Book of Baruch, ancient text purportedly written by Baruch, secretary and friend of Jeremiah, the Old Testament prophet. The text is still extant in Greek and in several translations from Greek into Latin, Syriac, Coptic, Ethiopic, and other languages. The Book of Baruch is apocryphal to the Hebrew and Protestant canons but was incorporated in the Septuagint and was included in the Old Testament for Roman Catholics. The work is a compilation of several authors and is the only work among the apocrypha that was consciously modeled after the prophetic writings of the Old Testament.

2. LUKU 1
1 Ja nämä ovat sen kirjan sanat, jonka Baaruk, Neriaan
poika, Maasian pojan, Sedekian pojan, Asadian pojan,
Kelkiaan pojan, kirjoitti Babylonissa,
2 Viidentenä vuonna ja kuun seitsemäntenä päivänä,
mihin aikaan kaldealaiset valloittivat Jerusalemin ja
polttivat sen tulella.
3 Ja Baaruk luki tämän kirjan sanat Jekonian, Joakimin
pojan, Juudan kuninkaan, kuullen ja kaiken kansan
kuullen, joka tuli kuulemaan kirjaa,
4 Ja ylimysten ja kuninkaan poikien kuullen ja
vanhimpien ja kaiken kansan kuullen, alhaisimmasta
korkeimpaan, kaikkien niiden, jotka asuivat
Babylonissa Sud-joen rannalla.
5 Sen jälkeen he itkivät, paastosivat ja rukoilivat
Herran edessä.
6 He keräsivät myös rahaa jokaisen voiman mukaan:
7 Ja he lähettivät sen Jerusalemiin ylipappi Joakimille,
Kelkiaan, Salomin pojan pojalle, ja papeille ja kaikelle
kansalle, joka löydettiin hänen kanssaan Jerusalemista,
8 Samaan aikaan, kun hän otti vastaan Herran huoneen
astiat, jotka vietiin ulos temppelistä palauttaakseen ne
Juudan maahan, Sivan-kuun kymmenentenä päivänä,
nimittäin hopea-astiat, jotka Sedekia Josian poika,
Jadan kuningas, oli tehnyt,
9 Sen jälkeen Nabukadonosor, Babylonin kuningas, oli
vienyt Jekonian ja ruhtinaat ja vangit ja sankarit ja
maan kansan Jerusalemista ja vienyt heidät Babyloniin.
10 He sanoivat: "Katso, me olemme lähettäneet teille
rahaa ostaaksemme teille polttouhreja ja syntiuhreja ja
suitsukkeita ja valmistaaksemme mannaa ja
uhrataksemme Herran, meidän Jumalamme, alttarilla.
11 Ja rukoilkaa Babylonin kuninkaan
Nabukadonosorin ja hänen poikansa Baltasarin hengen
puolesta, että heidän päivänsä olisivat maan päällä
niinkuin taivaan päivät:
12 Ja Herra antaa meille voimaa ja valaisee silmäämme,
niin me saamme asua Baabelin kuninkaan
Nabukadonosorin varjossa ja hänen poikansa
Baltasarin varjon alla, ja me palvelemme heitä monta
päivää ja löydämme armon heidän silmissään. .
13 Rukoilkaa myös meidän puolestamme Herraa,
meidän Jumalaamme, sillä olemme tehneet syntiä
Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan. ja tähän päivään
asti Herran viha ja hänen vihansa ei ole kääntynyt pois
meistä.
14 Ja teidän tulee lukea tämä kirja, jonka olemme
lähettäneet teille tunnustaaksemme Herran huoneessa
juhla- ja juhlapäivinä.
15 Ja sanokaa: 'Herralle, meidän Jumalallemme, on
vanhurskaus, mutta meille kasvojen hämmennys,
niinkuin tänä päivänä on tapahtunut Juudan asukkaille
ja Jerusalemin asukkaille,
16 Ja kuninkaillemme ja ruhtinaillemme ja
papeillemme ja profeetoillemme ja isillemme.
17 Sillä me olemme tehneet syntiä Herran edessä,
18 Ja eivät totelleet häntä, eivätkä ole kuulleet Herran,
meidän Jumalamme, ääntä vaeltaaksemme niiden
käskyjen mukaan, jotka hän meille avoimesti antoi.
