1. KUVAUS

2. Kuvaus
 Kuvaus voi olla suullinen
tai kirjallinen.
 Hyvä kuvaus on kuin
oikea kuva.
 Hyvä kuvaus sisältää
asioiden lisäksi värejä,
kokoja, muotoja,
ääniä, tuntemuksia ja
tuoksuja.

3. Kuvaus tekstinä
 Kuvauksessa käytetään paljon substantiiveja,
adjektiiveja ja adverbeja.
MITÄ, MILLAISTA, MITEN
 Verbit ovat ei-toiminnallisia ja yleensä preesensissä

4. HENKILÖKUVAUS
Robert Jordan katseli miehen karkeapiirteisiä, sänkisiä
kasvoja. Ne olivat miltei pyöreät, ja hänen päänsä oli
pyöreä ja miltei kiinni hartioissa. Silmät olivat pienet ja
liian etäällä toisistaan, ja korvat olivat pienet ja päätä
vasten painuneet. Hän oli tanakka, noin
sadanseitsemänkymmenenviiden sentin mittainen
mies , ja hänen kätensä ja jalkansa olivat isot. Hänen
nenänsä oli joskus murtunut, toisessa suupielessä oli
haavan jälki ja ylähuulen ja leuan poikki kulkeva arpi
näkyi parransängen lävitse.
Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat. Tammi

5. Oli loppukesän helteinen iltapäivä. Aurinko
hehkui pilvettömällä taivaalla, Perämeri aaltoili
laiskasti. Kaksi uimahousuista, kesän tummaksi
paahtamaa pikkupoikaa seisoi rinnatusten
paikassa, jossa kallio leikkautui jyrkkänä.
Pystysuorana seinämänä vihertävään veteen.
Kauempana, pojista pari kilometriä pohjoiseen,
erottui merenpohjukkaan noussut kaupunki:
tornitalojen ikkunat heijastivat auringonsäteitä
ja tehtaat puskivat piipuistaan tummaa savua
sinitaivaalle. Poikien takana seisoi jyhkeiden
ikimäntyjen muodostama metsä.
TAPAHTUMAPAIKKAKUVAUS
Marko Leino: Joulutarina. Gummerus

6. Kuvauksen tehtävä tarinassa
 Kuvaus luo tarinaan
hengähdyshetkiä.
 Kuvaus tuo esiin
kertojan näkökulman
ja asenteen esim.
sanavalintojen avulla.
 Kuvaus voi tuoda
näkyväksi myös
kertojan päänsisäisen
maailman

7. Olen klubilla syömässä, otin perunasoppaa ja maksaa, se maistui
kyllä. Tänään on tuulista, heräsin seitsemältä ja aamutoimien jälkeen,
joihin minulta menee tunti, kävin juomassa kaakaon, minulle on
tullut tapoja. Sitten tulin kotiin ja kirjoitin artikkelin Suomen
poliittisesta tilanteesta. Odotan tuttavia, pitäisi tulla sen, joka ottaa
minun juttuni, ja sen joka sen kääntää. Aamuisin kuuntelen oven läpi,
ettei kukaan muu vain ole WC:ssä tai lavuaarilla.
En saisi juoda itseäni humalaan tänään, sillä niskani oli aamulla
jäykkä. Voin taas saada kohtauksen. Meidän on maksettava niistä
epämiellyttävistä hetkistä, jotka menevät raitiovaunulla
matkustamiseen. Se mikä elää ihmisten mielissä, elää omaa
elämäänsä. Lunta sataa silmiin. Sormet katkaistaan. Kun kunnian
kuningas kuolee, vesi haisee pierulta. Kengät olisi vietävä
suutariin.
(Pentti Saarikoski: Aika Prahassa)