1. 22 SEURA 8/2012
Seura
tutki
Kallis myyttiYleinen asevelvollisuus on halvin ja tehokkain
tapa järjestää Suomen puolustus. Vai onko?
Lauri Korolainen Kuvat Kari Hautala
8/2012 SEURA 23
Lähes 80
prosenttia
suomalais­-
miehistä käy
armeijan.
Karjalan
prikaatissa
Vekaranjärvellä
aloitti
tammikuussa
1746 alokasta.

2. www.seura.fi24 SEURA 8/2012
Seura
tutki
www.seura.fi 8/2012 SEURA 25
u
Tällä laskelmalla armeijan kansan-
taloudellinen kokonaishinta olisi siis
virallisen 2,85 miljardin sijasta lähem-
pänä neljää miljardia euroa.
Mutta jos katsotaan vielä hieman
tarkemmin, armeijan hintalappu voi
olla tätäkin isompi.
Kansantaloustieteen professori Pa-
nu Poutvaara on tutkinut asevelvolli-
suuden kustannuksia vuosia. Hän on
tullut siihen tulokseen, että Suomen
armeija on kansantalouden kannalta
jopa kaksi kertaa kalliimpi kuin mitä
virallisissa papereissa lukee.
Näkymättömissä olevat kustannuk-
set syntyvät siitä, että nuorten työurat
lyhenevät ja opiskelu ja valmistumi-
nen viivästyvät, kun yksi terveimmis-
tä elinvuosista humahtaa miespuoli-
sella väestöllä ase kädessä metsässä.
Osa kustannuksista tulee viiveellä va-
rusmiesajan jälkeen, kun työuran al-
kamisen lisäksi lykkääntyy työuralla
eteneminen.
”Kyse on vaihtoehtoiskustannuksis-
ta. Siitä, miten aikaa ja työvoimaa voi-
taisiin käyttää tehokkaammin”, Pout-
vaara selittää puhelimitse Münchenis-
tä, missä hän nykyään työskentelee.
Esimerkiksi alokas Joona Pohjonen
kertoo, että ilman armeijaa hän istuisi
haastattelupäivänä luennolla Metro-
polia-ammattikorkeakoulun tietotek-
niikan laitoksella. Valtteri Nieminen
olisi töissä varastolla tai lukisi yliopis-
ton pääsykokeisiin.
Mutta nyt he makaavat kasarmin lat-
tialla ja yrittävät saada kolikkoa pysy-
mään rynnäkkökiväärinsä tähtäimien
päällä. Koska ylikersantti niin määrää.
Euroopan kalleimpia
Poutvaara on laskenut armeijan kus-
tannuksia vastaavalla mallilla myös
muissa Euroopan maissa.
Pelkän puolustusbudjetin mukaan
Suomen puolustusmenot tosiaan ovat
niukat. Mutta kun otetaan huomioon
asevelvollisten työpanos, Suomen puo-
lustusbudjetti onkin 2000-luvulla ollut
bruttokansantuotteeseen nähden Eu-
roopan unionin kolmanneksi suurin.
Suomea kalliimmat armeijat on
Poutvaaran vuoden 2004 laskelmien
mukaan vain valtiontalouden malli-
maalla Kreikalla sekä sapeleitaan ym-
päri maailmaa kalistelevalla Isolla-Bri-
tannialla.
Eli se siitä edullisuudesta. Näiden
miljardien rinnalla puolustusvoimien
tämänhetkinen 200 miljoonan säästö-
tavoite kuulostaa pennosten kilinältä.
Mutta jos Suomea nyt kuitenkin pi-
tää voida tarpeen vaatiessa puolustaa,
mikä olisi järkevin tapa se toteuttaa?
Vapaaehtoisuus, vastaa Poutvaara.
”Järjestelmästä voitaisiin pienellä
vaivalla muokata järkevämpi. Tällä
hetkellä reserveihin koulutetaan iso
joukko ihmisiä, joiden osaamisesta ei
pidetä huolta ja joille ei tosi paikan tul-
len olisi riittävästi varusteita. Tehok-
kaampi ratkaisu olisi, että koulutettai-
siin nykyistä pienempi joukko moti-
voituneita sotilaita, joiden toimintaky-
kyä pidettäisiin yllä riittävällä määrällä
kertausharjoituksia.”
Armeijaan lähteville pitäisi Poutvaa-
ran mielestä myös maksaa nykyistä pa-
rempi korvaus.
”Kutsuttaisiinko sitä palkka-armei-
jaksi vai vapaaehtoiseksi maanpuolus-
tuksesi täydennettynä reserveillä, on
makuasia.”
A
a-sento!
Huuto kimpoaa tii-
liseinästä tiiliseinään
Itä-Suomen viestipa-
taljoonan toisessa vies-
tikomppaniassa Veka-
ranjärvellä.
