My article on extremism, identity issues and racism.

1. 3/16/2017 Islamistisen terrorismin uhka ei tule ulkopuolelta
http://perustelehti.fi/islamistisen­terrorismin­uhka­ei­tule­ulkopuolelta/ 1/21
16.3.2017
Marko Kivikoski
Peruste Perusteluja­artikkelit Epävarmuus Identiteetti Islamismi
Maahantulokiellot Michael Hogg Radikalisoituminen Terrorismi
Vastakkainasettelu
Islamistisia terrori­iskuja Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehneet henkilöt eivät tyypillisesti ole
olleet maahanmuuttajia vaan syntyperäisiä eurooppalaisia ja amerikkalaisia. Radikalisoitumisen
syitä onkin parasta etsiä yhteiskunnista itsestään. Onko kyse sosioekonomisesta asemasta,
uskonnollisesta ideologiasta vai kenties ulos sulkemisen ruokkimasta henkilökohtaisesta
epävarmuudesta?
Berliini. Nizza. Bryssel. Bagdad. Kaikki nämä kaupungit olivat uutistoimistojen etusivuilla viime
vuonna islamistisen terrorismin takia. Veriset iskut jättivät jälkeensä satoja kuolleita ja
haavoittuneita. Suruviestejä, kynttilöitä, kukkia.
Saman kohtalon jakoi valitettavan moni muuallakin maailmassa viime vuonna ja useana vuonna
ennen sitä. Surullinen fakta on, että saman kohtalon tulevat jakamaan tänäkin vuonna lukuisat
ihmiset ympäri maailman. Terrori­iskujen uhka on yhteiskunnissamme alati läsnä. Välillä niistä ovat
vastuussa muslimit, välillä äärioikeistolaiset, välillä muut.
On ymmärrettävää, että iskut synnyttävät ihmisissä voimakkaita vastareaktioita. On kuitenkin
valitettavaa, että islamistisiin terrori­iskuihin reagoidaan usein vain yhtä näennäisloogista kaavaa
noudattaen: ”koska iskujen tekijät ovat muslimeita, hirmuteot johtuvat islamista, ja niinpä kaikki
islaminuskoiset ovat osa ongelmaa.”
Kun reagoimme näin, islamistiset terroristit maailman joka kolkassa hierovat käsiään tyytyväisinä
yhteen. Ja kun valtioiden johdossa aletaan tekemään päätöksiä vastaavanlaisen ontuvan logiikan
pohjalta, jossakin päin maailmaa juhlat käynnistyvät.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on juuttunut saman tunneperäisen reaktion pyörteisiin kuin
monet tavalliset kansalaisetkin, eikä näytä pystyvän rimpuilemaan siitä irti. Hän suunnittelee koko
Yhdysvaltain terrorisminvastaisen toiminnan valjastamista pelkästään islamistisen terrorismin
Islamistisen terrorismin uhka ei
tule ulkopuolelta

2. 3/16/2017 Islamistisen terrorismin uhka ei tule ulkopuolelta
http://perustelehti.fi/islamistisen­terrorismin­uhka­ei­tule­ulkopuolelta/ 2/21
vastaiseen taisteluun. Lisäksi hän yrittää edelleen määrätä terrori­iskujen pelossa maahantulokiellon
tiettyjen muslimienemmistöisten valtioiden kansalaisille. Tällaiset toimet lähettävät kaikille
muslimeille viestin, että he ovat ongelma ja heitä tulee epäillä uskontonsa vuoksi.
Länsimaissa muslimeja vaaditaan jatkuvasti tuomitsemaan ääriajattelu ja terrorismi; ikään kuin
muslimit olisivat epäiltyjä, kunnes he sanoutuvat irti väkivallasta, jonka kanssa heillä ei
todellisuudessa ole mitään tekemistä. Ikään kuin uhrien joukossa ei olisi muslimeita. Lisäksi
Yhdysvallat näyttää muille valtioille mallia käyttäytymällä kuin islamistisen terrorismin
muodostama uhka olisi uskonnollinen ja tulisi ulkopuolelta. Ilmiötä tarkastelemalla käy kuitenkin
selväksi, että näin ei todellisuudessa ole.
Radikalisoitumisprosessi tutkimusten valossa
Islamistista radikalismia on tutkittu 2000­luvulla erityisesti radikalisoitumisprosesseihin keskittyen:
tutkijat ovat kysyneet ketkä yhteiskunnissamme radikalisoituvat ja mitkä ovat indikaattoreita
radikalisoitumiselle?
