Tässä on muutamia perusfaktoja ja pohdintaa/kysymyksiä journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta. Arvioinnin kohteena on erityisesti turvallisuussalaisuuden paljastaminen.

1. www.helsinki.fi
Journalistin
rikosoikeudellisesta
vastuusta
Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari
HY, oikeustieteellinen tiedekunta
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018 1

2. www.helsinki.fi
• Rikos = laissa nimenomaan rangaistavaksi säädetty
teko
• Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen
seuraamuksen on perustuttava lakiin
• Rikos
• Objektiivinen tunnusmerkistö
• Subjektiivinen syyllisyys
2
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018
Rikosoikeudellinen
laillisuusperiaate, PL 8 §, RL 3:1

3. www.helsinki.fi
• Toimittajilla normaali rikosoikeudellinen tekijänvastuu
• Kohdentuu siihen, joka on tehnyt rikostunnusmerkistön
mukaisen teon
• Päätoimittajarikkomus, jos pt ei tekijä tai osallinen
• Tahallaan tai huolimattomuudesta
• Olennaisesti laiminlyö toimitustyön johtamis- ja
valvontavelvollisuutensa
• Laiminlyönti on omiaan myötävaikuttamaan yleisön
saataville toimitetun viestin sisältöön perustuvan
rikoksen toteutumiseen
• Vain muutama tuomio lain voimassaoloaikana
3
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018
Sananvapauslaki

4. www.helsinki.fi
• TV-ohjelmassa paljastettiin salassapidettäväksi
määrätystä seksuaalirikostuomiosta ilmeneviä tietoja
• Haastateltava, televisio-ohjelman juontaja ja
päätoimittaja syyllistyivät yksityiselämää
loukkaavaan tiedon levittämiseen, joka sisälsi
haastateltavan osalta salassapitorikoksen, juontajan
osalta yllytyksen salassapitorikokseen ja pt:n osalta
avunannon salassapitorikokseen
4
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018
Esimerkki salassapidettävän tiedon
julkistamisesta, KKO 2009:3

5. www.helsinki.fi
• Yllytys
• Tahallista taivuttamista
tekemään tahallinen
rikos tai sen rangaistava
yritys (= saa aikaan
rikoksentekopäätöksen)
• Sama rangaistus kuin
tekijälle
• Avunanto
• Ennen rikosta tai sen
aikana
• Neuvoin, toimin tai
muilla tavoin tahallaan
auttaa toista tahallisen
rikoksen tai sen
rangaistavan yrityksen
tekemisessä
• Lievempi rangaistus
5
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018

6. www.helsinki.fi
• ” 25. B:n ja C:n osalta asiaa on tarkasteltava vielä siltä kannalta,
onko ohjelmatoimintaan kuuluvan sananvapauden suoja tehnyt
heidän menettelynsä oikeutetuksi. Tältä osin Korkein oikeus toteaa,
että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on
annettu merkitystä muun muassa sille, onko salassa pidettävää
tietoa saatu yllyttämällä salassapitovelvollista tämän velvollisuuden
rikkomiseen (Verlagsgruppe News GmbH v. Itävalta (N:o 2),
14.12.2006, kohta 41). Edelleen ihmisoikeustuomioistuin on
todennut, että ihmisoikeussopimuksen 10 artikla ei vapauta
journalisteja noudattamasta rikoslakia (Dupuis ja muut v. Ranska,
7.6.2007). Tuossa ratkaisussa on kuitenkin edellytetty myös sen
tutkimista, onko tapauksessa painotettava enemmän yleisön
informoinnin tarvetta kuin asiakirjojen kyseenalaiseen alkuperään
liittyviä velvollisuuksia ja vastuita (kohta 43). Siten on harkittava,
voidaanko sananvapauteen puuttumista pitää oikeasuhtaisena ja
välttämättömänä.”
• (PK: huom. Dupuis kohdat 46-47 ja se, että tapauksessa loukattiin
sananvapautta)
6
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018
KKO 2009:3

7. www.helsinki.fi
• ”26. A:n esiintyminen ohjelmassa on edellä todetuin tavoin
tapahtunut B:n yllytyksestä ja C:n myötävaikutuksesta.
Edeltä yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä
koskevasta osasta ilmenevistä syistä ei salassa
pidettäviksi määrättyjen tietojen paljastamisen voida
katsoa perustuneen yleisön tiedon tarpeeseen, kun taas
noiden tietojen suojaamiseen on ollut pakottava tarve.
Sananvapauteen puuttuminen on siten perusteltua.
Punnittuaan näin asiaa myös sananvapauden ja
yksityiselämän suojan kannalta Korkein oikeus katsoo,
että B:n menettely täyttää salassapitorikoksen yllytyksen
ja C:n menettely mainitun rikoksen avunannon
tunnusmerkistön.”
7
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018
KKO 2009:3

