SlideShare a Scribd company logo

Talous ja Yhteiskunta 3/2004

•
•
Palkansaajien tutkimuslaitos
Palkansaajien tutkimuslaitos

Harmaa talous

Government & Nonprofit
1 of 44
Download to read offline
&3/2004 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Harmaa talous Työmarkkinat Viro Harmaa talous Palkkaerot Koulutuksen tuotto Talousennuste 2004-2005
3 2004 Heikki Taimio Pääkirjoitus............................................................................. 1 Talousennuste 2004–2005 ..................................................... 2 Paula Paavilainen Euroopan laajentuneet työmarkkinat ..................................... 6 Epp Kallaste Viron ja Suomen työmarkkinoiden erot: kannustimet muuttoliikkeen takana .......................................................... 12 Reija Lilja Haasteena harmaa talous ..................................................... 18 Petri Böckerman ja Pekka Ilmakunnas Heijastuvatko epämukavat työolot työntekijöiden palkkoihin vai työtyytyväisyyteen? ........................................ 23 Rita Asplund Koulutus ja palkkaerot ......................................................... 27 Matti Pohjola Talouskasvun puolustus ....................................................... 32 Ilpo Suoniemi Kolumni: Veronalennukset ja työllisyys ................................ 38 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ........................................... 40 32. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Aimo Hyvärinen ISSN 1975–181X &3/2004 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Harmaa talous Työmarkkinat Viro Harmaa talous Palkkaerot Koulutuksen tuotto Talousennuste 2004-2005
AJANKOHTAISTA Heikki Taimio Saha, vaneritehdas, juustola, pukuteh- das – joukkoirtisanomisia. Eihän tuossa mitään ihmeellistä ole, ainahan sano- taan, että teollisuuden pitää pyrkiä korkeampaan teknologiaan ja jalostus- asteeseen. Kun globalisaatioon on menty mukaan, niin omistajan etu sa- nelee sijoituspaikan valinnan. Uusia työpaikkoja syntyy muualle – mutta minne? Vuonna 2003 Suomessa oli kes- kimäärin 67,3 %:n työllisyysasteel- la 2 365 000 työllistä, joista noin 68 % työskenteli palvelualoilla ja muut maa- ja metsätaloudessa, teollisuudessa ja rakentamisessa. Palvelualojen osuus oli 3–7 prosenttiyksikköä matalampi kuin muissa pohjoismaissa, joissa julkinen sektori työllistää selvästi enemmän. Sama pätee suhteessa anglosaksisiin maihin (Australia, Kanada, Iso-Britan- nia ja Yhdysvallat), joissa yksityinen pal- velusektori on laajempi. Kaikissa noissa maissa on Suomea selvästi korkeampi työllisyysaste. Japania ja Itävaltaa lukuun ottamat- ta kaikissa Suomea korkeamman työl- lisyysasteen maissa palvelualojen osuus työllisistä on suurempi kuin meillä. Rakennemuutos on siis omiaan kas- vattamaan palvelualoja. Palvelualojen työllisyysosuuden nostaminen lähelle pohjoismaista ja angloamerikkalaista tasoa merkitsisi jopa 300 000 uutta työpaikkaa palvelualoille. Silloin 75 %:n työllisyysaste tulisi ulottuville. Tuollainen kehitys näyttää luonnolli- selta mutta erittäin haasteelliselta. Vain pieni osa työpaikkojen lisäyksestä ehkä saavutettaisiin Holm-Vihriälä-mallin tapaisella panostuksella matalapalkkai- sen työn tukemiseen, jos se toteutuisi alkuperäisessä laajuudessaan (700 mil- joonaa euroa). Julkisen sektorin työllisyyden tuntu- va lisääminen edellyttäisi väistämättä verojen korottamista lähemmäs poh- joismaista tasoa. Ne kuitenkin naker- taisivat yksityisten palvelujen työllisyyt- tä. Toisaalta veronalennukset voisivat lisätä yksityisiä palveluja angloamerik- kalaiseen tapaan, mutta ne pakottaisi- vat tasapainottamaan valtiontaloutta julkisten palvelujen leikkauksilla. Kuin- ka syvä on suo siellä, entä vetelä täällä? Rakenne- muutoksen valinta- tilanne Euroopan unionin syventyminen ja laajentuminen on lisännyt kiinnos- tusta palkkoihin ja niiden eroihin eri maissa. Tietoa on kuitenkin ollut niukasti saatavissa. OECD:n Emp- loyment Outlook sisältää karkeita palkkatietoja mm. koulutusasteen, iän ja sukupuolen mukaan. Euros- tatin ECHP ( European Communi- ty Household Panel – www.stat.fi/ tk/kk/datashop/echp.html ) tarjo- aa parasta vertailukelpoista tilasto- aineistoa. ECHP:n palkka-aineistoa on käy- tetty mm. Jutta Moisalan ja Roope Uusitalon viime keväänä ilmesty- neessä tutkimuksessa ”Palkka- ja tuloerot EU-maissa” (Palkansaajien tutkimuslaitoksen Tutkimuksia no. 90). Sille jatkoa on Jutta Moisalan Työpaperi (no. 202) ”Earnings in Europe: A Comparative Study on Wage and Income Disparities in the European Union”. Ks. www.labour. fi/tutkimusjulk/tutkimusjulk.htm. Aiheesta tulee lisää tietoa myöhem- min syksyllä ilmestyvissä Valtioneu- voston kanslian vetämän globalisaa- tiohankkeen taustaselvityksissä. Rita Asplund koordinoi kahta eurooppalaistatutkimusprojektia,joista PuRE (www.etla.fi/PURE) käsitte- leekoulutuksestayksilöllekoituviahyö- tyjä ja EDWIN (www.etla.fi/edwin) koulutuksen ja palkkaerojen välisiä yhteyksiä. Hollantilaisen Wiemer Salverdan koordinoimassa LoWER- projektissa (www.uva-aias.net/ lower.asp) tarkastellaan erityisesti matalapalkka-aloja. Näistä projek- teista on valmistunut ja tulossa usei- ta tutkimuksia palkkaerojen syistä. Palkansaajia kiinnostaa varmasti oman palkkansa vertaaminen muis- sa EU-maissa vastaavissa tehtävissä toimivien työntekijöiden palkkoihin. Tähän tarjoaa mahdollisuuden hol- lantilaislähtöinen Wageindicator-il- maispalvelu (www.wageindicator. org), joka on nyt laajentunut yhdek- sään EU-maahan, myös Suomeen (www.palkkalaskuri.org).
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s2 Palkansaajien tutkimuslaitos Ennusteryhmä: Eero Lehto Merja Kauhanen Ilpo Suoniemi Heikki Taimio Ennuste julkaistu 24.8.2004 Euroalueen kasvu nojautuu edelleen pitkälti vientiin. Tähän liittyen myös teollisuustuotannossa on tapahtunut käänne parempaan. EU-maissa hyvä kuluttajaluottamus on pitänyt yllä yk- sityisen kulutuksen kasvua vain Poh- joismaissa ja Isossa-Britanniassa. Man- ner-Euroopassa kuluttajaluottamus on edelleen hataraa ja yksityisen kulutuk- sen selvää vauhdittumista saadaan vielä odottaa. Hitaahko kasvu ja uudelleen Odotettu suhdannekäänne toteutui touko- kesäkuussa teollisuustuotannon ja viennin vauhdittamana. Kokonaistuotannon määrän ennustetaan kasvavan tänä vuonna 3,3 prosenttia ja ensi vuonna 3,6 prosenttia. vahvistunut euro hillitsevät inflaatiota, mikä osaltaan siirtää EKP:n koron- nostoja ensi vuoden puolelle. Euroalueen ja EU-maiden talouskas- vu kuitenkin vahvistuu ensi vuonna 2,5 prosentin tuntumaan ennen kaik- kea kotimarkkinoiden elpyessä, mikä edellyttää kotitalouksien luottamuksen kohentumista nykyisestä. Viennin mer- kitys kasvun vauhdittajana pienenee samalla. Ei kuitenkaan voida sulkea Teollisuus- tuotanto elpynyt – kansantalous uuteen nousuun Talousennuste 2004–2005
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 Kansainvälinen talous. Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2003 2004e 2005e Yhdysvallat ........................................... 3,0 4,1 3,5 Euro–12 ............................................... 0,5 1,8 2,4 Saksa ................................................ –0,1 1,6 2,2 Ranska .............................................. 0,5 2,0 2,6 Italia .................................................. 0,3 1,0 1,6 EU–25 .................................................. 0,9 2,1 2,5 Ruotsi ................................................ 1,6 3,0 3,2 Iso-Britannia ..................................... 2,2 3,0 2,6 Japani.................................................... 2,5 4,2 3,5 Venäjä................................................... 7,3 7,5 7,0 Kiina ..................................................... 9,1 9,0 7,5 Lähde: BEA, IMF, OCED, Palkansaajien tutkimuslaitos. pois sitä mahdollisuutta, että korkea öljynhinta ja siihen liittyvä USA:n kas- vun hidastuminen yhdessä euron vah- vistumisen kanssa tyrehdyttävät oras- tavan kasvun ennen kuin kotitaloudet ja yritykset rohkaistuvat lisäämään ku- lutusta ja investointeja. Se heikentäisi Suomen vientiin perustuvan talouskas- vun edellytyksiä. USA:n kokonaistuotannon kasvua hidasti kuluvan vuoden toisella neljän- neksellä ennen kaikkea yksityisen ku- lutuksen kasvun vaimeneminen. Ve- ronalennusten vaikutus ei enää tuntu- nut, ja myös kallistunut öljy hidasti kulutusta. Kotitaloudet ovat myös pa- kotettuja tinkimään kulutusmenoistaan parantaakseen heikentynyttä rahoitus- asemaansa. Tämän vuoksi yksityisen kulutuksen kasvun hidastuminen on mahdollisesti pysyvämpää. Yksityiset investoinnit kuitenkin elpyvät, ja asun- torakentaminen on vielä toistaiseksi vilkasta, mutta nämä tekijät eivät riitä ylläpitämään talouskasvua tämän vuo- den jälkipuoliskolla enää yli 4 prosen- tin vauhdissa. Kasvua hidastaa myös USA:n viennin heikko menestys. USA:n keskuspankki nosti kesällä ohjauskorkoaan yhteensä 0,5 pro- senttiyksiköllä. Rahapolitiikan kiristä- miseen vaikutti se, että inflaatio oli kiih- tynyt selvästi, samoin kuin alkuvuoden nopeahko kasvu ja hyvä työllisyyske- hitys. Keskuspankin analyysin mukaan kasvu on tukevalla pohjalla ja kasvun hidastuminen ohimenevää. Kuitenkin uudet viestit teollisuuden tilausten vä- henemisestä, kuluttajien luottamuksen heikentymisestä ja työllisyydestä vah- vistavat käsitystä siitä, että kasvun hi- dastuminen on pysyvää. Onkin ilmeis- tä, että tämän vaikutuksesta USA:n rahapolitiikka on jatkossa varovaista ja uutta koronnostoa saadaan odottaa pitkälle syksyyn. Aasiaa voidaan pitää maailmantalo- uden kasvun veturina. Kiinan tämän vuoden kasvu yltää 9 prosenttiin, ja ensi vuonna sen kasvun odotetaan hi- dastuvan 7,5 prosenttiin. Kiinan ja Itä-Aasian uusien teollisuusmaiden ta- louksien laajentuminen on vauhditta- nut myös Japanin kokonaistuotannon kasvua. Intiankin tuotanto on pääs- syt nopeaan kasvuun. Korkean öljyn hinnan tukemana Venäjän talous on yli 7 prosentin kasvuvauhdissa eikä se tästä laannu merkittävästi ensi vuon- nakaan. Vetovastuu kulutukselta vien- nille ja investoinneille Suomen viennin volyymi kasvoi alku- vuonna noin 1,5 prosenttia edellisvuo- desta, mutta se vauhdittui selvästi tou- ko-kesäkuussa, eikä sen kasvun odo- teta enää hidastuvan vuoden lopulla. Koko vuonna viennin kasvu yltää 2,8 prosenttiin. Suomen tavaraviennin arvo euroalueelle supistui alkuvuonna 10 prosenttia, mutta tämän vastapai- noksi vienti muihin EU-maihin kasvoi. Suomen vienti Aasiaan (pl. Lähi- ja Keski-Itä) kasvoi alkuvuonna (tammi- toukokuussa) 19 prosenttia edellisvuo- desta. Vientimarkkina-alueena Aasia on jo merkittävämpi kuin Pohjois- Amerikka. Suomen vienti Venäjälle kasvoi yhtä nopeasti kuin vienti Aasi- aan. Kun teollisuustuotanto ja vienti lop- puvuodesta elpyvät, myös tuonnin vo- lyymi kasvaa tuntuvasti huolimatta sii- tä, että öljyn ja eräiden muiden tuon- tiraaka-aineiden hinnat ovat nousseet jyrkästi. Ensi vuonna koko viennin kasvu nopeutuu 4,8 prosenttiin. Jo tänä vuonna toteutunut viennin kasvun jyr- kähkö nopeutuminen aikaansaa mel- koisen kasvuperinnön ensi vuoden vientilukuun. Ensi vuonna viennin kas- vua ylläpitää myös euroalueen koti- markkinakysynnän elpyminen. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot kasvavat tänä vuonna nimellises- ti noin 6 prosenttia. Palkansaajien kes- kimääräinen ansiotaso nousee 3,5 pro- senttia, ja tehtyjen työtuntien lisäänty- essä palkkasumma kasvaa tämä vuonna 4 prosenttia. Omaisuustulojen ripeä kasvu ei heijastu sellaisenaan kotitalo- uksien kulutuksen kasvuun vaan lisää tilapäisesti säästämistä, kun varallisuut- ta siirretään muuhun muotoon. Kotitalouksien ostovoima kasvaa tänä vuonna jonkin verran nopeammin kuin viime vuosina. Osin tämä johtuu ku- luvalle vuodelle ajoittuvista tilapäisistä tekijöistä, joista tärkein on alkoholijuo- mien valmisteverojen alennus. Tämän vuoden keskimääräinen inflaatio jää poikkeuksellisen hitaaksi, vain 0,3 pro- senttiin. Tuloveronalennukset lisäävät kotitalouksien käytettävissä olevia tu- loja noin yhdellä prosentilla. Suotuisa tulokehitys, kuluttajien luottamus ja matalat korot ylläpitävät kulutuksen kasvua ja myös asuntokauppaa. Kun otetaan huomioon hidas inflaatiovauh- ti, kasvaa yksityinen kulutus tänä vuon- na reaalisesti 3,7 prosenttia.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s4 2003 2003 2004e 2005e Mrd. € Määrän prosenttimuutos Bruttokansantuote .......................... 142,5 2,0 3,3 3,6 Tuonti ............................................. 43,8 2,6 2,5 3,8 Kokonaistarjonta .......................... 186,3 2,2 3,1 3,7 Vienti .............................................. 53,1 1,1 2,8 4,8 Kulutus........................................... 106,4 3,5 3,4 2,4 – Yksityinen kulutus.................... 74,6 4,3 3,7 2,5 – Julkinen kulutus ....................... 31,8 1,6 2,7 2,3 Investoinnit ..................................... 25,9 –2,1 2,9 5,8 – Yksityiset investoinnit ............... 21,8 –3,0 3,1 6,8 – Julkiset investoinnit .................. 4,1 2,7 1,6 0,6 Varastojen muutos (ml. tilastollinen ero) ...................... 1,0 0,3 0,0 0,0 Kokonaiskysyntä ............................ 186,3 2,2 3,1 3,7 Kysynnän ja tarjonnan tase. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. vuonna kasvu vauhdittuu noin kuuteen prosenttiin. Asuinrakentaminen jatkuu kuluvana vuonna vilkkaana. Tänä ja ensi vuonna investointien kasvuun muun muassa maa- ja vesirakentami- sessa ja muussa talonrakentamisessa vaikuttavat useat suuret rakennus- hankkeet kuten Vuosaaren satamahan- ke, Fortumin Porvoon öljynjalostamon uusi laitos ja Olkiluodon uusi ydinvoi- mala. Teollisuuden kone- ja laiteinves- toinnit supistuvat vielä tänä vuonna, mutta ensi vuonna niiden odotetaan jo kääntyvän kasvuun. Tammi-kesäkuussa työllisiä oli kes- kimäärin 17 000 vähemmän viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrat- tuna. Toistaiseksi kokonaistuotannon kasvun ripeytyminen on näkynyt vas- ta tehtyjen työtuntien määrän kasvus- sa. Syksyn aikana myös työllisyys al- kaa kohentua, mutta tämän vuoden keskiarvo jää viime vuoden keskiarvon alapuolelle. Näillä näkymin talouskas- vu ripeytyy ensi vuonna yli kolmeen prosenttiin, minkä seurauksena työlli- syys lisääntyy vajaalla 20 000 henki- löllä. Työllisyysastetta tämä nostaa 0,4 prosenttiyksikköä. Heikosta työllisyystilanteesta huoli- matta työttömyys on edelleen alentu- nut, koska vaimea työvoiman kysyn- Palkansaajien ostovoiman kehitys voidaan ensi vuonna turvata useilla vero- ja palkkaratkaisujen yhdistelmillä. Kulutuksen kasvun turvaava ostovoi- man kehitys on mahdollista ilman tun- tuvia veronalennuksiakin. Ennustees- sa ei ole oletettu muita veronkeven- nyksiä kuin normaalit tuloveroasteikon inflaatiokorjaukset. Ostovoimaa kos- kevan arviomme lähtökohtana on pal- kansaajien keskimääräisen ansiotason 3,8 prosentin kasvu. Tällöin kotitalo- uksien ostovoima kasvaa reaalisesti il- man olennaisia veronkevennyksiä liki 2 prosenttia. Kulutuksen kasvu säilyy kohtuullisen ripeänä, sillä kuluvan vuoden poikke- uksellisen hyvä ostovoiman kehitys siir- tyy osin ensi vuodeksi. Ennustamme yksityisen kulutuksen määrän kasva- van ensi vuonna 2,5 prosenttia. Ensi vuonna kertaluonteinen alkoholivero- jen alennus ei enää juurikaan näy in- flaation vuosikeskiarvossa ja inflaatio nopeutuu näennäisesti jääden kuiten- kin selvästi alle kahden prosentin. Vaikka ansiotaso kehittyy tänä vuon- na aiempaa suotuisammin ja myös palkkasumman kasvu vauhdittuu työl- lisyyden kääntyessä nousuun, ei funk- tionaalinen tulonjako juuri muutu. Pal- kansaajakorvausten yhteenlaskettu osuus yritys- ja rahoituslaitossektorei- den arvonlisäyksestä säilyy ennallaan tai laskee lievästi tänä vuonna. Ensi vuonna tuotanto kasvaa yksityisellä sektorilla ripeämmin kuin palkkasum- ma, jos palkankorotukset ovat totu- tulla tasolla. Investoinnit kääntyvät tänä vuonna noin kolmen prosentin kasvuun parin vuoden supistumisen jälkeen. Ensi Kuvio 1. Palkansaajakorvausten osuus yritystoiminnassa 1989–2003. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 2003 2004e 2005e Työttömyysaste (%) ............................... 9,0 8,8 8,6 Työttömät (1 000) ................................. 235 229 225 Työlliset (1 000) .................................... 2 365 2 359 2 377 Työllisyysaste (%) .................................. 67,3 67,0 67,4 Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%)........ 0,9 0,3 1,6 Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ............. 4,0 3,5 3,8 Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (%) ....................................... 4,9 5,2 1,7 Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) .............. 7,4 7,2 9,0 Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) ............ 11,4 11,2 12,8 Valtiontalouden rahoitusylijäämä mrd. €................................................. 0,3 –0,7 –1,3 % bkt:sta............................................ 0,2 –0,5 –0,8 Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä mrd. €................................................. 3,0 1,7 1,4 % bkt:sta............................................ 2,1 1,2 0,9 Velkaantumisaste (Emu-velka) % bkt:sta ............................................ 45,5 44,5 42,7 Veroaste, % ............................................ 44,9 44,2 43,6 Lyhyet korot (3 kk:n euribor)................. 2,3 2,1 2,4 Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) .... 4,1 4,3 5,0 Ennusteen keskeisiä lukuja. Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. tä on saanut väkeä siirtymään työ- markkinoiden ulkopuolelle. Työvoi- maan on kuulunut alkuvuodesta yli 20 000 henkeä vähemmän kuin edel- lisvuonna. Työttömiä oli tammi-kesä- kuussa noin 5 000 vähemmän kuin viime vuonna, ja työttömyysaste oli tammi-kesäkuussa 0,1 prosenttiyksik- köä alhaisempi kuin edellisvuonna. Työttömyysaste alenee tänä vuonna 8,8 prosenttiin ja ensi vuonna 8,6 prosenttiin. Veronkevennykset heikentävät valtiontaloutta Kuluvana vuonna valtiontalouden yli- jäämä kääntyy alijäämäksi (lähes 700 miljoonaa euroa), ensimmäisen kerran vuoden 1999 jälkeen. Lähinnä veron- kevennysten vaikutuksesta kokonais- veroaste alenee tänä vuonna 0,7 pro- senttiin lähinnä kokonaistuotannon arvon reippaan, 5,6 prosentin kasvun vaikutuksesta. Kuntien alijäämä alkaa ensi vuonna supistua, kun kunnallis- verojen kertymä virkoaa. Eläkeuudis- tuksen ei oleteta merkittävästi hidas- tavan eläkemenojen kasvua vielä ensi vuonna, mutta eräät sotumaksujen korotukset lisäävät työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen tuloja niin, että niiden ylijäämä kääntyy lie- vään nousuun. Koko julkisen sektorin EMU-ylijäämä alenee edelleen hieman, mutta EMU-velkasuhde kääntyy las- kuun. Verotuksen keventäminen on tuke- nut työllisyyttä, mutta toteutunut ke- hitys ei ole vastannut odotuksia. Kor- keahkon rakenteellisen työttömyyden ja piintyneen pitkäaikaistyöttömyyden oloissa työllisyyden nopeamman kas- vun edistämisen ja vastaavasti työttö- myyden nopeamman pienentämisen tarvetta ei voida kiistää. Palkkamaltti on tärkeää työllisyyden kestävän pa- ranemisen kannalta. Tämän vuoksi on toivottavaa, että uusi tuloratkaisu olisi kattava ja luonteeltaan maltillinen. Valtiontalous voi tiettyyn mittaan tu- kea maltillista tuloratkaisua. Valtion- talouden pelivara on kuitenkin rajoi- tettu, koska tasapainosta kiinni pitä- minen on lähivuosina tärkeää peliva- ran säästämiseksi demografisesta muu- toksesta aiheutuvien tulevien paineiden vastaanottamiseksi. Finanssipolitiikal- la ei käytännössä voida tukea työllisyyt- tä ilman, että alijäämä kasvaisi. Työlli- syyspolitiikassa on otettava huomioon, että julkisen kysynnän lisäyksen kaut- ta tapahtuva työllistäminen ei ainakaan johda suurempaan alijäämään kuin ve- rotuksen keventämiseen perustuva työllistäminen. Julkiset kulutus- ja in- vestointimenot ovatkin veronkeven- nyksille vaihtoehtoisia keinoja työllisyy- den tukemiseksi. senttiyksikköä 44,2 prosenttiin. Kun- tataloudessa valtionosuuksien lisäyksel- lä kompensoidaan tänä vuonna veron- kevennysten aikaansaamat verotulojen menetykset. Kuntatalouden rahoitus- asema ei heikkene tänä vuonna paljo- akaan, vaikka kuntien kulutusmenot kasvavat tänä vuonna nimellisesti 5 prosenttia. Julkisyhteisöjen EMU-yli- jäämä on tänä vuonna enää 1,2 pro- senttia kokonaistuotannon arvosta, mutta EMU-velan suhde nimelliseen bruttokansatuotteeseen ei kuitenkaan nouse. Ensi vuonna valtiontalouden alijäämä syvenee edelleen selvästi, vaikka en- nusteessa ei ole oletettu uusia alennuk- sia ansiotulojen verotukseen lukuun ottamatta kahden prosentin inflaatio- tarkistusta. Alijäämää lisäävät kuntien valtionosuuksien samoin kuin valtion kulutus- ja investointimenojen kasvu. Veroaste alenee ensi vuonna 43,6 pro-
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s6 Euroopan työmarkkinat ovat monien haasteiden edessä. Väestörakenne muuttuu lähitulevaisuudessa entistä epäsuotuisammaksi koko Euroopan alueella, ja työikäisen väestön määrän supistuminen luo paineita sekä työvoi- man tarjonnan lisäämiselle että työlli- syyden kasvattamiselle. Toisaalta yri- tysten toimintaympäristöt muuttuvat globalisoitumisen ja Euroopan unionin integraation edetessä, kun tuotantoa siirretään lähemmäksi markkinoita ja Paula Paavilainen Kauppatieteiden yo Euroopan laajentuneet työmarkkinat Eurooppalaiset työmarkkinat ovat kasvaneet EU:n itälaajentumisen myötä. Miltä Suomen työllisyys, työttömyys ja työikäisen väestön koulutustaso näyttävät eurooppalaisessa vertailussa? halvempia työvoimakustannuksia. Tuo- tannon uudelleen sijoittumisen seu- rauksena työnjaon rakenne muuttuu kansainvälisesti. Toukokuussa 2004 tapahtunut Eu- roopan unionin itälaajentuminen ja mahdolliset tulevat laajentumiset muo- vaavat omalta osaltaan yhteisiä työ- markkinoita Euroopan unionissa. Itä- laajentumisen myötä vanhat jäsenmaat joutuivat täysin uudenlaisen tilanteen eteen; koskaan aikaisemmin Euroopan
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 unioni ei ole kerralla laajentunut näin isolla joukolla maita, joissa kaikissa on vielä toistaiseksi huomattavasti mata- lampi elintaso kuin vanhoissa jäsen- maissa. Uusien jäsenmaiden työvoiman muuttohalukkuus on koettu sekä uhaksi että mahdollisuudeksi vanhois- sa jäsenmaissa. Monen vanhan jäsen- maan työttömyystilanne on huono, ja työvoiman liikkumiselle asetettujen siirtymäaikojen avulla maat ovat pyr- kineet suojelemaan kotimaan työ- markkinoita liialliselta muuttotulval- ta. Toisaalta väestön ikääntyminen on laajemmin koko Eurooppaa koskeva ongelma, ja maahanmuuttajat voisi- vat tarjota yhden ratkaisun tulevaisuu- den työvoimapulaan. Kohdemaan työ- markkinatilanteen lisäksi luonnollisesti myös lähtömaan tilanne vaikuttaa muuttohalukkuuteen. Työvoiman tarjonta Suomi kohtaa väestöra- kenteen epäsuotuisan muutoksen Euroopassa ensimmäisten joukossa. Suuret ikäluokat lähesty- vät meillä eläkeikää, ja lä- hivuosina työmarkkinoil- ta tulee poistumaan enemmän työvoimaa kuin sitä tulee lisää. Vä- estöstämme 50–64 -vuo- tiaiden suhteellinen osuus on tällä hetkellä korkein EU:ssa, yli 20 prosenttia. Vaikka syntyvyys onkin meillä eurooppalaisittain keskitasoa, tulee työikäi- sen väestön kasvu pysäh- tymään 2010-luvun alus- sa, jonka jälkeen se vähe- nee noin 0,5 prosenttia vuodessa. Tämä suunta- us asettaakin paljon pai- neita työvoimaosuuden kasvattamiselle. Työikäisestä väestöstä laskettu työvoimaosuus oli Suomessa 74,1 prosent- tia vuonna 2003 (tauluk- ko 1). Vanhojen EU-mai- den keskiarvoon verrattuna Suomen työvoimaosuus on vielä kohtalainen muttei kuitenkaan niin hyvä kuin esi- merkiksi Ruotsilla, Tanskalla, Hollan- nilla ja Isolla-Britannialla. Näissä kai- kissa työvoimaosuus on yli 76 prosent- tia, toisissa jopa lähes 80 prosenttia. Uusien jäsenmaiden Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan työvoimaosuudet jäävät kuitenkin enemmän kuin neljä prosenttiyksikköä Suomea pienem- miksi. Euroopan tasolla poikkeuksellista Suomessa on se, että sekä miehet että naiset ovat tottuneet tekemään yhtä- lailla töitä. Euroopan unionin jäsen- maista Suomen lisäksi vain Ruotsilla on yhtä pieni ero naisten ja miesten työvoimaosuuksien välillä – noin neljä prosenttiyksikköä. Suomalaisten mies- ten työvoimaosuus sen sijaan jää pie- nemmäksi kuin monen vanhan jäsen- maan, ja ero uusien EU-jäsenmaiden miesten työvoimaosuuksiin on vain pari prosenttiyksikköä suomalaisten mies- ten eduksi. Vaikka sukupuolten väli- nen ero työhön osallistumisessa on vii- me vuosina pienentynyt Euroopassa, on se silti vielä kohtuuttoman suuri monessa maassa, esimerkiksi yli 20 prosenttiyksikköä Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa. Miesten ja naisten työ- voimaosuuksien välinen kuilu pienenee Euroopassa, kun vanhempi väestö siir- tyy eläkkeelle, sillä monessa maassa nuorten naisten työhön osallistuminen on jo paljon aktiivisempaa kuin van- hemman naisväestön. Työllisyys Euroopan unionin vanhoissa jäsen- maissa työllisten määrä on kasvanut tasaisesti 1990-luvun puolivälin jäl- keen. Ajanjaksolla 1995–2003 työlli- syysaste nousi keskimäärin 0,5 pro- senttiyksikköä vuodessa ja työllisten määrä kasvoi hieman alle kymmenen prosenttia. Kohtalaisesta talouskasvus- ta huolimatta työllisyys laski useimmis- sa vanhoissa EU-maissa vuonna 2003, eikä se kuluvan vuoden alkupuoliskolla oleellisesti parantunut sen enempää vanhojen EU-maiden keskuudessa kuin Suomessakaan. Työllisyyden lisäämi- nen jokaisessa ikäluokassa on kuiten- kin välttämätöntä ikääntyvässä Euroo- passa, jos työllisyysaste halutaan pitää edes nykyisellä tasollaan. Työllisyyden lisääminen ja työpaikkojen parantami- nen talouskasvun ylläpitämiseksi ovat Euroopan unionin strategisia avainta- voitteita, kun se pyrkii olemaan kilpai- lukykyisin ja dynaamisin tietoyhteis- kunta tämän vuosikymmenen kulues- sa. EU:n työllisyydelle asettamista konkreettisista lukutavoitteista esi- merkkinä on 70 prosentin työllisyys- aste vuonna 2010, kun toteutunut työllisyysaste vanhoissa jäsenvaltioissa oli viime vuonna 64,3 prosenttia ja laa- jentuneessa unionissa vielä 1,4 pro- senttiyksikköä pienempi. Paljon olisi työllisyydelle siis vielä teh- tävä, jotta Euroopan unionin tavoi- Paula Paavilainen työskenteli Palkansaajien tutkimuslai- toksessa tutkijaharjoittelijana touko-elokuussa 2004.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s8 tetta edes lähennyttäisiin. Sama kos- kee myös Suomen hallituksen työlli- syystavoitetta, 70 prosenttia vuoteen 2007 mennessä. Kausitasoitettu työl- lisyysaste Suomessa oli kuluvan vuo- den ensimmäisellä puoliskolla 66,7 prosenttia, ja työllisiä oli 17 000 vä- hemmän kuin edellisenä vuonna sa- malla ajanjaksolla. Vuonna 2003 työl- lisyysaste oli 67,4 prosenttia1 . Tilas- tokeskuksen työvoimatutkimuksen tiedot heinäkuulta 2004 antavat jo enemmän tukea tulevalle työllisyyden parantumiselle. Työllisiä oli 16 000 enemmän kuin edellisen vuoden hei- näkuussa, ja kausitasoitettu työllisyys- aste oli 67,2 prosenttia. Työllisyystavoitteiden karkaamisesta huolimatta Suomen työllisyysaste on nykyisellään vielä vanhojen EU-maiden keskiarvon yläpuolella ja huomattavasti korkeampi kuin lähialueemme uusis- sa jäsenmaissa. Toisaalta työllisyystilan- teen voidaan todeta olevan meillä huo- mattavasti heikompi kuin naapureil- lamme Ruotsilla, Norjalla ja Tanskal- la. Näiden maiden lisäksi Hollanti ja Iso-Britannia ovat hoitaneet työllisyyt- tään erityisen hyvin. Kuten naisten työ- voimaosuuksia vertailtaessa niin myös naisten työllisyysasteen suhteen Suo- mi pärjää vanhojen EU-maiden jou- kossa hyvin. Naisten työllisyysaste oli 56 prosenttia EU-15:ssa vuonna 2003, kun se Suomessa oli 65,7 prosenttia. Euroopan unionin työllisyysstrategian yhtenä osatavoitteena on naisten työl- lisyysasteen nostaminen 60 prosenttiin. Tämän tavoitteen Suomi täyttää jo erittäin hyvin omalta osaltaan. Hieman tarkempi kuva työllisyydestä Eu- roopassa ja Suomessa saadaan, kun tarkastel- laan epätyypillisten työ- suhteiden määrää eli miten paljon kokonais- työllisyydestä on määräaikaista ja osa- aikaista työllisyyttä. Noin 22 prosent- tia vanhojen EU-maiden työllisyyden kasvusta ajanjaksolla 1996-2003 se- littyy määräaikaisten työsuhteiden kasvulla, Suomessa yli 30 prosenttia. Euroopan unionissa määräaikaiset työ- suhteet ovat yleisempiä Espanjassa, Portugalissa ja Suomessa, jossa mää- räaikaisten osuus työllisyydestä oli noin 15,9 prosenttia vuonna 2003. Tämä on paljolti viime vuosikymme- nen laman perintöä, jonka seurauk- sena varovaisuus on lisääntynyt työ- suhteiden sopimusmuodoissa. Keski- määrin vanhojen EU-maiden kohdalla määräaikaisia työsuhteita työllisyydes- tä oli paljon vähemmän – noin 10,3 prosenttia vuonna 2003. Työllisyyden osa-aikaisuus sen sijaan on vähäistä Suomessa, jossa sekä nai- set että miehet ovat tottuneet tekemään kokopäivätyötä. Vuonna 2003 osa-ai- katyön osuus työllisyydestä oli 11,3 prosenttia Suomessa, kun se EU- 15:ssa vastaavasti oli 16,6 prosenttia. Noin kolmasosa eurooppalaisten nais- ten työllisyydestä on osa-aikatyötä. Hollannin kokonaistyöllisyydestä yli kolmasosa on osa-aikatyötä, ja nais- ten työllisyydestä osa-aikaista on pe- räti 60 prosenttia. Hollannin erittäin hyvää työllisyysastetta ja sen kääntö- puolta, pientä työttömyyttä, voidaan- kin paljolti selittää juuri osa-aikatyön suurella osuudella. Työttömyys Työttömyys on ollut jo reilut kymme- nen vuotta Suomen talouden keskei- sempiä ongelmia. Vaik- ka työttömyys on pie- nentynyt 1990-luvun la- man jälkeen tasaisesti ja kansainvälisesti vertailtu- na melko ripeästi, on se kuitenkin jäänyt suhteel- lisen korkealle tasolle (kuvio 1). Tämän vuo- sikymmenen alussa työt- tömyydenpienentyminen on kuitenkin selkeästi hidastunut Suomessa, ja työttömyysaste on pysynyt alkuvuodesta samalla tasol- la kuin mitä se oli viime vuonna eli noin yhdeksässä prosentissa. Työvoima- Työllisyys- Osa- Määräaikaiset Työttömyys- Pitkäaikais- osuus, % aste,% aikatyö,% työsuhteet,% aste,% työttömyys,% EU-15 72,8 64,3 16,6 10,3 8,0 3,3 Suomi 74,1 67,4 11,3 15,9 9,0 2,3 Ruotsi 78,9 74,3 14,1 14,2 5,6 1,0 Norja 79,4 75,9 21,0 8,6 4,5 0,3 Tanska 79,4 75,1 15,8 8,5 5,6 1,1 Saksa 71,3 64,6 19,6 10,1 9,3 4,6 Ranska 68,2 61,9 12,9 10,6 9,4 3,5 Italia 61,6 56,2 4,9 6,3 8,6 4,9 UK 76,6 72,9 23,3 4,9 5,0 1,1 Espanja 68,5 60,7 7,8 25,0 11,3 3,9 Hollanti 76,4 73,6 34,5 12,5 3,8 1,0 Itävalta 71,6 68,2 13,6 5,7 4,4 1,1 Irlanti 68,0 65,0 18,1 3,9 4,6 1,5 Kreikka 63,8 58,0 5,6 6,7 9,3 5,1 Portugali 72,0 67,1 10,0 15,2 6,4 2,2 Viro 69,8 62,9 8,0 2,7 10,1 4,6 Latvia 68,8 61,8 10,0 6,4 10,5 4,3 Liettua 69,6 61,1 9,1 6,5 12,7 6,1 Puola 64,2 51,4 11,5 13,9 19,2 10,7 Taulukko 1. Työmarkkinoiden tunnuslukuja vuonna 2003. Lähde: OECD Employment Outlook 2004, Eurostat. Työllisyystavoitteen karkaamisesta huolimatta Suomen nykyinen työllisyys- aste on korkea eurooppalaisessa vertailussa. 1 OECD. Tilastokeskuksen mukaan 67,3 prosenttia.