×Riskiryhmiä tutkailemalla uskonnon rooli asettuu heti kyseenalaiseksi.
Totuus on, että radikalisoituvia henkilöitä on islamistisessa kontekstissa todella hankalaa tunnistaa
etukäteen. Kun tarkastellaan terrori­iskuja tehneitä radikaaleja islamisteja, puhutaan hyvin
heterogeenisesta ryhmästä. Esimerkiksi sosioekonomiset mittarit eivät ole kelpo indikaattori
radikalisoitumiselle. Radikalisoituneet eivät ole köyhimpiä tai huonoiten koulutettuja
yhteiskunnissamme. Joitakin riskiryhmiä on kuitenkin pystytty muodostamaan tarkastelemalla
terrori­iskuja tehneiden ja ulkomaille sotimaan lähteneiden muslimien taustatietoja. Euroopassa on
todettu olevan kolme niin sanottua riskiryhmää (Benard & Rabasa 2015):
1) Britanniassa asuvat muslimit, joilla on etelä­aasialainen tausta. Heidän vanhempansa tai
isovanhempansa ovat aikanaan muuttaneet Isoon­Britanniaan.
2) Manner­Euroopassa asuvat muslimit, joilla on pohjoisafrikkalainen tausta. He ovat itse
muuttaneet tai heidän vanhempansa ovat muuttaneet Eurooppaan.
3) eurooppalaiset käännynnäiset.
Riskiryhmiä tutkailemalla uskonnon rooli asettuu heti kyseenalaiseksi. Ensimmäiseen ja toiseen
kohtaan on huomattavasti helpompi löytää poliittinen kuin uskonnollinen selitys: Britannialla on
siirtomaahistoria Pakistanissa ja esimerkiksi Ranskalla vastaavasti Algeriassa, Marokossa ja
Tunisiassa. Oleellista on lisäksi, että merkittävä osa riskiryhmistä muodostuu Euroopassa
syntyneistä henkilöistä; 20–30­vuotiaista, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat asuneet
länsimaissa pitkään radikalisoitumatta ja syyllistymättä hirmutekoihin. Tilanne on sama
Yhdysvalloissa, jossa iskuja tekevät pääasiassa Yhdysvalloissa syntyneet. Miksi siis rakennamme
muureja rajoillemme, kun iskujen tekijät ovat syntyneet rajojemme sisällä?
Ilmiön uskonnollista ulottuvuutta voi myös pohtia Associated Press­lehden vuonna 2016
julkaiseman, ISIS:ltä vuotaneisiin tuhansiin asiakirjoihin perustuvan analyysin pohjalta: sen mukaan
ISIS luokitteli noin 5 prosenttia vierastaistelijoistaan ”edistyneiksi” Shari’an tuntemuksessa.
Alimpaan mahdolliseen Shari’an tuntemuksen kategoriaan luokiteltiin vastaavasti noin 70 prosenttia
vierastaistelijoista. On mahdollista, että heikko uskonnollinen identiteetti itse asiassa altistaa
radikalisoitumiselle islamistisessa kontekstissa, kuten Britannian tiedustelupalvelu MI5 totesi jo
vuonna 2008.

3. 3/16/2017 Islamistisen terrorismin uhka ei tule ulkopuolelta
http://perustelehti.fi/islamistisen­terrorismin­uhka­ei­tule­ulkopuolelta/ 3/21
Ystävä­ ja tuttavapiireillä tiedetään olevan islamistisessa radikalisoitumisprosessissa erittäin
merkittävä rooli (Burke 2015, Bizina & Gray 2014, Bakker 2006, Sageman 2004). Radikaaliryhmiin
liittyminen tapahtuu usein pienen kaveriporukan kesken. Ensimmäisenä ystävä­ ja tuttavapiirien
merkityksen osana islamistista radikalisoitumisprosessia toi esille Marc Sageman uraauurtavassa
teoksessaan Understanding Terror Networks, ja faktana sitä on pidetty jo ainakin vuosikymmenen
ajan. Ystävä­ ja tuttavapiirien merkityskään ei varsinaisesti anna kuvaa ilmiöstä, jossa
radikalisoidutaan ensisijaisesti uskonnollisten näkemysten vuoksi.
