktissa. Esimerkiksi neuvosto linjasi Kuwaitin olevan oikeutettu itsepuolustukseen vuonna 1990 Irakin hyökättyä, vastaavasti Eritrean ja Etiopian konfliktissa turvallisuusneuvosto ei ottanut kantaa puolustusoikeuteen vaan tyytyi vaatimaan sotatoimien lopettamista ja rauhanomaista ratkaisua (Gray 2008, 116). Yleisesti hyökkäystilanteessa turvallisuusneuvostolla on viisi vaihtoehtoa toimia itsepuolustuksen suhteen. Ensimmäiseksi neuvosto voi myöntää luvan itsepuolustukseen. Toiseksi se voi julistaa yleisen tulitauon, kolmanneksi neuvosto voi vaatia hyökkääjän joukkoja vetäytymään toisen valtion alueelta. Neljänneksi turvaneuvosto voi oikeuttaa kollektiivisen itsepuolustuksen. Viidenneksi neuvosto voi määrittää ”itsepuolustuksen” hyökkäykseksi esimerkiksi ennaltaehkäisevän iskun tapauksessa eli tilanteessa, jossa itsepuolustusoikeutta on käytetty peruskirjan vastaisesti. (Dinstein 2004, 187–188.) Turvallisuusneuvosto kiisti toistuvasti Etelä-Afrikan miehityksen Angolassa kuuluvan itsepuolustusoikeuden piiriin. Neuvoston päätöksiin vaikutti myös Etelä-Afrikan
  • 40. 37 aikaisempi historia siirtomaavaltana. Samoin Israelin miehitykset palestiinalaisalueilla eivät kuulu neuvoston mukaan itsepuolustukseen. (Gray 2008, 21 ja 155.) Laittomasti miehitetyn alueen puolustamisen tapauksessa ei ole mahdollista vedota itsepuolustusoikeuteen. Kollektiivista itsepuolustusta on käytetty hyvin vähän (ibid. 167). Sen oikeutus perustuu YK:n peruskirjaan. Kollektiivisen itsepuolustusoikeuden vedenjakajana toimii niin sanottu Nicaraguan tapaus, jossa Yhdysvallat vetosi kollektiiviseen itsepuolustusoikeutukseen suorittaessaan rajatun sotilaallisen intervention Nicaraguaan tukemalla ja varustamalla Contra-sissejä. USA toimi lausuntonsa mukaan El Salvadorin, Costa Rican ja Hondurasin pyynnöstä (ibid. 189). Interventio synnytti keskustelua kollektiivisen itsepuolustuksen ja sotilaallisen voimankäytön oikeutuksesta, erityisesti tapa- ja sopimusoikeudellisten tulkintojen välillä (ibid. 171). Kansainvälinen tuomioistuin ICJ totesi tuomiossaan, että 1) kyseessä oli aseellinen hyökkäys, ei vain rajaselkkaus, 2) Nicaraguan olisi pitänyt julistautua uhrivaltioksi, jotta 3) kollektiivinen itsepuolustus olisi ollut oikeutettu. Kaikissa kollektiivisen itsepuolustuksen tapauksissa on vedottu uhrivaltion auttamiseen, vaikka sellaista sopimusta tai virallista pyyntöä olisi esitetty19 . Tapaoikeudellisen tulkinnan mukaan julistautuminen ei edellytä ilmoitusta turvallisuusneuvostolle. ICJ:n päätöksen mukaan asevarustus sekä taloudellinen ja logistinen tuki eivät itsessään ole vielä aseellinen hyökkäys toista valtiota kohtaa. Nicaraguan tarjoamat aseet El Salvadorin opposition joukoille, ei siis täyttänyt aseellisen hyökkäyksen määritysehtoja. Toisaalta toistuvat rajaselkkaukset voisivat johtaa kollektiivisen itsepuolustuksen oikeutukseen. ICJ ei eritellyt päätöksessään aseellisen hyökkäyksen ja rajaselkkausten eroja20 . Tuomioistuimen mukaan tilanteen olosuhteet ja motiivit viittasivat hyökkäykseen. Monet oikeustieteilijät ja muut oikeusoppineet pitivät erityisesti motiiveihin vetoamista kyseenalaisena. (Ibid. 172, 175, 178–179 ja 186.) 19 Esimerkiksi Rion sopimus. 20 Aggressiivisen toiminnan tunnusmerkit ovat seuraavat: 1) sotilaallinen invaasio tai hyökkäys, 2) pommitus tai muu aseiden käyttö toista valtiota vastaan, 3) sotavoimien hyökkäys maalla, meressä, ilmassa, 4) satamien piiritys, 5) hyökkäys toisen valtion asevoimia vastaan kolmannessa maassa, 6) toisen valtion hyökkäyksen salliminen kolmanteen valtion oman alueen kautta, 7) ei-virallisten asejoukkojen lähettäminen toisen valtion alueelle, esim. palkka-armeijat tai kapinalliset. (Dinstein 2004, 117–118.)