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 Työttömyydessä on Euroopan tasol- la monia yhteisiä piirteitä. Keskimää- rin työttömyys vanhoissa EU-maissa on paljon korkeampaa tänä päivänä kuin mitä se oli esimerkiksi 1970-luvulla. Toisaalta työttömyys tuntuu kasvavan piikkeinä ja samanaikaisesti useassa maassa, mikä tietenkin selittyy ajoit- taisella kansainvälisen taloustilanteen heikkenemisellä. Työttömyydellä on taipumus alentua myös suhteellisen hitaasti, jos se on kerran kokenut ra- jua nousua. Rakenteellinen työttömyys on yksi selitys, miksi monet Euroopan maat eivät ole saanut työttömyyttään alenemaan 1980-luvun tasolle. Esimer- kiksi Suomen työttömyys on osittain rakenteellista; työmarkkinoille on muo- dostunut tilanne, jossa sitä yhtäaikai- sesti leimaa pitkäaikaistyöttömyys sekä alakohtainen ja alueellinen työvoima- pula. Suomen työttömyysaste on edelleen yhden prosenttiyksikön verran vanho- jen EU-maiden työttömyysasteen kes- kiarvon yläpuolella ja samalla tasolla, jos uudet jäsenmaat huomioidaan mu- kaan tarkasteluun. Työttömyysaste nousi vanhoissa EU-maissa noin 0,3 prosenttiyksikköä vuonna 2003. Mo- nessa Euroopan maassa työttömyyden oletetaan laskevan maltillisesti hyvän ta- louskasvun myötävaikutuksesta seu- raavan parin vuoden aikana. Työttö- myys lähti laskuun jo vuonna 2003 esi- merkiksi Isossa-Britanniassa, kun taas erityisesti Ranskassa ja Saksassa työpaikkojen väheneminen on vain jatkunut. Korkea työttö- myysaste ei toisaalta ole kaikkien Euroopan mai- den ongelmana. Esimer- killisesti Hollannin ja Ir- lannin työttömyysasteet ovat reilusti alle viiden prosentin. Euroopan unionin uu- sien jäsenmaiden työttö- myys sen sijaan on muutamia poikke- uksia lukuun ottamatta paljon huo- nompaa kuin vanhojen jäsenmaiden. Esimerkiksi vaikka Baltian maat ovat kokeneet viime vuosina nopeaa talous- kasvua, on työttömyysaste kuitenkin ollut suhteellisen korkealla. Osa Balti- an maiden korkeasta työttömyydestä selittyy Venäjän vuoden 1998 talous- kriisin vaikutuksella. Puola kärsii kaikkein suurimmasta työttömyydestä Euroopassa. Vuonna 2003 Puolassa vain noin puolella työ- ikäisestä väestöstä oli töitä ja melkein viidesosa työvoimasta oli työttömänä. Suurin osa Puolan työttömyydestä on rakenteellista, ja viimeisen viiden vuo- den aikana tapahtuneen maatalousre- formin seurauksena Puolan työttömien mää- rä on kasvanut yli 40 prosenttia. Maatalous- sektorin työvoimasta työttömäksi jääneiden henkilöiden koulutusta- so on matala, mikä on luonnollisesti vaikeutta- nut heidän uudelleen- työllistymistään muualle. Suuren väestömääränsä ja huonon työllisyysti- lanteensa vuoksi Puola on ollut yksi huolenaihe vanhoille EU-maille mah- dollisen muuttoliikkeen vuoksi. Maissa, joissa työttömyys on muu- tenkin korkealla, tuntuu olevan suh- teellisen paljon pitkään työttömänä ol- leita. Pitkäaikaistyöttömien määrä nousi EU-15:sta noin kaksi prosent- tiyksikköä vuonna 2003, ja työttömis- tä 43,4 prosenttia oli ollut työttömä- nä yli 12 kuukautta. Saksan työttö- mistä puolet oli pitkäaikaistyöttömiä vuonna 2003, ja Italiassa ja Kreikas- sa enemmän kuin puolet työttömistä oli ollut ilman työtä yli vuoden ver- ran. Kokonaisuudessaan vanhojen EU-maiden työvoimasta 3,3 prosent- tia kärsi pitkäaikaistyöttömyydestä. Pitkäaikaistyöttömyyden yleisyyden Euroopassa voidaan olettaa johtuvan siitä, että työttömyydellä on taipumus- ta kasaantua useimmiten samoille henkilöille. Pitkäaikaistyöttömien määrä on Suo- messa pienentynyt tasaisesti viime vuo- sikymmenen lopulta asti, vaikka yli 12 kuukautta työttömänä olleiden osuus kaikista työttömistä kasvoikin hieman talouden taantuman myötä viime vuon- na. Suomen työttömistä noin 24,7 pro- senttia on ollut pitkään työttömänä. Vaikka työttömyystilanne kokonaisuu- dessaan on Suomessa hieman huonom- pi kuin vanhoissa EU-maissa keskimää- rin, on pitkäaikaistyöttömien osuus työ- voimasta kuitenkin paljon pienempi, Suomen työttö- myysaste on hie- man korkeampi kuin vanhoissa EU- maissa mutta ma- talampi kuin lähi- alueemme uusissa jäsenmaissa. Kuvio 1. Työttömyysaste Suomessa ja EU-15:ssa 1963–2003 (%). Lähde: OECD.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s10 noin 2,3 prosenttia vuonna 2003. Tämä kertonee aktiivisen työvoimapolitiikan onnistumisesta, jonka avulla työttö- myysjaksoja on pyritty katkaisemaan mahdollisemman nopeasti. Vanhoista EU-maista korkein pitkä- aikaistyöttömien osuus työvoimasta löytyy Kreikasta, jossa myös sukupuol- ten välinen ero on kaikkein suurin. Muualla EU-15:ssa pitkäaikaistyöttö- myys jakaantuu melko tasaisesti mo- lemmille sukupuolille, vaikka naisten osuus on pääsääntöisesti monessa maassa miesten osuutta hieman suu- rempi. Suomi, Ruotsi, Tanska ja Viro poikkeavat tästä EU:n keskiarvotilan- teesta; miesten osuus pitkäaikaistyöt- tömyydestä on naisia suurempi. Van- hojen EU-maiden sisällä alueellinen pit- käaikaistyöttömyys on hyvin yleinen ongelma. Esimerkiksi Itä-Saksassa ti- lanne pitkäaikaistyöttömien suhteen on hyvin huono. Suomen lähialueen uu- sissa EU-maissa pitkäaikaistyöttömyys on paljon yleisempää kuin Suomessa tai vanhoissa EU-maissa yleensä. Puo- lassa ongelma on taas omissa lukemis- sa; enemmän kuin yksi kymmenestä on ollut Puolan työvoimasta työttömä- nä yli vuoden. Työikäisen väestön koulutus- taso Tuotannon uudelleen sijoittuminen ja siten työnjaon rakenteen muutos nos- taa Euroopan maiden työikäisen väes- tön koulutustason ja työvoiman jousta- vuuden oleelliseen asemaan, kun tähän jatkuvaan muutokseen tulevaisuudessa sopeudutaan. Euroopan korkeiden tuo- tantokustannusten maat eivät voi enää kilpailla perinteisillä teollisuuden aloil- la, vaan niiden tulee panostaa entistä enemmän korkeaa osaamista vaativien hyödykkeiden vientiin. Euroopan mai- den kilpailukyky ja kasvupotentiaali riip- puu siis yhä enemmän niiden inhimilli- sen pääoman määrästä. Innovaatiot ja osaaminen ovat avaintekijöitä tässä pro- sessissa, ja ne ovat juuri riippuvaisia koulutuksen tasosta sekä tutkimus- ja kehitystyöstä. Uusien jäsenmaiden vii- me vuosien maatalousreformi ja työt- tömyyden nousu tämän seurauksena on yksi osoitus joustamattomasta työvoi- man osaamisesta, kun tuotannossa ta- pahtuu rakennemuutoksia. Työmarkkinoiden vaatimukset näky- vät myös Euroopan koulutustason muutoksissa viime vuosina. Matalan koulutustason osuus työikäisessä väes- tössä on laskenut vuosien 1995 ja 2002 välisenä aikana 46 prosentista 38 pro- senttiin vanhoissa EU-maissa. Etelä-Eu- roopan maissa matalan koulutustason osuus on kuitenkin edelleen suhteelli- sen korkea verrattuna muuhun Euroop- paan (kuvio 2). Esimerkiksi Portuga- lissa matalan koulutuksen saaneiden osuus työikäisessä väestössä on lähes neljä viidesosaa. Portugalissa myös kes- kiasteen koulutuksen saaneilla on tie- tyissä ikäryhmissä suurempi työttö- myysaste kuin matalan koulutuksen saa- neilla. Tämä on poikkeuksellista sinän- sä, koska pääsääntöisesti koulutustason kasvu parantaa henkilön työllistymistä. Peruskoulutuksen pienempi työttö- myysaste selittyy paljolti Portugalin tuo- tantorakenteella, joka tarvitsee edelleen matalan osaamisen työvoimaa. Samanaikaisesti matalan koulutusta- son saaneiden osuuden pienentyessä keskitason koulutuksen hankkineiden osuus työikäisessä väestössä on kas- vanut 38 prosentista 43 prosenttiin ja korkea-asteen koulutuksen osuus 15 prosentista 20 prosenttiin EU-15:ssa vuosien 1995–2002 välisenä aikana. Yhdessä Ison-Britannian kanssa Suo- messa on suurin korkeasti koulutettu- jen osuus työikäisestä väestöstä van- hojen jäsenmaiden joukossa. Suomes- sa onkin viime vuosikymmeninä pa- nostettu koulutukseen, ja korkea- koulun aloittavien nuorten osuus on suurempi kuin missään muualla EU- maissa. Ikäluokkien välinen koulutus- tasoero on Suomessa kuitenkin vielä suuri ja vanhemman väestön koulutus- taso on kansainvälisesti vertailtuna heikko. Työikäisen väestön koulutus- taso muuttuu tosin nopeasti, kun tämä vanhempi, vähemmän kouluttautunut väestö jää eläkkeelle. Vuonna 2002 Suomen työikäisestä väestöstä noin kolmasosa oli saanut peruskoulutuk- sen, keskiasteen koulutuksen saanei- den osuus oli 43 prosenttia ja korkea- asteen koulutuksen saaneiden osuus noin 27 prosenttia. Lähialueiden koulutustaso on Suo- men näkökulmasta oleellinen asia, koska Euroopan integraation myötä Kuvio 2. Työikäisen väestön koulutustaso vuonna 2002 (%). Lähde: Employment in Europe 2003.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 tuotantorakenteemme ja työmarkki- namme kytkeytyy yhä enemmän juuri Baltian maihin. Suomen työmarkki- noilla vallitsee jo nyt tilanne, jossa kor- keasta työttömyydestä huolimatta tie- tyillä aloilla kärsitään työvoimapulas- ta. Tähän työvoimapulaan voisi löytyä osittainen ratkaisu myös lahden toiselta puolelta. Baltian maissa on myös suhteellisen korkea koulutustaso, kun verrataan sitä vanhojen EU-maiden tasoon. Liet- tuassa korkeasti koulutettujen osuus on jopa suurempi kuin Suomessa. Liet- tuan väestölaskennan tietojen mukaan sen kansalaisten koulutustaso on kas- vanut nopeasti viime vuosina. Viimeis- ten neljän vuoden aikana on tapahtu- nut huomattava kasvu keskiasteen koulujen, korkeakoulu- ja siihen rin- nastettavien ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden määrässä. Korkeakou- luopiskelijoiden määrällinen kasvu osoittaa korkea-asteen koulutuksen kehityksen ja sen, että Liettuassa on yritetty luoda puitteet kaikille niille, jotka haluavat opiskella. ryhmissä jopa parempi koulutustaso kuin Suomessa. Viron koulutustasoa kuvaa myös se, että enemmän kuin 95 prosenttia peruskoulun suorittaneista jatkaa toisen asteen koulutukseen. Kor- keakouluissa opiskelevien määrä on kasvanut vajaasta 26 000 opiskelijasta yli 60 000 opiskelijaan vuosina 1991– 2001. Koulutustasoa mittaava tekijä on myös pelkästään perusasteen suoritta- neiden ns. aikaisin koulunsa lopetta- neiden 18–24 -vuotiaiden osuus sa- manikäisestä väestöstä. Virossa tämä luku on samalla tasolla kuin Saksassa, Ranskassa, Tanskassa ja Hollannissa. Sen sijaan Suomessa ja Ruotsissa täl- laisten nuorten osuus on paljon pie- nempi kuin Virossa. Myös Latvian väestön koulutustaso on suhteellisen korkea. Maan työikäi- sestä väestöstä korkein koulutustaso on ikäryhmässä 35–44 -vuotiaat, joilla pe- rusasteen osuus on vain seitsemän pro- senttia. Hyvä koulutustaso tässä ikä- ryhmässä johtuu paljolti siitä, että se on saanut koulutuksensa aikana, jol- loin Latvia kuului entiseen Neuvosto- liittoon, jossa pakollinen toisen asteen koulutus takasi hyvän koulutustasoin- dikaattorin. Vuosien 1994–1999 välil- lä tapahtui Latviassa melkoinen muu- tos 18–24 -vuotiaiden koulutustasos- Viron koulutusrakenne tietyissä ikä- ryhmissä on melko samanlainen kuin Suomessa esimerkiksi peruskoulutuk- sen ja korkeakoulutuksen osuuksien suhteen. Virossa on muutamissa ikä- Paula Paavilainen korostaa sitä, että Baltian maissa työikäisen väestön koulutusta- so on varsin korkea, kun taas Puolassa se on hyvin matala. Tällä saattaa olla merki- tystä Suomeen kohdistuvan muuttoliikkeen kannalta. Kuvio 3. Koulutustason ja asukasta kohti lasketun BKT:n välinen suhde. Kuviossa tarkastellaan koulutustason ja asukasta kohden lasketun BKT:n välistä yhteyttä eri maissa. Koulutusindeksi on laskettu ikäryhmälle 25–34 -vuotiaat siten, että peruskou- lutuksen osuus tässä ikäryhmässä on saanut painoarvon nolla, keskiasteen suorittaneiden osuus painoarvon yksi ja korkeakoulutuksen suorittaneiden osuus painoarvon kaksi. Mitä parempi koulutustaso maan 25–34 -vuotiailla on sitä kauemmaksi origosta maat vaaka- akselilla sijaitsevat. Lähde: OECD:n tietokanta.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s12 sa; osuus pelkästään peruskoulun suo- rittaneissa nuorissa kaksinkertaistui. Tässä tosin on tapahtunut muutos taas parempaan. Vuonna 2003 aikaisin koulunsa lopettaneita 18–24 -vuotiai- ta oli 18,1 prosenttia saman ikäisestä väestöstä. Taso on edelleen korkea, kun vertaa Viron ja Liettuan lukuihin. Suomen lähialueiden uusista jäsen- maista Puolalla on selkeästi heikoin koulutustaso, joka selittynee paljolti Puolan talousrakenteen painottumisel- la maatalouteen ja sen vaatimaan ma- talaan koulutukseen. Puolassa oli työ- ikäisessä väestössä korkeasti koulutet- tuja 9,9 prosenttia vuonna 2002, joka on yhdessä Tsekin kanssa alhaisin kor- keasti koulutettujen määrä uusissa jä- senmaissa. Koulutustasolla on suora vaikutus ta- louskasvuun ja inhimillisen pääoman määrään (kuvio 3). Baltian maiden koulutustaso antaa siis hyvät lähtökoh- dat niiden talouksien nopealle kasvul- le, jolloin niiden lähentyminen kohti muita EU-maita helpottuu. Uusien jä- senmaiden elintaso on toistaiseksi kui- tenkin matala, ja esimerkiksi elintaso- ero Suomen ja Viron välillä on vielä hyvin suuri; virolaisten palkkataso on noin viides- tai kuudesosa suomalais- ten palkkatasosta. Vaikka virolaisten palkat nousevatkin noin 10 prosentin vuosivauhtia, menee maiden elintaso- erojen kaventumiseen vielä vuosikym- meniä. KIRJALLISUUS Bishop, K. (2004), Employment and unemployment in the new EU member countries. Labour Market Trends, July 2004. European communities (2003), Edu- cation across Europe 2003. Luxem- bourg. European Commission(2003), Emplo- yment in Europe 2003. Luxembourg. Ministry of Education and science (2003), Education in Lithuania 2001. The Republic of Lithuania. OECD (2004), Employment Outlook 2004. Paris. VM (2004), 2000-luvun kasvupolitiikan haasteet. Julkaisuja 1/2004. Helsinki. Euroopan unionin perustamisesta läh- tien on työvoiman, palvelujen ja pää- oman vapaa liikkuvuus kuulunut sen pääperiaatteisiin. Tästä huolimatta työ- voiman liikkuvuus on ollut vähäistä. Lisäksi työvoiman vapaalle liikkuvuu- delle syntyi uusi este, kun useat van- hat EU-maat päättivät rajoittaa uusis- ta jäsenmaista tulevaa muuttoliikettä. Tämä on taustana työvoiman liikku- vuudesta tehdyille alhaisille arvioille (European Commission 2001a, Alva- rez-Plata et al. 2003). Epp Kallaste Analyytikko Poliitikauuringute Keskus PRAXIS Tallinna, Viro Viron ja Suomen työ- markkinoiden erot: kannustimet muutto- liikkeen takana1 Virosta Suomeen mahdollisesti suuntau- tuvasta muuttoliikkeestä on esitetty hyvin vaihtelevia arvioita. Mitä siitä todella voidaan näillä näkymin sanoa? 1 Englanninkielisen alkuperäistekstin on suomentanut Jutta Moisala. ^
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 tuloihin kohdemaas- sa. Tällöin verrataan muutosta syntyviä tuottoja niihin talou- dellisiin ja psyykkisiin kustannuksiin, joita muutosta aiheutuu. Vieraasta ympäristös- tä aiheutuvat psyykki- set kustannukset ovat tyypillisesti suurempia niiden osalta, jotka kokevat uuteen ym- päristöön sopeutumi- sen vaikeaksi. Muut- topäätöstä taas voi helpottaa maassa jo ennestään asuvien maahanmuuttajien verkosto, joka auttaa tulokkaita sopeutu- maan uuteen ympä- ristöön. Jos muutos- ta aiheutuvat kustan- nukset ovat niin suu- ret, että ne ylittävät siitä syntyvät tuotot, henkilö ei muuta. Mikälitaastuototovat kustannuksia suu- remmat, muuttopää- tös syntyy. Tässä artikkelissa vertaillaan Suomen ja Viron tulo- ja työllisyysnäkymiä muuttoliikkeen näkö- kulmasta. Tarkoitukse- na on näin selvittää vi- rolaisten mahdollisen muuttoliikkeen taustalla olevia syitä. Aluksi tar- kastellaan virolaisten muuttohalukkuutta ja tämän jälkeen perehdy- tään kahteen keskeiseen tekijään muuttoliikkeen taustalla: maiden väli- siin eroihin palkkatasossa ja työllisyys- näkymissä. Virolaisten halukkuus työs- kennellä ulkomailla AS SaarPollin vuosina 2000 ja 2003 tekemissä kyselytutkimuksissa tiedus- teltiin 15–64 -vuotiailta virolaisilta hei- dän halukkuuttaan muuttaa ulkomail- le. Molempien tutkimusten perusteel- la Suomi oli virolaisten mieluisin muut- tokohdemaa. Lisäksi Suomen suosio näyttäisi vuoden 2003 tutkimuksen pe- rusteella hieman kasvaneen. Tuolloin 34 prosenttia niistä virolaisista, jotka mielellään työskentelisivät ulkomailla, mainitsi Suomen ensisijaisena kohde- maana. Ensimmäiselle tai toiselle sijal- le Suomen asetti yhteensä 54 prosent- tia mahdollisista muuttajista. Niiden virolaisten osuus, jotka ilmoit- tivat mielellään työskentelevänsä ulko- mailla, oli laskenut vuosien 2000 ja 2003 välillä. Vuonna 2000 virolaisista 54 prosenttia (495 000) ilmoitti lähte- vänsä työskentelemään tilaisuuden tul- len ulkomaille, kun vuonna 2003 osuus oli laskenut 42 prosenttiin (385 000). Koska kyselytutkimuksilla ei voida mitata ihmisten tosiasiallista maasta- muuttoa, näistä luvuista kannattaa pan- na merkille vain niiden laskeva suun- ta. Syinä kehitykseen ovat ennen kaik- kea Viron kohentunut taloudellinen tilanne niin työllisyyden kuin kasvunä- kymienkin suhteen ja realistisemmat odotukset ulkomailla työskentelyn mahdollisuuksista. Korkeampi palkkataso on selvästi tärkein syy, joka saa virolaiset harkit- semaan työskentelyä ulkomailla. Palk- katason merkityksestä kertoo myös se, että muiden syiden kuten Viron työttömyysasteen ja työkokemuksen hankkimisen merkitys näyttäisi hieman laske- neen vuosien 2000 ja 2003 välillä. Ne virolai- set, jotka asettavat Suomen ensimmäi- seksi kohdemaaksi, painottavat palk- katasoa erityisen paljon. Työkokemuk- sen hankkimisen tai paremman elä- mänlaadun merkitys taas on selvästi vä- häisempi. Suomea pidetäänkin maa- na, johon on mahdollista muuttaa ly- hyeksi aikaa tienaamaan ylimääräistä rahaa, kun taas kokemusten hankki- minen korostuu usein harkittaessa muuttoa kaukaisempiin maihin. Lisäk- Epp Kallaste tutkii työmarkkinoita ja sosiaalipolitiikkaa riip- pumattomassa tallinnalaisessa PRAXIS-tutkimuslaitoksessa, joka on perustettu vuonna 2000. Maastamuutto on monimutkainen päätös, johon vaikuttavat mm. talou- delliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja psy- kologiset tekijät (ks. esim. Bauer et al. 1999). Kuitenkin työvoiman muuton voidaan katsoa johtuvan lähinnä talou- dellisista motiiveista2 . Muuttopäätöstä tehdessään henkilö vertaa työmahdol- lisuuksiaan ja palkkatasoaan kotimaan ja mahdollisen kohdemaan välillä. Li- säksi tarkastelussa huomioidaan yleen- sä myös odotettavissa oleva palkkata- son kehitys tulevaisuudessa sekä myös mahdollisten muiden tulonlähteiden kuten sosiaalisten etuuksien ja sijoitus- tuottojen merkitys. Tavallinen maastamuuttoa suunnitte- leva palkansaaja tähtää yleensä palkka- 2 Tämä koskee lähinnä vapaaehtoista muuttoliikettä. Pakolaisten ja turvapai- kanhakijoiden osalta muuttoliikkeen syyt ovat toiset. Suomi on virolais- ten mieluisin muut- tokohdemaa, mutta muuttohalukkuus on vähenemässä.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s14 si ne henkilöt, jotka suunnittelevat muuttoa Suomeen, olivat kyselyn mu- kaan valmiita oleskelemaan ulkomail- la keskimäärin vähemmän aikaa ver- rattuna niihin henkilöihin, jotka olivat kiinnostuneita muista maista. Palkat ja niiden kehitys Tilastokeskuksen mukaan keskimää- räinen kokopäivätyössä oleva suoma- lainen palkansaaja ansaitsi vuoden 2003 viimeisellä neljänneksellä 2 322 euroa. Virossa keskimääräinen brut- tokuukausipalkka oli maan tilastokes- kuksen mukaan samaan aikaan 456 euroa3 . Palkkaero on huomattava, vaikka maiden väliset erot palkan os- tovoimassa huomioitaisiin. Viron ni- mellinen palkkataso on noin 20 pro- senttia Suomen palkkatasosta, ja vaik- ka erot palkan ostovoimassa huomi- oitaisiin, on Viron palkkataso edelleen alle puolet Suomen keskiarvosta (43 %)4 . Palkkaerojen perusteella voidaan ha- vaita, että keskituloisella virolaisella on taloudellinen kannustin muuttaa työs- kentelemään Suomeen. Mikäli virolai- sen työntekijän palkkataso Suomessa vastaisi suomalaisten keskipalkkaa, an- saitsisi hän Suomessa yli kaksi kertaa enemmän kuin Virossa. Yksittäisen henkilönnäkökulmastakeskimääräisellä palkkatasolla ei tosin sinänsä ole kovin suurta merkitystä. Yksilöt poikkeavat toisistaanhuomattavastitaitojensajatyö- kokemuksensa suhteen, mistä johtuen muuttajan palkkataso voi olla joko sel- västi yli tai alle koti- tai kohdemaan keskimääräisen palkkatason. Tästä syystä makrotason keskiarvo kykenee antamaan vain hyvin karkean yleisku- van muuttoliikkeen takana olevista ta- loudellisista kannustimista. Kun ihmiset harkitsevat työskentelyä ulkomailla, huomio kiinnittyy paitsi absoluuttiseen myös suhteelliseen elä- mänlaatuun kotimaassa ja ulkomailla. Merkitystä on siis myös sillä, kuinka paljon henkilö ansaitsee suhteessa muihin työntekijöihin. Jos esimerkiksi virolaisen lääkärin palkka suhteessa Viron keskipalkkatasoon on alhaisempi kuin lääkärin palkka Suomessa maan Kuvio 1. Ulkomaille muuton pääasialliset syyt Virossa. Lähde: AS SaarPoll 2000, 2003; kirjoittajien omat laskelmat. 3 Vaihtokurssi 15,646 EEK=1 EUR. 4 Ostovoimakorjattuja palkkoja lasket- taessa on käytetty Eurostatin tuottamia hintaindeksejä vuodelta 2001. Kuvio 2. Palkkataso eri aloilla suhteessa kunkin maan keskimääräiseen palkkatasoon Suomessa v. 2000 ja Virossa v. 2002. Huomaa: Keskimääräistä palkkatasoa laskettaessa ei ole huomioitu maatalouden eikä ka- lastuksen palkkatasoa. Lähde: ILO, Yearbook of Labour Statistics 2003: 1029, 1030.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 keskipalkkaan verrattuna, on lääkärin suhteellinen hyvinvointi Virossa alhai- sempi. Mikäli taas virolaiset pankki- toimihenkilöt ansaitsevat maan keski- määräiseen palkkatasoon verrattuna enemmän Virossa kuin Suomessa, on houkutus muuttaa Suomeen vähäisem- pi. Verrattaessa eri toimialojen palk- katasoa maan keskimääräiseen palk- katasoon voidaan havaita, että rahoi- tusalalla työskentelevät ovat Virossa suhteellisen hyväpalkkaisia, kun taas opetus- sekä hotelli- ja ravintola-alan osalta tilanne on päinvastainen (kuvio 2). Lisäksi voidaan havaita, että Virossa palkkaerot eri toimialojen välillä ovat selvästi suuremmat kuin Suomessa. Hieman yli puolet ulkomailla työsken- telyä harkitsevista virolaisista toivoo saa- vansa yhtä suurta palkkaa kuin paikal- liset työntekijät. 36 prosenttia suostuisi työskentelemään myös alhaisemmalla palkalla. Tosiasia kuitenkin on, että ul- komaiset työntekijät eivät välttämättä tunne vieraan maan todellista palkka- tasoa ennen kuin he jo työskentelevät maassa, ja jotkut heistä haluaisivat an- saita enemmän kuin paikallisen keski- palkan. Esimerkiksi noin kolmannes niistä virolaisista lääkäreistä ja viiden- nes sairaanhoitajista, jotka olisivat ha- lukkaita työskentelemään ulkomailla, haluaisi ansaita korkeampaa palkkaa kuin mikä on heidän ammattialansakeskimää- räinen palkkataso Suo- men kuntasektorilla. Yksilön muuttopää- tökseen eivät vaikuta ai- noastaan tämänhetkiset absoluuttiset ja suhteel- liset tuloerot vaan myös tulevaisuuden odotettavissa olevat tu- lot. Virossa palkat nousevat selvästi no- peammin kuin Suomessa, ja myös os- tovoiman ero pienenee kohtalaista vauhtia (kuvio 3). Vuosina 1996–2002 tuntipalkat nousivat Virossa keskimää- rin 11,7 prosenttia vuodessa5 , kun Suo- messa palkkojen nousu samana ajan- jaksona oli keskimäärin 3,1 prosent- tia. Myös Suomen ja Viron välinen hin- tatasoero on selvästi pienentynyt. Kun vuonna 1995 Viron hintataso oli 38 ja Suomen 129 prosenttia EU:n keski- tasosta, oli ero vuoteen 2001 mennessä kaventunut niin, että Viron hintataso oli noin puolet (54 prosenttia) ja Suo- men hintataso noin 118 prosenttia EU:n keskiarvosta. Palkkaerot Suo- men ja Viron välillä ovat siis pienenty- neet niin euroissa kuin ostovoimassa- kin mitattuna. Lopulta palkkaero Suomen ja Viron välillä häviää kokonaan, jos- kaan tämä ei tapahdu aivan lähitulevaisuudes- sa. Karkean kuvan palk- kojen lähentymisnopeu- desta antavat bruttokan- santuotteiden kasvuennusteet, mikäli oletetaan, että palkkojen kasvu vastaa tuottavuuden kasvua. Siinä tapaukses- sa Viron bruttokansantuote olisi Eu- roopan komission arvion mukaan 19 vuoden päästä noin 75 prosenttia EU:n keskiarvosta (European Commission 2001b). Palkat ja siten myös työvoimakustan- nukset saattaisivat kasvaa myös nope- ammin, jos olisi ammattiliittoja, joiden vahva neuvotteluvoima johtaisi keski- määräisten palkkojen tai minimipalk- kojen nopeaan kasvuun tai mikäli kil- pailu työvoimasta lisääntyisi. Jos työ- voiman määrä laskee esimerkiksi maastamuutosta johtuen, paikallisten yritysten täytyy kilpailla entistä kovem- min tarjolla olevasta työvoimasta, mikä on omiaan nostamaan palkkatasoa. Ammattiliitoilla ei kuitenkaan ole vah- vaa asemaa Virossa, ja liittoon kuulu- vien määrä on laskenut koko maan it- senäisyyden ajan. Niiden kykyä vaikut- taa palkkoihin pidetään yleisesti heik- kona. Vuonna 2002 ammattiliittoon kuului ainoastaan 13 prosenttia viro- laisista palkansaajista.6 Viime vuosina Virossa on kuitenkin ollut nähtävissä Virolaisten palkko- jen ostovoima on keskimäärin alle puolet Suomen tasosta. 5 Työvoimakustannukset muodostuvat kahdesta tekijästä, palkoista ja työnan- tajan sosiaaliturvamaksuista. Vuonna 2002 palkat muodostivat 72,8 prosent- tia Viron työvoimakustannuksista, kun Suomessa vastaava luku oli 77,4 pro- senttia. Virossa palkkojen osuus oli suh- teellisen vakaa tarkasteluajanjaksolla, kun taas Suomessa palkkojen osuus kasvoi noin kaksi prosenttiyksikköä. Lähde: Eurostatin online tietokanta 26.7.2004; Eurostat, Statistics in Focus: Population and social conditions 9/2004. Kuvio 3. Yksityisen kulutuksen suhteelliset hintatasot (EU15=100) ja nimelliset työvoimakustannukset Suomessa ja Virossa 1995–2002. 6 Arvio perustuu Viron työvoimatutki- mukseen ja kirjoittajan omiin laskel- miin.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s16 pientä kehitystä ammattiliittojen voi- man suhteen. Esimerkiksi lääkärien ammattiliitto on ryhtynyt käyttämään mahdollista lääkärien maastamuuttoa perusteena korkeammille palkkavaa- timuksille. Menetelmä on ilmeisesti tuottanut myös menestystä. Viime vuo- den lopulla oli Virossa myös historian ensimmäinen todellinen lakko, jonka järjestivät opettajat. Vaikka pieniä muutoksia Viron ammattiliittojen toi- minnassa onkin nähtävissä, ei niillä ole ollut juurikaan vaikutusta palkkojen nousuvauhtiin, ja alhaisesta järjestäy- tymisasteesta johtuen niiden merkitys tuskin paljoakaan kasvaa tulevinakaan vuosina. Myös virolaisten maastamuutto tu- lee mitä ilmeisimmin jäämään niin vä- häiseksi, ettei silläkään ole merkittä- vää vaikutusta maan keskimääräiseen palkkatasoon. Vaikka kyselytutkimusten mukaan erittäin huo- mattava osa virolaisis- ta olisi valmis muutta- maan ulkomaille, on tunnettu tosiasia, että tällaiset kyselyt yliar- vioivat muuttoliikepo- tentiaalia. Syy tähän on esimerkiksi se, että palkkatoiveet ovat joi- denkin virolaisten koh- dalla liian suuria, tai sit- ten työntekijän taitota- so ei ole riittävä mah- dollisen vastaanottaja- maan työmarkkinoita ajatellen. Myös mak- rotason tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että muutto- liikkeen määrä on al- haisempi kuin mitä ky- selytutkimusten perus- teella voidaan olettaa (ks. esim. European Commission 2001a). On kuitenkin ole- massa tiettyjä aloja, joilla muuttoliike Viros- ta ulkomaille saattaa muodostua merkittä- väksi. Kyselytutkimuksen mukaan noin 5 prosenttia terveydenhuoltoalan am- mattilaisista on jo tehnyt konkreettisia suunnitelmia ulkomaille muuttamisen suhteen (Võrk et al. 2004). Käytän- nössä tämä tarkoittaa sitä, että noin 700–800 lääkäriä ja sairaanhoitajaa on jo melko varma muuttamisestaan ul- komaille. Uhkana onkin työvoimapu- la Viron terveydenhuoltosektorilla, mikä on omiaan lisäämään lääkäreitä edustavan ammattiliiton palkkaneuvot- teluvoimaa. Erot työllistymismahdolli- suuksissa Tuloerojen lisäksi keskeinen muutto- päätökseen vaikuttava tekijä on mai- den väliset erot työllistymistodennäköi- syydessä. Tästä syystä onkin mielen- kiintoista tarkastella sitä, miten Suo- mi ja Viro eroavat tässä suhteessa toi- sistaan. Palkkatason nousun lisäksi myös työl- lisyysnäkymät ovat Virossa kohentu- neet selvästi viime vuosina. Vuoteen 2000 asti sekä työvoimaan osallistu- misaste että työllisyys laskivat samalla kun työttömyysaste nousi. Vielä vuon- na 1996 työttömyysaste Virossa oli noin 5–6 prosenttia, minkä jälkeen se nousi noin 10 prosenttiin vuonna 1998. Venäjän ruplan devalvaation jälkeen se kipusi 12 prosenttiin. Syynä työmark- kinoiden muutoksiin olivat ennen kaik- kea talouden rakenteelliset muutokset. Tuotanto laski niin maataloudessa kuin teollisuudessakin, eikä työpaikkojen syntyminen palvelusektorilla ollut riit- tävän suurta työttömyyden kasvun es- tämiseksi. Vuodesta 2000 lähtien työllisyys Vi- rossa on kasvanut samalla kun työttö- myys on vähentynyt. Työpaikkoja on syntynyt ennen kaikkea palvelusekto- rille. Tämä kehitys on lähentänyt Vi- ron työmarkkinoiden rakennetta muita EU-maita vastaavaksi. Muuttoliikkeen näkökulmasta on selvää, että paran- tuneet työllisyysnäkymät Virossa vä- hentävät halukkuutta siirtyä töihin ul- komaille. Myönteisestä kehityksestä huolimat- ta Viron työllisyysaste (62 %) on edel- leen alhaisempi kuin Suomessa (67– 68 %). Työttömyysasteet sen sijaan olivat molemmissa maissa suurin piir- tein yhtä suuret vuonna 2002 eli noin 9–10 prosenttia7 . Tämä tarkoittaa sitä, että työpaikan saantimahdollisuuksis- sa Suomen ja Viron välillä ei ole mer- kittävää eroa. Sen sijaan pitkäaikais- työttömien osuus työttömistä on Vi- rossa selvästi suurempi kuin Suomes- sa. Lähes puolet Viron työttömistä on ollut työttömänä yli vuoden, kun Suo- messa pitkäaikaistyöttömiä on noin neljännes kaikista työttömistä. Pitkä- aikaistyöttömille työpaikan saanti on Epp Kallasten mielestä Viron ammattiliitot ja maastamuu- ton uhka tuskin pystyvät vaikuttamaan merkittävästi maan palkkojen nousuvauhtiin. Kuitenkin palkat nouse- vat huomattavasti nopeampaa vauhtia kuin Suomessa, ja se vähentää jatkossa virolaisten muuttohalukkuutta. 7 Viron tilastokeskuksen mukaan työt- tömyysaste vuonna 2002 oli 10,4 pro- senttia.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 hankalaa niin kotimaassa kuin ulko- mailla, joten on epätodennäköistä, että tämä ryhmä olisi erityisen halukas muuttamaan ulkomaille. On kuitenkin muistettava, että yksilötasolla työn- saantimahdollisuudet voivat palkkojen tavoin poiketa toisistaan paljonkin. Jos kuitenkin huomioidaan se, että keskimääräinen palkkataso Virossa on selvästi Suomea alhaisempi, niin viro- laisten kynnyspalkka on paljon alhai- sempi kuin suomalaisilla. Koska viro- laiset ovat siis valmiita ottamaan työtä vastaan alhaisemmalla palkkatasolla kuin suomalaiset, on virolaisilla erään- lainen etulyöntiasema Suomen työ- markkinoilla. Tässä mielessä ei Suo- men työttömyysasteen merkitys muut- tohalukkuudelle ole aivan yhtä suuri kuin mitä aluksi saattaisi ajatella. Johtopäätöksiä Muuttoliike on monen tekijän summa, johon vaikuttavat paitsi erot maiden palkkatasoissa ja työllistymismahdolli- suuksissa myös monet henkilökohtai- set tekijät. Vaikka muuttoliikkeen mää- rän arviointi ei olekaan mahdollista ky- selytutkimusten perusteella, antavat ne kuitenkin jonkinlaisen yleiskuvan muuttopäätökseen vaikuttavista teki- jöistä ja suhtautumisesta ulkomailla työskentelyyn yleensä. Tutkimusten perusteella voidaan havaita, että 15– 64 -vuotiaiden virolaisten muuttoai- keet ulkomaille ovat vähentyneet vuo- sina 2000–2003. Niiden ihmisten osuus, jotka varmasti tai melko var- masti haluaisivat työskennellä ulko- mailla, on laskenut yhteensä 9 prosent- tiyksikköä. Samaan aikaan on yleinen taloudellinen tilanne Virossa kohentu- nut merkittävästi. Tässä artikkelissa on tarkastelu ero- ja palkka- ja työllisyystilanteessa Viron ja Suomen välillä. Kyselytutkimusten perusteella korkeampi palkkataso on virolaisille tärkein houkutin ulkomail- la työskentelyyn. Kun erot ostovoi- massa huomioidaan, on Viron keski- palkkataso alle puolet Suomen tasos- ta. Virolaisten palkat ovat Suomea al- haisempia kaikilla toimialoilla. Virossa palkkataso nousee kuitenkin selvästi nopeammin kuin Suomessa. Mikäli palkkojen nousu Virossa jatkuu myös tulevaisuudessa yhtä nopeana, voidaan olettaa, että virolaisten halukkuus muuttaa Suomeen vähenee. Myös työllisyystilanne Virossa on kohentu- nut vuodesta 2000 lähtien. Koska työl- lisyysnäkymät Virossa ovat nyt entistä paremmat, ovat kannustimet muuttaa ulkomaille vähentyneet myös tätä kautta. KIRJALISUUS Alvarez-Plata, P. & Brücker, H. & Sili- vestovs, B. (2003), Potential Migration from Central and Eastern Europe into the EU-15 – An Update, Berlin: Deut- sches Institut für Wirtschaftsforschung. http://www.diw.de/deutsch/produkte/ publikationen/gutachten/docs/ report_european_commission_20040218.pdf Bauer, K. T. & Zimmermann, K. F. (1999), Assessment of Possible Migrati- on Pressure and Its Labour Market Im- pact Following EU Enlargement to Cent- Kuvio 4. Viron työvoiman jakaantuminen sektoreittain ja työttömyys (1000 henkeä). Huomaa: 1989–1996: 15–69 -vuotiaat; 1997–2003: 15–74 -vuotiaat. Lähde: Viron tilastokeskus. Suomi Viro Osallistumisaste (15-64) 74,9 69,3 Työllisyysaste (15–64) 68,1 62,0 Työttömyysaste 9,1 9,1 Nuorisotyöttömyys (15–64) 21,0 17,7 Pitkäaikaistyöttömien osuus (% työvoimasta) 2,3 4,8 Taulukko 1. Työmarkkinatilanne Suomessa ja Virossa vuonna 2002. Lähde: European Commission (2003).
