1. ekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto loivat omat etupiirinsä ja satelliittinsa. Järjestystä ylläpidettiin
taloudellisilla pakotteilla, asevoimilla tai uhkailuilla. Ongelmaksi tuli, miten kansainvälinen yhteistyö
voi kehittyä tasa-arvoiseksi kahden hegemoniaan pyrkivän kaksintaistelussa. Miten oli
suvereenisuuden laita kaikissa pienissä valtioissa?
Kylmän sodan aikana valtiot oppivat elämään sen tosiasian kanssa, että oli parasta olla ärsyttämättä
omilla ongelmillaan liikaa supervaltoja. Paikallinen konflikti saattaisi helposti laajeta aseelliseksi
yhteenotoksi, jossa vastapuoli turvautuisi ydinvoimaan ja tuhoaisi vahingossa koko maapallon. Väli-
ja Keski-Euroopan maista tuli Moskovan kommunistisen puolueen tukemia yhden puolueen
kansandemokratioita. Länsi-Euroopan maissa oltiin huolestuneita quot;amerikkalaistumisestaquot;.
quot;Suomettumistaquot; tapahtui monessa pienessä maassa kylmän sodan aikana, niin idän kuin lännen
leirissä.
Taistelua käytiin myös uusien, siirtomaaherruudesta itsenäistyvien maiden yhteiskuntajärjestelmistä:
tulisiko niistä quot;vapaan kapitalistisen maailmanquot; vai quot;tasa-arvoisen sosialistisen maailmanquot;
kannattajia? Oman maailmankatsomuksen vienti ulkomaille koettiin arvokkaaksi ja sitä tarkoitusta
varten luotiin propagandakoneistot. quot;Toisenquot; propagandan tai sabotoinnin estämiseksi oli luotava
omat vakoilu- ja vastavakoilujärjestöt. Oli vain kaksi totuutta, kaksi maailmaa, kapitalistinen ja
kommunistinen. Vain toinen saattoi voittaa. Totuus selviäisi osoittamalla, kummalla maalla on
suurempi sotilaallinen ja taloudellinen kapasiteetti.
Varustelukilpailu auttoi osaltaan ratkaisemaan kylmän sodan. Neuvostoliiton talous romahti 1980-
luvulla, ja Leninin perustama Neuvostoliitto lakkasi olemasta 1990-luvun alussa. Kilpailu
maailmanherruudesta ei ollut helppoa Yhdysvalloillekaan. Maailmansodan jälkeisestä suurimmasta
lainanantajasta tuli maailman suurin lainanottaja. Ydinaseet tulivat Yhdysvalloille mielettömän
kalliiksi: joku on laskenut niiden maksaneen 1940-luvulta 1990-luvulle yli 4000 miljardia dollaria.
Kylmän sodan osapuolten välillä kiisteltiin lähinnä siitä, kumpi pystyy takaamaan kannattajilleen
inhimillisemmän elämän, sosialistinen vai kapitalistinen maailma. Kahden maailman rinnalle kasvoi
kuitenkin kolmas maailma, quot;kehitysmaatquot;. Käsite kehitysmaa liittää yhteen maantieteelliseltä
sijainniltaan, teollistumisasteeltaan, poliittisilta järjestelmiltään ja kulttuuritaustoiltaan hyvin erilaisia
maita. Kansainvälisessä politiikassa ne kuitenkin esiintyivät yhtenä ryhmänä. Niitä yhdisti
siirtomaamenneisyys, taloudellinen riippuvuus entisestä emämaastaan.
Siirtomaita omistavien valtioiden edun mukaista oli pitää siirtomaansa teollistamattomina,
elintarvikkeiden ja raaka-aineiden tuottajina. Toisen maailmansodan jälkeen entiset siirtomaat
katsottiin kuitenkin kehityskelpoisiksi ja teollistamisen arvoisiksi. Vastaitsenäistyneet valtiot oli
saatava mukaan kansainväliseen riippuvuusverkostoon varsinkin, jos ne hyödyttäisivät omaa puolta
kapitalistisen ja sosialistisen maailman välisessä kilpailussa. Kahden teollistuneen ja vauraan
maailman keskinäinen taistelu hegemoniasta koitui kolmannen osapuolen hyödyksikin. Sulkemalla
rajansa vapaalta kilpailulta ne voivat vähitellen quot;ystävänsäquot; tukemina vahvistaa omaa teollisuuttaan ja
samalla riippumattomuuttaan.