Vaikka radikalisoituvia henkilöitä on hankalaa tunnistaa etukäteen, tutkimusten mukaan heitä
yhdistää kuitenkin muun muassa se, että he ovat länsimaissa kokeneet ulkopuolisuutta ja rasismia
sekä tietynlaista juurettomuutta, eivätkä ole sinut oman identiteettinsä kanssa.
Identiteettikysymyksiä ja rasismia on tutkittu paljon, ja dataa on saatavilla massiivisesti.
Maahanmuuttokriitikot tyypillisesti kyseenalaistavat tämän näkökulman, koska se asettaa osan
vastuusta kantaeurooppalaisten hartioille, mutta tutkimustulokset eivät anna kyseenalaistamiselle
juurikaan perusteita.
Tutkijat ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, että identiteetittömyys tai sosiaalinen turhautuminen
edistävät muslimien radikalisoitumista. Tämä on todettu Benardin ja Rabasan tutkimuksen lisäksi
lukuisissa muissakin tutkimuksissa (Wali 2011, Precht 2007, Sageman 2004).
Ulkopuolisuus, rasismi ja juurettomuus ovat kuitenkin tuttuja suurelle osalle muslimeista
länsimaissa; myös heille, jotka eivät koskaan radikalisoidu. Mutta millä tavalla identiteetittömyys tai
turhautuminen siis itse asiassa saavat yksilön turvautumaan radikaaliryhmien toimintaan?
Henkilökohtaisen epävarmuuden psykologia
Michael Hoggin (Blaylock & Hogg 2012) mukaan yksi merkittävä syy yksilön turvautumiselle
ääriajatteluun saattaa olla tämän kokema henkilökohtainen epävarmuus. Epävarmuus­
identiteettiteoria on Hoggin kehittämä sosiaalipsykologian teoria, joka pyrkii selittämään, kuinka
ihmisen halu lievittää ja välttää henkilökohtaisen epävarmuuden tunnetta vaikuttaa hänen
sosiaaliseen identiteettiinsä. Teoriassa on kolme lähtökohtaista oletusta:
1) ihmisiä motivoi halu vähentää henkilökohtaista epävarmuutta,
2) ryhmäidentiteetin omaksuminen vähentää henkilökohtaista epävarmuutta, ja
3) kokonaisvaltaiset, selkeästi määritellyt ja omaperäiset ryhmät ovat kaikkein tehokkaimpia
vähentämään henkilökohtaista epävarmuutta.
Henkilökohtainen epävarmuus on itseen kohdistuvaa voimakasta epävarmuutta, esimerkiksi pelkoa
siitä, että pitkän tähtäyksen suunnitelmat eivät realisoidu toivotulla tavalla. Teoria olettaa, että kun
yksilö tuntee suurta henkilökohtaista epävarmuutta, hänet valtaa tunne, josta hän pyrkii pääsemään
eroon nopeasti. Ihminen suhtautuu tällöin henkilökohtaiseen epävarmuuteen useasti pikemminkin
intuitiivisesti kuin harkitusti, koska hän haluaa päästä kyseisestä tunteesta eroon heti. Näin ollen
yksilö luottaa tässä kysymyksessä enemmän vaistoihinsa kuin harkintaansa.
Hogg sanoo tutkimusten osoittavan, että mitä enemmän yksilö kokee henkilökohtaista
epävarmuutta, sitä todennäköisemmin hän omaksuu ryhmäidentiteetin tai sitoutuu siihen entistä
voimakkaammin. Hänen mukaansa ryhmäidentiteetti vähentää epävarmuuden tunnetta, sillä se tuo
samalla tavalla ajattelevat yhteen. Teoria ennustaa, että selkeärakenteinen, homogeeninen ryhmä,
jolla on yhtenäiset tavoitteet, houkuttelee epävarmuutta tuntevia yksilöitä kaikista voimakkaimmin.
Hoggin mukaan ääriryhmät vetävät puoleensa epävarmuutta kokevia henkilöitä, sillä ääriryhmät
ovat tyypillisesti kokonaisvaltaisia ja erittäin selkeärajaisia.

4. 3/16/2017 Islamistisen terrorismin uhka ei tule ulkopuolelta
http://perustelehti.fi/islamistisen­terrorismin­uhka­ei­tule­ulkopuolelta/ 4/21
Henkilökohtainen epävarmuus osana
radikalisoitumisprosessia
On selvää, ettei henkilökohtaisen epävarmuuden kokemus yksin selitä radikalisoitumista. Se voi
kuitenkin edistää yksilön suistumista omissa ajatuksissaan kohti ääriajattelun pimeää ydintä. Se saa
ihmisen turvautumaan vaistoihinsa, ja palauttaa tämän evolutiiviseen ensikotiinsa villipetojen
keskelle – aikaan, jolloin ympärillämme vaanineet uhkat tekivät monimutkaisten syy­
seuraussuhteiden ymmärtämisestä toissijaista.