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s18 Harmaalla taloudella tarkoitetaan si- nänsä laillista taloudellista toimintaa, joka tapahtuu viranomaisilta salassa ja jonkatuottamatulosalataantoiminnasta menevien verojen ja maksujen välttä- miseksi. Vaikka harmaassa taloudessa tehty pimeä työ ei ole luonteeltaan ri- kollista, yritystoiminnan yhteydessä tee- tetty pimeä työ täyttää talousrikollisuu- den tunnusmerkit. Harmaa talous hei- Reija Lilja Tutkimusjohtaja Palkansaajientutkimuslaitos Haasteena harmaa talous Harmaa talous rapauttaa julkisten palvelujen rahoittamista ja tarjoamista. EU:n jäsenmaiden yhteisenä tavoitteena on päästä eroon harmaan talouden vapaa- matkustajista. Verojen ja maksujen välttely houkuttelee kuitenkin monia työnantajia ja työntekijöitä. Mitä seurauksia tästä on, kuka hyötyy ja kuka häviää? ral and Eastern Europe, Institute for the Study of Labor, Bonn, IZA Research Re- port No. 3. European Commission (2001a), Free Movement of Workers in the Context of Enlargement; Information Note. http:/ /europa.eu.int/comm/enlargement/ docs/pdf/migration_enl.pdf European Commission (2001b), Real Convergence in Candidate Countries. Past Performance and Scenarios in the Pre-Accession Economic Programmes, ECFIN/708/01-EN. h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m / economy_finance/publications/enlarge- ment/2002/conv161101en.pdf European Commission (2003), Emp- loyment in Europe 2003. Recent Trends and Prospects. Eurostat (2004), Statistics in Focus, Population and Social Conditions 9/ 2004. ILO (2003), Yearbook of Labour Sta- tistics. Võrk, A. & Priinits, M. & Kallaste, E. (2004), Tervishoiutöötajate migratsioon Eestist: migratsiooni potentsiaalne suu- rus, mõju tervishoiutöötajate vajadusele ja poliitikavalikud, Uuringu raport, PRA- XIS.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 kentää sosiaaliturvan ja julkisten palve- lujen rahoittamista ja palveluja. Pime- än työn tekijät jäävät ilman ansiosidon- naisia sosiaalietuja ja muita tavanomai- seen työsuhteeseen liittyviä etuja, ku- ten koulutusta ja urakehitystä. Yrityk- sissä harmaa talous vääristää kilpailua. Harmaan talouden torjunta on EU:ssa nostettu tärkeäksi tavoitteeksi. Har- maan talouden määrittely ei kuitenkaan ole helppoa ja riippuu arviointimene- telmästä. EU:n jäsenmaiden tilastovi- ranomaisten viimeisimpien arvioiden mukaan pimeän työn arvon suhde brut- tokansantuotteeseen vaihtelee EU:n jä- senmaissa 1,5–30 prosentin välillä.1 Keskimäärin pimeän työn arvon van- hoissa jäsenmaissa on arvioitu olevan 7–16 prosenttia suhteessa bruttokan- Reija Lilja on laatinut Euroopan komission European Employment Observatorylle katsauksen Suomen toimin- tastrategioista harmaan talouden torjunnassa. santuotteeseen. Tämä vas- taa noin 10–28 miljoonaa henkilötyövuotta. Itävalta, Alankomaat, Iso-Britannia ja Ruotsi, joissa pimeän työn arvon suhde bruttokansantuot- teeseen on vain 1,5–3 %, kuuluvat harmaan talou- den suhteen EU:n par- haimpaan kastiin. Toises- sa ääripäässä ovat Kreik- ka, Romania ja Bulgaria, joissa pimeän työn arvon on arvioitu olevan 20–30 prosenttia suhteessa brut- tokansantuotteeseen. Uu- sissa jäsenmaissa pimeän työn tekeminen on vanho- ja jäsenmaita yleisempää ja keskimäärin samalla tasol- la kuin perinteisen har- maan talouden luvatussa maassa Italiassa. Uusista jäsenmaista vähiten pime- ää työtä tehdään Virossa ja Tshekin tasavallassa (suhde bruttokansantuot- teeseen 8–10 %). Vuonna 1992 Suomessa pimeän työn arvon arvioi- tiin olevan noin neljä pro- senttia suhteessa bruttokansantuottee- seen. Verohallitus arvioi tuolloin piilo- työllisyyden määrän vastanneen 80 000 henkilötyövuotta. Harmaa talouden arvioidaan olevan Suomessa edelleen vuoden 1992 tasolla. Rahassa mitat- tuna harmaa talous vastaa noin 5 mil- jardia euroa vuodessa. Sen on arvioi- tu aiheuttavan yhteiskunnalle noin 2- 2,5 miljardin euron verran verojen ja maksujen menetyksiä vuodessa. Tä- män verran voitaisiin esimerkiksi ke- ventää yleistä verorasitusta Suomessa, jos kaikki osallistuisivat verojen mak- suun. Pimeää työtä tehdään useim- miten virallisen työn rinnalla Työnantajat, työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat teettävät ja teke- vät töitä pimeästi lähinnä taloudellisis- ta syistä. Pimeän työn avulla pyritään välttymään tuloveroilta ja sosiaalimak- suilta sekä vähentämään työn kustan- nuksia. Mitä vähäisemmät pimeän työn riskit ovat, sitä helpompi on pää- tyä tekemään sitä. Pimeän työn tekemisen yleisyyttä on arvioitu muun muassa haastattelutut- kimusten avulla. Vuonna 1994 Talo- ustutkimus Oy:n tekemän selvityksen mukaan noin 27 prosenttia suoma- laisista työikäisistä ilmoitti tehneensä palkallista työtä ilman ennakonpidä- tystä. Noin 13 prosentille oli tarjottu työpanosta ilman kuittia ja ennakon- pidätystä. Viidennes ilmoitti, että hei- dän tuttavapiiriinsä kuului pimeää työ- tä tekeviä. Vuonna 1996 tehdyn SAK:n kyselytutkimuksen mukaan noin 13 prosenttia keskusjärjestön jä- senistä oli ostanut tuotteita ja palve- luita, joista ei oltu maksettu lakisää- teisiä maksuja ja veroja. Kaikista suo- malaisista näin oli tehnyt 15 prosent- tia (Lidth 1997). Säännöllistä virallista työtä tekevät ihmiset tekevät suurimman osan pime- ästä työstä. Mahdollisuus osallistua harmaaseen talouteen edellyttää usein tiettyjä taitoja tai erityispätevyyttä, joi- ta jo työelämässä olevilla on. Työmark- kinoiden ulkopuolella olevilla on eni- ten aikaa tehdä pimeää työtä muttei aina välttämättä tarvittavia taitoja. Työt- tömien mahdollisuudet pimeän työn te- kemiseen riippuvat siitä, kuinka aktii- visesti heidän edellytetään osallistuvan työnhakuun ja koulutukseen. Useim- milla työttömillä ei ole mahdollisuuk- sia hankkia merkittäviä pimeitä tuloja, koska heidän työpanokselleen ei ole kysyntää. Työttömille pimeän työn te- kemisen riskit voivat myös olla muita ryhmiä korkeampia, koska he voivat menettää työttömyyskorvauksensa, jos he eivät tarvittaessa ole virallisten työ- markkinoiden käytettävissä. Toisaalta työttömille saatetaan tarjota töitä sillä ehdolla, että se tehdään pimeänä. Pi- meää työtä tarjotaan myös muita to- dennäköisemmin ulkomaalaisille työn- tekijöille, joiden työluvat eivät ole kun- nossa. 1 Ks. Renooy et al. (2004) ja myös Pe- dersen (2003).
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s20 Lähde: Pedersen (2003). Miehet Naiset Tekivät pimeää Eivät tehneet Tekivät pimeää Eivät tehneet työtä pimeää työtä työtäpimeää työtä Keskimääräinen veroaste 36,4 37,6 30,3 33,5 Rajaveroaste 51,4 52,9 46,9 47,5 Taulukko 1. Keskimääräiset ja todelliset rajaverot (%) pimeän työn teke- misen mukaan Tanskassa vuonna 2001, kaikki ammatit. Tulevaisuuden kannalta huolestutta- vaa on, että nuorten keskuudessa pi- meän työn tekeminen on niin Suomes- sa kuin muissakin maissa muita ikä- ryhmiä yleisempää. Tämä voi olla osit- tain ohimenevä nuorten elämänvaihee- seen liittyvä ilmiö, mutta kyse voi olla myös pysyvämmistä asenteista. SAK:n selvityksen mukaan nuoret suhtautu- vat muita ikäryhmiä myönteisemmin pimeän työn teettämiseen ja tekemi- seen. Joka kolmas alle 30-vuotias piti hyväksyttävänä hankkia lisätuloja ilman verokirjaa. Verotus vaikuttaa odotettua vähemmän pimeän työn teke- miseen Päinvastoin kuin usein ajatellaan, tu- loverotuksen tasolla ja pimeän työn tekemisellä ei ole havaittu selvää yh- teyttä. Esimerkiksi Tanskassa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan pimeää työtä tehneillä sekä keskimääräinen että rajaveroaste olivat pikemminkin hieman alempia kuin niillä, jotka pi- meää työtä eivät tehneet (taulukko 1). Korkean tuloverotuk- sen ajatellaan vaikutta- van siihen, kuinka haluk- kaasti tehdään lisätöitä. EU:n komissio on arvi- oinut, että maissa, jois- sa tulovero on korkea, itsenäisillä ammatinhar- joittajilla (joilla on pal- kansaajia paremmat mahdollisuudet pimittää osa työpanoksestaan) on keskimääräistä suurem- pi todennäköisyys tehdä pimeää työ- tä. Kärjistetysti voisi sanoa, että itse- näisten ammatinharjoittajien keskuu- dessa tilaisuus tekee varkaan. Tanskas- sa, Norjassa ja Ruotsissa tehtyjen ky- selytutkimusten mukaan ammatinhar- joittajat tekevät selvästi palkansaajia useammin pimeää työtä. Norjassa ja Ruotsissa ammatinharjoittajat ovat noin 2,5 kertaa alttiimpia kuin palkan- saajat tekemään pimeää työtä. Tans- kassa tämä alttius on 1,5-kertainen (taulukko 2). Suomesta vastaavia tie- toja ei ole saatavissa. EU:ssa on itsenäisillä ammatinharjoit- tajilla havaittu olevan yli kaksinkertai- nen köyhyysriski (14 %) kaikkiin työl- lisiin nähden (6 %).2 Suomessa am- matinharjoittajien riski alittaa köyhyys- raja on nelinkertainen, Tanskassa kuu- sinkertainen ja Ruotsissa kahdeksan- kertainen kaikkiin työllisiin nähden. Tämä tulos on herättänyt kysymyksen, kuinka paljon itsenäisten ammatinhar- joittajien suurempaa köyhyysriskiä ja kokonaistyömäärään nähden pieniä tu- loja mahdollisesti selittää pimeän työn tekeminen. EU:n piirissä on kan- nettu huolta siitä, että harmaa talous vääristää köyhyyden kokonaisku- vaa. Kun eri politiikan lohkoilla pyritään vähen- tämään työssäkäyvien köyhyyttä, on selvää, että tarvitaan tietoa sii- tä, mistä tällainen köy- hyys johtuu. Tavallisen veronmaksajan näkökulmasta on eri- tyisen ikävää, jos julkisia verovaroja oh- jataan sellaisille tahoille, jotka viralli- sissa rekistereissä näyttävät köyhiltä, mutta joiden köyhyys johtuukin siitä, että tulot pimitetään verojen välttämi- seksi. Tällaiset tapaukset ovat onneksi poikkeuksia, eikä niiden olemassaolo saa vaikuttaa yleisiin linjauksiin köy- hyyden torjunnassa. Harmaan talou- den torjuntaan tarvitaan omia erityisiä toimenpiteitä. Valtion on näiden toi- menpiteiden avulla varmistettava, että vapaamatkustajat saadaan kuriin. Pimeän työn tekeminen voi tulla kalliiksi Pimeää työtä tekevällä ei ole aina sel- vää käsitystä siitä, miten paljon hän menettää erilaisissa etuuksissa, jos töitä tehdään epävirallisilla työmarkkinoilla. Pimeä työ vaikuttaa muun muassa sai- rausvakuutukseen, eläkeoikeuksiin, työttömyysturvaan ja työtapaturmava- kuutuksiin. Suomessa monet sosiaali- etuudet on sidottu aiempiin ansioihin ja erilaisten riskien toteutuessa pime- ää työtä tekevä putoaa useimmiten näi- den etuuksien ulkopuolelle. Pimeää työtä teettävä tai tekevä ei vält- tämättä osaa ajatella, mitä tapahtuu, jos työtä tehdessä tapahtuu onnettomuus, josta seuraa joko työkyvyttömyys tai kuolema. Vastuu jää yleensä työnteki- jän kannettavaksi. Etujen menetykset voivat olla joko itselle tai omaisille huo- mattavat verrattuna tilanteeseen, jossa työolisiollutvirallista.Mieleentuleeeräs ammattimies, joka menehtyi liikenne- onnettomuudessa. Hän oli ottanut puo- let palkastaan virallisen kirjanpidon ohi. Vaimon saama lesken eläke jäi tästä syystä puoleen siitä, mitä mies todelli- suudessa oli ansainnut. Miehen ratkai- su ottaa osa ansioista pimeänä osoit- tautui siten perheen kannalta kovin kal- liiksi päätökseksi. Suomessa har- maan talouden arvon suhde brut- tokansantuottee- seen on noin 4 %, joka vastaa noin 5 miljardia euroa vuodessa. 2 Ks. Pena-Casas & Latta (2004).
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 Jos pimeä työ on tekijälleen ainoa työ, jää hän ilman tavanomaiseen työskentelyyn liittyviä etuja, kuten koulutusta, yksilöllistä urakehitystä, palkankorotuksia ja yritykseen kuu- lumisen tunnetta. Pimeän työn teki- jällä ei ole esittää dokumentoitua tie- toa työkokemukses- taan, ja hänen on mui- ta vaikeampi vaihtaa töitä tai ammattia. Harmaan talou- den torjunta kannattaa Valtiovallan syste- maattinen kiinnostus harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan alkoi 1990- luvun alun laman, pankkikriisin ja sitä seuranneen konkurs- siaallon myötä. Pää- ministeri Paavo Lip- posen kahden halli- tuksen toimesta Suo- messa vahvistettiin kolme toisiaan seuraa- vaa talousrikostorjun- taohjelmaa. Harmaan talouden torjunnassa meillä on viimeisten kymmenen vuoden ajan korostettu viran- omaisyhteistyötä. Tämä ratkaisumalli poikkeaa muista pohjoismaista, joissa on perustettu erilliset talousrikostor- junnasta vastaavat viranomaiset (Viran- omaisyhteistyön kehittämisprojekti 2002). Suomessa niin työntekijä- kuin työn- antajajärjestöt erityisesti rakennusteol- lisuudessa ja hotelli- ja ravintola-alalla ovat tehneet pitkään yhteistyötä har- maan talouden torjumiseksi. Useita hyviä käytäntöjä onkin tämän yhteis- toiminnan myötä luotu. Yleisesti tie- dostetaan, että vilpillistä toimintaa har- joittavat työnantajat ovat alalle haital- lisia vääristämällä kilpailua ja tekemäl- lä laillisesti toimivien työantajien toi- mintaympäristön kestämättömäksi. Työmarkkinajärjestöjen edellytyksiä torjua harmaata taloutta rajoittaa kui- tenkin se, että pimeää työtä esiintyy erityisesti niiden työnantajien piirissä, jotka eivät ole järjestäytyneet ja ovat siten järjestöjen tavoittamattomissa. Tässä kentässä viranomaisten valvon- ta on erityisen tärkeää. Vaikka harmaan talouden torjunta on hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen keskeisiä tavoitteita, rakennustyömailla ja ravintoloissa työskentelee tälläkin hetkellä tuhansia työntekijöitä, jotka ei- vät maksa palkastaan veroa. Vilpilli- sen työnantajan houkutus erityisesti ul- komaisen halvan työvoiman hankkimi- seen on suuri. Maksamalla työnteki- jöille suomalaista palkkatasoa reilusti pienempää palkkaa ja jättämällä laki- sääteiset maksut maksamatta työnan- taja säästää pitkän pennin. Viime helmikuun alussa perustettu laittoman ulkomaisen työvoiman val- vontayksikkö on tehoiskuissaan yllät- tynyt estottomasta pimeän työvoiman käytöstä rakennuksilla ja ravintolois- sa. Esimerkiksi keväällä eräälle Turun seudun rakennustyömaalle tehty tar- kastuskäynti paljasti yli sata luvatonta virolaista ja venäläistä työntekijää. Tämä saattaa osittain selittää sitä vii- me aikoina tilastoista havaittua kum- mallisuutta, että vaikka rakennustuo- tanto on Suomessa kasvanut suotui- sasti, alan työllisyys on virallisten tilas- tojen mukaan kehittynyt heikosti. Ai- emmin myönteinen tuotannon kasvu työvoimavaltaisella rakennusalalla lisäsi selvästi myös alan työllisyyttä. Vuoden 2004 alussa keskusrikospo- liisiin perustettiin 21 talousrikostutki- jan virkaa, joista 9 sijoitettiin laittoman työvoiman valvontaan. Yksiköstä aja- teltiin alun perin 36 poliisin suuruista. Taulukko 2. Pimeää työtä tekevien osuus 18-74-vuotiaista sosioekono- misen aseman mukaan Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Lähde: Pedersen (2003). Norja 1998/2002 Ruotsi 1997/1998 Tanska 2001 % % % Ammatinharjoittaja 33,3 17,5 27,8 Palkansaaja 13,8 7,2 18,2 Työtön 21,7 10,6 9,9 Eläkeläinen 5,9 3,3 9,5 Opiskelija 18,7 23,5 25,2 Kaikki 17,3 11,1 20,3 Reija Lilja painottaa, että panostukset harmaan talou- den torjuntaan kannattavat.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s22 Tämän määräaikaisen ryhmän jatko- rahoituksesta ja laajennuksesta tehdään toivottavasti pian päätökset. Tutkitta- vaa tällä ryhmällä on jo enemmän kuin resurssit antavat myöten. Suuria ve- ronmenetyksiä aiheuttavaan harmaan talouden torjuntaan kannattaa panos- taa lisävaroja. Vuonna 2002 jokainen talousrikostorjuntaan käytetty henki- lötyövuosi tuotti noin 112 000 euroa. Kaiken kaikkiaan poliisin takaisin saa- ma rikoshyöty oli vuonna 2002 yli 30 miljoonaa euroa. Kotitalousvähennys lisännyt kotipalvelujen kysyntää Suomi on Belgian, Tanskan, Saksan Ranskan ja Ruotsin ohella kiinnittänyt huomiota erityisesti kotitalouksissa teh- dyn pimeän työn torjuntaan. Erilais- ten tukien ja yleiskustannusten vähen- nysten avulla kotitalouksia on rohkaistu teettämään kotitaloustyöt laillisesti usein tällä alalla teetettävän pimeän työn sijasta. Valtio antaa esimerkiksi tukea työn- tekijälle maksettavasta palkasta tai palkan sosi- aalikuluista. Tällä tavoin palvelun teettäjällä on kannustin ilmoittaa vi- ranomaisille tehdystä työstä, jota siten myös verotetaan. Suomessa kotitalous- vähennys otettiin vero- tuksessa ensi kerran käyttöön vuonna 1997. Järjestelmästä tuli pysyvä vuonna 2001. Erilaisten ar- vioiden mukaan kotitalousvähennyk- sellä on ollut myönteinen vaikutus työl- lisyyteen ja se on vähentänyt kotitalo- uksissa tehdyn pimeän työn määrää. Uusia pienyrityksiä, osuuskuntia ja yhdistyksiä on syntynyt tarjoamaan näitä palveluja kotitalouksille. Yhä li- sääntyvä määrä kotitalouksia on alka- nut käyttää kotipalveluja ja niihin liit- tyvää kotitalousvähennystä (taulukko 3). Vuonna 2002 kotitalousvähennys- tä käytti viisinkertainen määrä kotita- louksia verrattuna vuoteen 1998, jol- loin vähennys oli ensi kertaa koko vuo- den käytettävissä. Hallituksen viimei- simpien linjausten mukaan tätä vähen- nyksen käyttöä ollaan ensi vuonna laa- jentamassa ottamalla vähennyksen pii- riin muun muassa kotipalvelujen osto omille vanhemmille ja isovanhemmil- le. Valppautta tarvitaan jatkossa- kin Vaikka EU:n mittapuun mukaan har- maan talouden osuus ei Suomessa ole korkea, ei meillä tässä asiassa kuitenkaan ole mahdollisuuksia levätä laakereilla. Harmaan talouden ja talousrikol- lisuuden torjunta tulee olla tärkeä tavoite jat- kossakin. Uutena uhka- na taloutemme toimin- nalle on laittoman ulko- maisen työvoiman käy- tön lisääntyminen. Bal- tian maiden liittyminen Euroopan unioniin on helpottanut hä- märäyhtiöiden toimintaa, jotka käyt- tävät hyväksi laissa olevia erilaisia por- saanreikiä verojen ja maksujen välttä- Taulukko 3. Kotitalousvähennyksen käyttö Suomessa vuosina 1998–2002. Lähde: Verohallitus 2002. 1998 1999 2000 2001 2002 Kotitalouksien lkm 19 300 24 000 31 500 73 800 89 500 Vähennys, 1 000 euroa 7 972 10 007 13 606 32 571 42 514 miseksi. Ulkomaisten yritysten valvonta on Suomessa edelleen puutteellista. Esimerkiksi yritysten ilmoitusvelvolli- suus ennakkoperintärekisteriin, jossa on tiedot työntekijöistä ja heille mak- setuista palkoista, ei koske ulkomaisia yrityksiä. Tällaisessa ympäristössä työn tilaajan vastuu on suuri. Teetettävän työpanoksen yllättävän halpa hinta voi olla merkki siitä, että kaikki asiat eivät ole kunnossa. KIRJALLISUUS Euroopan komissio (1998), Komission tiedonanto pimeästä työstä, COM (98)– 219, Bryssel. Lidth, P. (1997), Harmaan talouden miljardit – Raportti Suomen piilotalou- den laajuudesta ja ilmenemismuodois- ta, VATT keskustelualoitteita 142. Pedersen, S. (2003), The Shadow Economy in Germany, Great Britain and Scandinavia. A Measurement Based on Questionnaire Surveys, Copenhagen: The Rockwool Foundation Research Unit. Pena-Casas, R. & Latta, M. (2004), Working poor in the European Union, European Foundation for the Improve- ment of Living and Working Conditions, Dublin. Renooy, P. & Ivarsson, S. & van der Wusten-Gritsai, O. & R. Meijer (2004), Undeclared Work in an Enlarged Uni- on, An Analysis of Undeclared Work: An In-Depth Study of Specific Items, Final Report, Brussels: European Commissi- on, Directorate-General for Emplo- yment and Social Affairs. Viranomaisyhteistyön kehittämispro- jekti (2002), Harmaan talouden tilan- nekatsaus keväällä 2002, muistio. Kuinka suuri osa itsenäisten amma- tinharjoittajien tilastoidusta köy- hyydestä johtuu siitä, että he työs- kentelevät pimeäs- ti?
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 23 Työssä on ilmeiset vaaransa. Tapa- turmavakuutuslaitosten liiton koko- amien tietojen mukaan esimerkiksi vuonna 2000 Suomessa sattui yh- teensä runsaat 100 000 erilaista työ- paikkatapaturmaa. Varsinaisten vaa- rojen lisäksi työhön voi liittyä erilai- sia muita haittoja ja epämukavuuk- sia. Nämä voivat keskittyä tietyn tyyp- pisiin työtehtäviin ja tietyille aloille. Petri Böckerman Vanhempi tutkija Palkansaajientutkimuslaitos Pekka Ilmakunnas Professori Helsingin kauppakorkeakoulu Heijastuvatko epämukavat työ- olot työntekijöiden palkkoihin vai työ- tyytyväisyyteen? Teoriassa epämukavista työoloista pitäisi maksaa lisäpalkkaa. Tilastokeskuksen työolotutkimus tarjoaa empiiristä aineistoa, jonka perusteella voidaan selvittää, onko asia näin suomalaisilla työmarkkinoilla. Mitä vaikutuksia näillä työoloilla on työmarkkinoilla? Maksetaanko hai- toista rahallista korvausta työntekijöil- le? Työn taloustieteen tutkimuksessa on esitetty väittämä, jonka mukaan kilpai- lullisilla työmarkkinoilla määräytyvät työntekijöiden väliset palkkaerot hei- jastelevat osaltaan työhön liittyviä vaa- roja (esim. työtapaturmariski ja väki- Pekka Ilmakunnaksen ja Petri Böckermanin artikkeli pe- rustuu Työsuojelurahaston rahoittamaan hankkeeseen ”Kompensoivat palkkaerot suomalaisilla työmarkkinoilla”. Tutkimuksen tuloksia selostetaan yksityiskohtaisemmin Pal- kansaajien tutkimuslaitoksen työpapereita -sarjassa piak- koin ilmestyvässä raportissa ”Do job disamenities raise wages or ruin job satisfaction?”.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s24 vallan uhka) ja haittoja (esim. työpai- kan likaisuus). Epämukavista työoloista tulisi maksaa työmarkkinoiden tasapai- nossa erityistä kompensaatiota kor- keamman palkan muodossa. Tämä näkemys työmarkkinoiden toiminnasta on ensimmäisen kerran esitetty Adam Smithin vuonna 1776 julkaisemassa klassisessa teoksessa kansakuntien va- rallisuudesta. Näkemys kompensoivista palkka- eroista on myöhemmässä kirjallisuu- dessa vakiintunut olennaiseksi osaksi työmarkkinoiden empiiristä tutkimusta (Rosen 1986; Dorman 1996). Kom- pensoivat palkkaerot perustuvat poh- jimmiltaan siihen, että työmarkkinoil- la esiintyy riittävässä määrin kilpailua ja työntekijöiden vaihtuvuutta työpaik- kojen välillä. Työntekijöiden hyötyta- so nousee heidän palkkansa kasvaes- sa, ja se vähenee vastaavasti epämu- kavien työolojen myötä. Työmarkki- noiden tasapainottumisen myötä työn- tekijöiden kokema hyötytaso yhtäläis- tyy toimialojen ja ammattien välillä, eikä työntekijöiden ole mahdollista kasvat- taa hyötyään vaihtamalla työpaikkaa. Viimeinen työntekijä, joka ottaa riski- alttiin työn, saa juuri riittävän korva- uksen hyväksyäkseen työolot. Käytännössä työmarkkinat eivät kui- tenkaan toimi kilpailullisen oppikirja- mallin mukaan. Palkkojen määräyty- miseen vaikuttavat työnantajien ja työn- tekijäjärjestöjen neuvottelut ja yritys- ten markkinavoima. Toisaalta erilaiset tekijät vaikeuttavat työntekijöiden liik- kuvuutta työmarkkinoilla. Siksi erilai- silla epämukavilla työoloilla saattaakin olla huomattavia vaikutuksia myös työntekijöiden kokemaan työtyytyväi- syyteen. Aiempia tuloksia Kompensoivia palkkaeroja on tutkittu useissa maissa käyttäen empiirisiä ai- neistoja (Rosen 1986; Viscusi & Andy 2003). Empiirisissä tutkimuksissa on käytetty joko tietoja työtapaturmien määristä tai kyselyaineistoja, joissa on yksityiskohtaisia tietoja työntekijöiden kokemista haitoista ja vaaroista. Aineis- toissa on yleensä myös tietoja keskei- sistä taustamuuttujista (kuten työnte- kijöiden koulutuksesta ja työkokemuk- sesta), jotka vaikuttavat työntekijöiden ansiota- soon. Tällaista tutki- musta ei ole kuitenkaan tehty keskittyen erityi- sesti suomalaisiin työ- markkinoihin. Suomen työmarkkinat ovat kuitenkin kompen- soivien palkkaerojen näkökulmasta erittäin mielenkiintoinen tutki- muskohde, koska katta- vat ja sitovat työehtoso- pimukset sisältävät periaatteessa val- miiksi monenlaisia korvauksia epämu- kavista työolosuhteista. Tästä huoli- matta työntekijöiden subjektiiviset ko- kemukset työpaikan haitoista ja vaa- roista voivat synnyttää tarvetta kom- pensoiviin palkkaeroihin, joita ei voi- da ottaa huomioon yhteisesti sovituis- sa työehtosopimuksissa. Perinteisesti alan taloustieteellisessä tutkimuksessa työpaikan haitat ja vaa- rat on määritelty varsin suppeasti, esi- merkiksi ammattiin liittyvänä tapatur- mavaarana työpaikalla. Uudemmassa empiirisessä tutkimuksessa on koros- tettu sitä, että kompen- soivia palkkaeroja voi syntyä korvaamaan hai- tallisia työolosuhteita laa- jemmin tulkittuna kuten autonomian puutetta työtehtävässä, työn ai- heuttamaa stressiä, epä- varmuutta työsuhteen kestosta tai erilaisia epä- mukavia työaikoja. Viimeaikaisessa tutki- muksessa on myös täh- dennetty sitä, että työ- markkinoiden tasapainossa ei ole olen- naista niinkään maksettujen palkkojen vaan työntekijöiden tyytyväisyyden ta- sapainottuminen (Manning 2003). Näiden seikkojen vuoksi on tärkeätä tarkastella kompensoivia palkkaeroja aiheuttavia taustatekijöitä perinteistä taloustieteellistä tutkimusta laajemmin sekä tutkia kompensoivien palkkaero- jen ja työntekijöiden tyytyväisyyden määräytymistä toisiinsa limittyen. Työehtosopimuk- siin sisältyy periaat- teessa monenlaisia korvauksia epämu- kavista työoloista, mutta työntekijöi- den subjektiivisia kokemuksia niissä ei huomioida. Petri Böckerman ja Pekka Ilmakunnas saavat päätuloksekseen, ettei suomalaisilla työmarkkinoilla makseta lisäpalkkaa työntekijöiden kokemista haitoista ja vaarois- ta. Sen sijaan epämukavat työolot heikentävät tuntuvasti yleistä työtyytyväisyyttä.
&Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 25 Aineisto Tutkimuksessa hyödynnetään Tilasto- keskuksen työolotutkimusta vuodel- ta 1997. Työolotutkimus tehdään epä- säännöllisin väliajoin, ja se toteutetaan Tilastokeskuksen Työvoimatieduste- lun yhteydessä (Lehto & Sutela 1999). Vuoden 1997 Työolotutkimus suoritettiin puhelinhaastatteluina, jois- sa oli mukana lähes 3000 työnteki- jää. Työolotutkimukset sisältävät erittäin monipuolisia tietoja työntekijöiden kokemista haitoista ja vaaroista työ- paikoilla, joten ne tarjoavat luotetta- van lähtökohdan kompensoivien palk- kaerojen ja työtyytyväisyyden tutkimi- seen suomalaisilla työmarkkinoilla. Työolotutkimuksissa on lisäksi run- saasti työntekijöitä kuvaavia tausta- muuttujia, joista osa on peräisin Ti- lastokeskuksen ylläpitämistä rekiste- reistä. Työolotutkimuksen käytön etuna on myös se, että aineistossa on monipuo- lisia tietoja mm. työntekijöiden vai- kutusmahdollisuuksista työpaikalla, jolloin on mahdollista tarkastella pe- rinteistä kirjallisuutta laajemmin epä- mukavien työolojen vaikutusta palk- katasoon ja toisaalta työntekijöiden kokemaan työtyytyväisyyteen. Epä- mukavia työoloja kuvaavat muuttujat on muodostettu käyttämällä hyväksi vastauksia useampaan työolotutki- muksen erilliseen kysymykseen työ- paikan työoloista. Esimerkiksi työpai- kan haittoja kuvaava muuttuja saa ar- von yksi, jos työpaikalla esiintyy vä- hintään yksi merkittävä haittatekijä, joihin lukeutuvat muun muassa kuu- muus ja likaisuus. Suomea koskevia tuloksia Tarkastelun peruslähtökohtana on palkkamalli, jossa työntekijän tunti- palkkaa selitetään hänen ominaisuuk- sillaan (mm. sukupuoli, ikä, koulu- tus ja työkokemus), työnantajan omi- naisuuksilla (mm. yrityskoko ja toi- miala) sekä koetuilla työoloihin liitty- villä tekijöillä. Tämä estimointi ker- too periaatteessa sen, tulevatko epä- mukavat työolot millään tavoin kom- pensoitua työmarkkinoilla. Toisessa testissä voidaan ottaa huomioon myös Työolotutkimukseen sisältyvä kysymys yleisestä työtyytyväisyydestä. Työtyy- tyväisyyden mittana voidaan käyttää myös vastausta kysymykseen, koke- vatko vastaajat palkkansa oikeuden- mukaiseksi. Kun työtyytyväisyyttä (tai tyytymät- tömyyttä) selitetään palkalla ja työ- oloilla, saadaan arvio siitä, missä mää- rin palkalla pystyttäisiin kompensoimaan haitalli- sia työoloja, jotta työn- tekijöiden yleinen tyyty- väisyys työhönsä ei muuttuisi. Kun tätä ver- rataan siihen, miten työ- olot todellisuudessa vai- kuttavat palkkaan, voidaan arvioida tulevatko työolot yli- tai alikompen- soiduiksi. Jos työoloilla ei juurikaan ole vaiku- tusta palkkaan, mutta ne vaikuttavat työtyytyväisyyttä heikentävästi, on sel- vää että kompensoivia palkkaeroja ei ole. Sama pätee silloin, kun työolot hei- jastuvat palkkaan, mutta siitä huolimat- ta myös siihen, että palkka koetaan epäoikeudenmukaisen alhaiseksi. Palk- ka kompensoi työoloja ainakin osittain silloin kun haitalliset työolot alentavat työtyytyväisyyttä, mutta toisaalta ne nostavat palkkaa, mikä puolestaan li- sää tyytyväisyyttä työhön. Keskeisiä tuloksia on kiteytetty tau- lukossa 1. Työolotutkimuksesta saatu- jen tulosten valossa tietyillä epämuka- villa työoloilla on selkeitä työntekijän palkkaa nostavia vaikutuksia. Esimer- kiksi työntekijät, jotka ovat kolmivuo- rotyössä, saavat noin 19 prosenttia kor- keampaa tuntipalkkaa (vakioitaessa keskeiset taustatekijät kuten työnteki- jän koulutus ja kokemus, jotka luon- nollisesti vaikuttavat merkittävästi palkkaan). Tulosta ei voida sinällään pitää kovinkaan yllättävänä, koska kor- keammista palkoista kolmivuorotyös- sä työskenteleville työntekijöille on so- vittu työnantajia sitovissa kattavissa työ- ehtosopimuksissa. Tässä tapauksessa kompensoiva palkkaero on jo otettu huomioon sopimuksissa. Lisäksi työn- tekijät, jotka työskentelevät pääsään- töisesti ulkotöissä, saavat suurin piir- tein 13 prosenttia korkeampaa tunti- palkkaa. Työntekijöiden kokemista haitoista ja vaaroista ei kuitenkaan näytettäisi mak- settavan kompensoivia palkkaeroja suo- malaisilla työmarkkinoilla. Lisäksi eräät muuttujista, jotka kuvaavat epämuka- via työoloja, saavat väärän etumerkin. Esimerkiksi työntekijät, joilla ei ole vai- kutusmahdollisuuksia työpaikallaan, kärsivät muita alhaisemmista pal- koista. Kompensoivien palkkaerojen teoria an- taa täsmälleen päinvas- taisen ennustuksen. Työolotutkimukseen perustuvat tulokset tukevat siten nä- kemystä, jonka mukaan työoloilla on ainoastaan vähäinen merkitys suoma- laisten työntekijöiden palkkojen mää- räytymisessä. Toisin sanoen työmark- kinoilla ei näytettäisi yleisesti ottaen maksettavan rahallisia korvauksia epä- mukavista työoloista. Työtyytyväisyyttä koskevat tulokset osoittavat sitä vastoin sen, että epämu- kavat työolot heikentävät tuntuvasti yleistä työtyytyväisyyttä suomalaisilla työpaikoilla. Esimerkiksi työntekijät, joilla ei ole etenemismahdollisuuksia ja jotka kokevat jonkinlaista syrjintää työ- paikalla, ovat muita työntekijöitä tun- tuvasti tyytymättömämpiä. Lisäksi epä- mukavat työolot merkitsevät sitä, että työntekijät ovat tyytymättömiä erityi- sesti nykyiseen palkkaansa. Suomalaisten työntekijöiden näke- mys siitä, että heille pitäisi maksaa kor- keampaa palkkaa epämukavissa työ- oloissa, ei siten näyttäydy korkeampi- na todellisina palkkoina. Yhtenä seli- tyksenä tälle piirteelle saattaa olla työ- olotutkimuksen ajankohdan korkea työttömyysaste (12,7 prosenttia vuon- na 1997), mikä heikentää yksittäisten työntekijöiden neuvotteluvoimaa työ- markkinoilla ja kaventaa siten mahdol- lisuuksia saada kompensoivia palkka- Epämukavat työ- olot aiheuttavat tyytymättömyyttä palkkaan.
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004
Talous ja Yhteiskunta 3/2004

