Palkansaajien tutkimuslaitoksen talousennusteen mukaan Suomi vajoaa jyrkästi taantumaan. Kokonaistuotanto supistuu tänä vuonna 3,7 prosenttia ja ensi vuonnakin vajaan prosentin. Suurin yksittäinen syy tuotannon laskuun on viennin määrän väheneminen liki 10 prosentilla tänä vuonna, mutta myös yksityisten investointien noin 10 prosentin putoaminen on merkittävä. Ensi vuonna vienti ja investoinnit supistuvat edelleen jonkin verran. Yksityinen kulutus polkee lähes paikallaan, ja hallituksen elvytystoimet jäävät tehottomiksi. Tänä vuonna työttömyysaste nousee 7,4 prosenttiin ja ensi vuonna jo 8,8 prosenttiin. Työllisyys heikkenee kahdessa vuodessa 100 000 hengellä. Kuluttajainflaatio hidastuu selvästi, noin 1,4 prosentin tasolle.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen talousennusteen mukaan Suomi vajoaa jyrkästi taantumaan. Kokonaistuotanto supistuu tänä vuonna 3,7 prosenttia ja ensi vuonnakin vajaan prosentin. Suurin yksittäinen syy tuotannon laskuun on viennin määrän väheneminen liki 10 prosentilla tänä vuonna, mutta myös yksityisten investointien noin 10 prosentin putoaminen on merkittävä. Ensi vuonna vienti ja investoinnit supistuvat edelleen jonkin verran. Yksityinen kulutus polkee lähes paikallaan, ja hallituksen elvytystoimet jäävät tehottomiksi. Tänä vuonna työttömyysaste nousee 7,4 prosenttiin ja ensi vuonna jo 8,8 prosenttiin. Työllisyys heikkenee kahdessa vuodessa 100 000 hengellä. Kuluttajainflaatio hidastuu selvästi, noin 1,4 prosentin tasolle.
Tutkimuksen perustavoitteena on verrata suomalaisen palkansaajan palkkatasoa eri näkökulmista lähinnä eri EU-maissa työskentelevien palkansaajien palkkoihin. Tiedon lähteenä on EU:n tulo- ja elinolotutkimuksen aineisto eli ns. EU-SILC -aineisto. Suurin osa vertailuista on tehty kokoaikaisille palkansaajille. Tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2011.
Nykyisten EU-maiden joukossa Suomen kokoaikaisten palkansaajien keskimääräi-nen palkkataso, 3132 euroa kuukaudessa vuonna 2011, on EU-keskitasoa korkeampi. Palkkataso on Suomea korkeampi esimerkiksi Tanskassa ja Alankomaissa. Myös Ruot-sissa palkkataso on hieman Suomea korkeampi, mutta ero on hyvin pieni. Saksassa palkat ovat jonkin verran Suomea matalampia. Hintatasoerojen huomioon ottaminen muuttaa Suomen ja Ruotsin sekä Suomen ja Saksan välisen järjestyksen.
Suomessa palkkojen hajonta on vertailumaiden joukossa neljänneksi pienintä. Vähäisintä se on Tanskassa. Baltian maat ja Saksa ovat maita, joissa korkeiden ja matalien palkkojen väliset erot ovat suuria. Näitä maita yhdistää se, että palkoista sovitaan varsin hajautetusti. Toisaalta pienen palkkahajonnan omaavissa maissa, kuten Pohjoismaissa, palkkasopimukset tehdään koordinoidusti.
Suomi on maa, jossa matalapalkkaisuutta on suhteellisen vähän. Määriteltäessä matalapalkkatyö työksi, josta saatava palkka on 2/3-osaa mediaanipalkasta, matalapalkkaisuuden rajaksi tulee Suomessa noin 1900 euroa. Heitä oli kokoaikaisista työn-tekijöistä vuonna 2011 noin 15 prosenttia. Esimerkiksi Saksassa matalapalkkatöissä oli selvästi enemmän työntekijöitä, 23 prosenttia kokoaikaisista työntekijöistä.
Sukupuolten välisessä palkkaerovertailussa Suomi kuuluu suhteellista palkkaeroa mittarina käytettäessä vertailumaiden puoliväliin. Suhteellinen palkkaero naisten ja miesten välillä vaihtelee runsaan 70 ja 90 prosentin välillä. Suomessa se oli vuonna 2011 84 prosenttia.
Suomessa korkeasti koulutettujen palkat ovat suhteellisen matalia ja vähemmän koulutusta saaneiden palkat suhteellisen korkeita. Toisaalta esimerkiksi Ruotsi on maa, jossa vähemmän koulutusta saaneiden palkat ovat korkeampia kuin Suomessa.
Palkat eivät välttämättä nouse iän myötä. Isossa-Britanniassa, Tanskassa ja Saksassa keski-ikäiset ovat parhaiten ansaitseva ikäryhmä. Suomessa ja Norjassakin vanhin ikäryhmä ansaitsee vain vähän enemmän kuin keski-ikäiset. Virossa nuoret ansaitsevat yli 54-vuotiaita enemmän.
Talouskriisivuosien erityispiirre on ollut se, että joissain maissa nimellispalkat ovat laskeneet. Selvintä lasku on ollut Kreikassa, mutta keskimääräinen palkkataso on laskenut myös Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa.
SAK:n talouspoliittinen puheenvuoro. SAK:n julkaisusarja.
Puheenvuorossa tarkastellaan Suomen julkisen talouden hoitoa viime vuosina ja esitetään toimenpidelinjauksia, joilla voidaan hoitaa valtion velka ja suoriutua väestön ikääntymisestä aiheutuvista menopaineista.
Tutkimuksessa tehdään eurooppalaista palkkavertailua hyödyntämällä Eurostatin EU-SILC -aineistoa. Tutkimus toimii osaltaan jatkona Kangasniemen, Yanarin ja Sauramon (2014) raportille Suomalainen palkkataso EU-vertailussa. Tutkimuksen pääpaino on valikoitujen ammattien palkkojen kansainvälisessä vertailussa. Tulosten perusteella ammattikohtaisten palkkavertailujen maiden suuruusjärjestys noudattaa melko pitkälti samaa järjestystä kuin tarkastellessa kaikkia palkansaajia. Kansainvälisten palkkaerojen suuruus ja palkkojen suhde oman maan keskipalkkaan sisältävät kuitenkin jonkin verran ammatti- ja maakohtaista vaihtelua. Myös valikoitujen ammattien palkkojen kehitys vuosina 2008–2012 poikkeaa maittain.
Suomen bruttokansantuote supistui viime vuonna 0,1 prosenttia, kun euroalue kasvoi samaan aikaan 0,9 prosenttia. Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä bkt supistui edellisestä neljänneksestä 0,4 prosenttia. Talouden taantuma heikensi julkisen talouden rahoitusasemaa edelleen. Julkisyhteisöjen alijäämä nousi alustavan arvion mukaan 3,4 prosenttiin suhteessa bkt:en ja enimmäistä kertaa sitten vuoden 1996 yli Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen 3 prosentin kynnysarvon.
Tarve tasapainottaa julkinen talous on nousemassa tärkeimmäksi lähiajan tavoitteeksi. Suurin riski näissä pyrkimyksissä on liiallinen äkkijarrutus. Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennusteessa arvioidaan, että julkiset menot – mukaan lukien sosiaalimenot – kasvavat ensi vuonna reaalisesti 0,7 prosenttia. Julkiset kulutusmenot kasvaisivat vain 0,1 prosenttia. Kokonaisveroasteen arvioimme nousevan vuoden 2015 44,2 prosentista 44,4 prosenttiin vuonna 2016. Oletettu kireähkö finanssipolitiikka ja talouskasvun voimistuminen painaisivat julkisen talouden alijäämän tänä vuonna 2,8 prosenttiin suhteessa bkt:en viime vuoden 3,4 prosentista. Ensi vuonna alijäämän bkt-suhde alenisi 2,2 prosenttiin.
Jos julkisia menoja leikattaisiin ensi vuonna lisää 2,1 miljardia euroa, noin yksi prosentti bkt:sta, bkt:n arvioitu kasvuvauhti alenisi 1,6 prosentista 0,6 prosenttiin (laskelman perustana olevasta kerroinoletuksesta ks. Liite 1). Kyseinen politiikan kiristys heijastuisi myös työmarkkinoille. Luonnehdittu leikkaus vähentäisi työllisten määrää arviolta noin 24 000 henkilöllä jo ensimmäisenä vuonna. Menojen 2,1 miljardin leikkaus vähentäisi kerroinvaikutusten jälkeen veroja niin, että julkiseen talouteen kertyisi enintään 1,3 miljardin säästöt. Tämän seurauksena julkisen alijäämän suhde bkt:en supistuisi 0,6 prosenttiyksikköä. Tällaista lisäkiristystä voidaan pitää ylireaktiona. Toimenpiteen hinta työllisyyden heikkenemisen muodossa olisi liian suuri.
Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa, että Suomen bruttokansantuote supistuu tänä vuonna 0,6 prosenttia. Vielä viime maaliskuussa ennustimme kokonaistuotannon kasvavan 0,6 prosenttia. Odotettua heikompaa kehitystä selittää taantuman pitkittyminen Euroopassa ja siihen liittyvä investointien jyrkkä supistuminen sekä naapurimaidemme Venäjän ja Ruotsin talouskasvun odotettua tuntuvampi hidastuminen. Tämä on rajoittanut vientiämme, jolle on koitunut lisävaikeuksia talouskasvun ainakin väliaikaisesta hidastumisesta joissakin vientimme kannalta tärkeissä kehittyvissä maissa. Teollisuuden rakenteen heikkoudella – kuten Nokian markkinaosuuksien jyrkällä pudotuksella ja paperin kysynnän laskevalla trendillä – on toki ollut oma vaikutuksensa, mutta talouden vajoamisessa uudelleen taantumaan vuosina 2012–2013 sillä on ollut vain sivuosa.
Kansainvälisen talouden paraneminen aikaansaa käänteen Suomenkin talouteen jo tämän vuoden lopulla. Euroalue nousi tämän vuoden toisella neljänneksellä noin puolitoista vuotta kestäneestä yhtäjaksoisesta taantumasta. Koko EU:n alueella talouskehitys on ollut jopa euroaluetta parempaa. Aivan viime kuukausina myös Kiinan, Japanin ja Brasilian talouskasvu on vauhdittunut. Osassa kehittyvistä maista talouskasvu on tosin vielä ainakin väliaikaisesti hidastunut, kun rahoitusvirtojen suunta on kääntynyt kehittyvistä maista Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin nousevien korkojen ja parantuneiden talousnäkymien houkuttelemana. Suomen viennin kannalta on myönteistä myös se, että investoinnit alkavat elpyä Euroopassa ja laajemminkin globaalitaloudessa. Suomen bruttokansatuote kasvaa ensi vuonna 2,1 prosenttia. Ennuste on näin 0,3 prosenttiyksikköä maaliskuista arviotamme alempi. Koska talouskasvu nojautuu pitkälti vientiin, ei se juuri lisää työllisyyttä eikä kavenna merkittävästi julkisen talouden alijäämiä vielä tällä ennustejaksolla.
Palkansaajien tutkimuslaitos on nostanut 1,2 prosenttiyksiköllä ennustettaan Suomen kokonaistuotannon tämänvuotisesta kasvusta. Se on nyt 3 prosenttia. Vuoden 2011 kasvuksi PT ennustaa 3,5 prosenttia. Kansainvälisen talouden näkymien kirkastuessa Suomen talouden elpyminen perustuu ennen kaikkea vientiin, joka kasvaa tänä vuonna 7,8 ja ensi vuonna jo 10,3 prosenttia. Myös asuntoinvestoinnit vilkastuvat selvästi. Työttömiä tulee vielä tänä vuonna 20 000 lisää ja työttömyysaste kohoaa 9,1 prosenttiin, mutta käänne parempaan tapahtuu työmarkkinoilla jo ensi vuonna. Samansuuntaista on kehitys myös valtiontalouden ja koko julkisen talouden velkaantumisen osalta, mutta inflaatio kiihtyy hieman – tänä vuonna 0,9 prosenttiin ja ensi vuonna 1,8 prosenttiin.Korkotason ennustetaan lähtevän nousuun vasta vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä.
Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa, että Suomen bruttokansantuote kasvaa tänä vuonna 1,9 prosenttia ja ensi vuonna 2,6 prosenttia. Nojaudumme näin edelleen viime elokuussa esittämäämme arvioon siitä, että kesällä 2011 kärjistynyt Euroopan velkakriisi ei johda vuoden 2009 kaltaiseen taantumaan kehittyneissä maissa ja ettei Suomen kokonaistuotanto supistu tänä vuonna. Osin Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankkien voimakkaiden raha- ja rahoitusmarkkinainterventioiden ansiosta velkariisi alkoi laantua tämän vuoden alussa. Tätä käännettä selittää myös suhdannetilanteen omaehtoinen koheneminen erityisesti USA:ssa.
Suomen bkt kasvoi viime vuonna 0,5 prosenttia ja siten noin prosenttiyksikön hitaammin kuin euroalueen bkt. Kasvuero selittyy kuitenkin lähes kokonaan Suomen Venäjän-viennin jyrkästä supistumisesta ja Suomen muuta euroaluetta kireämmästä finanssipolitiikasta. Tänä vuonna Suomen bkt kasvaa 1,1 prosenttia ja ensi vuonna 1,3 prosenttia edellisvuodesta. Suomen viennin tukemiseksi todennäköisesti tehtävä kilpailukykysopimus alentaa työvoimakustannuksia tuntuvasti jo ensi vuonna. Odotukset sopimuksen työllisyysvaikutuksista ovat varsin toiveikkaita. Riskinä on, että sopimus heikentää julkisen talouden rahoitusasemaa, mihin reagoidaan lisäleikkauksin.
Palkansaajien tutkimuslaitos on tehnyt ennusteen teollisuuden, rakentamisen, kuljetuksen, informaatiopalveluiden sekä liike-elämän palveluiden kehityksestä vuoteen 2017 asti. Näiden toimialojen tuotanto kasvaa tänä vuonna keskimäärin vajaan prosentin viime vuodesta. Pelkästään teollisuuden (pl. elintarviketeollisuus) tuotanto supistuu 0,6 prosenttia. Viennin vauhdittuminen vuosina 2016 ja 2017 näkyy tarkasteltavien toimialojen tuotannon lähivuosien kasvussa. Yhteen laskien kyseiset toimialat kasvavat ensi vuonna ja vuonna 2017 noin kolme prosenttia. Tehdasteollisuudessa kasvu jää tätä puoli prosenttiyksikköä hitaammaksi. Venäjän viennin jyrkkä supistuminen näyttää olevan pääsyy siihen, miksi teollisuutemme kasvu on vuodesta 2014 lähtien ollut muita Euroopan maita hitaampaa.
Suhdannenäkymät ovat heikentyneet viime keväästä myös Suomen osalta. Tämä näkyy talouskasvun hidastumisena. Pääsyy heikentyneeseen taloustilanteeseen on Euroopan velkakriisi ja sen aikaansaama rauhattomuus rahoitusmarkkinoilla. Euroopan velkakriisi on lisännyt kotitalouksien ja yritysten pidättyväisyyttä kuluttamisessa ja investoinneissa ei vain Euroopassa vaan myös sen ulkopuolella. Finanssipolitiikan kiristyminen euroalueen kriisimaissa on myös vaikuttanut laajemminkin ja suistanut ainakin kriisimaat taantumaan. Maailmantalouteen voivat vaikuttaa negatiivisesti myös USA:n poliittiset ongelmat sekä Aasian maiden riittämättömät toimet talouskasvun vauhdittamiseksi uudelleen.
Vaikean ja syvän eurokriisin lievittämisessä on edistytty loppukesällä. Näillä näkymin Euroopan velkakriisi on laantumassa niin, että talouskasvun edellytykset vahvistuvat Euroopassa ja laajemminkin kansainvälisessä taloudessa. Heikosta kotimaisesta kysynnästä kärsivä Euroopan talous tukeutuu joka tapauksessa sen ulkopuolisiin maihin, joissa taloustilanne on Eurooppaa selvästi parempi.
Avoimen talouskriisin ja syvän taantuman mahdollisuutta ei toisaalta voida sulkea pois. Jos euromaiden hallitukset ja EKP eivät kykene tekemään päätöksiä, jotka verraten nopeasti tukisivat kriisimaiden pankkien ja valtioiden rahoitusmahdollisuuksia, euroalueen taantuma vain syvenisi sekä tekisi alueen taloudesta entistä haavoittuvaisemman. Tällöin myös edellytykset taloutta tukeviin poliittisiin ratkaisuihin heikkenisivät. Tämän tien päässä on valuuttaunionin hallitsematon hajoaminen, mikä johtaisi väliaikaiseen investointilamaan ja veisi myös Keski- ja Pohjois-Euroopan syvään taantumaan.
Näillä näkymin valuuttaunioni kuitenkin pysyy koossa ja rahoitusmarkkinat ovat rauhoittumassa. Tämä osaltaan johtaa siihen, että kansainvälisen talouden näkymät alkavat kirkastua aikaisintaan tämän vuoden lopulla ja viimeistään ensi vuoden alkupuolella. Tähän suuntaan vaikuttavat myös kehittyvien maiden hallitusten elvytystoimet. Tällöin Suomen bkt kasvaisi tänä vuonna 1,4 prosenttia ja ensi vuonna 2 prosenttia. Yksityisen kulutuksen kasvun hidastuessa talouskasvun vauhdittuminen perustuu viennin elpymiseen.
Tutkimuksen perustavoitteena on verrata suomalaisen palkansaajan palkkatasoa eri näkökulmista lähinnä eri EU-maissa työskentelevien palkansaajien palkkoihin. Tiedon lähteenä on EU:n tulo- ja elinolotutkimuksen aineisto eli ns. EU-SILC -aineisto. Suurin osa vertailuista on tehty kokoaikaisille palkansaajille. Tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2011.
Nykyisten EU-maiden joukossa Suomen kokoaikaisten palkansaajien keskimääräi-nen palkkataso, 3132 euroa kuukaudessa vuonna 2011, on EU-keskitasoa korkeampi. Palkkataso on Suomea korkeampi esimerkiksi Tanskassa ja Alankomaissa. Myös Ruot-sissa palkkataso on hieman Suomea korkeampi, mutta ero on hyvin pieni. Saksassa palkat ovat jonkin verran Suomea matalampia. Hintatasoerojen huomioon ottaminen muuttaa Suomen ja Ruotsin sekä Suomen ja Saksan välisen järjestyksen.
Suomessa palkkojen hajonta on vertailumaiden joukossa neljänneksi pienintä. Vähäisintä se on Tanskassa. Baltian maat ja Saksa ovat maita, joissa korkeiden ja matalien palkkojen väliset erot ovat suuria. Näitä maita yhdistää se, että palkoista sovitaan varsin hajautetusti. Toisaalta pienen palkkahajonnan omaavissa maissa, kuten Pohjoismaissa, palkkasopimukset tehdään koordinoidusti.
Suomi on maa, jossa matalapalkkaisuutta on suhteellisen vähän. Määriteltäessä matalapalkkatyö työksi, josta saatava palkka on 2/3-osaa mediaanipalkasta, matalapalkkaisuuden rajaksi tulee Suomessa noin 1900 euroa. Heitä oli kokoaikaisista työn-tekijöistä vuonna 2011 noin 15 prosenttia. Esimerkiksi Saksassa matalapalkkatöissä oli selvästi enemmän työntekijöitä, 23 prosenttia kokoaikaisista työntekijöistä.
Sukupuolten välisessä palkkaerovertailussa Suomi kuuluu suhteellista palkkaeroa mittarina käytettäessä vertailumaiden puoliväliin. Suhteellinen palkkaero naisten ja miesten välillä vaihtelee runsaan 70 ja 90 prosentin välillä. Suomessa se oli vuonna 2011 84 prosenttia.
Suomessa korkeasti koulutettujen palkat ovat suhteellisen matalia ja vähemmän koulutusta saaneiden palkat suhteellisen korkeita. Toisaalta esimerkiksi Ruotsi on maa, jossa vähemmän koulutusta saaneiden palkat ovat korkeampia kuin Suomessa.
Palkat eivät välttämättä nouse iän myötä. Isossa-Britanniassa, Tanskassa ja Saksassa keski-ikäiset ovat parhaiten ansaitseva ikäryhmä. Suomessa ja Norjassakin vanhin ikäryhmä ansaitsee vain vähän enemmän kuin keski-ikäiset. Virossa nuoret ansaitsevat yli 54-vuotiaita enemmän.
Talouskriisivuosien erityispiirre on ollut se, että joissain maissa nimellispalkat ovat laskeneet. Selvintä lasku on ollut Kreikassa, mutta keskimääräinen palkkataso on laskenut myös Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa.
SAK:n talouspoliittinen puheenvuoro. SAK:n julkaisusarja.
Puheenvuorossa tarkastellaan Suomen julkisen talouden hoitoa viime vuosina ja esitetään toimenpidelinjauksia, joilla voidaan hoitaa valtion velka ja suoriutua väestön ikääntymisestä aiheutuvista menopaineista.
Tutkimuksessa tehdään eurooppalaista palkkavertailua hyödyntämällä Eurostatin EU-SILC -aineistoa. Tutkimus toimii osaltaan jatkona Kangasniemen, Yanarin ja Sauramon (2014) raportille Suomalainen palkkataso EU-vertailussa. Tutkimuksen pääpaino on valikoitujen ammattien palkkojen kansainvälisessä vertailussa. Tulosten perusteella ammattikohtaisten palkkavertailujen maiden suuruusjärjestys noudattaa melko pitkälti samaa järjestystä kuin tarkastellessa kaikkia palkansaajia. Kansainvälisten palkkaerojen suuruus ja palkkojen suhde oman maan keskipalkkaan sisältävät kuitenkin jonkin verran ammatti- ja maakohtaista vaihtelua. Myös valikoitujen ammattien palkkojen kehitys vuosina 2008–2012 poikkeaa maittain.
