17.4.2009 YLEn mahdollistajatapaamisessa pidetyn ryhmätyön tuloksia. Ryhmätyössä pohdittiin tulevaisuuden radiota mahdollistajuuden näkökulmasta.

1. Mahdollistajastrategiapäivä 17.4. YLE ISO PAJA
Radioryhmä
Tuija Aalto
Tämä tehtävä heti: Pysyvä linkki audiolle
Audiosisällöille pysyvä linkki ja viitekortti: Yksi ainoa URL, joka pysyy, vaikka ohjelma olisikin välillä pois
julkaisusta esitysoikeussopimuksellisista syistä.
Tämä toimenpide ennakoi sitä päivää, jolloin YLEn lobbaus puree ja tekijänoikeuslakia muutetaan niin, että
YLE voi avata arkistot.
1. Suosittelu ja Long Tail
Pysyvä linkki edistää suositteluverkostoihin pääsyä. Ohjelman pysyvä linkki tekee mahdolliseksi viittaamisen
ohjelmaan huolehtimatta sen poistumisesta Areenasta (vrt. nyt bloggaajat eivät mielellään linkitä, koska
eivät halua blogiinsa rikkoutuvia linkkejä)
Myös muut verkkojulkaisut saattavat linkittää hanakammin Areenaan, kun voivat luottaa siihen, että niiden
juttuarkistoissakin oleva linkki on relevantti.
2. Aikalaisreaktio talteen
Pysyvä linkki pitää aikalaisreaktion jutun mukana. (Vrt. Erik Bäckmanin vetämän TV-ryhmän yhteenvetoon,
”jokainen ohjelma voi olla yhteisö”). Yleisön tuottama metadata pysyy linkin mukana tallessa. .Yleisö
motivoituu metadatoittamaan sisältöjä paremmin, kun työ ei mene hukkaan
Miten tähän tultiin eli muut fläpit kirjoitusjärjestyksessä.
Aamuradio naurattaa
Ryhmän työ käynnistyi pohtimalla, mitä radio on itse kullekin. Ensimäiseksi pintaan nousi aamushow.
”Kuuntelen Suomi-popin aamua ja nauran”. ”Aamupalalla ennen töihin lähtöä kuuntelen aamuohjelmaa ”.
Työpaikalla ei voi enää kuunnella puheohjelmia, kirjoittamiseen keskittymisen avuksi haettiin netistä
(Last.FM) ambient-musaa, jossa ei ole sanoja.
Last.FM:stä päästiin sisällön suositteluun ja toivottiin jonkinlaista puheohjelmien suosittelumekanismia.
Puheradion silmäily
Työkaluiksi puheradion suositteluun ryhdyttiin ideoimaan tägäämistä ja audion sisällön täydellistä kuvailua
(vrt. muuten Kati Vänttisen aiempi blogikirjoitus ”Pitäisikö keksiä tekstiradio”). Tekstinä radio-ohjelman
voisi silmäillä.
Tulevaisuuden radiolta toivottiin mahdollisuutta merkata epämieluisa sisältö pois kuuluvilta: esim.
inhottavan mainoksen voisi merkata niin, että sitä ei enää soiteta toisten.
Audiosisällön löytämisestä esitettiin vertaus siihen, että lehdessä voi olla lempikolumnisti, jonka palstan
mielellään aina lukee. Todettiin että hakusyötteet edistävät löydettävyyttä.

2. TV-ryhmälle kirjattiin terveiset videoiden tagityksesta, jota kehitelläänkin.
Löydettävyys
- Ei huvita blogata viittaamalla Areenaan, koska sisältö poistuu
- Ohjelmat löytyvät P2P-verkostoista paremmin
-
Magnet-linkit vs. Areena
eDonkey
Bit Torrent
MD5-summa
Ajansiirto, long tail
Pohdintaa valinnoista tuottajan ja vastaanottajan eli käyttäjän näkökulmista
Onko ohjelmavirta yhtä kuin kertakäyttöinen ohjelma? Mikä on ajankohtaisohjelman vastakohta?
Ikuisuusohjelma? Voiko ikuisuusohjelman määritellä tai tunnistaa ja jos, niin kuka voi sen tehdä? Voimmeko
me nyt tässä ajassa tunnistaa ne ohjelmat, joita tulevaisuuden ihmiset pitävät kaikkein kiinnostavimpina?