Recommended

Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2010
Talous ja Yhteiskunta 4/2010Talous ja Yhteiskunta 4/2010
Talous ja Yhteiskunta 4/2010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2012
Talous ja Yhteiskunta 2/2012Talous ja Yhteiskunta 2/2012
Talous ja Yhteiskunta 2/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2010
Talous ja Yhteiskunta 1/2010Talous ja Yhteiskunta 1/2010
Talous ja Yhteiskunta 1/2010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2011
Talous ja Yhteiskunta 3/2011Talous ja Yhteiskunta 3/2011
Talous ja Yhteiskunta 3/2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2009
Talous ja Yhteiskunta 1/2009Talous ja Yhteiskunta 1/2009
Talous ja Yhteiskunta 1/2009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2009
Talous ja Yhteiskunta 4/2009Talous ja Yhteiskunta 4/2009
Talous ja Yhteiskunta 4/2009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 3/2016
Talous & Yhteiskunta 3/2016Talous & Yhteiskunta 3/2016
Talous & Yhteiskunta 3/2016Palkansaajien tutkimuslaitos
 

Recommended

Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2010
Talous ja Yhteiskunta 4/2010Talous ja Yhteiskunta 4/2010
Talous ja Yhteiskunta 4/2010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2012
Talous ja Yhteiskunta 2/2012Talous ja Yhteiskunta 2/2012
Talous ja Yhteiskunta 2/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2010
Talous ja Yhteiskunta 1/2010Talous ja Yhteiskunta 1/2010
Talous ja Yhteiskunta 1/2010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2011
Talous ja Yhteiskunta 3/2011Talous ja Yhteiskunta 3/2011
Talous ja Yhteiskunta 3/2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2009
Talous ja Yhteiskunta 1/2009Talous ja Yhteiskunta 1/2009
Talous ja Yhteiskunta 1/2009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2009
Talous ja Yhteiskunta 4/2009Talous ja Yhteiskunta 4/2009
Talous ja Yhteiskunta 4/2009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 3/2016
Talous & Yhteiskunta 3/2016Talous & Yhteiskunta 3/2016
Talous & Yhteiskunta 3/2016Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2010
Talous ja Yhteiskunta 3/2010Talous ja Yhteiskunta 3/2010
Talous ja Yhteiskunta 3/2010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2010
Talous ja Yhteiskunta 2/2010Talous ja Yhteiskunta 2/2010
Talous ja Yhteiskunta 2/2010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomalainen palkkataso EU-vertailussa
Suomalainen palkkataso EU-vertailussaSuomalainen palkkataso EU-vertailussa
Suomalainen palkkataso EU-vertailussaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2009
Talous ja Yhteiskunta 2/2009Talous ja Yhteiskunta 2/2009
Talous ja Yhteiskunta 2/2009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta
Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistostaEurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta
Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistostaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2009
Talous ja Yhteiskunta 3/2009Talous ja Yhteiskunta 3/2009
Talous ja Yhteiskunta 3/2009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2011
Talous ja Yhteiskunta 2/2011Talous ja Yhteiskunta 2/2011
Talous ja Yhteiskunta 2/2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Tuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuotta
Tuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuottaTuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuotta
Tuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuottaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2012
Talous ja Yhteiskunta 3/2012Talous ja Yhteiskunta 3/2012
Talous ja Yhteiskunta 3/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2014
Talous ja Yhteiskunta 1/2014Talous ja Yhteiskunta 1/2014
Talous ja Yhteiskunta 1/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2012
Talous ja Yhteiskunta 4/2012Talous ja Yhteiskunta 4/2012
Talous ja Yhteiskunta 4/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2011
Talous ja Yhteiskunta 4/2011Talous ja Yhteiskunta 4/2011
Talous ja Yhteiskunta 4/2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2005
Talous ja Yhteiskunta 2/2005Talous ja Yhteiskunta 2/2005
Talous ja Yhteiskunta 2/2005Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Kilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisestiKilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisestiSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Rw essay the oriental land company
Rw essay the oriental land companyRw essay the oriental land company
Rw essay the oriental land company咲希 堀内
 
How to make candle
How to make candle How to make candle
How to make candle reginaoei
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2002
Talous ja Yhteiskunta 4/2002Talous ja Yhteiskunta 4/2002
Talous ja Yhteiskunta 4/2002Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2003
Talous ja Yhteiskunta 1/2003Talous ja Yhteiskunta 1/2003
Talous ja Yhteiskunta 1/2003Palkansaajien tutkimuslaitos
 

More Related Content

What's hot

Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta
Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistostaEurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta
Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistostaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Tuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuotta
Tuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuottaTuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuotta
Tuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuottaPalkansaajien tutkimuslaitos
 

What's hot (18)

Talous ja Yhteiskunta 3/2010
Talous ja Yhteiskunta 3/2010Talous ja Yhteiskunta 3/2010
Talous ja Yhteiskunta 3/2010
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2010
Talous ja Yhteiskunta 2/2010Talous ja Yhteiskunta 2/2010
Talous ja Yhteiskunta 2/2010
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011
 
Suomalainen palkkataso EU-vertailussa
Suomalainen palkkataso EU-vertailussaSuomalainen palkkataso EU-vertailussa
Suomalainen palkkataso EU-vertailussa
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2009
Talous ja Yhteiskunta 2/2009Talous ja Yhteiskunta 2/2009
Talous ja Yhteiskunta 2/2009
 
Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta
Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistostaEurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta
Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2009
Talous ja Yhteiskunta 3/2009Talous ja Yhteiskunta 3/2009
Talous ja Yhteiskunta 3/2009
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2011
Talous ja Yhteiskunta 2/2011Talous ja Yhteiskunta 2/2011
Talous ja Yhteiskunta 2/2011
 
SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005SAK:n toimintakertomus 2005
SAK:n toimintakertomus 2005
 
Tuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuotta
Tuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuottaTuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuotta
Tuotannon Tekijät – Palkansaajien Suomi 100 vuotta
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2012
Talous ja Yhteiskunta 3/2012Talous ja Yhteiskunta 3/2012
Talous ja Yhteiskunta 3/2012
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2014
Talous ja Yhteiskunta 1/2014Talous ja Yhteiskunta 1/2014
Talous ja Yhteiskunta 1/2014
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2012
Talous ja Yhteiskunta 4/2012Talous ja Yhteiskunta 4/2012
Talous ja Yhteiskunta 4/2012
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2011
Talous ja Yhteiskunta 4/2011Talous ja Yhteiskunta 4/2011
Talous ja Yhteiskunta 4/2011
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2005
Talous ja Yhteiskunta 2/2005Talous ja Yhteiskunta 2/2005
Talous ja Yhteiskunta 2/2005
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003Talous ja Yhteiskunta 2/2003
Talous ja Yhteiskunta 2/2003
 
Kilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisestiKilpailukykyä vastuullisesti
Kilpailukykyä vastuullisesti
 

Viewers also liked

Rw essay the oriental land company
Rw essay the oriental land companyRw essay the oriental land company
Rw essay the oriental land company咲希 堀内
 
How to make candle
How to make candle How to make candle
How to make candle reginaoei
 
Perfectessay.net coursework sample #1 mla style
Perfectessay.net coursework sample #1 mla stylePerfectessay.net coursework sample #1 mla style
Perfectessay.net coursework sample #1 mla styleDavid Smith
 
How to accept love
How to accept loveHow to accept love
How to accept loveViseth Hul
 
Perfectessay.net term paper sample #2 apa style
Perfectessay.net term paper sample #2 apa stylePerfectessay.net term paper sample #2 apa style
Perfectessay.net term paper sample #2 apa styleDavid Smith
 
Metodologías de Desarrollo de Aplicaciones Web Seguras
Metodologías de Desarrollo de Aplicaciones Web SegurasMetodologías de Desarrollo de Aplicaciones Web Seguras
Metodologías de Desarrollo de Aplicaciones Web SegurasHéctor Garduño Real
 
