1. 108 Miesten Maailma 1/2011 Miesten Maailma 1/2011 109
Mestareiden matkas sa
TM:n moottoripyörätoi-
mittaja lähti Marokkoon
moottoripyöräsafarille.
Ryhmää veti enduron maail-
manmestari Kari Tiainen, ja
matkaseurueeseen kuului
ralliautoilun maailmanmes-
tari Tommi Mäkinen. Kaikki
ei mennyt aivan suunnitel-
mien mukaan. Hengissä
sentään selvittiin.
TERO KIIRA
TERO KIIRA ja
JUHA HARMANEN, kuvat
Y
stäväni, enduron seitsen-
kertainen maailmanmestari
Kari Tiainensoitteli minulle
eräänäräntäisenäiltapäivä-
nä. Hän ehdotti ajoreissua Afrikkaan
enduropyörillä. Mukaan olisi lähdös-
sä myös nelinkertainen ralliautoilun
maailmanmestari Tommi Mäkinen,
joka Karin mukaan osaa ajaa erittäin
hyvin myös enduropyörällä.
Kari tiedusteli, tietäisinkö lisää ka-
vereita mukaan reissulle. Soittokierros
tuttavapiirille tuotti nopean tuloksen;
meni vain tovi ja reissu oli buukattu
täyteen. Kävi nimittäin melko nopeas-
ti ilmi, että moottoripyöräily Afrikassa
oli ollut monen pitkäaikainen haave.
Pari viikkoa myöhemmin ryhmämme
kokoontuiMarokonMarrakechissa.En-
simmäinen ilta kului karttoja tutkien ja
ajokalustoon tutustuen.
Kuski ja pyörä uintimatkalla
Pyörinä matkalla ovat BMW G 450 X
-enduropyörät, jotka on varustettu
motocross-käyttöön soveltuvilla nap-
pularenkailla. Tällaisia renkaita ei ole
tarkoitettu käytettäväksi asvalttipääl-
lysteisellä tiellä, koska niiden pito on
asvaltilla erittäin rajallinen. Asvaltti-
teillä renkaiden heikko pito yhdistet-
tynä siihen, että Marokon liikenteessä
liikennesääntöjä noudatetaan lievästi
sanottuna erittäin väljästi, synnyttivät
matkan aikana todella mielenkiintoisia
tilanteita.
Seuraavana aamuna ennen liiken-
teeseen lähtöä Kari Tiainen muistut-
taa meitä Marokon äärimmäisen vaa-
rallisesta liikenteestä. Ajelemme pitkin
asvalttitietä ja ohitamme hitaampaa
liikennettä. Ohitan autokoulun ope-
tusauton ja olen vetää hämmästykses-
tä ojaan, kun vilkaisen ohitushetkellä
auton sisälle. Kojelaudassa on kaksi
ohjauspyörää, opettajalla ja oppilaal-
la omansa. Melkoisen huvittavan nä-
köinen ratkaisu.
Siirrymme pois asvalttitieltä ja ryh-
dymme ajamaan todellista enduroa.
Hiekkatie kapenee koko ajan, kunnes
semuuttuuaasinpoluksi,jaeteentulee
joki. Päätämme ylittää joen ajamalla,
koska minkäänlaista siltaa ei ole nä-
köetäisyydellä. Yksi kuskeista lentää
keskellä jokea komeassa kaaressa oh-
jaustangon ylitse ja ryhtyy uimasille.
Kestää hetken ennen kuin pyörä on
ongittu takaisin kuivalle maalle. Mikä
pahinta, moottori on imaissut vedet si-
säänsä. Tiainen ja Mäkinen eivät tästä
hätkähdä.Henostavat yhdessä pyörän
keulan kohti taivasta ja pyörittelemällä
takarengasta sen normaalia pyörimis-
suuntaa vastaan tyhjentävät mootto-
rin. Hetken päästä pyörä käy jälleen
iloisesti puksuttaen.