Alokkaat Joona Pohjonen, 19, ja
Valtteri Nieminen, 19, tietävät, mitä
se tarkoittaa.
Kantapäät napsahtavat yhteen, jal-
katerien väliin jää kahden nyrkin
mentävä aukko. Nyrkit hakeutuvat
maastohousujen sivusauman kohdal-
le, ryhti oikenee luonnottoman pys-
tyksi ja katse porautuu tuimana kasar-
mirakennuksen katon rajaan.
Jalkojen juuressa kasarmin käytäväl-
lä lepää kolmekymmentä rynnäkkö-
kivääriä. Niiden kanssa harjoitellaan
tänään ampuma-asentoa maaten.
Viime kevään ylioppilaat Pohjonen
ja Nieminen ovat viikkoa aikaisem-
min ajelleet päänsä kaljuiksi, vetäneet
maastopuvut ylleen ja astuneet pal-
velukseen. Samoin on tehnyt 13 400
muutakin nuorta ympäri Suomen.
Miksi? Koska Suomella on yleinen
asevelvollisuus.
Miksi? Koska se on halvin tapa jär-
jestää Suomen puolustus.
Tai siltä ainakin näyttää. Katsotaan-
pa: Suomi käyttää maanpuolustukseen
tänä vuonna 2,85 miljardia euroa. Se
on noin 1,4 prosenttia bruttokansan-
tuotteesta.
Vertailun vuoksi: vuonna 2010 Rans-
kan puolustusbudjetti oli noin 45 mil-
jardia, eli 2,5 prosenttia BKT:sta. Iso-
Britannia käytti maanpuolustukseen
2,7 prosenttia BKT:sta, Kreikka 3,2
prosenttia, Turkki 2,7 prosenttia ja Vi-
rokin 2,3 prosenttia kansantuotteesta.
Muihin Euroopan maihin verrattu-
na Suomea puolustetaan siis varsin
halvalla.
Näkymätön hintalappu
Mutta katsotaanpa kustannuksia hie-
man lähemmin.
Kansantaloustieteilijä Juha Hon-
katukia Valtion taloudellisesta tut-
kimuskeskuksesta tietää, että viralli-
”Ei välttämättä”, Honkatukia vastaa.
”Hyvinvointivaikutus vaihtelee vero-
rakenteen mukaan, ja se taas on eri
maissa erilainen.”
Honkatukian laskemat julkaistiin
puolustusministeriön raportissa Suo-
malainen asevelvollisuus vuonna 2010.
Raportin tekijät päätyivät kuitenkin
reservin yliluutnantti Risto Siilas-
maan johdolla toteamaan, että ase-
velvollisuus on jatkossakin paras tapa
järjestää maanpuolustus.
Miljardien pyssyleikki
Mutta katsotaanpa vielä lähemmin.
Puolustusministeriö teetti vuonna
2007 oman selvityksensä asevelvolli-
suusjärjestelmän yhteiskunnallisista
vaikutuksista. Selvityksen tuloksista
se ei pitänyt melua.
Tutkijat Pertti Kiuru ja Toni Riipi-
nen laskivat, että vuonna 2005 Suo-
men bruttokansantuote oli asevelvol-
lisuusarmeijan vuoksi 600 miljoona
tai jopa miljardi euroa pienempi, kuin
mitä se olisi voinut olla, jos armeijaa
käyneet nuoret olisivat olleet töissä tai
opiskelemassa.
nen puolustusbudjetti ei kerro koko
totuutta asevelvollisuusarmeijan hin-
nasta. Koska Joona Pohjosen ja Valtteri
Niemisen sotilaskoulutus maksetaan
verovaroista, armeijan kansantalou-
dellinen kustannus ei olekaan tuo 2,85
vaan 4,8 miljardia euroa.
Tämä on vähän mutkikas juttu, jo-
ten annetaan Honkatukian selittää.
”Laskelmieni takana on ajatus, et-
tä kun rahoitetaan julkista toimintaa,
työpanos syrjäytetään muusta toimin-
nasta. Kun saadaan euro verorahaa,
sen vaikutus kertaantuu niin, että yh-
teiskunnallisesti veroeuron hinta on
noin 1,5 euroa.”
Eli armeija maksaakin puolitoista
kerta enemmän kuin mitä budjetissa
lukee. Kansantuotteeseen suhteutet-
tuna Suomen armeija olisi siten lähes
yhtä kallis kuin brittien armeija. Se on
aika paljon, kun otetaan huomioon,
että Ison-Britannian sotilasmenot ovat
Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen maail-
man kolmanneksi suurimmat.
Mutta toisaalta eivätkö kulut noin
laskettuina ole sitten puolitoistaker-
taiset kaikissa muissakin maissa?
