1. Somalian konfliktia rahoitetaan ulkomailta
Kuel Jok ja Miika Pölkki sanovat, että myös Suomesta valuu kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun
suunnattua rahaa vääriin käsiin. He vaativat tiukempaa valvontaa, ongelmien tunnustamista ja avointa
keskustelua, jossa myös somalialaisilla on tasavertainen ääni.
”Somalian avustamisesta voi olla jopa haittaa.” Näin otsikoivat Helsingin yliopiston tutkijat Kuel Jok ja Miika
Pölkki kannanottonsa Helsingin Sanomissa helmikuussa. Kirjoitus iski osaltaan siihen kivenkovaan ytimeen,
mihin tyssäävät muutkin pakolaisuutta tai kehitysapua totunnaisesta poikkeavat ja kriittisistä näkökulmista
lähestyvät puheenavaukset – vihjailuihin rasismista, puolustuspuheenvuoroihin, tai avunantoa vastustavien
selkääntaputteluihin. Onkin kiinnostavaa selvittää, mitä Jok ja Pölkki oikeastaan haluavat sanoa ja mitä he
kritisoivat.
Jok ja Pölkki sanovat, että kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun suunnattua rahaa valuu
Somaliassa vääriin käsiin: eri klaaniryhmittymien sotaherroille ja terroristisiksi luokitelluille järjestöille,
kuten ääri-islamistiselle Al-Shababille.
− Al-Shababin varat tulevat ulkomailta, käytännössä kahdesta lähteestä, joita ovat merirosvous ja
kehitysapu, sanoo Pölkki.
Somaliassa ei tällä hetkellä ole yhteiskuntaa. Hauraan väliaikaishallituksen jäsenistä suuri osa asuu
ulkomailla eikä se pidä maan tilanteen vuoksi ollenkaan yhteiskokoontumisia. Osissa maata on
rauhallisempaa, mutta se ei poista tosiasiaa, että maasta puuttuu keskushallinto.
− Somalia on jaettu klaaneihin, joista kukaan ei ole vapaa, toteaa itse Etelä-Sudanista kotoisin oleva Jok.
Suora yhteys konfliktiin
Jokin ja Pökin tiedot perustuvat eri lähteisiin, joista tärkeitä ovat olleet Suomessa asuvat somalit. Lisäksi Jok
kertoo saaneensa vastaavanlaisia kertomuksia Sudanin, Ugandan ja Kenian somaliyhteisöltä.
Eteläsudanilaisena Jokilla on ollut matalampi kynnys yhteyteen Helsingin somaliyhteisön kanssa. Lisäksi
hänellä ja Pökillä on ollut tahtoa kuunnella somaleja.
− Osalla Helsingin somaliyhteisöstä on suora yhteys sotapäälliköihin, sanoo Jok.
Lisäksi tietoa on kerätty lukuisista kirjallisista lähteistä ja viranomaisten raporteista, myös Suomen
ulkoasiainministeriön tuottamista papereista.
Miehet sanovat, että Helsingin somaliyhteisö muodostaa oman pienoisyhteiskuntansa – josta löytyy täten
myös yhteiskunnan moniäänisyys. Tärkeää on olla yleistämättä somaleja yhdeksi massaksi.
− Monet somalit ovat huolissaan, sillä he eivät halua rahoittaa vääriä tahoja. He ovat itse pettyneitä siihen,
että rahaa virtaa vääriin käsiin. Sitten on niitä, jotka ovat mukana konfliktissa, joko keräämällä ja
toimittamalla rahaa tai ihmisiä. Suomestakin on lähtenyt somaleita, jotka ovat liittyneet Al-Shabibiin, sanoo
Jok.
Viranomaisilla ei ole yhteyttä
Jokin ja Pölkin kritiikki ei kohdistu kehitysyhteistyöhön tai humanitaariseen apuun itsessään, vaan siihen,
että avuantajat tuntevat heidän mielestään huonosti sen todellisuuden, mihin he rahojaan Somaliassa

2. ohjaavat, eivätkä valvo rahojen käyttöä riittävästi. Suurimpana rahoittajana ulkoasiainministeriö saa
norsunosan tästä kritiikistä.
− Rahoittaja ei tunne tilannetta, ei osapuolia tai kontekstia Somaliassa, sanoo Pölkki.
Miehet eivät kiellä sitä, etteikö osa varoista menisi juuri siihen, kuin sen sanotaankin menevän. Mitä he
vastustavat, on juuri asioiden mustavalkoistaminen ja silmien sulkeminen.
− Nykyisiä projekteja ei voida arvioida kunnolla. Ulkoasiainministeriön pitäisi ottaa vakavasti se, että rahaa
valuu vääriin paikkoihin. Suomessa pitäisi avata myös silmät sille, että Helsingissä on jo radikaaleja
elementtejä, sanoo Jok.
Radikaaleilla elementeillä hän viittaa ääri-islamistisen ideologian omaksuneisiin somaleihin.
− Kyseessä on ideologinen prosessi. Halutaan luoda islamistista identiteettiä, jolla jaetaan ihmisiä meihin ja
teihin uskonnon perusteella, huomauttaa Jok.
− Tällainen prosessi palvelee aina jonkun intressejä, olivat ne sitten taloudellisia, poliittisia, tai muita, lisää
Pölkki.
Jälleen kerran pitää muistaa olla yleistämättä. Somalien joukossa on kuitenkin useita, joiden kohdalla
suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutuminen ei ole sujunut täysivaltaisen ruusuisesti. Yhteisössä on nuoria,
jotka ovat työttömiä ja turhautuneita. He ovat radikalismille hedelmällinen kohde. Tutkijat myös
huomauttavat, ettei Suomen viranomaisilla ole kunnon keskusteluyhteyttä somaliyhteisöön.