8. www.helsinki.fi
• Yllytys ja avunanto salassapitorikokseen mahdollista
• Tapaus vuodelta 2009; uudempi käytäntö hyvin
sanavapausmyönteistä (KKO 2011:71, KKO 2011:72, KKO
2011:101, KKO 2013:15, KKO 2013:50, KKO 2013:69 ja KO
2013:70. Vrt. kuitenkin KKO 2010:88 ja KKO 2013:100)
• Suojan kohde ja asian aihe vaikuttaa arviointiin (lasten
yksityiselämä / valtion turvallisuus / maanpuolustus / yritysten
liiketoimintaintressit / kuluttajien suoja / mainonta jne.)
• Laki lähtökohta, perus- ja ihmisoikeuspunninta tuo oman
lisänsä, rikosoikeudellinen laillisuusperiaate rajoittaa
rikostunnusmerkistöä laventavaa mutta ei supistavaa
tulkintaa
• Ratkaisu tapauskohtainen
8
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018
Pohdinta

9. www.helsinki.fi
• Joka oikeudettomasti julkistaa tai toiselle välittää,
luovuttaa tai ilmaisee taikka tällaista tarkoitusta varten
oikeudettomasti hankkii tiedon seikasta, joka Suomen
ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty
salassa pidettäväksi tai joka tekijän tieten on sen
laatuinen, että sen paljastuminen on omiaan
aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen
maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille
tai kansantaloudelle, on
tuomittava turvallisuussalaisuuden
paljastamisesta vankeuteen vähintään neljäksi
kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
• Yritys on rangaistava
9
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018
Turvallisuusalaisuuden
paljastaminen, RL 12:7

10. www.helsinki.fi
• Säännöksen alkuosassa säädetään Suomen
ulkoisen turvallisuuden vuoksi salassa pidettäväksi
säädetyn tai määrätyn tiedon levittäminen
kategorisesti kielletyksi ilman vahinkoedellytystä
• Loppuosassa tieto, ”joka tekijän tieten on sen
laatuinen, että sen paljastuminen on omiaan
aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen
maanpuolustukselle” jne … (= ei välttämättä
säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi, mutta
tietää paljastumisen olevan omiaan aiheuttamaan
vakavaa vahinkoa. Ei välttämättä ole asiakirja tai
asiakirjasta ilmenevä tieto)
10
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018
Turvallisuussalaisuuden
paljastaminen

11. www.helsinki.fi
• Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat,
jollei erikseen toisin säädetä:
• ”asiakirjat, jotka koskevat sotilastiedustelua,
puolustusvoimien varustamista, kokoonpanoa,
sijoitusta tai käyttöä taikka muuta sotilaallista
maanpuolustusta taikka maanpuolustusta palvelevia
keksintöjä, rakenteita, laitteita tai järjestelmiä taikka
maanpuolustuksen kannalta muutoin merkityksellisiä
kohteita taikka puolustusvalmiuteen varautumista,
jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei
vahingoita tai vaaranna maanpuolustuksen etua;”
11
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018
Julkisuuslaki 24 § 1, 10

12. www.helsinki.fi
• KHO 14.5.2007 Dnro 2478/2/05
• Toimittaja pyysi
Viestikoelaitoksen
toimintasuunnitelmaa 2004,
toimintakertomuksia 2002 ja
2003, organisaatiokaaviota,
strategiaa ja muita tietoja
• Asiakirjoja ei voitu antaa edes
osittain
• ”Pääesikunta ei ole rajoittanut
tietojen saantia ilman asiallista
ja laissa säädettyä perustetta
eikä enempää kuin suojattavan
edun vuoksi on ollut
tarpeellista.”
• KHO:2015:163
• Uutispäätoimittaja pyysi tietoja
puolustusvoimauudistuksen
valmisteluun liittyvistä asiakirjoista,
joissa Dragsvikin varuskunnan
lakkauttaminen oli mukana yhtenä
vaihtoehtona sekä tähän liittyvää
valmisteluaineistoa
• ” Asiakirjojen sisältö ei
kokonaisuutena arvioiden olisi
muiden tietojen peittämisen jälkeen
ymmärrettävissä oikein niiden
tietojen perusteella, jotka A on
oikeutettu saamaan. Pääesikunnalla
ei siten ole ollut velvollisuutta antaa
edellä tarkoitettuja tietoja, kun
otetaan huomioon julkisuuslain 10
§.”
KHO:n käytäntöä
12
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018

