Museo- ja kulttuurityössä (näyttelyitä suunnitellessa ja arvoitaessa ym) huomioitavia näkokohtia, jotka perustuvat narratiiviseen eli kerronnalliseen teoriaan ja käytäntöön.

1. Narratiivisuus, kertomukset ja museotyö
Esko Johnson
21.3.2012

2. Teemat
1 Tietoperusta 1.1 Mikä on kertomus eli tarina arjessa, opetuksessa ja museotyössä ja mistä se koostuu? 1.2 Mikä sen sijaan ei ole kertomus? 1.3 Miten kertomus toimii arjessa, opetuksessa, näyttely-ja museotyössä? 1.4 Mitä kertominen toimiakseen edellyttää lukijalta/ asiakkaalta/osallistujalta ja kertojalta? 1.5 Mitkä ovat kertomuksellisen lähestymistavan heikkoudet ja vahvuudet esim. edellä mainituissa konteksteissa ja asioissa? 2 Käytettävissä olevaa kirjallisuutta kyseisistä teemoista suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi3 Työpaja-, näyttely-ja tiedonluontisovellutukset

3. Kansainvälinen museoneuvosto ICOM määrittelee museon näin: "Museo on pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle ja joka tutkimusta ja opetusta edistääkseen ja mielihyvää tuottaakseen hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia ja aineettomia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään.”

4. Mikä on kertomus eli tarina arjessa, opetuksessa ja museotyössä -1
•Perinteisen näkemyksen mukaan museaalinen, kulttuurinen ja historiallinen todellisuus on siellä jossakin:
–eli ”objektiivisina” faktoina (”todisteina” ks. ICOMinmääritelmä) ja
–ihmisen tuottamina esineinä (artefakteina) sekä
–niiden kokoelmina, luetteloina ja kronologioina – meistä riippumattomina objekteina

5. Mikä on kertomus eli tarina arjessa, opetuksessa ja museotyössä -2
•Kertomuksellinen käänne on vakuuttanut meidät siitä, ettei ”todellisuuteen” ole välitöntä pääsyä ja ettei ”todellisuus” ole staattinen eikä neutraali
–Symbolit, metaforat ja kieli (ja diskurssit) muodostavat kiertotien, jonka kautta pääsemme käsiksi koettuun ja kerrottuun todellisuuteen (Ricouer2005a; 2005b)
–Nämä resurssit ovat jatkuvassa muutoksessa; (dialogisissa) suhteissa olevia, interaktiivisia (vrt. Ahmas 2012)

6. Mikä on kertomus eli tarina arjessa, opetuksessa ja museotyössä? -3
•Museon kävijä tuo elämänhistoriansa ja muistonsa mukanaan
–Museossa tarjolla oleva todellisuus on neuvoteltu todellisuus (negotiatedreality; Kavanagh2005) –mutta tässä tapauksessa, kenen kaikkien edustamana ja neuvottelemana?
•Näyttelyn tekijä ja kävijä tuovat mukanaan ja tuottavat omia merkityksiään: ”his-story”, ”her- story” –Mitä nämä merkitysrakenteet ovat?
•Mitä historioiden ja muistamisen aukkoja on muodostunut ja muodostuu?

9. Mikä on kertomus eli tarina arjessa, opetuksessa ja museotyössä? -4
•Miten perinne-esineiden (heritageobject narratives) ja näytteillepanijan kertomukset (curatornarratives) vertautuvat keskenään?
–Mitä erilaisia ontologioita ne edustavat? (Mulholland, Wolff, Collins & Zdrahal2011)
–Miten ne kohtaavat kohdeyleisönsä(ontologiat) ja kulttuurisen tietämisen intentiot ja tavat?
•Lähtökohtaisesti diskurssit eivät ole vain keskenään päällekkäisiä ja toisiaan tukevia vaan myös jännitteisiä, kilpailevia ja ristiriitaisia
–Miten tämä (dialogisuus) huomioidaan tai miten se ohitetaan? Miksi?

11. Miten historian ja kulttuurin tietäminen kertautuu ja kerrostuu erilaisissa taidemuodoissa (musiikki, draama) ja niiden genreissä?