Suomen bruttokansantuote supistui viime vuonna 0,1 prosenttia, kun euroalue kasvoi samaan aikaan 0,9 prosenttia. Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä bkt supistui edellisestä neljänneksestä 0,4 prosenttia. Talouden taantuma heikensi julkisen talouden rahoitusasemaa edelleen. Julkisyhteisöjen alijäämä nousi alustavan arvion mukaan 3,4 prosenttiin suhteessa bkt:en ja enimmäistä kertaa sitten vuoden 1996 yli Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen 3 prosentin kynnysarvon.
Tarve tasapainottaa julkinen talous on nousemassa tärkeimmäksi lähiajan tavoitteeksi. Suurin riski näissä pyrkimyksissä on liiallinen äkkijarrutus. Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennusteessa arvioidaan, että julkiset menot – mukaan lukien sosiaalimenot – kasvavat ensi vuonna reaalisesti 0,7 prosenttia. Julkiset kulutusmenot kasvaisivat vain 0,1 prosenttia. Kokonaisveroasteen arvioimme nousevan vuoden 2015 44,2 prosentista 44,4 prosenttiin vuonna 2016. Oletettu kireähkö finanssipolitiikka ja talouskasvun voimistuminen painaisivat julkisen talouden alijäämän tänä vuonna 2,8 prosenttiin suhteessa bkt:en viime vuoden 3,4 prosentista. Ensi vuonna alijäämän bkt-suhde alenisi 2,2 prosenttiin.
Jos julkisia menoja leikattaisiin ensi vuonna lisää 2,1 miljardia euroa, noin yksi prosentti bkt:sta, bkt:n arvioitu kasvuvauhti alenisi 1,6 prosentista 0,6 prosenttiin (laskelman perustana olevasta kerroinoletuksesta ks. Liite 1). Kyseinen politiikan kiristys heijastuisi myös työmarkkinoille. Luonnehdittu leikkaus vähentäisi työllisten määrää arviolta noin 24 000 henkilöllä jo ensimmäisenä vuonna. Menojen 2,1 miljardin leikkaus vähentäisi kerroinvaikutusten jälkeen veroja niin, että julkiseen talouteen kertyisi enintään 1,3 miljardin säästöt. Tämän seurauksena julkisen alijäämän suhde bkt:en supistuisi 0,6 prosenttiyksikköä. Tällaista lisäkiristystä voidaan pitää ylireaktiona. Toimenpiteen hinta työllisyyden heikkenemisen muodossa olisi liian suuri.
Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa, että Suomen bruttokansantuote supistuu tänä vuonna 0,6 prosenttia. Vielä viime maaliskuussa ennustimme kokonaistuotannon kasvavan 0,6 prosenttia. Odotettua heikompaa kehitystä selittää taantuman pitkittyminen Euroopassa ja siihen liittyvä investointien jyrkkä supistuminen sekä naapurimaidemme Venäjän ja Ruotsin talouskasvun odotettua tuntuvampi hidastuminen. Tämä on rajoittanut vientiämme, jolle on koitunut lisävaikeuksia talouskasvun ainakin väliaikaisesta hidastumisesta joissakin vientimme kannalta tärkeissä kehittyvissä maissa. Teollisuuden rakenteen heikkoudella – kuten Nokian markkinaosuuksien jyrkällä pudotuksella ja paperin kysynnän laskevalla trendillä – on toki ollut oma vaikutuksensa, mutta talouden vajoamisessa uudelleen taantumaan vuosina 2012–2013 sillä on ollut vain sivuosa.
Kansainvälisen talouden paraneminen aikaansaa käänteen Suomenkin talouteen jo tämän vuoden lopulla. Euroalue nousi tämän vuoden toisella neljänneksellä noin puolitoista vuotta kestäneestä yhtäjaksoisesta taantumasta. Koko EU:n alueella talouskehitys on ollut jopa euroaluetta parempaa. Aivan viime kuukausina myös Kiinan, Japanin ja Brasilian talouskasvu on vauhdittunut. Osassa kehittyvistä maista talouskasvu on tosin vielä ainakin väliaikaisesti hidastunut, kun rahoitusvirtojen suunta on kääntynyt kehittyvistä maista Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin nousevien korkojen ja parantuneiden talousnäkymien houkuttelemana. Suomen viennin kannalta on myönteistä myös se, että investoinnit alkavat elpyä Euroopassa ja laajemminkin globaalitaloudessa. Suomen bruttokansatuote kasvaa ensi vuonna 2,1 prosenttia. Ennuste on näin 0,3 prosenttiyksikköä maaliskuista arviotamme alempi. Koska talouskasvu nojautuu pitkälti vientiin, ei se juuri lisää työllisyyttä eikä kavenna merkittävästi julkisen talouden alijäämiä vielä tällä ennustejaksolla.
Palkansaajien tutkimuslaitos on nostanut 1,2 prosenttiyksiköllä ennustettaan Suomen kokonaistuotannon tämänvuotisesta kasvusta. Se on nyt 3 prosenttia. Vuoden 2011 kasvuksi PT ennustaa 3,5 prosenttia. Kansainvälisen talouden näkymien kirkastuessa Suomen talouden elpyminen perustuu ennen kaikkea vientiin, joka kasvaa tänä vuonna 7,8 ja ensi vuonna jo 10,3 prosenttia. Myös asuntoinvestoinnit vilkastuvat selvästi. Työttömiä tulee vielä tänä vuonna 20 000 lisää ja työttömyysaste kohoaa 9,1 prosenttiin, mutta käänne parempaan tapahtuu työmarkkinoilla jo ensi vuonna. Samansuuntaista on kehitys myös valtiontalouden ja koko julkisen talouden velkaantumisen osalta, mutta inflaatio kiihtyy hieman – tänä vuonna 0,9 prosenttiin ja ensi vuonna 1,8 prosenttiin.Korkotason ennustetaan lähtevän nousuun vasta vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä.
Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa, että Suomen bruttokansantuote kasvaa tänä vuonna 1,9 prosenttia ja ensi vuonna 2,6 prosenttia. Nojaudumme näin edelleen viime elokuussa esittämäämme arvioon siitä, että kesällä 2011 kärjistynyt Euroopan velkakriisi ei johda vuoden 2009 kaltaiseen taantumaan kehittyneissä maissa ja ettei Suomen kokonaistuotanto supistu tänä vuonna. Osin Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankkien voimakkaiden raha- ja rahoitusmarkkinainterventioiden ansiosta velkariisi alkoi laantua tämän vuoden alussa. Tätä käännettä selittää myös suhdannetilanteen omaehtoinen koheneminen erityisesti USA:ssa.
Suomen bkt kasvoi viime vuonna 0,5 prosenttia ja siten noin prosenttiyksikön hitaammin kuin euroalueen bkt. Kasvuero selittyy kuitenkin lähes kokonaan Suomen Venäjän-viennin jyrkästä supistumisesta ja Suomen muuta euroaluetta kireämmästä finanssipolitiikasta. Tänä vuonna Suomen bkt kasvaa 1,1 prosenttia ja ensi vuonna 1,3 prosenttia edellisvuodesta. Suomen viennin tukemiseksi todennäköisesti tehtävä kilpailukykysopimus alentaa työvoimakustannuksia tuntuvasti jo ensi vuonna. Odotukset sopimuksen työllisyysvaikutuksista ovat varsin toiveikkaita. Riskinä on, että sopimus heikentää julkisen talouden rahoitusasemaa, mihin reagoidaan lisäleikkauksin.
Palkansaajien tutkimuslaitos on tehnyt ennusteen teollisuuden, rakentamisen, kuljetuksen, informaatiopalveluiden sekä liike-elämän palveluiden kehityksestä vuoteen 2017 asti. Näiden toimialojen tuotanto kasvaa tänä vuonna keskimäärin vajaan prosentin viime vuodesta. Pelkästään teollisuuden (pl. elintarviketeollisuus) tuotanto supistuu 0,6 prosenttia. Viennin vauhdittuminen vuosina 2016 ja 2017 näkyy tarkasteltavien toimialojen tuotannon lähivuosien kasvussa. Yhteen laskien kyseiset toimialat kasvavat ensi vuonna ja vuonna 2017 noin kolme prosenttia. Tehdasteollisuudessa kasvu jää tätä puoli prosenttiyksikköä hitaammaksi. Venäjän viennin jyrkkä supistuminen näyttää olevan pääsyy siihen, miksi teollisuutemme kasvu on vuodesta 2014 lähtien ollut muita Euroopan maita hitaampaa.
Suhdannenäkymät ovat heikentyneet viime keväästä myös Suomen osalta. Tämä näkyy talouskasvun hidastumisena. Pääsyy heikentyneeseen taloustilanteeseen on Euroopan velkakriisi ja sen aikaansaama rauhattomuus rahoitusmarkkinoilla. Euroopan velkakriisi on lisännyt kotitalouksien ja yritysten pidättyväisyyttä kuluttamisessa ja investoinneissa ei vain Euroopassa vaan myös sen ulkopuolella. Finanssipolitiikan kiristyminen euroalueen kriisimaissa on myös vaikuttanut laajemminkin ja suistanut ainakin kriisimaat taantumaan. Maailmantalouteen voivat vaikuttaa negatiivisesti myös USA:n poliittiset ongelmat sekä Aasian maiden riittämättömät toimet talouskasvun vauhdittamiseksi uudelleen.
Vaikean ja syvän eurokriisin lievittämisessä on edistytty loppukesällä. Näillä näkymin Euroopan velkakriisi on laantumassa niin, että talouskasvun edellytykset vahvistuvat Euroopassa ja laajemminkin kansainvälisessä taloudessa. Heikosta kotimaisesta kysynnästä kärsivä Euroopan talous tukeutuu joka tapauksessa sen ulkopuolisiin maihin, joissa taloustilanne on Eurooppaa selvästi parempi.
Avoimen talouskriisin ja syvän taantuman mahdollisuutta ei toisaalta voida sulkea pois. Jos euromaiden hallitukset ja EKP eivät kykene tekemään päätöksiä, jotka verraten nopeasti tukisivat kriisimaiden pankkien ja valtioiden rahoitusmahdollisuuksia, euroalueen taantuma vain syvenisi sekä tekisi alueen taloudesta entistä haavoittuvaisemman. Tällöin myös edellytykset taloutta tukeviin poliittisiin ratkaisuihin heikkenisivät. Tämän tien päässä on valuuttaunionin hallitsematon hajoaminen, mikä johtaisi väliaikaiseen investointilamaan ja veisi myös Keski- ja Pohjois-Euroopan syvään taantumaan.
Näillä näkymin valuuttaunioni kuitenkin pysyy koossa ja rahoitusmarkkinat ovat rauhoittumassa. Tämä osaltaan johtaa siihen, että kansainvälisen talouden näkymät alkavat kirkastua aikaisintaan tämän vuoden lopulla ja viimeistään ensi vuoden alkupuolella. Tähän suuntaan vaikuttavat myös kehittyvien maiden hallitusten elvytystoimet. Tällöin Suomen bkt kasvaisi tänä vuonna 1,4 prosenttia ja ensi vuonna 2 prosenttia. Yksityisen kulutuksen kasvun hidastuessa talouskasvun vauhdittuminen perustuu viennin elpymiseen.
Talous & Yhteiskunta -lehden uuden numeron 3/2018 teemana on "EMU 20 vuotta". Siinä arvioidaan monista eri näkökulmista euron kahta ensimmäistä vuosikymmentä. Kuinka se on vaikuttanut Suomen talouskehitykseen? Millaista finanssi- ja palkkapolitiikkaa tulisi harjoittaa? Onko EKP onnistunut rahapolitiikassaan?
Talous & Yhteiskunta -lehden numeron 4/2017 artikkelit käsittelevät työelämän laatua, omistusasumista, rahoitusmarkkinoita, rakenteellista jäämää ja julkisen sektorin työntekijöitä. Lisäksi lehdessä on Suomen Pankin tutkimuspäällikkö Esa Jokivuolteen haastattelu.
Suomen kokonaistuotannon kasvu kiihtyi merkittävästi kuluvan vuoden toisella neljänneksellä huolimatta kansainvälisen taloutta jatkuvasti uhkaavasta epävarmuudesta. Kun kokonaistuotanto vielä supistui tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä, niin se kasvoi tuotannon suhdannekuvaajan mukaan toisella neljänneksellä runsaat kolme prosenttia alkuvuodesta ja noin viisi prosenttia viime vuodesta. Hyppäyksellinen muutos vaikuttaa tuotannon vuosimuutosta kuvaaviin lukuihin aina ensi vuoden ensimmäiselle neljännekselle saakka, vaikka kasvuvauhti hidastuisikin tästä eteenpäin. Palkansaajien tutkimuslaitos arvioi, että Suomen talouskasvu pysyy jatkossa kohtuullisena. Bruttokansantuote kasvaa tätä vuonna 3,7 prosenttia, kun kevään (8.4.) ennuste oli 3 prosenttia. Ensi vuotta koskeva bkt:n kasvuennuste on 3,7 prosenttia ja näin vain 0,2 prosenttiyksikköä enemmän kuin viimekeväinen arvio.
Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö toivoo, että Suomen puheenjohtajakausi tuo esille maan
menestyksen vaikuttavimmat piirteet: taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen yhdistämisen, innovoinnin sekä osallisuutta edistävän yhteiskunnan. EAY.
Suomen Perusta -ajatuspajan pikkujouluseminaarin 10.2.2013 Millä eväillä valtiontalous ja kilpailukyky saadaan kuntoon? toinen esitys.Esittäjänä PTT:n Pasi Holm
Talous & Yhteiskunta -lehden numero 4/2019 sisältää artikkeleita ja haastattelun, jotka kertovat alueellista keskittymistä käsitelleistä tutkimuksista. Suomen seitsemän suurimman kaupunkiseudun väestö kasvaa nopeimmin, kun taas pienempien kaupunkien ja maaseudun väestöosuus supistuu. Muutos on kuitenkin verrattain hidasta, ja sille on myös vastavoimia.
Talous & Yhteiskunta -lehden numeron 3/2019 teemana on työ ja terveys. Artikkeleissa tarkastellaan Suomen terveydenhuoltojärjestelmän toimivuutta ja pohditaan mitä voitaisiin oppia Ruotsissa jo tehdyistä terveydenhuollon uudistuksista. Muissa artikkeleissa käsitellään terveyskäyttäytymisen ja työmarkkinamenestyksen yhteyttä, työttömien aktivointia, työikäisten eritasoisia terveyspalveluja, työaikajoustojen vaikutusta terveyteen sekä informaatioteknologian ja tekoälyn käyttöä mielenterveyspalvelujen tukena. Haastateltavana on THL:n tutkimusprofessori Unto Häkkinen. Hänen mielestään sote-uudistus on tehtävä, vaikka se vaatiikin vielä monen yksityiskohdan ratkaisemista.
Opiskelijavalinta ylioppilaskirjoitusten nykyarvosanojen perusteella ei ole täysin perusteltua, todetaan Aalto-ylipiston ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen uudessa tutkimuksessa. Ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla on pitkän ajan vaikutuksia. Hienojakoisempi arvosteluasteikko tekisi opiskelijavalinnasta nykyistä reilumman.
Esimerkkiperhelaskelmissa tarkastellaan seitsemää kotitaloutta. Laskelmat kuvaavat ansiotulojen, tulonsiirtojen sekä verojen ja veronluonteisten maksujen kehityksen vaikutusta perheiden ostovoimaan. Perheille lasketaan Tilastokeskuksen tietoihin perustuvat perhekohtaiset kulutuskorit, jotka mahdollistavat perhekohtaisten inflaatiovauhtien ja reaalitulokehitysten arvioinnin. Ensi vuonna eläkeläispariskunnan ostovoima kasvaa eniten ja työttömien vähiten. Esimerkkiperhelaskelmia on tehty Palkansaajien tutkimuslaitoksella vuodesta 2009 lähtien.
Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa Suomen talouskasvuksi tänä vuonna 1,3 prosenttia ja ensi vuonna 1,1 prosenttia. Kasvua hidastaa eniten yksityisen kulutuksen kasvun hidastuminen. Toisaalta vienti kasvaa tänä vuonna hieman ennakoitua nopeammin, neljä prosenttia, ja ensi vuonnakin vielä kaksi prosenttia. Tuotannollisten investointien kasvu jatkuu maltillisena, mutta rakentamisen vähentyminen kääntää yksityiset investoinnit kokonaisuutena pieneen laskuun ensi vuonna. Hallituksen vuoteen 2023 mennessä tavoittelemien 75 prosentin työllisyysasteen ja julkisen talouden tasapainon toteutumista on vaikea arvioida, koska nämä tavoitteet on määritelty rakenteellisina ja niiden eri arviointimenetelmät saattavat tuottaa hyvin erilaisia tuloksia.
Suomen palkkataso oli 2015 ylempää eurooppalaista keskitasoa. Suomen suhteellinen asema ei ole juurikaan muuttunut 2010-luvun alun tilanteesta. Hintatason huomioiminen kuitenkin heikentää asemaamme palkkavertailussa. Palkkaerot meillä olivat vertailumaiden pienimpiä ja pysyivät melko samalla tasolla koko tarkastelujakson 2007–2015 ajan. EU-maissa havaittiin erisuuntaista kehitystä palkkaeroissa. Suurin osa palkkojen kokonaisvaihteluista selittyi taustaryhmien sisäisillä palkkaeroilla.
Suomessa toteutettiin vuonna 2005 laaja eläkeuudistus, jossa vanhuuseläkkeen alaikärajaa laskettiin. Tutkimuksessa havaitaan, että ikärajan lasku aikaisti eläkkeelle jäämistä. Kun alaraja laskettiin 65:stä 63:een, myös yleinen eläköitymisikä laski. Taloudellisten kannustimien muutosten vaikutukset eläköitymiseen jäivät paljon heikommiksi alaikärajan muuttamiseen verrattuna. Eläköitymisikään voidaan siis vaikuttaa tehokkaasti ja vähäisin kustannuksin lakisääteistä eläkeikää muuttamalla.
Talous & Yhteiskunta -lehden numeron 2/2019 artikkelit ja haastattelu kertovat tutkimuksista, joita on tehty Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston hankkeessa "Osaavat työntekijät - menestyvät työmarkkinat". Keskeinen kysymys on, miten sopeudutaan teknologisen kehityksen mukanaan tuomaan työn murrokseen.
Tutkimuksessa tarkastellaan ammattirakenteiden polarisaatiota sekä sitä, että mihin supistuvissa ja rutiininomaisissa ammateissa olevat työntekijät päätyvät hyödyntämällä kokonaisaineistoa vuosille 1970-2014. Ammattirakenteiden polarisaatio on jatkunut Suomessa jo vuosikymmeniä. Ammattirakennemuutoksen kehityskulku on pääosin tapahtunut siten, että keskitason tuotanto- ja toimistotyöntekijät ovat nousseet urapolkuja pitkin asiantuntijatöihin. Viimeaikaista palveluammattien osuutta on puolestaan kasvattanut se, että nuoret siirtyvät työmarkkinoille palvelutöihin. Rutiininomaisia ja kognitiivisia taitoja vaativien ammattien työntekijöillä on kuitenkin suurempi todennäköisyys nousta korkeammille palkkaluokille rutiininomaista ja fyysistä työtä tekeviin työntekijöihin verrattuna. Rutiininomaista ja fyysistä työtä tekevät tippuvat puolestaan suuremmalla todennäköisyydellä matalapalkka-aloille, ja heidän ansiotason kehitys on myös heikompaa.
Palkansaajien tutkimuslaitos on alentanut Suomen talouskasvun ennustettaan kuluvalle vuodelle viimesyksyisestä 2,3 prosentista 1,4 prosenttiin. Kansainvälisen talouden näkymien epävarmuus hidastaa Suomen talouskasvua etenkin kuluvana vuonna. Jos pahimmat uhkakuvat jäävät toteutumatta, kasvu piristyy ensi vuonna hivenen 1,5 prosenttiin. Viime vuonna pysähtynyt viennin kasvu elpyy, ja myös yksityisen kulutuksen kasvu tukee talouskasvua. Suomi on sopeutunut ammattirakenteiden murrokseen yleisesti ottaen hyvin, mutta etenkin perusasteen koulutuksen varassa olevien varttuneiden työntekijöiden työllistämiseen voi olla vaikea löytää työkaluja.
The Labour Institute for Economic Research has lowered its forecast of Finland’s economic growth for the current year from last autumn’s 2.4 per cent to 1.4 per cent. Uncertainty in the international economic outlook will slow Finland’s economic growth, particularly this year. If the worst threats do not materialise, growth will pick up slightly next year to 1.5 per cent. Export growth, which came to a halt last year, will recover and growth in private consumption growth will also provide support to economic growth. In general, Finland has adjusted well to occupational restructuring, but it may be difficult to find means to employ older workers who only have basic education.
Palkansaajien tutkimuslaitos on alentanut Suomen talouskasvun ennustettaan kuluvalle vuodelle vii-mesyksyisestä 2,3 prosentista 1,4 prosenttiin. Kansainvälisen talouden näkymien epävarmuus hidastaa Suomen talouskasvua etenkin kuluvana vuonna. Jos pahimmat uhkakuvat jäävät toteutumatta, kasvu piristyy ensi vuonna hivenen 1,5 prosenttiin. Viime vuonna pysähtynyt viennin kasvu elpyy, ja myös yksityisen kulutuksen kasvu tukee talouskasvua. Suomi on sopeutunut ammattirakenteiden murrokseen yleisesti ottaen hyvin, mutta etenkin perusasteen koulutuksen varassa olevien varttuneiden työntekijöiden työllistämiseen voi olla vaikea löytää työkaluja.
Tämä PT Policy Brief tuo esiin havaintoja Suomen tuloerojen kehityksestä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tällä ajanjaksolla tuloerot ovat kasvaneet. Aluksi kasvu oli hyvin nopeaa, kunnes kehitys tasaantui finanssikriisin myötä. Tämä näkyy tarkasteltaessa kehitystä viiden vuoden ajalta lasketuissa keskituloissa. Taloudessa on tuloliikkuvuutta, ts. tulot vaihtelevat vuodesta toiseen. Havaitsemme, että liikkuvuus tuloportaikossa on vähentynyt. Samalla kun tuloerot ovat kääntyneet kasvuun, on tuloverotuksen progressiivisuus alentunut. Valtion tuloveron alennusten ohella tähän on erityisesti tulojakauman huipulla vaikuttanut pääomatulojen voimakas kasvu.
