1. KESKIPOHJANMAA LAUANTAINA 5.11.2016 17
LAUANTAI YHTEYSTIEDOT:
Jukka Anias
020 750 4421
jukka.anias@kpk.fi
twitter:@JukkaAnias
Juho Mäkelä
KOKKOLA (KP)
Historioitsija Teemu Keskisar-
ja mieltää itsensä nivalalaiseksi
suonkaivajaksi. Helsingissä asuval-
la miehellä on vahvat keskipohja-
laiset juuret. Keskisarjan isänpuo-
leiset isovanhemmat olivat köyhiä
lestadiolaisia mökkiläisiä Nivalan
Sarjanahteella. Äidinisä on lähtöi-
sin Kälviältä.
– Nivalassa ihmisarvo määräytyi
sen mukaan, kuka pystyi kaiva-
maan päivässä eniten suota. Se on
ihan hyvä ihmisarvon mittari. Pal-
jon parempi kuin, että kenellä on
isoin muna tai kuka on kaunein ja
rikkain.
Keskisarjan mukaan nivalalainen
työteliäisyys on tylsää ja luonnol-
le käyvää loputonta kärsimisen ky-
kyä. Se on hyvin erilaista työteliäi-
syyttä, mitä tarvitaan esimerkiksi
laivanrakentamisessa ja käsityöläi-
syydessä.
Keskisarja sanoo, että Nivalan
maisema ei todellakaan ole luon-
noltaan kappale kauneinta Suo-
mea. Onnetonta seutua voisi luul-
la vesijättömaaksi, mutta maa on
kasvanut hyvin heinää. Hänen mu-
kaansa maiseman arvon ymmär-
tää, kun tuntee Nivalan ja Kalajo-
kilaakson historian.
– Entinen suo on elättänyt sata
vuotta sitten ihmeellisen ison mää-
rän ihmisiä. 15 lapsen perhe ei ole
välttämättä nähnyt lainkaan näl-
kää kymmenellä peltohehtaarilla.
Kotiseuturakkaus on
veressä
Keskisarjan mielestä heimoerot ei-
vät ole mikään myytti. Hän listaa
keskipohjalaisiksi ominaisuuksiksi
jäyhyyden, vaatimattomuuden se-
kä vahvan lestadiolaisen ja körtti-
läisen perinteen. Keskisarjan mu-
kaan hengellisyys on tehnyt Kes-
ki-Pohjanmaalle vain hyvää. Hän
ei tunnista lestadiolaisia siitä kiel-
teisestä kuvasta, miten heitä on re-
vitelty julkisuudessa.
Keskisarjan mukaan keskipoh-
jalaiset ovat myös isänmaallisia.
Isänmaallisuus on kuitenkin vä-
häeleisempää kuin sinivalkoisessa
naapurimaakunnassa Etelä-Poh-
janmaalla. Suomen ja Pohjoismai-
den historian dosentti korostaa, et-
tä kotiseuturakkaus on erittäin tär-
keä voima ihmisen sielussa ja sy-
dämessä.
– Niin kauan kuin minussa henki
pihisee, vannon sen nimiin. Koti-
seutuylpeys on nimenomaan voi-
ma, eikä mikään kahle. Tähtitai-
vas on kiinnostava vain siinä mie-
lessä, mistä se näyttää oman kodin
ja kotiseudun.
Keskisarjan mukaan kotiseutu-
rakkaus on veressä. Mikään nyky-
ajan pintasilaushömpötys, euroop-
palaisuus ja monikulttuurisuus ei-
vät pyyhi pois monen kymme-
nen sukupolven päähän ulottuvia
juuria. Globalisaatio ja Euroopan
Unioni vain vahvistavat kotiseu-
tuidentiteettiä.
Teemu Keskisarjan mukaan sie-
lultaan pieni ihminen ei voi kuu-
lua panteistisesti koko maailmaan
tai koko Eurooppaan. Suomikin on
jo rannaton käsite. Historiantutki-
jalla on ainakin tarve kiinnittyä
turpeeseen.
Kuolemantuomio
kirkonpoltosta?
Keskisarja kiertää puhumassa eri-
laisissa kotiseutuyhdistyksen tilai-
suuksissa ympäri Suomea.
– Niissä on aina helvetisti poruk-
kaa. Se ei ole mitenkään kuoleva
tai keinotekoisesti hengissä pidetty
juttu. Jossain tuhannen asukkaan
paikkakunnalla kuten Hailuodossa
voi olla tupa täynnä. Kaikissa meis-
sä on kotiseuturakkautta, mutta
monet eivät ole vain myöntäneet
sitä nuoruudessaan.