Seuraavaksi on edessä paha mäki,
jonka kivet ovat kypärän kokoisia. ”Sii-
tä vaan, kolmonen sisään ja tasainen
kaasu päälle”, kuuluu Tiaisen ohje.
Tällä menetelmällä pelit nousevat yksi
kerrallaan mäen päälle.
Oppaana toimivan erämaaspesialis-
tinManolo Barnesin pyörässä ilmenee
käyntihäiriöitä, ja Tiaisen pyörän öljy-
määrä lisääntyy ilman mitään näkyvää
syytä. Harmiksemme huoltoautomme
etenee kaukana edessäpäin eikä apua
ole luvassa. Ongelmat viivästyttävät
etenemistämme niin paljon, että jou-
dumme ajamaan viimeiset kaksisataa
kilometriä pilkkopimeässä.
Ajo pimeässä on vaarallista. Suurin
osa autoilijoista ajaailmanajovaloja, ja
seassa liikkuu myös hevoskärryjä, jois-
sa luonnollisestikaan ei ole minkään-
laista tuikkua. Kuin ihmeen kaupalla
selviämme majapaikkaan Beni Mellal
-nimiseen kaupunkiin ilman haave-
reita. Koko ryhmä toteaa päivän päät-
teeksi, että ei enää koskaan halua ajaa
yhtä vaarallisella tiellä.
Onneksi tämän pahemmaksi matka
ei enää voi muuttua. Tai niin me aina-
kin luulimme.
Kohtalokas päivä
Seuraavana päivänä suuntaamme At-
las-vuoristoon. Nousemme pientä kär-
rypolkua ylös vuorille. Alkaa sataa vet-
tä. Pidämme pienen neuvonpidon ja
mietimme, pitäisikö jatkaa eteenpäin
vai kiertää pitkin asvalttitietä. Päätäm-
me jatkaa eteenpäin.
Jo parikymmentä kilometriä myö-
hemmin olemme suurissa vaikeuksis-
sa. Vesisade muuttaa saven erittäin
liukkaaksi. Savi tukkii renkaiden kulu-
tuspinnan, ja alle 60 km/h nopeudes-
sa rengas menee niin tukkoon, että
eturengas lakkaa pyörimästä. Tämä
aiheuttaa lukuisia kaatumisia. Kaatu-
misissa ongelma on lähinnä se, että
tienvarren ”oja” on muutaman sadan
metrin syvyinen. Rotkon reunoilla ei
ole minkäänlaisia kaiteita estämässä
putoamista. Yksi kuljettaja kaatuu pa-
hassapaikassajapysähtyyonnellajuu-
ri ennen suistumista rotkon pohjalle.
Jatkamme kuitenkin jääräpäisesti
eteenpäin.
Vähän myöhemmin samainen kul-
jettaja osuu kiveen ja rikkoo pyörän-
sä kytkinkopan. Onneksi Tiaisella on
mukana varaosa. Miehet jäävät kor-
jaamaan pyörää, ja muu ryhmä jatkaa
seuraavaanlaaksoon.Tietäeiolenäky-
nytenääpitkäänaikaan.Välillävastaan
tulee aasikaravaaneja, ja ratsastajat
katselevat meitä ihmeissään.
Nousemme laaksosta ylös vuoren-
rinteelle. Nyt alkavat vitsit olla vähis-
sä. Polku on kapeimmillaan vain puoli
metriä leveä, ja vieressä on jälleen pu-
dotusta satoja metrejä. Välillä vastaan
tulee kiviportaita, jotka ovat metrin
korkuisia. Pahimmissa paikoissa ryh-
män kokeneemmat kuljettajat ajavat
omien pyörien lisäksi myös muiden
pyöriä eteenpäin.
Pääsemme seuraavaan laaksoon.