19 Siitä päivästä lähtien, jona Herra toi esi-isämme
pois Egyptin maasta, aina tähän päivään asti, olemme
olleet tottelemattomia Herralle, Jumalallemme,
emmekä ole olleet huolimattomasti kuulematta hänen
ääntään.
20 Sentähden meihin tarttuivat onnettomuudet ja
kirous, jonka Herra määräsi palvelijansa Mooseksen
kautta, kun hän toi isämme pois Egyptin maasta,
antaakseen meille maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa,
niinkuin se on. on nähdä tämä päivä.
21 Kuitenkaan me emme ole kuulleet Herran, meidän
Jumalamme, ääntä, kaikkien niiden profeettojen
sanojen mukaan, jotka hän lähetti meille:
22 Mutta jokainen seurasi oman pahan sydämensä
mielikuvitusta palvellakseen vieraita jumalia ja
tehdäkseen sitä, mikä on pahaa Herran, meidän
Jumalamme, silmissä.
KAPPALE 2
1 Sentähden Herra on toteuttanut sanansa, jonka hän
julisti meitä vastaan ja meidän tuomareitamme vastaan,
jotka Israelia tuomitsivat, ja meidän kuninkaitamme ja
ruhtinaamme vastaan ja Israelin ja Juudan miehiä
vastaan,
2 Tuottamaan meille suuria vitsauksia, joita ei ole
koskaan tapahtunut koko taivaan alla, niinkuin tapahtui
Jerusalemissa, sen mukaan, mikä oli kirjoitettuna
Mooseksen laissa;
3 Että mies söisi oman poikansa lihaa ja oman
tyttärensä lihaa.
4 Ja hän on antanut heidät alamaiseksi kaikille
valtakunnille, jotka ympärillämme ovat,
häväistykseksi ja autioksi kaikelle kansalle ympärillä,
minne Herra on heidät hajottanut.
5 Näin meidät hylättiin, emmekä korotetut, koska
olemme tehneet syntiä Herraa, meidän Jumalaamme,
vastaan emmekä olleet kuuliaisia hänen äänelleen.
6 Herralle, meidän Jumalallemme, kuuluu vanhurskaus,
mutta meille ja meidän isillemme avoin häpeä,
niinkuin tänä päivänä näkyy.
7 Sillä kaikki nämä vitsaukset ovat kohdanneet meitä,
jotka Herra on langettanut meitä vastaan
8 Mutta emme ole rukoilleet Herran edessä, että me
kukin kääntäisimme pois pahan sydämensä
kuvitelmista.
9 Sentähden Herra vartioi meistä pahaa, ja Herra on
saattanut sen meidän päällemme; sillä Herra on
vanhurskas kaikissa teoissaan, jotka hän on meille
käskenyt.
10 Mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä
vaeltaaksemme Herran käskyjen mukaan, jotka hän on
meille antanut.
11 Ja nyt, oi Herra Israelin Jumala, joka johdatit
kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja

3. korkealla käsivarrella ja merkeillä ja ihmeillä ja
suurella voimalla, ja olet hankkinut itsellesi nimen,
kuten tänä päivänä näkyy:
12 Herra, meidän Jumalamme, me olemme tehneet
syntiä, me olemme tehneet jumalattomuutta, olemme
tehneet väärin kaikissa sinun säädöksissäsi.
13 Kääntyköön vihasi meistä, sillä meitä on vain vähän
jäljellä pakanain seassa, minne sinä meidät hajoitit.
14 Kuule, Herra, rukouksemme ja rukouksemme ja
pelasta meidät sinun tähtesi ja anna meille armo niiden
edessä, jotka ovat vienyt meidät pois.
15 Että koko maa tietäisi, että sinä olet Herra, meidän
Jumalamme, koska Israel ja hänen jälkeläisensä on
kutsuttu sinun nimelläsi.
16 Herra, katso alas pyhästä huoneestasi ja katso meitä;
kumarta korvasi, Herra, kuullaksesi meitä.