Kun Keskisarja saapuu uudelle
paikkakunnalle, hän kiertää en-
siksi pitäjän hautausmaan. Histo-
riantutkija yrittää ymmärtää hau-
takivistä paikkakunnan sielunmai-
semaa. Puolen tunnin hautausmaa-
kierroksella selviää esimerkiksi,
miten vuotta 1918 on muisteltu,
missä pitäjän miehet ovat olleet tal-
visodassa ja keitä merkkihenkilöitä
paikkakunnalla on asunut.
– Et usko, miten paljon minua vi-
tutti Ylivieskan kirkon tuhoutumi-
nen. Jos jostain teosta voisi mää-
rätä kuolemanrangaistuksen, niin
kirkon poltosta. Henkirikos ei ole
kovin paha juttu, mutta kirkkoon
on pesiytynyt monen sadan vuo-
den ajalta ihmisten hyvät ja pahat
tunteet. Minulle ei todellakaan kel-
paa syyksi, että kirkonpolttajalla
oli jotakin perhe-elämän ongelmia.
Keskisarja ei voi ymmärtää, että
esimerkiksi Porvoon kirkon poltta-
jalla oli jokin aatteellinen motiivi.
Historioitsijan mukaan kirkonpolt-
tajat eivät tiedä, mihin he kajoavat.
He luulevat, että kirkko on jotenkin
vainonnut entisajan ihmisiä. Kes-
kisarja muistuttaa, että kirkko oli
käytännössä aikaisemmin yhdistet-
ty sosiaalitoimisto, kouluvirasto ja
terveyskeskus, kun lukkarit järjes-
tivät rokotuksia.
Li Andersson:
Ensimmäisen tulee
mieleen vahva maatalous
Keski-Pohjanmaa on vasemmisto-
liiton puheenjohtajalle Li Anders-
sonille tuttu lähinnä puolueen ja
nuorisojärjestön tapahtumista.
Viime keväänä Andersson vieraili
Kokkolassa ja Kruunupyyssä, jossa
hänellä on myös sukulaisia.
– Keski-Pohjanmaasta tulee lähin-
nä mieleen maatalous elinkeinona
ja kaksikielisyys, koska olen itsekin
suomenruotsalainen. Ja Pietarsaa-
ren kulttuurielämä.
Andersson uskoo, että maakun-
taidentiteetti vahvistuu maakunta-
uudistuksen myötä. Vaikka maail-
ma globalisoituu, paikallisyhteisöt
korostuvat. Vasemmistoliiton pu-
heenjohtajan mukaan omalla koti-
paikalla ja lähiseudulla on iso mer-
kitys ihmisille.
Anderssonin mukaan keskipoh-
jalaiset vasemmistoliiton jäsenet
suhtautuvat turkistarhaukseen
myönteisemmin kuin puolue kes-
kimäärin. Myös aluepolitiikka ja
maatalouspolitiikka ovat Keski-
Pohjanmaalla tärkeämpiä teemoja
kuin Etelä-Suomessa. Ydinvoimas-
sa vasemmistoliiton kannat eivät
juuri eroa alueellisesti.
Vasemmistoliiton puheenjoh-
taja kehottaa maakuntaliittoja ja
alueen yrittäjiä yhteistyöhön, jot-
ta kotimaan matkailu lisääntyisi.
Anderssonin mielestä Keski-Poh-
janmaan tuntemattomuuden voi
kääntää markkinoinnissa maakun-
nan vahvuudeksi.
– Se voisi olla tapa luokitella ja
tuoda itseään esiin. Esimerkiksi
me olemme se Pohjois-Pohjanmaan
ja Etelä-Pohjanmaan välissä oleva
maakunta, Andersson ehdottaa.
Roman Schatz: Onko
esimerkiksi Raahe siellä?
Keski-Pohjanmaa ei sano mitään
saksalaissyntyiselle Roman Schat-
zille. Kirjailija ja toimittaja pahoit-
telee, että hän on asunut Suomessa
Helsingin ulkopuolella vain Järven-
päässä. Schatz tietää kyllä pohja-
laisuuteen liittyvät stereotypiat hä-
jyistä ja suoruudesta, mutta maa-
kuntien geografiset rajat ovat vie-
raita.
Kun Schatz tulee autolla Pohjan-
maalle, asfaltti on paremmassa
kunnossa kuin etelässä ja tiet ovat
leveämpiä.