Gps-paikannin näyttää, että seuraa-
vaan kylään on matkaa kymmenisen
kilometriä. Mutta nyt maasto muuttuu
niin jyrkäksi, että emme yksinkertai-
sesti pääse etenemään vuorenrinnet-
tä ylöspäin. On niin liukasta, että jopa
alamäessäonkaasutettava,jottapyörä
kulkisi eteenpäin. Päätämme seurata
jokea alaspäin, mikä sekin osoittautuu
vääräksi valinnaksi. Kivet joessa ovat
pahimmillaan metrin korkuisia. Kan-
namme ja ajamme pyöriä, kunnes vih-
Liikkeellelähtö
hiekkadyyneillävaatii
melkoistakaasun
käyttöä.

2. 110 Miesten Maailma 1/2011 Miesten Maailma 1/2011 111
Ajokokemus tarpeen
 JOS haluaa osallistua Exdreamesin ”normaalille” endurosafarille, on kuljetta-
jalla oltava hyvät ajotaidot. Kilpa-kuljettaja ei tarvitse olla, mutta ajokokemusta
moottoripyörällä pitää olla riittävästi. Meidän ryhmästämme yhtä lukuun otta-
matta kaikilla on pitkä kokemus moottoriurheilun kilpapuolelta.
Tommi Mäkinen ajaa enduroa B-luokassa. ”Jos Tommi olisi aikoinaan valinnut
päälajikseen rallin sijaan enduron, hän olisi saavuttanut siinäkin maailmanmesta-
ruuksia, sen verran hyvä hän on kaksipyöräiselläkin”, sanoo Kari Tiainen.
Tiainen pystyy järjestämään myös helppoja safareja. Silloin ajetaan periaattees-
sa vain autolla ajettavia teitä, joten niihin voi osallistua vaatimattomallakin mp-
kokemuksella. Tiainen järjestää safareita Marokon lisäksi Espanjassa, Venäjällä ja
Suomessa.
Meidän reissumme maksoi 2 500 euroa, jonka päälle tulivat vielä lennot. Matka-
paketti sisältää täysihoidon.
Lisätietoja: www.exdreames.com
Tero Kiira (alh. vas.), Tekniikan Maailman
toimittaja, moottoripyörien, kelkkojen ja
mönkijöiden koeajaja. Kilpailukokemusta
kaksipyöräisistä SM- ja EM-tasolla.
Manolo Barnes, erämaaopas. Pitkä kilpai-
lutausta niin moottoripyöristä kuin polku-
pyöristäkin. Ajanut useita erämaaralleja.
Takarivissä:
Juha Harmanen (ylh. vas.), osastopääl-
likkö. Ei kilpailukokemusta, mutta pitkä
kokemus moottoripyöräilijänä. Joukon lää-
kintämies.
Kari Ollilainen, yrittäjä. Moninkertainen
Suomenmestari moottoripyörien kiihdy-
tysajossa.
Staffan Söderström, moottoripyöräpoliisi.
Pitkä kilpailutausta, voittanut muun mu-
assa Päijänne-ajon sivuvaunu-luokassa ja
ajanut menestyksellisesti RR:ää Suomessa
ja Virossa. Voittanut pari kertaa poliisien
Euroopanmestaruuden.
Tommi Mäkinen, ralliautotehtaan omista-
ja. Nelinkertainen ralliautoilun maailman-
mestari. Ajanut endurolla muutaman ker-
ran Päijänne-ajon.
Glenn Saloranta, eläkkeellä oleva moot-
toripyöräpoliisi. Kilpailukokemusta useista
kaksipyörälajeista. Ajanut Päijänne-ajon.
Kari Tiainen, enduron ammattilainen ja
Kimi Räikkösen motocross-tiimin Iceonera-
cingin tiimipäällikkö. Endurossa seitsemän
henkilökohtaista maailmanmestaruutta.
doin tulee totaalinen stoppi. Edessä
on kolmen metrin korkuisia kiviä, joita
ei ylitetä ilman dynamiittia.