(Emme.)
Entä voiko ikuisuusohjelmia varta vasten tuottaa versioimalla ajaton versio tuotantoprosessin yhteydessä?
(Ehkä? Esimerkkitapauksena elokuva-arvostelu: on elokuvan ilmestyessä ajankohtainen, mutta toisaalta
elokuvan elinkaari on pitkä, joten elokuva-arviokin voisi pysyä tallessa ja saatavilla myöhemmäksi
referenssiksi.)
Ohjelmavirta on tavallaan ”kertakäyttöohjelmaa” myös siinä mielessä, että kuuntelutilanne voi olla
taustakuuntelua, ei olla itse valittu sisältöä. Sen sijaan ”ikuisuusohjelmat” on valittu kuunneltavaksi. Ryhmä
taisi kuitenkin päätyä siihen, että ikuisuusohjelma ei voi olla erillinen ohjelmatyyppi, vaan mikä tahansa
pysyvästi saatavilla pidettävä ohjelma voi jollekin yhdelle ihmiselle olla arvokasta ja haluttua sisältöä.
Ikuisuusohjelmista syntyi sisältöinnovaatio: ”Näin se tehdään” – ohjelmat. Keskusteltiin siitä, miten eri
välineissä sisällöt täyttävät eri tarpeita: kanavien ohjelmakaavioissa määrätyn kestoiset ohjelmat palvelevat
viihtymistä ja ajanvietettä vähintään yhtä paljon kuin tiedonsaantia. Esimerkkitapauksena verrattiin
Strömsö:tä ja Common Craft –nettivideosarjaa, joista jälkimmäinen esittelee tiiviissä muodossa jonkun
yhden asian. Common Craft –formaatille on ominaista lyhyys, tiiviys, on demand –saatavuus; tieto heti.
Idea: voisiko virityskuvan tilalle laittaa pyörimään YLE Areena –esittelyn?
Olisiko ”Avoin YLE” podcast-alusta?
Yksilö –näkökulmasta siirryimme tehtävänannon toiseen osioon, yhteisöön ja yhteiskuntaan .Tartuimme
Roope Mokan esityksen kaavioon, jossa neljässä ruudussa rinnakkain kuvattiin siirtymää Ensyklopedia
Britannican maailmasta Wikipediamaailmaan ja YLE maailmasta Avoin YLE – maailmaan. Pohdimme,
halusiko Mokka vertauksellaan ilmaista, että YLE ei pysty itse tekemään avointa YLE; sillä eihän
Ensyklopedia Britannia suinkaan ollut panemassa Wikipediaa alulle.
Päätettiin kuitenkin edetä sillä premissillä, että YLE on aktiivinen toimija tekemässä avointa YLEä. Jos siis
olisi niin. että kuka vaan vois tulla tekemään YLEä, mitä se edellyttäisi rakenteilta? Ainakin
tekijänoikeuksista pitäisi huolehtia siten, että ne pysyvät tekijällä, jotta kukaan motivoituisi antamaan
sisältöjään YLEn julkaistavaksi.

3. Entä, jos YLE tarjoaisi podcast-julkaisualustaa vapaaseen käyttöön ? Ryhmässä nousi voimakkaasti esiin
sisällön koettu omistajuus. Mikä olisi YLEn podcast-alustalle julkaistun ohjelman osoite? Mikä olisi sen
brändi? Ryhmän mielikuva oli, että esimerkiksi Googlen omistamat YouTube, Blogger tuntuvat jo niin
neutraaleilta, että niihin julkaisisi vähemmän epäröiden omia tuotoksiaan kuin YLEn mahdollisesti
tarjoamalle alustalle. Makusteltiin, millaisia brändimielikuvia herättäisi ”YLETube” verrattuna YouTubeen.
Ei päästy mihinkään yhteen lopputulokseen. Malttaisiko YLE pysyä ”vain alustana”?
Erkka Piirainen luokitteli omistajuuden havainnollistamiseksi bloggaajia kolmeen kategoriaan.
Suodatinblogit ovat niitä, joissa jaetaan eteenpäin kiinnostaviksi havaittuja linkkejä. Journaaleissa kerrotaan
omasta elämänmenosta. Tietämysblogissa tehdään itsestä jonkin alan asiantuntijaa julkaisemalla
asiajuttuja. Jos sama sisällöllinen jaottelu pätisi podcasteihin, ketkä silloin kaipaisivat YLEltä julkaisutilaa?