– Olen urbaani stadilainen. Enti-
nen vaimo oli vaasalainen ja tie-
dän, että Seinäjoki on Etelä-Poh-
janmaalla. Mutta, mitä paikkoja
on Keski-Pohjanmaalla. Onko esi-
merkiksi Raahe siellä?
Etelä-Saksassa Überlingenissä
syntynyt Schatz tietää kyllä Kokko-
lan ja Ylivieskan, kun hänelle mai-
nitsee kaupunkien nimet.
Hänen mielestään eri alueiden vä-
liset erot ovat Saksassa kirjavam-
mat kuin Suomessa. Esimerkik-
si voi ottaa Baijerin sekä vanhan
Itä- ja Länsi-Saksan alueen. Otto
von Bismarck yhdisti tilkkutäkki-
mäisen joukon pieniä alueita vä-
kisin yhteen ja siitä syntyi Saksa
1800-luvulla.
Schatz muistuttaa vuonna 2008
tehdystä suomalaisten geenitutki-
muksesta. Sen mukaan suomalai-
set jakaantuivat kahteen selkeään
heimoon itä- ja länsisuomalaisiin.
– Tutkimuksen perusteella Itä- ja
länsisuomalaisilla on suurempi ero
kuin saksalaisilla ja englantilaisilla.
Schatzin mukaan Suomessa tu-
lee aina olemaan murteita ja pie-
niä paikallisyhteisöjä. Kun Suomi
liittyi vuonna 1995 Euroopan Unio-
niin pelättiin, että suomen kieli ja
alueellinen identiteetti häviää.
– Se on täyttä bullshittiä. Sitä pel-
koa ei ole, Schatz vakuuttaa
Juha Mieto: Taipaleen
Hannu ja Köykärinmäen
treenit
Kurikkalaisella hiihtolegendalla Ju-
ha Miedolla on paljon hyviä ystä-
viä Keski-Pohjanmaalla. Mietaalle
tulee Keski-Pohjanmaasta ensim-
mäisenä mieleen hiihtäjät kuten
Vetelin Hannu Taipale ja Köykä-
rinmäen kovat treenit.
– Keskipohjalaiset ovat jotenkin
leppoisampia kuin eteläpohjalai-
set. Heillä on pehmeämpi tapa ju-
tella. Isänmaallisuus ja työteliäi-
syys yhdistää keskipohjalaisia ja
eteläpohjalaisia.
Mieto turvaisi muista Suomen
heimoista eteläpohjalaisten jäl-
keen keskipohjalaisiin. Pitkän-Jus-
sin mukaan eteläpohjalaisilla on
sellainen maine, että Suomen kan-
san katseet kääntyvät heihin histo-
rian vaikeissa paikoissa.
1990-luvun laman aikana Mieto
kierteli työkeikoilla Keskon kaup-
paliikkeissä. Kansa oli todella huo-
lestunut Suomen taloudellisesta ti-
lanteesta. Silloinen kokoomuslai-
nen sosiaaliministeri kysyi Mie-
dolta, milloin te eteläpohjalaiset
lähdette liikkelle?
– Eteläpohjalaiset olivat Suomen
viimeinen toivo. Missä tarvitaan
miehiä ja naisia sodassa ja tais-
toissa, eteläpohjalaisiin katso-
taan ensiksi, mutta kyllä siinä si-
vussa tulevat myös keskipohja-
laiset.
Miedon mukaan Etelä-Pohjan-
maalla haetaan vähiten rahaa
sosiaaliluukulta. Hiihtäjälegen-
dan mukaan myös eteläpohjalai-
set ovat muuttuneet lammasmai-
semmiksi, kun elämä on helpot-
tunut. Mietaa kertoo, että Kuri-
kassakin yli 60-vuotiaat miehet
tuijottavat vain Facebookia.
Kouluja käyneet miehet ovat sa-
noneet Miedolle Kurikassa, että
murteiden puhuminen on van-
hanaikaista.
– Minä pidän hautaan asti jussi-
paitaa ja puhun eteläpohjanmaan
murretta. Pitäisikö tällaisille mie-
hille laittaa tanttu päälle, Mietaa
nauraa.
Heikki Turunen: Meille ei
huuella, saatana!
Pohjoiskarjalainen kirjailija
Heikki Turunen tutustui sota-
väessä Santahaminassa pohjalai-
siin. Jääkärikompaniaan oli koot-
tu miehiä ympäri Suomea kuten
Väinö Linnan Tuntemattomassa
sotilaassa. Turusen mukaan kar-
jalaiset ja pohjalaiset tulivat hy-
vin juttuun sotilaskodissa.