Julkisen budjetin sopeuttamistoimia toteutetaan usein etuuksien indeksileikkauksina tai tuloverojen korotuksina. Näillä toimenpiteillä on tulonjako- ja työllisyysvaikutuksia. Tämä PT Policy Brief esittää SISU-mallilla lasketut vaikutukset käytettävissä oleviin tuloihin tuloluokittain, jos valtion tuloveroasteikkoa korotettaisiin 0,4 prosenttiyksiköllä tai jos kansaneläkeindeksiä leikattaisiin. Molemmissa toimenpiteissä budjetti vahvistuisi 180 miljoonalla eurolla mutta tulonjakovaikutukset ovat huomattavan erilaiset. Oheisen kuvion mukaisesti indeksileikkaukset kohdistuvat voimakkaasti alempiin tulonsaajakymmenyksiin, kun taas tuloveron korotukset kohdistuvat ylempiin kymmenyksiin. Kun huomioidaan muutosten aiheuttamat työllisyysvaikutukset, kokonaiskuva muuttuu vain hieman.
Makeisvero otettiin käyttöön makeisille ja jäätelölle vuoden 2011 alusta. Virallinen perustelu oli kerätä verotuloja, mutta poliittisessa keskustelussa selvä tavoite oli ohjata kulutusta terveellisempään suuntaan. Makeisvero nosti selvästi makeisten kuluttajahintoja, mutta se ei vaikuttanut makeisten kysyntään. Toisaalta vuonna 2014 virvoitusjuomavero nousi sokerillisille juomille, mutta sokerittomat juomat jäivät alemmalle verotasolle. Tämä muutos alensi sokerillisten juomien kulutusta ja ohjasi kulutusta sokerittomiin juomiin. Onnistunut terveellisiin tuotteisiin ohjailu näyttääkin vaativan riittävän läheisen terveellisempien tuotteiden ryhmän olemassaolon.
Talous & Yhteiskunta-lehden "Suuren vaalinumeron" 1/2019 jutut käsittelevät aiheita, jotka voivat nousta esille kevään vaalikeskusteluissa. Pääpaino on ilmastonmuutoksessa: haastateltavana on Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas, ja kahdessa eri artikkelissa pohditaan metsien hiilinielujen ja yhdyskuntarakenteen merkitystä pyrittäessä hillitsemään ilmaston lämpenemistä. Muut artikkelit käsittelevät tuloerojen kasvua, sotea, eläkkeiden riittävyyttä, maahanmuuttajien työllistymistä, EMUn uudistamista, eurooppalaista palkkavertailua ja kestävyysvajeen sopimattomuutta talouspolitiikan suunnitteluun.
Raportissa tehdään laskelmia korkeakouluopiskelijoille suunnatun opintotuen tulorajojen muutosten vaikutuksista. Opintotuen tulorajojen tavoite on, että suurituloisille opiskelijoille ei makseta opintotukea. Samalla nykyiset tulorajat kuitenkin estävät opiskelijoita tienaamasta niin paljon kuin he haluaisivat. Laskelmissa hyödynnetään simulaatiomallia, jonka avulla voidaan arvioida miten opiskelijoiden tulojakauma muuttuisi eri vaihtoehtoisissa opintotuen tulorajojen muutoksissa. Tulosten mukaan nykyisiä tulorajaoja voisi nostaa esimerkiksi 50 prosentilla, jolloin yhdeksän kuukauden ajan opintotukea nostavan opiskelijan vuosituloraja olisi 18 000 euroa nykyisen noin 12 000 euron sijaan. Laskelmien mukaan tällöin päästäisiin opintotuen nykyisten tulorajojen haitallisista tulovaikutuksista laajasti ottaen eroon, koska vain harva opiskelija tienaisi tätä tulorajaa enempää. Ottaen huomioon verotulot ja tulonsiirrot tämä vaihtoehto lisäisi julkisyhteisöjen nettotuloja arviolta 5,9 miljoonaa euroa vuodessa.
Tässä tutkimuksessa tutkitaan diskreettien valintajoukkojen vaikutusta palkansaajien työn tarjonnan reagoimiseen tuloveroihin. Artikkelin empiirisessä osiossa hyödynnetään opintotuen tulorajojen aiheuttamaa tuloveroissa tapahtuvaa äkillistä nousua, ja reformia, jossa tulorajoja nostettiin. Tulosten mukaan vuoden 2008 reformi, jossa tulorajaa nostettiin 9 opintotukikuukautta nostaneille 9000 eurosta 12000 euroon, aiheutti merkittäviä muutoksia opiskelijoiden tulojakaumassa. Tulojakauma siirtyi korkeammalle tasolle lähtien noin 2000 euron tuloista. Koska opiskelijoiden verojärjestelmässä ei tapahtunut muutoksia näin alhaisella tasolla vuoden 2008 reformissa, eivät työn taloustieteen normaalit mallit pysty selittämään tätä siirtymää. Artikkelissa esitetään empiirisiä lisätuloksia, teoreettisia argumentteja ja simulaatiomalli, jotka kaikki viittaavat siihen, että tuloksen pystyy selittämään diskreettien valintajoukkojen mallilla. Lisäksi artikkelissa esitetään, että verotuksen hyvinvointitappiot voivat olla suuremmat kuin empiirisesti estimoidut, jos valintajoukot ovat diskreettejä, mutta niiden ajatellaan olevan jatkuvia.
Talous & Yhteiskunta -lehden uuteen numeroon sisältyy artikkeleita veropohjasta ja -vajeesta, liikenteen veroista, naisista tulojakauman huipulla, työllisyyden kasvusta, mikrosimulaatiomalleista ja digitalisaatiosta. Lehdessä on myös Helsingin yliopiston professori Uskali Mäen haastattelu, jossa käsitellään tieteenfilosofista näkökulmaa taloustieteeseen.
Tutkimuksessa rakennettiin uusia makrotaloudellisia malleja PT:n ennustetyötä varten. Malleilla tehtiin ennusteita vuosille 2017 ja 2018. Mallien BKT-ennuste vuodelle 2017 on 3,1 prosenttia (vrt. toteutunut 2,8 prosenttia) ja vuodelle 2018 1,8 prosenttia (vrt. PT:n 11.9 ennuste 2,7 prosenttia).
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
Talous ja Yhteiskunta 4/2008
1. EMU 10
&4/2008
Y h t e i s k u n t a
T a l o u s
EMU 10
Pertti Haaparannan haastattelu
vuotta
2. 2 TALOUS & YHTEISKUNTA 4l
2008
36. vuosikerta
4 numeroa vuodessa
Julkaisija:
Palkansaajien tutkimuslaitos
Pitkänsillanranta 3 A (6. krs)
00530 Helsinki
P. 09–2535 7330
Fax: 09–2535 7332
www.labour.fi
Toimitus:
Päätoimittaja Jaakko Kiander
Toimittaja Heikki Taimio
P. 09–2535 7349
Heikki.Taimio@labour.fi
Taitto ja tilaukset:
Irmeli Honka
P. 09–2535 7338
Irmeli.Honka@labour.fi
Toimitusneuvosto:
Tuomas Harpf
Pekka Immeli
Harri Järvinen
Olli Koski
Marja-Liisa Rajakangas
Jari Vettenranta
Tilaushinnat:
Vuosikerta 22,00 €
Irtonumero 7,00 €
Painopaikka:
Kirjapaino Jaarli Oy
Valokuvaus:
Maarit Kytöharju
Kansi:
Markku Böök
Kannen kuva:
Markku Böök
ISSN 1236–7206
Talous
&Yhteiskunta Sisällys
4 / 2008
Heikki Taimio
Pääkirjoitus ......................................................................................................................................... 3
Jukka Pekkarinen
Euro kymmenen vuotta: etukäteisarviot ja ensi vaiheen kokemukset ......................... 4
Kolumni, Juhana Vartiainen
Ruotsin ja Suomen EMU-valinnat ............................................................................................. 11
Antti Suvanto
Euro täyttää kymmenen vuotta ................................................................................................ 12
Jaakko Kiander
Miten rahaliitto selviää ensimmäisestä kriisistään? ........................................................... 20
Pasi Holm
Tuloveroista, tulonsiirroista ja suhdannepuskureista EMU-aikana .............................. 26
Heikki Eskelinen
Kasvava ja kutistuva Suomi ........................................................................................................ 32
Paavo Pelkonen
Metsäsektori EMU-Suomessa ..................................................................................................... 38
Heikki Niemeläinen
Minne hyvinvointiyhteiskunnan rahat ovat kadonneet? ................................................. 44
Heikki Taimio
EMU on ollut hyvä renki, mutta onko se ollut myös hyvä isäntä?
– professori Pertti Haaparannan haastattelu ....................................................................... 52
Kirjat, Mari Kangasniemi
M. Desai: Marxin kosto ................................................................................................................. 59
Suhdanteet........................................................................................................................................ 60
EMU 10
&4/2008
Y h t e i s k u n t a
T a l o u s
EMU 10
Pertti Haaparannan haastattelu
vuotta
3. 3TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
4
38
52
B
rysselissä, Europarlamentin uuden rakennuksen pääsisäänkäynnin vieressä,
seisoo tämän lehden kannessa kuvattu patsas,jossa nainen käsi pystyssä kan-
nattelee euroa.Hänen jalkojensa juuressa on hukkumaisillaan ryhmä miehiä,
olletikin symboloimassa kansallisia valuuttoja.
1990-luvun alun myllerryksissä pienten maiden valuutat eivät kestäneet spe-
kulanttien hyökkäyksiä. Tämä kokemus edisti EMUn perustamista. Vaikka euron
kurssi onkin 10 vuoden aikana heilahdellut laidasta laitaan, on samassa venees-
sä istumisesta koitunut kiistatonta etua euromaille. Nykyisessäkin kriisissä monet
haluaisivat korvata eurolla kruunut,punnat ja muut Euroopan pikkuvaluutat.
Ei ole kuitenkaan selvää, että EMU on riittävä turva yhä syvenevässä talouskrii-
sissä. Euroopan keskuspankki hidastelee koronlaskuissaan, yhteinen elvytyspa-
ketti jää pelkäksi suositukseksi ja kansalliset elvytystoimet tuntuvat valitettavan
mitättömiltä.Tämä koskee myös Suomea.
Harvoin on talouspoliittisten toimenpiteiden ja ekonomistien ehdotusten välil-
lä ollut niin leveää kuilua kuin nyt.Yhä useampi ekonomisti vaatii paljon voimak-
kaampia toimia.Tuore nobelisti Paul Krugman on peräänkuuluttanut jopa vastuu-
tonta talouspolitiikkaa.
Normaalioloissa olisikin edesvastuutonta romahduttaa korkotaso piittaamatta
inflaatioseuraamuksista,mutta nyt se on aiheellista jo senkin takia,että uhkaksi on
muodostumassa pikavauhtia deflaatio.Kansallista finanssipolitiikkaa rajoittavasta
vakaus- ja kasvusopimuksesta ei monikaan enää perusta, ja velkaelvytyksen tiu-
kimmat vaatijat kehottavat jo unohtamaan toistaiseksi julkisen talouden pitkän
ajan kestävyyden.Perinteinen vastuullisuus joutaa syrjään.
Mikä EKP:tä ja poliitikkoja enää pidättelee? Epäilemättä osasyynä on EMUn va-
luvika, raha- ja finanssipolitiikan järjestelmät, jotka eivät huomioi kriisiaikoja. EKP
taipuu kyllä vähitellen matalakorkopolitiikkaan, mutta monia hallituksia pidätte-
lee myös ideologia: omistuksen ja investointien ”sosialisointi” olisi yhä vastuulli-
sempaa mutta samalla vastenmielistä politiikkaa.
HeikkiTaimio
Vastuuttoman
talouspolitiikan
puolesta
4. 4 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
Jukka Pekkarinen
Ylijohtaja
Valtiovarainministeriö
jukka.pekkarinen@vm.fi
Euro
kymmenen
vuotta:
etukäteisarviot ja ensi
vaiheen kokemukset
Euroalueella on tapahtunut epäsymmetristä
kehitystä,jossa Suomi on ollut voittajien puolella.
Meidän eduksemme vaikuttanutta tuottavuuden
nopeaa kasvua ei kuitenkaan ole helppo jatkaa.
5. 5TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
K
uunnellessani yhtenä viime loka-
kuun sunnuntaina puolella korval-
lani TV:n uutislähetystä huomioky-
kyni äkkiä valpastui. Juhana Vartiainen,
ekonomistiemme tuntosarvi Ruotsissa,
totesi yksikantaan, että Ruotsi voi nykyi-
sen talouskriisin aikana korjata satoa eu-
roalueen ulkopuolelle jättäytymisestään.
Oman rahapolitiikkansa turvin sillä on
enemmän talouspoliittista pelivaraa kuin
euroalueen jäsenmailla. Mieleeni nousi
oitis vastaväite, että meneillään oleva, ra-
hoitusmarkkinalähtöinen talouskriisi on
koko kansainväliselle taloudelle yhteinen.
Euroopan keskuspankin rahapolitiikka voi
lievittää sen vaikutuksia siinä missä Ruot-
sin oman keskuspankinkin.
Mielenkiintoni tuota uutislähetystä koh-
taan lisääntyi entisestään, kun siinä koh-
ta Juhanan haastattelun jälkeen näytettiin
kuvaa Reykjavikistä. Pankkijärjestelmänsä
romahduksesta säikähtäneet kansalaiset
olivat siellä lähteneet kadulle ja vaativat Is-
lannin liittymistä talous- ja rahaliittoon.
Nämä saman uutislähetyksen kontrastit
palauttivat mieleeni yhteisen työskente-
lymme Juhanan kanssa Suomen EMU-asi-
antuntijaryhmässä yli kymmenen vuotta
sitten (Valtioneuvoston kanslia 1997).Vaik-
ka kymmenen vuotta on liian lyhyt aika
EMU-kokemusten tyhjentävään arvioin-
tiin, on paikallaan pohtia, miltä etukäteis-
arviomme tähänastisen kokemuksen va-
lossa näyttävät.
EMU-asiantuntijaryhmässä arvioimme
rahaliiton vaikutuksia kolmesta tämän
KiitänMikkoSariolaaavustajakommenteista.Artik-
kelissaesitetytnäkemykseteivätvälttämättäedusta
valtiovarainministeriön kantaa.
6. 6 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
päivän valossa kiinnostavasta näkökul-
masta:
– Epäsymmetriset reaalitaloudelliset
häiriöt: Jos jonkin jäsenmaan taloudel-
linen rakenne poikkeaa muusta rahalii-
tosta, oman rahapolitiikan menettämi-
nen voi jyrkentää suhdannevaihteluita.
Tämä riski on sitä suurempi, mitä epä-
täydellisempää palkkojen joustavuus ja
työvoiman liikkuvuus on. Juhana Varti-
aisella lienee ollut em. tv-kommentissa
mielessään lähinnä tämä, EMU-jäsenyy-
den kyseenalaistava näkökulma. Myös
asiantuntijaryhmä kiinnitti siihen paljon
huomiota.
– Rahataloudelliset häiriöt:Kun pääomi-
en kansainvälinen liikkuvuus on vapaata,
voi pienen maan valuutta joutua massiivi-
senspekulatiivisenhyökkäyksenkohteek-
si. Valuuttakurssien muutokset muodos-
tuvat suuremmiksi kuin itse taloudelliset
fundamentit edellyttäisivät. Taloudelli-
nen epävakaus kärjistyy ja inflaatio kiih-
tyy.Juuri oman kruununsa haaksirikko on
saanutislantilaisettänäsyksynäkadulleja
kaipaamaan EMUn kaltaisen, ison valuut-
ta-alueen suojaa.Asiantuntijaryhmämme
piti esillä myös tätä näkökulmaa, vaikkei
se ollut ollutkaan tutkimuskirjallisuudes-
sa paljoa esillä.
– Hyödyke- ja pääomamarkkinoiden
integraatio: Eri valuutta-alueiden välille
muodostuu kansainvälisessä kaupassa
tavallaan ylimääräinen, vaihdantaa hait-
taava tulliraja.Yhteinen valuutta poistaa
tämän, lisää valuutta-alueen maiden vä-
listä kauppaa ja työnjakoa sekä luo poh-
jan laajemmille, kehittyneemmille pää-
omamarkkinoille. Nostimme tavallaan
uutena esille tämän mahdollisuuden,
josta asiantuntijapiireissä oli juuri alettu
keskustella.
Integraatio
Päällisin puolin tarkasteltuna yhteisva-
luutta ei näytä ainakaan merkittävästi
syventäneen euroalueen sisäistä integ-
raatiota. Rahaliiton jäsenmaiden vienti
jakaantuu euroalueen ja sen ulkopuolis-
ten maiden kesken jokseenkin samalla
tavalla tasan kuin ennen euroaikaa (tau-
lukko 1). Ulkopuolisten maiden osuus
euroalueen viennistä on jopa hieman
noussut, ja niihin suuntautuva viennin
kasvu on päihittänyt euroalueen sisäisen
viennin useimmissa tavararyhmissä (tau-
lukko 2).Tämä selittyy suureksi osaksi sil-
lä, että maailmantalouden kasvun vetu-
rit ovat viime vuosina olleet euroalueen
ulkopuolella.
Yhteisvaluutan työnjakoa syventä-
vä vaikutus toteutuu kuitenkin hitaas-
ti. Yhden vuosikymmenen perusteella
ei siten pitäisi tehdä pitkälle meneviä
johtopäätöksiä. Joissakin tutkimuksissa,
joissa muita ulkomaankauppaan vaikut-
tavia tekijöitä on vakioitu, on sitä paitsi
saatu näyttöä euron huomattavastakin
sysäyksestä rahaliiton sisäiseen kaup-
paan.
Euroalueen rahoitusmarkkinat ovat
yhdentyneet. Korot ovat yhtenäistyneet.
Euromääräisten obligaatioiden mark-
kinat ovat kasvaneet, ja niitä ovat alka-
neet laskea enenevässä määrin liikkeel-
le myös muut kuin euroalueen valtiot.
Pankkitoiminta on euroalueella silti yhä
pitkälti kansallista. Lontoon City on säi-
lyttänyt tukevasti asemansa Euroopan fi-
nanssikeskuksena. Euroalueen pääoma-
markkinat eivät liioin ole saavuttaneet
läheskään sitä laajuutta ja monikerroksi-
suutta kuin Yhdysvalloissa – seikka, jon-
ka merkityksen nykyinen rahoitusmark-
Taulukko 1. Euroalueen maiden viennin jakau-
tuminen muun euroalueen ja ulkopuolisten
maiden kesken.
1997 2007
Euromaat 50,4 % 49,4 %
Ulkopuoliset maat 49,6 % 50,6 %
Taulukko 2.Euroalueen maiden viennin jakautuminen tavararyhmittäin.
Euroalueen (12) vienti tavararyhmittäin,vuotuinen kasvu (%),käyvin hinnoin
2004–2007 1996–1999
Vienti
euro-
alueelle
Vienti
euroalueen
ulkopuolelle
Vienti
euro-
alueelle
Vienti
euroalueen
ulkopuolelle
Yhteensä 7,2 9,2 7,1 7,8
Poltto- ja voiteluaineet,sähkövirta 19,3 26,9 8,9 6,4
Kemialliset aineet ja tuotteet 10,2 9,4 6,5 9,6
Koneet,laitteet ja kuljetusvälineet 4,8 8,2 10,5 9,1
Ruoka,juoma,tupakka 4,6 8,7 4,4 4,1
Muut jalostetut tuotteet 8,5 8,7 4,6 5,5
Raaka-aineet 12,1 13,0 2,6 4,5
BKT-kasvu,kiintein hinnoin
Euroalueen BKT-kasvu 2 ½ 2 ½
Maailman BKT-kasvu 5 3 ½
On olemassa näyttöä euron huomattavan
positiivisesta vaikutuksesta EMUn
jäsentenväliseen kauppaan.
7. 7TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
kinakriisi asettaa tosin osaksi uuteen
valoon.
Rahataloudelliset häiriöt
Euroalue on vahvistanut rahataloudellis-
ta vakautta.Inflaatio on ollut alhaisempaa
kuin aiemmin,eikä taloudellista kehitystä
häiritseviä inflaatiopiikkejä ole ollut. Kes-
keisten kauppakumppaneiden kuulumi-
nen samaan valuutta-alueeseen on vä-
hentänyt valuuttakurssien vaihteluihin
liittyvää riskiä. Valuuttaspekulaatio ei ole
jäytänyt taloudellista vakautta samalla ta-
voinkuinmonissa,lähinnäpienissäEuroo-
pan reunamille sijoittuvissa jäsenmaissa
aiemmin. Korot ovat olleet vakaampia, ja
tämä on ollut omiaan alentamaan myös
keskimääräistä korkokantaa.
Millainen olisi sitten ollut oman, pie-
nen markkamme tie suuren euron kyl-
jessä? Tällaiseen kontrafaktuaaliseen
kysymykseen on mahdotonta antaa eh-
dotonta vastausta. Euroalueen synty on
vakauttanut Euroopan raha- ja valuutta-
markkinoita yleensä.Tästä rahataloudel-
lisen ympäristön vakaudesta on pääs-
syt nauttimaan esimerkiksi Ruotsi, jossa
Riksbanken on ilman suurempia ongel-
mia pystynyt harjoittamaan inflaatio-
tavoitteeseen perustuvaa rahapolitiik-
kaansa.
Mutta voi toisaalta väittää, että mar-
kan asema olisi ollut naapurin kruunua
haavoittuvampi pienemmän kokomme,
marginaalisemman sijaintimme ja yk-
sipuolisemman tuotantorakenteemme
takia. Olisiko esimerkiksi viime vuosina
koetun kaltainen metsäteollisuuden krii-
si sujunut ilman markkaan kohdistuvaa,
raha- ja valuuttamarkkinoita ravistelevaa
spekulaatiota?