Pidämme hätäkokouksen. Juoma-
vesi alkaa olla kaikilta loppu, tulitikut
ovat kastuneet, ruokaa ei enää ole ja
pimeä laskeutuisi tunnin kuluessa. Li-
säksi ajovarusteet ovat läpimärkiä, ja
yöksi on tulossa pakkasta. Puhelimet
eivät ole toimineet koko päivänä, jo-
ten apua ei ole mahdollista saada.
Retkemme on muuttunut selviytymis-
taisteluksi.Toteamme,ettäTiainenon
ainoa, jolla on teoreettinen mahdolli-
suus hankkia apua.
Tiaisen uran kovin pikataival
Päätämmesiisyhteistuumin,ettäTiai-
nen yrittää päästä seuraavaan kylään,
Tagelftiin. Me muut hylkäämme pyö-
rät joen rinteille ja lähdemme kävele-
mään. Kello on 17 ja olemme ajaneet
aamusta lähtien, joten takki on tyhjä
yhdellä jos toisellakin.
Marssimmejoenpohjaapimeneväs-
sä illassa. Kun katsomme ylös vuo-
renrinteelle, näemme, miten Tiainen
heittelee pyöräänsä pitkin korkeuk-
sissa kulkevaa aasinpolkua. Mies-
joukkomme on hyvin hiljainen. Yksi
porukasta toteaa: ”Jos Kari ei selviä
perille ehjin nahoin, on meidän turha
toivoa apua”.
Lähdemme nousemaan vuorenrin-
teelle. Käytämme taskulamppuina
kännyköiden näyttöjä. Vuorenrinne
on niin jyrkkä, että sadan metrin jäl-
keen on syytä pitää pieni tauko. Eli-
mistö huutaa syötävää ja juotavaa.
Vihdoin, juuri ennen vuoren huippua
puhelimeni näyttää, että kenttää on
löytynyt. Soitan Tiaiselle. Hän kertoo
helpottuneena löytäneensä kylän ja
saaneensa meille majapaikan ja an-
taa ohjeet. Meillä on kuulemma edes-
sä enää viiden kilometrin patikointi.
Ennen puhelimen sulkemista pyydän
häntä lähtemään meitä vastaan ja
tuomaan juotavaa.
Vihdoin alkaa tuntua siltä, että reis-
susta selvitään hengissä. Kuutamo
tarjoaa hiljaiselle miesjoukolle valais-
tusta kulkemiseen. Lopulta Tiainen
tulee vastaan ja tuo Coca-Colaa. Se
nostaa verensokerin nopeasti ylös, ja
loppumatkan kilometrit sujuvat lopul-
tahelposti.Kaikkiaanpatikointi vuoren
yli kesti lähes viisi tuntia, ja kilometre-
jä pimeässä tuli melkein kymmenen.
Yöpyminen maalattialla
Pääsemme lopulta majapaikkaanerää-
seen yksityiskotiin. Siellä meille jae-
taan vilttejä, muuta lämmitystä ta-
lossa ei ole. Makuupaikkana on kylmä
maalattia, mutta kukaan ei kuitenkaan
valita. Talon omistava vanha mummo
keittää meille ensin teetä. Osa poru-
kasta nukahtaa rasituksesta jo ennen
ruokaa, osa syö nälkäisenä aluksi pelk-
kiä taateleita.
Nukkumapatjoja ei riitä jokaiselle.
Ratkaisemmeasianniin,ettäyläkropan
alla on patja ja alaruumis on maalatti-
alla. Vuokra-emäntämme nukkuu vielä
karummin pakkasessa betonisella kivi-
lattialla keittiön virkaa tekevässä etei-
sessä. Yö on kylmä, mutta kaikki ovat
tyytyväisiä.Vielätyytyväisempiäollaan
aamulla, kun on maksun aika; yöpymi-
nenmaksaa ruokineenkaikkineenkoko
porukalta yhteensä 50 euroa.