17 Avaa silmäsi ja katso; sillä ne kuolleet, jotka ovat
haudoissa ja joiden sielut on otettu pois ruumiistaan,
eivät anna Herralle kiitosta eivätkä vanhurskautta.
18 Mutta sielu, joka on hyvin ahdistunut, joka kupertuu
ja heikentyy, ja silmät, jotka katoavat, ja nälkäinen
sielu, antavat sinulle ylistyksen ja vanhurskauden,
Herra.
19 Sentähden me emme nöyrästi rukoile sinun edessäsi,
Herra, meidän Jumalamme, isiemme ja
kuningastemme vanhurskauden puolesta.
20 Sillä sinä olet lähettänyt vihasi ja suuttumuksesi
meidän yllemme, niinkuin olet puhunut palvelijoidesi,
profeettojen kautta, sanoen:
21 Näin sanoo Herra: kumartakaa olkapäänne
palvellaksenne Baabelin kuningasta; niin te pysytte
siinä maassa, jonka minä annoin teidän isillenne.
22 Mutta jos te ette kuule Herran ääntä palvellaksenne
Baabelin kuningasta,
23 Minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin
ulkopuolelta ilon äänen ja ilon äänen, sulhanen äänen
ja morsiamen äänen, ja koko maa tulee autioksi.
asukkaat.
24 Mutta me emme tahtoneet kuulla sinun ääntäsi
palvellaksemme Baabelin kuningasta. Sentähden olet
tehnyt oikeiksi ne sanat, jotka olet puhunut
palvelijoidesi, profeettojen, kautta, nimittäin että
kuninkaidemme luut ja isiemme luut viedään pois
paikaltaan.
25 Ja katso, heidät karkotetaan päivän helteeseen ja
yön pakkaseseen, ja he kuolivat suurissa kurjissa
nälkään, miekkaan ja ruttoon.
26 Ja huoneen, jota sinun nimelläsi kutsutaan, sinä olet
hävittänyt, niinkuin se tänä päivänä nähdään, Israelin
huoneen ja Juudan huoneen pahuuden tähden.
27 Oi Herra, meidän Jumalamme, sinä olet tehnyt
meille kaiken hyvyytesi ja kaiken sen suuren armosi
mukaan,
28 Niinkuin sinä puhuit palvelijasi Mooseksen kautta
sinä päivänä, jona käskit hänen kirjoittaa lain
israelilaisten edessä sanoen:
29 Jos te ette kuule minun ääntäni, niin tämä sangen
suuri joukko muuttuu pieneksi joukoksi kansojen
seassa, minne minä heidät hajotan.
30 Sillä minä tiesin, etteivät he minua kuule, sillä se on
niskakansa; mutta vankeutensa maassa he muistavat
itseään.
31 Ja he tietävät, että minä olen Herra, heidän
Jumalansa; sillä minä annan heille sydämen ja korvat
kuulla.
32 Ja he ylistävät minua vankeutensa maassa ja
ajattelevat minun nimeäni,
33 ja palatkaa heidän niskaansa ja pahoista teoistansa,
sillä he muistavat isiensä teitä, jotka ovat tehneet syntiä
Herran edessä.
34 Ja minä tuon heidät takaisin siihen maahan, jonka
minä vannoin vannoen heidän isillensä, Abrahamille,
Iisakille ja Jaakobille, ja he tulevat olemaan sen herrat;
ja minä lisään heitä, eivätkä he katoa.
35 Ja minä teen heidän kanssaan iankaikkisen liiton,
että olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani;
enkä minä enää karkoita Israelin kansaani pois maasta,
jonka minä olen heille antanut.
LUKU 3
1 Herra Kaikkivaltias, Israelin Jumala, sielu
ahdistuksessa, levoton henki, huutaa sinua avuksesi.
2 Kuule, Herra, ja ole armollinen; sillä sinä olet
armollinen, ja armahda meitä, koska olemme syntiä
tehneet sinun edessäsi.
3 Sillä sinä pysyt ijankaikkisesti, ja me hukumme
peräti.
4 Oi Herra Kaikkivaltias, sinä Israelin Jumala, kuule
nyt kuolleiden israelilaisten ja heidän lastensa
rukoukset, jotka ovat tehneet syntiä sinun edessäsi
eivätkä ole kuunnelleet sinun Jumalasi ääntä; .