Nykyinen finanssikriisi on konkretisoi-
nut euroalueen jäsenyyden tarjoaman
rahataloudellisen suojan merkityksen.
Tämä maailmanlaajuinen, alkuvaihees-
sa pankkien välisten markkinoiden likvi-
diteetin liki täydellisenä katona ilmennyt
kriisi on alkanut vaihe vaiheelta horjut-
taa euroalueen naapurimaiden valuutto-
ja.Islannin raha- ja pankkijärjestelmän ro-
mahdus samoin kuin Unkarin ja Ukrainan
kriisitovattästädramaattisimpiaesimerk-
kejä. Myös Baltian maiden ja Venäjän va-
luuttamarkkinoilla on ollut levotonta.
Pohjoismaatkin ovat saaneet levot-
tomuudesta osansa. Tanskassa keskus-
pankki on joutunut tukemaan euroon
sidotun kruunun arvoa nostamalla oh-
jauskorkoaan, ja lyhyet markkinakorot
ovat kohonneet siellä toista prosenttiyk-
sikköä korkeammiksi kuin euroalueella.
Myönteisyys euroa kohtaan on Tanskas-
sa tämän seurauksena lisääntynyt. Myös
Ruotsin kruunu on syksyn mittaan hei-
kentynyt,ja sielläkin on alettu puhua eu-
rosta uuteen sävyyn.
Suomea kriisi on koskettanut lähin-
nä välillisesti, viennin ja yleisten suh-
dannenäkymien heikkenemisenä. Suo-
rat vaikutukset rahamarkkinoihimme
ovat rajautuneet lähinnä riskipitoisten
sijoitusten tuottovaatimuksen nousuun.
Yhtenä syynä suhteellisen suojattuun
asemaamme on ollut edellisestä pank-
kikriisistä viisastuneiden pankkiemme
ylläpitämä maltillinen riskinotto. Mutta
myös euroalueen tarjoama suoja rahata-
loudellisia häiriöitä vastaan on korostu-
nut juuri näissä oloissa.
Epäsymmetria
EMU-raportissa keskeiseksi kriittisek-
si kysymykseksi nousi riski siitä, että jä-
senmaiden suhdannevaihtelut ja muut
taloudelliset häiriöt eivät osu ajoituksel-
taan ja voimakkuudeltaan yksiin. Yhtei-
nen, euroalueen keskimääräiseen suh-
dannekuvaan sovitettu rahapolitiikka ei
siten sopisi hyvin yhteen yksittäisten jä-
senmaiden tarpeiden kanssa.
Tämä epäsymmetria oli jo aiemmin
ollut maailmalla hallitseva näkökulma
asiantuntijoiden käymässä EMU-kes-
kustelussa. Suomessa epäsymmetrian
merkitystä korosti vielä erityisesti se,
että saatavilla olevan tiedon mukaan
juuri oma kansantaloutemme poikkesi
rakenteeltaan erityisen paljon muodos-
tumassa olevan euroalueen yleiskuvas-
ta.Tuoreessa muistissa ollut 1990-luvun
lama vielä korosti tätä erityislaatuam-
me.
Miten suureksi ongelmaksi epäsym-
metria on sitten muodostunut? Koko
euroalueen osalta näyttää päällisin puo-
lin arvioituna siltä, että BKT-vaihtelu-
jen hajonta on ollut supistumaan päin
(kuvio 1). Kysymys lienee kuitenkin ol-
lut lähinnä teollisuusmaiden suhdanne-
vaihtelujen yleisestä vaimenemisesta, ei
niinkään euroalueen sisäisen synkronaa-
tion vahvistumisesta sinänsä.1
Suomen poikkeavuus taas on muut-
tanut muotoaan. Suhdannevaihtelum-
me ovat ajoittuneet aiempaa paremmin
yksiin muun euroalueen kanssa.Meitä ei
liioin ole uhannut sellainen 1990-lamaa
muistuttava, omakohtainen takaisku, jo-
ta EMU-keskustelussa aikanaan pelättiin.
Osaksemme näyttää sen sijaan siu-
naantuneen eräänlainen positiivinen
epäsymmetria.Suomen kansantalous on
1 Ks.esim.European Economy (2008,43–51).
Jos olisimme säilyttäneet markan,
se olisi ollut Ruotsin kruunua
haavoittuvampi.
8. 8 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
nimittäin kuluneena kymmenvuotiskau-
tena kasvanut selvästi voimakkaammin
kuin euroalue keskimäärin. Kasvuero on
lisäksi ollut omaksi hyväksemme kasva-
maan päin.
Muuta euroaluetta nopeamman kas-
vumme takana on ollut useita eri tekijöi-
tä. Yhteisvaluutan ensimmäisinä vuosi-
na oli vielä osaltaan kysymys 1990-luvun
laman aikana syntyneen kasvuhävikin
kiinni kuromisesta.Tätä keskeisempi po-
sitiivisen epäsymmetrian lähde lienee
kuitenkin ollut ”Nokia-ilmiö”: 1990-lu-
vun alussa alkanut sähköteknisen teol-
lisuuden nousu on muodostanut meillä
koko kansantalouden mitassa voimak-
kaan tuottavuuden kasvuimpulssin,joka
vaikuttaa yhä.
Oma vaikutuksensa on ollut myös sil-
lä, että hintakilpailukykymme oli hyvä,
kun markka kiinnitettiin euroon. Näin
honneet ääripäiden välillä peräti noin 30
prosenttiyksikköön (kuvio 2)3
.Toiseen, hei-
kenneen hintakilpailukyvyn ääripään mai-
hin kuuluvat kahden ison EU-maan,Espan-
jan ja Italian, ohella Irlanti ja Portugali, kun
taas Saksa, Itävalta ja Suomi muodostavat
vahvistuneen kilpailukyvyn kärkiryhmän.
Hintakilpailukyvyn eriytymisen taus-
talla on ristikkäisiä tekijöitä. Italian liira
kiinnitettiin euroon pikemminkin aliar-
vostettuna, Saksan markka puolestaan
yliarvostettuna. Sen jälkeen Italian hinta-
kilpailukykyonrapautunutlähinnätuotta-
vuuden heikon kasvun takia.Myös Espan-
jassa hintakilpailukyvyn heikkenemisen
taustalla on ollut hidas tuottavuuskehitys.
Saksa puolestaan on kääntänyt muunto-
kurssinsa yliarvostuksen vahvaksi kilpai-
lukyvyksi työvoimakustannustensa alhai-
sen kasvun ansiosta. Samoin Itävallassa
palkkamaltti on vahvistanut hintakilpai-
lukykyä. Suomen tapauksessa taas hyvän
hintakilpailukyvyn on säilyttänyt lähinnä
työn tuottavuuden nopea kasvu.
Hintakilpailukyvyn eriytyminen näkyy
kansantalouksien erilaisena kehityskuva-
na.Vientimenestys on ollut parempaa niis-
sä maissa, joissa hintakilpailukyky on vah-
vistunut. Näissä maissa myös vaihtotaseen
ylijäämä on kasvanut (kuvio 3). Huonon
vientimenestyksen lisäksi vaihtotaseen ali-
jäämää on ruokkinut kotimaisen kysynnän
ja tuonnin nopea kasvu. Tähän on puoles-
taan liittynyt asuntomarkkinoiden ylikuu-
meneminen. Euroalueen kokonaistilantee-
seen sovitettu rahapolitiikka ei ole riittänyt
hillitsemään kotimaisen kysynnän kasvua,
eikä kyseisten maiden oma finanssipolitiik-
kakaan ole ollut riittävän kireää.
Jäsenmaiden hintakilpailukyvyn eriy-
tyminen on kansainvälisen talouskrii-
sin ohella yhtenä tekijänä euroalueen tä-
mänhetkisissä taloudellisissa ongelmissa.
Taantuma muodostunee keskimääräistä
3 Kuviossa 2 suhteellisia yksikkökustannuksia on
mitattu suhteessa muiden EU-15-maiden tasoon
käyttämällä vientipainoja ja työvoimakustannuk-
sia reaalista bruttokansantuotetta kohti.
Suomen talouskasvu on ylittänyt euro-
alueen keskiarvon yhä enemmän.
syntynyt hintakilpailukyky-etu on työn
tuottavuuden nopean kasvun ansiosta
keskimäärin ottaen säilynyt.2
Näin ei ole
suinkaan ollut kaikkien euroalueen mai-
den laita. Juuri yksikkötyökustannuksiin
liittyykin etukäteisarvioihin verrattuna
kenties euroalueen ensimmäisen vuo-
sikymmenen suurin yllätys. Kysymys on
eräänlaisesta sisäsyntyisestä epäsymmet-
riasta.
Sisäsyntyinen epäsymmetria
EMU-aikana euroalueen maiden väliset
kumulatiiviset erot keskimääräisten yk-
sikkötyökustannusten kasvussa ovat ko-
2 Yksikkötyökustannusten kehitys on tosin ollut
toimialoittain tarkasteltuna epäyhtenäistä,koska
erot tuottavuuden kasvussa ovat olleet suurem-
pia kuin työvoimakustannuksissa.
Kuvio 1.Euroalueen maiden BKT-kasvun konvergenssi ja Suomen kasvuero.
0,0
0,5
1,0
1,5
2,0
2,5
3,0
1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007
keskihajonta
-2,0
-1,5
-1,0
-0,5
0,0
0,5
1,0
1,5
2,0poikkeama keskikasvusta (%-yks.)
BKT:n määrän kasvun keskihajonta euroalueella (12)
Suomen BKT:n kasvun poikkeama (%-yksikköä) euroalueen
(11, painottamaton) keskikasvusta
Lähde:Komissio.
9. 9TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
vaikeammaksi niissä maissa, joiden hin-
takilpailukyky on päässyt rapautumaan.
Tilanne uhkaa muodostua erityisen vai-
keaksi niissä maissa, joissa asuntomark-
kinoiden ylikuumeneminen on ollut kes-
kimääräistä pahempaa.
Hintakilpailukyvyn palauttaminen on
EMU-oloissa vaikeaa.Kun euron ulkoisen
arvon heikentäminen ei ole yksittäisen
jäsenmaan päätäntävallassa, jää jäljelle
työvoimakustannusten nousun hidas-
taminen pitkäksi aikaa euroalueen kes-
kiarvon alapuolelle. Jotta maa voisi sel-
vitä tästä ilman työttömyyden kasvua,
olisi sen työmarkkinoiden oltava todel-
la joustavia.
Euroalueen sisäinen eriytyminen
muodostaa ongelman myös koko euro-
alueelle. Se vaikeuttaa talouspolitiikan
koordinaatiota. Julkisen talouden epäta-
sapaino kärjistyy huonon kilpailukyvyn
maissa, kun taloudellinen kasvu jää eh-
kä pitkäksikin aikaa heikoksi. Yhteiseen
rahapolitiikkaan kohdistuu jäsenmaista
ristiriitaisia odotuksia. Houkutus tehdä
EKP:sta sisäsyntyisten taloudellisten on-
gelmien syntipukki kasvaa.Tämä heiken-
tää EU-instituutioiden legitimiteettiä.
Optimistit ja huolenkantajat
Yhteisen rahapolitiikan asettamiin reu-
naehtoihin sopeutuminen näyttää on-
nistuneen heikoimmin niissä jäsenmais-
sa, joissa EMU-jäsenyyttä alun perin
tarjottiin pelastusrenkaaksi maiden si-
säisten, taloudellista tai poliittista laatua
olevien rakenteellisten ongelmien rat-
kaisemiseksi. Ensimmäiset jäsenyysvuo-
det antoivatkin mahdollisuudet lykätä
nämä ongelmat maton alle, mutta nyt
ne ovat nousemassa esiin entistä moni-
mutkaisempina.
Toisissa jäsenmaissa EMU-keskuste-
lussa ja jäsenyyteen valmistautumises-
sa otettiin huomioon yhteisen valuutan
tarjoamien etujen ja mahdollisuuksien
ohella myös siihen liittyvät uhkakuvat ja
haasteet.Käytiin kansallista neuvonpitoa
siitä, miten jäsenyyden tarjoamiin haas-
teisiin voitaisiin vastata. Tällaiset maat
Suomessa onnistuttiin hyvin ottamaan
huomioon EMU-jäsenyyden haasteet,
mutta entä jatkossa?
Kuvio 2.Euroalueen maiden suhteellisten yksikkötyökustannusten kumulatiivinen muutos 1999–
2007.
-20 %
-15 %
-10 %
-5 %
0 %
5 %
10 %
15 %
Irlanti Espanja Italia Portugali Ranska Belgia
Suomi
Itävalta
Saksa
Lähde:Komissio.
Kuvio 3.Hintakilpailukyvyn ja vaihtotaseen muutos.
Espanja
Italia
Portugali
Ranska
Belgia
Suomi
Saksa
-0,200
-0,150
-0,100
-0,050
0,000
0,050
0,100
0,150
-20 % -15 % -10 % -5 % 0 % 5 % 10 % 15 %
Suhteellisen yksikkötyökustannuksen %-muutos
Vaihtotaseenmuutos(miljardiaeuroa)suhteessa
vuoden1999käypähintaiseenBKT:een
Irlanti
Lähde:Komissio.
10. 10 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
Jukka Pekkarinen johti 1996–97 EMU-
asiantuntijaryhmää,jonka tehtävänä oli
arvioida talous- ja rahaliiton vaikutuksia
Suomelle.näyttävät pärjänneen paremmin. Suomi
kuuluu onneksemme niihin.
Talouspoliittisessa keskustelussa esiin-
tyvät ekonomistit on houkuttelevaa ja-
kaa kahteen ryhmään suhtautumisessa
taloudellisiin ongelmiin. Toinen ryhmä
käsittää tehtäväkseen ”trouble is our bu-
siness”. Nämä, usein hallinnossa toimivat
asiantuntijat ovat koko ajan kaivamassa
esiin edessä olevia ongelmia ja varoitta-
massa niistä. Toista, hajanaisempaa ryh-
mää voisi kuvata epiteetillä ”don’t wor-
ry, be happy”.4
Tämä optimistien ryhmä
syyttää ensiksi mainittuja huolenkan-
tajia liiasta synkistelystä ja positiivisten
vaihtoehtojen piilottelusta.
Kansakunnan taloudellinen menes-
tys vaatii totta kai sekä uhkien että mah-
dollisuuksien tajua. EMU-ratkaisun val-
mistelussa nämä näkökohdat pystyttiin
meillä sovittamaan uskoakseni hyvin yh-
4EnvoiollaviittaamattayhtenäesimerkkinäAnt-
tiTanskasen (2008) tuoreeseen puheenvuoroon.
teen. Osaksi tämän ansiosta meillä on
nyt tarjolla talouspoliittisia vaihtoehto-
ja sen suhteen,miten huolenkantajien ja
optimistien näkökohdat sovitetaan kan-
sainväliseen talouskriisiin suhtautumi-
sessa yhteen.
Kun itse katson kuuluvani lähinnä huo-
lenkantajiin, sallittakoon lopetukseksi
viittaus uuteen,edessä vaanivaan ongel-
maan. Tähän saakka Suomi on pystynyt
sopeutumaan yhteisen rahapolitiikan
asettamiin kustannustason nousun raa-
meihin lähinnä työn tuottavuuden no-
pean kasvun ansiosta. On monesta syys-
tä kyseenalaista, jatkuuko tuottavuuden
nousu tulevina vuosina enää aiempaan
tahtiin,kun uuden tietotekniikan aikaan-
saama tuottavuussysäys hiipuu, työvoi-
man koulutustaso ei enää kohoa ja työ-
voiman ikääntyminenkin voi vaikuttaa
tuottavuutta heikentävästi.
Suhteellisentuottavuusmenestyksem-
me mahdollinen heikkeneminen koros-
taa kustannusten nousun hillintää. Täs-
sä meillä on tekemistä. Emme ole olleet
kustannusmaltissa mikään erityinen eu-
roalueen menestyjä. Viime vuosina työ-
voimakustannusten kasvu on kääntynyt
meillä euroalueen keskiarvoa nopeam-
maksi. Tämän kehityssuunnan kääntä-
mistä ei tee helpommaksi se, että viime
kierroksella sopimuskorotukset muo-
dostuivat suurimmiksi suljetulla sekto-
rilla. Siellä EMUn asettamat reunaehdot
tuntuvat vain välillisesti.
KIRJALLISUUS
Valtioneuvoston kanslia (1997), Suomi
ja EMU. EMU-asiantuntijatyöryhmän ra-
portti. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja
1997:25.
European Economy (2008), EMU @ 10.
Successes and Challenges after 10 years of
Economic and Monetary Union, European
Economy 2:2008.
Tanskanen, A. (2008), Pessimistien tasaval-
ta,Suomen Kuvalehti 46:2008,48–49.
11. 11TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
Kolumni
S
uomen rahaliittojäsenyys ja Ruotsin kelluva valuutta ovat
järjestelmävalintoja, jotka edellyttävät johdonmukaista
muuta talouspolitiikkaa. EMU-jäsenyys edellyttää finanssi-
politiikan suurempaa suhdannepoliittista vastuuta ja tiukem-
paa tulopolitiikkaa.
EMU-jäsenmaan palkkasopimusten on oltava sopusoinnus-
sa koko rahaliiton kustannuskehityksen ja oman maan tuotta-
vuuskasvun kanssa. Tämä edellyttänee palkkakoordinaatiota,
koska korkeiden palkankorotusten seuraukset eivät näy työl-
lisyydessä kovin nopeasti. Rahaliittojäsenyys säilyttää perintei-
sen kilpailukykyhaasteen, ilman että epäonnistumista kyetään
jälkikäteen lääkitsemään devalvaatiolla. Ruotsin oma keskus-
pankki kykenee sitä vastoin vakuuttamaan suuret ammattilii-
tot siitä,että korkeita palkkavaateista rangaistaan korkeammil-
la koroilla.
Sekä Suomi että Ruotsi ovat tähän mennessä toimineet
johdonmukaisesti. Suomessa on saatu aikaan tulosopimuk-
sia, jotka viime vuosia lukuun ottamatta ovat laskeneet maan
suhteellista kustannustasoa.Ruotsissa on luotu laajoja neuvot-
telukartelleja, jotka joutuvat ottamaan huomioon palkankoro-
tusten ja rahapolitiikan välisen yhteyden.
Ruotsin valitsemaa tietä puoltaa talouspolitiikan työnjaon
selkeys. Stabilisaatiopolitiikan päävastuuta kantaa Riksbanken,
joka on vakiinnuttanut kahden prosentin inflaatiotavoitteen.
Finanssipolitiikkaa säätelee valtiopäivien asettama ylijäämäta-
voite, 1 prosentti bruttokansantuotteesta, mutta siitä voidaan
poiketa, jos suhdannetilanne näyttää sitä edellyttävän. Työ-
markkinajärjestöt ymmärtävät palkankorotusvauhdin ja työlli-
syyden välisen yhteyden: jos talous on tasapainossa ja palkko-
jen bruttokansantuoteosuus takaa elinkeinoelämän riittävän
kannattavuuden, palkat voivat nousta tuottavuuden kasvun ja
elinkeinoelämän arvonlisäyksen hinnannousun summan ver-
Juhana Vartiainen
Forskningschef
Konjunkturinstitutet
Tukholma
juhana.vartiainen@konj.se
Juhana Vartiainen toimi Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijana
vuosina 1991–2005.
Ruotsin ja Suomen EMU-valinnat
ran. Kaikki osapuolet näyttävät tiedostavan oman tehtävänsä
tässä talouspolitiikan kolmijaossa.
Talouspolitiikan mitoittaminen loogisesti järkevällä tavalla ei
Suomessa ole periaatteessa sen vaikeampaa kuin Ruotsissa.Jos
palkkojen nousuvauhti riippuu suhdannetilanteesta, finans-
sipolitiikka on mitoitettava niin, ettei kotimaisten yksikkötyö-
kustannusten nousu poikkea ajan mittaan olennaisesti euro-
alueen vauhdista. Kustannustaso voi nousta nopeammin kuin
muualla euroalueella, jos työn tuottavuuden kasvu on vastaa-
vasti nopeampaa.
Enolevarmasiitä,ettätalouspolitiikantyönjakoonSuomessa
yhtä selkeä kuin Ruotsissa. Jos valtiontaloudessa on ylijäämää,
voi olla poliittisesti vaikeaa vastustaa keveää finanssipolitiik-
kaa. Finanssipolitiikassa voi olla sitä enemmän vapausasteita,
mitä paremmin tulopolitiikan avulla kyetään säätelemään kus-
tannustasoa. Jos tulopolitiikka epäonnistuu, finanssipolitiikan
on kannettava suurempi vastuu.Tiedostetaanko tämä?
Rahoitusmarkkinakriisi voi luoda uuden asetelman. Ruot-
sin kruunun yllättävän raju heikkeneminen auttaa maan teol-
lisuutta maailmantalouden lamaantuessa. Pienen maan valuu-
tan heikkeneminen voi kuitenkin mennä liiankin pitkälle,koska
sijoittajat luottavat eniten suuriin reservivaluuttoihin, dollariin
ja euroon. Ei myöskään ole selvää, tullaanko vastedes harjoit-
tamaan puhdaspiirteistä inflaatiotavoitepolitiikkaa. Rahoitus-
kriisi voi johtaa parempien ratkaisujen puutteessa siihen, että
keskuspankit joutuvat yhä enemmän vastuuseen myös varalli-
suusesineiden hinnoista.Tällaiset muutokset koskevat sekä eu-
roaluetta että Ruotsia, mutta tähänastinen kriisikehitys osoit-
taa pienen maan valuutan heiluvan kuin lastu laineilla. Siksi
Ruotsissa noussee lähivuosina uudelleen esiin keskustelu siitä,
onko valuuttakurssin ylenpalttinen epävakaus liian kova hinta
omasta valuuttapuskurista.