Väitän, että myös koko ”totuudenjälkeisessä” nykyhetkessä on kyse tästä samasta prosessista.
Jatkuva uhkakuvien maalailu saa kansalaiset tukeutumaan yksinkertaisiin selitysmalleihin
monimutkaisten sijaan, sillä ensin mainitut lievittävät epävarmuuden tunnetta tehokkaimmin.
×Populistit uskottelevat kuulijoilleen islamin olevan ongelma, joka on saatava
ratkaistua, vaikka tutkimusten mukaan ongelmat ovatkin muualla.
Teoria saattaa selittää, miksi identiteettiongelmien kanssa painiskeleva muslimi kokee islamistisen
radikaaliryhmittymän puoleensavetäväksi; se tarjoaa eksyksissä olevalle identiteetin, jonka voi sitoa
osaksi laajempaa sorrettujen massaa. Se antaa hänelle selityksen sille, miksi hän on kokenut
rasismia, eikä ole koskaan kokenut olevansa osa länsimaista yhteiskuntaa. Se pystyy osoittamaan
syyllisen ja erottamaan hyvät pahoista. Se tekee maailmasta yksinkertaisemman, varmemman,
helpommin ymmärrettävän. Hän ei välttämättä omaksu ääri­islamistista ideologiaa uskonsotineen ja
salaliittoteorioineen, vaan pikemminkin kapinallisen identiteetin, joka valjastetaan länsimaiden
vastaiseen taistoon.
Teoria saattaa toisaalta myös selittää, miksi niin monet ovat ryhmittyneet oikeistolaisten
populistipoliitikkojen ja valemedioiden taakse juuri nyt: ne vähentävät pelokkaan yksilön kokemaa
epävarmuutta tulevaisuudestaan luomalla illuusion selkeärajaisesta maailmasta voimakkaine sisä­ ja
ulkoryhmineen. Ne ovat nopeita väittämään islamin synnyttävän terrorismia, mutta jättävät
huomioimatta omista riveistään säännöllisin väliajoin esille nousevat terroristit. Ensin mainitut
nähdään aina ryhmänsä edustajina, jälkimmäiset yksilöinä. Populistit uskottelevat kuulijoilleen
islamin olevan ongelma, joka on saatava ratkaistua, vaikka tutkimusten mukaan ongelmat ovatkin
muualla.
Miten islamistiseen radikalismiin tulisi vastata?
Kuten alussa totesin, on ymmärrettävää, että ihmiset reagoivat uhkakuviin ja silmittömään
väkivaltaan voimakkaasti. Valitettavan usein kyseiset reaktiot rakentuvat kuitenkin niin
voimakkaasti pelolle, että niihin sisältyvä logiikka ei toimi.
Aivan kuten terroristit toivovat, reaktiot muodostuvat ajan myötä osaksi ongelmaa. Jokaisella on
tietysti oikeus pelätä, eikä siinä ole mitään väärää. On tärkeää kuitenkin ajan myötä tutustua pelkoa
aiheuttavaan ilmiöön, jotta vastatoimet osataan kohdistaa oikein, emmekä hae liian yksinkertaisia
selityksiä ilmiöille.
Henkilökohtaisessa epävarmuudessa elävä ja identiteettinsä kanssa kamppaileva yksilö on monesti
helppo saalis radikaaliryhmittymille, sillä hän hyötyy suuresti ryhmäidentiteetistä, joka pystyy
piirtämään yksilön elämään rajaviivat, jotka hän on jo pitkään toivonut löytävänsä. Tästä syystä
islamistiset radikaaliryhmät toivovat vastakkainasettelun voimistumista länsimaissa. Ja tämän takia
he tekevät iskuja.

5. 3/16/2017 Islamistisen terrorismin uhka ei tule ulkopuolelta
http://perustelehti.fi/islamistisen­terrorismin­uhka­ei­tule­ulkopuolelta/ 5/21
Iskut eivät ole osa varsinaista sotimista, vaan pelon ilmapiirin luomista ja ylläpitämistä. Pelon
ilmapiiri synnyttää uusia jäseniä, uusia sotilaita radikaaliryhmille.