13. www.helsinki.fi
• RL:n lähtökohta turvallisuussalaisuuden paljastamisen osalta:
salassapidettäväksi määrättyä tietoa ei saa levittää
• Pitäisikö journalistien osoittaa, että salassapidettäväksi määrätty tieto ei
tosiasiassa ole JulkL 24 §:n 10 kohdassa tarkoitettu tieto?
• Tai sjän, että salassapitomääräys on JulkL:n nojalla perusteltu?
• Vai luoko jo salassapitoleima salassapito-olettaman, joka vjan on kumottava?
(vrt. kunnianloukkaus, jonka osalta edellytetty, että vja esittää väitteelleen
riittävät perusteet sen jälkeen, kun sjä esittänyt näytön väitteen
tunnusmerkistössä kuvatusta sisällöstä)
• Millaisessa tilanteessa ja miten journalisti/toimitus pystyy arvioimaan, että on
ilmeistä, että tiedon antaminen ei vahingoita tai vaaranna maanpuolustuksen
etua eli että tieto on ”väärin perustein salaiseksi leimattu” (vrt. sjän lienee
helppo esittää todistelua salassapidon aiheellisuudesta kutsumalla
puolustusvoimista todistajia)
• Mielestäni päätös salassapidettävän aineiston julkaisemisesta on syytä tehdä
päätoimittajan toimesta (ja syytä ohjeistaa toimitus tällaisten tilanteiden
varalle)
13
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018
RL:n ja JulkL:n suhde
turvallisuussalaisuuden
paljastamisessa

14. www.helsinki.fi
• 102. The Court further reiterates that all persons, including journalists, who exercise their freedom of expression undertake “duties and responsibilities”, the
scope of which depends on their situation and the technical means they use (see, for example, Handyside v. the United Kingdom, 7 December 1976, § 49 in
fine, Series A no. 24). Thus, notwithstanding the vital role played by the press in a democratic society, journalists cannot, in principle, be released from their
duty to obey the ordinary criminal law on the basis that Article 10 affords them protection. Paragraph 2 of Article 10 does not, moreover, guarantee a wholly
unrestricted freedom of expression even with respect to press coverage of matters of serious public concern (see, for example, Bladet Tromsø and Stensaas v.
Norway [GC], no. 21980/93, § 65, ECHR 1999-III, and Monnat v. Switzerland, no. 73604/01, § 66, ECHR 2006-X).
• 103. Hence, the safeguard afforded by Article 10 to journalists in relation to reporting on issues of general interest is subject to the proviso that they are acting in
good faith and on an accurate factual basis and provide “reliable and precise” information in accordance with the ethics of journalism (see, for example, Fressoz
and Roire v. France [GC], no. 29183/95, § 54, ECHR 1999-I; Monnat, cited above, § 67; and Pedersen and Baadsgaard v. Denmark [GC], no. 49017/99, § 78,
ECHR 2004-XI).
• 104. These considerations play a particularly important role nowadays, given the influence wielded by the media in contemporary society: not only do they
inform, they can also suggest by the way in which they present the information how it is to be assessed. In a world in which the individual is confronted with vast
quantities of information circulated via traditional and electronic media and involving an ever-growing number of players, monitoring compliance with journalistic
ethics takes on added importance. (As regards the principle, well established in the Court’s case-law, whereby the Convention must be interpreted in the light of
present-day conditions, see, for example, Tyrer v. the United Kingdom, 25 April 1978, § 31, Series A no. 26; Airey v. Ireland, 9 October 1979, § 26, Series A no.
32; Vo v. France [GC], no. 53924/00, § 82, ECHR 2004-VIII; and Mamatkulov and Askarov v. Turkey [GC], nos. 46827/99 and 46951/99, § 121, ECHR 2005-I.)
• 105. Where freedom of the “press” is at stake, the authorities have only a limited margin of appreciation to decide whether a “pressing social need” exists (see,
by way of example, Editions Plon v. France, no. 58148/00, § 44, third sub-paragraph, ECHR 2004-IV).
• 106. Furthermore, there is little scope under Article 10 § 2 of the Convention for restrictions on political speech or on debate of questions of public interest (see,
for example, Wingrove v. the United Kingdom, 25 November 1996, § 58, Reports 1996-V). The most careful scrutiny on the part of the Court is called for when,
as in the present case, the measures taken or sanctions imposed by the national authority are capable of discouraging the participation of the press in debates
over matters of legitimate public concern (see, for example, Bladet Tromsø and Stensaas, cited above, § 64, and Jersild v. Denmark, 23 September 1994, § 35,
Series A no. 298).
• 107. However, while it appears that all the member States of the Council of Europe have adopted rules aimed at preserving the confidential or secret nature of
certain sensitive items of information and at prosecuting acts which run counter to that aim, the rules vary considerably not just in terms of how secrecy is
defined and how the sensitive areas to which the rules relate are managed, but also in terms of the practical arrangements and conditions for prosecuting
persons who disclose information illegally (see the comparative study by Mr Christos Pourgourides, paragraph 44 above). States can therefore claim a certain
margin of appreciation in this sphere.
•
14
Oikeustieteellinen tiedekunta / (c) Päivi Korpisaari /
Journalistin rikosoikeudellisesta vastuusta
8.2.2018
Lopuksi vielä EIT:n suuren jaoston
tiivistys, Stoll v. Switzerland, GC
10.12.2007