12. 12 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
Antti Suvanto
Osastopäällikkö
Suomen Pankki
antti.suvanto@bof.fi
Euroopan talous- ja rahaliiton ensimmäisen
vuosikymmenen rahataloudellinen kehitys
on ollut monelta osin suotuisaa.Talous-
kasvu erityisesti suurissa jäsenmaissa on
kuitenkin jäänyt vaatimattomaksi.Viime
aikoina inflaatio ja sittemmin finanssikriisi
ovat aiheuttaneet ongelmia.
Euro täyttää
kymmenen
vuotta
13. 13TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
T
oukokuun alussa 1998 Euroopan unionin
johtajat kokoontuivat Brysseliin päättä-
mään siitä,mitkä EU:n jäsenmaista tulevat
osallistumaan talous- ja rahaliiton ensimmäi-
seen vaiheeseen. Samalla päätettiin valuutto-
jen siirtymäkursseista.Euroopan keskuspankki
aloitti toimintansa kuukautta myöhemmin.
Euro otettiin käyttöön tilivaluuttana vuo-
den 1999 alussa.Samanaikaisesti siirryttiin yh-
teiseen rahapolitiikkaan. Siirtymistä oli edeltä-
nyt neljän vuoden intensiivinen valmistelutyö,
jonka aikana oli luotu oikeudellinen, regulato-
rinen ja tekninen perusrakenne yhteisen raha-
politiikan harjoittamiselle. Kansalliset maksu-
järjestelmät oli saatettava toimimaan yhdessä
reaaliaikaisesti. Rahapolitiikan operatiiviset
järjestelmät oli yhtenäistettävä, ja tilastojen ja
muiden tietojen kerääminen oli harmonisoita-
va.
Euroalueen kansalaisten kannalta kaikkein
näkyvin muutos tapahtui vuoden 2002 alus-
sa,jolloin euromääräiset setelit ja kolikot otet-
tiin käyttöön kahdessatoista EU:n jäsenmaas-
sa. Tätä oli edeltänyt mittava tuotannollinen
ja logistinen operaatio sen varmistamiseksi,
että uudet setelit ja kolikot olisivat jaettavissa
liikkeeseen käyttäjille heti vuoden alussa.
Kymmenen vuoden aikana euroalueeseen
kuuluvien maiden lukumäärä on noussut yh-
destätoista viiteentoista.1
Vuoden 2009 vaih-
teessa luku nousee kuuteentoista, kun Slo-
vakia liittyy joukkoon. Muutaman vuoden
kuluessa taas uusia maita on liittymässä ra-
haliittoon.
Kun euro pian täyttää kymmenen vuotta,
on aiheellista kysyä, miten hyvin talous- ja ra-
haliitto on täyttänyt sille asetetut toiveet ja
1Vuonna 1999 yhteiseen rahaan siirtyivät Belgia,Espan-
ja, Hollanti, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portuga-
li, Ranska, Saksa ja Suomi. Kreikka tuli mukaan vuoden
2001 alussa,Slovenia vuoden 2007 alussa,Kypros ja Mal-
ta vuoden 2008 alussa.
14. 14 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
tavoitteet ja millaisia haasteita sillä on
edessä.2
Rahataloudellinen vakaus
Voidaan melko luottavaisesti sanoa, että
talous- ja rahaliitto on onnistunut hyvin
ainakin yhdessä sen keskeisimmistä ta-
voitteistaan. Se on pystynyt turvaamaan
rahataloudellisen vakauden. Rahatalou-
dellinen vakaus tarkoittaa sitä,että korot
pysyvät suhteellisen vakaina ja ennus-
tettavina ja että valuuttamarkkinoilla ei
synny vakavia häiriöitä. Näin on kymme-
nen viime vuoden aikana käynyt, vaikka
ajanjaksoon mahtuukin monenlaisia vai-
heita.
Väitteen voi allekirjoittaa tänäkin päi-
vänä siitä huolimatta, että Eurooppa on
muun maailman mukana joutunut va-
kavan rahoitusmarkkinakriisin kouriin.
Ilman rahaliittoa kriisin vaikutukset oli-
sivat Euroopassa todennäköisesti huo-
mattavasti pahemmat kuin mitä tähän
mennessä on nähty. Mahdollisesti Eu-
rooppa olisi ajautunut rahataloudelli-
seen sekasortoon.
Aikaisempina vuosikymmeninä Eu-
roopan maat olivat joutuneet aika ajoin
rahataloudellisen epävakauden tilaan.
Valuuttakursseihin oli syntynyt jännittei-
tä yleensä olosuhteissa, joissa taloudelli-
nen kasvu oli merkittävästi hidastunut.
Näin tapahtui 1970-luvun puolivälissä,
2 Euron kymmenvuotistaipaleesta on kuluvan
vuodenaikanapuhuttujakirjoitettupaljon.Infor-
matiivisimmat tietolähteet ovat European Com-
mission (2008) ja European Central Bank (2008).
1980-luvun alussa ja uudelleen 1990-
luvun alussa. Epävakauden syynä olivat
enimmäkseen koordinoimaton rahapo-
litiikka ja sen aiheuttamat inflaatioerot,
harvemmin ulkoisista tekijöistä johtuvat
epäsymmetriset häiriöt.3
Vastaavia valuuttakurssijännitteitä oli-
si todennäköisesti syntynyt 2000-luvun
alussa, jolloin maailmantalouden kas-
vu teknologiakuplan puhkeamisen jäl-
kimainingeissa hiipui. Rahaliiton sisällä
tällaisia jännitteitä ei voinut syntyä.Mer-
kittävä ero aikaisempiin vastaaviin suh-
dannevaiheisiin oli myös se,että rahapo-
litiikkaa voitiin noissa oloissa nopeasti
keventää, jolloin lyhyet reaalikorot laski-
vat.1990-luvun alussa reaalikorot useim-
missa maissa nousivat, mikä pahensi
taantumaa (European Commission 2008,
38–39).
On todettava, että rahataloudellinen
vakaus voitaisiin periaatteessa turvata
sillä,että Ruotsin tapaan kunkin maan it-
senäinen keskuspankki huolehtisi hinta-
vakaudesta ja valuuttakurssit kelluisivat.
Tämä ei kuitenkaan edistäisi sisämarkki-
noiden toimintaa. Keskinäisiä valuutta-
kursseja olisi liian monia ja niiden vaihte-
lut parhaassakin tapauksessa niin suuria,
ettämaidenvälinenkauppajapääoman-
liikkeet kärsisivät. Tämä löisi korvalle ta-
voitetta kehittää sisämarkkinoita.
Rahaliiton ulkopuolelle jättäytyneen
Ruotsin näkökulmasta tilanne on toinen.
Ruotsi on hyötynyt siitä,että sillä on naa-
purina suuri, rahataloudellisesti vakaa
talousalue sen sijaan, että se olisi talou-
dellisessa kanssakäymisessään joutunut
kohtaamaan vaihtelevin valuuttakurs-
sein kumppaneita kuudestatoista eri
maasta.
Tämä nostaa esiin tärkeän näkökul-
man. EMU on tuonut rahataloudellista
vakautta omaa aluettaan suuremmalle
kokonaisuudelle. Sillä on toisin sanoen
ollut positiivisia ulkoisvaikutuksia. EU:n
uusilla jäsenmailla on ollut vahva kan-
nustin harjoittaa hintavakauteen ja kes-
tävään julkiseen talouteen tähtäävää
talouspolitiikkaa, jotta ne voisivat myö-
hemmin liittyä yhteiseen rahaan. EMUn
ulkopuolelle jättäytyneillä vanhoilla jä-
senmailla on ollut vahva kannustin sää-
tää omat talouspoliittiset tavoitteen-
sa sellaisiksi, että ne ovat yhteensopivia
euroalueen vakaustavoitteiden kans-
sa. Esimerkkinä voi mainita Ruotsin, jon-
ka inflaatiotavoite ei juuri poikkea EKP:n
hintavakaustavoitteesta ja jossa julkisen
sektorin rahoitusasema on onnistuttu
pitämään vahvempana kuin useimmissa
euroalueen maissa.
Hintavakaus
Euroalueen näkökulmasta rahatalou-
dellinen vakaus on suurin piirtein sama
asia kuin hintavakaus. Hintavakaus tar-
koittaa inflaation pitämistä matalana ja
inflaatio-odotusten ankkuroimista ma-
talan inflaation tavoitteeseen. Tämä li-
sää rahapolitiikan ennustettavuutta ja
onnistuessaan vähentää korkojen vaih-
teluita.
Nykyään vallitsee laaja yhteisym-
märrys, että hintavakaus vahvistaa ta-
louden kasvupotentiaalia. Se vähentää
epävarmuutta, mikä näkyy alempina re-
aalikorkoina, mikä puolestaan tukee in-
Ilman EMUa finanssikriisi olisi Euroopassa
todennäköisesti paljon nykyistä pahempi.
3 Epäsymmetriset häiriöt koskettavat eri maita
eri lailla. 1990-luvun alussa tilanteeseen vaikutti
myös Saksan yhdistymisen aiheuttama epäsym-
metrinen häiriö, joka nosti Saksan markan reaa-
lista tasapainovaluuttakurssia suhteessa muihin
ERM-valuuttoihin. Tuolloisessa Euroopan valuut-
takurssimekanismissa eli ERMissä eräiden EU-
maiden valuutat oli sidottu toisiinsa keskuskurs-
sien ja sallittujen vaihteluvälien kautta.
15. 15TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
vestointeja. Toisaalta hintavakaus lisää
markkinoiden kilpailullisuutta, mikä tu-
kee tuottavuuden kasvua. Toistaiseksi ei
ole löytynyt evidenssiä eikä argumentte-
ja, jotka asettaisivat tämän näkemyksen
kyseenalaiseksi.
Euroopan keskuspankin ensisijaisek-
si tehtäväksi on annettu hintavakauden
turvaaminen. EKP:n neuvosto on itse
määritellyt hintavakauden operationaa-
liseksi tavoitteeksi euroalueen kulutta-
jahintojen nousun, jonka tulee keskipit-
källä aikavälillä olla kahden prosentin
alapuolella, joskin lähellä sitä. Keskipitkä
aikaväli tarkoittaa 1,5–2 vuoden perio-
dia, mihin mennessä hintavakaustavoit-
teeseen olisi päästävä.
Menneen kymmenen vuoden aikana
euroalueen inflaatiovauhti on yhden-
mukaisella kuluttajahintaindeksillä mi-
tattuna ollut lähellä kahta prosenttia,
mutta hieman sen yläpuolella (kuvio 1).
Hintavakaustavoitetta ei toisin sanoen
ole täysin saavutettu, mutta viime vuo-
den syksyyn saakka pysyttiin hyvin lä-
hellä sitä.
Vuoden 2000 alusta viime vuoden
syksyyn saakka inflaatiovauhdin vuosit-
taiset vaihtelut olivat hyvin pieniä. Maa-
kohtaisesti inflaatiovaihtelut olivat luon-
nollisesti suurempia, mutta silti omaan
historiaansa nähden varsin vaimeita. Eu-
roalueen maiden väliset inflaatioerot
ovat niin ikään supistuneet. Ne eivät
enää ole sen suurempia kuin eri metro-
polialueiden välillä havaitut inflaatioerot
ovat Yhdysvalloissa (European Central
Bank 2008,78).
Myös inflaatio-odotukset ovat enim-
mäkseen pysyneet hyvin ankkuroituina.
Keskipitkän aikavälin inflaatio-odotuk-
set ovat suurimmaksi osaksi pysyneet lä-
hellä EKP:n inflaatiotavoitetta. Inflaatio-
odotusten ankkuroituminen matalalle
tasolle on alentanut nimellisten korko-
jen ohella myös reaalisia korkoja. Euron
aikana pitkät reaalikorot ovat olleet kes-
kimäärin 2,5 prosentin paikkeilla, kun ne
1990-luvulla olivat enimmäkseen 4 pro-
sentin yläpuolella.
Viime vuoden syksyllä inflaatio al-
koi ruuan ja energian hintojen nousun
vauhdittamana nopeasti kiihtyä. Sa-
maan aikaan inflaatio-odotusten ko-
hoaminen alkoi näkyä rahoitusmarkki-
noiden hinnoittelussa. Myös kyselyihin
perustuvat tiedot kertoivat pitkän ai-
kavälin inflaatio-odotusten asteittai-
sesta siirtymisestä ylöspäin. Inflaation
nopeutuminen ja inflaatio-odotusten
selvä kiihtyminen saivat EKP:n neuvos-
ton nostamaan ohjauskorkoa heinä-
kuussa. Rahoituskriisin syveneminen,
talousnäkymien jyrkkä heikkeneminen
ja raaka-ainehintojen lasku muuttivat
inflaationäkymiä olennaisesti tämän
vuoden lokakuussa. Sen seurauksena
rahapolitiikkaa ryhdyttiin nopeasti ke-
ventämään.
Terveellä pohjalla oleva julkinen ta-
lous on hintavakauden ohella toinen
talous- ja rahaliiton kulmakivi. Suuret
budjettialijäämät ja paisuva julkinen
velka olivat useimpien nykyisten eu-
roalueen maiden ongelma 1990-luvun
puoliväliin saakka. Se oli yksi syy kor-
keille reaalikoroille ja samalla pysyvä
uhka hintavakaudelle. Suurilla budjet-
tialijäämillä on taipumus nostaa reaali-
korkoja, koska valtion rahoitustarpeen
tyydyttäminen jättää vähemmän ra-
hoitusta yksityisen sektorin investoin-
titarpeen tyydyttämiseen. Monesti
tällainen tilanne on luonut paineita ra-
hapolitiikan keventämiseksi ja synnyt-
tänyt epäilyjä siitä, että valtion velkaa
tullaan lopulta helpottamaan antamal-
la inflaation kiihtyä. Tämä on syy sille,
Kuvio 1.Rahapolitiikka ja inflaatio euroalueella.
0
1
2
3
4
5
6
1999 2001 2003 2005 2007 2009
EKP:n ohjauskorko
Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi, 12 kk:n %-muutos
%
Lähteet:EKP ja Eurostat.
2000-luvulla euroalueen inflaatio pysyi
pitkään lähellä kahta prosenttia ja
reaalikorko aiempaa matalampana.
16. 16 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
miksi perustamissopimukseen on kirjattu selkeä kielto sille, että
keskuspankit eivät saa suoraan rahoittaa valtiota tai muita julki-
sen sektorin yksiköitä.
Euroaikana julkisen talouden rahoitusasema on ratkaisevasti paran-
tunut.Vuosina 1999–2008 budjettialijäämien koko oli keskimäärin run-
saat 1,5 prosenttia,kun 1980- ja 1990-luvulla se oli tyypillisesti yli neljä
prosenttia bruttokansantuotteesta (European Commissi-
on 2008,19).
Kasvu ja työllisyys
Euroalueen reaalitaloudellista kehitystä kymmenen vii-
me vuoden aikana leimaa työllisyyden nopea kasvu ja
työn tuottavuuden hidas kasvu. Kokonaistuotannon
kasvu on euroaikana jäänyt runsaaseen kahteen pro-
senttiin. EMU:n ulkopuolelle jääneet vanhat jäsenmaat
(Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska) ovat panneet puoli pro-
senttiyksikköä paremmaksi (kuvio 2).Ero ei ole mitätön.
Puolen prosenttiyksikön kasvuerosta kumuloituu kym-
menessä vuodessa viiden prosentin ero kokonaistuo-
tannon tasossa. Henkeä kohden laskettuna kasvuero
euroalueen ja Yhdysvaltojen välillä häviää, mutta euro-
alueen ulkopuolisten vanhojen EU-maiden etumatka
säilyy.
Työllisyyden kasvu sitä vastoin on yllättänyt positiivises-
ti.Euroalueelle on syntynyt kymmenessä vuodessa 16 mil-
joonaa työpaikkaa. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin
edellisen kymmenvuotisperiodin aikana. Työttömyysaste
on euroaikana alentunut runsaalla kolmella prosenttiyksi-
köllä. Seitsemän prosentin työttömyys noususuhdanteen
huipulla on tosin edelleen korkea luku, mikä kertoo työ-
markkinoiden rakenteellisista ongelmista.
Euroalueen työn tuottavuuden kasvu on euroaika-
na ollut keskinkertaista, ellei peräti surkeaa. Vuotuinen
kasvuvauhti on jäänyt keskimäärin yhden prosentin ala-
puolelle. Vauhti on ollut puolet hitaampi kuin edellise-
nä kymmenvuotiskautena.Vertailualueilla tuottavuuden
kasvu on vuoden 1999 jälkeen ollut kaksi kertaa niin no-
peaa kuin euroalueella.
Hyvä työllisyyskehitys ja heikko tuottavuuskehitys riip-
puvat toisistaan. Euroopassa on tehty työmarkkinarefor-
meja, jotka ovat parantaneet niin sanotun matalan tuot-
tavuuden työntekijöiden työllisyyttä. Aiemmin harmaan
talouden piirissä toimineita työntekijöitä on otettu avoi-
mille markkinoille. Joissakin maissa maahanmuutto on
ollut nopeaa ja maahanmuuttajat ovat työllistyneet pal-
velutoimialoilla ja rakennustoiminnassa, missä tuotta-
vuuden kasvu on ollut hidasta.
Käytännössä on mahdoton sanoa,mikä on ollut euron
vaikutus euroalueen hyvään työllisyyskehitykseen, heik-
koon tuottavuuskehitykseen tai keskinkertaiseen talous-
kasvuun.Ylipäätään euroalueen reaalitalouden kehitystä
on vaikea kuvata johdonmukaisesti koko alueen aggre-
Kuvio 2.Talouskasvu ja sen komponentit euroalueella,Yhdysvalloissa sekä Isos-
sa-Britanniassa,Ruotsissa jaTanskassa.
0,0
0,5
1,0
1,5
2,0
2,5
3,0
3,5
Euroalue DK SE UK USA
1989-98
1999-08
0,0
0,5
1,0
1,5
2,0
2,5
3,0
3,5
Euroalue DK SE UK USA
1989-98
1999-08
0,0
0,5
1,0
1,5
2,0
2,5
3,0
3,5
Euroalue DK SE UK USA
1989-98
1999-08
BKT:n kasvu, %/v
Tuottavuuden kasvu, %/v
Työllisyyden kasvu, %/v
Lähde:European Commission (2008),s.19.
17. 17TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
gaattitilastojen perusteella, sillä maakohtaiset erot ovat
olleet hyvin suuria.
Espanjassa,Irlannissa ja Kreikassa kasvu on ollut muita
nopeampaa,mutta niin on myös inflaatio niissä edennyt
keskimääräistä nopeammin.Euron käyttöönotto pani tä-
hän prosessiin vauhtia, koska se pakotti näiden maiden
keskuspankit alentamaan ohjauskorkojaan juuri ennen
yhteiseen rahapolitiikkaan siirtymistä. Italiassa ja Portu-
galissa inflaatio on euroaikana ollut keskimääräistä no-
peampaa, mutta samalla maat ovat kärsineet hyvin hi-
taasta kasvusta.Edellä mainittujen maiden vaihtotase on
ollut alijäämäinen. Suhteellisilla yksikkötyökustannuksil-
la mitattuna nämä maat ovat menettäneet kilpailukyky-
ään euroalueen muihin maihin (European Commission
2008,53–54).
Toisessa päässä on maita, kuten Saksa, Itävalta ja Suo-
mi, joiden vaihtotase on ollut ylijäämäinen ja joiden kil-
pailukyky on parantunut suhteessa muihin euroalueen
maihin. Tämä on tapahtunut joko muita maita hitaam-
man palkkojen nousun (Saksa ja Itävalta) tai muita mai-
ta nopeamman tuottavuuskehityksen (Suomi) kautta.
Inflaatio on ollut muita alhaisempi, mikä tarkoittaa sitä,
että lyhyt reaalikorko on ollut korkeampi kuin muualla.
Ainakaan Suomen kohdalla tämä ei näytä hidastaneen
talouskasvua,sillä se on ollut euroalueen (EU12) kolman-
neksi nopeinta.
Suomen kokemukset rahaliitosta
Suomen taloudellinen kehitys on euroaikana ollut kaikin
puolin myönteinen. Taloudellinen kasvu on ollut euro-
alueen keskimääräistä kasvua selvästi nopeampaa. Vii-
me vuoden loppuun saakka inflaatio oli selvästi muita
hitaampaa, suuren osan ajasta euroalueen hitainta.Työl-
lisyyden kasvu on ollut ripeää, ja työttömyysastekin on
laskenut euroalueen keskiarvon alapuolelle.
Mielipidemittausten mukaan suomalaiset suhtautu-
vat yhteiseen valuuttaan hyvin myönteisesti. Eurobaro-
metrin mukaan vuonna 2005 peräti 80 prosenttia suo-
malaisista piti euroa hyvänä asiana (kuvio 3).Ainoastaan
luxemburgilaiset, irlantilaiset ja belgialaiset panivat pa-
remmaksi. Muutos on suuri, kun vuoden 2005 tulosta
verrataan vuoden 1997 mittaustulokseen. Tuolloin suo-
malaiset suhtautuivat euroon yhtä epäilevästi kuin britit,
tanskalaiset ja ruotsalaiset.
Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista todeta, että
samana vuonna 2005 eurosta innostuneet suomalaiset
suhtautuivat Euroopan unioniin sangen epäilevästi. Vain alle puolet
suomalaisista piti EU:ta hyvänä asiana. Meitä epäileväisempiä olivat
ainoastaan britit ja – hieman yllättäen – itävaltalaiset. Vuoteen 1997
verrattuna suomalaisten suhtautuminen EU:hun oli itse asiassa hie-
man heikentynyt, kun taas ruotsalaisten suhtautuminen oli samana
aikana muuttunut myönteiseen suuntaan.
Usein kuultu kysymys on, missä määrin jäsenyys rahaliitossa se-
littää Suomen taloudellisen menestyksen 2000-luvulla. Tähän kysy-
mykseen on vaikea vastata, sillä emme voi tietää, millainen kehitys
meillä rahaliiton ulkopuolella olisi ollut.Näissä asioissa kun ei voi teh-
dä laboratoriokokeita.Lähimmäksi sellaista koetta päästään,kun ver-
Kuvio 3.EU:n ja EMUn suosio kansalaisten keskuudessa.