Suomea kalliimmat armeijat on vain Isolla-Britannialla ja Kreikalla.
”Harjoitellaan
niitä ilmeitä!”
alikersantit
komentavat.
Karjalan
prikaatin
kolmas kenttä­-
tykistöpatteri
asettuu
valokuvaan.
Suomalainen
sotilas
taistelee
lihakeiton
voimalla.
Jälkiruoaksi on
mangorahkaa.
Armeijan
ruokahuolto
yhtiöitettiin
vuoden­-
vaihteessa.
Samalla
muonitus-
keskus eli
Muke sai
nimekseen
Leijona
Catering Linna.

3. www.seura.fi26 SEURA 8/2012
Seura
tutki
www.seura.fi 8/2012 SEURA 27
Ei makuasia, vaan mahdottomuus,
vastaa puolustusministeriö.
Risto Siilasmaan asevelvollisuustyö-
ryhmä arvioi vuonna 2010, että nykyi-
sellä puolustusbudjetilla saataisiin ka-
saan 20 000 miehen ammattiarmeija.
Tällä hetkellä puolustusvoimat pyrki-
vät 230 000 miehen reserviin.
Vähimmillään ammattiarmeijan pi-
täisi puolustusministeriön mukaan ol-
la 60 000 miehen vahvuinen. Se on
saman verran kuin Norjalla, vähän
enemmän kuin Ruotsilla (50 000)
ja vähän vähemmän kuin Tanskalla
(70 000).
Mutta se vaatisi yli kaksi miljardia
euroa lisää verovaroja.
Poutvaara tunnustaa, että ammatti-
armeija kyllä kasvattaisi virallista puo-
lustusbudjettia. Kansantalous voisi sil-
ti hyötyä, kun suurin osa ikäluokasta
olisi töissä ja opiskelemassa eikä ka-
sarmilla puhdistamassa rynnäkköki-
väärin lukkoja.
”Mutta taloustieteen perusteella ei
voi sanoa, mikä olisi sopiva koko armei-
jalle. Se on poliittinen ratkaisu, johon
vaikuttavat sotilaalliset uhkakuvat.”
Pojista miehiä
Sotilaalliset uhkakuvat eivät kuiten-
kaan ole perustelu asevelvollisuuden
puolesta. Nykyjärjestelmän kannatta-
jat muistuttavat mielellään, että ar-
meijalla on paljon positiivisia ulkois-
vaikutuksia. Siis hyötyjä, joita ei voi
mitata rahassa.
Esimerkiksi presidentinvaaliten-
teissä Sauli Niinistö tapasi muistella,
miten hän armeija-aikanaan tutustui
”erilaisiin ihmisiin” ja toivoi samanlai-
sia kokemuksia nykynuorillekin.
Toinen suosittu peruste ovat armei-
jan vaikutukset kansanterveyteen.
Tutkimusten mukaan varusmies-
ten kunto kohenee palveluksen ai-
kana, mutta armeijan pitkäaikaisista
vaikutuksista kansanterveyteen ei ole
näyttöä. Se sen sijaan Siilasmaan ra-
portista selviää, että tupakointi, nuus-
kan käyttö ja kovien kännien vetämi-
nen yleistyvät armeija-aikana.
”Perjantaina saatan ottaa pari olut-
ta”, vihjaa myös alokas Joona Pohjonen
ja virnistää maastopuvussaan.
Kolmas peruste on syrjäytymisen
ehkäiseminen. Todellisuudessa armei-
ja valikoi varusmiehet nykyään entistä
tarkemmin. Pahimmin syrjäytyneet ja
päihdeongelmaiset eivät välttämättä
edes kelpaa palvelukseen.
Monesti armeija esitetään myös
koulutuslaitoksena, joka tarjoaa nuo-
rille muun muassa johtaja-, ensiapu-
ja kuljettajakoulutusta. Tässä kohtaa
harvemmin mainitaan, että taloudel-
lisesti armeija on varsin tehoton rek-
kamieskoulu. Kuorma-autokortti mak-
saa noin tonnin, yhden varusmiehen
kouluttaminen keskimäärin 12 000
euroa.
Myös Sauli Niinistön mainitseman
kansallisen yhtenäisyyden ylläpitämi-
seksi miljardien eurojen poikaleiri on
varsin kallis väline.
”Ja jos nuo armeijan positiiviset vai-
kutukset kerran ovat niin ylivoimaisen
hyviä, miksei niitä uloteta koskemaan
koko väestöä”, Panu Poutvaara kysyy.
Ruotsi jyrää ohi
Kun Vekaranjärven alokkaiden isät kä-
vivät armeijan, lähes kaikissa Euroo-
pan maissa oli käytössä yleinen asevel-
vollisuus. Kylmän sodan päätyttyä maa
toisensa jälkeen on kuitenkin luopu-
nut suurista reserveistä.