  • 41. 38 Nicaraguan oikeustapaus osoitti myös tapaoikeuden ja konventionaalisen oikeuden (peruskirja) välisen (potentiaalisen) ristiriidan. Oikeuslähteet eivät ole suoraan vastakkaisia tai vaihtoehtoisia toisilleen. Toiseksi tapaoikeus säilyttää asemansa konventionaalisen oikeuden rinnalla. Kolmanneksi tapaoikeus on konventionaalisen lain (ennen kaikkea peruskirjan) vaikutusvallan alainen, mutta ei kuitenkaan suoraan alisteinen. (Dinstein 2004, 90–91.) Suhtautuminen kollektiiviseen itsepuolustukseen on jakautunut kahtia (vrt. Nicaraguan tapaus). Yhtäältä se on arvokas keino suojella heikompia valtioita aggressiolta, mutta toisaalta se voi vaarantaa valtion suvereniteetin (Gray 2008, 189). Tapaus osoittaa itsepuolustusoikeuden vetoavan sotilaallisen voimakäytön oikeutuksen ongelmallisuuden. 5. TURVALLISUUSNEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMAT Pääasiallisena empiirisenä aineistona tutkielmassani käytän YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, joita on annettu 1990–2009 välisellä ajalla 1261 kappaletta (aikavälillä 1946–1989 vain alle 650). Muodostan yksikertaisen tilastollisen analyysin avulla taulukoita, joissa vertaan päätösten jakautumista eri muuttujien välillä. Näiden päätöslauselmien jakauman avulla mittaan seuraavaksi hypoteeseja, joiden avulla fokusoin turvaneuvoston turvallisuusagendaa ja sen muutosta. Tämän lisäksi käsittelen jakaumien tuloksia tarkemmin jokaisen kategorisoinnin alaluvuissa. 5.1. Tilastolliset muuttujat ja niiden määritysperusteet Olen käynyt läpi vuosien 1990–2009 kaikki 1261 päätöslauselmaa Yhdistyneiden Kansakuntien virallisen tietokannan, entisen pääsihteerin Dag Hammarskjöldin nimikkokirjaston (Yhdistyneet Kansakunnat 2010) avulla. Tämä vaativa urakka ei ole edellyttänyt kaikkien päätöslauselmien yksityiskohtaista tarkastelua, koska hakukoneen antamat perustiedot ovat toisinaan olleet riittävät. Toisaalta monien päätöslauselmien kategorisointi edellyttää konfliktien historiallisten taustojen selvittämistä. Kategorisoinneissa olen hyödyntänyt useita eri historiallisia lähteitä päätöslauselmien ajankohdan suhteesta konfliktien vaiheisiin, tärkeimpänä YK:n operaatioiden tehtäväraportit. Yksityiskohtaisempi erittely ei ole suuren lähteiden määrän ja hajonnan