0
10
20
30
40
50
60
70
80
90
LUX IRL NET ESP BEL DAN GREPOR GER ITA FRA SWE FIN UK AUT
1997
2005
0
10
20
30
40
50
60
70
80
90
100
LUX IRL BEL FIN FRA NET POR AUTGER ITA ESP DAN GRE SWE UK
1997
2005
"EU on hyvä asia"
Euro on hyvä asia"
Lähde:Eurobarometer 1997 ja 2005.
Euroalueen hyvä työllisyyskehitys on
yhdistynyt heikkoon tuottavuus-
kehitykseen.
18. 18 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
”Myös Ruotsi on hyötynyt rahaliiton
mukanaan tuomasta rahataloudellisesta
vakaudesta.”
rataan Suomea rakenteellisesti samankaltaiseen, rahaliiton ulkopuo-
lelle jättäytyneeseen EU:n jäsenmaahan,Ruotsiin.4
Ruotsin ja Suomen talouskehitys on 2000-luvulla ollut hyvin sa-
mankaltaista.Molempien maiden taloudellinen kasvu on ollut noin
prosenttiyksikön verran nopeampaa kuin euroalueen kasvu.Inflaa-
tio on enimmäkseen ollut 0,5–1 prosenttiyksikön verran hitaam-
paa kuin euroalueella. Työllisyyden kasvu on molemmissa maissa
ollut nopeaa. Molemmissa maissa julkinen talous on ollut ylijää-
mäinen.
Kuvio 4.Kasvu ja inflaatio Suomessa,Ruotsissa ja euroalueella. Merkittäviä eroja on itse asiassa hyvin vaikea löytää.Si-
ten vertailu Ruotsiin ei näytä antavan vastausta yllä esi-
tettyyn kysymykseen. Suomi on pärjännyt hyvin siitä
huolimatta, että se kymmenen vuotta sitten päätti luo-
pua kansallisesta rahapolitiikasta. Ruotsi taas näyttää
pärjänneen vallan hyvin rahaliiton ulkopuolellakin. Suo-
tuisa talouskehitys on kummassakin maassa vahvistanut
kansalaisten käsitystä siitä,että aikanaan tehty valinta oli
hyvä. Tämä selittää eron mielipidemittausten tuloksissa.
Jos talouskehitys olisi ollut heikkoa, kansalaisten mieli-
kuva EMUsta olisi saattanut olla toisenlainen.
Merkitseekö tämä sitten sitä, että ei ole lainkaan vä-
liä sillä, kuuluuko rahaliittoon vai ei? Ei tietenkään. Sekä
Suomi että Ruotsi ovat hyötyneet rahaliiton mukanaan
tuomasta rahataloudellisesta vakaudesta. Rahataloudel-
linen vakaus edistää taloudellista kasvua edellyttäen, et-
tä hintavakaus on odotettu ja hyväksytty,julkinen talous
on kestävällä pohjalla, markkinoiden kilpailullisuuteen
suhtaudutaan myönteisesti ja työmarkkinat toimivat
joustavasti.Suomessa ja Ruotsissa nämä ehdot on täytet-
ty ehkä paremmin kuin useimmissa euroalueen maissa.
Edessä vakavia haasteita
Eurojärjestelmän rahapolitiikka on rahoitusmarkkinakrii-
sinvuoksijoutunutennennäkemättömänvaikeaantilan-
teeseen. Rahapolitiikan normaali välittymismekanismi
EKP:n ohjauskorosta markkinakorkoihin ei toimi, koska
pankkien väliset markkinat toimivat huonosti, jos lain-
kaan. Yritysten ja kotitalouksien rahoituskustannukset
ovat nousseet ja luottomarkkinat ovat kiristyneet,vaikka
ohjauskorkoja on laskettu ja niiden odotetaan laskevan
lisää.Avomarkkinaoperaatioilla on vaikea pitää pankkien
välisten markkinoiden yli yön-korkoa ohjauskoron lähel-
lä, koska pankit hamstraavat likviditeettiä ja tallettavat
ylimääräiset rahansa keskuspankkiin sen sijaan, että lai-
naisivat ne muille pankeille korkeammalla korolla.
Rahoitusmarkkinakriisi on monissa euroalueen ulkopuo-
lisissa maissa lisännyt rahaliiton suosiota. Syynä on se, että
onsaatukokemustasiitä,mitenpientenmaidenonhankala
selviytyä globaalien rahoitusmarkkinoiden turbulenssissa
varsinkin,jos maan pankkisektori on suuri suhteessa talou-
den kokoon. Likviditeettipulan iskiessä kansallisen keskus-
pankin operaatiomahdollisuudet käyvät helposti niukoiksi.
Rahaliitossa puskuria ja muskelia on tarjolla enemmän.
Vaikka euron kymmenvuotistaivalta voi monessa mie-
lessä pitää menestyksenä, edessä on vakavia haasteita
Lähteet:Eurostat ja Tilastokeskus.
0,0
1,0
2,0
3,0
4,0
5,0
6,0
1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007
Suomi
Ruotsi
Euroalue
0,0
0,5
1,0
1,5
2,0
2,5
3,0
3,5
1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007
Suomi
Ruotsi
Euroalue
Bruttokansantuotteen kasvu
Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin muutos
%/v
%/v
4 Suomen ja Ruotsin kokemuksista matkalla euroon ja euron aikana ks.Mayes ja Su-
vanto (2002,2007).
19. 19TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
Antti Suvanto näkee,että Euroalue on nyt kohdannut tähänastisesti vaikeimman
haasteensa.Globaalinen pankkikriisi on heittänyt kapuloita rahapolitiikan
välittymismekanismiin.Poikkeukselliset olot puoltavat finanssipolitiikankin puolella
poikkeuksellisia toimia.Nyt jo nähdään,että pienelle maalle rahaliiton ulkopuolella
oleminen ei anna mitään suojaa.
vielä senkin jälkeen, kun rahoitusmarkki-
nakriisistä on selvitty. Taloudellinen kasvu
euroalueen suurissa jäsenmaissa on jäänyt
hitaaksi. Vertailu Yhdysvaltoihin osoittaa,
että tuottavuuden tasossa on nostamisen
varaa erityisesti panostamalla tietoteknii-
kan hyväksikäyttöön.Eteläisissä jäsenmais-
sa työvoiman käyttöaste (työtuntien mää-
rä työikäiseen väestöön kuuluvaa henkilöä
kohti) on alhainen verrattuna Yhdysvaltoi-
hin tai vaikkapa Pohjoismaihin.Tässäkin on
siis parantamisen varaa.Yhteisen rahapoli-
tiikan avulla näihin haasteisiin ei voi vasta-
ta.
Pitkäaikaiset erot talouden suoritus-
kyvyssä eri euromaiden kesken antavat
myös aiheen huoleen. Se kertoo siitä, et-
tä palkka- ja hintakehitys ei ole kaikilta
osin sopeutunut matalan inflaation ympä-
ristöön. Seurauksena on kilpailukyvyn ra-
pautuminen ja vaihtotaseen vajeen kasvu
joissakin maissa. Vaikka vaihtotaseen va-
je ei itsessään ole rahaliittoon kuuluvas-
sa maassa ongelma,se voi heijastaa kestä-
mätöntä velkaantumista joko yksityisessä
tai julkisessa sektorissa. Rahoitusmarkki-
nakriisin oloissa heikentyneen kilpailuky-
vyn ja velkaantumisen aiheuttamat ongel-
mat korostuvat entisestään.Ei ole sattuma,
että valtion velkaan liittyvä riskilisä on krii-
sin aikana noussut eniten niissä maissa,
joiden vaihtotaseen alijäämä tai valtion
velkaantuminen ovat suurimmat.
KIRJALLISUUS
European Central Bank (2008), 10th
Anniversary of the ECB, Monthly Bulletin
(Special Issue).
European Commission (2008), EMU@10.
Successes and challenges of Economic
and Monetary Union, European Economy
2/2008.
Mayes, D. & Suvanto, A. (2002), Beyond the
Fringe: Finland and the Choice of Currency,
Journal of Public Policy,22:2,161–182.
Mayes, D. & Suvanto, A. (2007), Meeting the
Challenge of Monetary Union: Lessons from
theFinnishExperience,BankIKredit(National
Bank of Poland’s Journal on Economics and
Finance),38:10,3–14.
20. 20 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
Jaakko Kiander
Johtaja
Palkansaajien tutkimuslaitos
jaakko.kiander@labour.fi
Miten rahaliitto
selviää
ensimmäisestä kriisistään?
EMUssa pohjoinen ja etelä ovat erkaantumassa toisistaan.
Molempia hyödyttäisi se,että Suomessa ja muissa
ylijäämämaissa vahvistettaisiin kotimaista kysyntää.
Artikkeli perustuu esitelmään Kuntien takauskeskuksen järjestä-
mässä ”EMU 10 vuotta”-seminaarissa Helsingissä 27.11.2008.
S
uomen liittyminen Euroopan raha- ja talousliiton
eli EMUn jäseneksi oli selvää jo siinä vaiheessa,
kun EU-jäsenyydestä päätettiin vuonna 1994.
EMU-jäsenyys oli luonteeltaan poliittinen realiteetti,
mutta sen taloudelliset vaikutukset ja mahdolliset
riskit herättivät paljon kysymyksiä. EMU-jäsenyyden
vaikutuksia ja talouden sopeutumista jäsenyyden
haasteisiin analysoitiinkin useissa tutkimuksissa
1990-luvulla. Selvitystyö huipentui sekä Suomessa
21. 21TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
Jaakko Kianderin mielestä nyt meillä ei ole aika pyrkiä parantamaan
kilpailukykyä,vaan pitää lisätä kotimaista kysyntää.
että Ruotsissa arvovaltaisten profes-
sorityöryhmien raportteihin EMU-
jäsenyyden vaikutuksista (Calmfors
m.fl. 1996 ja Pekkarinen 1997). Ana-
lyysi tuotti samansuuntaisia tuloksia
molemmissa maissa, mutta johto-
päätökset erosivat: Suomessa asian-
tuntijoiden tulkittiin antaneen tu-
kensa,Ruotsissa taas ei.
EMU-jäsenyyden mukanaan tuo-
maan peruuttamattomasti kiinte-
ään valuuttakurssiin liittyi sekä Suo-
messa että Ruotsissa huoli siitä, että
mahdollinen kilpailukykyongelma
voisi johtaa suureen työttömyyteen,
kun valuuttakurssin kautta tapahtu-
vaa sopeutumista ei enää olisi käy-
tössä. Tämän vuoksi Suomessa kiin-
nitettiinkin paljon huomiota siihen,
että vientiyritysten ja työmarkki-
noiden edellytykset sopeutua mah-
dollisiin epäsymmetrisiin häiriöihin
– eli erityisesti suomalaisiin tuottei-
siin kohdistuvaan vientikysynnän
heikkenemiseen – olisivat mahdol-
lisimman hyvät. Tämän katsottiin
edellyttävän hyvää kilpailukykyä ja
yritysten riittävää omavaraisuutta
sekä työmarkkinoiden kykyä tuottaa
tarvittaessajoustoatyövoimakustan-
nuksiin. Näkemykset siitä, miten tar-
vittava työmarkkinajousto saavutet-
taisiin, hajosivat: jotkut kannattivat
palkanmuodostuksen hajauttamis-
ta ja paikallistason joustavuutta, toi-
set taas panivat toivonsa keskitetyn
palkkakoordinaation mahdollisuuk-
siin.1
Konkreettisena toimena luotiin
sosiaalivakuutusjärjestelmään nk.
EMU-puskurit, jotka tarjosivat mah-
dollisuuden vakauttaa sosiaaliva-
kuutusmaksujen kehitys yli suhdan-
teiden.
1 Ks. Allen (1997), Holm ym. (1998), Kiander
(1996) sekä Koskela jaVartiainen (1997).
22. 22 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
Lähde:OECD Economic Outlook.
Kuvio 2.Julkisen talouden nettosijoitukset vuonna 2007.
-100 -50 0 50 100 150
Norja
Suomi
Ruotsi
Tanska
Irlanti
Sveitsi
Espanja
Hollanti
Britannia
Ranska
Itävalta
Portugali
Saksa
Kreikka
Belgia
Italia
prosenttia bkt:sta
Kuvio 1.Suhteellisten yksikkötyövoimakustannusten muutos vuosina 2000–2007.
-20 -10 0 10 20 30 40
Italia
Norja
Espanja
Kreikka
Hollanti
Tanska
Belgia
Britannia
Ranska
Portugali
Itävalta
Irlanti
Saksa
Suomi
Ruotsi
prosenttia
Lähde:OECD Economic Outlook.
EMU-jäsenyyden ensimmäiset 10
vuotta
Nyt kun rahaliiton toiminnan alkamises-
ta tulee kuluneeksi 10 vuotta, voidaan
todeta,että pelätyt riskit eivät ole toteu-
tuneet. Päinvastoin, Suomen talouden
kehitys on kasvulla,työllisyydellä ja hin-
tavakaudella mitattuna ollut erinomais-
ta. EMU-jäsenyyden merkitystä hämär-
tää tosin se, että rahaliiton ulkopuolelle
jäänyt Ruotsi on menestynyt aivan yh-
tä hyvin. Pohjoismaiden työmarkkinat
ovat sopeutuneet hintavakauden vaa-
timukseen ja kilpailukykynormiin hyvin.
Ruotsi, Suomi ja Saksa ovat niitä maita,
jotka ovat vuosien 2000–2007 aikana
parantaneet hintakilpailukykyään suh-
teessa muihin Euroopan maihin. Näissä
maissa työn tuottavuuden kasvu on ol-
lut nopeampaa kuin reaalisten työvoi-
makustannusten nousu, minkä vuok-
si yksikkötyövoimakustannukset ovat
alentuneet2
(kuvio 1). Muissa euroalu-
een maissa – ja myös euroalueen ulko-
puolisissa Isossa-Britanniassa, Tanskas-
sa ja Norjassa – on käynyt päinvastoin.
Eniten kilpailukyky on heikentynyt Ita-
liassa.
2 Maan hintakilpailukykyä mitataan tavallisesti
sen tuottamien, ulkomaankaupalle alttiiden (tai
kapeammin vain vienti-)hyödykkeiden suhteel-
lisella hinnalla verrattuna tärkeimpiin kauppa-
kumppaneihin: jos samassa valuutassa ilmaistu-
na ulkomaiset hyödykkeet kallistuvat suhteessa
kotimaisiin, niin kotimaan hintakilpailukyky pa-
ranee. Yleensä näissä vertailuissa oletetaan yk-
sinkertaisuuden vuoksi hinnoittelun tapahtuvan
siten,että yksikkötyövoimakustannusten (so.työ-
voimakustannusten tuoteyksikköä kohti) päälle
on asetettu jokin vakioprosentti, jolloin vertailus-
sa tämä vakio putoaa pois ja hintakilpailukykyä
voidaan mitata suhteellisilla yksikkötyövoima-
kustannuksilla. Jos merkitsemme w = reaalinen
työvoimakustannus työpanosyksikköä (esim.työ-
tuntia) kohti,L = työpanos jaY = tuotannon mää-
rä, niin reaaliset yksikkötyövoimakustannukset =
wL/Y. Koska määritelmällisesti Y/L = työn tuotta-
vuus, voidaan päätellä, että kilpailukyvyn paran-
tamiseen on kaksi suoraa keinoa: alennetaan re-
aalisia työvoimakustannuksia tai parannetaan
työn tuottavuutta suhteessa kilpailijamaihin.
Suomi ja Ruotsi näyttävät siten onnis-
tuneen siinä, mitä 1990-luvun EMU-sel-
vitykset pitivät kriittisenä menestysteki-
jänä eli maltillisessa palkkakehityksessä.
Jälkikäteen on mielenkiintoista havai-
ta, että Ruotsi on onnistunut tässä jopa
Suomea paremmin, toisin kuin EMU-sel-
vitystä tehnyt professori Calmforsin työ-
ryhmä aikanaan ennakoi. Tätä ei kuiten-
kaan voi pitää yllättävänä, jos uskomme
tietoja, joiden mukaan palkoista sopi-
misen vieminen paikallistasolle on teh-
nyt ruotsalaisesta palkanmuodostukses-
ta suomalaista joustavampaa. Toisaalta
suomalainenkaan palkanmuodostus, jo-
ka EMU-vuosina on toistaiseksi perustu-
nut enimmäkseen keskitettyihin ratkai-
suihin, ei ole epäonnistunut. Se on myös
23. 23TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
Kuvio 3.Vaihtotase vuonna 2007.
Lähde:OECD Economic Outlook.
-20 -15 -10 -5 0 5 10 15 20
Sveitsi
Norja
Ruotsi
Saksa
Hollanti
Suomi
Itävalta
Belgia
Tanska
Ranska
Italia
Britannia
Irlanti
Portugali
Espanja
Kreikka
prosenttia bkt:sta
Suomen julkisella sektorilla oli vuonna
2007 OECD-maiden toiseksi suurin
nettovarallisuus.
tukenut erinomaisesti suomalaisyritys-
ten kilpailukykyä.
Rahaliiton tueksi luotiin finanssipoli-
tiikan liikkumavaraa rajoittava vakaus-
ja kasvusopimus, jonka on tarkoitus es-
tää liialliset julkisen talouden alijäämät3
.
Asiantuntijakeskustelussa ja ennakkoar-
vioissa näitä rajoituksia on pidetty toi-
saalta hintavakauden kannalta välttä-
mättöminä ja toisaalta taas Suomen ja
Ruotsin tapaisten maiden kannalta lii-
an kahlitsevina.4
Käytännössä vakausso-
pimus ei kuitenkaan ole aiheuttanut on-
gelmia Suomelle eikä Ruotsille. Hyvän
kilpailukyvyn tukema nopea talouskas-
vu on ylläpitänyt jatkuvaa julkisen ta-
louden ylijäämää, joka on auttanut pa-
rantamaan tuntuvasti julkisen sektorin
nettovarallisuutta molemmissa maissa.
Suomi on tässä suhteessa edennyt pi-
demmälle kuin Ruotsi. Niinpä Suomen
julkisella sektorilla olikin vuonna 2007
suurten eläkerahastojen ja pienten vel-
kojen ansiosta OECD-maiden toiseksi
suurimmat nettosijoitukset heti öljytu-
loja rahastoineen Norjan jälkeen. Kuvi-
osta 2 voi nähdä, että tällainen asetelma
on poikkeuksellinen: vain Pohjoismailla
julkinen nettovarallisuus on positiivinen,
muut teollisuusmaat ovat vaihtelevas-
sa määrin nettovelallisia. Kreikka, Italia
ja Belgia ylittävät edelleen jopa nettove-
lallaan reippaasti EMU-kriteerinä pide-
tyn julkisen bruttovelan ylärajan (60 pro-
senttia BKT:sta).
EMU-maiden erkaantuva kehitys
Hyvä kilpailukyky ja julkisen talouden
ylijäämäisyys auttavat kerryttämään
3 Sopimuksessa julkiseen talouteen luetaan kaik-
ki julkisyhteisöt eli valtion- ja paikallishallinto se-
kä työeläkerahastot.
4 Ks.esim.Alho (1997),Hetemäki (1998) sekä Huk-
kinen ym.(1997).
vaihtotaseen ylijäämää5
. Kilpailukyvyn
paranemisen ansiosta vienti pyrkii kas-
vamaan tuontia nopeammin. Vientitu-
lojen käyttö kulutukseen ja kotimaisiin
investointeihin johtaisi vastaavaan tuon-
nin kasvuun, jolloin vaihtotaseeseen ei
syntyisi ylijäämää. Tämä mahdollisuus
voidaan kuitenkin torjua kireällä finans-
sipolitiikalla, joka neutraloi viennin kas-
vun aikaansaaman kysynnänlisäyksen.
Tällöin lopputuloksena on julkisen ta-
louden ja vaihtotaseen ylijäämäisyys ja
5Vaihtotaseen ylijäämä on ulkomaankaupan yli-
jäämän sekä ulkomailta kotimaahan suuntau-
tuneiden (nettomääräisten) tuotannontekijäkor-
vausten (palkkojen, korkojen, osinkojen, vuokrien
yms.) ja tulonsiirtojen summa. Ulkomaankaupan
ylijäämää on silloin, kun tavaroiden ja palvelus-
ten viennin arvo ylittää niiden tuonnin arvon.
Edellytyksenä tälle on hyvä hintakilpailukyky.
kasvaneiden tulojen siirtäminen takaisin
ulkomaille.Juuri näin on käynyt Suomes-
sa ja Ruotsissa.Sekä yrityssektori että jul-
kinen sektori ovat keränneet ylijäämiä,
jotka on investoitu ulkomaille.
Kehitys on kuitenkin ollut päinvastai-
nen monessa muussa Euroopan maassa.
EMU-kaudella läntisen Euroopan maat
ovat jakautuneet vaihtotaseella mitattu-
na entistä selvemmin kahteen eri jouk-
koon; ylijäämämaihin ja alijäämämaihin.
Epätasapainot ovat myös EMU-kaudella
kasvaneet.Ylijäämämaita ovat EMU-kau-
della olleet saksankieliset maat (Saksan
lisäksi Itävalta ja Sveitsi), Benelux-maat
ja Pohjoismaat, muissa maissa taas vaih-
totase on ollut kroonisesti alijäämäinen
(kuvio 3). EMU-kaudella vaihtotaseiden
alijäämät ovat varsinkin euromaissa kas-
24. 24 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
NELIKENTTÄ:Eurooppalaiset talouden epätasapainot EMU-kaudella 2000–2008.
Ylijäämäinen vaihtotase Alijäämäinen vaihtotase
Parantunut hinta-
kilpailukyky
Ruotsi,Saksa,Suomi,Itävalta Irlanti
Heikentynyt hinta-
kilpailukyky
Norja,Belgia,Tanska,Hollanti Kreikka,Italia,Espanja,Britannia,
Portugali,Ranska,Baltian maat
EKP on pitänyt korot pitkään tasolla,
joka on ollut joillekin jäsenmaille
liian matala.
vaneet huomattavan suuriksi. Portugalin, Espanjan ja Kreikan alijäämät ovat 10–15
prosenttia BKT:sta, mitä voidaan pitää kestämättömän korkeana tasona, koska näin
nopeaa velkaantumisvauhtia ei voida ylläpitää montaa vuotta.