– Me olemme äärirajan ihmi-
siä. Karjalaiset ovat asuneet ko-
ko ikänsä idän uhkaa vastaan ja
pohjalaiset tunnetaan isänmaan
ystävinä. Mutta savolaisia me vi-
hattiin, Turunen hörähtää nau-
ruun.
Korpikirjailija pitää pohjalaisten
suoraviivaisesta luonteesta, kos-
ka heidän puheessa ei ole vettä vä-
lissä. Turusen mukaan pohjalaiset
eivät ole niin ketkula heimo kuin
muut suomalaiset. Hän ei kuiten-
kaan osaa erottaa eri pohjalaisia
toisistaan.
Turunen kertoo, että hänen koti-
pitäjässään Juuassa asuu mies, jo-
ka muutti itärajalle Pohjois-Pohjan-
maalta Kokkolasta 20 vuotta sitten.
– Ai, onko Kokkola Keski-Pohjan-
maalla? Sittenhän minä tunnen
keskipohjalaisen, tämän ystäväni
Väiskin. Hän on menestyvä yrittä-
jä Juuassa. Väiski on sellainen iso
karvainen tyyppi, jolle ei tee mieli
pelleillä. Hän on ylpeä siitä pohja-
laisuudestaan.
Turusen mukaan kaikki heimo-
erot ovat tusinoitumassa, mutta
pienet vivahde-erot luonteessa ja
mentaliteetissa pysyvät. Se on kir-
jailijan mielestä hyvä asia. Hänen
mukaansa yhteinen vihollinen, Eu-
roopan Unioni on yhdistänyt eri
maakuntien ihmisiä.
– Me keskipohjalaiset ja karjalai-
set ollaan mullanhajuista porukkaa
ja raatajakansaa. Meille ei huuella,
saatana, Turunen nauraa.
Heikki Turunen (vasemmalla ylhäällä), Juha Mieto (vasemmalla alhaalla), Li Andersson (keskellä), Roman Schantz (oikealla ylhäällä) ja Teemu Keskisarja (oikealla alhaalla) kertoivat ajatuksiaan keskipohjalaisuudesta ja maakuntaidentiteetistä.
JULKISUUDEN
HENKILÖITÄ
■ Teemu Keskisarja on
vuonna 1971 syntynyt hel-
sinkiläinen historiantut-
kija. Hänen väitöskirjansa
käsitteli eläimiinsekaantu-
mista 1700-luvun Suomes-
sa. Keskisarja on Suomen
ja Pohjoismaiden historian
dosentti Helsingin yliopis-
tossa. Hän on tutkinut muun
muassa seksin, väkivallan
ja kuoleman historiaa. Kes-
kisarjan tuorein Hulttio-kir-
ja kertoo Mannerheimin on-
gelmallisesta nuoruudesta.
■ Li Andersson on turku-
lainen vasemmistoliiton
puheenjohtaja ja kansan-
edustaja. Hän on syntynyt
vuonna 1987.
■ Juha Mieto on vuonna
1949 syntynyt kurikkalai-
nen hiihtäjälegenda ja en-
tinen kansanedustaja. Mie-
don kuuluisin tappio tuli
Lake Placidin talviolympia-
laisten 15 kilometrin kilpai-
lussa vuonna 1980.
■ Roman Schatz on Sak-
sassa vuonna 1960 synty-
nyt suomalainen kirjaili-
ja ja toimittaja. Hänellä on
Yle Radio 1:ssä viikoittainen
keskusteluohjelma Roman
Schatzin Maamme-kirja.
■ Heikki Turunen on vuon-
na 1945 syntynyt kirjailija.
Hän asuu Joensuussa ja kir-
joittaa enimmäkseen maal-
la Juuassa Pielisen rannalla.
Hänen kuuluisimmat teok-
set ovat Simpauttaja ja Ki-
venpyörittäjän kylä.
Suon kaivaminen
määritti ihmisarvon
Keskipohjalaiset ovat jäyhiä, isänmaallisia, työteliäitä ja vaatimattomia. Raatajakansaa ja
mullanhajuista porukkaa. Hengellisyys, maatalous ja kaksikielisyys. Näillä termeillä julkisuudesta
tutut ihmiset kuvaavat keskipohjalaisia ja Keski-Pohjanmaata. Monella on vaikeuksia sijoittaa
Keski-Pohjanmaata Suomen kartalle.
KUVAT: JUKKA LEHOJÄRVI, TIMO TALUS, CLAS-OLAV SLOTTE,
JUHA SALLINEN JA KAIJA VÄHÄSÖYRINKI