13. Mistä kertomus koostuu? -1
•Kertomus rakentuu yleisölle eli kuulijoille johonkin tarkoitukseen suunnattuna (strategic, functionaland purposeful; KohlerReissman2008)
•”Narratives, as sense-makingtools, inevitablydothings–for people, for social institutions, for culture, and more” (Freeman2002; sit. KohlerReissman2008, 8)
•Kertomusta käyttävä eli kertoja esittää väitteitä jostakin ja jonkin puolesta sekä tekee tämän jostakin valitsemastaan näkökulmasta (emt.)
•Toiminnan taso vsdiskurssin (kielen) taso

15. Mistä kertomus koostuu? -2
•Henkilöt, kertomuksen konteksti, temporaalisuus eli ajallinen jänne
•Pieni kertomus vssuuri kertomus
•Näkökulma(t); jännite/jännitteet, elämän monimutkaisuus, jatkuvuus, epäjatkuvuus
•Kronologinen (mitattava ja ”mittaava”) aika ja kertomuksen aika
•Genre eli lajityyppi, sen kieli ja metaforat
•Juoni, juonellistaminen
•Rakenne: alku, keskikohta ja loppu (evaluaatio, opetus)

16. Mistä kertomus koostuu? -3
•Näytteille asettaja voi pelkistää edelliset muutamaan peruselementtiin kuten
•Kertomuksen taso: tapahtumat, mukaan luettuna näyttelyobjektien kertomukset ja näytteille asettajien kertomukset; voidaan eritellä komponentteihin
•Juonen taso: kertomusta eteenpäin vievät tapahtumat
•Kerronnan taso: tapahtumien ja juonten järjestely esittämistä varten
(Wolffet al. 2008)

17. Miten kertomus toimii arjessa, opetuksessa, näyttely-ja museotyössä? -1
•Kertomuksella on kyky jäljitellä todellisuutta (mimesis1, mimesis2 ja mimesis3; Ricouer2005a; 2005b)
•Kertomuksella on hermeneuttista potentiaalia ja kyky tutkia sosiaalisia ja eettisiä ulottuvuuksia (kriittisesti); nämä voivat olla paljon tärkeämpiä kuin pelkkä tiedon siirtäminen (vrt. Gadamer2005; ”knowingis processof relating” Ahmas 2012)

18. Mimesis1, mimesis2, and mimesis3(Heikkinen, Huttunen & Kakkori2000; Ricoeur2005a; 2005b)
Life and its pre- understanding
Applying the story to one’s life
Composing a story
Reformed life and its pre- understanding
Composing a story
Life: “Original”
Story: “Picture”, imitation

19. Miten kertomus toimii arjessa, opetuksessa, näyttely-ja museotyössä? -2
•Emootiot, identiteetit, asenteet, käyttäytymismallit; luovuus
•Kertomus voi lisätä kulttuurin/historian kokemisen ja oppimisen autenttisuutta ja vastaavasti estää ”distorioiden” syntymistä ja esimodernin nostalgiaan heittäytymistä (Chabbra2008)

20. GettingLocaland Global- kurssin port- foliosta, 2009

21. GettingLocaland Global- kurssin port- foliosta, 2009

22. GettingLocaland Global- kurssin port- foliosta, 2009

24. Koonti 1: mikä ei ole kertomus?

25. Koonti 2: Mikä ei ole kertomus?
Kuvausjostakin“kertomuksentapaan” – aikajatkumoonpirstovana, kokonaisuuden peittävänä ja“objektivoivana” esityksenä=> koetaanmonologina, yhteydetkatkovana
–Kuvausilmaninhimillisenkokemuksenkontekstia, ajallistaulottuvuuttajadialogia
–Yritystavoittaa”objektiivista” tietoajaabstraktejatietorakenteita(yleistyksia) tinkimälläinhimillisenkokemuksenmoninaisuudestajamonitasoisuudesta
–Eettisetnormitjasopimuksetlaiminlyöväkuvaus

28. Koonti3: kertomuksellisenmenetelmänvahvuudetjaheikkoudet
•Korostaaihmistenelämismaailmaajasenrakenteitajarakentumistakokonaisvaltaisesti[V]
•Saameidätpohtimaantiettyjentapahtumienjaprosessienmerkitystäelämässämme(histories vsmemories, esim. Kavanagh 2005)[V]
•Auttaameitätutkiskelemaankokemustemmejatkuvuuksiajaepäjatkuvuuksiajaniidenlaajempiayhteyksiä[V]
•Voidaanyhdistääperinteiseenmuseotyöhön(?) [V]
•Käsitteiden/termienjalähestymistapojensekamelskasaattaahaitatasystematiikanlöytämistä/kehittelyä[H]
•Haaste: opimmekotodellakinautenttisestireflektoimaanmuidenkokemuksia, omiakokemuksiammesekä erilaisten tapahtumien kokonaisuuksia? [H]
•Omienkertomustemmejamuidenkokemustenerilaisuus[H]
–Mukailtu Bamberg(2007); Campbell 2012; Clandinin& Huber (2010); Clandinin, Pushor& Orr (2007)

