Suomalaista kansanmusiikkia

1. SUOMALAISTA
KANSANMUSIIKKIA
Laulettua ja soitettua musiikkiperinnettä

2. Kun laulukirjoja tai äänitteitä ei vielä ollut, laulut opittiin
siten, että taitavat laulajat esittivät ja muut opettelivat
kappaleet kuulemansa perusteella. Laulut opittiin siis
suullisena perimätietona. Tuohon aikaan säestettiin laulamalla
myös tansseja ja piirileikkejä, jos paikalla ei ollut
soittotaitoisia. Laulujen sanoituksia saatettiin ostaa myös
markkinoilta. Näitä kappaleita sanottiin arkkiveisuiksi,
koska sanoitus oli painettu paperiarkille.
LAULETTU KANSANMUSIIKKI
Kansanlauluja ovat sellaiset laulut, joiden säveltäjää ja sanoittajaa ei tiedetä. Yksinkertaiset kansanlaulut ovat lyhyitä
säkeistölauluja, joiden sanoitukset käsittelevät arkielämää. Myös luonto ja tietenkin rakkaus ovat usein laulujen aiheina.

3. Kalevalainen laulu
Vanhin tunnettu laulumusiikin muoto Suomessa on kalevalainen laulu.
Kansalliseepokseemme Kalevalaan Elias Lönnrot kokosi valtavan määrän
suomalaisia runosävelmiä. Tämän vuoksi Kalevalaa voidaan kutsua
laulukirjaksi, koska siinä olevat runot on alun perin tarkoitettu laulettaviksi, vaikka
kirjassa ei olekaan nuotteja. Nuotteja ei kuitenkaan tarvittu, koska
runonlaulajat osasivat sävelmiä, joilla runoja voitiin laulaa.
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi,
lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat,
kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.
- Kalevala, ensimmäisen runon alku

4. Runoja laulettaessa laulaja valitsee mieleisensä sävelmän ja halutessaan muuntelee sitä laulun aikana. Runosävelmiä oli
erilaisia ja niiden melodia muodostui yleensä viidestä peräkkäisestä sävelestä. Osa melodioista oli duurissa ja osa
mollissa. Usein laulaja saattoi keksiä myös sanoituksia laulun aikana. Runolaulut ovat usein vuorolauluja. Kuuntelijat eli
kuoro toistavat esilaulajan säkeen sanat vastaussäkeellä.
Erikoista suomalaisissa runosävelmissä on niiden viisi-iskuinen rytmi (tahtiosoitus 5/4). Hyvä esimerkki tästä on
perinteinen Väinämöisestä kertova säe:
Va-ka van-ha Väi-nä-möi-nen. Va-ka van-ha Väi-nä-möi-nen.
Esilaulaja: Kuoro:

5. Muut kansanlaulut
Lähes kaikkien kansojen työntekoon liittyy erilaiset laulut ja rallatukset.
Laulua ja rallatuksia vielä alkeellisimpia sävelmiä ovat erilaiset ihmisille,
eläimille ja henkiolennoille huudellut melodiset huhuilut ja huudot. Näitä
ovat esimerkiksi karjan kutsuhuudot. Myös uskonnollisiin menoihin tai
loitsintaan voi liittyä rytmikästä luentaa tai puhetta eli resitointia.
Kotimaisia kansanlauluja ovat myös valitusrunot eli itkuvirret ja monet
hengelliset sävelmät.

6. SOITETTU KANSANMUSIIKKI
Soitettua kansanmusiikkia voidaan jaotella käytettyjen soittimien perusteella muinaissuomalaiseen, paimenmusiikkiin,
pelimannimusiikkiin ja uuteen kansanmusiikkiin.
Muinaissuomalainen musiikki
Jo varhaisessa vaiheessa kalevalaisia runolauluja
haluttiin tukea soittamalla. Soittimeksi kehittyi
viisikielinen kantele, jossa ei tarvinnut olla
enempää kieliä, kun runojen melodioissakaan ei
ollut enempää säveliä. Kanteletta käytettiin siis
aluksi melodiasoittimena, jolla näppäiltiin
samaa melodiaa mitä laulettiinkin.

