Ovatko älykoneet ja teknologian kehitys uhka, haaste vai mahdollisuus tulevaisuuden työelämälle? Voidaanko henkilöstön uudenlaisella johtamisella sekä työn prosesseja kehittämällä varmistaa yritysten kilpailukyky sekä työpaikkojen säilyminen tulevaisuudessakin?
Ovatko älykoneet ja teknologian kehitys uhka, haaste vai mahdollisuus tulevaisuuden työelämälle? Voidaanko henkilöstön uudenlaisella johtamisella sekä työn prosesseja kehittämällä varmistaa yritysten kilpailukyky sekä työpaikkojen säilyminen tulevaisuudessakin?
3. ietämättömyys
oivottomuus
ylsyys
- onni: tuntea itsensä tärkeäksi ja hyväksi ihmiseksi
- onni: tuntea maailma tärkeäksi ja hyväksi paikaksi
- onni: tuntea voivansa tehdä maailmaa paremmaksi
(Aristoteles)
48. On jotain suurenmoista tässä
näkemyksessämme elämästä, joka
erilaisine voimineen on alkujaan
puhallettu henkiin muutamiin
harvoihin muotoihin tai vain yhteen; ja
siinä, että sillä aikaa kun tämä
kiertotähtemme on kiertänyt rataansa
painovoiman järkkymättömän lain
mukaisesti, niin ylen yksinkertaisesta
alusta on kehittynyt ja kehittyy
loputtomia, mitä kauneimpia ja
ihmeellisimpiä muotoja.
49.
50. KOULU:
ehjä kokonaiskuva maailmasta, kodistamme,
ja ihmisen paikasta siinä, ihmisen
suuruudesta, pienuudesta ja tärkeydestä:
maailman ja ihmisen suuri tarina
Wilson: Konsilienssi – tiedon yhtenäisyys
”Kolmas kulttuuri”
64. AHDISTUNUT, PERINNÖLLINEN
MASENTUNUT, KALJUUS
PAKKOMIELTEINEN
LIKINÄKÖINEN
(perinnöllistä?)
ASTMA
ALLERGIOITA
KOLESTEROLI-
KAKKOSTYYPIN LÄÄKITYS
DIABETES PIENI KIKKELI
(ei näy kuvan mitta-
PAINOINDEKSI kaavassa)
YLI 25
PIHTIKINTUT KIHTI
65.
66.
67.
68.
69.
70.
71.
72.
73.
74.
75.
76.
77.
78.
79. KOULU:
ihmisen tarina sellaisena kuin se todella on
ollut: suurena voittokulkuna, unohtamatta
vaaroja ja unohtamatta mahdollisuuksia:
maailma on vasta alussa, ei lopussa
Bronowski: Ihmisen vaiheet
Diamondin trilogia: Kolmas simpanssi,
Tykit, Romahdus
87. KOULU:
ei sirpaleita vaan ihmeitä, jotka herättävät
ja ylläpitävät kiinnostusta maailmaan,
tieteeseen ja taiteeseen:
rakkautta maailmaa kohtaan
Whitman: Leaves of Grass
89. Kas, kummaksuuko joku yhtä ihmettä?
Minä taas en tunne mitään muuta kuin ihmeitä,
jos kuljen Manhattanin katuja,
tai heitän katseeni kattojen yli taivaalle,
tai kahlaan avojaloin rannalla, aivan vesirajassa,
tai seison puiden alla metsässä,
tai puhun päivällä rakastamani kanssa, tai nukun yöllä vuoteessa rakastamani kanssa,
tai katson muukalaisia minua vastapäätä vaunuissa,
tai tarkkailen kesäpäivänä hunajamehiläisiä kekonsa ympärillä hyörimässä,
tai eläimiä laiduntamassa kedolla,
tai lintuja, tai hyönteisten ihmeellisyyttä ilmassa,
tai auringonlaskun ihmeellisyyttä. tai niin hiljaa ja kirkkaasti loistavien tähtien,
tai kevään kuun hienostuneen herkkää ohutta sirppiä;
nämä ja muut, yksi ja kaikki, ovat minulle ihmeitä,
kaikki toisiinsa viittaavia, ja kuitenkin jokainen erikseen kohdallaan.
Minulle jokainen valon ja pimeän tunti on ihme,
jokainen kuutiotuuma avaruutta on ihme,
jokainen neliö maanpintaa on peittynyt siihen,
jokainen vaaksa maan sisustaa pursuaa sitä.
Minulle meri on jatkuva ihme,
uivat kalat – karikot – aaltojen liike – laivat miehistöineen,
mitä oudompia ihmeitä voi olla?