Mistä sitten tällainen kehityksen erkaantuminen ja pahenevat epätasapainot joh-
tuvat? Taustalla on rahaliiton aikaansaama hyvä taloudellinen kehitys.Euroopan mai-
den reaalitalouksien kehitys on ollut hyvä vuosina 1998–2007: talouskasvu on ollut
kohtalaisen nopeaa ja työttömyys supistunut kaikissa maissa. Julkisen talouden epä-
tasapainot on saatu korjattua ja inflaatio on pysynyt kurissa. Tämä suotuisa kehitys
on pitkälti johtunut Euroopan keskuspankin harjoittamasta suhteellisen keveästä ra-
hapolitiikasta, joka on pitänyt korot pitkään matalalla tasolla. Politiikka on ollut on-
nistunutta, jos mittarina käytetään euroalueen keskimääräistä kehitystä. Euroalueen
keskiarvot peittävät kuitenkin näkyvistä sen, että Euroopan maiden väliset erot ovat
kasvaneet kestämättömän suuriksi ja että joissakin maissa kevyt rahapolitiikka on
johtanut talouden ylikuumenemiseen ja ylivelkaantumiseen.
Vaihtotasealijäämien ja velkaantumisen kasvu Irlannissa ja Välimeren maissa on
ymmärrettävä seuraus EMU-jäsenyyden mukanaan tuomista matalista koroista. En-
nen EMU-jäsenyyttä nämä maat kärsivät tyypillisesti nopeasta inflaatiosta, valuut-
takurssiepävarmuudesta ja korkeista nimelliskoroista. Jäsenyys rahaliitossa pudotti
korkotason hetkessä pohjoiseurooppalaiselle tasolle. Matalat nimelliskorot yhdessä
nopeahkon inflaation kanssa merkitsivät sitä, että reaalikorot laskivat näissä maissa
hyvin mataliksi. Niinpä seurauksena on ollut laaja luottoekspansio, joka on rahoitet-
tu ulkomaisilla lainoilla ja joka näkyy suurina vaihtotasealijääminä.Ongelma ei rajoitu
vain euromaihin,vaan sama ilmiö on tapahtunut myös vuonna 2004 EU:in liittyneissä
uusissa jäsenmaissa,varsinkin Baltian maissa.
Oheinen nelikenttä kuvaa tästä seurannutta jakoa kilpailukyvyltään ja vaihtotaseel-
taan vahvoihin ja heikkoihin maihin. Erityisen vahvassa asemassa ovat maat, joilla on
ylijäämäinen vaihtotase ja jotka lisäksi ovat vielä parantaneet kilpailukykyään. Täl-
laisia ovat Suomi, Ruotsi, Itävalta ja Saksa. Vastaavasti heikoimmassa asemassa ovat
maat,joilla on alijäämäinen vaihtotase ja heikentynyt kilpailukyky;erityisen vaikeassa
tilanteessa tässä suhteessa ovat Kreikka,Espanja,Portugali ja Italia:
Voidaankin sanoa, että se, mitä 1990-lu-
vunsuomalaisissaEMU-selvityksissäpidet-
tiin yhteiseen rahaan liittymisen suurim-
pina riskeinä – kilpailukyvyn menetys ja
ylivelkaantuminen – on toteutunut muu-
alla,lähinnä eteläisen Euroopan maissa.
Globaali finanssikriisi ja Euroopan
epätasapainot
Mataliin korkoihin ja ulkomaisella velal-
la rahoitettuihin investointeihin perus-
tunut kasvustrategia toimii hyvin niin
kauan kuin sijoittajat ja lainanottajat us-
kovat investointien tuoton ylittävän lai-
nojen korkokulut. Usean vuoden ajan
näin olikin. Ulkomaiset sijoittajat olivat
valmiita rahoittamaan useiden vuosi-
en ajan investointihuuman aiheuttamia
suuria vaihtotaseen alijäämiä, koska si-
joituskohteita pidettiin kannattavina.
Samalla tavoin myös Yhdysvallat saattoi
jatkaa suuria vaihtotasealijäämiään vuo-
desta toiseen aasialaisten ylijäämämai-
den rahoituksella.
Vuonna 2007 alkanut kansainväli-
nen rahoitusmarkkinakriisi on kuitenkin
muuttanut tilanteen: riskirahoituksen
hinta on noussut samalla kun varsinkin
kiinteistösijoitusten tuotto on heiken-
tynyt. Muuttunut tilanne vaatii velallisia
sopeutumaan: investointeja on vähen-
nettävä ja sijoitusten tuottoa on jotenkin
parannettava. Koska EMU-maat eivät voi
keskenään muuttaa nimellistä valuut-
takurssia, tarvitaan velkaongelmiin jou-
tuneissa maissa avuksi sekä kotimaisen
kysynnän supistuminen että hinta- ja
palkkatason lasku,jonka avulla reaalinen
valuuttakurssi6
voisi heikentyä lähem-
6 Tässä yhteydessä voidaan ajatella, että reaa-
linen valuuttakurssi on sama asia kuin hintakil-
pailukyky ja suhteelliset yksikkötyövoimakustan-
nukset. Reaalisen valuuttakurssin heikentyminen
(devalvoituminen) eli hintakilpailukyvyn paran-
tuminen voidaan tällöin saavuttaa esimerkik-
si alentamalla kotimaista hinta- ja palkkatasoa
suhteessa kilpailijamaihin.
25. 25TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
EMU-maat ovat kehittyneet eri
suuntiin,joten nyt niissä tarvitaan
talouspolitiikan suunnanmutuosta.
mäksi tasapainotasoa. Tällainen sopeu-
tuminen edellyttää palkkatason laskua
ja se johtaa etenkin matalan inflaation
oloissa helposti lamaan ja työttömyyden
kasvuun.Vaihtotasevajeiden tasapainot-
tamiseksi se on kuitenkin tarpeen. Sa-
malla alijäämämaiden on vähennettävä
kotimaisen kysynnän – yksityisen kulu-
tuksen ja rakennusinvestointien – osuut-
ta talouskasvussaan ja suuntauduttava
enemmän vientiin. Tämä edellyttää kui-
tenkin kilpailukyvyn parantumista.
EMUn suurimmaksi ongelmaksi on
muodostunut siihen kuuluvien maiden
erilaisuus: pohjoisten maiden teollinen
kilpailukyky näyttää olevan täysin yli-
voimainen verrattuna Välimeren maiden
(tai Baltian maiden) kilpailukykyyn.Tilan-
ne oli tällainen ennen EU-integraatiota ja
ennen rahaliiton käynnistymistä eikä se
ole kovin oleellisesti muuttunut EMUn
olemassaolon aikana. Yhteinen raha on
kuitenkin peittänyt tämän eron näkyvis-
tä, ja heikon kilpailukyvyn maat ovat ku-
roneet elintasoeroa kiinni turvautumalla
ulkomaiseen velkaan.Tuloksena on ollut
näennäinen yhdentyminen, missä esi-
merkiksi Espanja on lähestynyt Saksan
tulotasoa.Tällainen tie ei kuitenkaan ole
ollut kestävä.Se olisi voinut onnistua,jos
investoinneilla olisi kohennettu teolli-
suuden tuottavuutta näissä maissa,mut-
ta näin ei tehty. Sen sijaan lainaraha on
suuntautunut enimmäkseen rakentami-
seen, ja tuottavuusero pohjoisen ja ete-
län välillä ei ole kaventunut; päinvastoin,
Suomi ja Saksa ovat kasvattaneet etu-
matkaansa teollisessa kilpailukyvyssä.
Samaan aikaan kun Etelä-Euroopan
alijäämämaat ovat nostaneet elintaso-
aan velkarahalla ja reaalisten valuutta-
kurssien vahvistumisella, ovat Pohjois-
Euroopan maat jarruttaneet elintason
nousua ja heikentäneet reaalista valuut-
takurssia sisäisten devalvaatioiden (eli
maltillisen palkkapolitiikan, tuottavuus-
parannusten ja työmarkkinareformien)
avulla. Näennäisesti pohjoisen ja etelän
välinen elintasoero on tämän seuraukse-
na kaventunut, mutta ero talouksien an-
saintakyvyssä ja tuottavuudessa ei ole
muuttunut.
Globaali finanssikriisi ei helpota eu-
roalueen (ja koko EU-alueen) sisäisten
taloudellisten epätasapainojen ratkai-
semista. Alijäämämaiden olisi helpom-
pi kasvattaa vientiään, jos talouskasvu
Euroopassa olisi nopeaa. Finanssikrii-
sin seurauksena kasvu kuitenkin pysäh-
tyy ja samalla velkaongelma kärjistyy.
Kriisistä voi tulla niin vakava, että se uh-
kaa euroalueen yhtenäisyyttä. Alijäämä-
maiden sopeutuminen tulee entistä vai-
keammaksi, jos vahvan kilpailukyvyn
saavuttaneet ylijäämämaat kuten Suo-
mi ja Saksa pyrkivät edelleen pitämään
vahvasta asemastaan kiinni – ts. paran-
tamaan edelleen kilpailukykyään ja har-
joittamaan tiukkaa talouspolitiikkaa.
EU-maiden epätasapainojen korjaa-
minen edellyttäisi ennen kaikkea Sak-
salta mutta myös Suomelta ja Ruotsilta
talouspolitiikkaa, jossa reaalisen valuut-
takurssin annettaisiin vahvistua ja koti-
maisen kysynnän kasvaa. Käytännössä
tämä tarkoittaisi reaalipalkkojen nou-
sua ja finanssipolitiikan keventämis-
tä. Euroopan alijäämämaiden ahdingon
helpottamiseksi palkkatason pitäisi yli-
jäämämaissa nousta enemmän kuin ali-
jäämämaissa, ja kysynnän kasvua pitäisi
tukea myös verohelpotuksin. Euroopan
suurimpana taloutena Saksa on tässä
avainasemassa – on selvää,että Suomen
tapaisella pienellä maalla ei ole juuri mi-
tään vaikutusta suuren talousalueen ke-
hitykseen.
Mihin suuntaan Suomen pitäisi
edetä?
Suomen talouden kilpailukykyä ja so-
peutumistarpeita pohdittaessa pitäisi
huomioida myös laajempi näkökulma ja
Suomen suhteellinen asema eurooppa-
laisten talouksien joukossa.Tällainen tar-
kastelu tuottaa tuloksen, jonka mukaan
kilpailukykymme on poikkeuksellisen
hyvä ja vientiylijäämämme ja julkisen
talouden nettovarallisuus poikkeuksel-
lisen suuret. Samaan aikaan monet Eu-
roopan maat painivat päinvastaisten
ongelmien kanssa. Tämän vuoksi ensisi-
jainen talouspoliittinen valinta Suomes-
sa ei voi olla kilpailukyvyn parantaminen
edelleen ja julkisen talouden ylijäämän
vahvistaminen. Pikemminkin ulkomai-
siin sijoituksiin padottujen ylijäämien
olisi vähitellen annettava purkautua ta-
louteen reaalisen valuuttakurssin vah-
vistumisena, jolloin suomalaisten elin-
taso voisi vähitellen kohota tasolle, joka
vastaisi korkeaa tuottavuuttamme. Olisi
hyvä, että tällainen sopeutumisprosessi
tapahtuisi hallitusti. Sen takia sen tueksi
tarvitaan edelleen palkanmuodostuksen
koordinaatiota ja sovittamista yhteen
muiden makrotaloudellisten tavoittei-
den kanssa.
Talouden ajautuminen kansainväli-
sen finanssikriisin seurauksena taantu-
maan, vientiteollisuuden ongelmat ja
työllisyyden heikkeneminen luovat kui-
tenkin paineita edetä toiseen suuntaan.
Perinteinen suomalainen reaktio tällai-
sessa tilanteessa on koota osapuolet yh-
teen ja sopia kilpailukykyä parantavista
26. 26 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
Pasi Holm
Toimitusjohtaja
Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos
pasi.holm@ptt.fi
Tuloveroista,
tulonsiirroista ja
suhdanne-
puskureista
EMU-aikana
Finanssipolitiikka on pysynyt kansallisen talous-
politiikan välineenä EMUssa.Suomessa sen keskeisenä
linjana ovat olleet veronkevennykset ja tulonsiirtojen
reaaliarvon pitäminen ennallaan.Lisäksi on otettu
käyttöön suhdannepuskurit työttömyysvakuutus- ja
työeläkevakuutusjärjestelmissä.
toimista. Nykyisen finanssikriisin ratkai-
semisessa tällaisesta toimintamallista ei
kuitenkaan ole apua. Jos jopa rahoitusy-
lijäämäiset maat pyrkivät parantamaan
kilpailukykyään, herää kysymys, kuinka
heikon kilpailukyvyn alijäämämaat voi-
vat selvitä tilanteesta. Finanssikriisin rat-
kaisun kannalta olisi päinvastoin tärkeää,
että ylijäämämaat (joita ovat globaali-
talouden mittakaavassa Kiina ja Saksa,
mutta myös pienempinä tekijöinä Suo-
mi ja Ruotsi) lisäisivät kysyntäänsä. Tä-
män vuoksi helpotusta kansainvälisen
talouden lamaantumisen aiheuttamiin
työllisyysongelmiin ja teolliseen raken-
nemuutokseen pitäisi niin Saksassa kuin
Suomessakin etsiä kotimaisen kysynnän
lisäämisestä.Tällaisia toimia ovat esimer-
kiksi julkiset investoinnit, joilla paranne-
taan talouden pitkän aikavälin kasvupo-
tentiaalia, mutta myös palvelusektorin
kasvu.
KIRJALLISUUS
Alho, K. (1997), Vakaussopimus ja finans-
sipolitiikka EMUssa, Kansantaloudellinen
aikakauskirja,93,408–416.
Allen, T. (1997), Euroopan talous- ja raha-
liitto ja työmarkkinoiden neuvottelujärjes-
telmät, Palkansaajien tutkimuslaitos, Tutki-
muksia 66.
Calmfors, L. & Flam, H. & Gottfries, N. & Lin-
dahl,R.& Matlary,J.H.& North-Berntsson,C.
& Rabinowicz,E.& Vredin,A.(1996),Sverige
och EMU,Stockholm:SOU 1996:158
Hetemäki, M. (1998), Finanssipolitiikka
Emussa, Kansantaloudellinen aikakauskir-
ja,94,6–20.
Holm, P. & Kiander, J. & Tossavainen, P.
(1998), Työmarkkinoiden toiminta ja so-
peutuminen EMUssa, Kansantaloudellinen
aikakauskirja,94,21–36.
Hukkinen, J. & Koskela, E. & Virén, M. (1997),
Finanssipolitiikka ja rahaliitto, Kansantalo-
udellinen aikakauskirja,93,224–246.
Kiander, J. (1996), Teollisuuden ja työmark-
kinoiden sopeutuminen Euroopan talous-
ja rahaliittoon, Palkansaajien tutkimuslai-
tos,Tutkimuksia 62.
Koskela, E. & Vartiainen, J. (1997), Rahaliitto,
työmarkkinat ja työttömyys, Kansantalou-
dellinen aikakauskirja,93,262–284.
Pekkarinen, J, (1997), Suomen talouspolitii-
kan haasteet rahaliitossa, Talous & Yhteis-
kunta,25:4,3–13.
27. 27TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
S
amanaikaisesti kun EMU-ratkai-
su toi Suomen rahamarkkinoille
vakautta, se myös poisti raha-
politiikan ja valuuttakurssipolitiikan
suhdannepolitiikan työkalupakista.
Suomen keskeisiksi suhdannepolitii-
kan välineiksi jäivät finanssipolitiikka
ja tulopolitiikka. Työmarkkinajärjes-
töt ja valtio päättivät EMU-ratkaisun
yhteydessä myös luoda työttömyys-
vakuutus- ja työeläkevakuutusjärjes-
telmään suhdannepuskurit. Niiden
avulla voidaan tasoittaa työttömyys-
vakuutus- ja työeläkevakuutusmak-
sujen suhdannetilanteesta johtuvia
vaihteluita.
Työn verotuksen kehityksen ja
suhdannepuskureiden toiminnan
kannalta keskeistä on kansantalou-
den kasvu ja erityisesti työllisyyden
kehitys. Vuodesta 1995 alkaen Suo-
men kansantalous on kasvanut no-
peasti.Työllisten määrä on kasvanut
noin 500 000 henkilöllä. Lukuun ot-
tamatta pientä notkahdusta vuosi-
na 2002–2004 työllisten määrä on
kasvanut keskimäärin 1,5 prosentilla
vuodessa. Syksyllä 2008, maailman-
laajuisen finanssikriisin seurauksena
syntyvän taantuman uhatessa, Suo-
men työttömyysaste on laskenut 6,5
prosenttiin.
ArtikkeliperustuuesitelmäänKuntientakaus-
keskuksen järjestämässä ”EMU 10 vuotta”-se-
minaarissa Helsingissä 27.11.2008.
Pasi Holmin mielestä vuodet 2009 ja 2010
tulevat olemaan EMU-ajan ensimmäinen
testi:kaikki keinot käyttöön työllisyyden
edistämiseksi.
28. 28 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
EMU-ajan talouspolitiikan analysointi
on varsin mielenkiintoista myös siitä nä-
kökulmasta, että kolme suurinta puolu-
etta,keskusta,kokoomus ja sosialidemo-
kraatit, ovat olleet hallituksissa kaikissa
eri kombinaatioissa. Lipposen I (1995–
1999) ja II (1999–2003) hallituksessa oli-
vat sosialidemokraatit ja kokoomus.Van-
hasen I hallituksessa (2003–2007) olivat
keskusta ja sosialidemokraatit.Vanhasen
II hallituksen (2007-) muodostavat kes-
kusta ja kokoomus.
Palkansaajan verotusta on
kevennetty määrätietoisesti
hallituspohjasta riippumatta
Veronmaksajien laskelmien1
mukaan
keskituloisen palkansaajan tuloveroas-
te laskee vuodesta 1995 vuoteen 2009
reilulla kahdeksalla prosenttiyksiköllä.
Ylempi keskituloinen maksoi palkkatu-
loistaan (noin 4500 euroa kuukaudes-
sa vuonna 2008) veroa 44,8 prosenttia
vuonna 1995, ja vuonna 2009 ylem-
män keskituloisen veroprosentti on
36,7. Siis keskituloinen ja ylempi kes-
kituloinen pääsivät samaan veronke-
vennykseen. Palkansaajan tuloveroas-
teen keventyminen on seurausta sekä
valtion ansiotuloverojen että palkan-
saajan työttömyysvakuutusmaksun
alentumisesta. Sekä keskimääräinen
kunnallisveroprosentti että palkan-
1 Ks.www.veronmaksajat.fi .
saajan työeläkevakuutusmaksu ovat
tarkastelujaksolla hieman nousseet.
Niiden pienituloisten palkansaajien tu-
loverotusta, jotka eivät merkittäväksi
maksa valtion ansiotuloveroa, on alen-
nettu kasvattamalla kunnallisveron an-
siotulovähennystä.
Lipposen hallitusten aikana palkan-
saajan tuloveroprosentti aleni noin 0,65
prosenttiyksikköä vuodessa (kuvio 1).
Keskituloisten tuloveroaste laski aavis-
tuksen enemmän kuin pienituloisten ja
suurituloisten. Vanhasen I ja II hallituk-
sen aikana tuloveroalennukset ovat ol-
leet hieman maltillisempia ja kohdis-
tuneet Lipposen hallituksia enemmän
pienituloisiin palkansaajiin.
Tuloverojen alennusta voidaan pi-
tää sekä suuruusluokaltaan että raken-
teeltaan onnistuneena. Tuloverojen
alennus on lisännyt kotitalouksien os-
tovoimaa ja parantanut työnteon kan-
nustimia. Sekä Lipposen että Vanha-
sen hallitusten tarkoituksena on ollut
työnteon kannustamisen lisääminen
ja työllisyyden parantaminen. Vaikka
palkansaajan verotusta on alennettu
Suomessa selvästi, se on vielä kansain-
välisesti ankaraa. On mielenkiintoista
seurata, mitä valtiovarainministeri Ka-
taisen asettama verotyöryhmä, alival-
tiosihteeri Hetemäen ryhmä, esittää
tuloverotuksen kehityslinjoiksi tulevil-
le hallituksille.
Tulonsiirtojen reaaliarvo ennallaan
mutta reaalipalkat nousseet 40 %
Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos
on verrannut joidenkin keskeisten tu-
lonsiirtojen kehitystä Lipposen ja Van-
hasen hallitusten aikana (kuvio 2). Se-
EMU-aikana hallituspohjalla ei
ole ollut oleellista vaikutusta
veroratkaisuihin.
Kuvio 1.Tuloveroalennus keskimäärin vuodessa (%-yksikkö) eri vuoden 2008 kuukausituloilla.
* Hallituksen esityksen pohjalta.
Lähde:Veronmaksajien pohjatietoja vuoden 2009 osalta täydentäen PTT.
-0,80
-0,70
-0,60
-0,50
-0,40
-0,30
-0,20
-0,10
0,00
SUURI-
TULOINEN:
7336
YLEMPI
KESKITULOINEN:
4585
ALEMPI
KESKITULOINEN:
2751
PIENI-
TULOINEN:
1834
VANHANEN II*: 2009-2007 VANHANEN I: 2007-2003 LIPPONEN I ja II: 2003-1995
29. 29TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
kä Lipposen että Vanhasen hallitukset
ovat tehneet useimpiin perusturva-
etuisuuksiin ainoastaan inflaatiotarkis-
tukset. Peruspäivärahan, kansaneläk-
keen ja ensimmäisen lapsen lapsilisän
reaaliarvo ei ole juuri muuttunut vii-
meisen 15 vuoden aikana.Vaikka opin-
viidenneksen korkeampia kuin vuonna
2007.