5 Älä muista esi-isiemme pahoja tekoja, vaan ajattele
voimaasi ja nimeäsi nyt tällä hetkellä.
6 Sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme, ja sinua,
Herra, me ylistämme.
7 Sentähden sinä olet pannut pelkosi sydämiimme,
jotta me huutaisimme avuksi sinun nimeäsi ja
ylistäisimme sinua vankeudessamme; sillä olemme
saaneet mieleen kaiken esi-isiemme pahan, jotka ovat
tehneet syntiä sinun edessäsi.
8 Katso, me olemme vielä tänäkin päivänä
vankeudessamme, minne sinä olet meidät hajottanut
häväistykseksi ja kiroukseksi ja maksun alaiseksi
kaikkien isiemme syntien mukaan, jotka ovat eronneet
Herrasta, meidän Jumalastamme.
9 Kuule, Israel, elämän käskyt: ota korvasi
ymmärtämään viisautta.
10 Kuinka tapahtuu Israel, että olet vihollistesi maassa,
että olet vanhentunut vieraassa maassa, että olet
kuolleiden saastuttama,
11 Että sinut luetaan niiden joukkoon, jotka menevät
hautaan?
12 Sinä olet hylännyt viisauden lähteen.

4. 13 Sillä jos olisit vaeltanut Jumalan tietä, sinun olisi
pitänyt asua rauhassa ikuisesti.
14 Oppikaa, missä on viisaus, missä on voima, missä
on ymmärrys; että tietäisit myös, missä on päivien
pituus ja elämä, missä on silmien valo ja rauha.
15 Kuka on löytänyt hänen paikkansa? tai kuka on
tullut hänen aarteisiinsa?
16 Mihin ovat tulleet pakanain ruhtinaat, jotka
hallitsevat pedot maan päällä?
17 Ne, jotka harrastivat taivaan lintuja, ja ne, jotka
hamstrasivat hopeaa ja kultaa, joihin ihmiset luottavat,
eivätkä ole saaneet loppua?
18 Sillä ne, jotka tekivät hopealla ja olivat niin
huolellisia ja joiden teot ovat tutkimattomat,
19 He ovat kadonneet ja menneet alas hautaan, ja toiset
ovat nousseet heidän tilalleen.
20 Nuoret miehet ovat nähneet valon ja asuneet maan
päällä, mutta tiedon tietä he eivät tunne,
21 Eivät ymmärtäneet sen polkuja eivätkä tarttuneet
siihen: heidän lapsensa olivat kaukana siitä tiestä.
22 Sitä ei ole kuultu Kanaanissa, eikä sitä ole nähty
Themanissa.
23 Agareneet, jotka etsivät viisautta maan päällä,
Meranin ja Themanin kauppiaat, tarinoiden kirjoittajat
ja ymmärryksen tutkijat; kukaan heistä ei ole tuntenut
viisauden tietä tai muista hänen polkujaan.
24 Israel, kuinka suuri onkaan Jumalan huone! ja
kuinka suuri onkaan hänen perintöpaikkansa!
25 Suuri, ja sillä ei ole loppua; korkea ja mittaamaton.
26 Siellä oli alusta asti kuuluisia jättiläisiä, jotka olivat
niin suurikokoisia ja niin taitavia sodassa.
27 Niitä ei Herra valinnut, eikä hän antanut heille
tiedon tietä:
28 Mutta he tuhoutuivat, koska heillä ei ollut viisautta,
ja he hukkuivat oman hulluutensa tähden.
29 Kuka on noussut taivaaseen, ottanut hänet ja tuonut
hänet alas pilvistä?
30 Kuka on mennyt meren yli ja löytänyt sen ja tuoda
hänet puhtaasta kullasta?
31 Kukaan ei tiedä hänen tietänsä, eikä ajattele hänen
polkunsa.
32 Mutta se, joka tietää kaikki, tuntee sen ja on löytänyt
sen ymmärryksellänsä; hän, joka on valmistanut maan
ijankaikkisesti, on täyttänyt sen nelijalkaisilla eläimillä.