個人情報保護法改正とビッグデータ利活用
個人情報保護法改正とビッグデータ利活用個人情報保護法改正とビッグデータ利活用
個人情報保護法改正とビッグデータ利活用Harumichi Yuasa
 
OPTiM StoreにおけるSCIM & OIDC活用事例 - ID&IT 2016
OPTiM StoreにおけるSCIM & OIDC活用事例 - ID&IT 2016OPTiM StoreにおけるSCIM & OIDC活用事例 - ID&IT 2016
OPTiM StoreにおけるSCIM & OIDC活用事例 - ID&IT 2016Nov Matake
 
Litigation and Compliance in the Open Source Ecosystem
Litigation and Compliance in the Open Source EcosystemLitigation and Compliance in the Open Source Ecosystem
Litigation and Compliance in the Open Source EcosystemBlack Duck by Synopsys
 
Asian Media Landscape Series - Hong Kong, Taiwan, Singapore and Malaysia
Asian Media Landscape Series - Hong Kong, Taiwan, Singapore and MalaysiaAsian Media Landscape Series - Hong Kong, Taiwan, Singapore and Malaysia
Asian Media Landscape Series - Hong Kong, Taiwan, Singapore and MalaysiaPR Newswire APAC
 

Viewers also liked (16)

Rw essay the oriental land company
Rw essay the oriental land companyRw essay the oriental land company
Rw essay the oriental land company
 
How to make candle
How to make candle How to make candle
How to make candle
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2002
Talous ja Yhteiskunta 4/2002Talous ja Yhteiskunta 4/2002
Talous ja Yhteiskunta 4/2002
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2003
Talous ja Yhteiskunta 1/2003Talous ja Yhteiskunta 1/2003
Talous ja Yhteiskunta 1/2003
 
FSRM 582 Project
FSRM 582 ProjectFSRM 582 Project
FSRM 582 Project
 
Perfectessay.net coursework sample #1 mla style
Perfectessay.net coursework sample #1 mla stylePerfectessay.net coursework sample #1 mla style
Perfectessay.net coursework sample #1 mla style
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2006
Talous ja Yhteiskunta 4/2006Talous ja Yhteiskunta 4/2006
Talous ja Yhteiskunta 4/2006
 
How to accept love
How to accept loveHow to accept love
How to accept love
 
Perfectessay.net term paper sample #2 apa style
Perfectessay.net term paper sample #2 apa stylePerfectessay.net term paper sample #2 apa style
Perfectessay.net term paper sample #2 apa style
 
Metodologías de Desarrollo de Aplicaciones Web Seguras
Metodologías de Desarrollo de Aplicaciones Web SegurasMetodologías de Desarrollo de Aplicaciones Web Seguras
Metodologías de Desarrollo de Aplicaciones Web Seguras
 
個人情報保護法改正とビッグデータ利活用
個人情報保護法改正とビッグデータ利活用個人情報保護法改正とビッグデータ利活用
個人情報保護法改正とビッグデータ利活用
 
Projection Lighting
Projection LightingProjection Lighting
Projection Lighting
 
OPTiM StoreにおけるSCIM & OIDC活用事例 - ID&IT 2016
OPTiM StoreにおけるSCIM & OIDC活用事例 - ID&IT 2016OPTiM StoreにおけるSCIM & OIDC活用事例 - ID&IT 2016
OPTiM StoreにおけるSCIM & OIDC活用事例 - ID&IT 2016
 
Litigation and Compliance in the Open Source Ecosystem
Litigation and Compliance in the Open Source EcosystemLitigation and Compliance in the Open Source Ecosystem
Litigation and Compliance in the Open Source Ecosystem
 
Asian Media Landscape Series - Hong Kong, Taiwan, Singapore and Malaysia
Asian Media Landscape Series - Hong Kong, Taiwan, Singapore and MalaysiaAsian Media Landscape Series - Hong Kong, Taiwan, Singapore and Malaysia
Asian Media Landscape Series - Hong Kong, Taiwan, Singapore and Malaysia
 
Improve Productivity & Be Happier At Work
Improve Productivity & Be Happier At WorkImprove Productivity & Be Happier At Work
Improve Productivity & Be Happier At Work
 

Similar to Talous ja Yhteiskunta 3/2004

Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuunTeollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuunPalkansaajien tutkimuslaitos
 

Similar to Talous ja Yhteiskunta 3/2004 (20)

Ty22005
Ty22005Ty22005
Ty22005
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006Talous ja Yhteiskunta 3/2006
Talous ja Yhteiskunta 3/2006
 
Ty32006
Ty32006Ty32006
Ty32006
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2003
Talous ja Yhteiskunta 3/2003Talous ja Yhteiskunta 3/2003
Talous ja Yhteiskunta 3/2003
 
Ty32003
Ty32003Ty32003
Ty32003
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2006
Talous ja Yhteiskunta 2/2006Talous ja Yhteiskunta 2/2006
Talous ja Yhteiskunta 2/2006
 
Ty22006
Ty22006Ty22006
Ty22006
 
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuunTeollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
Teollisuustuotanto elpyy – kansantalous uuteen nousuun
 
Kilpailukykyinen Suomi
Kilpailukykyinen SuomiKilpailukykyinen Suomi
Kilpailukykyinen Suomi
 
SAK:n toimintakertomus 2007
SAK:n toimintakertomus 2007SAK:n toimintakertomus 2007
SAK:n toimintakertomus 2007
 
Ty12014
Ty12014Ty12014
Ty12014
 
Ty32005
Ty32005Ty32005
Ty32005
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005Talous ja Yhteiskunta 3/2005
Talous ja Yhteiskunta 3/2005
 
Ty32011
Ty32011Ty32011
Ty32011
 
Ty22003
Ty22003Ty22003
Ty22003
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2007
Talous ja Yhteiskunta 3/2007Talous ja Yhteiskunta 3/2007
Talous ja Yhteiskunta 3/2007
 
Ty32007
Ty32007Ty32007
Ty32007
 
Talous & Yhteiskunta 2/2015
Talous & Yhteiskunta 2/2015Talous & Yhteiskunta 2/2015
Talous & Yhteiskunta 2/2015
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2004
Talous ja Yhteiskunta 2/2004Talous ja Yhteiskunta 2/2004
Talous ja Yhteiskunta 2/2004
 
Ty22004
Ty22004Ty22004
Ty22004
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos

The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos (20)

Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019
 
Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019
 
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
 
Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019
 
Occupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine WorkersOccupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine Workers
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
 
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotusTulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
 
Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019
 
Opintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajatOpintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajat
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
 
Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
 

Talous ja Yhteiskunta 3/2004

  • 1. &3/2004 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Harmaa talous Työmarkkinat Viro Harmaa talous Palkkaerot Koulutuksen tuotto Talousennuste 2004-2005
  • 2. 3 2004 Heikki Taimio Pääkirjoitus............................................................................. 1 Talousennuste 2004–2005 ..................................................... 2 Paula Paavilainen Euroopan laajentuneet työmarkkinat ..................................... 6 Epp Kallaste Viron ja Suomen työmarkkinoiden erot: kannustimet muuttoliikkeen takana .......................................................... 12 Reija Lilja Haasteena harmaa talous ..................................................... 18 Petri Böckerman ja Pekka Ilmakunnas Heijastuvatko epämukavat työolot työntekijöiden palkkoihin vai työtyytyväisyyteen? ........................................ 23 Rita Asplund Koulutus ja palkkaerot ......................................................... 27 Matti Pohjola Talouskasvun puolustus ....................................................... 32 Ilpo Suoniemi Kolumni: Veronalennukset ja työllisyys ................................ 38 Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ........................................... 40 32. vuosikerta 4 numeroa vuodessa Julkaisija: Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6. krs) 00530 Helsinki P. 09–2535 7330 Fax: 09–2535 7332 www.labour.fi Toimitus: Päätoimittaja Jukka Pekkarinen Toimittaja Heikki Taimio P. 09–2535 7349 Heikki.Taimio@labour.fi Taitto ja tilaukset: Irmeli Honka P. 09–2535 7338 Irmeli.Honka@labour.fi Toimitusneuvosto: Sari Aalto-Matturi Ulla Aitta Peter J. Boldt Lea Haikala Tuomas Harpf Pekka Immeli Esa Mäisti Seppo Nevalainen Jari Vettenranta Tilaushinnat: Vuosikerta 20,00 € Irtonumero 6,50 € Painopaikka: Jaarli Oy Valokuvaus: Maarit Kytöharju Kansi: Graafikko Markku Böök Kannen kuva: Aimo Hyvärinen ISSN 1975–181X &3/2004 Ta l o u s Y h t e i s k u n t a Harmaa talous Työmarkkinat Viro Harmaa talous Palkkaerot Koulutuksen tuotto Talousennuste 2004-2005
  • 3. AJANKOHTAISTA Heikki Taimio Saha, vaneritehdas, juustola, pukuteh- das – joukkoirtisanomisia. Eihän tuossa mitään ihmeellistä ole, ainahan sano- taan, että teollisuuden pitää pyrkiä korkeampaan teknologiaan ja jalostus- asteeseen. Kun globalisaatioon on menty mukaan, niin omistajan etu sa- nelee sijoituspaikan valinnan. Uusia työpaikkoja syntyy muualle – mutta minne? Vuonna 2003 Suomessa oli kes- kimäärin 67,3 %:n työllisyysasteel- la 2 365 000 työllistä, joista noin 68 % työskenteli palvelualoilla ja muut maa- ja metsätaloudessa, teollisuudessa ja rakentamisessa. Palvelualojen osuus oli 3–7 prosenttiyksikköä matalampi kuin muissa pohjoismaissa, joissa julkinen sektori työllistää selvästi enemmän. Sama pätee suhteessa anglosaksisiin maihin (Australia, Kanada, Iso-Britan- nia ja Yhdysvallat), joissa yksityinen pal- velusektori on laajempi. Kaikissa noissa maissa on Suomea selvästi korkeampi työllisyysaste. Japania ja Itävaltaa lukuun ottamat- ta kaikissa Suomea korkeamman työl- lisyysasteen maissa palvelualojen osuus työllisistä on suurempi kuin meillä. Rakennemuutos on siis omiaan kas- vattamaan palvelualoja. Palvelualojen työllisyysosuuden nostaminen lähelle pohjoismaista ja angloamerikkalaista tasoa merkitsisi jopa 300 000 uutta työpaikkaa palvelualoille. Silloin 75 %:n työllisyysaste tulisi ulottuville. Tuollainen kehitys näyttää luonnolli- selta mutta erittäin haasteelliselta. Vain pieni osa työpaikkojen lisäyksestä ehkä saavutettaisiin Holm-Vihriälä-mallin tapaisella panostuksella matalapalkkai- sen työn tukemiseen, jos se toteutuisi alkuperäisessä laajuudessaan (700 mil- joonaa euroa). Julkisen sektorin työllisyyden tuntu- va lisääminen edellyttäisi väistämättä verojen korottamista lähemmäs poh- joismaista tasoa. Ne kuitenkin naker- taisivat yksityisten palvelujen työllisyyt- tä. Toisaalta veronalennukset voisivat lisätä yksityisiä palveluja angloamerik- kalaiseen tapaan, mutta ne pakottaisi- vat tasapainottamaan valtiontaloutta julkisten palvelujen leikkauksilla. Kuin- ka syvä on suo siellä, entä vetelä täällä? Rakenne- muutoksen valinta- tilanne Euroopan unionin syventyminen ja laajentuminen on lisännyt kiinnos- tusta palkkoihin ja niiden eroihin eri maissa. Tietoa on kuitenkin ollut niukasti saatavissa. OECD:n Emp- loyment Outlook sisältää karkeita palkkatietoja mm. koulutusasteen, iän ja sukupuolen mukaan. Euros- tatin ECHP ( European Communi- ty Household Panel – www.stat.fi/ tk/kk/datashop/echp.html ) tarjo- aa parasta vertailukelpoista tilasto- aineistoa. ECHP:n palkka-aineistoa on käy- tetty mm. Jutta Moisalan ja Roope Uusitalon viime keväänä ilmesty- neessä tutkimuksessa ”Palkka- ja tuloerot EU-maissa” (Palkansaajien tutkimuslaitoksen Tutkimuksia no. 90). Sille jatkoa on Jutta Moisalan Työpaperi (no. 202) ”Earnings in Europe: A Comparative Study on Wage and Income Disparities in the European Union”. Ks. www.labour. fi/tutkimusjulk/tutkimusjulk.htm. Aiheesta tulee lisää tietoa myöhem- min syksyllä ilmestyvissä Valtioneu- voston kanslian vetämän globalisaa- tiohankkeen taustaselvityksissä. Rita Asplund koordinoi kahta eurooppalaistatutkimusprojektia,joista PuRE (www.etla.fi/PURE) käsitte- leekoulutuksestayksilöllekoituviahyö- tyjä ja EDWIN (www.etla.fi/edwin) koulutuksen ja palkkaerojen välisiä yhteyksiä. Hollantilaisen Wiemer Salverdan koordinoimassa LoWER- projektissa (www.uva-aias.net/ lower.asp) tarkastellaan erityisesti matalapalkka-aloja. Näistä projek- teista on valmistunut ja tulossa usei- ta tutkimuksia palkkaerojen syistä. Palkansaajia kiinnostaa varmasti oman palkkansa vertaaminen muis- sa EU-maissa vastaavissa tehtävissä toimivien työntekijöiden palkkoihin. Tähän tarjoaa mahdollisuuden hol- lantilaislähtöinen Wageindicator-il- maispalvelu (www.wageindicator. org), joka on nyt laajentunut yhdek- sään EU-maahan, myös Suomeen (www.palkkalaskuri.org).
  • 4. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s2 Palkansaajien tutkimuslaitos Ennusteryhmä: Eero Lehto Merja Kauhanen Ilpo Suoniemi Heikki Taimio Ennuste julkaistu 24.8.2004 Euroalueen kasvu nojautuu edelleen pitkälti vientiin. Tähän liittyen myös teollisuustuotannossa on tapahtunut käänne parempaan. EU-maissa hyvä kuluttajaluottamus on pitänyt yllä yk- sityisen kulutuksen kasvua vain Poh- joismaissa ja Isossa-Britanniassa. Man- ner-Euroopassa kuluttajaluottamus on edelleen hataraa ja yksityisen kulutuk- sen selvää vauhdittumista saadaan vielä odottaa. Hitaahko kasvu ja uudelleen Odotettu suhdannekäänne toteutui touko- kesäkuussa teollisuustuotannon ja viennin vauhdittamana. Kokonaistuotannon määrän ennustetaan kasvavan tänä vuonna 3,3 prosenttia ja ensi vuonna 3,6 prosenttia. vahvistunut euro hillitsevät inflaatiota, mikä osaltaan siirtää EKP:n koron- nostoja ensi vuoden puolelle. Euroalueen ja EU-maiden talouskas- vu kuitenkin vahvistuu ensi vuonna 2,5 prosentin tuntumaan ennen kaik- kea kotimarkkinoiden elpyessä, mikä edellyttää kotitalouksien luottamuksen kohentumista nykyisestä. Viennin mer- kitys kasvun vauhdittajana pienenee samalla. Ei kuitenkaan voida sulkea Teollisuus- tuotanto elpynyt – kansantalous uuteen nousuun Talousennuste 2004–2005
  • 5. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 3 Kansainvälinen talous. Kokonaistuotannon määrän kasvu (%) 2003 2004e 2005e Yhdysvallat ........................................... 3,0 4,1 3,5 Euro–12 ............................................... 0,5 1,8 2,4 Saksa ................................................ –0,1 1,6 2,2 Ranska .............................................. 0,5 2,0 2,6 Italia .................................................. 0,3 1,0 1,6 EU–25 .................................................. 0,9 2,1 2,5 Ruotsi ................................................ 1,6 3,0 3,2 Iso-Britannia ..................................... 2,2 3,0 2,6 Japani.................................................... 2,5 4,2 3,5 Venäjä................................................... 7,3 7,5 7,0 Kiina ..................................................... 9,1 9,0 7,5 Lähde: BEA, IMF, OCED, Palkansaajien tutkimuslaitos. pois sitä mahdollisuutta, että korkea öljynhinta ja siihen liittyvä USA:n kas- vun hidastuminen yhdessä euron vah- vistumisen kanssa tyrehdyttävät oras- tavan kasvun ennen kuin kotitaloudet ja yritykset rohkaistuvat lisäämään ku- lutusta ja investointeja. Se heikentäisi Suomen vientiin perustuvan talouskas- vun edellytyksiä. USA:n kokonaistuotannon kasvua hidasti kuluvan vuoden toisella neljän- neksellä ennen kaikkea yksityisen ku- lutuksen kasvun vaimeneminen. Ve- ronalennusten vaikutus ei enää tuntu- nut, ja myös kallistunut öljy hidasti kulutusta. Kotitaloudet ovat myös pa- kotettuja tinkimään kulutusmenoistaan parantaakseen heikentynyttä rahoitus- asemaansa. Tämän vuoksi yksityisen kulutuksen kasvun hidastuminen on mahdollisesti pysyvämpää. Yksityiset investoinnit kuitenkin elpyvät, ja asun- torakentaminen on vielä toistaiseksi vilkasta, mutta nämä tekijät eivät riitä ylläpitämään talouskasvua tämän vuo- den jälkipuoliskolla enää yli 4 prosen- tin vauhdissa. Kasvua hidastaa myös USA:n viennin heikko menestys. USA:n keskuspankki nosti kesällä ohjauskorkoaan yhteensä 0,5 pro- senttiyksiköllä. Rahapolitiikan kiristä- miseen vaikutti se, että inflaatio oli kiih- tynyt selvästi, samoin kuin alkuvuoden nopeahko kasvu ja hyvä työllisyyske- hitys. Keskuspankin analyysin mukaan kasvu on tukevalla pohjalla ja kasvun hidastuminen ohimenevää. Kuitenkin uudet viestit teollisuuden tilausten vä- henemisestä, kuluttajien luottamuksen heikentymisestä ja työllisyydestä vah- vistavat käsitystä siitä, että kasvun hi- dastuminen on pysyvää. Onkin ilmeis- tä, että tämän vaikutuksesta USA:n rahapolitiikka on jatkossa varovaista ja uutta koronnostoa saadaan odottaa pitkälle syksyyn. Aasiaa voidaan pitää maailmantalo- uden kasvun veturina. Kiinan tämän vuoden kasvu yltää 9 prosenttiin, ja ensi vuonna sen kasvun odotetaan hi- dastuvan 7,5 prosenttiin. Kiinan ja Itä-Aasian uusien teollisuusmaiden ta- louksien laajentuminen on vauhditta- nut myös Japanin kokonaistuotannon kasvua. Intiankin tuotanto on pääs- syt nopeaan kasvuun. Korkean öljyn hinnan tukemana Venäjän talous on yli 7 prosentin kasvuvauhdissa eikä se tästä laannu merkittävästi ensi vuon- nakaan. Vetovastuu kulutukselta vien- nille ja investoinneille Suomen viennin volyymi kasvoi alku- vuonna noin 1,5 prosenttia edellisvuo- desta, mutta se vauhdittui selvästi tou- ko-kesäkuussa, eikä sen kasvun odo- teta enää hidastuvan vuoden lopulla. Koko vuonna viennin kasvu yltää 2,8 prosenttiin. Suomen tavaraviennin arvo euroalueelle supistui alkuvuonna 10 prosenttia, mutta tämän vastapai- noksi vienti muihin EU-maihin kasvoi. Suomen vienti Aasiaan (pl. Lähi- ja Keski-Itä) kasvoi alkuvuonna (tammi- toukokuussa) 19 prosenttia edellisvuo- desta. Vientimarkkina-alueena Aasia on jo merkittävämpi kuin Pohjois- Amerikka. Suomen vienti Venäjälle kasvoi yhtä nopeasti kuin vienti Aasi- aan. Kun teollisuustuotanto ja vienti lop- puvuodesta elpyvät, myös tuonnin vo- lyymi kasvaa tuntuvasti huolimatta sii- tä, että öljyn ja eräiden muiden tuon- tiraaka-aineiden hinnat ovat nousseet jyrkästi. Ensi vuonna koko viennin kasvu nopeutuu 4,8 prosenttiin. Jo tänä vuonna toteutunut viennin kasvun jyr- kähkö nopeutuminen aikaansaa mel- koisen kasvuperinnön ensi vuoden vientilukuun. Ensi vuonna viennin kas- vua ylläpitää myös euroalueen koti- markkinakysynnän elpyminen. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot kasvavat tänä vuonna nimellises- ti noin 6 prosenttia. Palkansaajien kes- kimääräinen ansiotaso nousee 3,5 pro- senttia, ja tehtyjen työtuntien lisäänty- essä palkkasumma kasvaa tämä vuonna 4 prosenttia. Omaisuustulojen ripeä kasvu ei heijastu sellaisenaan kotitalo- uksien kulutuksen kasvuun vaan lisää tilapäisesti säästämistä, kun varallisuut- ta siirretään muuhun muotoon. Kotitalouksien ostovoima kasvaa tänä vuonna jonkin verran nopeammin kuin viime vuosina. Osin tämä johtuu ku- luvalle vuodelle ajoittuvista tilapäisistä tekijöistä, joista tärkein on alkoholijuo- mien valmisteverojen alennus. Tämän vuoden keskimääräinen inflaatio jää poikkeuksellisen hitaaksi, vain 0,3 pro- senttiin. Tuloveronalennukset lisäävät kotitalouksien käytettävissä olevia tu- loja noin yhdellä prosentilla. Suotuisa tulokehitys, kuluttajien luottamus ja matalat korot ylläpitävät kulutuksen kasvua ja myös asuntokauppaa. Kun otetaan huomioon hidas inflaatiovauh- ti, kasvaa yksityinen kulutus tänä vuon- na reaalisesti 3,7 prosenttia.
  • 6. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s4 2003 2003 2004e 2005e Mrd. € Määrän prosenttimuutos Bruttokansantuote .......................... 142,5 2,0 3,3 3,6 Tuonti ............................................. 43,8 2,6 2,5 3,8 Kokonaistarjonta .......................... 186,3 2,2 3,1 3,7 Vienti .............................................. 53,1 1,1 2,8 4,8 Kulutus........................................... 106,4 3,5 3,4 2,4 – Yksityinen kulutus.................... 74,6 4,3 3,7 2,5 – Julkinen kulutus ....................... 31,8 1,6 2,7 2,3 Investoinnit ..................................... 25,9 –2,1 2,9 5,8 – Yksityiset investoinnit ............... 21,8 –3,0 3,1 6,8 – Julkiset investoinnit .................. 4,1 2,7 1,6 0,6 Varastojen muutos (ml. tilastollinen ero) ...................... 1,0 0,3 0,0 0,0 Kokonaiskysyntä ............................ 186,3 2,2 3,1 3,7 Kysynnän ja tarjonnan tase. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. vuonna kasvu vauhdittuu noin kuuteen prosenttiin. Asuinrakentaminen jatkuu kuluvana vuonna vilkkaana. Tänä ja ensi vuonna investointien kasvuun muun muassa maa- ja vesirakentami- sessa ja muussa talonrakentamisessa vaikuttavat useat suuret rakennus- hankkeet kuten Vuosaaren satamahan- ke, Fortumin Porvoon öljynjalostamon uusi laitos ja Olkiluodon uusi ydinvoi- mala. Teollisuuden kone- ja laiteinves- toinnit supistuvat vielä tänä vuonna, mutta ensi vuonna niiden odotetaan jo kääntyvän kasvuun. Tammi-kesäkuussa työllisiä oli kes- kimäärin 17 000 vähemmän viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrat- tuna. Toistaiseksi kokonaistuotannon kasvun ripeytyminen on näkynyt vas- ta tehtyjen työtuntien määrän kasvus- sa. Syksyn aikana myös työllisyys al- kaa kohentua, mutta tämän vuoden keskiarvo jää viime vuoden keskiarvon alapuolelle. Näillä näkymin talouskas- vu ripeytyy ensi vuonna yli kolmeen prosenttiin, minkä seurauksena työlli- syys lisääntyy vajaalla 20 000 henki- löllä. Työllisyysastetta tämä nostaa 0,4 prosenttiyksikköä. Heikosta työllisyystilanteesta huoli- matta työttömyys on edelleen alentu- nut, koska vaimea työvoiman kysyn- Palkansaajien ostovoiman kehitys voidaan ensi vuonna turvata useilla vero- ja palkkaratkaisujen yhdistelmillä. Kulutuksen kasvun turvaava ostovoi- man kehitys on mahdollista ilman tun- tuvia veronalennuksiakin. Ennustees- sa ei ole oletettu muita veronkeven- nyksiä kuin normaalit tuloveroasteikon inflaatiokorjaukset. Ostovoimaa kos- kevan arviomme lähtökohtana on pal- kansaajien keskimääräisen ansiotason 3,8 prosentin kasvu. Tällöin kotitalo- uksien ostovoima kasvaa reaalisesti il- man olennaisia veronkevennyksiä liki 2 prosenttia. Kulutuksen kasvu säilyy kohtuullisen ripeänä, sillä kuluvan vuoden poikke- uksellisen hyvä ostovoiman kehitys siir- tyy osin ensi vuodeksi. Ennustamme yksityisen kulutuksen määrän kasva- van ensi vuonna 2,5 prosenttia. Ensi vuonna kertaluonteinen alkoholivero- jen alennus ei enää juurikaan näy in- flaation vuosikeskiarvossa ja inflaatio nopeutuu näennäisesti jääden kuiten- kin selvästi alle kahden prosentin. Vaikka ansiotaso kehittyy tänä vuon- na aiempaa suotuisammin ja myös palkkasumman kasvu vauhdittuu työl- lisyyden kääntyessä nousuun, ei funk- tionaalinen tulonjako juuri muutu. Pal- kansaajakorvausten yhteenlaskettu osuus yritys- ja rahoituslaitossektorei- den arvonlisäyksestä säilyy ennallaan tai laskee lievästi tänä vuonna. Ensi vuonna tuotanto kasvaa yksityisellä sektorilla ripeämmin kuin palkkasum- ma, jos palkankorotukset ovat totu- tulla tasolla. Investoinnit kääntyvät tänä vuonna noin kolmen prosentin kasvuun parin vuoden supistumisen jälkeen. Ensi Kuvio 1. Palkansaajakorvausten osuus yritystoiminnassa 1989–2003. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
  • 7. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 5 2003 2004e 2005e Työttömyysaste (%) ............................... 9,0 8,8 8,6 Työttömät (1 000) ................................. 235 229 225 Työlliset (1 000) .................................... 2 365 2 359 2 377 Työllisyysaste (%) .................................. 67,3 67,0 67,4 Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%)........ 0,9 0,3 1,6 Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ............. 4,0 3,5 3,8 Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (%) ....................................... 4,9 5,2 1,7 Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) .............. 7,4 7,2 9,0 Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) ............ 11,4 11,2 12,8 Valtiontalouden rahoitusylijäämä mrd. €................................................. 0,3 –0,7 –1,3 % bkt:sta............................................ 0,2 –0,5 –0,8 Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä mrd. €................................................. 3,0 1,7 1,4 % bkt:sta............................................ 2,1 1,2 0,9 Velkaantumisaste (Emu-velka) % bkt:sta ............................................ 45,5 44,5 42,7 Veroaste, % ............................................ 44,9 44,2 43,6 Lyhyet korot (3 kk:n euribor)................. 2,3 2,1 2,4 Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) .... 4,1 4,3 5,0 Ennusteen keskeisiä lukuja. Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos. tä on saanut väkeä siirtymään työ- markkinoiden ulkopuolelle. Työvoi- maan on kuulunut alkuvuodesta yli 20 000 henkeä vähemmän kuin edel- lisvuonna. Työttömiä oli tammi-kesä- kuussa noin 5 000 vähemmän kuin viime vuonna, ja työttömyysaste oli tammi-kesäkuussa 0,1 prosenttiyksik- köä alhaisempi kuin edellisvuonna. Työttömyysaste alenee tänä vuonna 8,8 prosenttiin ja ensi vuonna 8,6 prosenttiin. Veronkevennykset heikentävät valtiontaloutta Kuluvana vuonna valtiontalouden yli- jäämä kääntyy alijäämäksi (lähes 700 miljoonaa euroa), ensimmäisen kerran vuoden 1999 jälkeen. Lähinnä veron- kevennysten vaikutuksesta kokonais- veroaste alenee tänä vuonna 0,7 pro- senttiin lähinnä kokonaistuotannon arvon reippaan, 5,6 prosentin kasvun vaikutuksesta. Kuntien alijäämä alkaa ensi vuonna supistua, kun kunnallis- verojen kertymä virkoaa. Eläkeuudis- tuksen ei oleteta merkittävästi hidas- tavan eläkemenojen kasvua vielä ensi vuonna, mutta eräät sotumaksujen korotukset lisäävät työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturvarahastojen tuloja niin, että niiden ylijäämä kääntyy lie- vään nousuun. Koko julkisen sektorin EMU-ylijäämä alenee edelleen hieman, mutta EMU-velkasuhde kääntyy las- kuun. Verotuksen keventäminen on tuke- nut työllisyyttä, mutta toteutunut ke- hitys ei ole vastannut odotuksia. Kor- keahkon rakenteellisen työttömyyden ja piintyneen pitkäaikaistyöttömyyden oloissa työllisyyden nopeamman kas- vun edistämisen ja vastaavasti työttö- myyden nopeamman pienentämisen tarvetta ei voida kiistää. Palkkamaltti on tärkeää työllisyyden kestävän pa- ranemisen kannalta. Tämän vuoksi on toivottavaa, että uusi tuloratkaisu olisi kattava ja luonteeltaan maltillinen. Valtiontalous voi tiettyyn mittaan tu- kea maltillista tuloratkaisua. Valtion- talouden pelivara on kuitenkin rajoi- tettu, koska tasapainosta kiinni pitä- minen on lähivuosina tärkeää peliva- ran säästämiseksi demografisesta muu- toksesta aiheutuvien tulevien paineiden vastaanottamiseksi. Finanssipolitiikal- la ei käytännössä voida tukea työllisyyt- tä ilman, että alijäämä kasvaisi. Työlli- syyspolitiikassa on otettava huomioon, että julkisen kysynnän lisäyksen kaut- ta tapahtuva työllistäminen ei ainakaan johda suurempaan alijäämään kuin ve- rotuksen keventämiseen perustuva työllistäminen. Julkiset kulutus- ja in- vestointimenot ovatkin veronkeven- nyksille vaihtoehtoisia keinoja työllisyy- den tukemiseksi. senttiyksikköä 44,2 prosenttiin. Kun- tataloudessa valtionosuuksien lisäyksel- lä kompensoidaan tänä vuonna veron- kevennysten aikaansaamat verotulojen menetykset. Kuntatalouden rahoitus- asema ei heikkene tänä vuonna paljo- akaan, vaikka kuntien kulutusmenot kasvavat tänä vuonna nimellisesti 5 prosenttia. Julkisyhteisöjen EMU-yli- jäämä on tänä vuonna enää 1,2 pro- senttia kokonaistuotannon arvosta, mutta EMU-velan suhde nimelliseen bruttokansatuotteeseen ei kuitenkaan nouse. Ensi vuonna valtiontalouden alijäämä syvenee edelleen selvästi, vaikka en- nusteessa ei ole oletettu uusia alennuk- sia ansiotulojen verotukseen lukuun ottamatta kahden prosentin inflaatio- tarkistusta. Alijäämää lisäävät kuntien valtionosuuksien samoin kuin valtion kulutus- ja investointimenojen kasvu. Veroaste alenee ensi vuonna 43,6 pro-
  • 8. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s6 Euroopan työmarkkinat ovat monien haasteiden edessä. Väestörakenne muuttuu lähitulevaisuudessa entistä epäsuotuisammaksi koko Euroopan alueella, ja työikäisen väestön määrän supistuminen luo paineita sekä työvoi- man tarjonnan lisäämiselle että työlli- syyden kasvattamiselle. Toisaalta yri- tysten toimintaympäristöt muuttuvat globalisoitumisen ja Euroopan unionin integraation edetessä, kun tuotantoa siirretään lähemmäksi markkinoita ja Paula Paavilainen Kauppatieteiden yo Euroopan laajentuneet työmarkkinat Eurooppalaiset työmarkkinat ovat kasvaneet EU:n itälaajentumisen myötä. Miltä Suomen työllisyys, työttömyys ja työikäisen väestön koulutustaso näyttävät eurooppalaisessa vertailussa? halvempia työvoimakustannuksia. Tuo- tannon uudelleen sijoittumisen seu- rauksena työnjaon rakenne muuttuu kansainvälisesti. Toukokuussa 2004 tapahtunut Eu- roopan unionin itälaajentuminen ja mahdolliset tulevat laajentumiset muo- vaavat omalta osaltaan yhteisiä työ- markkinoita Euroopan unionissa. Itä- laajentumisen myötä vanhat jäsenmaat joutuivat täysin uudenlaisen tilanteen eteen; koskaan aikaisemmin Euroopan
  • 9. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 7 unioni ei ole kerralla laajentunut näin isolla joukolla maita, joissa kaikissa on vielä toistaiseksi huomattavasti mata- lampi elintaso kuin vanhoissa jäsen- maissa. Uusien jäsenmaiden työvoiman muuttohalukkuus on koettu sekä uhaksi että mahdollisuudeksi vanhois- sa jäsenmaissa. Monen vanhan jäsen- maan työttömyystilanne on huono, ja työvoiman liikkumiselle asetettujen siirtymäaikojen avulla maat ovat pyr- kineet suojelemaan kotimaan työ- markkinoita liialliselta muuttotulval- ta. Toisaalta väestön ikääntyminen on laajemmin koko Eurooppaa koskeva ongelma, ja maahanmuuttajat voisi- vat tarjota yhden ratkaisun tulevaisuu- den työvoimapulaan. Kohdemaan työ- markkinatilanteen lisäksi luonnollisesti myös lähtömaan tilanne vaikuttaa muuttohalukkuuteen. Työvoiman tarjonta Suomi kohtaa väestöra- kenteen epäsuotuisan muutoksen Euroopassa ensimmäisten joukossa. Suuret ikäluokat lähesty- vät meillä eläkeikää, ja lä- hivuosina työmarkkinoil- ta tulee poistumaan enemmän työvoimaa kuin sitä tulee lisää. Vä- estöstämme 50–64 -vuo- tiaiden suhteellinen osuus on tällä hetkellä korkein EU:ssa, yli 20 prosenttia. Vaikka syntyvyys onkin meillä eurooppalaisittain keskitasoa, tulee työikäi- sen väestön kasvu pysäh- tymään 2010-luvun alus- sa, jonka jälkeen se vähe- nee noin 0,5 prosenttia vuodessa. Tämä suunta- us asettaakin paljon pai- neita työvoimaosuuden kasvattamiselle. Työikäisestä väestöstä laskettu työvoimaosuus oli Suomessa 74,1 prosent- tia vuonna 2003 (tauluk- ko 1). Vanhojen EU-mai- den keskiarvoon verrattuna Suomen työvoimaosuus on vielä kohtalainen muttei kuitenkaan niin hyvä kuin esi- merkiksi Ruotsilla, Tanskalla, Hollan- nilla ja Isolla-Britannialla. Näissä kai- kissa työvoimaosuus on yli 76 prosent- tia, toisissa jopa lähes 80 prosenttia. Uusien jäsenmaiden Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan työvoimaosuudet jäävät kuitenkin enemmän kuin neljä prosenttiyksikköä Suomea pienem- miksi. Euroopan tasolla poikkeuksellista Suomessa on se, että sekä miehet että naiset ovat tottuneet tekemään yhtä- lailla töitä. Euroopan unionin jäsen- maista Suomen lisäksi vain Ruotsilla on yhtä pieni ero naisten ja miesten työvoimaosuuksien välillä – noin neljä prosenttiyksikköä. Suomalaisten mies- ten työvoimaosuus sen sijaan jää pie- nemmäksi kuin monen vanhan jäsen- maan, ja ero uusien EU-jäsenmaiden miesten työvoimaosuuksiin on vain pari prosenttiyksikköä suomalaisten mies- ten eduksi. Vaikka sukupuolten väli- nen ero työhön osallistumisessa on vii- me vuosina pienentynyt Euroopassa, on se silti vielä kohtuuttoman suuri monessa maassa, esimerkiksi yli 20 prosenttiyksikköä Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa. Miesten ja naisten työ- voimaosuuksien välinen kuilu pienenee Euroopassa, kun vanhempi väestö siir- tyy eläkkeelle, sillä monessa maassa nuorten naisten työhön osallistuminen on jo paljon aktiivisempaa kuin van- hemman naisväestön. Työllisyys Euroopan unionin vanhoissa jäsen- maissa työllisten määrä on kasvanut tasaisesti 1990-luvun puolivälin jäl- keen. Ajanjaksolla 1995–2003 työlli- syysaste nousi keskimäärin 0,5 pro- senttiyksikköä vuodessa ja työllisten määrä kasvoi hieman alle kymmenen prosenttia. Kohtalaisesta talouskasvus- ta huolimatta työllisyys laski useimmis- sa vanhoissa EU-maissa vuonna 2003, eikä se kuluvan vuoden alkupuoliskolla oleellisesti parantunut sen enempää vanhojen EU-maiden keskuudessa kuin Suomessakaan. Työllisyyden lisäämi- nen jokaisessa ikäluokassa on kuiten- kin välttämätöntä ikääntyvässä Euroo- passa, jos työllisyysaste halutaan pitää edes nykyisellä tasollaan. Työllisyyden lisääminen ja työpaikkojen parantami- nen talouskasvun ylläpitämiseksi ovat Euroopan unionin strategisia avainta- voitteita, kun se pyrkii olemaan kilpai- lukykyisin ja dynaamisin tietoyhteis- kunta tämän vuosikymmenen kulues- sa. EU:n työllisyydelle asettamista konkreettisista lukutavoitteista esi- merkkinä on 70 prosentin työllisyys- aste vuonna 2010, kun toteutunut työllisyysaste vanhoissa jäsenvaltioissa oli viime vuonna 64,3 prosenttia ja laa- jentuneessa unionissa vielä 1,4 pro- senttiyksikköä pienempi. Paljon olisi työllisyydelle siis vielä teh- tävä, jotta Euroopan unionin tavoi- Paula Paavilainen työskenteli Palkansaajien tutkimuslai- toksessa tutkijaharjoittelijana touko-elokuussa 2004.
  • 10. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s8 tetta edes lähennyttäisiin. Sama kos- kee myös Suomen hallituksen työlli- syystavoitetta, 70 prosenttia vuoteen 2007 mennessä. Kausitasoitettu työl- lisyysaste Suomessa oli kuluvan vuo- den ensimmäisellä puoliskolla 66,7 prosenttia, ja työllisiä oli 17 000 vä- hemmän kuin edellisenä vuonna sa- malla ajanjaksolla. Vuonna 2003 työl- lisyysaste oli 67,4 prosenttia1 . Tilas- tokeskuksen työvoimatutkimuksen tiedot heinäkuulta 2004 antavat jo enemmän tukea tulevalle työllisyyden parantumiselle. Työllisiä oli 16 000 enemmän kuin edellisen vuoden hei- näkuussa, ja kausitasoitettu työllisyys- aste oli 67,2 prosenttia. Työllisyystavoitteiden karkaamisesta huolimatta Suomen työllisyysaste on nykyisellään vielä vanhojen EU-maiden keskiarvon yläpuolella ja huomattavasti korkeampi kuin lähialueemme uusis- sa jäsenmaissa. Toisaalta työllisyystilan- teen voidaan todeta olevan meillä huo- mattavasti heikompi kuin naapureil- lamme Ruotsilla, Norjalla ja Tanskal- la. Näiden maiden lisäksi Hollanti ja Iso-Britannia ovat hoitaneet työllisyyt- tään erityisen hyvin. Kuten naisten työ- voimaosuuksia vertailtaessa niin myös naisten työllisyysasteen suhteen Suo- mi pärjää vanhojen EU-maiden jou- kossa hyvin. Naisten työllisyysaste oli 56 prosenttia EU-15:ssa vuonna 2003, kun se Suomessa oli 65,7 prosenttia. Euroopan unionin työllisyysstrategian yhtenä osatavoitteena on naisten työl- lisyysasteen nostaminen 60 prosenttiin. Tämän tavoitteen Suomi täyttää jo erittäin hyvin omalta osaltaan. Hieman tarkempi kuva työllisyydestä Eu- roopassa ja Suomessa saadaan, kun tarkastel- laan epätyypillisten työ- suhteiden määrää eli miten paljon kokonais- työllisyydestä on määräaikaista ja osa- aikaista työllisyyttä. Noin 22 prosent- tia vanhojen EU-maiden työllisyyden kasvusta ajanjaksolla 1996-2003 se- littyy määräaikaisten työsuhteiden kasvulla, Suomessa yli 30 prosenttia. Euroopan unionissa määräaikaiset työ- suhteet ovat yleisempiä Espanjassa, Portugalissa ja Suomessa, jossa mää- räaikaisten osuus työllisyydestä oli noin 15,9 prosenttia vuonna 2003. Tämä on paljolti viime vuosikymme- nen laman perintöä, jonka seurauk- sena varovaisuus on lisääntynyt työ- suhteiden sopimusmuodoissa. Keski- määrin vanhojen EU-maiden kohdalla määräaikaisia työsuhteita työllisyydes- tä oli paljon vähemmän – noin 10,3 prosenttia vuonna 2003. Työllisyyden osa-aikaisuus sen sijaan on vähäistä Suomessa, jossa sekä nai- set että miehet ovat tottuneet tekemään kokopäivätyötä. Vuonna 2003 osa-ai- katyön osuus työllisyydestä oli 11,3 prosenttia Suomessa, kun se EU- 15:ssa vastaavasti oli 16,6 prosenttia. Noin kolmasosa eurooppalaisten nais- ten työllisyydestä on osa-aikatyötä. Hollannin kokonaistyöllisyydestä yli kolmasosa on osa-aikatyötä, ja nais- ten työllisyydestä osa-aikaista on pe- räti 60 prosenttia. Hollannin erittäin hyvää työllisyysastetta ja sen kääntö- puolta, pientä työttömyyttä, voidaan- kin paljolti selittää juuri osa-aikatyön suurella osuudella. Työttömyys Työttömyys on ollut jo reilut kymme- nen vuotta Suomen talouden keskei- sempiä ongelmia. Vaik- ka työttömyys on pie- nentynyt 1990-luvun la- man jälkeen tasaisesti ja kansainvälisesti vertailtu- na melko ripeästi, on se kuitenkin jäänyt suhteel- lisen korkealle tasolle (kuvio 1). Tämän vuo- sikymmenen alussa työt- tömyydenpienentyminen on kuitenkin selkeästi hidastunut Suomessa, ja työttömyysaste on pysynyt alkuvuodesta samalla tasol- la kuin mitä se oli viime vuonna eli noin yhdeksässä prosentissa. Työvoima- Työllisyys- Osa- Määräaikaiset Työttömyys- Pitkäaikais- osuus, % aste,% aikatyö,% työsuhteet,% aste,% työttömyys,% EU-15 72,8 64,3 16,6 10,3 8,0 3,3 Suomi 74,1 67,4 11,3 15,9 9,0 2,3 Ruotsi 78,9 74,3 14,1 14,2 5,6 1,0 Norja 79,4 75,9 21,0 8,6 4,5 0,3 Tanska 79,4 75,1 15,8 8,5 5,6 1,1 Saksa 71,3 64,6 19,6 10,1 9,3 4,6 Ranska 68,2 61,9 12,9 10,6 9,4 3,5 Italia 61,6 56,2 4,9 6,3 8,6 4,9 UK 76,6 72,9 23,3 4,9 5,0 1,1 Espanja 68,5 60,7 7,8 25,0 11,3 3,9 Hollanti 76,4 73,6 34,5 12,5 3,8 1,0 Itävalta 71,6 68,2 13,6 5,7 4,4 1,1 Irlanti 68,0 65,0 18,1 3,9 4,6 1,5 Kreikka 63,8 58,0 5,6 6,7 9,3 5,1 Portugali 72,0 67,1 10,0 15,2 6,4 2,2 Viro 69,8 62,9 8,0 2,7 10,1 4,6 Latvia 68,8 61,8 10,0 6,4 10,5 4,3 Liettua 69,6 61,1 9,1 6,5 12,7 6,1 Puola 64,2 51,4 11,5 13,9 19,2 10,7 Taulukko 1. Työmarkkinoiden tunnuslukuja vuonna 2003. Lähde: OECD Employment Outlook 2004, Eurostat. Työllisyystavoitteen karkaamisesta huolimatta Suomen nykyinen työllisyys- aste on korkea eurooppalaisessa vertailussa. 1 OECD. Tilastokeskuksen mukaan 67,3 prosenttia.