Vastakkainasettelun sijaan yhteiskuntien pitäisi entistä voimakkaammin panostaa rasisminvastaiseen
työhön ja monikulttuuriseen toimintaan ruohonjuuritasolla. Maahantulokiellot tai islamin kritisointi
eivät paranna asiaa, päinvastoin. Nuorten on tärkeää oppia kouluissa rasismin eri
ilmenemismuodoista sekä vihapuheen ja valheellisen uutisoinnin tunnistamisesta.
Meidän on panostettava siihen, että Suomessa jokainen voi ihonväristään tai uskonnostaan
riippumatta tuntea olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa. Meidän on lisäksi pidettävä huoli siitä,
että pelkoa aiheuttavista ilmiöistä voidaan mediassa käydä asiallista keskustelua lipsumatta
syrjinnän tai kokonaisen ihmisryhmän syyllistämisen puolelle.
Kirjoittaja on maahanmuuttajataustaisten nuorten parissa työskentelevä uskontotieteen
pääaineopiskelija Helsingin yliopistossa.
Lähteet:
Aboul­Enein, Youssef H. (2010) Militant Islamist Ideology. Understanding the Global Threat.
Annapolis: Naval Institute Press.
Bakker, Edwin (2006) Jihadi terrorists in Europe. Their characteristics and the circumstances in
which they
joined the jihad: an exploratory study. Den Haag: Clingendael – Netherlands Institute of
International Relations.
Bakker, Edwin (2011) Characteristics of Jihadi Terrorists in Europe. 2001–2009. Toim. Rik
Coolsaet. – Jihadi Terrorism and the Radicalisation Challenge. European and American
Experiences, 131–144. Surrey & Burlington: Ashgate.
Benard, Cheryl & Rabasa, Angel (2015) Eurojihad. Patterns of Islamist Radicalization and
Terrorism in Europe. New York: Cambridge University Press.
Batrawy, Aya & Dodds, Paisley & Hinnant, Lori. ‘Islam for Dummies’: IS recruits have poor grasp
of faith. The Associated Press.
http://bigstory.ap.org/article/9f94ff7f1e294118956b049a51548b33/islamic­state­gets­know­nothing­
recruits­and­rejoices
Bizina, Margarita & Gray, David H. (2014) Radicalization of Youth as a Growing Concern for
Counter­Terrorism Policy. Global Security Studies, winter 2014, volume 5, issue 1.
Blaylock, Danielle L. & Hogg, Michael A. toim. (2012) Extremism and the Psychology of
Uncertainty. West Sussex: Blackwell Publishing Ltd.
Burke, Jason. ‘Jihad by family’: Why are terrorist cells often made up of brothers? The Guardian.
https://www.theguardian.com/world/2015/nov/17/jihad­by­family­terrorism­relatives­isis­al­qaeda
Coolsaet, Rik (2016) Facing the Fourth Foreign Fighters Wave. What Drives Europeans to Syria,
and to Islamic State? Insights from the Belgian Case. London: ICSR.

6. 3/16/2017 Islamistisen terrorismin uhka ei tule ulkopuolelta
http://perustelehti.fi/islamistisen­terrorismin­uhka­ei­tule­ulkopuolelta/ 6/21
 print
Fine, Michelle & Sirin, Selcuk R. (2008) Muslim American Youth. Understanding Hyphenated
Identities through Multiple Methods. New York: New York University Press.
Gale, Richard & Hopkins, Peter toim. (2009) Muslims in Britain. Race, Place, and Identities.
Edinburgh: Edinburgh University Press.
Nash, Geoffrey (2012) Writing Muslim Identity. The Construction of Identity. London & New York:
Continuum International Publishing Group.
Precht, Thomas (2007) Home grown terrorism and Islamist radicalisation in Europe. Danish
Ministry of Justice.
Sageman, Marc (2004) Understanding Terror Networks. Philadelphia: University of Pennsylvania
Press.
Travis, Alan. MI5 report challenges views on terrorism in Britain. The Guardian.
https://www.theguardian.com/uk/2008/aug/20/uksecurity.terrorism1.
Wali, Farhaan (2011) Radicalism Unveiled. A study of Hizb ut­Tahrir in Britain. London: University
of London.
EDELLINEN ARTIKKELI
Positiivisen nationalismin harha
Kommentit
0