7. Kun kansanmusiikki kehittyi ja melodiat muuttuivat
monimutkaisemmiksi, lisättiin kanteleeseen kieliä ja soitin kasvoi
kokoa. 10-kielisellä kanteleella pystyi soittamaan jo uudempia
sävelmiä, puhumattakaan monikymmenkielisestä konserttikanteleesta.
Myös soittotapa kehittyi. Soitettiin moniäänisiä melodioita ja
säestettiin kappaleita sointuja rämpyttämällä. Nykyisin on myös
sähkökanteleita, joilla voi soittaa jopa bändin kanssa.
Suomalaiseen kansanmusiikkiin liittyy myös jouhikko. Se on
viuluntapainen polvien välissä pidettävä ja jousella soitettava 2-4
kielinen soitin. Yhtä tai kahta kieltä sormitetaan ja muut kielet soivat
samaan aikaan taustalla, jolloin soittaja voi ikään kuin säestää ja
soittaa melodiaa samaan aikaan.

8. Paimenmusiikki
Kanneltakin vanhempia soittimia ovat erilaiset paimensoittimet, kuten
esimerkiksi tuohitorvet ja pajupillit sekä sarvet. Paimensoittimiin kuuluvat
myös yksinkertaiset rytmisoittimet, kuten nykyisen triangelin vanhempi
versio pimpparauta ja rytmimunan edeltäjä, tuohesta tehty rapapalli.
Paimensoittimia yhdistää se, että ne valmistettiin luonnon materiaaleista ja
usein keskellä luontoa esimerkiksi paimenessa ollessa, josta niiden
nimityskin johtuu.
rapapalli
pajupilli
Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa Paanajärven
paimenpoika (1892) soitetaan tuohitorvea.

9. Pelimannimusiikki
Kansanmusiikkia on soitettu aina niillä soittimilla mitä on ollut saatavilla. Kun
soittimet kehittyivät muuttui myös kansanmusiikki monimutkaisemmaksi. Viulut,
kontrabassot, klarinetit, harmooni, harmonikka eli haitari sekä huuli- ja munniharppu
ovat olleet suosittuja pelimannimusiikin parissa. Pelimannimusiikin parissa on
kehittynyt erilaisia kansantanssin muotoja, joita ovat esimerkiksi polska, sottiisi,
jenkka ja valssi.
munniharppu
huuliharppuja
klarinetti
haitari
harmooni

10. Uusi kansanmusiikki
Kansanmusiikki ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi vanhaa.
Jatkuvasti syntyy uutta musiikkia, joka on saanut vaikutteita
joko suoraan tai välillisesti vanhasta kansanmusiikki perinteestä.
Ensimmäisiä kansanmusiikin uudistajia oli 1970-luvulla
perustettu Piirpauke-yhtye, joka yhdisti suomalaista
perinnemusiikkia jazziin ja muiden maiden kansanmusiikkiin ja
sai näin kansainvälistä mainetta ns. maailmanmusiikin
uudistajana. 1980-luvulla perustettu Värttinä-kokoonpano
puolestaan uudisti kotimaista laulettua kansanmusiikkia. Myös
viime vuosina on syntynyt lukuisia perinnemusiikkia uudistavia
nuorten soittajien kokoonpanoja.
Värttinä on kasvanut suosionsa myötä
laulutriosta isoksi kokoonpanoksi.

11. Musiikilliset vaikutteet ovat siirtyneet kansanmusiikista myös poppiin ja
rockiin. Lauri Tähkä ja Elonkerjuu –yhtyeen (nykyisin pelkkä
Elonkerjuu) musiikissa kaikuu pelimannimusiikin sävelet. Amorphis on
puolestaan kotimainen metallibändi, jonka teksteissä ja sävelkuluissa on
kuultavissa muinaissuomalaisen musiikin vaikutteet.
Esa Holopainen on Amorphisin
kitaristi ja säveltäjä.
Viulu ja akustinen kitara luovat
perinnemusiikkimaisen soundin Lauri Tähkä
ja Elonkerjuu –yhtyeeseen.