Kehitysmaiden näkökulmasta sekä USA että Neuvostoliitto saatettiin arvioida paitsi ystäviksi, myös
quot;häikäilemättömiksi toimijoiksiquot; kansainvälisessä politiikassa. Yhdysvaltain sota Vietnamissa nähtiin
jatkona Ranskan siirtomaaherruudelle, vaikka Yhdysvallat perustelikin taisteluihin osallistumistaan
quot;vapaan maailmanquot; puolustamisella. Neuvostoliiton hegemoniaa alettiin puolestaan kyseenalaistaa
sen osallistuessa sotaan Afganistanissa.

2. a) Rautaesirippu on laskeutunut Euroopan mantereen halki Stettinistä Itämeren rannikolta
Triesteen Adrianmeren rannikolle. Neuvostoliitto haluaa sodan hedelmiä, valtansa
rajoittamatonta laajentamista ja oppinsa levittämistä. (CHURCHILL)
b) Totuus on, että Euroopan lähimpien kolmen tai neljän vuoden aikana tarvitsemien
ulkomaisten elintarvikkeiden ja muiden elintärkeiden tuotteiden määrä ylittää siinä määrin sen
maksukyvyn, että sen on saatava tuntuvaa lisäapua tai koettava luonteeltaan hyvin vakava
taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten olojen huononeminen. (MARSHALL)
c) Uskon, että meidän on autettava vapaita kansoja järjestämään omat kohtalonsa omalla
tavallaan. Vakaumukseni on, että Yhdysvaltojen täytyy tukea niitä vapaita kansoja, jotka
joutuvat taisteluun aseistettuja vähemmistöjä tai ulkomaalaisia vastaan. (TRUMAN)
d) Voittaja on aina tuomari, voitetun osaksi jää olla syytetty. (GÖRING)
e) Nyt on olemassa ohjuksia ja atomipommeja, joten jokaista maapallon asutuskeskusta saattaa
kohdata yhden ainoan yllätyshyökkäyksen aiheuttama tuhoutuminen. Vain harvat ovat
koskaan nähneet pommia. Silti tämä pommi ja sodanvaara koskevat jokaista ihmistä koko
sivistyneessä maailmassa. (EINSTEIN)
a) Winston Churchillin antama nimi idän ja lännen väliselle poliittiselle ja sotilaalliselle rajalle
(RAUTAESIRIPPU)
b) sosialistinen valtiojärjestelmä (KANSANDEMOKRATIA)
c) Yhdysvaltojen tuki demokraattisille maille niiden taistelussa kommunismia vastaan
(TRUMANIN OPPI)
d) Yhdysvaltojen taloudellinen apu sodan runtelemalle Euroopalle (MARSHALL APU)
e) Yhdysvaltojen pyrkimys estää kommunismin leviäminen (PATOAMISPOLITIIKKA)
Vuonna 1947 Yhdysvallat tarjosi sodasta toipuville Euroopan maille ns. Marshall-apua. Alla on kaksi
apua koskevaa kannanottoa ja asiaan liittyvä kartta.
Politiikkamme tarkoitus ei ole vastustaa mitään maata tai aatetta vaan torjua nälkää, köyhyyttä,
epätoivoa ja kaaosta. Haluamme maailman talouden toipuvan hyvään toimintakuntoon.
Ulkoministeri George Marshall, Yhdysvallat, kesäkuussa 1947
Jo nyt on selvää, että Marshallin suunnitelma on vain sodanjälkeiseen Eurooppaan sovelletun
Trumanin opin jatke. Yhdysvallat haluaa Englannin ja Ranskan hallitusten tuella rajoittaa Euroopan
maiden valinnanvapautta.
Ulkoministeri Andrei Vysinski, Neuvostoliitto, syyskuussa 1947
Kartassa varjostettu alue kuvaa Marshall-ohjelmaan osallistuneita maita ja vahvennettu viiva
rautaesirippua vuonna 1948. (kuva)
a) Miten Marshallin ja Vysinskin Marshall-avun tarkoitusta koskevat tulkinnat eroavat?
b) Miksi Suomi ei voinut liittyä Marshall-ohjelmaan?
e) Mitkä seikat vaikuttivat siihen, että Suomi kuitenkin pysyi rautaesiripun länsipuolella? ( K 00)