Seuraavana aamuna Tiainen läh-
tee kolmen muun miehen kanssa nou-
tamaan pyöriä. Heillä on mukanaan
kaksikymmenmetrinen köysi, jonka
avulla he laskeutuvat pyörien luokse
joen uomaan. Sitten he lähtevät nou-
semaan ylös vuorelle ajamalla ensin
neljä pyörää puoleen väliin ja hake-
malla sitten loput pyörät. Vaikka työ-
tä tehdään hyvällä säällä, miehet ovat
silti aika loppu.
Kun osa miehistä ajaa pyöriä ylös,
osa tasoittaa polun kivirappusia. Tämä
työ osoittautuu myöhemmin turhaksi,
sillä Mäkinen löytää vuoren huipun ohi
kulkevan oikopolun, joka nopeuttaa
vuorelta poistumista tuntuvasti.
Kun pyörät ovat taas alla, jatkam-
me asvaltti- ja hiekkateitä pitkin Atlas-
vuoriston yli. Korkeimmillaan käymme
2 700 metrissä.
Saavumme kaupunkiin nimeltä Er-
rachidian. Hotellimme on kuin tuhan-
nen ja yhden yön saduista. Lämmitys-
tä tässäkään majapaikassa ei ole. Kun
Tiainen haluaa kylmettyneenä mennä
lämpimään suihkuun, hän huomaa,
että suihkuista ei tule kuin kylmää
1. BMW:n moot-
tori on haukan-
nut joen yli-
tyksessä vettä.
Tommi Mäkinen
(oik.) ja Kari Ti-
ainen tyhjentä-
vät moottoria.
2. POLKU on
täynnä kypärän
kokoista kiveä.
Siitä vain aja-
malla ylös.
4. TOMMI Mä-
kinen hallitsee
myös enduro-
pyörällä ajon.
5. PÄIVÄN ajon
jälkeen syötiin
hyvin ja nau-
tittiin lasilliset
viiniä hyvässä
seurassa. Kari
Tiainen sai seu-
rakseen pari
”paikallista”.
Ajoseikkailun osanottajat
vettä. Samaan aikaan minä hämmäs-
telen, että kylläpä hanasta tulee ham-
paitten pesua varten kuumaa vettä.
Lopulta käy ilmi, että suihkun hanat
on kytketty väärin päin. Kun Tiainen
ymmärtää tämän, miehen riemunkil-
jahdukset kuuluvat aavikolle saakka.
Voi melkein nähdä, kuinka kamelit hö-
ristelevät korviaan.
Dyynillä ajon hurmaa
ja tuskaa
Seuraavana päivänä lähdemme koh-
ti Erg Chebbin dyynejä. Matka etenee
läpi autiomaan, muita kulkijoita ei ole.
Saavumme dyyneille iltapäivällä. Tun-
nelma on harras ja hiljainen, jopa Ma-
nolo Barnes, joukon suulain kaveri, on
hetken hiljaa. 
3. MÄRKÄ savi
tukkii renkaat
niin, etteivät ne
pääse kunnolla
pyörimään.
6. PÄIVÄN seik-
kailusta on sel-
vitty hengissä.
Jopa maalatti-
alla on mukava
nukkua.
7. TÄHÄN loppui
joessa ajami-
nen. Tällaisten
kivien yli ei pää-
se taitavinkaan
kuski.
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.

3. 112 Miesten Maailma 1/2011 Miesten Maailma 1/2011 113
Tiainen kertaa kaikille dyyneillä aja-
misen vaarat. Suurin vaara muodos-
tuu siitä, että dyynin kokoa on vaikea
hahmottaa. Dyynille saatetaan nousta
loivassa kulmassa pitkän matkaa. Kun
sitten nousu loppuu, voi toisella puo-
lella olla 100–200 metrin lähes pysty-
suora pudotus.