  • 11. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 9 Työttömyydessä on Euroopan tasol- la monia yhteisiä piirteitä. Keskimää- rin työttömyys vanhoissa EU-maissa on paljon korkeampaa tänä päivänä kuin mitä se oli esimerkiksi 1970-luvulla. Toisaalta työttömyys tuntuu kasvavan piikkeinä ja samanaikaisesti useassa maassa, mikä tietenkin selittyy ajoit- taisella kansainvälisen taloustilanteen heikkenemisellä. Työttömyydellä on taipumus alentua myös suhteellisen hitaasti, jos se on kerran kokenut ra- jua nousua. Rakenteellinen työttömyys on yksi selitys, miksi monet Euroopan maat eivät ole saanut työttömyyttään alenemaan 1980-luvun tasolle. Esimer- kiksi Suomen työttömyys on osittain rakenteellista; työmarkkinoille on muo- dostunut tilanne, jossa sitä yhtäaikai- sesti leimaa pitkäaikaistyöttömyys sekä alakohtainen ja alueellinen työvoima- pula. Suomen työttömyysaste on edelleen yhden prosenttiyksikön verran vanho- jen EU-maiden työttömyysasteen kes- kiarvon yläpuolella ja samalla tasolla, jos uudet jäsenmaat huomioidaan mu- kaan tarkasteluun. Työttömyysaste nousi vanhoissa EU-maissa noin 0,3 prosenttiyksikköä vuonna 2003. Mo- nessa Euroopan maassa työttömyyden oletetaan laskevan maltillisesti hyvän ta- louskasvun myötävaikutuksesta seu- raavan parin vuoden aikana. Työttö- myys lähti laskuun jo vuonna 2003 esi- merkiksi Isossa-Britanniassa, kun taas erityisesti Ranskassa ja Saksassa työpaikkojen väheneminen on vain jatkunut. Korkea työttö- myysaste ei toisaalta ole kaikkien Euroopan mai- den ongelmana. Esimer- killisesti Hollannin ja Ir- lannin työttömyysasteet ovat reilusti alle viiden prosentin. Euroopan unionin uu- sien jäsenmaiden työttö- myys sen sijaan on muutamia poikke- uksia lukuun ottamatta paljon huo- nompaa kuin vanhojen jäsenmaiden. Esimerkiksi vaikka Baltian maat ovat kokeneet viime vuosina nopeaa talous- kasvua, on työttömyysaste kuitenkin ollut suhteellisen korkealla. Osa Balti- an maiden korkeasta työttömyydestä selittyy Venäjän vuoden 1998 talous- kriisin vaikutuksella. Puola kärsii kaikkein suurimmasta työttömyydestä Euroopassa. Vuonna 2003 Puolassa vain noin puolella työ- ikäisestä väestöstä oli töitä ja melkein viidesosa työvoimasta oli työttömänä. Suurin osa Puolan työttömyydestä on rakenteellista, ja viimeisen viiden vuo- den aikana tapahtuneen maatalousre- formin seurauksena Puolan työttömien mää- rä on kasvanut yli 40 prosenttia. Maatalous- sektorin työvoimasta työttömäksi jääneiden henkilöiden koulutusta- so on matala, mikä on luonnollisesti vaikeutta- nut heidän uudelleen- työllistymistään muualle. Suuren väestömääränsä ja huonon työllisyysti- lanteensa vuoksi Puola on ollut yksi huolenaihe vanhoille EU-maille mah- dollisen muuttoliikkeen vuoksi. Maissa, joissa työttömyys on muu- tenkin korkealla, tuntuu olevan suh- teellisen paljon pitkään työttömänä ol- leita. Pitkäaikaistyöttömien määrä nousi EU-15:sta noin kaksi prosent- tiyksikköä vuonna 2003, ja työttömis- tä 43,4 prosenttia oli ollut työttömä- nä yli 12 kuukautta. Saksan työttö- mistä puolet oli pitkäaikaistyöttömiä vuonna 2003, ja Italiassa ja Kreikas- sa enemmän kuin puolet työttömistä oli ollut ilman työtä yli vuoden ver- ran. Kokonaisuudessaan vanhojen EU-maiden työvoimasta 3,3 prosent- tia kärsi pitkäaikaistyöttömyydestä. Pitkäaikaistyöttömyyden yleisyyden Euroopassa voidaan olettaa johtuvan siitä, että työttömyydellä on taipumus- ta kasaantua useimmiten samoille henkilöille. Pitkäaikaistyöttömien määrä on Suo- messa pienentynyt tasaisesti viime vuo- sikymmenen lopulta asti, vaikka yli 12 kuukautta työttömänä olleiden osuus kaikista työttömistä kasvoikin hieman talouden taantuman myötä viime vuon- na. Suomen työttömistä noin 24,7 pro- senttia on ollut pitkään työttömänä. Vaikka työttömyystilanne kokonaisuu- dessaan on Suomessa hieman huonom- pi kuin vanhoissa EU-maissa keskimää- rin, on pitkäaikaistyöttömien osuus työ- voimasta kuitenkin paljon pienempi, Suomen työttö- myysaste on hie- man korkeampi kuin vanhoissa EU- maissa mutta ma- talampi kuin lähi- alueemme uusissa jäsenmaissa. Kuvio 1. Työttömyysaste Suomessa ja EU-15:ssa 1963–2003 (%). Lähde: OECD.
  • 12. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s10 noin 2,3 prosenttia vuonna 2003. Tämä kertonee aktiivisen työvoimapolitiikan onnistumisesta, jonka avulla työttö- myysjaksoja on pyritty katkaisemaan mahdollisemman nopeasti. Vanhoista EU-maista korkein pitkä- aikaistyöttömien osuus työvoimasta löytyy Kreikasta, jossa myös sukupuol- ten välinen ero on kaikkein suurin. Muualla EU-15:ssa pitkäaikaistyöttö- myys jakaantuu melko tasaisesti mo- lemmille sukupuolille, vaikka naisten osuus on pääsääntöisesti monessa maassa miesten osuutta hieman suu- rempi. Suomi, Ruotsi, Tanska ja Viro poikkeavat tästä EU:n keskiarvotilan- teesta; miesten osuus pitkäaikaistyöt- tömyydestä on naisia suurempi. Van- hojen EU-maiden sisällä alueellinen pit- käaikaistyöttömyys on hyvin yleinen ongelma. Esimerkiksi Itä-Saksassa ti- lanne pitkäaikaistyöttömien suhteen on hyvin huono. Suomen lähialueen uu- sissa EU-maissa pitkäaikaistyöttömyys on paljon yleisempää kuin Suomessa tai vanhoissa EU-maissa yleensä. Puo- lassa ongelma on taas omissa lukemis- sa; enemmän kuin yksi kymmenestä on ollut Puolan työvoimasta työttömä- nä yli vuoden. Työikäisen väestön koulutus- taso Tuotannon uudelleen sijoittuminen ja siten työnjaon rakenteen muutos nos- taa Euroopan maiden työikäisen väes- tön koulutustason ja työvoiman jousta- vuuden oleelliseen asemaan, kun tähän jatkuvaan muutokseen tulevaisuudessa sopeudutaan. Euroopan korkeiden tuo- tantokustannusten maat eivät voi enää kilpailla perinteisillä teollisuuden aloil- la, vaan niiden tulee panostaa entistä enemmän korkeaa osaamista vaativien hyödykkeiden vientiin. Euroopan mai- den kilpailukyky ja kasvupotentiaali riip- puu siis yhä enemmän niiden inhimilli- sen pääoman määrästä. Innovaatiot ja osaaminen ovat avaintekijöitä tässä pro- sessissa, ja ne ovat juuri riippuvaisia koulutuksen tasosta sekä tutkimus- ja kehitystyöstä. Uusien jäsenmaiden vii- me vuosien maatalousreformi ja työt- tömyyden nousu tämän seurauksena on yksi osoitus joustamattomasta työvoi- man osaamisesta, kun tuotannossa ta- pahtuu rakennemuutoksia. Työmarkkinoiden vaatimukset näky- vät myös Euroopan koulutustason muutoksissa viime vuosina. Matalan koulutustason osuus työikäisessä väes- tössä on laskenut vuosien 1995 ja 2002 välisenä aikana 46 prosentista 38 pro- senttiin vanhoissa EU-maissa. Etelä-Eu- roopan maissa matalan koulutustason osuus on kuitenkin edelleen suhteelli- sen korkea verrattuna muuhun Euroop- paan (kuvio 2). Esimerkiksi Portuga- lissa matalan koulutuksen saaneiden osuus työikäisessä väestössä on lähes neljä viidesosaa. Portugalissa myös kes- kiasteen koulutuksen saaneilla on tie- tyissä ikäryhmissä suurempi työttö- myysaste kuin matalan koulutuksen saa- neilla. Tämä on poikkeuksellista sinän- sä, koska pääsääntöisesti koulutustason kasvu parantaa henkilön työllistymistä. Peruskoulutuksen pienempi työttö- myysaste selittyy paljolti Portugalin tuo- tantorakenteella, joka tarvitsee edelleen matalan osaamisen työvoimaa. Samanaikaisesti matalan koulutusta- son saaneiden osuuden pienentyessä keskitason koulutuksen hankkineiden osuus työikäisessä väestössä on kas- vanut 38 prosentista 43 prosenttiin ja korkea-asteen koulutuksen osuus 15 prosentista 20 prosenttiin EU-15:ssa vuosien 1995–2002 välisenä aikana. Yhdessä Ison-Britannian kanssa Suo- messa on suurin korkeasti koulutettu- jen osuus työikäisestä väestöstä van- hojen jäsenmaiden joukossa. Suomes- sa onkin viime vuosikymmeninä pa- nostettu koulutukseen, ja korkea- koulun aloittavien nuorten osuus on suurempi kuin missään muualla EU- maissa. Ikäluokkien välinen koulutus- tasoero on Suomessa kuitenkin vielä suuri ja vanhemman väestön koulutus- taso on kansainvälisesti vertailtuna heikko. Työikäisen väestön koulutus- taso muuttuu tosin nopeasti, kun tämä vanhempi, vähemmän kouluttautunut väestö jää eläkkeelle. Vuonna 2002 Suomen työikäisestä väestöstä noin kolmasosa oli saanut peruskoulutuk- sen, keskiasteen koulutuksen saanei- den osuus oli 43 prosenttia ja korkea- asteen koulutuksen saaneiden osuus noin 27 prosenttia. Lähialueiden koulutustaso on Suo- men näkökulmasta oleellinen asia, koska Euroopan integraation myötä Kuvio 2. Työikäisen väestön koulutustaso vuonna 2002 (%). Lähde: Employment in Europe 2003.
  • 13. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 11 tuotantorakenteemme ja työmarkki- namme kytkeytyy yhä enemmän juuri Baltian maihin. Suomen työmarkki- noilla vallitsee jo nyt tilanne, jossa kor- keasta työttömyydestä huolimatta tie- tyillä aloilla kärsitään työvoimapulas- ta. Tähän työvoimapulaan voisi löytyä osittainen ratkaisu myös lahden toiselta puolelta. Baltian maissa on myös suhteellisen korkea koulutustaso, kun verrataan sitä vanhojen EU-maiden tasoon. Liet- tuassa korkeasti koulutettujen osuus on jopa suurempi kuin Suomessa. Liet- tuan väestölaskennan tietojen mukaan sen kansalaisten koulutustaso on kas- vanut nopeasti viime vuosina. Viimeis- ten neljän vuoden aikana on tapahtu- nut huomattava kasvu keskiasteen koulujen, korkeakoulu- ja siihen rin- nastettavien ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden määrässä. Korkeakou- luopiskelijoiden määrällinen kasvu osoittaa korkea-asteen koulutuksen kehityksen ja sen, että Liettuassa on yritetty luoda puitteet kaikille niille, jotka haluavat opiskella. ryhmissä jopa parempi koulutustaso kuin Suomessa. Viron koulutustasoa kuvaa myös se, että enemmän kuin 95 prosenttia peruskoulun suorittaneista jatkaa toisen asteen koulutukseen. Kor- keakouluissa opiskelevien määrä on kasvanut vajaasta 26 000 opiskelijasta yli 60 000 opiskelijaan vuosina 1991– 2001. Koulutustasoa mittaava tekijä on myös pelkästään perusasteen suoritta- neiden ns. aikaisin koulunsa lopetta- neiden 18–24 -vuotiaiden osuus sa- manikäisestä väestöstä. Virossa tämä luku on samalla tasolla kuin Saksassa, Ranskassa, Tanskassa ja Hollannissa. Sen sijaan Suomessa ja Ruotsissa täl- laisten nuorten osuus on paljon pie- nempi kuin Virossa. Myös Latvian väestön koulutustaso on suhteellisen korkea. Maan työikäi- sestä väestöstä korkein koulutustaso on ikäryhmässä 35–44 -vuotiaat, joilla pe- rusasteen osuus on vain seitsemän pro- senttia. Hyvä koulutustaso tässä ikä- ryhmässä johtuu paljolti siitä, että se on saanut koulutuksensa aikana, jol- loin Latvia kuului entiseen Neuvosto- liittoon, jossa pakollinen toisen asteen koulutus takasi hyvän koulutustasoin- dikaattorin. Vuosien 1994–1999 välil- lä tapahtui Latviassa melkoinen muu- tos 18–24 -vuotiaiden koulutustasos- Viron koulutusrakenne tietyissä ikä- ryhmissä on melko samanlainen kuin Suomessa esimerkiksi peruskoulutuk- sen ja korkeakoulutuksen osuuksien suhteen. Virossa on muutamissa ikä- Paula Paavilainen korostaa sitä, että Baltian maissa työikäisen väestön koulutusta- so on varsin korkea, kun taas Puolassa se on hyvin matala. Tällä saattaa olla merki- tystä Suomeen kohdistuvan muuttoliikkeen kannalta. Kuvio 3. Koulutustason ja asukasta kohti lasketun BKT:n välinen suhde. Kuviossa tarkastellaan koulutustason ja asukasta kohden lasketun BKT:n välistä yhteyttä eri maissa. Koulutusindeksi on laskettu ikäryhmälle 25–34 -vuotiaat siten, että peruskou- lutuksen osuus tässä ikäryhmässä on saanut painoarvon nolla, keskiasteen suorittaneiden osuus painoarvon yksi ja korkeakoulutuksen suorittaneiden osuus painoarvon kaksi. Mitä parempi koulutustaso maan 25–34 -vuotiailla on sitä kauemmaksi origosta maat vaaka- akselilla sijaitsevat. Lähde: OECD:n tietokanta.
  • 14. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s12 sa; osuus pelkästään peruskoulun suo- rittaneissa nuorissa kaksinkertaistui. Tässä tosin on tapahtunut muutos taas parempaan. Vuonna 2003 aikaisin koulunsa lopettaneita 18–24 -vuotiai- ta oli 18,1 prosenttia saman ikäisestä väestöstä. Taso on edelleen korkea, kun vertaa Viron ja Liettuan lukuihin. Suomen lähialueiden uusista jäsen- maista Puolalla on selkeästi heikoin koulutustaso, joka selittynee paljolti Puolan talousrakenteen painottumisel- la maatalouteen ja sen vaatimaan ma- talaan koulutukseen. Puolassa oli työ- ikäisessä väestössä korkeasti koulutet- tuja 9,9 prosenttia vuonna 2002, joka on yhdessä Tsekin kanssa alhaisin kor- keasti koulutettujen määrä uusissa jä- senmaissa. Koulutustasolla on suora vaikutus ta- louskasvuun ja inhimillisen pääoman määrään (kuvio 3). Baltian maiden koulutustaso antaa siis hyvät lähtökoh- dat niiden talouksien nopealle kasvul- le, jolloin niiden lähentyminen kohti muita EU-maita helpottuu. Uusien jä- senmaiden elintaso on toistaiseksi kui- tenkin matala, ja esimerkiksi elintaso- ero Suomen ja Viron välillä on vielä hyvin suuri; virolaisten palkkataso on noin viides- tai kuudesosa suomalais- ten palkkatasosta. Vaikka virolaisten palkat nousevatkin noin 10 prosentin vuosivauhtia, menee maiden elintaso- erojen kaventumiseen vielä vuosikym- meniä. KIRJALLISUUS Bishop, K. (2004), Employment and unemployment in the new EU member countries. Labour Market Trends, July 2004. European communities (2003), Edu- cation across Europe 2003. Luxem- bourg. European Commission(2003), Emplo- yment in Europe 2003. Luxembourg. Ministry of Education and science (2003), Education in Lithuania 2001. The Republic of Lithuania. OECD (2004), Employment Outlook 2004. Paris. VM (2004), 2000-luvun kasvupolitiikan haasteet. Julkaisuja 1/2004. Helsinki. Euroopan unionin perustamisesta läh- tien on työvoiman, palvelujen ja pää- oman vapaa liikkuvuus kuulunut sen pääperiaatteisiin. Tästä huolimatta työ- voiman liikkuvuus on ollut vähäistä. Lisäksi työvoiman vapaalle liikkuvuu- delle syntyi uusi este, kun useat van- hat EU-maat päättivät rajoittaa uusis- ta jäsenmaista tulevaa muuttoliikettä. Tämä on taustana työvoiman liikku- vuudesta tehdyille alhaisille arvioille (European Commission 2001a, Alva- rez-Plata et al. 2003). Epp Kallaste Analyytikko Poliitikauuringute Keskus PRAXIS Tallinna, Viro Viron ja Suomen työ- markkinoiden erot: kannustimet muutto- liikkeen takana1 Virosta Suomeen mahdollisesti suuntau- tuvasta muuttoliikkeestä on esitetty hyvin vaihtelevia arvioita. Mitä siitä todella voidaan näillä näkymin sanoa? 1 Englanninkielisen alkuperäistekstin on suomentanut Jutta Moisala. ^
  • 15. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 13 tuloihin kohdemaas- sa. Tällöin verrataan muutosta syntyviä tuottoja niihin talou- dellisiin ja psyykkisiin kustannuksiin, joita muutosta aiheutuu. Vieraasta ympäristös- tä aiheutuvat psyykki- set kustannukset ovat tyypillisesti suurempia niiden osalta, jotka kokevat uuteen ym- päristöön sopeutumi- sen vaikeaksi. Muut- topäätöstä taas voi helpottaa maassa jo ennestään asuvien maahanmuuttajien verkosto, joka auttaa tulokkaita sopeutu- maan uuteen ympä- ristöön. Jos muutos- ta aiheutuvat kustan- nukset ovat niin suu- ret, että ne ylittävät siitä syntyvät tuotot, henkilö ei muuta. Mikälitaastuototovat kustannuksia suu- remmat, muuttopää- tös syntyy. Tässä artikkelissa vertaillaan Suomen ja Viron tulo- ja työllisyysnäkymiä muuttoliikkeen näkö- kulmasta. Tarkoitukse- na on näin selvittää vi- rolaisten mahdollisen muuttoliikkeen taustalla olevia syitä. Aluksi tar- kastellaan virolaisten muuttohalukkuutta ja tämän jälkeen perehdy- tään kahteen keskeiseen tekijään muuttoliikkeen taustalla: maiden väli- siin eroihin palkkatasossa ja työllisyys- näkymissä. Virolaisten halukkuus työs- kennellä ulkomailla AS SaarPollin vuosina 2000 ja 2003 tekemissä kyselytutkimuksissa tiedus- teltiin 15–64 -vuotiailta virolaisilta hei- dän halukkuuttaan muuttaa ulkomail- le. Molempien tutkimusten perusteel- la Suomi oli virolaisten mieluisin muut- tokohdemaa. Lisäksi Suomen suosio näyttäisi vuoden 2003 tutkimuksen pe- rusteella hieman kasvaneen. Tuolloin 34 prosenttia niistä virolaisista, jotka mielellään työskentelisivät ulkomailla, mainitsi Suomen ensisijaisena kohde- maana. Ensimmäiselle tai toiselle sijal- le Suomen asetti yhteensä 54 prosent- tia mahdollisista muuttajista. Niiden virolaisten osuus, jotka ilmoit- tivat mielellään työskentelevänsä ulko- mailla, oli laskenut vuosien 2000 ja 2003 välillä. Vuonna 2000 virolaisista 54 prosenttia (495 000) ilmoitti lähte- vänsä työskentelemään tilaisuuden tul- len ulkomaille, kun vuonna 2003 osuus oli laskenut 42 prosenttiin (385 000). Koska kyselytutkimuksilla ei voida mitata ihmisten tosiasiallista maasta- muuttoa, näistä luvuista kannattaa pan- na merkille vain niiden laskeva suun- ta. Syinä kehitykseen ovat ennen kaik- kea Viron kohentunut taloudellinen tilanne niin työllisyyden kuin kasvunä- kymienkin suhteen ja realistisemmat odotukset ulkomailla työskentelyn mahdollisuuksista. Korkeampi palkkataso on selvästi tärkein syy, joka saa virolaiset harkit- semaan työskentelyä ulkomailla. Palk- katason merkityksestä kertoo myös se, että muiden syiden kuten Viron työttömyysasteen ja työkokemuksen hankkimisen merkitys näyttäisi hieman laske- neen vuosien 2000 ja 2003 välillä. Ne virolai- set, jotka asettavat Suomen ensimmäi- seksi kohdemaaksi, painottavat palk- katasoa erityisen paljon. Työkokemuk- sen hankkimisen tai paremman elä- mänlaadun merkitys taas on selvästi vä- häisempi. Suomea pidetäänkin maa- na, johon on mahdollista muuttaa ly- hyeksi aikaa tienaamaan ylimääräistä rahaa, kun taas kokemusten hankki- minen korostuu usein harkittaessa muuttoa kaukaisempiin maihin. Lisäk- Epp Kallaste tutkii työmarkkinoita ja sosiaalipolitiikkaa riip- pumattomassa tallinnalaisessa PRAXIS-tutkimuslaitoksessa, joka on perustettu vuonna 2000. Maastamuutto on monimutkainen päätös, johon vaikuttavat mm. talou- delliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja psy- kologiset tekijät (ks. esim. Bauer et al. 1999). Kuitenkin työvoiman muuton voidaan katsoa johtuvan lähinnä talou- dellisista motiiveista2 . Muuttopäätöstä tehdessään henkilö vertaa työmahdol- lisuuksiaan ja palkkatasoaan kotimaan ja mahdollisen kohdemaan välillä. Li- säksi tarkastelussa huomioidaan yleen- sä myös odotettavissa oleva palkkata- son kehitys tulevaisuudessa sekä myös mahdollisten muiden tulonlähteiden kuten sosiaalisten etuuksien ja sijoitus- tuottojen merkitys. Tavallinen maastamuuttoa suunnitte- leva palkansaaja tähtää yleensä palkka- 2 Tämä koskee lähinnä vapaaehtoista muuttoliikettä. Pakolaisten ja turvapai- kanhakijoiden osalta muuttoliikkeen syyt ovat toiset. Suomi on virolais- ten mieluisin muut- tokohdemaa, mutta muuttohalukkuus on vähenemässä.
  • 16. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s14 si ne henkilöt, jotka suunnittelevat muuttoa Suomeen, olivat kyselyn mu- kaan valmiita oleskelemaan ulkomail- la keskimäärin vähemmän aikaa ver- rattuna niihin henkilöihin, jotka olivat kiinnostuneita muista maista. Palkat ja niiden kehitys Tilastokeskuksen mukaan keskimää- räinen kokopäivätyössä oleva suoma- lainen palkansaaja ansaitsi vuoden 2003 viimeisellä neljänneksellä 2 322 euroa. Virossa keskimääräinen brut- tokuukausipalkka oli maan tilastokes- kuksen mukaan samaan aikaan 456 euroa3 . Palkkaero on huomattava, vaikka maiden väliset erot palkan os- tovoimassa huomioitaisiin. Viron ni- mellinen palkkataso on noin 20 pro- senttia Suomen palkkatasosta, ja vaik- ka erot palkan ostovoimassa huomi- oitaisiin, on Viron palkkataso edelleen alle puolet Suomen keskiarvosta (43 %)4 . Palkkaerojen perusteella voidaan ha- vaita, että keskituloisella virolaisella on taloudellinen kannustin muuttaa työs- kentelemään Suomeen. Mikäli virolai- sen työntekijän palkkataso Suomessa vastaisi suomalaisten keskipalkkaa, an- saitsisi hän Suomessa yli kaksi kertaa enemmän kuin Virossa. Yksittäisen henkilönnäkökulmastakeskimääräisellä palkkatasolla ei tosin sinänsä ole kovin suurta merkitystä. Yksilöt poikkeavat toisistaanhuomattavastitaitojensajatyö- kokemuksensa suhteen, mistä johtuen muuttajan palkkataso voi olla joko sel- västi yli tai alle koti- tai kohdemaan keskimääräisen palkkatason. Tästä syystä makrotason keskiarvo kykenee antamaan vain hyvin karkean yleisku- van muuttoliikkeen takana olevista ta- loudellisista kannustimista. Kun ihmiset harkitsevat työskentelyä ulkomailla, huomio kiinnittyy paitsi absoluuttiseen myös suhteelliseen elä- mänlaatuun kotimaassa ja ulkomailla. Merkitystä on siis myös sillä, kuinka paljon henkilö ansaitsee suhteessa muihin työntekijöihin. Jos esimerkiksi virolaisen lääkärin palkka suhteessa Viron keskipalkkatasoon on alhaisempi kuin lääkärin palkka Suomessa maan Kuvio 1. Ulkomaille muuton pääasialliset syyt Virossa. Lähde: AS SaarPoll 2000, 2003; kirjoittajien omat laskelmat. 3 Vaihtokurssi 15,646 EEK=1 EUR. 4 Ostovoimakorjattuja palkkoja lasket- taessa on käytetty Eurostatin tuottamia hintaindeksejä vuodelta 2001. Kuvio 2. Palkkataso eri aloilla suhteessa kunkin maan keskimääräiseen palkkatasoon Suomessa v. 2000 ja Virossa v. 2002. Huomaa: Keskimääräistä palkkatasoa laskettaessa ei ole huomioitu maatalouden eikä ka- lastuksen palkkatasoa. Lähde: ILO, Yearbook of Labour Statistics 2003: 1029, 1030.
  • 17. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 15 keskipalkkaan verrattuna, on lääkärin suhteellinen hyvinvointi Virossa alhai- sempi. Mikäli taas virolaiset pankki- toimihenkilöt ansaitsevat maan keski- määräiseen palkkatasoon verrattuna enemmän Virossa kuin Suomessa, on houkutus muuttaa Suomeen vähäisem- pi. Verrattaessa eri toimialojen palk- katasoa maan keskimääräiseen palk- katasoon voidaan havaita, että rahoi- tusalalla työskentelevät ovat Virossa suhteellisen hyväpalkkaisia, kun taas opetus- sekä hotelli- ja ravintola-alan osalta tilanne on päinvastainen (kuvio 2). Lisäksi voidaan havaita, että Virossa palkkaerot eri toimialojen välillä ovat selvästi suuremmat kuin Suomessa. Hieman yli puolet ulkomailla työsken- telyä harkitsevista virolaisista toivoo saa- vansa yhtä suurta palkkaa kuin paikal- liset työntekijät. 36 prosenttia suostuisi työskentelemään myös alhaisemmalla palkalla. Tosiasia kuitenkin on, että ul- komaiset työntekijät eivät välttämättä tunne vieraan maan todellista palkka- tasoa ennen kuin he jo työskentelevät maassa, ja jotkut heistä haluaisivat an- saita enemmän kuin paikallisen keski- palkan. Esimerkiksi noin kolmannes niistä virolaisista lääkäreistä ja viiden- nes sairaanhoitajista, jotka olisivat ha- lukkaita työskentelemään ulkomailla, haluaisi ansaita korkeampaa palkkaa kuin mikä on heidän ammattialansakeskimää- räinen palkkataso Suo- men kuntasektorilla. Yksilön muuttopää- tökseen eivät vaikuta ai- noastaan tämänhetkiset absoluuttiset ja suhteel- liset tuloerot vaan myös tulevaisuuden odotettavissa olevat tu- lot. Virossa palkat nousevat selvästi no- peammin kuin Suomessa, ja myös os- tovoiman ero pienenee kohtalaista vauhtia (kuvio 3). Vuosina 1996–2002 tuntipalkat nousivat Virossa keskimää- rin 11,7 prosenttia vuodessa5 , kun Suo- messa palkkojen nousu samana ajan- jaksona oli keskimäärin 3,1 prosent- tia. Myös Suomen ja Viron välinen hin- tatasoero on selvästi pienentynyt. Kun vuonna 1995 Viron hintataso oli 38 ja Suomen 129 prosenttia EU:n keski- tasosta, oli ero vuoteen 2001 mennessä kaventunut niin, että Viron hintataso oli noin puolet (54 prosenttia) ja Suo- men hintataso noin 118 prosenttia EU:n keskiarvosta. Palkkaerot Suo- men ja Viron välillä ovat siis pienenty- neet niin euroissa kuin ostovoimassa- kin mitattuna. Lopulta palkkaero Suomen ja Viron välillä häviää kokonaan, jos- kaan tämä ei tapahdu aivan lähitulevaisuudes- sa. Karkean kuvan palk- kojen lähentymisnopeu- desta antavat bruttokan- santuotteiden kasvuennusteet, mikäli oletetaan, että palkkojen kasvu vastaa tuottavuuden kasvua. Siinä tapaukses- sa Viron bruttokansantuote olisi Eu- roopan komission arvion mukaan 19 vuoden päästä noin 75 prosenttia EU:n keskiarvosta (European Commission 2001b). Palkat ja siten myös työvoimakustan- nukset saattaisivat kasvaa myös nope- ammin, jos olisi ammattiliittoja, joiden vahva neuvotteluvoima johtaisi keski- määräisten palkkojen tai minimipalk- kojen nopeaan kasvuun tai mikäli kil- pailu työvoimasta lisääntyisi. Jos työ- voiman määrä laskee esimerkiksi maastamuutosta johtuen, paikallisten yritysten täytyy kilpailla entistä kovem- min tarjolla olevasta työvoimasta, mikä on omiaan nostamaan palkkatasoa. Ammattiliitoilla ei kuitenkaan ole vah- vaa asemaa Virossa, ja liittoon kuulu- vien määrä on laskenut koko maan it- senäisyyden ajan. Niiden kykyä vaikut- taa palkkoihin pidetään yleisesti heik- kona. Vuonna 2002 ammattiliittoon kuului ainoastaan 13 prosenttia viro- laisista palkansaajista.6 Viime vuosina Virossa on kuitenkin ollut nähtävissä Virolaisten palkko- jen ostovoima on keskimäärin alle puolet Suomen tasosta. 5 Työvoimakustannukset muodostuvat kahdesta tekijästä, palkoista ja työnan- tajan sosiaaliturvamaksuista. Vuonna 2002 palkat muodostivat 72,8 prosent- tia Viron työvoimakustannuksista, kun Suomessa vastaava luku oli 77,4 pro- senttia. Virossa palkkojen osuus oli suh- teellisen vakaa tarkasteluajanjaksolla, kun taas Suomessa palkkojen osuus kasvoi noin kaksi prosenttiyksikköä. Lähde: Eurostatin online tietokanta 26.7.2004; Eurostat, Statistics in Focus: Population and social conditions 9/2004. Kuvio 3. Yksityisen kulutuksen suhteelliset hintatasot (EU15=100) ja nimelliset työvoimakustannukset Suomessa ja Virossa 1995–2002. 6 Arvio perustuu Viron työvoimatutki- mukseen ja kirjoittajan omiin laskel- miin.
  • 18. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s16 pientä kehitystä ammattiliittojen voi- man suhteen. Esimerkiksi lääkärien ammattiliitto on ryhtynyt käyttämään mahdollista lääkärien maastamuuttoa perusteena korkeammille palkkavaa- timuksille. Menetelmä on ilmeisesti tuottanut myös menestystä. Viime vuo- den lopulla oli Virossa myös historian ensimmäinen todellinen lakko, jonka järjestivät opettajat. Vaikka pieniä muutoksia Viron ammattiliittojen toi- minnassa onkin nähtävissä, ei niillä ole ollut juurikaan vaikutusta palkkojen nousuvauhtiin, ja alhaisesta järjestäy- tymisasteesta johtuen niiden merkitys tuskin paljoakaan kasvaa tulevinakaan vuosina. Myös virolaisten maastamuutto tu- lee mitä ilmeisimmin jäämään niin vä- häiseksi, ettei silläkään ole merkittä- vää vaikutusta maan keskimääräiseen palkkatasoon. Vaikka kyselytutkimusten mukaan erittäin huo- mattava osa virolaisis- ta olisi valmis muutta- maan ulkomaille, on tunnettu tosiasia, että tällaiset kyselyt yliar- vioivat muuttoliikepo- tentiaalia. Syy tähän on esimerkiksi se, että palkkatoiveet ovat joi- denkin virolaisten koh- dalla liian suuria, tai sit- ten työntekijän taitota- so ei ole riittävä mah- dollisen vastaanottaja- maan työmarkkinoita ajatellen. Myös mak- rotason tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että muutto- liikkeen määrä on al- haisempi kuin mitä ky- selytutkimusten perus- teella voidaan olettaa (ks. esim. European Commission 2001a). On kuitenkin ole- massa tiettyjä aloja, joilla muuttoliike Viros- ta ulkomaille saattaa muodostua merkittä- väksi. Kyselytutkimuksen mukaan noin 5 prosenttia terveydenhuoltoalan am- mattilaisista on jo tehnyt konkreettisia suunnitelmia ulkomaille muuttamisen suhteen (Võrk et al. 2004). Käytän- nössä tämä tarkoittaa sitä, että noin 700–800 lääkäriä ja sairaanhoitajaa on jo melko varma muuttamisestaan ul- komaille. Uhkana onkin työvoimapu- la Viron terveydenhuoltosektorilla, mikä on omiaan lisäämään lääkäreitä edustavan ammattiliiton palkkaneuvot- teluvoimaa. Erot työllistymismahdolli- suuksissa Tuloerojen lisäksi keskeinen muutto- päätökseen vaikuttava tekijä on mai- den väliset erot työllistymistodennäköi- syydessä. Tästä syystä onkin mielen- kiintoista tarkastella sitä, miten Suo- mi ja Viro eroavat tässä suhteessa toi- sistaan. Palkkatason nousun lisäksi myös työl- lisyysnäkymät ovat Virossa kohentu- neet selvästi viime vuosina. Vuoteen 2000 asti sekä työvoimaan osallistu- misaste että työllisyys laskivat samalla kun työttömyysaste nousi. Vielä vuon- na 1996 työttömyysaste Virossa oli noin 5–6 prosenttia, minkä jälkeen se nousi noin 10 prosenttiin vuonna 1998. Venäjän ruplan devalvaation jälkeen se kipusi 12 prosenttiin. Syynä työmark- kinoiden muutoksiin olivat ennen kaik- kea talouden rakenteelliset muutokset. Tuotanto laski niin maataloudessa kuin teollisuudessakin, eikä työpaikkojen syntyminen palvelusektorilla ollut riit- tävän suurta työttömyyden kasvun es- tämiseksi. Vuodesta 2000 lähtien työllisyys Vi- rossa on kasvanut samalla kun työttö- myys on vähentynyt. Työpaikkoja on syntynyt ennen kaikkea palvelusekto- rille. Tämä kehitys on lähentänyt Vi- ron työmarkkinoiden rakennetta muita EU-maita vastaavaksi. Muuttoliikkeen näkökulmasta on selvää, että paran- tuneet työllisyysnäkymät Virossa vä- hentävät halukkuutta siirtyä töihin ul- komaille. Myönteisestä kehityksestä huolimat- ta Viron työllisyysaste (62 %) on edel- leen alhaisempi kuin Suomessa (67– 68 %). Työttömyysasteet sen sijaan olivat molemmissa maissa suurin piir- tein yhtä suuret vuonna 2002 eli noin 9–10 prosenttia7 . Tämä tarkoittaa sitä, että työpaikan saantimahdollisuuksis- sa Suomen ja Viron välillä ei ole mer- kittävää eroa. Sen sijaan pitkäaikais- työttömien osuus työttömistä on Vi- rossa selvästi suurempi kuin Suomes- sa. Lähes puolet Viron työttömistä on ollut työttömänä yli vuoden, kun Suo- messa pitkäaikaistyöttömiä on noin neljännes kaikista työttömistä. Pitkä- aikaistyöttömille työpaikan saanti on Epp Kallasten mielestä Viron ammattiliitot ja maastamuu- ton uhka tuskin pystyvät vaikuttamaan merkittävästi maan palkkojen nousuvauhtiin. Kuitenkin palkat nouse- vat huomattavasti nopeampaa vauhtia kuin Suomessa, ja se vähentää jatkossa virolaisten muuttohalukkuutta. 7 Viron tilastokeskuksen mukaan työt- tömyysaste vuonna 2002 oli 10,4 pro- senttia.
  • 19. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 17 hankalaa niin kotimaassa kuin ulko- mailla, joten on epätodennäköistä, että tämä ryhmä olisi erityisen halukas muuttamaan ulkomaille. On kuitenkin muistettava, että yksilötasolla työn- saantimahdollisuudet voivat palkkojen tavoin poiketa toisistaan paljonkin. Jos kuitenkin huomioidaan se, että keskimääräinen palkkataso Virossa on selvästi Suomea alhaisempi, niin viro- laisten kynnyspalkka on paljon alhai- sempi kuin suomalaisilla. Koska viro- laiset ovat siis valmiita ottamaan työtä vastaan alhaisemmalla palkkatasolla kuin suomalaiset, on virolaisilla erään- lainen etulyöntiasema Suomen työ- markkinoilla. Tässä mielessä ei Suo- men työttömyysasteen merkitys muut- tohalukkuudelle ole aivan yhtä suuri kuin mitä aluksi saattaisi ajatella. Johtopäätöksiä Muuttoliike on monen tekijän summa, johon vaikuttavat paitsi erot maiden palkkatasoissa ja työllistymismahdolli- suuksissa myös monet henkilökohtai- set tekijät. Vaikka muuttoliikkeen mää- rän arviointi ei olekaan mahdollista ky- selytutkimusten perusteella, antavat ne kuitenkin jonkinlaisen yleiskuvan muuttopäätökseen vaikuttavista teki- jöistä ja suhtautumisesta ulkomailla työskentelyyn yleensä. Tutkimusten perusteella voidaan havaita, että 15– 64 -vuotiaiden virolaisten muuttoai- keet ulkomaille ovat vähentyneet vuo- sina 2000–2003. Niiden ihmisten osuus, jotka varmasti tai melko var- masti haluaisivat työskennellä ulko- mailla, on laskenut yhteensä 9 prosent- tiyksikköä. Samaan aikaan on yleinen taloudellinen tilanne Virossa kohentu- nut merkittävästi. Tässä artikkelissa on tarkastelu ero- ja palkka- ja työllisyystilanteessa Viron ja Suomen välillä. Kyselytutkimusten perusteella korkeampi palkkataso on virolaisille tärkein houkutin ulkomail- la työskentelyyn. Kun erot ostovoi- massa huomioidaan, on Viron keski- palkkataso alle puolet Suomen tasos- ta. Virolaisten palkat ovat Suomea al- haisempia kaikilla toimialoilla. Virossa palkkataso nousee kuitenkin selvästi nopeammin kuin Suomessa. Mikäli palkkojen nousu Virossa jatkuu myös tulevaisuudessa yhtä nopeana, voidaan olettaa, että virolaisten halukkuus muuttaa Suomeen vähenee. Myös työllisyystilanne Virossa on kohentu- nut vuodesta 2000 lähtien. Koska työl- lisyysnäkymät Virossa ovat nyt entistä paremmat, ovat kannustimet muuttaa ulkomaille vähentyneet myös tätä kautta. KIRJALISUUS Alvarez-Plata, P. & Brücker, H. & Sili- vestovs, B. (2003), Potential Migration from Central and Eastern Europe into the EU-15 – An Update, Berlin: Deut- sches Institut für Wirtschaftsforschung. http://www.diw.de/deutsch/produkte/ publikationen/gutachten/docs/ report_european_commission_20040218.pdf Bauer, K. T. & Zimmermann, K. F. (1999), Assessment of Possible Migrati- on Pressure and Its Labour Market Im- pact Following EU Enlargement to Cent- Kuvio 4. Viron työvoiman jakaantuminen sektoreittain ja työttömyys (1000 henkeä). Huomaa: 1989–1996: 15–69 -vuotiaat; 1997–2003: 15–74 -vuotiaat. Lähde: Viron tilastokeskus. Suomi Viro Osallistumisaste (15-64) 74,9 69,3 Työllisyysaste (15–64) 68,1 62,0 Työttömyysaste 9,1 9,1 Nuorisotyöttömyys (15–64) 21,0 17,7 Pitkäaikaistyöttömien osuus (% työvoimasta) 2,3 4,8 Taulukko 1. Työmarkkinatilanne Suomessa ja Virossa vuonna 2002. Lähde: European Commission (2003).