33 Joka lähettää valoa ja se menee, kutsuu sen
uudelleen, ja se tottelee häntä pelolla.
34 Tähdet loistivat heidän kelloissaan ja riemuitsivat.
Kun hän heitä kutsuu, he sanovat: tässä me olemme! ja
niin iloiten he näyttivät valoa sille, joka teki heidät.
35 Tämä on meidän Jumalamme, eikä ketään muuta
lasketa hänen rinnalleen
36 Hän on oppinut kaiken tiedon ja antanut sen
palvelijallensa Jaakobille ja rakkaallensa Israelille.
37 Sen jälkeen hän ilmestyi maan päällä ja keskusteli
ihmisten kanssa.
LUKU 4
1 Tämä on Jumalan käskyjen kirja ja laki, joka pysyy
iankaikkisesti: kaikki, jotka sen pitävät, elävät; mutta
joka lähtee, se kuolee.
2 Käänny, Jaakob, ja tartu siihen: vaella sen valon
edessä, että sinä tulisit valaistuksi.
3 Älä anna kunniaasi toiselle, äläkä sitä, mikä sinulle
on hyödyllistä, vieraalle kansalle.
4 Oi, Israel, me olemme autuaat, sillä se, mikä on
Jumalalle otollista, on tullut meille tiedoksi.
5 Ole hyvällä mielellä, kansani, Israelin muistomerkki.
6 Teidät on myyty kansoille, ei teidän tuhoksenne,
vaan koska te vihastuitte Jumalan, te olette annetut
vihollisten käsiin.
7 Sillä te vihoititte hänet, joka teidät loi, uhraamalla
riivaajille, etkä Jumalalle.
8 Te olette unohtaneet iankaikkisen Jumalan, joka
teidät kasvatti; ja te murehditte Jerusalemia, joka teitä
hoiti.
9 Sillä kun hän näki Jumalan vihan tulevan teidän
päällenne, sanoi hän: "Kuulkaa, te Siionin ympärillä
asuvat! Jumala on tuonut minulle suuren surun;
10 Sillä minä näin poikieni ja tyttärieni vankeuden,
jonka iankaikkinen toi heille.
11 Minä ravisin heitä ilolla; vaan lähetti heidät pois
itkien ja murheiden kanssa.
12 Älköön kukaan iloitko minusta, leskestä ja monen
hylkäämästä, joka minun lasteni syntien tähden jään
autioksi; koska he ovat luopuneet Jumalan laista.
13 He eivät tunteneet hänen säädöksiään, eivätkä
vaeltaneet hänen käskyjensä teitä, eivätkä astuneet
kurin polkuja hänen vanhurskaudessaan.
14 Tulkoot Siionin ympärillä asuvat ja muistakaa
minun poikieni ja tyttärieni vankeutta, jonka
iankaikkinen on tuonut heille.
15 Sillä hän on tuonut heidän kimppuunsa kansan
kaukaa, häpeämättömän kansan ja vieraan kielen, joka
ei kunnioittanut vanhaa miestä eikä säälinyt lasta.
16 Nämä ovat vienyt pois lesken rakkaat lapset ja
jättäneet hänet yksinäiseksi autioksi ilman tyttäriä.
17 Mutta mitä voin auttaa?
18 Sillä hän, joka saatti nämä vitsaukset sinun päällesi,
vapauttaa sinut vihollistesi käsistä.
19 Menkää, lapseni, menkää; sillä minä olen autio.
20 Minä olen riisunut rauhan vaatteet ja pukenut
päälleni rukoukseni säkkikankaan: minä huudan
iankaikkista avuksi minun päivissäni.
21 Olkaa turvallisella mielellä, lapseni, huutakaa
Herran puoleen, niin hän vapauttaa teidät vihollisten
vallasta ja kädestä.
22 Sillä minun toivoni on iankaikkisessa, että hän
pelastaa teidät; ja ilo on tullut minulle Pyhältä sen
armon tähden, joka pian tulee teille ikuiselta
Vapahtajaltamme.
23 Sillä minä lähetin teidät surun ja itkun kanssa, mutta
Jumala antaa teidät minulle takaisin ilolla ja ilolla
iankaikkisesti.