Tokko ainakaan tietämyspodcastaajat, jotka ehkä haluaisivat tuoda esille enemmän omaa brändiään,
arveltiin.
Ryhmätöiden jo päätyttyä kirjattiin fläpin reunaan vielä ajatus, että mitä jos YLE tarjoaisi podcast-
julkaisutilaa ja -osaamista kolmennelle sektorille: järjestöille, yhdistyksille ja kenties jopa kunnille, joilla ei
ole resursseja perehtyä podcastaamiseen tiedonvälityskeinona oma-aloitteisesti.
Ohjelmajakson keskustelu
Keskustelu polveili ryhmässä useilla yhtaikaisilla radoilla. Eräällä sivujuonteella huomautettiin, että YLE
Areenassa ja YLEn netissä on yhdelle ohjelmalle monta eri paikkaa ja sivua. Monta paikkaa, jotka esittelevät
samaa ohjelmaa tai jaksoa; niistä on vaikea löytää paikkaa vuorovaikutukselle. Esitettiin toivomus, josko
ohjelmajakson yhteydessä voisi blogimaisesti käydä keskustelua.
Ohjelmajakson metadatoitus
Ryhmä halusi tarjota myös yleisölle mahdollisuuden lisätä tageja ; asiasanoja ja muistiinpanoja, audioon (ja
videoon). Keskusteltiin siitä, voisiko tällaisen aktiviteetin määrä olla yksi indikaattori ohjelmajakson
kiinnostavuudesta – sitä suurempi syy suositella muille, mitä enemmän jaksosta jo puhuttu?
Lähdettiin konseptoimaanBuzz-käyrää, joka näyttäisi ohjelman aikajanalla, missä kohdin siinä on kuinkakin
paljon merkintöjä. Ehdotettiin lisättäväksi merkintä, missä kohtaa kuinkakin moni lopetti kuuntelun –
suosittelun yksi vahva elementti voisi olla, miten pitkälle ohjelma on vanginnut kuulijansa. Edelleen
pöhinäkäyrällä näkyisi, mihin on tehty eniten linkkejä (koska tottahan lähdettiin siitä, että audion
aikajanalle voi suoraan linkittää tiettyyn aikakoodiin).
Todettiin, että vaatii paljon käyttäjiä, että toimisi mielekkäästi tämä käyrä. Verrattiin YouTuben insight –
aineistoon, jossa myös yleisömittausdataa videojulkaisijan käytettävissä. Myös Mimmigrammit mainittiin.
Kari-Hans Kommonen poikkesi työskentelyn loppuvaiheessa ryhmään tuomaan perustavaa laatua olevan
kysymyksen: ”mikä on radio”. Työryhmän vetäjänä lisäsin määreeeksi ”vuonna 2017”, mikä aiheutti lievää
protestointia; kuka nyt noin pitkälle tietäisi arvata, kun nykyhetkessäkin radiota vaikea määritellä.
Yksimielisyys löytyi siitä, että sitä, mikä radio on, eivät valtamedian radiotoimijat päätä. Podcast-
ilmiötäkään eivät keksineet ne, vaan ihan muut riippumattomat toimijat omiin tarpeisiinsa. Avoin
ruohonjuuri taso kehitti podcastingin, eivät isot toimijat.
Kaavio podcast-julkaisutekniikan vahvuudesta – avoin standardi välittää mitä vain dataa, siinä missä DAB
(digital audio broadcasting) oli sidottu tiettyyn digitaaliseen radiolähetysteknologiaan .
Digiradio vs. Podcast

4. DAB RSS1,2,3
Atom
Radioon sidottu Välittää mitä vain
Mediamuotojen välinen linkittäminen
Ryhmä piti tärkeänä nykyistä ahkerampaa linkittämistä samaa aihetta käsittelevien eri mediamuotoisten
sisältöjen välille. Uutissähkeessä pitäisi olla linkki audioon ja videoon ja päinvastoin. Tekstiuutinen toimisi
näin audion ja videon metadatana.
Muistini mukaan ryhmässä aktiivisimmin osallistuivat
Erkka Piirainen
Kimmo Virtanen
Olli Sulopuisto
Suvi Korhonen
ja muutamat muut, joiden nimiä en hoksannut kirjoittaa ylös; kiitos kaikille.