  • 20. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s18 Harmaalla taloudella tarkoitetaan si- nänsä laillista taloudellista toimintaa, joka tapahtuu viranomaisilta salassa ja jonkatuottamatulosalataantoiminnasta menevien verojen ja maksujen välttä- miseksi. Vaikka harmaassa taloudessa tehty pimeä työ ei ole luonteeltaan ri- kollista, yritystoiminnan yhteydessä tee- tetty pimeä työ täyttää talousrikollisuu- den tunnusmerkit. Harmaa talous hei- Reija Lilja Tutkimusjohtaja Palkansaajientutkimuslaitos Haasteena harmaa talous Harmaa talous rapauttaa julkisten palvelujen rahoittamista ja tarjoamista. EU:n jäsenmaiden yhteisenä tavoitteena on päästä eroon harmaan talouden vapaa- matkustajista. Verojen ja maksujen välttely houkuttelee kuitenkin monia työnantajia ja työntekijöitä. Mitä seurauksia tästä on, kuka hyötyy ja kuka häviää? ral and Eastern Europe, Institute for the Study of Labor, Bonn, IZA Research Re- port No. 3. European Commission (2001a), Free Movement of Workers in the Context of Enlargement; Information Note. http:/ /europa.eu.int/comm/enlargement/ docs/pdf/migration_enl.pdf European Commission (2001b), Real Convergence in Candidate Countries. Past Performance and Scenarios in the Pre-Accession Economic Programmes, ECFIN/708/01-EN. h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m / economy_finance/publications/enlarge- ment/2002/conv161101en.pdf European Commission (2003), Emp- loyment in Europe 2003. Recent Trends and Prospects. Eurostat (2004), Statistics in Focus, Population and Social Conditions 9/ 2004. ILO (2003), Yearbook of Labour Sta- tistics. Võrk, A. & Priinits, M. & Kallaste, E. (2004), Tervishoiutöötajate migratsioon Eestist: migratsiooni potentsiaalne suu- rus, mõju tervishoiutöötajate vajadusele ja poliitikavalikud, Uuringu raport, PRA- XIS.
  • 21. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 19 kentää sosiaaliturvan ja julkisten palve- lujen rahoittamista ja palveluja. Pime- än työn tekijät jäävät ilman ansiosidon- naisia sosiaalietuja ja muita tavanomai- seen työsuhteeseen liittyviä etuja, ku- ten koulutusta ja urakehitystä. Yrityk- sissä harmaa talous vääristää kilpailua. Harmaan talouden torjunta on EU:ssa nostettu tärkeäksi tavoitteeksi. Har- maan talouden määrittely ei kuitenkaan ole helppoa ja riippuu arviointimene- telmästä. EU:n jäsenmaiden tilastovi- ranomaisten viimeisimpien arvioiden mukaan pimeän työn arvon suhde brut- tokansantuotteeseen vaihtelee EU:n jä- senmaissa 1,5–30 prosentin välillä.1 Keskimäärin pimeän työn arvon van- hoissa jäsenmaissa on arvioitu olevan 7–16 prosenttia suhteessa bruttokan- Reija Lilja on laatinut Euroopan komission European Employment Observatorylle katsauksen Suomen toimin- tastrategioista harmaan talouden torjunnassa. santuotteeseen. Tämä vas- taa noin 10–28 miljoonaa henkilötyövuotta. Itävalta, Alankomaat, Iso-Britannia ja Ruotsi, joissa pimeän työn arvon suhde bruttokansantuot- teeseen on vain 1,5–3 %, kuuluvat harmaan talou- den suhteen EU:n par- haimpaan kastiin. Toises- sa ääripäässä ovat Kreik- ka, Romania ja Bulgaria, joissa pimeän työn arvon on arvioitu olevan 20–30 prosenttia suhteessa brut- tokansantuotteeseen. Uu- sissa jäsenmaissa pimeän työn tekeminen on vanho- ja jäsenmaita yleisempää ja keskimäärin samalla tasol- la kuin perinteisen har- maan talouden luvatussa maassa Italiassa. Uusista jäsenmaista vähiten pime- ää työtä tehdään Virossa ja Tshekin tasavallassa (suhde bruttokansantuot- teeseen 8–10 %). Vuonna 1992 Suomessa pimeän työn arvon arvioi- tiin olevan noin neljä pro- senttia suhteessa bruttokansantuottee- seen. Verohallitus arvioi tuolloin piilo- työllisyyden määrän vastanneen 80 000 henkilötyövuotta. Harmaa talouden arvioidaan olevan Suomessa edelleen vuoden 1992 tasolla. Rahassa mitat- tuna harmaa talous vastaa noin 5 mil- jardia euroa vuodessa. Sen on arvioi- tu aiheuttavan yhteiskunnalle noin 2- 2,5 miljardin euron verran verojen ja maksujen menetyksiä vuodessa. Tä- män verran voitaisiin esimerkiksi ke- ventää yleistä verorasitusta Suomessa, jos kaikki osallistuisivat verojen mak- suun. Pimeää työtä tehdään useim- miten virallisen työn rinnalla Työnantajat, työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat teettävät ja teke- vät töitä pimeästi lähinnä taloudellisis- ta syistä. Pimeän työn avulla pyritään välttymään tuloveroilta ja sosiaalimak- suilta sekä vähentämään työn kustan- nuksia. Mitä vähäisemmät pimeän työn riskit ovat, sitä helpompi on pää- tyä tekemään sitä. Pimeän työn tekemisen yleisyyttä on arvioitu muun muassa haastattelutut- kimusten avulla. Vuonna 1994 Talo- ustutkimus Oy:n tekemän selvityksen mukaan noin 27 prosenttia suoma- laisista työikäisistä ilmoitti tehneensä palkallista työtä ilman ennakonpidä- tystä. Noin 13 prosentille oli tarjottu työpanosta ilman kuittia ja ennakon- pidätystä. Viidennes ilmoitti, että hei- dän tuttavapiiriinsä kuului pimeää työ- tä tekeviä. Vuonna 1996 tehdyn SAK:n kyselytutkimuksen mukaan noin 13 prosenttia keskusjärjestön jä- senistä oli ostanut tuotteita ja palve- luita, joista ei oltu maksettu lakisää- teisiä maksuja ja veroja. Kaikista suo- malaisista näin oli tehnyt 15 prosent- tia (Lidth 1997). Säännöllistä virallista työtä tekevät ihmiset tekevät suurimman osan pime- ästä työstä. Mahdollisuus osallistua harmaaseen talouteen edellyttää usein tiettyjä taitoja tai erityispätevyyttä, joi- ta jo työelämässä olevilla on. Työmark- kinoiden ulkopuolella olevilla on eni- ten aikaa tehdä pimeää työtä muttei aina välttämättä tarvittavia taitoja. Työt- tömien mahdollisuudet pimeän työn te- kemiseen riippuvat siitä, kuinka aktii- visesti heidän edellytetään osallistuvan työnhakuun ja koulutukseen. Useim- milla työttömillä ei ole mahdollisuuk- sia hankkia merkittäviä pimeitä tuloja, koska heidän työpanokselleen ei ole kysyntää. Työttömille pimeän työn te- kemisen riskit voivat myös olla muita ryhmiä korkeampia, koska he voivat menettää työttömyyskorvauksensa, jos he eivät tarvittaessa ole virallisten työ- markkinoiden käytettävissä. Toisaalta työttömille saatetaan tarjota töitä sillä ehdolla, että se tehdään pimeänä. Pi- meää työtä tarjotaan myös muita to- dennäköisemmin ulkomaalaisille työn- tekijöille, joiden työluvat eivät ole kun- nossa. 1 Ks. Renooy et al. (2004) ja myös Pe- dersen (2003).
  • 22. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s20 Lähde: Pedersen (2003). Miehet Naiset Tekivät pimeää Eivät tehneet Tekivät pimeää Eivät tehneet työtä pimeää työtä työtäpimeää työtä Keskimääräinen veroaste 36,4 37,6 30,3 33,5 Rajaveroaste 51,4 52,9 46,9 47,5 Taulukko 1. Keskimääräiset ja todelliset rajaverot (%) pimeän työn teke- misen mukaan Tanskassa vuonna 2001, kaikki ammatit. Tulevaisuuden kannalta huolestutta- vaa on, että nuorten keskuudessa pi- meän työn tekeminen on niin Suomes- sa kuin muissakin maissa muita ikä- ryhmiä yleisempää. Tämä voi olla osit- tain ohimenevä nuorten elämänvaihee- seen liittyvä ilmiö, mutta kyse voi olla myös pysyvämmistä asenteista. SAK:n selvityksen mukaan nuoret suhtautu- vat muita ikäryhmiä myönteisemmin pimeän työn teettämiseen ja tekemi- seen. Joka kolmas alle 30-vuotias piti hyväksyttävänä hankkia lisätuloja ilman verokirjaa. Verotus vaikuttaa odotettua vähemmän pimeän työn teke- miseen Päinvastoin kuin usein ajatellaan, tu- loverotuksen tasolla ja pimeän työn tekemisellä ei ole havaittu selvää yh- teyttä. Esimerkiksi Tanskassa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan pimeää työtä tehneillä sekä keskimääräinen että rajaveroaste olivat pikemminkin hieman alempia kuin niillä, jotka pi- meää työtä eivät tehneet (taulukko 1). Korkean tuloverotuk- sen ajatellaan vaikutta- van siihen, kuinka haluk- kaasti tehdään lisätöitä. EU:n komissio on arvi- oinut, että maissa, jois- sa tulovero on korkea, itsenäisillä ammatinhar- joittajilla (joilla on pal- kansaajia paremmat mahdollisuudet pimittää osa työpanoksestaan) on keskimääräistä suurem- pi todennäköisyys tehdä pimeää työ- tä. Kärjistetysti voisi sanoa, että itse- näisten ammatinharjoittajien keskuu- dessa tilaisuus tekee varkaan. Tanskas- sa, Norjassa ja Ruotsissa tehtyjen ky- selytutkimusten mukaan ammatinhar- joittajat tekevät selvästi palkansaajia useammin pimeää työtä. Norjassa ja Ruotsissa ammatinharjoittajat ovat noin 2,5 kertaa alttiimpia kuin palkan- saajat tekemään pimeää työtä. Tans- kassa tämä alttius on 1,5-kertainen (taulukko 2). Suomesta vastaavia tie- toja ei ole saatavissa. EU:ssa on itsenäisillä ammatinharjoit- tajilla havaittu olevan yli kaksinkertai- nen köyhyysriski (14 %) kaikkiin työl- lisiin nähden (6 %).2 Suomessa am- matinharjoittajien riski alittaa köyhyys- raja on nelinkertainen, Tanskassa kuu- sinkertainen ja Ruotsissa kahdeksan- kertainen kaikkiin työllisiin nähden. Tämä tulos on herättänyt kysymyksen, kuinka paljon itsenäisten ammatinhar- joittajien suurempaa köyhyysriskiä ja kokonaistyömäärään nähden pieniä tu- loja mahdollisesti selittää pimeän työn tekeminen. EU:n piirissä on kan- nettu huolta siitä, että harmaa talous vääristää köyhyyden kokonaisku- vaa. Kun eri politiikan lohkoilla pyritään vähen- tämään työssäkäyvien köyhyyttä, on selvää, että tarvitaan tietoa sii- tä, mistä tällainen köy- hyys johtuu. Tavallisen veronmaksajan näkökulmasta on eri- tyisen ikävää, jos julkisia verovaroja oh- jataan sellaisille tahoille, jotka viralli- sissa rekistereissä näyttävät köyhiltä, mutta joiden köyhyys johtuukin siitä, että tulot pimitetään verojen välttämi- seksi. Tällaiset tapaukset ovat onneksi poikkeuksia, eikä niiden olemassaolo saa vaikuttaa yleisiin linjauksiin köy- hyyden torjunnassa. Harmaan talou- den torjuntaan tarvitaan omia erityisiä toimenpiteitä. Valtion on näiden toi- menpiteiden avulla varmistettava, että vapaamatkustajat saadaan kuriin. Pimeän työn tekeminen voi tulla kalliiksi Pimeää työtä tekevällä ei ole aina sel- vää käsitystä siitä, miten paljon hän menettää erilaisissa etuuksissa, jos töitä tehdään epävirallisilla työmarkkinoilla. Pimeä työ vaikuttaa muun muassa sai- rausvakuutukseen, eläkeoikeuksiin, työttömyysturvaan ja työtapaturmava- kuutuksiin. Suomessa monet sosiaali- etuudet on sidottu aiempiin ansioihin ja erilaisten riskien toteutuessa pime- ää työtä tekevä putoaa useimmiten näi- den etuuksien ulkopuolelle. Pimeää työtä teettävä tai tekevä ei vält- tämättä osaa ajatella, mitä tapahtuu, jos työtä tehdessä tapahtuu onnettomuus, josta seuraa joko työkyvyttömyys tai kuolema. Vastuu jää yleensä työnteki- jän kannettavaksi. Etujen menetykset voivat olla joko itselle tai omaisille huo- mattavat verrattuna tilanteeseen, jossa työolisiollutvirallista.Mieleentuleeeräs ammattimies, joka menehtyi liikenne- onnettomuudessa. Hän oli ottanut puo- let palkastaan virallisen kirjanpidon ohi. Vaimon saama lesken eläke jäi tästä syystä puoleen siitä, mitä mies todelli- suudessa oli ansainnut. Miehen ratkai- su ottaa osa ansioista pimeänä osoit- tautui siten perheen kannalta kovin kal- liiksi päätökseksi. Suomessa har- maan talouden arvon suhde brut- tokansantuottee- seen on noin 4 %, joka vastaa noin 5 miljardia euroa vuodessa. 2 Ks. Pena-Casas & Latta (2004).
  • 23. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 21 Jos pimeä työ on tekijälleen ainoa työ, jää hän ilman tavanomaiseen työskentelyyn liittyviä etuja, kuten koulutusta, yksilöllistä urakehitystä, palkankorotuksia ja yritykseen kuu- lumisen tunnetta. Pimeän työn teki- jällä ei ole esittää dokumentoitua tie- toa työkokemukses- taan, ja hänen on mui- ta vaikeampi vaihtaa töitä tai ammattia. Harmaan talou- den torjunta kannattaa Valtiovallan syste- maattinen kiinnostus harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan alkoi 1990- luvun alun laman, pankkikriisin ja sitä seuranneen konkurs- siaallon myötä. Pää- ministeri Paavo Lip- posen kahden halli- tuksen toimesta Suo- messa vahvistettiin kolme toisiaan seuraa- vaa talousrikostorjun- taohjelmaa. Harmaan talouden torjunnassa meillä on viimeisten kymmenen vuoden ajan korostettu viran- omaisyhteistyötä. Tämä ratkaisumalli poikkeaa muista pohjoismaista, joissa on perustettu erilliset talousrikostor- junnasta vastaavat viranomaiset (Viran- omaisyhteistyön kehittämisprojekti 2002). Suomessa niin työntekijä- kuin työn- antajajärjestöt erityisesti rakennusteol- lisuudessa ja hotelli- ja ravintola-alalla ovat tehneet pitkään yhteistyötä har- maan talouden torjumiseksi. Useita hyviä käytäntöjä onkin tämän yhteis- toiminnan myötä luotu. Yleisesti tie- dostetaan, että vilpillistä toimintaa har- joittavat työnantajat ovat alalle haital- lisia vääristämällä kilpailua ja tekemäl- lä laillisesti toimivien työantajien toi- mintaympäristön kestämättömäksi. Työmarkkinajärjestöjen edellytyksiä torjua harmaata taloutta rajoittaa kui- tenkin se, että pimeää työtä esiintyy erityisesti niiden työnantajien piirissä, jotka eivät ole järjestäytyneet ja ovat siten järjestöjen tavoittamattomissa. Tässä kentässä viranomaisten valvon- ta on erityisen tärkeää. Vaikka harmaan talouden torjunta on hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen keskeisiä tavoitteita, rakennustyömailla ja ravintoloissa työskentelee tälläkin hetkellä tuhansia työntekijöitä, jotka ei- vät maksa palkastaan veroa. Vilpilli- sen työnantajan houkutus erityisesti ul- komaisen halvan työvoiman hankkimi- seen on suuri. Maksamalla työnteki- jöille suomalaista palkkatasoa reilusti pienempää palkkaa ja jättämällä laki- sääteiset maksut maksamatta työnan- taja säästää pitkän pennin. Viime helmikuun alussa perustettu laittoman ulkomaisen työvoiman val- vontayksikkö on tehoiskuissaan yllät- tynyt estottomasta pimeän työvoiman käytöstä rakennuksilla ja ravintolois- sa. Esimerkiksi keväällä eräälle Turun seudun rakennustyömaalle tehty tar- kastuskäynti paljasti yli sata luvatonta virolaista ja venäläistä työntekijää. Tämä saattaa osittain selittää sitä vii- me aikoina tilastoista havaittua kum- mallisuutta, että vaikka rakennustuo- tanto on Suomessa kasvanut suotui- sasti, alan työllisyys on virallisten tilas- tojen mukaan kehittynyt heikosti. Ai- emmin myönteinen tuotannon kasvu työvoimavaltaisella rakennusalalla lisäsi selvästi myös alan työllisyyttä. Vuoden 2004 alussa keskusrikospo- liisiin perustettiin 21 talousrikostutki- jan virkaa, joista 9 sijoitettiin laittoman työvoiman valvontaan. Yksiköstä aja- teltiin alun perin 36 poliisin suuruista. Taulukko 2. Pimeää työtä tekevien osuus 18-74-vuotiaista sosioekono- misen aseman mukaan Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Lähde: Pedersen (2003). Norja 1998/2002 Ruotsi 1997/1998 Tanska 2001 % % % Ammatinharjoittaja 33,3 17,5 27,8 Palkansaaja 13,8 7,2 18,2 Työtön 21,7 10,6 9,9 Eläkeläinen 5,9 3,3 9,5 Opiskelija 18,7 23,5 25,2 Kaikki 17,3 11,1 20,3 Reija Lilja painottaa, että panostukset harmaan talou- den torjuntaan kannattavat.
  • 24. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s22 Tämän määräaikaisen ryhmän jatko- rahoituksesta ja laajennuksesta tehdään toivottavasti pian päätökset. Tutkitta- vaa tällä ryhmällä on jo enemmän kuin resurssit antavat myöten. Suuria ve- ronmenetyksiä aiheuttavaan harmaan talouden torjuntaan kannattaa panos- taa lisävaroja. Vuonna 2002 jokainen talousrikostorjuntaan käytetty henki- lötyövuosi tuotti noin 112 000 euroa. Kaiken kaikkiaan poliisin takaisin saa- ma rikoshyöty oli vuonna 2002 yli 30 miljoonaa euroa. Kotitalousvähennys lisännyt kotipalvelujen kysyntää Suomi on Belgian, Tanskan, Saksan Ranskan ja Ruotsin ohella kiinnittänyt huomiota erityisesti kotitalouksissa teh- dyn pimeän työn torjuntaan. Erilais- ten tukien ja yleiskustannusten vähen- nysten avulla kotitalouksia on rohkaistu teettämään kotitaloustyöt laillisesti usein tällä alalla teetettävän pimeän työn sijasta. Valtio antaa esimerkiksi tukea työn- tekijälle maksettavasta palkasta tai palkan sosi- aalikuluista. Tällä tavoin palvelun teettäjällä on kannustin ilmoittaa vi- ranomaisille tehdystä työstä, jota siten myös verotetaan. Suomessa kotitalous- vähennys otettiin vero- tuksessa ensi kerran käyttöön vuonna 1997. Järjestelmästä tuli pysyvä vuonna 2001. Erilaisten ar- vioiden mukaan kotitalousvähennyk- sellä on ollut myönteinen vaikutus työl- lisyyteen ja se on vähentänyt kotitalo- uksissa tehdyn pimeän työn määrää. Uusia pienyrityksiä, osuuskuntia ja yhdistyksiä on syntynyt tarjoamaan näitä palveluja kotitalouksille. Yhä li- sääntyvä määrä kotitalouksia on alka- nut käyttää kotipalveluja ja niihin liit- tyvää kotitalousvähennystä (taulukko 3). Vuonna 2002 kotitalousvähennys- tä käytti viisinkertainen määrä kotita- louksia verrattuna vuoteen 1998, jol- loin vähennys oli ensi kertaa koko vuo- den käytettävissä. Hallituksen viimei- simpien linjausten mukaan tätä vähen- nyksen käyttöä ollaan ensi vuonna laa- jentamassa ottamalla vähennyksen pii- riin muun muassa kotipalvelujen osto omille vanhemmille ja isovanhemmil- le. Valppautta tarvitaan jatkossa- kin Vaikka EU:n mittapuun mukaan har- maan talouden osuus ei Suomessa ole korkea, ei meillä tässä asiassa kuitenkaan ole mahdollisuuksia levätä laakereilla. Harmaan talouden ja talousrikol- lisuuden torjunta tulee olla tärkeä tavoite jat- kossakin. Uutena uhka- na taloutemme toimin- nalle on laittoman ulko- maisen työvoiman käy- tön lisääntyminen. Bal- tian maiden liittyminen Euroopan unioniin on helpottanut hä- märäyhtiöiden toimintaa, jotka käyt- tävät hyväksi laissa olevia erilaisia por- saanreikiä verojen ja maksujen välttä- Taulukko 3. Kotitalousvähennyksen käyttö Suomessa vuosina 1998–2002. Lähde: Verohallitus 2002. 1998 1999 2000 2001 2002 Kotitalouksien lkm 19 300 24 000 31 500 73 800 89 500 Vähennys, 1 000 euroa 7 972 10 007 13 606 32 571 42 514 miseksi. Ulkomaisten yritysten valvonta on Suomessa edelleen puutteellista. Esimerkiksi yritysten ilmoitusvelvolli- suus ennakkoperintärekisteriin, jossa on tiedot työntekijöistä ja heille mak- setuista palkoista, ei koske ulkomaisia yrityksiä. Tällaisessa ympäristössä työn tilaajan vastuu on suuri. Teetettävän työpanoksen yllättävän halpa hinta voi olla merkki siitä, että kaikki asiat eivät ole kunnossa. KIRJALLISUUS Euroopan komissio (1998), Komission tiedonanto pimeästä työstä, COM (98)– 219, Bryssel. Lidth, P. (1997), Harmaan talouden miljardit – Raportti Suomen piilotalou- den laajuudesta ja ilmenemismuodois- ta, VATT keskustelualoitteita 142. Pedersen, S. (2003), The Shadow Economy in Germany, Great Britain and Scandinavia. A Measurement Based on Questionnaire Surveys, Copenhagen: The Rockwool Foundation Research Unit. Pena-Casas, R. & Latta, M. (2004), Working poor in the European Union, European Foundation for the Improve- ment of Living and Working Conditions, Dublin. Renooy, P. & Ivarsson, S. & van der Wusten-Gritsai, O. & R. Meijer (2004), Undeclared Work in an Enlarged Uni- on, An Analysis of Undeclared Work: An In-Depth Study of Specific Items, Final Report, Brussels: European Commissi- on, Directorate-General for Emplo- yment and Social Affairs. Viranomaisyhteistyön kehittämispro- jekti (2002), Harmaan talouden tilan- nekatsaus keväällä 2002, muistio. Kuinka suuri osa itsenäisten amma- tinharjoittajien tilastoidusta köy- hyydestä johtuu siitä, että he työs- kentelevät pimeäs- ti?
  • 25. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 23 Työssä on ilmeiset vaaransa. Tapa- turmavakuutuslaitosten liiton koko- amien tietojen mukaan esimerkiksi vuonna 2000 Suomessa sattui yh- teensä runsaat 100 000 erilaista työ- paikkatapaturmaa. Varsinaisten vaa- rojen lisäksi työhön voi liittyä erilai- sia muita haittoja ja epämukavuuk- sia. Nämä voivat keskittyä tietyn tyyp- pisiin työtehtäviin ja tietyille aloille. Petri Böckerman Vanhempi tutkija Palkansaajientutkimuslaitos Pekka Ilmakunnas Professori Helsingin kauppakorkeakoulu Heijastuvatko epämukavat työ- olot työntekijöiden palkkoihin vai työ- tyytyväisyyteen? Teoriassa epämukavista työoloista pitäisi maksaa lisäpalkkaa. Tilastokeskuksen työolotutkimus tarjoaa empiiristä aineistoa, jonka perusteella voidaan selvittää, onko asia näin suomalaisilla työmarkkinoilla. Mitä vaikutuksia näillä työoloilla on työmarkkinoilla? Maksetaanko hai- toista rahallista korvausta työntekijöil- le? Työn taloustieteen tutkimuksessa on esitetty väittämä, jonka mukaan kilpai- lullisilla työmarkkinoilla määräytyvät työntekijöiden väliset palkkaerot hei- jastelevat osaltaan työhön liittyviä vaa- roja (esim. työtapaturmariski ja väki- Pekka Ilmakunnaksen ja Petri Böckermanin artikkeli pe- rustuu Työsuojelurahaston rahoittamaan hankkeeseen ”Kompensoivat palkkaerot suomalaisilla työmarkkinoilla”. Tutkimuksen tuloksia selostetaan yksityiskohtaisemmin Pal- kansaajien tutkimuslaitoksen työpapereita -sarjassa piak- koin ilmestyvässä raportissa ”Do job disamenities raise wages or ruin job satisfaction?”.
  • 26. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s24 vallan uhka) ja haittoja (esim. työpai- kan likaisuus). Epämukavista työoloista tulisi maksaa työmarkkinoiden tasapai- nossa erityistä kompensaatiota kor- keamman palkan muodossa. Tämä näkemys työmarkkinoiden toiminnasta on ensimmäisen kerran esitetty Adam Smithin vuonna 1776 julkaisemassa klassisessa teoksessa kansakuntien va- rallisuudesta. Näkemys kompensoivista palkka- eroista on myöhemmässä kirjallisuu- dessa vakiintunut olennaiseksi osaksi työmarkkinoiden empiiristä tutkimusta (Rosen 1986; Dorman 1996). Kom- pensoivat palkkaerot perustuvat poh- jimmiltaan siihen, että työmarkkinoil- la esiintyy riittävässä määrin kilpailua ja työntekijöiden vaihtuvuutta työpaik- kojen välillä. Työntekijöiden hyötyta- so nousee heidän palkkansa kasvaes- sa, ja se vähenee vastaavasti epämu- kavien työolojen myötä. Työmarkki- noiden tasapainottumisen myötä työn- tekijöiden kokema hyötytaso yhtäläis- tyy toimialojen ja ammattien välillä, eikä työntekijöiden ole mahdollista kasvat- taa hyötyään vaihtamalla työpaikkaa. Viimeinen työntekijä, joka ottaa riski- alttiin työn, saa juuri riittävän korva- uksen hyväksyäkseen työolot. Käytännössä työmarkkinat eivät kui- tenkaan toimi kilpailullisen oppikirja- mallin mukaan. Palkkojen määräyty- miseen vaikuttavat työnantajien ja työn- tekijäjärjestöjen neuvottelut ja yritys- ten markkinavoima. Toisaalta erilaiset tekijät vaikeuttavat työntekijöiden liik- kuvuutta työmarkkinoilla. Siksi erilai- silla epämukavilla työoloilla saattaakin olla huomattavia vaikutuksia myös työntekijöiden kokemaan työtyytyväi- syyteen. Aiempia tuloksia Kompensoivia palkkaeroja on tutkittu useissa maissa käyttäen empiirisiä ai- neistoja (Rosen 1986; Viscusi & Andy 2003). Empiirisissä tutkimuksissa on käytetty joko tietoja työtapaturmien määristä tai kyselyaineistoja, joissa on yksityiskohtaisia tietoja työntekijöiden kokemista haitoista ja vaaroista. Aineis- toissa on yleensä myös tietoja keskei- sistä taustamuuttujista (kuten työnte- kijöiden koulutuksesta ja työkokemuk- sesta), jotka vaikuttavat työntekijöiden ansiota- soon. Tällaista tutki- musta ei ole kuitenkaan tehty keskittyen erityi- sesti suomalaisiin työ- markkinoihin. Suomen työmarkkinat ovat kuitenkin kompen- soivien palkkaerojen näkökulmasta erittäin mielenkiintoinen tutki- muskohde, koska katta- vat ja sitovat työehtoso- pimukset sisältävät periaatteessa val- miiksi monenlaisia korvauksia epämu- kavista työolosuhteista. Tästä huoli- matta työntekijöiden subjektiiviset ko- kemukset työpaikan haitoista ja vaa- roista voivat synnyttää tarvetta kom- pensoiviin palkkaeroihin, joita ei voi- da ottaa huomioon yhteisesti sovituis- sa työehtosopimuksissa. Perinteisesti alan taloustieteellisessä tutkimuksessa työpaikan haitat ja vaa- rat on määritelty varsin suppeasti, esi- merkiksi ammattiin liittyvänä tapatur- mavaarana työpaikalla. Uudemmassa empiirisessä tutkimuksessa on koros- tettu sitä, että kompen- soivia palkkaeroja voi syntyä korvaamaan hai- tallisia työolosuhteita laa- jemmin tulkittuna kuten autonomian puutetta työtehtävässä, työn ai- heuttamaa stressiä, epä- varmuutta työsuhteen kestosta tai erilaisia epä- mukavia työaikoja. Viimeaikaisessa tutki- muksessa on myös täh- dennetty sitä, että työ- markkinoiden tasapainossa ei ole olen- naista niinkään maksettujen palkkojen vaan työntekijöiden tyytyväisyyden ta- sapainottuminen (Manning 2003). Näiden seikkojen vuoksi on tärkeätä tarkastella kompensoivia palkkaeroja aiheuttavia taustatekijöitä perinteistä taloustieteellistä tutkimusta laajemmin sekä tutkia kompensoivien palkkaero- jen ja työntekijöiden tyytyväisyyden määräytymistä toisiinsa limittyen. Työehtosopimuk- siin sisältyy periaat- teessa monenlaisia korvauksia epämu- kavista työoloista, mutta työntekijöi- den subjektiivisia kokemuksia niissä ei huomioida. Petri Böckerman ja Pekka Ilmakunnas saavat päätuloksekseen, ettei suomalaisilla työmarkkinoilla makseta lisäpalkkaa työntekijöiden kokemista haitoista ja vaarois- ta. Sen sijaan epämukavat työolot heikentävät tuntuvasti yleistä työtyytyväisyyttä.
  • 27. &Y h t e i s k u n t a Ta l o u s 25 Aineisto Tutkimuksessa hyödynnetään Tilasto- keskuksen työolotutkimusta vuodel- ta 1997. Työolotutkimus tehdään epä- säännöllisin väliajoin, ja se toteutetaan Tilastokeskuksen Työvoimatieduste- lun yhteydessä (Lehto & Sutela 1999). Vuoden 1997 Työolotutkimus suoritettiin puhelinhaastatteluina, jois- sa oli mukana lähes 3000 työnteki- jää. Työolotutkimukset sisältävät erittäin monipuolisia tietoja työntekijöiden kokemista haitoista ja vaaroista työ- paikoilla, joten ne tarjoavat luotetta- van lähtökohdan kompensoivien palk- kaerojen ja työtyytyväisyyden tutkimi- seen suomalaisilla työmarkkinoilla. Työolotutkimuksissa on lisäksi run- saasti työntekijöitä kuvaavia tausta- muuttujia, joista osa on peräisin Ti- lastokeskuksen ylläpitämistä rekiste- reistä. Työolotutkimuksen käytön etuna on myös se, että aineistossa on monipuo- lisia tietoja mm. työntekijöiden vai- kutusmahdollisuuksista työpaikalla, jolloin on mahdollista tarkastella pe- rinteistä kirjallisuutta laajemmin epä- mukavien työolojen vaikutusta palk- katasoon ja toisaalta työntekijöiden kokemaan työtyytyväisyyteen. Epä- mukavia työoloja kuvaavat muuttujat on muodostettu käyttämällä hyväksi vastauksia useampaan työolotutki- muksen erilliseen kysymykseen työ- paikan työoloista. Esimerkiksi työpai- kan haittoja kuvaava muuttuja saa ar- von yksi, jos työpaikalla esiintyy vä- hintään yksi merkittävä haittatekijä, joihin lukeutuvat muun muassa kuu- muus ja likaisuus. Suomea koskevia tuloksia Tarkastelun peruslähtökohtana on palkkamalli, jossa työntekijän tunti- palkkaa selitetään hänen ominaisuuk- sillaan (mm. sukupuoli, ikä, koulu- tus ja työkokemus), työnantajan omi- naisuuksilla (mm. yrityskoko ja toi- miala) sekä koetuilla työoloihin liitty- villä tekijöillä. Tämä estimointi ker- too periaatteessa sen, tulevatko epä- mukavat työolot millään tavoin kom- pensoitua työmarkkinoilla. Toisessa testissä voidaan ottaa huomioon myös Työolotutkimukseen sisältyvä kysymys yleisestä työtyytyväisyydestä. Työtyy- tyväisyyden mittana voidaan käyttää myös vastausta kysymykseen, koke- vatko vastaajat palkkansa oikeuden- mukaiseksi. Kun työtyytyväisyyttä (tai tyytymät- tömyyttä) selitetään palkalla ja työ- oloilla, saadaan arvio siitä, missä mää- rin palkalla pystyttäisiin kompensoimaan haitalli- sia työoloja, jotta työn- tekijöiden yleinen tyyty- väisyys työhönsä ei muuttuisi. Kun tätä ver- rataan siihen, miten työ- olot todellisuudessa vai- kuttavat palkkaan, voidaan arvioida tulevatko työolot yli- tai alikompen- soiduiksi. Jos työoloilla ei juurikaan ole vaiku- tusta palkkaan, mutta ne vaikuttavat työtyytyväisyyttä heikentävästi, on sel- vää että kompensoivia palkkaeroja ei ole. Sama pätee silloin, kun työolot hei- jastuvat palkkaan, mutta siitä huolimat- ta myös siihen, että palkka koetaan epäoikeudenmukaisen alhaiseksi. Palk- ka kompensoi työoloja ainakin osittain silloin kun haitalliset työolot alentavat työtyytyväisyyttä, mutta toisaalta ne nostavat palkkaa, mikä puolestaan li- sää tyytyväisyyttä työhön. Keskeisiä tuloksia on kiteytetty tau- lukossa 1. Työolotutkimuksesta saatu- jen tulosten valossa tietyillä epämuka- villa työoloilla on selkeitä työntekijän palkkaa nostavia vaikutuksia. Esimer- kiksi työntekijät, jotka ovat kolmivuo- rotyössä, saavat noin 19 prosenttia kor- keampaa tuntipalkkaa (vakioitaessa keskeiset taustatekijät kuten työnteki- jän koulutus ja kokemus, jotka luon- nollisesti vaikuttavat merkittävästi palkkaan). Tulosta ei voida sinällään pitää kovinkaan yllättävänä, koska kor- keammista palkoista kolmivuorotyös- sä työskenteleville työntekijöille on so- vittu työnantajia sitovissa kattavissa työ- ehtosopimuksissa. Tässä tapauksessa kompensoiva palkkaero on jo otettu huomioon sopimuksissa. Lisäksi työn- tekijät, jotka työskentelevät pääsään- töisesti ulkotöissä, saavat suurin piir- tein 13 prosenttia korkeampaa tunti- palkkaa. Työntekijöiden kokemista haitoista ja vaaroista ei kuitenkaan näytettäisi mak- settavan kompensoivia palkkaeroja suo- malaisilla työmarkkinoilla. Lisäksi eräät muuttujista, jotka kuvaavat epämuka- via työoloja, saavat väärän etumerkin. Esimerkiksi työntekijät, joilla ei ole vai- kutusmahdollisuuksia työpaikallaan, kärsivät muita alhaisemmista pal- koista. Kompensoivien palkkaerojen teoria an- taa täsmälleen päinvas- taisen ennustuksen. Työolotutkimukseen perustuvat tulokset tukevat siten nä- kemystä, jonka mukaan työoloilla on ainoastaan vähäinen merkitys suoma- laisten työntekijöiden palkkojen mää- räytymisessä. Toisin sanoen työmark- kinoilla ei näytettäisi yleisesti ottaen maksettavan rahallisia korvauksia epä- mukavista työoloista. Työtyytyväisyyttä koskevat tulokset osoittavat sitä vastoin sen, että epämu- kavat työolot heikentävät tuntuvasti yleistä työtyytyväisyyttä suomalaisilla työpaikoilla. Esimerkiksi työntekijät, joilla ei ole etenemismahdollisuuksia ja jotka kokevat jonkinlaista syrjintää työ- paikalla, ovat muita työntekijöitä tun- tuvasti tyytymättömämpiä. Lisäksi epä- mukavat työolot merkitsevät sitä, että työntekijät ovat tyytymättömiä erityi- sesti nykyiseen palkkaansa. Suomalaisten työntekijöiden näke- mys siitä, että heille pitäisi maksaa kor- keampaa palkkaa epämukavissa työ- oloissa, ei siten näyttäydy korkeampi- na todellisina palkkoina. Yhtenä seli- tyksenä tälle piirteelle saattaa olla työ- olotutkimuksen ajankohdan korkea työttömyysaste (12,7 prosenttia vuon- na 1997), mikä heikentää yksittäisten työntekijöiden neuvotteluvoimaa työ- markkinoilla ja kaventaa siten mahdol- lisuuksia saada kompensoivia palkka- Epämukavat työ- olot aiheuttavat tyytymättömyyttä palkkaan.