Viimeisimpinä palkka-armeijaan
vaihtoivat Ruotsi vuonna 2010 ja Sak-
sa kesällä 2011. Suomen tavoin laajas-
ta asevelvollisuudesta pitävät Euroo-
passa kiinni enää Kreikka, Turkki ja
Sveitsi.
Kun maailma muuttuu, armeijatkin
muuttuvat. Alokkaiden isien maail-
massa sota oli todellinen – tai ainakin
mahdollinen – uhka. Tämän päivän
suurimmat uhat liittyvät sen sijaan
talouteen.
Siksi Suomessakin pähkäillään taas
tänä keväänä, miten suomalaiset saa-
taisiin tekemään pidempään töitä. Yk-
si pähkäilijöistä on EK:n johtaja Juk-
ka Ahtela, jonka johtama työryhmä
ehdotti vuonna 2010 työurien piden-
tämistä niin alusta, lopusta kuin kes-
keltä.
Mitä mieltä hän on siitä, että puo-
likas ikäluokkaa telttailee vähintään
puoli vuotta metsissä sen sijaan, että
tekisi töitä tai opiskelisi?
”Perusolettama on, että asevelvolli-
suusaika on kaiken pohjalla. En näe,
että se jollain tapaa lyhentäisi työuria.
Se kuuluu tähän perusrakenteeseen”,
Ahtela vastaa.
Eli näin on, koska näin on.
Suurin piirtein samalla tasolla oli
alkuvuodesta presidenttiehdokkaiden
argumentaatio. Heistä jokainen van-
noi asevelvollisuuden nimeen, sillä ”se
on osa suomalaisuutta”.
Professori Panu Poutvaaran laskel-
mat nousivat julkisuuteen kaksi vuot-
ta sitten.
”Nähdäksemme kyse on yksittäisen
tutkijan näkemyksestä”, pääesikunnan
tutkimusosasto kommentoi Seuralle.
Keskustelu armeijan todellisesta
hintalapusta tukahtui silloin, eikä si-
tä ole sittemmin herätelty.
Talvisodan hengessä
Joona Pohjonen ja Valtteri Nieminen
ovat saaneet rynnäkkökiväärinsä put-
sattua. Asennossa seistään.
”Herra ylikersantti, alokas Niemi-
sen ase ja lukko”, Nieminen ilmoittaa
RK 62:n piippu olallaan.
Ase on nimensä mukaisesti vuoden
1962 mallia. Asevelvollisuuskeskuste-
lua – tai sen puutetta – seuratessa vai-
kuttaa siltä, että suomalaisten armeija-
asenteet ovat samalta ajalta. Asevelvol-
lisuus on tabu, suomalainen myytti,
jota ei sovi kyseenalaistaa.
Ei, vaikka taloustieteen näkökul-
masta järjestelmä vaikuttaisi olevan
tehoton ja kallis.
Ei, vaikka lähes kaikki Euroopan
maat ovat sen jo jättäneet historiaan.
Ei, vaikka maanpuolustustiedotuk-
sen suunnittelukunnan (MTS) viime
ja tänä vuonna julkistamien kyselyi-
den mukaan enää 51–59 prosenttia
suomalaisistakaan kannattaa asevel-
vollisuutta.
Miksi?
Vastaus löytynee vähän kauempaa
kuin vuodesta 1962. Trauman vuodet
1939–1944 vaikuttavat Suomessa vielä
70 vuotta myöhemmin.
Vai mitä mieltä on alokas Pohjonen?
”Täälläkin on puhuttu siitä sotave-
teraanien kunnioittamista. Ne oli siel-
lä sotimassa meidän puolesta. Siellä
kuoli paljon ihmisiä. Jos suomalaiset
silloin selvisi siitä, kyllä me selvitään
vuosi täällä armeijassa.” ◾
”Jos armeijan positiiviset vaikutukset ovat niin hyviä, miksei niitä uloteta koskemaan koko väestöä?”
”Pappani
oli sodassa.
Sen takia
minäkin olen
armeijassa”,
alokas Joona
Pohjonen
Lohjalta
sanoo.
”Ampuma-
asennossa
maaten
on neljä
tukipistettä”,
ylikersantti
Sami
Pekkarinen
kertoo.
”Tulin tänne,
koska oli
pakko. Täällä
voi päästä
puolella
vuodella,
sivarissa
menee vuosi”,
vantaalainen
Valtteri
Niiranen
sanoo.
Satu Grönman
huolehtii
Vekaranjärven
varusteista.
Toisen viesti-
komp­panian
alokkaat
ampuma­
koulutuksessa.