5. 24 Niinkuin nyt Siionin naapurit ovat nähneet sinun
vankeutesi, niin he pian näkevät sinun pelastuksesi
meidän Jumalaltamme, joka tulee sinun päällesi
suurella kirkkaudella ja iankaikkisen kirkkaudella.
25 Lapseni, kärsikää kärsivällisesti se viha, joka on
tullut teidän päällenne Jumalalta; sillä teidän
vihollisenne on vainonnut teitä; mutta pian sinä näet
hänen tuhonsa ja astut hänen kaulaansa.
26 Minun herkäni ovat kulkeneet vaikeita teitä, ja
heidät vietiin pois kuin lauma, jonka viholliset
pyytävät.
27 Olkaa hyvät, lapseni, ja huutakaa Jumalan puoleen,
sillä teitä muistaa hän, joka tämän teidän päällenne toi.
28 Sillä niinkuin teidän mielenne oli poiketa Jumalasta,
niin etsikää häntä palattuanne kymmenen kertaa
enemmän.
29 Sillä hän, joka on tuonut teille nämä vitsaukset, tuo
teille ikuisen ilon pelastuksenne kanssa.
30 Ole hyvä sydän, Jerusalem; sillä hän, joka sinulle
sen nimen antoi, lohduttaa sinua.
31 Kurjat ovat ne, jotka sinua vaivasivat ja iloitsivat
sinun lankeemuksestasi.
32 Kurjat ovat kaupungit, joita sinun lapsesi palvelivat;
kurja on se, joka otti poikasi vastaan.
33 Sillä niinkuin hän iloitsi sinun turmeluksestasi ja
iloitsi sinun lankeemuksestasi, niin hän tulee
murheelliseksi omaa hävitystänsä.
34 Sillä minä otan pois hänen suuren kansansa ilon, ja
hänen ylpeytensä muuttuu suruksi.
35 Sillä tuli tulee hänen päällensä iankaikkisesta,
pitkäkestoinen; ja se on oleva riivaajien asuttava pitkän
aikaa.
36 Jerusalem, katso ympärillesi itään päin ja katso iloa,
joka tulee sinulle Jumalalta.
37 Katso, sinun poikasi tulevat, jotka sinä lähetät pois,
he kokoontuvat idästä länteen Pyhän sanan kautta,
iloitseen Jumalan kirkkaudesta.
LUKU 5
1 Riisu, Jerusalem, surun ja ahdistuksen vaippa ja
pukeudu päällesi sen kirkkauden kauneus, joka
Jumalalta tulee iankaikkisesti.
2 Pue päällesi kaksinkertainen vaippa sen
vanhurskauden, joka Jumalalta tulee; ja aseta päähäsi
diadeemi iankaikkisen kirkkauden.
3 Sillä Jumala näyttää sinun kirkkautesi kaikille maille
taivaan alla.
4 Sillä sinun nimeäsi pitää kutsuttaman Jumalalta
ijankaikkisesti vanhurskauden rauhaksi ja Jumalan
palvonnan kunniaksi.
5 Nouse, Jerusalem, seiso korkealla ja katso
ympärillesi itään päin, ja katso, sinun lapsesi ovat
kokoontuneet lännestä itään Pyhän sanan mukaan, ja
he iloitsevat Jumalan muistosta.
6 Sillä he lähtivät sinun tyköäsi jalan, ja vihollisensa
karkoittivat heidät; mutta Jumala tuo heidät sinun
tykösi kirkkaudessa korotettuina, niinkuin valtakunnan
lapset.
7 Sillä Jumala on säätänyt, että kaikki korkeat kukkulat
ja pitkäkestoiset rannat kaadetaan alas ja laaksot
täytetään maan tasoiseksi, jotta Israel voisi kulkea
turvallisesti Jumalan kirkkaudessa,
8 Ja myös metsät ja kaikki suloisesti tuoksuvat puut
varjostavat Israelin Jumalan käskyllä.
9 Sillä Jumala johdattaa Israelia ilolla hänen
kirkkautensa valkeudessa armon ja vanhurskauden
kanssa, joka hänestä tulee.