1. PROJECT
ABROADM
eille tuli koululle itävaltalaisia opiske-
lijoita, joiden kanssa teimme itsenäi-
sesti yhteistyötä projekti Abroadin
parissa kahden viikon ajan. Meidät jaettiin ryh-
miin ja ryhmille annettiin eri tehtävänannot.
Ryhmämme nimi oli Fin-Austria. Tehtävämme
oli vierailla media-alaan liittyvissä yrityksissä
ja haastatella yrittäjiä, koulumme opettajia ja
opiskelijoita sekä kertoa media-alan opiskelusta
Suomessa. Olin ryhmämme graafinen suunnitte-
lija. Varasin aikoja yrityksiin haastattelua varten,
keksin kysymyksiä, tein haastatteluja, otin kuvia
koulusta ja yrityksistä, suunnittelin ryhmämme
nettisivun ja printin visuaalisen puolen.
Työ edistyi mutkattomasti. Ensimmäisenä päivä-
nä laadimme miellekartan, mitä aiomme tehdä
ja timetablen, johon suunnittelimme ja merkit-
simme seuraavien päivien tehtävät, esimerkiksi
haastatteluajat. Toisena päivänä aloimme soit-
telemaan yrityksiin ja varasimme aikoja, sekä
mietimme kysymyksiä opiskelijoille, yrityksille
ja opettajille. Keskiviikosta tiistaihin olimme to-
sitoimissa tekemässä haastatteluja, kuvaamassa
ja vierailemassa yrityksissä. Kun kaikki materi-
aali oli kasassa, keskiviikko meni editoimassa,
kääntämässä, kirjoittamassa, kuvien käsittelyssä
jne. Torstaina, kun projektin piti olla valmis,
editointi venyi ja saimme juuri ja juuri materi-
aalin editoitua ennen deadlinea.
T
yöskentely ryhmässä oli suurimmaksi
osaksi mutkatonta, eikä varsinaisia
haasteita ollut. Kielimuuri oli luulta-
vasti suurin haaste ryhmätyöskentelyssä, mutta
haitta oli hyvin vähäinen. Asiat kuitenkin ym-
märrettiin ja tulkattiin tarvittaessa. Suurin osa
ymmärsi englantia, vaikkei niinkään puhunut.
Ryhmässä työskentelyssä yksi hyöty ainakin on
se, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse, kun jokai-
nen tekee omaa juttuaan. Paloista muodostetaan
sitten kokonaisuus.Toimittaja Sannimari Lehtilä, Yle.
Haastattelut vauhdissa.

2. Graafisena suunnittelijana suunnittelin printin
ja nettisivun ulkoasun sekä muita perusjuttuja,
mitkä olivat jo tuttuja, esim. kuvaaminen. En ole
ennen haastatellut ketään ja haastatteluissa opin,
että kysymyksemme olivat liian helppoja ja saa
kysyä vaikeampiakin kysymyksiä. Opin paljon
uutta yrityksistä, joissa vierailimme.
Y
llätyin itsekin, kuinka vähän kohta-
simme esteitä. Ongelmat ilmaantuivat
projektin lopussa, kun aika oli loppu-
maisillaan. Suurimmat ongelmat koskivat haas-
tatteluvideoiden käsittelyä ja editointia. Käsittely
kesti pitkään ja siihen tarvittiin monta ihmistä,
suunnitelmaa tai pohjaa millekään ei ollut val-
mis. Visuaalisen puolen suunnittelussa ja to-
teutuksessa ei mennyt kauan aikaa, joten tein
suurimman osan ajasta muita hommia.
A
hkeran yrityksissä ja haastatteluissa
ravaamisen jälkeen, oli mukava päästä
pitkän viikon päätteeksi Turkuun. Päivä
Turussa oli sekä hauska että mielenkiintoinen.
Pääsimme vierailemaan esimerkiksi Ylellä, joka
on suomen eduskunnan alaisuudessa toimiva
valtakunnallinen julkisen palvelun yleisradiotoi-
mintaa harjoittava viestintäyhtiö. Vierailimme
myös Sun In Eye Productionissa, joka on ani-
että saatiin kaikki valmiiksi ajoissa. Käytimme
haastatteluissa kahta kameraa, toista kuvaamaan
suoraan edestä ja toista kiertelemässä kuvakul-
mia. Yhdessä haastattelussa edestä kuvaaman
kameran laatu oli huonompi ja epätarkempi,
joten videon käsittelyyn meni kauemmin aikaa,
jotta laatu saatiin tasaiseksi.
Pienemmät ongelmat olivat sitä luokkaa, ettei
meinannut löytyä haastateltavia. Onneksi muuta-
ma opiskelija rohkaistui ja saimme haastatteluja.
Nettisivujen kanssa oli pientä ongelmaa, ne jäivät
keskeneräisiksi eikä esimerkiksi haastatteluvide-
oita saatu sivuille.
J
os jotain tekisin toisin, olisin haastatte-
luissa itsevarmempi, kysyisin vaikeampia
kysymyksiä, kuluttaisin aikani paremmin,
sillä alussa minulla ei ollut visiota, kun mitään
maatiostudio ja on kehittänyt esimerkiksi Pikkuli
-nimisen animaation ja pelin lapsille. Kävimme
myös Wäinö Aaltosen museossa, joka ei oikein
iskenyt. Mielestäni Turun Taidemuseo olisi ollut
kulttuurisesti merkittävämpi ja laajempi koke-
mus. Vierailujen jälkeen saimme vapaa-aikaa ja
itävaltalaiset ystävämme pääsivät tutustumaan
Turkuun. Ainakin osaan siitä.
K
aksi viikkoa hikeä ja kyyneleitä, aina-
kin melkein, oli aikamoinen kokemus
ja olen iloinen että sain olla mukana
tekemässä projekti Abroadia.
Jonna Kivilä