29. Kirjallisuutta –”tässä ehdotus pikemmin kuin tarkasti luettua”:
Ahmas, K. 2012. Guerilla knitting –a way to lead a museum project. Konferenssiesitelmä. The SixthArt of Management and OrganisationConference. University of York, UK.
Alvermann, D.E., & Hruby, G.G. 2000. Mentoring and reporting research: A concern for aesthetics. Reading Research Quarterly, 35(1), 46-63. Saatavillahttp://www.readingonline.org/articles/art_index.asp?HREF=/articles/handbook/alvermann/
Bamberg, M. 2007. Stories: big or small. Why do we care? In Bamberg, M. (ed) Narrative - State of the Art. Amsterdam: John Benjamins, 165-174. SaatavillasähköisessäEbrary- kirjastossa.
Bruner, J. 1991. The narrative construction of reality. Critical Inquiry 18, 1-21.
Bruner, J. 1990. Acts of meaning. Cambridge, MA: Harvard University Press.
Chhabra, D. 2008. Positioning museums on an authenticity continuum. Annals of Tourism Research 35, 427-447.
Etherington, K. 2004. Becoming a reflexive researcher: Using our selves in research. London: Jessica Kingsley.
Campbell, T. 2012. Weavingnarrativesin museumgalleries. Esitys. Saatavilla: http://www.youtube.com/watch?v=zuYzOn0U2PY
Gadamer, H. 2005. Hermeneutiikka. Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa.
Suom. Ismo Nikander. Tampere: Vastapaino.
Heikkinen, H.L.T., Huttunen, R. & Kakkori, L. "And this story is true...". On the Problem ofnarrative truth. A paper presented at the European Conference on Educational ResearchUniversity of Edinburgh, September 20th-23rd, 2000.Saatavilla: http://www.leeds.ac.uk/educol/documents/00002351.htmKavanagh, G. 2005. Making histories, making memories. TeoksessaG. Kavanagh (toim) Making histories in museums. Continuum International, 1-14. . SaatavillaEbrary-kirjastossa.

30. KohlerRiessman, C. 2008. Narrativemethodsfor thhumanscinces. ThousandOaksCA: SAGE.
Mulholland, P., Wolff, A., Collins T. & ZdrahalZ. 2011. An event-basedbasedapproachto describingand understandingmuseumnarratives. In: Detection, representationand exploitationof eventsin the semanticweb. Workshop in conjunctionwith the International SemanticWeb Conference. Saatavilla: http://oro.open.ac.uk/30058/
Pinnegar, S. & Daynes, G. 2007. Locating narrative inquiry historically: Thematicsin the turn to narrative. In Clandinin, J (ed) Narrative Inquiry. Mapping a methodology. Thousand Oaks, CA: SAGE, 3-34.
Ricoeur, P. 2005a. Mimesis, viittaus ja uudelleenhahmottuminen. Suomennos J. Tontti. Teoksessa J. Tontti (toim.) Tulkinnasta toiseen. Esseitä hermeneutiikasta. Tampere: Vastapaino, 164–174. Ricoeur, P. 2005b. Eksistenssi ja hermeneutiikka. Suomennos J. Tontti. Teoksessa J. Tontti (toim.) Tulkinnasta toiseen. Esseitä hermeneutiikasta. Tampere: Vastapaino, 140–163.
Ricoeur, P. 1981. Hermeneutics and the human sciences. Translated by J. Thompson. Cambridge: Cambridge University Press.
Riessman, C. K. 2008. Narrative methods for the human sciences. Thousand Oaks, CA: SAGE.
Wolff, A., Mulholland, P. & Collins, T. 2012. Storyspace: story-driven approach forcreating museum narratives. HT’12. Proceedings of the 23rd ACM conferenceon Hypertext and social media, 89-98. Saatavilla: http://people.kmi.open.ac.uk/paulm/hypertext-2012.pdf