Dyynillä ajo tuntuu kuitenkin helpol-
ta. Liikkeelle lähdetään kaasuttamalla
ja työntämällä samaan aikaan pyörää
jaloilla. Kun pyörän saa hieman vauh-
tiin, laitetaan painoa lisää takapyörälle
jasittenvainisompaavaihdettasisään.
Etupää soutaa puolelta toiselle, mutta
se ei haittaa menoa. Etupään on vain
annettava hakea linjaa.
Mikäli pyörä uppoaa hiekkaan, sen
irrottaminen on helppoa: pyörä vain
yksinkertaisesti kaadetaan maahan.
Tällöin takarenkaan alle jäänyt kuop-
pa yleensä valuu uudestaan täyteen.
Varmuuden vuoksi pyörää kannattaa
vetää sivuun ja nostaa sitten uudes-
taan pystyyn.
Muutaman tunnin ajon jälkeen yksi
ryhmän jäsenistä osuu ruohomättää-
seen, eturengas lähtee alta ja mies
lentää juuri siinä kohdassa olevaan ko-
vaan hiekkaan.Solisluu pomppaa olka-
päästäpoispaikoiltaan.Erittäinsitkeä-
nä ja kovan kipukynnyksen omaavana
kuljettajana mies ajaa pyörän itse pois
dyyneiltä. Armeijassa lääkintämiehen
koulutuksen saanut ryhmäläinen tutkii
vamman ja tekee yksiselitteisen pää-
töksen: loukkaantuneen miehen ajot
ovat tältä retkeltä ajettu.
Vielä samana iltana käydään mielen-
kiintoinen puhelinkeskustelu. Tommi
Mäkinen soittaa ”eräälle Carlokselle”
jakysyytältälentokuljetusapuaolkansa
satuttaneelle kuljettajalle. Carlos ker-
toomyyneensätaannoinomanlentoko-
neensa, mutta hän lupaa auttaa tässä
tapauksessa. Hän järjestääkin koneen
seuraavaksipäiväksiläheisellekentälle.
Tämä Carlos on samainen kaveri,
jonkakanssaMäkinenkävivuonna1998
kovan taistelun rallin maailmanmesta-
ruudesta aina viimeiseen osakilpailun
loppuun saakka. Tuolloin onni oli ker-
rankinMäkisenpuolella,jahänpokkasi
maailmanmestaruuden. Carloksen su-
kunimi on Sainz.
Dakar-rallin pikataipaleita
Seuraava aamu valkenee todella kyl-
mänä. Miehet pukevat päälleen kaikki
mahdolliset vaatteet, jopa sadetakit,
sillä edessä on retken pisin ajopäi-
vä. Ajamme kylästä toiseen. Aina kun
vain mahdollista, tankkaamme pyörät.
BMW:n tankki on kooltaan vain 7,5-lit-
rainen, joten se on aivan liian pieni tä-
mäntyyppiseen käyttöön.
Saavumme Saharaan, jossa maasto
on todella karua. Silloin tällöin voi näh-
dä yksinäisen puun, mutta siinä kaikki.
Matkaeteneepuuduttavasti.Pidämme
tasaisin väliajoin juomatauon. Lämpö-
tila kohoaa pikkuhiljaa ylöspäin nous-
tenkeskipäivällä25asteentuntumaan.
Nyt on jo vähennettävä vaatetusta.
Juomatauolla Barnes ihmettelee ou-
toja jälkiä aavikolla. Jäljistä voi pää-
tellä, että joku on ajanut edellämme
todella kovaa vauhtia hyppien dyyni-
en ylitse kymmenien metrien pituisia
hyppyjä. Barnes arvelee, että Dakar-
ralliin osallistuvat kuljettajat ovat har-
joittelemassa seudulla. Seuraavassa
Tazzarine-nimisessä kylässä asia var-
mistuu. Ryhmäläisten suureksi iloksi
samalla huoltoasemalla ovat tankkaa-
massa Marc Coma, Jordi Viladoms ja
Henk Knuiman. Espanjalainen Coma
on voittanut Dakar-rallin kolme kertaa.