Vastaavana aikana palkansaajan osto-
voima on noussut noin 45 prosenttia ja
reaalipalkat lähes 40 prosenttia (kuvio
3).Ostovoiman reaalipalkkoja nopeampi
kasvu johtuu verotuksen kevenemises-
tä. Työllisyyden paraneminen on tasoit-
tanut tehokkaasti tulonjakoa, koska pie-
nituloiset työttömät ovat työllistyneet ja
heidän tulonsa ovat nousseet, mutta tu-
loerot ovat tarkastelujaksolla kasvaneet.
On kuitenkin myös kiistatonta, että osal-
taan EMU-aikana tapahtunut tuloerojen
kasvu on johtunut keskituloisten reaali-
palkkojen noususta ja pienituloisten tu-
lonsiirtojen reaaliarvojen pysymisestä
paikallaan. Tärkein syy tuloerojen kas-
vussa on ollut pääomatulojen voimakas
kasvu. Hyvätuloiset saavat niitä suhteel-
lisesti enemmän kuin pienituloiset,ja nii-
tä myös verotetaan ansiotuloja kevyem-
min.
Vanhasen II hallituksen ohjelmassa on
mainittu perusturvan uudistaminen. SA-
TA-komiteassa pyritään selkeyttämään
ja yksinkertaistamaan perusturvaa siten,
että työnteon kannustavuus parantuisi.
Tulevina vuosina saattaisi olla paikallaan
harkita myös perusturvan tason nostoa.
Muuten perusturva jää kovin pienek-
si palkkoihin verrattuna. Jos vielä seu-
raavat viisitoista vuotta jatketaan laman
jälkeisellä linjalla, vuonna 2020 perus-
turvan ostovoima on edelleen vuoden
1995 tasolla, vaikka palkansaajien osto-
voima on lähes kaksinkertaistunut vuo-
teen 1995 verrattuna.
Työttömyysvakuutusmaksuilla on
kyetty tasaamaan suhdanteita
Pohdittaessa EMU-jäsenyyttä 1990-lu-
vun puolivälissä suhdannepuskureiden
luominen nousi työmarkkinapoliittisen
torahaa korotetaan 15 prosentilla vuo-
den 2009 alussa, sen reaaliarvo jää
kuitenkin alhaisemmaksi kuin mitä se
oli vuonna 1995. Vanhempainrahan ja
sairauspäivärahan vähimmäismääriä
nostetaan vuonna 2009 huomattavas-
ti. Niiden reaaliarvot ovat ensi vuonna
Kuvio 2. Eräiden tulonsiirtojen kehitys eri hallituskausilla, euroa kuukaudessa vuoden 2008 ra-
hassa.
Lähde: PTT on koonnut luvut Kansaneläkelaitoksen tietojen osalta.Vuoden 2009 luvut perus-
tuvat hallituksen esitykseen.
516
839
527
119
327
262
522
807
566
97
289
449
0
100
200
300
400
500
600
700
800
900
peruspäiväraha,
työmarkkinatuki
laskennallinen
vähimmäisturva
kansaneläke lapsilisä ens. lapsi opintoraha sairauspäiväraha,
vanhempainraha
1995 Lipponen I ja II: 2003
Vanhanen I: 2007 Vanhanen II: 2009
%
Kuvio 3.Palkansaajan ansiotason reaalikasvu, % hallituskausittain ja yhteensä 14 vuoden aika-
na.
0,0
5,0
10,0
15,0
20,0
25,0
30,0
35,0
40,0
45,0
1995-2003 2003-2007 2007-2009 1995-2007
%
30. 30 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
keskustelun keskiöön. Palkansaajajär-
jestöt kannattivat suhdannepuskureita,
mutta työnantajat olivat epäilevällä kan-
nalla. EMU-suhdannepuskurit kuitenkin
rakennettiin sekä työttömyysturvajärjes-
telmän että työeläkejärjestelmän yhtey-
teen. Myöhemmin työeläkejärjestelmän
suhdannepuskurit ovat sulautuneet työ-
eläkejärjestelmän muihin rahastoihin sa-
manaikaisesti, kun työeläkejärjestelmän
varat ovat viimeisen kymmenen vuoden
aikana kasvaneet nopeasti.
Työttömyysturvajärjestelmän suh-
dannepuskuri luotiin työttömyysva-
kuutusrahaston yhteyteen. Suhdan-
nepuskurin avulla pyritään tasaamaan
työttömyysvakuutusmaksun heilah-
teluita suhdanteiden mukaan. Oikein
toimiessaan suhdannepuskurin pitäi-
si supistua matalasuhdanteessa, kun
työllisyys heikkenee, ja kasvaa korkea-
suhdanteessa, kun työllisyys paranee.
Matalasuhdanteessa työttömyysvakuu-
tusrahasto voi tehdä alijäämää ja ra-
hoittaa sen suhdannepuskurista. Nou-
sukautena työttömyysvakuutusrahasto
voi tehdä ylijäämää ja sijoittaa kerty-
neet ylijäämänsä suhdannepuskuriin.
Jos suhdannepuskuria ei olisi käytös-
sä, työttömyysvakuutusrahaston pitäi-
si nostaa työttömyysvakuutusmaksu-
ja laskukautena. Tämä työn verotuksen
kiristäminen lisäisi laskukautena työlli-
syyden heikkenemistä.
Suhdannepuskurin merkitys koros-
tuu juuri työttömyysturvajärjestelmäs-
sä. Silloin kun työttömyysvakuutus-
maksut pidetään muuttumattomina,
työllisyyden heiketessä työttömyys-
vakuutusrahaston tulot pienenevät ja
työttömyyden kasvaessa sen menot
kasvavat. Työllisyyden muutokset vai-
kuttavat siis työttömyysvakuutusra-
haston talouteen sekä tulojen että me-
nojen kautta.
Vuonna 2008 palkansaajan työttö-
myysvakuutusmaksu on 0,34 prosent-
tia bruttopalkasta. Työnantajan maksu
on 0,70 prosenttia palkkasumman en-
simmäiseen 1 686 000 euroon asti ja sen
ylittävältä osalta 2,90 prosenttia. Työt-
tömyysvakuutusmaksu vähentää täten
yhtäältä palkan ostovoimaa ja toisaalta
lisää työnantajan työvoimakustannuk-
sia.Työn verotus vaikuttaa negatiivisesti
työllisyyteen riippumatta siitä, tarkastel-
laanko palkansaajan verotusta tai työn-
antajan palkkaperusteisia maksuja.Työn
verotuksen aleneminen lisää työllisyyttä
ja sen kiristyminen heikentää työllisyyt-
tä.
Työttömyysvakuutusrahaston suh-
dannepuskurin koko on vaihdellut
100–800 miljoonan euron välillä vuosi-
Kuvio 4.Suhdannepuskurin koko ja työllisyyden muutos.
-0,50
0,00
0,50
1,00
1,50
2,00
2,50
3,00
3,50
1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007
Prosenttia
-50,00
0,00
50,00
100,00
150,00
200,00
250,00
300,00
350,00
400,00
450,00
500,00
550,00
600,00
650,00
700,00
750,00
800,00
850,00
900,00Miljoonaa euroa
Työllisten %-muutos
(vasen asteikko)
Suhdannepuskuri, milj.euroa
(oikea asteikko)
Kuvio 5.Työttömyysvakuutusmaksuaste ja työllisyys.
-1,00
0,00
1,00
2,00
3,00
4,00
5,00
6,00
1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007
-1
0
1
2
3
4
5
6
Työllisten %-muutos
Työttömyysvakuutusmaksu, %-yksikköä,
palkasaaja + työnantajan ylempi
Tulot ja menot tapapainottava maksu, %-yksikköä
31. 31TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
na 1999–2007.Vuonna 2009 suhdanne-
puskurin arvioidaan olevan reilun 900
miljoonan euron suuruinen. Suhdanne-
puskurin avulla on onnistuttu ainakin
osittain tasaamaan työllisyyden vaih-
teluita (kuvio 4). Kun työllisyyden kas-
vu heikkeni vuosina 2002–2004, suh-
dannepuskurin koko pieneni lähes 700
miljoonaa euroa. Viime vuosien hyvän
talouskehityksen aikana suhdannepus-
kuri on kasvatettu takaisin lain sallimal-
le maksimitasolleen.
Työllisyyskehityksen ohella suhdan-
nepuskurin kokoon vaikuttaa työt-
tömyysvakuutusmaksujen suuruus.
Kuviossa 5 on esitetty toteutunut pal-
kansaajan ja työnantajan ylemmän
työttömyysvakuutusmaksun yhteen-
laskettu osuus (yhtenäinen viiva) ja
työttömyysvakuutusrahaston vuotui-
set tulot ja menot tasapainottava las-
kennallinen työttömyysvakuutusmak-
su (katkoviiva). Työllisyyden kasvaessa
nopeasti vuosina 1999–2001 ja vuosi-
na 2006–2007 todellinen maksu oli ta-
sapainottavaa maksua suurempi, jol-
loin suhdannepuskuri kasvoi. Vuosina
2003–2004 todellinen maksu oli lä-
hes prosenttiyksikön tasapainottavaa
maksu alhaisempi. Kyseisinä vuosi-
na työttömyysvakuutusrahasto elvytti
vuodessa noin 300 miljoonalla eurol-
la kansantaloutta. Ilman tätä elvytystä
työllisyyskehitys olisi ollut toteutunut-
ta heikompi.
Suhdannepuskurista olisi
mahdollista irrottaa noin 400
miljoonan elvytysruiske vuodelle
2009
Sosiaali- ja terveysministeriö päättää
työttömyysvakuutusmaksuista syksyi-
sin työttömyysvakuutusrahaston esi-
tyksestä. Työttömyysvakuutusrahaston
Työttömyysturvajärjestelmän suhdanne-
puskurin toiminta perustuu siihen,että
työttömyysvakutuusmaksuja voidaan
keventää matalasuhdanteessa
työllisyyden edistämiseksi.
päätöksistä vastaavat työmarkkinajär-
jestöjen edustajat. Tätä kirjoitettaessa
työttömyysvakuutusrahasto esittää so-
siaali- ja terveysministeriölle 0,14 pro-
senttiyksikön alennusta palkansaajan
työttömyysvakuutusmaksuun vuodelle
2009, ja 0,05 prosenttiyksikön alennus-
ta työnantajan työttömyysvakuutus-
maksuun palkkasumman ensimmäisel-
tä 1 788 000 eurolta ja sen ylittävään
osaan 0,20 prosenttiyksikön laskua.
Työttömyysvakuutusrahaston alijää-
män arvioidaan esityksen mukaan ole-
van noin 200 miljoonaa euroa vuonna
2009.Suhdannepuskurin koko olisi näin
vuonna 2009 noin 700 miljoonaa eu-
roa.
Koska maailmantalouden taantu-
mariski vuonna 2009 on todellinen ja
koska lomautusilmoituksia on julkais-
tu syksyn 2008 edetessä kiihtyvällä
tahdilla, pitäisi työttömyysvakuutus-
rahaston ainakin harkita 200 miljoo-
naa suurempaa elvytysruisketta. Koska
vuonna vuosina 2003 ja 2004 satsat-
tiin työllisyyden edistämiseen työt-
tömyysvakuutusrahaston kautta noin
300 miljoonaa euroa vuodessa, pitäisi
satsauksen olla vuosina 2009 ja 2010
noin 400 miljoonaa euroa. Suhdanne-
puskurissa on lisäsatsaukseen riittä-
västi varoja. Vuosina 2002–2003 työt-
tömyysvakuutusmaksua (palkansaajat
ja työnantajat ylempi) alennettiin yh-
teensä 1,15 prosenttiyksikköä. Vuosil-
le 2009 ja 2010 olisi varaa lähes vastaa-
vaan alennukseen.
Yhteenveto
Palkansaajan verotusta on alennettu
EMU-aikana määrätietoisesti riippumat-
ta siitä, mitkä kolmesta suuresta puo-
lueesta ovat olleet hallituksessa. Sekä
tuloveroalennusten taso että niiden
kohdistuminen eri tulotasoille on ollut
yhdenmukaista. Tärkeimpiä tulonsiirto-
ja on korotettu lähinnä inflaation verran,
joten tulonsiirtojen reaaliarvo on pysy-
nyt muuttumattomana. Samanaikaisesti
reaalipalkat ovat nousseet keskimäärin
lähes neljäkymmentä prosenttia. Tällä
politiikalla on onnistuttu lisäämään sel-
keästi työllisyyttä. EMU-aikana ja hyvän
talouskasvun tukema tällainen rakenne-
politiikka on ollut mahdollista ja välttä-
mätöntä.
Työttömyysvakuutusmaksuihin liit-
tyvällä suhdannepuskurilla pystyttiin
ehkäisemään osaltaan työttömyyttä ja
tasoittamaan työttömyysvakuutusmak-
sujen nousupainetta vuosina 2002–
2004, jolloin työllisyyskehitys notkah-
ti. Samaa linjaa olisi noudatettava myös
vuosina 2009–2010, jolloin riski työt-
tömyyden lisääntymisestä on todelli-
nen.
32. 32 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
Heikki Eskelinen
Professori
Karjalan tutkimuslaitos,Joensuun
yliopisto
heikki.eskelinen@joensuu.fi
Kasvava ja
kutistuva
Suomi
EU- ja EMU-jäsenyyden valmisteluvaiheissa ennakoitiin
tapahtuvaksi alueellista keskittymistä ja alueellisten
tuloerojen kasvua.Miten on käynyt ja miksi?
Artikkeli perustuu esitelmään Kuntien takauskeskuksen järjestä-
mässä ”EMU 10 vuotta”-seminaarissa Helsingissä 27.11.2008.
A
luekehityksestä ja aluepolitiikasta on keskus-
teltu Suomen kaikkien integraatioratkaisujen
yhteydessä. Kun EEC-vapaakauppasopimus
solmittiin 1970-luvulla,“Suuri Muutto”maaseudulta
33. 33TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
kaupunkeihin oli käynnissä.Täs-
sä tilanteessa arviot alueellisen
keskittymisen vauhdittumises-
ta “Euroopan koillismaassa” sai-
vat runsaasti huomiota ja niitä
käytettiin silloin aluepolitiikan
vahvistamisen perusteluina (Es-
kelinen 1985).
EU-jäsenyyskeskustelussa alu-
eellisesta keskittymisestä esi-
tettiin samansuuntaisia arvioita
kuin pari vuosikymmentä aiem-
min. Aluepolitiikan puolella kiin-
nitettiin tuolloin eniten huomio-
ta EU:n rakennerahastopolitiikan
käyttöönottoon. Aluekehitys ja
aluepolitiikka olivat esillä myös
joitakin vuosia myöhemmin,kun
Suomen liittymistä Euroopan ta-
lous- ja rahaliittoon valmistel-
tiin. Niitä koskeva keskustelu oli
aiempiin debatteihin verrattu-
na laimeaa ja asiantuntijavetois-
ta. Tähän oli ymmärrettäviä syi-
tä. EMU-jäsenyys ei edellyttänyt
aluepolitiikan institutionaalisia
muutoksia. Lisäksi EU:n aluepo-
litiikan periaatteet ja käytännöt
oli tuolloin jo omaksuttu ja ne
oli kytketty kansalliseen aluepo-
litiikkaan.
EMU-päätöksen valmiste-
luvaiheessa Valtioneuvoston
kanslian asettaman asiantun-
tijaryhmän toimesta tuotettiin
varsinaisen loppuraportin lisäk-
si 15 väli- ja taustaraporttia. Yk-
si näistä (Loikkanen, Laakso ja
Heikki Eskelistä huolestuttaa
monien pienten keskusten ja
maaseutupaikkakuntien näivettyminen,
eikä keskisuurten kaupunkiseutujenkaan
muutossuunta ole selvä.
34. 34 TALOUS & YHTEISKUNTA 4 2008
Sullström 1997) arvioi EMU:n ja alueta-
loudellisen kehityksen yhteyksiä.1
Sii-
nä otettiin korostetun varovasti kantaa
peruskysymykseen: “Sen voi kuiten-
kin sanoa, että vaikka integraation sy-
venemisen myötä talouskehitys olisi
myönteistä, se ei automaattisesti takaa,
että kasvu olisi alueellisesti ja sektoreit-
tain tasaista.” Tältä pohjalta raportissa
todettiin, että oli otettava huomioon se
mahdollisuus, että “tuotantotoiminnan
ja väestön keskittyminen jatkuu...(ja se)
merkitsisi väestön ja tuotantotoimin-
nan painopisteen siirtymistä jatkossa-
kin Etelä-Suomen, erityisesti pääkau-
punkiseudun suuntaan ja koko maan
tasolla aluekeskusten suuntaan”. Tä-
män arvion perustalta raportissa poh-
dittiin alueiden välisiä tasausmekanis-
meja. Niiden tehon todettiin riippuvan
siitä, johtuuko niiden tarve suhdanne-
kehityksestä vai alueiden väestöraken-
teen ja palvelutuotannon edellytysten
eriytymisestä.
Keskittyvä aluekehitys
Aluetaloudelliset kysymyksenasettelut
ovat muotoutuneet viime vuosina glo-
balisaation ja kansainvälisen talousin-
tegraation teoreettisen ja empiirisen
1 Tämä aihepiiri oli lisäksi esillä talouden raken-
netta ja työmarkkinoita koskeneissa raporteis-
sa ja myös asiantuntijaryhmän loppuraportissa.
EMU:n ja aluekehitystä yhteyksien selvittely jatkui
näiden paperien jälkeen eduskunnan suuren va-
liokunnan toivomuksesta alueellisten tuloerojen
tutkimuksenajaVATTinjärjestämänasiantuntija-
seminaarin voimin,ks.Loikkanen (1998).
tutkimuksen kiinteäksi osaksi. Tämän-
vuotinen taloustieteen nobelisti Paul
Krugman on vaikuttanut merkittävästi
aihepiirin käsitteellisen ja teoreettisen
perustan kehitykseen. Krugman (1991)
esitti ns. uuden talousmaantieteen pe-
rusmallin, jossa analysoidaan keskus-
periferiatyyppisen kasautuvan kasvun
mekanismeja ja aluetalouksien erikois-
tumisen perusteita. Suomessa integraa-
tion ja globalisaation etenemisen ja ka-
sautumistekijöiden yhteisvaikutuksiin
on kiinnitetty huomiota muun muassa
Valtioneuvoston kanslian (2004, 2006)
globalisaatioraporteissa ja niiden taus-
taselvityksissä.2
Krugmanin mallin mukaan taloudel-
lisen toiminnan sijaintirakenne riip-
puu tuotannon mittakaavaeduista,
kuljetuskustannuksista ja tuotannon-
tekijöiden liikkuvuudesta. Jos jollekin
alueelle on syystä tai toisesta kasau-
tunut kysyntää eli markkinapotentiaa-
lia,on edullista sijoittaa tuotanto sinne,
ja vastaavasti kysynnän on edullista si-
joittua lähelle tarjontaa. Tämä luo itse-
ään vahvistavan kierteen, mikä on sitä
voimakkaampi mitä herkemmin tuo-
tannontekijät kuten työvoima liikku-
vat. Helsingin seutu käy kotimaiseksi
esimerkiksi tällaisesta prosessista. Hal-
linnollis-geopoliittiset päätökset joh-
tivat kaupungin perustamiseen ja sen
kasvua vauhdittaneisiin ratkaisuihin, ja
vähitellen kasautuva kasvu pääsi vauh-
tiin. Tähän tapaan jotkin alueet pää-
tyvät kasvu-uralle tai suorastaan lu-
2 Ks.myösWidgrén ym.(2007).
kittuvat siihen, toiset taas ajautuvat
supistumisen noidankehään.
Alueellisen keskittymisen jatkumises-
ta Suomessa on osoituksena esimerkik-
si kuuden suurimman kaupunkiseudun
(seutukunnat Helsinki, Tampere, Tur-
ku, Oulu, Lahti, Jyväskylä) suhteellisen
painoarvon kasvu. Vuonna 1995 niiden
osuus Suomen bruttokansantuotteesta
oli 49,0 prosenttia; vuonna 2006 se oli jo
yli puolet, 54,6 prosenttia. Myös näiden
kaupunkiseutujen väestöosuus on nous-
sut: samana ajanjaksona se nousi 41,4
prosentista 45,7 prosenttiin. Muutospro-
sessi havaitaan keskittyväksi useimmilla
muillakin aluetasoilla. Tärkein poikkeus
tästä päälinjasta on havaittavissa paikal-
listasolla. Työpaikkojen ja asumisen si-
jainti ovat erkaantuneet toisistaan liikku-
vuuden lisääntyessä,minkä seurauksena
kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne
ja asutus ovat hajautuneet.Vuonna 1980
33 suurimman kaupunkiseudun pinta-
ala oli taajamakäsitteen mukaisesti ra-
jattuna yhteensä 1 914 km2
, ja se kasvoi
vuoteen 2000 mennessä miltei 50 pro-
senttia (2 798 km2
:in). Näistä kaupun-
kiseuduista 22 ylitti asukastiheyden 1
000 as./km2
vuonna 1980,mutta vuonna
2000 sellaisia oli enää 10 (Ristimäki ym.
2003).
Tässä yhteydessä on syytä koros-
taa sitä, että alueellinen keskittymi-
nen ja alueelliset erot ovat kaksi eri asi-
aa. Julkisessa keskustelussa – ja myös
integraation vaikutuksia ennakoitaes-
sa – niistä puhutaan siten, että kuuli-
jan on vaikea saada selvää, kummasta
on milloinkin kysymys. Niiden erotte-
lu on tärkeää erityisesti siitä syystä, et-
tä aluekehityksen keskeiset tavoitteet
voivat koskea joko jompaakumpaa tai
molempia niistä.
Alueellinen keskittyminen viittaa sii-
hen,että entistä suurempi osa esimerkik-
si väestöstä, taloudellisesta toiminnasta
tai yritysten pääkonttoreista on tietyllä
Helsingin seutu on esimerkki alueesta,
joka on aikanaan päässyt kasautuvan
kasvun uralle.