Somaleille pitäisi antaa ääni
Jokin ja Pölkin kritiikki kohdistuu voimakkaasti myös koko suomalaiseen yhteiskuntaan ja keskustelutapaan,
joka nyt vallitsee maahanmuutto- ja pakolaisasioista. Bunkkereihinsa hautautuneet osapuolet käyvät
tunnepitoista väittelyä puolesta ja vastaan – eikä tässä joukossa ole juuri maahanmuuttajia tai pakolaisia.
− Somaleille pitäisi antaa ääni. Nyt keskustelu on hirvittävän yksisuuntaista. Pitäisi olla myös keskustelua,
jota ei käytäisi ainoastaan länsimaisesta arvopohjasta käsin. Länsimaiseen arvopohjaan nojaaminen on yksi
ongelma, pitäisi muuttaa asenteita, sanoo Pölkki.
Vaikeaksi keskustelun tekee myös se, ettei kantasuomalaisten ja somalien välillä ole juuri yhteistä pohjaa,
aitoa ihmisten välistä kanssakäymistä.
− Tutustuminen ihmiseen, suhteiden luominen ihmisten väliin, se luo yhteisen pohjan. Jos tätä ei ole, ei ole
etiikkaakaan, toteaa Pölkki.
Jok ja Pölkki toteavat, että myös somaliyhteisön pitäisi tulla aktiivisemmin ulos ja kertoa itse asioistaan.
Pölkki sanoo, että molempien pitää muuttua, sekä suomalaisten että somalien. On aika opetella tulemaan
toimeen keskenään ja laskea syyttelevä sormi.
− On naiivia ajatella, että ongelmat katoavat, ja että pakolaisina tulleet somalit palaavat vielä
kotimaahansa. Somalit ovat jo osa tätä yhteiskuntaa, huomauttaa Pölkki.
− Jotkut haluavat leimata meidät rasisteiksi, huokaa Jok jatkaen, että tämä on juuri se este, joka tulee
keskustelun väliin.

3. Mitä taas tulee Somaliaan suunnattuun kehitys- ja humanitaariseen apuun, Jok ja Pölkki ovat vahvasti sitä
mieltä, että Afrikan unionille pitäisi antaa huomattavasti enemmän valtaa ja länsimaiden olisi parempi
kanavoida varoja sen kautta.
− Afrikan unioni on jo paikalla maassa, se on läsnä. YK:n turvallisuusneuvoston tulisia antaa AU:lle
toimintamandaatti, sanoo Jok.
Lisäksi länsimaisten instituutioiden tulisi valvoa rahankäyttöä nykyistä paljon tiukemmin. Ongelmat pitäisi
tunnustaa ja niistä pitäisi voida keskustella ilman, että koko somaliyhteisöä tai eri osapuolia leimataan
väärin perustein.
Teksti ja kuvat: Kirsi Koivuporras
Juttuun kuuluu kainalo, jossa on ulkoasiainministeriön vastine:
Ulkoasiainministeriö vastaa kritiikkiin
Ulkoasiainministeriöstä myönnetään, että Somalia on kehitysyhteistyön ja humanitaarisenkin
avun kohdemaana aivan erityisen haastava. Ministeriön vastineessa Kuel Jokin ja Miikan
Pölkin helmikuiseen vieraskynään todetaan, että ”Somalian tukeminen edellyttää
kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu ja
kriisinhallinta koordinoidaan parhaan mahdollisen yhteisvaikutuksen aikaansaamiseksi. Nämä
toimet eivät ole toisiaan poissulkevia.”
Ulkoasianministeriöstä sanotaan, että Somalian epävakaan tilanteen ja keskushallinnon
puuttumisen vuoksi ainoita tapoja toimia maassa ovat joko humanitaarinen apu tai yhteistyö
paikallistason, useimmissa tapauksissa kansalaisjärjestöjen kanssa. Samanaikaisesti ministeriö
tukee muun muassa Afrikan unionin rauhanturvaoperaatiota AMISOMia Euroopan unionin
Afrikan rauhanrahastosta.
Ulkoasiainministeriöstä painotetaan, että Somaliassa toimivien suomalaisten
kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön kautta tuetaan ihmisten jokapäiväistä selviytymistä.
Hankkeiden avulla ylläpidetään muun muassa nuorten ja aikuisten peruskoulutusta sekä äitien
ja lasten terveydenhuoltoa.
Vastineessa sanotaan, että valtion tuen saaminen edellyttää kansalaisjärjestöiltä osoitettua
osaamista, kapasiteettia ja korkealaatuista hankesuunnitelmaa. Valtion tuen myöntämisen
yhteydessä arvioidaan hankkeen sisältöä, toimintoja, tavoiteltavia tuloksia, vaikuttavuutta ja
kestävyyttä.
Ulkoasiainministeriö toteaa, että vuosittainen raportointi on vain yksi keino tuen perillemenon
seurannassa. ”Suomalaisten järjestöjen työntekijät vierailevat säännöllisesti Somaliassa ja he
raportoivat seurantamatkoistaan myös ulkoministeriölle. Välittömät yhteydet ministeriön ja
järjestöjen välillä sekä henkilökohtaiset tapaamiset luovat ilmapiirin, jossa koetetaan tunnistaa
riskit ja pyritään löytämään keinoja niiden poistamiseksi”, huomautetaan vastineessa.
Lue vastine kokonaisuudessaan verkosta: http://formin.finland.fi/public/ → uutiset, helmikuu,
artikkeli otsikolla ”Suomi tukee Somaliaa monella tavalla”