Vihdoinsaavummeasvalttitielle,jota
pitkin tulemme lopulta illansuussa ho-
tellille. Takana on kilpaenduropyörillä
ajettuna pitkä 463 kilometrin matka.
Kuskientakapuoletovattodellahellinä.
Jälleen etukautta ympäri
Seuraavakin aamu on kylmä. Edessä
on Tiaisen mukaan helppo pätkä. Heti
kaupungin ulkopuolella siirrymme au-
tiomaahan. Maasto on aluksi help-
poa, aivan tasaista. Muutaman kym-
menen kilometrin jälkeen se muuttuu
kivisemmäksi ja vaikeammaksi ajaa.
Vauhtia on noin 100 kilometriä tunnis-
sa, kun havaitsen tiessä ison kuopan.
Päätös on tehtävä nopeasti: jarrutan-
ko vai lisäänkö kaasua ja yritän keulia
kuopan yli. Päätän jarruttaa ja yrittää
väistää. Osun kuitenkin kuoppaan ja
vedän komeasti pyörän etukautta ym-
päri. Palkeet ovat hetken tyhjät ja pää
hieman sekaisin. Pyörä pysyy ehjänä
ja mies myös.
Matka jatkuu kohti jylhää Atlas-vuo-
ristoa. Aasinpolku päättyy 200 metrin
pudotukseen, ja monista vahingosta
viisastuneina me muut päätämme jää-
dä paikoillemme, kun Tiainen ja Barnes
käyvät selvittämässä tulevan reitin.
Miehet palaavat tunnusteluretkel-
tään puolentoista tunnin kuluttua.
Vihdoinpääsemmejatkamaanmatkaa.
Toisaalta, maisemat ovat niin henkeä
salpaavia, että voisimme vielä istahtaa
toviksi ja vain nauttia luonnon kauneu-
desta. Maisema on kuin suoraan kuus-
ta. Ihminen tuntee itsensä pieneksi
Atlas-vuoristossa.
Hiekkatie kulkee kylien lävitse. Pik-
kulapsetvilkuttavat innoissaanmatka-
miehille, he ovat selvästi haltioissaan
nähdessään moottoripyöriä. Vanhem-
mat ihmiset ovat selvästi varautu-
neempia.
Muutamastapyörästäloppuujälleen
polttoaine,silläkylissäsitäeiolemyyn-
nissä. Onneksi osaamme jo varautua
tähän, Tiaisella on aina mukanaan lit-
ra varapolttoainetta. Nousemme aina
vain korkeammalle, ja asvalttitien ris-
teyksessä on odottamassa Tiaisen hol-
lantilainen mekaanikko Maarten Kors
huoltoauton kera. Häneltä saamme
tankit jälleen täyteen.
Alkaa matkan viimeinen rypistys
kohti150kilometrinpäässäolevaaMar-
rakechiä. Siellä odottaa uima-altaan
lisäksi illallinen ja muutama hyvin an-
saittu huurteinen olut. 
2. MATKAN yksi
kohokohta oli
tavata kaksin-
kertainen Da-
kar-rallin voit-
taja Marc Coma
(oik.).
3. MINNE ta-
hansa pysäh-
dymme, lap-
set ympäröivät
moottoripyörät
välittömästi.
4. ATLAS-VUO-
RISTO on jylhyy-
dessään häkel-
lyttävän kaunis.
6. DAKAR-RAL-
LIIN osallistu-
neet tiimit ovat
tarroittaneet
Saharan aavi-
kon reunalla
olevan huolto-
aseman
1. Pieni tuuletus
on paikallaan,
dyynin huipul-
le nousemisen
kunniaksi.
5. Näin lennok-
kaasti pyörä
lentää kun pui-
koissa on seit-
semän kertai-
nen enduron
maailmanmes-
tari Kari Tiai-
nen.
1.
2.
3.
4. 5.
6.